Ensireaktio diagnoosiin oli ainakin minun kohdalla sellainen joka yllätti itseni.
Kun syöpälääkäri soitti illalla kotiin ja kertoi niin jotenkin menetin järkevän toimintakyvyn hetkeksi.
Sanoin vain puhelimeen että jahah. Sitten pistin puhelimen kiinni enkä halunnut kuulla muuta.
Aamulla oli ajatus sen verran seljennyt että menin suoraan hänen vastaanotolleen ja poikkesin huoneeseen pyytämään anteeksi käytöstäni.
Hän sanoi että älä välitä kyllä hän sen tajusi eikä tuo ole mitenkään outo reaktio.
Sitten sovimme milloin tulen kuulemaan jatkosta, taisi olla seuraava päivä.
Millaisia reaktioita teillä oli lääkärin luona ja senjälkeen.
Ensiraektio diagnoosiin
Elisama
21
1582
Vastaukset
- Ira¤
näkui patti jonka itse jo olin löytänyt,otettiin ultra ja ohutneulanäyte.Mieslääkäri istui selkä minuunpäin,totesin,taitaa olla syöpä,hän vastasi on se.Lähdin kotiin enempää emme puhuneet.Kävelin koko matkan ajattelin vaan että se on syöpä,ja kenellekköhän pitäisi ilmoittaa.
- Pilikkumi
Mulla nuori naislääkäri katseli ultralla tuota vatsanpuolta. Katseli aikansa ja aikansa, josta arvelin et jottai ylimääräistä näkyy, muttei se mulle mitään puhunu. Sit sanoi hoitsulle et soitappa se erikoislääkäriki tätä ihimettelemään. Siinä he sitten laittoivat viisaat päänsä yhteen ja päättivät, että syöpä taitaa olla. Laitetaanko suoraan syöpäosastolle. Huvittavaa (ei siinä vaiheessa kyllä ollut) oli se et ei ne mulle mittää puhunu suoraan. Mää olin van se vatsa ja heidän lääketieteellinen onkelma.Kyllähän siinä hiki meinas pintaan nousta. Onneksi kuitenkin varmana syöpänä pidetty olikin siten jotain muuta.
Lääkäri ilmoitti pitkän välimatkan takia mulle puhelimitse että teillä on syöpä, mutta sanoi että saan soittaa hänen puhelimeen ihan milloin vain kun haluan oli yö tai päivä.
Tuosta ilmoituksesta meni reilu viikko kun tapasin lääkärin.
Sinä päivänä kun sain tiedon avasin joulu lahjat kun sain tietää pari päivää ennen Joulua diagnoosin. Ja pyysin miestänikin avaamaan että hän näkee mitä kivaa olen ostanut.(Varmaan kuvittelin että en elä kahta päivää jouluaattoon)Ja sen jälkeen otin hömpsyt konjakki pullosta.
Nyt kun jälkeen päin miettii että kyllä sitä oli usvassa ei sitä osannut ajatella järkevästi vaikka kuvittelin olevani tolpilla.En muista Joulusta paljon mitään enkä välipäivistä.
Sitten ennen uutta vuotta Istuttiin mieheni kanssa sängyllä lääkärin huoneessa hänen edessään, ja kysyin heti, että milloin mä kuolen.
Se sano, että sä et kuole, että sä istut siinä siksi että mä parannan sut. Silloin tuli kyyneleet.
Ja päätin, että lekuri voi mua ainoastaan parantaa vaan aloin itsekkin ajatella järkevästi. Viikon kun oli kerennyt rämpeä suossa ylös ja alas.
Ja nyt siitä on 5kk ja oikein kun miettii niin on se ollut hullun myllyä. Leikkaukset, hoidot, toipumiset ja nyt olen jo käynyt kerran kontrollissakin ja tulen käymään 3kk välein. Ja maanataina lähen töihin.
