Miesten avioerokokemukset

Hei!

Minua kiinnostaa kovasti parisuhdetutimus. Se kun koskee lähes kaikkia ihmisiä.

Teen siksi toista väitöskirjaa, että näin saan tutkimukselleni hyvän ohjauksen ja palautteen. Tutkimksen tekeminen yksin on paljon ikävämpää kuin seminaarissa toisten kanssa.

Toinen on sitä paitsi paljon nopeampi ja helpompi tehdä, kun on oppinut systeemin.

T: Jouko

jokiiski55 kirjoitti:

Hei!

Minua kiinnostaa kovasti parisuhdetutimus. Se kun koskee lähes kaikkia ihmisiä.

Teen siksi toista väitöskirjaa, että näin saan tutkimukselleni hyvän ohjauksen ja palautteen. Tutkimksen tekeminen yksin on paljon ikävämpää kuin seminaarissa toisten kanssa.

Toinen on sitä paitsi paljon nopeampi ja helpompi tehdä, kun on oppinut systeemin.

T: Jouko

Lue lisää

Mistä muualta haet perustietoa tutkimukseesi? Jos materiaali rajoittuu vain tämän palstan kirjoittajiin niin tuntuu vähän suppealta väitöskirjatutkimukseen. Itsellä kokemusta kahdesta eroon päätyneestä avioliitosta saman naisen kanssa. Jos kiinnostaa niin ota yhteyttä. Osoite löytyy galleriasta. Pelkästään vapaan kerronnan osalta ei oikein jaksa innostua jos kuitenkin käsittelet tietoja vain teologian kannalta.

argonautti kirjoitti:

Mistä muualta haet perustietoa tutkimukseesi? Jos materiaali rajoittuu vain tämän palstan kirjoittajiin niin tuntuu vähän suppealta väitöskirjatutkimukseen. Itsellä kokemusta kahdesta eroon päätyneestä avioliitosta saman naisen kanssa. Jos kiinnostaa niin ota yhteyttä. Osoite löytyy galleriasta. Pelkästään vapaan kerronnan osalta ei oikein jaksa innostua jos kuitenkin käsittelet tietoja vain teologian kannalta.

Lue lisää

Hei!

Kerään toki aineistoa tutkimukseeni monella tapaa. Tämä on vain yksi väylä kahden tai kolmen muun rinnalla. Tutkimuksen teoriapuoli on myös aika laaja.

Teen tätä tutkimusta psykologiaan, joten viitekehys nousee sieltä. Keskeistä on hahmottaa koko avioeroprosessia suomalaisen miehen kannalta. Tutkimuskysymyksiä ovat mm. Onko avioero kriisi? Mitkä ovat elämän voimavarat avioerossa? Mitkä keinot auttavat selviytymään? Miten positiiviset, neutraalit ja negatiiviset kokemukset painottuvat aineistossa?

T: Jouko

jokiiski55 kirjoitti:

Hei!

Kerään toki aineistoa tutkimukseeni monella tapaa. Tämä on vain yksi väylä kahden tai kolmen muun rinnalla. Tutkimuksen teoriapuoli on myös aika laaja.

Teen tätä tutkimusta psykologiaan, joten viitekehys nousee sieltä. Keskeistä on hahmottaa koko avioeroprosessia suomalaisen miehen kannalta. Tutkimuskysymyksiä ovat mm. Onko avioero kriisi? Mitkä ovat elämän voimavarat avioerossa? Mitkä keinot auttavat selviytymään? Miten positiiviset, neutraalit ja negatiiviset kokemukset painottuvat aineistossa?

T: Jouko

Lue lisää

Sinulla. En tosin ole koskaan vielä nähnyt tutkimusta / tutkijaa joka olisi käsitellyt ko aihetta realistisesti. Voi tosin johtua myös siitä, että avioerossa kyykytetyt miehet eivät välttämättä anna mielellään juurikaan tietoja eronsa vaiheista.

Laitan Sinulle sähköpostia omasta sp-osoitteestani.

yhisä

"kohde" kirjoitti:

Sinulla. En tosin ole koskaan vielä nähnyt tutkimusta / tutkijaa joka olisi käsitellyt ko aihetta realistisesti. Voi tosin johtua myös siitä, että avioerossa kyykytetyt miehet eivät välttämättä anna mielellään juurikaan tietoja eronsa vaiheista.

Laitan Sinulle sähköpostia omasta sp-osoitteestani.

yhisä

Lue lisää

kiinnostaa miesten kokemukset erossa. Osaatko sanoa, että miksi miehet eivät usein halua/pysty kertomaan eronsa vaiheista. Omin sanoin. Viittaat kyykyttämiseen, mutta onko syy siinä. Onhan niitäkin eroja, jossa nainen on ollut jopa vuosia kyykytettynä sekä henkisesti että fyysisesti. Silti tuntuu, että nainen saa puettua tuskansa sanoiksi ja löytää jonkun joka kuuntelee.

Luotatko toisiin ihmisiin niin paljon, että uskaltaisit avata mielesi? Saatat yllättyä myönteisesti. Riittää, että tulee kuulluksi ja ehkä myös ymmärretyksi. Ei sitä toisilta kaipaa välttämättä mitään kommentteja eikä neuvoja, vaan ihan pelkästään jonkun joka osaa kuunnella ja viedä keskustelua eteenpäin. Sellainen auttaa jopa tajuamaan tilanteensa ja tapahtuneen paremmin.

mutta muuten kirjoitti:

kiinnostaa miesten kokemukset erossa. Osaatko sanoa, että miksi miehet eivät usein halua/pysty kertomaan eronsa vaiheista. Omin sanoin. Viittaat kyykyttämiseen, mutta onko syy siinä. Onhan niitäkin eroja, jossa nainen on ollut jopa vuosia kyykytettynä sekä henkisesti että fyysisesti. Silti tuntuu, että nainen saa puettua tuskansa sanoiksi ja löytää jonkun joka kuuntelee.

Luotatko toisiin ihmisiin niin paljon, että uskaltaisit avata mielesi? Saatat yllättyä myönteisesti. Riittää, että tulee kuulluksi ja ehkä myös ymmärretyksi. Ei sitä toisilta kaipaa välttämättä mitään kommentteja eikä neuvoja, vaan ihan pelkästään jonkun joka osaa kuunnella ja viedä keskustelua eteenpäin. Sellainen auttaa jopa tajuamaan tilanteensa ja tapahtuneen paremmin.

Lue lisää

että naisia on alistetussa asemassa liitoissaan.
Anteeksi vain, mutta on epä-älykästä verrata, lähtökohtaisesti tasa-arvoista, avo- tai avioliittoa ja erotilannetta.

Kyykytyksellä tarkoitan eri viranomaisten sukupuolirasistisia toimintamalleja erossa.

Et varmaan Sinäkään aikuisten oikeasti usko, että vain 1 % :ssa eroissa, mies "kelpaa" omien lastensa lähivanhemmaksi ? Täytyy olla joku muu syy, miksi lapset jäävät eri oikeusasteiden päätöksellä lähes aina äitinsä luokse asumaan. Isä saa "minimitapaamiset" tai ei edes niitä. Lasten ja isän vuorovaikutus katkaistaan viranomaispäätöksin.

Omia henkilökohtaisia kokemuksiasi en tietenkään tunne, mutta itse "tarvitsin" 10 kpl eri oikeuden istuntoja ja n. 46.500 e rahaa, ennen kuin löytyi käräjätuomari, joka määräsi lapset asumaan isänsä kanssa, isän huoltoon yksin. Lapset asuivat toki koko ajan isänsä kanssa, mutta erilaisia pakkotäytäntöönpanoja ym. oli "matkan varrella" useita.

Pois lukien muutamat eri oikeusasteiden viranomaiset, kaikki eromme "selvittelyyn" osallistuneet viranhaltijat olivat naisia. Mm. kasvatus- ja perheneuvolassa ei ollut yhtään miestä edes työsuhteessa. Olen melko varma, että tämä on lähempänä todellisia syitä, miksi lapset lähes aina joutuvat äitiensä lähivanhemmuuteen.

Vielä tuosta Sinun heitostasi:

"tuntuu, että nainen saa puettua tuskansa sanoiksi"

Höpö, höpo !

Erotilanteessa lähtökohtaisesti koko järjestelmä on rakennettu naisen tarpeita ja vaatimuksia varten. Ei yhdenkään lapsen eikä takuulla yhdenkään miehen. Ei naisen useinkaan tarvitse edes tehdä mitään. Eroprosessi etenee naisen edun mukaisesti, riippumatta äidin myötävaikutuksesta.

Eräs Korkeimman oikeuden jäsen sanoi minulle puhelimessa (sarkastisesti):
"enkö tiedä, että lapsen syntymän jälkeinen elämä kuuluu naisille".

Kirjoitit vielä:

"...auttaa jopa tajuamaan tilanteensa ja tapahtuneen paremmin"

Joopa, joo

Yksikään juristi, lääkäri, ystäväni, sukulaiseni ei ole koskaan "tajunnut tapahtunutta". Olen näyttänyt heille dokumentit ja liitteet. Olen kysynyt jopa oikeusoppineilta eromme kulusta ja päätynyt siihen, että eroprosesseissa ei voimassaolevilla lailla ja asetuksilla ole juuri mitään virkaa. Erot ratkaistaan aivan muilla perusteilla.

