Minun kertomukseni

Usko,toivo,rakkaus

Halusin nyt kertoa minunkin tarinani ja kysellä onko muille käynyt vastaavaa eli tässä tulee...
Erosin n. 4 kk sitten avomiehestäni. Ero oli miehen valinta, hän kiinnostui eräästä toisesta naisesta vaikka väittikin sitä vain kaveruudeksi (tiedän että sitä se ei pelkästään ollut, koska muutaman viikon päästä meidän erosta hän seurusteli jo sen toisen kanssa). Itse en olisi halunnut missään nimessä erota, koska hän oli minulle kaikki kaikessa. Ihminen, jota rakastin enemmän kuin ketään muuta aiemmin ja joka tuntui niin minulle siltä oikealta.

Asuimme 3 vuotta yhdessä (kihloissa emme olleet)ja kaikki tuntui olevan hyvin, kunnes yhtenä päivänä hän vain häipyi.Olin aivan päästäni sekaisin, mitä tämä oikein tarkotti. Myöhemmin (päivien päästä) hän suostui juttelemaan ja selvisi että hän halusi erota. Erosimme sitten, eihän toista voi pakottaakaan toisen kanssa väkisin olemaan. En ymmärrä oikein vieläkään kunnolla kuinka asiat menivät näin. Ero tuli niin yhtäkkiä, varoittamatta, mitään aavistamatta..
Tein kaikki kotityöt itse, kävin töissä ja elätin meidät (hänen rahan antaminen oli TODELLA vähäistä) yritin niin tehdä kaiken että hän olisi onnellinen. En väitä etteikö minussakin olisi vikaa, tiedän että olen aika temperamenttinen enkä maailman helpoin ihminen luonteeltani ja välillä tuli nalkutettua asioista (lähinnä kyllä siitä kun hän ei ollenkaan osallistunut kotihommiin).
En tiedä, oikeuttaako se sitten kohtelemaan toista näin arvottomasti että lähtee vaan kotoa ilman mitään selittämättä ja toinen on huolissaan... olin muutaman kerran suhteemme aikana humalassa suudellut toista (tästä kyllä omatunto kolkuttanut tosi paljon) mutta kerroin siitä vasta kun päätimme erota, koska aiemmin pelkäsin menettäväni hänet sen takia.Mietin vain koko ajan että olisinko voinut tehdä vielä jotain enemmän suhteemme eteen.

kuukausi eron jälkeen tapasin miehen, joka vaikutti kiinnostavalta. Olemme nyt tapailleet n. 3 kk ja hän vaikuttaa erittäin ihanalta, aika lailla täydelliseltä. Mutta kuitenkin aika usein kun näen häntä niin ärsyynnyn ja ahdistun (vaikka minulla on välillä ikäväkin häntä. Tiedän, todella ristiriitaisia tunteita!). En tiedä enkö sitten kummiskaan tykkää hänestä tarpeeksi vai tuliko uusi juttu liian nopeasti.Toisaalta en haluaisi hänestä luopuakaan, koska hän todellakin on ihana luonteeltaan. Mutta sitten taas toisaalta vertailen häntä entiseen miesystävääni ja pelkään "uppoutua" uuteen suhteeseen koska ajattelen että jospa entinen miesystäväni palaisikin takaisin. Tämäkin ristiriitaista, koska en ehkäpä pystyisi häneen enää luottamaan vaan pelkäisin koska hän taas häipyy. Ero harmittaa minua edelleen todella paljon. Osittain siksi että meillä on kummilapsi, jota hän ei tule nyt varmastikaan paljoa näkemään (tosin se on sitten hänen oma valintansa).

Voih, en tiedä unohdinko jotain kertoa mutta tarkoitus oli vähän niinkuin kysellä että minkälaisia tuntemuksia muilla on ollut uuden suhteen alkaessa?

8

1546

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Mitähän tohon sanois..?

