Täältäkö vastaus viimein?

Toisin sanoen vastasit ettet tiedä onko Jumala kaikkivoipa siinä merkityksessä joka raamatussa kerrotaan?

Jos Hän tietää kuolenko uskovana, Hän voi olla myös kaikkivoipa. Jos hän ei tiedä, Hän ei voi olla kaikkivoipa.

e.k.v_ kirjoitti:

Toisin sanoen vastasit ettet tiedä onko Jumala kaikkivoipa siinä merkityksessä joka raamatussa kerrotaan?

Jos Hän tietää kuolenko uskovana, Hän voi olla myös kaikkivoipa. Jos hän ei tiedä, Hän ei voi olla kaikkivoipa.

Lue lisää

Ihmisen lyhyt elämä ei ole Jumalalle edes yhtä päivää, tottakai Hän tietää sinusta, jos hän haluaa itse tuntea sinut, tulet olemaan silloin uskovainen. Jollei mielestäsi vaikuta siltä, vastauksen tietävä Jumala on sitä mieltä että et tule olemaan uskossa. Riitääkö?

Yhtäkaikki, Jumalan on siis tiedettävä ennalta ne ketkä kuolevat Häneen uskovina (pelastuvat) ja ne, jotka kuolevat ilman uskoa (helvetti/kiirastuli/tms) Häneen?

Kyse ei ole meidän ihmisten vastuusta tai valintojen vapaudesta vaan siitä että Jumalan on tiedettävä ja nähtävä kaiken tämän taakse ollakseen kaikkivoipa.

e.k.v_ kirjoitti:

Yhtäkaikki, Jumalan on siis tiedettävä ennalta ne ketkä kuolevat Häneen uskovina (pelastuvat) ja ne, jotka kuolevat ilman uskoa (helvetti/kiirastuli/tms) Häneen?

Kyse ei ole meidän ihmisten vastuusta tai valintojen vapaudesta vaan siitä että Jumalan on tiedettävä ja nähtävä kaiken tämän taakse ollakseen kaikkivoipa.

Lue lisää

Jumala tietää miten ihminen valitsee, mutta ei päätä ihmisen puolesta.

tietäminen ja vastuu kirjoitti:

Jumala tietää miten ihminen valitsee, mutta ei päätä ihmisen puolesta.

Jumalan päätäntä tässä kysymyksessä on epäolennaista, enkä sitä ole esille tuonutkaan millään tavalla.

Jumala tietää kuolenko minä Häneen uskovana vai en, jo ennen kuin Hän on minua edes luonut.

e.k.v_ kirjoitti:

Jumalan päätäntä tässä kysymyksessä on epäolennaista, enkä sitä ole esille tuonutkaan millään tavalla.

Jumala tietää kuolenko minä Häneen uskovana vai en, jo ennen kuin Hän on minua edes luonut.

Lue lisää

Jumala tietää jo sen, miten sinä päätät.

Olennaista sinun kannaltasi on vain se, miten sinä päätät.

Jumala ei määrää sitä miten sinä päätät, sen määräät sinä. Sinun kannaltasi on epäolennaista se, tietääkö Jumala sen jo nyt vai ei.

e.k.v_ kirjoitti:

Jumalan päätäntä tässä kysymyksessä on epäolennaista, enkä sitä ole esille tuonutkaan millään tavalla.

Jumala tietää kuolenko minä Häneen uskovana vai en, jo ennen kuin Hän on minua edes luonut.

Lue lisää

Jo ennen sinun luomista Jumala tiesi sen kirjoitatko sinä suomi24:än vai et.

Jumala tiesi menetkö töihin vi et.

Jumala tiesi syötkö vai et.

Jumala tiesi hengitätkö vai et.

Onko sinulle epäolennaista hengitätkö vai etkö hengitä, tai syötkö vai etkö syö? Onko epäolennaista teetkö työtä vai etkö tee, tai kirjoitatko tänne vai etkä kirjoita?

Sanotko että turha hengittää, koska Jumala tiesi hengitänkö vai enkö hengitä?

Jumala kutsui sinut tekemään ja päättämään ja sinut hyvin tuntien tiesi mitä teet ja miten sinä päätät, mutta päätökset ovat sinun kuten vastuu päätöksistä.

Jumala antoi sinulle vastuun ja sinä kannat sen vastuun johon kuuluu myös valta päättää niistä asioista jotka ovat omaan päätäntävaltaan kuuluvia. Vastuuta et voi vierittää takaisin Jumalalle, koska se on sinulle jo annettu.

Tiesitkö sen? kirjoitti:

Jo ennen sinun luomista Jumala tiesi sen kirjoitatko sinä suomi24:än vai et.

Jumala tiesi menetkö töihin vi et.

Jumala tiesi syötkö vai et.

Jumala tiesi hengitätkö vai et.

Onko sinulle epäolennaista hengitätkö vai etkö hengitä, tai syötkö vai etkö syö? Onko epäolennaista teetkö työtä vai etkö tee, tai kirjoitatko tänne vai etkä kirjoita?

Sanotko että turha hengittää, koska Jumala tiesi hengitänkö vai enkö hengitä?

Jumala kutsui sinut tekemään ja päättämään ja sinut hyvin tuntien tiesi mitä teet ja miten sinä päätät, mutta päätökset ovat sinun kuten vastuu päätöksistä.

Jumala antoi sinulle vastuun ja sinä kannat sen vastuun johon kuuluu myös valta päättää niistä asioista jotka ovat omaan päätäntävaltaan kuuluvia. Vastuuta et voi vierittää takaisin Jumalalle, koska se on sinulle jo annettu.

Lue lisää

Tässä viestissä en ole siirtänyt vastuuta Jumalallesi, vaan kysynyt hyvinkin loogisen kysymyksen Jumalan kaikkivoipaisuudesta.

Mielestäni tuolla saarnallasi ei ole mitään merkitystä itse vastauksen suhteen. Tosin en ole yllättynyt että tuollainenkin vastaan tuli.

e.k.v_ kirjoitti:

Tässä viestissä en ole siirtänyt vastuuta Jumalallesi, vaan kysynyt hyvinkin loogisen kysymyksen Jumalan kaikkivoipaisuudesta.

Mielestäni tuolla saarnallasi ei ole mitään merkitystä itse vastauksen suhteen. Tosin en ole yllättynyt että tuollainenkin vastaan tuli.

Lue lisää

minua ihmetyttää etsivätkö jotkut todella Jumalaa vai vaan omien ajatustensa pönkitystä??

Oiskohan hyvä tulla lapsen kaltaiseksi, lapsen jolla ei ole ennakko ajatuksia ei ainakaan sellaisia jotka eivät ole muutettavissa.

ohikulkija vain kirjoitti:

minua ihmetyttää etsivätkö jotkut todella Jumalaa vai vaan omien ajatustensa pönkitystä??

Oiskohan hyvä tulla lapsen kaltaiseksi, lapsen jolla ei ole ennakko ajatuksia ei ainakaan sellaisia jotka eivät ole muutettavissa.

Lue lisää

Lainaus: "minua ihmetyttää etsivätkö jotkut todella Jumalaa vai vaan omien ajatustensa pönkitystä?"

Mikäli kohdensit tuon minulle niin metsään meni. Tietäen tuon kysymyksen todennäköiesti tulevan esille jossain vaiheessa, vastasinkin siihen jo ensimmäisessä viestissäni, jolla koko ketjun aloitin.

Lainaus: "Oiskohan hyvä tulla lapsen kaltaiseksi, lapsen jolla ei ole ennakko ajatuksia ei ainakaan sellaisia jotka eivät ole muutettavissa."

Voisi toisinaan tehdä hyvää niin uskonnollisille kuin uskonnottomillekin.

olla esimerkitsi jokaiselle mieliksi jokainen teistä sanoo omia mielikuviaan , kuten niitä lukee raamatussakin.

Koska opitte sanomaan EMME TIEDÄ

muikkumies kirjoitti:

olla esimerkitsi jokaiselle mieliksi jokainen teistä sanoo omia mielikuviaan , kuten niitä lukee raamatussakin.

Koska opitte sanomaan EMME TIEDÄ

on kiini toisten kirjoittamista mielikuvista eikä viittaus Jumalan itsensä sanomaan.

Jos olisit rehellinen itsellesi ja jumalalle sanoisit että ET TIEDÄ

Miks sun Yakov pittää olla erikoisuuden tavottelija?
Miks et voi käyttää Jeesuksen nimeä niin ku muut?

erikoisuuden tavoittelija kirjoitti:

Miks sun Yakov pittää olla erikoisuuden tavottelija?
Miks et voi käyttää Jeesuksen nimeä niin ku muut?

...on monta nimeä. Jeesus on vain eräs niistä, ollen alkuperäisnimen kreikkalaisen muunnoksen suomennos. Vapahtajamme alkuperäisnimi on tietenkin hebrealainen: Yeshua tai Yehoshua, koska hän on syntyisin juutalainen. Sen tarkkaa kirjoitustapaa ei kukaan varmuudella tiedä.

Tässäkin on käynyt yhtä köpelösti, kuin VT:ssa ilmoitetun Y-H-W-H nimen: on unohdettu miten se lausutaan. Kyseisen sotkun on aiheuttanut saatana, joka aina yrittää pimittää totuuden ihmisiltä.

En ole erikoisuuden tavoittelija, vaan rakastan totuutta salatuimpaan saakka, enkä hyväksy mitään väitettä sitä ensin tarkoin tutkimatta, pitääkö se paikkansa, kuten moni muu tekee ja eksyy totuudesta tai oikeammin sanoen: ei tule sitä koskaan edes löytämään.

En aio keskustella tästä aiheesta enempää kanssasi :)


Siunausta Yeshuassa!

Oletkohan nyt sisäistänyt mitä kysyin? En minä Jumalalta mitään kysy vaan ihan loogisen kysymyksen raamattua tuntevalle ihmiselle.

Yhtäkaikki, olen vastaukseni saanut joten asia on ns. pihvi.

e.k.v_ kirjoitti:

Oletkohan nyt sisäistänyt mitä kysyin? En minä Jumalalta mitään kysy vaan ihan loogisen kysymyksen raamattua tuntevalle ihmiselle.

Yhtäkaikki, olen vastaukseni saanut joten asia on ns. pihvi.

Lue lisää

joten elä ole millänsäkään

e.k.v_ kirjoitti:

Oletkohan nyt sisäistänyt mitä kysyin? En minä Jumalalta mitään kysy vaan ihan loogisen kysymyksen raamattua tuntevalle ihmiselle.

Yhtäkaikki, olen vastaukseni saanut joten asia on ns. pihvi.

Lue lisää

Olet siis vahvasti edelleen sitä mieltä, jotta jokin jumala kyllä kykenee vastaamaan mutta vain ihmisen "suulla"! Noh, et poikkea yhtään jonkin nykyisen herätysliikkeen keskimääräisestä jäsenestä tai edustajasta, sillä hekin ovat sitä mieltä jotta he nimenomaan tietävät jonkin jumalan
vastaukset aina paremmin kuin tuo ko. jumala itse. Onnittelen. ;) Olet löytänyt vertaisesi!

Lopuksi vähäsen asiasta. Kyllä ymmärsin todella hyvin jota kysyit, mutta sinulla tuntuu hieman olevan vaikeuksia mieltää tuo antamani vastaus oikeaksi, tarkoitan... siis sinulle sopivaksi. :)

Raamattu on jo aikansa elänyt suurimmalta osaltaan, eikä edusta enää sitä kaikkea uutta jota Luojamme meille lupasi. Eli, uudeksi minä teen kaiken taipuu nyt muotoon, uudeksi minä tein kaiken. Sisäistä sinä tuo, niin alkaa asiat kyllä avautumaan uudella ja oikealla tavalla myös sinullekkin. Ja se vastaa kyllä nykykristityn kaikkia vaatimuksia. Elikä, uusi on nyt tullut ja vanha mennyt menojaan. :)

Lainaus: "Arvelit, että vastauksen saatuasi ymmärtäisit paremmin kristinuskoa. Ymmärrätkö?"

En, pikemminkin päinvastoin. Yritin kuitenkin ;)

e.k.v_ kirjoitti:

Lainaus: "Arvelit, että vastauksen saatuasi ymmärtäisit paremmin kristinuskoa. Ymmärrätkö?"

En, pikemminkin päinvastoin. Yritin kuitenkin ;)

Samaa minäkin arvelin. Oletko kenties tehnyt jotain osajohtopäätöksiä tai kenties lopullisen sellaisen? Kuulisin mielelläni myös perustelujasi.

EJKR kirjoitti:

Samaa minäkin arvelin. Oletko kenties tehnyt jotain osajohtopäätöksiä tai kenties lopullisen sellaisen? Kuulisin mielelläni myös perustelujasi.

