Parisuhteesta

kun on 5 poikaa jaheidän koulutus ja harrastukset maksaa.
Omapa on vika kun silloin aikoinaan muun seisoessa seisoi myös järki, se on semmosta kun hamehäkä nuorella miehellä menee päähän:)

Voi perseus teidän juttujanne!
Sama pätee mieheen, varsinkin jos on nuorempi uros!ja Finski!
ajattelin iskeä?? siis löytää Venäläisen miehen itselleni, he kun ovat kuulemma niiiiiin ihania, verrattuna krhmmm...no jääköön sanomatta :))

ajatella kuin 50 kymppinen ja viiskymppisen kokemuksella.
Ainahan tulee mietittyä asioita taakseppäin,mitä olisi kannattanut tehdä ja mitä jättää tekemättä.
Näinhän se tahtoo mennä.

näin se menee,ole sitten mitämieltä tahansa.

ei kukaan osaa kirjoitti:

ajatella kuin 50 kymppinen ja viiskymppisen kokemuksella.
Ainahan tulee mietittyä asioita taakseppäin,mitä olisi kannattanut tehdä ja mitä jättää tekemättä.
Näinhän se tahtoo mennä.

Lue lisää

tiesin tasan tarkkaan mitä haluan tehdä ja miten elämäni järjestän. Naimisiin menin omasta mielestäni rakkaudesta, mutta samalla pidin järjen kädessä ja muutimme yhteen vasta, kun se oli mahdollista.
Mutta toisaalta minua pidettiinkin tylsänä tyyppinä muiden keskuudessa, joten olen vetänyt sen johtopäätöksen, että kaukonäköisyys ja taloudellisuus ovat tylsän ihmisen tunnusmerkkejä.

jo parikymppisenä kirjoitti:

tiesin tasan tarkkaan mitä haluan tehdä ja miten elämäni järjestän. Naimisiin menin omasta mielestäni rakkaudesta, mutta samalla pidin järjen kädessä ja muutimme yhteen vasta, kun se oli mahdollista.
Mutta toisaalta minua pidettiinkin tylsänä tyyppinä muiden keskuudessa, joten olen vetänyt sen johtopäätöksen, että kaukonäköisyys ja taloudellisuus ovat tylsän ihmisen tunnusmerkkejä.

Lue lisää

olin ,että menin pää kolmantena jalkana jokapaikkaan ja kiirettä piisasi, ei paljon eteenpäin asioita ajateltu, se oli sitä surutonta 60 lukua silloin.

minä taas kirjoitti:

olin ,että menin pää kolmantena jalkana jokapaikkaan ja kiirettä piisasi, ei paljon eteenpäin asioita ajateltu, se oli sitä surutonta 60 lukua silloin.

minä vietin nuoruuteni 70-luvulla.

jotain* kirjoitti:

minä vietin nuoruuteni 70-luvulla.

jo silloin heti 70 luvun vaihtuessa ensimmäisen pojan isä.

minä olin kirjoitti:

jo silloin heti 70 luvun vaihtuessa ensimmäisen pojan isä.

vasta 80-luvun puolivälissä, kun elämä oli turvallisesti taattu koko perheelle. Mutta hetkeäkään en ole katunut valintojani. Yhden asian olen elämässäni tehnyt hätäpäissäni ja se on ainoa asia, jota olen saanut katua. Olisi pitänyt sitäkin asiaa harkita ainakin tovi. Mutta sitähän tämä elämän rikkaus on, että me ihmiset olemme niin kovin erilaisia ja elämä täydellisen ihmisen kanssa olisi tylsää.

Toteamuksesi kuvannee yleisintä tilannetta.

Myös meitä "vanhanaikaisia" on.
Vaimo oli lasten kanssa kotona 5-vuotta.
Sen jälkeen 3h/pv osa-aikatyössä matalapalkka.-alalla.
Parhaimmillaan jopa 22h/vko.

Paikkuntien vaihdot työni perässä olivat helppoja.
Samoin "omien lomien" pitäminen. Vähäinen ansion menetys ei haitannut.

Päätimme yhdessä lopettaa työsidonnaisuuden -50 vaiheessa.

Töissä käyminen oli vaimolle lähinnä vaihtelua.
Rahakysymys se ei ole ollut missään vaiheessa.
Yhteinen tili ja rinnakkaiskortit.
Vaimo on vaikuttanut varsin tyytyväiseltä järjestelyyn kaikki nämä vuodet.
Kaikki omaisuutemme, Espanjan asuntoa lukuun ottamatta, on molempien nimissä.

Kukaan ei ole edes vihjannut "maksullisuuteen".
Jotkut vaikuttaneet jopa kateellisilta.

Penskojen tultua olivat myös talovelat niskassa ja elimme sen mukaisesti.
Ei ollut yllätys.

ruikuttaa,miksipä se siitä muuttuisi,tehty mikä tehty mutta "ajattelin vain tässä ääneen".

tarkoitus..... kirjoitti:

ruikuttaa,miksipä se siitä muuttuisi,tehty mikä tehty mutta "ajattelin vain tässä ääneen".

että miehessä ei muuta jäykkää ole kuin käytös niin ei "vahinkojakaan"satu.
Kuulin taannoin miten pannaan "vahinko" kiertämään,,laitetaan esikoinen karuselliin.

rahan menoa mutta tuleepa tosiaan mietittyä että kaikella on hintansa.

muutakin kuin kirjoitti:

rahan menoa mutta tuleepa tosiaan mietittyä että kaikella on hintansa.

