Elämästä hävisivät värit

Mikäli paikkakunnallasi on A-klinikka niin mene sinne,sieltä löytyy myös lääkäri tarvittaessa joskin ehkä aika pitkällä odotuksella mahdollisesti.

Jos on kynnys astua A-klinikan ovesta sisään niin mene yksityiselle,itse en ainakaan näissä A-asioissa enää koskaan mene terveyskeskukseen ellei kanneta,syytä en viitsi sanoa miksi en TK:lle mene mutta jokainen voi itse päätellä mielessään.

Meidän paikkakunnalla on A-klinikka erittäin näkyvällä paikalla ja tiedän ihmisiä jotka työkseen kyttäävät josko joku tuttu olisi sinne menossa tai tulossa,itse en siitä ole välittänyt ja olen saanut sieltä hyvää apua.

Älä päästä masennusta liian pitkälle,sen vaikeampi sitä on hoitaa mitä kauemmin itsekseen asiaa mietiskelee,ehkä oletkin pärjännyt juuri sen takia että olet puuhakas.

Hyvää vointia.

Toivottavasti sinua lohduttaa ainakin se, että meitä on tosiaan monia ja joka junaan, jotka tavalla tai toisella kamppailee kuningas alkoholia vastaan.

Sinuna hakeutuisin vaikka yksityislääkärille juttelemaan. Toivottavasti asuinpaikkakunnaltasi löytyisi joku näihin ongelmiin masennukseen erikoistunut.

Onko sinulla muuten mitään harrastuksia kodin ulkopuolella? Kirjoituksestasi jotenkin käy ilmi, että sinulla on työstä ja perheestä huolimatta jotenkin "liikaa aikaa", jota sitten käytät siivoamiseen. Kannattaisi ehkä miettiä, olisiko jotain, mitä tykkäisit tehdä vapaa-ajalla (siis muuta kuin juominen ;-). Saisit ehkä ihan uutta sisältöä ja puhtia elämään. En ole tosiaan mikään psykiatri ja itsekin ko. ongelman kanssa kamppailen mutta olen nyt vaan runsaan viikon raittiuden aikana saanut paljon iloa järvessä uimisesta, pyöräilystä, lukemisesta ja sen sellaisesta, jota ei juovuksissa tule tehtyä. En myöskään tapa itseäni töillä enkä kotitöillä vaan otan vaikka väkisin sen "oman" ajan päivittäin ja nautin tästä kuumasta ja kauniista kesästä.

Hoida itseäsi ja hae apua, ennen kuin ratkeat ryyppäämään. Oikein hyvää ja toivottavasti raitista kesää sinulle!

moron vaan sulle

tuo on kovin tavallista tuo hermostuneisuus, alakulo ja tietynlainen ahdistus. Tulee olo, että tekisi mieli juoda pää selväksi. Pienetkin vastoinkäymiset tuntuvat ylivoimaiselta ja tuntuu, että patterit on totaalisesti loppu. Tunteet ovat tavallisia kaikille ihmisille mutta päihdeongelmaiselle niiden käsittely on vaikempaa kun se tunteen ja pahanolon on tottunut tukahduttamaan muutamalla drinksulla. Mielestäni on tärkeää, että itse tiedät ja tiedostat tilanteen ja olet siitä huolissasi. Noita alakuloisia ja värittömiä oloja tulee säännöllisin väliajoin kaikille jotka lopettavat pitkään jatkunen säännöllisen alkoholin käytön. Niinä ahdistavina hetkinä olisi tärkeää päästä purkamaan olo joko vaikka lenkkipolulle tai puhumalla ystävien kanssa.
Juomiseen ratkeamisessa on kolme vaihetta
1. juomisen ajattelu
2. alkoholin hankinta/olemassa olo
3. päätös juoda/juominen

Jos kotona on alkoholia on ratkeaminen hiuskarvan varassa. Aina suurempi kynnys on hakea juomaa esim. kaupasta.
Riippuvainen voi ratketa vaikka keskellä yötä juomaan jos alkoholia löytyy kotoa, älä siis hanki sitä sinne.

Mitään pitempään raitista aikaa kuluuu sen vahvemmaksi panssaristasi tulee.
Kyllä selviät kun et vaan juo!! Usko pois!

