Taas tuolla yhdessä ketjussa vänkytetään yhdelle, joka kertoo, ettei olisi halunnut lasta siihen elämäntilanteeseen, että 'hänhän halusi sen lapsen'. Miten joillekin ei mene jakeluun se, milloin jotakin Halutaan ja milloin se on vain se pienempi paha, joka valitaan?!
Otetaanpa se Eila taas esimerkiksi:
Lääkäri on ilmoittanut naapurin Eilalle, että mikäli hänen kuolioon menneitä varpaitaan ei poisteta, hän tulee kuolemaan? Eila valitsee varpaidenpoiston, joka suoritetaan sairaalassa hetimiten. Toinen naapuri kysyy sinulta, miksi Eilan varpaat poistettiin (Eila on nyt tässä luvannut sinun kertoa kysyville, miten asiat ovat). Vastaatko a) koska Eila halusi niin, vaiko b) koska hän olisi muutoin kuollut?
Tällä yksinkertaisella kysymyksellä/vastauksella saamme selvitettyä, halusiko Eila lähtökohtaisesti varpaidenpoistoa.
Kun joku on tahtomattaan raskaana, _eikä halua lasta_, on hänellä kaksi vaihtoehtoa; joko synnyttää lapsi tai abortoida (lain puitteissa). Mikäli abortti on esim. juuri henkilökohtaisen näkemyksen (abortista) vuoksi mahdoton vaihtoehto, silloin ei voi muuta kuin synnyttää. Onko sitten niin, että silloin halutaankin yht'äkkiä se lapsi? Ei todellakaan ole, vaan silloin valitaan se pienempi paha, aivan, kuten naapurin Eilakin valitsi sen varpaidenpoiston, jota kukaan tuskin lähtökohtaisesti haluaa, mutta joka pelastaa siltä suuremmaksi koetulta pahalta.
Jos jaarittelemaan lähdetään, voidaan ihan kaikista valinnoista sanoa, että 'niin haluttiin'- voidaan siis sanoa esim. vaikkapa, että ihmiset halusivat juosta keskitysleirillä sähköaitaan, ja että he siis tekivät sen, koska halusivat niin, mutta taas voidaan se lähtökohtainen haluaminen/ei-haluaminen selvittää näin: Vastaatko kysymykseen, miksi juutalaiset juoksivat keskitysleirillä sähköaitaan a) koska he halusivat niin b) koska he eivät kestäneet enää leirin oloja ja pelkäsivät muita tulevia asioita? (valitsivatko he siis pienemmäksi näkemänsä pahan, vaiko ihan vapaasti tuon vaihtoehdon).
Jos edelleen halomme hiuksia, voimme sanoa jokaisesta abortintekijästäkin, että hän teki abortin, koska halusi tehdä sen, vaikka päätös olisi ollut, miten vaikea ja suruatuottava tahansa- kritiikin alla olevien sosiaalisten syiden lisäksi myös vaikkapa raiskatun tai terveydellisistä syistä abortin tekevän kohdalla- mutta onko se totuudenmukaista ja oikein mennä väittämään noin ja sanoa kyseiselle ihmiselle, että 'kultaseni, sinä teit sen abortin, koska sinä halusit tehdä sen' aivan, kuten eräs väittää tuolla aikaisemmassa keskustelussa hänelle, joka kertoo, ettei halunnut lasta siihen elämäntilanteeseen, mutta ei millään pystynyt aborttiinkaan (jolloin jäi vain yksi vaihtoehto), tyyliin, että "kultaseni, sinä synnytit lapsen koska Halusit tehdä niin"?
Kuten sanottu; ihminen voidaan saada (olosuhteet, toiset ihmiset teoillaan) haluamaan vaikka ja mitä, mutta kun sanotaan, että 'en halunnut lasta' tarkoitetaan yleensä sitä, ettei lähtökohtaisesti haluttu lasta, vaikka sitten valittiinkin (sekundaarisesti haluttiinkin) se vaihtoehto! Se, ettei päätöshetkellä halua sitä lasta, ei kuitenkaan estä lapsen muuttumista halutuksi raskauden edetessä tai hänen syntymänsä jälkeen, eikä hänen rakastamistaan ajan myötä.
Olen itse kokenut asian läheltä, kun ystäväni, joka oli aiemmin tehnyt abortin ja todennut, ettei koskaan enää siihen kykene, tuli melko pian uudelleen ei-toivotusti raskaaksi, ja piti lapsen, koska ei yksinkertaisesti kyennyt enää toista lastaan tappamaan. Koko raskauden ajan kyseinen ihminen sanoi, ettei haluaisi nyt lasta, ja että hänen elämänsä on pilalla, mutta ONNEKSI lapsen syntymän jälkeen hänen mielensä muuttui hyvin äkkiä ja lapsesta tuli hänen elämänsä paras asia (omien sanojensa mukaan)!
Haluta vai ei-haluta?!
92
2185
Vastaukset
- Tristar
sanoi rakastavansa lastaan ja halunneensa hänet, raskauden alkaminen vain oli ei-toivottu. Ymmärrän hyvin, minunkin raskauteni oli viime kerralla ei-toivottu mutta muuttui toivotuksi.
Hän ei tehnyt aborttia koska halusi jatkaa raskautta. Hyvin yksinkertaista. Aivan samalla tavoin kuin joku samassa tilanteessa voisi periaatteessa haluta lapsen, mutta päätyisi aborttiin koska haluaisi lasta kuitenkin vähemmän kuin aborttia, ei tahtoisi keskeyttää mutta ei pysty lastakaan vastaanottamaan.
Ei vain haluta tai ei-haluta, mukana on tunteita laidasta laitaan.
***- ap.
kertoo, että on nyt raskausviikolla 13 ja Nyt onnellinen siitä, että piti lapsen, mutta hän kertoo myöskin mm. näin:
>>no kerron sitten
Kirjoittanut: edellinen 10.6.2008 klo 12.03
missään nimessä en lasta olisi halunnut mutta en aborttiinkaan halunnut ryhtyä ajatusten selkiydyttyä, ELI EN HALUNNUT HÄNTÄ SISÄLTÄ POIS OTTAA! mielessä kävi kyllä että toivottavasti en ala syyttää häntä pieleen menneistä asioista, mutta turhaan sitä pelkäsin.>........................
Kirjoittanut: .............................. 10.6.2008 klo 22.26
en olisikaan halunnut siihen taloustilanteeseen mitään lasta mutta en myöskään vaikka ajatuksissa kävi niin pystynyt aborttiin. ja taustalla vaikutti sekin että olimme kolme vuotta kolmatta yrittäneet saada kovasti, kumpikin kävi kokeissa, minulla oli lääkehoidot, lääkärit olivat ymmällään että miksei tule enää raskaaksi, syy ei ikinä selvinnyt. se sitten tapahtui vahinkona koko raskaaksi tulo vaikka mitään tarkoitusta ei ollut, olin koulun juuri aloittanut ja saanut hyvälle mallilleen, toiveena oli että ei mitään lasta kesken koulun, kävikin sitten noin ja en pystynyt tekemään aborttia vaikka mielessä oli, huom. minulla meni eka kuukausi totuttautua siihen että olen edes raskaana. - Tristar
ap. kirjoitti:
kertoo, että on nyt raskausviikolla 13 ja Nyt onnellinen siitä, että piti lapsen, mutta hän kertoo myöskin mm. näin:
>>no kerron sitten
Kirjoittanut: edellinen 10.6.2008 klo 12.03
missään nimessä en lasta olisi halunnut mutta en aborttiinkaan halunnut ryhtyä ajatusten selkiydyttyä, ELI EN HALUNNUT HÄNTÄ SISÄLTÄ POIS OTTAA! mielessä kävi kyllä että toivottavasti en ala syyttää häntä pieleen menneistä asioista, mutta turhaan sitä pelkäsin.>........................
Kirjoittanut: .............................. 10.6.2008 klo 22.26
en olisikaan halunnut siihen taloustilanteeseen mitään lasta mutta en myöskään vaikka ajatuksissa kävi niin pystynyt aborttiin. ja taustalla vaikutti sekin että olimme kolme vuotta kolmatta yrittäneet saada kovasti, kumpikin kävi kokeissa, minulla oli lääkehoidot, lääkärit olivat ymmällään että miksei tule enää raskaaksi, syy ei ikinä selvinnyt. se sitten tapahtui vahinkona koko raskaaksi tulo vaikka mitään tarkoitusta ei ollut, olin koulun juuri aloittanut ja saanut hyvälle mallilleen, toiveena oli että ei mitään lasta kesken koulun, kävikin sitten noin ja en pystynyt tekemään aborttia vaikka mielessä oli, huom. minulla meni eka kuukausi totuttautua siihen että olen edes raskaana.suoar lainaus:
"ELI EN HALUNNUT HÄNTÄ SISÄLTÄ POIS OTTAA!"
Kuulostaako tämä sinusta tosiaan siltä että kirjoittaja piti lapsen vain koska oli pakko, eikä ensinkään sitä halunnut? Hmmh.
Etenkin pronominin "hän" käyttö tässä antaa ymmärtää että kirjoittajan mieelssä oli jo lapsi, henkilö, jota hän "ei halunnut sisältä pois ottaa", halusi synnyttää. Halusi. Mahdanko olla aivan väärässä? Väitätkö tosiaan että kirjoittaja piti lapsen koska oli pakko, ei missään nimessä halunnut pitää?
*** - sanon:
Tristar kirjoitti:
suoar lainaus:
"ELI EN HALUNNUT HÄNTÄ SISÄLTÄ POIS OTTAA!"
Kuulostaako tämä sinusta tosiaan siltä että kirjoittaja piti lapsen vain koska oli pakko, eikä ensinkään sitä halunnut? Hmmh.
Etenkin pronominin "hän" käyttö tässä antaa ymmärtää että kirjoittajan mieelssä oli jo lapsi, henkilö, jota hän "ei halunnut sisältä pois ottaa", halusi synnyttää. Halusi. Mahdanko olla aivan väärässä? Väitätkö tosiaan että kirjoittaja piti lapsen koska oli pakko, ei missään nimessä halunnut pitää?
***Tulin raskaaksi täysin hullunkurisessa elämäntilanteessa, abortti oli ainut vaihtoehto.. Mutta Ei minulle, minä en siihen kyennyt.
Minä kasvatin pienokaiseni masussani, vaikka en olisikaan tahtonut kokea elämää YHTÄÄN selvinpäin, tein sen silti, hammasta purren ja itkien, pienokaistani ajatellen.
Pienokaiseni syntyi ja siirtyi laitokselta suoraan Vastaanottokotiin odottamaan uutta kotia. sanon: kirjoitti:
Tulin raskaaksi täysin hullunkurisessa elämäntilanteessa, abortti oli ainut vaihtoehto.. Mutta Ei minulle, minä en siihen kyennyt.
Minä kasvatin pienokaiseni masussani, vaikka en olisikaan tahtonut kokea elämää YHTÄÄN selvinpäin, tein sen silti, hammasta purren ja itkien, pienokaistani ajatellen.
Pienokaiseni syntyi ja siirtyi laitokselta suoraan Vastaanottokotiin odottamaan uutta kotia.*nostaa hattua* Kumpa useampi ajattelisi samoin! Toivottavasti olet itsekin jo paremmassa jamassa!
- ap.
sanon: kirjoitti:
Tulin raskaaksi täysin hullunkurisessa elämäntilanteessa, abortti oli ainut vaihtoehto.. Mutta Ei minulle, minä en siihen kyennyt.
Minä kasvatin pienokaiseni masussani, vaikka en olisikaan tahtonut kokea elämää YHTÄÄN selvinpäin, tein sen silti, hammasta purren ja itkien, pienokaistani ajatellen.
Pienokaiseni syntyi ja siirtyi laitokselta suoraan Vastaanottokotiin odottamaan uutta kotia.teki mm. kertomani ystävänikin; kasvatti pienokaisensa kohdussaan, surren menettämäänsä vapauttaan ja nuoren ihmisen sosiaalista elämää- siis menoja, joihin ei enää voinut osallistua ystävien mukana- itkien ja hammasta purren. Ystäväni piti lapsensa, mutta alusta asti se ei ollut selvää, vaan adoptioon antaminen oli vaihtoehtona pitkään. Ystäväni EI halunnut lasta, vaan valitsi sen vaihtoehdon, joka oli siinä tilanteessa ainoa, jonka kanssa hän kykeni elämään (tiesi tarkkaan, koska aiempi abortti oli musertava kokemus)!
- Tristar
sanon: kirjoitti:
Tulin raskaaksi täysin hullunkurisessa elämäntilanteessa, abortti oli ainut vaihtoehto.. Mutta Ei minulle, minä en siihen kyennyt.
Minä kasvatin pienokaiseni masussani, vaikka en olisikaan tahtonut kokea elämää YHTÄÄN selvinpäin, tein sen silti, hammasta purren ja itkien, pienokaistani ajatellen.
Pienokaiseni syntyi ja siirtyi laitokselta suoraan Vastaanottokotiin odottamaan uutta kotia.Tuskasi mahtaa olla kauhea enkä osaa edes kuvitella mitä kävit läpi. Olit urhea, mutta arvet sait loppuelämäksesi.
okei, yksi näytetty. Täytyy sanoa että traaginen ihmiskohtalo ja toivon hartaasti ettei löydy useampaa. En toivoisi tuota tuskaa kenellekään.
*** - Tristar
ap. kirjoitti:
teki mm. kertomani ystävänikin; kasvatti pienokaisensa kohdussaan, surren menettämäänsä vapauttaan ja nuoren ihmisen sosiaalista elämää- siis menoja, joihin ei enää voinut osallistua ystävien mukana- itkien ja hammasta purren. Ystäväni piti lapsensa, mutta alusta asti se ei ollut selvää, vaan adoptioon antaminen oli vaihtoehtona pitkään. Ystäväni EI halunnut lasta, vaan valitsi sen vaihtoehdon, joka oli siinä tilanteessa ainoa, jonka kanssa hän kykeni elämään (tiesi tarkkaan, koska aiempi abortti oli musertava kokemus)!
Jokainen tekee ne ratkaisut joiden kasnsa itse pystyy parhaiten elämään. Niin myös se jolle abortti On ainut vaihtoehto.
Yksi kysymys minulla on;
"surren menettämäänsä vapauttaan ja nuoren ihmisen sosiaalista elämää- siis menoja, joihin ei enää voinut osallistua ystävien mukana- itkien ja hammasta purren."
Äkkiseltään keksin yhden menon johon ei raskauden vuoksi voi osallistua; laskuvarjohyppy. En tahdo olal ilkeä mutta raskauden vuoksi ei tarvitse luopua mistään menosta ystävien kanssa, vain alkoholin ja huumeidenkäytöstä on luovuttava.
*** - ap.
Tristar kirjoitti:
suoar lainaus:
"ELI EN HALUNNUT HÄNTÄ SISÄLTÄ POIS OTTAA!"
Kuulostaako tämä sinusta tosiaan siltä että kirjoittaja piti lapsen vain koska oli pakko, eikä ensinkään sitä halunnut? Hmmh.
Etenkin pronominin "hän" käyttö tässä antaa ymmärtää että kirjoittajan mieelssä oli jo lapsi, henkilö, jota hän "ei halunnut sisältä pois ottaa", halusi synnyttää. Halusi. Mahdanko olla aivan väärässä? Väitätkö tosiaan että kirjoittaja piti lapsen koska oli pakko, ei missään nimessä halunnut pitää?
***'En halunnut häntä sisältä pois ottaa' tarkoita juuri sitä, ettei hän halunnut tehdä sitä aborttia (ei kertomansa mukaan kyennyt siihen, eikä silloin luonnollisesti halunnutkaan).
Hän-sanan käyttö- etenkin näin jälkeenpäin- ei merkitse ollenkaan sitä, mitä selitit. 'Hänestä' puhuvat muuten ihan abortintekijätkin monesti, vaikka eivät halua sitä lasta- 'häntä'!
Kirjoittaja kertoo, että EI halunnut lasta siihen elämäntilanteeseen, mutta ei kyennyt aborttiinkaan!
Meinaatko, että ne keskityslerillä sähköaitaan juosseet tekivät sen (juoksivat siis siihen sähköaitaan), vaikka eivät missään nimessä olisi halunneet tehdä sitä? :D Nii-in, he eivät varmasti halunneet lähtökohtaisesti tehdä sitä, mutta olosuhteiden johdosta he halusivat _sekundaarisesti_ tehdä sen. Sekundaarinen haluaminen (esim. juosta sähköaitaan, se varpaidenpoisto tai haluta synnyttää lapsi) ei ole Haluamista siinä merkityksessä, että olisi perusteltua alkaa väittämään ihmiselle, joka kertoo, ettei halunnut lasta, että 'kultaseni, sinä halusit sen lapsen'! Aivan samoin voisit väittää varpaitaan itkevälle naapurin Eilalle, että 'mutta kultaseni, sinähän halusit, että varpaasi poistetaan' tai hengenmenon uhassa abortin tehneelle, että 'kultaseni, sinähän halusit sen abortin'...
Ymmärrätkö, että ihmisen pakottajan ei tarvitse olla aina toinen ihminen, vaan se voi olla esim. ihmisen oma omatunto?! Jotkut meistä ovat yksinkertaisesti kykenemättömiä tekemään joitakin tekoja- eli jos tekisimme, olisi jo sama vaikka hypätä sitten suoraan köydenjatkoksi (mm. ystäväni yritti aborttinsa jälkeen itsemurhaa kolme kertaa- oli mm. teholla ja todella lähellä onnistua...). Kyllä ihminen on silloin hyvinkin pakotettu! - Tristar
ap. kirjoitti:
'En halunnut häntä sisältä pois ottaa' tarkoita juuri sitä, ettei hän halunnut tehdä sitä aborttia (ei kertomansa mukaan kyennyt siihen, eikä silloin luonnollisesti halunnutkaan).
Hän-sanan käyttö- etenkin näin jälkeenpäin- ei merkitse ollenkaan sitä, mitä selitit. 'Hänestä' puhuvat muuten ihan abortintekijätkin monesti, vaikka eivät halua sitä lasta- 'häntä'!
Kirjoittaja kertoo, että EI halunnut lasta siihen elämäntilanteeseen, mutta ei kyennyt aborttiinkaan!
Meinaatko, että ne keskityslerillä sähköaitaan juosseet tekivät sen (juoksivat siis siihen sähköaitaan), vaikka eivät missään nimessä olisi halunneet tehdä sitä? :D Nii-in, he eivät varmasti halunneet lähtökohtaisesti tehdä sitä, mutta olosuhteiden johdosta he halusivat _sekundaarisesti_ tehdä sen. Sekundaarinen haluaminen (esim. juosta sähköaitaan, se varpaidenpoisto tai haluta synnyttää lapsi) ei ole Haluamista siinä merkityksessä, että olisi perusteltua alkaa väittämään ihmiselle, joka kertoo, ettei halunnut lasta, että 'kultaseni, sinä halusit sen lapsen'! Aivan samoin voisit väittää varpaitaan itkevälle naapurin Eilalle, että 'mutta kultaseni, sinähän halusit, että varpaasi poistetaan' tai hengenmenon uhassa abortin tehneelle, että 'kultaseni, sinähän halusit sen abortin'...
Ymmärrätkö, että ihmisen pakottajan ei tarvitse olla aina toinen ihminen, vaan se voi olla esim. ihmisen oma omatunto?! Jotkut meistä ovat yksinkertaisesti kykenemättömiä tekemään joitakin tekoja- eli jos tekisimme, olisi jo sama vaikka hypätä sitten suoraan köydenjatkoksi (mm. ystäväni yritti aborttinsa jälkeen itsemurhaa kolme kertaa- oli mm. teholla ja todella lähellä onnistua...). Kyllä ihminen on silloin hyvinkin pakotettu!Ennenkin olemme todenneet tämän saman väittelyn yhteydessä että jo lähtökohtaisesti emme saa mitä haluamme. Esimerkki. Tuo kirjoittaja ja minä. Molemmat tulimme raskaaksi vaikka emme halunneet. Kuin myös vaikkapa satua :D Lähtökohta tilanteelle oli jo se ettei ollut kuin "ei-haluttuja" vaihtohetoja, jos sinun määritelmälläsi mennään. Mikä tahanssa vaihtoehto oli ei-haluttu koska koko tilanne oli ei-haluttu.
