ollut riippuvainen elämänsä aikana YHDESTÄ työn-
antajasta.
Onneksi en ole sitä sorttia, että kiintyisin työn antajaani niin paljoa, että en olisi vaihtanut aina parempaan ,jos on ollut mahdollisuus.
Sitä vaan kaduttaa, että en jo aikaisemmin lähtenyt tänne vieraaseen maahan ,koska sopeuduin tänne oikein hyvin.
Ja ammattiani arvostettiin yllättävän hyvin täälä.
Niin ,ennenhän sai kultakellon, kun oli ollut uskollinen työläinen, oliko se kuitenkaan sen arvoinen hyvitys,pienen palkan lisäksi.
kuinka moni on
14
730
Vastaukset
- jalat?
Pitää enemmän matkan teosta kuin perillä olosta.
Mm. noin on minua luonnehdittu soveltuvuustesteissä.
Saattaa olla perääkin kun katselee aikaa taaksepäin.
"Virallinen" aloitus työelämässä 14-vuotisena.
3kk EG:n (nyk. stora) kirjoilla Saimaalla.
Sen jälkeen kaikki lomat töissä. Useimmiten eri työnantajan palveluksessa.
18-v jälkeen useilla paikkakunnilla.
Neljästi vaihdoin valtakuntaa = myös osoitetta.
Valmistumisen jälkeen seitsemän vakituista työnantajaa, viidellä eri paikkakunnalla.
Niiden lisäksi eri mittaisia, määräaikaisia toimeksiantoja 10 - 20 laskutavasta riippuen.
Viidessä Eurooppalaisessa valtiossa.
Määräaikaisissa mukana myös KTM, koulutuskeskukset, TTL, ym.
Suurin osa kuitenkin yksityisten toiminimien palveluksessa eri paikkakunnilla.
Päästyäni konsulttitoimeksiantojen "makuun" ei vakituinen työ enää kiinnostanut.
Kokeilin kahdesti mutta toisessa lopetin vuoden jälkeen.
Toisessa vajaan kahden kuukauden.
Opiskelukavereistani suurin osa on yhden työnantajan palkkalistoille juuttuneita.
Havaintojeni mukaan 10 - 15 vuoden jälkeen vaihtamisen kynnys oli hyvin korkealla.
Kuka pitää mistäkin. Tämä sopi minulle ja perheelleni.
Kv. yhtiöiden palveluksessa on lukuisia työpaikan ja maan vaihtaneita perheitä.
Samoin pitemmillä komennuksilla, perheineen ja ilman työskenteleviä.
Itse olen juuttunut tänne Suomeen vaikka yhdessä vaiheessa se ei ollut lainkaan varmaa.
En ole ratkaisujani jälkeenpäin katunut.- Pirkko3
Älkää missään tapauksessa juuttuko paikoillenne, nuorena on otettava haasteita ja käytännön koulussa näette, että kaikilla on omat tavat ja järjestykset.
Asia pitää paikkansa oikein hyvin, vaihdoin usein työpaikkaa, tietty palkkaa olisi nostettu vaan se ei enää ollut tarpeen, päätös oli tehty.
Kaupallisen vanhanaikaisen koulutuksen kunnioitus kasvoi iän myötä, oli kai minun omaakin ansiota paljon mukana.
Olen ollut myös yrittäjänä, eron myötä vaan lopetin senkin, kaikki uusiksi ja mitään en kadu.
Olen tyytyväinen ratkaisuihini ja elämääni, eikös se ole paras mittari. - kerttu-elma
Pirkko3 kirjoitti:
Älkää missään tapauksessa juuttuko paikoillenne, nuorena on otettava haasteita ja käytännön koulussa näette, että kaikilla on omat tavat ja järjestykset.
Asia pitää paikkansa oikein hyvin, vaihdoin usein työpaikkaa, tietty palkkaa olisi nostettu vaan se ei enää ollut tarpeen, päätös oli tehty.
Kaupallisen vanhanaikaisen koulutuksen kunnioitus kasvoi iän myötä, oli kai minun omaakin ansiota paljon mukana.
