Kummallista miten vaikealta kaukosuhteessa eläminen tuntuu joillekin, tai itse asiassa suurimmalle osalle ihmisistä olevan.
Itse olen ollut kaukosuhteessa jo hyvän aikaa. Tarkoitan tällä sitä että olemme nähneet yleensä vain viikonloppuisin ja viimeisen muutaman kuukauden aikana yhden kerran. Kumpikaan ei koe asiaa kuitenkaan ylivoimaisen ongelmalliseksi, vaan on pystynyt hyväksymään faktat ilman sen suurempaa draamaa. En tarkoita etteikö välillä olisi kiva jos näkisi useammin mutta kun asiat ovat siten kuin ovat, niin miksi tekemään niistä itselleen elämää suurempaa ongelmaa. Ei kannata tehdä kärpäsestä härkästä. Eihän itsekseen olo voi olla niin kamalaa oikeasti. Kannattaa vaan opetella näkemään asioiden positiiviset puolet.
Ei erillään asustelu tarkoita mielestäni sitä ettei suhteessa olisi ihan yhtä paljon potkua kuin saman katon alla asuvilla. Tämä on mielestäni yleinen harhaluulo. Yhteydenpitokin on nykyään suorastaan naurettavan helppoa; on kännykkä, Skype, maili, mese ja ties mitä. Itse olen päivittäin yhteydessä kumppaniini jollakin tavoin ja juttu sekä nauru luistaa. Läheisyyden kaipuuta on tietenkin vaikemapi näin hoitaa, mutta verrattuna vaikkapa siihen millaista kaukosuhteessa eläminen olisi ollut esimerkiksi 10 vuotta sitten, ovat nykyiset mahdollisuudet hurjasti monipuolisemmat.
Heitänkin seuraavan kysymyksen niille joiden mielestä kaukosuhde on täysin mahdoton ajatus: Johtuuko ajatuksen mahdottomuus siitä ettette luota kumppaniinne ja siitä että koko oma elämänne pyörii täysin toisen ympärillä?
Jokainen tätä lukeva pohtikoon asiaa rauhassa. Itse olen ainakin huomannut sen, että suhteessa kummallakin pitää olla myös oma elämä ja kumppania kannattaa kannustaa pyrkimään omiin päämääriinsä vaikka se sitten voisikin tarkoittaa asumista erillään joskus pitkänkin aikaa. Toisen valintoja ja itsenäisyyttä ei kannata loukata omien, jopa itsekkäiden pyrkiymysten varjolla. Toista ei voi omistaa, halusipa tai ei. Jos tämän unohtaa on edessä väistämättä konflikti, eikä suhde varmasti toimi. Suhteessa pitää olla dynamiikkaa ja varaa joustaa, puolin ja toisin.
Peräänkuulutan luottamusta. Suhde rakentuu pitkälti luottamukselle. Mikäli tämä asia on kunnossa, on myös joustaminen ja toisen itsenäisyyden huomoiminen helppoa. Kumppaniaan jatkuvasti epäilevä henkilö on täysin kyvytön elämään parisuhteessa. Tällainen henkilö kokee loukkaavana ajatuksen siitä, että kumppanilla on myös elämänaloja, jotka eivät keskity häneen. Hän ei voi sietää ajatusta että partnerin onnellisuus on osittain hänestä riippumatonta, eikä kykene iloitsemaan kumppaninsa onnellisuudesta, ellei se ole nimenomaan ainoastaan hänestä johtuvaa. Suhde kuolee varmuudella nopeasti.
Ei suhteessa eläminen ja rakastaminen tarkoita sitä etteikö kumppanilla saisi olla mitään muita kiinnostuksen kohteita kuin sinä itse. Sellainen on tukahduttavaa ja ahdistavaa. Kyllä tilaa ja omaa aikaa pitää ihan oikeasti olla.
Myös huumorilla on tärkeä merkitys ja omasta mielestä vakavia asioita pitäisi pystyä katsomaan eri näkökulmista. Itselle pitäisi pystyä nauramaan. Lisäksi asiat kannattaisi suhteuttaa oikein. Ei kai 300km ole oikeastaan hirveän pitkä matka, ei edes 2000 kilometriä ole mikään maailmanloppu. Kannattaa muistaa että kyseessä ei varmaankaan ole loppuelämää kestävä erillään olo vaan tilapäisratkaisu, jonka pituuteen voi yrittää vaikuttaa myös itse.