Jopa 12 vuotta täyttäneet lapset voidaan oikeuden väliaikaismääräyksellä määrätä asumaan äidin luokse, vaikka lapsi olisi selvästi ilmaissut omana tahtonaan olevan isän luona asumisen. Näin voidaan sitä paitsi päättää toistuvasti. Melko suuri osa eroprosesseissa päätetään jo ennen kuin koko käsittely edes alkaa. Lapset määrätään äidille ja "matkan varrella kootaan perusteita" jotka muka saadaan tukemaan äidin lähivanhemmuutta. Case is closed.

Minä olen jaksanut oman "Waterlooni", enkä mielestäni ole edes ylimääräisesti katkeroitunut. Tosin vallalla olevaa "äiti-lähtöistä" eroasetelmaa en tule ikinä hyväksymään.

Tulenko minä jossain kuulluksi tai en, ei merkitse lapsilleni mitään. Voin vain toivoa että saan lapseni kasvatettua aikuisikään saakka, tavalla joka mahdollistaa heille oman ja itsenäisen elämän. Nykyinen järjestelmä ei ole minua siinä auttanut millään tavoin, päinvastoin. Ehkä sen ei ole ollut tarkoituskaan huomioida isiä. Jottei "tasapaino järky".

yhisä

"kohde" kirjoitti:

Sinulla. En tosin ole koskaan vielä nähnyt tutkimusta / tutkijaa joka olisi käsitellyt ko aihetta realistisesti. Voi tosin johtua myös siitä, että avioerossa kyykytetyt miehet eivät välttämättä anna mielellään juurikaan tietoja eronsa vaiheista.

Laitan Sinulle sähköpostia omasta sp-osoitteestani.

yhisä

Lue lisää

Hei!

Niin miehet usein ongelmissa vaikenevat. Grayn sanoin menevät "luolilleen" nuolemaan haavojaan. Naiset sen sijaan menevät vaikeuksiensa kanssa ystäviensä luokse ja puhuvat ja puhuvat ja parantavat maailmaa.

Avioerossa on esillä paljon naisten ja lasten ääni. Miesten ääni jää helposti huomaamatta. Tarkoitukseni on nostaa esille miesten ääntä, miesten kokemuksia erosta.

Yritän kirjiottaa tutkimukseni kyllä aika yleistajuisesti, ei tarvitse olla kovin oppinut, etteikö teksti aukenisi.

Miehet kirjoittakaa vain rohkeastí. Voitte esiintyä täysin anonyymeina.

T: Jouko

mutta muuten kirjoitti:

kiinnostaa miesten kokemukset erossa. Osaatko sanoa, että miksi miehet eivät usein halua/pysty kertomaan eronsa vaiheista. Omin sanoin. Viittaat kyykyttämiseen, mutta onko syy siinä. Onhan niitäkin eroja, jossa nainen on ollut jopa vuosia kyykytettynä sekä henkisesti että fyysisesti. Silti tuntuu, että nainen saa puettua tuskansa sanoiksi ja löytää jonkun joka kuuntelee.

Luotatko toisiin ihmisiin niin paljon, että uskaltaisit avata mielesi? Saatat yllättyä myönteisesti. Riittää, että tulee kuulluksi ja ehkä myös ymmärretyksi. Ei sitä toisilta kaipaa välttämättä mitään kommentteja eikä neuvoja, vaan ihan pelkästään jonkun joka osaa kuunnella ja viedä keskustelua eteenpäin. Sellainen auttaa jopa tajuamaan tilanteensa ja tapahtuneen paremmin.

Lue lisää

Hei!

Kiitos kommenteistasi ja hyvästä viestistäsi. Kriiseissä eri ihmisillä on erilaiset selviytymiskeinot. Tutkimusten mukaan naiset osaavat selvitellä kriisejä paremmin puhumalla kuin miehet. Miehet yrittävät enemmän tekemällä selvitytyä.

Monet selviytymiskeinot ovat tietysti hyviä. Tärkeää että jokainen käyttää itseään auttavia selviytymiskeinoja kriisissä.

Toki on kyseenalaisia ja huonojakin selviytymiskeinoja, esim. alkoholin kohtuuton käyttö ja huumeet.

Uskon että miehet voivat oppia naisilta ja naiset miehiltä monissa asioissa.

Erossa olisi tärkeää, että se voitaisiin tehdä sovinnossa. Aina tämä ei kuitenkaan onnistu.

Olen ollut 10 vuotta perheneuvojana, joten tiedän aika paljon entisen työni kautta siitä, miten miehet ja naiset tyypillisesti erossa toimivat.

T. Jouko

kiistä kirjoitti:

että naisia on alistetussa asemassa liitoissaan.
Anteeksi vain, mutta on epä-älykästä verrata, lähtökohtaisesti tasa-arvoista, avo- tai avioliittoa ja erotilannetta.

Kyykytyksellä tarkoitan eri viranomaisten sukupuolirasistisia toimintamalleja erossa.

Et varmaan Sinäkään aikuisten oikeasti usko, että vain 1 % :ssa eroissa, mies "kelpaa" omien lastensa lähivanhemmaksi ? Täytyy olla joku muu syy, miksi lapset jäävät eri oikeusasteiden päätöksellä lähes aina äitinsä luokse asumaan. Isä saa "minimitapaamiset" tai ei edes niitä. Lasten ja isän vuorovaikutus katkaistaan viranomaispäätöksin.

Omia henkilökohtaisia kokemuksiasi en tietenkään tunne, mutta itse "tarvitsin" 10 kpl eri oikeuden istuntoja ja n. 46.500 e rahaa, ennen kuin löytyi käräjätuomari, joka määräsi lapset asumaan isänsä kanssa, isän huoltoon yksin. Lapset asuivat toki koko ajan isänsä kanssa, mutta erilaisia pakkotäytäntöönpanoja ym. oli "matkan varrella" useita.

Pois lukien muutamat eri oikeusasteiden viranomaiset, kaikki eromme "selvittelyyn" osallistuneet viranhaltijat olivat naisia. Mm. kasvatus- ja perheneuvolassa ei ollut yhtään miestä edes työsuhteessa. Olen melko varma, että tämä on lähempänä todellisia syitä, miksi lapset lähes aina joutuvat äitiensä lähivanhemmuuteen.

Vielä tuosta Sinun heitostasi:

"tuntuu, että nainen saa puettua tuskansa sanoiksi"

Höpö, höpo !

Erotilanteessa lähtökohtaisesti koko järjestelmä on rakennettu naisen tarpeita ja vaatimuksia varten. Ei yhdenkään lapsen eikä takuulla yhdenkään miehen. Ei naisen useinkaan tarvitse edes tehdä mitään. Eroprosessi etenee naisen edun mukaisesti, riippumatta äidin myötävaikutuksesta.

Eräs Korkeimman oikeuden jäsen sanoi minulle puhelimessa (sarkastisesti):
"enkö tiedä, että lapsen syntymän jälkeinen elämä kuuluu naisille".

Kirjoitit vielä:

"...auttaa jopa tajuamaan tilanteensa ja tapahtuneen paremmin"

Joopa, joo

Yksikään juristi, lääkäri, ystäväni, sukulaiseni ei ole koskaan "tajunnut tapahtunutta". Olen näyttänyt heille dokumentit ja liitteet. Olen kysynyt jopa oikeusoppineilta eromme kulusta ja päätynyt siihen, että eroprosesseissa ei voimassaolevilla lailla ja asetuksilla ole juuri mitään virkaa. Erot ratkaistaan aivan muilla perusteilla.

Jopa 12 vuotta täyttäneet lapset voidaan oikeuden väliaikaismääräyksellä määrätä asumaan äidin luokse, vaikka lapsi olisi selvästi ilmaissut omana tahtonaan olevan isän luona asumisen. Näin voidaan sitä paitsi päättää toistuvasti. Melko suuri osa eroprosesseissa päätetään jo ennen kuin koko käsittely edes alkaa. Lapset määrätään äidille ja "matkan varrella kootaan perusteita" jotka muka saadaan tukemaan äidin lähivanhemmuutta. Case is closed.

Minä olen jaksanut oman "Waterlooni", enkä mielestäni ole edes ylimääräisesti katkeroitunut. Tosin vallalla olevaa "äiti-lähtöistä" eroasetelmaa en tule ikinä hyväksymään.

Tulenko minä jossain kuulluksi tai en, ei merkitse lapsilleni mitään. Voin vain toivoa että saan lapseni kasvatettua aikuisikään saakka, tavalla joka mahdollistaa heille oman ja itsenäisen elämän. Nykyinen järjestelmä ei ole minua siinä auttanut millään tavoin, päinvastoin. Ehkä sen ei ole ollut tarkoituskaan huomioida isiä. Jottei "tasapaino järky".

yhisä

Lue lisää

Hei!

Onnittelut sinulle että olet jaksanut taistella. Kaikista ei ole siihen. Eräs tuttavani oli hoitanut eron jälkeen vuosia yhteisiä lapsiaan. Sitten vaimo keksi, että hän ottaakin lapset. Viesti oli selvä: jos et anna, niin lähdetään käräjille. Mies ei halunnut lähteä käräjille, vaan antoi lapset pois. Koko suku oli kauhuissaan.

