Avioliittolain 41 § esitetään avioehtosopimukseen liittyviä asioita ja ennen kaikkea se, ketkä tekevät sellaisen ja milloin avioehtosopimus on laadittava.
"AL 41 §
Ennen avioliittoa tai sen aikana tekemässään avioehtosopimuksessa voivat kihlakumppanit tai puolisot määrätä, että avio-oikeutta ei ole sellaiseen omaisuuteen, joka jommallakummalla heistä on tai jonka hän myöhemmin saa. Samassa järjestyksessä voidaan sopia siitä, että puolisolla on avio-oikeus omaisuuteen, johon hänellä aikaisemmin tehdyn avioehtosopimuksen perusteella ei olisi sellaista oikeutta.
Muita kuin tässä sanottuja poikkeuksia älköön kihlakumppanien tai puolisoiden välisin sopimuksin tehtäkö siitä, mitä puolisoiden omaisuussuhteista on säädetty."
Voiko osapuolet sopia avioehtosopimusta vastaavasti omaisuudestaan erillisellä sopimuksella jo ennen, kuin ovat kihlakumppaneita tai puolisoita eli ennen kuin ovat avioliittolain piirissä?
Tulkitsen AL 41 § siten, että osapuolet voivat tehdä sopimuksen omaisuudestaan jo ennen kuin ovat ko. pykälän mukaisia kihlakumppaneita tai puolisoita keskenään. Tämä perustuu siihen, että osapuolet jotka ovat vasta menossa avoliittoon keskenään ja mahdollisesti myöhemmin avioliittoon voivat myös pätevästi sopia omaisuuskysymykset jo ennen yhteiselämän alkamista.
Mielestäni AL 41 § henki ja tarkoitus on se, että jos osapuolet ovat sopimuksen tekohetkellä kihlakumppaneita, avo- tai aviopuolisoita keskenään, niin heidän on sovittava asioista avioehtosopimuksessa ja avioliittolain mukaisesti. Avioliittolain 41 § avioehtosopimuksesta siis rajoittaa ja ohjaa vain sopimuksen tekohetkellä kihlakumppaneina tai puolisoina olevia.
Eli toisin sanoen, ennen avioliittolain piirissä oloa (ei kihlakumppani tai puoliso) tehty omistusoikeussopimus vastaa täysin avioliittolain piirissä tehtyä avioehtosopimusta, jos siinä on sovittu että se on voimassa myös tulevassa avioliitossa. Tämä perustuu siihen, että jos asioista on sovittu pätevästi jo ennen kuin ollaan avioliittolain piirissä, niin ei tarvitse tehdä uutta samansisältöistä avioehtosopimusta, kun joskus myöhemmin tullaan avioliittolain piiriin.
Lisäksi AL 41 § mukaan avio-oikeudesta toisen omaisuuteen sovitaan avioehtosopimuksessa ja avio-oikeus sanaa ei tarvitse, eikä voikaan olla, jos sopimus tehdään ennen kuin ollaan avioliittolain alaisuudessa eli kihlakumppaneita tai puolisoita. Ennen avioliittolain alaisuuteen tuloa riittää kuin sovitaan, että sopimus on voimassa tulevassa avioliitossa, jolloin se koskee myös avio-oikeutta toisen omaisuuteen.
Olenko avioliittolain tulkinnassani oikeassa vai väärässä?
Avioliittolain 41 §
20
1555
Vastaukset
- Hmmmmmmmm
Mielenkiintoinen pohdinta.
Avopuolisoina olevat voivat kyllä sopia omaisuuskysymykset avoeron varalta, ja kannattaakin sopia.
Olisin kyllä sitä mieltä, että jos pari sitten menee avioliittoon, ja jos avioehtosopimukselta vaadittavat muotovaatimukset eivät täyty (lähinnä siis rekisteröinti maistraatissa), avioliiton päättyessä toisen puolison kuolemaan tai eroon, sopimus ei ole avioehtona pätevä. Muotomääräykset on tietysti säädetty syystä ja tarkoitettu noudatettaviksi.
Jos tulkintasi olisi oikea, avioehtolainsäädännön muotovaatimuksella ei olisi mitään virkaa. Jokainen voisi sanoa, että no ei me vielä silloin sopimuksen tekohetkellä oltu kihloissa, niin ei sen sopparin tarvi olla määrämuodossa.
Sitten on myös otettava huomioon se, että kihlaus ei ole mihinkään määrämuotoon sidottu. Ei vaadi sormuksia tms. Kihlauksestahan sanotaan laissa, että mies ja nainen jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon, ovat kihloissa (avioliittolaki 1 §). Ruvettaisiinko sitten kinaamaan siitä, että no kun ei tässä mitään varsinaista kosintaa tms. ole ollut, niin onko tämä pari nyt sitten avopari vai kihloissa oleva avopari. Eli millä määritellään se, onko pari kihlakumppaneina avioliittolain piirissä vai ei?- aloittaja pohdintaasi
Mielestäni vastasit jo itse siihen, miten määritellään, ovatko ihmiset kihlakumppaneita vaiko eivät. Senhän sanoo mainitsemasi lainkohta.
Eli aloittajan kuvaama tilanne on aika teoreettinen. "Teemme avioehtosopimuksen siltä varalta, että menisimme avioliittoon, mitä emme aio tehdä." Vai miten aloittaja itse määrittelisit tilanteen, jossa kuvaamasi voisi tapahtua? Ja mitä virkaa olisi avioehtosopimuksella, joka on laadittu sen varalta, että avioliitto päinvastaisista aikeista huolimatta sittenkin pääsisi tapahtumaan? ;-) - Tietoa kaipaava henkilö
aloittaja pohdintaasi kirjoitti:
Mielestäni vastasit jo itse siihen, miten määritellään, ovatko ihmiset kihlakumppaneita vaiko eivät. Senhän sanoo mainitsemasi lainkohta.
Eli aloittajan kuvaama tilanne on aika teoreettinen. "Teemme avioehtosopimuksen siltä varalta, että menisimme avioliittoon, mitä emme aio tehdä." Vai miten aloittaja itse määrittelisit tilanteen, jossa kuvaamasi voisi tapahtua? Ja mitä virkaa olisi avioehtosopimuksella, joka on laadittu sen varalta, että avioliitto päinvastaisista aikeista huolimatta sittenkin pääsisi tapahtumaan? ;-)Kiitos vastaajille.
Tilanne ei ole teoreettinen vaan ihan todellinen pesänjakotilanne, jossa on tehty sopimus omaisuuden omistussuhteista jo ennen avoliittoa ja myöhemmin toteutunutta avioliittoa. Kyseessä ei siis ole avioliittolain mukaan tehty avioehtosopimus vaan omistusoikeussopimus, joka on tehty jo ennen avoliittoa (siis ennen kuin ollaan avioliittolain alaisuudessa), ja siinä on sovittu että se on voimassa myös tulevassa avioliitossa.
Leski on nyt asianajajansa välityksellä vaatimassa avioliittolain mukaista omaisuuden puolittamista avio-oikeuden perusteella allekirjoittamansa sopimuksen vastaisesti. Perusteena on se, ettei sopimus ole avioehtosopimus. AL 41 § mukaan avioehtosopimuksen tekevät kihlakumppanit ja puolisot, joten avioehtosopimusta osapuolet eivät siis ko. pykälän mukaan voineet silloin tehdä vaan ainoastaan sopimuksen omistusoikeuksista ja siitä, että se on voimassa tulevassa avioliitossa. Asiat on kuitenkin haluttu ratkaista jo ennen tulevaa avoliittoa ja mahdollisesti tulevaa avioliittoa.