Vältä lääkkeitä myös!

Jeesaisko, ees vähän:

http://www.youtube.com/watch?v=N4LAbiW_6QU&feature=related

Jatkohoitoa?:

http://www.youtube.com/watch?v=tN3iNxr2bhk

Värillistä kesää.

A-klinikka jo mainittiinkin, mutta ainakin meilläpäin se on kiinni pari viikkoa just nyt. AA-ryhmät toimivat ainakin melkein normaalisti. Suosittelen lämpimästi! Itse olen alkoholistin puoliso ja käyn sekä al-anonissa (läheisryhmissä) että aa:n avopalavereissa, jonne voivat osallistua niin alkoholistit kuin heidän läheisensä. Normaalit aa-ryhmät ovat alkoholisteille eli sinne vaan, jos haluat päästä toipumisen alkuun. Mitään muuta ei tarvitse kuin myöntää´olevansa voimaton alkoholin suhteen ja senhän sinä jo myönsitkin kirjoituksessasi. Ryhmän tuki on käsittämätön voimavara ja kaikki jäsenet tietävät tarkkaan, mistä on kyse, ei tarvitse väännellä rautalankamalleja.
Tsemppiä toipumiseesi!

ojentaa auttavaa kättäni, vaikka itsekkin olen joutunut juomisestani viimeksi kaksi kuukautta sitten kärsimään aika rankasti. Meni rahat rosvon taskuun, ja kylkiluita katkesi, luitteni rikkomiseen olen itse syyllinen. Muistan tapauksen, ja muistan tuonkin kun huomasin rahani hävinneen, mutta en älynnyt toimia silloin niinkuin olisi pitänyt.
kaveri nimittäin oli häippäisyt muille maisemille, enkä tavoittanut heti.
En kyllä sen jälkeenkään ole jutustelemaan pystynyt, kun olen vaimo on sanonut, että anna asian olla, voit saada itsellesi vielä enemmän harmia. No yhtä kaikki, viina ja humalatila on ollut suurin syyllinen tilanteisiin joutumisessa.
Mutta pitääkö perkele noita helvetin ketkujakin jonkun vielä elättää. Itse en ole ottanut ikinä, enkä tulisi ottamaan toisen omaisuutta. Enkä myöskään rähääjä ole.
Nyt on ollut pinnani palaminen kaikkein lähimpänä eelämässäni, vaikka paljonkin suurempiakin menetyksiä on kohdalleni sattunut. Voi sanoa että nuo ei ollut kuin suolarahoja.
Siksi kai vaimoni onkin varoitellut.
Sitä kun en tiedä miten pahaa jälkeä silloin saattaisi syntyä. Ehkä on parempi että ottaa etäisyyttä asiaan ensin, ja käsittelee sen sitten lopullisesti mappiin ö.

En vain pääse tuollaisesta asiasta yli, kun en hyväksy varastamista enkä väkivaltaa, ja muutenkin olen ehkä liian kiltti luonteeltani.

Sinun ongelmaasi kun paneuduin hieman syvällisemmin, niin mieleeni tuli sellainen kysymys, eetä oletko yksinhuoltaja?

Sekin on voi vaikuttaa asioihin, kun et voi kenellekkään läheiselle asiasta puhua, etkä sitten saa hänenkään tukeaan.
Yksi hyvä juttu myöskin raittiuden säilyttämiseen on seksielämän kunnossa olo.
Silläkin on psyykkeeseen ja ylensä henkiseen puoleen isompi merkitys kuin yleensä puhutaan.

Minä nyt kuitenkin menisin puhumaan jonkun kanssa.
En nyt tarkoita mitään A-klinikkaa välttämättä, mutta esim. psykiatrian erikoislääkärin kanssa, niitäkin löytyy ihan normaalin terveydenhoidon sektorilta, ettei tarvi mennä yksityiselle.
Mene omaan terkkariisi kysymään asiasta.
Mene ensin terveyskeskuslääkärin juttusille, niin hän sitten ehkä ohjaa sinua eteenpäin.
Minulle ainakin on löytynyt melkoinen tukuverkosto elämänlaatuni, tai sanoisinko elämänlaatumme parantamiseksi.

