mistä apua valintaan?!

olen lapseni isän tuntenut vasta 3kk ja en tiedä vielä mitä meidän suhteesta tulee jne. ja piti aloittaa tossa syksyllä koulu ja töihin oli suunnitelmissa mennä nyt mahdollisimman pian kun olen tässä kotiäitinä ollut viimesen vuoden... ja tosiaan en tiedä miten pärjäisin kahden lapsen kanssa jaksaisinko... ja mitä jos suhde päätyisi eroon pärjäisinkö kahden lapsen yksin huoltajana. Ei sukulaisistakaan kauheesti apua olisi ei oikeen pidä ajatuksesta että vielä lisää lapsia kun olen kumminkin 20 ja vain peruskoulun käynyt ja vain kahdessa työharjottelussa ollut. Tuntuu että en kerkeä saamaan mitään aikaseksi siis niinkun lähinnä käymään kouluja jne. jos nyt tämän lapsen pidän... muutenkin hirveesti on erilaisia pelkoja.. mutta haluaisin tytölleni pikkuveljen tai siskon ja muutenkin mietin että mikä minä olen päättämään kenelle annan elämän ja kenelle en... ensinnäkin en helposti tule edes raskaaksi niin tämä pitäisi siunaus...

Minä vain... kirjoitti:

olen lapseni isän tuntenut vasta 3kk ja en tiedä vielä mitä meidän suhteesta tulee jne. ja piti aloittaa tossa syksyllä koulu ja töihin oli suunnitelmissa mennä nyt mahdollisimman pian kun olen tässä kotiäitinä ollut viimesen vuoden... ja tosiaan en tiedä miten pärjäisin kahden lapsen kanssa jaksaisinko... ja mitä jos suhde päätyisi eroon pärjäisinkö kahden lapsen yksin huoltajana. Ei sukulaisistakaan kauheesti apua olisi ei oikeen pidä ajatuksesta että vielä lisää lapsia kun olen kumminkin 20 ja vain peruskoulun käynyt ja vain kahdessa työharjottelussa ollut. Tuntuu että en kerkeä saamaan mitään aikaseksi siis niinkun lähinnä käymään kouluja jne. jos nyt tämän lapsen pidän... muutenkin hirveesti on erilaisia pelkoja.. mutta haluaisin tytölleni pikkuveljen tai siskon ja muutenkin mietin että mikä minä olen päättämään kenelle annan elämän ja kenelle en... ensinnäkin en helposti tule edes raskaaksi niin tämä pitäisi siunaus...

Lue lisää

Olen raskaana ja lapseni isän olen tuntenut lokakuusta lähtien, eli n. kolme kuukautta. Siinä vaiheessa kun sain tietää olevani raskaana, olimme tunteneet 1,5kk. Olen päättänyt pitää lapsen ja olemme miehen kanssa yhdesssä, tosin en tiedä kuinka kauan, koska mies ei oikein tunnu osaavan käsitellä tätä asiaa, on niin kuin en olisi raskaana ollenkaan. Voihan olla että pään sisällä myllertää sitäkin enemmän. Mutta joka tapauksessa, pysyttiin me yhdessä tai ei, niin lapsen pidän, koska se on kaikesta huolimatta MINUN lapseni.

Olen 21-vuotias, opiskelija myös, tosin valmistun keväällä ennen lapsen syntymää. Olen kuitenkin vain ammattikoulun (ja lukion sitä ennen) käynyt, ja tarkotuksena oli mennä syksyllä töihin, maksaa opintolainaa ja jatkaa amk:ssa tai yliopistossa sen jälkeen. Nyt meni suunnitelmat "hiukan" uusiksi. Mutta kun mietin syytä että miksi tämä saattaa nyt jäädä tekemättä niin ei se tunnu niin vaikealta. Kun olet vanha ja mietit elämääsi taaksenpäin, kumpi lämmittää sydäntäsi enemmän, nähdä omien lasten kasvavan, vai ne maisterinpaperit takataskussa? En tietysti vähättele opiskelun tärkeyttä, jokaisella on oma tärkeysjäjestys.

