abortti(ko)?

menossa,mutta kun näin sen vauvan sydämen sykkeet,niin en vain enää kyennyt vaikka se olisikin ollut se edukkaampi vaihtoehto.
esikoinen 4v ja kuopus nyt 11kk ja olen rv 27 raskaaana.(itse täytän 25v)

ei se helppoa mullakaan ole aina ollut,yksinhuoltajana esikoisesta aikoinaan olin ja ikää vaan 19!töissä en itsekään sillon ollut.HYVIN PÄRJÄTTIIN VAUVAN KANSSA KUITENKIN.


kyllä se mun mieli oli aivan kaaosta pitkään,mutta kun oikeastaan rupesin ajattelemaan pelkästään niitä hyvi puolia,niin kyllä se vauvan pitäminen tuntuukin ihanalle!

ja varsinkin nyt kun tuntee pikkusen pojan liikkeet päivittäin ja odotan synnytystä jo ihan innolla et saan vauvan syliin.

nytten uudessa suhteessa ja tuo kuopus on saatu aikaan hoidoilla ja tämä kolmas oli täysi ylläri ja ihme-minun ei pitänyt raskautua luomusti.

olisin katunut aborttia.(pelkäsin myös,että abortti olisi vaikuttanut myöhempää varten jos olisin lisää lapsia halunnut)


toivon,että mietit tarkkaan mitä teet,tehtyä kun ei saa enää sitten tekemättömäksi.

ensinnä jos on vähänkään epävarma niin abortti ois tod.näk virhe! Jos se on tehty jomman kumman tahdon vastasesti tai niin että ei ehkä ois halunnukan niin ilmeisesti siitä tulee myöhemmin sen laatusia ongelmia ettei suhdekan sitä kestä, koska aina se jää hiertään.

Opiskella ym. voi myöhemminkin ja miksei niitä asioita vois saada lapsenkin kanssa, vaikka tietysti se vaatii vähän enemmän järjestelykjä mutta ei se nyt niin suuri vaiva oo kuitenkaan!

Olet juuri parhaassa iässä saada tämä lapsi. Niin, todella, SAADA. Ei siitä abortista varmaankaan hedelmättömyttä aiheudu, kukaanhan ei sitä tosin varmuudella voi luvata mutta kun lapsettomuuteen voi olla niin paljon muitakin syitä kun se, eikä kaikkia saada edes koskaan selvillekään! Ja sitten, ne henkiset arvet onkin sit ihan toinen juttu, vaikka niitä lapsia myöhemmin saiskin...raskaaks tulemattomuus on muutenkin piinaavaa sillon kun sitä haluais ja kuinka se sitten onkaan jos teki aikoinaan sen abortinkin..kestäisitkö sitä?

minulle on tehty kaksi aborttia 21-25 vuotiaana. nyt olen 30.
toisen kerran kun menin lääkäriin niin onnekseni minulle sattui todlla mukava naislääkäri.
kyselin paljon samoja kysymyksiä, olihan minulla jo toinen kerta. lääkäri vakuutti minulle ettei nykyään abortista jää mitään haittoja, varsinkin jos se tehdään ajoissa.
ja samalla hän sanoi että jos ei ole täysin valmis muuttamaan elämäänsä ja ottamaan lasta vastaan, ei sitä kannata tehdä. lapsi on melkoinen vastuu ja muutos. enkä halua lapselleni koskaan tilannetta missä en olisi valmis äidiksi.

nyt minulla on aivan ihana poika. ja tulin raskaaksi heti kun ruvettiin mieheni kanssa yrittämään. eli minun mielestä kannattaa odottaa niin kauan että on todella valmis. mieluummin tekee abortin jos ei ole lapseen valmis kun pilaa lapsen elämän leikkimällä tekopyhää olematta valmis antamaan lapselle parhaan mahdollisen elämän.
mutta tämä vain minun mielipide, meitä on moneen junaan.
tsemppiä!

