Vaimon harrastus vie kaiken ajan

Oletko ihan varma että se käy hevosia ratsastamassa?

käväseen siellä, ihan yllärinä siis.
Epäilen samaa kuin edellinen kirjoittaja, siellä saattaa olla joku innokas "orhi" joka kiinnostaa vaimoasi.

surullista

mitä tuohon osaisi sanoa?

tuli mieleen, että etsi joku golfari, jolla on kaunis vaimo, ja vaihda

golfarien vaimot valittaa ihan samaa kuin sinä

sitten te 2 voisitte olla kahden, ja golfari golfaamassa ja ex-vaimosi talleilla (eli ei kumpikaan kotona ikinä)

En valitettavsti osaa auttaa, vaikka haluaisin. :/ Mutta toivottavasti saat jotain muutosta johonkin suuntaan..

Entäs jos sinäkin hankkisit jotain mielekästä tekemistä? On aivan varmasti jotain mikä sinua kiinnostaa. Mene sinne mukaan vain reippaasti.

Sitten kun satutte olemaan saman aikaan kotosalla vaimosi kanssa, se pieni yhteinen aika tulee olemaan niin paljon arvokkaampaa, kummallekaan ei tulisi mieleenkään pilata sitä. Tällätavoin teillä kummallakin on jotain mielekästä tekemistä vapaa-aikana, tekemistä josta kumpikin nauttii ja jossa voi kehittää itseään.

Muista että meillä on vain yksi elämä ja ne arvokkaat minuutit ovat tarkoitetut luovaan ja positiiviseen käyttöön.

Vaimosi on tuon jo oivaltanut, ota sinäkin esimerkkiä ja ala oppimaan jotain mikä sinua kiinnostaa.

Nyt jos joku yhden molekyylin aivosolun omaava sanoo että JOOO, naiset mua kiinnostaa, jättäisitkö, ole hyvä, heidät omaan arvoonsa.

Yleensä kun toinen puoliso viihtyy muualla paremmin kuin kotona, on suhteessa tai ihmisellä jokin kriisi. Ei vaimollasi tarvitse olla olemassa oleva toinen mies, mutta hän saattaa kokea, ettei ole onnellinen parisuhteessakaan. Koska mitään näkyvää ja hyväksyttävää (alkoholi, väkivalta tms.) syytä ei ole, hän kärvistelee suhteessa.

Syy ei ole sen enempää vaimossa tai sinussakin, vaan varmasti kummassakin. Et voi vaatia vaimoasi jättämään harrastusta, mutta johonkin "asiallisiin mittoihin" se on saatava. Ei teillä ole avioliittoa, jos toinen vain harrastaa. Ota yhteys perheneuvolaan tai kirkon perhetyöntekijöihin.

Ihan kokemuksesta tämän kerron. Minä uppouduin netin saloihin, irccailin, sättäilin ja mesetin, kun elämä kotona oli "tylsää", eikä suhteessa ollut muuta kuin seinät, lapset ja yhteinen pankkitili. Kaikki tunne puuttui. Erosimme...ja onnneksi. Olen tällä hetkellä onnellisempi kuin koskaan avioliiton aikana.

neuvoisin että ottaisit asian siten esille,että puhuisisit hänelle suoraan, ihan suomenkielellä, että olen sitä mieltä, ja koen että meillä ei ole yhteistä aikaa, haluaisin viettää kanssasi enemmän aikaa, kaipaan sinua.....jne.vaimosihan ei ilmeisesti vihjaisujasi ole tajunnut.jos elätte avioliitossa ja tunnette toisenne niin puhukaa suoraan, sen ei mitenkään pitäisi asioita pahentaa.ja erohan on myös mahdollinen vaihtoehto, mutta kerro ensin aidosti rehellisesti hänelle mitä ajattelet ja miltä sinusta tuntuu, jos se ei auta, niin sitten mieti tilannetta uudestaan.

katsomassa hänen ratsastustaan joskus.Se on rankka laji ja vie heppahullun aivan totaalisesti.meillä ratsastetaan myös.ja porukka on aamusta iltaan kaiken vapaaajan siekllä talleilla.minä olen yksin kotona ja pelaan pelejä.