Olen ollut myös yrittäjänä, eron myötä vaan lopetin senkin, kaikki uusiksi ja mitään en kadu.
Olen tyytyväinen ratkaisuihini ja elämääni, eikös se ole paras mittari.Olen myös tyytyväinen ratkaisuuni työpaikoissa että tuli vaidettua vaikka viimeisessä olinkin melkein 30 vuotta!!Kehoitan kyllä kaikkia vaihtamaan eikä jämähtämään samaan!!Tällä hetkellä kyllä tyytyväinen ettei tarvitse olla enää työnhakiana!
- Vaihtoehtoja
kerttu-elma kirjoitti:
Olen myös tyytyväinen ratkaisuuni työpaikoissa että tuli vaidettua vaikka viimeisessä olinkin melkein 30 vuotta!!Kehoitan kyllä kaikkia vaihtamaan eikä jämähtämään samaan!!Tällä hetkellä kyllä tyytyväinen ettei tarvitse olla enää työnhakiana!
Edesmennyt mieheni oli koko ikänsä samassa firmassa töissä,valmistumisestaan lähtien (Sähköinsinööri).Myöskin työkuvansa puolesta hän "juuttui",eikä kunnianhimoa tai viitseliäisyyttä riittänyt etenemiseen.
Niinpä kun ky Firmaa alettiin pilkkoa ja myydä yksityiselle puolelle (Kyseessä siis Imatran Voima)
Myös henkilökunta joutui vaakalaudalle.Jäädä saivat ne jotka tekivät "mielekästä" työtä uuden omistajan näkökulmasta.
Muut saivat lähtöpassit,mieheni mukaan lukien.Eläkkeeseen oli aikaa noin 10 v.Vaikka kuinka olit korkeasti koulutettu,niin sen ikäiselle töitä ei enää löytynyt.Eli monessakin mielessä jymähtäminen on "vaarallista".Se mikä tuntuu vakaalle,ei sitä olekkaan. - jalat?
Vaihtoehtoja kirjoitti:
Edesmennyt mieheni oli koko ikänsä samassa firmassa töissä,valmistumisestaan lähtien (Sähköinsinööri).Myöskin työkuvansa puolesta hän "juuttui",eikä kunnianhimoa tai viitseliäisyyttä riittänyt etenemiseen.
Niinpä kun ky Firmaa alettiin pilkkoa ja myydä yksityiselle puolelle (Kyseessä siis Imatran Voima)
Myös henkilökunta joutui vaakalaudalle.Jäädä saivat ne jotka tekivät "mielekästä" työtä uuden omistajan näkökulmasta.
Muut saivat lähtöpassit,mieheni mukaan lukien.Eläkkeeseen oli aikaa noin 10 v.Vaikka kuinka olit korkeasti koulutettu,niin sen ikäiselle töitä ei enää löytynyt.Eli monessakin mielessä jymähtäminen on "vaarallista".Se mikä tuntuu vakaalle,ei sitä olekkaan.Tuo miehesi kohtalo.
Levottomasta taustastani on ollut se etu että syntyneen kontaktiverkon kautta minulle on tarjottu töitä tarvitsematta itse etsiä niitä.
Runsaasti eri töissä syntyneitä tuttavuuksia, työnantajia ja esimiehiä.
Olen nyt 64v ja viimeeksi minulle tarjottiin määräaikaista keikkaa nyt talvella naapurikaupungin alueelle.
Viime vuosina en ole ollut kovin innokas. Pirkko3 kirjoitti:
Älkää missään tapauksessa juuttuko paikoillenne, nuorena on otettava haasteita ja käytännön koulussa näette, että kaikilla on omat tavat ja järjestykset.
Asia pitää paikkansa oikein hyvin, vaihdoin usein työpaikkaa, tietty palkkaa olisi nostettu vaan se ei enää ollut tarpeen, päätös oli tehty.
Kaupallisen vanhanaikaisen koulutuksen kunnioitus kasvoi iän myötä, oli kai minun omaakin ansiota paljon mukana.
Olen ollut myös yrittäjänä, eron myötä vaan lopetin senkin, kaikki uusiksi ja mitään en kadu.
