Lapsen

kysymykset...

Oletetaan, että abortoitu lapsi voisi esittää äidilleen muutaman kysymyksen. Mitä vastaisit seuraaviin?

1. Miksi en saanut pitää elämääni ja ruumistani?

2. Minkä asian ajattelit olevan minua tärkeämpää?

3. Pidätkö yhä muita asioita lastasi tärkeämpänä?

4. Oletko kaivannut minua?

5. Jos olisin edelleen kohdussasi, tekisitkö abortin uudelleen?

30

1178

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Merkka

      Ei ne haluaa ajatella sellaisia kysymyksiä, vielä vähemmän ymmärtää.

      Sellaisia kysymyksiä on palstalla ollut jo monesti. Nyt ei kuka näytä viitsivän edes vastata. Hyvää niin koska edellisia haukuttiin hulluiksi ja sikiön abortoimisesta tehtiin kertakaikkiaan pilaa .
      Saat aikaan vaan ison ja ruman riitan , sekö se tarkoitus olikin?

      • takana yksi abortti

        että nytpä moni onkin vastannut alkuperäisiin kysymyksiin? Itsekin vastasin, tosiaan yritin ajatella, ymmärtää ja vastata sen mukaan mitä ajattelen ja ymmärrän. Halusin myöskin vastata asiallisesti enkä missään vaiheessa tehnyt pilaa abortoimisesta.

        Ja mitäpä tuli minulle vastaukseksi? Haukut sain niskaani! Että tämän siitä kiitokseksi saa kun yrittää tehdä juuri sitä, mitä te vastustajat peräänkuulutatte. Ei millään pahalla mutta en minäkään varmaan seuraavaksi enää tällaiseen kyselyyn viitsi edes ryhtyä vastaamaan. Miksi viitsisin, kun en saa asiallista vastakaikuakaan kun niin teen?

        Minusta tuntuu, että tosiaan vaan sen ison ja lihavan riidan takia tämäkin kysymys tosiaan on esitetty. Eihän asialliset vastaukset kuitenkaan kelvanneet, vaan pakko oli jonkun vastustajan taas päästä riitaa haastamaan... Tälläkään kerralla se ei ollutkaan puolustajapuoli, joka riidan aloitti, joka tämän jutun lekkeriksi heitti.


      • Kiitokset siitä.
        takana yksi abortti kirjoitti:

        että nytpä moni onkin vastannut alkuperäisiin kysymyksiin? Itsekin vastasin, tosiaan yritin ajatella, ymmärtää ja vastata sen mukaan mitä ajattelen ja ymmärrän. Halusin myöskin vastata asiallisesti enkä missään vaiheessa tehnyt pilaa abortoimisesta.

        Ja mitäpä tuli minulle vastaukseksi? Haukut sain niskaani! Että tämän siitä kiitokseksi saa kun yrittää tehdä juuri sitä, mitä te vastustajat peräänkuulutatte. Ei millään pahalla mutta en minäkään varmaan seuraavaksi enää tällaiseen kyselyyn viitsi edes ryhtyä vastaamaan. Miksi viitsisin, kun en saa asiallista vastakaikuakaan kun niin teen?

        Minusta tuntuu, että tosiaan vaan sen ison ja lihavan riidan takia tämäkin kysymys tosiaan on esitetty. Eihän asialliset vastaukset kuitenkaan kelvanneet, vaan pakko oli jonkun vastustajan taas päästä riitaa haastamaan... Tälläkään kerralla se ei ollutkaan puolustajapuoli, joka riidan aloitti, joka tämän jutun lekkeriksi heitti.

        Aloitusta ei todellakaan kirjoitettu riidan haastamiseksi. Siinä suhteessa en lainkaan ymmärrä, mitä Merkka tarkoittaa?

        Sait vastaukseesi kommentteja. Sävy niissä oli minustakin hieman liian henkilökohtainen. Ehkä Sinun ja muiden kirjoittajien tulisi ymmärtää asia keskusteluna - siitähän on kyse. Meitä kirjoittajia on taidoiltamme moneen lähtöön. Ehkä itse kukin kykenet suodattamaan asiaan ja henkilöön liittyvät kommentit lopulta toisistaan.

        Abortti on niin henkilökohtaisesti koettu asia, että hipiä on herkkä ja asiaa on vaikeaa ulkoistaa itestä.

        Vastasit "lapsellesi" pääasiassa siten, ettei lapsellasi ollut arvoa Sinun ja velvollisuuksiesi yli. Kun hallitset elämääsi, hallitset myös abortoidun lapsesikin elämää, kun siihen on mahdollisus. Vastauksesi oli looginen ja varmasti tosi. Minua tekstisi kylmäsi. Asetit lapsesi olemusta vastaan pyrkimyksesi ja tunteesi, joita et halunnut kohdata. Et kerro mitään lapsen isän tavoitteista tai kokemuksista.

        Vastauksesi antaa varmasti pohdinnan ja ajattelun aiheitta monelle. Se on yksi malli, mutta ymmärtänet, että asiaa voidaan tarkastella muiltakin näkökannoilta ja muiden ihmisten vinkkelistä.


