Viime yön kosinnasta..

Mitä vastasit vai vastasitko mitään? Koska jos nimittäin epäilet, älä mene lupailemaan, vaan mieti kaikessa rauhassa ja keskustele miehen kanssa. Onhan se epäromanttista pohdiskella ja ehkä kieltäytyäkin ensiyrittämällä, mutta eiköhän romantiikantarpeen voi lykätä sivuun jos tekee päätöksiä loppu elämästään? :) Varsinkin kun olette seurustelleet kuitenkin kohtalaisen vähän aikaa.

Me löimme lukkoon päivämäärän viime yönä. Asiasta oli muuten jo yhdessä sovittu, mutta viime yönä sitten käynnistettin käytännön toimet. Enkä todellakaan ole missään vaiheessa tuntenut epävarmuutta ratkaisustamme.

Mieti mieti mieti, ettet joudu katumaan. Vaikka amerikkalaisissa elokuvissa yllätyskosintaan vastataankin aina "kyllä", ei se tarkoita että tosielämässä kannattaisi tehdä suuret ratkaisut epävarmoin tunnelmin ja harkitsematta - riippumatta tilanteen romanttisuudesta. Jos tuleva miehesi ei kestä sitä, että haluat olla päätöksestäsi varma, onko hänessä ainesta tulevaksi mieheksesi?

Älä missään nimessä suostu kosintaan tai mene naimisiin jos et sitä todella tahdo.
Koska jos vastaa kosintaan kyllä niin pitää sukat pyöriä jaloissa ja olla varma että se on oikea.

Ja toisekseen te elätte yhtiestä elämää, ei suvun elämää...pitäisi jo herätä kellot soimaan, että missä se sun elämä on, sun haaveet, toiveet ja täyttymykset.

Ei pahalla olisko enemmin pienen happi hyppelyn paikka?

Ja puhun kokemuksesta, kaverini otti puolisoksi miehen joka ei saanu sukkia pyöriin jaloissa..
mutta aatteli että vois asiat huonomminkin olla, ja otti miehen joka ei ollu hyvää ystävää parempi.
No voi kuvitellla miten liiton kävi ja kaverini katuu että lähti mihkään. Ja suku oli koko ajan määräämässä miten elää piti ja sanomassa omia komentteja....
Sivusta seuranneena opin itekkin valihtemaan tarkasti.

olisko mahdollista ekaksi siivota suku jaloista jonnekin jotta saisitta olla kahdestaan muutaman kuukauden ja tuumailla asiaa. ja sit sitä vastausta miettimään.

Mua ainakin ärsyttäisi suunnattomasti, jos ikäänkuin kivana yllärinä kosittaisiin muiden läsnäollessa. Aivan tosi nolo tilanne! Kyllä asiasta ensin keskustellaan ja tunnustellaan kaksistaan. Mitä kaikkea tuon tapainen tyyppi vielä keksiikään matkan varrella? En halua tietää.

ensinnäkin avioliitto on mielestäni päätös, josta sinun pitää olla varma, etkä voi tehdä sitä vain siksi, kun toinen haluaa.

ja en tunne sinua, oletko ujo, vaiko millainen, mutta mielestäni nyt on tärkeintä vihdoinkin avata suusi puhtaaksi silläkin vaaralla, että suhde loppuu siihen.
Kerro miltä sinusta tuntuu hänen sukunsa ja muutkin asiat. nyt et voi enää olla hiljaa ja mielestäni olet jo nyt myöntynyt liikaa.

JOS ET NYT PUHU SUUTASI PUHTAAKSI, KADUT ASIAA AIVAN VARMASTI JOSKUS...tämän voin sanoa ihan kokemuksella...

Jos kaipaat romantiikkaa, en usko että tämän miehen kanssa olisi hyvä mennä naimisiin. Kun hän on sinut saanut valloitettua ja omaan kotiinsa, hän tosiaan saattaa unohtaa sinut piiitkiksi ajoiksi kerrallaan.
Onhan sulla ukko, joka sinua taitaa oikeasti rakastaa, mutta riittääkö se sinulle? Onko tämä mies sen arvoinen, että jätät mahdollisuudet mieluisasta työstä melkoisen olemattomaksi? Kestätkö sukua joka katsoo oikeudekseen puuttua kaikkeen? Jaksatko romantiikan puutetta?
Tiedän ettei sieltä ole ollenkaan helppoa enää lähteä, vaikka varmasti kaikenlaista ihanaa siitä seuraakin.
Paras olisi toki jos pystyisit asiasta puhumaan herran kanssa. Ehkä oletkin jo puhunut ja saanut epämiellyttäviä vastauksia, enää vaikea päätös on jäljellä?