Minä katson kuitenkin että oli tilanne mikä oli, siinä tialnteessa tehdään taas ratkaisu. Lapsesta tulee joko haluttu tai ei-haluttu. Halutaanko lapsi synyttää vai ei? Minusta lapsen "haluttavuutta" ei määritä se oliko raskauden alkaminen haluttu, vaan se halutaanko sitä raskautta jatkaa. Halutaanko lapsi pitää.
Jos sinun määritelmälläsi mennään, on minunkin lapseni ei-haluttu. Onko näin? Minusta hän taas on haluttu, vaikak raskaus oli ei-haluttu, tuli lapsesta haluttu kun hänet päätettiin pitää.
Huomaatko että sinä kerrot nyt minulle että "kultaseni, sinun lapsesihan on ei-haluttu!". Ja minä sanon että hän on haluttu :D sekundäärinen haluaminen on myös haluamista, vaikka sinusta nähtävästi se ei ole. Jokainen ratkaisu tehdään oman tahdon perusteella siinä tilanteessa kun se tehdään, ei toivemaailamssa jossa keskitysleiriä ei ole tai vahinkoraskautta ei tapahtunut.
*** - ap.
Tristar kirjoitti:
Jokainen tekee ne ratkaisut joiden kasnsa itse pystyy parhaiten elämään. Niin myös se jolle abortti On ainut vaihtoehto.
Yksi kysymys minulla on;
"surren menettämäänsä vapauttaan ja nuoren ihmisen sosiaalista elämää- siis menoja, joihin ei enää voinut osallistua ystävien mukana- itkien ja hammasta purren."
Äkkiseltään keksin yhden menon johon ei raskauden vuoksi voi osallistua; laskuvarjohyppy. En tahdo olal ilkeä mutta raskauden vuoksi ei tarvitse luopua mistään menosta ystävien kanssa, vain alkoholin ja huumeidenkäytöstä on luovuttava.
***joka EI halua lähtökohtaisesti lasta, mutta ei kykene aborttiinkaan, EI (edelleenkään) halua lasta, vaikka hänet synnyttääkin, vaan valitsee sen vaihtoehdon, joka on se ainoa, jonka kanssa hän voi jatkaa elämäänsä!
Ystäväni joutui luopumaan juurikin siitä alkoholinkäytöstä-> 'sosiaalisesta kännäämisestä' (käytti aik. melko useinkin ja olisi halunnut käyttää edelleen), eikä hän halunnut/kehdannut lähteä maha pystyssä oikein baariin/diskoon tanssimaankaan. Alkuraskauden pahoinvoinnin vuoksi hän joutui luopumaan melkein kaikista menoista ylipäätään ja loppuraskaudessa taas mm. laskettelusta ja ratsastuksesta. Lisäksi nuo itkut ja harmitus kohdistuivat kylläkin myöskin siihen tulevaan aikaan lapsen syntymän jälkeen, eli siis siihen, ettei silloin olisi vapaa kulkemaan, siitä lähtien, kun päätös lapsen pitämisestä 'astui voimaan'. - ap.
Tristar kirjoitti:
Ennenkin olemme todenneet tämän saman väittelyn yhteydessä että jo lähtökohtaisesti emme saa mitä haluamme. Esimerkki. Tuo kirjoittaja ja minä. Molemmat tulimme raskaaksi vaikka emme halunneet. Kuin myös vaikkapa satua :D Lähtökohta tilanteelle oli jo se ettei ollut kuin "ei-haluttuja" vaihtohetoja, jos sinun määritelmälläsi mennään. Mikä tahanssa vaihtoehto oli ei-haluttu koska koko tilanne oli ei-haluttu.
Minä katson kuitenkin että oli tilanne mikä oli, siinä tialnteessa tehdään taas ratkaisu. Lapsesta tulee joko haluttu tai ei-haluttu. Halutaanko lapsi synyttää vai ei? Minusta lapsen "haluttavuutta" ei määritä se oliko raskauden alkaminen haluttu, vaan se halutaanko sitä raskautta jatkaa. Halutaanko lapsi pitää.
Jos sinun määritelmälläsi mennään, on minunkin lapseni ei-haluttu. Onko näin? Minusta hän taas on haluttu, vaikak raskaus oli ei-haluttu, tuli lapsesta haluttu kun hänet päätettiin pitää.
Huomaatko että sinä kerrot nyt minulle että "kultaseni, sinun lapsesihan on ei-haluttu!". Ja minä sanon että hän on haluttu :D sekundäärinen haluaminen on myös haluamista, vaikka sinusta nähtävästi se ei ole. Jokainen ratkaisu tehdään oman tahdon perusteella siinä tilanteessa kun se tehdään, ei toivemaailamssa jossa keskitysleiriä ei ole tai vahinkoraskautta ei tapahtunut.
***ei tule siitä halutuksi, ettei häntä saateta tappaa abortissakaan, ja että jää vain se toinen vaihtoehto, joka on kantaa ja synnyttää se lapsi!
Lapsi synnytetään, koska Halutaan lapsi, jos raskaaksi tullaan tarkoittaen saada lapsi tai jos vahingossa alkunsa saaneen lapsen tuntee Haluavansa- tulee 'minä Haluan lapsen'- tunne, eikä päätä synnyttää häntä vain siksi, ettei kykene toiseen vaihtoehtoon (kuten mm. ihminen jonka kanssa väittelit aik. taas teki ja samoin ystäväni, joka ei kyennyt enää toiseen aborttin), eli lapsen tappamiseen abortissa! - ap.
Tristar kirjoitti:
Ennenkin olemme todenneet tämän saman väittelyn yhteydessä että jo lähtökohtaisesti emme saa mitä haluamme. Esimerkki. Tuo kirjoittaja ja minä. Molemmat tulimme raskaaksi vaikka emme halunneet. Kuin myös vaikkapa satua :D Lähtökohta tilanteelle oli jo se ettei ollut kuin "ei-haluttuja" vaihtohetoja, jos sinun määritelmälläsi mennään. Mikä tahanssa vaihtoehto oli ei-haluttu koska koko tilanne oli ei-haluttu.
Minä katson kuitenkin että oli tilanne mikä oli, siinä tialnteessa tehdään taas ratkaisu. Lapsesta tulee joko haluttu tai ei-haluttu. Halutaanko lapsi synyttää vai ei? Minusta lapsen "haluttavuutta" ei määritä se oliko raskauden alkaminen haluttu, vaan se halutaanko sitä raskautta jatkaa. Halutaanko lapsi pitää.
Jos sinun määritelmälläsi mennään, on minunkin lapseni ei-haluttu. Onko näin? Minusta hän taas on haluttu, vaikak raskaus oli ei-haluttu, tuli lapsesta haluttu kun hänet päätettiin pitää.
Huomaatko että sinä kerrot nyt minulle että "kultaseni, sinun lapsesihan on ei-haluttu!". Ja minä sanon että hän on haluttu :D sekundäärinen haluaminen on myös haluamista, vaikka sinusta nähtävästi se ei ole. Jokainen ratkaisu tehdään oman tahdon perusteella siinä tilanteessa kun se tehdään, ei toivemaailamssa jossa keskitysleiriä ei ole tai vahinkoraskautta ei tapahtunut.
***sinä aloit haluta vahinkolastasi (kertomasi mukaan) hyvin pian (jo ennen päätöksentekoa, jolloin päätit siis pitää lapsesi, koska Halusit lapsen), mutta älä oleta, että olet yhtä kuin kaikki! :D Sinä Halusit lapsen, kun taas ihminen, jonka kanssa väittelit EI halunnut, vaan teki päätöksensä lapsenpidosta (vaikka EI siis edelleenkään päätösvaiheessakaan Halunnut lasta) koska ei yksinkertaisesti kyennyt aborttiinkaan! Samoin oli ystäväni kohdalla!
- Tristar
ap. kirjoitti:
joka EI halua lähtökohtaisesti lasta, mutta ei kykene aborttiinkaan, EI (edelleenkään) halua lasta, vaikka hänet synnyttääkin, vaan valitsee sen vaihtoehdon, joka on se ainoa, jonka kanssa hän voi jatkaa elämäänsä!
Ystäväni joutui luopumaan juurikin siitä alkoholinkäytöstä-> 'sosiaalisesta kännäämisestä' (käytti aik. melko useinkin ja olisi halunnut käyttää edelleen), eikä hän halunnut/kehdannut lähteä maha pystyssä oikein baariin/diskoon tanssimaankaan. Alkuraskauden pahoinvoinnin vuoksi hän joutui luopumaan melkein kaikista menoista ylipäätään ja loppuraskaudessa taas mm. laskettelusta ja ratsastuksesta. Lisäksi nuo itkut ja harmitus kohdistuivat kylläkin myöskin siihen tulevaan aikaan lapsen syntymän jälkeen, eli siis siihen, ettei silloin olisi vapaa kulkemaan, siitä lähtien, kun päätös lapsen pitämisestä 'astui voimaan'.en nyt muista, ystäväsi varmasti luopui lapsesta synnytyksen jälkeen? Yksikään lapsi ei ansaitse kasvaa vihattuna noin.
Okei, tehdäänkö niin. Määritellään uudestaan. Minä sanon... vaikkapa että ne jotka päätyvät lapsen antamiseen adoptioon, eivät istu lapsen haluaivin taikka ei-haluaviin, kumpaankaan kategoriaan, koska he tahtovat synnyttää ennemmin kuin keskeyttää. Onko "tahtoa" parempi sana kuin "haluta" koska sinä näytät käsittävän "haluta" -sana kovin eri tavalla..?
*** - Tristar
ap. kirjoitti:
sinä aloit haluta vahinkolastasi (kertomasi mukaan) hyvin pian (jo ennen päätöksentekoa, jolloin päätit siis pitää lapsesi, koska Halusit lapsen), mutta älä oleta, että olet yhtä kuin kaikki! :D Sinä Halusit lapsen, kun taas ihminen, jonka kanssa väittelit EI halunnut, vaan teki päätöksensä lapsenpidosta (vaikka EI siis edelleenkään päätösvaiheessakaan Halunnut lasta) koska ei yksinkertaisesti kyennyt aborttiinkaan! Samoin oli ystäväni kohdalla!
Jos et tunne tuota kirjoittajaa jonka puolesta puhut, odotetaanko että Hän vastaa minulle esittämiini asioihin, ja lakkaat pistämästä sanoja hänen suuhunsa?
Minä en ole yhtä kuin kaikki, se on tasan todettu ja toistan sen monta kertaa. Myöskään sinun ystäväsi ei ole kaikki. Jokainen on yksilö. Jokainen tekee ratkaisunsa omista syistään.
Myös kirjoittaja josta puhumme. Anna hänen puhua omasta puolestaan, jookos.
*** - ap.
Tristar kirjoitti:
Ennenkin olemme todenneet tämän saman väittelyn yhteydessä että jo lähtökohtaisesti emme saa mitä haluamme. Esimerkki. Tuo kirjoittaja ja minä. Molemmat tulimme raskaaksi vaikka emme halunneet. Kuin myös vaikkapa satua :D Lähtökohta tilanteelle oli jo se ettei ollut kuin "ei-haluttuja" vaihtohetoja, jos sinun määritelmälläsi mennään. Mikä tahanssa vaihtoehto oli ei-haluttu koska koko tilanne oli ei-haluttu.
Minä katson kuitenkin että oli tilanne mikä oli, siinä tialnteessa tehdään taas ratkaisu. Lapsesta tulee joko haluttu tai ei-haluttu. Halutaanko lapsi synyttää vai ei? Minusta lapsen "haluttavuutta" ei määritä se oliko raskauden alkaminen haluttu, vaan se halutaanko sitä raskautta jatkaa. Halutaanko lapsi pitää.
Jos sinun määritelmälläsi mennään, on minunkin lapseni ei-haluttu. Onko näin? Minusta hän taas on haluttu, vaikak raskaus oli ei-haluttu, tuli lapsesta haluttu kun hänet päätettiin pitää.
Huomaatko että sinä kerrot nyt minulle että "kultaseni, sinun lapsesihan on ei-haluttu!". Ja minä sanon että hän on haluttu :D sekundäärinen haluaminen on myös haluamista, vaikka sinusta nähtävästi se ei ole. Jokainen ratkaisu tehdään oman tahdon perusteella siinä tilanteessa kun se tehdään, ei toivemaailamssa jossa keskitysleiriä ei ole tai vahinkoraskautta ei tapahtunut.
***>>Minä katson kuitenkin että oli tilanne mikä oli, siinä tialnteessa tehdään taas ratkaisu. Lapsesta tulee joko haluttu tai ei-haluttu. Halutaanko lapsi synyttää vai ei? Minusta lapsen "haluttavuutta" ei määritä se oliko raskauden alkaminen haluttu, vaan se halutaanko sitä raskautta jatkaa. Halutaanko lapsi pitää.
- Tristar
ap. kirjoitti:
ei tule siitä halutuksi, ettei häntä saateta tappaa abortissakaan, ja että jää vain se toinen vaihtoehto, joka on kantaa ja synnyttää se lapsi!
Lapsi synnytetään, koska Halutaan lapsi, jos raskaaksi tullaan tarkoittaen saada lapsi tai jos vahingossa alkunsa saaneen lapsen tuntee Haluavansa- tulee 'minä Haluan lapsen'- tunne, eikä päätä synnyttää häntä vain siksi, ettei kykene toiseen vaihtoehtoon (kuten mm. ihminen jonka kanssa väittelit aik. taas teki ja samoin ystäväni, joka ei kyennyt enää toiseen aborttin), eli lapsen tappamiseen abortissa!Selvä, selvä! Ystäväsi EI halunnut last, EI halunnut aborttia, vaan synnytti lapsen koska oli pakko. Selevä. Hän itse pakotti itsensä synnyttämään vaikka hän itse ei sitä halunnut. Hän ei halua lasta, ei missään nimessä, vaan -muistuta minua- antoi sen pois heti? Mikään ei tapahtunut hänen omasta vapaasta tahdostaan, vaan pakon sanelemana. Oli pakko.
Eikun hetkinen. Kuka pakotti? Hetkinen. Oliko se vapaaehtoista? Valitsiko hän itse? Hetkinen. Miten se nyt istuu siihen että oli pakko?
*** - Tristar
ap. kirjoitti:
>>Minä katson kuitenkin että oli tilanne mikä oli, siinä tialnteessa tehdään taas ratkaisu. Lapsesta tulee joko haluttu tai ei-haluttu. Halutaanko lapsi synyttää vai ei? Minusta lapsen "haluttavuutta" ei määritä se oliko raskauden alkaminen haluttu, vaan se halutaanko sitä raskautta jatkaa. Halutaanko lapsi pitää.
Kyllä, ymmärsit aivan oikein. Siinä tilanteessa jsosa juokseminen sähköaitaan on heidän meielstään parempi kuin elämisen jatkaminen niissä olosuhteissa joissa elävät, he valitsevat sähköaidan. Omasta tahdostaan juoskevat sitä päin koska haluavat itse päättää miten elämänsä lopettavat.
Kysyinkin toisaalla, olisiko parempi käyttää "tahtoa" -sanaa kuin "haluta"? Tunnut käsittävän haluta-sanan aian vapaaehtoisena valintana jossa kaikki vaihtoehdot ovat samanarvoiset ja valittu vaihtoehto se mitä ensisijaisesti halutaan, eikä "monesta pahasta pienin" -tilanne sovi ensinkään?
*** - Tristar
Tristar kirjoitti:
Kyllä, ymmärsit aivan oikein. Siinä tilanteessa jsosa juokseminen sähköaitaan on heidän meielstään parempi kuin elämisen jatkaminen niissä olosuhteissa joissa elävät, he valitsevat sähköaidan. Omasta tahdostaan juoskevat sitä päin koska haluavat itse päättää miten elämänsä lopettavat.
Kysyinkin toisaalla, olisiko parempi käyttää "tahtoa" -sanaa kuin "haluta"? Tunnut käsittävän haluta-sanan aian vapaaehtoisena valintana jossa kaikki vaihtoehdot ovat samanarvoiset ja valittu vaihtoehto se mitä ensisijaisesti halutaan, eikä "monesta pahasta pienin" -tilanne sovi ensinkään?
***Autio saari ja haaksirikkoutunutta sakkia, joista yksi on vakaumuskellinen vegaani, ollut koko elämänsä. Saarella ei ole mitään muuta syötävää kuin jäniksiä.
Minusta tilanne on hyvin verrannollinen, henkilö ei ensisijaisesti halua syödä lihaa mutta jos hän aikoo pysyä hengissä, hänen on pakko. Nyt; kuvittele... joukon johtaja kävelee hänen luokseen pala namia kanipaistia kädessään ja tarjoaa sitä hänelle ja kysyy: "haluatko tämän? Kyllä vai ei?" Mitä hän sanoo? En, mutta minun on pakko (sinun versiosi) vai Kyllä, koska haluan pysyä hengissä (minun versioni)
Tästä me puhumme. Ymmärrän kyllä sinun tapasi ajatella, olen vain uppiniskainen :D ei tee mieleni väitellä enää asiasta jonka ymmärrän hyvin joka tapauksessa.
Ehkä me joku päivä pääsemme vielä puusta pitkään näissä sanavalinnoissa?
*** - ap.
Tristar kirjoitti:
en nyt muista, ystäväsi varmasti luopui lapsesta synnytyksen jälkeen? Yksikään lapsi ei ansaitse kasvaa vihattuna noin.
Okei, tehdäänkö niin. Määritellään uudestaan. Minä sanon... vaikkapa että ne jotka päätyvät lapsen antamiseen adoptioon, eivät istu lapsen haluaivin taikka ei-haluaviin, kumpaankaan kategoriaan, koska he tahtovat synnyttää ennemmin kuin keskeyttää. Onko "tahtoa" parempi sana kuin "haluta" koska sinä näytät käsittävän "haluta" -sana kovin eri tavalla..?
***vaan siinä vaiheessa, kun hän teki päätöksensä, hän EI halunnut lasta (eli lapsi päätettiin synnyttää, vaikka EI haluttu lasta), mutta myöhemmin hän päätti yrittää, eikä antaa lasta pois, koska raskauden aikana se vaihtoehto alkoi tuntua pahalta halua- ja iloakin- lapsensaantiin alkoi tulla jossain määrin loppuraskauden puolella- oikeastaan liikkeiden alettua tuntua kunnolla- siis pitkän aikaa päätöksenteon jälkeen.
Se, ettei halua lasta, ei todellakaan tarkoita, että häntä vihaisi! Mistä kummasta noin päättelit?
Ne, jotka antavat lapsen adoptioon eivät halua lasta, mutta haluavat synnyttää hänet ja antaa hänet jollekin toiselle. Useimmiten kyse on kykenemättömyydestä aborttiin! Ne, jotka haluavat lapsen, pitävät yleensä hänet ihan itsellään- joskin on tilanteita, joissa lapsen haluavakin voi joutua luopumaan hänestä.
Tahtoa lapsi tai haluta lapsi, eivät poikkea siten toisistaan, että tahtoa-sana muuttaisi asiaa jotenkin. - Tristar
ap. kirjoitti:
vaan siinä vaiheessa, kun hän teki päätöksensä, hän EI halunnut lasta (eli lapsi päätettiin synnyttää, vaikka EI haluttu lasta), mutta myöhemmin hän päätti yrittää, eikä antaa lasta pois, koska raskauden aikana se vaihtoehto alkoi tuntua pahalta halua- ja iloakin- lapsensaantiin alkoi tulla jossain määrin loppuraskauden puolella- oikeastaan liikkeiden alettua tuntua kunnolla- siis pitkän aikaa päätöksenteon jälkeen.
Se, ettei halua lasta, ei todellakaan tarkoita, että häntä vihaisi! Mistä kummasta noin päättelit?