On terapeuttejakin oikein kaksin kappalein psykiatreineen.Päihdeklinikka on myöskin touhussa mukana, siellä on tuo toinen terapeutti.

Vaimoni on myöskin osallitunut touhuun kiitettävästi. Häkin on osallistunut yhteispalaveriin jne.

Nyt vasta kahden kuukauden jälkeen tuo rosvoaminen on alkanut kaikkein raskaimmin vituttamaan, kun epäilykseni on että tuo ei ollut ensi kerta. Ilmeisesti hänellä on kleptomania, ja muutenkin henkisesti kieroutunut.
Ei sitä aina niin helposti huomaa.
Tonnikin on iso raha.

Vaimo sanoi, että tervehdi vain iloisesti kun näät, ja kysy, että mitäs olet touhuillut sitten viime näkemän.

Mutta tuo homma minua enemmä painaa henkisesti(eli vituttaa), kuin mikään muu.
Raittiina olo ei ole tuottanut vaikeuksia.

Sinullehan tässä piti kättä ojentaa eikä turista omista kärsimyksistä.

Luulen että sinun taustalla on stressistä johtuva masennus. Sitten tuo siivousintoilu viittaisi esim. seksin puutteeseen.

Ei se ulkoilu ole kaikkien mieleen, kun on lapsiakin. Omat murheensa niistäkin on. Varsinkin jos on itsellä vaikeaa, niin se vaatii paljon, että jaksaa olla heillekkin äitinä, niinkuin äidin kuuluu.
Kyllä he huomaavat varmaan sinunkin murheesi.

Mutta älä ratkea ryyppäämään ainakaan tolkuttomasti.
Jos itsesi tunnet ja tiedät, että se on sitten putki päällä, kun ryypybn otat, niin älä ota yhtään.

Hakeudu nyt ammattiauttajien pariin, niin ehkä nuo elämäsi solmukohdat alkavat aukeamaan.

Minulla olisi asiat muuten hyvin, ilman tuota rahajutun vitutusta. Täytyy työntää se tuonne taka-alalle, ja ajatella, että olisin minä en voinut vaikka hukata lompakkoni, tai jotain muuta.

Elämään pitää saada muuta sisältöä ja ajattelemista, niin silloin on helpompaa olla juomattakin.

Sinä olet nainen parhaassa iässä. ja edessä on vielä pitkä matka ns. vanhuuteen, että sinulle voi tapahtua vaikka kuinka positiivisia asioita, kun ei tuon viinapirun kelkkaan lähde ainakaan pitemmäksi aikaa istuskelemaan.

Kirjoittelehan miten menee jatkossa. Tämäkin on yksi henkireikä, kun tietää, että tänne voi kirjoittaa reilusti, ja että ymmärrystäkin löytyy.

Jaksamista sinulle, kuten myöskin kaikille muillekkin, Kyllä me selvitään, kunhan päästään kaikkein vaikeimmasta yli.
Vai ajatellaanko etteihän tämä mikään vaikeus ole vielä ollutkaan, jos verrataan oikein vaikeaan.

Ei muuta kuin vettä pakkiin ja eteen päin.

Minulla juominen alkoi oikeastaan ihan aikuisiällä. Ensin otin erilaisissa juhlissa, opettelin koko alkoholinkäytön. Sitten joka torvesta alettiin toitottaa, miten terveellistä on ottaa lasillinen tai kaksi viiniä päivässä. No, minä "terveysintoilijana" tartuin koukkuun.

Mutta kuka sen pitää lasillisessa tai kahdessa? En minä ainakaan. Pikkuhiljaa juomisen määrä lisääntyi. Viikonloppuisin menikin jo melkoisen paljon, viikolla oli pakko laittaa hanat kiinni kokonaan, kun huomasin, että kohtuudessa en pysy. Tuli riitaa miehen kanssa, asiat jäivät hoitamatta ja työt tekemättä, aamulla piti miettiä, mitä illalla ja yöllä olin tehnyt. Yleensä jäin yksin juomaan, kun perhe oli jo nukkumassa. Kaikessa hiljaisuudessa sitten viimeistelin "pikkuhumalani" umpikänniksi. Ja seuraavan päivän jokainen tietää.

