Hyvät runo-ystävät ja viholliset.
Palstalla on viime päivinä käyty keskustelua ”palstanhengestä”.
Onko se joku näkymätön asia, vai onko se joku yhteisö, joka elää ja hengittää?
Sitä en tiedä.
Onko olemassa ”hiekkalaatikko 1 ja 2”?
”Sisäpiirikin” on. Luultavasti.
Siinä tapauksessa on myös ”ulkopiiri” ja minun ja monen muun palstalaisen mielikuvituksella
voimme keksiä nimiä rajattomasti, jos tahdomme.
Sitten täällä on vain oikeita mielipiteitä ja ja vain vääriä mielipiteitä.
Olen myös huomannut täällä olevan erittäin hyviä vähän kommentoituja runoja,
sitten on erittäin paljon luettuja ja vastattuja runoja (siis sellaisia, joihin ei sitten enää kommenttia tarvitse laittaa, koska se ihminen on jo kunniaa saanut tarpeeksi), jotka suurimmaksi osaksi ovat kuitenkin huonoja runoja.... ”taiten tehtyjä ja väännettyjä”.........näinkö se nyt meni,, en enää muista!
Toisille voi laittaa kauniita palautteita, toisille ei ole siirappia luvassa jatkossakaan.............
Joitakuita pitää kannustaa siksi, etteivät he masentuisi ja lakkaisi kirjoittamasta, joillekin siksi, että
ovat yksinäisiä, jotkut.......huh ja hei......
Millä kriteereillä runovastauksia annetaan?...
Sairauden, yksinäisyyden, mielialan, sukupuolen, ystävyyden, surullisuuden,
perhesuhteiden ym. perusteellako?
Vai runon takia?
Mielistelyn takia?
Ystävyyden tai .... mikä on se syy....
Säälikö?
Senkö takia, että pitää runosta, vai sen, ettei pidä?
Vai olisiko niin, että jokainen saa itse valita, mihin runoon vastaa tai jättää vastaamatta.
Voisiko olla vielä tämä vaihtoehto, eikä silti kukaan tulisi sanomaan, että kommentti on, joko oikeassa tai väärässä runossa.
Ei helkkari.
Luulen että meillä jokaisella on omat syymme kommentteihin, mutta eihän se tarkoita sitä, että minä tai joku muu,
voisi mennä sanomaan jollekulle; mene laittamaan sille palaute. Sillä on varvas kipeä ja se tarvitsee vähän lohdutusta. Tai että sen runo oli toissavuonna hyvä ja nyt sillä on vähän matalapainetta, kehun sitä nyt.
Tai että, voi ihme miten hyvä runo, mutten laita sille mitään, sehän saa liika kommentteja tai voi jopa ruveta luulemaan jotain!
Tämä aloitus on tahallaan kirjoitettu hieman ”vinoon”, sillä palstalla käyty keskustelu, miten täällä pitää olla ja elää, on mielipide. Ei se edellytä muilta mitään.
Jokainen aikuinen ihminen osaa ajatella aivoillaan, kirjoittaa kuten kirjoittaa, saa kommentteja jos saa, jos ei saa, niin ei saa.
Olemme yksilöitä ja toimimme sen mukaan.
Tähän asiaan vielä puutun, koska kirjoitan omalla nikilläni ja vastaan sanoistani.
Viittaukset siihen, että palstan vakkarit voisivat kommentoida enemmän runoja.....
Miksi syyllistää vakkareita tästä asiasta?
Olemme luovia ihmisiä, se on jo oma prosessinsa ja vie aikaa.
Joinakin päivinä, jos on jo muutenkin paljon kirjoittanut, on paukut jo niin lopussa, ettei jaksa sanoa kattiakaan, niin sitten vielä pitäisi jaksaa kahlata läpi runoja kymmenittäin ja sanoakin niistä jotain......
Kaikilla ei ole edes intoa, kykyä, eikä mitään intressejä sanoa mitään.
He kirjoittavat runoja ja nauttivat siitä,
eivät nauti palautteen antamisesta.............
En kirjoittanut tätä mentaliteetilla; minä olen oikeassa, muut väärässä.
En pahoittaakseni kenenkään mieltä,
en kenenkään käskytä, enkä muiden puolesta, en edes ketään vastaan.
Olen vain äärimmäisen ärsyyntynyt ja ilmaisin sen tunteen tässä.
Lukijalle kiitos
Marin
Hiekkalaatikko keskustelua!
89
7133
Vastaukset
- peres
Olipa piristävä analyysi
Toivottavasti purkaus pikkusen helpotti
En ole vaivautunut lukemaan noita vuodatuksia
kun tiedän jotakin ihmismielestä minäkin.
Runojensa kautta he kuitenkin jotakin itsestään tahtomattakin toisille kertovat
Saamistani palautteista olen toki mielissänä - Minänoita
Tulikin kaikki oleellinen!
Omalta osaltani lisään vielä
että ajanpuute on asia johon
kannattaisi kiinnittää huomiota:
Kaikilla ei ole aikaa päivystää
palstalla koko päivää kannustamassa ja kommentoimassa, minä yhtenä heistä.
Toivon että jatkossakin
voimme jokainen kirjoittaa
palstalle runojamme hyvässä
hengessä,kommentoida ketä itse haluamme.
Mutta sitä ennen on ilmapiiri saatava puhdistettua.
Lieneekö se hetki tullut nyt, tämän keskustelu avauksen myötä??
Toivon sydämestäni että on!
Terveisiä hiekkalaatikon laidalta:
Noita ilman tikkukaramelliä! - LukijaLukija
Rakkausrunot sivuaa kirjoittajansa mielenlaatua kokemusta tai kaipuuta johonkin jonka on menettänyt tai siitä suuresta onnentunteesta ym.
Näin lukijana jätän puumerkkini sille runolle joka sillä hetkellä minua koskettaa.
Niin sanotusti iskee minuun lukuhetkellä.
Kyllä se on nähtävissä , on syntynyt se sisäpiiri.
Kenties ollaan tekemisissä muutenkin sähköpostitse ja nähty myös kasvokkain. Silloin on syntynyt erilainen suhde joihinkin kirjoittajiin.
Tämä ilmiö on nähtävissä myös tuolla ikäryhmissä.
Eli en anna niitä säälipisteitä jos runo ei minua kosketa, jokaisella runojen ystävällä on se lempirunoilija jonka runokirjaan palaa yhä uudestaan ja uudestaan.
Harjoitus tekee mestarin lisää lukuhetkiä:D
Aurinkoista syksyä:D- Muuan mies
Olen kanssasi ihan samaa mieltä ja myös 50
palstalla olleena.
Sisäpiirillä on ikävä tapa kiistää sisäpiirin
olemassaolo.Kiistää sen negatiiviset vaikutukset.
Kiistää se tosiasia että on muodostunut tietty kulttuuri ja käytösmallit.
Joku uusi tulokas näkee eri silmin.Kuten
työpaikoillakin,uudet työntekijäåt tuovat uusia tuulia ja ideoita.Se on tervettä ja normaalia.
Yhtä normaalia,että siitä aina joku ärsyyntyy.
Kokee sen omissa vapiassaan,itsensä loukatuksi.
Minusta Rakkausrunopalstalle mahtuu runot,
palautteet ja keskustelu runoista laidasta
laitaan.Ja myös kskustelu palstasta.Se ei
myrkytä ilmaa,vaan puhdistaa.
Minua koskettavat upeat runot joita ei juurikaan
Lindan ja minun lisäksi muut kommentoi.
Ja siinä syy,miksi aiheesta pitää uskaltaa
keskustella.
Pitää muistaa että tänäin aloitteleva runojen kirjoittaja voi rehdin positiivisen palautteen
kautta olla huomenna mestari.Ei kyse ole
säälipisteistä,vaan kykyä nähdä asiat syvemmin.
Ei vain "musta Tuntuu" periaatteella.
Kuinkahan usein täällä annetaan muutama
räiskyvä palaute ja sen jälkeen laitetaan oma runo? Varmistetaan ikäänkuin palaute omalle
runolle?
Kyllä minusta aivan lähtökohtaisesti pitää
miettiä ja rohkean avoimesti:kumpi tarvitsee
tukea ja kannustavaa palutetta.Vahvan
kokemuksen ja taustan omaava kirjoittaja?
Vai sellainen uusi ja kokematon joka etsii
itseään kirjoittajana.Kokeilee siipiään.
Harjoitus tekee mestarin.Olen samaa mieltä.
Mutta sille harjoitukselle juuri rehti mutta positiivinen kannustus antaa energiaa.
Itse olen kirjoittanut Rakkausrunoja miesten pitkistä alushousuista lähtien.Aivan vain
viestinä,että Rakkausrunot ovat äärettömän laaja käsite,kokemus.
Ja miksi vastata kokeneen kirjoittajan upeisiin
runoihin kerta toisensa jälkeen:upea runo!
Vohan sen runon lukemisesta ja mitä
siitä saa,nauttia syvästi muutenkin.
Henkilökohtaiset kontaktit ihmiset yleensä
hoitaa sivistyneesti henkilökohtaisina.Niiden
tuominen julkisuuteen palstalla??Miten
se palstalla on rakentavaa tai myönteistä.
Rakkaus ja Rakkaurunot ovat ja saavat olla osin hapokas ja kirpeä kokemus.Samoin keskustelu
niistä.Erilaiset mielipiteet ei tapa
kehitystä,vaan takaavat sen.
Kivaa syksyä myös sinulle. - olipas hävytöntä
Muuan mies kirjoitti:
Olen kanssasi ihan samaa mieltä ja myös 50
palstalla olleena.
Sisäpiirillä on ikävä tapa kiistää sisäpiirin
olemassaolo.Kiistää sen negatiiviset vaikutukset.
Kiistää se tosiasia että on muodostunut tietty kulttuuri ja käytösmallit.
Joku uusi tulokas näkee eri silmin.Kuten
työpaikoillakin,uudet työntekijäåt tuovat uusia tuulia ja ideoita.Se on tervettä ja normaalia.
Yhtä normaalia,että siitä aina joku ärsyyntyy.
Kokee sen omissa vapiassaan,itsensä loukatuksi.
Minusta Rakkausrunopalstalle mahtuu runot,
palautteet ja keskustelu runoista laidasta
laitaan.Ja myös kskustelu palstasta.Se ei
myrkytä ilmaa,vaan puhdistaa.
Minua koskettavat upeat runot joita ei juurikaan
Lindan ja minun lisäksi muut kommentoi.
Ja siinä syy,miksi aiheesta pitää uskaltaa
keskustella.
Pitää muistaa että tänäin aloitteleva runojen kirjoittaja voi rehdin positiivisen palautteen
kautta olla huomenna mestari.Ei kyse ole
säälipisteistä,vaan kykyä nähdä asiat syvemmin.
Ei vain "musta Tuntuu" periaatteella.
Kuinkahan usein täällä annetaan muutama
räiskyvä palaute ja sen jälkeen laitetaan oma runo? Varmistetaan ikäänkuin palaute omalle
runolle?
Kyllä minusta aivan lähtökohtaisesti pitää
miettiä ja rohkean avoimesti:kumpi tarvitsee
tukea ja kannustavaa palutetta.Vahvan
kokemuksen ja taustan omaava kirjoittaja?
Vai sellainen uusi ja kokematon joka etsii
itseään kirjoittajana.Kokeilee siipiään.
Harjoitus tekee mestarin.Olen samaa mieltä.
Mutta sille harjoitukselle juuri rehti mutta positiivinen kannustus antaa energiaa.
Itse olen kirjoittanut Rakkausrunoja miesten pitkistä alushousuista lähtien.Aivan vain
viestinä,että Rakkausrunot ovat äärettömän laaja käsite,kokemus.
Ja miksi vastata kokeneen kirjoittajan upeisiin
runoihin kerta toisensa jälkeen:upea runo!
Vohan sen runon lukemisesta ja mitä
siitä saa,nauttia syvästi muutenkin.
Henkilökohtaiset kontaktit ihmiset yleensä
hoitaa sivistyneesti henkilökohtaisina.Niiden
tuominen julkisuuteen palstalla??Miten
se palstalla on rakentavaa tai myönteistä.
Rakkaus ja Rakkaurunot ovat ja saavat olla osin hapokas ja kirpeä kokemus.Samoin keskustelu
niistä.Erilaiset mielipiteet ei tapa
kehitystä,vaan takaavat sen.
Kivaa syksyä myös sinulle.Kas näin toimii sisäpiiri.
Mainitsee oikein nimeltä ihmisen,jonka vanavedessä hän kommentoi.
Miksi kaikkien pitäisi pitää niistä runoista,joista sinä ja Linda pidätte?
Sinun keskutelusi täällä ei ole puhdistanut ilmaa yhtään.
Olet morkannut ihmisiä,älyllisyyden puutteesta,ilmaissut tietosi jopa ulkoisesta habituksestakin.
Usko jo, tämä ei ole ole untuvikkojen paikka ollenkaan,niin kovaa peliä sinäkin pelaat palstan ihmisten selän takana,että olisit jo hiljaa!
Lainaan tekstiäsi
"Henkilökohtaiset kontaktit ihmiset yleensä
hoitaa sivistyneesti henkilökohtaisina.Niiden
tuominen julkisuuteen palstalla??Miten
se palstalla on rakentavaa tai myönteistä. "
Tee sinäkin niin, älä latele nimiä, ulkoisia ja henkisiä arvioita kenestäkään.
Tekstisi eivät parane, vaikka jokaiseen viestiin lisäätkin; mukavaa päivän jatkoa!
ei ollenkaan.
Ja muista,ärsyyntyminen on normaalia,tämäkin oli tekstissäsi! - Sivusta seuraaja
Muuan mies kirjoitti:
Olen kanssasi ihan samaa mieltä ja myös 50
palstalla olleena.
Sisäpiirillä on ikävä tapa kiistää sisäpiirin
olemassaolo.Kiistää sen negatiiviset vaikutukset.
Kiistää se tosiasia että on muodostunut tietty kulttuuri ja käytösmallit.
Joku uusi tulokas näkee eri silmin.Kuten
työpaikoillakin,uudet työntekijäåt tuovat uusia tuulia ja ideoita.Se on tervettä ja normaalia.
Yhtä normaalia,että siitä aina joku ärsyyntyy.
Kokee sen omissa vapiassaan,itsensä loukatuksi.
Minusta Rakkausrunopalstalle mahtuu runot,
palautteet ja keskustelu runoista laidasta
laitaan.Ja myös kskustelu palstasta.Se ei
myrkytä ilmaa,vaan puhdistaa.
Minua koskettavat upeat runot joita ei juurikaan
Lindan ja minun lisäksi muut kommentoi.
Ja siinä syy,miksi aiheesta pitää uskaltaa
keskustella.
Pitää muistaa että tänäin aloitteleva runojen kirjoittaja voi rehdin positiivisen palautteen
kautta olla huomenna mestari.Ei kyse ole
säälipisteistä,vaan kykyä nähdä asiat syvemmin.
Ei vain "musta Tuntuu" periaatteella.
Kuinkahan usein täällä annetaan muutama
räiskyvä palaute ja sen jälkeen laitetaan oma runo? Varmistetaan ikäänkuin palaute omalle
runolle?
Kyllä minusta aivan lähtökohtaisesti pitää
miettiä ja rohkean avoimesti:kumpi tarvitsee
tukea ja kannustavaa palutetta.Vahvan
kokemuksen ja taustan omaava kirjoittaja?
Vai sellainen uusi ja kokematon joka etsii
itseään kirjoittajana.Kokeilee siipiään.
Harjoitus tekee mestarin.Olen samaa mieltä.
Mutta sille harjoitukselle juuri rehti mutta positiivinen kannustus antaa energiaa.
Itse olen kirjoittanut Rakkausrunoja miesten pitkistä alushousuista lähtien.Aivan vain
viestinä,että Rakkausrunot ovat äärettömän laaja käsite,kokemus.
Ja miksi vastata kokeneen kirjoittajan upeisiin
runoihin kerta toisensa jälkeen:upea runo!
Vohan sen runon lukemisesta ja mitä
siitä saa,nauttia syvästi muutenkin.
Henkilökohtaiset kontaktit ihmiset yleensä
hoitaa sivistyneesti henkilökohtaisina.Niiden
tuominen julkisuuteen palstalla??Miten
se palstalla on rakentavaa tai myönteistä.
Rakkaus ja Rakkaurunot ovat ja saavat olla osin hapokas ja kirpeä kokemus.Samoin keskustelu
niistä.Erilaiset mielipiteet ei tapa
kehitystä,vaan takaavat sen.
Kivaa syksyä myös sinulle.Sinulla tuntuu olevan poliitikon kiero tapa kiertää asioita,etkö ole lukenut mitä tässä keskustelussa haetaan vai etkö vain ole ymmärtänyt?
