Tämän palstan keskustelut ovat kiinnostavia, laidasta laitaan.
Jokaisella erolla tuntuu olevan yhtäläisyyksiä.
Paradoksaalisesti, myös jokainen ero on erilainen.
Kysyn teiltä, yli viiskymppiset, eronneet miehet ja naiset:
Millaista elämää odotat loppuelämältäsi?
Mikä on tärkeää - mitä toivot?
Millainen on ex-kumppanisi rooli kuviossa?
Kiitos vanhat ja "vanhat"!
vanhojen/ "vanhojen"
eroaminen
40
2943
Vastaukset
- Uusia kavereita...
tulee ja vanhoja poistuu kuvioista, liikkumista paljon, matkailua, aikaa "itselle" on kivasti. Ex ei vaikuta enää millään tavalla, Terv: Pekka 57v.
- N58V
Minun erostani tulee kohta neljä vuotta, yhteistä taivalta exän kanssa kesti 34 vuotta ja kolme yhteistä aikuista lasta, kaksi lapsenlasta. Helppoa ei ole ollut, mutta päivä päivältä kirkastuvaa. Minä se eroa hain, koska en kestänyt enää exäni kaksoiselämää, enkä omaanikaan. Hain eroa, koska ajattelin kauhulla sitä tulevaisuutta, mikä minua olisi odottanut exäni kanssa: kaksi puhumatonta ja omia salaisuuksiaan kantavaa vanhusta, jotka pitävät kulisseja yllä ja pyrkivät näyttämään suvulle ja tuttaville, että kaikki on hienosti.
Muutin pois entisestä kodistani ottaen mukaani vain henkilökohtaiset tavarani. Ikävä ja haikeus on ajoittain seuralaiseni, mutta tiedän sen kuuluvan asiaan. Nautin omasta vapaudestani ja siitä, että minun ei tarvitse selitellä ja perustella tekemisiäni ja ostoksiani äärimmäisen pihille ja suorituskeskeiselle exälleni. Saan löhöä ja vetelehtiä omassa kodissani, saan mennä ja tulla vapaasti. Minulla on hyvät ja avoimet suhteet lapseeni, heihinkään päin ei ole mitään salaisuuksia. Lapset hyväksyvät miesystäväni, joka on minulle oikea sielunkumppani. Emme ole menossa naimisiin, sillä asumme työn takia eri paikkakunnilla.
Haaveilin tietenkin elinikäisestä avioliitosta ja yhteisestä isovanhemmuudesta ja sen haaveen särkymistä suren varmaan jollakin tavalla loppuelämäni. Muuten näen tulevaisuuteni valoisana: kaksi eläkeläisystävystä, jotka matkustelevat ja kokevat elämää yhdessä. harrastavat ja antavat toisilleen pitkän liekanarun elää myös ihan omaa elämää. Hyvät suhteet kummankin lapsiin tuottavat meille suurta iloa, vaikka mitään uusperhettä emme haluakaan rakentaa. En halua enää kenenkään piiaksi.
Exäni on avioitunut uudelleen. En ole hänen kanssaan missään tekemisissä, suvun juhlissa olemme kumpikin uuden kumppanimme kanssa ja osaamme kyllä käyttäytyä. Tunnen jonkinaista säälinsekaista häntä kohtaan, koska lapsemme eivät hyväksy hänen vaimoaan. Minullakin on tunne, että taisin olla 30 vuotta naimisissa ihan vieraan miehen kanssa, sillä se mies, joka on lasteni isä, ei olisi kelpuuttanut vaimokseen sellaista naista, jollainen exäni uusi onni on. Ystäviä emme voi olla, eikä ole mitään tarvettakaan. Kuitenkin mieleni pohjalla on tunne, että jos hänellä rupeaa oikein pieleen menemään, niin haluaisin vanhana ystävänä kuitenkin olla läsnä ja antamassa apuani lasteni isälle. Hänen uuden vaimonsa kanssa en halua olla missään tekemisissä.- ffgg
sellaisen miehen(minäkin tunnen hänet jollakin lailla),jonka ajatusmaailmaa elämästä ex minun käsittääkseni inhosi(kai sitä 20v aikana oppi jotenkin tunteen toisen).mitenkään se ei enään minulle kuulu,herättänyt vaan ihmetystä.niin kuin olisi koko persoona muuttunut.
- ukkeli
Kerennyt jo pari kertaakin eroamaan. Kerran omasta aloitteestani ja kerran puolison aloitteesta eli menee karman laki tasan :-)
Millaista elämää odotat loppuelämältäsi?
Rauhallista ja onnellista. Seurata lasten
varttumista aikuisiksi, jos luoja suo.
Mikä on tärkeää - mitä toivot?
Oppia tuntemaan ja rakastamaan omaa itseään
ja sitä kautta muita.
Millainen on ex-kumppanisi rooli kuviossa?
ex-kumppanit ovat aina osa elämää. Halusi tai
ei. Lapsille on tärkeää, että heidän vanhempansa
tulevat hyvin toimeen. Ystäviä ei tosin tarvitse olla, mutta käyttäytyä kuten aikuiset ihmiset.
Kummallekin exälle olen hyvin kiitollinen asioista, mitä olen oppinut. Ilman heitä en tätä oppia olisi koskaan saanut. - matkustelemalla
Odotan löytäväni matkustelusta kiinnostunutta miestä. Nyt kun olisi aikaa kaltsella maailmaakin.
- nainen Hämeestä
Erosimme pari vuotta sitten miehen aloitteesta, mutta lopulta yhteisymmärryksessä. Jälkeenpäin ajatellen voin todeta, että exäni oli oikeassa. Annoimme toisillemme mahdollisuuden elää oman näköistä elämää.
Millaista elämää odotan loppuelämältä?
Hmmm. Oikeastaan se oli niin, että naimisissa ollessani mietin paljon tulevaisuutta, mutta eron jälkeen aloin elää tätä päivää. En juurikaan pohdi loppuelämä-aihetta enkä aseta mitään odotuksia. Se tulee mikä on tullakseen.
