Yhtä asiaa ihmettelen. Kovin moni kirjoittaa selkeitä verbaalisesti lennokkaita ja hauskojakin viestejä likimain virheettömästi näppäiltyinä - ja kertoo olevansa hirveässä krapulassa, käsi tärisee, on kaamea olo...
Miten tämä onnistuu? Kun viimeksi olin krapulassa, makasin ja konttailin lattialla, koska sängyssä nukkui vierasta väkeä, joita sitten oikeasti ei ollutkaan enkä edes löytänyt asekaapin avainta. Pystyyn päästyäni laitoin sitten sokeri- ja suolavettä lasiin kolmen vuorokauden ajan ja makasin ne ajat säpsähdellen ja nytkien pari tuntia, kunnes kävin täyttämässä tätä omaa kehittämääni "tippaletkua". Kolmen vuorokauden kuluttua alkoivat tavalliset kuivat oksennukset, hurraa! Koko mies tärisi, eivätkä vain kädet - näppäimistötoimista ei fyysisistä syistä olisi tullut mitään, saati sitten, että olisi ollut henkisiä voimia mennä jollekin hevon palstalle itkemään. Kolmen viikon kuluttua uskalsin jo mennä parvekkeelle tupakalle, kun oravat eivät enää viskoneet kävyillä.
Ilmesesti olen heikompaa tekoa.
Krapulaisten hurjat voimat
25
1651
Vastaukset
- ...mutta...
Tälleen kun on vähän niinsanotusti harjaantunut tuohon "ottamiseen", niin pääkoppakin toimii paremmin kun on sopiva määrä alkomahoolia siellä veren joukossa.
Säälittäväähän tää on, mutta minkäs teet.
Sitten kun se kunnon krapula iskee, niin en kyllä sanoisi olevani millään kuviteltavissa olevalla tavalla näppärä tai nokkela tai mitään sinnepäinkään.
Luulisinkin että nämä "nokkelat" kirjoitukset on tehty vielä alkoholin vaikutuksen alaisena.- samataas
Oikeastaan tuntuu sarkastiselta puhua krapulaisten voimista, koska ainakaan itse en ole edes kolmesta luunmurtumasta sairaalassa maatessani tuntenut itseäni yhtä voimattomaksi mitä pahassa krapulassa.
- benzoman
Olen ihan saman havainnon tehnyt.
Kyllä useimmat tällaiset "krapulaiset" ovat ilmeisesti vielä humalassa, tai jo taas humalassa.
Yleensä kun alkoholisti on krapulassa, on hänen pakko saada jonkinlainen yhteys ulkomaailmaan, yksinäisyys "tappaa" hänet muuten. Mikään ei ollut krapulassa niin kammottavaa, kuin herätä yksin ja huomata tosiaan olevansa hylätty ja yksinäinen. Pelkotilat olivat heti kimpussa.
Mutta viestit tällaiseen foorumiin eivät olisi olleet mitenkään järkeviä tai edes mahdollisia. - kehno käpysato nyt.
Kankkusia on niin erityylisiä. Vaikka joisikin paljon, se ei todellakaan tarkoita sitä että juo itsensä siaksi jokailta. Eikä kuukauden ränni välttämättä tarkoita että on kuukauden muistit pois. Kankkunen ei silloin ole niin fyysinen kuin rapajuopolla.
Itsellä typoaa sekä kännissä että selvänäkin, syynä se että kirjoitan yhdellä sormella miniläppiksellä, jossa on todella pieni näppäimistö. Kankkusessa, jos on hutero-olo, niin pitää kirjoittaa hitaammin.
Useasti ollut kolleegojen kanssa puhetta siitä, että parhaat ideat tulevat aamulla pikku jälkipoltteessa tai sitten rehellisessä kankkusessa. Monilla luovilla-aloilla työskentelevillä tuntuu olevan samansuuntaisia kokeuksia. Niin, viinakin on hallusinogeeni, se vaikuttaa aivoihin muutenkin kuin rapauttavasti.
Jahans, sitten kasaamaan muijalle kangaspuita ja sen jälkeen kaupoille ja pitkäripaiseen. Maalaushommia illalla, ei maalihuuruja viitsi selvinpäin haistella. Tosin aamusta voi olla mielenkiintoinen jysäri liuottimista ja viunasta. Pitääkin muistaa hankkia korjaussarja.- Nippon Denso
Moni ei varmaan voisi ajatellakaan, että alkoholi voi myös auttaa selviämään kännistä.
Joku baari-ilta saattaa humalatilan johdosta aiheuttaa niin valtavan krapulan, että sitä ei yksinkertaisesti kannata "ottaa vastaan".
Muutaman päivän kun tissuttelee sen jälkeen kotona keskioluella, niin yhtenä aamuna herääkin selvinpäin, ja joutuu ihan ihmettelemään että kun ei ole ollenkaan krapulaa, pientä hikoilua korkeintaan. - vanemoinen
Nippon Denso kirjoitti:
Moni ei varmaan voisi ajatellakaan, että alkoholi voi myös auttaa selviämään kännistä.
Joku baari-ilta saattaa humalatilan johdosta aiheuttaa niin valtavan krapulan, että sitä ei yksinkertaisesti kannata "ottaa vastaan".