      • takana yksi abortti
        Kiitokset siitä. kirjoitti:

        Aloitusta ei todellakaan kirjoitettu riidan haastamiseksi. Siinä suhteessa en lainkaan ymmärrä, mitä Merkka tarkoittaa?

        Sait vastaukseesi kommentteja. Sävy niissä oli minustakin hieman liian henkilökohtainen. Ehkä Sinun ja muiden kirjoittajien tulisi ymmärtää asia keskusteluna - siitähän on kyse. Meitä kirjoittajia on taidoiltamme moneen lähtöön. Ehkä itse kukin kykenet suodattamaan asiaan ja henkilöön liittyvät kommentit lopulta toisistaan.

        Abortti on niin henkilökohtaisesti koettu asia, että hipiä on herkkä ja asiaa on vaikeaa ulkoistaa itestä.

        Vastasit "lapsellesi" pääasiassa siten, ettei lapsellasi ollut arvoa Sinun ja velvollisuuksiesi yli. Kun hallitset elämääsi, hallitset myös abortoidun lapsesikin elämää, kun siihen on mahdollisus. Vastauksesi oli looginen ja varmasti tosi. Minua tekstisi kylmäsi. Asetit lapsesi olemusta vastaan pyrkimyksesi ja tunteesi, joita et halunnut kohdata. Et kerro mitään lapsen isän tavoitteista tai kokemuksista.

        Vastauksesi antaa varmasti pohdinnan ja ajattelun aiheitta monelle. Se on yksi malli, mutta ymmärtänet, että asiaa voidaan tarkastella muiltakin näkökannoilta ja muiden ihmisten vinkkelistä.

        "Abortti on niin henkilökohtaisesti koettu asia, että hipiä on herkkä ja asiaa on vaikeaa ulkoistaa itestä."

        Tottakai abortti on hyvin henkilökohtainen asia, henkilökohtaisesti ja henkilökohtaisilla syilläänhän jokainen sen kokee. Ainakin sitä omaa aborttiaan on vaikeaa ulkoistaa itsestään, varsinkin, jos siitä kysytään hyvin henkilökohtaisella tasolla. Ethän sinä kysymyksissäsi edes kai halunnut, että vastaajat pyrkisivät ulkoistamaan itsensä abortistaan, koska kysymyksenasettelusihan nimenomaan vaati sen henkilökohtaistamista. Kysymyksenasettelusi oli sellainen, että siihen pitikin suhtautua hyvin henkilökohtaisesti ja hipiänsä herkistäen, vai mitä? Sinä kysyit abortin tehneiltä hyvin henkilökohtaisia kysymyksiä sen abortoidun lapsen suulla. Jos olisin kysymyksiisi vastannut ulkoistamalla itseni abortistani, olisin luultavasti todennut, ettei se alkioni oikeasti mitään tällaista olisi kyennyt edes tiedostamaan kysymisestä puhumattakaan. Ja tällaisia vastauksiahan tässä viestiketjussa kai on nimenomaan kritisoitu ja kutsuttu pilailuksi?

        "Vastasit "lapsellesi" pääasiassa siten, ettei lapsellasi ollut arvoa Sinun ja velvollisuuksiesi yli."

        Niin. Ei sillä ollutkaan arvoa minun ja olemassaolevien lasteni yli. Tottakai asetin etusijalle oman ja syntyneiden neljän lapseni hyvinvoinnin. Joku jo tuossa kehotti minua menemään itseeni ja häpeämään, koska en alkiotani rakastanut. En rakastanutkaan, vaan rakastin nimenomaan lapsiani, perhettäni ja itseäni. Minun tilanteessani vaihtoehto sille olisi ollut se, etten olisi kyennyt täysipainoisesti rakastamaan mitään näistä, en alkiota, lapsiani, miestäni tai edes itseäni. En osaa enkä aio hävetä sitä, että haluan jaksaa rakastaa perhettäni ja itseäni mahdollisimman täysipainoisesti. Lasteni rakastaminen ei ole minulle velvollisuus vaan oikeus. Ja minusta rakkauteni, jaksavuuteni äitinä on heidän oikeutensa.

        "Minua tekstisi kylmäsi. Asetit lapsesi olemusta vastaan pyrkimyksesi ja tunteesi, joita et halunnut kohdata."

        Neljättä lastani odottaessani kohtasin monta niin kipeätä kysymystä niin henkilökohtaisella tasolla, jouduin pohtimaan elämäni vaikeinta päätöstä, etten tosiaan halunnut niitä asioita enää joutua kohtaamaan. Siksi minä sterilisaation tein, jotta näin vaikeilta asioilta välttyisin. Nyt en tosin ymmärrä, että mikä sinua siinä kylmää, ettei ihminen ehdointahdoin halua vastentahtoaan raskaaksi hankkiutua ja kohdata sen tuomia kipeitä asioita, jos ne jotenkin voisi välttääkin.