Eikä se ole niin helppoa miettiä että "mitäs sitten kun olen vanha", koska elämä on tässä ja nyt, mutta jos ei ole varma päätöksestään niin kannattaa myös ajatella elämää eteenpäin.

Tietysti jokaisella on erilainen tilanne, ja jokainen näkee elämänsä erilailla, sinulla on jo yksi lapsi ennestään ja kaksi lasta on tietysti isompi "urakka" kuin yksi, mutta onhan se sitten kaksin verroin palkitsevampaakin :)

Neuvolaan voi mennä juttelemaan, ainakin eräs ystäväni teki niin, vaikkei ollut vielä päättänyt että pitääkö lapsen. Työnsä puolesta ne neuvolantädit eivät kuitenkaan varmaankaan rupea sinulle abortin hyviä puolia kertoilemaan, vaan lähinnä lapsen pitämisen etuja. Joten en tiedä kuinka puolueetonta se olisi. Meilläpäin voi mennä myös ehkäisyneuvolan sairaanhoitajalle juttelemaan, siis ehkäisyneuvolahan on se mihin otetaan yhteys jos abortin haluaa. Sinnehän voi mennä myös juttelemaan vaikkei varma päätöksestä vielä olisikaan.

Vaikea päätöshän tuo on, kun olet nuori ja toista lasta pukkaisi, mutta muista että mihin päädyitkään niin se on oikea päätös sinun kannaltasi ja se on sitten lopullista. Voimia :)

Minä vain... kirjoitti:

olen lapseni isän tuntenut vasta 3kk ja en tiedä vielä mitä meidän suhteesta tulee jne. ja piti aloittaa tossa syksyllä koulu ja töihin oli suunnitelmissa mennä nyt mahdollisimman pian kun olen tässä kotiäitinä ollut viimesen vuoden... ja tosiaan en tiedä miten pärjäisin kahden lapsen kanssa jaksaisinko... ja mitä jos suhde päätyisi eroon pärjäisinkö kahden lapsen yksin huoltajana. Ei sukulaisistakaan kauheesti apua olisi ei oikeen pidä ajatuksesta että vielä lisää lapsia kun olen kumminkin 20 ja vain peruskoulun käynyt ja vain kahdessa työharjottelussa ollut. Tuntuu että en kerkeä saamaan mitään aikaseksi siis niinkun lähinnä käymään kouluja jne. jos nyt tämän lapsen pidän... muutenkin hirveesti on erilaisia pelkoja.. mutta haluaisin tytölleni pikkuveljen tai siskon ja muutenkin mietin että mikä minä olen päättämään kenelle annan elämän ja kenelle en... ensinnäkin en helposti tule edes raskaaksi niin tämä pitäisi siunaus...

Lue lisää

Tämä on tietenkin mun mielipide. Olin itse puoli vuotta sitten samassa tilanteessa. En ole parikymppinen ja minullakin on jo lapsia ennestään. Melko tuore suhde loppui raskausuutiseen. Vielä katkerampi olisin vain, jos olisin abortin tehnyt. Puntarissa oli vain ne vaihtoehdot, että kumman kestän paremmin: vauvan tuomat työt vai abortin arvet. Tukea tarvitset aivan varmasti. Ja paljon. Sukulaiset ovat olleet mulla lähinnä vain henkisenä tukena. Arjesta joudun selviämään yksin. Opiskelutkin ovat kesken. Asutko pääkaupunkiseudulla? Mitä lapsen isä sanoo?