Mikä on tärkeää - mitä toivon?
Tärkeää on mielenrauha, vapaus päättää itse tekemisistäni, hyvät ihmissuhteet. Toivon - vaikea sanoa mitään suurta taikka erityistä, ehkä paremminkin sellaista yleistä; terveyttä, työtä ja toimeentuloa ja missien tapaan maailmanrauhaa. Hyvä, uusi suhde mieheen minulla jo on, joten rakkauden suhteen ei ole toiveita. Asumme eri paikkakunnilla ja etäsuhde toimii tässä elämänvaiheessa erittäin hyvin.
Ex-kumppanin rooli nykyelämässäni?
Hän on lapseni isä ja mies, jonka kanssa elin parikymmentä vuotta ja erittäin tuttu tyyppi. Emme ole paljon tekemisissä enää ja se minkä olemme, on kohteliasta ja neutraalia. Olemme kai molemmat hyvin irti entisestä. - N~50v
elämää... tasapainoista, rauhallista, itsenäistä, vapaata.
Tärkeää... terveys.
Toivon... kaikkea edellä mainitsemaani.
Ex:t kuvioissa neutraaleina versioina. - "vanha"
vähä yli 50 vuotias erosin 4v takaisin ensin elin yksin n.3v ja pidin siitä,mutta sitten tuli elämääni sekoittamaan yx ihana mies,rakastuttiin ja kihlauduttiin ja nyt asutaan yhessä,no hääpäivä on jo valittu.
Odotan pitkää ikää terveyttä,rakkautta,työtä ja haluun vanhentua hänen kanssa,ja matkustella harrastaa kaikkea kivaa.
Toivon,että kaikki menis hyvin ja tietty lapsenlapsia,uusi elämä antaa aina uutta toivoa,elämä jatkuu.Tietty olis kivaa että molempain lapset menestyisivät elämässään.
Exäni kanssa en ole missään tekemisissä,koska hän oli ihan kauhea minulle,petti ,valehteli ,ja höynäytti joka asiassa. - Cavendish
Jotenkin sääli erota ns. vanhana. Jossain vaiheessa tulee edes pientä krämppää ja on kätevää, kun toinen on seurana ja auttaa vähän. Villi sinkkueläkeläinen ei näytä niin houkuttelevalta kuin naimisissa oleva. Älkää jolkottako niistä kulisseista. Avioliitto on hyvä sopimus kaikkinen leskeneläkkeineen eikä mikään kulissi.
- N58V
on se ihan hyvä sopimus leskeneläkkeineen yms. ELämässä vaan sattuu olemaan muutkin asiat tärkeitä kuin rahantulo, esimerkiksi terveys. Omasta kokemuksestani sanon, että oman terveyteni asetan kuitenkin ihan ensimmäiseksi vastuualueekseni. Elämä suorituskeskeisen insinöörismiehen rinnalla otti sillä tavalla koville, että jouduin masennuslääkitykseen, työpaikan vaihdokseen ja kahden vuoden psykoterapiaan. Avioliitto kyllä jatkui. Koska minä sitten kuulema muutuin, niin äijä katsoi oikeudekseen hakea lohtua muista naisista. Mies ei ikipäivänä olisi hakenut eroa, hänellähän oli jo ilmainen piika. Minä sitä eroa hain, koska huomasin, että mielenterveyteni ei kestä sellaista valheellista kaksoiselämää...siis sitä kulissia. Olen surullinen siitä, että jouduin hakemaan eroa. Sitä eron hakemista en kuitenkaan kadu, ilmeisesti miehelläkään ei ollut mitään sitä vastaan, koska ei puolella sanalla vastustanut ratkaisuani.
Minun arvoissani on rehellisyys ja totuudellisuus hyvin korkealla. Nyt voin elää arvojeni mukaisesti, viis siitä leskeneläkkeestä, joka olisi kyllä ollut hyvä. Tosin exäni suku on kovin pitkäikäistä ;-). Onhan sekin lohtuna, että olen melkoisen hyväpalkkainen ja pidin osituksessa hyvin puoleni, joten kai tässä jotenkin selviää.
Ymmärrän kyllä, että äitiemme sukupolven oli pakko pysyä kamalissakin avioliitoissaan. Toimeentulo ja asema riippui täysin miehestä. Nykyään on toisin. Naisilla on omat ammatit, eikä tarvitse enää miehen puolelta sietää mitä tahansa. - erota pidäkään
Ei kai kukaan eroa pelkästään itse eron takia. Käsittääkseni tämmöiset 40-50 :t eroaa sen takia, että avioliitto on kerta kaikkiaan pielessä ja siinä voidaan huonosti. Ollaan kärsinyt jo vuosia ja nyt alkaa olla viimeinen hetki, jos jotain uutta aikoo loppuelämänsä tehdä.
En mä ainakaan sen takia olis jäänyt yhteen exäni kanssa, että olisi seuraa ja sairaanhoitoapua vanhana. Yhtä hyvin voin jäädä leskeksi. Ja mitä eläkkeisiin tulee, olen ollut työelämässä koko aikuisikäni ja maksanut sen päälle vapaaehtoista eläkettä, joten rahakaan ei voi olla riittävä houkutin huonossa liitossa pysymiseen. - Cavendish
erota pidäkään kirjoitti:
Ei kai kukaan eroa pelkästään itse eron takia. Käsittääkseni tämmöiset 40-50 :t eroaa sen takia, että avioliitto on kerta kaikkiaan pielessä ja siinä voidaan huonosti. Ollaan kärsinyt jo vuosia ja nyt alkaa olla viimeinen hetki, jos jotain uutta aikoo loppuelämänsä tehdä.
En mä ainakaan sen takia olis jäänyt yhteen exäni kanssa, että olisi seuraa ja sairaanhoitoapua vanhana. Yhtä hyvin voin jäädä leskeksi. Ja mitä eläkkeisiin tulee, olen ollut työelämässä koko aikuisikäni ja maksanut sen päälle vapaaehtoista eläkettä, joten rahakaan ei voi olla riittävä houkutin huonossa liitossa pysymiseen.Olen terveydenhoidossa töissä. Seura ja apu ovat yllättävän tärkeitä, vaikka ei vakavasta asiasta olisikaan kyse. Tarkoitan, että asia ei ole niin yksinkertainen.