En voi sanoa tehneeni lopullista päätöstä koskien asiaa joka on minussa koko elämäni. Kukapa voisi? Väitän että hän valehtelee, ehkä ymmärtämättömyyttään.

Yhtä kaikki, tämä on kristinuskon palsta joten en katso sopivaksi alkaa täällä omia uskomuksiani enempää hehkuttamaan.

Tunnetun lastenlaulun sanoin; maailmassa monta, on ihmeellistä asiaa...

e.k.v_ kirjoitti:

En voi sanoa tehneeni lopullista päätöstä koskien asiaa joka on minussa koko elämäni. Kukapa voisi? Väitän että hän valehtelee, ehkä ymmärtämättömyyttään.

Yhtä kaikki, tämä on kristinuskon palsta joten en katso sopivaksi alkaa täällä omia uskomuksiani enempää hehkuttamaan.

Tunnetun lastenlaulun sanoin; maailmassa monta, on ihmeellistä asiaa...

Lue lisää

Mukava kuulla noin fiksu vastaus. Kyselin lähinnä siksi, että keskustelen mielelläni niiden kanssa, joilla on terve keskusteleva asenne, kuten sinulla.

Eli olisin mielelläni kuullut lisääkin pohditojasi. Kun olen ikäni ja työni puolesta jo monenlaista nähnyt, tuskin hätkähtäisin niitä ihmeellisiä asioita. Ja ainahan voit tehdä uuden avauksen, jos tästä aiheesta ei löydy puhuttavaa.

EJKR kirjoitti:

Mukava kuulla noin fiksu vastaus. Kyselin lähinnä siksi, että keskustelen mielelläni niiden kanssa, joilla on terve keskusteleva asenne, kuten sinulla.

Eli olisin mielelläni kuullut lisääkin pohditojasi. Kun olen ikäni ja työni puolesta jo monenlaista nähnyt, tuskin hätkähtäisin niitä ihmeellisiä asioita. Ja ainahan voit tehdä uuden avauksen, jos tästä aiheesta ei löydy puhuttavaa.

Lue lisää

Mitäs olet mieltä sellaisesta pohdinnasta että Jumala loi meille älyn koska meidän (ainakin joidenkin) pitää löytää Hänet nimenomaan kyseenalaistamalla Hänen olemassaolonsa?

Olen ymmärtänyt, että Jumala ei luonut mitään turhaan vaan kaikella olisi tarkoituksena. Korjatkaa jos nyt metsään menin?

e.k.v_ kirjoitti:

Mitäs olet mieltä sellaisesta pohdinnasta että Jumala loi meille älyn koska meidän (ainakin joidenkin) pitää löytää Hänet nimenomaan kyseenalaistamalla Hänen olemassaolonsa?

Olen ymmärtänyt, että Jumala ei luonut mitään turhaan vaan kaikella olisi tarkoituksena. Korjatkaa jos nyt metsään menin?

Lue lisää

Tuttu asenne. Olen itse samaa mieltä, että ymmärrystä ei pidä heittää roskiin. Valitettavan usein ihmisten usko menee karille juuri sen tähden, että he ovat uskotelleet itselleen asioita, joita eivät ole oikeasti koskaan koetelleet omassa elämässään voidakseen uskoa niihin kaikilla olemuksensa alueilla.

Älyn käyttö on hyvin oleellista, mutta on kuitenkin muistettava, että älyä on käytettävä myös siten, että otetaan selvää, mitkä ovat älyllisen ymmärryksen rajat.

EJKR kirjoitti:

Tuttu asenne. Olen itse samaa mieltä, että ymmärrystä ei pidä heittää roskiin. Valitettavan usein ihmisten usko menee karille juuri sen tähden, että he ovat uskotelleet itselleen asioita, joita eivät ole oikeasti koskaan koetelleet omassa elämässään voidakseen uskoa niihin kaikilla olemuksensa alueilla.

Älyn käyttö on hyvin oleellista, mutta on kuitenkin muistettava, että älyä on käytettävä myös siten, että otetaan selvää, mitkä ovat älyllisen ymmärryksen rajat.

Lue lisää

Lainaus: "Valitettavan usein ihmisten usko menee karille juuri sen tähden, että..."

Eikös tämä voisi olla sellainen koettelemus josta ymmärtääkseni raamatussa puhutaan? Älyllemme on syy ja jos meille suotu älykkyys johtaa meitä koettelemukseen niin silloinhan Jumalan sana tapahtuu? Ei kait meidän tule itse itseämme rajoittaa koska ainoa joka niin voi tehdä on se Herrasi?

Lainaus: "Älyn käyttö on hyvin oleellista, mutta on kuitenkin muistettava, että älyä on käytettävä myös siten, että otetaan selvää, mitkä ovat älyllisen ymmärryksen rajat."

Eikö tämä ole juurikin sitä että pitää ottaa selvää siitä älykkyydestä? Emme me voi tietää rajojamme koettelematta niitä?

Luulenpa vain että ihmiseen istutettu äly ja uteliaisuus ovat vasta löytymässä. Jos ei luonto ole tätä meille luonut niin silloin luojalla pitää olla syynsä miksi antoi ihmiselle tällaisen tiedonjanon.

e.k.v_ kirjoitti:

Lainaus: "Valitettavan usein ihmisten usko menee karille juuri sen tähden, että..."

Eikös tämä voisi olla sellainen koettelemus josta ymmärtääkseni raamatussa puhutaan? Älyllemme on syy ja jos meille suotu älykkyys johtaa meitä koettelemukseen niin silloinhan Jumalan sana tapahtuu? Ei kait meidän tule itse itseämme rajoittaa koska ainoa joka niin voi tehdä on se Herrasi?

Lainaus: "Älyn käyttö on hyvin oleellista, mutta on kuitenkin muistettava, että älyä on käytettävä myös siten, että otetaan selvää, mitkä ovat älyllisen ymmärryksen rajat."

Eikö tämä ole juurikin sitä että pitää ottaa selvää siitä älykkyydestä? Emme me voi tietää rajojamme koettelematta niitä?

Luulenpa vain että ihmiseen istutettu äly ja uteliaisuus ovat vasta löytymässä. Jos ei luonto ole tätä meille luonut niin silloin luojalla pitää olla syynsä miksi antoi ihmiselle tällaisen tiedonjanon.

Lue lisää

Kyllähän sen koettelemuksen voi noinkin ymmärtää. Taitaa kuitenkin olla aiheen laajentaa keskustelua.

Se, mikä yleensä ensisijaisesti ohjaa ihmistä, ei ole äly tai ymmärrys. Äly ja ymmärrys on vain väline. Se miten tuota välinettä käytetään, määräytyy ihmisen tarvemaailmasta käsin. Todellisuudessa ihmisen uteliaiden älyllistenkin ponnistelujen takana on lähes aina jokin muu tarve kuin pelkkä tietäminen tietämisen vuoksi.

EJKR kirjoitti:

Kyllähän sen koettelemuksen voi noinkin ymmärtää. Taitaa kuitenkin olla aiheen laajentaa keskustelua.

Se, mikä yleensä ensisijaisesti ohjaa ihmistä, ei ole äly tai ymmärrys. Äly ja ymmärrys on vain väline. Se miten tuota välinettä käytetään, määräytyy ihmisen tarvemaailmasta käsin. Todellisuudessa ihmisen uteliaiden älyllistenkin ponnistelujen takana on lähes aina jokin muu tarve kuin pelkkä tietäminen tietämisen vuoksi.

Lue lisää

Lainaus: "Se, mikä yleensä ensisijaisesti ohjaa ihmistä, ei ole äly tai ymmärrys. Äly ja ymmärrys on vain väline."

Aivan. Tuolle voitaisiin antaa montakin nimeä mutta tässä yhteydessä sana 'tiedonjano' lienee varsin passeli?

Lainaus: "Se miten tuota välinettä käytetään, määräytyy ihmisen tarvemaailmasta käsin."

Aivan. Hieman olen offensiivinen, mutta yleensä uskonnolliset ihmiset eivät näe tällaista tarvetta samoissa mittasuhteissa kuin uskonnottomat.

Hieman karrikoiden, uskonnollinen ei halua etsiä yhtä innolla kuin uskonnoton. Uskonnollinen uskoo raamattuun (tms) kun taas uskonnottomalla tällaista teosta ei ole.

Lainaus: "Todellisuudessa ihmisen uteliaiden älyllistenkin ponnistelujen takana on lähes aina jokin muu tarve kuin pelkkä tietäminen tietämisen vuoksi."

Kaiken takana on jotain. Tiedemiehelle se voi olla nobel-palkinto. Se voi myös olla tarve saada vahvistettua oma hypoteesi. Uskonnolliselle se voi olla taivaspaikan tarve ja niin edelleen.

Uskon että ainoastaan oma älymme voi kertoa missä sen rajat kulkee. Ei se ole minun tai sinun tehtäväsi.

e.k.v_ kirjoitti:

Lainaus: "Se, mikä yleensä ensisijaisesti ohjaa ihmistä, ei ole äly tai ymmärrys. Äly ja ymmärrys on vain väline."

Aivan. Tuolle voitaisiin antaa montakin nimeä mutta tässä yhteydessä sana 'tiedonjano' lienee varsin passeli?

Lainaus: "Se miten tuota välinettä käytetään, määräytyy ihmisen tarvemaailmasta käsin."

Aivan. Hieman olen offensiivinen, mutta yleensä uskonnolliset ihmiset eivät näe tällaista tarvetta samoissa mittasuhteissa kuin uskonnottomat.

Hieman karrikoiden, uskonnollinen ei halua etsiä yhtä innolla kuin uskonnoton. Uskonnollinen uskoo raamattuun (tms) kun taas uskonnottomalla tällaista teosta ei ole.

Lainaus: "Todellisuudessa ihmisen uteliaiden älyllistenkin ponnistelujen takana on lähes aina jokin muu tarve kuin pelkkä tietäminen tietämisen vuoksi."

Kaiken takana on jotain. Tiedemiehelle se voi olla nobel-palkinto. Se voi myös olla tarve saada vahvistettua oma hypoteesi. Uskonnolliselle se voi olla taivaspaikan tarve ja niin edelleen.

Uskon että ainoastaan oma älymme voi kertoa missä sen rajat kulkee. Ei se ole minun tai sinun tehtäväsi.

Lue lisää

Tiedonjano on hyvä. Varsinkin, jos se kohdistuu oman tiedonjanon takana oleviin motiiveihin.

Hyväksyttäköön offensiivisuutesi. Yleistykset ovat kuitenkin vaarallisia ja kaiken kriittisen ajattelun vihollisia.

Näkisin etsinnän motiivit mieluummin tarvenäkökulmasta. Se etsii, joka tarvitsee jotain muuta, kuin hänellä jo on. Nobel-palkinto on tietenkin hyvä esimerkki tavoitteesta, mutta aika harvinainen sellainen. Paljon useampi tavoittelee esim rikkautta, rakkautta tai elämän mielekkyyttä.

EJKR kirjoitti:

Tiedonjano on hyvä. Varsinkin, jos se kohdistuu oman tiedonjanon takana oleviin motiiveihin.

Hyväksyttäköön offensiivisuutesi. Yleistykset ovat kuitenkin vaarallisia ja kaiken kriittisen ajattelun vihollisia.

Näkisin etsinnän motiivit mieluummin tarvenäkökulmasta. Se etsii, joka tarvitsee jotain muuta, kuin hänellä jo on. Nobel-palkinto on tietenkin hyvä esimerkki tavoitteesta, mutta aika harvinainen sellainen. Paljon useampi tavoittelee esim rikkautta, rakkautta tai elämän mielekkyyttä.

Lue lisää

Lainaus: "Se etsii, joka tarvitsee jotain muuta, kuin hänellä jo on."

Niinpä. Onneksi tuota tarvetta on esiintynyt sillä ilman sitä, asuisimme luolissa ja uskoisimme että maa on litteä.

e.k.v_ kirjoitti:

Lainaus: "Se etsii, joka tarvitsee jotain muuta, kuin hänellä jo on."

Niinpä. Onneksi tuota tarvetta on esiintynyt sillä ilman sitä, asuisimme luolissa ja uskoisimme että maa on litteä.

Lue lisää

Niin, tarpeiden vaikutukset ovat olleet monelta osin myönteisiä, mutta tässäkin yleistys voi johtaa yksipuoliseen näkemykseen. Kaikki ihmisten tarpeista lähtenyt/vä toiminta ei liene pelkästään myönteistä.

EJKR kirjoitti:

Niin, tarpeiden vaikutukset ovat olleet monelta osin myönteisiä, mutta tässäkin yleistys voi johtaa yksipuoliseen näkemykseen. Kaikki ihmisten tarpeista lähtenyt/vä toiminta ei liene pelkästään myönteistä.