tärkeämpää kuin suhde.Älä kuitenkaan erolla uhkaile koska tuskin se hyödyttää muuta kuin siinä voi käydä just niin et vastassasi on ero.Et voi kieltää häneltä hevosten kanssa oloa koska hevoset tuntuvat olevan hänelle niin tärkeitä.Jos eroa et tahdo niin sitte ei varmaan auta kuin et puhut hänelle vielä et tahdot yhteistä aikaa enemmän ettei kaikki aika saa mennä hevosten kanssa mutta jos tää ei tehoa niin ehkä sun täytyy vain sopeutua.

joka ei vaimoaan saa kotona pysymään ??? Olisiko ettet huomioi tarpeeksi vai onko siellä "tallilla" joku joka osaa senkin taidon ??

joudut sitten painamaan kotitöitäkin paljon. Alkaahan se vituttaa. Ei taida olla lapsia, veikkaisin, koska ne olisivat aika pieniä mitä naimisissaoloajastasi päättelen.

Kamalia vastauksia olet saanut..Tiedä sitten onko tämäkään sen kummempi :/
Mutta ;) Voisit aloittaa kehumalla vaimoasi, esim kuinka sinusta on kivaa, kun hän on jotenkin piristynyt ja iloinen nykyään. Kerro että sinusta on hyvä juttu kun on löytänyt harrastuksen ja olet itsekkin miettinyt, josko löytäisit kivan harrastuksen itsellesi.
Tästä aasin siltana voisi jatkaa, että sopisitte miten viikolla menette harrastamaan ja miten olisitte vain kahden.
Esimerkiksi 2-3kert vkolla harrastusta ja vkonlopulla 1päivänä. Viimeistään sunnutai vois olla hemmottelua.
Kyllähän sitä aina pikkasan mustasukkaisuuden peikko nipistää, kun ei itse saa huomiota, mutta sehän vain kielii rakkaudesta. Erolla uhkailu vie liiton karikoille.
Vaimosi ei koskaan osaisi olla onnellinen oikeasti seurassassi jos asetat hepat ja itsesi valinta viivalle ;)
Kun vaimosi "laukkaa" pistäydy kaverilla tai käy kävelyllä, mites sähly?
Tarjoudu viemään vaimosi harrastamaan ja hakemaan.
Sano ettei siitä ole vaivaa sinulle, teette sitten jotain kivaa vapaa päivänä.
Mieti ja toimi. Tapelulla ei saa mitää aikaa, eikä varsinkaan kuvitellulla mitä se vaimo hommailee. Luottaa täytyy puolin ja toisin :) Tsemppiä teille!

vaikuttaa jo muutenkin siltä kuin asuisit yksin ainoastaan että siellä on jonkun toisen ihmisen tavaroita jota et kunnolla tunne. Kumpi sitten on tärkeämpi mutta ehkä sinusta on tullut hänelle itsestäänselvyys.

Minulla on hyvin samankaltainen ongelma,avovaimoni viettää lähes kaiken vapaa-aikansa hevosten parissa,kyllä minullakin on harrasteita mutta alkaa harmittaa kun kaikki esim.kotityöt alkaa kaatumaan omaan niskaan kun toinen ei "kerkee"mitään tekemään,itse pitäisi sitten tässä tehdä remonttia ja samalla hoitaa kotityöt ja käydä vielä töissäkin.Tämä kuulostaa vuodatukselta mut jos jollain on hyviä vinkkejä tilanteeseen niin kertokaa ,on varmaan muitakin samankaltaisessa tilanteessa olevia.

Noin kun kirjoitat niin alan tuntea sympatiaa sua kohtaan. Meillä tilanne on ollut noin 6 vuotta se, että miehelläni on kyllä riittänyt harrastuksia auto- ja kelkkavirityksistä metsästykseen ja kalastukseen, joiden parissa vierähtää ilta jos toinenkin. Mitäs minä sitten tein... istuin kotona iltaa ja katselin telkkaria, tein kotihommia ja tylsistyin kuoliaaksi kun kaikki kaveritkin ovat kymmenien kilometrien päässä. Meinasi tosissaan käydä oikeasti mielenterveyden päälle, olin jopa hieman mustasukkainen miehen ajasta joka meni kaikkeen muuhun.