En väitä olevani mikään parisuhde-expertti. Nämä ovat vain hajanaisia mietelmiä asioista, joiden olen itse huomannut vaikuttavan suhteen laatuun.
Tsemppiä kaikille kaukosuhteessa eläville tai sellaista opetteleville ja hyvää joulun odotusta.
Ongelmaa ei ole...paitsi jos teet siitä sellaisen
20
3261
Vastaukset
- on kaukosuhde
Jos asuu niin lähekkäin tai sillä tavalla että näkee joka vkoloppu?
Minusta se on ihan normaali suhde, ehkä hieman etäisempi kuin jos asuu saman katon alla myös viikot.
Me nähdään puolisoni kanssa 2 kertaa vuodessa lomien aikaan yleensä 2 vkoa kerrallaan.- edelliseen
ja sen lisäksi aikaeromme on niin suuri että on todella hankala sovittaa aikatauluja yhteen, mutta jotenkin me siinä välillä onnistutaan.
- edelliseen
No mutta teillähän näyttää homma toimivan kun et ainakaan vaikuta mitenkään negatiiviselta. Tsemppiä
- setoimiskin..
Kokemuksena on pari kaukosuhdetta ja ei toiminu ja just meni puolenvuoden kaukosuhde poikki, ehkä sitä ei toinen jaksa jos näkee kerran kuukaudessa 3-5päivää. Olen mies ja jaksan kyllä hyvää odottaa vaikka pitempääkin, mutta kaikki ei aina jaksa :(
Onnea ja tsemppiä niille jotka kaukosuhteessa elävät. - testata
Hei sä voit tietysti nakella neuvoja muille, mutta kannattaa miettiä miltä itsestä tuntuis kun oma rakas olis 2000 kilsan päässä eikä joka viikonloppu vois nähdä..alkaa siinä jo huumori loppua. Rahat ei riitä jatkuvaan edestakaiseen matkailuun eikä oikeastaan voikaan tavata joka viikonloppu ku yleensä nämä komennusmiehet tekee ympäripyöreitä päiviä. Ei siihen elämään nainen vaatimuksineen sovi. Jos on 3-4 kk väliä näkemiseen, eikä toinen edes jaksa olla mesessä/lähetellä tekstareita/soittaa puhelimella ku aina vapaalla ollessa pitää nukkua mahdollisimman paljon niin miten nainen semmoisen jaksaa? Sitä pitää suhdetta yksin pystyssä, koska itsellä on aikaa. Ei ole kyse siitä, ettei ole omaa elämää vaan jotenkin vaan tajuaa, että jos ei itse yritä niin kohta ei ole mitään suhdetta. Ja jos kolmekin kuukautta hokee puhelimessa, että kulta mulla on niin ikävä ei se miehestäkään enää mukavalta tunnu: eihän hän voi itseään sieltä yhtäkkiä sun luo toimittaa. Hän lopulta kyllästyy tähän puhelinlällätykseen ja haluaa pikemminkin olla rauhassa. Ei väsynyt ihminen jaksa töiden rasitusten lisäksi vielä huolehtia toisen hyvinvoinnista: hänestä kehkeytyy uupumuksen keskellä äärettömän itsekäs. Kukaan muuhan ei pidä hänestä huolta kuin hän itse. Kuten olen täällä aiemminkin todennut, nämä pitkään ulkomailla olleet miehet ovat syväjäädyttäneet omat henkilökohtaiset rakkauden tarpeensa koska tunteilla ei ole mitään virkaa siinä kovassa töiden puskemisesta - päinvastoin niistä on pelkästään haittaa.
On hienoa, että suhteenne toimii noin hyvin. Oman kokemukseni pohjalta pyydän jokaista odottajaa kuitenkin miettimään tarkoin: onko tulevaisuudessanne oikeasti yhtymäkohtia? Haluaako mies muuttaa elämäänsä tai sinä omaasi? Onko sataprosenttisen varmaa, että yhteinen tulevaisuus on se mitä kohti menette vai onko kyse molempien tietoisesta valinnasta: otetaan päivä kerrallaan ja katsellaan. Loppuu jos on loppuakseen?
tv. kanssasisar- on suhteita ja suhteita.
Mutta minä kyllä ennustaisin suhteelle, jossa vain toinen on valmis kompromisseihin ja yksin yrittää pitää suhdetta pystyssä, aika huonoa lopputulosta vaikka asuttaisiin saman katon alla.