Lue lisää

Tarpeita on monenlaisia. Joskus alkuperäinen tarve on täyttänyt myös toiseen, ei ehkä niin hyvän tarkoituksen.

On vaikea sanoa, minkä tarpeen mukainen kehittyminen on hyväksi ja minkä pahaksi?

Älykkyys kun on myös yksilö-, ja yhteisölähtöistä. Se mikä yhden mielestä on älykästä tutkimista ja oppimista, voi toisen mielestä olla ajan hukkaa tai jopa jumalan rienaamista.

Mielestäni lättänänmaan esimerkki on oikein mainio tässä yhteydessä. Se joka julkesi väittää vasten tietyn yhteisön näkemystä, rienasi heidän jumalaansa. Tämä yhteisö ei nähnyt sitä älykkyytenä vaan jonain ihan muuna.

Onko olemassa kaiken ihmisyyden yhteistä älykkyyttä?

e.k.v_ kirjoitti:

Tarpeita on monenlaisia. Joskus alkuperäinen tarve on täyttänyt myös toiseen, ei ehkä niin hyvän tarkoituksen.

On vaikea sanoa, minkä tarpeen mukainen kehittyminen on hyväksi ja minkä pahaksi?

Älykkyys kun on myös yksilö-, ja yhteisölähtöistä. Se mikä yhden mielestä on älykästä tutkimista ja oppimista, voi toisen mielestä olla ajan hukkaa tai jopa jumalan rienaamista.

Mielestäni lättänänmaan esimerkki on oikein mainio tässä yhteydessä. Se joka julkesi väittää vasten tietyn yhteisön näkemystä, rienasi heidän jumalaansa. Tämä yhteisö ei nähnyt sitä älykkyytenä vaan jonain ihan muuna.

Onko olemassa kaiken ihmisyyden yhteistä älykkyyttä?

Lue lisää

Esimerkkisi kertovat ennemminkin arvomaailmojen kuin älykkyyden eroista. Näkisin että älykkyys on kuin mikä tahansa kyky. Jos joku osaa ilmaista itseään ja tunteitaan hyvin, hän voi päätyä näyttelijäksi. Kun hän miellyttää näyttelemisellään yhteisöään, jonkun muun yhteisön jäsen saattaa paheksua elämänmuotoa, jota hän näyttelemällä ilmentää. Toisin sanoen jossain yhteisössä hyvänä pidetty näytteleminen voi jossain toisessa yhteisössä olla huonoa.

Niin näyttelemisen kyky kuin älykkyyskin voivat olla inhimillisen palvonnan kohteita ”jumalia”, joilla ylläpidetään ja vahvistetaan oman viiteryhmän maailmankuvaa. Tätä tapahtuu kaikissa ihmisryhmissä riippumatta niiden uskonnollisuudesta. Esim tiedemaailma, jossa älyn palvonta on korkeassa kurssissa, on hyvin lokeroitunut, toisiaan kyräilevistä ryhmittymistä muodostunut.

Jäin miettimään lopussa olevaa kysymystäsi, joka koski ”ihmisen yhteistä älykkyyttä”. Sanavalintasi on hyvin puhutteleva. Aluksi luin sen väärin. Luin sen muodossa: ”ihmisen yleistä älykkyyttä”. Kun sen sijaan puhutkin yhteisestä älykkyydestä, voin vain sanoa, että sellaista minäkin kaipaan - siis sellaista ymmärryksen käyttöä, ettei se ole toisiamme vastaan vaan mahdollistaa toinen toisistamme välittämisen.

EJKR kirjoitti:

Esimerkkisi kertovat ennemminkin arvomaailmojen kuin älykkyyden eroista. Näkisin että älykkyys on kuin mikä tahansa kyky. Jos joku osaa ilmaista itseään ja tunteitaan hyvin, hän voi päätyä näyttelijäksi. Kun hän miellyttää näyttelemisellään yhteisöään, jonkun muun yhteisön jäsen saattaa paheksua elämänmuotoa, jota hän näyttelemällä ilmentää. Toisin sanoen jossain yhteisössä hyvänä pidetty näytteleminen voi jossain toisessa yhteisössä olla huonoa.

Niin näyttelemisen kyky kuin älykkyyskin voivat olla inhimillisen palvonnan kohteita ”jumalia”, joilla ylläpidetään ja vahvistetaan oman viiteryhmän maailmankuvaa. Tätä tapahtuu kaikissa ihmisryhmissä riippumatta niiden uskonnollisuudesta. Esim tiedemaailma, jossa älyn palvonta on korkeassa kurssissa, on hyvin lokeroitunut, toisiaan kyräilevistä ryhmittymistä muodostunut.

Jäin miettimään lopussa olevaa kysymystäsi, joka koski ”ihmisen yhteistä älykkyyttä”. Sanavalintasi on hyvin puhutteleva. Aluksi luin sen väärin. Luin sen muodossa: ”ihmisen yleistä älykkyyttä”. Kun sen sijaan puhutkin yhteisestä älykkyydestä, voin vain sanoa, että sellaista minäkin kaipaan - siis sellaista ymmärryksen käyttöä, ettei se ole toisiamme vastaan vaan mahdollistaa toinen toisistamme välittämisen.

Lue lisää

Lainaus: "Esimerkkisi kertovat ennemminkin arvomaailmojen kuin älykkyyden eroista."

Älykkyys ja arvomaailma korreloivat toisiaan.

Lainaus: "Niin näyttelemisen kyky kuin älykkyyskin voivat olla inhimillisen palvonnan kohteita ”jumalia”, joilla ylläpidetään ja vahvistetaan oman viiteryhmän maailmankuvaa."

Tämä on ehdottoman totta. Rehelliseen älykkyyteen kuuluu kuitenkin se että myös kyseenalaistetaan se oman viiteryhmän maailmankuva. Ehdottomuus ei ole älykkyyttä, vaan kuten uskonnollisissakin piireissä paljon parjattu Darwin totesi että jos joku hänen teoriansa vääräksi todistaa, hän on sen valmis heittämään roskakoriin.

Monesti tuo on tulkittu niin että Darwin itsekään ei uskonut omaan teoriaansa, vaikka hän oikeasti toimi kuten rehellisesti älykäs toimii tuossa tilanteessa. Uskonnollisen tai tieteellisen näkemyksen pitäminen ehdottomana, ei ole rehellisesti älykästä.

Lainaus: "siis sellaista ymmärryksen käyttöä, ettei se ole toisiamme vastaan vaan mahdollistaa toinen toisistamme välittämisen."

Jaksan ihmetellä sellaista asiaa että vaikka ihminen ei pysty edes omalla galaktisella takapihallaan vielä vapasti kulkemaan, niin hän silti yrittää ratkoa maailmankaikkeudellisia vastauksia.

Olenkin sillä kannalla että sekä uskonnolliset että tieteelliset teoriat maailmankaikkeudesta tullaan vielä kumoamaan isomman kerran ellei joku idiootti hätäile sen kuuluisan "napin" kanssa sitä ennen.

EJKR kirjoitti:

Esimerkkisi kertovat ennemminkin arvomaailmojen kuin älykkyyden eroista. Näkisin että älykkyys on kuin mikä tahansa kyky. Jos joku osaa ilmaista itseään ja tunteitaan hyvin, hän voi päätyä näyttelijäksi. Kun hän miellyttää näyttelemisellään yhteisöään, jonkun muun yhteisön jäsen saattaa paheksua elämänmuotoa, jota hän näyttelemällä ilmentää. Toisin sanoen jossain yhteisössä hyvänä pidetty näytteleminen voi jossain toisessa yhteisössä olla huonoa.

Niin näyttelemisen kyky kuin älykkyyskin voivat olla inhimillisen palvonnan kohteita ”jumalia”, joilla ylläpidetään ja vahvistetaan oman viiteryhmän maailmankuvaa. Tätä tapahtuu kaikissa ihmisryhmissä riippumatta niiden uskonnollisuudesta. Esim tiedemaailma, jossa älyn palvonta on korkeassa kurssissa, on hyvin lokeroitunut, toisiaan kyräilevistä ryhmittymistä muodostunut.

Jäin miettimään lopussa olevaa kysymystäsi, joka koski ”ihmisen yhteistä älykkyyttä”. Sanavalintasi on hyvin puhutteleva. Aluksi luin sen väärin. Luin sen muodossa: ”ihmisen yleistä älykkyyttä”. Kun sen sijaan puhutkin yhteisestä älykkyydestä, voin vain sanoa, että sellaista minäkin kaipaan - siis sellaista ymmärryksen käyttöä, ettei se ole toisiamme vastaan vaan mahdollistaa toinen toisistamme välittämisen.

Lue lisää

Meissä on muuten vain hiuksen hieno ero, vaikka olemmekin niin erilaisia, mitä uskonasioihin tulee.

Minä sanon; Maailmankaikkeus On.
Sinä sanot; Jumala On. Hän loi maailmakaikkeuden.

Yhdenlauseen ero, ja näin erilaiset näkemykset.

e.k.v_ kirjoitti:

Lainaus: "Esimerkkisi kertovat ennemminkin arvomaailmojen kuin älykkyyden eroista."

Älykkyys ja arvomaailma korreloivat toisiaan.

Lainaus: "Niin näyttelemisen kyky kuin älykkyyskin voivat olla inhimillisen palvonnan kohteita ”jumalia”, joilla ylläpidetään ja vahvistetaan oman viiteryhmän maailmankuvaa."

Tämä on ehdottoman totta. Rehelliseen älykkyyteen kuuluu kuitenkin se että myös kyseenalaistetaan se oman viiteryhmän maailmankuva. Ehdottomuus ei ole älykkyyttä, vaan kuten uskonnollisissakin piireissä paljon parjattu Darwin totesi että jos joku hänen teoriansa vääräksi todistaa, hän on sen valmis heittämään roskakoriin.

Monesti tuo on tulkittu niin että Darwin itsekään ei uskonut omaan teoriaansa, vaikka hän oikeasti toimi kuten rehellisesti älykäs toimii tuossa tilanteessa. Uskonnollisen tai tieteellisen näkemyksen pitäminen ehdottomana, ei ole rehellisesti älykästä.

Lainaus: "siis sellaista ymmärryksen käyttöä, ettei se ole toisiamme vastaan vaan mahdollistaa toinen toisistamme välittämisen."

Jaksan ihmetellä sellaista asiaa että vaikka ihminen ei pysty edes omalla galaktisella takapihallaan vielä vapasti kulkemaan, niin hän silti yrittää ratkoa maailmankaikkeudellisia vastauksia.

Olenkin sillä kannalla että sekä uskonnolliset että tieteelliset teoriat maailmankaikkeudesta tullaan vielä kumoamaan isomman kerran ellei joku idiootti hätäile sen kuuluisan "napin" kanssa sitä ennen.

Lue lisää

Haluaisin väitteelle perusteluja, sillä en voi allekirjoittaa sitä.


Käytännössä tämä edellyttää, että kyseenalaistetaan myös se, että ihmisen älyllinen kyky riittäisi selittämään lopullisesti tämän todellisuuden luonteen.

Minäkin olen sitä mieltä, että ihmisen rakentamat tieteelliset ja uskonnolliset teoriat tullaan osoittamaan hatariksi. Tiedehän perustuu epäilyyn, joka vaatii yhä uudelleen tapahtuvaa tiedon tarkistamista. Jos siitä luovutaan ei olla enää tieteellisiä. Uskonnolliset, valmiiksi hiotut teoriat taas tuskin kestävät sellaisen Jumalan edessä, joka sanoo:

"Minä, Herra, se on minun nimeni, minä en anna kunniaani toiselle enkä ylistystäni epäjumalille." Jes 42:8

"Sillä minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra. Vaan niin paljon korkeampi kuin taivas on maata, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne." Jes 55:8-9

Se, onko tämä Jumala olemassa, ei kuitenkaan ole minun todistettavissani.

e.k.v_ kirjoitti:

Meissä on muuten vain hiuksen hieno ero, vaikka olemmekin niin erilaisia, mitä uskonasioihin tulee.

Minä sanon; Maailmankaikkeus On.
Sinä sanot; Jumala On. Hän loi maailmakaikkeuden.

Yhdenlauseen ero, ja näin erilaiset näkemykset.

Lue lisää

ero on todella hiuksen hieno, sillä kun Raamatun Jumala alkoi kertoa ihmisille, kuka hän on, hän sanoi olevansa olemassaolo:

"Jumala vastasi Moosekselle: "Minä olen se, joka minä olen." Ja hän sanoi vielä: "Sano israelilaisille näin: 'Minä olen' lähetti minut teidän luoksenne." 2 Moos 3:14

EJKR kirjoitti:

Haluaisin väitteelle perusteluja, sillä en voi allekirjoittaa sitä.


Käytännössä tämä edellyttää, että kyseenalaistetaan myös se, että ihmisen älyllinen kyky riittäisi selittämään lopullisesti tämän todellisuuden luonteen.