On kysymys isosta elämääsi lopullisesti vaikuttavasta asiasta. Älä suostu kosintaan velvollisuudentunnosta. Jos ahdistaa jokin katso itseäsi peiliin ja mieti mikä...
Ei tarvitse päättää heti.. Juttele miehesi kanssa mihin et ole tyytyväinen. Ja mitä h
än liitoltanne odottaa... Vaadi myös asioita. Onko sinulla omia harrastuksia? Ystäviä? Haluaako miehesi hallita? Siltä tuntuu... Milloin olette tehneet yhdessä viimeksi jotain romanttista?
Miksi luovuit työstäsi miehesi takia? Älä luovu rakkauden, tai suhteen takia..
Älä suostu, jos vähääkään epäröit.. Et varmaan halua jotua " kultaiseen häkkiin..
Miksi luovuit työstäsi miehesi takia? A

Täältähän sitä kannattaa kysyä. :D :D :D
Jos vähääkään epäilet, vastaa ei.

Jos menee naimisiin, on oltava sataprosenttisen varma halustaan elää juuri niin kuin tulevan puolison mielestä on oikein. Sinun pitää keskustella asiasta sulhosi kanssa ja teidän on etsittävä molempia tyydyttävä ratkaisu. Muuten sano pikainen ei äläkä alenna miestäkään kuvittelemaan, että onnesta hehkut - valhe se on hiljaisuuskin ja valhe on se, joka loukkaa pahimmin.

Moi,

pidemmän päälle tuo alkaa rasittamaan. Sä tarvitset omia virikkeitä ja myös asioita, jotka nostavat itsetuntoa. Kun menin naimisiin, asuin vaimoni sukulaisten kotikaupungissa 3,5 vuotta. Usko kun sanon, että suku pilaa parisuhteen! Vaimoni suku melkein pilasi. Puuttuivat joka asiaan ja tuntui, ettei meillä ollut yksityisyyttä. Tartuin viimein härkää sarvista ja puhuin avoimesti vaimoni kanssa, että muutetaan pois. Vaimoni oli nimittäin hyvin manipuloitu sukulaisten edessä. Vaimonikin onneksi tajusi tämän ja muutimme pois. Siitä lähtien parisuhteemme on parantunut huomattavasti. Olemme olleet naimisissa 8 vuotta onnellisesti. Ja rakkaudesta, jokainen tuntee eri tavalla rakkauden, mutta jos et ole varma miehestäsi niin kannattaa hänelle ainakin puhua.

Kun olet kysynyt neuvoja täältä netistä,niin eiköhän olisi aika tehdä päätökset ihan itsenäisesti.Jos minun puolisoni kysyisi täältä neuvoja parisuhteeseen,niin eroaisin hänestä välittömästi.Aikuisella ihmisellä pitää olla niin paljon kypsyyttä ja itsevarmuutta,että pystyy päättämään ihan itsenäisesti omasta elämästään.

Sun mieheltäsi ei ole tainnut napanuora vielä katketa ? Halleluja ja onneksi olkoon vaan.

Kuuntele itseäsi ja epäilyjäsi, ne todellakin pitävät paikkansa ja tulevat vaikuttamaan pahenevasti loppuelämäsi, jos et tee mitään. Jos siihen jäät, miehen suku tulee määräämään tulevien lastenne nimet, kasvatustyylit ja jos et muutenkin tee niin, kuten suku haluaa, kääntävät miehesi sua vastaan. Siinähän taistelet yksin kaikkia vastaan. Tätäkö haluat ? Et.

Ja pidä huoli, että hankit tavarat ja asunnot itse, sinä ja sun miehesi. Varo suvun maksamia hankintoja, lukuunottamatta pieniä juttuja. Se on ainoa tie oman elämänsä hallintaan. Valitettavasti.