Kunnes hankin omaan pihapiiriin vuosi sitten oman hevosen. Alkuvuodesta hankin sille seuraksi toisen. Nyt ei ole enää vapaa-ajan ongelmia, kun on mitä tehdä iltaisin. Kummallakin on omat harrastuksensa - pakko myöntää, että yhteinen aika on vähissä ja kaipaan sitä kovasti mutta minkäs teen kun kaikki muu on miehestä kiinnostavampaa kuin yhteiset tekemiset minun kanssa. Olen onnellisempi nyt kun minulla on jotain todella omaa. Olen aina tykännyt hevosista ja olen vuoden aikana edistynyt lajissa enemmän kuin koko 15-vuotisen lajihistoriani aikana yhteensä. Ratsailla pää tyhjenee ja mikään ei ole upeampaa kuin onnistua tekemisissään hevosen kanssa - todella antoisaa ja mielenterveydelle tarpeellista.

Tämä nyt ei ihan täysin vastaa teidän tilannetta, mutta neuvoisin sinua antamaan vaimollesi vielä aikaa hevostella. Ymmärrän häntä, koska tiedän miten mukavaa tallilla on unohtaa arkihuolet. Ymmärrän myös sinua, koska olen kokenut saman aiemmin.

Entäpä jos hankkisitte jonkin toisen liikunnallisen yhteisharrastuksen, johon sitoutuisitte molemmat, esim. 1 tai 2 päivää viikossa omistautuisitte harratukseen toistenne parissa. Pitäisi vain miettiä mikä olisi sellainen joka kumpaakin kiinnostaa. Asian voisi jotenkin esittää ystävällisesti mutta tarpeeksi tiukasti vaimollesi, ettei ole oikein sinua yksin jättää kotihommat harteillasi, että jos ei hän ole valmis joustamaan niin teidän täytyy oikeasti keksiä jokin muu ratkaisu (=ero tms). Silloin tällöin osallistumisesi hevosjuttuihin ei varmasti ole pahitteeksi, mutta pitäähän sinuakin todellakin kuunnella. Muuten hyvää suhdetta ei kannata hevosten takia heittää hukkaan. Tsemppiä!

Alas käymään vaikka salilla, todennäköisesti olet ränsistyneessä kunnossa kuten useimmat kaljamaha suomalaiset. Hittojakos sitä mussutat, jos vaimo tahtoo harrastaa. Hanki elämä itsellesi, jos se ämmäs on kaikki kaikessa niin kannattaa hiukan miettiä onko sinulla lainkaan sitä tällä hetkellä.

Tuntuis itsestä aika hirveältä jos miulle mainittais ero tuossa yhteydessä... Kylhän sen ymmärtää et siihen voi joutua, mut itseltä saattais tulla ensimmäiseksi sellainen palaute et "ai sinä et rakasta minua enää"...
Noi ajat mitkä vaimollasi menee hevosiin on kyl hirveitä, en tiedä kannattaisko sun tehdä kirjelmä jossa palautat hänet maan tasalle... Ehkä hän ei vaan ole tajunnut, kuinka paljon aikaa viettääkään talleilla?

muijas saa patukkaa talleilla. Siellä ne hevosmiehet aisaa antaa ratsastajanaisille. Ratsastus on mukavaa...

,,vaimosi pettää sinua reppana!!!!

miksi jäät peukaloitasi pyörittelemään, kai kummallakin voi olla omat harrastukset??? ei kai kukaan kotona voi löhötä ja tuijotella toinen toistaan vuosia????? hanki itsellesi harrastus ja alat viettämään aikaasi omien harrastustesi parissa!!!!!!

on hyvä harrastus.Parisuhteeseen kuuluu se,että annetaan toiselle sitä omaa aikaa,samoin parisuhteessa ei ajatella itsekkäästi,minä minä.Jos tällainen ajattelu on sinulle kovin vierasta,niin et ole vielä kypsä parisuhteeseen,joten ota ero.Vaikutat kyllä hieman mustasukkaiseltakin.

rakenna talli koto pihalle ni ei karkaa ainakaan kauas.