Kysymyksessä on siis se, miten jo ennen avoliittoa tehtyä sopimusta tulkitaan avioliittolain kannalta. Minusta tehdyn sopimuksen henki ja tarkoitus tulisi toteuttaa avioliittolaki huomioiden, jos ei suoraan avioehtosopimuksena niin ainakin osituksen sovittelun kautta. Perusteena se, että sopimus on tehty ennen avioliittolain alaisuudessa oloa, omaisuus on ollut vainajan hallussa ennen avioliittoa ja jo ennen avoliittoa sekä se, että sopimuksessa mainitaan että se on voimassa keskinäisessä avioliitossa. Kaiken lisäksi sopimus on liitetty keskinäisen testamentin osaksi, jonka useissa määräyksissä viitataan tähän sopimukseen.
Minun tulkinta avioliittolaista ja AL 41 § on, ettei se rajoita jo ennen avioliittolain piirissä oloa tehtyjä sopimuksia, jos niissä on mainittu että ne on voimassa tulevassa avioliitossa. Ja koska se on tehty jo ennen avioliittolain alaisuudessa oloa, sitä ei rajoita avioehtosopimuksesta annetut määräykset, jotka koskevat AL 41 § mukaan vain sopimushetkellä kihlakumppaneina tai puolisoina olevia henkilöitä. Tietoa kaipaava henkilö kirjoitti:
Kiitos vastaajille.
Tilanne ei ole teoreettinen vaan ihan todellinen pesänjakotilanne, jossa on tehty sopimus omaisuuden omistussuhteista jo ennen avoliittoa ja myöhemmin toteutunutta avioliittoa. Kyseessä ei siis ole avioliittolain mukaan tehty avioehtosopimus vaan omistusoikeussopimus, joka on tehty jo ennen avoliittoa (siis ennen kuin ollaan avioliittolain alaisuudessa), ja siinä on sovittu että se on voimassa myös tulevassa avioliitossa.
Leski on nyt asianajajansa välityksellä vaatimassa avioliittolain mukaista omaisuuden puolittamista avio-oikeuden perusteella allekirjoittamansa sopimuksen vastaisesti. Perusteena on se, ettei sopimus ole avioehtosopimus. AL 41 § mukaan avioehtosopimuksen tekevät kihlakumppanit ja puolisot, joten avioehtosopimusta osapuolet eivät siis ko. pykälän mukaan voineet silloin tehdä vaan ainoastaan sopimuksen omistusoikeuksista ja siitä, että se on voimassa tulevassa avioliitossa. Asiat on kuitenkin haluttu ratkaista jo ennen tulevaa avoliittoa ja mahdollisesti tulevaa avioliittoa.
Kysymyksessä on siis se, miten jo ennen avoliittoa tehtyä sopimusta tulkitaan avioliittolain kannalta. Minusta tehdyn sopimuksen henki ja tarkoitus tulisi toteuttaa avioliittolaki huomioiden, jos ei suoraan avioehtosopimuksena niin ainakin osituksen sovittelun kautta. Perusteena se, että sopimus on tehty ennen avioliittolain alaisuudessa oloa, omaisuus on ollut vainajan hallussa ennen avioliittoa ja jo ennen avoliittoa sekä se, että sopimuksessa mainitaan että se on voimassa keskinäisessä avioliitossa. Kaiken lisäksi sopimus on liitetty keskinäisen testamentin osaksi, jonka useissa määräyksissä viitataan tähän sopimukseen.
Minun tulkinta avioliittolaista ja AL 41 § on, ettei se rajoita jo ennen avioliittolain piirissä oloa tehtyjä sopimuksia, jos niissä on mainittu että ne on voimassa tulevassa avioliitossa. Ja koska se on tehty jo ennen avioliittolain alaisuudessa oloa, sitä ei rajoita avioehtosopimuksesta annetut määräykset, jotka koskevat AL 41 § mukaan vain sopimushetkellä kihlakumppaneina tai puolisoina olevia henkilöitä.Etköhän nyt ajattele turhan monimutkaisesti. Puhut vähän väliä avoliitosta (siis ilman I-kirjainta) ja avioliittolaista. Avoliitto ei merkitse mitään omaisuusasioissa, kyseessä on vain lyhyt ilmaus merkitsemään yhteistä osoitetta. Avoliitto ja kihlaus eivät myöskään ole synonyymejä eikä avoliitolla ole mitään tekemistä avioliittolain kanssa.
Esimerkkiparisi on solminut avioliiton ja jättänyt silloin tekemättä avioehdon. Tällä tekemättä jättämisellään he ovat avioliiton solmiessaan ilmaisseet yhteisen tahtonsa olevan, että heidän avioliittoonsa on sovellettava avio-oikeutta riippumatta siitä mitä he ovat joskus aiemmin arvelleet tässä tilanteessa tekevänsä. Aiemman sopimuksen voimassaolon on näin ollen katsottava päättyneen avioliiton solmimiseen. He ovat siis yhteisestä sopimuksesta muuttaneet keskenään tehtyä sopimusta. Jos he olisivat halunneet olla muuttamatta sopimusta he olisivat rekisteröineet saman sisältöisen avioehdon avioliittoa solmiessaan.
Viittaamasi sopimus ei tuota avioehdon oikeusvaikutuksia koska sitä ei ole tehty avioehdon muotovaatimukset täyttävästi. Kyse on vähän samasta asiasta kuin siinä, että mikään kahdenkeskinen "avioliittosopimus" ei tuota avioliiton oikeusvaikutuksia koska avioliitosta on laissa omat muotovaateensa niin kuin avioehdostakin on olemassa.- sitäpä
aloittaja pohdintaasi kirjoitti:
Mielestäni vastasit jo itse siihen, miten määritellään, ovatko ihmiset kihlakumppaneita vaiko eivät. Senhän sanoo mainitsemasi lainkohta.
Eli aloittajan kuvaama tilanne on aika teoreettinen. "Teemme avioehtosopimuksen siltä varalta, että menisimme avioliittoon, mitä emme aio tehdä." Vai miten aloittaja itse määrittelisit tilanteen, jossa kuvaamasi voisi tapahtua? Ja mitä virkaa olisi avioehtosopimuksella, joka on laadittu sen varalta, että avioliitto päinvastaisista aikeista huolimatta sittenkin pääsisi tapahtumaan? ;-)minäkin (ensimmäinen vastaaja) tarkoitin. Jos kerran tehdään sopimus avioliiton varalle, niin eikös se tarkoita että ollaan sovittu avioliittoon menemisestä = ollaan kihloissa = voidaan tehdä oikea avioehtosopimus.
- Tietoa kaipaava henkilö
Täytyy varmaan hieman täsmentää ja perustella tarkemmin esittämääni kysymystä.
Yleisiä teesejä avioliittolaista:
- avioliittolaki rajoittaa yleistä sopimusvapautta vain siinä määrin, kuin avioliittolaissa on nimenomaisesti säädetty.