Minun täytyy suoraan sanoa että sinun lipevä tapasi
"heikompien puolustajana" ei vetoa millään tavalla minuun ja tässäpä pari perustelua:
a)Sinulla tuntuu olevan suunnaton tarve tuoda itseäsi esille:Minä sitä,Minä tätä.
b)Tuossa taannoin suurisanaisesti pyytelit anteeksi
runo64:selta aiheuttamastasi hämmentelystä hänen runossaan.Täysin VÄÄRÄLTÄ HENKILÖLTÄ!OLetko yhtään miettinyt keitä kahta sinä todellisuudessa kirjoituksillasi loukkasit? Mietippä hetki sitä!Ehkäpä sinun olisi aiheellista kääntyä anteeksipyyntöinesi heidän puoleensa.
Että läpäläpä positiivisistä kannustuksista!
Ja on totista totta että tämä palsta tarvitsee ilmapiirin puhdistusta! - kaaru
Muuan mies kirjoitti:
Olen kanssasi ihan samaa mieltä ja myös 50
palstalla olleena.
Sisäpiirillä on ikävä tapa kiistää sisäpiirin
olemassaolo.Kiistää sen negatiiviset vaikutukset.
Kiistää se tosiasia että on muodostunut tietty kulttuuri ja käytösmallit.
Joku uusi tulokas näkee eri silmin.Kuten
työpaikoillakin,uudet työntekijäåt tuovat uusia tuulia ja ideoita.Se on tervettä ja normaalia.
Yhtä normaalia,että siitä aina joku ärsyyntyy.
Kokee sen omissa vapiassaan,itsensä loukatuksi.
Minusta Rakkausrunopalstalle mahtuu runot,
palautteet ja keskustelu runoista laidasta
laitaan.Ja myös kskustelu palstasta.Se ei
myrkytä ilmaa,vaan puhdistaa.
Minua koskettavat upeat runot joita ei juurikaan
Lindan ja minun lisäksi muut kommentoi.
Ja siinä syy,miksi aiheesta pitää uskaltaa
keskustella.
Pitää muistaa että tänäin aloitteleva runojen kirjoittaja voi rehdin positiivisen palautteen
kautta olla huomenna mestari.Ei kyse ole
säälipisteistä,vaan kykyä nähdä asiat syvemmin.
Ei vain "musta Tuntuu" periaatteella.
Kuinkahan usein täällä annetaan muutama
räiskyvä palaute ja sen jälkeen laitetaan oma runo? Varmistetaan ikäänkuin palaute omalle
runolle?
Kyllä minusta aivan lähtökohtaisesti pitää
miettiä ja rohkean avoimesti:kumpi tarvitsee
tukea ja kannustavaa palutetta.Vahvan
kokemuksen ja taustan omaava kirjoittaja?
Vai sellainen uusi ja kokematon joka etsii
itseään kirjoittajana.Kokeilee siipiään.
Harjoitus tekee mestarin.Olen samaa mieltä.
Mutta sille harjoitukselle juuri rehti mutta positiivinen kannustus antaa energiaa.
Itse olen kirjoittanut Rakkausrunoja miesten pitkistä alushousuista lähtien.Aivan vain
viestinä,että Rakkausrunot ovat äärettömän laaja käsite,kokemus.
Ja miksi vastata kokeneen kirjoittajan upeisiin
runoihin kerta toisensa jälkeen:upea runo!
Vohan sen runon lukemisesta ja mitä
siitä saa,nauttia syvästi muutenkin.
Henkilökohtaiset kontaktit ihmiset yleensä
hoitaa sivistyneesti henkilökohtaisina.Niiden
tuominen julkisuuteen palstalla??Miten
se palstalla on rakentavaa tai myönteistä.
Rakkaus ja Rakkaurunot ovat ja saavat olla osin hapokas ja kirpeä kokemus.Samoin keskustelu
niistä.Erilaiset mielipiteet ei tapa
kehitystä,vaan takaavat sen.
Kivaa syksyä myös sinulle....Minänoidan viestiä, että meillä kaikilla runoharrastajilla ei ole aikaa notkua täällä runopalstalla päiväkaudet, vaan meillä on työ ja muukin elämä. Tämä on vain harrastus muiden joukossa. Sinulla (Jarmo) ja Linda on aikaa päivystää palstaa. Itse sohaisit ampiaispesää, etkä kuitenkaan suostu ymmärtämään tilannetta vaikka kuinka moni yrittää sitä rautalangasta sitä sinulle vääntää. Itket Lindalle kuinka väärin ymmärretty olet.
Nyt olen päivystänyt tätä ja syy on sinun, haluan että ymmärrät, mutta kuten huomaan ei sitä ymmärrystä ole:(
"Henkilökohtaiset kontaktit ihmiset yleensä
hoitaa sivistyneesti henkilökohtaisina.Niiden
tuominen julkisuuteen palstalla??Miten
se palstalla on rakentavaa tai myönteistä. "
Noudatitko sinä omia sanojasi, kun laitoit meille tuhdille rouville tarkoitetun kirjeesi Lindan välitykseen???
En kuulu sisäpiiriin enkä ole koskaan kuulunut, meniskö jo jakeluun.... Muuan mies kirjoitti:
Olen kanssasi ihan samaa mieltä ja myös 50
palstalla olleena.
Sisäpiirillä on ikävä tapa kiistää sisäpiirin
olemassaolo.Kiistää sen negatiiviset vaikutukset.
Kiistää se tosiasia että on muodostunut tietty kulttuuri ja käytösmallit.
Joku uusi tulokas näkee eri silmin.Kuten
työpaikoillakin,uudet työntekijäåt tuovat uusia tuulia ja ideoita.Se on tervettä ja normaalia.
Yhtä normaalia,että siitä aina joku ärsyyntyy.
Kokee sen omissa vapiassaan,itsensä loukatuksi.
Minusta Rakkausrunopalstalle mahtuu runot,
palautteet ja keskustelu runoista laidasta
laitaan.Ja myös kskustelu palstasta.Se ei
myrkytä ilmaa,vaan puhdistaa.
Minua koskettavat upeat runot joita ei juurikaan
Lindan ja minun lisäksi muut kommentoi.
Ja siinä syy,miksi aiheesta pitää uskaltaa
keskustella.
Pitää muistaa että tänäin aloitteleva runojen kirjoittaja voi rehdin positiivisen palautteen
kautta olla huomenna mestari.Ei kyse ole
säälipisteistä,vaan kykyä nähdä asiat syvemmin.
Ei vain "musta Tuntuu" periaatteella.
Kuinkahan usein täällä annetaan muutama
räiskyvä palaute ja sen jälkeen laitetaan oma runo? Varmistetaan ikäänkuin palaute omalle
runolle?
Kyllä minusta aivan lähtökohtaisesti pitää
miettiä ja rohkean avoimesti:kumpi tarvitsee
tukea ja kannustavaa palutetta.Vahvan
kokemuksen ja taustan omaava kirjoittaja?
Vai sellainen uusi ja kokematon joka etsii
itseään kirjoittajana.Kokeilee siipiään.
Harjoitus tekee mestarin.Olen samaa mieltä.
Mutta sille harjoitukselle juuri rehti mutta positiivinen kannustus antaa energiaa.
Itse olen kirjoittanut Rakkausrunoja miesten pitkistä alushousuista lähtien.Aivan vain
viestinä,että Rakkausrunot ovat äärettömän laaja käsite,kokemus.
Ja miksi vastata kokeneen kirjoittajan upeisiin
runoihin kerta toisensa jälkeen:upea runo!
Vohan sen runon lukemisesta ja mitä
siitä saa,nauttia syvästi muutenkin.
Henkilökohtaiset kontaktit ihmiset yleensä
hoitaa sivistyneesti henkilökohtaisina.Niiden
tuominen julkisuuteen palstalla??Miten
se palstalla on rakentavaa tai myönteistä.
Rakkaus ja Rakkaurunot ovat ja saavat olla osin hapokas ja kirpeä kokemus.Samoin keskustelu
niistä.Erilaiset mielipiteet ei tapa
kehitystä,vaan takaavat sen.
Kivaa syksyä myös sinulle.Tosin et vastannut minulle,
kuten yleensä tehdään, kun ketjuun tullaan,
mutta siihen on näköjään totuttava.
Tahdon sanoa.....
Olet ilmoittautunut "heikompien runoilijoiden" kannustajaksi.
Miten siis on mahdollista että
sivulta 7 lähtien sivulle 1
on 26 kommentoimatonta runoa?
Eivätkö he kaivanneet mielestäsi kommenttia?
Ja koska mainitsit tuon alushousurunosi,
otan sen vielä käsittelyyn.
Olen lukenut vastaavanlaisen,
hieman erisanoin kirjoitetun pakinan
erään aikakauslehden sivulta???
Tosi asia on, että voimme jatkaa tätä
vaikka kuinka pitkään ja niin
varmasti tapahtuukin,
jos vain puolustat itseäsi,
etkä näe miten "sokeana"
itse tietä kuljet ja teet eritavoin,
kun kirjoituksissasi annat ymmärtää.- Muuan mies
Sivusta seuraaja kirjoitti:
Sinulla tuntuu olevan poliitikon kiero tapa kiertää asioita,etkö ole lukenut mitä tässä keskustelussa haetaan vai etkö vain ole ymmärtänyt?
Minun täytyy suoraan sanoa että sinun lipevä tapasi
"heikompien puolustajana" ei vetoa millään tavalla minuun ja tässäpä pari perustelua:
a)Sinulla tuntuu olevan suunnaton tarve tuoda itseäsi esille:Minä sitä,Minä tätä.
b)Tuossa taannoin suurisanaisesti pyytelit anteeksi
runo64:selta aiheuttamastasi hämmentelystä hänen runossaan.Täysin VÄÄRÄLTÄ HENKILÖLTÄ!OLetko yhtään miettinyt keitä kahta sinä todellisuudessa kirjoituksillasi loukkasit? Mietippä hetki sitä!Ehkäpä sinun olisi aiheellista kääntyä anteeksipyyntöinesi heidän puoleensa.
Että läpäläpä positiivisistä kannustuksista!
Ja on totista totta että tämä palsta tarvitsee ilmapiirin puhdistusta!Runopoika veti pois loukkaantuneena runonsa,koska
siinä keskityttiin muuhun kuin hänen runoonsa.
Koska kaikki alkoi vstauksestani eräälle toiselle toiselle henkilölle,katsoin olevani syyllinen
ja pyysin anteeksi sitä.Hän vastasi että
asia on loppuun käsitelty.
Keskustellen koetan kovasti pyytää anteeksi.
Vedoten toki siihen,etä sanomisiani on vedetty irti asiayhteyksistä,mihin ne liittyi alunperin.
Jos minulla olisi kamala tarve tuoda itseäni
esiin,avauksillahan se tehdään.Oletkos
tavannut avauksiani?
Eivät ketkään tämän palstan kirjoittajat ole
heikkoja.Jokainen runon tänne kirjoittava
on vahva.Rohkea.
Minusta tässä keskustelussa on se ikävä
puoli,että osa tärkeää materiaalia on historiaa.
Joka on kirjoittajansa kanssa sovittu ja
loppuunkäsitelty.
Nyt on lyömäaseeksi otettu joitakin osia sieltä.
Ei oikein tunnu hyvältä.
Onko minulla sinusta oikeus puolustautua? - Muuan mies
kaaru kirjoitti:
...Minänoidan viestiä, että meillä kaikilla runoharrastajilla ei ole aikaa notkua täällä runopalstalla päiväkaudet, vaan meillä on työ ja muukin elämä. Tämä on vain harrastus muiden joukossa. Sinulla (Jarmo) ja Linda on aikaa päivystää palstaa. Itse sohaisit ampiaispesää, etkä kuitenkaan suostu ymmärtämään tilannetta vaikka kuinka moni yrittää sitä rautalangasta sitä sinulle vääntää. Itket Lindalle kuinka väärin ymmärretty olet.
Nyt olen päivystänyt tätä ja syy on sinun, haluan että ymmärrät, mutta kuten huomaan ei sitä ymmärrystä ole:(
"Henkilökohtaiset kontaktit ihmiset yleensä
hoitaa sivistyneesti henkilökohtaisina.Niiden
tuominen julkisuuteen palstalla??Miten
se palstalla on rakentavaa tai myönteistä. "
Noudatitko sinä omia sanojasi, kun laitoit meille tuhdille rouville tarkoitetun kirjeesi Lindan välitykseen???
En kuulu sisäpiiriin enkä ole koskaan kuulunut, meniskö jo jakeluun....Mitä kautta viesti tuli,siihen en ota kantaa.
Olen 2 teinin isä yksinään ja lyhyt on
aika koneella. Lindan olemisia en tässä
yhteydessä arvioi.
Olin aikaisemmin 50 ja siellä
nämä keskustelut todella käy samaa rataa.
Runoistasi ja sinusta sitä kautta saamastani
kuvasta olen kertonut,siihen en palaa.
Gallerioita tai E mail osoitteita en
jatkossakaan tutki.Tämän
yhden viestin tiettyä kautta teille
lähetin jotta asiat käytäisiin ilman
julkista riepottelua.Koska asiayhteydet
on poissa.
Koetan jatkossa roikkua täällä vähemmän. - anteeksi että olen...
Muuan mies kirjoitti:
Runopoika veti pois loukkaantuneena runonsa,koska
siinä keskityttiin muuhun kuin hänen runoonsa.
Koska kaikki alkoi vstauksestani eräälle toiselle toiselle henkilölle,katsoin olevani syyllinen
ja pyysin anteeksi sitä.Hän vastasi että
asia on loppuun käsitelty.
Keskustellen koetan kovasti pyytää anteeksi.
Vedoten toki siihen,etä sanomisiani on vedetty irti asiayhteyksistä,mihin ne liittyi alunperin.
Jos minulla olisi kamala tarve tuoda itseäni
esiin,avauksillahan se tehdään.Oletkos
tavannut avauksiani?
Eivät ketkään tämän palstan kirjoittajat ole
heikkoja.Jokainen runon tänne kirjoittava
on vahva.Rohkea.
Minusta tässä keskustelussa on se ikävä
puoli,että osa tärkeää materiaalia on historiaa.
Joka on kirjoittajansa kanssa sovittu ja
loppuunkäsitelty.
Nyt on lyömäaseeksi otettu joitakin osia sieltä.
Ei oikein tunnu hyvältä.
Onko minulla sinusta oikeus puolustautua?"Jos minulla olisi kamala tarve tuoda itseäni
esiin,avauksillahan se tehdään.Oletkos
tavannut avauksiani?"
Anteeksi vain, mutta avauksilla ei ole tarkoitus tuoda itseä esille, vaan yleensä tällä palstalla runoja tai palstan tilaa, kuten nytkin on hienosti tehty.
Ja miksi tilanteet yleensäkin ajatuvat siihen, että pitää pyydellä anteeksi... eikö voisi ensin ajatella, ja kirjoittaa sitten vasta. - sivusta seurannut 2
Muuan mies kirjoitti:
Mitä kautta viesti tuli,siihen en ota kantaa.
Olen 2 teinin isä yksinään ja lyhyt on
aika koneella. Lindan olemisia en tässä
yhteydessä arvioi.
Olin aikaisemmin 50 ja siellä
nämä keskustelut todella käy samaa rataa.
Runoistasi ja sinusta sitä kautta saamastani
kuvasta olen kertonut,siihen en palaa.
Gallerioita tai E mail osoitteita en
jatkossakaan tutki.Tämän
yhden viestin tiettyä kautta teille
lähetin jotta asiat käytäisiin ilman
julkista riepottelua.Koska asiayhteydet
on poissa.
Koetan jatkossa roikkua täällä vähemmän.nyt on turha ruveta huopaamaan kun verkot on jo sotkussa.
Miksi veditkään Lindan tähän keskusteluun,kai siihen oli joku syy? - Muuan mies
marinfrist kirjoitti:
Tosin et vastannut minulle,
kuten yleensä tehdään, kun ketjuun tullaan,
mutta siihen on näköjään totuttava.
Tahdon sanoa.....
Olet ilmoittautunut "heikompien runoilijoiden" kannustajaksi.
Miten siis on mahdollista että
sivulta 7 lähtien sivulle 1
on 26 kommentoimatonta runoa?
Eivätkö he kaivanneet mielestäsi kommenttia?
Ja koska mainitsit tuon alushousurunosi,
otan sen vielä käsittelyyn.
Olen lukenut vastaavanlaisen,
hieman erisanoin kirjoitetun pakinan
erään aikakauslehden sivulta???
Tosi asia on, että voimme jatkaa tätä
vaikka kuinka pitkään ja niin
varmasti tapahtuukin,
jos vain puolustat itseäsi,
etkä näe miten "sokeana"
itse tietä kuljet ja teet eritavoin,
kun kirjoituksissasi annat ymmärtää.Tuo miesten pitkät alushousut runoni
syntyi ihan tässä ja nyt ja 100% omana.
Olen pahoillni,jos joku samankaltainen on
ollut jossain.En koskaan kopioi runojani
yhtään mistään.
Olen yksin 2 teiniä hoitava isä,minulla
ei ole aikaa runoavauksiin tai moniin
palautteisiin.Mutta pyrin vastaamaan
hyviin ja vähän luettui8hin runoihin.
Rehellisesti mutta positiivisesti.