        Kun sitten sterilisaatiosta huolimatta jälleen raskaaksi tulin, jouduin taas kohtaamaan pyrkimykseni ja tunteeni ja miettimään ne ihan uudelleen. En tehnyt aborttia kevyin perustein, harkitsematta, vaikka tämä päätös olikin helpompi tehdä, koska edellisen raskauden kuluessa olin jo yhden vaihtoehdoista poissulkenut itselleni mahdottomana. Kyllä minä silti ihan uudestaan ne tunteet läpikävin, jopa uudenlaisina. Ja tosiaan kohtasin joka ikisen pyrkimyksen ja tunteen, en vain lakaissut niitä maton alle. Ja ikinä enää en tuohon tilanteeseen halua joutua!

        "Et kerro mitään lapsen isän tavoitteista ja kokemuksista."

        Minusta kysymyksenasettelu oli niin henkilökohtainen, että luulin kaivattavan nimenomaan henkilökohtaisia vastauksia. Mutta kun haluat tietää miehenikin mielipiteistä, niin kyllä kaikki päätöksemme on yhdessä tehty, molempien toiveita kuunnellen. Onneksi mieheni on ollut aikalailla samoilla linjoilla minun kanssani, ja tuntenut samoin kuin minä, sillä täytyy anoa, että erimielisyyksien sattuessa, olisin varmaan kuunnellut enemmän itseäni kuin häntä. Minä olen kuitenkin se, joka ne raskaudet on kantanut ja abortin tehnyt. En olisi tehnyt aborttia tai jatkanut raskauttani vastoin omaa toivettani vain miestäni miellyttääkseni, jos olisimme eri tavoin asiat nähneet. Mieheni muuten tietää tämän, ja ymmärtää sen täysin.

        "ymmärtänet, että asiaa voidaan tarkastella muiltakin näkökannoilta ja muiden ihmisten vinkkelistä."

        Toki aborttia yleisesti voidaan tarkastella monesta eri vinkkelistä, ja jokainen abortin tehnytkin tarkastelee ihan omasta vinkkelistään asioita. Nyt kuitenkin kysyit jokaisen henkilökohtaista vinkkeliä erittäin henkilökohtaisella tavalla, et yleisellä tasolla. Ja minä vastasin vaatimallasi tavalla, pohtimalla oma henkilökohtaista aborttiani henkilökohtaisesta vinkkelistäni. Katsoisin, että se minun vinkkelini juuri omaan aborttiini on kuitenkin kaikkein pätevin, sillä juuri minä olen sen asian sellaisenaan läpikäynyt, ei kukaan muu. Minun aborttini olen tehnyt minä, ei kukaan ulkopuolinen vinkkeleineen. Mielestäni tämä asia olisi hyvä muistaa silloin kun niitä ulkopuolisen näkemyksiä ryhtyy näin henkilökohtaiseen asiaan antamaan. Mielelläni vastaanotan muidenkin vinkkeleitä, kunhan ne esitetään asiallisesti, henkilökohtaisesti ketään haukkumatta. Ja muistaen, ettei parin nettiviestin perusteella voi kenenkään henkilöstä tai henkilökohtaisista kokemuksista ja tuntemuksista juurikaan mitään tietää.


      • Merkka
        takana yksi abortti kirjoitti:

        että nytpä moni onkin vastannut alkuperäisiin kysymyksiin? Itsekin vastasin, tosiaan yritin ajatella, ymmärtää ja vastata sen mukaan mitä ajattelen ja ymmärrän. Halusin myöskin vastata asiallisesti enkä missään vaiheessa tehnyt pilaa abortoimisesta.

        Ja mitäpä tuli minulle vastaukseksi? Haukut sain niskaani! Että tämän siitä kiitokseksi saa kun yrittää tehdä juuri sitä, mitä te vastustajat peräänkuulutatte. Ei millään pahalla mutta en minäkään varmaan seuraavaksi enää tällaiseen kyselyyn viitsi edes ryhtyä vastaamaan. Miksi viitsisin, kun en saa asiallista vastakaikuakaan kun niin teen?

        Minusta tuntuu, että tosiaan vaan sen ison ja lihavan riidan takia tämäkin kysymys tosiaan on esitetty. Eihän asialliset vastaukset kuitenkaan kelvanneet, vaan pakko oli jonkun vastustajan taas päästä riitaa haastamaan... Tälläkään kerralla se ei ollutkaan puolustajapuoli, joka riidan aloitti, joka tämän jutun lekkeriksi heitti.

        Näin se näkee olevan että vaikka yrittä vastata ja saada jotain keskustelua aikaiseksi niin aina joku siitä riitän repii.
        Olen pahoillani.


      • kun ei ole kokemusta

        Kun ensimmäisen kerran tulin tälle palstalle, pidin itseäni abortin vastustajana. Tosin olin ja olen edelleen sen verran realisti, että ymmärrän, ettei abortteja koskaan saada kokonaan loppumaan. Mutta niiden määrä voitaisiin saada pienenemään, jos asenteisiin ja poliittiseen päätöksentekoon saataisiin muutos.

