Aseeton taistelu

On minua sivallettu
henkisesti molemmille poskilleni
haavoitettu sieluun asti.

Syyskuulaissa päivissäni
siivekkäiden hyvästijätöissä
tunnen olevani kuin riisuttuna
altis tuulien tuutuun.

Kuiskaan hiljaa
kipeydessäni ihan hiljaa
kosketa kiireettä käsilläsi
ja vala minuun vielä elämänusko.

Ole oleva minussa
kipunoi, räisky
kunhan vain tiedän
että voin tänäänkin
käpertyä pienuudessani kainaloosi.

Anna minulle huominen
rakkautesi, sanojesi lämmin taivas.

18

458

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • runo64-1

      ...minut ehjäksi,
      paranna sieluni arvet
      rakkaudellasi.
      syksy tulee ja linnuilla lähenee
      muutto.
      sinä toivot rakkaudelta
      tunteiden koko kirjon
      jotta voisi kainaloon käpertyä
      raukeana ja tyytyväisenä.
      pieni ihminen suuressa rakkaudessa.

      voi hitsi mikä runo!!!
      on herkän vahvaa tekstiä!!!
      ja loppu on todella kaunis!!!
      hyvä linda!!!

      • lindalinda1

        tähän runoon on aihe tältä aamulta,
        olin tulta ja tulikiveä ja runo syntyi kuin
        itsestään. Kyseinen ihminen sai kyllä tuta sen,
        kuinka minun kiukkuni purkautui. Toivon, että hän
        tunsi pistoksen sisimmässään.

        Ja aihetta on, rakkaudesta aina kirjoittaa. Sen
        jokaisesta tuntemuksesta ja kyynelistäkin. Kaikki
        siihen kuuluu.

        Kiitos kannustuksestasi, tarvitsin sen.


    • "linnanneito"

      ...Tekstiä taas linda=)...
      Hyvä kun joku sinua ispiroi aamuisin mahtaviin runoihin=)
      Kiitos=)

      -K-

      • lindalinda1

        joka inspiroi, synnyttää minussa kaikki mahdolli-
        set tunteet * huoks *

        Kiitos Krisse.


    • Tämän runon takia voisi vaikka kuolla kaipaukseen.

      Asteikolla 5-10, saat tästä 11 .

      Marin kiittää emäntää =)

      • lindalinda1

        kuuluu kiittää.

        Asteikkosi menee yli että paukkuu.

        Mutta kiitokseni on nöyrä.


    • Äijät sanoi, että tässä on kaipausta kottikäryllä kannettavaksi, puhalsivat nuotion sammuksiin, melkein :)) Kaunis runo Rellu
      Kiitokset
      Tarkkis

      • lindalinda1

        huomaan, että kyllä ne äijät sittenkii taitaa
        tietää jottain, etteivät oo pelekkiä huru-ukkoja
        Sie mukkaanlukien. Mukavaa olis olla kärpäsenä
        muassanne notskilla, kuulla ja nähhä tein tsydee-
        mit. Mut ko siihen ei oo mahdollisuuksia, niin
        kerroppa niille äijänkupparoille lämpimii terkku-
        ja.

        Ja kiitos, se kuuluu sytämmestäni Siulle.


    • kaaru

      tässä kaikki mitä osaan sanoa:)

      • lindalinda1

        olen hämilläni,
        että Sinä olet kerrankin noin vähäsanainen.
        Ehkä se kertoo runostani jotain, en tiedä.

        Kiitos !


    • Minänoita

      kaunis runo sinulta Linda!!

      • lindalinda1

        terä oli kyllä aikas tylsä, kun tätä kirjuutin.
        Mutta Sinulle olen kiitollinen sanoistasi,
        kiitos.


    • Tapiontytteli

      Miten runosi alkaakaan!!
      Minun sieluni tunnistaa sinun kynäsi jäljen, kuin piirtäisit tuntoja sen.