Eräs tuttuni on hyvin viehättävä ja eloisa 60 jotain nainen. Hänen miehensä on vähän puisevampi kunnollinen joku inssi tai upseeri. Nainen halusi elää. No, hän on nyt iäkäs yksinäinen sinkku, jolla on joku sussu jossain jos on. Sairastellutkin. Jotenkin se entinen "kulissi" ei ehkä ollut niin huono miltä ¨silloin tuntui. Viehättävyys on vähän mennyt ja kotona olisi kiva olla joku.- - N58V
Cavendish kirjoitti:
Olen terveydenhoidossa töissä. Seura ja apu ovat yllättävän tärkeitä, vaikka ei vakavasta asiasta olisikaan kyse. Tarkoitan, että asia ei ole niin yksinkertainen.
Eräs tuttuni on hyvin viehättävä ja eloisa 60 jotain nainen. Hänen miehensä on vähän puisevampi kunnollinen joku inssi tai upseeri. Nainen halusi elää. No, hän on nyt iäkäs yksinäinen sinkku, jolla on joku sussu jossain jos on. Sairastellutkin. Jotenkin se entinen "kulissi" ei ehkä ollut niin huono miltä ¨silloin tuntui. Viehättävyys on vähän mennyt ja kotona olisi kiva olla joku.-noinkin ajatella. Ulkopuolinen ei kuitenkaan tiedä, millainen se "puiseva ja kunnollinen inssi oli kotona". Jos on hyvä parisuhde niin se on toki paras tapa viettää vanhuutta yhdessä. Harvoinpa ihminen kovin paljon muuttuu, tavallisesti luonteenpiirteet vain voimistuvat iän karttuessa. Meillä oli yhteinen yritys ja mies toi minulle aikanaan työpapereita tehtäväksi synnytyssairaalaan. Kun olin keuhkokuumeisena sairaalassa hän pyysi minulle puhelimen sängyn viereen, jotta voin neuvoa häntä laskujen maksamisessa. Saman taudin vaivatessa ja kuumeen hipoessa neljääkymmentä hän lähti lauantaipäivänä töihin ja kehotti minua ottamaan kuumeenalennuslääkettä ja menemään itse kauppaan hoitamaan viikonlopun ostokset. Kun olin masennuksen takia sairauslomalla hän halusi puhua kanssani vain minut jo uuvuttaneista työasioista, jolloin sain itkuisia ja hysteerisiä raivareita, hyvä että leipäveitsi ei ollut silloin ulottuvillani. Hänen mielestään käyttäydyin kummallisesti emmekä päässeet "samalle aaltopituudelle", joten siinä oli hänelle syy katsella uusi nainen.
Hohhoijaa...minun on erittäin vaikea kuvitella, että tuo samainen mies olisi ruvennut minun omaishoitajakseni. Itse hän oli kovasti kipeä pienemmästäkin nipistyksestä. En olisi jaksanut tuollaista vanhuuteen saakka ja vielä vanhana, mieluummin olen kunnan hoidon ja kotiavun varassa. - olga
N58V kirjoitti:
noinkin ajatella. Ulkopuolinen ei kuitenkaan tiedä, millainen se "puiseva ja kunnollinen inssi oli kotona". Jos on hyvä parisuhde niin se on toki paras tapa viettää vanhuutta yhdessä. Harvoinpa ihminen kovin paljon muuttuu, tavallisesti luonteenpiirteet vain voimistuvat iän karttuessa. Meillä oli yhteinen yritys ja mies toi minulle aikanaan työpapereita tehtäväksi synnytyssairaalaan. Kun olin keuhkokuumeisena sairaalassa hän pyysi minulle puhelimen sängyn viereen, jotta voin neuvoa häntä laskujen maksamisessa. Saman taudin vaivatessa ja kuumeen hipoessa neljääkymmentä hän lähti lauantaipäivänä töihin ja kehotti minua ottamaan kuumeenalennuslääkettä ja menemään itse kauppaan hoitamaan viikonlopun ostokset. Kun olin masennuksen takia sairauslomalla hän halusi puhua kanssani vain minut jo uuvuttaneista työasioista, jolloin sain itkuisia ja hysteerisiä raivareita, hyvä että leipäveitsi ei ollut silloin ulottuvillani. Hänen mielestään käyttäydyin kummallisesti emmekä päässeet "samalle aaltopituudelle", joten siinä oli hänelle syy katsella uusi nainen.
Hohhoijaa...minun on erittäin vaikea kuvitella, että tuo samainen mies olisi ruvennut minun omaishoitajakseni. Itse hän oli kovasti kipeä pienemmästäkin nipistyksestä. En olisi jaksanut tuollaista vanhuuteen saakka ja vielä vanhana, mieluummin olen kunnan hoidon ja kotiavun varassa.se on juuri noin.
Ihan yksinkertaistettuna homma menee useinkin niin, että mies on tottunut 15-20 suhteessaan liialliseen palveluun. Sitten viimein nainen huomaa, että haluaisi parisuhteeltaan jotain muuta kuin ikuisen orjatyömaan. Tästä lähtee suhteen alamäki. Mies on hädissään ja yrittää estellä eroa: Hänhän joutuu tekemään kaiken itse!
Kun olin exliittoni aikana kipeä tai synnyttämässä, mieheni oletti silti, ettei hänen tarvitse silloinkaan huolehtia kotitöistä (jotka muutoin tein kaikki). Jalkani meni poikki jokunen vuosi sitten - miehestä ei ollut silloinkaan mitään apua. Onneksi lapset jeesasivat, ei tarvinnut turvautua kavereihin. "Vastavuoroisesti" kun miehellä oli vähän nuhaa, niin hän oli mielestään aivan kaaaamean sairas - ja vaati enemmän huomiota ja palvelua kuin pieni lapsi.