- puolisoiden kesken vallitsee pitkälle menevä sopimusvapaus (AL 33 §)
- puolisot elävät sekä yleisen siviilioikeudellisen sopimusvapauden, että avioliittolain siihen mukanaan tuomien rajoitusten puitteissa
- avioliittolaki ei rakennu tyyppipakkoajattelun varaan ja se ei lavennu ohi nimenomaisten rajojensa.
Avioliittolain määräykset tulevat voimaan kun osapuolet solmivat keskenään avioliiton. Avioehtosopimuksen osalta on avioliittolaissa annettu määräyksiä 41 § - 44 §. AL 41 § sanotaan, että kihlakumppanit tai puolisot tekevät avioehtosopimuksen avio-oikeuden osalta ennen avioliittoa tai sen aikana.
Koska 41 § on nimenomaan sanottu se, että sopimuksen tekohetkellä kihlakumppaneina tai puolisoina elävien on tehtävä avioehtosopimus, niin se nimenomaan tarkoittaa myös sitä. Itse tulkitsen pykälän niin, että avioliittolaissa ei ole määräyksiä siitä, miten asioista sovitaan jo ennen kuin ollaan kihlakumppaneita tai puolisoita, joten näin ollen se on yleisen sopimusvapauden puitteissa sallittua. Avioliittolakia ei siis voi laventaa ohi nimenomaisten rajojensa puitteissa taaksepäin osapuolten suhteen alkuaikoihin, vaan se on nimenomaan rajattu avioehtosopimuksen osalta kihlakumppaneihin tai puolisoihin. Avioliittolain tarkoituksena ei siis ole estää tai määrätä osapuolia, jotka haluavat sopia omaisuussuhteista jo ennen kuin ovat kihlakumppaneita tai puolisoita, tekemästä sopimuksia keskenään.
Miten siis sovitaan omaisuussuhteista pitävästi jo ennen kuin voidaan tehdä avioliittolain mukainen avioehtosopimus vai voidaanko omaisuussuhteista sopia ollenkaan ennen kuin ollaan kihlakumppaneita tai puolisoita?
Itse tulkitsen asian niin, että omaisuuksista voidaan sopia jo ennen kuin ollaan kihlakumppaneita tai puolisoita ja se on yhtä pätevä kuin avioliittolain mukaan kihlakumppaneiden tai puolisoiden tekemä avioehtosopimus. Itse sopimus on esimerkiksi omistusoikeussopimus, jossa sovitaan omaisuudesta mikä on jatkossa yhteistä ja siitä, mikä ei ole yhteistä sekä siitä, että sopi-mus on voimassa tulevassa avioliitossa.Luepa aiempi vastaukseni. Sitä ennen kuitenkin selvitäpä itsellesi mikä on avioehto ja avio-oikeus toisen omaisuuteen ja tasinko. Kommenttisi antaa ymmärtää tämän olevan mahdollisesti epäselvää.
Avioehdolla ei vaikuteta puolison tai puolisoiden omaisuuden omistajuuteen. Sillä voidaan vain sulkea pois puolison avio-oikeus toisen puolison omaisuuteen mutta ei voida muuttaa omaisuuden omistajaa.
Mikäli puolisoilla ei ole avioehtoa tehdään avioliiton päättyessä (ero tai kuolema) ositus, jossa kummankin puolison nettovarallisuudet selvitetään ensin erikseen, sitten enemmän omistanut maksaa tasinkoa niin paljon, että varallisuudet ovat tämä jälkeen yhtä suuret. Tasinkona maksaja voi maksaa rahaa tai antaa omaisuutta oman valintansa mukaan. Mikäli kyseessä on kuolemantapaus, niin tämän jälkeen tehdään kuolleen puolison omaisuudelle sitten perinnönjako.
Nyrkkisääntönä osituksen jälkeen kummankin puolison omaisuuden määräksi jää puolet avioliiton aikaisesta puolisoiden erillisten ja yhteisen omaisuuden summasta riippumatta siitä kumpi omisti enemmän ja mitä kumpikin omisti avioliiton aikana. Tasingon maksajan määrättävissä on mitä omaisuutta (rahaa, arvopapereita, maatiloja...) siirtyy tasinkona toiselle.- Tietoa kaipaava henkilö
argonautti kirjoitti:
Luepa aiempi vastaukseni. Sitä ennen kuitenkin selvitäpä itsellesi mikä on avioehto ja avio-oikeus toisen omaisuuteen ja tasinko. Kommenttisi antaa ymmärtää tämän olevan mahdollisesti epäselvää.
Avioehdolla ei vaikuteta puolison tai puolisoiden omaisuuden omistajuuteen. Sillä voidaan vain sulkea pois puolison avio-oikeus toisen puolison omaisuuteen mutta ei voida muuttaa omaisuuden omistajaa.
Mikäli puolisoilla ei ole avioehtoa tehdään avioliiton päättyessä (ero tai kuolema) ositus, jossa kummankin puolison nettovarallisuudet selvitetään ensin erikseen, sitten enemmän omistanut maksaa tasinkoa niin paljon, että varallisuudet ovat tämä jälkeen yhtä suuret. Tasinkona maksaja voi maksaa rahaa tai antaa omaisuutta oman valintansa mukaan. Mikäli kyseessä on kuolemantapaus, niin tämän jälkeen tehdään kuolleen puolison omaisuudelle sitten perinnönjako.
Nyrkkisääntönä osituksen jälkeen kummankin puolison omaisuuden määräksi jää puolet avioliiton aikaisesta puolisoiden erillisten ja yhteisen omaisuuden summasta riippumatta siitä kumpi omisti enemmän ja mitä kumpikin omisti avioliiton aikana. Tasingon maksajan määrättävissä on mitä omaisuutta (rahaa, arvopapereita, maatiloja...) siirtyy tasinkona toiselle.Avioehtosopimus, avio-oikeus ja tasinko on minulle ihan selkeitä käsitteitä. Avioehtosopimuksen osalta juuri haenkin vastausta siihen, voiko avioehtosopimuksen tasoisesti sopia jo ennen kuin on avioliittolain 41 § mukainen kihlakumppani tai puoliso.
Miksi ko. pykälässä on yleensäkään mainittu kihlakumppani tai puoliso? Mikäli niitä ei olisi mainittu ollenkaan, niin asia olisi ihan selkeä, että ennen avioliittoa tai sen aikana voidaan laatia avioehtosopimus avio-oikeuden poissulkemiseksi. Mutta koska ne on mainittu ko. pykälässä, niin se rajaa avioehtosopimuksen laatimisen kihlakumppaneiden tai puolisoiden tekemäksi.
Tulkitsen asian niin, että avioliittolaissa ei ole haluttu, eikä ole tarkoitettukaan rajata aikaisemmin avioehtosopimusta vastaavan sopimuksen tekeviä. Ja koska se ei ole varsinainen avioliittolain mukainen avioehtosopimus, niin sitä ei tarvitse rekisteröidä kuten avioehtosopimus pitää.
Kyseisessä tapauksessa avioehtosopimus on jätetty tekemättä juuri sen takia, että asiat on jo kerran sovittu, siis jo ennen avoliittoa. Lisäksi on sovittu myös siitä, että sopimus on voimassa, jos osapuolet menevät keskenään avioliittoon, jos eivät toisin sovi. Tahtotila on ollut selkeä koko avoliiton ja avioliiton, aina kuolinvuoteelle asti ja osapuolet ovat toimineet koko yhteiselämän ajan sopimuksensa mukaisesti.
