On kai pakko hieman ruikuttaa tänne.. En oikein tiedä miten selittäisin tilanteeni. Mietin onko täällä muita samanlaisia/samalla tavoin surullisia? Minulla on jonkin sortin syömishäiriö, tarkemmin sanottuna ahmin ja syön suruun ja yksinäisyyteen. Olen tunnesyöjä. Painoni on koko aikuisiän vaihdellut normaalin ja BMI 36 välillä. Lapsena ja nuorena olin hoikka.
Olin onnettomasti naimisissa ja sen aikana lihoin eniten, eli BMI oli noin 35-36. Raskaus ja synnytys myös sotki hormonitoimintani pahasti jonka myötä lihoin tavallistakin enemmän. Avioeron jälkeen laihduin lähes normaaliksi, BMI siinä 25-26. Olin suht tyytyväinen itseeni ja painooni silloin. En hävennyt itseäni silloin hyvin lihavanakaan ja kävin ulkona, tapahtumissa, uimarannoilla. Vaikka halusin laihtua, en inhonnut itseäni.
Sitten tulivat kuvioon miehet jotka romuttivat täysin itsetuntoni joka oli ollut normaali siihen saakka. Eli eron jälkeen aloin etsiä uutta kumppania ja kerta toisensa jälkeen törmäsin samaan tilanteeseen - olin miesten mielestä liian lihava. Minun oli vaikea tajuta se koska en edes silloin BMI 36 kokoisena inhonnut itseäni, saati kun olin laihtunut n.25 kg ja olin mielestäni suht normaali keski-ikäinen nainen. Muilta osin ulkonäköäni kehuttiin. Etsin miesseuraa lähinnä netistä, ja aina kun aloin chattailla miehen kanssa, kysyi hän ensimmäisenä mittoja. Ne kuultuaan tuli aina täystyrmäys vaikka en ollut siinä vaiheessa kovinkaan lihava ja itse olin itseeni tyytyväinen. Miehet tuntuivat aina etsivät max 65-70 kg hoikkaa naista ja jo L- kokoinen tyttö oli liikaa. Minulta meni sitten kauan tajuta että ne miehet jotka suostuivat tapaamaan vähän isomman tytön, olivat vain helpon seksin perässä. Tai sitten jollain tapaa vaikeasti ongelmaisia(esim alkoholisteja) jotka eivät "saaneet" hoikkaa naista. Yhden miehen kanssa tapailin yli puoli vuotta mutta hän arvostelikin ylipainoani koko ajan, vaikka ei itsekään ollut mikään hoikka eikä harrastanut lainkaan liikuntaa, toisin kuin minä läskeistäni huolimatta. Hän löysikin sitten hoikan naisystävän ja minä jäin yksin. Ruikutti kylläkin jälkeen päin että " vaihto ei kannattanut."
En ole läheisriippuvainen, pärjään kyllä yksinkin, ja elämässäni on ollut useita vuosien mittaisia jaksoja jolloin olen ollut ihan onnellinen yksin. Kuitenkin sitä kaipaa kumppania ja ihmistä lähelleen. Minulla ei myöskään ollut mitään ulkonäkökompleksia edes silloin kun olin hyvin lihava. Nyt on.
Kun huomasin että keski-ikäinen, ei-hoikka mutta lähes normaalikokoinen, asiansa hoitava, liikuntaa harrastava nainen ei kelpaa miehille kuin irtoseksiin, masennuin pahasti. Olin joutunut usean (peli)miehen hyväksikäyttämäksi. Sain masennuslääkityksen(kokeiltiin useaa merkkiä) joista ei olo lainkaan parantunut. Sen sijaan lihoin lääkkeistä takaisin lähes ennätysmittoihini. Nyt olen sitten lihava(BMI 34), siipeeni saanut, yksinäinen, menettänyt itsetuntoni miesten suhteen(jos en kelpaa lähes normaalina koska olen heille "liian lihava" niin kuinka kelpaan nyt?)En enää käy missään ulkona tms koska mitä minä siellä yksinäni tekisin muiden naurettavana, ja jos joku mies tulee juttelemaan hän etsii vain helppoa seksiä koska "tuo läski varmaan antaa kaikille kun ei saa miestä".
On tietty hölmöä menettää itsetuntonsa ja mielenterveytensä tyhmien ulkonäkökeskeisten miesten takia, mutta näin vain kävi. Kun elää tässä ulkonäkökeskeisessä yhteiskunnassa missä synnyttäneeltä keski-ikäiseltä naiseltakin vaaditaan timmiä, treenattua kroppaa niin ei voi kuin irroittautua koko yhteiskunnasta. Minä ainakaan en edes treenaamalla saisi itseäni timmiksi kun imetykset on vieneet rinnat ja raskausarvet ja selluliitti peittää kroppaa. Kirurgin veitseen en miesten takia turvaudu. Olen masentyunut sekä omasta tilanteestani että ihmisten(miesten) arvomaailman mädännäisyydestä. Miksi normaali muutamalla ylikilolla varustettu keski-ikäinen nainen ei kelpaa edes ikäisilleen miehille? Miehet etsivät itseään nuorempaa, hoikkaa naista.