Ja olen kyllä sitäkin mieltä, ettei puoliso muutenkaan ole aina vanhuudenpäivinä paras auttaja. Kuulin juuri, että erään tutun reippaan ja sporttisen 57v miehen 63v vaimo sairastaa alzheimerin tautia ja parkinsonin tautia - jotka ovat edenneet vuodessa varsin nopeasti. Itse en ainakaan haluaisi olla vain riesana läheiselleni. Parisuhteesta ei saisi tulla hoitosuhdetta. - ffgg
olga kirjoitti:
se on juuri noin.
Ihan yksinkertaistettuna homma menee useinkin niin, että mies on tottunut 15-20 suhteessaan liialliseen palveluun. Sitten viimein nainen huomaa, että haluaisi parisuhteeltaan jotain muuta kuin ikuisen orjatyömaan. Tästä lähtee suhteen alamäki. Mies on hädissään ja yrittää estellä eroa: Hänhän joutuu tekemään kaiken itse!
Kun olin exliittoni aikana kipeä tai synnyttämässä, mieheni oletti silti, ettei hänen tarvitse silloinkaan huolehtia kotitöistä (jotka muutoin tein kaikki). Jalkani meni poikki jokunen vuosi sitten - miehestä ei ollut silloinkaan mitään apua. Onneksi lapset jeesasivat, ei tarvinnut turvautua kavereihin. "Vastavuoroisesti" kun miehellä oli vähän nuhaa, niin hän oli mielestään aivan kaaaamean sairas - ja vaati enemmän huomiota ja palvelua kuin pieni lapsi.
Ja olen kyllä sitäkin mieltä, ettei puoliso muutenkaan ole aina vanhuudenpäivinä paras auttaja. Kuulin juuri, että erään tutun reippaan ja sporttisen 57v miehen 63v vaimo sairastaa alzheimerin tautia ja parkinsonin tautia - jotka ovat edenneet vuodessa varsin nopeasti. Itse en ainakaan haluaisi olla vain riesana läheiselleni. Parisuhteesta ei saisi tulla hoitosuhdetta.kotitaloustöitä tehty,iltasatuja luettu, ex-vaimon kulkuneuvon huollot ja korjaukset järjestetty ja talonkin tein perheelleni.perheen arkeen kuuluu niin monenlaista,naiset vaan katsoo herkästi sitä,onko miehellä se luutu kourassa.
- taitaa olla
Cavendish kirjoitti:
Olen terveydenhoidossa töissä. Seura ja apu ovat yllättävän tärkeitä, vaikka ei vakavasta asiasta olisikaan kyse. Tarkoitan, että asia ei ole niin yksinkertainen.
Eräs tuttuni on hyvin viehättävä ja eloisa 60 jotain nainen. Hänen miehensä on vähän puisevampi kunnollinen joku inssi tai upseeri. Nainen halusi elää. No, hän on nyt iäkäs yksinäinen sinkku, jolla on joku sussu jossain jos on. Sairastellutkin. Jotenkin se entinen "kulissi" ei ehkä ollut niin huono miltä ¨silloin tuntui. Viehättävyys on vähän mennyt ja kotona olisi kiva olla joku.-sama ihminen kuin on nimimerkin Bondishy takana. Molemmilla sama pätemisen ja yleistämisen tarve sekä tarve korostaa olevanasa terveydenhuollon parissa töissä. Järkyttäviä yleistyksiä tekstit täynnä.
- ihan samaa.
taitaa olla kirjoitti:
sama ihminen kuin on nimimerkin Bondishy takana. Molemmilla sama pätemisen ja yleistämisen tarve sekä tarve korostaa olevanasa terveydenhuollon parissa töissä. Järkyttäviä yleistyksiä tekstit täynnä.
En näköjään ollut ainoa.
- olga
ffgg kirjoitti:
kotitaloustöitä tehty,iltasatuja luettu, ex-vaimon kulkuneuvon huollot ja korjaukset järjestetty ja talonkin tein perheelleni.perheen arkeen kuuluu niin monenlaista,naiset vaan katsoo herkästi sitä,onko miehellä se luutu kourassa.
harmitti; se ettei hän osallistunut MIHINKÄÄN yhteiseen kodinhoidosta ja harrastuksista lähtien, ei minun kanssani eikä lasten. Hän odotti palveluksia muilta, muttei itse antanut mitään.
PS: Auto, jota hän käytti, oli minun. Sen korjaukset maksoi minä tai vanhempani. Sen bensat maksoin myös. Kuten kaikki muutkin laskut. Kireäksi veti. Exä oli hyvä vain hankkimaan velkaa yritykseensä. Tulonsa olivat epäsäännölliset tai välillä ei tuloja ollenkaan. Asuntomme oli minun järjestämä. Jos jotain piti korjata, se olin minä,koska exällä oli venyvä toimitusaika ja paljon puuhaa yrityksensä velkojen kanssa. Konkurssiinhan se meni ja sitten oli vielä tiukempaa. Onneksi oli omavelkainen takaus, että koko perheemme maksoi sitten hänen yrityksensä velkaa. Jeah. Onneksi pääsin viimeinkin eroon hänestä.
Joten pliis älä ihan kovin herkästi luule, että naiset tuijottavat VAIN siihen luuttuun. - ffgg
olga kirjoitti:
harmitti; se ettei hän osallistunut MIHINKÄÄN yhteiseen kodinhoidosta ja harrastuksista lähtien, ei minun kanssani eikä lasten. Hän odotti palveluksia muilta, muttei itse antanut mitään.
PS: Auto, jota hän käytti, oli minun. Sen korjaukset maksoi minä tai vanhempani. Sen bensat maksoin myös. Kuten kaikki muutkin laskut. Kireäksi veti. Exä oli hyvä vain hankkimaan velkaa yritykseensä. Tulonsa olivat epäsäännölliset tai välillä ei tuloja ollenkaan. Asuntomme oli minun järjestämä. Jos jotain piti korjata, se olin minä,koska exällä oli venyvä toimitusaika ja paljon puuhaa yrityksensä velkojen kanssa. Konkurssiinhan se meni ja sitten oli vielä tiukempaa. Onneksi oli omavelkainen takaus, että koko perheemme maksoi sitten hänen yrityksensä velkaa. Jeah. Onneksi pääsin viimeinkin eroon hänestä.