Mieheltä ei kannata asiaan apua pyytää, ei näe sitä samalla tavoin kuin sinä. Ole oman onnesi seppä, ei sukulaiset.

Määräilevää sukua kannattaa karttaa. Onhan jokaisella oma arvokas elämänsä ja hän itse päättää elämästään. On sukujakin jotka ovat fiksuja ja eivät puutu nuorikon asioihin.
On myös niitä jotka myrkyttää parin elämän.
Kokemusta on, jopa yli 40v liiton jälkeen tullaan pokkana sanomaa että erotkaa. Sekin pienestä erimielisyydestä keskenämme silloisesta asiasta sai alkunsa. Lisäksi aikuinen tyttäremme perheelle on kuulemma noussut päähän se eräs neste. Pärjäävät hyvin ja tekevät töitä ja huolehtivat perheestä. Oma poikansa juo ja parisuhteet ei onnistu. Sekö antanee aiheen meitä "neuvoa". Sanoin miehelleni asiat joita sukulainen puhui puhelimessa. Hän oli ihmeissään ja sanoi suorat sanat takaisin. Tämä kaikki tapahtunut vaikka olemme jopa asuneet kaukana heistä jo yli 10v. Siis mieti kahdesti mihin joudut. Älä jätä ammattiasi se on sinulle pelastus ja henkireikä. Ei miehen varaan voi jättäytyä. Tsemppia ja vahvaa päätösten tekoa ja juttelua miesystävän kanssa.
Lisäksi perhe on reviiri jota saa suojella tuollaisilta tunkeitujilta. Se on teidän oma piiri.

Juokse, juokse vielä kun voit ja lujaa. Ajattele tulevia lapsiasi.

Aivan säikähdin kun luin tuon viestisi. Älä hyvä nainen vaan suostu! Luota intuiitioosi. Sulla on koko elämä aikaa mennä naimisiin ja tehdä lapsia. Tee ne onnellisena ja varmana asiasta!! Mulle kävi noinkun sulle on käymässä enkä ole tullut koskaan enää onnelliseksi. Nyt mietin kun lapset on aikuisuuden kynnyksellä voisinko viimein aloittaa oman elämän ja olla onnellinen...

Et tahdo,jos mietit ja kysyt mielipidettä muilta ihmisiltä.
Suvun ei pitäisi määrätä kenenkään tekemisiä,eikä kenenkään pitäisi alistua suvun talutusnuoraan.Huomaatko,että sinua yritetään saada taloudellisesti riippuvaiseksi miehestäsi ja hänen suvustaan?Ja siinä kuviossa käy äkkiä huonosti.
Mutta et ole heille mitään velkaa.Velvollisuudentunnosta ei pidä mennä naimisiin.

juokse pakoon niin pian kuin voit, kun vielä voit.

minä en kyllä menis sinähän ite päätät

Erittäin helppo vastaus: jos olet epävarma ja emmit nyt mitä vastaisit, mies on ehdottoman väärä eikä pidä mennä naimisiin.
Jos joku, ketä rakastat ehdoitta kysyy samaa, et epäröi hetkeäkään vaan sanot 'tahdon yes yes' heti!
joten: älä ota kyseistä miestä, maailma on täynnä mahdollisuuksia.

Ei kannata,jos suku päättää teidän elämää. Äitini eli myös maatilalla,jossa ei saanut päättää itse mistään asioista. Kun hän kertoi jostain asioista mielipiteensä,sai hän siitä pelkkää v***uilua ja sai sen takii kärsii 20 vuotta,eikä hänellä saanut olla omaa elämää,vaan joutui hoitamaan meitä lapsia kokoajan.

Harkitse asiaa ihan rauhassa ennen kuin suostut. Tämä on sinun elämäsi ja sinä itse päätät, millä tavalla haluat elämäsi elää.

Et kuulosta siltä, että olisit nyt tyytyväinen elämääsi. Oletko puhunut mieltäsi painavista asioista miehellesi? Onko miehesi painostanut sinut luopumaan työstäsi yms. vai oletko tehnyt päätöksen itse? Jos et itse tuo asiaa esille, kukaan ei voi arvata, miten koet asian.