Käytän toki oikeuttani puolustaa itseäni.
mutta monissa runoissa ja palutteissa olen todennut olevani herkkä ja heikko mies.
Surullinen.Itkevä.Masentunut.Iloinen.
Eli varmasti teen virheitä ja
virhearvioita.Enkä varmasti ole
sokea.Miten miä ihmisenä kuljen?
Sitä en rupea julkisesti arvioimaan.
Täällä ja tässä keskustelussa varmaan
olen syyllistynyt ylilyönteihin ja
loukkaamiseen.Sinua Kaarua ja noitaa
kohtaan.Mutta silti se asia pitäisdi
keskustella siinä yhteydessä,mihin
se liittyi siinä avauksessa.
Ja siihn pyrin saattamalla sitä omaa reittiä tiedon,ajatukseni teille.Ilman
julkista riepottelua.Koska nyt ei ole
mitään,mistä asiat voi konkretisoida.
Mutta kskityn jtkossa muualle,niin myrsky laantuu. - Muuan mies
sivusta seurannut 2 kirjoitti:
nyt on turha ruveta huopaamaan kun verkot on jo sotkussa.
Miksi veditkään Lindan tähän keskusteluun,kai siihen oli joku syy?Esimerkin omaisesti,koska olemme olleet monessa
aloituksessa kahdestaan.
Hienoja runoja joita olisi voinut moni kommentoida
ja ihastella.
Uskon että Linda on ihan omissa ja puhtaissa
vesissään ja elämässään,niin kuin ennenkin.
Ja luultavasti hänen linja säilyy ihan samana
kuin tähänkin saakka.
Millään muulla tavoin Linda ei
tähän asiaan liity.Tai ole muuta syytä. - Muuan mies
anteeksi että olen... kirjoitti:
"Jos minulla olisi kamala tarve tuoda itseäni
esiin,avauksillahan se tehdään.Oletkos
tavannut avauksiani?"
Anteeksi vain, mutta avauksilla ei ole tarkoitus tuoda itseä esille, vaan yleensä tällä palstalla runoja tai palstan tilaa, kuten nytkin on hienosti tehty.
Ja miksi tilanteet yleensäkin ajatuvat siihen, että pitää pyydellä anteeksi... eikö voisi ensin ajatella, ja kirjoittaa sitten vasta.Mitä runoavaaja hakee?
Kiitosta vai rehtiä palautetta?
Ja miten tietää,mitä kukin avaaja
eniten odottaa?
Aina olen tässä ja nyt hengessä kirjoittanut aiheeseen soveliaan runon.
Sponttaanisti.
Ja sitten antanut reilun palautteen.
Kovasti harvoin on ollut tarvetta anteeksipyyntöön.Jos on ollut,
olen pyytänyt anteeksi.
Virheitä on tapana pyytää anteeksi.
Jos runon miettii ja se ei ole sponttaani,
se ei ole enää runo,vaan tarina. - Minänoita
Muuan mies kirjoitti:
Mitä kautta viesti tuli,siihen en ota kantaa.
Olen 2 teinin isä yksinään ja lyhyt on
aika koneella. Lindan olemisia en tässä
yhteydessä arvioi.
Olin aikaisemmin 50 ja siellä
nämä keskustelut todella käy samaa rataa.
Runoistasi ja sinusta sitä kautta saamastani
kuvasta olen kertonut,siihen en palaa.
Gallerioita tai E mail osoitteita en
jatkossakaan tutki.Tämän
yhden viestin tiettyä kautta teille
lähetin jotta asiat käytäisiin ilman
julkista riepottelua.Koska asiayhteydet
on poissa.
Koetan jatkossa roikkua täällä vähemmän.Siis nimenomaan Lindan kauttahan
minäkin postia sain vaikka
minulla on kyllä osoite
ihan julkisesti galleriassa levällään.
Tältä keskustelulta totisesti
olisi säästytty kun olisit
ottanut yhteyttä tämän ym
"avauksien" tiimoilta henk.koht!
Ja totuuden nimissä on
harkinnassa palstalta pois
jääminen, joka ilmeisesti on
ollut hakusessa näillä
muutamilla sohaisuilla?
No voin kertoa että se ei
ole enään kaukana.
Joten voit huoletta jatkaa
roikkumistasi minun puolestani,
minulle olet ainakin saanut
jo välirikkoja tällä
foorumilla aikaiseksi!
Että pojot siitä!
Terveisin: Tuhti tuohtunut Noita! - Muuan mies
Minänoita kirjoitti:
Siis nimenomaan Lindan kauttahan
minäkin postia sain vaikka
minulla on kyllä osoite
ihan julkisesti galleriassa levällään.
Tältä keskustelulta totisesti
olisi säästytty kun olisit
ottanut yhteyttä tämän ym
"avauksien" tiimoilta henk.koht!
Ja totuuden nimissä on
harkinnassa palstalta pois
jääminen, joka ilmeisesti on
ollut hakusessa näillä
muutamilla sohaisuilla?
No voin kertoa että se ei
ole enään kaukana.
Joten voit huoletta jatkaa
roikkumistasi minun puolestani,
minulle olet ainakin saanut
jo välirikkoja tällä
foorumilla aikaiseksi!
Että pojot siitä!
Terveisin: Tuhti tuohtunut Noita!Minä nyt en edellenkään Lindaa millään tavoin
sekoita tähän.Enkä kenenkään gallerioita
tai E maileja tutki.Vastailin täällä olessani
runolla runoihin.Ja niissä ei osoitteita tai
galleria sivua tarvita.
Eli en ole ikinä avannut snunkaan galleriaa tai tietojasi tutkinut.Runojasi olen lukenut,koska
rakkausrunopalstalla olen runoista lähinnä kiinnostunut ja että jokainen kirjoittaja saisi huomiota jotenkin.
Jonakin päivänä,kun taustatietoa saat,ymmärrät
paremmin mitä ajan takaa.Nyt olet ja aivan syystä ,tuohtunut.Sitä en kiellä tai vähättele.
Olen hyvin pahoillani tietenkin.
Uskon että nuo välirikot oikenevat
ja voit täällä jatkaa. Muuan mies kirjoitti:
Tuo miesten pitkät alushousut runoni
syntyi ihan tässä ja nyt ja 100% omana.
Olen pahoillni,jos joku samankaltainen on
ollut jossain.En koskaan kopioi runojani
yhtään mistään.
Olen yksin 2 teiniä hoitava isä,minulla
ei ole aikaa runoavauksiin tai moniin
palautteisiin.Mutta pyrin vastaamaan
hyviin ja vähän luettui8hin runoihin.
Rehellisesti mutta positiivisesti.
Käytän toki oikeuttani puolustaa itseäni.
mutta monissa runoissa ja palutteissa olen todennut olevani herkkä ja heikko mies.
Surullinen.Itkevä.Masentunut.Iloinen.
Eli varmasti teen virheitä ja
virhearvioita.Enkä varmasti ole
sokea.Miten miä ihmisenä kuljen?
Sitä en rupea julkisesti arvioimaan.
Täällä ja tässä keskustelussa varmaan
olen syyllistynyt ylilyönteihin ja
loukkaamiseen.Sinua Kaarua ja noitaa
kohtaan.Mutta silti se asia pitäisdi
keskustella siinä yhteydessä,mihin
se liittyi siinä avauksessa.
Ja siihn pyrin saattamalla sitä omaa reittiä tiedon,ajatukseni teille.Ilman
julkista riepottelua.Koska nyt ei ole
mitään,mistä asiat voi konkretisoida.
Mutta kskityn jtkossa muualle,niin myrsky laantuu.Sitä täällä nyt tehdään, puolustetaan sitä,
että mekö, minänoita, kaaru ja minä olemme syyllisiä siihen, että runoja
kommentoidaan liian vähän sinun mielestäsi?
Miksi kohdistat kysymyksesi ja arvostelusi
juuri niissä ketjuissa, joissa me olemme?
Saatumaltko, tahallasi, vai vahingossa.
Minä "roikun" palstalla paljon,
myöskin kommentoin paljon ja näyn
ilmeisesti nyt liian paljon,
eli ärsytyskynnys on ylittynyt.- anteeksi että olen
Muuan mies kirjoitti:
Mitä runoavaaja hakee?
Kiitosta vai rehtiä palautetta?
Ja miten tietää,mitä kukin avaaja
eniten odottaa?
Aina olen tässä ja nyt hengessä kirjoittanut aiheeseen soveliaan runon.
Sponttaanisti.
Ja sitten antanut reilun palautteen.
Kovasti harvoin on ollut tarvetta anteeksipyyntöön.Jos on ollut,
olen pyytänyt anteeksi.
Virheitä on tapana pyytää anteeksi.
Jos runon miettii ja se ei ole sponttaani,
se ei ole enää runo,vaan tarina.Kun tänne itsekukuin joskus runonsa laittaa näkösälle, niin arvelen, että siitä runosta haluaisi palautetta yleensä.
Ei ole tarkoituskaan koettaa ottaa selville sitä, mitä toinen haluaa, vaan olla rehellinen mielipiteessään.
Mielistely on asia erikseen, ja siitä tuskin kukaan pitää.
Runohan syntyy tunnetilassa; jokin mieltä askarruttava asia halutaan tiivistää -tuoda oleelliset seikat esille.
Siinä tulee kiinnitettyä huomoita rytmitykseen ja sanamuotoihin siksi, että runo olisi ymmärrettävä ja tarpeeksi pelkistetty sekä helppolukuinen. Sisältö voi olla silti todella rikas.
Jokaisella on varmasti oma tapansa runontekoon. Ehkä kaikilta runo ei synny niin helposti, vaan pidemmän ajan kuluessa täydentäen. Kuka sanoo, mikä on oikea tapa synnyttää runo? - Muuan mies
marinfrist kirjoitti:
Sitä täällä nyt tehdään, puolustetaan sitä,
että mekö, minänoita, kaaru ja minä olemme syyllisiä siihen, että runoja
kommentoidaan liian vähän sinun mielestäsi?
Miksi kohdistat kysymyksesi ja arvostelusi
juuri niissä ketjuissa, joissa me olemme?
Saatumaltko, tahallasi, vai vahingossa.
Minä "roikun" palstalla paljon,
myöskin kommentoin paljon ja näyn
ilmeisesti nyt liian paljon,
eli ärsytyskynnys on ylittynyt.Tiedät varsin hyvin että pidän runoistasi ja luen ne kaikki.Ja että sitä kautta kunnioitan sinua
ihmisenä.
Se jos en anna runoihisi palautetta,ei tarkoita etten lukisi,tai pitäisi niistä.Jokaisesta.
Lähinnä tämä keskustelu koskee runoa jonka
runopoika posti.Se sisällä syntyi keskustelu
eräästä kommntistani.Asia on runopojankanssa julkisesti sovittu.
Mistään muusta aloitteesta ei ole kyse.
Kaaru loukkaantui kun arvioin häntä
omassa aloituksessaan.Mutta tein sen hänen runojensa pohjalta ja vältin imartelua.
Mistään muusta ei ole kyse.
Millään muotoa et ainakaan minua ole ärsyttänyt.Päin vastoin.Ja sen
kyllä tiedät. - Muuan mies
anteeksi että olen kirjoitti:
Kun tänne itsekukuin joskus runonsa laittaa näkösälle, niin arvelen, että siitä runosta haluaisi palautetta yleensä.
Ei ole tarkoituskaan koettaa ottaa selville sitä, mitä toinen haluaa, vaan olla rehellinen mielipiteessään.
Mielistely on asia erikseen, ja siitä tuskin kukaan pitää.
Runohan syntyy tunnetilassa; jokin mieltä askarruttava asia halutaan tiivistää -tuoda oleelliset seikat esille.
Siinä tulee kiinnitettyä huomoita rytmitykseen ja sanamuotoihin siksi, että runo olisi ymmärrettävä ja tarpeeksi pelkistetty sekä helppolukuinen. Sisältö voi olla silti todella rikas.
Jokaisella on varmasti oma tapansa runontekoon. Ehkä kaikilta runo ei synny niin helposti, vaan pidemmän ajan kuluessa täydentäen. Kuka sanoo, mikä on oikea tapa synnyttää runo?Mietippä:pitääkö runopalstan runo olla viimeisen päälle rakenneltu? Vai saako se lukijoiden mielestä ollakkin vähän virheellinen,jopa kirjoitusvirheitä?
Eli että lukija tapaa siitä aitouden ja sponttaanisuuden.
Eli moni kirjoittaja ei niinkään tahdo ulkoasusta komenttia,kuin tavasta kirjoittaa ja sisällöstä?
Ja miten vetää raja,mikä on tarkoituksellisesti
mielyttäväksi kirjoitettu runo? Ja missä on
sponttaania tunnetta ja aitoutta?
Kyllähän se inspiraatio lopulta kai on
se runon sielu.Kun se iskee,niin runo
itsessään syntyy hetkessä.
Minulle musiikki,esim Juice,on tapa synnyttää
runo,mutta jokaisella on oma tapansa.
Ei absoluuttista oikeaa tapaa ole.Jokainen
varmaan etsii oman tavan.Ja löytää.
Mutta etenkin uusi kirjoittaja kyllä varmasti kaipaa juuri kommenttia ja rehtiä sellaista.
Jotta voi kehittää itseään ja runoaan. - Minänoita
Muuan mies kirjoitti:
Minä nyt en edellenkään Lindaa millään tavoin
sekoita tähän.Enkä kenenkään gallerioita
tai E maileja tutki.Vastailin täällä olessani
runolla runoihin.Ja niissä ei osoitteita tai
galleria sivua tarvita.
Eli en ole ikinä avannut snunkaan galleriaa tai tietojasi tutkinut.Runojasi olen lukenut,koska
rakkausrunopalstalla olen runoista lähinnä kiinnostunut ja että jokainen kirjoittaja saisi huomiota jotenkin.
Jonakin päivänä,kun taustatietoa saat,ymmärrät
paremmin mitä ajan takaa.Nyt olet ja aivan syystä ,tuohtunut.Sitä en kiellä tai vähättele.
Olen hyvin pahoillani tietenkin.
Uskon että nuo välirikot oikenevat
ja voit täällä jatkaa.Ei olekkaan siitä voinko
jatkaa täällä vaan haluanko
enään jatkaa..
Ja voinpa tässä suorilla
sanoa että sitä tahtoa ei
ainakaan tällähetkellä ole!
Lahjoitan kommentaattorini
toki vain jos he itse niin haluavat,
näille joiden runoissa käydään
vähemmän kuin esim minun runoissani.
Kaikesta huolimatta olen iloinen
että tämä keskustelu on käyty! - anteeksi että...
Muuan mies kirjoitti:
Mietippä:pitääkö runopalstan runo olla viimeisen päälle rakenneltu? Vai saako se lukijoiden mielestä ollakkin vähän virheellinen,jopa kirjoitusvirheitä?
Eli että lukija tapaa siitä aitouden ja sponttaanisuuden.
Eli moni kirjoittaja ei niinkään tahdo ulkoasusta komenttia,kuin tavasta kirjoittaa ja sisällöstä?
Ja miten vetää raja,mikä on tarkoituksellisesti
mielyttäväksi kirjoitettu runo? Ja missä on
sponttaania tunnetta ja aitoutta?
Kyllähän se inspiraatio lopulta kai on
se runon sielu.Kun se iskee,niin runo
itsessään syntyy hetkessä.
Minulle musiikki,esim Juice,on tapa synnyttää
runo,mutta jokaisella on oma tapansa.
Ei absoluuttista oikeaa tapaa ole.Jokainen
varmaan etsii oman tavan.Ja löytää.
Mutta etenkin uusi kirjoittaja kyllä varmasti kaipaa juuri kommenttia ja rehtiä sellaista.
Jotta voi kehittää itseään ja runoaan.Ulkoista täydellisyyttä en tarkoita,
mutta kohteliaisuutta toisia lukijoita kohtaan
on edes yrittää kirjoittaa ymmärrettävää kieltä, ja onhan se kuitenkin ihan sivistykseenkin liittyvä seikka. ;)
(Eihän kirjoitusvirheille mitään mahda...)
... "tarkoituksellisesti miellyttäväksi kirjoitettu runo"? hmmm...??
-Kuka haluaisi kirjoittaa vain miellyttääkseen? Tuskin kirjoittaminen silloin olisi aitoa ja teeskentelemätöntä...
____
Rehtiä runoutta, tietysti! - Muuan mies
anteeksi että... kirjoitti:
Ulkoista täydellisyyttä en tarkoita,
mutta kohteliaisuutta toisia lukijoita kohtaan
on edes yrittää kirjoittaa ymmärrettävää kieltä, ja onhan se kuitenkin ihan sivistykseenkin liittyvä seikka. ;)
(Eihän kirjoitusvirheille mitään mahda...)
... "tarkoituksellisesti miellyttäväksi kirjoitettu runo"? hmmm...??
-Kuka haluaisi kirjoittaa vain miellyttääkseen? Tuskin kirjoittaminen silloin olisi aitoa ja teeskentelemätöntä...