Joten pliis älä ihan kovin herkästi luule, että naiset tuijottavat VAIN siihen luuttuun.sinun ex oli nahjus,minun ex:lle ei mikään riittänyt.
- Cavendish
ihan samaa. kirjoitti:
En näköjään ollut ainoa.
Cavendish on fysiologian tutkija, jonka nimen takana kirjoitan.
- Cavendish
Cavendish kirjoitti:
Cavendish on fysiologian tutkija, jonka nimen takana kirjoitan.
Olen puhdasverinen pesservisseri! Pätemisen tarve on niin tyydytetty kuin vain olla voi! Ei tarvitsisi olla niin tyydytetty itse asiassa, olisi mukavampaa. Pesservisseriys tarkoittaa, ettei tarvitse ottaa vastuuta joka asiasta mistä mäikää. Täällä on niin pönttöä mielipidettä ämpärikaupalla, että kyllä minun pesservisseriyteni sinne joukkoon mahtuu. Cvendish katoaa tämän viikon lopulla, kun pätemisen tarvetta tulee taas tyydytettyä kesälomien loputtua yötä päivää.Kirjaimellisesti.
- Cavendish
Cavendish kirjoitti:
Olen puhdasverinen pesservisseri! Pätemisen tarve on niin tyydytetty kuin vain olla voi! Ei tarvitsisi olla niin tyydytetty itse asiassa, olisi mukavampaa. Pesservisseriys tarkoittaa, ettei tarvitse ottaa vastuuta joka asiasta mistä mäikää. Täällä on niin pönttöä mielipidettä ämpärikaupalla, että kyllä minun pesservisseriyteni sinne joukkoon mahtuu. Cvendish katoaa tämän viikon lopulla, kun pätemisen tarvetta tulee taas tyydytettyä kesälomien loputtua yötä päivää.Kirjaimellisesti.
Tutustuin tähän Bondishhiin teksteihin. Hän väitti olevansa lääkäri. En ikipäivänä ole moista väittänyt, enkä väitä. Meitä on terveydenhuollossa ilm. kymmeniä tuhansia joten ei jokainen mielipiteitä omaava ole lääkäri. Jokainen kuulee asioita, joita ei muualla kuule. Siksi vaitiolo. En itse asiassa uskoisi jokaista,joka väittää olevansa lääkäri. Parempi vaan on papereita kysellä eikä tieska siihen tutkintoon uskoakseni riitä.
- N58V
Cavendish kirjoitti:
Olen puhdasverinen pesservisseri! Pätemisen tarve on niin tyydytetty kuin vain olla voi! Ei tarvitsisi olla niin tyydytetty itse asiassa, olisi mukavampaa. Pesservisseriys tarkoittaa, ettei tarvitse ottaa vastuuta joka asiasta mistä mäikää. Täällä on niin pönttöä mielipidettä ämpärikaupalla, että kyllä minun pesservisseriyteni sinne joukkoon mahtuu. Cvendish katoaa tämän viikon lopulla, kun pätemisen tarvetta tulee taas tyydytettyä kesälomien loputtua yötä päivää.Kirjaimellisesti.
sitten pesserwisserinä kertoa, olisiko esimerkiksi minun pitänyt jäädä avioliittoon hyvän eläkkeen ja mahdollisen tulevaisuuden omaishoitajan toivossa? On todella sääli ja surku erota vuosikymmenien avioliiton jälkeen. Asia on ikävä kyllä niin, että parisuhdetta ei voi kukaan yksipuolisesti muuttaa tai parantaa, siihen touhuun tarvitaan kahden puolison yhteinen tahto ja ponnistus.
Kiinnostaisi myös se, millaisia omakohtaisia kokemuksia sinulla on avioerosta? - N58V
N58V kirjoitti:
sitten pesserwisserinä kertoa, olisiko esimerkiksi minun pitänyt jäädä avioliittoon hyvän eläkkeen ja mahdollisen tulevaisuuden omaishoitajan toivossa? On todella sääli ja surku erota vuosikymmenien avioliiton jälkeen. Asia on ikävä kyllä niin, että parisuhdetta ei voi kukaan yksipuolisesti muuttaa tai parantaa, siihen touhuun tarvitaan kahden puolison yhteinen tahto ja ponnistus.
Kiinnostaisi myös se, millaisia omakohtaisia kokemuksia sinulla on avioerosta?Ainakin minut avioerokokemus yllätti: tunteet ja tunnetilat olivat jotain ihan muuta kuin olin etukäteen kuvitellut. Siispä, sos sinulla Cavendish ei ole omakohtaista kokemusta avioerosta, niin osoittaa melkoista "viisautta" ja rohkeutta leimata senkin kokeneiden ihmisten mielipiteet pöntöiksi.
- Niin katosi
Cavendish kirjoitti:
Olen puhdasverinen pesservisseri! Pätemisen tarve on niin tyydytetty kuin vain olla voi! Ei tarvitsisi olla niin tyydytetty itse asiassa, olisi mukavampaa. Pesservisseriys tarkoittaa, ettei tarvitse ottaa vastuuta joka asiasta mistä mäikää. Täällä on niin pönttöä mielipidettä ämpärikaupalla, että kyllä minun pesservisseriyteni sinne joukkoon mahtuu. Cvendish katoaa tämän viikon lopulla, kun pätemisen tarvetta tulee taas tyydytettyä kesälomien loputtua yötä päivää.Kirjaimellisesti.
Bondishykin viikossa.