Miksi sopimuksen vaikutus lakkaisi avioliiton alkaessa? Eihän se ole avioliittolain vastainen sopimus, se on vain tehty ennen kuin ollaan avioliittolain alaisuudessa ja siinä on sovittu, että sovitut asiat jatkuvat, kun tullaan avioliittolain alaisuuteen. Sopimuksen henki ja tarkoitus tulisi siis huomioida avioehtosopimuksen mukaisesti avio-oikeuden alaisen omaisuuden määrityksessä. - gfdjkgkr
Tietoa kaipaava henkilö kirjoitti:
Avioehtosopimus, avio-oikeus ja tasinko on minulle ihan selkeitä käsitteitä. Avioehtosopimuksen osalta juuri haenkin vastausta siihen, voiko avioehtosopimuksen tasoisesti sopia jo ennen kuin on avioliittolain 41 § mukainen kihlakumppani tai puoliso.
Miksi ko. pykälässä on yleensäkään mainittu kihlakumppani tai puoliso? Mikäli niitä ei olisi mainittu ollenkaan, niin asia olisi ihan selkeä, että ennen avioliittoa tai sen aikana voidaan laatia avioehtosopimus avio-oikeuden poissulkemiseksi. Mutta koska ne on mainittu ko. pykälässä, niin se rajaa avioehtosopimuksen laatimisen kihlakumppaneiden tai puolisoiden tekemäksi.
Tulkitsen asian niin, että avioliittolaissa ei ole haluttu, eikä ole tarkoitettukaan rajata aikaisemmin avioehtosopimusta vastaavan sopimuksen tekeviä. Ja koska se ei ole varsinainen avioliittolain mukainen avioehtosopimus, niin sitä ei tarvitse rekisteröidä kuten avioehtosopimus pitää.
Kyseisessä tapauksessa avioehtosopimus on jätetty tekemättä juuri sen takia, että asiat on jo kerran sovittu, siis jo ennen avoliittoa. Lisäksi on sovittu myös siitä, että sopimus on voimassa, jos osapuolet menevät keskenään avioliittoon, jos eivät toisin sovi. Tahtotila on ollut selkeä koko avoliiton ja avioliiton, aina kuolinvuoteelle asti ja osapuolet ovat toimineet koko yhteiselämän ajan sopimuksensa mukaisesti.
Miksi sopimuksen vaikutus lakkaisi avioliiton alkaessa? Eihän se ole avioliittolain vastainen sopimus, se on vain tehty ennen kuin ollaan avioliittolain alaisuudessa ja siinä on sovittu, että sovitut asiat jatkuvat, kun tullaan avioliittolain alaisuuteen. Sopimuksen henki ja tarkoitus tulisi siis huomioida avioehtosopimuksen mukaisesti avio-oikeuden alaisen omaisuuden määrityksessä.Eli sun ajatuksesi on, että jos tässä esiavoliitollisessa sopimuksessa on vaikka sovittu, että auto on miehen, niin se ei kuuluisi avio-oikeudenalaiseen omaisuuteen? Tottakai se kuuluu.
Ei avioliitto tarkoita sitä, että puolisoiden kaikki omaisuus muuttuisi yhteiseksi. Omaisuudet pysyvät kummankin omina. Ei siihen sen enempää tarvita mitään omistussopimuksia. (Sitäpaitsi koko omistussopimus-systeemi kuulostaa aika hataralta kehitelmältä, joka tuskin nauttii suojaa esim. velkojia kohtaan.) Sitten ero-/kuolematilanteessa katsotaan mitä kummallakin on, ja pistetään puoliksi, näin karkeasti. Sitä on ositus. Osituksen pystyy estämään vain avioehdolla, joka on ns. varsinaisen muotomääräyksen mukainen oikeustoimi. Tarkoittaa että se tulee tehdä määrätyssä muodossa. Avioehto aiheuttaa sen, ettei tule ositusta vaan tulee omaisuuden erottelu.
Avio-oikeus ei tunnu olevan nyt alkuperäiselle ihan selkeä käsite. Tietoa kaipaava henkilö kirjoitti:
Avioehtosopimus, avio-oikeus ja tasinko on minulle ihan selkeitä käsitteitä. Avioehtosopimuksen osalta juuri haenkin vastausta siihen, voiko avioehtosopimuksen tasoisesti sopia jo ennen kuin on avioliittolain 41 § mukainen kihlakumppani tai puoliso.
Miksi ko. pykälässä on yleensäkään mainittu kihlakumppani tai puoliso? Mikäli niitä ei olisi mainittu ollenkaan, niin asia olisi ihan selkeä, että ennen avioliittoa tai sen aikana voidaan laatia avioehtosopimus avio-oikeuden poissulkemiseksi. Mutta koska ne on mainittu ko. pykälässä, niin se rajaa avioehtosopimuksen laatimisen kihlakumppaneiden tai puolisoiden tekemäksi.
Tulkitsen asian niin, että avioliittolaissa ei ole haluttu, eikä ole tarkoitettukaan rajata aikaisemmin avioehtosopimusta vastaavan sopimuksen tekeviä. Ja koska se ei ole varsinainen avioliittolain mukainen avioehtosopimus, niin sitä ei tarvitse rekisteröidä kuten avioehtosopimus pitää.
Kyseisessä tapauksessa avioehtosopimus on jätetty tekemättä juuri sen takia, että asiat on jo kerran sovittu, siis jo ennen avoliittoa. Lisäksi on sovittu myös siitä, että sopimus on voimassa, jos osapuolet menevät keskenään avioliittoon, jos eivät toisin sovi. Tahtotila on ollut selkeä koko avoliiton ja avioliiton, aina kuolinvuoteelle asti ja osapuolet ovat toimineet koko yhteiselämän ajan sopimuksensa mukaisesti.
Miksi sopimuksen vaikutus lakkaisi avioliiton alkaessa? Eihän se ole avioliittolain vastainen sopimus, se on vain tehty ennen kuin ollaan avioliittolain alaisuudessa ja siinä on sovittu, että sovitut asiat jatkuvat, kun tullaan avioliittolain alaisuuteen. Sopimuksen henki ja tarkoitus tulisi siis huomioida avioehtosopimuksen mukaisesti avio-oikeuden alaisen omaisuuden määrityksessä.Vastasin mielestäni sinulle jo ensimmäisessä vastauksessani. Mutta täsmennetään.
Kaikenlaisia esisopimuksia voi toki tehdä milloin vain eikä sitä avioliittolaki mitenkään kiellä. Siinä olet tulkinnut sitä aivan oikein. Tällaiset esisopimukset olivat käsittääkseni toisinaan käytössä vanhemman avioliittolain aikaan kihlautumisen yhteydessä kun kihlauksen eli avioliittolupauksen purkamisestakin saattoi joutua "edesvastuuseen". Avioehdon oikeusvaikutuksiin päästään kuitenkin vasta rekisteröimällä tehty (esi)sopimus avioehtona kuten siitä on määrätty.