Minä vain... kirjoitti:

olen lapseni isän tuntenut vasta 3kk ja en tiedä vielä mitä meidän suhteesta tulee jne. ja piti aloittaa tossa syksyllä koulu ja töihin oli suunnitelmissa mennä nyt mahdollisimman pian kun olen tässä kotiäitinä ollut viimesen vuoden... ja tosiaan en tiedä miten pärjäisin kahden lapsen kanssa jaksaisinko... ja mitä jos suhde päätyisi eroon pärjäisinkö kahden lapsen yksin huoltajana. Ei sukulaisistakaan kauheesti apua olisi ei oikeen pidä ajatuksesta että vielä lisää lapsia kun olen kumminkin 20 ja vain peruskoulun käynyt ja vain kahdessa työharjottelussa ollut. Tuntuu että en kerkeä saamaan mitään aikaseksi siis niinkun lähinnä käymään kouluja jne. jos nyt tämän lapsen pidän... muutenkin hirveesti on erilaisia pelkoja.. mutta haluaisin tytölleni pikkuveljen tai siskon ja muutenkin mietin että mikä minä olen päättämään kenelle annan elämän ja kenelle en... ensinnäkin en helposti tule edes raskaaksi niin tämä pitäisi siunaus...

Lue lisää

tässä nyt kuulen sinun puhuvan muiden ihmisten ajatuksista, ja siitä mitä sinun "kuuluisi" mielestäsi tehdä, mitä sinulta odotetaan. Tässä kohtaa sinun ei kuitenkaan pidä miettiä sitä mitä sinulta odotetaan, vaan mitä itse haluat. Sinähän sitä elämääsi elät, eikö niin? Ei kukaan muu, ei edes miehesi. Mitä mieltä hän on perheenlisäyksestä, jäisitkö yksin? Joskus myös helpottaa tietää se, että tietää mihin varautua, ja mitä varten suunnitella.

Ikäsi on vain numero ja koulusi odottaa sinua myöhemminkin, vuoden päästä.

"töihin oli suunnitelmissa mennä nyt mahdollisimman pian kun olen tässä kotiäitinä ollut viimesen vuoden... "

Hmmh, nuoren äidin ei todella ole helppo löytää töitä nykyään. On varsin mahdollista että etsit ja haet mutta mitään et saa, varsinkin jos koulutuskin on vielä puuttumassa. Sen varaan ei kannata laskea jso et vielä paikasta varma ole...

"Tuntuu että en kerkeä saamaan mitään aikaseksi siis niinkun lähinnä käymään kouluja jne. jos nyt tämän lapsen pidän... "

Pelkoja on aina, oli lapsi sitten yllätys tai ei. Niitä ei kannata pelästyä. Muistatko millainen myllerrys mielessäsi oli kun ensimmäinen lapsesi ilmoitti tulostaan? Muistuttaako se yhtään tätä?

Vuoden lykkäys koulunkäynnissä ei muuta mitään miksikään :D ehdit "saada aiakiseksi" vielä kaiken mitä halusitkin. Ei lapsen tarvitse sitä jarruttaa yhtään enempää kuin sen ensimmäisenkään. Jotkut lykkäävät lasten tekoa koulujen vuoksi, ja toisen kouluja lasten vuoksi, ja kummallakin on mahdollisuus saada kaikki haluamansa.

"mutta haluaisin tytölleni pikkuveljen tai siskon ja muutenkin mietin että mikä minä olen päättämään kenelle annan elämän ja kenelle en... ensinnäkin en helposti tule edes raskaaksi niin tämä pitäisi siunaus... "

Minusta avstauksesi on tuossa jo valmiiksi. Haluaisit tämän lapsen, ajattelet sitä jo lapsenasi, mutta pelkäät sitä miten maailam sinut näkee, kasaat itsellesi paineita joita ei todellisuudessa edes ole. Miksi? Onko mielestäsi velvollisuutesi tehdä niinkuin joku toinen toivoo (tai mitä luulet heidän toivovan), vai tehdä päätöksesi itse ja vastata niistä?

***

lapsen kirjoitti:

Tämä on tietenkin mun mielipide. Olin itse puoli vuotta sitten samassa tilanteessa. En ole parikymppinen ja minullakin on jo lapsia ennestään. Melko tuore suhde loppui raskausuutiseen. Vielä katkerampi olisin vain, jos olisin abortin tehnyt. Puntarissa oli vain ne vaihtoehdot, että kumman kestän paremmin: vauvan tuomat työt vai abortin arvet. Tukea tarvitset aivan varmasti. Ja paljon. Sukulaiset ovat olleet mulla lähinnä vain henkisenä tukena. Arjesta joudun selviämään yksin. Opiskelutkin ovat kesken. Asutko pääkaupunkiseudulla? Mitä lapsen isä sanoo?