        Nyt olen oppinut, että olenkin "aborttiväkeä". Minua on syytetty aborttien edistäjäksi. En kuulemma ole tosissani, kun en halua lyödä lyötyjä ja haukkua niitä, jotka ovat vaikean ratkaisun tehneet tai sitä harkitsemassa. Ja se porukka, josta nämä syytökset tulevat, kutsuu itseään elämän puolustajiksi.

        Ilmeisesti kuulunkin siis joukkoon "ne", jotka "eivät halua ajatella sellaisia kysymyksiä".

        Valitettevasti ajattelemisen puute ei kuitenkaan ole se syy, miksi en voi vastata tähän gallupiin. Syy vastaamattomuuteeni on yksinkertaisesti se, että en ole koskaan aborttia tehnyt, joten en pysty vastaamaan.

        Minulle ei tuota mitään ongelmaa ajatella asiaa syntymättömän lapsen näkökulmasta. Hiukan vaikeampaa on miettiä niitä naisia, jotka eivät halua lastaan synnyttää. Ikävää on se, että joiltakin täällä ei löydy edes yritystä ymmärtää sitä jälkimmäistä.


    • takana yksi abortti

      1. Et saanut pitää elämääsi ja ruumistasi, koska en kyennyt sinua vastaanottamaan. En myöskään olisi kyennyt sinusta sinut synnytettyäni luopumaankaan. Se olisi hajottanut minut yhtä lailla.

      2. Tärkeintä minulle oli paitsi oma jaksavuuteni ja mielenterveyteni, myöskin neljän olemassaolevan lapseni hyvinvointi. Minusta ei olisi ollut olemaan hyvä ja jaksava äiti viidelle, valitettavasti. Katsoin sinua tärkeämmäksi jaksaa olla täysipainoisesti äitinä niille lapsille, jotka jo olen synnyttänyt. Vaihtoehtona olisi ollut kaikkien lasteni ja oman hyvinvointini uhraaminen.

      3. Pidän yhä omaa ja olemassa olevien lasteni hyvinvointia muuta tärkeämpänä.

      4. En ole. Olen pahoillani, että koskaan sinua odottamaan aloin, se ei milloinkaan ollut suunnitelmani, vaan tein kaikkeni sitä estääkseni. En koskaan kuvitellut joutuvani aborttia tekemään, en koskaan sellaista ollut suunnitellut. Sinä tulit pyytämättäni ja suunnittelemattani. Tulit sterilisaatiosta huolimatta. En sinua kaipaa, mutten myöskään vihaa tai halveksu. Toivon vain, etten olisi koskaan koko elämäntilanteeseen edes joutunut.

      5. Kyllä. Ne syyt, millä abortin tein, pätevät edelleen.

      • Miksi en saanut jatkaa elämääni jonkun toisen luona?
        Miten voit tietää ettet olisi jaksanut itse tai kestänyt poisantamistani, vaan mieluummin surmaamiseni?
        Miten voi olla helpompaa elää tiedon kanssa että olen kuollut kuin että eläisin jossakin?


      • takana yksi abortti
        aavausva kirjoitti:

        Miksi en saanut jatkaa elämääni jonkun toisen luona?
        Miten voit tietää ettet olisi jaksanut itse tai kestänyt poisantamistani, vaan mieluummin surmaamiseni?
        Miten voi olla helpompaa elää tiedon kanssa että olen kuollut kuin että eläisin jossakin?

        Ensimmäiseen kysymykseen jo olen vastannut. En olisi voinut luopua sinusta sinut synnytettyäni. Tiedän sen siksi, että jo neljännen lapseni raskautta jatkoin ajatuksella adoptioon antamisesta. Tuo ratkaisu osoittautui raskauden kuluessa omalle mielenterveydelleni täysin mahdottomaksi. Siksi minulla ne neljä lasta nyt vierellä pyörii. Oman kokemukseni kautta siis tiedän, että se tie olisi liian kauhea minulle kulkea. Olenhan jo kerran aikonut lapseni pois antaa ja lähes menettänyt järkeni ajatuksenkin ahdistavuuden takia. Aborttia en ole katunut, joten siitä päättelen kestäväni paremmin sen vaihtoehdon.

        "Miten voi olla helpompaa elää tiedon kanssa että olen kuollut kuin että eläisin jossakin?"

        En tiedä, miksi se on minulle helpompaa. Ehkä siksi, etten miellä alkioni koskaan varsinaisesti edes vielä eläneenkään, en siten millaiseksi elämisen miellän. En tehnyt aborttia löyhin perustein enkä tietämättömänä tekoni merkityksestä. En liioin etukäteen tiennyt sitäkään, että se olisi takuuvarmasti oikea ratkaisu. Se oli kuitenkin se ratkaisu, jonka elämänkokemukseni ja itsetuntemukseni pohjalta niistä vaihtoehdoista oikeimmaksi oletin. Ja olin oikeassa, se oli minulle oikea ratkaisu. Ei siinä elämäntilanteessa hyviä ja kivoja vaihtoehtoja ollutkaan.