Muutaman päivän kun tissuttelee sen jälkeen kotona keskioluella, niin yhtenä aamuna herääkin selvinpäin, ja joutuu ihan ihmettelemään että kun ei ole ollenkaan krapulaa, pientä hikoilua korkeintaan.Kyllä juoppo tietää koko oppimäärän a:sta ö:hön, ja omaa vielä lisätietoa kellarista vintille - valitettavasti.
Yhdessä vaiheessa kehitystäni opin tämän saman asian - jo alta kahdenkymmenen ikäisenä opin ottamaan tasoittavia. Kun ammattimiehelle alkoi tulla rahaa ja vapaita, uusi nousu johti uuteen känniin, jota taas piti tasoittaa. Näin yhdestä päivästä tuli kaksi, kahdesta kolme jne. Hyvät jaksot antoivat ymmärtää, että kaikki on kondiksessa.
Kaikki tiesivät, että otan mielelläni, mutta vain joku alkoholisti olisi nähnyt minussa tulevan itsensä.
Tarve saada ryyppy "suoristautumiseen" oli huono enne. Alkuperäisviestin kirjoitin kuitenkin siksi, että käsitykseni "kaameasta krapulasta" on ilmeisesti hiukan erilainen kuin monen hilpeän kirjoittajan... Jos pystyy ja vaivautuu vielä kirjottelemaan, asiat ovat todellakin ruhtinaallisesti. - Kalle.
vanemoinen kirjoitti:
Kyllä juoppo tietää koko oppimäärän a:sta ö:hön, ja omaa vielä lisätietoa kellarista vintille - valitettavasti.
Yhdessä vaiheessa kehitystäni opin tämän saman asian - jo alta kahdenkymmenen ikäisenä opin ottamaan tasoittavia. Kun ammattimiehelle alkoi tulla rahaa ja vapaita, uusi nousu johti uuteen känniin, jota taas piti tasoittaa. Näin yhdestä päivästä tuli kaksi, kahdesta kolme jne. Hyvät jaksot antoivat ymmärtää, että kaikki on kondiksessa.
Kaikki tiesivät, että otan mielelläni, mutta vain joku alkoholisti olisi nähnyt minussa tulevan itsensä.
Tarve saada ryyppy "suoristautumiseen" oli huono enne. Alkuperäisviestin kirjoitin kuitenkin siksi, että käsitykseni "kaameasta krapulasta" on ilmeisesti hiukan erilainen kuin monen hilpeän kirjoittajan... Jos pystyy ja vaivautuu vielä kirjottelemaan, asiat ovat todellakin ruhtinaallisesti.Joskus pitää täristä ja ravistaa vesilasia oikein kaksin käsin, ja maa suorastaan vetää puoleensa, ja joskus pääsee liikkeelle varsin helposti, mitä nyt tuntuu, että vaatteita on liikaa.
Meikäläinen ei voi yhdistää krapulan astetta juotuun viinamäärään, kun se on aina sama iso vakio.
Se sijaan pystyn sen yhdistämään syötyyn ruokamäärään. Siinä on suora riippuvuus.
Useimmiten juovuksissa syömiset unohtuvat pääosin, ja silloin se vanha vainooja julmasti iskee, aina.
Sen sijaan, jos jostain kumman syystä olen sattunut syömään normaalisti kossupaukkujen välissä, niin olo on jälkeepäin kohtuullinen.
Juovuksissa yltyvä tupakointi ylipäätään pahentaa krapulaa.
Arvelen, että jos ammoin en olisi oppinut loiventamaan, olisin ollut makuulla multaa naamalla jo kauan.
Sepä olisikin mielenkiintoinen, suorastaan kerettiläinen tutkimuksen aihe, että kuinka suuri osa alkoholin aiheuttamista kuolemista on sellaisia, joissa kuolo on korjannut sydänpysähdyksellä vain sen vuoksi, kun viinan tulo yhtäkkiä on loppunut !
Voitte pitää meikäläistä pähkähulluna, mutta olen täysin vakuuttunut siitä, että suuri osa alkoholikuolemista on juuri tällaisia "laakista poikki"-kuolemia. - vanemoinen
Kalle. kirjoitti:
Joskus pitää täristä ja ravistaa vesilasia oikein kaksin käsin, ja maa suorastaan vetää puoleensa, ja joskus pääsee liikkeelle varsin helposti, mitä nyt tuntuu, että vaatteita on liikaa.
Meikäläinen ei voi yhdistää krapulan astetta juotuun viinamäärään, kun se on aina sama iso vakio.
Se sijaan pystyn sen yhdistämään syötyyn ruokamäärään. Siinä on suora riippuvuus.
Useimmiten juovuksissa syömiset unohtuvat pääosin, ja silloin se vanha vainooja julmasti iskee, aina.
Sen sijaan, jos jostain kumman syystä olen sattunut syömään normaalisti kossupaukkujen välissä, niin olo on jälkeepäin kohtuullinen.
Juovuksissa yltyvä tupakointi ylipäätään pahentaa krapulaa.
Arvelen, että jos ammoin en olisi oppinut loiventamaan, olisin ollut makuulla multaa naamalla jo kauan.
Sepä olisikin mielenkiintoinen, suorastaan kerettiläinen tutkimuksen aihe, että kuinka suuri osa alkoholin aiheuttamista kuolemista on sellaisia, joissa kuolo on korjannut sydänpysähdyksellä vain sen vuoksi, kun viinan tulo yhtäkkiä on loppunut !
