Missä voisin tavata jonkun? Olen 18-vuotias neitonen, enkä ole koskaan seurustellut. Kauniiksi on haukuttu ja muuta, viehättäväksikin, mutta olen niin kamalan ujo. Olen aina ollut. En osaa luontevasti jutella tuntemattomille, ja yleensä ihmisten kiinnostuts lopahtaa siihen kun punastelen ja olen tuppisuuna, jos nyt joku vahingossa juttusille eksyy. Tiedän olevani vaikea luonne monessakin suhteessa. Perheen ja kavereiden parissa olen temperamenttinen ja sanon mielipiteeni aika ronskisti. Jotkut uudehkot tuttavuudet eivät ole kestäneet sitä. Huumorintajunikin taitaa olla vähän omalaatuinen, kaikki eivät aina ymmärrä, koska saatan sanoa paljon humoristisiksi heitoiksi tarkoitettuja asioita oikeasti tarkoittamatta. Kaverit ovat valittaneet suoranaisesta "vittuilusta", jonka jälkeen olen kyllä ymmärtänyt katsoa peiliin.
Viljelen välillä aikamoista sarkasmia ja ironiaa. Olen vähän tosin vuosien myötä rauhoittunut ja nuo edellä mainitut särmät ovat huomattavasti hioutuneet. Ujous kuitenkin on ja pysyy, varsinkin uusien ihmisten seurassa. Tuntuu, että luon itselleni välillä jonkun kuoren, joka yrittää olla kova, viileä ja esittää kuivan ironian sävyttämiä heittoja. Tämä kuori siis ilmestyy uusien tuttavuuksien kanssa sen jälkeen, kun punastelevasta tuppisuusta on päästy.
Tätä kirjoitellessa alan ymmärtää, miksi minuun on niin vaikea tutustua. :) Tuntuu, että olen niin monitahoinen, että persoonaani on vaikea kuvata muutamalla sanalla. Vanhemmiten minussa on kuitenkin alkanut tulla enemmän esiin positiivisempi puoli, nauran ja hymyilen paljon enemmän, ja suhtaudun asioihin huumorilla.
Tuntemattomille en uskalla koskaan mennä juttelemaan, paitsi koulussa ryhmätyön/parityöskentelyn merkeissä puhun työpar(e)illeni. Yritän olla avoin, koska ryhmätyöskentelyn varjolla on helppo puhua vähän vieraammalle ihmiselle. Saan silti usein palautetta, että olen kamalan ujo.
18-vuotta täytettyäni olen alkanut käydä silloin tällöin baareissa. Moni tuttu yllättyy nähtyään minut siellä. "Oletko sä kuskina?" "SINÄ? BAARISSA????" "Mitä? Juotko SINÄ? Ja poltat vielä tupakkaakin??" jne. jne. Joskus huvittaa, miten kilttinä hiirulaisena ne ihmiset, jotka ovat oppineet tuntemaan vain ujon puoleni, minua pitävät. En minä mikään pahis ole, mutta en ihan kilteimmästä päästäkään.
Joskus tuntuu, että ujous kahlitsee minua liikaa. En uskalla olla juuri sellainen kuin haluaisin, enkä uskalla tehdä niitä asioita, mitä haluaisin. Tuntuu, että omin itseni olen kavereiden ja perheen seurassa: Avoin, eloisa, puhelias, naurava, sanavalmis, huumorintajuinen jne. Toivoisin, että voisin olla samanlainen useammassa seurassa välittämättä siitä, mitä muut ajattelevat.
Juttu kumpuilee tähän aikaan yöstä missä sattuu, mutta alkuperäiseen aiheeseen palatakseni... Baareissa olen kyllä tavannut miehiä/poikia. Valitettavasti yleensä juttusille tulevat miehet ovat siinä 30 paremmalla puolen. Joskus saatan muutaman sanan vaihtaa, mutta yritän kuitenkin rivien välistä osoittaa, etten ole kiinnostunut. Joskus en jaksa edes sitä, ja esitän erittäin välinpitämätöntä kettuilijaa.
