Jäpikäisen Joulukalenteri

Tätä mä olen kaivannutkin ;o)
Jeee Tänks ;o)
Mukavaa joulukuista päivää
Sinullekkin.

Missä se sun galleria on piilotettu?

miten sitä malttaa odottaa huomisen luukun avautumista??? missä on joulusika? kuka on syyllinen? ..... jännittävää!!!

1tyisetsivä Sulevi Jäpikäinen ja
KARKAILEVA JOULUSIKA

Luukku 1.
Oli joulukuun ensimmäisen päivän varhainen aamu. 1tyisetsivä Sulevi Jäpikäinen
istui työhuoneessaan ja selasi päivän postia kun pöytäpuhelin pirahti.
"Haa.. asiakas!" tuumi Sulevi ja nosti luurin korvalleen. Toivottavasti tämä ei taas
ole jokin lehtikauppias tai gallupkyselijä.
Niitä pirulaisia riitti liki joka päivälle vaikka miten koetti olla ilkeä.

Luukku 2.
Puhelu tuli Huuhaan Sikalasta. Huolestunut miesääni alkoi selittää:
"Tämä on hätätilanne! Joulusikamme on kadonnut kuin tuhna tuuleen.
Vielä illalla kaikki oli hyvin ja sika karsinassaan. Aamulla töihin tullessa
sikalan ovi oli raollaan ja vastasataneessa lumessa erottuivat tuoreet sorkanjäljet.
Pelkään että Huuhaan joulu vaarantuu sillä ilman kinkkua ei joulu ole oikea joulu".

Luukku 3.
Sulevi Jäpikäinen mietti hetken. Tämä vaikutti mielenkiintoiselta tapaukselta.
Sitäpaitsi mitään muutakaan ceissiä ei ollut näköpiirissä. Pankkitili huohotti pahan kerran ja joululahjatkin olivat vielä ostamatta.. - niitä tosin tarvitsi ostaa vain itselleen sillä 1tyisetsivä oli perheetön mies. Vaimon etsintään ei aika riittänyt... Sulevi omistautui leipätyölleen 99,9-prosenttisesti.

Luukku 4.
"Voisitteko kertoa sian tuntomerkit ja korvanumeron, sekä oman arvionne sen nykyisestä olinpaikasta?" - rutiinikysymyksiä, joilla luotaisiin ensimmäinen visio,
hahmotelma tilanteesta.
Sulevi kuunteli luuri olkapäällä sikalanhoitajan selitystä ja teki samalla nopeita merkintöjä muistikirjaansa:
n.vuoden ik.karju, korvanro 13, nim. Otzy, vaal.pun. suht. kesy antaa silitt., pelästyneenä voi rynt. vauhk., ei tiet. olinpaik.


Luukku 5.
"Lienee helpointa lähteä seuraamaan Otzyn sorkanjälkiä, mikäli ne vielä näkyvät
lumihangessa. Hyvällä onnella tavoitan sen tuotapikaa. En nähkääs suotta ole tehnyt etsivänhommia näin kauan, joten tiedän tarkalleen miten tämä juttu pitää hoitaa.
Olkaa huoleti, illalla sika on mitä todennäköisemmin karsinassaan".. rauhoitteli Sulevi lopuksi.
Todellisuudessa hän vain yritti peitellä sitä ikävää tosiseikkaa ettei hänellä ollut harmainta aavistustakaan miten voisi A) löytää tiehensä karanneen joulusian, B) saada sen jotenkin pyydystettyä ja C) raahattua takaisin karsinaansa.

Luukku 6.
Samaan aikaan Otzy tallusteli muutaman kilometrin päässä, nuuhkien innoissaan kaikkea mitä näki. Luntakaan ei ollut aivan haitaksi asti, se kutitteli hauskalla tavalla mahanpohjaa niin että tämän tästä piti pysähtyä rapsuttamaan ja piehtaroimaan.
Pienen lammen rannassa näkyi vielä kaistale sulaa vettä, juuri sopivaa janon sammuttamiseen. Lisäksi veden pinnasta saattoi ihailla omaa peilikuvajaistaan.
Sikaa alkoi hiukomaan, aamiainen kun jäi sattuneesta syystä väliin. Jostain kaukaa tuuli toi joulusian sieraimiin herkullista pullantuoksua. Nöh ja nam!

Luukku 7
Otzyn jälkien seuraaminen oli työlästä ja haastavaa. Polku polveili ja poikkeili kaikkialla missä vain suinkin saattoi olla jotain mielenkiintoista tongittavaa.. näkyi papanoita, näykittyjä ruohotupsuja.. jopa lumienkeleitäkin, joiden koosta etsivä
päätteli joulusian olevan lähemmäs sadan kilon painoinen otus.
Sulevi hikosi ja manasi veteliä lumikenkiään jotka paremminkin hidastivat kuin jouduttivat takaa-ajoa. Lopulta hän heittikin ne lepikkoon.
Jäljet loppuivat kylän keskustaan. Eikä vielä vilaustakaan edes saparosta.. saati sitten koko siasta.