Jälleen kerran saat vastauksia ihmisiltä, jotka eivät tiedä asiasta, tässä tapauksessa ratsastuksesta, yhtään mitään!

Kirjoituksesi perusteella vaimosi haluaa kehittyä ratsastuksessa. Se ei tapahdu hetkessä, eikä sillä, että kerran viikossa näkee hevosen. Ratsastus jos mikä on aikaa (ja rahaa ;) ) vievä harrastus, ja moni harrastaja puhuukin elämäntavasta, eikä harrastuksesta. Hevonen on iso eläin, joka vaatii ratsastuksen ohella paljon hoitoa.
Jos nyt miettisi vaikka näin, että vaimosi ratsastaa tunnin päivässä. Sitä ennen menee hevosen harjaamiseen ja varusteiden laittamiseen aikaa puolisen tuntia, toinen mokoma ratsastuksen jälkeen. Karsina täytyy siivota, hevonen ruokkia, jos on kovin hikinen treenin jälkeen, loimittaa ja vaihtaa kuivia loimia märkien tilalle (plus odottaa, että voi vaihtaa kuivan loimen), varusteiden huoltoa... Helposti menee 3-4 tuntia tallilla ilman mitään sen suurempaa! Ihan toinen juttu on käydä ohjatussa jumpassa kuntosalilla, missä jumppa kestää tasan sen 45min-1t ja sitten kotiin (sillä naisethan eivät salien suihkuja käytä, olen huomannut...)
Jumpan jälkeen salia tai kuntosalin jälkeen laitteita ei tarvitse hoitaa, senkun lähtee kotiin. Hevonen on eri asia. Lisäksi hevosen ja ratsastajan välillä täytyy vallita luottamus, se ei synny hetkessä, vaan vaatii aikaa. Jos lajissa haluaa pärjätä, on luottamuksen oltava molemminpuolista ja siihen kuuluu muutakin kuin pelkkä ratsastus.
Muista myös, että tallilla vaimosi näkee ystäviään, ja meneehän sitä kuulumisien vaihtamiseen aikaa... :)

Neuvoni on siis, ymmärrä ja tue vaimoasi! Keksi itsellesi jokin mieluinen harrastus ja sopikaa yhdessä, mikä ilta viikossa on yhteistä aikaanne!
Parisuhde voi paljon paremmin, mikäli teillä molemmilla on mieluista tekemistä, sekä omaa ja yhteistä aikaa!!! Toista ei voi kokonaan kahlita (itseäni ainakin ahdistaisi todella paljon olla joka ilta kotona miehen kanssa, siitä huolimatta, että häntä (ja vain häntä) syvästi rakastankin, tarvitsen myös omaa aikaa).

terveisin hevosharrastaja, jolla juuri tällä hetkellä ei ole tarpeeksi aikaa rakkaalle harrastukselle pienen lapsen vuoksi... onnellista avioliittoa takana 4 vuotta, yhteiseloa 11v..

ja en usko, että kukaan menee tallille miestään pettämään!!! Näin kuvittelevat, menkääpä itse käymään talleilla ja katsomaan sitä maalaisromantiikkaa niillä... ;)

aloita oma elämä,hanki uusi harrastus!!kuluta sama aika siihen, kuin vaimosi tallilla.silmä silmästä -toisinsanoen.-tai itse innostuin mieheni jääkiekko asiasta,katselin ensin hyvännäköiset pelaajat,hiukset,hampaat yms.kunnes lopulta kiekkokin alkoi kiinnostaa!!-14v yhdessä,avioliitossa myötä ja vastamäessä toisen vaiheet hyväksyen.puolin ja toisin.

Vaimollasi saattaa olla suhde siellä talleilla. Ratsastus on enemmänkin naisten ja tyttöjen harrastus, joten vaimosi voi pettää sinua toisen naisen kanssa. Tutki asiaa äläkä vingu.

Mies on perheen pää ja siten päättää myös naisen harrasteista. Jos ne eivät sinua miellytä, tee se selväksi ja määrää naiselle jotakin soveliaampaa. Jos ei naista pidä komennossa, niin tämä sitten ravaa päättömänä missä milloinkin.

Meikäläisellä oli joskus vastaava probleema, kylläkin eri harrastuksen takia.