- Cavendish
N58V kirjoitti:
sitten pesserwisserinä kertoa, olisiko esimerkiksi minun pitänyt jäädä avioliittoon hyvän eläkkeen ja mahdollisen tulevaisuuden omaishoitajan toivossa? On todella sääli ja surku erota vuosikymmenien avioliiton jälkeen. Asia on ikävä kyllä niin, että parisuhdetta ei voi kukaan yksipuolisesti muuttaa tai parantaa, siihen touhuun tarvitaan kahden puolison yhteinen tahto ja ponnistus.
Kiinnostaisi myös se, millaisia omakohtaisia kokemuksia sinulla on avioerosta?Itse asiassa en viitsi kertoa. Äitini on onneksi saanut yhden avioerosuvun joten kuten kuntoon mentyään leskeksi jäätyään eronneen miehen kanssa naimisiin. Äitini on minua fiksumpi.
Minua eivät kiinnosta tuntea merten kaikki karikot. Riittää, että tuntee väylän joka vie hyville vesille. Tunnen sen väylän. Minua ennen olleet ovat sen minulle monin tavoin opettaneet: olen tehnyt paljon töitä ja lukemista jotta tietäisin hyvän väylän ihmissuhteissa. Täällä on paljon ongelmallista kirjoittelua, koska otsikko on noin alakuloinen: avioero. Mikäs ihme se on. Kyllä minun typerä tekstini sinne joukkoon mahtuu. - Cavendish
Niin katosi kirjoitti:
Bondishykin viikossa.
Siis mitä ihmettä tarkoitat! Kuka katosi ja minne ja mitä se minulle kuuluu?! Kadotkoon. Nimeni on Cavendish ja koulutukseni on mm. pedagoginen pätevyys Hesan silloisesta sairaanhoito-opistosta vuodelta 199.! Oli Tukholmankadulla, nykyään ammattikorkeakoulu. Padagoginen pätevyys siirtyi seuraavana vuonna yliopistoon. Johtava Opemme väittelikin seur. vuonna. Terveisiä PL jos olet kuulolla! Olin juhlassakin. Eli voin opettaa sairaanhoitajia. Olen sitä tehnytkin aika pitkään.
Siis terveydenhuollossa on muitakin kuin lääkäreitä, jos kiinnostaa! - nämä...
Cavendish kirjoitti:
Siis mitä ihmettä tarkoitat! Kuka katosi ja minne ja mitä se minulle kuuluu?! Kadotkoon. Nimeni on Cavendish ja koulutukseni on mm. pedagoginen pätevyys Hesan silloisesta sairaanhoito-opistosta vuodelta 199.! Oli Tukholmankadulla, nykyään ammattikorkeakoulu. Padagoginen pätevyys siirtyi seuraavana vuonna yliopistoon. Johtava Opemme väittelikin seur. vuonna. Terveisiä PL jos olet kuulolla! Olin juhlassakin. Eli voin opettaa sairaanhoitajia. Olen sitä tehnytkin aika pitkään.
Siis terveydenhuollossa on muitakin kuin lääkäreitä, jos kiinnostaa!kirjoitukset ja mielipiteet hupaisia,täällä on feikkejä ja muita suun pieksiöitä ja kaikki tavallaan oikeessa....monta kertaa itseasia jää takaalalle kun ruvetaan riiteleen jonkun henkilöllisyydestä tai nicistä.
mitä välii se on,jokaisella on oikeus mielipiteeseen. - N58V
Cavendish kirjoitti:
Itse asiassa en viitsi kertoa. Äitini on onneksi saanut yhden avioerosuvun joten kuten kuntoon mentyään leskeksi jäätyään eronneen miehen kanssa naimisiin. Äitini on minua fiksumpi.
Minua eivät kiinnosta tuntea merten kaikki karikot. Riittää, että tuntee väylän joka vie hyville vesille. Tunnen sen väylän. Minua ennen olleet ovat sen minulle monin tavoin opettaneet: olen tehnyt paljon töitä ja lukemista jotta tietäisin hyvän väylän ihmissuhteissa. Täällä on paljon ongelmallista kirjoittelua, koska otsikko on noin alakuloinen: avioero. Mikäs ihme se on. Kyllä minun typerä tekstini sinne joukkoon mahtuu.että se elämän väylä voi joillakin ihmisillä olla noin hyvin tiedossa ja hallinnassa! Onnittelen lämpimästi, jos pystyt omalla väylän valinnallasi välttämään kaikki karikot, se ei meiltä tavallisilta kuolevaisilta aina onnistu vaikka halua täydelliseen elämänhallintaan minullakin oli paljon menneinä vuosikymmeninä. Tähän ikään olen oppinut sen, että elämässä vaan tapahtuu paljon yllättävää, tulee sairauksia ja monenlaisia vaikeuksia, joita en todellakaan koskaan tilannut. Tiedossa olevat karikot kyllä pystyy välttämään omilla valinnoillaan, mutta kun sen toisen valinnoista ei voi mennä minkäänlaiseen takuuseen.
Ihan rehellisesti. On järkyttävää jos opetat tulevia ammattiauttajia ja oma käsityksesi elämästä on tuollainen! Viisas oppii vieheistään, tyhmä ei opi mistään - hän tietää jo kaiken. - tarpeessa taidat
Cavendish kirjoitti:
Olen puhdasverinen pesservisseri! Pätemisen tarve on niin tyydytetty kuin vain olla voi! Ei tarvitsisi olla niin tyydytetty itse asiassa, olisi mukavampaa. Pesservisseriys tarkoittaa, ettei tarvitse ottaa vastuuta joka asiasta mistä mäikää. Täällä on niin pönttöä mielipidettä ämpärikaupalla, että kyllä minun pesservisseriyteni sinne joukkoon mahtuu. Cvendish katoaa tämän viikon lopulla, kun pätemisen tarvetta tulee taas tyydytettyä kesälomien loputtua yötä päivää.Kirjaimellisesti.
olla. Teksteistäsi päätellen...
- avioero
Cavendish kirjoitti:
Itse asiassa en viitsi kertoa. Äitini on onneksi saanut yhden avioerosuvun joten kuten kuntoon mentyään leskeksi jäätyään eronneen miehen kanssa naimisiin. Äitini on minua fiksumpi.