Minäkin olen sitä mieltä, että ihmisen rakentamat tieteelliset ja uskonnolliset teoriat tullaan osoittamaan hatariksi. Tiedehän perustuu epäilyyn, joka vaatii yhä uudelleen tapahtuvaa tiedon tarkistamista. Jos siitä luovutaan ei olla enää tieteellisiä. Uskonnolliset, valmiiksi hiotut teoriat taas tuskin kestävät sellaisen Jumalan edessä, joka sanoo:

"Minä, Herra, se on minun nimeni, minä en anna kunniaani toiselle enkä ylistystäni epäjumalille." Jes 42:8

"Sillä minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra. Vaan niin paljon korkeampi kuin taivas on maata, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne." Jes 55:8-9

Se, onko tämä Jumala olemassa, ei kuitenkaan ole minun todistettavissani.

Lue lisää

Lainaus: "Haluaisin väitteelle perusteluja, sillä en voi allekirjoittaa sitä."

Väite on tökerösti tuotu esille. Ei saisi kirjoitella kakkureseptiä kummempaa silloin kun on töissä ja tekemistä piisaa ;)

Arvomaailmahan muodostuu pitkälti ympäristöstä? Jos eläisimme 100% kristinuskoisessa maailmassa, mitä olisikaan jäänyt keksimättä? Toisaalta, mitä olisimme keksineet sen sijaan?

Oliko Pascal älykäs? Voinemme olla yhtä mieltä hänen älykkyydestään tietyillä sektoreilla? Onko nk. Pascalin Vetona tunnettu päätelmä nerokas?
Pascal siis käytti matematiikkaa ja todennäköisyyttä tullakseen tulokseen, että on parempi uskoa kuin olla uskomatta.

Oliko älykästä sekoittaa matematiikka ja uskonto? Jumalan todistaminen todennäköisyyksillä kun ainakin minusta sotii täysin itse Jumalan sanaa vastaan. Hän On, ei siinä kait todennäköisyyksiä tarvita uskonnollisen mielestä? Pascal oli myös varmasti tarpeeksi älykäs ymmärtääkseen että uskonto lähtee ihmisestä itsestään, ei todennäköisyyteen perustuvasta teoriasta. Miksi siis Pascal sekoitti nämä kaksi asiaa, ja vieläpä noin typerästi?

Toinen hyvä esimerkki uskonnon puolelta on Tuomas Akvinolaisen todistukset. Jo ensimmäinen "todiste" on täysin naurettava ja se kumoaa itsensä. Siitä huolimatta näitä todisteita pidetään jopa vieläkin ehdottomina ja älykkäinä todisteina Jumalasta. Esimerkkinä ensimmäinen "todiste".

1. Mikää ei liiku ilman aikaisempaa liikuttajaa.
Tuosta emme pääse irti (ns. regressio) ilman päätymistä ratkaisuun että Jumala on aloittanut liikkeen? Mutta jos mikään ei liiku ilman aiempaa liikuttajaa, niin miten Jumala on sitten saanut sen liikkeen aikaan, jos Häntä ei mikään ole aiemmin liikuttanut? Uskonnollinen ihminen kuitenkin helposti hyväksyy Tuomaksen "todistukset". Ratkaisuna Jumala on paras. Uskonnottoman mielestä ko. "todistukset" taas ovat puhdasta p*skaa.

Luonnollisesti tieteen puolelta varmaaan tulee tavaraa joka uskonnollisen mielessä tuntuu samalta, kuin Pascalin ja Tuomaksen "älykkyydet" minusta.

Lainaus: "Käytännössä tämä edellyttää, että kyseenalaistetaan myös se, että ihmisen älyllinen kyky riittäisi selittämään lopullisesti tämän todellisuuden luonteen."

Aivan. Mielestäni on hölmöä väittää että me varmasti jonain päivänä keksimme sen, mitä kukin sitten lopullisella totuudella tarkoittaakaan.
Todennäköisyys että tapamme täällä itsemme ennen kuin ehdimme siis edes galaktista takapihaamme kauemmas on kuitenkin kohtuullisen suuri.

EJKR kirjoitti:

ero on todella hiuksen hieno, sillä kun Raamatun Jumala alkoi kertoa ihmisille, kuka hän on, hän sanoi olevansa olemassaolo:

"Jumala vastasi Moosekselle: "Minä olen se, joka minä olen." Ja hän sanoi vielä: "Sano israelilaisille näin: 'Minä olen' lähetti minut teidän luoksenne." 2 Moos 3:14

Lue lisää

Lainaus: "ero on todella hiuksen hieno"

Niinpä. Me molemmat tunnustamme maailmankaikkeuden olemassa olon? Kiistämällä sen me kait kiistäisimme itsemme? Ainoa ero pohjimmiltaan on se että minä kun lopetan maailmankaikkeuteen, sinä lisäät siihen vielä Jumalan.

Väitän, että jos istuisimme pöytään ja lähtisimme keskustelemaan moraalista, inhimillisyydestä jne. niin olisimme lähes 99% samaa mieltä, tai ainakin lähes samaa mieltä.

Ero uskovalla ja uskonnottomalla on todella pieni. Kuilu heidän välillään tuntuu kuitenkin olevan montaa luokkaa isompi.

Sinä olet satukirjaan uskova idiootti ja minä olen moraaliton ja vastuuntunnoton pakana. Aika naurettavaa touhua loppujen lopuksi?

EJKR kirjoitti:

Haluaisin väitteelle perusteluja, sillä en voi allekirjoittaa sitä.


Käytännössä tämä edellyttää, että kyseenalaistetaan myös se, että ihmisen älyllinen kyky riittäisi selittämään lopullisesti tämän todellisuuden luonteen.

Minäkin olen sitä mieltä, että ihmisen rakentamat tieteelliset ja uskonnolliset teoriat tullaan osoittamaan hatariksi. Tiedehän perustuu epäilyyn, joka vaatii yhä uudelleen tapahtuvaa tiedon tarkistamista. Jos siitä luovutaan ei olla enää tieteellisiä. Uskonnolliset, valmiiksi hiotut teoriat taas tuskin kestävät sellaisen Jumalan edessä, joka sanoo:

"Minä, Herra, se on minun nimeni, minä en anna kunniaani toiselle enkä ylistystäni epäjumalille." Jes 42:8

"Sillä minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra. Vaan niin paljon korkeampi kuin taivas on maata, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne." Jes 55:8-9

Se, onko tämä Jumala olemassa, ei kuitenkaan ole minun todistettavissani.

Lue lisää

En viitsi aloittaa uutta keskustelua, vaan jatkan tätä vähän epäortodoksisesti.

Esität erittäin hyviä näkökulmia. Sekä Pascalin että T. Akvinolaisen kommentit kuuluvat mielestäni samaan kategoriaan kreationistien epätoivoisten todisteluyritysten kanssa. Tällaisia todisteita esittävät ihmiset toimivat itse asiassa vastoin Raamatun periaatteita. Meillä ihmisillä nyt vain näyttää olevan epätoivoinen vimma yrittää hallita tätä todellisuutta selityksillä. Siinä ohessa helposti poljetaan jalkoihin niin logiikan, tieteen kuin Raamatunkin perusperiaatteet.

Oikeasti 100% kristinuskoinen maailma olisi minun käsittääkseni aivan toisenlainen kuin yli 90% kaikesta kuluneen 2000 vuoden kristillisyydestä. Eikä sellainen maailma olisi alun pitäenkään poissulkenut uteliaisuutta maailmankaikkeuden tutkimiseen, sillä jo Salomo kirjoitti:

”Ja minä käänsin sydämeni viisaudella tutkimaan ja miettimään kaikkea, mitä auringon alla tapahtuu. Tämä on vaikea työ, jonka Jumala on antanut ihmislapsille, heidän sillä itseään rasittaaksensa.” Saarn 1:13

EJKR kirjoitti:

ero on todella hiuksen hieno, sillä kun Raamatun Jumala alkoi kertoa ihmisille, kuka hän on, hän sanoi olevansa olemassaolo:

"Jumala vastasi Moosekselle: "Minä olen se, joka minä olen." Ja hän sanoi vielä: "Sano israelilaisille näin: 'Minä olen' lähetti minut teidän luoksenne." 2 Moos 3:14

Lue lisää

Sanot, että kuilu uskovan ja uskonnottoman välillä on suuri. Jostain syystä en sinun kanssasi keskustellessani koe niin. Ainakin pidän väitettä, että olisit moraaliton ja vastuuton, loukkaavana ja paikkansa pitämättömänä. Tekstisi ovat heijastaneet mielestäni lähimmäisen ja todellisuuden kunnioitusta.

Olen jopa kokenut, ettei meidän asemamme näin ihmisen näkökulmasta poikkea juurikaan toisistaan. Minulle kun Jumala on suurelta osin salaisuus.

e.k.v_ kirjoitti:

Meissä on muuten vain hiuksen hieno ero, vaikka olemmekin niin erilaisia, mitä uskonasioihin tulee.

Minä sanon; Maailmankaikkeus On.
Sinä sanot; Jumala On. Hän loi maailmakaikkeuden.

Yhdenlauseen ero, ja näin erilaiset näkemykset.

Lue lisää

Lainaus: "Sanot, että kuilu uskovan ja uskonnottoman välillä on suuri."

Pitää opetella argumentoimaan paremmin. Tarkoitin uskonnollista ja uskonnotonta maailmaa.

Lainaus: "Jostain syystä en sinun kanssasi keskustellessani koe niin."

Kiitän ja palautan saman lauseen takaisin.

Lainaus: "Ainakin pidän väitettä, että olisit moraaliton ja vastuuton, loukkaavana ja paikkansa pitämättömänä."

Useastihan ongelmissa on kyseessä ihmisryhmät, eivät niinkään yksittäiset ihmiset. Olen useasti heittänyt varsin rankkaa tekstiä uskovaisen niskaan. Toisaalta on sitä lokaa tullut samoin mitoin takaisinkin. Ei saisi yleistää, ikävä kyllä me niin teemme turhan usein. Tämä kait kuuluu ihmiskunnan kasvukipuihin.

Lainaus: "Olen jopa kokenut, ettei meidän asemamme näin ihmisen näkökulmasta poikkea juurikaan toisistaan. Minulle kun Jumala on suurelta osin salaisuus."

Aivan. Siinä on sen yhden hypoteesin ero. Sinä saat uskostasi vastauksia, minä haen ne toista kautta. Kysymyksistähän se uskovaisen ja uskonnottoman ero pääosin muodostuu? Jos omatunto sanoo ettei saa tappaa, niin onko sillä loppujen lopuksi väliä, tuleeko se omatunto jumalalta, yhteisöllisyydestä, evoluutiosta vaiko selviytymisen tarpeesta? Lopputulos on kuitenkin arvoltaan sama; Älä tapa.

e.k.v_ kirjoitti:

Meissä on muuten vain hiuksen hieno ero, vaikka olemmekin niin erilaisia, mitä uskonasioihin tulee.

Minä sanon; Maailmankaikkeus On.
Sinä sanot; Jumala On. Hän loi maailmakaikkeuden.

Yhdenlauseen ero, ja näin erilaiset näkemykset.

Lue lisää

Kirvoitat minusta esiin yhä uusia ajatuksia.

Käytät sanaa hypoteesi. Sana soveltuu toki tieteelliseen ja loogiseen ajatteluun, mutta ei uskoon. Kristillisessä uskossani ei ole nimittäin kyse siitä, että minä olisin funtsannut, että minun logiikkani mukaan Jumala on olemassa ja tämän mielestäni uskottavan hypoteesin perusteella olisin sitten päättänyt uskoa Häneen. Oikea kristillinen usko ei ole koskaan oman ponnistelun tulosta. Se on asia, joka tulee ihmiseen ulkopuolelta ja jonka ihminen havaitsee siten, että oma tila, olemisen laatu, muuttuu. Raamatun termein:

”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.” Apt 2:38

”Ja siitä me tiedämme hänen meissä pysyvän, siitä Hengestä, jonka hän on meille antanut.” 1 Joh 3:24

Myös omantunnon käsite on mielenkiintoinen. Sen muunkieliset vastineet ovat monesti osuvampia kuin sana omatunto. Mm englannin conscience ja varsinkin ruotsin samvete = yhteistunto kertoo siitä, että kyse on paljolti jatkuvasti muutoksen alaisesta yhteisöllisyydestä ja selviytymisen tarpeesta.

Kysymys siitä, onko omantunnon ääni lainkaan Jumalalta, tiivistyy näin ollen oikeastaan siihen, että onko olemassa lainkaan absoluuttisia arvoja, sellaisia, jotka nousevat ihmisen olemuksesta ja saavat hänet ajattelemaan, että tämä ulottuvuus, josta nämä arvot nousevat saattaa olla todellisempi kuin näkyvä maailma. Moni allekirjoittaa, että ”älä tapa” on absoluuttinen arvo. Mutta toisaalta voidaan kysyä, tuleeko elämästä hyvää, jos absoluuttiset arvot ovat kieltoja.