Samanikäisiä kloppeja tapaan baarissa tanssilattialla. Humalassa olen vapautuneempi ja joskus loppuillasta ollaan päädytty suutelemaankin, mutta that's it. Mitään yhden yön juttuja en baarista todellakaan hae. Haaveilen seurustelusta, mutta en usko, että baarista ketään löydän. Täysinäinen, meluisa baari ei ole paras paikka tutustua kehenkään. Koulussa tai muualla kukaan poika ei tule noin vain juttelemaan. Joskus olen ollut ihastunut, mutta minulla on ehkä omituinen reaktio kieltää tunteeni, yrittää olla edes katsomatta ihastuksen kohdetta päin, vaikka varmasti ihastukseni huomaa päältä päin punasteluni. Oikein tunnen, että henkeni salpautuu kun tunteiden kohde kävelee ohi ja käännän pääni pois. Juuri niin kuin ei pitäisi tehdä. Toisaalta en edes haluaisi tehdä asialle mitään, enkä ole ajatellutkaan, että menisin juttelemaan ihastuksen kohteelle tai näyttäisin ihastukseni. Tuntuu, että ihastun sellaisiin tyyppeihin, jollaisiin minun ei pitäisi ihastua. Tätä on vaikea selittää, mutta joskus olen jopa ajatellut, että "tyyppi on ulkonäöltään sellainen, johon ei voi ihastua/johon minun ei pitäisi ihastua." En ihastu perinteisen komeisiin tyyppeihin, joiden perään monet muut tytöt kuolaavat. Joskus minua melkein hävetti, kun olin ihastunut sellaiseen tyyppiin, joka oli minua lyhyempi. En edes halunnut myöntää itselleni, että olin ihastunut, mutta sitä se jälkeen päin ajateltuna oli.
Tuli nyt vuodatettua vähän enemmän kuin oli tarkoitus.
Haaveilen, että joku joskus tulisi, näkisi vaivaa tutustua minuun ja nähdä monien suojakilpieni alle, vaikka niin tuskin käy.
Tuntuu, että ihmiset luovuttavat liian helpolla kun yrittävät tutustua, vaikka tiedän, että myös minun pitäisi olla aktiivisempi, eikä niin varautunut tuntemattomien seurassa. En vain voi sille mitään, että ajattelen juttelemaan tulevalla ihmisellä olevan jotain ihmeellisiä taka-ajatuksia. Keskitän liikaa energiaani siihen, kun mietin miten minun pitäisi olla ja mitä sanoa, tai että voiko tuohon ihmiseen luottaa.
Voi kun löytäisin jonkun...
15
4357
Vastaukset
- Schorching Blood
...
- eli siis...
Sinä siis köpöttelet ympäriinsä kuin sitruunan syöneenä, ja muiden ihmisten pitäisi sitten arvailla, onko hapan ulkomuotosi vain kulissi vai saavatko he tulta ja tulikiveä vastaansa, jos päättävät ottaa riskin? Jos naamassasi käytännössä lukee "älä tule lähelle", lähestyy sinua vain ne, jotka eivät osaa lukea. Siis koirat, hyttyset ym.
Et ole mikään palkinto, sinun pitää itse tulla vastaan. Eikä sitä ihastuspunastelua välttämättä huomaa lainkaan, vaikka pääsi sisällä kuinka kuumottaisikin. Ja vaikka huomaisikin, ei sitä erota tavallisesta ujostelupunastelusta.
Siinä olet oikeilla jäljillä, että juttelemaan tulevilla ihmisillä on yleensä taka-ajatuksia. Mm. tällaisia: "Tämän ihmisen kanssa haluaisin tulla toimeen", "Haluaisin tutustua tähän ihmiseen paremmin", "Kunpa voisin viettää aikaa tämän ihmisen kanssa", "Kivat daisarit, saispa puristella", "Tässäpä oiva aivopestävä kulttiini" jne.
Eli linnanneito on hyvä ja hyppää itse valkean ratsun selkään. Ja lopettaa tupakoinnin. >:( - Yleinen vuodattaja
Elä ota ketä tahansa seurustelukumppaniksi. Äläkä hätäile! Kohtaat vielä jonkun mukavan nuoren miehen (ole kiitollinen siitä kun olet sukupuoleltasi nainen. Kumppani löytyy varmasti).
"Joskus en jaksa edes sitä, ja esitän erittäin välinpitämätöntä kettuilijaa."