      • takana yksi abortti kirjoitti:

        Ensimmäiseen kysymykseen jo olen vastannut. En olisi voinut luopua sinusta sinut synnytettyäni. Tiedän sen siksi, että jo neljännen lapseni raskautta jatkoin ajatuksella adoptioon antamisesta. Tuo ratkaisu osoittautui raskauden kuluessa omalle mielenterveydelleni täysin mahdottomaksi. Siksi minulla ne neljä lasta nyt vierellä pyörii. Oman kokemukseni kautta siis tiedän, että se tie olisi liian kauhea minulle kulkea. Olenhan jo kerran aikonut lapseni pois antaa ja lähes menettänyt järkeni ajatuksenkin ahdistavuuden takia. Aborttia en ole katunut, joten siitä päättelen kestäväni paremmin sen vaihtoehdon.

        "Miten voi olla helpompaa elää tiedon kanssa että olen kuollut kuin että eläisin jossakin?"

        En tiedä, miksi se on minulle helpompaa. Ehkä siksi, etten miellä alkioni koskaan varsinaisesti edes vielä eläneenkään, en siten millaiseksi elämisen miellän. En tehnyt aborttia löyhin perustein enkä tietämättömänä tekoni merkityksestä. En liioin etukäteen tiennyt sitäkään, että se olisi takuuvarmasti oikea ratkaisu. Se oli kuitenkin se ratkaisu, jonka elämänkokemukseni ja itsetuntemukseni pohjalta niistä vaihtoehdoista oikeimmaksi oletin. Ja olin oikeassa, se oli minulle oikea ratkaisu. Ei siinä elämäntilanteessa hyviä ja kivoja vaihtoehtoja ollutkaan.

        miksi omat mielenterveyspelkosi olivat merkityksellisempiä kuin minun koko elämäni?


      • takana yksi abortti
        aavausva kirjoitti:

        miksi omat mielenterveyspelkosi olivat merkityksellisempiä kuin minun koko elämäni?

        Miksi minun mielenterveyteni ja olemassa olevien lasteni hyvinvointi ei olisi merkityksellisempää minulle kuin elämä, joka ei ollut vielä kunnolla edes alkanut, elämä jota en koskaan edes toivonut alkavaksi? Mitä sinä toivoisit minun tehneen? Tuhonneen oman mielenterveyteni ja sitä kautta perheenikin hyvinvoinnin ja lasteni oikeuden terveeseen ja jaksavaan äitiin, vain jotta sterilisaation läpi alkunsa saanut alkio olisi saanut elää?

        Suo anteeksi, mutten oikein ymmärrä ajatustasi nyt. Siis tosiaanko meillä jo olemassa olevilla, syntyneillä ja elämää kokevilla ei ole merkitystä syntymättömän rinnalla? Minä olen kuitenkin toista mieltä, ja minä olen se, joka elämääni elän ja sen ratkaisut teen. Ja minä olen ratkaissut asettaa oman ja lasteni hyvinvoinnin etusijalle. En tätä ratkaisua kadu. Kovinkaan kummoisena äitinä en itseäni voisi pitää, jos olisin lasteni hyvinvoinnin ja tasapainoisen perhe-elämän uhrannut ei-toivotun raskauteni alttarille.


      • jotenkin
        takana yksi abortti kirjoitti:

        Miksi minun mielenterveyteni ja olemassa olevien lasteni hyvinvointi ei olisi merkityksellisempää minulle kuin elämä, joka ei ollut vielä kunnolla edes alkanut, elämä jota en koskaan edes toivonut alkavaksi? Mitä sinä toivoisit minun tehneen? Tuhonneen oman mielenterveyteni ja sitä kautta perheenikin hyvinvoinnin ja lasteni oikeuden terveeseen ja jaksavaan äitiin, vain jotta sterilisaation läpi alkunsa saanut alkio olisi saanut elää?

        Suo anteeksi, mutten oikein ymmärrä ajatustasi nyt. Siis tosiaanko meillä jo olemassa olevilla, syntyneillä ja elämää kokevilla ei ole merkitystä syntymättömän rinnalla? Minä olen kuitenkin toista mieltä, ja minä olen se, joka elämääni elän ja sen ratkaisut teen. Ja minä olen ratkaissut asettaa oman ja lasteni hyvinvoinnin etusijalle. En tätä ratkaisua kadu. Kovinkaan kummoisena äitinä en itseäni voisi pitää, jos olisin lasteni hyvinvoinnin ja tasapainoisen perhe-elämän uhrannut ei-toivotun raskauteni alttarille.

        vaan kiillotella sädekehääs ja saada pohjatonta itsekkyyttäs näyttään hyväksytymmältä jorisemalla jostain lasteskin hyvinvoinnista, ihan ku jonkun toisen elämä niiden elämän pilais!!
        Ei ois pilannu kenekään elämää jossain muualla, paitsi korkeintaan häirittis sun omaa kieroo mieltäs että lapsi eläiski jonkun muun luona, onnellise(mpa)na!!!!

        Että sori nyt vaan, ruosteessa on ja pysyy.