Aikaa meni ennenkuin perus-syy valkeni minulle, nimittäin aivan eri näkemys parisuhteesta. Toinen haluaa itsekeskeisesti tehdä omiaan, huomioimatta toista ja toinen olisi mieluummin yhdessä muulloinkin kuin nukkumassa.

Anna mennä hänen menojaan ja katsele itsellesi samanlaisilla arvoilla varustettu kumppani, niin minäkin tein ja olen onnellisempi kuin koskaan.

Ex:ä kuulema on joskus valitellut yhteiselle tutullemme yksinäisyyttään, no, niin makaa kuin petaa... :)

Vaimos käy vieraissa

On kyllä ärsyttävää jos ei itse huomaa,miten paljon aikaa tuo vie. Ei kannata ihan heti eroa mainita, vaan yritä saada hänet tajuaan että tuo on jo ihan liikaa. Näytä nuo luvut. Hänen tuskin tarvitsee kokonaan hevosista luopua, mut pitää kyllä päättää kumpi on tärkeempi, hevoset vai yhteinen aika.. Tuo 2 tuntia ois ihan ok per päivä, jos tuo olis oikeeta liikuntaa ja voisitte kuntoilla yhes, mut 4 tuntia "hevoset on niin ihania!"-aikaa on kyl ihan liikaa..

Harvinaista, että sulla tuo homma menee noin päin..yleensähän se tapaa olla mies jolla noita harrastuksia riittää..ainakin meillä on niin.
Pitää "läpsiä" lentopalloa monessa ikäluokassa, sarjoissa ja turnauksissa. Ellei omasta seurasta löydy joukkuetta sitten pitää mennä jonkun toisen seuran mukaan. Beachia toki unohtamatta. Koko elämä tuntuu pyörivän nahkapallon ehdoilla.
Tälläisenä tämä elämä on jatkunut koko meidän yhdessä olon ajan elikkä noin 27 vuotta:) Parempi kuitenki ootella miestä kotiin pelistä, treeneistä, peliporukan saunaillasta, kuin baarista.
Minä toki olen aina päässyt mukaan, jos olen vaan halunnut lähteä ja paljon olen "urheiluhulluna" mukana ollutkin.

En usko, että vaimollasi on mitään uutta suhdetta. Onko vaimosi tallilla onnellisempi kuin kotona? Kysy häneltä, jos niin on miettikää mikä "mättää".
Ei kun tsemppiä teille..joulua odotellessa :)

Moottoripyörä.
Talvella sitä voi rassailla ja kesät käyt ajelemassa kaikissa kokoontumisissa ja reissuissa ihan muuten vaan. Leppoisa kustomi vaan alle ja nahkatakkia päälle, niin menee ajokausi mukavasti.

Mulla oli sama ongelma aikoinaan, yritin puhua asiasta, mutta nainen nosti heti armottoman puolustus huudon. olin jonkin aikaa hiljaa, ja kun harrastukset vaan jatkui pitempään ja tiheämpinä niin päätin tarkkailla pulisoani, totuus oli ettei puolisoni ratsastanutkaan hevosella vaan toisella miehellä.

Erolla uhkaamiseen ei kannata ryhtyä, se on lopun alkua se. Jos puhuminen ei tehoa puolisoosi, ala järjestää teille niin paljon yhteistä menoa, ettei hän kerkeä enää talleille kuin sen 2-3 kertaa viikko. Yhtenä päivänä ulos syömään, toisena kavereiden luo kahvil, kolmantena pyörii joku kiva leffa jne. Äläkä kysy häneltä sopiiko, vaan ilmotat töistä tullessas että nyt jotain kivaa päälle ja sit mennään! Jos hän ei tähän suostu, niin sitten alkaisin itsekin suunnittelemaan nimen poistamista ovesta.