Itse saan usein osakseni tuollaista "välinpitämätöntä niskojen nakkelemista" nuorilta naisilta.. ;). Onko se epävarmuuden aiheuttamaa "peliä", en tiedä. Minä tosin en baarissa uskalla mennä jututtamaan viehättäviä nuoria neitosia, edes iästäni (29) huolimatta. (Olen kai kuten ystävämme SB on sanonut, henkisesti kai noin 12-vuotiaan tasolla...) Parisuhteen saamiseksi minun pitäisi juuri mennä, eikä miettiä mitään! Ongelmani on vatvominen ja asioiden miettiminen. Eräs pakistanilainen ystävänikin sanoi minulle kerran: "Yleinen vuodattaja, Don't think so much!". Viina ei poista estoisuuttani, joten on mietittävä ajatusmallien muuttamista...
Vinkki sulle: Ujoudestasi huolimatta, iske itelles mukava, hyvännäköinen nuori mies vaikka kirjastosta! - Roskakuski.
Sama juttu täällä Garbage. Itselläkin on nuo kaikki samat ongelmat ja kuulostaa melkein koko teksti kuin olisi minusta kirjoitettu.. Ajattelen aina liikaa ja negatiivisesti, jos esim. joku tyttö tulisi puhumaan (not gonna happen) ajattelisin aina hänen motiivejaan yms. ja kusisin jutun tällä. Muutenkin olen suhteellisen ujo, yksinäinen ja pessimistinen pojan kloppi, jolla ei oikein tyttöjen, tai oikeastaan muidenkaan, kanssa suju. Eikä vielä baariinkaan minulla ole asiaa vähään aikaan, mutten sinne oikein kaipaakaan, mitä minä siellä?
Mutta nyt ainakin tiedän, että jollakin muillakin saattaa olla vastaavan kaltaisia ongelmia kuin itselläni.. Ehkä se auttaa hiukan. Mutta onnea matkaan Garbage. kyllä sinä jonkun vielä löydät, tai vähintään joku löytää sinut... Kuulehan neitokainen. Älä hätäile. Kuule ujous on suoja johonkin, mihin todellisuudessa et ole vielä valmis. Ole vaikka vain kaukorakastunut. Älä pakota itseäsi sellaiseen rohkeuden muottiin mitä et ole. Anna ajan kulua. Kyllä ne asiat hoituu. Olet vielä nuori. Sulla on aikaa. Jos ujostuttaa. Ole vain ujo. Ei kaikkien ole pakko seurustella 18v. Eikä tarvitse mistään etsimällä etsiä.
- Tää25mies
Et ole löytänyt itseäsi vielä. Ajan kanssa asiat selviää. Juttelisin mielelläni kanssasi kasvotusten ja tutustuisinkin ystävämielessä, mutta luultavasti kovin vaikeaa tätä kautta ja voithan asua tuhannen kilometrin päässä.
No, mutta alkuun pääset kun sanon sinun olevan tiettyä luonnetyyppiä. Luonteeseesi kuuluu mainitsemiasi asioita. Monet piirteistäsi "paranevat" ajallaan. Perusluonteesi ei häviä koskaan, mutta parannusta tulee. Usko vaan;) Kohtaat paljon vaikeuksiakin, mutta elämä voittaa!
Tässä hieman sinusta: Olet syvällinen(tunneälyä) eli ajattelet, pohdit ja mietit hyvin paljon. Joskus tuntuu, että ihan liikaakin. Häpeät helposti ihan turhia asioita. Olet varautunut usein ja varsinkin vieraiden joukossa. Viihdyt pienessä porukassa. Isossa ihmismassassa oleminen pelottaa ja voi olla jopa mahdotonta. Itsetunnon kanssa on ongelmia(saatat miettiä usein, että olenkohan tarpeeksi kaunis, riitänkö tähän tms.) olet siis epävarma itsestäsi monessa asiassa. Olet hyväsydäminen, herkkä, tarkka, siisti(teet asiat tarkasti ja kotona varmasti siistiä) ja miljoona muuta asiaa...tuossa vain murto-osa... Veikkaampa, että olet taitava käsistäsi;)(esim.piirtäminen)?
Kaikkia noita piirteitä et välttämättä edes tunnista itsestäsi vielä...
Tuntuiko tutulta? Omaat hyvän luonteen!! Älä siis hätäile, tuo "alku" on paha luonteessasi.
Aika on paras lääke, opit itsestäsi paljon...kirjallisuuskin on oiva apu ja nopeutus oppimiseen luonteestasi. Luonnekirjallisuus siis. Vaikea löytää, mutta hyvä: Tim LaHaye - Luonteesi ja sen mahdollisuudet. Suosittelen. - 50-luvulta
HEI!