Itse olen elänyt parissa pitkässä parisuhteessa, joissa molemmissa tilanne oli tuollainen kuin kuvasit: toisen osapuolen tahtotila oli sen verran heikko, että aina oli jotain muuta tärkeämpää (kuten sitten vaikka nukkuminen) kuin kumppanin kanssa yhteisen ajan viettäminen.
Nyt elän kaukosuhteessa, jossa molemmat ovat valmiita näkemään vaivaa sen eteen, että olemme päivittäin yhteydessä ja mahdollisimman paljon tapaamme - etäisyydestä, työkiireistä ja rahahuolista huolimatta.
Edelliset suhteet ovat päättyneet toisen osapuolen pettämisiin, ja silti luotan nykyiseen kumppaniini kuin vuoreen. Ja huonoista kokemuksistani huolimatta luottamus perustuu juuri siihen tunteeseen, että tiedän toisenkin arvostavan suhdettamme niin paljon, että hän näkee vaivaa sen ylläpitämiseksi.
Nykyään suosittelenkin kaikkien miettimään onko suhdetta mitään järkeä ylläpitää, jos toinen osapuoli ei ole siinä täysillä mukana. Sitä suosittelen sinullekin.
Ja alkuperäiselle haluaisin sanoa: olen kanssasi täysin samaa mieltä! Lasi voi aina olla joko puoliksi täynnä tai puoliksi tyhjä. Vaikka ikävä on välillä kovakin, on tämä suhde jotain niin hienoa, ettei tulisi mieleenkään valittaa siitä, ettemme asu naapureissa. - samat ajatukset
on suhteita ja suhteita. kirjoitti:
Mutta minä kyllä ennustaisin suhteelle, jossa vain toinen on valmis kompromisseihin ja yksin yrittää pitää suhdetta pystyssä, aika huonoa lopputulosta vaikka asuttaisiin saman katon alla.
Itse olen elänyt parissa pitkässä parisuhteessa, joissa molemmissa tilanne oli tuollainen kuin kuvasit: toisen osapuolen tahtotila oli sen verran heikko, että aina oli jotain muuta tärkeämpää (kuten sitten vaikka nukkuminen) kuin kumppanin kanssa yhteisen ajan viettäminen.
Nyt elän kaukosuhteessa, jossa molemmat ovat valmiita näkemään vaivaa sen eteen, että olemme päivittäin yhteydessä ja mahdollisimman paljon tapaamme - etäisyydestä, työkiireistä ja rahahuolista huolimatta.
Edelliset suhteet ovat päättyneet toisen osapuolen pettämisiin, ja silti luotan nykyiseen kumppaniini kuin vuoreen. Ja huonoista kokemuksistani huolimatta luottamus perustuu juuri siihen tunteeseen, että tiedän toisenkin arvostavan suhdettamme niin paljon, että hän näkee vaivaa sen ylläpitämiseksi.
Nykyään suosittelenkin kaikkien miettimään onko suhdetta mitään järkeä ylläpitää, jos toinen osapuoli ei ole siinä täysillä mukana. Sitä suosittelen sinullekin.
Ja alkuperäiselle haluaisin sanoa: olen kanssasi täysin samaa mieltä! Lasi voi aina olla joko puoliksi täynnä tai puoliksi tyhjä. Vaikka ikävä on välillä kovakin, on tämä suhde jotain niin hienoa, ettei tulisi mieleenkään valittaa siitä, ettemme asu naapureissa.Eihän tänne tarvi itse kirjoitaakaan, kun muut osaavat sanoa asiat juuri kuten ajattelen.
Hyvin sanottu kirjoittajalta!
Tosi on, että oli suhde sitten lähi- tai kaukosuhde, niin se onnistuu jos molemmat ovat siinä mukana ja työskentelevät sen eteen. Yhtä hyvin saman katon alla menee suhde poskelleen, voi sitä arjessakin toisen hylätä ja kääntää sen selkänsä.
- MiuMauMiuMau
Tekstisi olisi voinut olla kuin minun kirjoittama! Minulla on juuri kaukosuhde ihanaan mieheen, joka asuu yli 3000 kilometrin päässä. Mutta luottamusta on molemminpuolin runsaasti ja yksinolossakin on ne hyvät puolensa. Kaukosuhde on meilläkin tilapäisratkaisu, kun pitää ensin tehdä opiskelut kunniallisesti loppuun.