Lue lisää

Riihimäessä asustelen... ja lapsen isä tukee kumpaakin päätöstä mutta käsittääkseni myös lapsen haluaisi vaikka ei tosin vielä muttakun näin sattui käymään niin lapsi kyllä luultavasti saisi tulla... on meillä noin muuten mennyt ihan hyvin tämän 3kk muttakun on jäänyt edellisestä suhteesta arvet.. tiedän että jos meinaisin pitää pitäisi asennoitua niin että huolehtisin lapsistani parhaani mukaan olin yksin tai en. tosiaan tuki olisi tosi tärkeä juttu mutta sitä vaan niin harvoin mistään saa.. sukulaisten mielestä nyt muutenkin olen täys nolla kun tosiaan en ole päässyt elämässäni mihinkään ja vielä yh..

Tristar kirjoitti:

tässä nyt kuulen sinun puhuvan muiden ihmisten ajatuksista, ja siitä mitä sinun "kuuluisi" mielestäsi tehdä, mitä sinulta odotetaan. Tässä kohtaa sinun ei kuitenkaan pidä miettiä sitä mitä sinulta odotetaan, vaan mitä itse haluat. Sinähän sitä elämääsi elät, eikö niin? Ei kukaan muu, ei edes miehesi. Mitä mieltä hän on perheenlisäyksestä, jäisitkö yksin? Joskus myös helpottaa tietää se, että tietää mihin varautua, ja mitä varten suunnitella.

Ikäsi on vain numero ja koulusi odottaa sinua myöhemminkin, vuoden päästä.

"töihin oli suunnitelmissa mennä nyt mahdollisimman pian kun olen tässä kotiäitinä ollut viimesen vuoden... "

Hmmh, nuoren äidin ei todella ole helppo löytää töitä nykyään. On varsin mahdollista että etsit ja haet mutta mitään et saa, varsinkin jos koulutuskin on vielä puuttumassa. Sen varaan ei kannata laskea jso et vielä paikasta varma ole...

"Tuntuu että en kerkeä saamaan mitään aikaseksi siis niinkun lähinnä käymään kouluja jne. jos nyt tämän lapsen pidän... "

Pelkoja on aina, oli lapsi sitten yllätys tai ei. Niitä ei kannata pelästyä. Muistatko millainen myllerrys mielessäsi oli kun ensimmäinen lapsesi ilmoitti tulostaan? Muistuttaako se yhtään tätä?

Vuoden lykkäys koulunkäynnissä ei muuta mitään miksikään :D ehdit "saada aiakiseksi" vielä kaiken mitä halusitkin. Ei lapsen tarvitse sitä jarruttaa yhtään enempää kuin sen ensimmäisenkään. Jotkut lykkäävät lasten tekoa koulujen vuoksi, ja toisen kouluja lasten vuoksi, ja kummallakin on mahdollisuus saada kaikki haluamansa.

"mutta haluaisin tytölleni pikkuveljen tai siskon ja muutenkin mietin että mikä minä olen päättämään kenelle annan elämän ja kenelle en... ensinnäkin en helposti tule edes raskaaksi niin tämä pitäisi siunaus... "

Minusta avstauksesi on tuossa jo valmiiksi. Haluaisit tämän lapsen, ajattelet sitä jo lapsenasi, mutta pelkäät sitä miten maailam sinut näkee, kasaat itsellesi paineita joita ei todellisuudessa edes ole. Miksi? Onko mielestäsi velvollisuutesi tehdä niinkuin joku toinen toivoo (tai mitä luulet heidän toivovan), vai tehdä päätöksesi itse ja vastata niistä?