Kun sanot, että oleellisiahan ovat kysymykset, niin voin kertoa, että ne kysymykset jotka minun tietämättäni veivät minua kohti Jumalaa olivat sisäisen elämäni mielekkyyden etsimistä. Voi olla, että olemme tietämättämme samalla tiellä.

EJKR kirjoitti:

Kirvoitat minusta esiin yhä uusia ajatuksia.

Käytät sanaa hypoteesi. Sana soveltuu toki tieteelliseen ja loogiseen ajatteluun, mutta ei uskoon. Kristillisessä uskossani ei ole nimittäin kyse siitä, että minä olisin funtsannut, että minun logiikkani mukaan Jumala on olemassa ja tämän mielestäni uskottavan hypoteesin perusteella olisin sitten päättänyt uskoa Häneen. Oikea kristillinen usko ei ole koskaan oman ponnistelun tulosta. Se on asia, joka tulee ihmiseen ulkopuolelta ja jonka ihminen havaitsee siten, että oma tila, olemisen laatu, muuttuu. Raamatun termein:

”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.” Apt 2:38

”Ja siitä me tiedämme hänen meissä pysyvän, siitä Hengestä, jonka hän on meille antanut.” 1 Joh 3:24

Myös omantunnon käsite on mielenkiintoinen. Sen muunkieliset vastineet ovat monesti osuvampia kuin sana omatunto. Mm englannin conscience ja varsinkin ruotsin samvete = yhteistunto kertoo siitä, että kyse on paljolti jatkuvasti muutoksen alaisesta yhteisöllisyydestä ja selviytymisen tarpeesta.

Kysymys siitä, onko omantunnon ääni lainkaan Jumalalta, tiivistyy näin ollen oikeastaan siihen, että onko olemassa lainkaan absoluuttisia arvoja, sellaisia, jotka nousevat ihmisen olemuksesta ja saavat hänet ajattelemaan, että tämä ulottuvuus, josta nämä arvot nousevat saattaa olla todellisempi kuin näkyvä maailma. Moni allekirjoittaa, että ”älä tapa” on absoluuttinen arvo. Mutta toisaalta voidaan kysyä, tuleeko elämästä hyvää, jos absoluuttiset arvot ovat kieltoja.

Kun sanot, että oleellisiahan ovat kysymykset, niin voin kertoa, että ne kysymykset jotka minun tietämättäni veivät minua kohti Jumalaa olivat sisäisen elämäni mielekkyyden etsimistä. Voi olla, että olemme tietämättämme samalla tiellä.

Lue lisää

Lainaus: "Käytät sanaa hypoteesi."

Hypoteesi, näkökanta, katsomus...sanojahan nuo loppujen lopuksi vain ovat.

Lainaus: "Oikea kristillinen usko ei ole koskaan oman ponnistelun tulosta."

Lauseesi on sinällään mielenkiintoinen koska 95% minulle "saarnaavista" uskovaisista nimenomaan painottaa että pitää ahkerasti ja suurella toivolla rukoilla että Jumala minuun "ottaisi yhteyttä". Itse olen kyllä ajatellut aina että Jumala ottaa yhteyttä mikäli niin haluaa tehdä. Ei häntä kait etsimään tarvitse lähteä jos Hän niin kaikkivoipa on. Minä en ota Jumalaa huomioon juurkaan missään elämää koskevissa pohdinnoissani. Mikäli joudun regressioon, jätän kyselemisen kesken ja jätän sen suosiolla itseäni älykkäämmille ratkaistavaksi sitten kun sen ratkaisun aika on.

Pohdin kyllä usein uskonnollisia asioita. Monien eri uskontojen kannalta. Olen jopa päätymässä tulokseen että mitä enemmän uskontoja ymmärrän, sen vähemmän haluan niistä enää tietää.

Budha mielestäni todisti hienosti ettei hyvyyteen tarvita jumalia. Hän ihmisenä sai aikaan valtavan "uskonnon". Ikävä kyllä, vaikka Budha itse toistuvasti toi esille että hän on vain ihminen, niin tietenkin hänet nyt jo useimmiten jumalaksi erheellisesti mielletään. Budha kun vain halusi opettaa ihmisille että olkaamme toisillemme hyviä, jos ei muuten niin ihan vaan sen takia että se voisi vaihtelun vuoksi olla kivempaa kuin toistemme tappaminen.

Lainaus: "Myös omantunnon käsite on mielenkiintoinen."

Se todellakin on. Omatuntohan on ennenkaikkea dynaaminen. Se voi muuttua niin monen muuttujan vaikutuksesta että emme kait voi määritellä sitä mikä on oikea ja mikä vähemmän oikeanlainen omatunto? Omatunto on myös ohitettavissa monistakin eri syistä.

Lainaus: "Kysymys siitä, onko omantunnon ääni lainkaan Jumalalta, tiivistyy näin ollen oikeastaan siihen, että onko olemassa lainkaan absoluuttisia arvoja..."

Mielestäni ei ole. Ehdottomuus estää ihmistä kasvamasta ihmisenä. Absoluuttisten arvojen puute toki voi aiheuttaa myös paljon pahaa, mutta yhtä lailla niistä kiinni pitäminenkin sitä aiheuttaa.

Lainaus: "kysymykset jotka minun tietämättäni veivät minua kohti Jumalaa olivat sisäisen elämäni mielekkyyden etsimistä"

hmm...en koe etsiväni mielekkyyttä kuten sinä sen toit tuossa esille. Voi olla että ymmärrän väärinkin.

EJKR kirjoitti:

Kirvoitat minusta esiin yhä uusia ajatuksia.

Käytät sanaa hypoteesi. Sana soveltuu toki tieteelliseen ja loogiseen ajatteluun, mutta ei uskoon. Kristillisessä uskossani ei ole nimittäin kyse siitä, että minä olisin funtsannut, että minun logiikkani mukaan Jumala on olemassa ja tämän mielestäni uskottavan hypoteesin perusteella olisin sitten päättänyt uskoa Häneen. Oikea kristillinen usko ei ole koskaan oman ponnistelun tulosta. Se on asia, joka tulee ihmiseen ulkopuolelta ja jonka ihminen havaitsee siten, että oma tila, olemisen laatu, muuttuu. Raamatun termein:

”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.” Apt 2:38

”Ja siitä me tiedämme hänen meissä pysyvän, siitä Hengestä, jonka hän on meille antanut.” 1 Joh 3:24

Myös omantunnon käsite on mielenkiintoinen. Sen muunkieliset vastineet ovat monesti osuvampia kuin sana omatunto. Mm englannin conscience ja varsinkin ruotsin samvete = yhteistunto kertoo siitä, että kyse on paljolti jatkuvasti muutoksen alaisesta yhteisöllisyydestä ja selviytymisen tarpeesta.

Kysymys siitä, onko omantunnon ääni lainkaan Jumalalta, tiivistyy näin ollen oikeastaan siihen, että onko olemassa lainkaan absoluuttisia arvoja, sellaisia, jotka nousevat ihmisen olemuksesta ja saavat hänet ajattelemaan, että tämä ulottuvuus, josta nämä arvot nousevat saattaa olla todellisempi kuin näkyvä maailma. Moni allekirjoittaa, että ”älä tapa” on absoluuttinen arvo. Mutta toisaalta voidaan kysyä, tuleeko elämästä hyvää, jos absoluuttiset arvot ovat kieltoja.

Kun sanot, että oleellisiahan ovat kysymykset, niin voin kertoa, että ne kysymykset jotka minun tietämättäni veivät minua kohti Jumalaa olivat sisäisen elämäni mielekkyyden etsimistä. Voi olla, että olemme tietämättämme samalla tiellä.

Lue lisää

Minäkään en ole kiinnostunut uskonnollisuudesta, sillä se on kaavamaista, kuollutta. Koska olen löytänyt vapauden elää, en enää ole kaavoihin sidottu.



Erikoinen kannanaotto. Joudut ristiriitaan omien sanojesi kanssa. Jos ei ole mitään absoluuttista arvoa, ei myöskään ole hyvää eikä pahaa. Silloin ihmisen kasvun hyödyllisyyttä on vaikea perustella millään. Kun mikään ei itsessään ole arvokasta, millään ei oikeastaan ole mitään väliä.



Allekirjoitan. Itse asiassa minusta tuntuu, että Hän on jo tullut aika lähelle sinua.

EJKR kirjoitti:

Kirvoitat minusta esiin yhä uusia ajatuksia.

Käytät sanaa hypoteesi. Sana soveltuu toki tieteelliseen ja loogiseen ajatteluun, mutta ei uskoon. Kristillisessä uskossani ei ole nimittäin kyse siitä, että minä olisin funtsannut, että minun logiikkani mukaan Jumala on olemassa ja tämän mielestäni uskottavan hypoteesin perusteella olisin sitten päättänyt uskoa Häneen. Oikea kristillinen usko ei ole koskaan oman ponnistelun tulosta. Se on asia, joka tulee ihmiseen ulkopuolelta ja jonka ihminen havaitsee siten, että oma tila, olemisen laatu, muuttuu. Raamatun termein:

”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.” Apt 2:38

”Ja siitä me tiedämme hänen meissä pysyvän, siitä Hengestä, jonka hän on meille antanut.” 1 Joh 3:24

Myös omantunnon käsite on mielenkiintoinen. Sen muunkieliset vastineet ovat monesti osuvampia kuin sana omatunto. Mm englannin conscience ja varsinkin ruotsin samvete = yhteistunto kertoo siitä, että kyse on paljolti jatkuvasti muutoksen alaisesta yhteisöllisyydestä ja selviytymisen tarpeesta.

Kysymys siitä, onko omantunnon ääni lainkaan Jumalalta, tiivistyy näin ollen oikeastaan siihen, että onko olemassa lainkaan absoluuttisia arvoja, sellaisia, jotka nousevat ihmisen olemuksesta ja saavat hänet ajattelemaan, että tämä ulottuvuus, josta nämä arvot nousevat saattaa olla todellisempi kuin näkyvä maailma. Moni allekirjoittaa, että ”älä tapa” on absoluuttinen arvo. Mutta toisaalta voidaan kysyä, tuleeko elämästä hyvää, jos absoluuttiset arvot ovat kieltoja.

Kun sanot, että oleellisiahan ovat kysymykset, niin voin kertoa, että ne kysymykset jotka minun tietämättäni veivät minua kohti Jumalaa olivat sisäisen elämäni mielekkyyden etsimistä. Voi olla, että olemme tietämättämme samalla tiellä.

Lue lisää

Lainaus: "Erikoinen kannanaotto. Joudut ristiriitaan omien sanojesi kanssa. Jos ei ole mitään absoluuttista arvoa, ei myöskään ole hyvää eikä pahaa. Silloin ihmisen kasvun hyödyllisyyttä on vaikea perustella millään. Kun mikään ei itsessään ole arvokasta, millään ei oikeastaan ole mitään väliä."

Varsin erikoista että ilman absoluuttisuutta millään ei ole väliä. En minä kyllä tuota allekirjoittamaan. Voisitko hieman selventää?

Lainaus: "Allekirjoitan. Itse asiassa minusta tuntuu, että Hän on jo tullut aika lähelle sinua."

Heh, jos markankin saisin joka kerran kun... ;)

EJKR kirjoitti:

Kirvoitat minusta esiin yhä uusia ajatuksia.

Käytät sanaa hypoteesi. Sana soveltuu toki tieteelliseen ja loogiseen ajatteluun, mutta ei uskoon. Kristillisessä uskossani ei ole nimittäin kyse siitä, että minä olisin funtsannut, että minun logiikkani mukaan Jumala on olemassa ja tämän mielestäni uskottavan hypoteesin perusteella olisin sitten päättänyt uskoa Häneen. Oikea kristillinen usko ei ole koskaan oman ponnistelun tulosta. Se on asia, joka tulee ihmiseen ulkopuolelta ja jonka ihminen havaitsee siten, että oma tila, olemisen laatu, muuttuu. Raamatun termein:

”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.” Apt 2:38

”Ja siitä me tiedämme hänen meissä pysyvän, siitä Hengestä, jonka hän on meille antanut.” 1 Joh 3:24

Myös omantunnon käsite on mielenkiintoinen. Sen muunkieliset vastineet ovat monesti osuvampia kuin sana omatunto. Mm englannin conscience ja varsinkin ruotsin samvete = yhteistunto kertoo siitä, että kyse on paljolti jatkuvasti muutoksen alaisesta yhteisöllisyydestä ja selviytymisen tarpeesta.