Voitte pitää meikäläistä pähkähulluna, mutta olen täysin vakuuttunut siitä, että suuri osa alkoholikuolemista on juuri tällaisia "laakista poikki"-kuolemia.Voi hyvin olla perää. Itse en syönyt muutaman päivän ryyppyjen jälkeen mitään, join kellon ympäri ja elin viinalla.
Paradoksaalista on sekin, että viimeiset alkoholini ovat kymmenen vuotta raittiina ollen ja AA:laisen ostamia. Hän otti minut luoksen, antoi huoneen ja sängyn, työnsi saunaan ja haki kioskilta kaksi isoa tölkkiä kepua ja käski juoda ne ja mennä nukkumaan.
Seuraavana päivänä ei tullut enää kepua, vaan tieto. - Enzian
vanemoinen kirjoitti:
Voi hyvin olla perää. Itse en syönyt muutaman päivän ryyppyjen jälkeen mitään, join kellon ympäri ja elin viinalla.
Paradoksaalista on sekin, että viimeiset alkoholini ovat kymmenen vuotta raittiina ollen ja AA:laisen ostamia. Hän otti minut luoksen, antoi huoneen ja sängyn, työnsi saunaan ja haki kioskilta kaksi isoa tölkkiä kepua ja käski juoda ne ja mennä nukkumaan.
Seuraavana päivänä ei tullut enää kepua, vaan tieto.Minä en nyt muista millä sivuilla pörräsin muutamia päiviä sitten mutta siellä kyllä ihan lääkärin suusta ei KOKONAAN tuomittu korjaussarjan ottamista. Toki varoitettiin siitä, että se saattaa olla oire alkoholiongelmasta tai sen kehittymisestä.
Ja kyllähän delikohtaukset ynnä muut tosi rankat vieroitusoireet usein johtuu tuosta laakista loppu -periaatteesta. Tämänkin olen lukenut jostain eksperttisivuilta. Ihan selvin sanoin siellä lukee, että "pitkään jatkuneen ja runsaan alkoholinköytön äkillinen lopettaminen". Ja vielä, että vieroitusoireita voi lieventää vähentämällä runsasta käyttöä asteittain.
Nämä oli mielestäni ihan erikoislääkärin kynästä. - Kalle.
Enzian kirjoitti:
Minä en nyt muista millä sivuilla pörräsin muutamia päiviä sitten mutta siellä kyllä ihan lääkärin suusta ei KOKONAAN tuomittu korjaussarjan ottamista. Toki varoitettiin siitä, että se saattaa olla oire alkoholiongelmasta tai sen kehittymisestä.
Ja kyllähän delikohtaukset ynnä muut tosi rankat vieroitusoireet usein johtuu tuosta laakista loppu -periaatteesta. Tämänkin olen lukenut jostain eksperttisivuilta. Ihan selvin sanoin siellä lukee, että "pitkään jatkuneen ja runsaan alkoholinköytön äkillinen lopettaminen". Ja vielä, että vieroitusoireita voi lieventää vähentämällä runsasta käyttöä asteittain.
Nämä oli mielestäni ihan erikoislääkärin kynästä.Rankan viinakuurin loppuessa laakista sydän erityisesti joutuu todella lujille, ja voi johtaa äkilliseen sydänpysähdykseen, mutta tilastoihin päätyy alkoholikuolemana, vaikka lopullinen syy kuolemaan oli viinan loppuminen.
Toivottavasti joku yksilö, edes Vanemoinen ja Enzian ymmärtävät pointtini.
Itse olen monesta alkavasta megakrapulasta toipunut ilman isompia vatkaamisia loiventaen annosta alentamalla, jopa ilman unihäiriöitä.
Ja olkoon krapularyyppy merkki alkoholismista, kun sen tiedän muutenkin, mutta edelleenkin arvelen, että en tässä kirjoittaisi ilman loivennuksia. - Enzian
Kalle. kirjoitti:
Rankan viinakuurin loppuessa laakista sydän erityisesti joutuu todella lujille, ja voi johtaa äkilliseen sydänpysähdykseen, mutta tilastoihin päätyy alkoholikuolemana, vaikka lopullinen syy kuolemaan oli viinan loppuminen.
Toivottavasti joku yksilö, edes Vanemoinen ja Enzian ymmärtävät pointtini.
Itse olen monesta alkavasta megakrapulasta toipunut ilman isompia vatkaamisia loiventaen annosta alentamalla, jopa ilman unihäiriöitä.
Ja olkoon krapularyyppy merkki alkoholismista, kun sen tiedän muutenkin, mutta edelleenkin arvelen, että en tässä kirjoittaisi ilman loivennuksia.Kallenkin viime kossuputki taisi olla sen verran rankka että loiventamisen vaihtoehto olisi ollut varmaan lääkitys tai jonkunlainen katkohoito.
Kyllä minäkin viime putken loivensin. En olisi muuten pystynyt kirjoittamaan (teen töitä koneella) ollenkaan, kun kädet tärisi niin kovin. Silti tuli rankasti kirjoitusvirheitä mutta ainakin pääkoppa toimi suht hyvin, kun olin juonut pari kaljaa. Onneksi koneessa on tuo oikolukuohjelma, kyllä se pysähtelikin moneen otteeseen. Ja viimeisenä päivänä litkin vain illalla pari oikein hitaasti ja kyllä se unikin sitten tuli, vaikkakin vasta myöhään yöllä.