***

Lue lisää

niin no joskus 17 vuotiaana minut pakotettiin aborttiin ja se oli ihan kamalaa tuskaa ja vielä entinen mieheni petti minua silloin kun sen tein varmaan mailman kamalin päivä sen jälkeen päätin etten ikinä sitä enään tekisi ja vuoden päästä tuosta rupesin taas odottamaan ja tiesin jo valmiiksi mitä tehdä.. että sinänsä tälläistä myllerrystä ei kyllä päässä ollut. en pysty ollenkaan sanomaan kumpi olisi parempi ja kummalla puolella olen enemmän ja sehän tässä se ongelma on..

minä vain... kirjoitti:

Riihimäessä asustelen... ja lapsen isä tukee kumpaakin päätöstä mutta käsittääkseni myös lapsen haluaisi vaikka ei tosin vielä muttakun näin sattui käymään niin lapsi kyllä luultavasti saisi tulla... on meillä noin muuten mennyt ihan hyvin tämän 3kk muttakun on jäänyt edellisestä suhteesta arvet.. tiedän että jos meinaisin pitää pitäisi asennoitua niin että huolehtisin lapsistani parhaani mukaan olin yksin tai en. tosiaan tuki olisi tosi tärkeä juttu mutta sitä vaan niin harvoin mistään saa.. sukulaisten mielestä nyt muutenkin olen täys nolla kun tosiaan en ole päässyt elämässäni mihinkään ja vielä yh..

Lue lisää

on näin myönteinen! Se on iso asia. Jos hänellä ei ole aiempaa kokemusta isyydestä, on hyvä puhua siitä, että se on aika kokonaisvaltainen homma, joka vaatii pitkäjänteistä sitoutumista. Elämä muuttuu paljon. Saisitko ehkä häneltä tukea myös opiskeluihisi sitten kun vauva on vähän kasvanut? Millä tavalla opiskelupaikka voi tulla vastaan? Onko mahdollista opiskella jotakin etäopiskeluna tms.?

Minäkin olen - tai usein ainakin kuvittelen olevani - sukulaisteni silmissä nolla. Muilla korkeakoulupaperit taskussa ja hyvä, nousujohteinen ura ja lapsiakin siinä sivussa hankittuina. Itsellä opinnot aina vain kesken, vaikkakin nyt vuosien sinnittelyn jälkeen vihdoin loppusuoralla. Samoin raskaus ja tällä kertaa täysin ilman lapsen isän tukea. Henkistä tukea olen kyllä saanut paljon muualta ja se on ratkaissut sen, että yh:na ja karmeista arvista huolimatta henki edelleen pihisee. Minä asun Helsingissä. Lapsen saan maaliskuussa. Ehkä hassulta tuntuva ehdotus, mutta jos haluat, voit kirjoittaa mulle osoitteeseen: saucer@suomi24.fi

että isä kirjoitti:

on näin myönteinen! Se on iso asia. Jos hänellä ei ole aiempaa kokemusta isyydestä, on hyvä puhua siitä, että se on aika kokonaisvaltainen homma, joka vaatii pitkäjänteistä sitoutumista. Elämä muuttuu paljon. Saisitko ehkä häneltä tukea myös opiskeluihisi sitten kun vauva on vähän kasvanut? Millä tavalla opiskelupaikka voi tulla vastaan? Onko mahdollista opiskella jotakin etäopiskeluna tms.?

Minäkin olen - tai usein ainakin kuvittelen olevani - sukulaisteni silmissä nolla. Muilla korkeakoulupaperit taskussa ja hyvä, nousujohteinen ura ja lapsiakin siinä sivussa hankittuina. Itsellä opinnot aina vain kesken, vaikkakin nyt vuosien sinnittelyn jälkeen vihdoin loppusuoralla. Samoin raskaus ja tällä kertaa täysin ilman lapsen isän tukea. Henkistä tukea olen kyllä saanut paljon muualta ja se on ratkaissut sen, että yh:na ja karmeista arvista huolimatta henki edelleen pihisee. Minä asun Helsingissä. Lapsen saan maaliskuussa. Ehkä hassulta tuntuva ehdotus, mutta jos haluat, voit kirjoittaa mulle osoitteeseen: saucer@suomi24.fi