Kysymys siitä, onko omantunnon ääni lainkaan Jumalalta, tiivistyy näin ollen oikeastaan siihen, että onko olemassa lainkaan absoluuttisia arvoja, sellaisia, jotka nousevat ihmisen olemuksesta ja saavat hänet ajattelemaan, että tämä ulottuvuus, josta nämä arvot nousevat saattaa olla todellisempi kuin näkyvä maailma. Moni allekirjoittaa, että ”älä tapa” on absoluuttinen arvo. Mutta toisaalta voidaan kysyä, tuleeko elämästä hyvää, jos absoluuttiset arvot ovat kieltoja.

Kun sanot, että oleellisiahan ovat kysymykset, niin voin kertoa, että ne kysymykset jotka minun tietämättäni veivät minua kohti Jumalaa olivat sisäisen elämäni mielekkyyden etsimistä. Voi olla, että olemme tietämättämme samalla tiellä.

Lue lisää

Jos mikään ei ole itsessään arvokasta, niin silloin esim. tappaminen on aivan sama kuin tappamatta jättäminen. Jos elämä itsessään ja ihmisten väliset hyvät suhteet eivät itsessään ole arvokkaita, niin niiden vaalimiselle ei ole mitään perustetta.

Näinhän tämä väline nimeltä äly toimii, kun sitä loogisen johdonmukaisesti käytetään, eikö vain?

EJKR kirjoitti:

Kirvoitat minusta esiin yhä uusia ajatuksia.

Käytät sanaa hypoteesi. Sana soveltuu toki tieteelliseen ja loogiseen ajatteluun, mutta ei uskoon. Kristillisessä uskossani ei ole nimittäin kyse siitä, että minä olisin funtsannut, että minun logiikkani mukaan Jumala on olemassa ja tämän mielestäni uskottavan hypoteesin perusteella olisin sitten päättänyt uskoa Häneen. Oikea kristillinen usko ei ole koskaan oman ponnistelun tulosta. Se on asia, joka tulee ihmiseen ulkopuolelta ja jonka ihminen havaitsee siten, että oma tila, olemisen laatu, muuttuu. Raamatun termein:

”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.” Apt 2:38

”Ja siitä me tiedämme hänen meissä pysyvän, siitä Hengestä, jonka hän on meille antanut.” 1 Joh 3:24

Myös omantunnon käsite on mielenkiintoinen. Sen muunkieliset vastineet ovat monesti osuvampia kuin sana omatunto. Mm englannin conscience ja varsinkin ruotsin samvete = yhteistunto kertoo siitä, että kyse on paljolti jatkuvasti muutoksen alaisesta yhteisöllisyydestä ja selviytymisen tarpeesta.

Kysymys siitä, onko omantunnon ääni lainkaan Jumalalta, tiivistyy näin ollen oikeastaan siihen, että onko olemassa lainkaan absoluuttisia arvoja, sellaisia, jotka nousevat ihmisen olemuksesta ja saavat hänet ajattelemaan, että tämä ulottuvuus, josta nämä arvot nousevat saattaa olla todellisempi kuin näkyvä maailma. Moni allekirjoittaa, että ”älä tapa” on absoluuttinen arvo. Mutta toisaalta voidaan kysyä, tuleeko elämästä hyvää, jos absoluuttiset arvot ovat kieltoja.

Kun sanot, että oleellisiahan ovat kysymykset, niin voin kertoa, että ne kysymykset jotka minun tietämättäni veivät minua kohti Jumalaa olivat sisäisen elämäni mielekkyyden etsimistä. Voi olla, että olemme tietämättämme samalla tiellä.

Lue lisää

Absoluuttisuus on ehdottomuutta. Miten voit väittää että tappaminen on absoluuttisesti väärin jos olet kuitenkin valmis moiseen tekoon jossain äärimmäisessä tilanteessa?

Älä tapa ei voi olla absoluuttinen, koska jonkinlainen tekeminen tai tekemättä jättäminen voi aiheuttaa toisen kuoleman.

Voit joutua tilanteeseen missä pitää valita kahden hengen väliltä. Et voi olla absoluuttinen.

Voi olla että joudut itse tappamaan pelastaaksesi kymmenen muuta. Voitko väittää olevasi tässäkin tilanteessa absoluuttisesti "en tapa" moraalisäännön takana? Se että itse et toimi, ja näennäisesti et siis tapa, aiheuttaa kuitenkin kymmenen muun kuoleman.

EJKR kirjoitti:

Kirvoitat minusta esiin yhä uusia ajatuksia.

Käytät sanaa hypoteesi. Sana soveltuu toki tieteelliseen ja loogiseen ajatteluun, mutta ei uskoon. Kristillisessä uskossani ei ole nimittäin kyse siitä, että minä olisin funtsannut, että minun logiikkani mukaan Jumala on olemassa ja tämän mielestäni uskottavan hypoteesin perusteella olisin sitten päättänyt uskoa Häneen. Oikea kristillinen usko ei ole koskaan oman ponnistelun tulosta. Se on asia, joka tulee ihmiseen ulkopuolelta ja jonka ihminen havaitsee siten, että oma tila, olemisen laatu, muuttuu. Raamatun termein:

”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.” Apt 2:38

”Ja siitä me tiedämme hänen meissä pysyvän, siitä Hengestä, jonka hän on meille antanut.” 1 Joh 3:24

Myös omantunnon käsite on mielenkiintoinen. Sen muunkieliset vastineet ovat monesti osuvampia kuin sana omatunto. Mm englannin conscience ja varsinkin ruotsin samvete = yhteistunto kertoo siitä, että kyse on paljolti jatkuvasti muutoksen alaisesta yhteisöllisyydestä ja selviytymisen tarpeesta.

Kysymys siitä, onko omantunnon ääni lainkaan Jumalalta, tiivistyy näin ollen oikeastaan siihen, että onko olemassa lainkaan absoluuttisia arvoja, sellaisia, jotka nousevat ihmisen olemuksesta ja saavat hänet ajattelemaan, että tämä ulottuvuus, josta nämä arvot nousevat saattaa olla todellisempi kuin näkyvä maailma. Moni allekirjoittaa, että ”älä tapa” on absoluuttinen arvo. Mutta toisaalta voidaan kysyä, tuleeko elämästä hyvää, jos absoluuttiset arvot ovat kieltoja.

Kun sanot, että oleellisiahan ovat kysymykset, niin voin kertoa, että ne kysymykset jotka minun tietämättäni veivät minua kohti Jumalaa olivat sisäisen elämäni mielekkyyden etsimistä. Voi olla, että olemme tietämättämme samalla tiellä.

Lue lisää

Väistit ottamasta henkilökohtaisesti kantaa edelliseen kommenttiini. Vastasit lukuisilla kysymyksillä, joihin edellytät minulta henkilökohtaisia kannanottoja ellet peräti pane niitä minun suuhuni ikään kuin jo ennalta tietäisit, miten tulen vastaamaan. Voin kyllä vastata kysymyksiisi, mutta vasta sitten, kun saan sinulta riittävät henkilökohtaiset vastineet näihin:


Ja sinä olet ehdottomasti sitä mieltä, ettei ehdottomuutta voi olla. Tämä mielipiteesi näyttää olevan absoluuttinen, ehdoton mielipide.


Jos millään ei ole mitään absoluuttista arvoa, niin millä perusteella jokin on sinun mielestäsi pahaa?

Oletko sitä mieltä, että laissa ei pitäisi kieltää tappamista? Jos tappaminen on mielestäsi laissa kiellettävä, miksi olet sitä mieltä?

EJKR kirjoitti:

Kirvoitat minusta esiin yhä uusia ajatuksia.

Käytät sanaa hypoteesi. Sana soveltuu toki tieteelliseen ja loogiseen ajatteluun, mutta ei uskoon. Kristillisessä uskossani ei ole nimittäin kyse siitä, että minä olisin funtsannut, että minun logiikkani mukaan Jumala on olemassa ja tämän mielestäni uskottavan hypoteesin perusteella olisin sitten päättänyt uskoa Häneen. Oikea kristillinen usko ei ole koskaan oman ponnistelun tulosta. Se on asia, joka tulee ihmiseen ulkopuolelta ja jonka ihminen havaitsee siten, että oma tila, olemisen laatu, muuttuu. Raamatun termein:

”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.” Apt 2:38

”Ja siitä me tiedämme hänen meissä pysyvän, siitä Hengestä, jonka hän on meille antanut.” 1 Joh 3:24

Myös omantunnon käsite on mielenkiintoinen. Sen muunkieliset vastineet ovat monesti osuvampia kuin sana omatunto. Mm englannin conscience ja varsinkin ruotsin samvete = yhteistunto kertoo siitä, että kyse on paljolti jatkuvasti muutoksen alaisesta yhteisöllisyydestä ja selviytymisen tarpeesta.

Kysymys siitä, onko omantunnon ääni lainkaan Jumalalta, tiivistyy näin ollen oikeastaan siihen, että onko olemassa lainkaan absoluuttisia arvoja, sellaisia, jotka nousevat ihmisen olemuksesta ja saavat hänet ajattelemaan, että tämä ulottuvuus, josta nämä arvot nousevat saattaa olla todellisempi kuin näkyvä maailma. Moni allekirjoittaa, että ”älä tapa” on absoluuttinen arvo. Mutta toisaalta voidaan kysyä, tuleeko elämästä hyvää, jos absoluuttiset arvot ovat kieltoja.

Kun sanot, että oleellisiahan ovat kysymykset, niin voin kertoa, että ne kysymykset jotka minun tietämättäni veivät minua kohti Jumalaa olivat sisäisen elämäni mielekkyyden etsimistä. Voi olla, että olemme tietämättämme samalla tiellä.

Lue lisää

Lainaus: "Ja sinä olet ehdottomasti sitä mieltä, ettei ehdottomuutta voi olla. Tämä mielipiteesi näyttää olevan absoluuttinen, ehdoton mielipide."

Laki ei voi olla ehdoton. Laissa pitää aina ottaa myös tilanne, jossa lakia rikottiin, huomioon.

Lainaus: "Jos millään ei ole mitään absoluuttista arvoa, niin millä perusteella jokin on sinun mielestäsi pahaa?"

Raamatussahan seisoo; Älä tapa.
Väitän kuitenkin että kiihkeinkin uskovainen on valmis oikeanlaisissa olosuhteissa tappamaan. Onko siis tuo Jumalan käsky absoluuttinen, eli ehdoton?

Lainaus: "Oletko sitä mieltä, että laissa ei pitäisi kieltää tappamista? Jos tappaminen on mielestäsi laissa kiellettävä, miksi olet sitä mieltä?"

Mielenkiintoista että muotoilit kysymyksesi noin. En minä ole sanonut enkä edes tarkoittanu noin. Lain pitää lähteä siitä että ei saa tappaa. Siellä pitää kuitenkin olla niitä josseja sitä varten että joskus tappaminen voi olla inhimillisesti parempi tai toisin sanoen, inhimillisesti vähemmän huonompi keino.

Älä tapa laille on siis oltava ehdot, ja täten se ei enää ole absoluuttinen, eli ehdoton.

EJKR kirjoitti:

Kirvoitat minusta esiin yhä uusia ajatuksia.

Käytät sanaa hypoteesi. Sana soveltuu toki tieteelliseen ja loogiseen ajatteluun, mutta ei uskoon. Kristillisessä uskossani ei ole nimittäin kyse siitä, että minä olisin funtsannut, että minun logiikkani mukaan Jumala on olemassa ja tämän mielestäni uskottavan hypoteesin perusteella olisin sitten päättänyt uskoa Häneen. Oikea kristillinen usko ei ole koskaan oman ponnistelun tulosta. Se on asia, joka tulee ihmiseen ulkopuolelta ja jonka ihminen havaitsee siten, että oma tila, olemisen laatu, muuttuu. Raamatun termein:

”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.” Apt 2:38

”Ja siitä me tiedämme hänen meissä pysyvän, siitä Hengestä, jonka hän on meille antanut.” 1 Joh 3:24

Myös omantunnon käsite on mielenkiintoinen. Sen muunkieliset vastineet ovat monesti osuvampia kuin sana omatunto. Mm englannin conscience ja varsinkin ruotsin samvete = yhteistunto kertoo siitä, että kyse on paljolti jatkuvasti muutoksen alaisesta yhteisöllisyydestä ja selviytymisen tarpeesta.

Kysymys siitä, onko omantunnon ääni lainkaan Jumalalta, tiivistyy näin ollen oikeastaan siihen, että onko olemassa lainkaan absoluuttisia arvoja, sellaisia, jotka nousevat ihmisen olemuksesta ja saavat hänet ajattelemaan, että tämä ulottuvuus, josta nämä arvot nousevat saattaa olla todellisempi kuin näkyvä maailma. Moni allekirjoittaa, että ”älä tapa” on absoluuttinen arvo. Mutta toisaalta voidaan kysyä, tuleeko elämästä hyvää, jos absoluuttiset arvot ovat kieltoja.

