Miltä maistuu

miehekäs vastaus. Häiritsee siis?

Entä miltä romantiikka maistuu?

mayanna kirjoitti:

miehekäs vastaus. Häiritsee siis?

Entä miltä romantiikka maistuu?

Miksi mun pitäis osata antaa naisekas vastaus.

Romantiikka voi maistua ihan mille vaan, vaikka pussikeitolle jos sitä oikeassa paikassa, oikeaan aikaan ja oikean ihmisen kanssa lipittelee.

Senkin pönttö. Dee dee

Teemuna kirjoitti:

Miksi mun pitäis osata antaa naisekas vastaus.

Romantiikka voi maistua ihan mille vaan, vaikka pussikeitolle jos sitä oikeassa paikassa, oikeaan aikaan ja oikean ihmisen kanssa lipittelee.

Senkin pönttö. Dee dee

Lue lisää

jos luulit mun naisekasta vastausta odottavan.

Idea tähän avaukseen tuli oikeastaan siitä, kun vastasin sulle tonne alempaan. Historiassa nimittäin tuntui ainakin joskus olevan mulle jotain romanttista.

Pöh... miks niin moni ajattelee romantiikan naisnäkökulmaksi rakkaudesta tai jotain... Romantiikkaa on muuallakin! Siks rupesin kyselemään. Missä sä Teemunapönttö näet romantiikkaa? Avaa ny silmät, pliis ja paa se pussikeitto hetkeks sivuun. Hörpitään se myöhemmin *kaksoispiste isoD*

mayanna kirjoitti:

jos luulit mun naisekasta vastausta odottavan.

Idea tähän avaukseen tuli oikeastaan siitä, kun vastasin sulle tonne alempaan. Historiassa nimittäin tuntui ainakin joskus olevan mulle jotain romanttista.

Pöh... miks niin moni ajattelee romantiikan naisnäkökulmaksi rakkaudesta tai jotain... Romantiikkaa on muuallakin! Siks rupesin kyselemään. Missä sä Teemunapönttö näet romantiikkaa? Avaa ny silmät, pliis ja paa se pussikeitto hetkeks sivuun. Hörpitään se myöhemmin *kaksoispiste isoD*

Lue lisää

Mä näen romantiikkaa.

Mut okei, olisko romantiikka tai sen näkeminen ja kokeminen monen asian yhteisvaikutuksen tulos. Vaikea mun nähdä, että mikään yksittäinen asia on sinällään romanttinen. Romanttisuus edellyttää joitain puitteita ja muita ravinteita jossa se siemenestä kasvaa oikeisiin romanttisiin mittoihin. Usein aika vielä kultaa romantiikan. Esimerkkinä valokuva vuosien takaa joka muuttaa tilanteen romanttiseksi vasta myöhemmin katsottuna. Jatkanko, pönttö.

Teemuna kirjoitti:

Mä näen romantiikkaa.

Mut okei, olisko romantiikka tai sen näkeminen ja kokeminen monen asian yhteisvaikutuksen tulos. Vaikea mun nähdä, että mikään yksittäinen asia on sinällään romanttinen. Romanttisuus edellyttää joitain puitteita ja muita ravinteita jossa se siemenestä kasvaa oikeisiin romanttisiin mittoihin. Usein aika vielä kultaa romantiikan. Esimerkkinä valokuva vuosien takaa joka muuttaa tilanteen romanttiseksi vasta myöhemmin katsottuna. Jatkanko, pönttö.

Lue lisää

- vastahan pääsit alkuun, hienosti tosin.. siemenet, ravinteet ja kaikki. Sä olet silti vielä kiinni siinä kahden ihmisen välisessä romantiikassa. Laajenna, pönttö ;)

Voiko tiiliskivi olla romanttinen?

mayanna kirjoitti:

- vastahan pääsit alkuun, hienosti tosin.. siemenet, ravinteet ja kaikki. Sä olet silti vielä kiinni siinä kahden ihmisen välisessä romantiikassa. Laajenna, pönttö ;)

Voiko tiiliskivi olla romanttinen?

Lue lisää

Frogi. Sit vasta kun rinsessa pussaa sitä koko toimitus muuttuu romanttiseksi.

Teemuna kirjoitti:

Frogi. Sit vasta kun rinsessa pussaa sitä koko toimitus muuttuu romanttiseksi.

- sun näkökulmasta siis romantiikkaa ei voi kokea yksin?

Et voisi ajatella jotain kaunista maisemaa katsellessasi (hmm.. vaikka linnanrauniot vuorenjuurella), että onpa romanttinen näky?

No, kieltämättä sitä tuollaisen hetken mielellään jakaisi Jonkun kanssa, jolloin se hetki varmaan saisi romanttisen sävyn ja vuori linnoineen jäisi mieleen romanttisena paikkana?

Mikä on romanttisin paikka, missä olet käynyt?

mayanna kirjoitti:

- sun näkökulmasta siis romantiikkaa ei voi kokea yksin?

Et voisi ajatella jotain kaunista maisemaa katsellessasi (hmm.. vaikka linnanrauniot vuorenjuurella), että onpa romanttinen näky?

No, kieltämättä sitä tuollaisen hetken mielellään jakaisi Jonkun kanssa, jolloin se hetki varmaan saisi romanttisen sävyn ja vuori linnoineen jäisi mieleen romanttisena paikkana?

Mikä on romanttisin paikka, missä olet käynyt?

Lue lisää

Kun kivikasat mainitsit, niin tuo http://www.neuschwanstein.de/english/

Itse siellä linnan laajassa puistossa vietin varsin romanttisen hetken. Linnassa sisällä kuvittelin siellä tapahtuneen aikas lailla kaikkea romanttista.

Teemuna kirjoitti:

Kun kivikasat mainitsit, niin tuo http://www.neuschwanstein.de/english/

Itse siellä linnan laajassa puistossa vietin varsin romanttisen hetken. Linnassa sisällä kuvittelin siellä tapahtuneen aikas lailla kaikkea romanttista.