      • takana yksi abortti
        jotenkin kirjoitti:

        vaan kiillotella sädekehääs ja saada pohjatonta itsekkyyttäs näyttään hyväksytymmältä jorisemalla jostain lasteskin hyvinvoinnista, ihan ku jonkun toisen elämä niiden elämän pilais!!
        Ei ois pilannu kenekään elämää jossain muualla, paitsi korkeintaan häirittis sun omaa kieroo mieltäs että lapsi eläiski jonkun muun luona, onnellise(mpa)na!!!!

        Että sori nyt vaan, ruosteessa on ja pysyy.

        Olen vastannut esitettyihin kysymyksiin parhaani mukaan ja mielestäni asiallisesti, ja kiitokseksi siitä saan haukut niskaani. Ei näemmä olisi kannattanut mitään vastata.

        Ensin tässäkin ketjussa abortin vastustajat epäilevät, etteivät tule saamaan abortin tehneiltä vastauksia kysymyksiin, koska nämä ovat liian vaikeita paloja mietittäviksi. Sitten kun joku viitsii jopa vastata, ei sekään kelpaa. Miksi te tällaisia kyselyitä oikein edes laaditte, jollette vastauksia niihin haluakaan?


      • noihin kysymyksiin

        on: koska en rakastanut sinua. Mene itseesi ja häpeä!


      • Merkka
        noihin kysymyksiin kirjoitti:

        on: koska en rakastanut sinua. Mene itseesi ja häpeä!

        Tässä aloitus viestissä halutiin vastauksia ja abortin tehneen ajatuksia.
        Jos kerran " yksi abortti takana" vastaa siihen ap kysymyksiin niin miksi te toiset alate sitä puita ja siitä riita tehdä.

        Alunperäiselle se vastaus oli tarkoitettu ja siihen se pitäisi jäädä.
        Miten te luulete että kuka enää kehtaa mihinkään vastata kun takerrutte kiinni jokaisen viestin ja alate syyttä sen sijaista että totesite vaan, että no tämä oli hänen vastaus.?


    • vaan ajan kysymys koska tääki alotus poistetaan.. liian rankkaa mietittävää tälle porukalle. Tai kun ei muutakaan keksi niin alkaa taas tää että 'mut ku ei se tajua vielä mitää ni ei voi kyselläkää!!'.

    • pukkaa.....

      1. Miksi en saanut pitää elämääni ja ruumistani?

      Vaaransit terveyteni.

      2. Minkä asian ajattelit olevan minua tärkeämpää?

      Oman henkeni.

      3. Pidätkö yhä muita asioita lastasi tärkeämpänä?

      En toki, en koskaan ole pitänytkään. Kaikkien 4 lastani ovat tärkeimpiä minulle.

      4. Oletko kaivannut minua? En, sinua ei vielä ole ollut olemassakaan. En hahmota sinua lainkaan.

      5. Jos olisin edelleen kohdussasi, tekisitkö abortin uudelleen?

      Ratkaisu oli harkittu, ja ei olisi ollut mitään syytä muuttaa sitä miksikään.


      PS. tää on ihan älytöntä, tälläset kysymykset, laatijalla heittää pahan kerran. Pitäis mennä hoitoon.......

    • 1977

      Häh? Aivan taatusti olisit saanut, jos ikinä olisit osannut jotain tuollaista kyseenalaistaa... Hassua, että jotkut syyttävät eläintensuojelijoita liiasta inhimillistämisestä, ja sitten joku kysyy tälläistä jossain julkisesti...




      Oman elämäni.




      Tuskin, silloin kun lapsen haluan saada. Tai miksi ihmeessä muuten joskus haluaisin lapsen saada, kuin silloin kun se on elämäni ykkösasia?!?

      < 4. Oletko kaivannut minua?>

      En todella.



      Aivan taastusti, jos olisit yhä kohdussani. Ei kukaan voi vakavissaan väittää haluavansa olla kovin paljoa yli kolmea vuotta raskaana... Mikäli nyt tulisin uudelleen raskaaksi, niin melko varmasti yhä edelleeen tekisin abortin. En halua yhä edelleenkään juuri sen enempää äidiksi, vaikka tässä on välillä pientä "lapsihalua" ollutkin... Edelleen minulla järki ohittaa tunteet.

    • ....................

      1 koska sait alkusi vasten tahtoani ja toiveitani isäsi väkivallasta ja olin fyysisesti sairas ja psyykkisesti loppuunpalanut enkä olisi jaksanut huolehtia sinusta edes raskausaikana

      2 oma elämäni sekä jo olemassa oleva pieni siskosi, hänellä ei ole eikä ollut muita omaisia huolehtimassa kuin minä

      3 en, onhan minulla jo olemassa oleva lapsi joka on tärkeintä

      4 joskus

      5 samassa elämäntilanteessa kyllä, juuri nyt tässä ajassa, en, mikäli et olisi saanut alkuasi raiskauksesta ja terveyteni kestäisi sen.

    • Tristar

      että olisin abortin tehnyt, vastaisin seuraavaa:

      1. Miksi en saanut pitää elämääni ja ruumistani?

      Koska sinun ruumiisi oli vasta alkutekijöissään, elämäsi ei ollut vielä alkanutkaan ja minä en halunnut että olit olemassa.