Joskus joku tutkija 80 -luvulla jopa laski sen, että lapsi "maksaa" vanhemmilleen n. 300 000 mk vauvasta täysi-ikäiseksi.

Onhan noista kuluja ollut ja on vieläkin. Mutta ne kulut, eivät ole mitenkään rinnastettavissa siihen onnen määrään, minkä he ovat minulle suoneet.

siinä vaiheessa kaikki himmenee.
Sä et ehkä ole siittäny.

samaa mieltä, ettei perheen elättäminen ole enää sukupuolesta kiinni. Perheen perustaminen muuttaa muutenkin paljon asioita, eikä enää voi tuijottaa vain omaa napaansa ja haikailla niitä nuoruuden villejä päiviä, jolloin rahat sai tuhlata omaan hauskanpitoon.

Tuntuu joskus, että nykyihmiset ovat unohtaneet, että ovat isiä ja äitejä. Hirveästi pitäs olla menossa ja harrastamassa ja sitä rakkautta etsitään vielä eläkepäivillä, eikä tajuta, että elämä on tässä ja nyt. Se onni löytyy yleensä niistä pienistä arjen asioista ja etenkin lapsista, joita ilman elämä olisi aika yksitoikkoista.

ja olen kanssasi kirjoitti:

samaa mieltä, ettei perheen elättäminen ole enää sukupuolesta kiinni. Perheen perustaminen muuttaa muutenkin paljon asioita, eikä enää voi tuijottaa vain omaa napaansa ja haikailla niitä nuoruuden villejä päiviä, jolloin rahat sai tuhlata omaan hauskanpitoon.

Tuntuu joskus, että nykyihmiset ovat unohtaneet, että ovat isiä ja äitejä. Hirveästi pitäs olla menossa ja harrastamassa ja sitä rakkautta etsitään vielä eläkepäivillä, eikä tajuta, että elämä on tässä ja nyt. Se onni löytyy yleensä niistä pienistä arjen asioista ja etenkin lapsista, joita ilman elämä olisi aika yksitoikkoista.

Lue lisää

Jos lapsien varassa elämän onni, ei ole sitten minulle osunut. Jokaisen olisin takaisin työntänyt, mutta ei se niin päin onnistu.Katkerako? Ei ei, vain realisti.

Pyh ja pyh kirjoitti:

Jos lapsien varassa elämän onni, ei ole sitten minulle osunut. Jokaisen olisin takaisin työntänyt, mutta ei se niin päin onnistu.Katkerako? Ei ei, vain realisti.

pelkästään lasten varassa! Se olisikin ikävää... Mutta olet sitten ihan useammankin kerran odottanut tai toivonut lapsen tuovan onnen, kun heitä monikossa olet takaisin tunkemassa?

Jos olet ihan rehellinen, olet varmasti ainakin jossakin vaiheessa ollut onnellinen heistä. Jos he kuitenkin ovat tuottaneet pettymyksen, voitko aivan vilpittömästi sanoa, ettei siinä ole hituistakaan omaa syytäsi? Se mihin he ainakin ovat syyttömiä, on se, että ovat olemassa. - Kas, olen myös realisti.

Pyh ja pyh kirjoitti:

Jos lapsien varassa elämän onni, ei ole sitten minulle osunut. Jokaisen olisin takaisin työntänyt, mutta ei se niin päin onnistu.Katkerako? Ei ei, vain realisti.

minulla on aina ollut lapsista vain iloa ja hyvät välit heihin vielä aikuisenakin. Ilonaiheita on toki muitakin - hyvä työpaikka, kivat ystävät jne. Soittelevat kotiin ja kyselevät neuvoja meiltä vanhuksilta ja käyvät usein luonamme tai sitten kyselevät, että milloin tulette käymään, kun ei ole näkynyt.

Mutta olisiko niin, että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Jos minulla olisi pahantuuliset ja äkeät vanhemmat, en varmasti haluaisi heitä kovin usein tavata tai jos he vielä sanoisivat, etteivät ole iloisia syntymästäni, niin vielä vähemmän.

Pyh ja pyh kirjoitti:

Jos lapsien varassa elämän onni, ei ole sitten minulle osunut. Jokaisen olisin takaisin työntänyt, mutta ei se niin päin onnistu.Katkerako? Ei ei, vain realisti.

miksi, olisit..työtänyt?

kaikki isät tajuaisivat, olispa maailma lapsille puolta parempi paikka. Kiitos taas sinulle, lämmin ja hyväsydäminen lastesi isä.

Valitettavasti tuosta sinun aloituksestasi ei oikein muunlaista kuvaa voinut saada. Jos halusit muiden ymmärtävän ettei isyys tympäise sinua, sinun olisi pitänyt ilmaista se jotenkin.

Et voi odottaa keskustelun liukuvan haluamaasi suuntaan, jos ilmaiset itseäsi noin epätäsmällisesti.