Lue lisää

tuo linna :) Siellä varmaan voi 'nähdä' neitojen ja ritarien kuleksivan puistossa toisiaan silmäillen, neidot hihitellen ja ritarit rintojaan röyhistellen.

http://images.google.com/imgres?imgurl=http://travel.aviastar.org/eesti/viljandi-2004/viljandi_10.jpg&imgrefurl=http://travel.aviastar.org/picture.php?dir=eesti/viljandi-2004&p=10&lang=eng&h=600&w=800&sz=170&hl=fi&start=17&um=1&tbnid=lJ1YdTRtkBtpnM:&tbnh=107&tbnw=143&prev=/images?q=viljandi &um=1&hl=fi&rls=SUNA,SUNA:2006-49,SUNA:en&sa=N

Oho.. tulipa jättikokoinen linkki... Mutta tässä eräs paikka, jossa minä koin romanttisen hetken. Vähän eri sarjaa kuin tuo sinun linnasi :D

mayanna kirjoitti:

tuo linna :) Siellä varmaan voi 'nähdä' neitojen ja ritarien kuleksivan puistossa toisiaan silmäillen, neidot hihitellen ja ritarit rintojaan röyhistellen.

http://images.google.com/imgres?imgurl=http://travel.aviastar.org/eesti/viljandi-2004/viljandi_10.jpg&imgrefurl=http://travel.aviastar.org/picture.php?dir=eesti/viljandi-2004&p=10&lang=eng&h=600&w=800&sz=170&hl=fi&start=17&um=1&tbnid=lJ1YdTRtkBtpnM:&tbnh=107&tbnw=143&prev=/images?q=viljandi &um=1&hl=fi&rls=SUNA,SUNA:2006-49,SUNA:en&sa=N

Oho.. tulipa jättikokoinen linkki... Mutta tässä eräs paikka, jossa minä koin romanttisen hetken. Vähän eri sarjaa kuin tuo sinun linnasi :D

Lue lisää

Kivikasa on sellaset viis-kuussataa vuotta vanhempi. Nuo muurit ovat monenlaisia veljeksiä miekkoineen (miekkosia, tuleeks se noista)ehtinyt näkemään.

Koitko sä sitten romanttisen hetkesi yksin vai kaksin.

Teemuna kirjoitti:

Kivikasa on sellaset viis-kuussataa vuotta vanhempi. Nuo muurit ovat monenlaisia veljeksiä miekkoineen (miekkosia, tuleeks se noista)ehtinyt näkemään.

Koitko sä sitten romanttisen hetkesi yksin vai kaksin.

Lue lisää

itseasiassa aistin romantiikan niistä raunioista, joita olin katselemassa kokonaisen ryhmän kanssa. Sen Ryhmän kanssa en romanttisia hetkiä kokenut, mutta yhden sen jäsenen kanssa kyllä ..vähän myöhemmin.. mutta tuolta se taisi alkaa :)

mayanna kirjoitti:

itseasiassa aistin romantiikan niistä raunioista, joita olin katselemassa kokonaisen ryhmän kanssa. Sen Ryhmän kanssa en romanttisia hetkiä kokenut, mutta yhden sen jäsenen kanssa kyllä ..vähän myöhemmin.. mutta tuolta se taisi alkaa :)

Lue lisää

Niin, joten itseasiassa se kivikasa muuttui sulle romanttiseksi vasta tiettyjen kokemusten kautta.

Teemuna kirjoitti:

Niin, joten itseasiassa se kivikasa muuttui sulle romanttiseksi vasta tiettyjen kokemusten kautta.

Olet hyvin väärässä :) Kivikasa oli minulle romanttinen jo ennen kuin -


Saattaisihan aika toki kullata muistot, mutta minäpä kirjoitin heti tuon reissun jälkeen matkakertomuksen muistaakseni asiat sellaisina kuin ne noina päivinä koin. Tässä katkelma, joka liittyy tuohon nimenomaiseen kivikasaan. Siitä ei ehkä heti huomaa mitään kahden ihmisen välistä romantiikkaa - vai huomaako?

**

IIX

Janottaa. Entisen vallihaudan yli kantava riippusilta keinuu allani. Lapsellinen osa minua tahtoo kokeilla miten sillan saa heilumaan.
Vedän syvään henkeä riippusillan toisessa päässä olenvan näkymän avuautuessa eteeni. Viljandin linnanrauniot kertoisivat monta tarinaa, jos vain osaisin kuunnella.

Järvinäköala erään raunioryhmän takana houkuttelee. Eroan ryhmästä ja menen jyrkänteen reunalle katsomaan voimakaskasvuisen näköistä valkokukkaista kasvia. Hullukaali!? Se on minulle tuttu ainoastaan kuvista ja kuvauksista. Järveltä päin puhaltava tuuli raikastaa kasvojani ja tuntuu tuovan sanoilla määrittelemätöntä viestiä menneisyydestä. Haluan ajatella kasvin olevan peräisin ajalta jolloin linna oli vielä asuttu. Huomaan, etteivät siemenet olev vielä kypsiä, mutta jyrkänteen reunalla taiteillen nykäisen kuitenkin itselleni siitä näytteen ja palaan aarteineni muun seurueen luokse.

- Ai, sinullahan on sitä hullukaalia, josta juuri oli puhetta, huomaa toinen oppaistamme.
Hymyilen innokkaana.
- Tätähän voinkin murustella vesipullooni. Ei siinä sitten enää olutta tarvita!
Jotkut nauravat.

Kuljemme jälleen kohti bussia. Tähyilen ystäväni kanssa mahdollisuutta tuopilliseen. Aikataulu on kuitenkin tiukka.
- Jos nyt jaksatte odottaa vielä jonkin aikaa, niin päivällisen jälkeen voimme sitten ottaa rauhassa, kuulen oppaan äänen vieressäni. Vilkaisen häneen ja ymmärrän, ettei vaihtoehtoa oikeastaan ole.
- Eiköhän tässä jakseta, vastaan janoisen ystävänikin puolesta ja näpertelen tyytyväisenä kädessäni tahmeata aarrettani.