Eipähän ainakaan rasita paikallista sairaanhoitoa, kun hoitaa itsensä itse toimintakuntoon ;-) - Näin on.
Nippon Denso kirjoitti:
Moni ei varmaan voisi ajatellakaan, että alkoholi voi myös auttaa selviämään kännistä.
Joku baari-ilta saattaa humalatilan johdosta aiheuttaa niin valtavan krapulan, että sitä ei yksinkertaisesti kannata "ottaa vastaan".
Muutaman päivän kun tissuttelee sen jälkeen kotona keskioluella, niin yhtenä aamuna herääkin selvinpäin, ja joutuu ihan ihmettelemään että kun ei ole ollenkaan krapulaa, pientä hikoilua korkeintaan.Kankkunen on vähän amatöörien hommia. Jos ymmärtää juopottelua sekä tuntee itsensä, osaa olla hankkimatta kanuunaa. Juopottelun suunnitteleminen voi äkkinäisestä kuullostaa omituiselta. Mutta elämässä nyt aina pitää ajatella tekemisiään.
- Hohoo
Näin on. kirjoitti:
Kankkunen on vähän amatöörien hommia. Jos ymmärtää juopottelua sekä tuntee itsensä, osaa olla hankkimatta kanuunaa. Juopottelun suunnitteleminen voi äkkinäisestä kuullostaa omituiselta. Mutta elämässä nyt aina pitää ajatella tekemisiään.
Tunnen maailmanluokan juomareita aika kasan ja vielä kahdelta mantereelta. Kyllä ovat monet suunnitelleet, ja samaa luulleet kuin sinäkin, ehkä 10-20 vuotta ennen vitsien loppumista. Jos on juoppo, kunnon koistinen tulee ennemmin tai myöhemmin, jos ei tule, alkoholia yksilö juo juuri sen verran, ettei hänen ole tarpeen liittyäkään suurten juomarien kurjaan harmaaseen joukkoon.
Kyse on aivojen neurologiasta, ja valitettavasti kemia voittaa loppupelissä fysiikan. - Ohoi, ihan mykistyi.
Hohoo kirjoitti:
Tunnen maailmanluokan juomareita aika kasan ja vielä kahdelta mantereelta. Kyllä ovat monet suunnitelleet, ja samaa luulleet kuin sinäkin, ehkä 10-20 vuotta ennen vitsien loppumista. Jos on juoppo, kunnon koistinen tulee ennemmin tai myöhemmin, jos ei tule, alkoholia yksilö juo juuri sen verran, ettei hänen ole tarpeen liittyäkään suurten juomarien kurjaan harmaaseen joukkoon.
Kyse on aivojen neurologiasta, ja valitettavasti kemia voittaa loppupelissä fysiikan.ei kannata kiinnittää huomiota provoojiin täällä.
ne on kai juoneet aivonsa aladoopiksi muutamassa vuodessa.
jos juo, pitää tietää mitä tekee, ettei mee kaali muussiksi. varoittavia esimerkkejä näyttää riittävän :P - Nippon Denso
Enzian kirjoitti:
Kallenkin viime kossuputki taisi olla sen verran rankka että loiventamisen vaihtoehto olisi ollut varmaan lääkitys tai jonkunlainen katkohoito.
Kyllä minäkin viime putken loivensin. En olisi muuten pystynyt kirjoittamaan (teen töitä koneella) ollenkaan, kun kädet tärisi niin kovin. Silti tuli rankasti kirjoitusvirheitä mutta ainakin pääkoppa toimi suht hyvin, kun olin juonut pari kaljaa. Onneksi koneessa on tuo oikolukuohjelma, kyllä se pysähtelikin moneen otteeseen. Ja viimeisenä päivänä litkin vain illalla pari oikein hitaasti ja kyllä se unikin sitten tuli, vaikkakin vasta myöhään yöllä.
Eipähän ainakaan rasita paikallista sairaanhoitoa, kun hoitaa itsensä itse toimintakuntoon ;-)Kyllä tässä on kirjoittelijoilla ollut kova koulu takana, niinkuin minullakin, eli tiedetään mistä puhutaan.
Yksi puolituttu "joutui" selviämään, kun oli ollut pitkään jonossa leikkaukseen, ja sitten se johtikin siihen että munuaiset lopetti työsuhteen siihen alkoholin loppumiseen, ja jätkä kasvaa horsmaa tällä hetkellä.
Olisi mielenkiintoista tietää että moniko täällä uskaltaa myöntää vetäneensä joskus tasottavia kesken työpäivän, ihan vaan just sen takia että ne vierotusoireet saisi ajettua alas jonkinlaisen toimintakyvyn säilyttäen. - osoitteeseen.
Näin on. kirjoitti:
Kankkunen on vähän amatöörien hommia. Jos ymmärtää juopottelua sekä tuntee itsensä, osaa olla hankkimatta kanuunaa. Juopottelun suunnitteleminen voi äkkinäisestä kuullostaa omituiselta. Mutta elämässä nyt aina pitää ajatella tekemisiään.
sorry, tympäisi niin lukea, etten hokannut vaihtaa ossaa.