Lue lisää

juu etäopiskelua olen miettinyt ja karsellut mutta valitettavasti ei vissiin minkäänlaisia ammatillisia tutkintoja voi niin suorittaa... pitäis jostain saada selkoa enemmän noihin opiskelu juttuihin mutta netistä nyt en niin hirveesti tietoa löytänyt

minä vain... kirjoitti:

Riihimäessä asustelen... ja lapsen isä tukee kumpaakin päätöstä mutta käsittääkseni myös lapsen haluaisi vaikka ei tosin vielä muttakun näin sattui käymään niin lapsi kyllä luultavasti saisi tulla... on meillä noin muuten mennyt ihan hyvin tämän 3kk muttakun on jäänyt edellisestä suhteesta arvet.. tiedän että jos meinaisin pitää pitäisi asennoitua niin että huolehtisin lapsistani parhaani mukaan olin yksin tai en. tosiaan tuki olisi tosi tärkeä juttu mutta sitä vaan niin harvoin mistään saa.. sukulaisten mielestä nyt muutenkin olen täys nolla kun tosiaan en ole päässyt elämässäni mihinkään ja vielä yh..

Lue lisää

Anna sukulaisten mielipiteiden jäädä omaan arvoonsa. Olet todellakin _vasta_ 20-vuotias ja jos/kun teet lapsesi noin nuorina, on sinulla mahdollisuuksia jatkossa vaikka mihin! Itse (päiväkodissakin työskennelleenä) kannatan alle kolmevuotiaiden kotihoitoa ja arvostan lasten kotihoitoa muutenkin- eli jos ajateltaisiin, että hoitaisit kotona tätä nyt odottamaasi lasta ihan sinne kolmevuotiaaksi saakka, olisit mitä... 24- tai 25-vuotias, kun lapsesi olisi (minun mielestäni!) hyvä mennä hoitoon ja sinun kouluun (tuon ikäisen kanssa ei enää ole niin raskasta iltaisinkaan, hoitopäivän jälkeen, kuin taas aivan pienen). Et todellakaan olisi mikään vanha opiskelijaksi tänä päivänä, jolloin ihmiset opiskelevat vielä yli viisikymppisinäkin. Joillekin keski-ikäisille ja vanhemmille ihmisille on kylläkin pinttynyt mieleen kuva siitä, että ammattiopinnot suoritetaan heti peruskoulun ja mahdollisen lukion jälkeen ja sitten ollaan loppuikä töissä (paitsi tietysti tauot lapsenteon/hoidon yhteydessä), mutta eihän se nykyään enää mene ollenkaan niin. Sukulaistesi suhtautuminen johtuu todennäköisesti tuosta viime vuosituhannelle jämähtäneestä ajattelumallista :)

Sitä paitsi; kyse on jo nyt lapsestasi (hänen hengestään ja elämästään), eli ei vain siitä, että 'sinä ajattelet häntä jo nyt lapsena', kuten joku tuolla muotoili! Lapsesi elämä on tässä ja nyt, eikä hän sitä saa enää koskaan takaisin, jos nyt viet häneltä sen! On ihan sama sille, löisikö lapsesi sydän juuri silloin, kun tekisit abortin, koska se ihan sama lapsi -ihminen!- menettäisi siinä koko elämänsä!

minä vain... kirjoitti:

juu etäopiskelua olen miettinyt ja karsellut mutta valitettavasti ei vissiin minkäänlaisia ammatillisia tutkintoja voi niin suorittaa... pitäis jostain saada selkoa enemmän noihin opiskelu juttuihin mutta netistä nyt en niin hirveesti tietoa löytänyt

Lue lisää

kyllä on ammatillisia iltalinjojakin, muistaakseni max 4 iltana viikossa ja myös monimuoto-opetuksena. Tietoa varmaan löytyy aikuiskoulutusnetistä, tai esim. edu.fi! Varmaan oman alueen tarjonta selviää parhaiten menemällä työvoimatoimistoon.

aavausva kirjoitti:

kyllä on ammatillisia iltalinjojakin, muistaakseni max 4 iltana viikossa ja myös monimuoto-opetuksena. Tietoa varmaan löytyy aikuiskoulutusnetistä, tai esim. edu.fi! Varmaan oman alueen tarjonta selviää parhaiten menemällä työvoimatoimistoon.