Ne, jotka antavat lapsen adoptioon eivät halua lasta, mutta haluavat synnyttää hänet ja antaa hänet jollekin toiselle. Useimmiten kyse on kykenemättömyydestä aborttiin! Ne, jotka haluavat lapsen, pitävät yleensä hänet ihan itsellään- joskin on tilanteita, joissa lapsen haluavakin voi joutua luopumaan hänestä.
Tahtoa lapsi tai haluta lapsi, eivät poikkea siten toisistaan, että tahtoa-sana muuttaisi asiaa jotenkin.Eikö meillä nyt tässä ole loppupäätelmä se että ystäväsi piti lapsen ihan omasta halustaan eikä kenenkään pakottamana?
Jos sinusta tahtoa tai haluta eivät poikkea toisistaan, hyväksytkö sen jos sanon että ystäväsi piti lapsen ksoka tahtoi niin? Koska halusi niin? Näkisin niissä itse sävyeron sinun ajattelusi kannalta, jos Haluta tarkoittaa ensisijaista, lähtökohtaista halua kuten olet siitä puhunut, ja tahto voisi viitata mys siihen sekundääriseen.
*** - ap.
Tristar kirjoitti:
Kyllä, ymmärsit aivan oikein. Siinä tilanteessa jsosa juokseminen sähköaitaan on heidän meielstään parempi kuin elämisen jatkaminen niissä olosuhteissa joissa elävät, he valitsevat sähköaidan. Omasta tahdostaan juoskevat sitä päin koska haluavat itse päättää miten elämänsä lopettavat.
Kysyinkin toisaalla, olisiko parempi käyttää "tahtoa" -sanaa kuin "haluta"? Tunnut käsittävän haluta-sanan aian vapaaehtoisena valintana jossa kaikki vaihtoehdot ovat samanarvoiset ja valittu vaihtoehto se mitä ensisijaisesti halutaan, eikä "monesta pahasta pienin" -tilanne sovi ensinkään?
***puhut ihan tosissasi tuollaisesta 'haluamisesta'/'tahtomisesta'.. :D :D
.. niin silloinhan naapurin Eila tosiaan poistatti varpaansa, koska halusi poistattaa ne, ja ihmiset juoksivat tosiaan siihen sähköaitaan, koska halusivat juosta siihen, ja abortintekijätkin tekevät abortin, koska haluavat tehdä abortin.. ja ne lasta ei-haluavatkin haluavat sen lapsen ihan ping* vain...
..siis kun puhutaan sinun 'haluamisestasi'..:D :D
Kummallakohan meistä on outo käsitys jonkin asian haluamisesta?
Eli sinä sanoisit varpaitaan itkevälle naapurin Eilalle, että 'mutta kultaseni, sinähän poistatit varpaasi, koska halusit tehdä niin' ja hengenmenon uhassa abortoineelle ja sitä surevalle, että 'kultaseni, sinähän teit sen abortin, koska halusit tehdä sen'...
Ok, asia selvä.. :D :D - Tristar
ap. kirjoitti:
puhut ihan tosissasi tuollaisesta 'haluamisesta'/'tahtomisesta'.. :D :D
.. niin silloinhan naapurin Eila tosiaan poistatti varpaansa, koska halusi poistattaa ne, ja ihmiset juoksivat tosiaan siihen sähköaitaan, koska halusivat juosta siihen, ja abortintekijätkin tekevät abortin, koska haluavat tehdä abortin.. ja ne lasta ei-haluavatkin haluavat sen lapsen ihan ping* vain...
..siis kun puhutaan sinun 'haluamisestasi'..:D :D
Kummallakohan meistä on outo käsitys jonkin asian haluamisesta?
Eli sinä sanoisit varpaitaan itkevälle naapurin Eilalle, että 'mutta kultaseni, sinähän poistatit varpaasi, koska halusit tehdä niin' ja hengenmenon uhassa abortoineelle ja sitä surevalle, että 'kultaseni, sinähän teit sen abortin, koska halusit tehdä sen'...
Ok, asia selvä.. :D :DNaapuirn Ellalle sanoisin ennemmin että "sinä itse halusit poistattaa varpaasi koska halusit elää" eikö niin, ja niin varmaan sinäkin. Se oli hänen oma valintansa, mutta hänellä oli siihen suuri syy. Mitään valintaa ei voi katsoa vain irrallisena, vaan siihen liittyy aina taustaa, syyt ja -kyllä- oma tahto. Ja jos tahto ja halu ovat sama asia...
Mutta tämä oli mukavaa. Kiitän sinua keskustelusta ja toivotan hyvää yötä. Me pysyimme kumpikin asiallisuuden raja-aitojen sisällä (vaikka reunat paukkuivatkin) ja olen ylepä meistä kummastakin.
Kaunista yötä ja yhtä hyvää pohdintaa toiselle päivälle! Kaikille täällä.
*** - ap.
Tristar kirjoitti:
Autio saari ja haaksirikkoutunutta sakkia, joista yksi on vakaumuskellinen vegaani, ollut koko elämänsä. Saarella ei ole mitään muuta syötävää kuin jäniksiä.
Minusta tilanne on hyvin verrannollinen, henkilö ei ensisijaisesti halua syödä lihaa mutta jos hän aikoo pysyä hengissä, hänen on pakko. Nyt; kuvittele... joukon johtaja kävelee hänen luokseen pala namia kanipaistia kädessään ja tarjoaa sitä hänelle ja kysyy: "haluatko tämän? Kyllä vai ei?" Mitä hän sanoo? En, mutta minun on pakko (sinun versiosi) vai Kyllä, koska haluan pysyä hengissä (minun versioni)
Tästä me puhumme. Ymmärrän kyllä sinun tapasi ajatella, olen vain uppiniskainen :D ei tee mieleni väitellä enää asiasta jonka ymmärrän hyvin joka tapauksessa.
Ehkä me joku päivä pääsemme vielä puusta pitkään näissä sanavalinnoissa?
***molemmat vaihtoehdot käyvät, koska vegaani haluaa syödä sen kanipaistin, jotta pysyy hengissä= sekundaarista haluamista, aivan kuten lapsen 'haluaminen' silloin, kun sillä (abortin tekemättä jättämisellä halutaan selvitä menettämättä psyykkistä terveyttään/tasapainoaan- välttää vielä pahemmaksi/mahdottomaksi selvitä tiedetty..!) Molemmissa ei haluta lähtökohtaisesti!
Kun nämä haaksirikkoutuneet selviäisivät ihmistenilmoille, ja tämä vegaani kertoisi harmitellen joutuneensa syömään kanipaistia, kun mitään muutakaan ei ollut ja hän olisi kohta kuollut, sanoisitko sinä (jälleen tuttuun tapaasi), että 'mutta kultaseni, sinä söit sitä kanipaistia, koska sinä halusit syödä sitä'? :D :D - ap.
Tristar kirjoitti:
Naapuirn Ellalle sanoisin ennemmin että "sinä itse halusit poistattaa varpaasi koska halusit elää" eikö niin, ja niin varmaan sinäkin. Se oli hänen oma valintansa, mutta hänellä oli siihen suuri syy. Mitään valintaa ei voi katsoa vain irrallisena, vaan siihen liittyy aina taustaa, syyt ja -kyllä- oma tahto. Ja jos tahto ja halu ovat sama asia...
Mutta tämä oli mukavaa. Kiitän sinua keskustelusta ja toivotan hyvää yötä. Me pysyimme kumpikin asiallisuuden raja-aitojen sisällä (vaikka reunat paukkuivatkin) ja olen ylepä meistä kummastakin.
Kaunista yötä ja yhtä hyvää pohdintaa toiselle päivälle! Kaikille täällä.
***Tämä oli oikeasti _hauska_ keskustelu. :D Kiitosta sinnekin!
- ap.
Tristar kirjoitti:
Eikö meillä nyt tässä ole loppupäätelmä se että ystäväsi piti lapsen ihan omasta halustaan eikä kenenkään pakottamana?
Jos sinusta tahtoa tai haluta eivät poikkea toisistaan, hyväksytkö sen jos sanon että ystäväsi piti lapsen ksoka tahtoi niin? Koska halusi niin? Näkisin niissä itse sävyeron sinun ajattelusi kannalta, jos Haluta tarkoittaa ensisijaista, lähtökohtaista halua kuten olet siitä puhunut, ja tahto voisi viitata mys siihen sekundääriseen.
***..että ystäväni ei pitänyt lastaan siksi, että olisi lähtökohtaisesti halunnut lapsen, vaan koska ei kyennyt aborttinkaan, ei halunnut sitäkään (koska oli jo menettänyt mielenrauhansa ja elämänilonsa edellisestä), aivan, kuten se haaksirikkoutunut söi sitä kanipaistia koska ei halunnut sitä vielä pahempaa, eli kuolla! Kumpikaan ei halunnut lähtökohtaisesti sitä lopulta valitsemaansa= sekundaarista haluamista!
- ap.
Tristar kirjoitti:
Jos et tunne tuota kirjoittajaa jonka puolesta puhut, odotetaanko että Hän vastaa minulle esittämiini asioihin, ja lakkaat pistämästä sanoja hänen suuhunsa?
Minä en ole yhtä kuin kaikki, se on tasan todettu ja toistan sen monta kertaa. Myöskään sinun ystäväsi ei ole kaikki. Jokainen on yksilö. Jokainen tekee ratkaisunsa omista syistään.
Myös kirjoittaja josta puhumme. Anna hänen puhua omasta puolestaan, jookos.
***..että sitähän minä kovasti ihmettelenkin, että sinä väität kyseisen ihmisen halunneen lapsen, vaikka hän itse sanoo, ettei halunnut. Samoin sanoi ystäväni itse, ettei halunnut.
- ap.
Tristar kirjoitti:
Selvä, selvä! Ystäväsi EI halunnut last, EI halunnut aborttia, vaan synnytti lapsen koska oli pakko. Selevä. Hän itse pakotti itsensä synnyttämään vaikka hän itse ei sitä halunnut. Hän ei halua lasta, ei missään nimessä, vaan -muistuta minua- antoi sen pois heti? Mikään ei tapahtunut hänen omasta vapaasta tahdostaan, vaan pakon sanelemana. Oli pakko.
Eikun hetkinen. Kuka pakotti? Hetkinen. Oliko se vapaaehtoista? Valitsiko hän itse? Hetkinen. Miten se nyt istuu siihen että oli pakko?
***Hänet pakotti se, ettei hän kyennyt toiseen vaihtoehtoon (oli jo yrittänyt itsemurhaa edellisen johdostakin..)! Hän ei siis halunnut lasta, mutta ei kyennyt aborttiinkaan.
Kuka pakotti naapurin Eilan varpaidenpoistoon? Nii-in, ei kukaan, mutta hän ei halunnut silti sitä lähtökohtaisesti, vaan siksi, ettei halunnut kuollakaan= sekundaarista haluamista! Kuka pakotti vegaanin syömään kanipaistia? Ei kukaan, mutta hän ei halunnut silti sitä lähtökohtaisesti, vaan siksi, ettei halunnut kuollakaan= sekundaarista haluamista. Kuka pakotti ystäväni pitämään lapsensa? Ei kukaan, mutta hän ei halunnut lasta lähtökohtaisesti, vaan päätti synnyttää hänet siksi, ettei halunnut aborttiakaan (menettää mielenrauhaansa ja elämäniloaan lopullisesti)/kyennyt siihen (hänen kohdallaan voidaan perustellusti sanoa jopa, ettei halunnut kuollakaan - ollenkaan
Tristar kirjoitti:
Eikö meillä nyt tässä ole loppupäätelmä se että ystäväsi piti lapsen ihan omasta halustaan eikä kenenkään pakottamana?
Jos sinusta tahtoa tai haluta eivät poikkea toisistaan, hyväksytkö sen jos sanon että ystäväsi piti lapsen ksoka tahtoi niin? Koska halusi niin? Näkisin niissä itse sävyeron sinun ajattelusi kannalta, jos Haluta tarkoittaa ensisijaista, lähtökohtaista halua kuten olet siitä puhunut, ja tahto voisi viitata mys siihen sekundääriseen.
***sitä, että tässä_kin_ nainen teki päätöksensä synnyttää lapsi, koska ei kyennyt abortintekoon, mutta ei edelleenkään halunnut päätösvaiheessa lasta. Paljon tuon päätöksen teon jälkeen tuli vasta halu siihen, että saa sen lapsen, ei siis pelkkään abortin tekemättä jättämiseen joka ohjasi itse lapsenteko-abortti-päätöstä!
Jos sinä haluat joskus syöpähoitoja, sytostaatteja, niin haluatko sinä niitä myrkkyjä sisällesi, vain haluatko silloin olla kuolematta/parantua? Jos joku, joka ei halua lasta, haluaa olla tekemättä aborttia koska ei kykene siihen pääkoppa terveenä pysyen ja mielenrauhansa säilyttäen, jää hänelle vain se toinen vaihoehto, joka on usein edelleenkin yhtä ei-haluttu kuin aikaisemminkin, mutta se valitaan niistä ei-halutuista pienempänä pahana. - Tristar
ap. kirjoitti:
..että sitähän minä kovasti ihmettelenkin, että sinä väität kyseisen ihmisen halunneen lapsen, vaikka hän itse sanoo, ettei halunnut. Samoin sanoi ystäväni itse, ettei halunnut.
jos ystäväsi ei lasta halunnut, missä se lapsi on ja rakastetaanko sitä? Ystävälläsi itsellään? Pidetään perheenjäsenenä ja huolehditaan rakkaudella? Ei-toivottu lapsi?
Sanon että sekundäärinen haluaminen on yhä haluamista.
*** - Tristar
ap. kirjoitti:
molemmat vaihtoehdot käyvät, koska vegaani haluaa syödä sen kanipaistin, jotta pysyy hengissä= sekundaarista haluamista, aivan kuten lapsen 'haluaminen' silloin, kun sillä (abortin tekemättä jättämisellä halutaan selvitä menettämättä psyykkistä terveyttään/tasapainoaan- välttää vielä pahemmaksi/mahdottomaksi selvitä tiedetty..!) Molemmissa ei haluta lähtökohtaisesti!
Kun nämä haaksirikkoutuneet selviäisivät ihmistenilmoille, ja tämä vegaani kertoisi harmitellen joutuneensa syömään kanipaistia, kun mitään muutakaan ei ollut ja hän olisi kohta kuollut, sanoisitko sinä (jälleen tuttuun tapaasi), että 'mutta kultaseni, sinä söit sitä kanipaistia, koska sinä halusit syödä sitä'? :D :DNe sinun esittämäsi hypoteesit mitä minä sanoisin "kultaselle" eivät yhä vieläkään ole minun sanomiani :D sanoisin toki että "kyllä, sinä teit sen vapaasta tahdostasi koska et halunnut kuolla, sinulla oli siihen toimintaasi erittäin hyvä syy. Älä siis murehdi vakaumuksesi hetkellistä rikkomista, sinä teit sen jotta henkesi säilyisi ja se on rohkea veto se."
*** - Tristar
ap. kirjoitti:
Tämä oli oikeasti _hauska_ keskustelu. :D Kiitosta sinnekin!
Tarkistan tässä jos vielä vastaat, ymmärsitkö sinä mitä minä sanoin vaikka oletkin eri mieltä? Kiinnostaa.
*** - ap.
Tristar kirjoitti:
jos ystäväsi ei lasta halunnut, missä se lapsi on ja rakastetaanko sitä? Ystävälläsi itsellään? Pidetään perheenjäsenenä ja huolehditaan rakkaudella? Ei-toivottu lapsi?
Sanon että sekundäärinen haluaminen on yhä haluamista.
***Ystäväni Ei halunnut lasta siihen elämäntilanteeseen, mutta ei kyennyt aborttiinkaan, koska edellinen oli niin karmea ja mieltä järkyttänyt kokemus, ettei ystäväni tahtonut pystyä elämään enää senkään jälkeen- itse hän sanoo, että toinen kerta olisi ollut hänelle yhtä kuin kuolema! Ystävälleni ei ollut ollenkaan selvää, että tuleeko hän lasta edes pitämään, vaan tuo päätös alkoi muodostua vasta paljon päätöksenteon (ei aborttia) jälkeen, JOTEN ystäväni ei halunnut lasta, vaan päätös tehtiin monta kertaa kerrotusta syystä- YSTÄVÄNI EI KYENNYT TOISEEN ABORTTIIN, ELI TAPPAMAAN TOISTA LASTAAN, EIKÄ MITÄÄN KOLMATTA JA NELJÄTTÄ VAIHTOEHTOA OLLUT! (Turha sanoa volumesta, koska en huuda, vaan korostan, jotta menisi jo perille.. :D )
- jos ei olisi
ap. kirjoitti:
Ystäväni Ei halunnut lasta siihen elämäntilanteeseen, mutta ei kyennyt aborttiinkaan, koska edellinen oli niin karmea ja mieltä järkyttänyt kokemus, ettei ystäväni tahtonut pystyä elämään enää senkään jälkeen- itse hän sanoo, että toinen kerta olisi ollut hänelle yhtä kuin kuolema! Ystävälleni ei ollut ollenkaan selvää, että tuleeko hän lasta edes pitämään, vaan tuo päätös alkoi muodostua vasta paljon päätöksenteon (ei aborttia) jälkeen, JOTEN ystäväni ei halunnut lasta, vaan päätös tehtiin monta kertaa kerrotusta syystä- YSTÄVÄNI EI KYENNYT TOISEEN ABORTTIIN, ELI TAPPAMAAN TOISTA LASTAAN, EIKÄ MITÄÄN KOLMATTA JA NELJÄTTÄ VAIHTOEHTOA OLLUT! (Turha sanoa volumesta, koska en huuda, vaan korostan, jotta menisi jo perille.. :D )
halunnut jatkaa raskautta niin olisi keskeuttänyt sen.
Jompaa kumpaa täytyy joka tapauksessa haluta TOISTA ENEMMÄN jotta tietää kumman valitsee.
Hän HALUSI jatkaa raskautta. - ap.
Tristar kirjoitti:
Tarkistan tässä jos vielä vastaat, ymmärsitkö sinä mitä minä sanoin vaikka oletkin eri mieltä? Kiinnostaa.
***Totta kai ymmärrän, mitä sanot. :) ..ja mitä edelliseen tulee:
>>Muotoseikat ovat ihania.
Kirjoittanut: Tristar 15.6.2008 klo 20.14
Naapuirn Ellalle sanoisin ennemmin että "sinä itse halusit poistattaa varpaasi koska halusit elää" eikö niin, ja niin varmaan sinäkin. Se oli hänen oma valintansa, mutta hänellä oli siihen suuri syy. Mitään valintaa ei voi katsoa vain irrallisena, vaan siihen liittyy aina taustaa, syyt ja -kyllä- oma tahto. Ja jos tahto ja halu ovat sama asia... - ap.
jos ei olisi kirjoitti:
halunnut jatkaa raskautta niin olisi keskeuttänyt sen.
Jompaa kumpaa täytyy joka tapauksessa haluta TOISTA ENEMMÄN jotta tietää kumman valitsee.
Hän HALUSI jatkaa raskautta.mutta hän ei kyennyt enää toiseen aborttiinkaan, vaikka olemassa oli halu olla saamatta lasta. Hän ei halunnut siis kumpaakaan- ei lasta, ei aborttia- lähtökohtaisesti, mutta valitsi sen ei-haluamistaan, jonka kanssa uskoi kykenevänsä elämään. Ystäväni kohdalla ei siis edes ollut selvää, että hän tulee lapsen pitämään, vasta kuin paljon päätöksen (joka tehtiin kerrotulla perusteella) tekemisen jälkeen, eli päätös lapsen synnyttämisestä tehtiin kerrotulla syyllä..!
Tämä alkaa menemään jo turhaksi samojen asioiden toistamiseksi, ilman mitään uutta...