**

Tämän jälkeen en myöskään ole paikalla käynyt. (Mainittu 'ystävä' on silloisen mieheni sisar, joten häneen ei romantiikka liity mitenkään.)

mayanna kirjoitti:

Olet hyvin väärässä :) Kivikasa oli minulle romanttinen jo ennen kuin -


Saattaisihan aika toki kullata muistot, mutta minäpä kirjoitin heti tuon reissun jälkeen matkakertomuksen muistaakseni asiat sellaisina kuin ne noina päivinä koin. Tässä katkelma, joka liittyy tuohon nimenomaiseen kivikasaan. Siitä ei ehkä heti huomaa mitään kahden ihmisen välistä romantiikkaa - vai huomaako?

**

IIX

Janottaa. Entisen vallihaudan yli kantava riippusilta keinuu allani. Lapsellinen osa minua tahtoo kokeilla miten sillan saa heilumaan.
Vedän syvään henkeä riippusillan toisessa päässä olenvan näkymän avuautuessa eteeni. Viljandin linnanrauniot kertoisivat monta tarinaa, jos vain osaisin kuunnella.

Järvinäköala erään raunioryhmän takana houkuttelee. Eroan ryhmästä ja menen jyrkänteen reunalle katsomaan voimakaskasvuisen näköistä valkokukkaista kasvia. Hullukaali!? Se on minulle tuttu ainoastaan kuvista ja kuvauksista. Järveltä päin puhaltava tuuli raikastaa kasvojani ja tuntuu tuovan sanoilla määrittelemätöntä viestiä menneisyydestä. Haluan ajatella kasvin olevan peräisin ajalta jolloin linna oli vielä asuttu. Huomaan, etteivät siemenet olev vielä kypsiä, mutta jyrkänteen reunalla taiteillen nykäisen kuitenkin itselleni siitä näytteen ja palaan aarteineni muun seurueen luokse.

- Ai, sinullahan on sitä hullukaalia, josta juuri oli puhetta, huomaa toinen oppaistamme.
Hymyilen innokkaana.
- Tätähän voinkin murustella vesipullooni. Ei siinä sitten enää olutta tarvita!
Jotkut nauravat.

Kuljemme jälleen kohti bussia. Tähyilen ystäväni kanssa mahdollisuutta tuopilliseen. Aikataulu on kuitenkin tiukka.
- Jos nyt jaksatte odottaa vielä jonkin aikaa, niin päivällisen jälkeen voimme sitten ottaa rauhassa, kuulen oppaan äänen vieressäni. Vilkaisen häneen ja ymmärrän, ettei vaihtoehtoa oikeastaan ole.
- Eiköhän tässä jakseta, vastaan janoisen ystävänikin puolesta ja näpertelen tyytyväisenä kädessäni tahmeata aarrettani.

**

Tämän jälkeen en myöskään ole paikalla käynyt. (Mainittu 'ystävä' on silloisen mieheni sisar, joten häneen ei romantiikka liity mitenkään.)

Lue lisää

Mikäli et ikinä olisi sitä kivikasaa nähnyt ja huomenna menisit, näkisitkö ja tuntisitko samoin.

Muuten, huomenna on sitten reissulle lähtö. Tekisi mieleni kirjoittaa matkasta jotain, osaisinkohan. Minkähänlaisen tyylin ottaisin rungoksi. Auta mua.

mayanna kirjoitti:

jos luulit mun naisekasta vastausta odottavan.

Idea tähän avaukseen tuli oikeastaan siitä, kun vastasin sulle tonne alempaan. Historiassa nimittäin tuntui ainakin joskus olevan mulle jotain romanttista.

Pöh... miks niin moni ajattelee romantiikan naisnäkökulmaksi rakkaudesta tai jotain... Romantiikkaa on muuallakin! Siks rupesin kyselemään. Missä sä Teemunapönttö näet romantiikkaa? Avaa ny silmät, pliis ja paa se pussikeitto hetkeks sivuun. Hörpitään se myöhemmin *kaksoispiste isoD*

Lue lisää

Sua ymmärtää ja katsoa asiaa näkökulmastasi kun kerran haet romantiikan kytkentään muutakin kun ihmisiä.

Muutaman hetken tässä tuota romantiikkaa olen pähkäillyt (millä?) ja mä en pääse sitten millään ajatuksiani karkuun. Romantiikka jo käsitteenä on saanut alkunsa kahden ihmisen jutuista joissain paikoissa heidän itsensä, tai jonkun muun kuvaamana. Sittemmin romantiikkaa on toki esineellistetty vaikka taiteiden keinoin. Nykyaikana markkinavoimat käyttävät romantiikkaa raivokkaasti hyväkseen. Mutta suurellakin joella on alkulähteensä, niin romantiikallakin.

Teemuna kirjoitti:

Sua ymmärtää ja katsoa asiaa näkökulmastasi kun kerran haet romantiikan kytkentään muutakin kun ihmisiä.

Muutaman hetken tässä tuota romantiikkaa olen pähkäillyt (millä?) ja mä en pääse sitten millään ajatuksiani karkuun. Romantiikka jo käsitteenä on saanut alkunsa kahden ihmisen jutuista joissain paikoissa heidän itsensä, tai jonkun muun kuvaamana. Sittemmin romantiikkaa on toki esineellistetty vaikka taiteiden keinoin. Nykyaikana markkinavoimat käyttävät romantiikkaa raivokkaasti hyväkseen. Mutta suurellakin joella on alkulähteensä, niin romantiikallakin.

Lue lisää

sanoo näin:

Alkujaan romantiikka oli 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa vallinnut, arkitodellisuutta vieroksuva suuntaus taiteessa ja kirjallisuudessa. Myöhemmin se on tarkoittanut yleisesti romanttisuutta. Sanalla saattaa olla moittiva sävy: se viittaa todellisuuspakoisuuteen, kuvitelmissa ja haaveissa elämiseen.


Romantiikka googellettuna näin:

Romantiikka oli 1700-luvulla Euroopasta alkunsa saanut taiteellinen ja intellektuaalinen suuntaus, joka murtautui kunnolla esiin Saksassa 1790-luvulla ensin kirjallisuudessa, filosofiassa, ja lopulta muissa taiteissa. Saksaa ennen romantiikkaa oli esiintynyt Ranskassa ja Englannissa, myöhemmin sitä on esiintynyt todennäköisesti kaikissa mantereen kulttuureissa. Suuntauksen nimesi saksalainen filosofi Friedrich von Schelling.