      2. Minkä asian ajattelit olevan minua tärkeämpää?

      Katsotaanpa, lapseni, jaksamiseni äitinä, mieheni, jaksamiseni vaimona, työni, jaksamiseni työssä, ja minä itse, se että jaksan olla olemassa ja onnellinen.

      3. Pidätkö yhä muita asioita lastasi tärkeämpänä?

      Hmmh? Pidän lapsiani tärkeämpänä kuin alkiota, kyllä. Lapseni ovat minulle tärkein asia maailmassa. Sinä et ollut vielä lapsi, vaan alkio.

      4. Oletko kaivannut minua?

      En. Jos olisin kaivannut tahtonut sinun olevan olemassa, en olisi tappanut sinua, eikö niin?

      5. Jos olisin edelleen kohdussasi, tekisitkö abortin uudelleen?

      Jos tilanne olisi sama, kyllä.

      ***

    • Maaginenkasipallo

      1. Miksi en saanut pitää elämääni ja ruumistani?

      Koska minä en halunnut.

      2. Minkä asian ajattelit olevan minua tärkeämpää?

      Sen hetkisen elämäni jonka sinun syntymisesi olis pilannut.

      3. Pidätkö yhä muita asioita lastasi tärkeämpänä?

      Minulla ei ole lasa?

      4. Oletko kaivannut minua?

      Miksi ihmeessä? Enhän kaipaa viisaudenhampaitanikaan?

      5. Jos olisin edelleen kohdussasi, tekisitkö abortin uudelleen?

      Kyllä - hyvin vauhdikkaasti.

    • prinsessalilja

      1. Koska olin sairas enkä ollut kykeneväinen äidiksi.

      2. Oman elämäni ja terveyteni.

      3. Omaa elämääni kyllä.

      4. En juurikaan. En osaa ajatella asiaa niin.

      5. Nyt olen terve, joten en tekisi.

    • keskenmenon

      myötä menehtyneet tekisivät samoin, syyllistäen äitejä siitä että raskaus päättyi kesken. Niitähän on moninkertainen määrä abortoituihin nähden. Mikä metakka heistä lähtisi. Syyllistetään vielä kaikki jotka ovat yhdenkin elävän lapsen synnyttäneet niin kaikki katkerat lapsilla ja ilman saavat tyydytyksen pahaan oloonsa jota tahtovat jakaa niin auliisti.

      • mistä

        Mistäs niitä synnyttäjiä ja keskenmenopotilaita alettas syyllistää? Eihän niitä lapsia tapettu.


      • mielikuvitusta.
        mistä kirjoitti:

        Mistäs niitä synnyttäjiä ja keskenmenopotilaita alettas syyllistää? Eihän niitä lapsia tapettu.

        Lenkkeilitkö liikaa? Otitko sidukkaa alkuraskaudessa? Nukuitko vatsallasi? Värjäsit hiuksesi? Kaikki vaikuttaa kaikkeen, syyllistäminen ja tekaistut syyttelyt ovat joillekin nykypäivänä ihanaa ajanvietettä.


      • tosiaan.
        mielikuvitusta. kirjoitti:

        Lenkkeilitkö liikaa? Otitko sidukkaa alkuraskaudessa? Nukuitko vatsallasi? Värjäsit hiuksesi? Kaikki vaikuttaa kaikkeen, syyllistäminen ja tekaistut syyttelyt ovat joillekin nykypäivänä ihanaa ajanvietettä.

        Ei tuollaisilla voi aiheuttaa keskenmenoa.

        Ja vaikka jollain tietämättään aiheuttaisikin, se ei olisi ollut tarkotuksellista, toisin ku abortti.


      • satua
        tosiaan. kirjoitti:

        Ei tuollaisilla voi aiheuttaa keskenmenoa.

        Ja vaikka jollain tietämättään aiheuttaisikin, se ei olisi ollut tarkotuksellista, toisin ku abortti.

        voi saada aikaiseksi vaikka vain syömällä tuorejuustoa.

        Eli jos sitten lähdetään näistä reaaliasioista liikkeelle:

        http://www.evira.fi/portal/fi/elaimet_ja_terveys/el__intaudit/listeriat

        Ja milläs TODISTAISIT, ettei se ollut tarkoituksellista?


      • kyllä
        satua kirjoitti:

        voi saada aikaiseksi vaikka vain syömällä tuorejuustoa.

        Eli jos sitten lähdetään näistä reaaliasioista liikkeelle:

        http://www.evira.fi/portal/fi/elaimet_ja_terveys/el__intaudit/listeriat

        Ja milläs TODISTAISIT, ettei se ollut tarkoituksellista?

        neuvolassa valistetaan niistä riskiruuista.. eli niitä tulee välttää tai mieluummin olla kokonaan syömättä. Ja eiköhän niitä pidä syödä ihan kahmalokaupalla jos tarkotus ois keskenmeno aiheuttaa..