Mutta on ollu haipakkaa 5kk - mutta toisaalta on päivi'kin mitä en koskaan vaihtaisi pois tästäkään koettelemuksesta.- Raspikurkku
Pää meni ihan tyhjäksi enkä osannut muuta kuin sanoa "Vai niin". Sitten kun piti kertoa lähipiirille niin minä kerroin sen olevan pahanlaatuinen kasvain, syöpä-sanaa vältin käyttämästä kun se kuulosti paljon pahemmalta. Pari viikkoa meni ja sitten alkoi vasta normalisoitua.
Tämä toinen kerta oli erilaista. Ensimmäiset reaktiot olivat sellaisia että näin nasisvaltaisella palstalla ei viitsi kertoa muuta kuin että hiljaa mielessäni tuli käytettyä enempi gynekologiaan liittyvää kieltä. Ensimmäisellä kerralla palasin töihin odottamaan hoitojen alkua, nyt pantiin heti sairauslomalle. - pikkuhöpsäkkä
Lääkäri ilmoitti pitkän välimatkan takia mulle puhelimitse että teillä on syöpä, mutta sanoi että saan soittaa hänen puhelimeen ihan milloin vain kun haluan oli yö tai päivä.
Tuosta ilmoituksesta meni reilu viikko kun tapasin lääkärin.
Sinä päivänä kun sain tiedon avasin joulu lahjat kun sain tietää pari päivää ennen Joulua diagnoosin. Ja pyysin miestänikin avaamaan että hän näkee mitä kivaa olen ostanut.(Varmaan kuvittelin että en elä kahta päivää jouluaattoon)Ja sen jälkeen otin hömpsyt konjakki pullosta.
Nyt kun jälkeen päin miettii että kyllä sitä oli usvassa ei sitä osannut ajatella järkevästi vaikka kuvittelin olevani tolpilla.En muista Joulusta paljon mitään enkä välipäivistä.
Sitten ennen uutta vuotta Istuttiin mieheni kanssa sängyllä lääkärin huoneessa hänen edessään, ja kysyin heti, että milloin mä kuolen.
Se sano, että sä et kuole, että sä istut siinä siksi että mä parannan sut. Silloin tuli kyyneleet.
Ja päätin, että lekuri voi mua ainoastaan parantaa vaan aloin itsekkin ajatella järkevästi. Viikon kun oli kerennyt rämpeä suossa ylös ja alas.
Ja nyt siitä on 5kk ja oikein kun miettii niin on se ollut hullun myllyä. Leikkaukset, hoidot, toipumiset ja nyt olen jo käynyt kerran kontrollissakin ja tulen käymään 3kk välein. en pysty enaää töihin.
Mutta on ollu haipakkaa 5kk - mutta toisaalta on päivi'kin mitä en koskaan vaihtaisi pois tästäkään koettelemuksesta. - joyder
ensimmäisestä kerrastani kirjoitinkin jo tuolla toisessa ketjussa aiemmin, mutta toisella kerralla sain vastauksen ystävänpäivänä tänä vuonna, että syöpä se on ja leikataan. Sisareni oli juuri samana aamuna noussut ilmaan lentokoneella lähteäkseen Afrikkaan kolmeksi kuukaudeksi.
En voinut siis kertoi epäilyistäni ja sitten diagnoosista juuri kellekään, kun ajattelin, että en kestä sitä hössötystä niinkuin viime kerralla. Lääkärin kanssa sovittiin leikkauspäivämäärä. Leikkaukseen asti olisin normaalisti töissä.
Perjantain jaksoin sinnitella tuloksen saannin jälkeen töissä, mutta kun tulin kotiin aukasin kossupullon ja ryyppäsin ja siivosin kaksi vuorokautta. Sitten totesin, että nyt olen valmis. Pääsiäisenä ennen leikkausta menin Valamoon ja kohtasin jumalani, sytytin kynttilät kaikille läheisilleni ja varsinkin tulevalle uudelle keskoskummipojalleni joka syntyi pääsiäis-sunnuntaina.