____
Rehtiä runoutta, tietysti!Ihminen on katsos ihminen ja on mukava saada paljon palautetta ja positiivista.Silloin herkästi runoa kirjoittaessa ajattelee painoitteisesti liikaa sitä mielyttävää runokuosia.
En tarkoita että se on yleistä.Mutta ehkä joskus.
Toki runon pitää aina olla rehtiä.
Olen samaa mieltä. - Muuan mies
Minänoita kirjoitti:
Ei olekkaan siitä voinko
jatkaa täällä vaan haluanko
enään jatkaa..
Ja voinpa tässä suorilla
sanoa että sitä tahtoa ei
ainakaan tällähetkellä ole!
Lahjoitan kommentaattorini
toki vain jos he itse niin haluavat,
näille joiden runoissa käydään
vähemmän kuin esim minun runoissani.
Kaikesta huolimatta olen iloinen
että tämä keskustelu on käyty!Ennen muuta toivon tietenkin että jatkat ja että suhteesi ihmisiin säilyvät.Jos tässä on
roisto ollut,minä se olen ollut,joten ei syytä muualle kantaa mitään.
Toivon että jatkat ja varmaan inspiraatiota
löytyy taas.
- kaaru
Kiitos Mari keskustelun avauksesta. Olen kanssasi asioista samaa mieltä eikä tuohon ole nyt paljon lisättävää.
Kuitenkin sanon jotakin, itse tuohduin tuosta toisen runon sisälle laitetusta tekstistä, missä runon aloittajaa lohdutettiin ja kerrottiin ettei kannata välittää jos ei kommentoida, koska täällä on ns. Hiekkalaatikko. Harmittaa, että en ottanut talteen tuota ketjua itselleni, koska runonaloittaja poisti sen itse. Tuota runonaloittajaa olin kyllä itse kommentoinut aina, oisko yksi jäänyt väliin.
Tuo minun mukaantulo sai tuntemattoman ihmisen lausumaan minulle, että "et älä odota siirappia jatkossakaan"
Niinpä tuntui tyrmistyttävältä, että tämä sama ihminen tuli kehumaan minua runossani Yksin.
”Ja on tutustumisen arvinen tuo Kaaru.
Hän on myös kovia kokennut ja ihminen
myös isolla iillä.
Hänestä varmaan löydät runoystävän jolla
on vilpittömyyttä ja isoa sydäntä. ”
Toisena päivänä toista ja toisena toista. Oliko tämä erään ihmisen suojelua tai ei. Mutta olen koko ikäni inhonnut ihmisiä, jotka edessäpäin mielistelevät ja selän käännettyä iskevät puukolla selkääni. Mikä on ihminen, joka ei pysty kasvotusten ja jos sitä mahdollisuutta ole, sähköpostilla selvittämään mistä on kysymys. Kuka meistä on täydellinen, valitettavasti en minäkään. Mutta tuntematon ihminen puhuu minusta aivan kuin luodakseen kuvan siitä että tunnemme. Toki runoista oppii toista tuntemaan, mutta ei kaikkea. Olen avoin ja niin haluan muidenkin minua kohtelevan.
Nyt tämä ihminen vieläkään ei uskaltanut laittaa postiaa suoraa meille kolmelle tuhdille rouvalle, vaan laittoi toisen ihmisen kautta. Naurettavaa, ensin henkiset iskut ja sitten vielä fyysiset. Ja missä oli tämä aikaisemmin puolustamani ihminen, joka ei tullut keskusteluun mukaan vaan seurasi sivusta keskustelua ja ”ehkä antoi ohjeita” Meillä kahdella tuhdilla rouvalla on sähköpostiosoitteet selvästi nähtävillä, siinä ei nyt se osoite ollut hukassa.
Jos minä runossani ”Yksin” kerroin tuntemuksiani, niin auttoiko tilannetta sinne miehen oman seurapiirin mukaantulo haleineen.
Sitten hän vielä kirjoittaa mutkien kautta meille tarkoitetussa postissaan, että mielestäni he nyt ymmärtävät minua väärin
Olen kirjoitellut paljon Suomi24:n Imatran palstalla paljon, saanut sieltä hyvää ja huonoa. Kun tämän palstan löysin, kuvittelin täällä oleva rakkauden hengen. Minulla on kirjoittamisen palo, puran sillä itseäni enkä odota keneltäkään mitään. Se mitä vastinetta saan, toivon se tuleva sydämestä ei kenenkään pakosta eikä mielistelystä. Näin minäkin itse toimin ja toivon toisilta samoin.
Meidän on puhuttava lähimäisistämme samalla tavalla kuin tahdomme heidän puhuvan meistä.
Tämä tuhti rouva istuu täällä hiekkalaatikolla ilman tikkukaramelliä ja kiittää Noitaa ja Maria sanoista. Yksin en ole, olette kanssani ystävät- Muuan mies
En käy henkilöiden gallerioita tutkimassa,joten
siellä olevia tietoja en tunne.
"Älä odota siirappia jatkossakaan" liittyi siihen
keskusteluun,että paljon hienoja runoja jää ilman kommenttia.
Eräs henkilö totesi olevansa lauantai iltana yksinäinen,Ja minä kirjoitin että me kaikki tässä avauksessa ollaan ystäviäsi.Et ole yksin.Hän
antoi siihen kiitollisen palautteen minulle.
Runojen perusteella olen Kaarusta saanut hyvän kuvan ja totesin hänellä olevan sitä kautta sydäntä runoystäväksi.Mihin sitten vetää
sen rajan tukea yksinäisyydestä kärsivää ihmistä ja makeilun???Eikö tilanne sanele yhtään?
Minä aijon jatkossakin kaikki Kaarun runot
lukea.Hän kirjoittaa hyvää runoa josta pidän.
Eli se on joka päivä ihan sama.
Tuo hiekkalaatikko on kiistämättä voimakas
ilmaisu,mutta niitä joka palstalle
muodostuu.Ja joka palstalla niistä aika
ajoin keskustellaan.
Tämä sama kuvio siis on joka palstalla.
Tuolla 50 palstalla vähintään kerran viikossa.Uusia kirjoittajia tuli palstalle.Uusia runoja.Keskustelu aina puhdistaa ilmaa.
Minun sanomisia ei saisi oikeen vetää erilleen asiayhteyksistä ja lyödä minua niillä
sitten.Kokonaisuus mihin ne ovat liittyneet on tärkeää sekin.
Tuossa aloituksessa käytyä keskustelua pyysin anteeksi,joka siis poistettiin,pyysin anteeksi ja otin syyt itselleni täysin.Joten se asia on loppuun käsitelty.
Mutta ikävää jos sieltä kaivetaan esiin yksittäisiä ilmaisuja,vailla kokonaisuutta.
Siten on helppo osittaa sormella,mutta onko se kohtuullista?
Itse tahdoin väylän jolla saan teille mielipiteeni,ilman julkista riepottelua.
Ja juuri siksi,että asiayhteydet on
kadonneet ja julkisuudessa keskustelu
menee vääristyneeksi.Ei ole olemassa sitä
kokonaisuutta.
Itse koen tilanteen sinä mielessä juuri
kohtuuttomaksi,että jotakin kirjoittamaani
otetaan esiin irrallisena ja se voidaan
liimata mihin yhteyteen tahansa.Näyttämään
muulta.
Ja osin siksi,että käydään keskustelua aiheesta,
jossa ollaan herkillä alueilla.Joten toivon
ettei kirjoittamiani käytetä lyömäaseena.
Puolustajia n kaipaa.Minä poika kaadun jos kaadun omat saappaat jalassa. - kaaru
Muuan mies kirjoitti:
En käy henkilöiden gallerioita tutkimassa,joten
siellä olevia tietoja en tunne.
"Älä odota siirappia jatkossakaan" liittyi siihen
keskusteluun,että paljon hienoja runoja jää ilman kommenttia.
Eräs henkilö totesi olevansa lauantai iltana yksinäinen,Ja minä kirjoitin että me kaikki tässä avauksessa ollaan ystäviäsi.Et ole yksin.Hän
antoi siihen kiitollisen palautteen minulle.
Runojen perusteella olen Kaarusta saanut hyvän kuvan ja totesin hänellä olevan sitä kautta sydäntä runoystäväksi.Mihin sitten vetää
sen rajan tukea yksinäisyydestä kärsivää ihmistä ja makeilun???Eikö tilanne sanele yhtään?
Minä aijon jatkossakin kaikki Kaarun runot
lukea.Hän kirjoittaa hyvää runoa josta pidän.
Eli se on joka päivä ihan sama.
Tuo hiekkalaatikko on kiistämättä voimakas
ilmaisu,mutta niitä joka palstalle
muodostuu.Ja joka palstalla niistä aika
ajoin keskustellaan.
Tämä sama kuvio siis on joka palstalla.
Tuolla 50 palstalla vähintään kerran viikossa.Uusia kirjoittajia tuli palstalle.Uusia runoja.Keskustelu aina puhdistaa ilmaa.
Minun sanomisia ei saisi oikeen vetää erilleen asiayhteyksistä ja lyödä minua niillä
sitten.Kokonaisuus mihin ne ovat liittyneet on tärkeää sekin.
Tuossa aloituksessa käytyä keskustelua pyysin anteeksi,joka siis poistettiin,pyysin anteeksi ja otin syyt itselleni täysin.Joten se asia on loppuun käsitelty.
Mutta ikävää jos sieltä kaivetaan esiin yksittäisiä ilmaisuja,vailla kokonaisuutta.
Siten on helppo osittaa sormella,mutta onko se kohtuullista?
Itse tahdoin väylän jolla saan teille mielipiteeni,ilman julkista riepottelua.
Ja juuri siksi,että asiayhteydet on
kadonneet ja julkisuudessa keskustelu
menee vääristyneeksi.Ei ole olemassa sitä
kokonaisuutta.
Itse koen tilanteen sinä mielessä juuri
kohtuuttomaksi,että jotakin kirjoittamaani
otetaan esiin irrallisena ja se voidaan
liimata mihin yhteyteen tahansa.Näyttämään
muulta.
Ja osin siksi,että käydään keskustelua aiheesta,
jossa ollaan herkillä alueilla.Joten toivon
ettei kirjoittamiani käytetä lyömäaseena.
Puolustajia n kaipaa.Minä poika kaadun jos kaadun omat saappaat jalassa."Eräs henkilö totesi olevansa lauantai iltana yksinäinen,Ja minä kirjoitin että me kaikki tässä avauksessa ollaan ystäviäsi.Et ole yksin.Hän
antoi siihen kiitollisen palautteen minulle."
Yksin -runoni oli vain runo
runojeni joukossa - Muuan mies
kaaru kirjoitti:
"Eräs henkilö totesi olevansa lauantai iltana yksinäinen,Ja minä kirjoitin että me kaikki tässä avauksessa ollaan ystäviäsi.Et ole yksin.Hän
antoi siihen kiitollisen palautteen minulle."
Yksin -runoni oli vain runo
runojeni joukossaHyvä runo se se oli ja palautteet
lämmittivät kyseistä henkilöä.
Eli runosi toimi hyvällä tavalla.
Lopullinen runon hyvyys?
Se on kai ikuisuus kysymys. - Tapiontytteli
Muuan mies kirjoitti:
Hyvä runo se se oli ja palautteet
lämmittivät kyseistä henkilöä.
Eli runosi toimi hyvällä tavalla.
Lopullinen runon hyvyys?
Se on kai ikuisuus kysymys.Luin jokaisen kirjoitetun kommentin
- Ja täysin ymmälläni olen minä
Kurjalta tuntuu lukea tätä ketjua, kun tuntuu, että kovin henkilökohtaiseksi muotoutuvat nämä kommentit.
Olen vast`ikään aloittanut....enkä varmaankaan "osaa sääntojä"...millään tasolla....
Mutta yitänpä kaikesta ottaa opiksi....
Haluan tässä Sinua kiittää kaikista niistä palautteista joita olen Sinulta saanut - Muuan mies
Tapiontytteli kirjoitti:
Luin jokaisen kirjoitetun kommentin
- Ja täysin ymmälläni olen minä
Kurjalta tuntuu lukea tätä ketjua, kun tuntuu, että kovin henkilökohtaiseksi muotoutuvat nämä kommentit.
Olen vast`ikään aloittanut....enkä varmaankaan "osaa sääntojä"...millään tasolla....
Mutta yitänpä kaikesta ottaa opiksi....
Haluan tässä Sinua kiittää kaikista niistä palautteista joita olen Sinulta saanutKiitos.
Sinä kirjoitat hyvää ja kaunista runoa,niin kuin olen kertonut.
Tässä ketjussa lopulta kai on kyse,että kun totuttuun kaavaan kajoaa,niin sitten alkaa meteli.
Sinun ja monen muun hyvä ja kaunis runo minusta ansaitsee huomiota.Se minulla tässä on se ajatus.
En minäkään sääntöjä näkyy osaa.
Sydän minulla vaan sanoi,että sinun
runojen kauneus saisi olla useamman
ulottuvilla.
Eli kehitys saisi mennä siihen suuntaa.
Ehkä minun keinot oli väärät.Ja sanat.
Mutta vielä kerran,kirjoitat kovasti kaunista runoa,josta pidän myös. - Tapiontytteli
Muuan mies kirjoitti:
Kiitos.
Sinä kirjoitat hyvää ja kaunista runoa,niin kuin olen kertonut.
Tässä ketjussa lopulta kai on kyse,että kun totuttuun kaavaan kajoaa,niin sitten alkaa meteli.
Sinun ja monen muun hyvä ja kaunis runo minusta ansaitsee huomiota.Se minulla tässä on se ajatus.
En minäkään sääntöjä näkyy osaa.
Sydän minulla vaan sanoi,että sinun
runojen kauneus saisi olla useamman
ulottuvilla.
Eli kehitys saisi mennä siihen suuntaa.
Ehkä minun keinot oli väärät.Ja sanat.
Mutta vielä kerran,kirjoitat kovasti kaunista runoa,josta pidän myös.Lämmöllä kiitän
- kirjoittamisen
ilosta sillä olen aina rakastanut kirjoittamisesta
ja vaikka osa on faktaa ja osa fiktiota, saan purettua sisintäni sillä konstin ja siinä sivussa toivottavasti tuottaa myös lukuhetkiä muillekin.
Siis rakastan kaikenlaista kirjoittamista, piste. - täällä on hyrskyn myrskyn
rauha teille ja imelän hunaijaiset runot nyt
kehiin!Mitä tuota turhia jauhamaan!
Tsemppiä ! Legioonalaisilla oma joukkonsa, no olkoot ja tuhiskoot omia veisujaan! Toiset taas omiaan, yes! - Muuan mies
Esitän mahdollisimman julkisen Anteeksipyynnön
Sinulle Mari,Minänointa ja Kaaru.
Olen käyttäytynyt tökerösti ja väärin
teitä kohtaan.Puolustelematta mitenkään
itseäni.
Syy on minun ja minussa ja vain minussa.
Mukava iltaa teille.- Minänoita
Täten kuittaan anteeksipyyntösi
huomioiduksi ja tökeryydet
anteeksiannetuiksi! - Muuan mies
Minänoita kirjoitti:
Täten kuittaan anteeksipyyntösi
huomioiduksi ja tökeryydet
anteeksiannetuiksi!Kiitäs sinua.
Myös sinulle lupaan että tästä opetuksestanne opin paljon ja otan opikseni,sen lupaan.
Kiitos sinulle pitkämielisyydestäsi. - Muuan mies
Minänoita kirjoitti:
Täten kuittaan anteeksipyyntösi
huomioiduksi ja tökeryydet
anteeksiannetuiksi!Kiitos.
Lupaan ottaa opikseni ja oppia tästä.
Kiitos pitkämielisyydestäsi.
- olen uusi
runojen maailmassa,( olen vanha ihminen),joten kaikki täällä on mulle ihmeellistä ja uutta, kiitos monipuolisesta mielipiteestäsi terv. MOONA
Yksikään lumihiutale ei koskaan putoa väärään paikkaan.
Otan anteeksipyyntösi vastaan.
Marin- Muuan mies
Otan nöyränä vastaan viestisi.
Lupaan ja vannon että tämä oli terve
opetus minulle.
Ja lupaan ottaa opikseni.
Kiitos sinulle opetuksestasi. - utelen sinulta
Muuan mies kirjoitti:
Otan nöyränä vastaan viestisi.
Lupaan ja vannon että tämä oli terve
opetus minulle.
Ja lupaan ottaa opikseni.
Kiitos sinulle opetuksestasi.miten tuohon aikaan, kun tavallisesti sinun
lapsesi ovat iltaisin koneella? alkaako ote
lipsua ja et pysy tosiasiassa? ja uskon, kun joku
kertoi että sinut on häädetty yli 50v. palstalta.
- ...missä pata kattilaa soim...
...mutta onhan se parempi kun puuro kiehuu ja kuohuu kerralla yli äyräitten, eikä pala kokonaan pohjaan. Siinä sitä olisi silloin monta nälkäistä suuta pyöreän pöydän ympärillä miettimässä mitenkä suu nyt laitetaan?