      • satua
        kyllä kirjoitti:

        neuvolassa valistetaan niistä riskiruuista.. eli niitä tulee välttää tai mieluummin olla kokonaan syömättä. Ja eiköhän niitä pidä syödä ihan kahmalokaupalla jos tarkotus ois keskenmeno aiheuttaa..

        ahkerasti ajattelit neuvolassa käytävän ja etenkin oman jokapäiväisen elämän juttujen muuttuvan, jos ei raskaana oleva nainen edes raskaana halua olla? Eihän hän siten ole kauhean motivoitunut asioista ottamaan selvää.

        Tai, jos hän haluaa vain raskauden olemassa olon tietoisen tunnustamisen siirtää syrjään (kuten ikäviä asioista ei usein haluta ajatella lainkaan), aika pitkälle menee, ennen kuin on edes neuvolassa käytävä.

        Eiköhän keskenmenoon riitä vaikka se yksi kerta, jos sattuu huono tuuri osalle sattumaan. Siis vaikka että listeriaa sattuu juuri siinä annoksessa olevan, vaikka todennäköisyys siihen onkin pieni. Täsmälleen sama juttu kuin ehkäisynpettämistapauksessakin. Periaatteessa todennäköisyys on pieni, mutta omalle kohdalle sattuessa sillä riskin epätodennäköisyydellä ei ole mitään merkitystä.


      • onneks
        satua kirjoitti:

        ahkerasti ajattelit neuvolassa käytävän ja etenkin oman jokapäiväisen elämän juttujen muuttuvan, jos ei raskaana oleva nainen edes raskaana halua olla? Eihän hän siten ole kauhean motivoitunut asioista ottamaan selvää.

        Tai, jos hän haluaa vain raskauden olemassa olon tietoisen tunnustamisen siirtää syrjään (kuten ikäviä asioista ei usein haluta ajatella lainkaan), aika pitkälle menee, ennen kuin on edes neuvolassa käytävä.

        Eiköhän keskenmenoon riitä vaikka se yksi kerta, jos sattuu huono tuuri osalle sattumaan. Siis vaikka että listeriaa sattuu juuri siinä annoksessa olevan, vaikka todennäköisyys siihen onkin pieni. Täsmälleen sama juttu kuin ehkäisynpettämistapauksessakin. Periaatteessa todennäköisyys on pieni, mutta omalle kohdalle sattuessa sillä riskin epätodennäköisyydellä ei ole mitään merkitystä.

        ne riskit on pienet vaikkei vältettäis mitäänkään ruokia.. onhan kautta aikain suurin osa syntyny ihan terveenä vaikkei mistään tälläsistä oo ollu tietookaan.

        Täytys varmaan lisätä kannustinta, esim. synnytyspalkkio terveestä lapsesta adoptioon annettaessa. (juujuu, "ihmiskauppaa" mutta tarkotus on kuitenkin äärimmäisen hyvä!!) Onhan nytkin hakeuduttava tietyn ajan kuluessa neuvolaan jotta sais äitiysrahaa ym etuudet.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. En rehellisesti usko et oisit

      Sekuntiakaan oikeasti mua kaivannut. Tai edes miettinyt miten mulla menee. Jotenkin todennäköisesti hyödyt tästäkin jos
      Ikävä
      27
      1538
    2. Saako kaunis ihminen parempaa kohtelua?

      Onko kauniin ihmisen elämä "helpompaa" kuin tavallisen näköisen ihmisen? Olen kuullut väittämän, että kaunis ihminen saa
      Sinkut
      39
      1429
    3. Näin sinusta taas unta!

      Unessa olin pakahtuneesti rakastunut sinuun. Olimme vanhassa talossa jossa oli yläkerran huoneissa pyöreät ikkunat. Pöly
      Ikävä
      12
      1335
    4. Suomennettua: professori Jeffrey Sachs avaa Ukrainan sodan taustat luennollaan EU parlamentissa

      Jeffrey Sachs on yhdysvaltalainen ekonomisti. Sachs toimii Columbian yliopiston The Earth Instituten johtajana. Aiemmin
      NATO
      339
      1301
    5. Nainen, olet jotenkin lumoava

      Katselen kauneuttasi kuin kuuta, sen loistoa pimeässä. Sen kaunis valo on kaunista sekä herkkää ja lumoavaa. Olet naisel
      Ikävä
      68
      1245
    6. Se sinun kaipauksen kohde

      Ei todellakaan käy täällä höppänä mies.
      Ikävä
      12
      988
    7. Ei ole kyllä mennyt

      Kovin hyvin kun alussa pieni sekoaminen hänestä 😏
      Ikävä
      7
      941
    8. Et katso sitä

      Niinkuin minua. Ehkä se luo toivetta
      Ikävä
      20
      929
    9. En muuttaisi sinusta mitään

      Ensin olit etäinen ja yritin pysyä tutkan alapuolella. Mutta ei silmiltäsi jää mitään huomaamatta, kuten minulla ei kuul
      Ikävä
      7
      881
    10. Olet muutenkin tyhmä

      Ja käyttäydyt epäasiallisesti siinä työssäsi.
      Ikävä
      71
      806
    Aihe