Tuli ihan nuoruus mieleen, kun olin ihastunut yhteen lukion viimeisellä luokalla olevaan pikaan ja minä olin ensimmäisellä. Oltiin katseltu toisiamme. Ja kun vihdoin tansseissa tanssittiin ja hän tuli saatolle, en uskaltanut puhua juuri mitään, vaikka olin jo silloin muuten vilkas, omassa tyttöluokassani.
Kävi sitten niin, ettei siitä seurustelua synytnyt ja olin pettynyt. Vieläkin ihmettelen, miksi menin ihan lukkoon? Niin vain käy, että aikuisuuden kynnyksellä ei oikein osaa kommunikoida. Tämä tapahtui 50-luvun lopulla. Luulin, että nykyään olisi helpompaa, kun katselee nuorison hurjaa menoa kaupungilla. Tuntuu että sexi on ylikorostettua, liioiteltua kaikkialla: TV:ssä, mainoksissa ja koko yhteiskunnassa. Hyvä kyllä toisaalta, että puhutaan asioiden oikeilla nimillä, mutta liika on liikaa!
Niin, että kasva ja kehity rauhassa,äläkä tee hätiköityä valintaa, onnettomia parisuhteita on ihan liika. - mies 26v
Mua viehättää ujot naisen alut. Lähetään kahville niin voit 'treenata' tapailua? ;)
Pistä sähköpostiosoittees niin lisään sut meseen ja näet sitten myös mun naaman, ja voit tehdä lopullisen päätöksen lähdetkö kanssani kahville? :D - Yksinäinen poika
Oon kohta 24v miehen alku enkä minäkää ole vielä seurustellu eikä juuri muutenkaan ole paljon naisiin ollu minkään laista kontaktia. Ite omasta mielestäni olen ihan ok (vaik välillä epävarma siitä) ja mukava urheilullinen nuorimies mut ihan uskomattoman ujo.. Jos jossain sattuu tapaamaan jonku naisen niin oon ihan liian hiljanen hänen seurassa eikä siit mitää tuu. Olen yksinäinen ja syrjään vetäytyvä vaik haluaisin olla ihan muuta. Baareissa en juuri ollenkaan käy ja mitä muutaman kerran käyny niin ei oo pystyny naisille puhuu ku ei saa mitään suusta ulos. Chateissa tuntuu tulevan paremmin juttuun, mut ne joitten kans tulee juttuun asuvat hirveen kaukana ja mä tääl suomen toisessa päässä.. Säälittävä ja surullinen tarina. Mut joka tapauksessa vaik se hankalalta tuntuu niin jaksan kuitenki uskoa siihe että ehkä joku päivä tapaan jossain jonku mukavan naisen, oli hän sit chatistä tai livestä..
- et oo ainut
et todellakaan ole ainut jolla on tuollaisia ongelmia. itellä sama vika mutta en vaan enää uskalla käydä ihmisten ilmoilla kotona heitän läppää nauran ja pidän hauskaa. mutta sitten kun pitää mennä jonnekkin niin hyvä etten panikoi... nii ja se on niin ihanaa kattoo vierestä ku toiset pitää hauskaa ja on onnellisia... alkaa jopa menemään tää juttu masennuksen ja paniikin puoleen. onneksi on ees tää keskustelu juttu että voi jonnekki puhua.
- heh
muuten tähän viestiin vastasi boredlonelywolf
- Yksinäinen..
Tuo tässä paskinta ku joutuu kattoo niitä muita ku ne on onnellisia yhdessä.. Se masentaa.
- Nimetön
hei suomineito! olisin todella onnellinen mies, jos sinut voisin saada. olen raitis savuton yksinäinen sinkku mies, joka kaipaa elämään juuri sinut. kirjoitatko minulle. sateenkaari25@suomi24.fi ja vaihdellaanko puhelin numeroita.
- aniza
Jotkut pätkät tuosta tekstistä on kun suoraan mun suusta! Minäkin 18-vuotias olen, en koskaan seurustellut, mutta baarissa kyllä päätynyt pussailemaan.