Ohos.. Mahdatko olla minun mieheni? Tosin hän ei ole kuin pari kertaa vuosien varrella maininnut että hevosharrastus vie liikaa aikaa.
Itse siis naimisissa ja lapsiakin on, alle kouluikäisiä mutta ei vauvoja. Hevonen on ollut omistuksessani pari vuotta ennen lapsiakin.
Mieheni on kannustanut harrastuksessani, käynyt mukana tallilla (harvoin) ja on lastensa kanssa mielellään kun olen harrastamassa.
Silloin kun hevonen oli vieraalla tallilla, asiasta käytiin keskusteluja, tallireissuihin kun upposi se neljä tuntia matkoineen ja viitenä päivänä viikossa.
Todella hyvä ratkaisu oli kuitenkin saada hevonen omaan pihaan! Nyt ajankäyttö on järkevöitynyt ja hevosen kuivatus lenkin jälkeen sujuu helposti kun voi perheen parissa puuhata sen tunnin ennen toisen loimen vaihtamista. Viikonlopun valoisa aika tosin usein menee hevosen kanssa, mutta sopimuskysymyksiähän nämä aina ovat.
Välillä ollaan perheen parissa kokonaisia viikonloppuja.
Mieheni ei osallistu harrastukseeni millään tavoin, mutta kannustaa minua harrastuksessani. Hän saa myös harrastaa mitä tahtoo ja milloin tahtoo, asiat kun on tosiaan sovittavissa aina!

Jos vaimosi pyörisi ravitalleilla, olisin minäkin jo sitä mieltä että saattaa pettää, mutta ratsupuolella niitä potentiaalisia "orhia" ei oikein taida löytyä... Toki ratsutalleillakin miehiä on, mutta kyllä talleille mennään ihan hevosten takia!

Se mikä suomalaisessa elämätyylissä on niin surullista on se, että elämä pyörii niin vahvasti yksilöiden halujen ympärillä - minä haluan ratsastaa, minä haluan sitä ja minä haluan tätä... Suomalaisen ajattelutavan perusta tuntuu olevan se, että onnellisuus lähtee siitä, että ensin tyydytetään yksilön tarpeet ja sitten kun yksilö on tyydyttänyt nämä omat tarpeensa (esim. juuri mielenkiintoinen harrastus), niin sitten on sopivasti energiaa ja intoa olla perheen kanssa ja huolehtia muista. Ongelma tahtoo vain olla se, että sitten sitä aikaa ei enää olekaan muille. 24h vuorokaudessa on kuitenkin aika vähän.

Jatkuva harrastaminenkaan ei ole aina hyvästä. Kyllä ihmiselle tekee hyvää joskus vain olla, löhötä siellä sohvalla. Ei ole ollenkaan huono asia, vaikka nyky-yhteiskunnassa helposti pidetäänkin kummajaisena sellaista, joka ei "harrasta mitään".

Maailmassa on hurjan paljon mielenkiintoista tekemistä, mutta joskun on vaan pakko tehdä valintoja.

MInusta hyvä parisuhde tarkoittaa suuri sitä, että ollaan yhdessä, muutenkin kuin nukkumalla samassa sängyssä. Mitä ideaa on olla yhdessä, jos oikeasti käytännössä ei kuitenkaan olla yhdessä??

MInusta oli ihanaa huomata, että on oman mieheni lisäksi sentään muitakin miehiä, jotka viihtyvät kotona, eivätkä juokse kaiken maailman harrastuksissa kuin päättömät kanat.

Erolla ei suoranaisesti kannata uhkailla. Kerrot vain miltä sinusta tuntuu ja mitä itse toivot parisuhteelta. Älä sano, että haluat hänen muuttuvan, vaan että itse kaipaat jotain muuta kuin yksinäisiä iltoja kotona ja kerrot oman näkemyksesi hyvästä parisuhteesta. Jos vaimosi katsoo, että hevosten kanssa on mukavampi olla ja näkemyksenne ovat kovin kaukana toisistaan, niin toki sitten täytyy pohtia kannattaako suhdetta ylläpitää.

Jospa äidinvaistot kuitenkin voittaisivat heppahulluuden.