Romantiikka painotti tunteita, mielikuvitusta ja vapautta. Luonnon merkitystä korostettiin sekä kielessä että taiteissa. Romantiikan ajalla oltiin erityisen kiinnostuneita henkimaailmasta, unikuvista, ihmissielun pimeästä puolesta ja muusta "epätavallisesta". Sankarillisia yksilösaavutuksia ihailtiin.

Romantiikka on usein nähty sitä edeltäneen valistuksen ajan vastakohtana. 1800-luvun alun romantikot eivät täysin hylänneet antiikkia, mutta olivat kiinnostuneempia oman maansa historiasta. Kiinnostus kansojen alkuperään lisäsi innostusta kansanrunouden ja -satujen keräämiseen sekä loi pohjaa nykyaikaiselle historiantutkimukselle ynnä kansallisuutta korostavalle politiikalle ja ajattelulle.

**

Siis; romantiikan alkulähde? ;)

Luulenpa, että romantiikka on sanana ajautunut vähän sivuun siitä, mitä se alunperin on tarkoittanut. Nykyajan markkinavoimat kyllä käyttävät mielestäni enemmän hyväkseen 'raakaa' seksuaalisuutta kuin 'pehmeää' romanttisuutta, mitä ihmiseen tulee. Toki esineissä on havaittavissa maalaisromanttisia vivahteita - ja minuun se ainakin puree :)

Teemuna kirjoitti:

Mikäli et ikinä olisi sitä kivikasaa nähnyt ja huomenna menisit, näkisitkö ja tuntisitko samoin.

Muuten, huomenna on sitten reissulle lähtö. Tekisi mieleni kirjoittaa matkasta jotain, osaisinkohan. Minkähänlaisen tyylin ottaisin rungoksi. Auta mua.

Lue lisää

kokea enää samoin, koska minulla on muistoja siitä mitä seuraavina päivinä tapahtui. Silti yhä väitän, että koin paikan romanttiseksi ENNEN kuin mitään romanttista tapahtui minun ja kenenkään toisen ihmisen välillä - ja kuvasin sitä jopa sanoin

"Vedän syvään henkeä riippusillan toisessa päässä olenvan näkymän avuautuessa eteeni. Viljandin linnanrauniot kertoisivat monta tarinaa, jos vain osaisin kuunnella...

...Järveltä päin puhaltava tuuli raikastaa kasvojani ja tuntuu tuovan sanoilla määrittelemätöntä viestiä menneisyydestä. Haluan ajatella kasvin olevan peräisin ajalta jolloin linna oli vielä asuttu."

joissa välttämättä joku toinen paitsi minä itse ei huomaa mitään romanttista. Sanoisin pikemminkin, että tuo paikka ikäänkuin avasi aistini romantiikalle :)


--

Vai huomenna reissuun. Kai ehdit juhannukseksi takaisin, että voimme vertailla, miten kilot on lähteneet? ;)

Eipä taida minusta olla apua kirjoittamiseen. En ole eläissäni mitään kurssia käynyt, enkä minkään rungon mukaan kirjoittanut. Kirjoitan, mikä hyvältä tuntuu ja mitä mieleen tulee, omalla tyylilläni. Tee sinäkin niin? Sanovat, että minä-muodossa on helpoin kirjoittaa. Päiväkirjatyylinen tarinointi sujuukin minulta ok. Toinen, joka sujuu, on kirjemuoto. Hmm.. kirjoitapa minulle/palstalaisille kirje matkastasi. Kerro, mitä näet, mitä koet, miltä tuntuu, mitä ajattelet nähdessäsi/kokiessasi jotain. Älä yritä kirjoittaa kaikesta, silloin se stressaa. Valikoi. Kirjoita kohteista ja tunteista, aatoksisasi, jotka haluavat paperille.
Ja sinähän otat mielelläsi kuvia? Kuvat auttavat palauttamaan mieleen tunnelman, kuten varmaan tiedät :)

Tottakai osaat! Tarinasta tulee sinun näköisesi. Anna palaa!

mayanna kirjoitti:

sanoo näin:

Alkujaan romantiikka oli 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa vallinnut, arkitodellisuutta vieroksuva suuntaus taiteessa ja kirjallisuudessa. Myöhemmin se on tarkoittanut yleisesti romanttisuutta. Sanalla saattaa olla moittiva sävy: se viittaa todellisuuspakoisuuteen, kuvitelmissa ja haaveissa elämiseen.


Romantiikka googellettuna näin:

Romantiikka oli 1700-luvulla Euroopasta alkunsa saanut taiteellinen ja intellektuaalinen suuntaus, joka murtautui kunnolla esiin Saksassa 1790-luvulla ensin kirjallisuudessa, filosofiassa, ja lopulta muissa taiteissa. Saksaa ennen romantiikkaa oli esiintynyt Ranskassa ja Englannissa, myöhemmin sitä on esiintynyt todennäköisesti kaikissa mantereen kulttuureissa. Suuntauksen nimesi saksalainen filosofi Friedrich von Schelling.

Romantiikka painotti tunteita, mielikuvitusta ja vapautta. Luonnon merkitystä korostettiin sekä kielessä että taiteissa. Romantiikan ajalla oltiin erityisen kiinnostuneita henkimaailmasta, unikuvista, ihmissielun pimeästä puolesta ja muusta "epätavallisesta". Sankarillisia yksilösaavutuksia ihailtiin.

Romantiikka on usein nähty sitä edeltäneen valistuksen ajan vastakohtana. 1800-luvun alun romantikot eivät täysin hylänneet antiikkia, mutta olivat kiinnostuneempia oman maansa historiasta. Kiinnostus kansojen alkuperään lisäsi innostusta kansanrunouden ja -satujen keräämiseen sekä loi pohjaa nykyaikaiselle historiantutkimukselle ynnä kansallisuutta korostavalle politiikalle ja ajattelulle.