Olen tyytyväinen ratkaisuihini ja elämääni, eikös se ole paras mittari.Meille sanottiin, että useimmat teistä tulee tekemään muuta, kuin nyt opiskelette, koska aika muuttuu.
Kuinka oikeassa se opettaja olikaan.
Itse opiskelin ihan uuden ammatin uudelta alalta lähes 40 vuotiaana.
Kovaa oli, mutta kannatti.
Minun mielestäni 10 vuotta samassa työpaikassa samaa työtä tehden alkaa jo jarruttaa yksilön kehitystä.
Jos työstä tulee loppu, niin uuden paikan saaminen on vaikeaa.
olen kuullut televisiossa puhuttavan että, oikein suositellaan useamman ammatin osaamista. Aloitukseesi en voi muuta sanoa kuin,, oma tupa oma lupa:))
- kai75
mentyä naimisiin yhdenkään työn ja toimenantajan kanssa.
Pisimpään kannoin harmaita, siin työnantajan värejä. Peräti 15 vuotta.
Senjälkeen vaihtunut työn ja toimenantaja usein.
Ulkommailla tuli vietettyä noin 12 vuotta, ehkä vieläkin olisin sillä reissulla jos olisin oppinut kielen niin hyvin että toinen osapuoli olisi huomannut sehän vinoili eilen.
Kiroilemaan vieraalla kielellä oppii noi vuorokaudessa, kauniisti vinoilemaan tuskin pitkänkään ajan kuluessa.
Tällä lapseata asti puhutulla/opitulla kielellä voin vinoilla sentään kaverille ja se huomaa vinoilun vasta myöhemmin.
Kaiken saanut mitä olen halunnut ehkä jopa enemmän, tosin saamattakin (lentulupakirja ka yksisilmäisiie ei voi antta/myöntää, toinen silmä sokea v-44 lähtien)
Tässä siis eläkkeellä elellään ja haaveillaan vaan mistä? - Katicat2
Kummallista, en ole koskaan ajatellut tuolta kannalta,ajattelin enemmänkin työtä kuin työnantajaa. Koulun jälkeen, nuoruudessa olin kolmessa eri työpaikassa tehden täysin toisistaan erilaisia töitä. Sitten olin 9 v kotiäitinä, jonka kolmena viimeisenä vuotena opiskelin itselleni ammatin. Sitä ammattia tein eläkeikään asti. Palkan nousua ei olisi tpahtunut työpaikkaa vaihtamalla, mutta lisäkoulutuksen ansiosta sekin tapahtui. Kun siihen aikaan vakituisen viran sai ja samalla paikkakunnalla asui, niin ei kyllä tullut mieleen vaihtaa työpaikkaa mihinkään viransijaisuuteen. Ei siinä olisi ollut mitään järkeä. Otin kyllä kerran virkavapautta toisen viran hoitoa varten, pystyi siin irrottautumaan melkein vuodeksi. Hyvää vaihtelua oli.
kyllähän se on aina ollut ainakin minun kohdallani "aikalailla" riippuvaista, se juuri tästä syystä ansion saaminen työstä.
Ja kai juuri siksi olenkin vaihtanut työn antajaa , kylläkin sama ammatti on pysynyt vuosien aikana.ullamirjami kirjoitti:
kyllähän se on aina ollut ainakin minun kohdallani "aikalailla" riippuvaista, se juuri tästä syystä ansion saaminen työstä.
Ja kai juuri siksi olenkin vaihtanut työn antajaa , kylläkin sama ammatti on pysynyt vuosien aikana.ansion takia ,olenkin ollut riippuvainen työstäni ,en onneksi työn antajasta.
- Katicat2
ullamirjami kirjoitti:
ansion takia ,olenkin ollut riippuvainen työstäni ,en onneksi työn antajasta.
Pojanpoika, tämän kevään ylioppilas moitti työvoimatoimistoa "työkkäriä". Ei sieltä mitään työtä saa, siksi ilmottautui itse vuokratyöfirmaan.