Mielestäni lapsen asioita käsiteltäessä pitäisi olla aina mukana sekä mies- että naistyöntekijä. Näin tilanteen peruslähtökohta olisi edes vähän tasapuolisempi. Entisenä perheneuvojana tiedän, että kyllä eroprosessissa työntekijöiden sukupuoli vaikuttaa. Ammattiauttajatkin ovat ihmisiä. Sosiaalityöntekijöillä ei ole edes terapeutin koulutusta, joka auttaisi saamaan asioihin etäisyyttä ja puolueettomuutta.

Tasa-arvo koskee kaikkia. Naisilla on omat tasa-arvo-ongelmat, miehillä toiset.

T: Jouo

kiistä kirjoitti:

että naisia on alistetussa asemassa liitoissaan.
Anteeksi vain, mutta on epä-älykästä verrata, lähtökohtaisesti tasa-arvoista, avo- tai avioliittoa ja erotilannetta.

Kyykytyksellä tarkoitan eri viranomaisten sukupuolirasistisia toimintamalleja erossa.

Et varmaan Sinäkään aikuisten oikeasti usko, että vain 1 % :ssa eroissa, mies "kelpaa" omien lastensa lähivanhemmaksi ? Täytyy olla joku muu syy, miksi lapset jäävät eri oikeusasteiden päätöksellä lähes aina äitinsä luokse asumaan. Isä saa "minimitapaamiset" tai ei edes niitä. Lasten ja isän vuorovaikutus katkaistaan viranomaispäätöksin.

Omia henkilökohtaisia kokemuksiasi en tietenkään tunne, mutta itse "tarvitsin" 10 kpl eri oikeuden istuntoja ja n. 46.500 e rahaa, ennen kuin löytyi käräjätuomari, joka määräsi lapset asumaan isänsä kanssa, isän huoltoon yksin. Lapset asuivat toki koko ajan isänsä kanssa, mutta erilaisia pakkotäytäntöönpanoja ym. oli "matkan varrella" useita.

Pois lukien muutamat eri oikeusasteiden viranomaiset, kaikki eromme "selvittelyyn" osallistuneet viranhaltijat olivat naisia. Mm. kasvatus- ja perheneuvolassa ei ollut yhtään miestä edes työsuhteessa. Olen melko varma, että tämä on lähempänä todellisia syitä, miksi lapset lähes aina joutuvat äitiensä lähivanhemmuuteen.

Vielä tuosta Sinun heitostasi:

"tuntuu, että nainen saa puettua tuskansa sanoiksi"

Höpö, höpo !

Erotilanteessa lähtökohtaisesti koko järjestelmä on rakennettu naisen tarpeita ja vaatimuksia varten. Ei yhdenkään lapsen eikä takuulla yhdenkään miehen. Ei naisen useinkaan tarvitse edes tehdä mitään. Eroprosessi etenee naisen edun mukaisesti, riippumatta äidin myötävaikutuksesta.

Eräs Korkeimman oikeuden jäsen sanoi minulle puhelimessa (sarkastisesti):
"enkö tiedä, että lapsen syntymän jälkeinen elämä kuuluu naisille".

Kirjoitit vielä:

"...auttaa jopa tajuamaan tilanteensa ja tapahtuneen paremmin"

Joopa, joo

Yksikään juristi, lääkäri, ystäväni, sukulaiseni ei ole koskaan "tajunnut tapahtunutta". Olen näyttänyt heille dokumentit ja liitteet. Olen kysynyt jopa oikeusoppineilta eromme kulusta ja päätynyt siihen, että eroprosesseissa ei voimassaolevilla lailla ja asetuksilla ole juuri mitään virkaa. Erot ratkaistaan aivan muilla perusteilla.

Jopa 12 vuotta täyttäneet lapset voidaan oikeuden väliaikaismääräyksellä määrätä asumaan äidin luokse, vaikka lapsi olisi selvästi ilmaissut omana tahtonaan olevan isän luona asumisen. Näin voidaan sitä paitsi päättää toistuvasti. Melko suuri osa eroprosesseissa päätetään jo ennen kuin koko käsittely edes alkaa. Lapset määrätään äidille ja "matkan varrella kootaan perusteita" jotka muka saadaan tukemaan äidin lähivanhemmuutta. Case is closed.

Minä olen jaksanut oman "Waterlooni", enkä mielestäni ole edes ylimääräisesti katkeroitunut. Tosin vallalla olevaa "äiti-lähtöistä" eroasetelmaa en tule ikinä hyväksymään.

Tulenko minä jossain kuulluksi tai en, ei merkitse lapsilleni mitään. Voin vain toivoa että saan lapseni kasvatettua aikuisikään saakka, tavalla joka mahdollistaa heille oman ja itsenäisen elämän. Nykyinen järjestelmä ei ole minua siinä auttanut millään tavoin, päinvastoin. Ehkä sen ei ole ollut tarkoituskaan huomioida isiä. Jottei "tasapaino järky".

yhisä

Lue lisää

Kirjoitin kysymykseni ehkä liian tiiviisti muutamalla rivillä, mutta tarkoitukseni ei ollut millään lailla asettaa kyseenalaiseksi kokemustasi sen paremmin kuin olla epä-älyllinenkään tässä aiheessa. Olen itse nainen ja eronnut pitkästä avioliitosta reilu vuosi sitten. Lapset ovat jo täysi-ikäisiä, joten sillä alueella ei kiistoja tarvinnut käydä. Silti ero oli kova kokemus ja henkilökohtainen epäonnistumisen tunne päällimmäisenä. Alan olla jo voiton puolella omassa kiirastulessani ja tulevaisuus näyttäytyy valoisana.

Oma ratkaisuni erosta selviämiselle on ollut monenlaisen avun aktiivinen hakeminen ja myös sen tarjotun vastaanottaminen. Viimeisimpänä tänä syksynä Fisherin eroseminaariin osallistuminen, jossa ryhmässä oli selvä naisenemmistö. Tämä ilmiö on sikäli huono, että helposti lipsahdetaan siihen naisnäkökulmaan. Olen oppinut katselemaan itseäni sillä tavalla tarkasti, että pystyn suurin piirtein arvioimaan omat virheeni ja oman osuuteni yhteiselämään ja sen loppumiseen. En siis pidä ex-miestäni enkä miehiä yleensäkään yksin "syyllisenä", vaikka hän aloitteen tekijä olikin. Mutta sanopa mistä me naiset voimme tietää mitä miehet näistä asioista ajattelevat, jos Te ette niistä puhu ääneen?

jokiiski55 kirjoitti:

Hei!

Niin miehet usein ongelmissa vaikenevat. Grayn sanoin menevät "luolilleen" nuolemaan haavojaan. Naiset sen sijaan menevät vaikeuksiensa kanssa ystäviensä luokse ja puhuvat ja puhuvat ja parantavat maailmaa.

Avioerossa on esillä paljon naisten ja lasten ääni. Miesten ääni jää helposti huomaamatta. Tarkoitukseni on nostaa esille miesten ääntä, miesten kokemuksia erosta.

Yritän kirjiottaa tutkimukseni kyllä aika yleistajuisesti, ei tarvitse olla kovin oppinut, etteikö teksti aukenisi.

Miehet kirjoittakaa vain rohkeastí. Voitte esiintyä täysin anonyymeina.

T: Jouko

Lue lisää

Miehet vaikenevat siksi, että kulttuurimme vaatii sitä. Itse asiassa suurin osa kulttuureista ylipäätään vaatii sitä. Ja tähän on ihan luonnollinen selitys.

Lisääntymisbiologisessa mielessä populaation satunnainen uros on koska tahansa korvattavissa. Ts. jokainen uros on yksilönä enemmän tai vähemmän hyödytön. Uroksista ei ole koskaan vajausta. Otetaanpa esimerkkinä vaikka toinen maailmansota. Sodissa kuolleista ihmisistä oli ylivoimainen enemmistö miehiä, jolloin laskennallisesti yhteiskunnassa oli vajausta miehistä. Vaikuttiko tämä ihmislajin syntyvyyteen pienentävästi? Eipä vaikuttanut, suorastaan päinvastoin. Kohta sodan jälkeen sodassa mukana olleiden maiden väkiluvut kasvoivat nopeammin kuin koskaan historiassa. Ts. yksittäinen uros on täysin hyödytön lajin kannalta. Tämän vuoksi ne ovat aina miehiä, joista tehdään tykinruokaa sodissa, kulttuureista riippumatta. Naiset ovat siihen liian arvokkaita.

Urokset joutuvat jatkuvasti kilpailemaan keskenään naaraiden huomiosta. Naaraat yleensä valitsevat joukosta ne parhaat ja menestyneimmät. Edellinen pätee ihmisiin aivan samalla tavalla, koska oppujen lopuksi me olemme eläimiä ihan siinä missä muutkin. Käyttäytymisemme on monelta osin hyvin hyvin samanlaista.