Kun sanot, että oleellisiahan ovat kysymykset, niin voin kertoa, että ne kysymykset jotka minun tietämättäni veivät minua kohti Jumalaa olivat sisäisen elämäni mielekkyyden etsimistä. Voi olla, että olemme tietämättämme samalla tiellä.

Lue lisää

Vastasit vain yhteen kysymykseen. Sanoit, että lain pitää lähteä siitä, ettei saa tappaa. Nyt haluan vielä kuulla: Miksi lain sinun mielestäsi pitää lähteä siitä?

Miksi tappaminen tai ylipäänsä mikään toiminta on sinun mielestäsi niin pahaa, että sellaista on tavalla tai toisella kiellettävä?

EJKR kirjoitti:

Kirvoitat minusta esiin yhä uusia ajatuksia.

Käytät sanaa hypoteesi. Sana soveltuu toki tieteelliseen ja loogiseen ajatteluun, mutta ei uskoon. Kristillisessä uskossani ei ole nimittäin kyse siitä, että minä olisin funtsannut, että minun logiikkani mukaan Jumala on olemassa ja tämän mielestäni uskottavan hypoteesin perusteella olisin sitten päättänyt uskoa Häneen. Oikea kristillinen usko ei ole koskaan oman ponnistelun tulosta. Se on asia, joka tulee ihmiseen ulkopuolelta ja jonka ihminen havaitsee siten, että oma tila, olemisen laatu, muuttuu. Raamatun termein:

”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.” Apt 2:38

”Ja siitä me tiedämme hänen meissä pysyvän, siitä Hengestä, jonka hän on meille antanut.” 1 Joh 3:24

Myös omantunnon käsite on mielenkiintoinen. Sen muunkieliset vastineet ovat monesti osuvampia kuin sana omatunto. Mm englannin conscience ja varsinkin ruotsin samvete = yhteistunto kertoo siitä, että kyse on paljolti jatkuvasti muutoksen alaisesta yhteisöllisyydestä ja selviytymisen tarpeesta.

Kysymys siitä, onko omantunnon ääni lainkaan Jumalalta, tiivistyy näin ollen oikeastaan siihen, että onko olemassa lainkaan absoluuttisia arvoja, sellaisia, jotka nousevat ihmisen olemuksesta ja saavat hänet ajattelemaan, että tämä ulottuvuus, josta nämä arvot nousevat saattaa olla todellisempi kuin näkyvä maailma. Moni allekirjoittaa, että ”älä tapa” on absoluuttinen arvo. Mutta toisaalta voidaan kysyä, tuleeko elämästä hyvää, jos absoluuttiset arvot ovat kieltoja.

Kun sanot, että oleellisiahan ovat kysymykset, niin voin kertoa, että ne kysymykset jotka minun tietämättäni veivät minua kohti Jumalaa olivat sisäisen elämäni mielekkyyden etsimistä. Voi olla, että olemme tietämättämme samalla tiellä.

Lue lisää

Lainaus: "Miksi tappaminen tai ylipäänsä mikään toiminta on sinun mielestäsi niin pahaa, että sellaista on tavalla tai toisella kiellettävä?"

Aiheestahan voisi kirjoittaa vaikkapa esseen mutta en jaksa, koska mielestäni kysymyksesi ei ole sen arvoinen. Uberyksinkertaistaen, inhimillinen yhteiskunta joka oletuslähtöisesti sallii toisen tappamisen ei olisi enää inhimillinen yhteiskunta.

EJKR kirjoitti:

Kirvoitat minusta esiin yhä uusia ajatuksia.

Käytät sanaa hypoteesi. Sana soveltuu toki tieteelliseen ja loogiseen ajatteluun, mutta ei uskoon. Kristillisessä uskossani ei ole nimittäin kyse siitä, että minä olisin funtsannut, että minun logiikkani mukaan Jumala on olemassa ja tämän mielestäni uskottavan hypoteesin perusteella olisin sitten päättänyt uskoa Häneen. Oikea kristillinen usko ei ole koskaan oman ponnistelun tulosta. Se on asia, joka tulee ihmiseen ulkopuolelta ja jonka ihminen havaitsee siten, että oma tila, olemisen laatu, muuttuu. Raamatun termein:

”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.” Apt 2:38

”Ja siitä me tiedämme hänen meissä pysyvän, siitä Hengestä, jonka hän on meille antanut.” 1 Joh 3:24

Myös omantunnon käsite on mielenkiintoinen. Sen muunkieliset vastineet ovat monesti osuvampia kuin sana omatunto. Mm englannin conscience ja varsinkin ruotsin samvete = yhteistunto kertoo siitä, että kyse on paljolti jatkuvasti muutoksen alaisesta yhteisöllisyydestä ja selviytymisen tarpeesta.

Kysymys siitä, onko omantunnon ääni lainkaan Jumalalta, tiivistyy näin ollen oikeastaan siihen, että onko olemassa lainkaan absoluuttisia arvoja, sellaisia, jotka nousevat ihmisen olemuksesta ja saavat hänet ajattelemaan, että tämä ulottuvuus, josta nämä arvot nousevat saattaa olla todellisempi kuin näkyvä maailma. Moni allekirjoittaa, että ”älä tapa” on absoluuttinen arvo. Mutta toisaalta voidaan kysyä, tuleeko elämästä hyvää, jos absoluuttiset arvot ovat kieltoja.

Kun sanot, että oleellisiahan ovat kysymykset, niin voin kertoa, että ne kysymykset jotka minun tietämättäni veivät minua kohti Jumalaa olivat sisäisen elämäni mielekkyyden etsimistä. Voi olla, että olemme tietämättämme samalla tiellä.

Lue lisää

Tyhmät kysymykset ovat usein tärkeimpiä.

Jotta yhteiskunta säilyisi inhimillisenä, tappamisesta ei siis saa tehdä luvallista. Toisin sanoen sinun yhteiskuntakäsityksesi mukaan inhmillisyys on luovuttamaton ja ehdoton arvo, jonka tähden tarvitaan lakeja, jotka ehkäisevät mm tappamista.

Ymmärsinkö "uberyksinkertaistaen" oikein ?

EJKR kirjoitti:

Kirvoitat minusta esiin yhä uusia ajatuksia.

Käytät sanaa hypoteesi. Sana soveltuu toki tieteelliseen ja loogiseen ajatteluun, mutta ei uskoon. Kristillisessä uskossani ei ole nimittäin kyse siitä, että minä olisin funtsannut, että minun logiikkani mukaan Jumala on olemassa ja tämän mielestäni uskottavan hypoteesin perusteella olisin sitten päättänyt uskoa Häneen. Oikea kristillinen usko ei ole koskaan oman ponnistelun tulosta. Se on asia, joka tulee ihmiseen ulkopuolelta ja jonka ihminen havaitsee siten, että oma tila, olemisen laatu, muuttuu. Raamatun termein:

”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.” Apt 2:38

”Ja siitä me tiedämme hänen meissä pysyvän, siitä Hengestä, jonka hän on meille antanut.” 1 Joh 3:24

Myös omantunnon käsite on mielenkiintoinen. Sen muunkieliset vastineet ovat monesti osuvampia kuin sana omatunto. Mm englannin conscience ja varsinkin ruotsin samvete = yhteistunto kertoo siitä, että kyse on paljolti jatkuvasti muutoksen alaisesta yhteisöllisyydestä ja selviytymisen tarpeesta.

Kysymys siitä, onko omantunnon ääni lainkaan Jumalalta, tiivistyy näin ollen oikeastaan siihen, että onko olemassa lainkaan absoluuttisia arvoja, sellaisia, jotka nousevat ihmisen olemuksesta ja saavat hänet ajattelemaan, että tämä ulottuvuus, josta nämä arvot nousevat saattaa olla todellisempi kuin näkyvä maailma. Moni allekirjoittaa, että ”älä tapa” on absoluuttinen arvo. Mutta toisaalta voidaan kysyä, tuleeko elämästä hyvää, jos absoluuttiset arvot ovat kieltoja.

Kun sanot, että oleellisiahan ovat kysymykset, niin voin kertoa, että ne kysymykset jotka minun tietämättäni veivät minua kohti Jumalaa olivat sisäisen elämäni mielekkyyden etsimistä. Voi olla, että olemme tietämättämme samalla tiellä.

Lue lisää

Njooh, jotakuinkin karrikoiden noin. En yksinkertaisesti jaksa alkaa kirjoittamaan esseetä aiheesta niin jääköön tähän. Keskustelu inhimillisestä yhteiskunnasta ei muutenkaan kuulu palstalle joka on nimetty; Yleistä kristinuskosta

Jatkan kuitenkin koska haluan nähdä oliko sinulla pointti tämän kaiken takana.

EJKR kirjoitti:

Kirvoitat minusta esiin yhä uusia ajatuksia.

Käytät sanaa hypoteesi. Sana soveltuu toki tieteelliseen ja loogiseen ajatteluun, mutta ei uskoon. Kristillisessä uskossani ei ole nimittäin kyse siitä, että minä olisin funtsannut, että minun logiikkani mukaan Jumala on olemassa ja tämän mielestäni uskottavan hypoteesin perusteella olisin sitten päättänyt uskoa Häneen. Oikea kristillinen usko ei ole koskaan oman ponnistelun tulosta. Se on asia, joka tulee ihmiseen ulkopuolelta ja jonka ihminen havaitsee siten, että oma tila, olemisen laatu, muuttuu. Raamatun termein:

”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.” Apt 2:38

”Ja siitä me tiedämme hänen meissä pysyvän, siitä Hengestä, jonka hän on meille antanut.” 1 Joh 3:24

Myös omantunnon käsite on mielenkiintoinen. Sen muunkieliset vastineet ovat monesti osuvampia kuin sana omatunto. Mm englannin conscience ja varsinkin ruotsin samvete = yhteistunto kertoo siitä, että kyse on paljolti jatkuvasti muutoksen alaisesta yhteisöllisyydestä ja selviytymisen tarpeesta.

Kysymys siitä, onko omantunnon ääni lainkaan Jumalalta, tiivistyy näin ollen oikeastaan siihen, että onko olemassa lainkaan absoluuttisia arvoja, sellaisia, jotka nousevat ihmisen olemuksesta ja saavat hänet ajattelemaan, että tämä ulottuvuus, josta nämä arvot nousevat saattaa olla todellisempi kuin näkyvä maailma. Moni allekirjoittaa, että ”älä tapa” on absoluuttinen arvo. Mutta toisaalta voidaan kysyä, tuleeko elämästä hyvää, jos absoluuttiset arvot ovat kieltoja.

Kun sanot, että oleellisiahan ovat kysymykset, niin voin kertoa, että ne kysymykset jotka minun tietämättäni veivät minua kohti Jumalaa olivat sisäisen elämäni mielekkyyden etsimistä. Voi olla, että olemme tietämättämme samalla tiellä.

Lue lisää

Pointti oli siinä, että sain selville, että sinunkin mielestäsi inhimillisellä elämällä on absoluuttinen arvo, jota tulee puolustaa.

Seuraava kysymykseni olisi: Miksi elämällä on sinun mielestäsi itseisarvo? En kuitenkaan sitä kysy, sillä ketju on jo kovin pitkä.

Sen sijaan vastaan kysymykseesi kuten lupasin:
Haluan kaikissa olosuhteissa pidättyä tappamisesta. Tiedän, etten siihen omin voimin pysty. Koska olen ilman omaa ansiota päässyt liittoon maailmankaikkeuden Luojan kanssa, voin luottavasti pyytää Häntä auttamaan, etten joutuisi tilanteeseen, jossa heikkouteni tähden rikkoisin häntä vastaan tappamalla lähimmäiseni, vaan jättäisin tuomitsemisen Hänelle:

Room 12:18-21

Kiitän sinua e.k.v_ asiallisesta keskustelusta ja toivotan hyvää syksyn jatkoa.

EJKR kirjoitti:

Kirvoitat minusta esiin yhä uusia ajatuksia.

Käytät sanaa hypoteesi. Sana soveltuu toki tieteelliseen ja loogiseen ajatteluun, mutta ei uskoon. Kristillisessä uskossani ei ole nimittäin kyse siitä, että minä olisin funtsannut, että minun logiikkani mukaan Jumala on olemassa ja tämän mielestäni uskottavan hypoteesin perusteella olisin sitten päättänyt uskoa Häneen. Oikea kristillinen usko ei ole koskaan oman ponnistelun tulosta. Se on asia, joka tulee ihmiseen ulkopuolelta ja jonka ihminen havaitsee siten, että oma tila, olemisen laatu, muuttuu. Raamatun termein:

”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.” Apt 2:38

”Ja siitä me tiedämme hänen meissä pysyvän, siitä Hengestä, jonka hän on meille antanut.” 1 Joh 3:24

Myös omantunnon käsite on mielenkiintoinen. Sen muunkieliset vastineet ovat monesti osuvampia kuin sana omatunto. Mm englannin conscience ja varsinkin ruotsin samvete = yhteistunto kertoo siitä, että kyse on paljolti jatkuvasti muutoksen alaisesta yhteisöllisyydestä ja selviytymisen tarpeesta.