Monenmoisia hommia on tehnyt eri paikoissa, haravatehtaalla on kuulema ollut mukavinta. Tuon ikäiselle on hyvin opettavaista nähdä monenlaisia työpaikkoja ja tehdä käsillään töitä. Pahinta olisi olla tyhjän panttina ilman mitään tekemistä. Työ saa päivään jonkinmoisen järjestyksen, ettei menen nuoren miehen päivät nukkumiseen ja yöt tietsikan ääressä. Mikä tärkeintä, saa rahaa sillä eläminen maksaa. - ullapulla*
Katicat2 kirjoitti:
Pojanpoika, tämän kevään ylioppilas moitti työvoimatoimistoa "työkkäriä". Ei sieltä mitään työtä saa, siksi ilmottautui itse vuokratyöfirmaan.
Monenmoisia hommia on tehnyt eri paikoissa, haravatehtaalla on kuulema ollut mukavinta. Tuon ikäiselle on hyvin opettavaista nähdä monenlaisia työpaikkoja ja tehdä käsillään töitä. Pahinta olisi olla tyhjän panttina ilman mitään tekemistä. Työ saa päivään jonkinmoisen järjestyksen, ettei menen nuoren miehen päivät nukkumiseen ja yöt tietsikan ääressä. Mikä tärkeintä, saa rahaa sillä eläminen maksaa.mahtanut saada kesätöitä.
Töitä riittää näin kesällä ,varsinkin ulkotyötä, ,
mikä olisikin hyvää liikkua raittiissa ilmassa jaksaisivat sitten talven pimeinä olla sisällä opiskelemassa. - marke-irmeli
ullapulla* kirjoitti:
mahtanut saada kesätöitä.
Töitä riittää näin kesällä ,varsinkin ulkotyötä, ,
mikä olisikin hyvää liikkua raittiissa ilmassa jaksaisivat sitten talven pimeinä olla sisällä opiskelemassa.eikä enää tarvitsekaan, nimittäin sitä, mikä minusta isona tulee. Olen kuusitoista- vuotiaasta ollut työelämässä, nyt olen vähän yli kuusikymppinen ja eläkkeellä. Mitään opiskeltua ammattia ei ole, silti pitkiä työsuhteita on ollut teollisuudessa, viimeisin kesti 20 vuotta. Nuorille olen kyllä aina sanonut, että kannattaa opiskella mahdollisimman paljon vaikka sitten töikseen tekisi mitä. Itse olen jäänyt opiskelusta paitsi aikanaan olosuhteiden pakosta, mutta se oli sitä aikaa.
Harkitsin yhdessä vaiheessa opiskelemaan lähtemistä ja alan vaihtoa, mutta jämähdin kuitenkin työpaikkaani, joka on hiukan harmittanut jälkeen päin. No, tänä päivänä nautin kun ei tarvitse enää lähteä selkälihaksia haastavaan(ei järkeä haastavaan) työhön. Nykyajan nuorethan eivät niin raskaihin töihin vuosikymmeniksi jäisikään,ovat fiksumpia...
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Saako kaunis ihminen parempaa kohtelua?
Onko kauniin ihmisen elämä "helpompaa" kuin tavallisen näköisen ihmisen? Olen kuullut väittämän, että kaunis ihminen saa1774834- 123416
En rehellisesti usko et oisit
Sekuntiakaan oikeasti mua kaivannut. Tai edes miettinyt miten mulla menee. Jotenkin todennäköisesti hyödyt tästäkin jos402233Näin sinusta taas unta!
Unessa olin pakahtuneesti rakastunut sinuun. Olimme vanhassa talossa jossa oli yläkerran huoneissa pyöreät ikkunat. Pöly262004Paljonko aikaa on kulunut siitä kun viimeksi tapasit hänet?
Päiviä? Viikkoja? Kuukausia? Vuosia?471946Se oli siinä sitten
Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on määrännyt kaiken maan Ukrainalle toimittaman sotilaallisen tuen tauolle, kertoo6801906- 1171841
- 1381767
- 451525
En muuttaisi sinusta mitään
Ensin olit etäinen ja yritin pysyä tutkan alapuolella. Mutta ei silmiltäsi jää mitään huomaamatta, kuten minulla ei kuul101431