Kuvaamasi tulkinta sopimuksen tekemisestä ennen kihlautumista tuntuu epäloogiselta. Kuvaamasi sopimukselle syntyy tarve vasta siinä vaiheessa kun kihlaudutaan. Toki sopimusta voidaan rakennella "teemme näin jos menemme naimisiin" -tyyliin. Mutta sillä hetkellä kun sovittiin, että menemme naimisiin ja toimimme omaisuusasioissa xx-tavalla, on syntynyt kihlapari. Kihlapari voi tehdä avioehtosopimuksen jos niin haluaa tai jättää sen tekemättä jos niin haluaa.
Miksikö avioliittolaissa on mainittu sopimuksen tekijöinä vain kihlakumppanit ja puolisot? Olisikohan tuo siksi, että tietyn avioliiton varallisuusasiat yleensä ovat käsiteltävissä vasta kun tuo avioliitto on vähintäänkin suunnitteilla, eli henkilöt ovat kihloissa.
- Tietoa kaipaava henkilö
Täytyy varmaan pikkuhiljaa uskoa siihen, ettei ennen avoliittoa tehty yhteisomistussopimus, jossa on lueteltu mikä on yhteistä ja mikä ei ole yhteistä omaisuutta sekä se, että se on voimassa myös keskinäisessä avioliitossa vastaakaan avioliittolain mukaista avioehtosopimusta. Mutta mikään ei kiellä pohtimasta tätä asiaa ja sitä mitä avioliittolaissa oikein sanotaan ja rajoitetaan!
Mutta onko em. sopimuksesta osituksen sovittelun perustaksi AL 103 § mukaan?
Kiistanalainen omaisuus on mainittu sopimuksessa, että se ei ole yhteistä omaisuutta ja se ollut toisen omistuksessa jo ennen avioliittoa ja avoliittoa.
Avioliiton kestoaika on kylläkin varsin pitkä eli 21 vuotta, 8 kk. Korkeimman oikeuden ratkaisu osituksen sovitteluun avioliiton kestoajan mukaan on n. 5 vuotta. Seuraavassa ko. ratkaisun (KKO 29/2003)tuomiolauselman tekstiä "Tasinko-oikeuden rajoittaminen avioliiton kestoajan perusteella ei siten tulisi yleensä kysymykseen sen jälkeen, kun avioliitto on kestänyt yli viiden vuoden ajan"
Tarkoittaako ko. tekstin "ei siten tulisi yleensä" sitä, että erittäin pätevillä perusteluilla voidaan ositusta sovitella, vaikka avioliitto on kestänyt yli 5 vuotta?
Olisiko em. ennen avoliittoon menoa tehdyllä sopimuksella riittävät edellytykset päteviksi perusteluiksi? Asiaan voisi vielä vaikuttaa se, ettei osapuolet olisi voineet laatia enää virallista avioehtosopimusta vuosikausiin toisen osapuolen kieltäytymisen vuoksi.Edelleenkin vaikuttaa siltä, että et oikein ole sisäistänyt mikä on avio-oikeus, avioehto ja ositus.
Kirjoitat: "...jossa on lueteltu mikä on yhteistä ja mikä ei ole yhteistä omaisuutta..."
Tilannehan on niin, että jollei edellä kuvaamaasi luetteloa ole olemassa se joudutaan ositusta varten tekemään. Nyt riittänee, että mainitsemasi luettelo vain "täydennetään" niillä omaisuuserillä jotka ovat tulleet puolisoiden (yhteiseksi tai yksityiseksi) omaisuudeksi luettelon laatimisen jälkeen. Vasta tämän jälkeen päästään tekemään ositusta.
Kysyt voisiko tämän "luettelon" olemassaolon perusteella vaatia osituksen sovittelua. Ei vaikuta uskottavalta koska tällä perusteella voisi sitten jokaisen osituksen sovittelua vaatia heti kun on tehty luettelot puolisoiden varallisuuksista ositusta varten. ;-)- Tietoa kaipaava henkilö
argonautti kirjoitti:
Edelleenkin vaikuttaa siltä, että et oikein ole sisäistänyt mikä on avio-oikeus, avioehto ja ositus.
Kirjoitat: "...jossa on lueteltu mikä on yhteistä ja mikä ei ole yhteistä omaisuutta..."
Tilannehan on niin, että jollei edellä kuvaamaasi luetteloa ole olemassa se joudutaan ositusta varten tekemään. Nyt riittänee, että mainitsemasi luettelo vain "täydennetään" niillä omaisuuserillä jotka ovat tulleet puolisoiden (yhteiseksi tai yksityiseksi) omaisuudeksi luettelon laatimisen jälkeen. Vasta tämän jälkeen päästään tekemään ositusta.
Kysyt voisiko tämän "luettelon" olemassaolon perusteella vaatia osituksen sovittelua. Ei vaikuta uskottavalta koska tällä perusteella voisi sitten jokaisen osituksen sovittelua vaatia heti kun on tehty luettelot puolisoiden varallisuuksista ositusta varten. ;-)Edelleen korostan sitä, että tiedän tarkkaan mitä avio-oikeus, avioehto ja ositus tarkoittaa avioliiton purkautumisen yhteydessä. Avio-oikeus, joka on 50/50 (jos sitä ei ole avioehdolla muutettu), realisoituu osituksessa myös toisen omistamaan omaisuuteen ja avio-oikeus toteutetaan tasinkona vähemmän omistavalle osapuolelle. Osituksen sovittelussa voidaan tiettyä omaisuutta taas tietyin ehdoin vaatia avio-oikeudesta vapaaksi tai avio-oikeuden alaiseksi omaisuudeksi (AL 103b §).
Täytyy varmaan vielä aukaista enemmän sopimuksen syntyhistoriaa. Sopimuksen osapuolet seurustelivat keskenään n. 3 vuotta. Alkoivat suunnitella yhteen muuttamista. Lisäksi he halusivat isomman asunnon yhteiseen käyttöön, jonka toinen lupasi rahoittaa aikaisemmalla omaisuudellaan ja lisälainalla jonka vain itse maksaa, myös asumisen kustannukset koko yhteiselämän ajan. Molemmilla on lapsia aikaisemmista avioliitoista (yhteisiä lapsia ei ole), joten he haluavat tehdä asiakirjat siitä, mikä on yhteistä omaisuutta ja siitä mikä ei ole yhteistä omaisuutta (lähinnä ko. asunto) ja tämän ei yhteisen omaisuuden he haluavat menevän omille perillisilleen. Asia halutaan ratkaista jo ennen, kuin mennään avoliittoon ja myöhemmin, jos yhteiselämä sujuu hyvin, niin avioliittoon. Avioehtosopimusta ei voi siinä tilanteessa tehdä, koska AL 41 § määrää avioehtosopimuksen tekijöiksi kihlakumppanit tai puolisot. Asia ratkaistaan yhteisomistussopimuksella ja keskinäisellä testamentilla, jonka sopimuksessa mainitaan, että se on voimassa myös tulevassa avioliitossa. Avioliitto solmitaan n. puolen vuoden kuluttua yhteen muuttamisesta. Yhteiselämä kesti 22 vuotta ja osapuolet ovat toimineet asunnon osalta tehdyn sopiksensa mukaisesti, toinen hankki sen ja maksoi siitä aiheutuneet kaikki kulut.