Siis sulle:
ei kannata kiinnittää huomiota provoojiin täällä.
ne on kai juoneet aivonsa aladoopiksi muutamassa vuodessa.
jos juo, pitää tietää mitä tekee, ettei mee kaali muussiksi. varoittavia esimerkkejä näyttää riittävän :P - Nippon Denso
Ohoi, ihan mykistyi. kirjoitti:
ei kannata kiinnittää huomiota provoojiin täällä.
ne on kai juoneet aivonsa aladoopiksi muutamassa vuodessa.
jos juo, pitää tietää mitä tekee, ettei mee kaali muussiksi. varoittavia esimerkkejä näyttää riittävän :PEläkejärjestelmä on jo nyt muutettu sellaiseen malliin ettei kateeksi käy niitä jotka ylipäätään elävät eläkeikään asti. Tähän kun lisää sen että saavuttaakseen tulevaisuudessa jonkinlaisen yleisen hyväksynnän, pitäisi lopettaa harrastukset, kuten autot.
Jäävuoren huippu tuokin vaan siitä että mikä tekee tulevaisuudestani helvetin.
Jos juon itseni hengiltä nuorella iällä joudun kärsimään paljon vähemmän. Jos eläisin pitkään ja kärsisin koko sen ajan arvomaailmaristiriidoista yhteiskunnan kanssa, ei se elämä olisi minkään arvoista. - vanemoinen
Nippon Denso kirjoitti:
Eläkejärjestelmä on jo nyt muutettu sellaiseen malliin ettei kateeksi käy niitä jotka ylipäätään elävät eläkeikään asti. Tähän kun lisää sen että saavuttaakseen tulevaisuudessa jonkinlaisen yleisen hyväksynnän, pitäisi lopettaa harrastukset, kuten autot.
Jäävuoren huippu tuokin vaan siitä että mikä tekee tulevaisuudestani helvetin.
Jos juon itseni hengiltä nuorella iällä joudun kärsimään paljon vähemmän. Jos eläisin pitkään ja kärsisin koko sen ajan arvomaailmaristiriidoista yhteiskunnan kanssa, ei se elämä olisi minkään arvoista.Veli Nippon, sinulla on masis.
Viestisi kosketti, sillä pessimistiset latistavat ajatukset olivat oman juomiseni syvin tausta. Siihen olotilaan otin lääkettä. Jo teininä istuin pöytäviinapullo kädessä ja tuijotin tulevaan hautaani: en kerta kaikkiaan käsittänyt, miksi joku kävi lenkillä tai joi kahvia, nauroi. Kaikki sellainen turhaan.
Elämäs puuttui tarkoitus. Jos se puuttuu, tilalla on tyhjyys.
Kirjoitit:
"Tähän kun lisää sen että saavuttaakseen tulevaisuudessa jonkinlaisen yleisen hyväksynnän, pitäisi lopettaa harrastukset, kuten autot."
Kaipaatko hyväksyntää? Sanon sinulle: Ei muuta kuin hanaa!
Mutta vakavammin: tarkoitusta ei voi sitoa esineisiin, harrastuksiin, työhön, ihmissuhteeseen eikä mihinkään sellaiseen, mikä voidaan koska tahansa riistää. Terveen elämäkäsityksen pitäisi olla sisäinen juttu.
Luonto inhoaa itsemurhaa. Silti skorpionikin tulella saarrettuna pistää itseään. Sinä kuvittelet maailman olevan väärässä, sinä oikeassa ja se aiheuttaa saarrettuna, ahdistettuna olon tunteen... ihminen tekee itse oman tulirinkinsä...
Maailma ei muutu. Sinun ei tarvitse luopua arvoistasi tullaksesi maailman kanssa toimeen, kun muutat suhtautumistasi siihen. Tarkkaile suhtautumistasi - onko mitään kohtuuttoman kovia vaatimuksia näkyvissä? Eläkejärjestelmä ja autopolitiikka on vain jäävuoren huippu. Olet ehkä suunnitellut jonkin verran, millainen maailman pitäisi olla, jotta se kelpaisi sinulle.
Vaatimuksia voi miettiä perspektiivillä, otetaan vaikka tuo eläkejärjestelmäjuttu. Kysy itseltäsi:
Miten ihmiset elivät ennen TaEL-, LEL- sun muita järjestelmiä? Miten he pärjäsivät ilman kunnallista päivähoitoa? Miten he selvisivät, kun maassa ei ollut rauha?
Sen jälkeen voi kysyä vaikka, että miksi viranomaiset eivät kiellä ahdistusta ja kuolemanpelkoa lailla? Silloinhan maailma toimisi hienosti.
No, nyt meni yhteiskuntapiruiluksi. Mietin näin: Sinä olet lahjakas ja juuri siksi sinulle voi käydä oikeasti huonosti. Lahjakkuus ja suojeleva itsekkyys estää laaja-alaisen ajattelun, seuraa ylimitoitettuja odotuksia, pettymyksiä ja sen kautta hidas, tuskin havaittava masennus, joka näkyy kielteisenä elämäkäsityksenä.
Ensin on hyväksyttävä kuolema. Sitten elämä. Sitten itsensä. Sitten muut. Tässä järjestyksessä.
Jos et hyväksy elämän väliaikaisuutta, sen pettymyksiä, erilaisia ilmiöitä - joihin et voi vaikuttaa - sinulta puuttuu soturin tyyneys ja olet vaikeuksissa. Kuolemakaan ei innosta, se pelottaa mutta koska sitä ei hyväksy, elämän hataruus on pettymys ja näin kuolema tulee lähemmäksi kankkunen kankkuselta.