Joka viikonloppu muistamattomana. Ja loma lähti heti alkuunsa menemään samaa putkea. Silloin heräsin ja päätin tarttua itseäni niskasta kiinni. Löysin minäkin tämän palstan ja kirjoitin tänne. Heti sain niin paljon tukea "kanssataistelijoilta", että jänkin sitten koukkuun tänne. Mutta raittiina - melkein - olen pysynyt jo useamman viikon, ja yritys jatkaa tätä on kova. Olo on NIIN ihana verrattuna entiseen, naamakin on toisen näköinen ja painokin on pudonnut, kun selvinpäin olen jaksanut lähteä lenkillekin.

Nyt vaan taistelen ja odotan, että josko tämä elämä joskus muuttuisi ihan normaalisti tällaiseksi, että ei olisi yhtä taistelua viinaa vastaan koko ajan.

Yritä sinäkin taistella ratkeamista vastaan! Me kaikki täällä varmasti tsempataan ja yritteään olla tukena niin toisillemme kuin itsellemekin. Tukea me tarvitsemme kaikki. Toisiamme.

Varmasti myös ihan oikeaa ammattimaista apua löytyy. Niistä kanavista en pysty itse samomaan itään, kun en ole niihin turvautunut. Vielä ainakaan. Vielä olen selvinnyt ilman.

Ammattisi on kyllä melkoisen vaikea, kun pitäisi pystyä olemaan ilman ja kuitenkin koko ajan on tekemisissä viinan kanssa.

Pystytko ottamaan vain vähän? Kirjoitit, että humalaa et ole ottanut, siis jonkin verran kuitenkin. Minulle se olisi tavoite, mutta toistaiseksi näyttää siltä, että en siihen kykene. On siis oltava kokonaan ilman. Minulle on helpompi torjua pullon kaipuu hylkäämällä se kokonaan kuin vähän silittelemällä. Olisiko sinullekin, en tiedä, sen tietää vain jokainen itse.

Miten olisi lenkkeily, omasta kunnosta huolehtiminen, oman ulkoisen olemuksen "tsemppaaminen" sillä tavoin? Kävisikö se korvikkeeksi viinalle? Tällaisena keski-ikää lähestyvänä naisena itse olen kokenut sen hyväksi asiaksi. Se on tuottanut mielihyvää. Ja kun vielä sen tiedostaa, että viinan vaikutus on juuri päinvastainen, saan ainakin minä kannustusta olla ottamatta ja hankkia mielihyvä liikkumalla ja muutoin hoidattamalla itseäni.

Toivon, että onnistut! Ja varmasti ihan oikeaakin apua löytyy, mutta se pitää vain itse hakea, ei ne sitä tule tarjoamaan. Tsemppiä!

"Mutta olostani on tullut rauhaton,siivoan koko ajan ja koetan saada aikaa kulumaan."

Vaikka miesihminen olenkin, oireet ja ilmentymät ovat ihan samat.
Masennusta, turhautumista, rauhattomuutta, jota minäkin peitän kovalla kämpän ja auton siivoamisella, sekä yleisellä kovalla touhuamisella.
Näiden ilmiöiden jälkeen yleensä meikällä jossain vaiheessa paita repeää ja alkaa hillitön ryyppääminen.
Näin on käynyt monta kertaa pitkien kuivien kausien jälkeen, jotka huipentuvat siihen turhautumiseen ja kovaan touhuamiseen, ja sitten se on PAM ! eli ova kännääminen.
Sen jälkeen taas kuntoilen, ja olen timmikunnossa, mutta se vuoristorata toistaa itseään.
Tunnistan mielialasi sen verran hyvin, että arvelen sinun tarvitsevan apua.
Käy yksityislääkärillä, mutta älä sitten jää bentsokoukkuun, kun niiden reseptin saat kuitenkin.
Vain lyhyt kuuri rauhottavia.

monelta hävis tosiaan värit ja hävis siinä samalla näkökin. joiltakin hävis henkikin silloin, kun itäviina oli pop ja laatu "a la autotalli".

joskus vieläkin saa lukee lehistä, kun outoja juomasekoituksia juoneille on käyny huonosti.
täällä ja maailmalla.