Poikaystäväni halusi minulle parasta, eikä pistänyt valtsemaan hänen tai opiskelun välillä. Toki olisin voinut mennä opiskelemaan hänen maahansa, mutta en silloin osannut maan kieltä niinkuin nyt. Yhtään en kadu tätä aikaa, sillä ollaan koettu yhdessä niin paljon! Vaikka melko harvoin nähdään vuoden aikana, mutta kuitenkin pitempiä aikoja kerralla. Nytkin olisi suunnitelmissa, että josko pääsis vihdoinkin viettämään kesää yhdessä. :)
Mutta ei se kaukosuhteilu nyt niin kauheeta oo, mitä jotkut on sanonu. Asenne ratkaisee! Ja tosiaankin siinä toisessa ihmisessä täytyy olla "sitä jotakin", jos toinen vaivautuu odottamaan pitkän ajan.
Itse näen tässä miehessä tulevan elämänkumppanin ja ei ole kiinnostusta etsiä jotain toista miestä, koska miksi tyytyä siihen kakkosvaihtoehtoon, kun voisi saada sen ykkösen?
Kaukosuhde on myös siltäkin osin tosi hyvä, että siinä oppii elämään itsekseen. Jep, sellaisia mietteitä täällä. Tuli nyt vähän pitkä teksti, mutta toivottavasti ei haittaa ja kaikki ymmärsi pointin. :)- kukkaloisto
Heippa!
Täälläkin sujuu kaukosuhde mitä mahtavimmin, 1,5 vuotta oltu kaukosuhteessa ja useamman vuoden seurustelu, matkaa välillä 2000 km ja nähdään n. 1,5 kk välein. Mies muuttamas suomeen vuoden päästä minun opiskelujeni ajaksi, jonka jälkeen muutto yhdessä ulkomaille. Kaukosuhde sujunut aivan mahtavasti, vaikka en sitä vapaaehtoisesti haluaisikaan ja onnellisia ollaan.
- posoon
Mielestäni kirjoitit hyvästä aiheesta hienon
mielipiteen. Miksi ylipäätään alkaisi kaukosuhteeseen, jos luottamusta ei olisi tarpeeksi? Jos valitsee kaukosuhteen, pitäisi myös olla valmis kestämään sen seuraukset. En nyt tarkoita, että olisin kaukosuhteen aloittaessani heti ollut tätä mieltä, mutta kokemus on tuonut uusia tuulia. Kyllä kaukosuhde toimii, jos siitä haluaa pysyvän ja oikeasti rakastaa toista ihmistä.
Itse olen elänyt kaukosuhteessa nyt 4kk, eikä meillä ole mahdollisuutta nähdä edes joka viikko. Vähintään kerran kk on vähin mihin suostumme. Kyllä se niin on, että rakkaus kantaa. :)- SuloSipi
Voi kun tuo rakkaus olisi yhtä kestävää meillä kaikilla :(!
Olen täysin samaa mieltä kanssasi. Kyllä kaukosuhdekin voi toimia yhtä hyvin,jos on luottamusta toiseen ja molemmilla myös omat elämät. Näin se pitää ollakin. Itsellä on nyt ollut kaukosuhteen poikasta viitisen viikkoa,kerran nähty ja ens viikonloppuna nähdään melkeen koko viikonloppu. Olen innoissani,toivottavasti tässä jutussa tunteet syvenee entisestään. Melkein joka päivä ollaan pidetty yhteyttä,mesessä ja puhelimessa. Toivon,että tästä kehkeytyisi kunnon hyvä parisuhde. =) Etäisyyttä ei ole kuin alle 200 kilsaa. Ei ole paha etäisyys.
- on kaikilla
myös oma henk.koht. historia, jonka tuomme uusiin suhteisiin kuka mitenkin tiedostettuna tai tiedostamattomana. Tällä tarkoitan, että luottamusta voi vähentää se, jos on aiemmin tullut huonosti kohdelluksi eikä osaa erottaa ihmisiä toisistaan. Tämä ihan vain näkökulmana.