Kysehän oli alunperin siitä, että voiko ihmiselle, joka sanoo, ettei halunnut lasta, mutta että synnytti hänet, koska ei yksinkertaisesti kyennyt tekemään aborttiakaan (eikä muita vaihtoehtoja siis näissä tilanteissa ole) väittää, että 'kyllä sinä halusit lapsen'! Jos ei halua lasta, ei halua lasta, mutta jos ei ole muutakaan sellaista vaihtoehtoa, jonka kanssa kykenee elämään, niin eipä siinä muutakaan silloin voi kuin valita sen vähemmän pahan..! Jonkin valinta ei tee ei-halutusta sen halutumpaa asiaa... - raskautta,
ap. kirjoitti:
mutta hän ei kyennyt enää toiseen aborttiinkaan, vaikka olemassa oli halu olla saamatta lasta. Hän ei halunnut siis kumpaakaan- ei lasta, ei aborttia- lähtökohtaisesti, mutta valitsi sen ei-haluamistaan, jonka kanssa uskoi kykenevänsä elämään. Ystäväni kohdalla ei siis edes ollut selvää, että hän tulee lapsen pitämään, vasta kuin paljon päätöksen (joka tehtiin kerrotulla perusteella) tekemisen jälkeen, eli päätös lapsen synnyttämisestä tehtiin kerrotulla syyllä..!
Tämä alkaa menemään jo turhaksi samojen asioiden toistamiseksi, ilman mitään uutta...
Kysehän oli alunperin siitä, että voiko ihmiselle, joka sanoo, ettei halunnut lasta, mutta että synnytti hänet, koska ei yksinkertaisesti kyennyt tekemään aborttiakaan (eikä muita vaihtoehtoja siis näissä tilanteissa ole) väittää, että 'kyllä sinä halusit lapsen'! Jos ei halua lasta, ei halua lasta, mutta jos ei ole muutakaan sellaista vaihtoehtoa, jonka kanssa kykenee elämään, niin eipä siinä muutakaan silloin voi kuin valita sen vähemmän pahan..! Jonkin valinta ei tee ei-halutusta sen halutumpaa asiaa...mutta ei lasta itselleen.
Yksinkertaista. - ap.
raskautta, kirjoitti:
mutta ei lasta itselleen.
Yksinkertaista.sitä raskautta ylipäätään. Ei tosiaankaan noin yksinkertaista! :D
- Tristar
ap. kirjoitti:
Totta kai ymmärrän, mitä sanot. :) ..ja mitä edelliseen tulee:
>>Muotoseikat ovat ihania.
Kirjoittanut: Tristar 15.6.2008 klo 20.14
Naapuirn Ellalle sanoisin ennemmin että "sinä itse halusit poistattaa varpaasi koska halusit elää" eikö niin, ja niin varmaan sinäkin. Se oli hänen oma valintansa, mutta hänellä oli siihen suuri syy. Mitään valintaa ei voi katsoa vain irrallisena, vaan siihen liittyy aina taustaa, syyt ja -kyllä- oma tahto. Ja jos tahto ja halu ovat sama asia...Mietin kun et antanut ymmärtää missään kohtaa (tai sitten msisasin) että ymmärrät pointtini. Mutta hyvä, me ymmärsimme toisiamme :D se on pääasia vaikak erimielisyys onkin. Se on varmaankin tiivistettävissä siihen että sinä näet vain ensisijaisen halun haluamisena, minä näen myös sekundäärisen haluamisen haluamisena.
Jos ajatellaan kyllä vai ei-tilannetta. Haluatko Ella että varpaasi poistetaan? Yksi sana. Kyllä vai ei. Haluaako Ella vai ei halua?
Tämän yksinkertaistuksen vuoksi minä katson haluamiseksi senkin. Katson että jokaisessa tilanteessa tehdään se ratkaisu joka siinä tilanteessa halutaan tehdä, riippumatta siitä missä muussa tilenteessa sitä haluaisi olla. Ei Eilla halua olla kuolemansairas. Ei kukaan tovo tulevansa ei-toivotusti raskaaksi, ei kukaan sitä halua. Vaan siinä se on.
*** - ap.
Tristar kirjoitti:
Mietin kun et antanut ymmärtää missään kohtaa (tai sitten msisasin) että ymmärrät pointtini. Mutta hyvä, me ymmärsimme toisiamme :D se on pääasia vaikak erimielisyys onkin. Se on varmaankin tiivistettävissä siihen että sinä näet vain ensisijaisen halun haluamisena, minä näen myös sekundäärisen haluamisen haluamisena.
Jos ajatellaan kyllä vai ei-tilannetta. Haluatko Ella että varpaasi poistetaan? Yksi sana. Kyllä vai ei. Haluaako Ella vai ei halua?
Tämän yksinkertaistuksen vuoksi minä katson haluamiseksi senkin. Katson että jokaisessa tilanteessa tehdään se ratkaisu joka siinä tilanteessa halutaan tehdä, riippumatta siitä missä muussa tilenteessa sitä haluaisi olla. Ei Eilla halua olla kuolemansairas. Ei kukaan tovo tulevansa ei-toivotusti raskaaksi, ei kukaan sitä halua. Vaan siinä se on.
***kyse on siitä ratkaisusta/vaihtoehdosta, joka niistä (olemassaolevista) valitaan, toista välttääkseen =sekundaarista haluamista, eli eräänlaista haluamista kyllä, mutta ei sellaista haluamista, että voitaisiin sanoa ihmiselle jälkeenpäin, että 'kultaseni, sinähän halusit'!
Se, mitä noissa tilanteissa Halutaan, on juurikin se sen toisen vaihtoehdon välttäminen, eikä siis itse se vaihtoehto (varpaidenpoisto, lapsen synnyttäminen, keuhkojensiirto, kanipaistin syöminen jne.).
Eila haluaa, että varpaat poistetaan, koska hän EI halua kuolla =sekundaarista haluamista -> jonkin asian valitsemista/tekemistä, koska sillä Halutaan välttää se toinen, vielä pahempi.
Halusivatko ihmiset hypätä WTC- tornista (syyskuun 11.:n iskun seurauksena), koska Halusivat hypätä? Eivät, vaan koska EIvät halunneet jäädä liekkien polttamaksi/tukehtua savuun =sekundaarista haluamista. Jos joku base-hyppääjä olisi hypännyt sieltä ihan huvin ja harrastuksen vuoksi, hän olisi hypännyt, koska Halusi hypätä. Jos voisimme jutella kuolleiden kanssa (kenenkään ei tarvitse kertoa minulle, että emme voi.. ;), niin emme voisi perustellusti sanoa iskun seurauksena tornista hypänneelle ja kuolleelle ja sitä harmittelevalle, että 'kultaseni, sinähän halusit hypätä', mutta jos se base-hyppääjä murtaisi alastulossa jalkansa ja harmittelisi sitä, voisimme perustellusti sanoa, että 'kultaseni, sinähän halusit hypätä'.
-> Keskustelun pääpointtihan oli juuri se, että voimmeko perustellusti väittää ihmiselle, joka kertoo, ettei halunnut lasta, että 'kultaseni, sinähän halusit sen lapsen'..?! - Tristar
ap. kirjoitti:
kyse on siitä ratkaisusta/vaihtoehdosta, joka niistä (olemassaolevista) valitaan, toista välttääkseen =sekundaarista haluamista, eli eräänlaista haluamista kyllä, mutta ei sellaista haluamista, että voitaisiin sanoa ihmiselle jälkeenpäin, että 'kultaseni, sinähän halusit'!
Se, mitä noissa tilanteissa Halutaan, on juurikin se sen toisen vaihtoehdon välttäminen, eikä siis itse se vaihtoehto (varpaidenpoisto, lapsen synnyttäminen, keuhkojensiirto, kanipaistin syöminen jne.).
Eila haluaa, että varpaat poistetaan, koska hän EI halua kuolla =sekundaarista haluamista -> jonkin asian valitsemista/tekemistä, koska sillä Halutaan välttää se toinen, vielä pahempi.
Halusivatko ihmiset hypätä WTC- tornista (syyskuun 11.:n iskun seurauksena), koska Halusivat hypätä? Eivät, vaan koska EIvät halunneet jäädä liekkien polttamaksi/tukehtua savuun =sekundaarista haluamista. Jos joku base-hyppääjä olisi hypännyt sieltä ihan huvin ja harrastuksen vuoksi, hän olisi hypännyt, koska Halusi hypätä. Jos voisimme jutella kuolleiden kanssa (kenenkään ei tarvitse kertoa minulle, että emme voi.. ;), niin emme voisi perustellusti sanoa iskun seurauksena tornista hypänneelle ja kuolleelle ja sitä harmittelevalle, että 'kultaseni, sinähän halusit hypätä', mutta jos se base-hyppääjä murtaisi alastulossa jalkansa ja harmittelisi sitä, voisimme perustellusti sanoa, että 'kultaseni, sinähän halusit hypätä'.
-> Keskustelun pääpointtihan oli juuri se, että voimmeko perustellusti väittää ihmiselle, joka kertoo, ettei halunnut lasta, että 'kultaseni, sinähän halusit sen lapsen'..?!Tuli kerrattua vielä. Samaa mieltä sekundäärisestä haluamisesta, minusta vain se on yhä haluamista. Haluamista tehdä yhdellä tavalla välttääkseen toisen. Kahdesta pahasta pienempi.
Kun kyseessä on vapaa tahto, sitä käytetään. Ihminen saa vapaasti valita. olet jo sanonut että sinusta tahto ja haluaminen ovat sama asia, kun ihminen käyttää vapaata tahtoaan valitakseen ongelmatilatneessa itselleen pienemmän pahan...
tuo käsite "sekundäärinen haluaminen" on ihan oikeasti loistava. Et pahastune jos käytän sitä keskustelussa jatkossakin? En olisi voinut itse keksiä osuvampaa ilmaisua.
Aivan. Kukaan wtc-tornissa ei halunnut hypätä, he halusivat hypätä Ennemmin kuin palaa kuoliaaksi. kahdesta erittäin pahasta valittiin pienempi paha.
*** - ap.
Tristar kirjoitti:
Tuli kerrattua vielä. Samaa mieltä sekundäärisestä haluamisesta, minusta vain se on yhä haluamista. Haluamista tehdä yhdellä tavalla välttääkseen toisen. Kahdesta pahasta pienempi.
Kun kyseessä on vapaa tahto, sitä käytetään. Ihminen saa vapaasti valita. olet jo sanonut että sinusta tahto ja haluaminen ovat sama asia, kun ihminen käyttää vapaata tahtoaan valitakseen ongelmatilatneessa itselleen pienemmän pahan...
tuo käsite "sekundäärinen haluaminen" on ihan oikeasti loistava. Et pahastune jos käytän sitä keskustelussa jatkossakin? En olisi voinut itse keksiä osuvampaa ilmaisua.
Aivan. Kukaan wtc-tornissa ei halunnut hypätä, he halusivat hypätä Ennemmin kuin palaa kuoliaaksi. kahdesta erittäin pahasta valittiin pienempi paha.
***>>Tuli kerrattua vielä. Samaa mieltä sekundäärisestä haluamisesta, minusta vain se on yhä haluamista. Haluamista tehdä yhdellä tavalla välttääkseen toisen. Kahdesta pahasta pienempi.
- ..haluamiskeskustelu
Koko haluamisasia on järjetön, kun kyse on luonnollisesta tilasta. Raskaana oleminen jatkuu ilman mitään haluamista. Vain tappaminen on haluttava erikseen.
Muuten voidaan yhtä lailla miettiä, haluanko
- että minulla on huomenna kaikki nykyiset raajani
- että hengitän tunnin kuluttua
- että haava sormessani umpeutuu
- että vanhenen yhden vuoden 12 kuukaudessa
- että tukkani kasvaa muutaman millin kuukaudessa
- että elimistöni prosessoi syömäni ruuan ulosteeksi
jne, jne.
Nuo asiat yleensä tapahtuvat, jos elän enkä vahingoita itseäni - halusinpa tai en. Niissä ei tapahdu mitään pahaa tai luonnonvastaista, mitä pitäisi miettiä.
Aivan sama koskee raskautta. Ei lapsen ensisijainen tarve ole olla toivottu ja rakastettu. Hänen ensisijainen tarpeensa on saada olla elossa.
On aivan kohtuutonta edellyttää, että lapsen pitäisi saada säädettyä vanhempansa johonkin tiettyyn tahto- ja tunnetilaan saadakseen jäädä eloon ja jos se ei onnistu, niin sitten sanotaan vain, että sorry, et saa syntyä, kun meillä ei nyt ole just sopivaa tahto- ja tunnetilaa.
Täällä liikkuu porukkaa, jotka säälien katsovat muun muassa huostaan otettuja ja köyhiä lapsia, koska heidän mielestään tuollainen kansanosa pitäisi deletoida jo ennen syntymää aborttimenetelmällä. Minusta on kyllä säälittävämpi se ihminen, joka ei itse ala toimia rakkaudellisesti kurjia kohtaan, vaan mieluummin touhuaa lisää tappamistoimintaa syntymättömien pariin. Logiikka on niin äärimmäisen kylmä ja kova: ihminen on ongelma -> tapetaan se. - nuo..
Tristarin selitykset tästä keskutelusta, voimmekin tästä lähtien junkuttaa kaikille abortin tehneille, että 'kultaseni, sinä teit sen abortin, koska sinä halusit tehdä abortin'! :D Selitykset siitä, miten lapsenpito olisi ollut vaikeaa jne., eivät siis enää päde, eikä myöskään selitys, että 'en halunnut lasta' (joka ei kylläkään ole edes lainmukainen syy), vaan abortintekijät- siis ihan kaikki- ovat sitten tehneet aborttinsa, koska halusivat tehdä sen..! Hyi, mitä raakalaisia ja hirviöitä- _haluavat_ tehdä abortin, tappaa syntymättömän lapsensa...
- satua
vastuunottoa tilanteesta ja oman ratkaisunsa takana seisomista.
Jos on jatkanut raskautta "koska se oli vain pakko", pakoilee päätöksentekoa ja omaa vastuuta siitä päätöksestä. Jos taas sanoisi, että ei olisi halunnut tulla raskaaksi, mutta tilanteen huonoudesta huolimatta halusi jatkaa raskautta, on mielestäni ottanut vastuun tapahtumasta, eikä vain ajelehdi eteenpäin.
Kumpi teidän mielestä kuulostaa paremmalta lapsenne korvaan:
1. en olisi halunnut jatkaa raskautta, mutta kun oli pakko.
2. Raskaus ei ollut toivottu ja olosuhteet olivat vaikeat, mutta minä halusin synnyttää ja kasvattaa sinut.
Siis minulle ainakin tuo tässä kiistelty ero merkitsee kantavan naisen vastuun ottamista tilanteesta omille harteilleen. Päätin/halusin tehdä abortin tai päätin/halusin synnyttää lapsen. Vaihtoehtona siis, "kun en halunnut tehdä aborttia, oli vain pakko jatkaa raskautta".
Tämä on minun maailmankuvassani merkittävä ero, koska sen kannalta on äärimmäisen tärkeää, että vanhemmat haluavat ottaa vastuun lastensa hyvinvoinnista. Heitä ei ole vian ajettu siihen, vaan he oikeasti haluavat tehdä parhaan lapsensa hyväksi.
Ne syyt muodostavat sen tahdon/halun. Esimerkiksi se lapsenpidon vaikeus on yksi syy. Syyt muodostavat kokonaistilanteen, jossa päätös tehdään. - Tristar
satua kirjoitti:
vastuunottoa tilanteesta ja oman ratkaisunsa takana seisomista.
Jos on jatkanut raskautta "koska se oli vain pakko", pakoilee päätöksentekoa ja omaa vastuuta siitä päätöksestä. Jos taas sanoisi, että ei olisi halunnut tulla raskaaksi, mutta tilanteen huonoudesta huolimatta halusi jatkaa raskautta, on mielestäni ottanut vastuun tapahtumasta, eikä vain ajelehdi eteenpäin.
Kumpi teidän mielestä kuulostaa paremmalta lapsenne korvaan:
1. en olisi halunnut jatkaa raskautta, mutta kun oli pakko.
2. Raskaus ei ollut toivottu ja olosuhteet olivat vaikeat, mutta minä halusin synnyttää ja kasvattaa sinut.
Siis minulle ainakin tuo tässä kiistelty ero merkitsee kantavan naisen vastuun ottamista tilanteesta omille harteilleen. Päätin/halusin tehdä abortin tai päätin/halusin synnyttää lapsen. Vaihtoehtona siis, "kun en halunnut tehdä aborttia, oli vain pakko jatkaa raskautta".
Tämä on minun maailmankuvassani merkittävä ero, koska sen kannalta on äärimmäisen tärkeää, että vanhemmat haluavat ottaa vastuun lastensa hyvinvoinnista. Heitä ei ole vian ajettu siihen, vaan he oikeasti haluavat tehdä parhaan lapsensa hyväksi.
Ne syyt muodostavat sen tahdon/halun. Esimerkiksi se lapsenpidon vaikeus on yksi syy. Syyt muodostavat kokonaistilanteen, jossa päätös tehdään.Helkkari sentään, tässä käy tasaisin väliajoin näin :D sinä onnistut tiivistämään sanomiseni paremmin kuin sanon ne, muutamaan lauseeseen.
Sitä uppoaa itse sanavalintojen suohon niin tehokkaasti että pointti hämärtyy, ja pointti on juuri tuo. Oma tahto ja vastuun ottaminen omista päätöksistään, versus elämässä ajelehtiminen.
Kiittää ja kumartaa.
*** - satua
Tristar kirjoitti:
Helkkari sentään, tässä käy tasaisin väliajoin näin :D sinä onnistut tiivistämään sanomiseni paremmin kuin sanon ne, muutamaan lauseeseen.
Sitä uppoaa itse sanavalintojen suohon niin tehokkaasti että pointti hämärtyy, ja pointti on juuri tuo. Oma tahto ja vastuun ottaminen omista päätöksistään, versus elämässä ajelehtiminen.
Kiittää ja kumartaa.
***Sivusta on aina helpompi nivoa juttu yhteen, kun on jo monen monia kommentteja ketjusta lukenut :D
Valitettavan usein olen samaa ajatellut luettuani sinun viisaita sanojasi itse väiteltyä aiheesta jo vaikka kuinka kauan ;) - ap.
satua kirjoitti:
vastuunottoa tilanteesta ja oman ratkaisunsa takana seisomista.
Jos on jatkanut raskautta "koska se oli vain pakko", pakoilee päätöksentekoa ja omaa vastuuta siitä päätöksestä. Jos taas sanoisi, että ei olisi halunnut tulla raskaaksi, mutta tilanteen huonoudesta huolimatta halusi jatkaa raskautta, on mielestäni ottanut vastuun tapahtumasta, eikä vain ajelehdi eteenpäin.
Kumpi teidän mielestä kuulostaa paremmalta lapsenne korvaan:
1. en olisi halunnut jatkaa raskautta, mutta kun oli pakko.
2. Raskaus ei ollut toivottu ja olosuhteet olivat vaikeat, mutta minä halusin synnyttää ja kasvattaa sinut.
Siis minulle ainakin tuo tässä kiistelty ero merkitsee kantavan naisen vastuun ottamista tilanteesta omille harteilleen. Päätin/halusin tehdä abortin tai päätin/halusin synnyttää lapsen. Vaihtoehtona siis, "kun en halunnut tehdä aborttia, oli vain pakko jatkaa raskautta".
Tämä on minun maailmankuvassani merkittävä ero, koska sen kannalta on äärimmäisen tärkeää, että vanhemmat haluavat ottaa vastuun lastensa hyvinvoinnista. Heitä ei ole vian ajettu siihen, vaan he oikeasti haluavat tehdä parhaan lapsensa hyväksi.
Ne syyt muodostavat sen tahdon/halun. Esimerkiksi se lapsenpidon vaikeus on yksi syy. Syyt muodostavat kokonaistilanteen, jossa päätös tehdään.onkin niin, että naiset eivät lähtökohtaisesti halunneet sitä lasta, vaan jatkoivat raskauksiaan, koska eivät kyenneet tekemään aborttia, ei sitten millään, ja muutakaan (kolmatta, neljättä...) vaihtoehtoa ei ollut! Aivan kuten se vegaanikin söi sitä kanipaistia, vaikka ei halunnut lähtökohtaisesti syödä lihaa, koska halusi välttää sen pahemman eli kuolemansa!