Olen murheellinen kun tiedän että joudun olemaan loppuelämäni yksin. Vaikka liikun päivittäin(kävelylenkit), ja aikaisemmin(kun BMI oli sen 25-26) harrastin aktiivisemminkin liikuntaa, en saa itseäni hoikaksi ilman kauheata rääkkiä ja loppuelämän kestävää kevyttä ruokavaliota. Olen ollut niin masentunut että syödä mussutan suklaata joka päivä enkä lainkaan jaksa ajatella ruokavaliotani. Käyn terapiassa mistä ei ole mitään hyötyä. Olen alkanut eristäytyä ihmisistä, eikä minulla ole ystäviä jotka lähtisivät kanssani minnekään. Kaikki ovat naimisissa ja viettävät kaiken vapaa-aikansa perheen kesken. Minä eronneena olen vain yksin lasteni kanssa ja jos on vapaa hetki, istun suklaalevy kourassa. Olen yrittänyt korvata syömistä liikunnalla, mutta masennuksen vuoksi en enää välitä. Vaikka haluaisin laihtua, ei ole voimia toteuttaa sitä. Tiedän lähes kaiken mahdollisen terveellisestä ruokavaliosta, kaloreista ja piilokaloreista, joten tiedosta ei ole puute, vaan voimasta. Nyt on sitten jo terveyskin alkanut reistata tämän ylipainon takia. Pyysin terveyskeskuslääkäriltä laihdutuslääkkeitä mutta en saanut. Tuntuvat olevan hyvin kriittisiä niiden suhteen ja puhuvat vain ruokavaliosta ja tahdonvoimasta. MUTTA KUN EI OLE VOIMIA! Täytän terveydelliset kriteerit laihdutuslääkkeiden Kelakorvaukseenkin, enkä silti saa niitä. Yksityislääkärille ei ole varaa mennä, ja onko varaa että saisin sieltäkään reseptiä.
Olin aivan normaali, optimistinen ja elämäniloinen keski-ikäinen nainen siihen saakka kunnes tämä nykyinen ulkonäkökeskeinen arvomaailma lyttäsi minut maanrakoon. Kai olin sitten hauras kun en sitä kestänyt? Etsin vain vilpittömästi kunppania ja sain kerta toisensa jälkeen kuulla kuntosalitreeneistä, selluliitistä, painoindeksistä, riipputisseistä, jenkkakahvoista. Eikö naisella(minulla) ole mitään muuta arvoa kuin ulkonäkö? Onko se ainoa kauppatavara jolla nyky-yhteiskunnassa saa parisuhteen? Olen nyt totutellut ajatukseen että olen loppuun saakka yksin. Kyllä sen kestää, mutta pelimiesten jättämät arvet ovat syvät ja kipeät. Kuin myös lohduton yksinäisyys koska kaikki tuttavat ovat naimisissa eivätkä koskaan lähde minnekään konsertteihin tms kanssani. Jaksoin monta vuotta juosta tapahtumissa yksin, mutta en enää, lihavana mene tuijotettavaksi ja helppoa seksiä etsivien miesten nautrettavaksi.
Tuntuu siltä että on aivan sama vaikka söisin itseni kuoliaaksi saakka.
lihava ja yksinäinen
19
3973
Vastaukset
- pojoileva
surullista tekstiä.... Tekee mieli itkeä, niin sinun tekstiisi samaistuin...
- Itsekin kokenut shittiä
Olet törmännyt ns. ulkonäkökeskeisiin hörhöihin...ikävää. Itsekin olen törmännyt sellaisiin jotka ovat kettuilleet mun painostani. Olenkin menettänyt itsetuntoni viimeisetkin muruset, en luota enää miehiin ollenkaan.
Sellaiset syvällisemmät, ei niin ulkonäkökeskeiset miehet ovat piilossa tai varattuja. Heitä ei varmaankaan löydä esim. netin seuranhakupalstoilta. Loppupeleissä jos ihmiseen aidosti rakastuu, ei siinä jenkkakahvat ja muut enää paljon paina. On törkeää arvioida ihmistä vain ulkonäön perusteella, mutta näitä sikamaisia ihmisiä kyllä riittää, joille ulkonäkö on joka suhteessa sijalla yksi.
Itse odotan ihmettä tapahtuvaksi, että vihdoinkin saisin kohdata kunnollisen miehen, joka näkee enemmän sydämeeni kuin kuoreeni, mutta se taitaa jäädä uneksi. Ikuiseksi uneksi. - on asia
Nimittäin ei ainoastaan miehet "hyljeksi" lihavaa naista vaan myös naiset ei kelpuuta lihavaa miestä. Noin yleisesti ottaen.
Fyysisen yksinäisyyden lihavakin mies voi ratkaista ainakin suurimmissa kaupungeissa sillä maailman vanhimmalla konstilla mutta se henkinen yksinäisyys, toiset kärsii enemmän ja toiset vähemmän.
Nainen vaan kärsii tai kieltää itseltään sen fyysisen yksinäisyyden mutta henkinen yksinäisyys ja kelpaamattomuus ovatkin isompi juttu.- SielunSiskosi
On lohduttavaa lukea muilta aivan samoja tuntemuksia ja kokemuksia kuin itsellä on! Olen itsekin saanut pahoja haavoja sieluuni siitä, että en kelpaa ulkonäköni takia. Ylipainoa on mutta olen sopusuhtainen ja pukeudun fiksusti ja naisellisesti. Rumakaan en voi väittää itseni olevan, joskaan en kaunotarkaan.