Olen osittain hyvinkin ujo jossain seurassa, kun taas toisessa seurassa ihan jotain muuta. Minua kahlitsee tämä pikkukaupunki jossa asun, täällä kaikilla on jämähtäneet mielikuvat toisistaan, eli jos sinut kerran on leimattu ujoksi ja hiljaiseksi hiirualaiseksi tulet sitä ikuisesti heidän silmissään olemaan. Ja mun kohdalla tuo määritelmä on ihan päin metsikköä.
Jos joku samassa koulussa oleva tai muuten vaan minut tietävä ei-ystäväni törmää muhun baarissa kun biletän villisti, pussailen kiihkeästi miespuolisten henkilöiden kanssa ynnä muuta, niin automaattinen reaktio on että "mitä se TUO täällä tekee, miten TUO pitää noin villisti hauskaa, mitä se oikein esittää?". On niin vaikea ottaa ne laput pois silmiltä ja ymmärtää että voivat olla jonkun ihmisen suhteen aivan totaalisen väärässä.
Syy siihen miksi en ole seurustellut johtuu luultavasti sitä että olen tunetnut jo kauan olevani tämän pikkukaupungin ja sen kaikkitietävien ihmisten ennakkoluulojen vanki, enkä pysty olemaan koskaan oma itseni tämän kaupungin rajojen sisäpuolella. Oikea minäni tulee esiin vasta silloin kun pääsen irti niistä kahleista joita tämä paikka aiheuttaa. Tämä tapahtuu siis esimetkiksi juuri baarissa, eri kaupungissa. Tällöin seuraan hakeutuu paljonkin miespuolisia henkilöitä, sillä sen näkee todella selvästi ulospäin milloin ihminen viihtyy itsensä kanssa. Täällä kotikaupungissa olisi täysin mahdotonta seurustella kenenkään kanssa, liian paljon ennakkoluuloja on välissä, enkä todellakaan täältä ketään halua. Kauniiksi ovat monet sanoneet, luonnettakin kehuttu, mutta ne ominaisuudet eivät pääse läpi täällä missä kaikki on jumiutuneet siihen yhteen tiettyyn käsitykseen. Täällä en osaa olla oma itseni. - tepez
"Joskus minua melkein hävetti, kun olin ihastunut sellaiseen tyyppiin, joka oli minua lyhyempi. En edes halunnut myöntää itselleni, että olin ihastunut, mutta sitä se jälkeen päin ajateltuna oli."
Tuo selventää jo paljon, eihän tuollaisella asialla pitäisi olla mitään merkitystä suhteen kannalta..
Sinun täytyy jutella ihmisten kanssa, olet varmasti kaunis ja hieman koppavan oloinen; eikä sellainen yhdistelmä houkuttele muita kuin pissipäisiä vonkaajia.
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
En voi jutella kanssasi
tietenkään, mutta täällä voin sanoa sinulle, että se sinun hiljaisuutesi ja herkkyytesi eivät ole heikkoutta. Ne ovat ih517016Trump ja Vance murskasivat ja nolasivat Zelenskyn tiedotusvälineiden edessä Valkoisessa talossa.
Jopa oli uskomaton tilaisuus Valkoisessa talossa. Zelensky jäi täydelliseksi lehdellä soittelijaksi suhteessa Trumpiin j7033123Kokoomus haluaa hoitaa flussat yksityisellä, jotta säästettäisiin rahaa ja aikaa
Mies hakeutui Terveystalo Kamppiin flunssaoireiden takia helmikuisena sunnuntai-iltana. Diagnoosiksi kirjattiin influens831310Mikä on kaivattusi ärsyttävin piirre?
Mun kaivattu on erittäin vastahakoinen puhumaan itsestä. Kääntää puheenaiheen aina muuhun kun hänestä tulee puhetta.981291- 841285
Anteeksi Pekka -vedätys
Apuna Ry:n somessa levinnyt Anteeksi Pakka -kampanja saa aina vaan kummallisempia piirteitä. ”Mä pyydän anteeksi. Mä631187- 891180
Rakkaus ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee yhdessä TOTUUDEN kanssa.
Tajuatteko, että jotkut ihmiset pitävät siitä, kun toiset kaatuvat? He nauttivat siitä, kun toiset mokaavat tai käyttävä2361136Zelenskyi ei suostunut nöyrtymään Trumpin ja Vancen edessä, siksi meni pieleen
Trumppia täytyy imarrella, silloin homma toimii aina. Tähän Zelenskyi ei suostunut.2181120- 761046