Tässä on ihan sama, miltä asia kuulostaa lapsen korvaan, koska se ei ole ratkaiseva tekijä ollenkaan, vaan se, että molemmissa tapauksissa halu sen lapsen saamiseen/pitämiseen tuli vasta joskus myöhemmin ja päätös tehtiin siksi, ettei sitä aborttia kyetty tekemään! Tuo se vasta selittelyä ja vastuunpakoilua onkin, että vastaus pitää mitoittaa sen mukaan, mikä kuulostaa lapsen korvaan paremmalta.. :D Mm. ystäväni tapauksessa, jos hän haluaisi kertoa lapselleen totuuden, niin hän kertoisi, ettei halunnut lasta siihen elämäntilanteeseen ja vielä niin nuorena, mutta hän ei millään saattanut tehdä aborttiakaan, eli tappaa häntä!
Ja nyt ei tarkalleenottaen puhuttu siitä halusiko joku jatkaa raskauttaan, vaan siitä, halusivatko nämä kyseiset naiset (mm. he ja monet muut, jotka eivät halua lasta) lasta silloin vaiko eivät, joten pysyhän oikeassa asiassa. Molemmat heistä päättivät jatkaa raskauttaan kohta sata kertaa kerrotusta syystä- KOSKA EIVÄT KYENNEET ABORTTINKAAN, ELI TAPPAMAAN SITÄ LASTAAN!- mutta kumpikaan heistä(kään) ei halunnut lasta siihen elämäntilanteeseen, ja molemmille se halu lapsensaantiin alkoi kehittyä vasta selvästi päätöksenteon jälkeen (ystäväni kohdalla pikkuhiljaa ihan raskauden lopulla- varsinaisesti ja tulvahtamalla lapsen synnyttyä :)!
Eli sinä siis sanot, että sinä teit abortin, koska halusit tehdä abortin?! Minä luulin, että sinä teit abortin, koska et kokenut voivasi tehdä lasta siihen elämäntilanteeseen! Mielenkiintoista, että sinä siis halusit tehdä abortin... mikä siinä oli niin haluttavaa? :D
->Nyt puhuttiin siis lähtökohtaisesta haluamisesta, eikä sekundaarisesta haluamisesta, joka johtuu siis siitä, ettei kokenut pystyvänsä siihen toiseen vaihtoehtoon/muuhun vaihtoehtoon! Eli koska nainen, joka kertoi, ettei halunnut lasta siihen elämäntilanteeseen, tuntee itse/kertoo, ettei halunnut lasta, niin hän EI silloin halunnut (mikäli ei valehtele- jota en siis oleta..), vaan päätti synnyttää lapsensa juuri niistä kertomistaan syistä! Ystäväni EI halunnut lasta, koska kertoi, ettei halua lasta (ja sen kyllä näki hänen reagoinnistaankin!), mutta päätti pitää lapsensa, koska ei kyennyt enää toista lastaan tappamaankaan abortissa!
Sanoisitko sinä varpaitaan itkevälle naapurin Eilalle, että 'mutta kultaseni, sinähän halusit poistattaa ne varpaasi', vai ymmärtäisitkö sinä, että Eila poistatti varpaansa, koska ei halunnut kuolla (=sekundaarista haluamista)!?!
-Naapurin Riitta menee kampaamoon ja laitattaa hiuksiinsa raitoja, koska hän haluaa hiuksiinsa raitoja.
-Naapurin Viljo menee keuhkojensiirtoon, koska EI halua kuolla tukehtumalla (=ainoa mahdollinen toinen vaihtoehto).
-Naapurin Sini lähtee Espanjaan, koska haluaa mennä Espanjaan.
-Naapurin Eila poistattaa varpaansa, koska EI halua kuolla (=ainoa mahdollinen toinen vaihtoehto).
Sekundaarisen haluamisen paljastaa tuo koska-sanan jälkeen tuleva 'EI', silloin jos se toinen vaihtoehto (johon tuo ei kohdistuu) on ainoa mahdollinen muu vaihtoehto, eikä siis ole kolmatta, neljättä jne. - ap.
Tristar kirjoitti:
Helkkari sentään, tässä käy tasaisin väliajoin näin :D sinä onnistut tiivistämään sanomiseni paremmin kuin sanon ne, muutamaan lauseeseen.
Sitä uppoaa itse sanavalintojen suohon niin tehokkaasti että pointti hämärtyy, ja pointti on juuri tuo. Oma tahto ja vastuun ottaminen omista päätöksistään, versus elämässä ajelehtiminen.
Kiittää ja kumartaa.
***siten, että sanotaan (mm. lapselle) jotakin muuta kuin mikä on totuus ja muotoillaan asia niin, että se kuulostaa muiden/omaan korvaan mahdollisimman hyvältä, kuten satua tuolla ehdotti..? :D :D
Se, että tekee jotakin, välttääkseen jotakin vielä huonompaa, ei todellakaan ole vastuunpakoilua, eikä myöskään sen myöntäminen ääneen, että teki ratkaisunsa vältääkseen jotakin, mihin ei kyennyt/joka oli vielä pahempaa! - kirjoitit,
ap. kirjoitti:
onkin niin, että naiset eivät lähtökohtaisesti halunneet sitä lasta, vaan jatkoivat raskauksiaan, koska eivät kyenneet tekemään aborttia, ei sitten millään, ja muutakaan (kolmatta, neljättä...) vaihtoehtoa ei ollut! Aivan kuten se vegaanikin söi sitä kanipaistia, vaikka ei halunnut lähtökohtaisesti syödä lihaa, koska halusi välttää sen pahemman eli kuolemansa!
Tässä on ihan sama, miltä asia kuulostaa lapsen korvaan, koska se ei ole ratkaiseva tekijä ollenkaan, vaan se, että molemmissa tapauksissa halu sen lapsen saamiseen/pitämiseen tuli vasta joskus myöhemmin ja päätös tehtiin siksi, ettei sitä aborttia kyetty tekemään! Tuo se vasta selittelyä ja vastuunpakoilua onkin, että vastaus pitää mitoittaa sen mukaan, mikä kuulostaa lapsen korvaan paremmalta.. :D Mm. ystäväni tapauksessa, jos hän haluaisi kertoa lapselleen totuuden, niin hän kertoisi, ettei halunnut lasta siihen elämäntilanteeseen ja vielä niin nuorena, mutta hän ei millään saattanut tehdä aborttiakaan, eli tappaa häntä!
Ja nyt ei tarkalleenottaen puhuttu siitä halusiko joku jatkaa raskauttaan, vaan siitä, halusivatko nämä kyseiset naiset (mm. he ja monet muut, jotka eivät halua lasta) lasta silloin vaiko eivät, joten pysyhän oikeassa asiassa. Molemmat heistä päättivät jatkaa raskauttaan kohta sata kertaa kerrotusta syystä- KOSKA EIVÄT KYENNEET ABORTTINKAAN, ELI TAPPAMAAN SITÄ LASTAAN!- mutta kumpikaan heistä(kään) ei halunnut lasta siihen elämäntilanteeseen, ja molemmille se halu lapsensaantiin alkoi kehittyä vasta selvästi päätöksenteon jälkeen (ystäväni kohdalla pikkuhiljaa ihan raskauden lopulla- varsinaisesti ja tulvahtamalla lapsen synnyttyä :)!
Eli sinä siis sanot, että sinä teit abortin, koska halusit tehdä abortin?! Minä luulin, että sinä teit abortin, koska et kokenut voivasi tehdä lasta siihen elämäntilanteeseen! Mielenkiintoista, että sinä siis halusit tehdä abortin... mikä siinä oli niin haluttavaa? :D
->Nyt puhuttiin siis lähtökohtaisesta haluamisesta, eikä sekundaarisesta haluamisesta, joka johtuu siis siitä, ettei kokenut pystyvänsä siihen toiseen vaihtoehtoon/muuhun vaihtoehtoon! Eli koska nainen, joka kertoi, ettei halunnut lasta siihen elämäntilanteeseen, tuntee itse/kertoo, ettei halunnut lasta, niin hän EI silloin halunnut (mikäli ei valehtele- jota en siis oleta..), vaan päätti synnyttää lapsensa juuri niistä kertomistaan syistä! Ystäväni EI halunnut lasta, koska kertoi, ettei halua lasta (ja sen kyllä näki hänen reagoinnistaankin!), mutta päätti pitää lapsensa, koska ei kyennyt enää toista lastaan tappamaankaan abortissa!
Sanoisitko sinä varpaitaan itkevälle naapurin Eilalle, että 'mutta kultaseni, sinähän halusit poistattaa ne varpaasi', vai ymmärtäisitkö sinä, että Eila poistatti varpaansa, koska ei halunnut kuolla (=sekundaarista haluamista)!?!
-Naapurin Riitta menee kampaamoon ja laitattaa hiuksiinsa raitoja, koska hän haluaa hiuksiinsa raitoja.
-Naapurin Viljo menee keuhkojensiirtoon, koska EI halua kuolla tukehtumalla (=ainoa mahdollinen toinen vaihtoehto).
-Naapurin Sini lähtee Espanjaan, koska haluaa mennä Espanjaan.
-Naapurin Eila poistattaa varpaansa, koska EI halua kuolla (=ainoa mahdollinen toinen vaihtoehto).
Sekundaarisen haluamisen paljastaa tuo koska-sanan jälkeen tuleva 'EI', silloin jos se toinen vaihtoehto (johon tuo ei kohdistuu) on ainoa mahdollinen muu vaihtoehto, eikä siis ole kolmatta, neljättä jne.tämä ei-haluaminen pätee vain tilanteisiin, joissa valittavana on joko toimenpide tai OMA KUOLEMA.
Muihin tilanteisiin se ei päde. Muissa tilanteissa on aina vaihtoehtoja. Vain kuolemaa uhkaavissa raskauksissa abortti on muun syyn kuin halun aikaan saama. Kaikki muut abortit on haluamisabortteja koska jos aborttia ei halua - voi raskautta jatkaa ja siihen ei kuole. - ap.
ap. kirjoitti:
siten, että sanotaan (mm. lapselle) jotakin muuta kuin mikä on totuus ja muotoillaan asia niin, että se kuulostaa muiden/omaan korvaan mahdollisimman hyvältä, kuten satua tuolla ehdotti..? :D :D
Se, että tekee jotakin, välttääkseen jotakin vielä huonompaa, ei todellakaan ole vastuunpakoilua, eikä myöskään sen myöntäminen ääneen, että teki ratkaisunsa vältääkseen jotakin, mihin ei kyennyt/joka oli vielä pahempaa!että naapurin Eila ottaa vastuun päätöksestä poistaa hänen varpaansa ihan itselleen, eikä syytä siitä ketään- harmittelee vain sitä, että varpaat piti poistaa- kukapa nyt varpaitaan haluaa poistattaa (tapahtunut oikeasti tuttavalleni, joka ei kuitenkaan ole naapurin Eila...)! Samoin tosielämässä ystäväni otti/ottaa vastuun päätöksestään synnyttää lapsensa, ihan itselleen, eikä syytä ketään muuta tai väitä, että vastuu olisi jonkun muun- hän vain harmitteli pitkään menettämiään asioita (lueteltu aik.), jotka olisi Halunnut tehdä!
..joten kukaan ei näissäkään pakoile vastuuta tekemällä jotakin välttääkseen jotakin pahempaa, tai myöntämällä ääneen sen, ettei olisi halunnut tehdä sitä, mitä päätti tehdä! - ap.
satua kirjoitti:
Sivusta on aina helpompi nivoa juttu yhteen, kun on jo monen monia kommentteja ketjusta lukenut :D
Valitettavan usein olen samaa ajatellut luettuani sinun viisaita sanojasi itse väiteltyä aiheesta jo vaikka kuinka kauan ;)kyllä sanoa, että juttusi eivät vain oikein menneet putkeen.. Muuten nivoit ihan hyvin.. :D :D
- ap.
kirjoitit, kirjoitti:
tämä ei-haluaminen pätee vain tilanteisiin, joissa valittavana on joko toimenpide tai OMA KUOLEMA.
Muihin tilanteisiin se ei päde. Muissa tilanteissa on aina vaihtoehtoja. Vain kuolemaa uhkaavissa raskauksissa abortti on muun syyn kuin halun aikaan saama. Kaikki muut abortit on haluamisabortteja koska jos aborttia ei halua - voi raskautta jatkaa ja siihen ei kuole...koska en kirjoittanut noin ollenkaan... Jos vielä on vaikeuksia ymmärtää, niin yritän sitten selittää.
Ja sen verran lisäystä, että ei-toivotun raskauden kohdalla on kaksi todellista vaihtoehtoa; joko jatkaa raskauttaan tai abortoida- itsemurhaa siinä tilanteessa ei voida kyllä perustellusti väittää vaihtoehdoksi, koska yleensä näillä vaihtoehdoilla tarkoitetaan juuri niitä, joiden kanssa on mahdollista elää, joskin sitten on näitäkin tilanteita, joissa uhkaava kuolema- ei siis itsemurha- on se ainoa muu vaihtoehto... Meniköhän nyt vielä vaikeammaksi, vaikka oli tarkoitus selventää/tarkentaa.. :) - satua
ap. kirjoitti:
onkin niin, että naiset eivät lähtökohtaisesti halunneet sitä lasta, vaan jatkoivat raskauksiaan, koska eivät kyenneet tekemään aborttia, ei sitten millään, ja muutakaan (kolmatta, neljättä...) vaihtoehtoa ei ollut! Aivan kuten se vegaanikin söi sitä kanipaistia, vaikka ei halunnut lähtökohtaisesti syödä lihaa, koska halusi välttää sen pahemman eli kuolemansa!
Tässä on ihan sama, miltä asia kuulostaa lapsen korvaan, koska se ei ole ratkaiseva tekijä ollenkaan, vaan se, että molemmissa tapauksissa halu sen lapsen saamiseen/pitämiseen tuli vasta joskus myöhemmin ja päätös tehtiin siksi, ettei sitä aborttia kyetty tekemään! Tuo se vasta selittelyä ja vastuunpakoilua onkin, että vastaus pitää mitoittaa sen mukaan, mikä kuulostaa lapsen korvaan paremmalta.. :D Mm. ystäväni tapauksessa, jos hän haluaisi kertoa lapselleen totuuden, niin hän kertoisi, ettei halunnut lasta siihen elämäntilanteeseen ja vielä niin nuorena, mutta hän ei millään saattanut tehdä aborttiakaan, eli tappaa häntä!
Ja nyt ei tarkalleenottaen puhuttu siitä halusiko joku jatkaa raskauttaan, vaan siitä, halusivatko nämä kyseiset naiset (mm. he ja monet muut, jotka eivät halua lasta) lasta silloin vaiko eivät, joten pysyhän oikeassa asiassa. Molemmat heistä päättivät jatkaa raskauttaan kohta sata kertaa kerrotusta syystä- KOSKA EIVÄT KYENNEET ABORTTINKAAN, ELI TAPPAMAAN SITÄ LASTAAN!- mutta kumpikaan heistä(kään) ei halunnut lasta siihen elämäntilanteeseen, ja molemmille se halu lapsensaantiin alkoi kehittyä vasta selvästi päätöksenteon jälkeen (ystäväni kohdalla pikkuhiljaa ihan raskauden lopulla- varsinaisesti ja tulvahtamalla lapsen synnyttyä :)!
Eli sinä siis sanot, että sinä teit abortin, koska halusit tehdä abortin?! Minä luulin, että sinä teit abortin, koska et kokenut voivasi tehdä lasta siihen elämäntilanteeseen! Mielenkiintoista, että sinä siis halusit tehdä abortin... mikä siinä oli niin haluttavaa? :D
->Nyt puhuttiin siis lähtökohtaisesta haluamisesta, eikä sekundaarisesta haluamisesta, joka johtuu siis siitä, ettei kokenut pystyvänsä siihen toiseen vaihtoehtoon/muuhun vaihtoehtoon! Eli koska nainen, joka kertoi, ettei halunnut lasta siihen elämäntilanteeseen, tuntee itse/kertoo, ettei halunnut lasta, niin hän EI silloin halunnut (mikäli ei valehtele- jota en siis oleta..), vaan päätti synnyttää lapsensa juuri niistä kertomistaan syistä! Ystäväni EI halunnut lasta, koska kertoi, ettei halua lasta (ja sen kyllä näki hänen reagoinnistaankin!), mutta päätti pitää lapsensa, koska ei kyennyt enää toista lastaan tappamaankaan abortissa!
Sanoisitko sinä varpaitaan itkevälle naapurin Eilalle, että 'mutta kultaseni, sinähän halusit poistattaa ne varpaasi', vai ymmärtäisitkö sinä, että Eila poistatti varpaansa, koska ei halunnut kuolla (=sekundaarista haluamista)!?!
-Naapurin Riitta menee kampaamoon ja laitattaa hiuksiinsa raitoja, koska hän haluaa hiuksiinsa raitoja.
-Naapurin Viljo menee keuhkojensiirtoon, koska EI halua kuolla tukehtumalla (=ainoa mahdollinen toinen vaihtoehto).
-Naapurin Sini lähtee Espanjaan, koska haluaa mennä Espanjaan.
-Naapurin Eila poistattaa varpaansa, koska EI halua kuolla (=ainoa mahdollinen toinen vaihtoehto).
Sekundaarisen haluamisen paljastaa tuo koska-sanan jälkeen tuleva 'EI', silloin jos se toinen vaihtoehto (johon tuo ei kohdistuu) on ainoa mahdollinen muu vaihtoehto, eikä siis ole kolmatta, neljättä jne.se mitä minä tarkoitin.
Myös minun puheeni lähtee siitä, että naiset eivät ole lähtökohtaisesti halunneet sitä lasta. Siis sama tilanne kuin sinun esimerkeissäsi.
Lue siis uudestaan, mitä minä kirjoitin.
Tuo ero (1. päätin jatkaa raskautta tai 2. jatkoin raskautta, koska oli pakko) kertoo minulle siitä, että ensimmäisessä tapauksessa nainen on sitoutunut lapseen ja sen kasvamiseen omasta tahdostaan, kun taas toisessa nainen tekee sen velvollisuudesta ja pakosta. Huomaatko eron? Molemmissa tilanne on sama: ei toivotusti alkunsa saanut raskaus, jossa raskaus viedään loppuun eikä siis aborttia tehdä.
Kyse on siis enemmänkin naisen asenteesta raskauteensa. Ja se ero on minusta merkittävin lapsen parhaan kannalta. - ap.
satua kirjoitti:
se mitä minä tarkoitin.
Myös minun puheeni lähtee siitä, että naiset eivät ole lähtökohtaisesti halunneet sitä lasta. Siis sama tilanne kuin sinun esimerkeissäsi.
Lue siis uudestaan, mitä minä kirjoitin.
Tuo ero (1. päätin jatkaa raskautta tai 2. jatkoin raskautta, koska oli pakko) kertoo minulle siitä, että ensimmäisessä tapauksessa nainen on sitoutunut lapseen ja sen kasvamiseen omasta tahdostaan, kun taas toisessa nainen tekee sen velvollisuudesta ja pakosta. Huomaatko eron? Molemmissa tilanne on sama: ei toivotusti alkunsa saanut raskaus, jossa raskaus viedään loppuun eikä siis aborttia tehdä.