Olen tullut siihen tulokseen, kun olen seurannut nettipalstojen miesten valokuvia, että ne samat kasvot roikkuvat siellä vuodesta toiseen! Eivät vaihdu juuri lainkaan! Eli miehet etsivät täysin epärealistisia ihanteita ja omaavat naurettavan suuria harhaluuloja omasta viehätysvoimastaan! Eivät he siten löydä koskaan etsimiänsä naisia. Nettipalstoilla he vain kököttävät, vuosi toisensa jälkeen!
He eivät tiedä mitään siitä, mitä tarvitaan jotta syntyisi hyvä, pysyvä, aito ihmissuhde. Ovat henkisesti hyvin alkeellisella tasolla - en haluaisi tutustua keneenkään heistä.
Kyllä niitä kunnollisia miehiäkin on, mutta valitettavasti yleensä varattuina. Ja ne harvat, fiksut miehet, jotka arvostavat IHMISTÄ naisessa - he eivät nettipalstoille pyri.
On ikävää, että meillä keski-ikäisillä yksinäisillä on niin vähän foorumeja, missä voisimme luontevasti tavata toisiamme. Kurssit eivät kiinnosta miehiä, sen olen todennut. Näin ollen he eivät myöskään kasva ihmisinä. Ovat jämähtäneet murrosikäisten naisihanteisiinsa! Miehet eivät myöskään kovin usein hakeudu kulttuurin pariin. Ja harvoin yksinäisiä miehiä on näkynyt seuramatkoilla, joissa olen ollut. Naiset kyllä matkustavat enemmän yksin, joskin se on usein kalliimpaa kuin kahden hengen huonessa asuminen.
Missä ovat miehet, jotka arvostavat meitä ajattelevia, fiksuja naisia oman itsemme vuoksi? Tässä iässä ei saisi enää arvostella liian kriittisesti ulkonäön perusteella. Harva meistä vanhenee kauniisti, sievästi... Eivätkä miehetkään muutu komeimmiksi, vaikka taitavat luulla niin!
Ei - nuoruuden pinnalliset ihanteet on heitettävä keski-iässä romukoppaan! Nyt on aika katsoa toistemme sieluun ja sydämeen: löytyykö sieltä mitään, vai onko siellä pelkästään tyhjyyttä? - ap.
Hei ja kiitos vastauksesta. On varmasti aivan totta että lihava mies ei löydä kumppania, kuten ei lihava nainenkaan. Kirjoitukseni idea oli kuitenkin se että lähes normaalipainoinenkin nainen tyrmätään "ylipainon" vuoksi. Eli naisen täytyy keski-iässäkin olla timmi ja treenattu, kroppa kuin pajunvitsa. Nuorilla naisilla vielä hyväksytään jenkkakahvat, mutta keski-ikäisellä ei. Toki on harvoja poikkeuksia, jolloin mies on naisensa kahvat ja muutaman ylikilon hyväksynyt, mutta hehän ovatkin VARATTUJA miehiä. Vapaat, kumppania etsivät miehet eivät huoli kuin hoikan, urheilullisen tai täysin normaalin vartalon naisella. Pinenikin pyöreys on liikaa, vaikka vyötärö olisi olemassa. Itselläni vyötärön ja lantion erotus oli 25cm, eli olin tiimalasivartaloinen vaikka BMI oli 27. Läskit olivat jakautuneet naisellisesti rintoihin, lantiolle ja reisiin ja vyötärö oli kapea suhteessa lantioon. Silti sain jatkuvasti kuulla olevani liian lihava. Pidin kuvallista profiilia treffeillä ja vieraskirja täyttyi kehuista. Pääsin silti vain kaksille treffeille, joista toinen mies oli vaikeasti psyykensairas, ja toisesta ei kuulunut mitään parin tapaamisen jälkeen. Lähetin flirttejä ja viestejä kaikille oman asuinalueeni miehille joiden kriteereihin sovin(eli lähinnä painon puolesta) eikä kukaan vastannut. Kovin monelle en voinut lähettää, koska valtaosalla oli nasen maksimipaino 65-70. Oli vaikea tajuta että vaikka profiilissani olevia kuvia ja profiilin tekstiä ylistettiin, en silti kelvannut potentiaaliseksi kumppaniehdokkaaksi? Poistin profiilin vieraskirjasta kehut sitä mukaa kun niitä tuli, joten narsistiksi tuskin minua luultiin. Lopulta poistin kuvatkin, jolloin kaikki yht. otot miesten taholta loppuivat kuin seinään.