Puhumattomuus juontuu suoraan edellisestä analyysista. Miehillä ei ole varaa olla heikkoja, miesten kuuluu menestyä. Jos mies ei menesty, se ei kiinnosta ketään, eikä ole varsinainen ongelma, koska mies on oletusarvoisesti aina korvattavissa. Ketään ei kiinnosta mies, joka itkee ja mussuttaa. Ja tämä on normi suunnilleen kaikissa kulttuureissa, kaikilla mantereilla, niin primitiivisissä kuin kehittyneissäkin. Vai miksi luulette, että poikia moititaan itkemisestä pienestä pitäen. Pojat eivät itke.

Siksi miehet eivät puhu.

Mies metsästä kirjoitti:

Miehet vaikenevat siksi, että kulttuurimme vaatii sitä. Itse asiassa suurin osa kulttuureista ylipäätään vaatii sitä. Ja tähän on ihan luonnollinen selitys.

Lisääntymisbiologisessa mielessä populaation satunnainen uros on koska tahansa korvattavissa. Ts. jokainen uros on yksilönä enemmän tai vähemmän hyödytön. Uroksista ei ole koskaan vajausta. Otetaanpa esimerkkinä vaikka toinen maailmansota. Sodissa kuolleista ihmisistä oli ylivoimainen enemmistö miehiä, jolloin laskennallisesti yhteiskunnassa oli vajausta miehistä. Vaikuttiko tämä ihmislajin syntyvyyteen pienentävästi? Eipä vaikuttanut, suorastaan päinvastoin. Kohta sodan jälkeen sodassa mukana olleiden maiden väkiluvut kasvoivat nopeammin kuin koskaan historiassa. Ts. yksittäinen uros on täysin hyödytön lajin kannalta. Tämän vuoksi ne ovat aina miehiä, joista tehdään tykinruokaa sodissa, kulttuureista riippumatta. Naiset ovat siihen liian arvokkaita.

Urokset joutuvat jatkuvasti kilpailemaan keskenään naaraiden huomiosta. Naaraat yleensä valitsevat joukosta ne parhaat ja menestyneimmät. Edellinen pätee ihmisiin aivan samalla tavalla, koska oppujen lopuksi me olemme eläimiä ihan siinä missä muutkin. Käyttäytymisemme on monelta osin hyvin hyvin samanlaista.

Puhumattomuus juontuu suoraan edellisestä analyysista. Miehillä ei ole varaa olla heikkoja, miesten kuuluu menestyä. Jos mies ei menesty, se ei kiinnosta ketään, eikä ole varsinainen ongelma, koska mies on oletusarvoisesti aina korvattavissa. Ketään ei kiinnosta mies, joka itkee ja mussuttaa. Ja tämä on normi suunnilleen kaikissa kulttuureissa, kaikilla mantereilla, niin primitiivisissä kuin kehittyneissäkin. Vai miksi luulette, että poikia moititaan itkemisestä pienestä pitäen. Pojat eivät itke.

Siksi miehet eivät puhu.

Lue lisää

Mielenkiintoinen selitys sinulla ja pitää varmaan osaltaan paikkansa. Silti pidän ihmistä, niin miestä kuin naistakin, monimutkaisempana kuin pelkkään biologiaansa ja historiaansa sidottuna. Mielestäni miehet osaavat nykyään hyvinkin keskustella, vain omat tunteet ja tuntemukset vaientavat. Ei minun eikä varmaan muidenkaan naisten mielestä miehen puhe omista tunteistaan ja kokemuksistaan ole samaa kuin "itku ja mussutus".

jokiiski55 kirjoitti:

Hei!

Onnittelut sinulle että olet jaksanut taistella. Kaikista ei ole siihen. Eräs tuttavani oli hoitanut eron jälkeen vuosia yhteisiä lapsiaan. Sitten vaimo keksi, että hän ottaakin lapset. Viesti oli selvä: jos et anna, niin lähdetään käräjille. Mies ei halunnut lähteä käräjille, vaan antoi lapset pois. Koko suku oli kauhuissaan.

Mielestäni lapsen asioita käsiteltäessä pitäisi olla aina mukana sekä mies- että naistyöntekijä. Näin tilanteen peruslähtökohta olisi edes vähän tasapuolisempi. Entisenä perheneuvojana tiedän, että kyllä eroprosessissa työntekijöiden sukupuoli vaikuttaa. Ammattiauttajatkin ovat ihmisiä. Sosiaalityöntekijöillä ei ole edes terapeutin koulutusta, joka auttaisi saamaan asioihin etäisyyttä ja puolueettomuutta.

Tasa-arvo koskee kaikkia. Naisilla on omat tasa-arvo-ongelmat, miehillä toiset.

T: Jouo

Lue lisää

toisenlaisiakin! Minä ainakin koin perheneuvojalla, että miestäni ymmärrettiin paljon paremmin kuin minua! Jokaikiseen sanomaani vastauksena oli tyyliä: täällä käyvistä miesasiakkaista 75%on samanlaisia/toimii samoin kuin miehesi. Kun tästä kimpaannuin ja sanoin, että minua ei kiinnosta pätkääkään, millaisia täällä käyvät miehet ovat ja kuinka paljon saman- tai erinlaisia he ovat kuin mieheni, niin sain vielä tekstiviestin perään, että meidän kuuluu tukea miehiä,etteivät he tee itsemurhaa! Juu, ymmärrän, että tukea täytyy, mutta kysehän oli meidän parisuhteesta ja sen kehitysedellytyksisistä.
No eihän siitä sitten mitään tullut!

Mies metsästä kirjoitti:

Miehet vaikenevat siksi, että kulttuurimme vaatii sitä. Itse asiassa suurin osa kulttuureista ylipäätään vaatii sitä. Ja tähän on ihan luonnollinen selitys.

Lisääntymisbiologisessa mielessä populaation satunnainen uros on koska tahansa korvattavissa. Ts. jokainen uros on yksilönä enemmän tai vähemmän hyödytön. Uroksista ei ole koskaan vajausta. Otetaanpa esimerkkinä vaikka toinen maailmansota. Sodissa kuolleista ihmisistä oli ylivoimainen enemmistö miehiä, jolloin laskennallisesti yhteiskunnassa oli vajausta miehistä. Vaikuttiko tämä ihmislajin syntyvyyteen pienentävästi? Eipä vaikuttanut, suorastaan päinvastoin. Kohta sodan jälkeen sodassa mukana olleiden maiden väkiluvut kasvoivat nopeammin kuin koskaan historiassa. Ts. yksittäinen uros on täysin hyödytön lajin kannalta. Tämän vuoksi ne ovat aina miehiä, joista tehdään tykinruokaa sodissa, kulttuureista riippumatta. Naiset ovat siihen liian arvokkaita.

Urokset joutuvat jatkuvasti kilpailemaan keskenään naaraiden huomiosta. Naaraat yleensä valitsevat joukosta ne parhaat ja menestyneimmät. Edellinen pätee ihmisiin aivan samalla tavalla, koska oppujen lopuksi me olemme eläimiä ihan siinä missä muutkin. Käyttäytymisemme on monelta osin hyvin hyvin samanlaista.

Puhumattomuus juontuu suoraan edellisestä analyysista. Miehillä ei ole varaa olla heikkoja, miesten kuuluu menestyä. Jos mies ei menesty, se ei kiinnosta ketään, eikä ole varsinainen ongelma, koska mies on oletusarvoisesti aina korvattavissa. Ketään ei kiinnosta mies, joka itkee ja mussuttaa. Ja tämä on normi suunnilleen kaikissa kulttuureissa, kaikilla mantereilla, niin primitiivisissä kuin kehittyneissäkin. Vai miksi luulette, että poikia moititaan itkemisestä pienestä pitäen. Pojat eivät itke.

Siksi miehet eivät puhu.

Lue lisää

oli selityksien selitys!

"en tee tutkimusta" kirjoitti:

Mielenkiintoinen selitys sinulla ja pitää varmaan osaltaan paikkansa. Silti pidän ihmistä, niin miestä kuin naistakin, monimutkaisempana kuin pelkkään biologiaansa ja historiaansa sidottuna. Mielestäni miehet osaavat nykyään hyvinkin keskustella, vain omat tunteet ja tuntemukset vaientavat. Ei minun eikä varmaan muidenkaan naisten mielestä miehen puhe omista tunteistaan ja kokemuksistaan ole samaa kuin "itku ja mussutus".

Lue lisää

Niin,

mielenkiintoisia näkökulmia siitä, miksi miehet ovat tottuneet vaikenemaan. Varmasti yksi hyvä näkökulma asiaan.

Mutta kulttuurimme on rajusti muuttunut viimeisen 50 vuoden aikana. Miesten ja naisten välinen raja on loiventunut. Sukupuolet ovat monella tapaa lähentyneet toisiaan.

Ilmeisesti tässä muuttuneessa kulttuuritilanteessa olisi hyvä, että miehetkin oppisivat puhumaan. Ai, miksikö? Asioista puhuminen ja kertominen vapauttaa. Sanoiksi puettu ikävä asia ei olekaan enää niin kauhea. Ja toisaalta, jos miesten pitää kilpailla naisten suosiosta, niin siihenkin tarvitaan nykyään taitoa ilmaista itseään ja tunteitaan.