**

Siis; romantiikan alkulähde? ;)

Luulenpa, että romantiikka on sanana ajautunut vähän sivuun siitä, mitä se alunperin on tarkoittanut. Nykyajan markkinavoimat kyllä käyttävät mielestäni enemmän hyväkseen 'raakaa' seksuaalisuutta kuin 'pehmeää' romanttisuutta, mitä ihmiseen tulee. Toki esineissä on havaittavissa maalaisromanttisia vivahteita - ja minuun se ainakin puree :)

Lue lisää

Minä kun luulin kanan olevan syntynyt ennen munaa.

mayanna kirjoitti:

kokea enää samoin, koska minulla on muistoja siitä mitä seuraavina päivinä tapahtui. Silti yhä väitän, että koin paikan romanttiseksi ENNEN kuin mitään romanttista tapahtui minun ja kenenkään toisen ihmisen välillä - ja kuvasin sitä jopa sanoin

"Vedän syvään henkeä riippusillan toisessa päässä olenvan näkymän avuautuessa eteeni. Viljandin linnanrauniot kertoisivat monta tarinaa, jos vain osaisin kuunnella...

...Järveltä päin puhaltava tuuli raikastaa kasvojani ja tuntuu tuovan sanoilla määrittelemätöntä viestiä menneisyydestä. Haluan ajatella kasvin olevan peräisin ajalta jolloin linna oli vielä asuttu."

joissa välttämättä joku toinen paitsi minä itse ei huomaa mitään romanttista. Sanoisin pikemminkin, että tuo paikka ikäänkuin avasi aistini romantiikalle :)


--

Vai huomenna reissuun. Kai ehdit juhannukseksi takaisin, että voimme vertailla, miten kilot on lähteneet? ;)

Eipä taida minusta olla apua kirjoittamiseen. En ole eläissäni mitään kurssia käynyt, enkä minkään rungon mukaan kirjoittanut. Kirjoitan, mikä hyvältä tuntuu ja mitä mieleen tulee, omalla tyylilläni. Tee sinäkin niin? Sanovat, että minä-muodossa on helpoin kirjoittaa. Päiväkirjatyylinen tarinointi sujuukin minulta ok. Toinen, joka sujuu, on kirjemuoto. Hmm.. kirjoitapa minulle/palstalaisille kirje matkastasi. Kerro, mitä näet, mitä koet, miltä tuntuu, mitä ajattelet nähdessäsi/kokiessasi jotain. Älä yritä kirjoittaa kaikesta, silloin se stressaa. Valikoi. Kirjoita kohteista ja tunteista, aatoksisasi, jotka haluavat paperille.
Ja sinähän otat mielelläsi kuvia? Kuvat auttavat palauttamaan mieleen tunnelman, kuten varmaan tiedät :)

Tottakai osaat! Tarinasta tulee sinun näköisesi. Anna palaa!

Lue lisää

Kannustuksesta, tai toi lähenteli jo patistusta, mutta kuitenkin.

Teemuna kirjoitti:

Minä kun luulin kanan olevan syntynyt ennen munaa.

Tee-Muna, sanoi Tää-Kana :)

Nautihan reissustasi ja mahdollisesta romantiikasta täysillä. Bon voyage!

Teemuna kirjoitti:

Kannustuksesta, tai toi lähenteli jo patistusta, mutta kuitenkin.

patistusta tarvitsevilta miehiltä!

mayanna kirjoitti:

Tee-Muna, sanoi Tää-Kana :)

Nautihan reissustasi ja mahdollisesta romantiikasta täysillä. Bon voyage!

Pidän mielen ja silmät avoimena.
Palataan. Odotan sitä.

... patistusta tarvitsevilta miehiltä!
Paitsi silloin kun lievä suostuttelu palvelee omia tarkoituksia. Dee dee

Teemuna kirjoitti:

Mikäli et ikinä olisi sitä kivikasaa nähnyt ja huomenna menisit, näkisitkö ja tuntisitko samoin.

Muuten, huomenna on sitten reissulle lähtö. Tekisi mieleni kirjoittaa matkasta jotain, osaisinkohan. Minkähänlaisen tyylin ottaisin rungoksi. Auta mua.

Lue lisää

Oikein hyvää ja turvallista matkaa sinne jonnekin.

sydämenkuvat vaan puuttu viestistäsi. Et kai ole rakastunu?

mayanna kirjoitti:

sydämenkuvat vaan puuttu viestistäsi. Et kai ole rakastunu?

olemaan ja kihloihinkin ehtinyt. Kuin myös yhteistalouteen. :) *hehkuttaa ja menee tekee ruokaa* Illan jatkoja, täällä ei enää ehi luurailla ku joskus. :))

Sandra* kirjoitti:

olemaan ja kihloihinkin ehtinyt. Kuin myös yhteistalouteen. :) *hehkuttaa ja menee tekee ruokaa* Illan jatkoja, täällä ei enää ehi luurailla ku joskus. :))

kas mimmiä :) Onnittelut!

Öh.. sulla tuntuu olevan vähän nopeempaa toi toiminta ku mulla. Mä vasta kattelen ja testailen ;)

mayanna kirjoitti:

kas mimmiä :) Onnittelut!

Öh.. sulla tuntuu olevan vähän nopeempaa toi toiminta ku mulla. Mä vasta kattelen ja testailen ;)

siis se sapuska. (hyvin esivalmisteltu).

Joo, voihan se vaikuttaa siltä, mut ku mä tiiän mitä mä haluan ja mitä en, (vuosien kokemuksella) ja kun sellasen löydän/löysin!, pistän/pistin heti töpinäks, enkä taatusti karkuun päästä. :)) Tää muutes on eka sapuska jonka ite kokkaan sen jälkee ku on tutustuttu. :)) (tekee hyvää ruokaa hän, paljon parempaa ku mitä ite osaan) :))
Mä sit tyydyn siivoojan rooliin tääl kotona siit hyvästä. :D Komeakin vielä. *Huoh* :)

Ja nyt.. iltoja, ja heips! :))))))

Ps. älä vetkuttele. ;)

Sandra* kirjoitti:

siis se sapuska. (hyvin esivalmisteltu).

Joo, voihan se vaikuttaa siltä, mut ku mä tiiän mitä mä haluan ja mitä en, (vuosien kokemuksella) ja kun sellasen löydän/löysin!, pistän/pistin heti töpinäks, enkä taatusti karkuun päästä. :)) Tää muutes on eka sapuska jonka ite kokkaan sen jälkee ku on tutustuttu. :)) (tekee hyvää ruokaa hän, paljon parempaa ku mitä ite osaan) :))
Mä sit tyydyn siivoojan rooliin tääl kotona siit hyvästä. :D Komeakin vielä. *Huoh* :)

Ja nyt.. iltoja, ja heips! :))))))

Ps. älä vetkuttele. ;)

Lue lisää

iltaa teille toivotan.