      Syksyn tummuus antaa vaipallansa turvan, mutta poislähtevät muistuttavat elämän katoavaisuudesta

      Runossasi on toivo, se antaa minullekin voimaa ja uskoa
      Kiitos Linda runostasi

      Tämä loppu koskettaa minua syvältä :
      "Anna minulle huominen"

      ..niin... anna minulle huominen...
      Voi Linda!!
      **hymyellen kuitenkin Terveisin Tytteli**

      • lindalinda1

        jälleen kerran kuljemme niitä samoja tummia pol-
        kuja, yhdessä ja erikseen.
        Ja poismuuttavat linnut ovat jotenkin niin
        haikeaa katsottavaa, ikään kuin itsestä lähtisi
        mukana jotain niiden kanssa - irtoaisi sielusta
        pois.

        Toivoa yritän lähes jokaiseen runooni löytää,
        vaikken aina siinä onnistukkaan.

        ' anna minulle huominen '
        voisi olla rukous korkeuksiin, tai sitten hiljai-
        nen toive rakkaimmalle.

        Jos hymy karehti kuitenkin huulillasi, se on mu-
        kava kuulla sielunsisko. Koska omillakin runoil-
        lasi olet raottanut sielusi verhoa, siihen ei
        välttämättä uskoisi.

        Kiitos ja rutistus päivääsi, olet ihan lähelläni.


      • Tapiontytteli
        lindalinda1 kirjoitti:

        jälleen kerran kuljemme niitä samoja tummia pol-
        kuja, yhdessä ja erikseen.
        Ja poismuuttavat linnut ovat jotenkin niin
        haikeaa katsottavaa, ikään kuin itsestä lähtisi
        mukana jotain niiden kanssa - irtoaisi sielusta
        pois.

        Toivoa yritän lähes jokaiseen runooni löytää,
        vaikken aina siinä onnistukkaan.

        ' anna minulle huominen '
        voisi olla rukous korkeuksiin, tai sitten hiljai-
        nen toive rakkaimmalle.

        Jos hymy karehti kuitenkin huulillasi, se on mu-
        kava kuulla sielunsisko. Koska omillakin runoil-
        lasi olet raottanut sielusi verhoa, siihen ei
        välttämättä uskoisi.

        Kiitos ja rutistus päivääsi, olet ihan lähelläni.

        Minä aina olen pitänyt itseäni jotenkin syksyn ihmisenä,
        Niin monet tummat elementit viittaavat syksyyn , siksi se kai on “minun vuodenaikani”
        Tummuus, menetys,suru,hyvästit….jne.
        Lintujen poismuutto saa minussakin niin paljon tunteita aikaan.
        Lintuparvet taivasta vasten, pois muuttavien lintujen laulu…
        Se saa ajankulun tuntumaan käsinkosketeltavalta, joskus jää miettimään mihin katosikaan ne hetket mitkä ehkä olisivat olleet mahdollisuuksia täynnään…

        “anna minulle huominen”   Niin…minulle tuli mieleen siitä toive….tahi pyyntö…
        Nyt kun mietin, voisi se olla ehkä myös kiitos…..
        “anna minulle huominen”
        Tämä koskettaa sieluani…..

        Jäinpä itsekin miettimään tuota “hymyellen”…
        Ehkäpä tarkoitukseni oli viestittää, että kyynelten (ja ikuisen murheen) takana tunnen myös aihetta hymyyn, toivoa kun ei kannta menettää.
        Se on kuitenkin elämän voimavara… näin tunnen…

        Lämmin ajatus sinulle Linda
        t:Tytteli


      • lindalinda1
        Tapiontytteli kirjoitti:

        Minä aina olen pitänyt itseäni jotenkin syksyn ihmisenä,
        Niin monet tummat elementit viittaavat syksyyn , siksi se kai on “minun vuodenaikani”
        Tummuus, menetys,suru,hyvästit….jne.
        Lintujen poismuutto saa minussakin niin paljon tunteita aikaan.
        Lintuparvet taivasta vasten, pois muuttavien lintujen laulu…
        Se saa ajankulun tuntumaan käsinkosketeltavalta, joskus jää miettimään mihin katosikaan ne hetket mitkä ehkä olisivat olleet mahdollisuuksia täynnään…

        “anna minulle huominen”   Niin…minulle tuli mieleen siitä toive….tahi pyyntö…
        Nyt kun mietin, voisi se olla ehkä myös kiitos…..
        “anna minulle huominen”
        Tämä koskettaa sieluani…..