Mutta älkää nyt hyvät ihmiset ihan runosivujen maailmansotaa keskenänne aikaiseksi saako vaan etsikää valkoinen lippu ja tanko sekä etsikää runosivujen nurkkaan rikkalapio ja roskasanko. Sinne purkakaa se kaikki sisäinen kiukku ja raivo, ettei tyhjene ystävien keskeinen runojen kaivo.
Vastata voi varmasti runoon jos toiseen, mut onko pakko aina laittaa mukaan kehuja moiseen. Ja joskus jos jonkun runo ajatuksen mieleen nostaa, pitääkö siihen omilla sanoilla alkaa omilla sanoilla kärkkäästi kostaa kun ei itse ymmärrä syvemmin tuota kirjoittajaa toista, jossa oli omilla sanoilla aikaan saanut moista.
Vanha sanontakinhan sanoo, ettei tarvii sitä edes anoo kun ei paha ilma sitä pilloo niin varmasti löytyy aina jokkaiselle tilloo.
Toivotan rauhaa ja rakkautta kaikille teille pienten ja isojen surujen sekä murheidenkin keskelle muistuttamalla, että tarttumalla ojennettuun ystävän käteen ei jää koskaan yksin mihinkään mäkeen. - KuunKeiju
vasta huomasi, että täällähän on ollut vilkasta...
Sen enempää puuttumatta kahden-, kolmin- tai nelinkeskisiin kinoihin, olen pienenä aloittelijarunoilijankuvatuksena onnellinen tällaisista sääntöselvennyksistä. Joita varsinaisesti ei missään ole räntättyinä. Esim. nyt tiedän, että aloituksen kommentoijat eivät saa kommentoida toisiaan. Ja että kommentteja ei saa kalastella tekemällä kommentin ensin ja sitten runon heti perään... Perskutarallaa, jotain noin ovelaa en olisi kyllä millään keksinytkään. Ja sitten ei saa kommentoida, runoilla välillä, kommentoida, välillä vastata kommentteihi, ei h**...** mutta nyt meni yli pienen pääni niin että viuhui.
Niinpä päätän yksinkertaisesti tehdä kuten ennenkin, lukea ja kommentoida ajan sallimissa puitteissa satunnaisesti, runoilla ja pyöritellä sanoja silloin, kun siltä tuntuu, olla iloinen, jos joku on runoni lukenut ja vielä iloisempi, jos joku on siitä pitänyt, sekä ratketa riemusta, jos joku on sen vielä kertonutkin. Te kaikki muut, jotka ette pitäneet, teette minut sata kertaa onnellisemmaksi jättämällä minut tidottomaksi... siis tiettömäski... siis tietämättömäksi (se se oli) siitä, että ette pitäneet. Mielipiteeni voi muuttua sitten, kun ensimmäinen runoteokseni julkaistaan.
Kiitos ja hyvää yötä.- olen
Ihana kommentti!!! :)
- äitiparta
"palstahenki" eli palstan ilmapiiri ei varmaankaan ole stabiili ja staattinen eli muuttumaton paitsi korkeintaan äärimmäisen kontrolloiduissa yhteisöissä, joissa jo kättelyssä vaaditaan rekisteröitymistä ja poikkeamat yleisesti hyväksytystä linjasta hoidetaan pois (tilanne stabiloidaan) sensuureilla sekä jäsenyyden menettämisellä. Avoimilla foorumeilla palstahenki on jatkuvassa muutostilassa ja saa erilaisia sävyjä. Eri asia sitten onko henki yleisesti ottaen negatiivinen tai positiivinen, siinä voi olla vähän sama juttu kuin paljon parjatun kukkasen kohdalla, joka kukkii aina katsojansa silmässä.
:)
Itse olen melko laiska lukija ehkä monestakin syystä joista tärkein on ajankäytön rajallisuus mutta on toinenkin tärkeä syy laiskuuteeni etenkin näillä runouspalstoilla ja se on että pelkään inspiroituvani teidän teksteistä, sitten joudun taas laittamaan itselle tulppaa suuvärkkiin että saan pidettyä omat runoilut (ja kommentitkin) jossain rajoissa. En myöskään halua ottaa vaikutteita muuta kuin välttämättömän määrän mikä väkisinkin tulee kun kuulee ja näkee erilaisia puhetyylejä ja sanamuotoiluja. Eihän mikään runo synny täysin tyhjiössä eli siis sisäsyntyisesti ja pelkästään kirjoittajan omista tuntemuksista, niin kuin puhumaan oppiminen ja lukeminenkaan ei tapahdu poks itsestään. Elämme vaikutteiden keskellä, joten sekin mikä on omaa on syntynyt aiemmin eläneiden "omasta" tai ainakin heidän osavaikutuksestaan. Plagiointi on kokonaan toinen homma. Olen omaksunut itselleni käytännön etten kirjoittele runoja niinsanotusti IRL eli palstan ulkopuolella, jos meinaa syntyä sanon seis ja kieltäydyn laittamasta ylös mieleen juolahtavia lauseita, ettei runoilu veisi huomiotani oikeista ihmisistä ja arkitilanteista niiden kuvailuun ja maalaamiseen, mutta sitten kun tulen palstalle annan itselleni luvan kirjoittaa eli runollisesti tarkastella ja aistia tätä sanamaailmaa ja sen synnyttämiä aistimuksia ja kombinaatioita kaikkineen, niissä tunneskaaloissa mitä kulloinkin syntyy ja vaikka ne ei yleensä ole rakkausrunoja siinä mielessä että olisi minun rakkaudentunnustuksia tai edes tunnustuksia rakkaudesta jollekin tietylle, vaan enemmänkin kompleksisia faktioita (faktan ja fiktion yhdistelmiä) aiheestaan, kuitenkin rakkautta käsitteleviä runoja. Edellä mainituista syistä en siis tänäänkään, kun muiden tietoteknillisten intentioiden ohessa käväisin päästämässä jätökseni laatikolle, ryhtynyt nenä väpättäen käymään läpi runoilijoiden tuotoksia. Ainoa minkä luin oli sinun aloituksesi - otsikko houkutteli, ja on edelleenkin ainoa minkä olen viime päivinä täältä lukenut. Siinä vaiheessa nopeasti silmäillen ajattelin että kyseessä on kaikille suunnattu tiedustelu joistain pinnalle nousseista kysymyksistä niin kuin esimerkiksi tästä "palstahengestä" ja pohdiskelin jos ehkä illalla kaupungilta palattua ottaisin keskusteluun osaa, mutta nyt joitain ketjun kommentteja luettuani huomaan että tässä lienee enemmänkin kyse henkilökohtaisista loukkaantumisista?
Tuskinpa minun hämmennystäni soppaan enää tarvitaan, mutta... otan kuitenkin osaa, kun olen tänne jossain vaiheessa ahkerastikin kirjoittanut. Ja omassa ihmissuhdesotkun kipuilussa syyllistynyt julkiseen (neljän hoon) idiotismiin: hävettävän huolimattomasti heitettyihin henkilökohtaisuuksiin. Eikä ole naurun asia, jos ehkä huomaatkin toisessa suupielessäni värähtelevän itseironian syleilevän koko maailmaa.
Jätä edelliset virkkeet lukematta ja hyppää asiaan: nyt tulee rautaa rajalta. Otsikkona on SISÄPIIRI. Jaha, mitäs minä siitä sitten sanoisin...
Vai vielä rautaa rajalta... Huoks...
Yritetään jotain.
Sisäpiiri (englanniksi innercircle; englanninkielinen synonyymi clique, mikä voitaisiin suomentaa nurkkakunta tai kopla, ja mistä tulee termi klikki - saksaksi Überzeugung ja Clique) on luonnollinen, yleismaailmallinen ilmiö. Kärjistäen voidaan sanoa että vaihtoehtoja on tasan kaksi, joko sisäpiiri tai itsepetos. Itsepetoksesta huolimattakin sisäpiiri on olemassa, mutta sisäpiiriläinen voi viilata itseään linssiin ja väittää ettei ole, koska pelkää leimautumista jonkinlaisen (egoistisen, itsekkäästi valtaa tavoittelevan, pikkumaisen) klikin jäseneksi, mistä sisäpiirissä ei suinkaan (korjaan: välttämättä) ole kysymys.
Jos nyt ollaan realistisia ja ajatellaan palstaa.
On luonnollista että henkilöt jotka ovat toistensa kanssa tekemisissä usein, vaikka ehkä vain pintapuolisesti kuten toisensa aamu aamulta rapussa kohtaavat naapurukset tai samassa yhteisössä työskentelevät työtuttavuudet ja jotka tuntevat toisensa ainakin nimeltä tai nimimerkiltä, alkavat ajan kuluessa suhtautua toisiinsa hieman eri tavalla kuin täysin tuntemattomiin. Olen harrastanut lenkkeilyä. Aktiivinen lenkkeilijä kohtaa lenkkimaastossa toisia aktiivisia lenkkeilijöitä. Henkilöitä joiden ohi juostessa huiskautetaan kättä ja huudetaan "terve" mutta ei välttämättä koskaan jutella - tai ehkä pysähdytään, silloin tällöin, vaihtamaan muutama sana, tunnusteleva small talk, että tiedettäisiin onko lenkkipolkujani tallaava lähimmäinen lintu vai kala. Näin muodostuvaa hatarien tuttavuuksien ryhmää voidaan nimittää sisäpiiriksi, jos nyt halutaan määritellä palstakirjoittelijoiden muodostama "klikki": se on samalla kentällä hääräämisestä muodostunutta pintapuolista tuttavuutta, joidenkin kohdalla jopa ystävystymistä ja asteittain syventyvää ajatusten vaihtoa.
Toki on lenkkeilijöitä jotka odottavat toisilta lenkkeilijöiltä kommentteja ja loukkaantuvat kun heidän uudet lenkkarinsa eivät saa ansaittua huomiota. Heistä saattaa olla todella ärsyttävää kun samat naamat vuodesta toiseen heittelee iloisia kommentteja puolin ja toisin ja itse eivät saa kehuja edes uudesta tuulipuvustaan joka varmasti on miljoona kertaa parempi kuin muiden vermeet yhteensä! Miksi nuo puhuvat päät huomioivat toistensa kuluneet, tympeät asusteet ja taputtelevat toisiaan selkään kuin mitkäkin pellet mutta eivät pysähdy sanallakaan kehumaan minun, uuden lenkkeilijän, huippukuteita?
Onko syynä ylpeys?
Ei, syynä on yleismaallinen ilmiö nimeltä sisäpiiri. Sisäpiiri on luonnollinen ja väistämätön seuraus sosiaalisesta kanssakäymisestä.
Tietysti meidän aktiivilenkkeilijöiden (lue: palstan vakiokirjoittajat) joukossa on niitäkin jotka erityisen mielellään pysähtyvät tervehtimään nimenomaan uusia tulokkaita. Vanhat parrat (heh) eivät kirvoita kommentin kommenttia, syystä tai toisesta, mutta uusia kohtaan ollaan heti avoimen kiinnostuneita. Se on kerrassaan hienoa. Mutta jokainen taaplaa tyylillään - niin lenkkipolulla kuin runopalstalla. Vapaus vallitkoon. Kommentoida tai olla kommentoimatta, ja muistetaan että "sisäpiiri" on luonnollinen ilmiö. Jonkinlainen innercircle aina syntyy siellä missä henkilöt edes pintapuolisesti tulevat tutuiksi toisilleen.
Jos yhteisön ilmapiiri on henkisesti terve se on aina avoin uusille tulokkaille. Kun nyt otetaan huomioon foorumin luonne, luonnollista on ettei kaikkia tulokkaita tervehditä heti - jotkut eivät tervehdi toisiaan koskaan, juoksevat vain oman lenkkinsä ja menevät sitten tosielämän sosiaalisiin ympyröihinsä - mutta vähitellen alkaa muodostua linkkejä sisäpiirin sisälle: kuka kommentoi ketäkin. Aivan luonnollista ja normaaliin elämään kuuluvaa toimintaa. Uusi tulokas - varsinkin vakituista nimimerkkiä käyttävä - profiloituu. Häneen liitetään tietynlaisia, ehkä vaistonvaraisia määreitä, tunnelatauksia. Vakiokirjoittajat ovat jo profiloituneet. Juu, se on se äitiparta - tekotaiteellinen, huomionhakuinen hihhuli - ai ai, se on niin kiva ja empaattinen kaveri - sen runot ovat niin syvällisiä - äh, turhautunut vanha ukko kikkailee sanoilla, ei kiinnosta. Vähitellen uusistakin kirjoittajista tulee sisäpiiriläisiä: tyyli ja äänenpainot käyvät tutuksi. Tervetuloa hihhuleiden karsinaan - tekotaiteellisten tai syvällisten karsinaan - empaattisten karsinaan - flirttailijoiden karsinaan. Karsinointi ei välttämättä ole tietoista mutta jokainen meistä tekee sitä jossain määrin. Ja hyvä muistaa että se kukka (tai kurkihirsi) on katsojan kauniissa silmässä.
LIIAN PITKÄLLE MENEVIEN JOHTOPÄÄTÖSTEN TEKEMINEN runojen perusteella on harhaanjohtavaa, koska ne ovat ehkä vain pieni osa ja joka tapauksessa vain osa toisen elämää ja hänen lähtökohtansa kirjoittaa saattavat olla aivan erilaiset kuin itsellä, mutta siihenkin - ihmisen persoonan määrittelemiseen muutamien runojen perusteella - sorrutaan tämän tästä. Näin se vain menee. Ja tässä virkkeessä minulla on niin sanotusti omaa lehmää ojassa. Eräskin henkilö tunnisti minut tyylistä ja huomasi että olen hänen ex-seurustelukumppaninsa, juoppo vellihousu, joka osaan kyllä tehdä hienon ensivaikutelman ja sen turvin haalin itselleni rakastajattaria joka kaupunkiin. Kun todellisuus luonteestani paljastuu rakastajattaret heittävät minut ulos, mutta sillä välin minulla on jo uudet hankittuna. Hänkin oli ainoastaan yksi tyhjänpäiväinen pano pitkässä listassani. No niin. On tietysti totta että minä (äitiparta) olen paljastunut, tällainen minä olen: narsistinen hyväksikäyttäjä. Juoppo vellihousu ja ensivaikutelman turvin pelaileva gigolo. Hänen mielessään. Eri asia sitten mitä olen näyttöpäätteen tällä puolen...
* Tällä välin käväisin keittiössä syömässä kiisseliä ja otin vielä yhden kupin voimakasta teetä. Mietin myös pitäisikö voidella peräpukamat vai teenkö sen vasta nukkumaan mennessä. Kävin nimittäin runotyttö Olgan kanssa hakemassa rektaalivoidetta (ruotsiksi rektalsalva, englanniksi en tiedä) apteekista tänään. Täsmennyksenä, että runotytöllä ei tietääkseni ole pukamia, salva tuli kokonaan omaan käyttööni. Hyvää teetä! Jatketaan. *
Kello näyttelee 2:17. Jos saisi kirjoituksen valmiiksi 3:33 se olisi hyvä aika heittää viesti palstalle. Hip hurraa. Zig zag. Alkanee väsyttää? Vakavoitan lauseeni.
NO NIIN, JÄTÄ LUKEMATTA KAIKKI EDELLÄ SANOTTU, SE ON TURHAA RÖNSYILYÄ. ALOITA TÄSTÄ. NYT PÄÄSTÄÄN ASIAAN.
Ehkä.
Koska luen palstalta runoja vain harvakseltaan on luonnollista että yleensä luen ja kommentoin sellaisten runoja jotka ovat jollain tavalla tulleet tutuksi. Hmm, arkielämässä käyttäydyn kyllä toisin. Jos on kiire ja aikaa vain rajoitetusti en välttämättä pysähdy keskustelemaan tuttujen kanssa vaan käytän ajan sellaisten henkilöiden kohtaamiseen, tervehtimiseen ja keskusteluihin joita en entuudestaan tunne. Mutta palstalla keskityn tutumpiin, niihin, joiden runoista tiedän yleensä pitäväni tai joille muuten haluan sanoa pitkästä aikaa moiks. Tämä ei ole sääntö. Joskus klikkaan auki aivan tuntemattoman tekijän runon - ja ah, teen hienoja löytöjä. Joka tapauksessa en kommenteillani - vaikka kommentoinkin enemmän "runotuttavuuksien" kuin muiden tekeleitä - pyri rakentamaan tai pitämään yllä mitään äh sisäpiiriä. Sisäpiiri sellaisena valtarakenteena missä kaikki uusi ja erilainen nähdään uhkana ja hommat pyritään kontrolloimaan omassa hanskassa, asennoituen muihin ikäänkuin ylhäältä päin, sellainen touhu on SUCKS. Enpä usko että kukaan palstan vakiokirjoittajista eli sissiksistä (sisäpiiriläisistä) sellaiseen pyrkii.