Siis haastan miehet puhumaan ja kirjoittamaan. : )

T: Jouko

jokiiski55 kirjoitti:

Niin,

mielenkiintoisia näkökulmia siitä, miksi miehet ovat tottuneet vaikenemaan. Varmasti yksi hyvä näkökulma asiaan.

Mutta kulttuurimme on rajusti muuttunut viimeisen 50 vuoden aikana. Miesten ja naisten välinen raja on loiventunut. Sukupuolet ovat monella tapaa lähentyneet toisiaan.

Ilmeisesti tässä muuttuneessa kulttuuritilanteessa olisi hyvä, että miehetkin oppisivat puhumaan. Ai, miksikö? Asioista puhuminen ja kertominen vapauttaa. Sanoiksi puettu ikävä asia ei olekaan enää niin kauhea. Ja toisaalta, jos miesten pitää kilpailla naisten suosiosta, niin siihenkin tarvitaan nykyään taitoa ilmaista itseään ja tunteitaan.

Siis haastan miehet puhumaan ja kirjoittamaan. : )

T: Jouko

Lue lisää

Kulttuuri on toki muuttunut. Siinä se ongelma itse asiassa onkin. Kulttuurin muutos on vaikuttanut moneen osa-alueeseen ja ollut vaikuttamatta joihinkin, kuten esim. tähän. Ts. yhteisön tai naisten vaatimukset miehiä kohtaan ovat nykyään varsin moninaisia ja usein keskenään ristiriitaisia, minkä seurauksena erityisesti nuorilla "keskenkasvuisilla" miehillä tulee helposti ongelmia löytää oikeaa toimintatapaa.

Yhteiskunnan ristiriitaiset vaatimukset naisia kohtaan (esim. työ vs. perhe) ovat olleet keskustelun kohteena jo kymmeniä vuosia, ihan aiheesta. Koska tasa-arvo on olemassa olonsa aikana tarkoittanut ainakin suomessa vain naisten aisoiden ajamista, miesten ongelmat ovat jääneet enemmän tai vähemmän paitsioon. Nyt kun suomen naiset ovat ihan oikeutetustikin saaneet käytännössä täysin tasa-arvoisen aseman miesten kanssa, näyttäisi vihdoin siltä, että myös miesten asioita alkaa nousta esiin aina vain enemmän. Jo oman tutkimuksesi lähtökohta on nimenomaan asioita miesten kannalta tarkasteleva. Kymmenen vuotta sitten tämänmoinen tutkimus olisi vielä leimattu sovinistisena. Nyt se ehkä herättää lähinnä ajatuksia, että onko tuollaisellekin tarvetta. Naisethan ne on, jotka kärsivät. Kymmenen vuoden päästä sen tarve ehkä ymmärretään jo yleisestikin. Tai ymmärretään ehkä jo nyt, mutta ei uskalleta myöntää.

On mielenkiintoista nähdä, miten tämä maa muuttuu seuraavan 20 vuoden aikana. Jo nyt julkisen sektorin kansalaiselle näkyvimmät osat alkavat olla täysin naisten vallassa. Lapset kasvatetaan alusta asti naisten toimesta. Koulutus on lähes täysin naisten vallassa. Tavallinen terveydenhuolto on perinteisestikin ollut naisten heiniä, mutta jatkossa se pätee myös lääkäreihin, varsin isolla prosenttiosuudella. Sosiaalipuoli on täysin naisten vallassa, mikä on mm. avioerotapauksissa yleisesti tunnettu ongelmien aiheuttaja. Julkisvallan ylimmät kammarit alkavat olla nyt varsin tasa-arvoisia ja vaa'an kallistuminen jatkuu. Ylimmät talousgurut ovat vielä miehiä, mutta muuten sekin puoli on tasa-arvoistumassa. Oikeastaan insinööritieteet ja tekniikka ylipäätään on toistaiseksi semmoinen viimeinen miehinen linnake. Kun nyt vallan valtikka väistämättä näyttäisi vaihtavan omistajaa, niin sen seurauksena täytyy siirtyä myös vastuu. Naisten pitää pystyä alkaa ottamaan miestenkin ongelmia tosissaan, jos tasa-arvoperinnettä halutaan jatkaa. Vahvasti kyllä epäilen, että tämä nykyinen sukupolvi ei tule tuossa onnistumaan, vaan ensin tullaan kokemaan jonkinlainen heilahdus toiseen ääripäähän.

Empiiriset havaintoni tukevat ajatusta, että mitä vapaampi ja tasa-arvoisempi yhteiskunta on kyseessä, sitä yleisempiä ovat erot ja sitä tyytymättömämpiä naiset ovat paikallisten miesten tasoon yleisestikin. Näiden vätysten ja vässyköiden sijaan mies otetaankin sitten mieluummin sieltä machokulttuurista, missä miehet vielä saavat olla miehiä. Mitenkäs ne vaatimukset oikein menikään...

Mies metsästä kirjoitti:

Kulttuuri on toki muuttunut. Siinä se ongelma itse asiassa onkin. Kulttuurin muutos on vaikuttanut moneen osa-alueeseen ja ollut vaikuttamatta joihinkin, kuten esim. tähän. Ts. yhteisön tai naisten vaatimukset miehiä kohtaan ovat nykyään varsin moninaisia ja usein keskenään ristiriitaisia, minkä seurauksena erityisesti nuorilla "keskenkasvuisilla" miehillä tulee helposti ongelmia löytää oikeaa toimintatapaa.

Yhteiskunnan ristiriitaiset vaatimukset naisia kohtaan (esim. työ vs. perhe) ovat olleet keskustelun kohteena jo kymmeniä vuosia, ihan aiheesta. Koska tasa-arvo on olemassa olonsa aikana tarkoittanut ainakin suomessa vain naisten aisoiden ajamista, miesten ongelmat ovat jääneet enemmän tai vähemmän paitsioon. Nyt kun suomen naiset ovat ihan oikeutetustikin saaneet käytännössä täysin tasa-arvoisen aseman miesten kanssa, näyttäisi vihdoin siltä, että myös miesten asioita alkaa nousta esiin aina vain enemmän. Jo oman tutkimuksesi lähtökohta on nimenomaan asioita miesten kannalta tarkasteleva. Kymmenen vuotta sitten tämänmoinen tutkimus olisi vielä leimattu sovinistisena. Nyt se ehkä herättää lähinnä ajatuksia, että onko tuollaisellekin tarvetta. Naisethan ne on, jotka kärsivät. Kymmenen vuoden päästä sen tarve ehkä ymmärretään jo yleisestikin. Tai ymmärretään ehkä jo nyt, mutta ei uskalleta myöntää.

On mielenkiintoista nähdä, miten tämä maa muuttuu seuraavan 20 vuoden aikana. Jo nyt julkisen sektorin kansalaiselle näkyvimmät osat alkavat olla täysin naisten vallassa. Lapset kasvatetaan alusta asti naisten toimesta. Koulutus on lähes täysin naisten vallassa. Tavallinen terveydenhuolto on perinteisestikin ollut naisten heiniä, mutta jatkossa se pätee myös lääkäreihin, varsin isolla prosenttiosuudella. Sosiaalipuoli on täysin naisten vallassa, mikä on mm. avioerotapauksissa yleisesti tunnettu ongelmien aiheuttaja. Julkisvallan ylimmät kammarit alkavat olla nyt varsin tasa-arvoisia ja vaa'an kallistuminen jatkuu. Ylimmät talousgurut ovat vielä miehiä, mutta muuten sekin puoli on tasa-arvoistumassa. Oikeastaan insinööritieteet ja tekniikka ylipäätään on toistaiseksi semmoinen viimeinen miehinen linnake. Kun nyt vallan valtikka väistämättä näyttäisi vaihtavan omistajaa, niin sen seurauksena täytyy siirtyä myös vastuu. Naisten pitää pystyä alkaa ottamaan miestenkin ongelmia tosissaan, jos tasa-arvoperinnettä halutaan jatkaa. Vahvasti kyllä epäilen, että tämä nykyinen sukupolvi ei tule tuossa onnistumaan, vaan ensin tullaan kokemaan jonkinlainen heilahdus toiseen ääripäähän.

Empiiriset havaintoni tukevat ajatusta, että mitä vapaampi ja tasa-arvoisempi yhteiskunta on kyseessä, sitä yleisempiä ovat erot ja sitä tyytymättömämpiä naiset ovat paikallisten miesten tasoon yleisestikin. Näiden vätysten ja vässyköiden sijaan mies otetaankin sitten mieluummin sieltä machokulttuurista, missä miehet vielä saavat olla miehiä. Mitenkäs ne vaatimukset oikein menikään...

Lue lisää

kappaleeseen suhtaudun varovaisesti. Ei varmaan kannata vetää kovin suoria johtopäätöksiä siitä, että naiset menevät yhteen macho-miesten kanssa. He ovat kuitenkin aika pieni vähemmistö meistä naisista. Samoin kuin on vähemmistönä ne miehet, jotka hakevat vaimon Thaimaasta, Venäjältä jne, joissa kulttuuri on aika erilainen - tai ainakin stereotypiat näistä.