Miltä tuntuisi astua päivä kerrallaan elämässä pelottomana ja rohkeana, kestäen tyynesti mahdottoman ja toisaalta yrittäen rohkeasti muuttaa sen, minkä voi korjata?
Raittiin on pakko. Juova pääsee piiloon. - Nippon Denso
vanemoinen kirjoitti:
Veli Nippon, sinulla on masis.
Viestisi kosketti, sillä pessimistiset latistavat ajatukset olivat oman juomiseni syvin tausta. Siihen olotilaan otin lääkettä. Jo teininä istuin pöytäviinapullo kädessä ja tuijotin tulevaan hautaani: en kerta kaikkiaan käsittänyt, miksi joku kävi lenkillä tai joi kahvia, nauroi. Kaikki sellainen turhaan.
Elämäs puuttui tarkoitus. Jos se puuttuu, tilalla on tyhjyys.
Kirjoitit:
"Tähän kun lisää sen että saavuttaakseen tulevaisuudessa jonkinlaisen yleisen hyväksynnän, pitäisi lopettaa harrastukset, kuten autot."
Kaipaatko hyväksyntää? Sanon sinulle: Ei muuta kuin hanaa!
Mutta vakavammin: tarkoitusta ei voi sitoa esineisiin, harrastuksiin, työhön, ihmissuhteeseen eikä mihinkään sellaiseen, mikä voidaan koska tahansa riistää. Terveen elämäkäsityksen pitäisi olla sisäinen juttu.
Luonto inhoaa itsemurhaa. Silti skorpionikin tulella saarrettuna pistää itseään. Sinä kuvittelet maailman olevan väärässä, sinä oikeassa ja se aiheuttaa saarrettuna, ahdistettuna olon tunteen... ihminen tekee itse oman tulirinkinsä...
Maailma ei muutu. Sinun ei tarvitse luopua arvoistasi tullaksesi maailman kanssa toimeen, kun muutat suhtautumistasi siihen. Tarkkaile suhtautumistasi - onko mitään kohtuuttoman kovia vaatimuksia näkyvissä? Eläkejärjestelmä ja autopolitiikka on vain jäävuoren huippu. Olet ehkä suunnitellut jonkin verran, millainen maailman pitäisi olla, jotta se kelpaisi sinulle.
Vaatimuksia voi miettiä perspektiivillä, otetaan vaikka tuo eläkejärjestelmäjuttu. Kysy itseltäsi:
Miten ihmiset elivät ennen TaEL-, LEL- sun muita järjestelmiä? Miten he pärjäsivät ilman kunnallista päivähoitoa? Miten he selvisivät, kun maassa ei ollut rauha?
Sen jälkeen voi kysyä vaikka, että miksi viranomaiset eivät kiellä ahdistusta ja kuolemanpelkoa lailla? Silloinhan maailma toimisi hienosti.
No, nyt meni yhteiskuntapiruiluksi. Mietin näin: Sinä olet lahjakas ja juuri siksi sinulle voi käydä oikeasti huonosti. Lahjakkuus ja suojeleva itsekkyys estää laaja-alaisen ajattelun, seuraa ylimitoitettuja odotuksia, pettymyksiä ja sen kautta hidas, tuskin havaittava masennus, joka näkyy kielteisenä elämäkäsityksenä.
Ensin on hyväksyttävä kuolema. Sitten elämä. Sitten itsensä. Sitten muut. Tässä järjestyksessä.
Jos et hyväksy elämän väliaikaisuutta, sen pettymyksiä, erilaisia ilmiöitä - joihin et voi vaikuttaa - sinulta puuttuu soturin tyyneys ja olet vaikeuksissa. Kuolemakaan ei innosta, se pelottaa mutta koska sitä ei hyväksy, elämän hataruus on pettymys ja näin kuolema tulee lähemmäksi kankkunen kankkuselta.
Miltä tuntuisi astua päivä kerrallaan elämässä pelottomana ja rohkeana, kestäen tyynesti mahdottoman ja toisaalta yrittäen rohkeasti muuttaa sen, minkä voi korjata?
Raittiin on pakko. Juova pääsee piiloon....ainoo vaan että vedän siihen masikseen jo kahta reseptilääkettä päivittäin ja ilman niitä olisin varmaan jo riistänyt hengen itseltäni.
- Nippon Denso
vanemoinen kirjoitti:
Veli Nippon, sinulla on masis.
Viestisi kosketti, sillä pessimistiset latistavat ajatukset olivat oman juomiseni syvin tausta. Siihen olotilaan otin lääkettä. Jo teininä istuin pöytäviinapullo kädessä ja tuijotin tulevaan hautaani: en kerta kaikkiaan käsittänyt, miksi joku kävi lenkillä tai joi kahvia, nauroi. Kaikki sellainen turhaan.
Elämäs puuttui tarkoitus. Jos se puuttuu, tilalla on tyhjyys.
Kirjoitit:
"Tähän kun lisää sen että saavuttaakseen tulevaisuudessa jonkinlaisen yleisen hyväksynnän, pitäisi lopettaa harrastukset, kuten autot."
Kaipaatko hyväksyntää? Sanon sinulle: Ei muuta kuin hanaa!
Mutta vakavammin: tarkoitusta ei voi sitoa esineisiin, harrastuksiin, työhön, ihmissuhteeseen eikä mihinkään sellaiseen, mikä voidaan koska tahansa riistää. Terveen elämäkäsityksen pitäisi olla sisäinen juttu.