      Suhteestanne ja erostanne en sano yhtään mitään,mutta tuli tuosta miehesi "häipymisestä" mieleen oma eroaminen.Olen mies ja otin eron naisystävästäni.Se oli hiton vaikeeta.Eroamisen aloitin jo pitkään ennenkuin ilmoitin siitä naisystävälleni.Mielestäni suhteemme oli ajautunut liian ikäväksi ja koska en tuntenut puoliskoani kohtaan enää rakkautta,ajattelin että valehtelen itselleni ja naisystävälleni yhtälailla.Jatkoin vielä suhdetta mutta mietin eroamista ja miten sen osaisin parhaiten tehdä(siis satuttamatta liikaa toisen tunteita)enkä uskaltanut hirveästi puhua varsinaisesta erosta.Puhuin useaan otteeseen kyllä suhteemme laadusta ja siitä että meillä on vähän turhan hankala suhde.Siitä taas seurasi raivoa ja kyyneleitä,jotka tekivät eroilmoituksestani vielä vaikeamman.Oon heikko kyynelille ja lisätään siihen vielä epätoivoinen tarrautuminen minuun,olin hitonmoisessa ristiriidassa omien ajatusteni ja tunteitteni kanssa.Ennen näitä kyyneli ym.(eroa ajatellessani)minusta tuntui helpoimmalta kun voisi vaan kadota,koska olin oppinut tuntemaan naisystäväni tunnereaktiot ja tunsin itteni hiton avuttomaksi.Lisää vaikeutta asiaan toi naisen poika jonka elämää ero tulisi vaikuttamaan myös.Ainakin jollain tasolla.Ja siinä sitten pyörittelin sekavaa päätäni että mitä teen?Satutan itseäni jos jatkan suhdetta ja satutan naisystävääni kun otan eron ja sitä kautta myös naisen poikaa.Tämmösiä ajattelin muutaman viikon ja kyselin neuvoja viisammilta.Ei siinä sitten muu auttanut kuin tarttua toimeen ja sanoa naiselle että olis vähän asiaa..Katoin tulevaa ex:ääni ja ilmoitin että meidän suhteesta ei tule mitään ja parempi että erotaan.Naiselle se oli järkytys ja minä aloin melkein itkemään!En ollut ennen ottanut itse eroa ja tuntui aika perhanan syylliseltä ja rikolliselta koko homma.Olisin oikeasti halunnut vain häipyä mitään sanomatta.Se vaan ei tuntunut oikealta.No,tilanne tasoittui ajan myötä ja olin tyytyväinen eroon,vaikka toiselle puoliskolle jäi paljon pahempi olo erosta.No,se tuli ainakin selväksi että nätisti ei voi erota.Jos ei molemmat,niin toinen ainakin saa kokea tuskaa,pettymystä,surua tai mitä lie.Parempi kuitenkin erota kuin pitkittää,saatika jäädä suhteeseen jossa joutuu valehtelemaan omat tunteensa.No,mitä parempi suhde,sen rumempi ero.Jotkut ehkä(huom.ehkä)häipyy suhteesta välttääkseen paskamaiselta tuntuvan tilanteen.Tulipahan tämmöinen mieleen,mutten halua sitä omaan kokemukseesi liitä.Ainakaa minään tosiasiana.Oli miten oli,eiköhän asiat järjesty ja tunteet tasotu ajan myötä.

    • StippaS

      Olet kenties oppinut entisen siippasi kanssa jonkin sortin käyttäytymiskaavat ja nyt ne vanhat jutut kumpuavat jotenkin alitajunnasta kun uusi siippaehdokas aiheuttaa tunnereaktiota?

      Oma entinen suhteeni oli vaikea enkä ole ymmärtänyt miten paljon se soppa on loppujen lopuksi minuun vaikuttanut kunnes uusi suhde tavallaan vakavoitui. Olen jatkuvasti varpaillani ja tyyliin antennit pystyssä ja jos vähääkään joku juttu vivahtaa johonkin entiseen, pahaan kokemukseen niin sulkeudun välittömästi suojatakseni itseäni.

      Onneksi sentään ihminen ymmärtää ajatella, koska sitä kautta ne ongelmat lähtevät purkautumaan. Ajattelun kautta oppii ja ehkäpä jopa kasvaa noin ihmisenä :)

    • ukkeli

      Mutta eikö ole vähän liian aikaista ottaa uutta kumppania kuukauden päästä eron jälkeen? Ehkä voisi vähän perehtyä itseensä ja mietiskellä mitä haluaa parisuhteelta, mikä meni pieleen ja mitä haluaa yleensä itsestään kumppanilleen antaa...

      • mitä sitä uutta heti hakee nurkkiin pyörimään. Eron ja jäähyväiset entiseen pitää tehdä kunnolla. Pitää sisäistää hommat ja nauttia vapaudesta.