Kun tulin sunnuntaina kotiin ensimmäisenä menin katsomaan ystävääni joka oli juuri synnyttänyt. Seuraavana päivänä sovin treffit vanhan kaverini kanssa ja harrastin kiihkeitä hetkiä, kuten maailmanlopun edellä. Pääsiäisen jälkeen tiistaina minut leikeltiin ja todettiin jo heräämössä, että ei ollut sen vakavampaa. Kotiutumisen jälkeen lääkäri soitti vielä minulle kotiin ja kertoi, että tällä kertaa hoitoja ei tarvita ja kontrollikäynti on sovittu.- Admirer
Olen seuraillut palstaa jonkin aikaa ja ehdoton suosikkini olet sinä Joyder! Kirjoituksesi ovat todella "siistejä" ja niin kaunokirjallisia. Sinä olet lahja! Oletko harkinnut kirjailijan uraa?
- joyder
Admirer kirjoitti:
Olen seuraillut palstaa jonkin aikaa ja ehdoton suosikkini olet sinä Joyder! Kirjoituksesi ovat todella "siistejä" ja niin kaunokirjallisia. Sinä olet lahja! Oletko harkinnut kirjailijan uraa?
Kauniista sanoistasi. No koko ikäni olen kirjoittanut vaan en ole vielä päässyt kirjaan asti. Olen kyllä melkein kirjan kirjoittanut, kun kirjoitin syöpäni siis ensimmäisen aikana tuntemani tuntemukset alas paperille. Nyt harkitsen jos kirjoittaisin toisenkin paperille ihan vaan huvikseni.
Muutamia vuosia sitten opin erään hyvän tuttavani avulla, joka aina luki kirjoitelmiani pyörittelemään kielikuvia ja antamaan ajatuksille toisenlaisia ilmenemismuotoja, jotka kuvaavat paremmin ehkä ko. asiaa.
Toisaalta tarkoitukseni ei ole heräättää liiallista huomiota, koska siinä tapauksessa ilkeät kielet käyvät kimppuuni, mutta itselläni on kuitenkin halu jakaa kokemani ja tietoni ja taitoni, jotka ovat tässä prosessissa tulleet itseeni kaikkien niiden ihmisten kesken, jotka ovat asiasta kiinnostuneet ja mikä sen oivallisempi paikka kuin tämä keskustelufoorumi.
Mukavaa, että olet jaksanu seurata minun ja siinä samassa muidenkin kirjoittelua! Hyvää tulevaa kesää sinulle!
- vähän selvyyttä
Kui on mahdollista kenenkään vaan poiketa seuraavana aamuna aikaa varaamatta syöpälääkärin huoneessa ja saada vielä aika keskusteluun seuraavaksi päiväksi. Ja kelle syöpälääkärit soittaa kotiin illalla. Nyt ei jää kuin yksi mahdollisuus. Sinä olet töissä paikassa jossa on syöpälääkäreitä. Ei ole enää vaikea arvata ammattiasi. Ei se mitään ei se paha ammatti ole. Onhan se syöpä sellainen että se tulee lääkäreihinkin. Menikö pahasti pieleen ei tainnut???????????????Hyvää kesää silti sulle. Kirjoita joskus.
- nyt tuo
hullunhommasi turha vainoaminen senkin apina
- joyder
Ensiksi totean, että täytyy olla pirun utelias, että jonkun ihmisen ammatti ja tekemiset jaksaa kiinnostaa sen verran, että se täytyy ihan ääneen sanoakkin.
Ensinnäkin kun minulla oli hoidot päällä, niin jos mulla oli lääkärille asiaa mä saatoin poiketa sytostaattipolilla ja kun lääkärin kierto alko siellä niin hän otti minut samalla vastaan ilman mitään aikoja varaamatta tai sen kummemmin kyselemättä, kun kerran tarve lääkäriin oli.
Lisäksi minulla oli nippu lääkäreiden puhehelinnumeroita, päivystys- ja sekä henkilökohtaisin numeroita, jotta kun minulle hätä tuli tai paniikki niin sain aina jonkun heistä kiinni. Minulla oli yksi vastaava lääkäri joka loppujen lopuksi sitten niputti kaikki asiani sitten sairaskertomukseeni.