Luonto inhoaa itsemurhaa. Silti skorpionikin tulella saarrettuna pistää itseään. Sinä kuvittelet maailman olevan väärässä, sinä oikeassa ja se aiheuttaa saarrettuna, ahdistettuna olon tunteen... ihminen tekee itse oman tulirinkinsä...
Maailma ei muutu. Sinun ei tarvitse luopua arvoistasi tullaksesi maailman kanssa toimeen, kun muutat suhtautumistasi siihen. Tarkkaile suhtautumistasi - onko mitään kohtuuttoman kovia vaatimuksia näkyvissä? Eläkejärjestelmä ja autopolitiikka on vain jäävuoren huippu. Olet ehkä suunnitellut jonkin verran, millainen maailman pitäisi olla, jotta se kelpaisi sinulle.
Vaatimuksia voi miettiä perspektiivillä, otetaan vaikka tuo eläkejärjestelmäjuttu. Kysy itseltäsi:
Miten ihmiset elivät ennen TaEL-, LEL- sun muita järjestelmiä? Miten he pärjäsivät ilman kunnallista päivähoitoa? Miten he selvisivät, kun maassa ei ollut rauha?
Sen jälkeen voi kysyä vaikka, että miksi viranomaiset eivät kiellä ahdistusta ja kuolemanpelkoa lailla? Silloinhan maailma toimisi hienosti.
No, nyt meni yhteiskuntapiruiluksi. Mietin näin: Sinä olet lahjakas ja juuri siksi sinulle voi käydä oikeasti huonosti. Lahjakkuus ja suojeleva itsekkyys estää laaja-alaisen ajattelun, seuraa ylimitoitettuja odotuksia, pettymyksiä ja sen kautta hidas, tuskin havaittava masennus, joka näkyy kielteisenä elämäkäsityksenä.
Ensin on hyväksyttävä kuolema. Sitten elämä. Sitten itsensä. Sitten muut. Tässä järjestyksessä.
Jos et hyväksy elämän väliaikaisuutta, sen pettymyksiä, erilaisia ilmiöitä - joihin et voi vaikuttaa - sinulta puuttuu soturin tyyneys ja olet vaikeuksissa. Kuolemakaan ei innosta, se pelottaa mutta koska sitä ei hyväksy, elämän hataruus on pettymys ja näin kuolema tulee lähemmäksi kankkunen kankkuselta.
Miltä tuntuisi astua päivä kerrallaan elämässä pelottomana ja rohkeana, kestäen tyynesti mahdottoman ja toisaalta yrittäen rohkeasti muuttaa sen, minkä voi korjata?
Raittiin on pakko. Juova pääsee piiloon....koska luulin alkuun lainaukseksi.
Luin nyt loppuun ja hienoja ajatuksia, mutta mitä virkaa on hienoilla ajatuksilla jos yhteiskunta torppaa ne alkusijoillensa.
Mä lähinnä odottelen potkuja töistä tai sairaseläkettä ja kuolemaa. Ei mua vaan kiinnosta enää tämä "peli". Tämä on jo nähty. - vanemoinen
Nippon Denso kirjoitti:
...ainoo vaan että vedän siihen masikseen jo kahta reseptilääkettä päivittäin ja ilman niitä olisin varmaan jo riistänyt hengen itseltäni.
Ok. Ryyppääminen vain aina horjuttaa sitä lääkityksen tehoa. Hankala tasata mielialoja, kun sitten itse rysäyttää ne pohjalukemiin aika ajoin. Olin ollut pari vuotta raittiina, kun lääkkeet jäivät sitten.
Kokeile malliksi olla selvä. Pitää kyllä olla pitkäjänteinen, vasta jossakin hämärän 13:n kuukauden jälkeen aivot alkavat työntää unet viinasta pois jne. Mutta tuskin enää haluat vaihtaa oloja huonompiin sitten. Ihan varmasti pärjäisit viinasta vapaaksi vertaistuella: olet järkevä kaveri. - Nippon Denso
vanemoinen kirjoitti:
Ok. Ryyppääminen vain aina horjuttaa sitä lääkityksen tehoa. Hankala tasata mielialoja, kun sitten itse rysäyttää ne pohjalukemiin aika ajoin. Olin ollut pari vuotta raittiina, kun lääkkeet jäivät sitten.
Kokeile malliksi olla selvä. Pitää kyllä olla pitkäjänteinen, vasta jossakin hämärän 13:n kuukauden jälkeen aivot alkavat työntää unet viinasta pois jne. Mutta tuskin enää haluat vaihtaa oloja huonompiin sitten. Ihan varmasti pärjäisit viinasta vapaaksi vertaistuella: olet järkevä kaveri....ei ole varsinaisesti taiteellisen ihmisen vahvin puoli, kun se oikea aivopuolisko hallitsee...
Sehän tästä tekeekin niin hankalaa, kun on ikäänkuin aikuinen lapsi, siinä mitä tulee itsehillintään.
Noh, nyt on lusittu eka työpäivä loman jälkeen. Kaljalla oli käytävä ruokatunnilla ettei krapula laita miestä polvilleen.
Kai se tästä taas lähtee jollakin tavalla tämä elämä eteenpäin. Oli vaan hirveä masennus siitä että nyt on taas loma loppu ja mikä vielä pahempaa, kesäkin loppusuoralla.