Baareista olen onnistunut löytämään vain varattuja miehiä, ja chattien kautta keskustelu tyrehtyy siihen kun miehet kysyvät mittoja. Silloinkin kun olin lähes normaaleissa mitoissa, ne olivat liikaa miehille. Eli 171/79 on liikaa, vaikka naisella on kapea vyötärö! Olin siis kropaltani kuin Marilyn mutta isommassa versiossa. Sain usein kommentteja tyyliin "nätti olet mutta liian tuhti minun makuuni."
s24:ssä on todella paljon ylipainoisia miehiä jotka eivät harrasta lainkaan liikuntaa mutta hakevat silti hoikkaa/normaalia naista. Maalaisjärki sanoo että kriteerit on epäsuhdassa omaan tasoon. Saahan sitä jokainen hakea mitä haluaa mutta ainakin minä olen alkanut kokemukseni myötä inhoamaan mokomia miehiä jotka ovat haukkuneet ja torjuneet minut, ja käyttäneet seksikoneena ja lopulta kaljamahoineen tokaisevat että haluavat hoikan naisen. Mies joka ei harrasta lainkaan liikuntaa ja omaa itsekin ylikiloja, sanoo 5-6 kertaa vkossa kuntoliikuntaa harrastavalle naiselle että tämä on liian lihava vaikka naisella on keskimäärin normaali keski-ikäisen naisen vartalo jenkkakahvoineen. Minua ainakin on tämä loukannut.
En ymmärrä tuota seuraavaa lausetta joka oli kirjoittamassasi tekstissä. Mitäköhän se tarkoitaa?
"Nainen vaan kärsii tai kieltää itseltään sen fyysisen yksinäisyyden mutta henkinen yksinäisyys ja kelpaamattomuus ovatkin isompi juttu."
En tiedä viittasitko lainkaan (lihavan)naisen mahdollisuuteen saada irtoseksiä, joka on todellakin hyvä verrattuna miehen mestoihin saada naisilta seksiä, mutta joka tapauksessa korjaan erään väärinkäsityksen joka sitkeästi on vallalla miesten keskuudessa.
Eli nainen kyllä saa seksiä, mutta ei tyydytystä. Paremnmin ymmärrät mitä tarkoitan kun kuvaan sen näin : Miltä miehestä tuntuisi kun nainen kiihottaisi häntä fyysisesti äärirajoille saakka, ja kun nainen saa orgasmin, hän huokaisee nautinnosta ja lähtee? Mies jää makaamaan kliimaksin partaalla ja katsoo naisen perään. Onko hyväksikäytetty olo?
Naisille(lihaville) irtoseksi on usein tätä. Naiselle laukeaminen kestää kauemmin kuin miehelle, ja koska mies ei välitä lihavasta naisesta oikeasti vaan on tämän kanssa vain tyydyttääkseen omat tarpeensa, hän todellakin vain tyydyttää omat tarpeensa ja jättää naisen sitten kiemurtelemaan kiihottuneseen tilaan joka kyllä katoaa saman tien kun tilalle tulee itku ja nöyryytyksen tunne.
On olemassa miehiä jotka ovat myös lihavan naisen kanssa siten että hoitelevat naisen loppuun saakka, mutta nämä miehet pitävät naista silloin ns. vakipanona ja jollain tapaa luulottelevat naiselle että vakavampi suhde voisi olla mahdollinen. Naiselle herää tunteita miestä kohtaan, ja kun lopulta totuus iskee vasten/naisen on myönnettävä itselleen että kyse on vain seksisuhteesta, masennus on kaksinkertainen. Aikansa tätä jaksaa, mutta lopulta tulee toppi vastaan ja tilanne että on parempi elää selibaatissa kuin olla jollain tapaa hyväksikäytettynä.
Mies kai saa rahalleen vastinetta ku on huoran kanssa? Huora näyttelee että mies on ihana ja haluttava ja tuottaa tälle orgasmin. Jos minulla olisi varaa, maksaisin kernaasti jollekin miespuoliselle huoralle vastaavasta palvelusta. Naisilla vaan on usein niin pienet tulot ettei rahat riitä maksullisiin miehiin. Suomessakin kai niitä on, mutta ovat upporikkaiden vanhojen rouvien käytössä. Ja jos nainen on upporikas ja keski-ikäinen hän saa varmastikin miehen ihan parisuhteeseenkin pelkän rahan voimalla, kuten rikas mies saa nuoren ja nätin naisen rahalla...
Jos itse löytäisin kunnollisen ja fiksun miehen joka harrastaa aktiivisesti liikuntaa kuten minäkin olen aina tehnyt ylipainostani huolimatta, en välitä tuon taivaallista miehen ulkonäöstä. Eksä, joka ei harrastanut mitään, eikä käynyt ulkona saati harrastanut liikuntaa lainkaan, ja omasi pelkkää läskiä luiden ympärillä eikä yhtään lihaksia, oli minulle rakkain ihminen maailmassa - ja jätti minut että saisi olla hoikan naisen kanssa. Kyllä se on niin että keski-ikäinen nainen ei valitse miestä ulkonäön perusteella mutta mies valitsee naisen ulkonäön perusteella kaikenikäisenä. ap. kirjoitti:
Hei ja kiitos vastauksesta. On varmasti aivan totta että lihava mies ei löydä kumppania, kuten ei lihava nainenkaan. Kirjoitukseni idea oli kuitenkin se että lähes normaalipainoinenkin nainen tyrmätään "ylipainon" vuoksi. Eli naisen täytyy keski-iässäkin olla timmi ja treenattu, kroppa kuin pajunvitsa. Nuorilla naisilla vielä hyväksytään jenkkakahvat, mutta keski-ikäisellä ei. Toki on harvoja poikkeuksia, jolloin mies on naisensa kahvat ja muutaman ylikilon hyväksynyt, mutta hehän ovatkin VARATTUJA miehiä. Vapaat, kumppania etsivät miehet eivät huoli kuin hoikan, urheilullisen tai täysin normaalin vartalon naisella. Pinenikin pyöreys on liikaa, vaikka vyötärö olisi olemassa. Itselläni vyötärön ja lantion erotus oli 25cm, eli olin tiimalasivartaloinen vaikka BMI oli 27. Läskit olivat jakautuneet naisellisesti rintoihin, lantiolle ja reisiin ja vyötärö oli kapea suhteessa lantioon. Silti sain jatkuvasti kuulla olevani liian lihava. Pidin kuvallista profiilia treffeillä ja vieraskirja täyttyi kehuista. Pääsin silti vain kaksille treffeille, joista toinen mies oli vaikeasti psyykensairas, ja toisesta ei kuulunut mitään parin tapaamisen jälkeen. Lähetin flirttejä ja viestejä kaikille oman asuinalueeni miehille joiden kriteereihin sovin(eli lähinnä painon puolesta) eikä kukaan vastannut. Kovin monelle en voinut lähettää, koska valtaosalla oli nasen maksimipaino 65-70. Oli vaikea tajuta että vaikka profiilissani olevia kuvia ja profiilin tekstiä ylistettiin, en silti kelvannut potentiaaliseksi kumppaniehdokkaaksi? Poistin profiilin vieraskirjasta kehut sitä mukaa kun niitä tuli, joten narsistiksi tuskin minua luultiin. Lopulta poistin kuvatkin, jolloin kaikki yht. otot miesten taholta loppuivat kuin seinään.