Sekä aina saatoin myös soittaa omalle osastolleni, jossa olin kirjoilla jopa öisin, että jos hätä on ja sieltä he jo varasivat seuraavalle aamulle minulle lääkärin tai jopa vuoteen osastolle jos minusta siltä tuntui, ettei se niinkovin ihmeellistä se ole se lääkäriin pääseminen.
Monesti kun lääkärillä oli asiaa seuraavasta hoidosta tai jostain muusta käytännön asiasta niin hän soitti illalla minulle osastolta omana päivystysaikanaan tai jopa viikonloppuna. Hehän ovat töissä riippumatta siitä onko pyhä vai arki. Tietenkin yleensä vielä liikkuvan ihmisen saa paremmin kiinni ilta-aikaan, että siksi kait se puhelin soi silloin.
Joskus jopa sovimme lääkärin kanssa aamukäynnillä, että kun tulokset tulevat niin hän soittaa tai joku muu soittaa osastolta tulokset illan aikana, jotta saamme varmuuden hoitoprosessin jatkosta sekä hän, että minä.
Itse en todellakaan ole kyseisessä sairaalassa töissä,vaikka sosiaali- ja terveyspuolella vaikutankin työni puolesta. - Ira¤
joyder kirjoitti:
Ensiksi totean, että täytyy olla pirun utelias, että jonkun ihmisen ammatti ja tekemiset jaksaa kiinnostaa sen verran, että se täytyy ihan ääneen sanoakkin.
Ensinnäkin kun minulla oli hoidot päällä, niin jos mulla oli lääkärille asiaa mä saatoin poiketa sytostaattipolilla ja kun lääkärin kierto alko siellä niin hän otti minut samalla vastaan ilman mitään aikoja varaamatta tai sen kummemmin kyselemättä, kun kerran tarve lääkäriin oli.
Lisäksi minulla oli nippu lääkäreiden puhehelinnumeroita, päivystys- ja sekä henkilökohtaisin numeroita, jotta kun minulle hätä tuli tai paniikki niin sain aina jonkun heistä kiinni. Minulla oli yksi vastaava lääkäri joka loppujen lopuksi sitten niputti kaikki asiani sitten sairaskertomukseeni.
Sekä aina saatoin myös soittaa omalle osastolleni, jossa olin kirjoilla jopa öisin, että jos hätä on ja sieltä he jo varasivat seuraavalle aamulle minulle lääkärin tai jopa vuoteen osastolle jos minusta siltä tuntui, ettei se niinkovin ihmeellistä se ole se lääkäriin pääseminen.
Monesti kun lääkärillä oli asiaa seuraavasta hoidosta tai jostain muusta käytännön asiasta niin hän soitti illalla minulle osastolta omana päivystysaikanaan tai jopa viikonloppuna. Hehän ovat töissä riippumatta siitä onko pyhä vai arki. Tietenkin yleensä vielä liikkuvan ihmisen saa paremmin kiinni ilta-aikaan, että siksi kait se puhelin soi silloin.
Joskus jopa sovimme lääkärin kanssa aamukäynnillä, että kun tulokset tulevat niin hän soittaa tai joku muu soittaa osastolta tulokset illan aikana, jotta saamme varmuuden hoitoprosessin jatkosta sekä hän, että minä.
Itse en todellakaan ole kyseisessä sairaalassa töissä,vaikka sosiaali- ja terveyspuolella vaikutankin työni puolesta.syöpiksen lääkärin kännykän numero,olen soittanut kerran hänelle kun olin pulassa ja auttoi.
- hienot systeemit!
Ira¤ kirjoitti:
syöpiksen lääkärin kännykän numero,olen soittanut kerran hänelle kun olin pulassa ja auttoi.
Ei täällä lääkäreille soitella. Jos on asiaa, niin sairaanhoitajalle voi pirauttaa, tai soittaa vastaanottoon ja pyytää varaamaan aika. Minun syöpäni kyllä oli lievä. Ehkä vaikeita tapauksia kohdellaan hellemmin.