Asunto on tässä asiassa se kiistanalainen omaisuus. Leski vaatii osituksessa tehdyistä asiakirjoista huolimatta avio-oikeuden perusteella asunnon arvosta puolet itselleen, koska ei ole tehty varsinaista lainmukaista avioehtosopimusta. Avioehtosopimusta ei siis aikoinaan tehty, koska sitä ei voinut sopimuksen tekohetkellä AL mukaan tehdä. Lisäksi asunnon omistava luottaa siihen, että tehdyt asiakirjat riittävät jatkossa turvaamaan asunnon siirtymisen hänen perillisilleen, olihan siellä mainittu että sopimus on voimassa myös tulevassa avioliitossa.
Nyt siis näyttää siltä, että asiakirjat eivät osapuolten tarkoituksesta huolimatta riitä niiden tarkoituksen mukaiseen osituksen tulokseen. Osituksen sovittelun perusteet kuitenkin täyttyvät ja sitä voidaan vaatia asunnon osalta, olihan se jo toisen osapuolen omistuksessa ennen avioliittoa (myös ennen avoliittoa). Lisäksi osapuolet ovat toimineet sopimuksensa mukaisesti asunnon osalta koko yhteiselämän ajan, toinen on sen kokonaan rahoittanut, niin hankkimisen kuin asumisen kustannukset ja muutenkin rahoittanut valta osan yhteisistä kustannuksista eli osallistunut vähintään puolella yhteisiin kustannuksiin. Avioliiton kestoaika on vain varsin pitkä, joka vaikeuttaa osituksen sovittelun mahdollisuutta. Toki hyvät perustelut tähänkin on saatavissa osapuolten laatimista asiakirjoista ja niiden tarkoituksesta. Lisäksi perusteluihin voi liittää sen, että leski ei olisi vuosikausiin enää suostunut allekirjoittamaan asunnon osalta avioehtosopimusta.
Vaikka asunto erotettaisiin avio-oikeudesta, niin lesken taloudellinen tilanne ei heikkene, koska hänelle maksetaan tasinkoa muusta omaisuudesta. Eikä asunnon siirtymisellä perillisille ole lesken kannalta mitään merkitystä, eihän hän ole omistanut tai rahoittanut asuntoa missään vaiheessa heidän yhteiselämää. Leski tavoittelee siis vain taloudellista etua asunnon osalta, jonka he ovat yhteisesti sopineet jo ennen yhteiselämän alkamista kuuluvan vain vainajan perillisille. Tietoa kaipaava henkilö kirjoitti:
Edelleen korostan sitä, että tiedän tarkkaan mitä avio-oikeus, avioehto ja ositus tarkoittaa avioliiton purkautumisen yhteydessä. Avio-oikeus, joka on 50/50 (jos sitä ei ole avioehdolla muutettu), realisoituu osituksessa myös toisen omistamaan omaisuuteen ja avio-oikeus toteutetaan tasinkona vähemmän omistavalle osapuolelle. Osituksen sovittelussa voidaan tiettyä omaisuutta taas tietyin ehdoin vaatia avio-oikeudesta vapaaksi tai avio-oikeuden alaiseksi omaisuudeksi (AL 103b §).
Täytyy varmaan vielä aukaista enemmän sopimuksen syntyhistoriaa. Sopimuksen osapuolet seurustelivat keskenään n. 3 vuotta. Alkoivat suunnitella yhteen muuttamista. Lisäksi he halusivat isomman asunnon yhteiseen käyttöön, jonka toinen lupasi rahoittaa aikaisemmalla omaisuudellaan ja lisälainalla jonka vain itse maksaa, myös asumisen kustannukset koko yhteiselämän ajan. Molemmilla on lapsia aikaisemmista avioliitoista (yhteisiä lapsia ei ole), joten he haluavat tehdä asiakirjat siitä, mikä on yhteistä omaisuutta ja siitä mikä ei ole yhteistä omaisuutta (lähinnä ko. asunto) ja tämän ei yhteisen omaisuuden he haluavat menevän omille perillisilleen. Asia halutaan ratkaista jo ennen, kuin mennään avoliittoon ja myöhemmin, jos yhteiselämä sujuu hyvin, niin avioliittoon. Avioehtosopimusta ei voi siinä tilanteessa tehdä, koska AL 41 § määrää avioehtosopimuksen tekijöiksi kihlakumppanit tai puolisot. Asia ratkaistaan yhteisomistussopimuksella ja keskinäisellä testamentilla, jonka sopimuksessa mainitaan, että se on voimassa myös tulevassa avioliitossa. Avioliitto solmitaan n. puolen vuoden kuluttua yhteen muuttamisesta. Yhteiselämä kesti 22 vuotta ja osapuolet ovat toimineet asunnon osalta tehdyn sopiksensa mukaisesti, toinen hankki sen ja maksoi siitä aiheutuneet kaikki kulut.
Asunto on tässä asiassa se kiistanalainen omaisuus. Leski vaatii osituksessa tehdyistä asiakirjoista huolimatta avio-oikeuden perusteella asunnon arvosta puolet itselleen, koska ei ole tehty varsinaista lainmukaista avioehtosopimusta. Avioehtosopimusta ei siis aikoinaan tehty, koska sitä ei voinut sopimuksen tekohetkellä AL mukaan tehdä. Lisäksi asunnon omistava luottaa siihen, että tehdyt asiakirjat riittävät jatkossa turvaamaan asunnon siirtymisen hänen perillisilleen, olihan siellä mainittu että sopimus on voimassa myös tulevassa avioliitossa.
Nyt siis näyttää siltä, että asiakirjat eivät osapuolten tarkoituksesta huolimatta riitä niiden tarkoituksen mukaiseen osituksen tulokseen. Osituksen sovittelun perusteet kuitenkin täyttyvät ja sitä voidaan vaatia asunnon osalta, olihan se jo toisen osapuolen omistuksessa ennen avioliittoa (myös ennen avoliittoa). Lisäksi osapuolet ovat toimineet sopimuksensa mukaisesti asunnon osalta koko yhteiselämän ajan, toinen on sen kokonaan rahoittanut, niin hankkimisen kuin asumisen kustannukset ja muutenkin rahoittanut valta osan yhteisistä kustannuksista eli osallistunut vähintään puolella yhteisiin kustannuksiin. Avioliiton kestoaika on vain varsin pitkä, joka vaikeuttaa osituksen sovittelun mahdollisuutta. Toki hyvät perustelut tähänkin on saatavissa osapuolten laatimista asiakirjoista ja niiden tarkoituksesta. Lisäksi perusteluihin voi liittää sen, että leski ei olisi vuosikausiin enää suostunut allekirjoittamaan asunnon osalta avioehtosopimusta.
Vaikka asunto erotettaisiin avio-oikeudesta, niin lesken taloudellinen tilanne ei heikkene, koska hänelle maksetaan tasinkoa muusta omaisuudesta. Eikä asunnon siirtymisellä perillisille ole lesken kannalta mitään merkitystä, eihän hän ole omistanut tai rahoittanut asuntoa missään vaiheessa heidän yhteiselämää. Leski tavoittelee siis vain taloudellista etua asunnon osalta, jonka he ovat yhteisesti sopineet jo ennen yhteiselämän alkamista kuuluvan vain vainajan perillisille.Kirjoitat: "...Leski vaatii osituksessa tehdyistä asiakirjoista huolimatta avio-oikeuden perusteella asunnon arvosta puolet itselleen,..."