Lue lisää

jeps kiitos tiedosta. Se kyllä hieman helpottaisi tilannetta kun sais kunnolla kaiken suunniteltua. se on mukavaa että ihmiset on täällä ollut niin kamalan positiivisia :) tulee hieman rauhallisempi olo... mutta tosin on vielä käytävä läpi ne negatiiviset asiat

minä vain... kirjoitti:

niin no joskus 17 vuotiaana minut pakotettiin aborttiin ja se oli ihan kamalaa tuskaa ja vielä entinen mieheni petti minua silloin kun sen tein varmaan mailman kamalin päivä sen jälkeen päätin etten ikinä sitä enään tekisi ja vuoden päästä tuosta rupesin taas odottamaan ja tiesin jo valmiiksi mitä tehdä.. että sinänsä tälläistä myllerrystä ei kyllä päässä ollut. en pysty ollenkaan sanomaan kumpi olisi parempi ja kummalla puolella olen enemmän ja sehän tässä se ongelma on..

Lue lisää

kuulostaa siltä että et halua aborttia tehdä mutta siusta tuntuu että sinun pitäisi silti etkä itsekään osaa sanoa miksi.

Eihän meidn täällä ole tarkoituskaan sinun puolestasi päätöksiä tehdä, vain asetella sanat eri järjestykseen ja auttaa sinua peilaamaan omia puheitasi, selventämään oma mielesi.

Se rankin homma, päättäminen ja päätöksen kanssa eläminen, on sinun hommasi. Keneltäkään toiselta et voi sitä odottaa koska kukaan toinen ei sinun nahoissasi loppuelämäänsä elä.

***

Tristar kirjoitti:

kuulostaa siltä että et halua aborttia tehdä mutta siusta tuntuu että sinun pitäisi silti etkä itsekään osaa sanoa miksi.

Eihän meidn täällä ole tarkoituskaan sinun puolestasi päätöksiä tehdä, vain asetella sanat eri järjestykseen ja auttaa sinua peilaamaan omia puheitasi, selventämään oma mielesi.

Se rankin homma, päättäminen ja päätöksen kanssa eläminen, on sinun hommasi. Keneltäkään toiselta et voi sitä odottaa koska kukaan toinen ei sinun nahoissasi loppuelämäänsä elä.

***

Lue lisää

juu siis sen kyllä tiedänkin että päätös kuuluu yksin minulle... mutta se nimen omaan helpottaa selventämään omia ajatuksiani ja tilannetta noin yleensä kun kuulee ulkopuolisten mielipiteitä ja vinkkejä jne.

Minä vain... kirjoitti:

olen lapseni isän tuntenut vasta 3kk ja en tiedä vielä mitä meidän suhteesta tulee jne. ja piti aloittaa tossa syksyllä koulu ja töihin oli suunnitelmissa mennä nyt mahdollisimman pian kun olen tässä kotiäitinä ollut viimesen vuoden... ja tosiaan en tiedä miten pärjäisin kahden lapsen kanssa jaksaisinko... ja mitä jos suhde päätyisi eroon pärjäisinkö kahden lapsen yksin huoltajana. Ei sukulaisistakaan kauheesti apua olisi ei oikeen pidä ajatuksesta että vielä lisää lapsia kun olen kumminkin 20 ja vain peruskoulun käynyt ja vain kahdessa työharjottelussa ollut. Tuntuu että en kerkeä saamaan mitään aikaseksi siis niinkun lähinnä käymään kouluja jne. jos nyt tämän lapsen pidän... muutenkin hirveesti on erilaisia pelkoja.. mutta haluaisin tytölleni pikkuveljen tai siskon ja muutenkin mietin että mikä minä olen päättämään kenelle annan elämän ja kenelle en... ensinnäkin en helposti tule edes raskaaksi niin tämä pitäisi siunaus...