Kysymys siitä, onko omantunnon ääni lainkaan Jumalalta, tiivistyy näin ollen oikeastaan siihen, että onko olemassa lainkaan absoluuttisia arvoja, sellaisia, jotka nousevat ihmisen olemuksesta ja saavat hänet ajattelemaan, että tämä ulottuvuus, josta nämä arvot nousevat saattaa olla todellisempi kuin näkyvä maailma. Moni allekirjoittaa, että ”älä tapa” on absoluuttinen arvo. Mutta toisaalta voidaan kysyä, tuleeko elämästä hyvää, jos absoluuttiset arvot ovat kieltoja.

Kun sanot, että oleellisiahan ovat kysymykset, niin voin kertoa, että ne kysymykset jotka minun tietämättäni veivät minua kohti Jumalaa olivat sisäisen elämäni mielekkyyden etsimistä. Voi olla, että olemme tietämättämme samalla tiellä.

Lue lisää

Lainaus: " Pointti oli siinä, että sain selville, että sinunkin mielestäsi inhimillisellä elämällä on absoluuttinen arvo, jota tulee puolustaa."

Inhimilliseen elämään voi myös kuulua kuoleman jouduttaminen. Kristinuskoisen mielestä näin ei tietenkään ole, mutta en olekaan kristinuskoinen ;)

EJKR kirjoitti:

Kirvoitat minusta esiin yhä uusia ajatuksia.

Käytät sanaa hypoteesi. Sana soveltuu toki tieteelliseen ja loogiseen ajatteluun, mutta ei uskoon. Kristillisessä uskossani ei ole nimittäin kyse siitä, että minä olisin funtsannut, että minun logiikkani mukaan Jumala on olemassa ja tämän mielestäni uskottavan hypoteesin perusteella olisin sitten päättänyt uskoa Häneen. Oikea kristillinen usko ei ole koskaan oman ponnistelun tulosta. Se on asia, joka tulee ihmiseen ulkopuolelta ja jonka ihminen havaitsee siten, että oma tila, olemisen laatu, muuttuu. Raamatun termein:

”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.” Apt 2:38

”Ja siitä me tiedämme hänen meissä pysyvän, siitä Hengestä, jonka hän on meille antanut.” 1 Joh 3:24

Myös omantunnon käsite on mielenkiintoinen. Sen muunkieliset vastineet ovat monesti osuvampia kuin sana omatunto. Mm englannin conscience ja varsinkin ruotsin samvete = yhteistunto kertoo siitä, että kyse on paljolti jatkuvasti muutoksen alaisesta yhteisöllisyydestä ja selviytymisen tarpeesta.

Kysymys siitä, onko omantunnon ääni lainkaan Jumalalta, tiivistyy näin ollen oikeastaan siihen, että onko olemassa lainkaan absoluuttisia arvoja, sellaisia, jotka nousevat ihmisen olemuksesta ja saavat hänet ajattelemaan, että tämä ulottuvuus, josta nämä arvot nousevat saattaa olla todellisempi kuin näkyvä maailma. Moni allekirjoittaa, että ”älä tapa” on absoluuttinen arvo. Mutta toisaalta voidaan kysyä, tuleeko elämästä hyvää, jos absoluuttiset arvot ovat kieltoja.

Kun sanot, että oleellisiahan ovat kysymykset, niin voin kertoa, että ne kysymykset jotka minun tietämättäni veivät minua kohti Jumalaa olivat sisäisen elämäni mielekkyyden etsimistä. Voi olla, että olemme tietämättämme samalla tiellä.

Lue lisää

Puolustat kuoleman jouduttamisella elämän inhimillisyyttä, arvokkuutta, mielekkyyttä. Siis jotain absoluuttista elämään liittyvää.

EJKR kirjoitti:

Kirvoitat minusta esiin yhä uusia ajatuksia.

Käytät sanaa hypoteesi. Sana soveltuu toki tieteelliseen ja loogiseen ajatteluun, mutta ei uskoon. Kristillisessä uskossani ei ole nimittäin kyse siitä, että minä olisin funtsannut, että minun logiikkani mukaan Jumala on olemassa ja tämän mielestäni uskottavan hypoteesin perusteella olisin sitten päättänyt uskoa Häneen. Oikea kristillinen usko ei ole koskaan oman ponnistelun tulosta. Se on asia, joka tulee ihmiseen ulkopuolelta ja jonka ihminen havaitsee siten, että oma tila, olemisen laatu, muuttuu. Raamatun termein:

”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.” Apt 2:38

”Ja siitä me tiedämme hänen meissä pysyvän, siitä Hengestä, jonka hän on meille antanut.” 1 Joh 3:24

Myös omantunnon käsite on mielenkiintoinen. Sen muunkieliset vastineet ovat monesti osuvampia kuin sana omatunto. Mm englannin conscience ja varsinkin ruotsin samvete = yhteistunto kertoo siitä, että kyse on paljolti jatkuvasti muutoksen alaisesta yhteisöllisyydestä ja selviytymisen tarpeesta.

Kysymys siitä, onko omantunnon ääni lainkaan Jumalalta, tiivistyy näin ollen oikeastaan siihen, että onko olemassa lainkaan absoluuttisia arvoja, sellaisia, jotka nousevat ihmisen olemuksesta ja saavat hänet ajattelemaan, että tämä ulottuvuus, josta nämä arvot nousevat saattaa olla todellisempi kuin näkyvä maailma. Moni allekirjoittaa, että ”älä tapa” on absoluuttinen arvo. Mutta toisaalta voidaan kysyä, tuleeko elämästä hyvää, jos absoluuttiset arvot ovat kieltoja.

Kun sanot, että oleellisiahan ovat kysymykset, niin voin kertoa, että ne kysymykset jotka minun tietämättäni veivät minua kohti Jumalaa olivat sisäisen elämäni mielekkyyden etsimistä. Voi olla, että olemme tietämättämme samalla tiellä.

Lue lisää

Olet selkeästi antanut ymmärtää, että haluat pysytellä etäällä kristinuskosta. Kunnioitan asennettasi enkä keskustelussamme pyri käännyttämään tai paheksumaan sinua. Lienet huomannut, etten otaksu sinua stereotyyppiseksi ateistiksi. Toivottavasti minuakaan ei tarvitse ottaa stereotyyppisenä kristittynä.

Perusasenteestamme huolimatta keskustelulle on ollut pohjaa, sillä olen sitä mieltä, että kaikilla ihmisillä on arvot, jotka häntä ohjaavat. Sinun arvojesi ymmärtäminen ja niistä keskusteleminen on mielestäni kiinnostavaa.

EJKR kirjoitti:

Kirvoitat minusta esiin yhä uusia ajatuksia.

Käytät sanaa hypoteesi. Sana soveltuu toki tieteelliseen ja loogiseen ajatteluun, mutta ei uskoon. Kristillisessä uskossani ei ole nimittäin kyse siitä, että minä olisin funtsannut, että minun logiikkani mukaan Jumala on olemassa ja tämän mielestäni uskottavan hypoteesin perusteella olisin sitten päättänyt uskoa Häneen. Oikea kristillinen usko ei ole koskaan oman ponnistelun tulosta. Se on asia, joka tulee ihmiseen ulkopuolelta ja jonka ihminen havaitsee siten, että oma tila, olemisen laatu, muuttuu. Raamatun termein:

”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.” Apt 2:38

”Ja siitä me tiedämme hänen meissä pysyvän, siitä Hengestä, jonka hän on meille antanut.” 1 Joh 3:24

Myös omantunnon käsite on mielenkiintoinen. Sen muunkieliset vastineet ovat monesti osuvampia kuin sana omatunto. Mm englannin conscience ja varsinkin ruotsin samvete = yhteistunto kertoo siitä, että kyse on paljolti jatkuvasti muutoksen alaisesta yhteisöllisyydestä ja selviytymisen tarpeesta.

Kysymys siitä, onko omantunnon ääni lainkaan Jumalalta, tiivistyy näin ollen oikeastaan siihen, että onko olemassa lainkaan absoluuttisia arvoja, sellaisia, jotka nousevat ihmisen olemuksesta ja saavat hänet ajattelemaan, että tämä ulottuvuus, josta nämä arvot nousevat saattaa olla todellisempi kuin näkyvä maailma. Moni allekirjoittaa, että ”älä tapa” on absoluuttinen arvo. Mutta toisaalta voidaan kysyä, tuleeko elämästä hyvää, jos absoluuttiset arvot ovat kieltoja.

Kun sanot, että oleellisiahan ovat kysymykset, niin voin kertoa, että ne kysymykset jotka minun tietämättäni veivät minua kohti Jumalaa olivat sisäisen elämäni mielekkyyden etsimistä. Voi olla, että olemme tietämättämme samalla tiellä.

Lue lisää

Lainaus: "Puolustat kuoleman jouduttamisella elämän inhimillisyyttä, arvokkuutta, mielekkyyttä. Siis jotain absoluuttista elämään liittyvää."

Aivan. Kuka meistä on sanomaan mikä elämä on arvokasta? Tietysti on helppoa sanoa että kaikki elämä on sellaista, mutta olemmeko välttämättä oikeassa?
Jos minä makaan sairaalassa 100% liikuntakyvyttömänä, tunnottomana, kuurona ja mykkänä, niin mikä sinä tai joku muukaan on minulle sanomaan että elämäni on vielä arvokasta, eikä sitä näin ollen saa lopettaa?

Olisiko tuollainen elämä enää inhimillistä? Jos kirjoitan lapun jossa lukee että tuollaisessa tilanteessa haluan että piuhat vedetään irti, niin kuka on sanomaan vastaan? Raamattu? Koraani? Tuntematon sotilas? Aku Ankka? Sinä? Äitini? Puolisoni? Koirani?

Jos en usko raamattuun niin miksi sen avulla elämääni pitäisi jatkaa väkisin? Missä menee inhimillisyyden raja? Raamatussa?

Väitän ettei sellaista rajaa voi vetääkään, ainakaan yleistäen.

EJKR kirjoitti:

Kirvoitat minusta esiin yhä uusia ajatuksia.

Käytät sanaa hypoteesi. Sana soveltuu toki tieteelliseen ja loogiseen ajatteluun, mutta ei uskoon. Kristillisessä uskossani ei ole nimittäin kyse siitä, että minä olisin funtsannut, että minun logiikkani mukaan Jumala on olemassa ja tämän mielestäni uskottavan hypoteesin perusteella olisin sitten päättänyt uskoa Häneen. Oikea kristillinen usko ei ole koskaan oman ponnistelun tulosta. Se on asia, joka tulee ihmiseen ulkopuolelta ja jonka ihminen havaitsee siten, että oma tila, olemisen laatu, muuttuu. Raamatun termein:

”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.” Apt 2:38

”Ja siitä me tiedämme hänen meissä pysyvän, siitä Hengestä, jonka hän on meille antanut.” 1 Joh 3:24

Myös omantunnon käsite on mielenkiintoinen. Sen muunkieliset vastineet ovat monesti osuvampia kuin sana omatunto. Mm englannin conscience ja varsinkin ruotsin samvete = yhteistunto kertoo siitä, että kyse on paljolti jatkuvasti muutoksen alaisesta yhteisöllisyydestä ja selviytymisen tarpeesta.

Kysymys siitä, onko omantunnon ääni lainkaan Jumalalta, tiivistyy näin ollen oikeastaan siihen, että onko olemassa lainkaan absoluuttisia arvoja, sellaisia, jotka nousevat ihmisen olemuksesta ja saavat hänet ajattelemaan, että tämä ulottuvuus, josta nämä arvot nousevat saattaa olla todellisempi kuin näkyvä maailma. Moni allekirjoittaa, että ”älä tapa” on absoluuttinen arvo. Mutta toisaalta voidaan kysyä, tuleeko elämästä hyvää, jos absoluuttiset arvot ovat kieltoja.

Kun sanot, että oleellisiahan ovat kysymykset, niin voin kertoa, että ne kysymykset jotka minun tietämättäni veivät minua kohti Jumalaa olivat sisäisen elämäni mielekkyyden etsimistä. Voi olla, että olemme tietämättämme samalla tiellä.

Lue lisää

Niin, on tärkeää, että sinä itse päätät, mitä pidät arvokkaana. Tämä päättämisen vapaus on ainakin minun mielestäni yksi ihmiselämän suurimmista asioista.