Onko ositus jo tehty ja leski nyt moittii ositusta? Virkkeesi antaa ymmärtää niin. Jos näin on niin siihen en ota kantaa.
Oletan kuitenkin, että tarkoitat nyt tehtävän ositusta ja leski siinä vaatii avio-oikeuttaan.
Mitä enemmän selvennät tehtyjä sopimuksia, sitä selkeämmin vaikuttaa siltä, että leski voi tehtyjen sopimusten PERUSTEELLA vaatia avio-oikeuttaan. Perinnönjaon osalta voikin sitten todeta, että suomalaisesta perintöoikeudesta on kirjoitettu parikin paksua kirjaa...
Et ole yhdessäkään "täydennyksessäsi" puolella sanallakaan viitannut "sopimuksessa" olevan puolta sanaakaan siitä, että sillä on haluttu vaikuttaa puolisoiden avio-oikeuteen tai sen puuttumiseen "mahdollisen avioliiton" päättyessä. Olet koko ajan perustellut sopimuksen olevan "omistusoikeuksien jakoa" ennen "avoliittoa". Omistusoikeuksilla ei ole mitään tekemistä avio-oikeuden kanssa. Tällä perusteella epäilen vahvasti, että kyseistä (avioehto) tahtoa ei puolisoilla myöskään ole ollut vaan he ovat tieten tahtoen olleet laatimatta avioliittolain mukaista avioehtoa. Se, että avioliiton viimeisinä vuosina toinen ei halua tehdä avioehtoa on täysin tavanomaista, eikä taatusti tule kelpaamaan perusteeksi osituksen sovittelulle.
Jos vainajan omaisuutta on enemmän ja leski saa tasinkoa niin miksi ette maksa tasinkona jotain muuta kuin kyseisen asunnon? Maksaja määrää mitä omaisuutta annetaan tasinkona ja tähän osaan voisi viittaamaasi "esisopimusta" varmaan käyttää vainajan tahdon lähteenä.
Kannattaa tosin muistaa, että puolisoiden yhteisenä asuntona käytettyyn asuntoon saa leski pääsääntöisesti halutessaan jäädä asumaan eliniäkseen riippumatta siitä kuka sen loppujen lopuksi omistaa... Käsitykseni mukaan myös siinä tilanteessa, että hänellä ei olisi ollut avio-oikeutta kyseiseen asuntoon ja sen olisi omistanut vainaja. Asunnon omistukseensa saajalle perintöveroa ajatellen edullista koska rasitteeksi jää lesken hallintaoikeus...- Tietoa kaipaava henkilö
argonautti kirjoitti:
Kirjoitat: "...Leski vaatii osituksessa tehdyistä asiakirjoista huolimatta avio-oikeuden perusteella asunnon arvosta puolet itselleen,..."
Onko ositus jo tehty ja leski nyt moittii ositusta? Virkkeesi antaa ymmärtää niin. Jos näin on niin siihen en ota kantaa.
Oletan kuitenkin, että tarkoitat nyt tehtävän ositusta ja leski siinä vaatii avio-oikeuttaan.
Mitä enemmän selvennät tehtyjä sopimuksia, sitä selkeämmin vaikuttaa siltä, että leski voi tehtyjen sopimusten PERUSTEELLA vaatia avio-oikeuttaan. Perinnönjaon osalta voikin sitten todeta, että suomalaisesta perintöoikeudesta on kirjoitettu parikin paksua kirjaa...
Et ole yhdessäkään "täydennyksessäsi" puolella sanallakaan viitannut "sopimuksessa" olevan puolta sanaakaan siitä, että sillä on haluttu vaikuttaa puolisoiden avio-oikeuteen tai sen puuttumiseen "mahdollisen avioliiton" päättyessä. Olet koko ajan perustellut sopimuksen olevan "omistusoikeuksien jakoa" ennen "avoliittoa". Omistusoikeuksilla ei ole mitään tekemistä avio-oikeuden kanssa. Tällä perusteella epäilen vahvasti, että kyseistä (avioehto) tahtoa ei puolisoilla myöskään ole ollut vaan he ovat tieten tahtoen olleet laatimatta avioliittolain mukaista avioehtoa. Se, että avioliiton viimeisinä vuosina toinen ei halua tehdä avioehtoa on täysin tavanomaista, eikä taatusti tule kelpaamaan perusteeksi osituksen sovittelulle.
Jos vainajan omaisuutta on enemmän ja leski saa tasinkoa niin miksi ette maksa tasinkona jotain muuta kuin kyseisen asunnon? Maksaja määrää mitä omaisuutta annetaan tasinkona ja tähän osaan voisi viittaamaasi "esisopimusta" varmaan käyttää vainajan tahdon lähteenä.
Kannattaa tosin muistaa, että puolisoiden yhteisenä asuntona käytettyyn asuntoon saa leski pääsääntöisesti halutessaan jäädä asumaan eliniäkseen riippumatta siitä kuka sen loppujen lopuksi omistaa... Käsitykseni mukaan myös siinä tilanteessa, että hänellä ei olisi ollut avio-oikeutta kyseiseen asuntoon ja sen olisi omistanut vainaja. Asunnon omistukseensa saajalle perintöveroa ajatellen edullista koska rasitteeksi jää lesken hallintaoikeus...Kiitokset argonautille mielenkiintoisesta keskustelusta!
Osituksesta siis ei ole päästy sopimukseen perillisten ja lesken asianajajien välillä, joten olemme toimitusosituksessa ja pesänjakaja tekee lähiaikoina jonkin ratkaisun asiassa. Itse olen asiaa pohtinut jo yli vuoden ja haen tietenkin perusteluja omaa kantaani varten ja siihen, että jo ennen yhteiselämää tehdyt ratkaisut omaisuuden jaosta toteutuisivat nyt osituksessa. Tahto omaisuuden jaosta ei ollut muuttunut vainajalla ajan kuluessa, kuten leskellä taas on.
Leskellä on siis täysi oikeus vaatia osituksessa avio-oikeuden alaisesta omaisuudesta tasinkoa, eiväthän he ole tehneet avioehtosopimusta. Tässä tullaankin siihen kysymykseen, jonka esitin jo ensimmäisessä postauksessa. Voidaanko ko. sopimus katsoa avioehtosopimusta vastaavaksi sopimukseksi, sehän on tehty ennen kuin he avioliittolain 41 § mukaan voivat tehdä avioliittolain mukaisen avioehtosopimuksen ja rekisteröidä sen. Lisäksi siinä sovitaan samoista asioista kuin avioehtosopimuksessa, tosin vain eri nimityksillä. Toisin sanoen, avio-oikeus on seuraavaan omaisuuteen eli yhteiseksi omaisuudeksi katsotaan kaikki nykyinen ja tuleva omaisuus, ja toisin sanoen, avio-oikeutta ei ole seuraavaan omaisuuteen eli yhteiseksi omaisuudeksi ei katsota asuntoa, tulevia perintöjä ja vain toisen henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitettua omaisuutta.