      • usko,toivo,rakkaus
        manta62 kirjoitti:

        mitä sitä uutta heti hakee nurkkiin pyörimään. Eron ja jäähyväiset entiseen pitää tehdä kunnolla. Pitää sisäistää hommat ja nauttia vapaudesta.

        niin eli siis olen aivan samaa mieltä tuosta asiasta, ettei heti kannattaisi ottaa uutta mutta...
        Sanoin aluksi etten ainakaan vuoteen ota miestä enkä ollutkaan kiinnostunut mistään treffeistä mille minua pyydettiin. Kunnes sattumalta tapasin tämän miehen jota nyt tapailen. Jotenkin tuntui vaan että sen kanssa halusinkin mennä treffeille ja hän tuntui kiinnostavalta. Itse asiassa hänen takiaan en enää miettinyt vähään aikaan entistä ollenkaan kunnes nyt taas asiat ovat palanneet mieleen. Olen ajatellut että taisi olla tyhmää ottaa niin pian uusi mies mutta toisaalta, koska hän on niin mukava ja muutenkin mietimme asioista samalla tavalla niin olisiko ollut tyhmää sanoa hänelle että voisitko odottaa vuoden verran mua,koska olen juuri eronnut....
        On se niin epäreilua että toinen tarvitsee aikaa suhteen päädyttyä mutta jättäjä (tässä tapauksessa) ottaa heti uuden tilalle, kumpa se olisi mullekin niin helppoa. Poissa silmistä, poissa mielestä....


      • asema
        usko,toivo,rakkaus kirjoitti:

        niin eli siis olen aivan samaa mieltä tuosta asiasta, ettei heti kannattaisi ottaa uutta mutta...
        Sanoin aluksi etten ainakaan vuoteen ota miestä enkä ollutkaan kiinnostunut mistään treffeistä mille minua pyydettiin. Kunnes sattumalta tapasin tämän miehen jota nyt tapailen. Jotenkin tuntui vaan että sen kanssa halusinkin mennä treffeille ja hän tuntui kiinnostavalta. Itse asiassa hänen takiaan en enää miettinyt vähään aikaan entistä ollenkaan kunnes nyt taas asiat ovat palanneet mieleen. Olen ajatellut että taisi olla tyhmää ottaa niin pian uusi mies mutta toisaalta, koska hän on niin mukava ja muutenkin mietimme asioista samalla tavalla niin olisiko ollut tyhmää sanoa hänelle että voisitko odottaa vuoden verran mua,koska olen juuri eronnut....
        On se niin epäreilua että toinen tarvitsee aikaa suhteen päädyttyä mutta jättäjä (tässä tapauksessa) ottaa heti uuden tilalle, kumpa se olisi mullekin niin helppoa. Poissa silmistä, poissa mielestä....

        Mua lähinnä säälittää tuo sun uusi miesystävä.Mukava mies varmaan ,mutta jos tehtävä on lieventää sun eron tuomaa surua niin ei ketään saisi noin kohdella.Että treffaillaan unohtaakseen entisen.Tuo näyttää olevan se välisuhde ennen kuin olet valmis etsimään sen oikean uuden miehen.Tunteet ne on miehilläkin.seurusteletko kuitenkin vaan todistaaksesi että löydät uuden miehen kunhan aika sille on??


    • odota rauhassa...

      Kyllä tosiaan erostasi on vaivainen kuukausi. et ole vielä sujut erostasi, ja nyt sinulla on jo laastari suhde?
      Sitä kai se on, voisin ajatella teitä ystävinä tän uuden tuttavuuden kanssa, tiedä milloin rakastutte tulisesti, sit se on menoa??
      Olisit nyt käynyt erosi läpi, jotta voisit unohtaa exäsi, vai haluatko näyttää että sinullakin on vetovoimaa vielä jäljellä?
      Mitä tulee tuohon kummilapseen, jos se on sun suvun puolelta, tuskin tapaa lasta enään, mut jos kaverin, niin harvakseltaan, ehkä synttärit tai jouluna?
      Kannattaa harkita enemmän kun kaks kertaa, kun ryhtyy kummiksi, varsinkin kun seurustellut vasta muutaman vuoden. Kummiutta ei voi irtisanoa!
      Omakohtainen kokemus: exäni on mun suvun puolelta kummisetä, ja kun ero tuli, ei oo kertaakaan käynyt, saati korttia laittanut, tästä on jo yli vuosi. Että siihen voit varutua.
      Tuota sun tekstiä lukiessani, tuli oma ero mieleeni, paitsi että exäni tienasi hyvin, mutta kotitöihin sai suorastaan pakottaa..
      Me naiset kun yleensä tartutaan siihen rättiin, ja olemme niitä kodin hengettäriä.
      Ei miehet yleensä (vain harvat) näe koska pitäsi siivota ym. Mehän olemme niitä itsestäänselvyyksiä! Hoidamme kodin, teemme ruoan jne... Joskus on ihana kuulla kun jonkun mies on tehnyt vaimolleen päivällisen, ja vielä korjannut jälkensäkkin, niitä miehiä en montaakaan tunne.
      Mielestäni, jos sinä elätit exäsi, ja teit kaikki kotityötkin, eikö sulla lamppu syttynyt, et se hyväksikäyttää sua, ja sun hyvyyttäs?
      Sillä oli aikaa etsiä itselleen seuraava uhri!
      Älä jää exääsi kaipaamaan, ajattele tulevaisuutta, josko tämä uusi mies toisi sinulle onnen? Mutta mielestäni tuli vähän liian aikaisin sun elämääsi, sinulla eroprosessi vielä kesken.