Lue lisää

Anna lapsellesi elämä. On olemassa kesäkoteja, joihin voi lapsia viedä viikonloppunakin hoitoon, jos ei oo omaa verkostoa. Niitä voi kysellä sosiaalitoimista. Kyllä sinulla on vielä aikaa opiskellakin.

enkeliprinsessa kirjoitti:

Anna lapsellesi elämä. On olemassa kesäkoteja, joihin voi lapsia viedä viikonloppunakin hoitoon, jos ei oo omaa verkostoa. Niitä voi kysellä sosiaalitoimista. Kyllä sinulla on vielä aikaa opiskellakin.

Lue lisää

lähtökohdasta,että teille on tulossa lapsi. Miesystäväsi on tasavertainen kumppani päättämään yhdessä kanssasi, mitä elämältä haluatte. Lapsi kasvaa ja kehittyy parhaitan hyvässä parisuhteessa ja tarvitsee parhaimmillaan sekä isän että äidin. Keskustelkaa yhdessä ja erikseen mitä elämältänne haluatte. Käykää vaikka yhdessä perheneuvolassa ulkopuolisen ihmisen kanssa keskustelemassa vanhemuudesta ja parisuhteesta. Nyt on päätös tehtävä nopeasti ja perheneuvolan työntekijä osaa parhaiten ottaa esille asioita joka selkiyttää tulevaa. Kun päätös on yhteinen sen kanssa on silloin jatkossa helpompi toimia ja jatkaa suhdetta, päätittepä mitä tahansa.

minä vain... kirjoitti:

juu siis sen kyllä tiedänkin että päätös kuuluu yksin minulle... mutta se nimen omaan helpottaa selventämään omia ajatuksiani ja tilannetta noin yleensä kun kuulee ulkopuolisten mielipiteitä ja vinkkejä jne.

Lue lisää

selvitä ajatuksiasi ihan perinteisellä listalla, johon kirjaat omia toiveitasi ja suunnitelmiasi. Listaa sitten plussilla ja minuksilla lapsen mukanaan tuomat muutokset näihin toiveisiisi ja suunnitelmiisi.

Tietenkään et voi vain laskea plussia ja miinuksia yhteen ja tehdä ratkaisua niin helposti, mutta kuitenkin se selvittää ajatuksiasi ja päätöstäsi.

Ehkäpä huomaat, että osa tärkeiltäkin tuntuneista päämääristä muuttuukin vähäpätöiseksi tai että ne on saavutettavissa myös sitten myöhemmin.

konsti edelleen: kirjoitti:

selvitä ajatuksiasi ihan perinteisellä listalla, johon kirjaat omia toiveitasi ja suunnitelmiasi. Listaa sitten plussilla ja minuksilla lapsen mukanaan tuomat muutokset näihin toiveisiisi ja suunnitelmiisi.

Tietenkään et voi vain laskea plussia ja miinuksia yhteen ja tehdä ratkaisua niin helposti, mutta kuitenkin se selvittää ajatuksiasi ja päätöstäsi.

Ehkäpä huomaat, että osa tärkeiltäkin tuntuneista päämääristä muuttuukin vähäpätöiseksi tai että ne on saavutettavissa myös sitten myöhemmin.

Lue lisää

juu listan tein jo heti alussa ja sinne negatiivisiin puoleen tuli valitettavasti enemmän. onhan tämä inhottavaa kamppailua itsensä kanssa kun vähän väliä mieli muuttuu..

enkeliprinsessa kirjoitti:

Anna lapsellesi elämä. On olemassa kesäkoteja, joihin voi lapsia viedä viikonloppunakin hoitoon, jos ei oo omaa verkostoa. Niitä voi kysellä sosiaalitoimista. Kyllä sinulla on vielä aikaa opiskellakin.

Lue lisää

..et halua antaa lastasi ksäkotiin, on yksi vaihtoehto lapselle oikea koti jossa on vanhemmat ja rakkautta.
Myös adoptioperheet voi antaa tämän kaiken jos itse ei halua sitä antaa.

Ajattele itseäsi, mutta myös lapsikultaasi!