Minua eivät kiinnosta tuntea merten kaikki karikot. Riittää, että tuntee väylän joka vie hyville vesille. Tunnen sen väylän. Minua ennen olleet ovat sen minulle monin tavoin opettaneet: olen tehnyt paljon töitä ja lukemista jotta tietäisin hyvän väylän ihmissuhteissa. Täällä on paljon ongelmallista kirjoittelua, koska otsikko on noin alakuloinen: avioero. Mikäs ihme se on. Kyllä minun typerä tekstini sinne joukkoon mahtuu.Nimenomaan siksi ajattelen, että sinun typerä tekstisi, kuten kirjoitat, ei välttämättä kiinnosta näillä sivuilla.
Olet vähän kuin norsu posliinikaupassa...
Löytyiskö sulle joku kiva palsta ja yleisö jostain? - kun katoat
Cavendish kirjoitti:
Olen puhdasverinen pesservisseri! Pätemisen tarve on niin tyydytetty kuin vain olla voi! Ei tarvitsisi olla niin tyydytetty itse asiassa, olisi mukavampaa. Pesservisseriys tarkoittaa, ettei tarvitse ottaa vastuuta joka asiasta mistä mäikää. Täällä on niin pönttöä mielipidettä ämpärikaupalla, että kyllä minun pesservisseriyteni sinne joukkoon mahtuu. Cvendish katoaa tämän viikon lopulla, kun pätemisen tarvetta tulee taas tyydytettyä kesälomien loputtua yötä päivää.Kirjaimellisesti.
tän viikon lopulla!
Pidä lupaukses!! - kypsymätöntä tekstiä
Cavendish kirjoitti:
Itse asiassa en viitsi kertoa. Äitini on onneksi saanut yhden avioerosuvun joten kuten kuntoon mentyään leskeksi jäätyään eronneen miehen kanssa naimisiin. Äitini on minua fiksumpi.
Minua eivät kiinnosta tuntea merten kaikki karikot. Riittää, että tuntee väylän joka vie hyville vesille. Tunnen sen väylän. Minua ennen olleet ovat sen minulle monin tavoin opettaneet: olen tehnyt paljon töitä ja lukemista jotta tietäisin hyvän väylän ihmissuhteissa. Täällä on paljon ongelmallista kirjoittelua, koska otsikko on noin alakuloinen: avioero. Mikäs ihme se on. Kyllä minun typerä tekstini sinne joukkoon mahtuu.'Äitini on onneksi saanut yhden avioerosuvun joten kuten kuntoon mentyään leskeksi jäätyään eronneen miehen kanssa naimisiin'. Hyvänen aika mitä syyllistämistä. Aivan kuin eronnut ihminen olisi jotenkin huonompi kuin leskeki jäänyt. Oletko hetkeksikään pysähtynyt miettimään, että tälle palstalle kirjoittavat ihmiset, jotka ihan oikeasti saattavat kaivata apua ja lohdutusta. Ihmiset, joilla ei kenties ole ketään kelle purkaa ahdistustaan ja pahaa oloaan. Oletko hetkeksikään miettinyt miten pahasti ylenkatsova tekstisi saattaa loukata. Toivon sydämestäni, että pidät lupauksesi ja katoat tältä palstalta -etkä taas hetken päästä tupsahda tänne eri nimimerkin alla.
- Cav/ B
kypsymätöntä tekstiä kirjoitti:
'Äitini on onneksi saanut yhden avioerosuvun joten kuten kuntoon mentyään leskeksi jäätyään eronneen miehen kanssa naimisiin'. Hyvänen aika mitä syyllistämistä. Aivan kuin eronnut ihminen olisi jotenkin huonompi kuin leskeki jäänyt. Oletko hetkeksikään pysähtynyt miettimään, että tälle palstalle kirjoittavat ihmiset, jotka ihan oikeasti saattavat kaivata apua ja lohdutusta. Ihmiset, joilla ei kenties ole ketään kelle purkaa ahdistustaan ja pahaa oloaan. Oletko hetkeksikään miettinyt miten pahasti ylenkatsova tekstisi saattaa loukata. Toivon sydämestäni, että pidät lupauksesi ja katoat tältä palstalta -etkä taas hetken päästä tupsahda tänne eri nimimerkin alla.
Pahan olon purkaminen on liian usein toisen haukkumista. Tai sitten yllytetään toista eroon. En oikein innostu kummastakaan. En ole potilaiden nähnyt koskaan pääsevän uuteen alkuun, jos näihin jäädään ja näihin totta vie jäädään. Kenen etu ja onni se on?
- Cav B
kypsymätöntä tekstiä kirjoitti:
'Äitini on onneksi saanut yhden avioerosuvun joten kuten kuntoon mentyään leskeksi jäätyään eronneen miehen kanssa naimisiin'. Hyvänen aika mitä syyllistämistä. Aivan kuin eronnut ihminen olisi jotenkin huonompi kuin leskeki jäänyt. Oletko hetkeksikään pysähtynyt miettimään, että tälle palstalle kirjoittavat ihmiset, jotka ihan oikeasti saattavat kaivata apua ja lohdutusta. Ihmiset, joilla ei kenties ole ketään kelle purkaa ahdistustaan ja pahaa oloaan. Oletko hetkeksikään miettinyt miten pahasti ylenkatsova tekstisi saattaa loukata. Toivon sydämestäni, että pidät lupauksesi ja katoat tältä palstalta -etkä taas hetken päästä tupsahda tänne eri nimimerkin alla.
Äiti yhdisti isän ja pojan 10 vuoden jälkeen ja paransi välit ex:ään. Teki monen onnelliseksi. Teki sen meidän kustannuksellamme, jätti meidät huomiotta, mutta oli se sen väärtti, että tuli hyvää mieltä heille.
- mitä?
Cav B kirjoitti:
Äiti yhdisti isän ja pojan 10 vuoden jälkeen ja paransi välit ex:ään. Teki monen onnelliseksi. Teki sen meidän kustannuksellamme, jätti meidät huomiotta, mutta oli se sen väärtti, että tuli hyvää mieltä heille.