Baareista olen onnistunut löytämään vain varattuja miehiä, ja chattien kautta keskustelu tyrehtyy siihen kun miehet kysyvät mittoja. Silloinkin kun olin lähes normaaleissa mitoissa, ne olivat liikaa miehille. Eli 171/79 on liikaa, vaikka naisella on kapea vyötärö! Olin siis kropaltani kuin Marilyn mutta isommassa versiossa. Sain usein kommentteja tyyliin "nätti olet mutta liian tuhti minun makuuni."
s24:ssä on todella paljon ylipainoisia miehiä jotka eivät harrasta lainkaan liikuntaa mutta hakevat silti hoikkaa/normaalia naista. Maalaisjärki sanoo että kriteerit on epäsuhdassa omaan tasoon. Saahan sitä jokainen hakea mitä haluaa mutta ainakin minä olen alkanut kokemukseni myötä inhoamaan mokomia miehiä jotka ovat haukkuneet ja torjuneet minut, ja käyttäneet seksikoneena ja lopulta kaljamahoineen tokaisevat että haluavat hoikan naisen. Mies joka ei harrasta lainkaan liikuntaa ja omaa itsekin ylikiloja, sanoo 5-6 kertaa vkossa kuntoliikuntaa harrastavalle naiselle että tämä on liian lihava vaikka naisella on keskimäärin normaali keski-ikäisen naisen vartalo jenkkakahvoineen. Minua ainakin on tämä loukannut.
En ymmärrä tuota seuraavaa lausetta joka oli kirjoittamassasi tekstissä. Mitäköhän se tarkoitaa?
"Nainen vaan kärsii tai kieltää itseltään sen fyysisen yksinäisyyden mutta henkinen yksinäisyys ja kelpaamattomuus ovatkin isompi juttu."
En tiedä viittasitko lainkaan (lihavan)naisen mahdollisuuteen saada irtoseksiä, joka on todellakin hyvä verrattuna miehen mestoihin saada naisilta seksiä, mutta joka tapauksessa korjaan erään väärinkäsityksen joka sitkeästi on vallalla miesten keskuudessa.
Eli nainen kyllä saa seksiä, mutta ei tyydytystä. Paremnmin ymmärrät mitä tarkoitan kun kuvaan sen näin : Miltä miehestä tuntuisi kun nainen kiihottaisi häntä fyysisesti äärirajoille saakka, ja kun nainen saa orgasmin, hän huokaisee nautinnosta ja lähtee? Mies jää makaamaan kliimaksin partaalla ja katsoo naisen perään. Onko hyväksikäytetty olo?
Naisille(lihaville) irtoseksi on usein tätä. Naiselle laukeaminen kestää kauemmin kuin miehelle, ja koska mies ei välitä lihavasta naisesta oikeasti vaan on tämän kanssa vain tyydyttääkseen omat tarpeensa, hän todellakin vain tyydyttää omat tarpeensa ja jättää naisen sitten kiemurtelemaan kiihottuneseen tilaan joka kyllä katoaa saman tien kun tilalle tulee itku ja nöyryytyksen tunne.
On olemassa miehiä jotka ovat myös lihavan naisen kanssa siten että hoitelevat naisen loppuun saakka, mutta nämä miehet pitävät naista silloin ns. vakipanona ja jollain tapaa luulottelevat naiselle että vakavampi suhde voisi olla mahdollinen. Naiselle herää tunteita miestä kohtaan, ja kun lopulta totuus iskee vasten/naisen on myönnettävä itselleen että kyse on vain seksisuhteesta, masennus on kaksinkertainen. Aikansa tätä jaksaa, mutta lopulta tulee toppi vastaan ja tilanne että on parempi elää selibaatissa kuin olla jollain tapaa hyväksikäytettynä.