Joku kommentoi vain uusien tulokkaiden runoja - mutta olisi tyhmää vaatia, että kaikkien täytyy tehdä niin. Joku kommentoi vain sissisten runoja - mutta olisi tyhmää vaatia, että kaikkien täytyy tehdä niin. Joku kommentoi tasapuolisesti kaikkien runoja - mutta olisi erittäin tyhmää vaatia, että kaikkien täytyy tehdä niin. Joku ei kommentoi kenenkään runoja - mutta olisi tyhmääkin tyhmempää vaatia, ettei kukaan saa kommentoida runoja.
Mielestäni on kiva ja positiivista jos joku kommentoi kaikkien runoja. Ja tietysti on hyvä, jos joku huomioi ja toivottaa tervetulleeksi uudet tulokkaat, rohkaisee, laittaa parit hymiöt ja halit. Varsinkin kun se tapahtuu sydämestä. Mutta voiko sellaista vaatia? Ei todellakaan voi. Tai. Tietysti voi, mutta vaatimus on kohtuuton ja hölmö.
Juu. Kun jonkun runoa ei kommentoida - ollaan ylpeitä sissiksiä jotka lämpenee vain oman porukan tuotoksille. Kun runoa kommentoidaan - ollaan mielistelijöitä, jotka lipevillä kommenteilla haalii itselleen tulevia kommentaattoreita?
Tämä on sellainen foorumi että jos täällä alkaisi kovasti miettimään mitä joku ajattelee jos en kommentoi tai kommentoin niin tai näin, ei siitä mitään tulisi. Pääasia että jokainen kirjoittaa sydämestään ja rehellisesti on sitten kyseessä aloitusruno, vastaruno, kommentti toisen runoon tai muuten aiheen ympärillä rönsyilevä keskustelu.
Toisen ihmisen
* Käyn hakemassa vielä kupin teetä. Ja parvekkeella hengittämässä raitista ilmaa? *
Tässä sitä taas ollaan. Kello on 3:15. Taidatte kohta heräillä. Onneksi minulla on pukamalääkäri vasta keskiviikkona, tänään ei kiire mihinkään. Jaa, yksi kaveri pitäisi kyllä nähdä. Taitaa jäädä minun nukkumiset nyt vähiin.
Rehellisyys, sairaalloinenkaan rehellisyys ei ole aivan yksiselitteinen asia. Meninkö parvekkeelle ainoastaan sen tähden, kun olin kirjoittanut että ehkä käyn parvekkeella haukkaamassa raitista ilmaa? Varsinainen kysymys kuuluu, kirjoitinko ainoastaan sen tähden meneväni ehkä parvekkeelle, että antaisin itsestäni järkevämmän vaikutelman - jos ehkä jotain on vielä pelastettavissa. Niin, en minä koko yötä tietokoneella istu, välillä käyn hakemassa teetä ja välillä ahnaasti sielu avoimena hengitän kasteisen maan raikkautta.
Niin tai näin, se oli kaunista:
pehmeää ja raikasta, vilvoittavaa tyyneyttä.
Kaupungin hiljainen humina...
kantautuu miellyttävänä lähiöön. Ruoho on päivällä ajettu, koneen jättämät aaltomaiset jäljet saavat nurmikon näyttämään lainehtivalta, tummanvihreältä vedeltä, jonka ylle pihamännyt heittävät paksua varjoa takanaan jalkakäytävän reunalla töröttävä lamppu, joka kultaa maiseman pehmeällä valolla; hengitän syvään.
Ja syyllistyn siihen mihin en yleensä syyllisty.
Faktisen maiseman kuvaamiseen, väärentämiseen näyttöruudulle.
Fiktio on mielestäni rehellisempää kuin fakta. Paljon rehellisempää, koska se ei väitäkään olevansa todellisuus. Fakta väittää, vaikka ei ole. Nimittäin, kirjoittaessani lauseen "ruoho on päivällä ajettu, jne." en enää ollut parvekkeella. Kirjoittaessani "hengitän syvään" en enää ollut...
Ai niin, vielä piti sanoa: luulin että läheisellä radalla kulkee öinen juna, kun vedenkeitin alkoi porista.
Tapahtuman kuvaus ei siis ole tapahtuma, se on menneen muotoilemista sanoiksi, jotka eivät kuitenkaan voi koskettaa mennyttä. Tämä on todellinen tapahtuma:
Katselen kirjainten putoilemista ruudulle.
Klo on 3:33.
Mihin jäimme? Toisen ihmisen
rehellisyydestä on vaikea mennä sanomaan, se mikä tuntuu mielistelyltä saattaa olla vilpitöntä rohkaisua ja toisinpäin, että se mikä tuntuu vilpittömältä voi olla mielistelemistä ja makeilua.
Mistä sitä tietää toisen kohdalla.
Parempi että työstää omia kipukohtia niin ettei mielipaha jää sydämeen kytemään ja tee sinne katkeruuden pesäkkeitä mitkä sitten vaikuttaa niin että alkaa jokaista lähimmäistä epäilemään tai muuten särähtelee kyynisesti.
ALOITUKSESI ON OIKEIN HYVÄ siinä mielessä, paras lääke mörköjä vastaan on avoin keskustelu ja puhdistaa ilmaa.
Tuosta henkilöiden sisällisestä olotilasta ja asenteesta vielä sen verran, niitä kun en minä ainakaan pysty aina tietämään millä mentaliteetilla toinen kirjoittaa tai kommentoi, niin paras lähtökohta on se, että jokainen omalla kohdallaan pyrkii olemaan rehellinen ja aito. Mitä se kenenkin kohdalla merkitsee. Toisen rehellisyys jää sitten hänen vastuulleen. Omalla kohdalla. Lähimmäisen käyttäytymiseen emme voi paljon vaikuttaa mutta omaan voimme.
Jos jokainen toimittaisiin siitä lähtökohdasta käsin maailma ois varmaan paljon parempi paikka, mutta kun kaikki ei toimi niin, ainoa mahdollisuus on omalla kohdalla pyrkiä että itse toimii niin. Rakastaa ihmistä ihan siihen katsomatta kuinka hän toimii. Ja kyllä siinä sitten huomaa ettei ole täydellinen itsekään. Ja oppii armahtamaan myös muita epätäydellisiä...
Mutta REHELLISYYTTÄ tarvitaan!
Kiitos MF.
♥
Kauniita unia.
Ja nyt kieli keskelle suuta. Rektaalisalvan kanssa...- minähänmetehe
kuullostaa aika Dolanmaiselta
voisitte olla jopa veljeksia
ettei enemmän?
asioita voi sanoa selvemmin
ja lyhyemmin - scarabaeus
...”varsinkin vakituista nimimerkkiä käyttävä - profiloituu. Häneen liitetään tietynlaisia, ehkä vaistonvaraisia määreitä, tunnelatauksia. Vakiokirjoittajat ovat jo profiloituneet. Juu, se on se äitiparta - tekotaiteellinen, huomionhakuinen hihhuli - ai ai, se on niin kiva ja empaattinen kaveri - sen runot ovat niin syvällisiä - äh, turhautunut vanha ukko kikkailee sanoilla, ei kiinnosta.”
¤
Voi voi voi voi mitä liirumlaarumia!
Kyllähän juttu on niin, että minun mielestäni tämä äitiparta on Pariisin yllä kuumailmapallolla liikuskeleva Taiteilija, joka alhaalla kaupungin bulevardeilla kulkevien älykkyysosamääriä hiirenhienosti hipaisten kiitää yläluokkaisesti kaikoten horisonttiin... ja punainen kuumailmapallo pasahtaa juuri oikealla hetkellä hujauttaen ajatukset tuulten puhureihin...
-
Eilen hieman käväisin silmäilemässä tätä hiekkalaatikkoa, mutta minulla kun ei ollut edes mitään mokaa, niin jäi pelkäksi ihmettelyksi missä täällä rakkausrunopalstalla oikein mennään.
Siis.
Kiitos tekstistä äitiparta, joka puhdisti tuhdisti.
Rakkaus ON ! - äitiparta
minähänmetehe kirjoitti:
kuullostaa aika Dolanmaiselta
voisitte olla jopa veljeksia
ettei enemmän?
asioita voi sanoa selvemmin
ja lyhyemminvarmaan on paljon lukijan kannalta täysin turhaa ja tarpeetonta, mutta ehkä myös jotain mikä kannattaisi lukea ajatuksella.
"LIIAN PITKÄLLE MENEVIEN JOHTOPÄÄTÖSTEN TEKEMINEN runojen perusteella on harhaanjohtavaa, koska ne ovat ehkä vain pieni osa ja joka tapauksessa vain osa toisen elämää ja hänen lähtökohtansa kirjoittaa saattavat olla aivan erilaiset kuin itsellä, mutta siihenkin - ihmisen persoonan määrittelemiseen muutamien runojen perusteella - sorrutaan tämän tästä."
Koska olen tunneihminen, palasin vielä tähän ketjuun.
Ja toinen syy on, että tässä on
viestejä minulle, joihin en ole vastannut,
vaikka yleensä aina teen niin.
Jostain sopukoista tuli runo
********************************************
etsitään kourallinen hyvää mieltä
otetaan kulho
johon se laitetaan
annetaan aurinogon paistaa
vedetään verhot pois avoimuuden yltä
ja katsotaan kulhoon
jossa hyvä mieli kuplii
kaikki saavat lisätä mausteita
makunsa mukaan
mutta....
ei mitään kitkerää
ei valheita
ei....
yritetään olla pilaamatta
kulhossa olevaa
ainutlaatuista
seosta
ja nautitaan siitä
sopivina annoksina
jokainen määrää oman tahtinsa
*************************************
Nautitaan syksystä ja runoistaVoitko hyvä Ystävä kertoa minulle,
mitä ja missä menet tämän asian
johdosta...mikä sai tälläisen
Sinussa aikaan.
Yöllä hätäiseen luin siihen asti
tulleet ns.hiekkalaatikko ja
sisäpiiri leikit nopeaan lävitse
...- missä mennään ja mistä
nyt on kyse Sinun kohdallasi.
Kiitos.- ----
Ehkä myöhästyit junasta
tai asia ei muutoin
ole sinulle tarkoitettu? ---- kirjoitti:
Ehkä myöhästyit junasta
tai asia ei muutoin
ole sinulle tarkoitettu?En ehkä myöhästynyt,jos asia oli pv.kohtainen,
jos pitemmältä aika väliltä,niin sitten
juna on jättänyt meikäläisen.
Ymmärrän,että täällä on toisinaan sellaisia
heittoja,jotka saattavat tärvellä palstan
ilmapiiriä ja jopa katkeroittaa yksittäisiä
kirjoittajia.
Eri asia on taas tahaton ehkä jopa
sorry pyynnöt,jotka ystävä mielisissä
sanailuissa tutumpien kanssa kiertää,
tosin sekin yhteishengessä ja piristääkin
toisinaan.
Toisten kunnioittaminen on A ja O,eikä
siitä saisi tinkiä yhtään,kun yleensä
elämässä näin pitäisi menetellä.
Kirjoitin juuri pitempää vastinetta
äitiparran tekstiin,joka oli erityisen
huomion arvoinen perustelu tavallaan
joukko ihmisväen käyttäytymisestä
esim.tällä palstalla...- jostain kumman
syystä se katosi,kun oli vielä kesken.
Tuohon edm.nimim.ei ole mitään lisättävää,
sillä se oli hyvin perusteellinen kattaus
tästä "pöydästä"...voi vain ns.ihmetellä
että kuka kätkeytyy tuon taakse.
Sillä erityisen suuresti arvostan ja
kunnioitan hänen tekstiään,joka on
älykkyydellä laadittu,sillä hänen
runoissaankin paistaa leima,ettei ole
ihan kuka tahansa.
Mutta - lyhyesti,kun eräs tuossa käytti
Dolan sanasta...hänenkin olisi hyvä
tietää ja tuntea taustaa ihmiskehon/mielen
saloista,kuin myös asian taustatekijöistä,
josta mm.Marinille ystävällisesti kysymykseni
teinkin.
Siis lyhyesti:- ettei tehdä tästä mitään
etu ristiriitojen temmellys kenttää
yhteisestä harrastuksestamme,eikä toimita
epäystävälliseen sävyyn sanoillamme
toisiamme kohtaan.
Sillä tämä runopalsta on liian hyvä
tärveltäväksi ilmapiirin sammaloittamiseksi
epäasiakkaalla toiminnalla,jolloin
kato on ilmeinen.
Kaikille kirjoittamisen/kommentoimisen
iloa,jokaisen omista lähtökohdistaan,
aikansa kuin omasta halusta lähtien.
Sillä joillekin riittää vähempi,kun
taas toisille enemmän,kuitenkin me
kaikki tahdomme olla samanarvoisia,
toisia sen kummemmin ylentämättä
tai alentamatta.
Eikä kaikkea ehkä pitäisi ottaa niin
kirjaimellisesti ja vakavasti,sillä
riittää kun on avoin ja rehti,eikä
kanna asiatonta sanansäilää toisiaan
kohtaan.
Ystävyydellä Teille Kaikille :
Dolan- olet dolan
dolan kirjoitti:
En ehkä myöhästynyt,jos asia oli pv.kohtainen,
jos pitemmältä aika väliltä,niin sitten
juna on jättänyt meikäläisen.
Ymmärrän,että täällä on toisinaan sellaisia
heittoja,jotka saattavat tärvellä palstan
ilmapiiriä ja jopa katkeroittaa yksittäisiä
kirjoittajia.
Eri asia on taas tahaton ehkä jopa
sorry pyynnöt,jotka ystävä mielisissä
sanailuissa tutumpien kanssa kiertää,
tosin sekin yhteishengessä ja piristääkin
toisinaan.
Toisten kunnioittaminen on A ja O,eikä
siitä saisi tinkiä yhtään,kun yleensä
elämässä näin pitäisi menetellä.
Kirjoitin juuri pitempää vastinetta
äitiparran tekstiin,joka oli erityisen
huomion arvoinen perustelu tavallaan
joukko ihmisväen käyttäytymisestä
esim.tällä palstalla...- jostain kumman
syystä se katosi,kun oli vielä kesken.
Tuohon edm.nimim.ei ole mitään lisättävää,
sillä se oli hyvin perusteellinen kattaus
tästä "pöydästä"...voi vain ns.ihmetellä
että kuka kätkeytyy tuon taakse.
Sillä erityisen suuresti arvostan ja
kunnioitan hänen tekstiään,joka on
älykkyydellä laadittu,sillä hänen
runoissaankin paistaa leima,ettei ole
ihan kuka tahansa.
Mutta - lyhyesti,kun eräs tuossa käytti
Dolan sanasta...hänenkin olisi hyvä
tietää ja tuntea taustaa ihmiskehon/mielen
saloista,kuin myös asian taustatekijöistä,
josta mm.Marinille ystävällisesti kysymykseni
teinkin.
Siis lyhyesti:- ettei tehdä tästä mitään
etu ristiriitojen temmellys kenttää
yhteisestä harrastuksestamme,eikä toimita
epäystävälliseen sävyyn sanoillamme
toisiamme kohtaan.
Sillä tämä runopalsta on liian hyvä
tärveltäväksi ilmapiirin sammaloittamiseksi
epäasiakkaalla toiminnalla,jolloin
kato on ilmeinen.
Kaikille kirjoittamisen/kommentoimisen
iloa,jokaisen omista lähtökohdistaan,
aikansa kuin omasta halusta lähtien.
Sillä joillekin riittää vähempi,kun
taas toisille enemmän,kuitenkin me
kaikki tahdomme olla samanarvoisia,
toisia sen kummemmin ylentämättä
tai alentamatta.
Eikä kaikkea ehkä pitäisi ottaa niin
kirjaimellisesti ja vakavasti,sillä
riittää kun on avoin ja rehti,eikä
kanna asiatonta sanansäilää toisiaan
kohtaan.
Ystävyydellä Teille Kaikille :
Dolan"Sillä joillekin riittää vähempi,kun
taas toisille enemmän,kuitenkin me
kaikki tahdomme olla samanarvoisia,
toisia sen kummemmin ylentämättä
tai alentamatta.
Eikä kaikkea ehkä pitäisi ottaa niin
kirjaimellisesti ja vakavasti,sillä
riittää kun on avoin ja rehti,eikä
kohtaan. "
Sodassa ja rakkaudessa kaikki on luvallista. Niin hassulta kuin se ulkopuoliselta tuntuukin, on palstan raadollisuus täyttä totta. Pitemmän aikaa seuranneena, tajusin täällä käytävän taistelua "Palstan kuningatar" -tittelistä. Viisaat jo poistuivat aikaisemmin, mutta aina tuli toinen uhka. Ystävyys ei merkinnyt mitään, kun tästä oli kyse. Nyt tavoite on saavutettu. Taas hyviä runoilijoita poistui, heillä on muutakin elämää.
Onneksi dolan et ole laittanut sitä sähköpostiosoitetta galleriaan, olet saanut olla rauhassa tästä taistelusta. Palstalla on nyt kuningatar ja hänen tukijansa, miehet, heitä hän tarvitsee jaksaakseen.
Ihmettelen tätä sotaa, koska hänen runonsa ovat loistavia, miksi tämä hengen taistelu tarvittiin. Se kyti aika ajoin, kunnes leimahti liekkiin. Häntä yritettiin saada kauniisti ymmärtämään todellisuus, mutta ei...