Mitä ihmettä yrität sanoa viestilläsi? Tekstistäsi ei saa mitään tolkkua. Kenet äitisi jätti huomioimatta? Sinut?
- cav b
mitä? kirjoitti:
Mitä ihmettä yrität sanoa viestilläsi? Tekstistäsi ei saa mitään tolkkua. Kenet äitisi jätti huomioimatta? Sinut?
Keskittyi´monta vuotta miehen suvun sotkuihin ja jätti oman sukunsa vähemmälle (vierailut yms), kuten sanoin ihan ok.
- Cav B
cav b kirjoitti:
Keskittyi´monta vuotta miehen suvun sotkuihin ja jätti oman sukunsa vähemmälle (vierailut yms), kuten sanoin ihan ok.
Mitä jos hetkeksi yrittäisit keskittyä siihen mitä kirjoitat, niin teksteistäsi saisi jonkun tolkun. Tai mieluummin pidä aiemmin antamasi lupaus ja katoa tältä keskustelupalstalta.
30-vuotinen yhteielo päättyi viime kesänä, virallinen ero astui voimaan helmikuussa 08.
Lapset muuttivat kanssani omatahtoisesti, ex sotki koko elämänsä (ja samalla myös meidän) tolkuttomalla viinan käytöllä.
Toipuminen on ollut melkoista vuoristorataa. Talvella meinasi loppua sekä henkiset että fyysiset voimavarat kokonaan, kun kaikki asiat kaatui minun hoidettavaksi (vesivahinkoisen talon myynti ja siihen liittyvät asiat meinasi katkaista selkärangan).
Kevään aikana elämä näytti taas hiukan paremmalta, johtui varmaan jo pelkästään valon määrän lisääntymisestä.
Alkukesäkin meni suht ok, mutta nyt loppukesästä on iskenyt taas aikamoisen ketutuksen päälle. En oikeastaan edes tiedä mikä tämän tilan on saanut aikaan. Vuoden aikana olen kyllä huomannut, että kaikki ne "perinteiset" tapahtumat (Joulu, Juhannus, Pääsiäinen, Vappu, syntymäpäivät jne jne) ottavat kyllä henkisesti aika tiukoille. Niistä kun on nyt selvittävä aika pitkälti itsekseen.
Hirveitä odotuksia tulevaisuuden suhteen ei vieläkään ole, kaikki näyttää tällä hetkellä aika masentavalta. Ex on huseerannut oikeastaan koko kuluneen reilun vuoden pitkälti omiaan. Miesseuraa on ollut, ja tietämäni mukaan ei edes parhaasta päästä. Nyt hän on muuttamassa yhteen yhden miehen kanssa, tästä uusimmasta minulla ei ole etunimen lisäksi mitään tietoa. Enkä enempää haluakaan tietää.
Oma sosiaalinen elämä on ollut periaatteessa kuollutta, en ole naisia treffaillut enkä muutenkaan paikallista baaria kauempana käynyt. Pienet on ympyrät.
Ex ei ole maksanut elatusmaksujaan kuin kahdelta kuukaudelta (ollut "työttömänä"), eikä muutenkaan kovin paöjoa ole lasten kanssa puuhastellut. Yhtään yötä ei lapset ole äitinsä luona viettäneet viime elokuun alun jälkeen. Ja näyttää siltä, etteivät vietäkään.
Kyllähän tässä vielä toivoisi itselleen mukavan kumppanin löytymistä ja sitä kautta pikkuisen hajallaan olevan elämän kasaamista uuteen uskoon. Alkaa vaan valitettavasti tämä ikä hiukan painaa, kalenteri kun on lahjomaton.
Ja kivaahan se olisi, kun olisi vähän enemmän kuin yksi viikonloppu vuodessa mahdollisuus olla ilman lasten huolehtimista :-).
Exän kun saisi kokonaan katoamaan, niin eipähän tarvitsisi hänen sotkuihinsa enää puuttua. Niitä sotkuja on kuluneen reilun vuoden aikana ollut PALJON (virkavaltaa, ambulanssia, sosiaaliviranomaisia jne jne). No, lasten äitihän hän on kaikesta huolimatta, eli pitänee vaan sietää.
Mav- Cav B
Respect. Voimaa vaikeaan aikaan.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
En voi jutella kanssasi
tietenkään, mutta täällä voin sanoa sinulle, että se sinun hiljaisuutesi ja herkkyytesi eivät ole heikkoutta. Ne ovat ih577260Trump ja Vance murskasivat ja nolasivat Zelenskyn tiedotusvälineiden edessä Valkoisessa talossa.
Jopa oli uskomaton tilaisuus Valkoisessa talossa. Zelensky jäi täydelliseksi lehdellä soittelijaksi suhteessa Trumpiin j7243446Mikä on kaivattusi ärsyttävin piirre?
Mun kaivattu on erittäin vastahakoinen puhumaan itsestä. Kääntää puheenaiheen aina muuhun kun hänestä tulee puhetta.1601741Zelenskyi ei suostunut nöyrtymään Trumpin ja Vancen edessä, siksi meni pieleen
Trumppia täytyy imarrella, silloin homma toimii aina. Tähän Zelenskyi ei suostunut.3351723- 841385
Kokoomus haluaa hoitaa flussat yksityisellä, jotta säästettäisiin rahaa ja aikaa
Mies hakeutui Terveystalo Kamppiin flunssaoireiden takia helmikuisena sunnuntai-iltana. Diagnoosiksi kirjattiin influens841361- 911260
Anteeksi Pekka -vedätys
Apuna Ry:n somessa levinnyt Anteeksi Pakka -kampanja saa aina vaan kummallisempia piirteitä. ”Mä pyydän anteeksi. Mä631237Rakkaus ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee yhdessä TOTUUDEN kanssa.
Tajuatteko, että jotkut ihmiset pitävät siitä, kun toiset kaatuvat? He nauttivat siitä, kun toiset mokaavat tai käyttävä2571228- 811144