      Toivotan kuitenkin sinulle parempaa elämää jatkossa, ja kyllä se rakkauskin sieltä pilkottaa.

    • tilanne.

      Mulla on vähän samanlainen tilanne kuin sinulle, usko, toivo ja rakkaus. Mies jätti minut toisen naisen takia ja olemme pitäneet kyllä yhteyttä nytten yhteisten asioiden takia.
      Tapasin n. 3 kk sitten ihanan miehen, josta pidän ja paljon, mutta minulla on samanlaisia ajatuksia kuin sinulle: entä jos ex-mies haluaakin takaisin? Haluanko häntä takaisin, joskus kyllä ja joskus en. Nyt vielä kun olimme yhdessä terassilla (exäni kanssa vahingossa samalla oltiin) exäni kanssa, niin se oli pirun mukavaa ja laitoinkin siitä hänelle viestiä ja sieltä tuli samanlainen takaisin.
      Olen ihan sekaisin, tiedän että tämä uusi mies rakastaa minua, mutta silti... mitäs jos olisin sittenkin onnellinen tämän minun exäni kanssa, jos hän haluaa minut takaisin? Voiko 4 vuotta heittää noin vain pois? Mitä teen jos olenkin jo vakavasti uuden miehen kanssa ja exäni soittaa ja haluaa minut sinne? kysymyksiä ja kysymyksiä ilman vastauksia.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. En voi jutella kanssasi

      tietenkään, mutta täällä voin sanoa sinulle, että se sinun hiljaisuutesi ja herkkyytesi eivät ole heikkoutta. Ne ovat ih
      Tunteet
      56
      7207
    2. Trump ja Vance murskasivat ja nolasivat Zelenskyn tiedotusvälineiden edessä Valkoisessa talossa.

      Jopa oli uskomaton tilaisuus Valkoisessa talossa. Zelensky jäi täydelliseksi lehdellä soittelijaksi suhteessa Trumpiin j
      Maailman menoa
      719
      3370
    3. Mikä on kaivattusi ärsyttävin piirre?

      Mun kaivattu on erittäin vastahakoinen puhumaan itsestä. Kääntää puheenaiheen aina muuhun kun hänestä tulee puhetta.
      Ikävä
      148
      1650
    4. Zelenskyi ei suostunut nöyrtymään Trumpin ja Vancen edessä, siksi meni pieleen

      Trumppia täytyy imarrella, silloin homma toimii aina. Tähän Zelenskyi ei suostunut.
      Maailman menoa
      278
      1530
    5. Koska olet rakastellut

      Kaivattusi kanssa viimeksi?
      Ikävä
      84
      1355
    6. Kokoomus haluaa hoitaa flussat yksityisellä, jotta säästettäisiin rahaa ja aikaa

      Mies hakeutui Terveystalo Kamppiin flunssaoireiden takia helmikuisena sunnuntai-iltana. Diagnoosiksi kirjattiin influens
      Maailman menoa
      84
      1351
    7. Miten saisin

      Sinut omakseni?
      Ikävä
      91
      1240
    8. Anteeksi Pekka -vedätys

      Apuna Ry:n somessa levinnyt Anteeksi Pakka -kampanja saa aina vaan kummallisempia piirteitä. ”Mä pyydän anteeksi. Mä
      Maailman menoa
      63
      1217
    9. Rakkaus ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee yhdessä TOTUUDEN kanssa.

      Tajuatteko, että jotkut ihmiset pitävät siitä, kun toiset kaatuvat? He nauttivat siitä, kun toiset mokaavat tai käyttävä
      Idän uskonnot
      233
      1173
    10. Kumpi tästä

      Teidän tilanteesta teki vaikeaa? Sivusta
      Ikävä
      81
      1134
    Aihe