Mies kai saa rahalleen vastinetta ku on huoran kanssa? Huora näyttelee että mies on ihana ja haluttava ja tuottaa tälle orgasmin. Jos minulla olisi varaa, maksaisin kernaasti jollekin miespuoliselle huoralle vastaavasta palvelusta. Naisilla vaan on usein niin pienet tulot ettei rahat riitä maksullisiin miehiin. Suomessakin kai niitä on, mutta ovat upporikkaiden vanhojen rouvien käytössä. Ja jos nainen on upporikas ja keski-ikäinen hän saa varmastikin miehen ihan parisuhteeseenkin pelkän rahan voimalla, kuten rikas mies saa nuoren ja nätin naisen rahalla...
Jos itse löytäisin kunnollisen ja fiksun miehen joka harrastaa aktiivisesti liikuntaa kuten minäkin olen aina tehnyt ylipainostani huolimatta, en välitä tuon taivaallista miehen ulkonäöstä. Eksä, joka ei harrastanut mitään, eikä käynyt ulkona saati harrastanut liikuntaa lainkaan, ja omasi pelkkää läskiä luiden ympärillä eikä yhtään lihaksia, oli minulle rakkain ihminen maailmassa - ja jätti minut että saisi olla hoikan naisen kanssa. Kyllä se on niin että keski-ikäinen nainen ei valitse miestä ulkonäön perusteella mutta mies valitsee naisen ulkonäön perusteella kaikenikäisenä.Kiertelin täs näitä keskustelu palstoja ja huomasin tän lihavuus osaston ja päätin tulla antamaan oman kommenttini.Olen siis mies ja minä ainakin pidän juuri sellaisista naisista jotka ovat naisellisia ja omistavat jenkkakahvatkin.
Miksi näin koska itsekkin olen 182cm pitkä ja
painoa siin 100kg hujakoilla. Yritän harrastaa kävelyä noin 2/kertaa viikossa. Minulla on jalkojeni kanssa vähän ongelmia joten se rajottaa vähän tuota kävelyä. Tähän lopuksi ihanne naisen
mitat eli 170 pitkä ja painoa noin 80kg!!!- lihavat naiset että miehet
hakisivat toisiaan ensikädessä henkiseksi seuraksi ja lenkkipolulle, ja jättäisivät ne seksittelyt pois siihen asti, että ystävyys syvenee. Ihmisystävän tarve on suuri, seksiä voi yrittää myöhemminkin, niin ei tarvitse pettyä.
- SielunSiskosi
Sijoitin vahingossa alla olevan viestini väärään paikkaan. Sen piti olla ensisijaisesti vastaus sinulle. Tekstisi oli kuin omasta "kynästäni".
- suruunsa syön
Vastauksesi oli niin viisas ja hyvä että toivoisin miesten lukevan sen.
Olen huomannut tuon saman ja keskustellut siitä muiden keski-ikäisten naisten kanssa. Siinä missä keski-ikäinen nainen alkaa sivistää ja kehittää itseään, käy kursseilla, alkaa opiskella uutta ammattia, tutustuu uusiin asioihin ja ilmiöihin, keski-ikäiset miehet "ukkoutuvat" ja jämähtävät sohvalle. Aikansa vaimo/nainen yrittää saada miestä mukaan johonkin yhteiseen harrastukseen mutta miestä ei kiinnosta. Mies jää sohvanpohjalle katsomaan lätkää ja pikkuhiljaa kuvioihin tulee mukaan kaljanjuonti. Mies on yksinäinen kun vaimo harrastaa iltasin. Lopulta tulee ero, koska nainen ei jaksa katsoa passiivista äijänkorilästä, koska on itse aktiivinen. Lapset ovat jo sen verran isoja että olisi aikaa parisuhteelle ja itsensä kehittämiselle mutta mies ei lähde mihinkään mukaan.
Näitä keski- ikäisiä kaljavatsaisia miehiä on s24-treffit pullollaan ja he etsivät itseään nuorempaa, hoikkaa naista kumppaniksi. Usein he haukkuvat keski-ikäisiä naisia(ex-vaimojaan) itsekkäiksi koska naiset ovat halunneet/haluavat elämäänsä muutakin sisältöä kun sohvanpohjalla löhöämisen. Toimiva parisuhde on yhdessä tekemistä, harrastamista ja sekä itsensä että suhteen hoitamista. Nainen kykenee tähän muutamista ylikiloista ja jenkkakahvoista huolimatta. Miehet jäävät paikoilleen ja elävät samassa illuusiossa jossa olivat nuorena.
Toki kaikki miehet eivät ole tällaisia. Ne jotka eivät ole, elävät siinä toimuivassa parisuhteessa, tai "arvonsa ymmärtäen" pitävät rimaa niin korkealla että tavallinen nainen ei sitä ylitä. Pitää siis hyvän luonteen ja elämäntilanteen lisäksi olla hoikka ja timmi. Tämän seurauksena Suomi on täynnä keski-ikäisiä jenkkakahvallisia fiksuja mutta yksinäisiä naisia. Ja kaljamahaisia kaljuuntuneita keski-ikäisiä yksinäisiä miehiä jotka eivät kelpaa nuorille ja hoikille naisille.