Kyse on siis enemmänkin naisen asenteesta raskauteensa. Ja se ero on minusta merkittävin lapsen parhaan kannalta.taaksepäin (ehkä myöhemmin), mutta taisin huomata pointtisi kyllä... kai.. :)
Lyhyesti nyt kiireen keskellä:
Voiko sinun mielestäsi siis sanoa perustellusti naiselle, joka sanoo, että EI halunnut sitä lasta, jonka kertoo synnyttäneensä (vaikeassa elämäntilanteessa) siksi, että ei kyennyt aborttiin, että 'kultaseni, sinähän halusit sen lapsen'? Voiko sinusta sanoa perustellusti varpaitaan itkevälle naapurin Eilalle, että 'kultaseni, sinähän halusit poistattaa varpaasi'? Voiko sinusta sanoa perustellusti lapsenpitoa ajatellen todella vaikean tilanteen vuoksi abortoineelle ja sitä surevalle, että 'kultaseni sinähän halusit sen abortin'? Minusta ei, vaan nuo kaikki on tehty koska on haluttu välttää se vielä pahempi vaihtoehto, ei siksi, että oltaisiin haluttu itse sitä asiaa (lasta, varpaidenpoistoa, aborttia jne.)! Tästä oli pääasiassa kyse. :)
Halusitko sinä tehdä abortin, koska halusit tehdä sen, vai halusitko tehdä sen, koska ET halunnut lasta siihen elämäntilanteeseen (=sekundaarista haluamista)?! - satua
ap. kirjoitti:
taaksepäin (ehkä myöhemmin), mutta taisin huomata pointtisi kyllä... kai.. :)
Lyhyesti nyt kiireen keskellä:
Voiko sinun mielestäsi siis sanoa perustellusti naiselle, joka sanoo, että EI halunnut sitä lasta, jonka kertoo synnyttäneensä (vaikeassa elämäntilanteessa) siksi, että ei kyennyt aborttiin, että 'kultaseni, sinähän halusit sen lapsen'? Voiko sinusta sanoa perustellusti varpaitaan itkevälle naapurin Eilalle, että 'kultaseni, sinähän halusit poistattaa varpaasi'? Voiko sinusta sanoa perustellusti lapsenpitoa ajatellen todella vaikean tilanteen vuoksi abortoineelle ja sitä surevalle, että 'kultaseni sinähän halusit sen abortin'? Minusta ei, vaan nuo kaikki on tehty koska on haluttu välttää se vielä pahempi vaihtoehto, ei siksi, että oltaisiin haluttu itse sitä asiaa (lasta, varpaidenpoistoa, aborttia jne.)! Tästä oli pääasiassa kyse. :)
Halusitko sinä tehdä abortin, koska halusit tehdä sen, vai halusitko tehdä sen, koska ET halunnut lasta siihen elämäntilanteeseen (=sekundaarista haluamista)?!en ymmärrä koko tuon sinun lausahduksesi pointtia.
"Voiko sinun mielestäsi siis sanoa perustellusti naiselle, joka sanoo, että EI halunnut sitä lasta, jonka kertoo synnyttäneensä (vaikeassa elämäntilanteessa) siksi, että ei kyennyt aborttiin, että 'kultaseni, sinähän halusit sen lapsen'?"
Siis tuossa ei ole mitään järkeä. Läheisensä tunteet huomioiva ihminen ei päästä suustaan tuollaisia älyttömyyksiä. Siksi en ymmärrä, miksi haluat sitä väkisin koko ajan kysellä.
Tuohan on samaa tasoa kuin jälkiviisaus "minähän sanoin". Kuka rakentavasti keskusteleva ihminen sanoo tuollaisia näin vakavassa asiassa?
Samasta aiheesta on nyt puhunut monikin (ainakin Tristar ja Dara).
Aborttia/raskauden jatkamista harkitessa kyse on tietoisesta valinnasta. Riippumatta puhummeko siitä haluamisena/päätöksenä/pakkona. Kun nainen on ei-toivotusti raskaana, on enää turha ruikuttaa, etten varmasti olisi HALUNNUT raskaaksi tulla. Raskaana kuitenkin ollaan, koska suunnitelma meni myttyyn. Siispä on hyväksyttävä muuttuneet tosiasiat ja tehtävä parhaansa niissä uusissa olosuhteissa. Siis mietittävä ne "halunsa" uudestaan uuden tilanteen suomin rajoituksin. Koska tilanne ei ole enää sama kuin ennen raskaaksi tuloa. Siis se halu "en halua tulla raskaaksi" on vanhentunut ja täysin pätemätön. Nyt mietitään uudessa tilanteessa halut uudestaan. Ja niiden (tilanteen ja sen myötä uusien "halujen") mukaan tehdään päätös, keskeyttääkö raskauden vai jatkaako sitä. Se päätös tehdään aktiivisesti, vaikka ne muut vaihtoehdot eli abortti tai adoptio eivät _itselle_ olisikaan vaihtoehtoja. Vaihtoehdot ei-toivotun raskauden suhteen ne ovat kuitenkin, huonoiksi (vielä synnytystä ja lapsen pitämistä huonommiksi) todettuja vain. - Tristar
ap. kirjoitti:
siten, että sanotaan (mm. lapselle) jotakin muuta kuin mikä on totuus ja muotoillaan asia niin, että se kuulostaa muiden/omaan korvaan mahdollisimman hyvältä, kuten satua tuolla ehdotti..? :D :D
Se, että tekee jotakin, välttääkseen jotakin vielä huonompaa, ei todellakaan ole vastuunpakoilua, eikä myöskään sen myöntäminen ääneen, että teki ratkaisunsa vältääkseen jotakin, mihin ei kyennyt/joka oli vielä pahempaa!Ihan tuli vain mieleen tuota lausetta lukiessa
"Se, että tekee jotakin, välttääkseen jotakin vielä huonompaa, ei todellakaan ole vastuunpakoilua, "
kun niin usein abortin tehnyttä syytetään vastuunpakoilusta.
Eniveis. Vastuunpakoilulla tässä tarkoitettiin sitä että sanotaan oman päätöksen olleen jonkin muun käsissä, "oli pakko", vaikka oma vapaa tahto oli pelissä. Oli vaihtoehtoja (tässä realistisia kolme; synnytys, abortti ja adoptio) joista valitaan yksi. Vapaasti, itse. Mikään noista ei oel pakko, on vain pakko valita.
Sen väittäminene ttä oli vian yksi vaihtoehto koska jokin pakotti, on vastuunpakoilua, sen väittämistä ettei päätöstä tehtykään itse. Sitä tarkotiettiin.
*** - ap.
satua kirjoitti:
en ymmärrä koko tuon sinun lausahduksesi pointtia.
"Voiko sinun mielestäsi siis sanoa perustellusti naiselle, joka sanoo, että EI halunnut sitä lasta, jonka kertoo synnyttäneensä (vaikeassa elämäntilanteessa) siksi, että ei kyennyt aborttiin, että 'kultaseni, sinähän halusit sen lapsen'?"
Siis tuossa ei ole mitään järkeä. Läheisensä tunteet huomioiva ihminen ei päästä suustaan tuollaisia älyttömyyksiä. Siksi en ymmärrä, miksi haluat sitä väkisin koko ajan kysellä.
Tuohan on samaa tasoa kuin jälkiviisaus "minähän sanoin". Kuka rakentavasti keskusteleva ihminen sanoo tuollaisia näin vakavassa asiassa?
Samasta aiheesta on nyt puhunut monikin (ainakin Tristar ja Dara).
Aborttia/raskauden jatkamista harkitessa kyse on tietoisesta valinnasta. Riippumatta puhummeko siitä haluamisena/päätöksenä/pakkona. Kun nainen on ei-toivotusti raskaana, on enää turha ruikuttaa, etten varmasti olisi HALUNNUT raskaaksi tulla. Raskaana kuitenkin ollaan, koska suunnitelma meni myttyyn. Siispä on hyväksyttävä muuttuneet tosiasiat ja tehtävä parhaansa niissä uusissa olosuhteissa. Siis mietittävä ne "halunsa" uudestaan uuden tilanteen suomin rajoituksin. Koska tilanne ei ole enää sama kuin ennen raskaaksi tuloa. Siis se halu "en halua tulla raskaaksi" on vanhentunut ja täysin pätemätön. Nyt mietitään uudessa tilanteessa halut uudestaan. Ja niiden (tilanteen ja sen myötä uusien "halujen") mukaan tehdään päätös, keskeyttääkö raskauden vai jatkaako sitä. Se päätös tehdään aktiivisesti, vaikka ne muut vaihtoehdot eli abortti tai adoptio eivät _itselle_ olisikaan vaihtoehtoja. Vaihtoehdot ei-toivotun raskauden suhteen ne ovat kuitenkin, huonoiksi (vielä synnytystä ja lapsen pitämistä huonommiksi) todettuja vain.Kun tässähän oli nimenomaan kyse juuri tuosta, niin miksipä sitä sitten kyselisin.. :D :D
Kaikkihan alkoi siitä, että jälleen täällä kovasti väitettiin eräälle, joka kertoi tulleensa vahingossa raskaaksi, ja että EI halunnut lasta siihen elämäntilanteeseen, mutta että päätti olla abortoimatta ja antaa lapsensa syntyä, koska EI kyennyt sitä (siis aborttia) tekemään (ei siis päätöstä tehdessään edelleenkään Halunnut lasta), tyyliin; 'kultaseni, sinä halusit sen lapsen'!
Samoin väitettiin ystäväni, joka ei meinannut selvitä henkisesti edellisestä abortista, ja joka piti _juuri siksi_ toisen ei-haluamansa lapsen, halunneen sen lapsen..!
Toisen ei-halutun valitseminen ei edelleenkään tarkoita sitä, että siitä toisesta olisi tullut haluttu! Sekundaarinen haluaminen ei ole sellaista haluamista, että voitaisiin perustellusti väittää toisen ei-haluamansa vaihtoehdon valinneelle, että 'kultaseni, sinähän halusit..'!
Anteeksi, mutta en ymmärrä pointtia tulla keskustelemaan, jos ei ymmärrä lausahdusta, joka liittyy hyvin olennaisesti pääpointtiin.. :D Ei millään pahalla... - satua
ap. kirjoitti:
Kun tässähän oli nimenomaan kyse juuri tuosta, niin miksipä sitä sitten kyselisin.. :D :D
Kaikkihan alkoi siitä, että jälleen täällä kovasti väitettiin eräälle, joka kertoi tulleensa vahingossa raskaaksi, ja että EI halunnut lasta siihen elämäntilanteeseen, mutta että päätti olla abortoimatta ja antaa lapsensa syntyä, koska EI kyennyt sitä (siis aborttia) tekemään (ei siis päätöstä tehdessään edelleenkään Halunnut lasta), tyyliin; 'kultaseni, sinä halusit sen lapsen'!
Samoin väitettiin ystäväni, joka ei meinannut selvitä henkisesti edellisestä abortista, ja joka piti _juuri siksi_ toisen ei-haluamansa lapsen, halunneen sen lapsen..!
Toisen ei-halutun valitseminen ei edelleenkään tarkoita sitä, että siitä toisesta olisi tullut haluttu! Sekundaarinen haluaminen ei ole sellaista haluamista, että voitaisiin perustellusti väittää toisen ei-haluamansa vaihtoehdon valinneelle, että 'kultaseni, sinähän halusit..'!
Anteeksi, mutta en ymmärrä pointtia tulla keskustelemaan, jos ei ymmärrä lausahdusta, joka liittyy hyvin olennaisesti pääpointtiin.. :D Ei millään pahalla...että selvensin sitä, miksi on aiheellista myös sanoa, että raskauden jatkaja on valinnut raskauden jatkamisen? Miksi myöskään sitä "sekundääristä halua" ei kannata pelkäksi pakoksi sanoa?
Jos sen sanominen ei sinusta tähän keskusteluun kuulu, jatka toki saman lauseen jankkaamista ilman että vieläkään tajuat, miksi niistä eroista puhutaan. Tehdäänkö tästä vielä montakin aloitusta?
Minusta on vain niiden vahinkona alkunsa saaneiden lasten kannalta paha kuunnella tuollaista "ei se, että on pakko jatkaa tarkoita sitä että se olisi ollut haluttu!" Toivottavasti todellakaan yksikään lapsi ei tuollaista äitinsä suusta kuule. - ap.
satua kirjoitti:
että selvensin sitä, miksi on aiheellista myös sanoa, että raskauden jatkaja on valinnut raskauden jatkamisen? Miksi myöskään sitä "sekundääristä halua" ei kannata pelkäksi pakoksi sanoa?
Jos sen sanominen ei sinusta tähän keskusteluun kuulu, jatka toki saman lauseen jankkaamista ilman että vieläkään tajuat, miksi niistä eroista puhutaan. Tehdäänkö tästä vielä montakin aloitusta?
Minusta on vain niiden vahinkona alkunsa saaneiden lasten kannalta paha kuunnella tuollaista "ei se, että on pakko jatkaa tarkoita sitä että se olisi ollut haluttu!" Toivottavasti todellakaan yksikään lapsi ei tuollaista äitinsä suusta kuule.vaan näköjään täytyy sen verran, että valinnut vaihtoehdon niistä kahdesta ei-halumastaan kyllä, mutta ei halunnut sitä lasta edelleenkään. Jos luet ja ymmärrät, niin kaikki on jo käyty läpi tuolla moneen kertaan.. sekin, ettei se, miltä asia lapsen korvaan kuulostaa, ole ratkaiseva asia siinä, mitä se oikeasti on. Jos ystäväni kertoo lapselleen totuuden, hän kertoo, että EI halunnut silloin lasta, ja että valitsi raskauden jatkamisen, kun ei aborttiinkaan enää pystynyt! Ystäväni lapsi ei ollut haluttu ratkaisua tehtäessä, vaikka se pahalta kuulostaakin- hänestä tuli haluttu ajan myötä, mutta vasta paljon päätöksenteon jälkeen! (lapsi oli muuten ystäväni puheissa alkuun- alkuraskaudessa- jopa 'tuo helvetin penikka' silloin kun hän purki vihaansa/pettymystään/suruaan- sitä hän häpeää enemmän kuin sitä, ettei aluksi halunnut häntä! Tarvitseeko lapsen sitten koskaan tietää, on toinen juttu..!
- ap.
Tristar kirjoitti:
Ihan tuli vain mieleen tuota lausetta lukiessa
"Se, että tekee jotakin, välttääkseen jotakin vielä huonompaa, ei todellakaan ole vastuunpakoilua, "
kun niin usein abortin tehnyttä syytetään vastuunpakoilusta.
Eniveis. Vastuunpakoilulla tässä tarkoitettiin sitä että sanotaan oman päätöksen olleen jonkin muun käsissä, "oli pakko", vaikka oma vapaa tahto oli pelissä. Oli vaihtoehtoja (tässä realistisia kolme; synnytys, abortti ja adoptio) joista valitaan yksi. Vapaasti, itse. Mikään noista ei oel pakko, on vain pakko valita.
Sen väittäminene ttä oli vian yksi vaihtoehto koska jokin pakotti, on vastuunpakoilua, sen väittämistä ettei päätöstä tehtykään itse. Sitä tarkotiettiin.
***vastuun olevan kenenkään muun:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=1500000000000024&posting=22000000035928607
;) - ap.
ap. kirjoitti:
vaan näköjään täytyy sen verran, että valinnut vaihtoehdon niistä kahdesta ei-halumastaan kyllä, mutta ei halunnut sitä lasta edelleenkään. Jos luet ja ymmärrät, niin kaikki on jo käyty läpi tuolla moneen kertaan.. sekin, ettei se, miltä asia lapsen korvaan kuulostaa, ole ratkaiseva asia siinä, mitä se oikeasti on. Jos ystäväni kertoo lapselleen totuuden, hän kertoo, että EI halunnut silloin lasta, ja että valitsi raskauden jatkamisen, kun ei aborttiinkaan enää pystynyt! Ystäväni lapsi ei ollut haluttu ratkaisua tehtäessä, vaikka se pahalta kuulostaakin- hänestä tuli haluttu ajan myötä, mutta vasta paljon päätöksenteon jälkeen! (lapsi oli muuten ystäväni puheissa alkuun- alkuraskaudessa- jopa 'tuo helvetin penikka' silloin kun hän purki vihaansa/pettymystään/suruaan- sitä hän häpeää enemmän kuin sitä, ettei aluksi halunnut häntä! Tarvitseeko lapsen sitten koskaan tietää, on toinen juttu..!
- ei halua
Voi jessus kuntaas vääntöä simppelistä asiasta piisaa.
Asiasta joka on ihan yksinkertianen.
Ei-toivottu raskaus, lasta ei haluta, seuraa abortti.
Ei toivottu raskaus, lapsi kuitenkin halutaan, ei aborttia.
Miten jukelin tähden näin yksinkertaisesta voi saada noin paljon turhaa puhetta aikaiseksi.- ap.
vastailehan tuonne ketjuihin. Ei jaksa aloittaa alusta TAAS.
- halusiko
sekin lapsen joka antoi sen adoptioon? Vai haluskohan välttää vaan vielä pahemman (lapsen tappamisen)?
- ja antaa
halusiko kirjoitti:
sekin lapsen joka antoi sen adoptioon? Vai haluskohan välttää vaan vielä pahemman (lapsen tappamisen)?
lapselle elämän jonkun toisen luona.
- olis ehkä
ja antaa kirjoitti:
lapselle elämän jonkun toisen luona.
mieluiten ollu tulematta lainkaan raskaaksi (ja antamatta adoptioon)!
- menee.......
ap. kirjoitti:
vastailehan tuonne ketjuihin. Ei jaksa aloittaa alusta TAAS.
Se menee juuri noin simppelisti.Toki välivaiheita on alun ja lopun välissä, kuten pohdintaa, keskusteluja, taas pohdintaa, tai sitten jollain suoraviivaista toimintaa, ...mutta yhtäkaikki; Eitoivotun vahinkoraskauden seuraus on alkion abortti tai lapsen synnytys, riippuen siitä onko raskaus alkupohdintojen jälkeen muuttunut halutuksi vai onko se eihaluttu.
Ihan yksinkertaista, ei tarvita palstamerteittäin sanojen pyörittelyä ja niistä eri sävyjen ja painotusten kaivamista. - ap.
menee....... kirjoitti:
Se menee juuri noin simppelisti.Toki välivaiheita on alun ja lopun välissä, kuten pohdintaa, keskusteluja, taas pohdintaa, tai sitten jollain suoraviivaista toimintaa, ...mutta yhtäkaikki; Eitoivotun vahinkoraskauden seuraus on alkion abortti tai lapsen synnytys, riippuen siitä onko raskaus alkupohdintojen jälkeen muuttunut halutuksi vai onko se eihaluttu.
Ihan yksinkertaista, ei tarvita palstamerteittäin sanojen pyörittelyä ja niistä eri sävyjen ja painotusten kaivamista.Jonkin valitseminen, kun valitaan kahdesta ei-halutusta, ei edelleenkään tee siitä toisesta ei-halutusta haluttua! Ei se naapurin Eilakaan Halunnut sitä varpaidenpoistoa- edelleenkään.. vaan valitsi kahdesta ei-halutusta vaihtoehdosta- varpaidenpoisto tai kuolema- sen toisen ei-haluamansa (=sekundaarista haluamista)!
- ap.
ja antaa kirjoitti:
lapselle elämän jonkun toisen luona.
ei (edelleenkään) Haluta sitä raskautta ylipäätään, mutta kun sitä ei kyetä poistamaankaan abortilla (siis ei kyetä siihen aborttiin ollenkaan!), valitaan lapsensa tappamisen sijasta se toinen niistä _edelleen ei-halutuista_ vaihtoehdoista, joka on jatkaa raskautta, ja joko sitten lapsen synnyttyä antaa se lapsi pois tai pitää itsellään. Edelleen jonkin tekeminen siksi, että EI haluta sitä ainoaa toista vaihtoehtoa, on sekundaarista haluamista, eli ei sellaista haluamista, että ihmiselle voitaisiin jälkeenpäin sanoa 'mutta sinähän halusit...'!
- ap.
Joitakin aikoja sitten palstalla esitettiin kysymys tähän tapaan (korjatkaa..):
Vihainen natsi(ko se nyt oli ;) seisoisi kahden kaasukammion edessä ja toisessa niistä olisi oma lapsesi ja toisessa kymmenen vierasta lasta. Tämä hirviö vaatisi sinua yhdistämään myrkyllistä kemikaalia sisältävän pullon jompaan kumpaan kammioon vievään letkuun... Yhdistäisitkö letkun siihen kammioon, jossa olisi yksi lapsi, eli omasi, vaiko siihen, jossa olisi kymmenen vierasta lasta..?
Kaikki tuntuivat olevan keskustelun lukemisen perusteella sitä mieltä, että jokainen äiti yhdistäisi myrkyn menemään kammioon, jossa olisi kymmenen vierasta lasta...