Ratsastus, varsinkin kouluratsastus, on lajina sellainen jota ei voi oppia sohvalla makaamalla - vaan on pakko mennä sinne tallille ja on pakko ratsastaa niillä hevosilla.
Ratsastaminen on yksi maailman vaativimmista lajeista, koska siinä ei ole kyse ainoastaan omasta osaamisesta - vaan myös hevosen käsittelemisen taidosta. Jos vaimosi valmentautuu tosissaan, niin mielestäni sinun olisi vähintäänkin kohtuullista tukea häntä! Silloin kun ei varallisuus riitä omaan hevoseen, tai esim. puoliso on hevosen hankintaa vastaan, ei jää muita vaihtoehtoja kuin olla orjan asemassa - eli ratsastaa muiden hienoja hevosia, silloin kun pyydetään.
Yhtään ratsastajaa en tiedä, jonka perhe ei jollakin tasolla olisi kärsinyt tilanteesta. Itse valmentaudun säännöllisesti ja olen paljon myös töissä tallilla, seuran asioiden hoidossa jne. Minulla on yksi lapsi, alle kouluikäinen, jota ei voi todellakaan vielä ottaa tallille mukaan - Sillä hevoset joita käsittelen eivät ole pullaponeja. Silloin kun olen tallilla n. 3 kertaa viikossa n. 4 tuntia kerrallaan mies hoitaa lasta, enkä minä koe asiasta huonoa omaatuntoa - eikä ole mielestäni tarviskaan.
Silloin kun olet itse lajiin tyystin perehtymätön, niin en lähtisi vaimolle kamalasti räkyttämään ajankäytöstä. Tiedätkö esim. kuinka paljon aikaa menee hevosen harjaamiseen ja varustamiseen ennen ratsastusta, kuinka kauan hevosta tulee liikuttaa, kuinka hevonen hoidetaan treenin jälkeen jne. Vaikka et itse osaa ratsastaa. voithan silti olla auttelemassa tallilla, mukana kisareissuilla jne. Laji on sellainen, että joko siinä on koko perhe mukana tai sitten perhe pärjäilee aika paljon ilman ratsastavaa osapuolta...
Itse toivoisin että mieheni ja lapseni viihtyisivät tallilla, mutta heitä ei harrastus kiinnosta - joten he ovat sitten kotona tai omissa menoissaan silloin kun itse olen treeneissä.
Avoioerolla uhkaamalla saat aikaan sen, että ero tulee- Itse en alistusi tuollaisiin vaatimuksiin, enkä vakavasti usko että kukaan muukaan alistuu.

Asioista voi keskustella rauhassa aikuisten kesken ja sopia jonkinlaisia pelisääntöjä yhteisen tilanteen helpottamiseksi. Itse olen tinkinyt ja harrastamiseen menee tällä hetkellä viikolla 3 iltaa ja satunnaisesti joskus viikonloppuisin päivän kisareissuja tai valmennuksia.

kenkäilijä 27

Eipä paljoa lisättävää noihin runsaisiin palautteisiin. Tallijutut tunnen kymmenen vuoden perusteella. Jokaisella harrastuksella on fanaatikkonsa.

Niin kalsealta kuin tuntuukin, pakko sinun on lähteä kotoa muualle harrastaman. (Et maininnut lapsista?)
Itse odotin yli kaksikymmentä vuotta omaa vuoroani, huomiota ja yhteistä aikaa. Samansuuntaiset kommentit antamastani palautteesta oli kuin sinäkin sait vaimoltasi. Joskus harrastus ei kuulemma ollut harrastus vaan velvoite, toinen harrastus oli pakko mennä kun on valittu -juttuja, sitten oli harrastuksia joissa sai rehkiä. Aina sydämessäni tiesin, että tulee minunkin vuoroni, kunhan tuen kaikessa ja annan mennä, koska huutaminen ja astiastojen särkeminen oli turhaa, niistä kumppani vain loukkantui ja jäi kotiin kuin hakattuna. Parempi oli antaa toteuttaa itseään. -Naisista ei ollut kyse.
Alkoi olla vaihe , etten paskaakaan piitannut muusta kuin jokaisesta päivästä selviämisestä.

Kadunko? Joo, lapsenuskoa ja maailmanparantajaa itsessäni. Ei toista voi paljoa muuttaa, itse on muututtava. Kortit laitoin pöydälle monesti ja katsoin mitä on kädessä, mitä haluan ja millä keinoin resurssit ratkaista minulla on. Kumppani ihmetteli naisen sielunelämää ja herkkyyttä jäsennellä kaikkea mahdollista.