Poistuneilla oli sisäinen palo kirjoittaa. Heille ei merkinneet kommentit, lukukerrat jne.
He hakivat avoimuutta ja rehtiyttä palstalle, mutta eivät enää viitsineet tuhlata siihen aikaansa, koska sitä tämä kuningatar ei ymmärtänyt.
Rauhaa ja rakkautta palstalle jatkossa, toivoopi satunnainen lukija vuosia täällä kulkenut:) olet dolan kirjoitti:
"Sillä joillekin riittää vähempi,kun
taas toisille enemmän,kuitenkin me
kaikki tahdomme olla samanarvoisia,
toisia sen kummemmin ylentämättä
tai alentamatta.
Eikä kaikkea ehkä pitäisi ottaa niin
kirjaimellisesti ja vakavasti,sillä
riittää kun on avoin ja rehti,eikä
kohtaan. "
Sodassa ja rakkaudessa kaikki on luvallista. Niin hassulta kuin se ulkopuoliselta tuntuukin, on palstan raadollisuus täyttä totta. Pitemmän aikaa seuranneena, tajusin täällä käytävän taistelua "Palstan kuningatar" -tittelistä. Viisaat jo poistuivat aikaisemmin, mutta aina tuli toinen uhka. Ystävyys ei merkinnyt mitään, kun tästä oli kyse. Nyt tavoite on saavutettu. Taas hyviä runoilijoita poistui, heillä on muutakin elämää.
Onneksi dolan et ole laittanut sitä sähköpostiosoitetta galleriaan, olet saanut olla rauhassa tästä taistelusta. Palstalla on nyt kuningatar ja hänen tukijansa, miehet, heitä hän tarvitsee jaksaakseen.
Ihmettelen tätä sotaa, koska hänen runonsa ovat loistavia, miksi tämä hengen taistelu tarvittiin. Se kyti aika ajoin, kunnes leimahti liekkiin. Häntä yritettiin saada kauniisti ymmärtämään todellisuus, mutta ei...
Poistuneilla oli sisäinen palo kirjoittaa. Heille ei merkinneet kommentit, lukukerrat jne.
He hakivat avoimuutta ja rehtiyttä palstalle, mutta eivät enää viitsineet tuhlata siihen aikaansa, koska sitä tämä kuningatar ei ymmärtänyt.
Rauhaa ja rakkautta palstalle jatkossa, toivoopi satunnainen lukija vuosia täällä kulkenut:)Minä Kiitän Sinua nöyrästi,että olet
ymmärtänyt sanomani ytimen ja pahoittelen
omasta puolestani jos tämä runopalsta
saa - ikävän sivujuonteen - kun aivan
tosi valaistusta...että mistä ja miten
ja Kuka/Ketkä tämän ovat saaneet
alulle.
Harkitsen vakavasti myös itse
poistumistani tai ainakin
- pitempää ns.sivutaukoani
täällä olooni.
Toivon kaikkea hyvää Sinulle kuka
oletkin,vain sapettaa tämä
nk."aikaan saannos"tännekin.
Ystävyydellä
Dolan- Dolanille
dolan kirjoitti:
En ehkä myöhästynyt,jos asia oli pv.kohtainen,
jos pitemmältä aika väliltä,niin sitten
juna on jättänyt meikäläisen.
Ymmärrän,että täällä on toisinaan sellaisia
heittoja,jotka saattavat tärvellä palstan
ilmapiiriä ja jopa katkeroittaa yksittäisiä
kirjoittajia.
Eri asia on taas tahaton ehkä jopa
sorry pyynnöt,jotka ystävä mielisissä
sanailuissa tutumpien kanssa kiertää,
tosin sekin yhteishengessä ja piristääkin
toisinaan.
Toisten kunnioittaminen on A ja O,eikä
siitä saisi tinkiä yhtään,kun yleensä
elämässä näin pitäisi menetellä.
Kirjoitin juuri pitempää vastinetta
äitiparran tekstiin,joka oli erityisen
huomion arvoinen perustelu tavallaan
joukko ihmisväen käyttäytymisestä
esim.tällä palstalla...- jostain kumman
syystä se katosi,kun oli vielä kesken.
Tuohon edm.nimim.ei ole mitään lisättävää,
sillä se oli hyvin perusteellinen kattaus
tästä "pöydästä"...voi vain ns.ihmetellä
että kuka kätkeytyy tuon taakse.
Sillä erityisen suuresti arvostan ja
kunnioitan hänen tekstiään,joka on
älykkyydellä laadittu,sillä hänen
runoissaankin paistaa leima,ettei ole
ihan kuka tahansa.
Mutta - lyhyesti,kun eräs tuossa käytti
Dolan sanasta...hänenkin olisi hyvä
tietää ja tuntea taustaa ihmiskehon/mielen
saloista,kuin myös asian taustatekijöistä,
josta mm.Marinille ystävällisesti kysymykseni
teinkin.
Siis lyhyesti:- ettei tehdä tästä mitään
etu ristiriitojen temmellys kenttää
yhteisestä harrastuksestamme,eikä toimita
epäystävälliseen sävyyn sanoillamme
toisiamme kohtaan.
Sillä tämä runopalsta on liian hyvä
tärveltäväksi ilmapiirin sammaloittamiseksi
epäasiakkaalla toiminnalla,jolloin
kato on ilmeinen.
Kaikille kirjoittamisen/kommentoimisen
iloa,jokaisen omista lähtökohdistaan,
aikansa kuin omasta halusta lähtien.
Sillä joillekin riittää vähempi,kun
taas toisille enemmän,kuitenkin me
kaikki tahdomme olla samanarvoisia,
toisia sen kummemmin ylentämättä
tai alentamatta.
Eikä kaikkea ehkä pitäisi ottaa niin
kirjaimellisesti ja vakavasti,sillä
riittää kun on avoin ja rehti,eikä
kanna asiatonta sanansäilää toisiaan
kohtaan.
Ystävyydellä Teille Kaikille :
DolanKun olen toisia moittinut nimimerkkirivin huolimattomasta käytöstä. Että on käytetty "nimimerkkejä" jotka ei ole mitään nimimerkkejä vaan otsikon osia. Syyllistynpä nyt sitten samaan itsekin...
> kuka kätkeytyy tuon taakse... ettei ole ihan kuka tahansa. <
Aikomukseni oli ainoastaan sanoa että kyllä, minä olen kuka tahansa niin kuin jokainen meistä on, mutta rönsyilyksihän tämä taaskin meni. Toivottavasti ei liian pitkälle. Miten niin meni? Siten niin, että sanat jotka seuraavaksi luet on jo kirjoitettu - paperille - ja tämä mitä nyt parhaillaan luet on siis jonkinlainen jälkipuhe, jonka siirrän alkupuheeksi kas näin.
Sitten kopioin paperilta ruudulle seuraavat sanat:
- - -
Olen kuka tahansa. Ja kaikki me olemme erilaisia yksilöitä.
Jokainen kuka tahansa.
Jonkun mielestä tämä "äitiparta kuka tahansa" voi olla "tekotaiteellinen suosionkalastelija", jonkun mielestä "elämän realiteetteja uskonnollisuuteen pakeneva tunnelukkoinen hihhuli", jonkun mielestä "joka kaupunkiin itselleen naisia haaliva pornoaddikti" niin kuin hän muutamassa viestissä vuosi tai pari sitten palstalla minut paljasti, jonkun mielestä "entinen juoppo" ja jonkun mielestä "nykyinen juoppo". Joidenkin mielestä olen nainen ja joidenkin mielestä mies. Jonkun mielestä asiasta ei ole täyttä selvyyttä, mutta se ainakin on varmaa että kirjoitan sadoilla, ehkä tuhansilla erilaisilla nimimerkeillä milloin naiseksi ja milloin mieheksi tekeytyen.
Useat tämänkin palstan rekisteröidyistä nimimerkeistä ovat minun luomuksiani ja eräässäkin profiilissa käytän siskontyttären kuvaa.
Hitsi että paljastuin. Mutta älä kerro eteenpäin.
Yksi epäilijöistäni kertoi tuntevansa minut todellisuudessa hyvinkin ja tietävänsä kuka olen, kirjoitti häiriköiviä viestejä runojeni perään ja syytti milloin mistäkin. Annoin sähköpostiosoitteeni ja pyysin että sovitaan tapaaminen, lupasin tarjota päivällisen tai illallisen jossain ravintolassa, että hän saisi selvyyden olenko se joksi hän minut ajattelee. Tapaaminen sovittiin mutta henkilö ei koskaan ilmaantunut paikalle. Annoin palstalle linkin yhteisön sivulle mistä on nähtävissä nimeni, naamakuvani ja puhelinnumeroni sekä tehtäväni kyseisessä yhteisössä, sanoin että tässä minä olen ja onko tämä se henkilö jonka sinä todellisuudessa tunnet? Vastaus oli paheksuva: on rikollista käyttää toisen nimeä ja linkittää henkilö joka on joku aivan muu.
No, sellaistakin tapahtuu ikävä kyllä koska netissä liikkuu kaikenlaisia moraalittomia nettihörhöjä. Joten mistä sen voi varmuudella tietää? Jos nyt asetun ikäänkuin itseni ulkopuolelle ja tarkastelen kirjoittamiani tekstejä - niin runoja kuin kommentteja, tätäkin parhaillaan kirjoittamaani - ulkopuolisen silmin, kyllä, voin hyvinkin olla yksi niistä kaikenlaisista moraalittomista nettihörhöistä. Mistä minä voin sen tietää olenko vai en?
En mistään...
Paitsi tapaamalla itseni henkilökohtaisesti!
- - -
Tässä välissä tunnustan että teksti lähti taas rönsyilemään joten tuli laitettua yli puolet sellaista mitä ei lue paperille luonnostelemassani viestissä. 10:23. Tämän ja seuraavan talon välisellä pihamaalla työhuoneeni vihreiden pitsiverhojen läpi mänty huojuu syksyisessä tuulessa ja siirtäessäni katseen takaisin näppäimistöllä loikkiviin sormiini putoaa kirjaimiksi ruudulle. Maisema ei sitoudu sanoihin. Se huojuu ja elää aivan samalla tavalla itsenään kirjoitan siitä tai en. Maisema jonka silmiesi edessä näet - pitsiverhojen takainen mänty ja näppäimistöllä liikkuvat sormeni - on mielikuva, jonka perustana ovat kenties jotkut verkkokalvollesi piirtyneet männyt jossain. Jotkut ehkä omat sormesi näppäimistöllä. Kokemustesi ja mielikuviesi läpi hahmotat minut aistimukseksi, mielikuvaksi tai mielikuvarykennelmäksi, jonka tekstini mieleesi synnyttää. 10:31.
Tässä välissä (noin kello 10:29) kopioin kirjoitetun tekstin luonnokset-kansioon, sitten jatkoin lausetta - olin kohdassa "Kokemustesi ja mielikuviesi läpi hahmotat minut mielikuvaksi, joksi" mutta muutin lausetta ja lopputulokseksi tuli "Kokemustesi ja mielimielikuviesi läpi hahmotat minut aistimukseksi, mielikuvaksi tai mielikuvarykennelmäksi, jonka tekstini mieleesi synnyttää."
10:35.
Luen kirjoittamani.
10:37.
"Tämän ja seuraavan talon välisellä pihamaalla työhuoneeni vihreiden pitsiverhojen läpi mänty huojuu syksyisessä tuulessa ja putoaa kirjaimiksi ruudulle, siirtäessäni katseen takaisin näppäimistöllä loikkiviin sormiini. Maisema ei sitoudu sanoihin. Se huojuu ja elää aivan samalla tavalla itsenään kirjoitan minä siitä tai en. Maisema jonka silmiesi edessä näet - pitsiverhojen takainen mänty ja näppäimistöllä liikkuvat sormeni - on mielikuvasi, jonka perustana ovat kenties jotkut verkkokalvollesi piirtyneet männyt jossain ja jotkut sormet, ehkä omat sormesi näppäimistöllä."
muutan muotoon
"Tämän ja seuraavan talon välisellä pihamaalla työhuoneeni vihreiden pitsiverhojen läpi mänty huojuu syksyisessä tuulessa ja putoaa kirjaimiksi ruudulle, siirtäessäni katseen takaisin näppäimistöllä loikkiviin sormiini. Maisema ei sitoudu sanoihin. Se huojuu ja elää aivan samalla tavalla itsenään kirjoitan siitä tai en. Maisema jonka silmiesi edessä näet - pitsiverhojen takainen mänty ja näppäimistöllä liikkuvat sormeni - on mielikuva, jonka perustana ovat kenties jotkut verkkokalvollesi piirtyneet männyt jossain."
10:39.
Vastaan puhelimeen.
10:41. Lauseen "Tämän ja seuraavan talon välisellä pihamaalla työhuoneeni vihreiden pitsiverhojen läpi mänty huojuu syksyisessä tuulessa ja putoaa kirjaimiksi ruudulle, siirtäessäni katseen takaisin näppäimistöllä loikkiviin sormiini." muutan muotoon "Tämän ja seuraavan talon välisellä pihamaalla työhuoneeni vihreiden pitsiverhojen läpi mänty huojuu syksyisessä tuulessa ja siirtäessäni katseen takaisin näppäimistöllä loikkiviin sormiini putoaa kirjaimiksi ruudulle." 10:42.
Näin olen tullut siis vääristäneeksi menneisyyden? Tekstistä nimittäin saa kuvan niin kuin olisin alunperinkin kirjoittanut virkkeen niin kuin se siinä on. Vieläpä niin että kirjoitushetken ajankohtakin on näkyvissä. Mutta se mikä jää näkymättömiin on kaikki muu, ja kuitenkin lopputulos on juuri - mietin, kuinka tämän muotoilisi - niin, kuitenkin lopputulos on seurausta juuri tuosta kaikesta muusta. Siis siitä mikä jää näkymättömiin.
10:46. Lauseen
"Vieläpä niin että kirjoitushetken ajankohtakin on näkyvissä"
ajattelen muuttaa muotoon - - -
Puhelin soi toistamiseen. Toinen henkilö soittaa. Olisin muutenkin kohta lopettanut, ehkä jatkan tätä illalla tai deletoin koko rönsyilyn ehkä yritän sanoa asiani tiivistetymmin ehkä en, joka tapauksessa olen nyt antanut itselleni luvan tällaiseen. Ja nyt lähden käymään ulkona, minkä jälkeen luultavasti tulen takaisin sisälle ja vähän myöhemmin lähden kaupungille tapaamaan ystävääni. Mitä sitten en tiedä paitsi että tuttu lääkäri katsoo peräpukamat kaupunginsairaalassa klo 13:45 jos aikataulu pitää.
Ja nyt pikaisesti käymään ulkona.
10:51.
- - -
11. 09. 08 klo 00:10
[ ]
Ensinnäkin kappaleen
No, sellaistakin tapahtuu ikävä kyllä koska netissä liikkuu kaikenlaisia moraalittomia nettihörhöjä. Joten mistä sen voi varmuudella tietää? Jos nyt asetun ikäänkuin itseni ulkopuolelle ja tarkastelen kirjoittamiani tekstejä - niin runoja kuin kommentteja, tätäkin parhaillaan kirjoittamaani - ulkopuolisen silmin, kyllä, voin hyvinkin olla yksi niistä kaikenlaisista moraalittomista nettihörhöistä. Mistä minä voin sen tietää olenko vai en? En mistään.
loppuosan muutan muotoon
kyllä, voin hyvinkin olla yksi niistä kaikenlaisista moraalittomista nettihörhöistä. Mistä minä voin sen tietää olenko vai en?
En mistään...
Paitsi tapaamalla itseni henkilökohtaisesti!
Minkä jälkeen ajattelen että kohtaa voisi täydentää:
En mistään... Paitsi tapaamalla itseni henkilökohtaisesti, ja siihenhän minä en (jostain kumman syystä) suostu. Miksi en? Voidakseni edelleen pitää oletuksistani kiinni ja huudella kommenttejani puskista.
Hmm. Lopulta palautan kohdan lähes alkuperäiseen muotoonsa.
Tässä vaiheessa kello näyttää 00:17. Tarkasti sanottuna: kello tietokoneen alareunassa näyttää 0:17. Esteettisistä syistä lisäsin nollan.
00:18.
Kello 00:17 - 00:18 kirjoittamani kohdan
"Tässä vaiheessa kello näyttää 00:17. Tarkasti sanottuna: kello tietokoneen alareunassa näyttää 0:17, mutta esteettisistä syistä lisään aikaan yhden nollan."
muutan muotoon
"Tässä vaiheessa kello näyttää 00:17. Tarkasti sanottuna: kello tietokoneen alareunassa näyttää 0:17. Esteettisistä syistä lisäsin nollan."
00:22.
Menen keittämään teetä.
En mennytkään vielä keittämään teetä.
00:30.