Nyt kysynkin, että kun tällainen äiti sitten pääsisi pois lapsensa kanssa sieltä keskitysleirikö se sitten oli ;) ..ja itkisi sitä, että joutui tappamaan _kymmenen lasta_, niin sanoisimmeko hänelle, että 'kultaseni, sinähän halusit tappaa ne kymmenen lasta', vai olisiko niin, että ymmärtäisimme, että hän ei halunnut tappaa niitä lapsia!? Huom. hän ei ollut sen pakotetumpi ratkaisuunsa (tappaa juuri ne kymmenen) kuin kukaan muukaan, paitsi oman sisäisen minänsä pakottama- aivan, kuten olen sanonut aborttiin kykenemättömänkin olevan (jolloin on kyse sekundaarisesta haluamisesta, eli lähtökohtaisesta EI-haluamisesta!
Huih- aika rientää ja nyt on pakko tehdä välillä jo muita hommia.. Palataan asiaan taas. :)- on vain
joidenkin KUOLEMA.
Tätä voidaan soveltaa vain niihin aborttitapauksiin, joissa vaihtoehtona on kuolema. Eli kuolema vastaan kuolema.
Muissa tapauksissa kyse on silkasta halusta.
Valinnat tehdään halusta, ei pakosta.
Tässäkin tapauksessa nainen valitsi että tappaa 10 muuta lasta omasta halustaan, hänen ei olisi ollut pakko tappaa heitä mutta hän halusi mieluummin tappaa heidät kuin oman lapsensa. - ap.
on vain kirjoitti:
joidenkin KUOLEMA.
Tätä voidaan soveltaa vain niihin aborttitapauksiin, joissa vaihtoehtona on kuolema. Eli kuolema vastaan kuolema.
Muissa tapauksissa kyse on silkasta halusta.
Valinnat tehdään halusta, ei pakosta.
Tässäkin tapauksessa nainen valitsi että tappaa 10 muuta lasta omasta halustaan, hänen ei olisi ollut pakko tappaa heitä mutta hän halusi mieluummin tappaa heidät kuin oman lapsensa.on myöskin vaihtoehtona joidenkin kuolema, jos et satu tietämään.. :D, mutta se kuolema ei ole tässä keskeinen asia, vaan voimme vaikka muokata asiaa niin, että tuo kaasu vammauttaisi vain ne lapset pahasti, tai, että naapurin Eilan toinen vaihtoehto olisi koko jalan menettäminen (ei siis kuolema), tai sen naapurin sedän (mikä se nyt olikaan ;) toinen vaihtoehto olisi istua happiteltassa loppuelämänsä jne. jne. jne.
-> Eli jos nyt vielä selvennystä kaipaat, niin noissakin on, vaikka kuolemanuhkaa ei ole, edelleen kaksi ei-haluttua vaihtoehtoa, jolloin toisen valitseminen ei ole sillä tavalla Haluamista, että ihmiselle voitaisiin sanoa, että 'mutta sinähän halusit..', vaan kaikissa on kyse sekundaarisesta haluamisesta:
Naapurin Eila EI halunnut menettää varpaitaan, mutta valitsi niiden poiston, koska EI halunnut menettää koko jalkaansakaan. Se naapurin setä, jonka nimeä en enää muista :D ei Halunnut mennä suureen ja vaaralliseen leikkaukseen, jossa hänelle laitetaan kuolleen ihmisen keuhkot, mutta valitsi keuhkojensiirron, koska EI halunnut elää loppuelämäänsä happiteltassakaan jne. jne.
- Dara
Miksi haluat miettiä tätä haluamisasiaa vain siltä kantilta, mitä ihminen lähtökohtaisesti haluaisi, etkä siltä kantilta, mitä hän haluaa olemassaolevista vaihtoehdoista? Mitä hyötyä on spekuloida sitä, haluaako ihminen lähtökohtaisesti lapsen, jos ei toivomattaan raskaaksi tultuaan siitä kuitenkaan mitenkään halua luopuakaan?
Minusta lähtökohtaisten toiveiden pohtiminen on aika turhaa tilanteessa, jossa elämä on heittänyt eteemme rajallisen määrän vaihtoehtoja, eikä se lähtökohtainen toive ja halu kuulu niihin. Mitä hyötyä on itkeä sitä, ettei olisi halunnut raskaaksi tullakaan tilanteessa, jossa jo on raskaana? Minusta silloin pitää unohtaa se lähtökohtainen toiveensa ja miettiä mitä eniten haluaa olemassaolevista vaihtoehdoista.
"Kun joku on tahtomattaan raskaana, _eikä halua lasta_, on hänellä kaksi vaihtoehtoa; joko synnyttää lapsi tai abortoida (lain puitteissa). Mikäli abortti on esim. juuri henkilökohtaisen näkemyksen (abortista) vuoksi mahdoton vaihtoehto, silloin ei voi muuta kuin synnyttää. Onko sitten niin, että silloin halutaankin yht'äkkiä se lapsi?"
Kun tahtomattaan raskaana oleva nainen ei aborttia voi tehdä, ei hänelle jää muuta vaihtoehtoa kuin synnyttää. Mutta edelleen hänellä on valta valita, haluaako hän pitää lapsensa vaiko ei. Jos hän ei halua, hän kai alkaa harkitsemaan lapsen adoptioon antamista. Ja jos/kun hän ei adoptioon lastaan anna, niin miksi hän pitää lapsensa itse? Siksikö ettei hän halua sitä lasta, vaiko siksi, että hän haluaa? Joka tapauksessa, tuossa tilanteessa on myöhäistä enää itkeä sitä, ettei lähtökohtaiset toiveet toteutuneetkaan, vaan on mukauduttava niihin vaihtoehtoihin, joista vielä on valinnanvaraa. Ja minä väitän, että valtaosa niistä naisista, jotka raskauttaan ovat vapaaehtoisesti päättäneet jatkaa, ja lapsensa päättäneet vapaaehtoisesti pitää, ovat tehneet sen halusta tehdä juuri niin niistä vaihtoehdoista, joita hänellä oli.
Minusta haluamisen käsitettä ei voida käsitellä ainoastaan lähtökohtaisuuksien kautta. Se on liian suppea katsantokanta, koska kukaan meistä ei saa yleensä elämänsä kaikkia valintoja niiden mukaan tehdä. Jokainen meistä joutuu jotain valitsemaan rajallisesta määrästä vaihtoehtoja.- Dara
ap. kirjoitti:
Miksi se sekundäärinen halu ei mielestäsi ole haluamista? Mitä sinä sanoisit naiselle, joka ei lähtökohtaisesti raskaaksi halunnut, mutta ihan oikeasti sekundäärisesti halusi kuitenkin lapsen? Että ethän sinä sitä lastasi halunnut, vai? Miksi sekundäärinenkin halukkuus ei voisi olla haluamista ja sellaisena yhtä arvokasta kuin lähtökohtainenkin?
Tiedätkö, ei minunkaan lähtökohtainen haluni ollut olla lapseton vielä lähes 36 vuotiaana ja toivoa edelleen edes sitä ensimmäistä lasta. Lähtökohtaisesti halusin ekan lapseni alle 3o vuotiaana ja tässä iässä niitä lähtökohtaisen haluni mukaan piti olla jo ainakin se kaksi kappaletta. Koska näihin lähtökohtaisiin toiveisiini ei minulla enää paluuta ole, elän nyt sekundäärisen haluni varassa. Eikö se mielestäsi ole siis oikeaa haluamista? Mitä sinä sanoisit minulle? Etten oikeasti lasta edes halua, koska lähtökohtaisen haluni aika on jo mennyt?
Olen myöskin varautunut siihen, etten koskaan lasta saa. Jos näin käy, en aijo antaa sen pilata elämääni, vaan haluan elää sitten hyvän, sisältörikkaan ja itselleni merkityksellisen elämän lapsettomana. Mitä sinä tähän sanoisit? Etten oikeasti edes halua elää hyvää elämää lapsettomana, koska se ei ole se, mitä lähtökohtaisesti halusin?
Minä olen elänyt parisuhteessa ennen tätä nykyistä avioliittoanikin. Olen eronnut omasta halustani. Mitä sinä siihen sanoisit? Etten oikeasti halunnut siitä miehestä erota, koska en lähtökohtaisesti suhteeseen ruvetessani halunnut hänestä erota joskus?
Meistä kukaan ei aina saa kaikessa sitä, mitä lähtökohtaisesti toivoi, joten miksi sinusta vain ne lähtökohtaiset haluamiset lasketaan oikeaksi haluamiseksi? Miksi ne olisivat sekundäärisiä arvokkaampia tai oikeampia? - ap,
Dara kirjoitti:
Miksi se sekundäärinen halu ei mielestäsi ole haluamista? Mitä sinä sanoisit naiselle, joka ei lähtökohtaisesti raskaaksi halunnut, mutta ihan oikeasti sekundäärisesti halusi kuitenkin lapsen? Että ethän sinä sitä lastasi halunnut, vai? Miksi sekundäärinenkin halukkuus ei voisi olla haluamista ja sellaisena yhtä arvokasta kuin lähtökohtainenkin?
Tiedätkö, ei minunkaan lähtökohtainen haluni ollut olla lapseton vielä lähes 36 vuotiaana ja toivoa edelleen edes sitä ensimmäistä lasta. Lähtökohtaisesti halusin ekan lapseni alle 3o vuotiaana ja tässä iässä niitä lähtökohtaisen haluni mukaan piti olla jo ainakin se kaksi kappaletta. Koska näihin lähtökohtaisiin toiveisiini ei minulla enää paluuta ole, elän nyt sekundäärisen haluni varassa. Eikö se mielestäsi ole siis oikeaa haluamista? Mitä sinä sanoisit minulle? Etten oikeasti lasta edes halua, koska lähtökohtaisen haluni aika on jo mennyt?
Olen myöskin varautunut siihen, etten koskaan lasta saa. Jos näin käy, en aijo antaa sen pilata elämääni, vaan haluan elää sitten hyvän, sisältörikkaan ja itselleni merkityksellisen elämän lapsettomana. Mitä sinä tähän sanoisit? Etten oikeasti edes halua elää hyvää elämää lapsettomana, koska se ei ole se, mitä lähtökohtaisesti halusin?
Minä olen elänyt parisuhteessa ennen tätä nykyistä avioliittoanikin. Olen eronnut omasta halustani. Mitä sinä siihen sanoisit? Etten oikeasti halunnut siitä miehestä erota, koska en lähtökohtaisesti suhteeseen ruvetessani halunnut hänestä erota joskus?
Meistä kukaan ei aina saa kaikessa sitä, mitä lähtökohtaisesti toivoi, joten miksi sinusta vain ne lähtökohtaiset haluamiset lasketaan oikeaksi haluamiseksi? Miksi ne olisivat sekundäärisiä arvokkaampia tai oikeampia?..jos sopii. Nyt ei enää jaksa. :)
- Dara
ap, kirjoitti:
..jos sopii. Nyt ei enää jaksa. :)
Huomisiin sitten vaan! Alkaa mullakin jo painaa muut hommat päälle, kun tänään nämä keskustelut imaisivat mukaansa vähän turhan pitkäksi aikaa... Olen ylihuomenna lähdössä Pohjois-Karjalaan juhannuksen viettoon ja hyvä olisi kai pyykkiäkin pestä ennen lähtöä ;) Mutta kiitos sinulle tästä illasta ja hyvää yötä!
- ap.
..ja sitten ei tule loppua ja koko päivä menee ihan sekundahommissa.. ;D
Eli tässä kai olisi selvempää sanoa, että ei ollut primaaria halua lapsen saamiseen siinä tilanteessa (jossa siis jo oltiin), vaan oli se sekundaarinen halu, joka johtui siis siitä, että ei kyetty siihen _ainoaan_ toiseen vaihtoehtoon. Lähtökohtainen on kai hieman liian venyvä käsite tässä.. eli tarkoitus ei ole lähteä minnekään ihan alkutekijöihin saakka.. :)
Ei-halutuista vaihtoehdoista valitseminen pakkotilanteessa valita niistä, ei tarkoita, että se toinen muuttuisi siitä valinnasta Halutuksi! ..ja nainen voi kyllä (hänen täytyy) valita pitääkö sen lapsensa, kun on ensin valinnut sen abortoimattomuuden ja lapsen synnyttämisen niistä ei-haluamistaan vaihtoehdoista, ja siinä vaiheessa, jos nainen sitten Haluaa pitää lapsensa/tuntee, että Haluaa lapsen, on sekundaarinen haluaminen vaihtunut aidoksi haluamiseksi- siis halumiseksi, joka ei johdu vain siitä, että EI halua totetuttaa sitä ainoaa toista vaihtoehtoa ( - ap.
Dara kirjoitti:
Miksi se sekundäärinen halu ei mielestäsi ole haluamista? Mitä sinä sanoisit naiselle, joka ei lähtökohtaisesti raskaaksi halunnut, mutta ihan oikeasti sekundäärisesti halusi kuitenkin lapsen? Että ethän sinä sitä lastasi halunnut, vai? Miksi sekundäärinenkin halukkuus ei voisi olla haluamista ja sellaisena yhtä arvokasta kuin lähtökohtainenkin?
Tiedätkö, ei minunkaan lähtökohtainen haluni ollut olla lapseton vielä lähes 36 vuotiaana ja toivoa edelleen edes sitä ensimmäistä lasta. Lähtökohtaisesti halusin ekan lapseni alle 3o vuotiaana ja tässä iässä niitä lähtökohtaisen haluni mukaan piti olla jo ainakin se kaksi kappaletta. Koska näihin lähtökohtaisiin toiveisiini ei minulla enää paluuta ole, elän nyt sekundäärisen haluni varassa. Eikö se mielestäsi ole siis oikeaa haluamista? Mitä sinä sanoisit minulle? Etten oikeasti lasta edes halua, koska lähtökohtaisen haluni aika on jo mennyt?
Olen myöskin varautunut siihen, etten koskaan lasta saa. Jos näin käy, en aijo antaa sen pilata elämääni, vaan haluan elää sitten hyvän, sisältörikkaan ja itselleni merkityksellisen elämän lapsettomana. Mitä sinä tähän sanoisit? Etten oikeasti edes halua elää hyvää elämää lapsettomana, koska se ei ole se, mitä lähtökohtaisesti halusin?
Minä olen elänyt parisuhteessa ennen tätä nykyistä avioliittoanikin. Olen eronnut omasta halustani. Mitä sinä siihen sanoisit? Etten oikeasti halunnut siitä miehestä erota, koska en lähtökohtaisesti suhteeseen ruvetessani halunnut hänestä erota joskus?
Meistä kukaan ei aina saa kaikessa sitä, mitä lähtökohtaisesti toivoi, joten miksi sinusta vain ne lähtökohtaiset haluamiset lasketaan oikeaksi haluamiseksi? Miksi ne olisivat sekundäärisiä arvokkaampia tai oikeampia?selvensi asiaa ja ymmärrät, että tarkoitettiin sitä primaaria/sekundaaria haluamista siinä tilanteessa, jossa jo ollaan.
Totta kai sinä haluat elää hyvän ja sisältörikkaan elämän lapsettomana, jos et sitä lasta/lapsia koskaan saa (toivon sydämestäni, että saat), jos itse tunnet nyt niin Haluavasi. Onko se vain sekundaarista haluamista, joka johtuu vain siitä, ettei voi toteuttaa toista vaihtoehtoa/valitsee pienemmän pahan? -> Tässähän ei ole kyse samanlaisesta haluamisesta, joka johtaa toiminnan valitsemiseen, kuin noissa ei-toivotuissa raskaustilanteissa ym. esimerkkitilanteissa, eikä kukaan voi sanoa sinulle, että halusit tätä (lapsettomuutta), koska niin teet/teit... Haluatko siis nyt sitä, mitä kerroit? Sinä itse tunnet, mitä Haluat ja siis sen, onko se Halua, vai taipumista siihen, mitä on..?!
Halusit tietysti erota, jos kerran tunsit, että Haluat erota, etkä ollut tilanteessa, jossa tunsit, että et halua, mutta et kyennyt toiseenkaan vaihtoehtoon. Itse siis tiedät halusitko. :)
Primaarit (/lähtökohtaiset) haluamiset, jotka eivät siis ole valitsemista kahdesta ei-halutusta- toisen ei-halutun välttämistä toisen valinnalla- ovat sellaista haluamista, että voimme sanoa ihmiselle '.. sinähän halusit', kun taas sekundaariset haluamiset eivät ole! Eila ei Halunnut primaaristi, että hänen vapaansa poistetaan, vaan hän halusi sitä siksi, että EI halunnut kuolla- vegaani ei Halunnut primaaristi syödä kanipaistia, vaan hän halusi syödä sitä, koska EI halunnut kuolla- ystäväni ei Halunnut primaaristi lasta, mutta halusi synnyttää tämän, koska EI kyennyt aborttiin- abortintekijä (kuka tahansa) ei (varmastikaan) Halua primaaristi aborttia, vaan haluaa tehdä sen, koska EI halua (tunne voivansa tehdä) lasta siihen elämäntilanteeseen jne. jne. jne. Se mitä näissä halutaan primaaristi, on se toisen vaihtoehdon välttäminen. :) Jos noilta esimerkkien ihmisiltä kysyttäisiin, he varmasti sanosivat mieluummin, että _valitsivat_ ne kyseiset vaihtoehdot (1. varpaidenpoisto, 2. kanipaistin syöminen, 3. lapsen synnyttäminen, 4. abortti jne.) kuin, että he _halusivat_ niitä, mutta jos heiltä kysyttäisiin, halusivatko he välttää sen toisen vaihtoehdon- jokainen omansa -> (1. kuolema, 2. kuolema, 3. abortti, 4. lapsen synnyttäminen jne.), niin he varmasti sanoisivat hyvin hartaasti, että 'HALUSIN'. :) - ap.
Dara kirjoitti:
Huomisiin sitten vaan! Alkaa mullakin jo painaa muut hommat päälle, kun tänään nämä keskustelut imaisivat mukaansa vähän turhan pitkäksi aikaa... Olen ylihuomenna lähdössä Pohjois-Karjalaan juhannuksen viettoon ja hyvä olisi kai pyykkiäkin pestä ennen lähtöä ;) Mutta kiitos sinulle tästä illasta ja hyvää yötä!
..että ei unohdu, että Hyvää juhannusta siellä Pohjois-Karjalassa! Sinne Haluat varmasti ihan primaaristi lähteä- minäkin haluaisin, enkä tarvitsisi siihen toista (vältettävää) vaihtoehtoa. ;)
- Dara
ap. kirjoitti:
selvensi asiaa ja ymmärrät, että tarkoitettiin sitä primaaria/sekundaaria haluamista siinä tilanteessa, jossa jo ollaan.
Totta kai sinä haluat elää hyvän ja sisältörikkaan elämän lapsettomana, jos et sitä lasta/lapsia koskaan saa (toivon sydämestäni, että saat), jos itse tunnet nyt niin Haluavasi. Onko se vain sekundaarista haluamista, joka johtuu vain siitä, ettei voi toteuttaa toista vaihtoehtoa/valitsee pienemmän pahan? -> Tässähän ei ole kyse samanlaisesta haluamisesta, joka johtaa toiminnan valitsemiseen, kuin noissa ei-toivotuissa raskaustilanteissa ym. esimerkkitilanteissa, eikä kukaan voi sanoa sinulle, että halusit tätä (lapsettomuutta), koska niin teet/teit... Haluatko siis nyt sitä, mitä kerroit? Sinä itse tunnet, mitä Haluat ja siis sen, onko se Halua, vai taipumista siihen, mitä on..?!