Luukku 8
Joulusian vatsa kurni jo niin että vastaantullut rusakkokin luuli karhun möyrästävän ja puikkasi pakoon. Jostain oli saatava syötävää ja pian. Etäällä häämöttivät taajaman ensimmäiset talot ja sieltä tulivat nuo ihanaiset pullantuoksutkin.
Leipuri koristeli puodissaan donitseja, kun huomasi joulusian seisovan kahdella jalalla näyteikkunan takana katsellen vaaleanpunaisiksi kuorrutettuja herkkupaloja kuola suupielistä valuen. Ystävällinen kondiittori antoi Otzylle donitsin ja pujotti vielä toisen samanlaisen joulusian kippuraiseen häntään matkaevääksi.
Tyytyväisenä nasu röhkäisi "kiitos" ja suuntasi sorkkansa seuraavaksi kohti toria.

Luukku 9
Kasa papanoita torin laidalla - tavallinen kaduntallaaja tuskin olisi kiinnittänyt niihin sen kummempaa huomiota ellei sitten pahaksi onnekseen sattunut astumaan sellaiseen.
Suleville löytö merkitsi jotain aivan muuta. Lämpimät papanat tarkoittivat sitä että Otzy oli jossain lähistöllä.
Mietteissään Sulevi vaelsi halki torikojujen rivistön ja koetti löytää lisää johtolankoja. Omenakauppiaan kohdalla hän pysähtyi ja osti itselleen pienen hedelmäisen välipalan. Syödessään hän kiinnitti huomiota merkilliseen ääneen joka kuului torikauppiaan pöydän alta. Sieltä kuului ilmiselvää sian kuorsausta!

Luukku 10
1tyisetsivä Jäpikäisen kädet hikosivat kun hän varovasti kohotti myyntipöydän liinanhelmaa ja haparoi toisella kädellä taskustaan käsirautoja.
Toden totta, pöydän alla makasi karkaileva joulusika umpi-unessa. Olipa vielä laittanut joulunpunaisen omenankin pöydältä suuhunsa.
Tottuneesti Sulevi pujotti Otzyn etusorkkiin käsi- (tai tässä tapauksessa sorkka-) raudat, nosti sian korvaa toisella kädellä ja ilmoitti viileällä äänellä:
"Olette pidätetty..kaikkea mitä sanotte voidaan käyttää todisteena teitä vastaan"

Luukku 11
Sika siristi silmiään ja vaikutti hölmistyneeltä. Se avasi suunsa ja sekunnin murto-osan ajan Sulevi ajatteli sian aikovan puraista, mutta sieltä tulikin vain haukotus.
Ylös kampeutuessaan se vielä pieraisi kuuluvasti ikään kuin mieltään osoittakseen.
Sitten se kohautti olkapäitään ja nousi Sulevin kanssa torin laidassa odottavaan taksiin. Matkalla ei puhuttu juuri mitään. Vasta Huuhaan Sikalan piha-alueelle saavuttaessa Otzy vingahti vaimean alistuneesti kun se tajusi karkumatkansa päättyvän takaisin karsinan pahnoille.
Sulevia alkoi säälittää. Eipä ole helppoa siallakaan näin joulun alla.
Ihmisen ahneuden vuoksi moni töpselinokka päätyy uunin kautta pöytään.

Luukku 12
Sikalanhoitaja vilkutti iloisesti ovelta. "Jaahas, sait karkurin kiinni" virkkoi hän.
"Täytyypä pönkätä sikalan ulko-ovi varmuuden vuoksi halolla niin ettei tämä tule toistumaan." Sika tepsutti nöyrästi karsinaansa, loi Suleviin vielä yhden anovan katseen, kallisteli päätään ja värisytti kärsälevyään. Kovapintainen etsivä tunsi kurkkuaan kuristavan. "Hyvästi, ystäväni... hyvää joulun odotusta...voi hyvin" sai hän vaivoin sanotuksi.
Sikalan ovi narahti kuivasti kun Sulevi painoi sen kiinni takanaan.