Silloin, kun tulin eka kertaa raskaaksi ja sit viikolla 5 tuli vähän verta. Ei kuulunut vielä sydänääniä ja antoivat ajan viikon päähän. Mut sittenkään ei kuulunut sydänääniä. Sanoivat, että tuulimunaraskaus. Pitää tehdä kaavinta. Olin ollut niin iloinen raskaudestani ja se oli ollut minulla vauva. Mut se otettiin minulta pois. Olin kyllä murheissani. Semmoiselta kylmältä tuntui se niiden suhtautuminen siihen. Minulle se oli vauva. Yhdet kuukautiset piti odottaa, kun yrittää seuraavaa raskautta. Mies oli sitä mieltä, että yritetään heti uutta. Tulinkin raskaaksi. Mut en osannu sillälailla iloita tästä raskaudesta, kun entinenkin oli selvittämättä. On minulla kuitenkin ihana poika. Ajattele mitä se tällainen kaavinta toi minulle.

Tämän päivän aikana on ehtinyt tapahtua aikalailla juttuja. Tänään huomasin vessassa käytyäni että verta tulee aikalailla alhaalta. Siitä sitten suoraan päivystykseen menin mieheni "painostamana" selvittämään mistä on kyse. Sairaalasta lähetettiin minut kotiin tutkimatta. Käskettiin odottaa huomiseen ja tarkkailla että tuleeko verta enemmän ja kouristeleeko vatsaa. Hoitajan sanat "tässä vaiheessa yleensä ei vielä oikein mitään siellä ultrassa näy eikä mitään voida tehdä" sattuivat jotenkin vaikka päässä onkin pyörinyt raskaudenkeskeytys. Tunsin itseni jopa vähän petetyksi. Nyt saa sitten tuskaillen odotella ensimmäistä lääkärin tarkastusta ensi viikkoon.

Halusin lisätä tämän kertoakseni miten oudolta ensikertalaisesta tuntuu tämmöinen toiminta. Miten paljon mua pelottaa jatkaa eteenpäin tämän asian kanssa jos ensimmäinen tuntuma "hoitoon" on tämä.

Periaatteessa en näe negatiivisia puolia raskauden jatkamiseen.Koska muutoin on asiasi kertomasi mukaan kunnossa. Tosin, kaikkien suhde ei myöskään kestä sitäkään,että liian aikaisin koettaisiin noin iso muutos,ja sekin voi olla riski suhteella lapsen syntymän jälkeen,koska teillä on seurustelua kuitenkin sen verran vähän,niin suhde ei ole ehtinyt sille tasolle,kun tulee tyyliin parivuotta täyteen ja pari asuis samankaton alla. Ei voi tietää miten suhde silloin yhdessä asumisessa jatkuu. Ja kun siinä olisi vielä 3 henkilökin mukana. Ja jos lapsen hankkii,niin lapsella olisi myös hyvä olla se kokonainen perhe ja isä myös. Jos olette aivan varmoja toisistanne,en pidä ajatusta ollenkaan pahana,niinkun lapsen saamista ajatellen. Mutta,jos ette ole vielä naimisiin tai kihlauksia suunnitelleet,niin harkitsisin ainakin itse,koska olisi todella masentavaa jäädä yksin lapsensa kanssa.Ja siinäkin menee aikaa,ennenkö sais uuden rakkaan löydettyä rinnalle.ja jos edes löytyneis.
Minä tekisin ainakin lapsia vasta silloin,kun olisin naimisissa.Itse olen kasvanut hyvässä perheessä ja olen 21 tällähetkellä.Perheeni on edelleen koossa.Ja minulla on maailman paras perhe.Sitä soisin myös omille lapsillekkin.Ei lapsia ennen avioliittoa.

olen itse 22-vuotias ja kova on vauva kuume.
Meillä tilanne tämä,oma asunto miehellä vaki työ minula pätkätyö(mutta jatkunut jo yli vuoden päivät)koiria 3 ja viikot olen yksin kotona,mies töissä eri paikkakunnalla...SILTI vauva on tervetullut!!Uskon että varmasti pärjäisitte,eihän sitä tietty kukaan voi tietää mutta voiko tässä elämässä varmuudella mitään tietää???
On hyvä että olet miettiny mitä "pahaa" abortista voi elimistöllesi tapahtua,sitäkään me ei tiedetä??
Minusta sinun kannattaa ajatella nyt sitä pientä viatonta lasta masussasi,joka on teille tarkoitettu,sehän me tiedetään:) On niin paljon nuorempiakin äitejä kuin sinä,eikä se niinkään ikää kovin katso..

Paljon tsemppiä ja minun mielipide oli tämä ja jokaisella omansa tietty:)mutta neuvo olisi että nauti raskaudestasi ja jokaisesta yhteisestä päivästä vauvan kanssa