Mä mitään vetkuttele *mutisee* ;)

Sandra* kirjoitti:

siis se sapuska. (hyvin esivalmisteltu).

Joo, voihan se vaikuttaa siltä, mut ku mä tiiän mitä mä haluan ja mitä en, (vuosien kokemuksella) ja kun sellasen löydän/löysin!, pistän/pistin heti töpinäks, enkä taatusti karkuun päästä. :)) Tää muutes on eka sapuska jonka ite kokkaan sen jälkee ku on tutustuttu. :)) (tekee hyvää ruokaa hän, paljon parempaa ku mitä ite osaan) :))
Mä sit tyydyn siivoojan rooliin tääl kotona siit hyvästä. :D Komeakin vielä. *Huoh* :)

Ja nyt.. iltoja, ja heips! :))))))

Ps. älä vetkuttele. ;)

Lue lisää

taisit löytää tuttavuutesi netistä?
Muista että lyhyellä tuttavuudella solmitut suhteet päättyvät usein katastrofiin,,, saattaa löytyä niitä kuuluisia luurankoja kaapista,,,

vai niin,,, kirjoitti:

taisit löytää tuttavuutesi netistä?
Muista että lyhyellä tuttavuudella solmitut suhteet päättyvät usein katastrofiin,,, saattaa löytyä niitä kuuluisia luurankoja kaapista,,,

Lue lisää

etsiä miehiä netin kautta. Kyl tää ihan paikkakuntalainen on ja tuolla ihan lives ilman mitään nettiä tavattu. :) Luurangot on kuopattu.
Kiitos vaan pelotteluyrityksistäsi.

mayanna kirjoitti:

iltaa teille toivotan.

Mä mitään vetkuttele *mutisee* ;)

sitä se olikin. :) Ja nyt hommiin... *viuhahtaa pois*

Vetkutteletpas. ;)

Sandra* kirjoitti:

sitä se olikin. :) Ja nyt hommiin... *viuhahtaa pois*

Vetkutteletpas. ;)

- olosuhteisiin nähden tässä on pidetty yllä ihan sopivaa tahtia :)
Kaikilla ei sitäpaitsi käy onni, että omilta kyliltä löytyis sellanen, jonka kyljessä kyhnyttää.
Työn alla on, muttei onneks kiven ;)

vai niin,,, kirjoitti:

taisit löytää tuttavuutesi netistä?
Muista että lyhyellä tuttavuudella solmitut suhteet päättyvät usein katastrofiin,,, saattaa löytyä niitä kuuluisia luurankoja kaapista,,,

Lue lisää

että netitse tuttavuus on välttämättä lyhyt?

(mä en Koskaan yleistä) olette lyhytsanaisia tämän asian edessä :)

Mitä romantiikka mielestäsi on? Olen vakuuttunut siitä, että sinulla on edes pienenpieni aaaaaaavistuksenpoikanen... sellainen pörröinen ja hassunnäköinen niinkuin pöllönpojat..

mayanna kirjoitti:

(mä en Koskaan yleistä) olette lyhytsanaisia tämän asian edessä :)

Mitä romantiikka mielestäsi on? Olen vakuuttunut siitä, että sinulla on edes pienenpieni aaaaaaavistuksenpoikanen... sellainen pörröinen ja hassunnäköinen niinkuin pöllönpojat..

Lue lisää

se oli todellisuuspakoista kaipuuta menneeseen tai muualle, haikailua sellaisen perään jota ei voinut saavuttaa. Kai se vähän samaa on ihmistenkin välisissä suhteissa. Siinä asiassa myönnän olevani romantikko, ja kai luontokeskeisyys nykyisessä ihmisten täyttämässä maailmassa on hiukan samaa sekin.

yopollo kirjoitti:

se oli todellisuuspakoista kaipuuta menneeseen tai muualle, haikailua sellaisen perään jota ei voinut saavuttaa. Kai se vähän samaa on ihmistenkin välisissä suhteissa. Siinä asiassa myönnän olevani romantikko, ja kai luontokeskeisyys nykyisessä ihmisten täyttämässä maailmassa on hiukan samaa sekin.

Lue lisää

ajatellut, että luontokeskeisyys olisi 'romantikon' ominaisuus (tai päinvastoin?), mutta saatatpa olla hyvinkin oikeassa :) Kaipuu luontoon, alkulähteille...

mayanna kirjoitti:

ajatellut, että luontokeskeisyys olisi 'romantikon' ominaisuus (tai päinvastoin?), mutta saatatpa olla hyvinkin oikeassa :) Kaipuu luontoon, alkulähteille...

sellainen estetisoiva luonnonkaipuu ja 'koskemattoman' luonnon etsintä on varmasti sukua romanttiselle koskemattoman ja täydellisen rakkauden kohteen etsinnälle. Muistan hyvin minkälaisen torjunnan aikoinaan herätti kun luonnon tuhoutumisesta alettiin puhua ja kuvin esittää saastelampia, roskaläjiä ja hakkuuaukkoja, eikä luontokuvassa koskaan saanut näkyä ihmistä tai muutakaan merkkiä sellaisen olemassaolosta, paitsi sillä tavalla että alkuperäiskansoista tehtiin jonkinlaisia uhanalaisten eliöiden verrokkeja jotka tuli säilyttää pilkulleen sellaisina kuin ne joskus olivat olleet ennen sivilisaation saastuttavaa kosketusta.

yopollo kirjoitti:

sellainen estetisoiva luonnonkaipuu ja 'koskemattoman' luonnon etsintä on varmasti sukua romanttiselle koskemattoman ja täydellisen rakkauden kohteen etsinnälle. Muistan hyvin minkälaisen torjunnan aikoinaan herätti kun luonnon tuhoutumisesta alettiin puhua ja kuvin esittää saastelampia, roskaläjiä ja hakkuuaukkoja, eikä luontokuvassa koskaan saanut näkyä ihmistä tai muutakaan merkkiä sellaisen olemassaolosta, paitsi sillä tavalla että alkuperäiskansoista tehtiin jonkinlaisia uhanalaisten eliöiden verrokkeja jotka tuli säilyttää pilkulleen sellaisina kuin ne joskus olivat olleet ennen sivilisaation saastuttavaa kosketusta.

