Mitähän tapahtuisi?

Ei pidä sanoa:
-miksi sinä aina panet vessapaperin väärinpäin
-sinä olet taas puristanut hammastahnatuubia keskeltä
-sinä et ikinä muista hääpäivää
-täytyykö sinun pitää tuota kamalaa lätsää

vaan:
noin komeaa miestä pukisi toisenlainen päähine jne.

Yleensäkin kannattaa sanoa, miltä minusta tuntuu eikä olla heti syyttämässä toista.
Voisi kertoa silloin tällöin puolisolle , miksi valitsin juuri sinut ja kiittää esim. että osaat ajaa autoa paremmin kuin minä ja sinulla on enemmän voimia kolata lunta.

Positiivisen palautteen voima on ihmeellinen.

Jos en arvostaisi teitä palstalaiset ihmisinä ja kirjoittajina, en olisi täällä.Yritän opetella rauhan mieheksi kotonakin. Näin vanhaksi on pitänyt tulla, että alkaa todella ymmärtää ystävällisyyden merkityksen. Kumma juttu, että hyvä sana on vaikeampi sanoa kuin paha.

Tapahtuisi tosiaan paljon positiivista omassakin elämässä kannustavalla asenteella. Oman asenteen valinnastahan siinä on kysymys, ääripäitä kannustus ja mitätöinti. Lapsiani olen pyrkinyt kannustamaan kaikessa, siinä suhteessa olen varmaan "valaistunut", mutta muussa elämässä pyrkimys varmaankin ontuu...

olisi itselämmekin parempi olo jos voitaisi innostaa toista ihmistä parempiin tuloksiin , ei oltaisi kateellisia.