Itse kaukosuhteessa nyt vasta alle kuukauden, mutta koko seurusteluaika meillä ollut eräänlaista kaukosuhdetta, ei ole ollut mahdollisuutta tavata päivittäin. Nyt välimatkaa melkein 700km ja kummallakin vuorotyö ym elämänkuviot ettei tässä ihan niin vaan nähdä :(
mutta siihenkin tulee jonain päivänä muutos =)ja sitä päivää jaksan odottaa, koska ensisilmäyksellä tiesin, että TUON MINÄ HALUAN. - ja muutakin
niille, jotka suree, ettei kaukosuhde onnistunut: eihän ne aina onnistu lähisuhteetkaan, ja yleensä niitäkin syö tuo niin tutuksi tullut ongelma: luottamuksen puute.
luottamus ja sen kunnioittaminen on tärkeää, totta!
joten älkää liikaa surko, ihmissuhteet on todella vaikea ja haastava laji, oli kauko- tai lähisuhde. näkeehän sen erotilastoistakin ja siitä, että suurin osa etsii oikeata kumppaniaan useamman vuoden ja ihmissuhteen...
mutta mitä kaukosuhteeseen tulee, osalle meistä ihmisistä se on ainoa suhdemuoto, minkä kestää. siis tunnevammaista varmaan monen mielestä, mutta kun meitä on niin moneen junaan, itselleni kaukosuhde on hyvä ratkaisu, en voi sietää jokapäiväisiä kenenkään tapaamisia, rakkauteni lakkaa, jos toista ei saa koskaan ikävöidä (liiallinen läheisyys vetää lukkoon), omaa tilaa tarvitsen melko paljon, koska koko oma elämäni on aina ollut hyvin itsenäistä, elämänrytmini täysin epäsäännöllinen ja koska oman historiani takia olen sen verran haavoittunut, että en osaa suhtautua läheisyyteen vain hyvänä asiana.
voisin ehkä kuvailla sitä "lieväksi autismiksi", jos se helpottaa tilanteen ymmärtämistä; siinä kun joillekin kosketus on kivaa, minuun se välillä sattuu,siinä kun monet kaipaavat jatkuvaa yhteyttä puolisoonsa (ja muihin) minun on saatava pyöriä välillä vaan yksin omissa maailmoissani, joskus pitempiäkin aikoja, ja siinä kun jotkut haluavat elää kiinteästi puolisonsa kanssa yhdessä, minun täytyy saada todistaa itselleni tietyin väliajoin, että edelleen kykenen selviämään itsenäisesti jne.
toisaalta, ulkomaan kaukosuhteessa olijatkin ovat melko sitkeitä, liiallinen erossa olokin nimittäin aiheuttaa sitten sen, että unohdan. rakastan toisaalta elämää ja ihmisiä, mutta en osaa kauaa ikävöidä ketään, en jää jättämisiä suremaan, enkä tunne kovinkaan usein itseäni yksinäiseksi. kaveripiirini on todella laaja, mutta seurustelusuhteet äärimmäisen hankalia...
joten luojan kiitos kaikenlaisista suhteista ja ihmisistä, minullekin on löytynyt omani :)- suomensit hyvin
Kiitos hyvästä kirjoituksestasi. Olen suhteessa,jossa kumppanini tuntuu olevan kaltaisesi,enkä ole täysin selvillä hänen tunteistaan, esim menee lukkoon,jos haluan läheisyyttä päivittäin mutta päivän tai viikon päästä hän saa osoitettua "juuri ja juuri" jotain läheisyyttä/kaipuuta, mutta joskus ne ovat niin pieniä "lämmön murusia", että niitä joutuu ikäänkuin suurennuslasilla tarkastelemaan,olisko niissä rakkauden hitusia. Kirjoituksesi selvensi hyvin,että hän ei ole sitten ainoa laatuaan,mutta miten sitten tällainen "läheisyydestä lukkoon menevä ihminen" näyttää niitä välittämisen tunteita? Ja juuri tämän takia en sit oikein tiedä,onko kummpani tässä suhteessa tosissaan, vain olenko pelkkää ajankulua tai joku ylimenokauden täyte-kummpani? Oliskos joku niin ystävällinen ja kertoisi...
- läheisyydenkipeä
"Johtuuko ajatuksen mahdottomuus siitä ettette luota kumppaniinne ja siitä että koko oma elämänne pyörii täysin toisen ympärillä?"
Mutta kun kaipaa läheisyyttä, suukkoja, halauksia, rakastelua jne jne. Silloin ei auta, että toinen on parin tuhannen km päässä. Ihan kamalaa...eilen mies just naureskeli, että pitääkö sen alkaa suukotella tietokonetta, kun ei saa mua muuten lähelleen... - en olekaan ainoa
Kirjoitin aamulla mielipiteeni otsikolla olenko ainoa. Itse olen mielipiteideni esittämisessä ehkä liiankin kärkäs, joten oma tekstini alkoi heti herättää närää.