Muuten tekstistäsi olen aika pitkälle samaa mieltä. Vallan siirto sukupuolelta toiselle on ollut melko nopeaa ja sopeutumisvaihe taitaa olla just meneillään. Onhan koko yhteiskuntamme ollut miesvetoinen iät ja ajat. Sota ja sen jälkeinen aika taisi olla melkoinen sysäys naisten aseman muuttumiselle yhteiskunnassamme. Naisia tarvittiin kaikenlaisiin tehtäviin yhteiskunnassa perheen ulkopuolella. Miehet soti rintamalla ja sieltä palasi kuka palasi ja missä kunnossa.

Ylilyöntejä varmaan tapahtuu. Huolestuttava ilmiö on naisten lisääntynyt väkivaltaisuus ja viinan kanssa läträäminen. Itselle on jäänyt sellainen tuntuma, että osalle naisista on jäänyt hieman epäselväksi mitä se oma naisellisuus on. Ulkopuolinen maailma vaatii yhtä sun toista ja moni vaatimus kaatuu omaan mahdottomuuteensa. Pitää olla nuori tai ainakin näyttää ikinuorelta, pätevä, tehokas, tyylikäs, olla hyvä työntekijä ja jossain välissä sitten vielä äitikin.

Tässä siis sekä miehet että myös naiset on hiukan hukkateillä. Moni lähtee mukaan tuohon pyöritykseen, mutta kaiken nähtyään ja kasvettuaan rohkaistuu hyppäämään sivuun ja alkaa ajatella omilla aivoillaan.

Mies metsästä kirjoitti:

Kulttuuri on toki muuttunut. Siinä se ongelma itse asiassa onkin. Kulttuurin muutos on vaikuttanut moneen osa-alueeseen ja ollut vaikuttamatta joihinkin, kuten esim. tähän. Ts. yhteisön tai naisten vaatimukset miehiä kohtaan ovat nykyään varsin moninaisia ja usein keskenään ristiriitaisia, minkä seurauksena erityisesti nuorilla "keskenkasvuisilla" miehillä tulee helposti ongelmia löytää oikeaa toimintatapaa.

Yhteiskunnan ristiriitaiset vaatimukset naisia kohtaan (esim. työ vs. perhe) ovat olleet keskustelun kohteena jo kymmeniä vuosia, ihan aiheesta. Koska tasa-arvo on olemassa olonsa aikana tarkoittanut ainakin suomessa vain naisten aisoiden ajamista, miesten ongelmat ovat jääneet enemmän tai vähemmän paitsioon. Nyt kun suomen naiset ovat ihan oikeutetustikin saaneet käytännössä täysin tasa-arvoisen aseman miesten kanssa, näyttäisi vihdoin siltä, että myös miesten asioita alkaa nousta esiin aina vain enemmän. Jo oman tutkimuksesi lähtökohta on nimenomaan asioita miesten kannalta tarkasteleva. Kymmenen vuotta sitten tämänmoinen tutkimus olisi vielä leimattu sovinistisena. Nyt se ehkä herättää lähinnä ajatuksia, että onko tuollaisellekin tarvetta. Naisethan ne on, jotka kärsivät. Kymmenen vuoden päästä sen tarve ehkä ymmärretään jo yleisestikin. Tai ymmärretään ehkä jo nyt, mutta ei uskalleta myöntää.

On mielenkiintoista nähdä, miten tämä maa muuttuu seuraavan 20 vuoden aikana. Jo nyt julkisen sektorin kansalaiselle näkyvimmät osat alkavat olla täysin naisten vallassa. Lapset kasvatetaan alusta asti naisten toimesta. Koulutus on lähes täysin naisten vallassa. Tavallinen terveydenhuolto on perinteisestikin ollut naisten heiniä, mutta jatkossa se pätee myös lääkäreihin, varsin isolla prosenttiosuudella. Sosiaalipuoli on täysin naisten vallassa, mikä on mm. avioerotapauksissa yleisesti tunnettu ongelmien aiheuttaja. Julkisvallan ylimmät kammarit alkavat olla nyt varsin tasa-arvoisia ja vaa'an kallistuminen jatkuu. Ylimmät talousgurut ovat vielä miehiä, mutta muuten sekin puoli on tasa-arvoistumassa. Oikeastaan insinööritieteet ja tekniikka ylipäätään on toistaiseksi semmoinen viimeinen miehinen linnake. Kun nyt vallan valtikka väistämättä näyttäisi vaihtavan omistajaa, niin sen seurauksena täytyy siirtyä myös vastuu. Naisten pitää pystyä alkaa ottamaan miestenkin ongelmia tosissaan, jos tasa-arvoperinnettä halutaan jatkaa. Vahvasti kyllä epäilen, että tämä nykyinen sukupolvi ei tule tuossa onnistumaan, vaan ensin tullaan kokemaan jonkinlainen heilahdus toiseen ääripäähän.

Empiiriset havaintoni tukevat ajatusta, että mitä vapaampi ja tasa-arvoisempi yhteiskunta on kyseessä, sitä yleisempiä ovat erot ja sitä tyytymättömämpiä naiset ovat paikallisten miesten tasoon yleisestikin. Näiden vätysten ja vässyköiden sijaan mies otetaankin sitten mieluummin sieltä machokulttuurista, missä miehet vielä saavat olla miehiä. Mitenkäs ne vaatimukset oikein menikään...

Lue lisää

Hei!

Ajatuksesi ovat todella hyviä. Yliopistossakin naistutkimus on otettu oikein oppiaineeksi. Miestutkimusta ei ole vastaavaa kädenojennusta saanut. Ei kulttuurinen muutos ole todella helppoa miehillekään kuten kirjoitat. Onneksi kuitenkin miestutkimustakin on alkanut tulla, vaikka sen määrä onkin pieni verrattuna naistutkimukseen.

T: Jouko

jokiiski55 kirjoitti:

Hei!

Ajatuksesi ovat todella hyviä. Yliopistossakin naistutkimus on otettu oikein oppiaineeksi. Miestutkimusta ei ole vastaavaa kädenojennusta saanut. Ei kulttuurinen muutos ole todella helppoa miehillekään kuten kirjoitat. Onneksi kuitenkin miestutkimustakin on alkanut tulla, vaikka sen määrä onkin pieni verrattuna naistutkimukseen.

T: Jouko

Lue lisää

Eikö kuitenkin koko tiedemaailma ja tutkimus ole ollut ja on edelleen kovin miesvoittoista ja miehet saaneet kautta aikain äänensä hyvin kuuluviin. Jos vaikka omaa tieteenalaasi ajattelen, niin sielläkin miehet ovat pitkälle määritelleet myös naistenkin sielunelämän. En pitäsi pientä naistutkimuksen pihinää kovin vaarallisena miehiselle kulttuurille.

"en tee tutkimusta" kirjoitti:

Eikö kuitenkin koko tiedemaailma ja tutkimus ole ollut ja on edelleen kovin miesvoittoista ja miehet saaneet kautta aikain äänensä hyvin kuuluviin. Jos vaikka omaa tieteenalaasi ajattelen, niin sielläkin miehet ovat pitkälle määritelleet myös naistenkin sielunelämän. En pitäsi pientä naistutkimuksen pihinää kovin vaarallisena miehiselle kulttuurille.

Lue lisää

Tiedemaailma on toki ollut hyvinkin miesvoittoinen perinteisesti ja miehet ovat saaneet äänensä kuuluviin. Mutta tästä ei ollutkaan nyt kysymys, et tainnut ymmärtää asian pointtia.

Oleellista on kysyä kysymys, ketkä miehet saavat äänensä kuuluviin ja mistä asioista puhutaan. Viittaat vastauksellasi, kuten yleensäkin tehdään, niihin menestyviin ja onnistuneisiin miehiin, jotka perinteisesti ovat määritelleet sen, kuinka hommat toimii. Kun yleisessä keskustelussa puhutaan miehistä, tarkoitetaan yleensä automaattisesti sitä paremmin menestyvää porukkaa. Huonommin menestyneet yksilöt ovat tässä suhteessa, ja erityisesti naisten näkökulmasta, enemmän tai vähemmän näkymättömiä. Tämä on se ongelman ydin ja perimmäinen syy, ja juttu palautuu ihan ensimmäisen viestini perusajatukseen. Ketään ei kiinnosta jos miehellä menee huonosti, koska urokset yksilöinä ovat lajin kannalta hyödyttömiä. Naisia ei kiinnosta lisääntyä vähäosaisten kanssa ja parempiosaiset miehet eivät tietenkään halua enempää kilpailijoita itselleen. Edellisestä biologisesta aksioomasta seuraa sitten monenmoisia hassunhauskoja sosiaalisia ilmiöitä, joita me ihmiset silloin tällöin päissämme pohdimme.

Tämän vuoksi miesten asioita ja ongelmia ei ole enemmälti koskaan tutkittu. Vaikeaa sen aloitus oli varmaan naisillakin. Mutta te saitte sentään vain näkyvien miesten halveksunnan niskaanne. Miehet saavat asian tiimoilta sekä näkyvien miesten, että kaikkien naisten halveksunnan niskaansa. Syrjäytymisen ja pultsariksi tulemisen tutkiminen ei ehkä ole sitä seksikkäintä hommaa. Mutta koittakaa muistaa, että siellä pultsarinkin kasvojen takana on elävä ja tunteva ihminen, joka omien virhevalintojensa ohella on aina jossain määrin myös olosuhteiden uhri. Jos yhteisössä halutaan ehkäistä syrjäytymistä, on syytä ymmärtää syitä ja lainalaisuuksia, jotka siihen vaikuttavat. Siksi pitää tutkia. Tuhannen taalan kysymys onkin, halutaanko sitä ehkäistä. Tai paremmin, kuka määrittelee mitä halutaan?