- mutta älä lihota enempää
Sinä "suruusi syövä" voin antaa sinulle vain yhden hyvän neuvon. Syö vain suruusi, mutta hanki jääkaappiisi sellaisia herkkuja, joita voit syödä mielin määrin. Minäkin käyn jääkaapilla jatkuvasti, se on tapa vaikka ei ole tällä hetkellä suuria suruja. Minulla on jääkaapissa viinirypäleitä, vesimelonia, tomaatteja, omenoita, tuoreita herkkusieniä, porkkanoita, paprikaa. Vaikka söisit niitä kilon joka ilta, huomaat laihtuvasi kuitenkin. Surut lähtee aikanaan itsestään ja kaikella on tarkoituksensa.
- ..löytyy samantapainen!
Minulla oli samanlainen tilanne vähän aikaa sitten! Olen kans yksinhuoltaja ja miesten perästä juoksin. Pakkeja tuli läskin vartalon takia. Laihdutushistoriani on suurin piirtein kun sinulla. Olen ollut joskus ihannepainossa. Painoindeksi nyt n.34. Päätin unohtaa miehet joksikin aikaa ja marssin yksityislääkäriin,ihan yleislääkärille. Kerroin, että mässään ruokaa isoja annoksia ja herkuttelen (suklaa, jätski ym) Nuo isot ruoka-annokset ovat kuitenkin vähärasvaisia ja syön kasviksia. Kerroin, että haluan laihtua ja onko lääkettä tueksi tähän. Ja kyllä: lääkäri kirjoitti heti reseptin. On lääke Reductil, joka hillitsee ruokahalua sekä antaa kylläisyyden tunnetta. Lautasmalli ruokailu ja sään.liikunta kuuluvat myös tähän hommaan - myös nämä lääkäri opasti. Kolmen kuukauden kuluttua saan tämän lääkkeen kelakorvauksen piiriin, koska minulla on myös verenpainelääkitys. Ja painoni tulee laskea kolmessa kuukaudessa 6 kg. Nää kela korvaus asiat tunnuit tietävänkin. Nyt minulla on vuosi aikaa hoitaa tää laihdutus, 25kg aion tiputtaa. (koska vuoden voi syödä tätä laihdutuslääkettä) Olen viikon verran ottanut ohjeen mukaan yhden lääkkeen aamuisin ja on kyllä auttanut tuossa syömis jutussa. Mietin viellä tuota siun masennus asiaa. Juttele siitäkin lääkärille, jos aiot ottaa härkää sarvista ja satsata itseesi. Potkua yritykseesi! Ja viellä: Et pysty tietämään, elätkö loppuelämäsi yksin. Älä hätäile silläkään asialla.
- ..samantapainen
Viellä: kurkkaappa sivulta www.tohtori.fi -laihduttaminen. Siellä laihdutuslääkkeistä löytyvät nuo kolme laihdutuslääkettä, mitä suomessa saa ja hyvää tietoa niiden käytöstä.
- ap.
..samantapainen kirjoitti:
Viellä: kurkkaappa sivulta www.tohtori.fi -laihduttaminen. Siellä laihdutuslääkkeistä löytyvät nuo kolme laihdutuslääkettä, mitä suomessa saa ja hyvää tietoa niiden käytöstä.
Heips ja kiitos vastauksesta. Tiedän kyllä nuo lääkkeet ja nimenomaan niitä pyysin lääkäriltäni, enkä saanut. Sain vain esitelmän kaloreista, piilokaloreista, noiden lääkkeiden riskeistä ja sivuvaikutuksista ja ukaasin että täytyy ensin kyetä laihduttamaan ilman noita lääkkeitä muutamia kiloja ennen kuin niitä määrätään. Lähdin nujerrettuna pois lääkärin vast. otolta.
Olen käynyt jo lähes 2 vuotta terapiassa eikä se auta. Ainakaan syömishäiriöön. Viimeinen lihomisjaksoni tuli nimenomaan masennuslääkkeen sivuvaikutuksena. Kokeiltiin 5 eri masennuslääkettä joista mikään muu ei sopinut minulle kuin se nopeaa lihomista aiheuttava. Sillä on ihan tunnetusti lihottava vaikutus, sen lääkärikin myönsi ja tiedän muitakin ihmisiä(hoikkiakin) jotka ovat lihoneet tuosta lääkkeestä nopeasti jopa 15 kg. Minulle se aiheutti kylläisyydentunteen katoamisen, mikä yhdistettynä psyykkiseen ahmimiseen on tuhoisaa.. Lihoin reilusti alle vuodessa 16 kg. Lopetin lääkkeen koska se ei poistanut masennusta ja ahdistuneisuutta ja sen lisäksi lihotti minut takaisin jättimittoihin. Lääkäri sanoi että kaikki on nyt kokeiltu, eikä hän voi minulle mitään muuta lääkettä enää ehdottaa, joten olen ilman lääkitystä. Elämäni aikana on kokeiltu kaikki markkinoilla olevat masennus/ahdistuslääkkeet Litiumia lukuunottamatta(minulla ei ole kaksisuuntaista mielialahäiriötä tmv) ja sitä ei voi minulle määrätä koska minulla on sairauksia joiden kanssa yhdessä Litiun ei sovi. Ja kuten sanoin, terapia ei auta. Ei terapia poista yksinäisyyttä. Olen kyllä toimintakykyinen nykyisin, eli käyn työssä ym ja hymyilen teennäisesti ihmisille että he luulisivat että kaikki on hyvin, mutta patoan kaiken sisälleni ja lohduttaudun suklaalla. - kuka lohduttaisi???????