Lue lisää

ja olen pitkin päivää käännellyt sitä päässäni tavallaan vähän 'työnkin' puolesta. Puhut paljon asiaa, ja samaa mieltäkin olen olevinani, mutta jokin ei täsmää. Ehkä peilaan liikaa itseeni, en tiedä.
Tuo, että romantikon täydellisen kumppanin ja rikkomattoman luonnon etsintä olisivat sukua ei sovi ajatuskuviooni. Ajattelen, että ihminen, joka etsii täydellistä luontoa, huomaa kyllä sen täydellisyyden piilevän juuri siinä, että sepä ei oikeastaan olekaan 'täydellinen' - siis täydellinen siinä mielessä, miten me ihmiset pyrimme täydellistä tekemään. Pikemminkin se on ainutkertainen? Ja joka ymmärtää, ettei luonto ole hallittavissa, eikä siis tosiaan järjestyksessä sen mukaan mitä ihminen haluaa, hän ymmärtänee myös olla etsimättä 'täydellistä' kumppania ja kunnioittaa sen sijaan ihmisen ainutkertaisuutta - ihminenhän on osa luontoa.

Sitten hymyilytti pitkin päivää tuo kommenttisi alkuperäiskansojen elämään kohdistuvista kuvitelmista(mme). Törmään niihin lähes päivittäin; joko romantisoituun kuvaan taikka ennakkoluuloon, jälkimmäiseen kyllä vähempi. Omia käsityksiäni (romanttisia kuvitelmiani?) olen saanut korjattua aika paljon ja huomaan usein olevani eräänlainen väliinputoaja siinä, missä yksi pitää oman kansansa elämäntapaa itsestäänselvyytenä ja toinen kuvittelee sen sellaiseksi, mitä on sivilisaation tulon jälkeen kirjoitetuista saduista lukenut tai sivistyneen maailman ohjaamissa elokuvissa nähnyt. Varmaan yksi tärkeimmistä asioista, minkä olen elämässäni oppinut, on vanhan sanonnan mukaan 'mitä enemmän tiedät, sitä vähemmän huomaat tietäväsi'.
'Sivilisaation'(?!) nimissä on kyllä tehty pahaa niinkuin uskonnonkin.


Olitko joskus luontoaktivisti? :) *uteliaana*

mayanna kirjoitti:

ja olen pitkin päivää käännellyt sitä päässäni tavallaan vähän 'työnkin' puolesta. Puhut paljon asiaa, ja samaa mieltäkin olen olevinani, mutta jokin ei täsmää. Ehkä peilaan liikaa itseeni, en tiedä.
Tuo, että romantikon täydellisen kumppanin ja rikkomattoman luonnon etsintä olisivat sukua ei sovi ajatuskuviooni. Ajattelen, että ihminen, joka etsii täydellistä luontoa, huomaa kyllä sen täydellisyyden piilevän juuri siinä, että sepä ei oikeastaan olekaan 'täydellinen' - siis täydellinen siinä mielessä, miten me ihmiset pyrimme täydellistä tekemään. Pikemminkin se on ainutkertainen? Ja joka ymmärtää, ettei luonto ole hallittavissa, eikä siis tosiaan järjestyksessä sen mukaan mitä ihminen haluaa, hän ymmärtänee myös olla etsimättä 'täydellistä' kumppania ja kunnioittaa sen sijaan ihmisen ainutkertaisuutta - ihminenhän on osa luontoa.

Sitten hymyilytti pitkin päivää tuo kommenttisi alkuperäiskansojen elämään kohdistuvista kuvitelmista(mme). Törmään niihin lähes päivittäin; joko romantisoituun kuvaan taikka ennakkoluuloon, jälkimmäiseen kyllä vähempi. Omia käsityksiäni (romanttisia kuvitelmiani?) olen saanut korjattua aika paljon ja huomaan usein olevani eräänlainen väliinputoaja siinä, missä yksi pitää oman kansansa elämäntapaa itsestäänselvyytenä ja toinen kuvittelee sen sellaiseksi, mitä on sivilisaation tulon jälkeen kirjoitetuista saduista lukenut tai sivistyneen maailman ohjaamissa elokuvissa nähnyt. Varmaan yksi tärkeimmistä asioista, minkä olen elämässäni oppinut, on vanhan sanonnan mukaan 'mitä enemmän tiedät, sitä vähemmän huomaat tietäväsi'.
'Sivilisaation'(?!) nimissä on kyllä tehty pahaa niinkuin uskonnonkin.


Olitko joskus luontoaktivisti? :) *uteliaana*

Lue lisää

kuusikymmenluvulla intomielinen linkolalainen ja hävittämässä ihmiskuntaa vähintään keskiaikaan ellei sukupuuttoon Luontoa turmelemasta. Kyynistyin sittemmin kovasti kun L. tyrmäsi kokonaan elohopeasaastumisesta puhumisen ja aivan päivänselvät tutkimustulokset vain sen takia että ne romahduttivat myös sisävesikalan myyyntimarkkinat eli hänen bisneksensä. Tykkään vieläkin kovasti luonnosta, mutta olen yrittänyt suhteellistaa käsityksiäni ihmisistä luonnon uhkana. Sen sijaan käsitykseni ihmisistä potentiaalisina rakkauden kohteina ovat vain tiukentuneet, tyttären lisäksi niihin ei juuri muita mahdu.

yopollo kirjoitti:

kuusikymmenluvulla intomielinen linkolalainen ja hävittämässä ihmiskuntaa vähintään keskiaikaan ellei sukupuuttoon Luontoa turmelemasta. Kyynistyin sittemmin kovasti kun L. tyrmäsi kokonaan elohopeasaastumisesta puhumisen ja aivan päivänselvät tutkimustulokset vain sen takia että ne romahduttivat myös sisävesikalan myyyntimarkkinat eli hänen bisneksensä. Tykkään vieläkin kovasti luonnosta, mutta olen yrittänyt suhteellistaa käsityksiäni ihmisistä luonnon uhkana. Sen sijaan käsitykseni ihmisistä potentiaalisina rakkauden kohteina ovat vain tiukentuneet, tyttären lisäksi niihin ei juuri muita mahdu.