Mutta tämä nimimerkki kirjoittaa täyttä asiaa. En voisi enempää olla samaa mieltä.
OTTAKAA IHMISET OPIKSENNE!
Älkää pilatko suhteitanne ahdistamalla toista, vaan hankkikaa oma elämä ja suokaa sellainen myös kumppanillenne.- kirjoituksesi
oli huomattavasti kärkkäämpi.
Enkä minä ymmärrä miksi sinusta vain kaukosuhteessa voi puolisoilla olla oma elämä. - toivottavasti ei niin kärkäs
kirjoituksesi kirjoitti:
oli huomattavasti kärkkäämpi.
Enkä minä ymmärrä miksi sinusta vain kaukosuhteessa voi puolisoilla olla oma elämä.Niinhän minä sanoin, että ilmoitan mielipiteeni aika kärkkäästi.
En toki tarkoittanut, että vain kaukosuhteessa elävillä voi olla oma elämä. Vaan kehoitin lähisuhteessa eläviä hankkimaan sellaisen, jottei parisuhde tukehdu. Noita ihmisten kirjoituksia lukiessa vaikuttaa siltä, että he haluavat koko ajan roikkua toisessa.
Suhteen onnistuminen ei ole kiinni siitä, asuuko puoliso saman katon alla vai jossakin muualla. Voi asua tosi kaukanakin, ja tapaamiset olla harvassa. Suhteen saa onnistumaan kummassakin tapauksessa, jos sitä molemmat haluavat. Tietysti siinä täytyy olla rakennusaineina tuon halun lisäksi luottamus ja rakkaus toisiinsa. - mieltä siis
toivottavasti ei niin kärkäs kirjoitti:
Niinhän minä sanoin, että ilmoitan mielipiteeni aika kärkkäästi.
En toki tarkoittanut, että vain kaukosuhteessa elävillä voi olla oma elämä. Vaan kehoitin lähisuhteessa eläviä hankkimaan sellaisen, jottei parisuhde tukehdu. Noita ihmisten kirjoituksia lukiessa vaikuttaa siltä, että he haluavat koko ajan roikkua toisessa.
Suhteen onnistuminen ei ole kiinni siitä, asuuko puoliso saman katon alla vai jossakin muualla. Voi asua tosi kaukanakin, ja tapaamiset olla harvassa. Suhteen saa onnistumaan kummassakin tapauksessa, jos sitä molemmat haluavat. Tietysti siinä täytyy olla rakennusaineina tuon halun lisäksi luottamus ja rakkaus toisiinsa.olemme :)
Allekirjoitan ihan täysin tämän kirjoituksesi.
Paljon piti mennä perseelleen että sen oppi ja varsinkin sen, että suhde ei hoitamatta toimi. Mutta jospa se oppi meni sitten yhdellä kertaa perille =)
Kaukosuhteessa itsekin tällä hetkellä, väliaikaisesti vai pysyvästi, sen näyttää aika.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
En voi jutella kanssasi
tietenkään, mutta täällä voin sanoa sinulle, että se sinun hiljaisuutesi ja herkkyytesi eivät ole heikkoutta. Ne ovat ih506873Trump ja Vance murskasivat ja nolasivat Zelenskyn tiedotusvälineiden edessä Valkoisessa talossa.
Jopa oli uskomaton tilaisuus Valkoisessa talossa. Zelensky jäi täydelliseksi lehdellä soittelijaksi suhteessa Trumpiin j6762978Kokoomus haluaa hoitaa flussat yksityisellä, jotta säästettäisiin rahaa ja aikaa
Mies hakeutui Terveystalo Kamppiin flunssaoireiden takia helmikuisena sunnuntai-iltana. Diagnoosiksi kirjattiin influens831290Mikä on kaivattusi ärsyttävin piirre?
Mun kaivattu on erittäin vastahakoinen puhumaan itsestä. Kääntää puheenaiheen aina muuhun kun hänestä tulee puhetta.981271- 841265
Anteeksi Pekka -vedätys
Apuna Ry:n somessa levinnyt Anteeksi Pakka -kampanja saa aina vaan kummallisempia piirteitä. ”Mä pyydän anteeksi. Mä611164- 891150
Rakkaus ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee yhdessä TOTUUDEN kanssa.
Tajuatteko, että jotkut ihmiset pitävät siitä, kun toiset kaatuvat? He nauttivat siitä, kun toiset mokaavat tai käyttävä2371120- 721022
- 223927