Jos et ole aivan täydellinen, et nykyaikana kelpaa yhtikäs kellekään. Mulla ei ole ylipainoa, mutta miehillä on niin suuret vaatimukset naisen suhteen etten kykene niitä täyttämään.
Zemppiä kaikille ylipainon kanssa kamppaileville. Useimmilla teistä on sydän puhdasta kultaa, joka on paljon kallisarvoisempi asia kuin hoikka vyötärö.
- netissä
Sen verran voin kertoa näistä netti-deittailuista, että ihan yhtä pinnallista miesten meininki on vaikka on hoikka. Minulla BMI 20, ja silti olen tullut torjutuksi ulkonäköni takia netissä, en tiedä mistä syystä, mutta tuntuu että jos nenä on väärän mallinen tai hiuksissa väärä sävy, niin jo se on liikaa monille miehille.
Vähän aiheen vierestä, mutta halusin vain kertoa että kyllä niistä ulkonäkökeskeisistä miestä muutkin kärsii, joten älä syyllistä itseäsi liikaa asian suhteen, haistata paskat niille idiootti-miehille. En suosittele nettiä kenellekään seuranhaku tarkoituksessa, siellä saa aina pahasti siipeensä pinnallisten miesten kanssa. - nelikymppinen jeppe
Olen ylipainoinen mies ja yhtälailla päässä pyörivät ajatukset siitä, että noinkohan loppuelämä menee yksin.
20v kestänyt parisuhde päättyi läskiä=itsetunto pahasti pakkasen puolella.
Hassua sinänsä miten melkein kokoajan ajattelee, että nyt kyllä aloitan laihdutuksen ja kuntoilun, mutta mukavuuden halu vie kuitenkin voiton.
Eli ei nämä ole yksin naisten ongelmia.
Tuntuu vähän siltä, että kysyntä tarjonta eivät ihan kohtaa näillä parisuhdemarkkinoilla.- ::::::
Et kai sä ole se Prekotleetti joka kasvattaa mahaa oluella ja makkaralla?
- tiedän tunteen
Ei se myöskään hoikille ole helppoa miesten kanssa, ei. Suurin osa miehstä on vaan sen veen perään. Ja vaikka olisi kuinka kaunis ja hoikka nainen, silti porno kelpaa... Siis kaikki on niin helvetin tunteetonta ja vain omien tarpeiden tyydyttämistä.
Olen tässä itsekin jo ajatellut, että jossen todellakaan löydä sopivaa miestä itselleni, olen mieluummin loppuelämäni yksin. Olen itsekseni onnellisempi kuin huonossa suhteessa. Se on tullut jo koettua.
Iloa elämään tuo muut hyvät ihmissuhteet... vaikka rakkauden-/läheisyyden-/kosketuksen-/hellyydennälkä jääkin aina jäytämään. :/ - mietinpähän vaan
Voisiko olla niin, että monet ylipainoiset eivät ruoalla itseään lohduttaisikaan vaan jollain tapaa haluavat rangaista itseään ylensyömällä, koska hyvin tietävät ettei ylensyönti tee heidän ulkonäölleen ja terveydelleen hyvää..
Itsensä rankaisemisen syyksi kelpaisi vaikka se että muut pilkkaavat tai hyljeksivät ylipainoisia, tai että on missannut syystä tai toisesta kumppanin/työpaikan tai että on ylipäänsä pettynyt johonkin?
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
En voi jutella kanssasi
tietenkään, mutta täällä voin sanoa sinulle, että se sinun hiljaisuutesi ja herkkyytesi eivät ole heikkoutta. Ne ovat ih527080Trump ja Vance murskasivat ja nolasivat Zelenskyn tiedotusvälineiden edessä Valkoisessa talossa.
Jopa oli uskomaton tilaisuus Valkoisessa talossa. Zelensky jäi täydelliseksi lehdellä soittelijaksi suhteessa Trumpiin j7053202Mikä on kaivattusi ärsyttävin piirre?
Mun kaivattu on erittäin vastahakoinen puhumaan itsestä. Kääntää puheenaiheen aina muuhun kun hänestä tulee puhetta.1171413Kokoomus haluaa hoitaa flussat yksityisellä, jotta säästettäisiin rahaa ja aikaa
Mies hakeutui Terveystalo Kamppiin flunssaoireiden takia helmikuisena sunnuntai-iltana. Diagnoosiksi kirjattiin influens831330- 841315
Zelenskyi ei suostunut nöyrtymään Trumpin ja Vancen edessä, siksi meni pieleen
Trumppia täytyy imarrella, silloin homma toimii aina. Tähän Zelenskyi ei suostunut.2211221Anteeksi Pekka -vedätys
Apuna Ry:n somessa levinnyt Anteeksi Pakka -kampanja saa aina vaan kummallisempia piirteitä. ”Mä pyydän anteeksi. Mä631197- 891190
Rakkaus ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee yhdessä TOTUUDEN kanssa.
Tajuatteko, että jotkut ihmiset pitävät siitä, kun toiset kaatuvat? He nauttivat siitä, kun toiset mokaavat tai käyttävä2321145- 791081