Olet maistanut maljasta minua syvemmältä. Putken jälkeen vaivuin jonkinlaiseen horrokseen jo kolmantena yönä ja vesi alkoi useimmiten pysyä sisällä ensimmäisenä iltana. Tosin puhelimeen vastaaminen tai ovisummeriin reagoiminen ei tullut aivan heti mieleenkään.
Asiasta sinänsä olen samaa mieltä: "luovat kankkuset" ovat yhden illan hupailun pikkuisia jälkiseurauksia.- vanemoinen
Tuo ylläoleva oli kuvaus pahimmasta olotilastani ja samalla elämäni käännekohdasta kohti parempaa. Lisäksi liioittelin yhdessä kohdassa kuin Lapin tarinoissa: parvekkeelle menin 5-6 päivän sisällä, jopa tupakoimaan. Harhat, valvominen ja sokerisuola ja tunnelma ovat totta.
Tuota kertaa ennen toivuin yleensä samalla tavalla kuin sinäkin kuvaat: viimeistään kolmantena yönä tuli pätkäistä pintaunta, tosin kovin värikkäine painajaisineen. En tällaisia olotiloja nauttinut liian monena vuotena. Ensimmäisen ja viimeisen ryypyn väli on ollut 20 vuotta, ja väliin mahtui jo parikin yritystä olla ilman.
Syöksykierre oli hyvin nopea, ja fyysinen tervehtyminen samoin. Kaksi vuotta homma kiihtyi, ja silloin tein töitäkin. Yhden vuoden menetin kokonaan juomisen ja tutinan välimaastossa poukkoiluun. Pisin sellainen putki, jossa peräkkäisinä päivinä levotta join itseni kunnolla rankkaan humalaan (oikeastaan kunnolla syömättä) kesti 11 päivää. Intensiivikuurien väliin mahtui yleensä aina muutama tärinäpäivä, joitakin välikaljapäiviä ja sitten taas jymähdettiin kunnolla väkevään. Tätä kesti vuoden päivät. Sitten riitti, vaikka juomiselle ei ollut enää ulkopuolisia esteitä. Eivät työtkään painaneet.
Joten:
Kunnioitukseni Sinulle.
- Nippon Denso
Mielenkiintoisia olotiloja näin lomalla.
Usein sitä nukkuu aamupuolella tosi huonosti, tai ei ollenkaan, ja sitten kun promillet alkavat lähestyä nollaa, alkaa se armoton hikoilu joka kastelee vuodevaatteet lähes homehtumiskuntoon.
Tuossa yhteydessä yleensä alkaa todellakin nukuttaa, ja jos on tullut joku tarve (ovikello) nousta siinä tilassa nopeasti ylös, niin ei meinaa pysyä tolpillaan ollenkaan ja vetää housuja väärinpäin jalkaan muutaman kerran ennenkuin osuu kohdilleen.
Sensijaan jos ei tällaisia keskeytyksiä tule, niin jotenkin tuntuu vaipuvan syvemmälle ja syvemmälle uneen, kunnes sitten lopulta krapula herättää niillä ensimmäisillä yökkimiskohtauksilla.
Tässä vaiheessa on yleensä saatava pari puolen litran keppanapulloa/tölkkiä alas suht nopeasti, ellei sitten satu olemaan kotona "jäykkää", tai edes viiniä.
Jos krapula pääsee tuohon yökkimisvaiheeseen, niin keppanalla korjaaminen alkaa olla haastava tehtävä, ja usein pari ekaa tölkillistä tuleekin ylös. Kolmannella voi sitten alkaa jo helpottaa.
Itelleni ei kyllä väkevät sovi siinä mielessä, että kun en malta odotella että se imeytyy, eli kumulatiivinen vaikutus tulee sitten puolentunnin tai tunnin päästä kun on kiskonut menemään sitä eliksiiriä. Kyllähän se imeytyminen verenkiertoon kuitenkin tapahtuu yllättävänkin pitkällä viiveellä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Zelenskyi ei suostunut nöyrtymään Trumpin ja Vancen edessä, siksi meni pieleen
Trumppia täytyy imarrella, silloin homma toimii aina. Tähän Zelenskyi ei suostunut.6564810Harmi että
Pidät niin vastenmielisenä. Olen minäkin välissä ollut ihan kamala sinulle ja ihmetellyt miten voit minusta tykätä. Se o202255- 1031424
En rehellisesti usko et oisit
Sekuntiakaan oikeasti mua kaivannut. Tai edes miettinyt miten mulla menee. Jotenkin todennäköisesti hyödyt tästäkin jos231336- 881332
Trump näytti slipoveri-ukolle kaapin paikan!
Slipoveri-ukko Ukrainan presidentti Volodimir Selenskyi meni tapaamaan valkoiseen taloon Trumppia ilman kunnon tuliaisia1301131Nainen, olet jotenkin lumoava
Katselen kauneuttasi kuin kuuta, sen loistoa pimeässä. Sen kaunis valo on kaunista sekä herkkää ja lumoavaa. Olet naisel681065Jos saan sinut elämääni
niin minun täytyy nukkua ihan ensimmäiseksi 2vk putkeen. Sopiiko se sinulle? Väsynyt olen ollut ja niin levollinen olo75955Kun Zele jenkeissä kävi
Enää ei Zele saanutkaan miljardeja ilmaista rahaa niin helposti. Läksyttivät oikein kunnolla pientä miestä ja joutui poi253950- 72947