Luukku 13
Seuraavana aamuna sikalanhoitaja löysi karsinan jälleen tyhjillään. Tälläkertaa Otzy oli paennut ikkunan kautta. 1tyisetsivän puhelinvastaaja sai hätääntyneen viestin:
"Apua, sikamme on taas teillä tietymättömillä, pölli vielä työhaalarinikin mennessään. Jäljet päättyvät valtatien varteen ja siinä sika on silminnäkijälausunnon mukaan noussut ohiajavan rekan kyytiin.. minun uusissa haalareissani! Tämä on sikamaista!"
Sulevia sian neuvokkuus hymyilytti. Nyt piti vain äkkiä keksiä Otzyn pakomatkan määränpää. Hän rullasi maantiekartan työpöydälle ja alkoi soitella tienvarren huoltoasemille.

Luukku 14
Rekkamiesten suosimassa yöbaarissa kävi kuhina nälkäisten ratinpyörittäjien käydessä juomassa kupposen kuumaa kahvia tai sieppaamassa kolpakollisen kylmää kaljaa. Eräässä kulmapöydässä istui mielenkiintoinen kaksikko; Parrakas lippalakkipäinen rahtari kahvikuppinsa kanssa ja haalaripukuinen sika järsimässä omenaa. Punaisten haalareitten selkämyksessä luki Teuras-Tukku oy..
Joku kävi pyytämässä joulusialta nimikirjoituksenkin kun luuli sitä Wagneriksi.
Somerolla Otzy jäi kyydistä ja meni isoon lihasikalaan lajitovereitaan tapaamaan.

Luukku 15
1tyisetsivän toimistossa sensijaan järsittiin kynttä ja mietittiin kuumeisesti. Puhelinsoittokierros huoltoasemille tuotti yhden lupaavan vihjeen. Erään yöbaarin myyjä nimittäin muisti oudon harjasniskaisen haalarimiehen ja hänen hassun korvakorunsa. Siinä oli lukenut numero 13. Muistipa myyjä vielä tämän kyselleen
onko someroon miten pitkä matka.
Päivän radiouutislähetys sai etsivän havahtumaan; "Sikojen joukkopako Somerolla"
Sulevi kuunteli uutisen korvat höröllä ja teki salamannopeita johtopäätöksiä.

Luukku 16
Sulevi ymmärsi heti että joulusika oli auttanut tovereitaan pakenemaan. Sadat joulukinkut juoksentelivat par'aikaa metsissä ja vainioilla. Siksi hänen täytyi päästä Somerolle mitä pikimmiten ennenkuin lisää vapauttamisia pääsisi tapahtumaan.
Muuten jäisi puoli Suomea vaille tuota joulupöydän herkkua.
Perille päästyään Sulevi näki unohtumattoman näyn: Sikoja oli joka paikassa, niitä kurkisteli pensaista, roskalaatikoitten takaa, viemärikaivoista.. muutama oli mennyt leikkipuistoonkin keinumaan. Mutta kuka noista kippurahännistä oli Otzy?
Kenelläkään ei näyttänyt olevan haalareita yllään..

Luukku 17
Aikansa etsittyään päätti Sulevi tarkastaa leikkipuistonkin. Tuubiliukumäen luona hän havahtui omituiseen kahinaan ja rapinaan. Samassa tuubista mätkähti Otzy
haalareineen suoraan hänen jalkojensa juureen. "Kappasta vaan, täällähän sinä olitkin" tuumi etsivä. "Paras lähteä, sillä sinua etsitään joka paikasta. Olet jo lööpeissäkin".
Joulusika halusi vielä hakea omenia matkaevääksi kauppakeskuksesta.
Sulevi päätti suostua moiseen, koska kyseessä oli melkeinpä "vangin viimeinen toive".

Luukku 18
Kauppareissu sujui aluksi hyvin ja joulusika punnitsi paperipussiin herkullisia omenoita. Kylmätiskin ohi mentäessä se ihmetteli altaassa olevia joulukinkkuja ja kysyi mitä ne olivat. Sulevi ei kehdannut kertoa asian oikeaa laitaa, vaan selitti että kauppiaalla on myynnissä sioille tarkoitettuja jalkaproteeseja.
Kun joulusika näki lehtipisteessä lööpin POLIISI JAHTAA KARKURISIKAA, se sai paniikkikohtauksen, kaatoi säilykepurkkikeon ja ryntäsi ulos kaupasta Sulevi kintereillään. Omenat vierivät pitkin jalkakäytävää.

Luukku 19
Taas oltiin taksissa ja tehtiin paluumatkaa, tälläkertaa ilman käsirautoja. Joulusika makasi selällään luxus-auton takapenkillä ja huvitti itseään jonglööraamalla kolmella omenalla. Taksimies raapi päätään tuijottaessaan näkyä taustapeilistä.
Ilta alkoi jo hämärtyä kun kumppanukset viimein pääsivät takaisin Huuhaan Sikalalle.
Nyt sikalanhoitaja telkesi niin ovet kuin ikkunatkin lujasti kiinni ja laittoi Otzylle varmuuden vuoksi kaulapannankin jonka kytki karsinan aitaan kiinni.
"Okei Houdini, yritäppäs nyt karata" huikkasi hoitaja vielä lähtiessään ovelta.
"Huomenna on aatonaatonaatonaatonaatto ja horoskooppisi ei lupaa sinulle hyvää.."