Nyt on korkea aika olla itselleen rehellinen ja miettiä, onko teidän suhteessanne edellytyksen sellaiseen elämään, josta sinä(kin) haaveilet. Parisuhteessa joutuu tekemään kompromisseja, mutta selvitä itsellesi millaisiin myönnytyksiin olet valmis ja kerro miehellesikin rajasi.

Kaikkea parasta sinulle ja teille!

Olette olleet yhdessä jo kaksi vuotta. Naimisiin meno ei muuta suhdettanne mihinkään suuntaan tässä vaiheessa. Älä missään nimessä suostu sen takia että kaikki ympärillä olevat olettavat sinun suostuvan. Alun huumassa olet luopunut monista itsellesi tärkeistä asioista. Ensiksi olisi tärkeintä saada niitä takaisin elämääsi. Myöskin mies kotiin äidin helmoista, jos niin haluat. Sen jälkeen, jos miehellesi vielä sopii että sinulla on oma elämä ja haluatte molemmat naimisiin, niin tehkää se. Nyt kyllä kuulostaa siltä, että miehesi on tottunut siihen että olet saatavilla, eikä hänen ole tarvinnut tehdä mitään uhrauksia sinun tai parisuhteenne eteen. Anna ajan kulua, ala elämään omaa elämääsi, katso hyväksyykö mies ja suku sen ja tee sitten päätöksesi.

On täällä jo tullut esille aikaisemmissa vastauksissa, mutta jos epäröit, älä suostu. Itse olen saanut myöntävän vastauksen kosintaani. Sittemmin selvisi, että kosittu ei koskaan ollutkaan aivan varma siitä, haluaako kanssani avioon, vaikkakin sitä kertomansa mukaan toivoi. Suhteemme päättyi vuoden kihlauksen jälkeen. Onneksi sentään ennen häitä tai lapsia...

Itse kehottaisin vielä puhumaan asiasta mahdollisen tulvan puolisosi kanssa.

Aistin viestistäsi epävarmuutta ja minulle henkilökohtaisesti tuli heti viestisi luettuasi heti sellainen ajatus, että olet jo aika paljosta miehesi vuoksi omasta elämästäsi luopunut.

On tosi seikka että nykyihmisellä sekä naisella että miehellä on oltava oma elämä ns. parisuhteen rinnalla. Omalla elämällä tarkoitan tietnkin mielekästä työtä, harrastuksia ja oma ystäväpiiri ja sosiaalinen verkosto. Kaikesta täsätä ei oikean rakkkauden vuoksi ei tarvitse luopua ja eikä pidäkkään sillä se saa luopujan toimimaan tarvittaessa ristiriitaisissa tilanteissa katkeroituneen ihmisen mielin. Voit myös miettiä olisiko miehesi valmis samaa ollessasi sinun paikallasi?

Varmaan oletkin jo tämän kuullut, mutta näin miehen suusta. Keskustele hänen kanssaan asiasta ja mahdollisuudesta saada teidän elämänne yhteen ja irti suvusta. Uskon kyllä tosissaan että sellainen suku on rasite toiselle kyllä. Siis sinulle... Olen hieman kokenut samanlaisuutta... noh, se suhde sitten päättyikin ja arvaa ketä oli iso paha susi.... Keskustele ensin, mutta jos se ei ainakaan auta niin minusta se suhde ei ole oikealla pohjalla ollenkaan

Kauppa käy ja joskus jopa kannattaa, mitä heebo on valmis maksamaan kulisseista ?
Siltähän toi zydeemi kuulostaa, heebo on ostanu kävelevän koristeen himaansa.

Rupee kiristää ruuvia, kato minkä arvoinen olet !
Kestääkö sen heebon "imago" sukulaisten silmissä eroamista vai onko valmis maksamaan mitä haluat, mielikuvitus on rajana.
"Eikö minun pitäisi tuntea ihanaa,sukat jalassa pyörivää rakkauden huumaa", JOO JOO > enemmän elämää ja vähemmän noita saippuasarjoja livenä omassa elämässä, wake up !!!

You have to really think very well before making big decision of commitment.