- Ira¤
hienot systeemit! kirjoitti:
Ei täällä lääkäreille soitella. Jos on asiaa, niin sairaanhoitajalle voi pirauttaa, tai soittaa vastaanottoon ja pyytää varaamaan aika. Minun syöpäni kyllä oli lievä. Ehkä vaikeita tapauksia kohdellaan hellemmin.
minäkään,yritän terveyskeskuksessa hoitaa asiat,ja mikäli syöpään viittaavaa soitan oirepolille jostaa saa ajan lääkärille.Se puhelinnumero on vaan hätätapausta varten.
- ainakaan
joyder kirjoitti:
Ensiksi totean, että täytyy olla pirun utelias, että jonkun ihmisen ammatti ja tekemiset jaksaa kiinnostaa sen verran, että se täytyy ihan ääneen sanoakkin.
Ensinnäkin kun minulla oli hoidot päällä, niin jos mulla oli lääkärille asiaa mä saatoin poiketa sytostaattipolilla ja kun lääkärin kierto alko siellä niin hän otti minut samalla vastaan ilman mitään aikoja varaamatta tai sen kummemmin kyselemättä, kun kerran tarve lääkäriin oli.
Lisäksi minulla oli nippu lääkäreiden puhehelinnumeroita, päivystys- ja sekä henkilökohtaisin numeroita, jotta kun minulle hätä tuli tai paniikki niin sain aina jonkun heistä kiinni. Minulla oli yksi vastaava lääkäri joka loppujen lopuksi sitten niputti kaikki asiani sitten sairaskertomukseeni.
Sekä aina saatoin myös soittaa omalle osastolleni, jossa olin kirjoilla jopa öisin, että jos hätä on ja sieltä he jo varasivat seuraavalle aamulle minulle lääkärin tai jopa vuoteen osastolle jos minusta siltä tuntui, ettei se niinkovin ihmeellistä se ole se lääkäriin pääseminen.
Monesti kun lääkärillä oli asiaa seuraavasta hoidosta tai jostain muusta käytännön asiasta niin hän soitti illalla minulle osastolta omana päivystysaikanaan tai jopa viikonloppuna. Hehän ovat töissä riippumatta siitä onko pyhä vai arki. Tietenkin yleensä vielä liikkuvan ihmisen saa paremmin kiinni ilta-aikaan, että siksi kait se puhelin soi silloin.
Joskus jopa sovimme lääkärin kanssa aamukäynnillä, että kun tulokset tulevat niin hän soittaa tai joku muu soittaa osastolta tulokset illan aikana, jotta saamme varmuuden hoitoprosessin jatkosta sekä hän, että minä.
Itse en todellakaan ole kyseisessä sairaalassa töissä,vaikka sosiaali- ja terveyspuolella vaikutankin työni puolesta.voi soitella lääkäreille milloin vain, ainoastaan puhelinaikaan, joka on lyhyt aika määrättyyn kellonaikaan arkisin. Hoitajille paremminkin voi soittaa, ja he antavat sitten aikoja lääkärille, jos on tarvetta! Hoitajan luokse voi myös mennä, jonottamalla arkisin. olisiko vähän leuhkaa kirjoitella tuollaisia, kuinka on lääkärin hyvä tuttu??
- joyder
ainakaan kirjoitti:
voi soitella lääkäreille milloin vain, ainoastaan puhelinaikaan, joka on lyhyt aika määrättyyn kellonaikaan arkisin. Hoitajille paremminkin voi soittaa, ja he antavat sitten aikoja lääkärille, jos on tarvetta! Hoitajan luokse voi myös mennä, jonottamalla arkisin. olisiko vähän leuhkaa kirjoitella tuollaisia, kuinka on lääkärin hyvä tuttu??
Mä olen tasan tarkkaan tuntenut lääkärini toukokuusta 2004, mutta olen onnistunut ehkä solmimaan osaston ja lääkärin kanssa sellaiset yhteistyösuhteet, että näin se minun kohdalla on toiminut tähän asti.