Tee sinä viisaampi valinta. Itse näen, että jos molemmat puolisot noinkin lyhyellä yhdessäololla ovat toisistaan erossa liki jokainen viikon ilta ja omilla teillään, ei se ainakaan yhdistä . Ehkä yksi yhteinen harrastus olisi hyvä olla..kesällä melonta, talvella joku muu...vaellusretki ehkä:)?

Missä sitten se oikea keskitie, että suhde pysyisi lujana, vaikka molemmat tai toinen toteuttaa koko ajan itseään? -Vaikea sanoa. Ehkä rakennusaineet löytyvät tavasta sitoutua, keskinäisestä suhteen laadusta ja paljosta tahdosta olla yhdessä ja nähdä ne pointit, joiden eteen kannattaa panostaa. Ehkei se aika sitten vaan laatu..uskoako siihen?

Koetahan pärjäillä. Toivon, että löydätte tasapuolisen ratkaisun.

Miten helvetissä saat tästä ongelman? Olisiko nyt tullut virhe valinta ja puolison vaihto olisi ajan kohtainen?! Hanki elämä "#:`666 tollo. Vaimosi varmasti ansaitsee sen!

Onneksi vaimosi aika ei mene juomiseen, niitäkin löytyy - ja se harrastus vie aikaa samanlailla kuin ratsastus.

Vaimosi on itsekäs, ehdota eroa, miksi olla yhdessä, jos toinen ei halua yhteistä aikaa. Näytä tätä keskustelua vaimollesi!

heissan...
ymmärrän tuksan..mulla oli joskus mies, joka vain juoksi ja kilpaili. Lopulta kaikessa oli kilpailun henki. Kun mun lapsi oli pieni ja ukkoni flirttaili sihteerikön kanssa ja kehtasi vielä sanoa minulle, että mun pitää kilpailla hänestä, niin silloin loppui meidän liitto pitkän kysyttelyn jälkeen tosin. Vaihda kuvioita vain... rakkaus tulee ja menee, elämän vain ei saa antaa valua

Erolla uhkaaminen on lapsellista ja tyhmää, Jokaisella ihmisellä saa olla oma harrastuksensa ei kaikkia ole tehty sohvaperunaksi. Miulta ainakin lähti mies ennenkuin ratsastusharrastus. On ihmisiä jotka on luotu liikkumaan ja toiset vaan makoilemaan. Leena

taivaisiin, niinkuin mies vain osaa, niin loppu tuo harrastus tykkänään

Olet saanut jo paljon vastauksia, osa asiallisia osa vähemmän. Vaan siltikin meinaan vielä oman tarinani sinulle kertoa. Eli olen itse se ratsastava osapuoli (vaimo) ja minulla menee tallilla 1-3tuntia viikossa, mikä ei ole paljoa, mutta kun tämän lisää vuorotyöhön, niin yhteistä ilta-aikaa on vähän. Olen yhden illan viikosa tallilla, mieheni on usein ollut minua kyytimässä tai sitten hän huolehtii, että auto on vapaasti minulla käytettävissä.
Puolisoni on tämän ajan kotona, rassaa jotain varastossa tai nykyään on ollut muutaman viikon lähes joka ilta "yhteisellä harrastuksella", eli talon peruskorjauksella.

lehmä!

Jos ei muija suostu tulemaan yhtään vastaan jutuissaan, niin laita vaihtoon. Kyllä niitä toisiaan huomioivia ihmisiä on olemassa. Ei aina tarvi elää vaan ittelleen!

minusta kirjoitit niin hyvin tuon jutun että näytäppäs se vaimollesi,jos siitä ei ole apua niin avioliittoneuvojalle ois varmaan töitä. en missään tapauksessa suosittele eroa.

Kirjoita hakukoneeseen sana narsisti, valitse sieltä narsistin sielu ja narsistien ominaisuuksia sieltä ihan alareunasta. Lue ja pohdi tarkkaan onko vaimollasi vastaavia, jos on ja teillä ei ole yhteisiä lapsia niin pakene kun vielä voit. Jos teillä on yht. lapsia, niin lue mitä muuta aiheesta on kirjoitettu ja hae ammattiapua.

Naiset peittaa Aina, Aina kun tappaa miehen Jolla on Isot Munat pitaa harrastan seksia