        Jäinpä itsekin miettimään tuota “hymyellen”…
        Ehkäpä tarkoitukseni oli viestittää, että kyynelten (ja ikuisen murheen) takana tunnen myös aihetta hymyyn, toivoa kun ei kannta menettää.
        Se on kuitenkin elämän voimavara… näin tunnen…

        Lämmin ajatus sinulle Linda
        t:Tytteli

        Sinä ja minä - kummankin vuodenaika.
        Kun joutsenet lähtee muuttomatkalle, pellot on
        kultaa ja kuparia - siinä on jotain äärettömän
        haikeaa ja kaunista.

        ' anna minulle huominen '
        sen koen itse jonkinlaisena toiveena,
        joko rakkaalle ihmiselle tai korkeimmalle.
        Niin kai eilen sanoinkin Sinulle.

        Hymyyn pitäisi tietysti aina löytää aihetta kai-
        ken arjen tiimellyksen keskellä, mutta emme aina
        ole siihen kykeneväisiä. Murheet painavat
        harteilla ja kyynelet vierii niin usein
        poskille.

        Varmasti yhtä suurella lämmöllä kirjoitan
        minäkin Sinulle - uskon niin.

        Kiitos Tytteli-ystäväni.


    • Ihanan runosi sain taas lukea.
      Kiitos Tiistai- aamunhetkestä.

      • lindalinda1

        olet oikeassa, kyllä se kaipauskin on tässä ru-
        nossani aseena. Mutta siinä on myös aseena tun-
        nemyrsky - ollakko vai eikö olla. Hemmetin vaiki-
        aa välillä tämä elämä ja rakkaus !

        Sinua minä kiitän, ihanaa että olet poikennut
        pitkästä aikaa. Ja terveissi Hämeenlinnasta,
        sieltä tulin joku aika sitten.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Saako kaunis ihminen parempaa kohtelua?

      Onko kauniin ihmisen elämä "helpompaa" kuin tavallisen näköisen ihmisen? Olen kuullut väittämän, että kaunis ihminen saa
      Sinkut
      123
      3500
    2. Ei ole kyllä mennyt

      Kovin hyvin kun alussa pieni sekoaminen hänestä 😏
      Ikävä
      12
      2316
    3. En rehellisesti usko et oisit

      Sekuntiakaan oikeasti mua kaivannut. Tai edes miettinyt miten mulla menee. Jotenkin todennäköisesti hyödyt tästäkin jos
      Ikävä
      37
      1945
    4. Suomennettua: professori Jeffrey Sachs avaa Ukrainan sodan taustat luennollaan EU parlamentissa

      Jeffrey Sachs on yhdysvaltalainen ekonomisti. Sachs toimii Columbian yliopiston The Earth Instituten johtajana. Aiemmin
      NATO
      414
      1899
    5. Näin sinusta taas unta!

      Unessa olin pakahtuneesti rakastunut sinuun. Olimme vanhassa talossa jossa oli yläkerran huoneissa pyöreät ikkunat. Pöly
      Ikävä
      21
      1701
    6. Nainen, olet jotenkin lumoava

      Katselen kauneuttasi kuin kuuta, sen loistoa pimeässä. Sen kaunis valo on kaunista sekä herkkää ja lumoavaa. Olet naisel
      Ikävä
      68
      1527
    7. Paljonko aikaa on kulunut siitä kun viimeksi tapasit hänet?

      Päiviä? Viikkoja? Kuukausia? Vuosia?
      Ikävä
      30
      1463
    8. Olet muutenkin tyhmä

      Ja käyttäydyt epäasiallisesti siinä työssäsi.
      Ikävä
      124
      1418
    9. En muuttaisi sinusta mitään

      Ensin olit etäinen ja yritin pysyä tutkan alapuolella. Mutta ei silmiltäsi jää mitään huomaamatta, kuten minulla ei kuul
      Ikävä
      10
      1291
    10. Se sinun kaipauksen kohde

      Ei todellakaan käy täällä höppänä mies.
      Ikävä
      14
      1236
    Aihe