Luukku 20
Otzy mietti yön hiljaisuudessa hoitajan sanoja.. sitä pelotti niin ettei häntäkään tahtonut pysyä kippurassa vaan valahti veltoksi.
Karkaaminenkin oli tehty mahdottomaksi sillä sikalanhoitaja naulasi poislähtiessään paksut laudat jokaisen ikkunan taakse. Kaulapantakin puristi ahdistavasti..
Pieni sikalatonttu hiipi karsinaan ja kysyi "Etkö saa unta, ystäväni.. ja miksi sinut on kahlehdittu kiinni aitaan?" Joulusika selitti kaiken juurta jaksain. Tonttu kuunteli monttu auki ja korvat höröllä miten hauskaa leikkipuistossa olikaan ollut . Se päätti auttaa joulusian vielä kerran vapaaksi, irrotti siltä kaulapannan ja käski odottamaan sikalanhoitajan tulemista aamulla valmiina piilossa kuivikekasassa oven luona.

Luukku 21
Varhain aamulla sikalanhoitaja alkoi ulkosalla tehdä valmistelevia toimenpiteitä joulusian päänmenoksi. Suurustakaan ei viimeisenä aamuna tietenkään enää alettu tarjoamaan, mitäpä sitä turhaan sian mahaa täyttämään.
Saatuaan kaikki valmistelut tehtyä lähti hoitaja köyden kanssa hakemaan joulusikaa
viimeiselle kävelylle. Yllätys oli melkoinen kun karsinasta löytyikin vain avattu kaulapanta.
Otzy livahti sillä aikaa ulos avatusta ovesta ja pönkäsi sen huolellisesti kiinni perässään.

Luukku 22
Myöhemmin päivällä 1tyisetsivän toimiston oveen koputettiin. Sulevi avasi oven ja hämmästyi nähdessään liituraitapukuisen joulusian pyrkivän sisään. "Ollaanpas sitä nyt komeana, mistäs nuo sait?" kyseli Sulevi pieni kateuden sävy äänessään.
"Pelastusarmeijan joulupadan luota otin" virkkoi siihen joulusika. -"No hyvin istuvat kuin olisivat mitoilla tehdyt". .."Jonkun ministerin vanhat vaan" vähätteli joulusika.
Sulevin mielessä vilisi heti joukko nimiä mutta hän ei alkanut arvailemaan kenenkäköhän garderoobista kostyymi oli lähtöisin.

Luukku 23
"On yleiskuntosi vuoksi parempi että viivyt joulunpyhät täällä toimistolla ja palaat vasta välipäivinä takaisin sikalaan" ehdotti Sulevi ja jatkoi: "Silloin kaikkien mahat ovat täynnä jouluhyvää eikä kukaan halua edes kuulla mistään kinkusta.."
"Totta turiset" myönsi joulusikakin. "Jos menen nyt sinne, voisin joutua joulun jälkeen hakemaan itselleni jalkaproteesin sieltä ruokakaupasta!
"Huonolla tuurilla kaksikin proteesia", päätti Sulevi kolkonpuoleisen keskustelun.

Luukku24
Jouluaatto! Jo varhain aamulla Sulevi ja Otzy suuntasivat kulkunsa vielä kerran torille joulukuusen ostoon. Samalla käytiin hakemassa omenakauppiaalta koppa jouluomenia.. niitä parhaita punaisia ja kiiltäväkuorisia, joista joulusika piti yli kaiken. Leipurilta noudettiin pussit donitseja ja possupipareita. Sulevi haki kaupasta vielä glögiä ja kaksi tusinaa kuusenkynttilöitä .
Oltiin valmiina vastaanottamaan Joulurauhan julistus. Se kuunneltiin hartaasti.
Sulevi ja joulusika koristelivat kuusen yhteisvoimin, sytyttivät kynttilät ja tanssivat piirileikkiä. Hetki oli sadunomainen ja kaunis.

Sikalanhoitajakin vietti jouluaattoa, tosin hieman epämukavasti. Neljäs päivä teljettynä sikalaan.. olo tuntui jo varsin sikamaiselta. Viimein satunnainen ohikulkija kuuli vaimeat avunhuudot ja riensi avaamaan oven.

Sulevin puhelin soi illalla vielä kerran. Sikalanhoitaja siellä selitti tapahtunutta ja kyseli oliko joulusiasta mitään havaintoa.
"Ei niin harmainta hajua"... vastasi Sulevi ja sulki puhelimen.


******
the end