Mies metsästä kirjoitti:

Tiedemaailma on toki ollut hyvinkin miesvoittoinen perinteisesti ja miehet ovat saaneet äänensä kuuluviin. Mutta tästä ei ollutkaan nyt kysymys, et tainnut ymmärtää asian pointtia.

Oleellista on kysyä kysymys, ketkä miehet saavat äänensä kuuluviin ja mistä asioista puhutaan. Viittaat vastauksellasi, kuten yleensäkin tehdään, niihin menestyviin ja onnistuneisiin miehiin, jotka perinteisesti ovat määritelleet sen, kuinka hommat toimii. Kun yleisessä keskustelussa puhutaan miehistä, tarkoitetaan yleensä automaattisesti sitä paremmin menestyvää porukkaa. Huonommin menestyneet yksilöt ovat tässä suhteessa, ja erityisesti naisten näkökulmasta, enemmän tai vähemmän näkymättömiä. Tämä on se ongelman ydin ja perimmäinen syy, ja juttu palautuu ihan ensimmäisen viestini perusajatukseen. Ketään ei kiinnosta jos miehellä menee huonosti, koska urokset yksilöinä ovat lajin kannalta hyödyttömiä. Naisia ei kiinnosta lisääntyä vähäosaisten kanssa ja parempiosaiset miehet eivät tietenkään halua enempää kilpailijoita itselleen. Edellisestä biologisesta aksioomasta seuraa sitten monenmoisia hassunhauskoja sosiaalisia ilmiöitä, joita me ihmiset silloin tällöin päissämme pohdimme.

Tämän vuoksi miesten asioita ja ongelmia ei ole enemmälti koskaan tutkittu. Vaikeaa sen aloitus oli varmaan naisillakin. Mutta te saitte sentään vain näkyvien miesten halveksunnan niskaanne. Miehet saavat asian tiimoilta sekä näkyvien miesten, että kaikkien naisten halveksunnan niskaansa. Syrjäytymisen ja pultsariksi tulemisen tutkiminen ei ehkä ole sitä seksikkäintä hommaa. Mutta koittakaa muistaa, että siellä pultsarinkin kasvojen takana on elävä ja tunteva ihminen, joka omien virhevalintojensa ohella on aina jossain määrin myös olosuhteiden uhri. Jos yhteisössä halutaan ehkäistä syrjäytymistä, on syytä ymmärtää syitä ja lainalaisuuksia, jotka siihen vaikuttavat. Siksi pitää tutkia. Tuhannen taalan kysymys onkin, halutaanko sitä ehkäistä. Tai paremmin, kuka määrittelee mitä halutaan?

Lue lisää

oli kyllä tarkoitettu ja kohdistettu Joukon edelliseen vastaukseen siinä sen enemmälti ottamatta kantaa itse aihekokonaisuuteen eli miesten erokokemuksiin ja kuulluksi tulemiseen. Sori.

kiistä kirjoitti:

että naisia on alistetussa asemassa liitoissaan.
Anteeksi vain, mutta on epä-älykästä verrata, lähtökohtaisesti tasa-arvoista, avo- tai avioliittoa ja erotilannetta.

Kyykytyksellä tarkoitan eri viranomaisten sukupuolirasistisia toimintamalleja erossa.

Et varmaan Sinäkään aikuisten oikeasti usko, että vain 1 % :ssa eroissa, mies "kelpaa" omien lastensa lähivanhemmaksi ? Täytyy olla joku muu syy, miksi lapset jäävät eri oikeusasteiden päätöksellä lähes aina äitinsä luokse asumaan. Isä saa "minimitapaamiset" tai ei edes niitä. Lasten ja isän vuorovaikutus katkaistaan viranomaispäätöksin.

Omia henkilökohtaisia kokemuksiasi en tietenkään tunne, mutta itse "tarvitsin" 10 kpl eri oikeuden istuntoja ja n. 46.500 e rahaa, ennen kuin löytyi käräjätuomari, joka määräsi lapset asumaan isänsä kanssa, isän huoltoon yksin. Lapset asuivat toki koko ajan isänsä kanssa, mutta erilaisia pakkotäytäntöönpanoja ym. oli "matkan varrella" useita.

Pois lukien muutamat eri oikeusasteiden viranomaiset, kaikki eromme "selvittelyyn" osallistuneet viranhaltijat olivat naisia. Mm. kasvatus- ja perheneuvolassa ei ollut yhtään miestä edes työsuhteessa. Olen melko varma, että tämä on lähempänä todellisia syitä, miksi lapset lähes aina joutuvat äitiensä lähivanhemmuuteen.

Vielä tuosta Sinun heitostasi:

"tuntuu, että nainen saa puettua tuskansa sanoiksi"

Höpö, höpo !

Erotilanteessa lähtökohtaisesti koko järjestelmä on rakennettu naisen tarpeita ja vaatimuksia varten. Ei yhdenkään lapsen eikä takuulla yhdenkään miehen. Ei naisen useinkaan tarvitse edes tehdä mitään. Eroprosessi etenee naisen edun mukaisesti, riippumatta äidin myötävaikutuksesta.

Eräs Korkeimman oikeuden jäsen sanoi minulle puhelimessa (sarkastisesti):
"enkö tiedä, että lapsen syntymän jälkeinen elämä kuuluu naisille".

Kirjoitit vielä:

"...auttaa jopa tajuamaan tilanteensa ja tapahtuneen paremmin"

Joopa, joo

Yksikään juristi, lääkäri, ystäväni, sukulaiseni ei ole koskaan "tajunnut tapahtunutta". Olen näyttänyt heille dokumentit ja liitteet. Olen kysynyt jopa oikeusoppineilta eromme kulusta ja päätynyt siihen, että eroprosesseissa ei voimassaolevilla lailla ja asetuksilla ole juuri mitään virkaa. Erot ratkaistaan aivan muilla perusteilla.

Jopa 12 vuotta täyttäneet lapset voidaan oikeuden väliaikaismääräyksellä määrätä asumaan äidin luokse, vaikka lapsi olisi selvästi ilmaissut omana tahtonaan olevan isän luona asumisen. Näin voidaan sitä paitsi päättää toistuvasti. Melko suuri osa eroprosesseissa päätetään jo ennen kuin koko käsittely edes alkaa. Lapset määrätään äidille ja "matkan varrella kootaan perusteita" jotka muka saadaan tukemaan äidin lähivanhemmuutta. Case is closed.

Minä olen jaksanut oman "Waterlooni", enkä mielestäni ole edes ylimääräisesti katkeroitunut. Tosin vallalla olevaa "äiti-lähtöistä" eroasetelmaa en tule ikinä hyväksymään.

Tulenko minä jossain kuulluksi tai en, ei merkitse lapsilleni mitään. Voin vain toivoa että saan lapseni kasvatettua aikuisikään saakka, tavalla joka mahdollistaa heille oman ja itsenäisen elämän. Nykyinen järjestelmä ei ole minua siinä auttanut millään tavoin, päinvastoin. Ehkä sen ei ole ollut tarkoituskaan huomioida isiä. Jottei "tasapaino järky".

yhisä

Lue lisää

heip, hienoa, että kuitenkin jaksoit, ja selvisit. mutta miehet aina syyllistävät naisia, siinä missä naisetkin miehiä:
se miksi mainitsemillasi tahoilla ei ole miehiä töissä, on se, ettei niitä hakeudu sinne. ei vaan kiinnosta ennenkun sattuu omalle kohdalle.
nimittäin sosiaali- ja terveydenhuoltoaloille kyllä palkataan (niinkuin muihinkin töihin) ilolla ja riemulla miehiä heti ja vakinaiseksi, kun niitä ilmestyy...

että miehet voisivat tietenkin itsekin olla ennen eroa hieman kiinnostuneempia asioista ja niiden hoidosta. neuvolassa käy nainen, yleensä siis kouluissa vanhempainillassa istuu nainen, kaikki eivät edes pidä isyyslomiaan ollenkaan, jne.

lisäksi miehien yleinen ongelma on ne isommat prosentit raiskauksisssa, pedofiliassa ja perheväkivallassa. no miksi se on myös terveitten miesten ongelma? siksi, etteivät ne terveetkään nouse barrikaadeille puolustamaan väkivallattomuutta, lasten oikeuksia jne. toisin sanoen, siinä kun naiset ja lapset edelleen tekevät 70% kotitöistä, ja naiset taistelevat lasten oikeuksien puolesta ja väkivaltaa vastaan näkyvästi, suurinosa miehistä on hiljaa. antaa vähän sellaisen kuvan, että eipä juuri kosketa. ja siis en väitä, että asia olisi näin, vaan sen mielikuvan mitä käytös välittää.
raiskaukset eivät ole vain naisten ongelma, vaan ne tahraavat miesten maineen, pedofilia ei ole lasten ongelma, vaan kaikkien ja koska 20%enemmän heitä löytyy miehistä, on kiire puolustamaan lapsia! perheväkivalta on vaiettu asia edelleen, mutta joka viides parisuhde on väkivaltainen, siis sinunkin tuttavistasi joku hakkaa naistaan, jos ei lapsiaankin: eikä kukaan puutu asiaan. lapset ovat suuressa vaarassa kasvaa väkivallan keskellä... jne. nämä siis ovat mielikuvia, jotka vaikuttavat ihmisiin ja päätöksiin, kun niitä ei kukaan muuta. eikä muut kuin miehet voikaan.