Halusit tietysti erota, jos kerran tunsit, että Haluat erota, etkä ollut tilanteessa, jossa tunsit, että et halua, mutta et kyennyt toiseenkaan vaihtoehtoon. Itse siis tiedät halusitko. :)
Primaarit (/lähtökohtaiset) haluamiset, jotka eivät siis ole valitsemista kahdesta ei-halutusta- toisen ei-halutun välttämistä toisen valinnalla- ovat sellaista haluamista, että voimme sanoa ihmiselle '.. sinähän halusit', kun taas sekundaariset haluamiset eivät ole! Eila ei Halunnut primaaristi, että hänen vapaansa poistetaan, vaan hän halusi sitä siksi, että EI halunnut kuolla- vegaani ei Halunnut primaaristi syödä kanipaistia, vaan hän halusi syödä sitä, koska EI halunnut kuolla- ystäväni ei Halunnut primaaristi lasta, mutta halusi synnyttää tämän, koska EI kyennyt aborttiin- abortintekijä (kuka tahansa) ei (varmastikaan) Halua primaaristi aborttia, vaan haluaa tehdä sen, koska EI halua (tunne voivansa tehdä) lasta siihen elämäntilanteeseen jne. jne. jne. Se mitä näissä halutaan primaaristi, on se toisen vaihtoehdon välttäminen. :) Jos noilta esimerkkien ihmisiltä kysyttäisiin, he varmasti sanosivat mieluummin, että _valitsivat_ ne kyseiset vaihtoehdot (1. varpaidenpoisto, 2. kanipaistin syöminen, 3. lapsen synnyttäminen, 4. abortti jne.) kuin, että he _halusivat_ niitä, mutta jos heiltä kysyttäisiin, halusivatko he välttää sen toisen vaihtoehdon- jokainen omansa -> (1. kuolema, 2. kuolema, 3. abortti, 4. lapsen synnyttäminen jne.), niin he varmasti sanoisivat hyvin hartaasti, että 'HALUSIN'. :)"tarkoitettiin sitä primaaria/sekundaaria haluamista siinä tilanteessa, jossa jo ollaan."
Tämä selvensi asiaa huomattavasti. Suothan anteeksi, että käsitin edellisistä viesteistäsi ajatuksesi väärin, mutta nyt huomaan, ettemme oikeastaan eri mieltä asioista olekaan. Aluksi luulin, ettet pidä sekundääriä haluamista haluamisena lainkaan, ja että nämä eri tyypin haluamiset, primääri ja sekundääri, olisivat jollain tavalla absoluutteja, muuttumattomia tilanteita. Itse pidän niitä kuitenkin tilanteen mukaan muuttuvaisina, ja nyt huomaan, että sinä tarkoitit aivan samaa. Siis todellakin jokaisessa elämäntilanteessa voi olla sekä primäärejä että sekundäärisiä toiveita, ja se mikä kerran oli sekundäärinen toive, voi muuttua primääriseksi elämäntilanteen mukaan tai päinvastoin.
"Totta kai sinä haluat elää hyvän ja sisältörikkaan elämän lapsettomana, jos et sitä lasta/lapsia koskaan saa (toivon sydämestäni, että saat), jos itse tunnet nyt niin Haluavasi. Onko se vain sekundaarista haluamista, joka johtuu vain siitä, ettei voi toteuttaa toista vaihtoehtoa/valitsee pienemmän pahan?
Sinä itse tunnet, mitä Haluat ja siis sen, onko se Halua, vai taipumista siihen, mitä on..?!"
Minä luulen, että kyse on molemmista. Tällä hetkellä halu elää lapsettomana hyvä ja sisältörikas elämä lienee enemmän sekundääriä haluamista, koska primääristi vielä toivoisin sen lapsen saavani. Mutta jollei niin käy, toivon, että tämä halu muuttuu primääriksi. Että niissä olosuhteissa todella HALUAN olla onnellinen lapsettomana, enkä vain taivu siihen, mitä on. Toisin sanoen, jos nyt sanot minulle, että "sinähän haluat elää hyvän elämän lapsettomana", minä vastaan että niin haluan, jollen lasta saa. Mutta jos edelleen vuosikymmenen päästä olen lapseton ja sanot minulle samaa, toivon voivani vastata, että niin tosiaan HALUAN.
Kiitän sinua lämpimästi asiallisesta ja erittäin avartavasta keskustelusta, ja toivon sinulle aurinkoista kesää ja 'kokkoisaa' juhannusta! Mulla alkoi juuri kesäloma ja voit varmaan uskoa, että fiilis on sen mukainen! Tekisi mieli tanssia polkkaa eikä tämä tyhmän onnellinen virne tunnu katoavan naamaltani =D Jippiii...!! - ap.
Dara kirjoitti:
"tarkoitettiin sitä primaaria/sekundaaria haluamista siinä tilanteessa, jossa jo ollaan."
Tämä selvensi asiaa huomattavasti. Suothan anteeksi, että käsitin edellisistä viesteistäsi ajatuksesi väärin, mutta nyt huomaan, ettemme oikeastaan eri mieltä asioista olekaan. Aluksi luulin, ettet pidä sekundääriä haluamista haluamisena lainkaan, ja että nämä eri tyypin haluamiset, primääri ja sekundääri, olisivat jollain tavalla absoluutteja, muuttumattomia tilanteita. Itse pidän niitä kuitenkin tilanteen mukaan muuttuvaisina, ja nyt huomaan, että sinä tarkoitit aivan samaa. Siis todellakin jokaisessa elämäntilanteessa voi olla sekä primäärejä että sekundäärisiä toiveita, ja se mikä kerran oli sekundäärinen toive, voi muuttua primääriseksi elämäntilanteen mukaan tai päinvastoin.
"Totta kai sinä haluat elää hyvän ja sisältörikkaan elämän lapsettomana, jos et sitä lasta/lapsia koskaan saa (toivon sydämestäni, että saat), jos itse tunnet nyt niin Haluavasi. Onko se vain sekundaarista haluamista, joka johtuu vain siitä, ettei voi toteuttaa toista vaihtoehtoa/valitsee pienemmän pahan?
Sinä itse tunnet, mitä Haluat ja siis sen, onko se Halua, vai taipumista siihen, mitä on..?!"
Minä luulen, että kyse on molemmista. Tällä hetkellä halu elää lapsettomana hyvä ja sisältörikas elämä lienee enemmän sekundääriä haluamista, koska primääristi vielä toivoisin sen lapsen saavani. Mutta jollei niin käy, toivon, että tämä halu muuttuu primääriksi. Että niissä olosuhteissa todella HALUAN olla onnellinen lapsettomana, enkä vain taivu siihen, mitä on. Toisin sanoen, jos nyt sanot minulle, että "sinähän haluat elää hyvän elämän lapsettomana", minä vastaan että niin haluan, jollen lasta saa. Mutta jos edelleen vuosikymmenen päästä olen lapseton ja sanot minulle samaa, toivon voivani vastata, että niin tosiaan HALUAN.
Kiitän sinua lämpimästi asiallisesta ja erittäin avartavasta keskustelusta, ja toivon sinulle aurinkoista kesää ja 'kokkoisaa' juhannusta! Mulla alkoi juuri kesäloma ja voit varmaan uskoa, että fiilis on sen mukainen! Tekisi mieli tanssia polkkaa eikä tämä tyhmän onnellinen virne tunnu katoavan naamaltani =D Jippiii...!!..aurinkoista kesää ja mukavaa lomaa ja juhannusta! Toivon, että joskus saamme lukea mukavia uutisia tämän lapsensaantiasiankin suhteen, ja toivotaan, että se halu elää sisältörikas lapseton elämä ei ehdi muuttua primaariksi sitä ennen.. ;)
- satua
ap. kirjoitti:
..ja sitten ei tule loppua ja koko päivä menee ihan sekundahommissa.. ;D
Eli tässä kai olisi selvempää sanoa, että ei ollut primaaria halua lapsen saamiseen siinä tilanteessa (jossa siis jo oltiin), vaan oli se sekundaarinen halu, joka johtui siis siitä, että ei kyetty siihen _ainoaan_ toiseen vaihtoehtoon. Lähtökohtainen on kai hieman liian venyvä käsite tässä.. eli tarkoitus ei ole lähteä minnekään ihan alkutekijöihin saakka.. :)
Ei-halutuista vaihtoehdoista valitseminen pakkotilanteessa valita niistä, ei tarkoita, että se toinen muuttuisi siitä valinnasta Halutuksi! ..ja nainen voi kyllä (hänen täytyy) valita pitääkö sen lapsensa, kun on ensin valinnut sen abortoimattomuuden ja lapsen synnyttämisen niistä ei-haluamistaan vaihtoehdoista, ja siinä vaiheessa, jos nainen sitten Haluaa pitää lapsensa/tuntee, että Haluaa lapsen, on sekundaarinen haluaminen vaihtunut aidoksi haluamiseksi- siis halumiseksi, joka ei johdu vain siitä, että EI halua totetuttaa sitä ainoaa toista vaihtoehtoa (Tuo on kyllä tosi hyvä tapa selittää asia :D
Vieläkö osaisit selkeästi yhdistää tämän siihen, ettei Suomessa saa aborttia pelkästä "halusta", mutta sen "halun tehdä abortti" muodostavat konkreettiset syyt kyllä kelpaavat perusteiksi eikä silloin abortti ole "laiton"?
- tämä tullut aivan
selvästi minun ja tristarin kirjoitteluista, fiksua kommentointia sinulta, kiitos
- 14+1 viikolla
Jos lasta halutaan, siitä puhutaan, suunnitellaan ja tehdään niitä hommia, kunnes jossakin vaiheessa haluttu raskaus alkaa.
meillä ei ollut näin, en halunnut tulla raskaaksi, lapsi ei ollut suunnitelmissa, tulin kuitenkin, kaikenlaisia ajatuksia kävin päässäni läpi, vaikka lasta en halunnut, aloin kuvitella millainen se abortti olisi...millaista olisi eläminen sen jälkeen? olen vielä sellainen joka muistelee todella todella paljon kärsimäänsä pahaa, joten siltä kantilta tiesin että muistaisin sen kamalana aina ja ikuisesti, varmasti siitä olisin itkeskellytkin, joten EN HALUNNUT ABORTTIA.
toinen ajatus oli antaa lapsi uuteen kotiin elämäntilanteen takia, mies velkojen kanssa ollut ulosoton kanssa tekemisissä, talous huono, en pystynyt kun aloin ajatella millaista se sitten olisi, aina tulisin miettimään: oma lapsi tuolla jossakin, mitä hän tekisi ja millainen olisi, ei sitäkään vaihtoehtoa EN HALUNNUT.
Noiden vaihtoehtojen miettimisen jälkeen tiesin mikä päätökseni on, siinä samassa ajattelin jo pientä sisälläni, vaikka olikin terkkarin mielestä toukka, minulle se oli jo oma lapsi vaikka olin 7 viikolla. Uskoin vahvasti siihen, että me pärjätään kyllä kolmen lapsen kanssa, aloin jo pohtia ja suunnitella tulevaa, kuinka koulu, kuinka kaikki muu...siis vuonna 2005 joulukuun lopussa
elämä alkasi järjestyä.
nythän kävi samalla lailla huhtikuun lopussa 2008, tein testin kun menkkoja ei tullut, positiivinen. aloin itkeä, sekä surusta että ilosta, ajatukset meni sekaisin.
ensimmäisen vuorokauden mietin ja hain neuvoa täältä ja todella hyvältä ystävältäni, kun kaikenlaiset seka-ajatukset tuli päähän, lasta en sillä hetkellä halunnut taaskaan, ajatukset selkeni juteltuani ystäväni kanssa ja totesin monta asiaa:
-lapset ovat jumalan lahja
-olen aina halunnut neljä lasta, nyt ne olisivat "kasassa" eli tehty, saa keskittyä sitten töihin yms. ei tarvisi työnantajalle ikinä ilmoittaa: jään äitiyslomalle!
-koskaan ei ole oikea aika hankkia lasta, jos ajattelee: ensin koulu, sitte töihin, sitte talo, sitte kihlat, jne...vuosia mennyt jo sitten ns. hukkaan.
Ensimmäinen neuvola oli siitä huhtikuun lopusta seuraavalla viikolla 2008, siihen asti en ajatellut koko lasta, olin ns. normaalisti
sitten kun olin ultrassa, näin sydämensykkeet, liikkeet, sen pienen hahmon, HALUSIN hänet tänne odottaa, synnyttää ja rakastaa kuten sisaruksiaankin. KOLMANNEN AIKANA MINULLA MENI AINAKIN SE 1KK TOTUTTAUTUA ETTÄ OLEN RASKAANA!
joten mielestäni on helppo haluta abortti ennen ekaa ultraa, mutta haluaako sitten enää kun näkee ekan kerran sen pienen hahmon jolla sydän sykkii?? Minä en halunnut, en kolmannen enkä tämän neljännen ei-toivotun aikana enää aborttia ekan ultran jälkeen, sen jälkeen tiesin: sisälläni on pieni ihminen jonka tänne HALUAN.- Onnea täydestä sydämestä
Tämänkaltaisia tarinoita kun olisi enemmän. Onnea sylin täydeltä ja onnellista odotusta.
Toivoo nelikymppinen - 14+1 viikolla
Onnea täydestä sydämestä kirjoitti:
Tämänkaltaisia tarinoita kun olisi enemmän. Onnea sylin täydeltä ja onnellista odotusta.
Toivoo nelikymppinenkiitoksia paljon :)
nyt ollaan nähty jo kädet ja jalatkin, liikkeitäkin jo tuntuu pikkuisen - aloittajallekkin
"sisälläni on pieni ihminen jonka tänne HALUAN."
Tässäkin tapauksessa haluaminen on sekundaarista, ei lähtökohtaista. Vaan voisiko aloittajakaan väittää vastaan tälle naiselle siitä, että hän tosiaan haluaa lapsensa? Aloittajan mukaanhan oikeaa halua ei ollut se sekundaarinen halu eikä tälläisessä tapauksessa voisi sanoa, että äiti haluaa lapsen... - 14+1 viikolla
aloittajallekkin kirjoitti:
"sisälläni on pieni ihminen jonka tänne HALUAN."
Tässäkin tapauksessa haluaminen on sekundaarista, ei lähtökohtaista. Vaan voisiko aloittajakaan väittää vastaan tälle naiselle siitä, että hän tosiaan haluaa lapsensa? Aloittajan mukaanhan oikeaa halua ei ollut se sekundaarinen halu eikä tälläisessä tapauksessa voisi sanoa, että äiti haluaa lapsen...sillä juuri lähtökohtaisesti halua ei ollut.
se tuli sillä hetkellä kun tuli oltua ultrassa.
eli jos käsitin oikein että oikein oikein halua halua lapseen on sitä joka alkaa kun lasta aletaan suunnitella....
sori raskaana ollessa aivokapasitettii hidasta, ainakin minulla joten pitää niin tavu tavulta tarkasti lukea että ymmärtää - ap.
aloittajallekkin kirjoitti:
"sisälläni on pieni ihminen jonka tänne HALUAN."
Tässäkin tapauksessa haluaminen on sekundaarista, ei lähtökohtaista. Vaan voisiko aloittajakaan väittää vastaan tälle naiselle siitä, että hän tosiaan haluaa lapsensa? Aloittajan mukaanhan oikeaa halua ei ollut se sekundaarinen halu eikä tälläisessä tapauksessa voisi sanoa, että äiti haluaa lapsen...Kyseiselle naiselle Halu saada se lapsi tuli edelleen käsittääkseni sen abortoimattajättämispäätöksen jälkeen- ensimmäisessä ultrassa- jolloin päätös tehtiin siksi, että EI kyetty aborttiin, eikä siksi, että edelleenkään oltaisiin Haluttu lasta! Kyseinen ihminen halusi lasta siitä lähtien- juuri siitä- kun hän tunsi Haluavansa sen lapsen, jolloin emme voi väittää hänelle, kun hän kertoo, ettei halunnut lasta siihen elämäntilanteeseen, ja että päätti antaa tämän syntyä, koska ei kyennyt aborttiin, että 'kultaseni, sinähän halusit sen lapsen'! Aivan, kuten emme voi väittää tuota esim. ystävälleni, joka päätti antaa lapsensa kasvaa ja syntyä, koska ei kyennyt millään enää toiseen aborttiin, vaan kertoo, että se olisi ollut hänelle yhtä kuin kuolema -> yritti tappaa itsensä jo sen ensimmäisen jälkeen! Aivan samoin emme voisi väittää naapurin Eilalle, että hän halusi poistattaa varpaansa, tai sille kanipaistin syöjälle, että hän halusi syödä sitä kania, kun he sanoisivat, että EIvät halunneet jne. jne.
Jokainen nainen Haluaa lapsen juuri silloin ja siitä lähtien, kun itse tuntee/kertoo niin olevan/olleen! Nyt olikin kyse siitä, miksi (millä perusteella) se vaihtoehto (joka valittiin) valittiin, ja siis siitä, jätettiinkö abortti tekemättä, koska Haluttiin se lapsi, vaiko muusta syystä, eli siitä kykenemättömyydestä siihen aborttiin! Sekundaarinen haluaminen voi muuttua ihan aidoksi Haluamiseksi, kuten esim. ystäväni kohdalla kävi ajan myötä -> mutta vasta paljon päätöksenteon jälkeen! - 14+1 viikolla
ap. kirjoitti:
Kyseiselle naiselle Halu saada se lapsi tuli edelleen käsittääkseni sen abortoimattajättämispäätöksen jälkeen- ensimmäisessä ultrassa- jolloin päätös tehtiin siksi, että EI kyetty aborttiin, eikä siksi, että edelleenkään oltaisiin Haluttu lasta! Kyseinen ihminen halusi lasta siitä lähtien- juuri siitä- kun hän tunsi Haluavansa sen lapsen, jolloin emme voi väittää hänelle, kun hän kertoo, ettei halunnut lasta siihen elämäntilanteeseen, ja että päätti antaa tämän syntyä, koska ei kyennyt aborttiin, että 'kultaseni, sinähän halusit sen lapsen'! Aivan, kuten emme voi väittää tuota esim. ystävälleni, joka päätti antaa lapsensa kasvaa ja syntyä, koska ei kyennyt millään enää toiseen aborttiin, vaan kertoo, että se olisi ollut hänelle yhtä kuin kuolema -> yritti tappaa itsensä jo sen ensimmäisen jälkeen! Aivan samoin emme voisi väittää naapurin Eilalle, että hän halusi poistattaa varpaansa, tai sille kanipaistin syöjälle, että hän halusi syödä sitä kania, kun he sanoisivat, että EIvät halunneet jne. jne.
Jokainen nainen Haluaa lapsen juuri silloin ja siitä lähtien, kun itse tuntee/kertoo niin olevan/olleen! Nyt olikin kyse siitä, miksi (millä perusteella) se vaihtoehto (joka valittiin) valittiin, ja siis siitä, jätettiinkö abortti tekemättä, koska Haluttiin se lapsi, vaiko muusta syystä, eli siitä kykenemättömyydestä siihen aborttiin! Sekundaarinen haluaminen voi muuttua ihan aidoksi Haluamiseksi, kuten esim. ystäväni kohdalla kävi ajan myötä -> mutta vasta paljon päätöksenteon jälkeen!asiat sitten ratkesi, oli kiva olla täällä...moikka! ja hyvää juhannusta
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Zelenskyi ei suostunut nöyrtymään Trumpin ja Vancen edessä, siksi meni pieleen
Trumppia täytyy imarrella, silloin homma toimii aina. Tähän Zelenskyi ei suostunut.6565360Harmi että
Pidät niin vastenmielisenä. Olen minäkin välissä ollut ihan kamala sinulle ja ihmetellyt miten voit minusta tykätä. Se o212367- 1141607
Trump näytti slipoveri-ukolle kaapin paikan!
Slipoveri-ukko Ukrainan presidentti Volodimir Selenskyi meni tapaamaan valkoiseen taloon Trumppia ilman kunnon tuliaisia2321564- 931477
En rehellisesti usko et oisit
Sekuntiakaan oikeasti mua kaivannut. Tai edes miettinyt miten mulla menee. Jotenkin todennäköisesti hyödyt tästäkin jos231416Nainen, olet jotenkin lumoava
Katselen kauneuttasi kuin kuuta, sen loistoa pimeässä. Sen kaunis valo on kaunista sekä herkkää ja lumoavaa. Olet naisel681175Näin sinusta taas unta!
Unessa olin pakahtuneesti rakastunut sinuun. Olimme vanhassa talossa jossa oli yläkerran huoneissa pyöreät ikkunat. Pöly91153Kun Zele jenkeissä kävi
Enää ei Zele saanutkaan miljardeja ilmaista rahaa niin helposti. Läksyttivät oikein kunnolla pientä miestä ja joutui poi3101116- 721047