Lue lisää

toiseen(ko)? :)
Romantikko rakentanut suojakseen kyynisyyden muurin, jonka olisi tarkoitus suojata enemmiltä pettymyksiltä? Tietysti sitä voi myös kutsua virheistä oppimiseksi.
Kieltämättä pettymykset tekevät varovaiseksi. Kaipa ihmissuhteissakin jollain tapaa pätee vanha fraasi Se pelaa, joka ei pelkää.
En kyllä näe mitään väärää siinä, että olet omistautunut tyttärellesi, mutta toki toivoisin jokaiselle myös mahdollisuutta rakastaa ja olla rakastettu toisellakin tapaa.

Luonto pitää pitkällä aikavälillä puolensa,eikä me ihmiset voida kuin pelätä sitä hetkeä odotellessa. Sillä välin ei auttane muu kuin yrittää elää mahdollsimman hmm.. 'ihmisiksi' -

mayanna kirjoitti:

toiseen(ko)? :)
Romantikko rakentanut suojakseen kyynisyyden muurin, jonka olisi tarkoitus suojata enemmiltä pettymyksiltä? Tietysti sitä voi myös kutsua virheistä oppimiseksi.
Kieltämättä pettymykset tekevät varovaiseksi. Kaipa ihmissuhteissakin jollain tapaa pätee vanha fraasi Se pelaa, joka ei pelkää.
En kyllä näe mitään väärää siinä, että olet omistautunut tyttärellesi, mutta toki toivoisin jokaiselle myös mahdollisuutta rakastaa ja olla rakastettu toisellakin tapaa.

Luonto pitää pitkällä aikavälillä puolensa,eikä me ihmiset voida kuin pelätä sitä hetkeä odotellessa. Sillä välin ei auttane muu kuin yrittää elää mahdollsimman hmm.. 'ihmisiksi' -

Lue lisää

jos tykkään olla toisella tapaa rakastettu, hankin taas uuden koiran.

Ja yksi vanha fraasi tuohon virheistä oppimiseen: vain tyhmä tekee saman virheen useammin kuin kerran.

Ja romantikko kun olen, näen todellisuuden liian tarkasti. Se haittaa pahasti ihastumista, muusta puhumattakaan.

Ihminen on luonnon osa eikä mikään sen ulko- tai yläpuolinen demoni, joten sijansa saakoon jos pystyy sen pitämään.

;)

Ei kai se sitten enää romantiikkaa ole, jos katkeraksi kalkiksi on muuttunut?

Sinäkin miellät romantiikan vain kahden ihmisen välille?

Romanttista lieni sekin, kun ensimmäisen poikaystäväni kanssa jäälle lähdettiin rallia ajamaan. Pääsin elämäni ekaa kertaa puikkoihin (16 v.). 'Hirmu' kyytiä ajoin vanhalla Vauxhallilla ja pojat roikkuivat katolla.

Juu ja muistan, miten ensilumi satoi seuraavan poikaystävän ajaessa Asconalla metsäteitä.. oi niitä aikoja :)

aatella romantiikan kuuluvan kahdenkeskeisiin hetkiin :)

Onkohan se tynnyri jo tuunattu?

kiirusta loppuillaks, mutta eihän se romantiikka mihinkään karkaa ;)

tiivistetty! Jokainen takuulla haltioituu eri asioista :)

Mistäs sinä viimeksi haltioiduit?

--

Hmm.. 'haltioitua' - onko sillä jotain tekemistä haltijoiden kanssa? Romantiikan haltijat? Miltähän ne näyttää -

mayanna kirjoitti:

tiivistetty! Jokainen takuulla haltioituu eri asioista :)

Mistäs sinä viimeksi haltioiduit?

--

Hmm.. 'haltioitua' - onko sillä jotain tekemistä haltijoiden kanssa? Romantiikan haltijat? Miltähän ne näyttää -

Lue lisää

haltioitua viimeksi.

Onkohan ihminen luonut näille romanttisille tunteilleen sellaisen harsomaisen kuvajaisen,haltijan,tunnetta on niin vaikea kuviksi muuttaa...*pohtii*

Haltija sanana viittaa myös jonkin asian pitämistä itsellään,mutta ei omistamista..aika mielenkiintoista oikeastaan:)

olennainen, lyhyesti ja ytimekkäästi.

Erittäin hyvin sanottu "romantiikkaa on aina siellä missä ihminen kokee haltioitumisen tunteen". Minä olen kokenut useinkin tuon tunteen. Toivottavasti kaikki sen ovat saaneet tai saavat joskus kokea.

lista perinteistä romantiikkaa. Varmaan sellaiset, jotka ovat vastaanottavaisempia, saavat romantiikasta enemmän irti ja näkevätkin sitä ihan pienissä asioissa helpommin.

Onko sinusta arkiromantiikkaa olemassa?

mayanna kirjoitti:

lista perinteistä romantiikkaa. Varmaan sellaiset, jotka ovat vastaanottavaisempia, saavat romantiikasta enemmän irti ja näkevätkin sitä ihan pienissä asioissa helpommin.

Onko sinusta arkiromantiikkaa olemassa?

Lue lisää

arkiromantiikkaa on olemassa. Vaikkapa just sitä aamupalan valmistelua yhdessä väillä toisiaan hipaisten. Tai sängyssä aamusuukko niskaan ja kuiskaus "huomenta päivänpaiste, aamupala on valmiina".

Arkiromantiikka on sitä toisen huomioimista, kosketuksia ja suukkoja arjen keskellä. Usein ne vaan tuppaa kiireiden ja arkirutiinien keskellä unohtumaan puolin ja toisin.

Hyvin sanoit että sellaiset ihmiset jotka ovat vastaanottavaisempia, saavat romantiikasta enemmän irti ja näkevätkin sitä ihan pienissä asioissa helpommin. Minä olen just sellainen :).