lasten hoito on kotitöitä, lasten oikeudet ovat myös perheen oikeuksia, ja toisaalta, kun ne olivat nimenomaan miehiä, jotka kävivät huutamassa "v*tun homot!" miehille, jotka marssivat joku aika sitten perheväkivallan vastaisessa mielenosoituksessa, on kovin vaikeaa uskoa, että suurinosa miehistä on hyviä ja huolehtivia miehiä ja isiä jne.
olen myös itse ollut paljon miesvaltaisilla aloilla, eikä siellä paljon kuule vaimoaan ja lapsiaan kehuttavan. (joskus kyllä, mutta...) miesten arvot eivät tunnu olevan perheitten ja inhimillisten arvojen puolella. ja siis vaikka ne hiljaisesti olisivatkin, niin se on samantekevää, jos kukaan ei tiedä siitä! olen kuullut työpaikoilla miesten heittävän jopa vitsejä raiskauksista ja yksikin totesi tyttärensä rauhoittuneen kun sai miehen ja niin sanotuusti "töpseliä rasiaan".. ja kyllä, hän puhui omasta tyttärestään... nämä sanat ovat vielä lieviä, koska en edes halua tähän ruveta listaamaan kaikkea kuulemaani, mutta se "pojat on poikia"- ajettelu ei nyt oikein enää sovi...poika kun ei voi ottaa vastuuta lapsista, siihen tarvitaan mies.
se että puhuu rivosti sopii vain joihinkin epähenkilökohtaisiin vitseihin, mutta se kuulostaa vähän pahalta, kun pahimmillaan pilkataan omaa perhettä. tietenkin ne typerät ihmiset ovat myös niitä kovaäänisimpiä: tyhjät kattilat jne. mutta ne myös kuullaan jos muita ääniä ei ole.
tarkoitan tällä sitä, että eivät nuo anna kovinkaan ihmisrakasta kuvaa, siis että kunnioitettaisiin ihmisarvoja jne. eikä siihen voi vaikuttaa kun miehet itse. asiasta on helppo vitsailla, kun se ei kosketa, on helppo pilkata perhearvoja, kun luullaan että se perhe on itsestään selvyys, jne. mutta kuinkas sitten käykään... kyse on myös miesten omista oikeuksista, joitten suurimpina polkijoina ovat: miehet itse. (niinkuin naistenkin oikeuksien suurimpina polkijoina ovat olleet naiset itse)

miesten olisi syytä ottaa alusta saakka aktiivinen isän rooli, siis enkä puhu nyt vain sinusta, vaan yleisesti, heidän olisi syytä ruveta sitten myös käyttämään ja vaatimaan isyyslomia, ruveta inhimillisten arvojen puolustajiksi jne. sillä vain miehet voivat muuttaa miehiä ja parantaa miesten asemaa. siis todellakin! kyse ei ole edes naisista, sinänsä, ihan samalla tavalla kun naiset voivat nostaa naisten arvostusta arvostamalla itseään, ja saada oikeuksia itse niistä huolehtimalla, homma on sama miesten kanssa. samalla tavalla kun naiset ovat päätyneet nykyään useammin tekemään asioita itse, ja esim. vaikka hitsaamaan, on korkea aika, että miehet päätyvät myös hoitamaan lapsiaan ja puolustamaan perheensä oikeuksia...

enkä siis puhu mistään poikkeuksista, nyt kun tähän joku vastaa "minä ainakin", vaan sitä, että samalla tavalla kun vähemmistöprosentti naisista on epäsopivia päähuoltajiksi, ehkä äideiksi ylipäätään, niin silti suurinosa ottaa taas sen päävastuun, ja se muutama prosentti ei siinä tunnu eikä mielikuvia äitiydestä muuta. samalla tavalla miesten kanssa. se muutaman prosentin isien joukko, ei paljon auta.

olen vakaasti sitä mieltä ja vilpittömästi toivon, että miehet todellakin vihdoinkin alkaisvat asiasta kiinnostumaan, ja olen varma, että tasa-arvo olisi meidän etu, ennen kaikkea lasten, jotka saisivat vihdoinkin paremmat mahdollisuudet saada oikeasti molemmat vanhempansa myös erotilanteessa, tai ainakin sen sopivamman huoltajan...
tärkeää olisi myös kaikkien meidän ihmisten arvostus ihmisinä!

mielestäni se viikonloppuvanhemmuus on todella liian vähän, eihän lapset tunne isäänsä juuri ollenkaan, vuoroviikoin olisi hyvä, mutta silloin vanhempien pitäisi asua suurinpiirtein naapureissa?
niinpä, ihmissuhteet on vaikea laji, ja ehkä kannattaisi olla realisti ja neuvotella mahdollinen erotilannekin etukäteen? en tiedä... tai toisaalta valita puolisonsa tarkemmin ja yrittää kaikkensa, että pysyttäisiin yhdessä... en tiedä sitäkään. mutta sen tiedän, että vikaa löytyy niin naisista kun miehistäkin ja että molemmilla on taipumus tehdä itsestään väärin ymmärretty marttyyri sen sijaan, että rupeaisivat oikeasti toimimaan asioitten puolesta.

toivottavasti siis asiat rupeavat kääntymään niin naisten kuin miestenkin kannalta parempaan suuntaan ja joskus voimme oikeasti tehdä työtä toistemme kanssa emmekä toisiamme vastaan.

Hei!

Otin tämän tutkimukseni aineiston keruuksi gmailin, jotta saisin sinne koottua aineiston. Toki postin voi lähettää myös yliopiston viralliseen sähköpostiosoitteeseen: jouko.kiiski@joensuu.fi. Kirjoituspyynnössä on myös virallinen yliopiston osoite.

T: Jouko

jokiiski55 kirjoitti:

Hei!

Otin tämän tutkimukseni aineiston keruuksi gmailin, jotta saisin sinne koottua aineiston. Toki postin voi lähettää myös yliopiston viralliseen sähköpostiosoitteeseen: jouko.kiiski@joensuu.fi. Kirjoituspyynnössä on myös virallinen yliopiston osoite.

T: Jouko

Lue lisää

oletko saanut paljon vastauksia miehiltä ?

yhisä

vain mielenkiinnosta kirjoitti:

oletko saanut paljon vastauksia miehiltä ?

yhisä

Niinpä. Itsekin parhaillaan keskellä prosessia. Ajattelin, josko täällä Suomi24:ssa miehet olis kirjoitelleet kokemuksistaan, mutta eihän täällä ole kuin juoppoja hakkaavia miehiään tai petettyinä ruikuttavia ämmiä.

Panu00 kirjoitti:

Niinpä. Itsekin parhaillaan keskellä prosessia. Ajattelin, josko täällä Suomi24:ssa miehet olis kirjoitelleet kokemuksistaan, mutta eihän täällä ole kuin juoppoja hakkaavia miehiään tai petettyinä ruikuttavia ämmiä.

Lue lisää

sitten kuulut, kun kerran "prosessissa olet"?

"eihän täällä ole kuin juoppoja hakkaavia miehiään tai petettyinä ruikuttavia ämmiä."

sinä itse kirjoitti:

sitten kuulut, kun kerran "prosessissa olet"?

"eihän täällä ole kuin juoppoja hakkaavia miehiään tai petettyinä ruikuttavia ämmiä."

Lauseen tarkoituksena oli karrikoiden sanoa, että täällä palstoilla ei ole kuin naisia, joiden miehet ovat joko juoppoja pahoinpitelijöitä tai sitten pettäjiä.

Siinä ei siis ollut kahta ryhmään. Enempi pitäisi miesten kirjoitella kokemuksiaan ja naistenkin ehkä hieman rauhallisemmassa mielentilassa.

Mä en usko, että täällä ne pahoinpitelijät ja pettäjät hirveesti kertoilee kokemuksiaan ja/tai puolustelee tekojaan - enkä tänne niitä kaipaakaan.

Tuliko tämä nyt sullekin selväksi?

vain mielenkiinnosta kirjoitti:

oletko saanut paljon vastauksia miehiltä ?

yhisä

Hei!

Se on tätä aineiston keruun arkea, että vastauksia tulee hitaasti. Pari vasta tullut. Odotan kovasti lisää.

Toki etsin vastaajia myös muita väyliä pitkin, mutta jokainen vastaus on tärkeä. Tavoitteena olisi kuitenkin saada vähintään sata.

Katsotaan, miten miehet haluavat saada omaa ääntään kuulumaan ja omia näkemyksiään esille.

T: Jouko