Viimeksikin kun olin pääsiäislomalla ja tiesin, että sen jälkeen joudun leikkaukseen niin lääkäri sanoi ennen pääsiäistä kun tavattiin ja kerrattiin leikkauksen kulku, että jos pääsiäisenä on hankala olla tai tule ongelmia soitto osastolle riittää niin he hakevat hänet puhelimen ääreen.
En tiedä onko hän niin asiaansa vihkiytynyt lääkäri, että haluaa potilaansa tuntevan olevan ihmisiä joita hoidetaan eikä mitään muuta. Leikkauksen jälkeenkin hän kävi kaksi kertaa osastolla tarkistamassa vointini ja, että paperini ja kotiutusasiani on kunnossa.
Enkä voi sanoa, että enkö olisi saanut hyvää palvelua myös talon hoitajilta, varmasti kaikkiin kipuihini ja olotiloihin on reagoitu. Kaiken avun olen saanut minkä olen tarvinnut ja loppu on ollut minusta itsestäni kiinni.
Olen ollut vain ihan tavallinen potilas. - yrittänyt soittaa
Ira¤ kirjoitti:
syöpiksen lääkärin kännykän numero,olen soittanut kerran hänelle kun olin pulassa ja auttoi.
syöpäpolin lääkärille kännykkänumeroon - ikinä ei ole vastattu.
Kunnes tajusin ettei sovi niin edes tehdä.
Lääkäreillä on soitto ajat,jolloin heille voi soittaa. - Ira¤
yrittänyt soittaa kirjoitti:
syöpäpolin lääkärille kännykkänumeroon - ikinä ei ole vastattu.
Kunnes tajusin ettei sovi niin edes tehdä.
Lääkäreillä on soitto ajat,jolloin heille voi soittaa.tilanne ettei vaihtoehtoa ollut,kyllä hän vastasi
ja auttoi.Muualta kyllä haen apua mikäli tarvitsen,enkä
turhaan soittele,tokkopa enää.
- voi menn
lääkärin huoneeseen noin vaan sinä valehtelet ja muutki ystäväsi jotka tässä ketjussa näin väittää
- Ira¤
eräissä tapauksissa,esim. läheisen itsemurhan tapahtuessa,poikkeustilanteissa,tietty kysyttäessä
ensin.
- ainakin olin
varmaan viikon ennenkuin suostuin ajattelemaankaan koko asiaa tuntui niin kauhistavalta
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
En voi jutella kanssasi
tietenkään, mutta täällä voin sanoa sinulle, että se sinun hiljaisuutesi ja herkkyytesi eivät ole heikkoutta. Ne ovat ih496315Trump ja Vance murskasivat ja nolasivat Zelenskyn tiedotusvälineiden edessä Valkoisessa talossa.
Jopa oli uskomaton tilaisuus Valkoisessa talossa. Zelensky jäi täydelliseksi lehdellä soittelijaksi suhteessa Trumpiin j6422611Kokoomus haluaa hoitaa flussat yksityisellä, jotta säästettäisiin rahaa ja aikaa
Mies hakeutui Terveystalo Kamppiin flunssaoireiden takia helmikuisena sunnuntai-iltana. Diagnoosiksi kirjattiin influens831209- 821123
Mikä on kaivattusi ärsyttävin piirre?
Mun kaivattu on erittäin vastahakoinen puhumaan itsestä. Kääntää puheenaiheen aina muuhun kun hänestä tulee puhetta.791087Rakkaus ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee yhdessä TOTUUDEN kanssa.
Tajuatteko, että jotkut ihmiset pitävät siitä, kun toiset kaatuvat? He nauttivat siitä, kun toiset mokaavat tai käyttävä3011074Anteeksi Pekka -vedätys
Apuna Ry:n somessa levinnyt Anteeksi Pakka -kampanja saa aina vaan kummallisempia piirteitä. ”Mä pyydän anteeksi. Mä601068- 78983
- 66951
- 228854