Nyt tullaankin siihen toiseen mielenkiintoiseen kysymykseen eli ositukseen ja avio-oikeuteen. Osituksen kannalta yhteisomistussopimuksessa jaetaan kaikki omaisuus kahteen ryhmään, yhteisiin ja ei yhteisiin. Omaisuus on siis jaettu kahteen ryhmään tulevaa ositusta varten. Sopimushan kaivetaan esiin, kun omaisuutta aletaan joskus jakamaan. Miksi sitten sovitaan omaisuuden omistamisesta? Miten muutenkaan voidaan sopia siitä miten omaisuus jaetaan, jos ei omistamisen kautta. Itse asiassa omaisuuden omistus on säilynyt sopimuksesta huolimatta varsinaisella omistajalla, niin avoliitossa kuin avioliitossakin, sillä eihän nekään vaikuta omaisuuden omistajuuteen. Miksi siis sopia omaisuudesta, jos avo- tai avioliitoilla ei ole vaikutusta omistussuhteisiin...osituksen takia. Osituksen hetkellä luetaan sopimusta ja todetaan, että tämän omaisuuden te haluatte jakaa puoliksi ja tämä säilyy vain toisen omistuksessa.
Avio-oikeus sanana liittyy avioliittolain mukaan avioehtosopimukseen, jota tehty sopimus ei ole, koska se on tehty ennen kuin ollaan avioliittolain alaisuudessa. Avio-oikeus siis pois suljetaan avioehtosopimuksessa mutta miten se pois suljetaan aiemmin tehdyssä sopimuksessa, koska sanana avio-oikeus kuuluu avioehtosopimukseen. Sopimuksen tekohetkellä ei avio-oikeutta ole. Tehdyssä sopimuksessa sanotaan, että ”tämä sopimus säilyy voimassa myös jos me menemme keskenämme avioliittoon, jollemme toisin sovi”. Olisihan siellä sopimuksessa voinut olla mainittuna myös ”tuleva avio-oikeus” mutta tarvitseeko olla. Mielestäni siis riittää, että mainitaan sopimuksen olevan voimassa avioliitossa, jolloin se kattaa tulevat avioliiton ja avoliittolain tuoma velvollisuudet ja avio-oikeuden. Joten sopimuksen henki ja tarkoitus tulisi säilyä sovellettuna avioliittolain määräyksiin myös avio-oikeuden osalta.
Sopimuksen liittäminen vielä keskinäiseen testamenttiin tuo oman mausteen tähän soppaan. Perintökaaressahan sanotaan, että omistaja voi testamentissaan määrätä omasta omaisuudestaan. Vainajan tahto oli, että asunto menee hänen perillisilleen täysimääräisesti. Avoliitossa sopimus olisi toiminut siten, että asunto tulee perillisille täysimääräisesti...ja olisi tullut ilman mitään sopimustakaan. Sopimuksessa sovitaan, että sama täysimääräisyyden periaate säilyy myös tulevassa avioliitossa.
Olen kyllä ajatuksissani aika yksin ja lunta on tullut tupaan oikein urakalla, varsinkin laintuntijoilta. Pääasiassa he ovat sitä mieltä, että kun ei ole avioehtosopimusta niin kaikkeen omaisuuteen on avio-oikeus. Pesänjakajan ratkaisua odottelenkin mielenkiinnolla...
- puolisoiden
oma moka? Mikseivät tehneet sitä oikeaa avioehtosopimusta sitten kun olivat menneet kihloihin tai avioliittoon? Käyttivätkö juristia neuvomassa sopimusta tehtäessä? Ottivatko selvää tuolloin avioehdon muotovaatimuksista?
- Tietoa kaipaava henkilö
asiaahan ei ole vielä ratkaistu. Voi olla, että siitä tulee moka, mutta voi olla ettei tulekaan ja asiakirjat riittävät haluttuun tulokseen.
Tietoa siitä, että oliko asiakirjojen laatimessa mukana juristi, ei enää saa ongittua mistään. Asiakirjoja kun lukee, niin niistä jää sellainen kuva, että on ollut. Lisäksi tehdyt asiakirja ratkaisut voisi viitata siihen, että on ollut juristi pohtimassa kuvion. Toki voi olla, että juristi on sanonut, että täytyy tehdä tämän lisäksi avioehtosopimus sitten kun menee avioliittoon, mutta se on jäänyt tekemättä. - on se ongelma,
Tietoa kaipaava henkilö kirjoitti:
asiaahan ei ole vielä ratkaistu. Voi olla, että siitä tulee moka, mutta voi olla ettei tulekaan ja asiakirjat riittävät haluttuun tulokseen.
Tietoa siitä, että oliko asiakirjojen laatimessa mukana juristi, ei enää saa ongittua mistään. Asiakirjoja kun lukee, niin niistä jää sellainen kuva, että on ollut. Lisäksi tehdyt asiakirja ratkaisut voisi viitata siihen, että on ollut juristi pohtimassa kuvion. Toki voi olla, että juristi on sanonut, että täytyy tehdä tämän lisäksi avioehtosopimus sitten kun menee avioliittoon, mutta se on jäänyt tekemättä.että jos sinun kantasi hyväksytään (ymmärrän kyllä ajatuskuviosi), niin avioehtosopimuksen muotovaatimukset (rekisteröinti) menettävät merkityksensä. Ne taas on säädetty ihan syystä.
- Tietoa kaipaava henkilö
on se ongelma, kirjoitti:
että jos sinun kantasi hyväksytään (ymmärrän kyllä ajatuskuviosi), niin avioehtosopimuksen muotovaatimukset (rekisteröinti) menettävät merkityksensä. Ne taas on säädetty ihan syystä.
tapauksessa ei ole kysymyksessä avioehtosopimus, joten sitä ei tarvi rekisteröidä, kuten avioliittolaki vaatii avioehtosopimukselta. Kysymyksessä on "vain" sopimus, joka (ehkä) vastaa avioehtosopimusta ja on tehty ennen kuin ollaan avioliittolain alaisuudessa, joten sitä ei avioliittolain mukaan tarvitse rekisteröidä kuten varsinainen avioehtosopimus.
- niin niin,
Tietoa kaipaava henkilö kirjoitti:
tapauksessa ei ole kysymyksessä avioehtosopimus, joten sitä ei tarvi rekisteröidä, kuten avioliittolaki vaatii avioehtosopimukselta. Kysymyksessä on "vain" sopimus, joka (ehkä) vastaa avioehtosopimusta ja on tehty ennen kuin ollaan avioliittolain alaisuudessa, joten sitä ei avioliittolain mukaan tarvitse rekisteröidä kuten varsinainen avioehtosopimus.
ja sinun ajatuksesi on että tämä sopimus on edelleen sitova myös sen jälkeen kun sopimuksen osapuolet
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 723023
- 552675
Kuoleman pelko katosi
Olen pelännyt koko elämän ajan kuolemaa mutta yhtäkkiä kun hindut paljastivat totuuksia uskonnoista noin aloin yhtäkkiä4322275- 792168
- 951976
- 351775
- 121556
Kuhmolainen on selvästi kepun lehti
Kuhmolaise etukannessa oli Kuva kun Jaskalle annettiin karhu patsas.mutta kukmolaislehti oli niin kepulainen että Jaskan171507Ei mun tunteet
ole mihinkään kadonnut. Enkä mä sua inhoa tai ole kyllästynyt. Mä ymmärsin, ettet ole kiinnostunut minusta, ainakaan sil301350Mitä nämä palautteet palstalla ovat?
Joku uusi toimintatapa rohkaista kirjoittajia vai mistä on kyse?291329