Ajattelen että kappaleeseen
"Näin olen tullut siis vääristäneeksi menneisyyden? Tekstistä nimittäin saa kuvan niin kuin olisin alunperinkin kirjoittanut virkkeen niin kuin se siinä on. Vieläpä niin että kirjoitushetken ajankohtakin on näkyvissä. Mutta se mikä jää näkymättömiin on kaikki muu, etc."
voisi lisätä täydennyksenä
"Vieläpä niin että kirjoitushetken ajankohtakin on näkyvissä: 10:23 - 10:31."
mutta en viitsi.
00:32 ja nyt menen keittämään teetä.
- - -
00:55.
Tiedän jo lähtiessäni kaupungille että päivästä on tulossa mielenkiintoinen, antoisa. Mielessäni käväisee ajatus: miltä aloittamani kirjoitus mahtaakaan näyttää palatessani? Ja mikäli aion jatkaa kirjoitusta, millaisen siirtymävaiheen joudun suorittamaan kääntyessäni päivän tapahtumista äitipartamaiseen tarkasteluun. Todella. Päivä oli mielenkiintoinen ja - suorastaan uskomattoman antoisa, sisältäen useita yllättäviä, ennalta-arvaamattomia ja kuitenkin luonnollisia kohtaamisia täsmällisesti oikeaan aikaan: keskussairaalassa missä kävimme tapaamassa erästä, sitten kaupunginsairaalan kanttiinissa ollessani menossa pukamatohrorille, poistuessamme kaupunginsairaalan ulko-ovella, kahvilaan mennessämme kadunkulmassa jne. Saapuessani kotiin olen kiitollinen tästä päivästä, rikkaasta lahjasta. Kämppäkaveri on myös saapunut kotiin juuri, keskustelee naapurin kanssa pihalla. Tervehdimme. Kello on noin 18:00. Tulen sisään ja vietän hetken rukoillen. Kämppäkaveri tulee sisään, keskustelemme. Kämppäkaveri lähtee. Vietän hiljaisen hetken jonka päätteeksi käyn kulunutta päivää läpi. Nukun hetken. Käyn saunassa. Lämmitän patongin. Käydessäni tietokoneelle (noin 21:00) muistan ajatukseni, mutta totean, että tuskinpa tässä kovin vaikeaa siirtymisvaihetta täytyy nyt suorittaa, ehkä sujuu helpostikin se äitiparraksi tulo. Luen sähköpostit. Luen Opladiin aloittaman ketjun. Kirjoitan pari viestiä Yleistä kirjallisuudesta -palstan keskusteluihin.
* 1:17 hörppään teetä. Ehkä hieman väkevää mutta hyvää. Kirjoitan: 1:17 hörppään teetä. Ehkä hieman väkevää mutta hyvää. No niin nyt se tuli jo kahteen kertaan. 1:19. Kello on 1:19 tai pitäisikö lisätä estetiikkaa: 01:19? 1:20. *
Kello on - siis oli, mutta kirjoitan preesensissä - muistinko oikein että preesens on nykyinen, tapahtuva, tarkistan googlettamalla, kyllä: "Preesens on verbin aikamuoto, joka ilmaisee, että jotakin tapahtuu nyt taikka yleisesti, aina. Kielissä, joissa ei ole erillistä futuuria käytetään preesensiä myös tulevan ilmoittamiseen." - 1:23, ei kun siis kello on noin 00:00 palatessani keskeneräiseen kirjoitukseen. Siirtyminen tapahtuu lukemalla kirjoitetun läpi ja näin olen jälleen äitiparran elementissä klo 00:10. Ensimmäiseksi laitan hakasulkeet, joiden väliin tarkoitukseni on kirjoittaa jotain sellaista kuin...
Äh, jätän hakasulkeet tyhjäksi...
Joka tapauksessa tarkoitukseni oli myöhemmin lisätä hakasulkeisiin jotain äitiparraksi siirtymiseen liittyvää, mutta tuossahan tuota selostusta jo tulikin siihen asiaan, joten riittänee ja jätän hakasulkeet tyhjäksi. Ehkä pieni täsmennys. Äitiparta ei ole teeskentelyä. Ei feikki. Ei vedätystä. Äitiparta on tietoinen, osittain kait tiedostamaton - tehty ja luontainen, itsestään syntynyt rooli jonka kautta tarkastelen sanamaailmaa ja sanamaailman sanallista tarkasteluani, tarkastelun tarkastelua. Se on osa faktista elämääni, kyllä, tällainen tarkastelu kiinnostaa minua ja näissä puitteissa otan kantaa sekä pohdin asioita joita muutenkin pohtisin, mutta sittenkin: marginaali. Hyvin pieni osa elämääni, reunailmiö, osoitus kiinnostuksesta kirjallisuuteen ja nimenomaan inhimillisten ilmiöiden kirjallista tarkastelua, tarkastelun kirjallista tarkastelua.
1:39.
Haen lisää teetä...
- - -
1:42.
En hakenutkaan teetä.
Kohdan
"Joka tapauksessa tarkoitukseni oli lisätä hakasulkeisiin myöhemmin jotain liittyen siirtymiseeni äitiparraksi, mutta tuossahan tuota selostusta jo tulikin siihen asiaan, joten riittänee ja jätän hakasulkeet tyhjäksi. Ehkä pieni täsmennys. Äitiparta ei ole teeskentelyä. Ei feikki. Ei vedätystä. Äitiparta on tietoinen, osittain kait tiedostamaton - tehty ja osaltaan luontainen, itsestään syntynyt rooli, jonka kirjoituksissa tarkastelen sanamaailmaa ja tarkasteluani, tarkastelun tarkastelua. Se on osa faktista elämääni, kyllä, tällainen tarkastelu kiinnostaa minua ja näissä puitteissa otan kantaa sekä pohdin asioita joita muutenkin pohtisin, mutta sittenkin: marginaali. Hyvin pieni osa elämääni, reunailmiö, osoitus kiinnostuksesta kirjallisuuteen ja nimenomaan inhimillisten ilmiöiden kirjallista tarkastelua, tarkastelun kirjallista tarkastelua."
muutan luettavampaan muotoon, pienin korjauksin
"Joka tapauksessa tarkoitukseni oli myöhemmin lisätä hakasulkeisiin jotain äitiparraksi siirtymiseen liittyvää, mutta tuossahan tuota selostusta jo tulikin siihen asiaan, joten riittänee ja jätän hakasulkeet tyhjäksi. Ehkä pieni täsmennys. Äitiparta ei ole teeskentelyä. Ei feikki. Ei vedätystä. Äitiparta on tietoinen, osittain kait tiedostamaton - tehty ja luontainen, itsestään syntynyt rooli jonka kautta tarkastelen sanamaailmaa ja sanamaailman sanallista tarkasteluani, tarkastelun tarkastelua. Se on osa faktista elämääni, kyllä, tällainen tarkastelu kiinnostaa minua ja näissä puitteissa otan kantaa sekä pohdin asioita joita muutenkin pohtisin, mutta sittenkin: marginaali. Hyvin pieni osa elämääni, reunailmiö, osoitus kiinnostuksesta kirjallisuuteen ja nimenomaan inhimillisten ilmiöiden kirjallista tarkastelua, tarkastelun kirjallista tarkastelua."
Jaa eipä siihen paljon muutoksia tullut.
1:47.
Ja nyt kyllä menen hakemaan sitä teetä.
- - -
2:11.
Tulkoon vielä sanotuksi, että noin klo 1:20 (tai 1:30 tai 1:40, en muista tarkalleen) tunsin hetkellistä kiusausta mennä jonnekin pornosivustolle, mutta torjuin kiusauksen:
En halua katsella asioita sellaisina miltä ne näyttävät himokkaisiin silmiin. Haluan nähdä ne niin kuin ne todellisuudessa ovat.
Ja mitä vielä? Mitäpä muuta. Palaan nyt alkuun. Tulin palstalle noin 9:30 tai 10:00. Lähdin vastaamaan Dolanin viestiin (pitäisikö sanoa sinun viestiisi, koska sinullehan tämä on osoitettu vai annanko olla toteamuksena: Dolanin viestiin; annan olla) mutta en kirjoittanutkaan suoraan ruudulle vaan paperille, ikäänkuin luonnokseksi - joka minun piti sitten siirtää palstalle.
Kirjoitin
"Kun olen toisia moittinut nimimerkkirivin huolimattomasta käytöstä. Että on käytetty 'nimimerkkejä' jotka ei ole mitään nimimerkkejä vaan otsikon osia. Syyllistynpä nyt sitten samaan itsekin...
> kuka kätkeytyy tuon taakse... ettei ole ihan kuka tahansa. <
Aikomukseni oli ainoastaan sanoa että kyllä, minä olen kuka tahansa niin kuin jokainen meistä on, mutta rönsyilyksihän tämä taaskin meni. Toivottavasti ei liian pitkälle. Miten niin meni? Siten niin, että sanat jotka seuraavaksi luet on jo kirjoitettu - paperille - ja tämä mitä nyt parhaillaan luet on siis jonkinlainen jälkipuhe, jonka siirrän alkupuheeksi kas näin.
Sitten kopioin paperilta ruudulle seuraavat sanat:"
jonka jälkeen minun piti yksinkertaisesti siirtää kirjoittamani, sinulle osoitettu ja sen myötä tietysti mahdollisille muillekin lukijoille, muutenhan olisin ottanut selville sähköpostiosoitteesi ja laittanut tämän sinne, siis paperilta ruudulle, mutta yllättäen (sic) kopiointi menikin rönsyilyksi.
Yritän nyt kopioida paperilla olevan tekstin tähän mahdollisimman pienin lisäyksin.
2:25.
- - -
En ryhtynytkään vielä kopioimaan tekstiä.
Muutan noin klo 02:11 kirjoittamani kohdan "Tulkoon vielä sanotuksi, että noin klo 1:20 (tai 1:30 tai 1:40, en muista tarkalleen) tunnen (siis tunsin, mutta haluan kirjoittaa tämänkin preesensissä) hetkellistä kiusausta mennä jonnekin pornosivustolle, mutta torjun kiusauksen:
En halua katsella asioita sellaisina miltä ne näyttävät himokkaisiin silmiin, vaan haluan nähdä ne niin kuin ne todellisuudessa ovat."
muotoon:
"Tulkoon vielä sanotuksi, että noin klo 1:20 (tai 1:30 tai 1:40, en muista tarkalleen) tunsin hetkellistä kiusausta mennä jonnekin pornosivustolle, mutta torjuin kiusauksen:
En halua katsella asioita sellaisina miltä ne näyttävät himokkaisiin silmiin. Haluan nähdä ne niin kuin ne todellisuudessa ovat."
2:30.
- - -
Olen "kuka tahansa". Kaikkihan me olemme. [Tähän olen laittanut kolme pistettä, muistaisin että tarkoitukseni oli lisätä kohtaan jotain tämän tapaista: Erilaisia yksilöitä. Jonkun mielestä tämä "äitiparta kuka tahansa" on jotain kuten esimerkiksi "hihhuli" tai "vellihousu" tai "juoppo" ja jonkun mielestä jotain muuta, mutta kaikki ne ovat kenen tahansa käsityksiä minusta]. Ja eräs "minähänmetehe kuka tahansa" sanoo että kuulostan dolanmaiselta, voisimme olla jopa veljeksiä tai enemmän, mikä saattaa olla vihjaus että olemme sama henkilö; mutta ne ovat vain muiden määritelmiä minusta tai sinusta.
Meidän - kenen tahansa eli siis jokaisen omalla kohdallaan - olisi varmaan hyvä muistaa [lauseen loppuosasta en saa selvää]. Joskus kun sitten olemme tavanneet ihmisen josta olemme mielikuvia luoneet, voimme pettyä katkerasti tai positiivisesti yllättyä. Mutta jos petymme, johtuuko se ihmisestä itsestään vai niistä [en saa kaikista sanoista selvää, oletan että lauseen loppuosa menee suurinpiirtein: mielikuvista ja sen myötä korkeista odotuksista, joita olemme häneen asettaneet]?
Mutta voimme myöskin yllättyä positiivisesti.
Ja varsinkin, jos [teksti on jälleen hieman epäselvää mutta melko hyvin muistan mitä olen tässä kohtaa ajatellut ja kirjoittanut, joten tulkitsen: pyrimme ottamaan ihmisen ihmisenä ja ymmärrämme että hän joka tapauksessa on yksilönä arvokkaampi kuin mitkään määritelmämme tai arviomme hänestä]. [Seuraava lause on aivan mahdottoman epäselvä - voi tätä minun pikakirjoitustani - mutta muutaman minuutin tarkastelun kuluttua ymmärrän mitä tässä lukee ja muistan, tosiaan, näinhän minä tämän lauseen kirjoitin:] Jokainen [sana "jokainen" on alleviivattu, joten rehellisyyden nimessä minun ehkä pitäisi nyt kirjoittaa JOKAINEN] kohtaaminen on positiivinen yllätys, koska se on [tästä sanasta saa selvää vain alkuosan "ainut" ja sitten en osaa sanoa onko loppuosa "laatuista" vai "kertaista", tulkitsen että se on ainutkertaista] elämää. Ja pettymysten kautta saamme omia kipukohtia käsitellen kasvaa avarasydämisyyteen. Mikä ei [seuraava sana on "kuitenkaan" tai "suinkaan"] tarkoita kaikkien käyttäytymismallien ja ideologioiden ja asenteiden hyväksymistä, mutta ihmisen [seuraava sana on erittäin epäselvä, olen kirjoittanut joko "hyväksymistä", "arvostamista" tai "rakastamista", tässä kohtaa todennäköisesti: arvostamista] ihmisenä. [Lauseen alku jälleen epäselvä, lähes suora viiva, mutta muistan mitä olen kirjoittanut, joten lause kuuluu jokseenkin sanatarkasti: Ihmisen kunnioittamista sen vuoksi että] hän on olemassa - ja koska hän on olemassa, hän on arvokas ["lähimmäinen" tai "lähimmäiseni"]. "Kuka tahansa". Wau!
On hienoa olla kuka tahansa: minäkin olen (sinun tai minun ["mielipiteistä" tai "mielikuvista", todennäköisesti: mielipiteistä] riippumatta) itsessäni arvokas yksilö. Niin kuin "minähänmetehe" ja [epäselvää, todennäköisesti: kaikki muut] täällä kirjoittavat ovat.
Sitä yritän opetella...
3:21. Käyn hakemassa kupin teetä.
- - -
3:42. Nyt se sitten tapahtui Dolan. KAIKKI EDELLÄ KIRJOITTAMANI KATOSI. Poks. Hävisi bittiavaruudessa yhtenä sumukiehkuran haituvana.
Kello 3:21 - 3:40 tapahtui seuraavaa...
Kävelin keittiöön, napsautin vedenkeittimeen virran. Teeveden kiehumista odottaessani katselin tiskipöytää ja totesin että olisi minun vuoroni tiskata - viime kerralla tiskasi kämppis, sitä edellisellä kerralla hänen naisystävä. Tätä ajatellessani luulen myös kirjoittavani asian tekstiini (kuten nyt 3:48 tapahtuu) ja ajattelen kirjoittaisinko myös (kuten huomaan kirjoittavani) tähän tapaan: olen ehkä liiaksikin antanut lyömäaseita itseäni vastaan peräpukamista nettipornon kautta tiskaamattomiin tiskeihin, ja palaan vielä asiaan. Löysin tiskikaapista puhtaan kupin, söin pari kupillista jogurttia. Haudutuskannusta 1/3 kupillista järkyttävän vahvaa teetä, joukkoon 2/3 kiehuvaa vettä. Sitten takaisin tietokoneelle. Mitä näenkään. Keittiössä käydessäni on automaattinen virustorjunnan päivitys asentanut uudet päivitykset, jota tehdessään on sulkenut ja uudelleen käynnistänyt tietokoneen. Kirjoittamani viesti kaikkine rönsyineen siis hävisi. Mutta onko onnettomuus vai onni kuka tietää: ennen keittiöön menemistäni tallensin viestin sähköpostiin luonnokset-kansioon. 3:40 tulen takaisin palstalle, avaan sähköpostin ja palautan keskeneräisen viestin.
4:02.
Edellistä kappaletta kirjoittaessani (melko tarkasti kello 3:51 jossain sanojen "palaan vielä asiaan. Löysin tiskikaapista" paikkeilla) kämppäkaveri tulee kotiin. Iloisia ääniä eteisestä. Kämppiksen mukana on eräs very great ihminen yövieraaksi. Huutelen tietokoneen ääreltä ja vaihdamme pikaiset kuulumiset, huomenna sitten enemmän.
Niin, lupasin palata tuohon ajatukseen mahdollisista lyömäaseista.
* Yövieras toivottelee hyvää yötä huoneeni kynnyksellä, tee kupissani on jäähtynyt. Menen lämmittämään mikrossa. *
04:26.
Lämmitin teen. Kuuntelin välähdyksiä vieraan kuulumisista koskien kuluneen yön tapahtumia. Mitä olinkaan aikeissa sanoa? Äitiparta tässä taas, terve. Niin, lyömäaseista...
Ensinnäkin, olen päättänyt etten kirjoita tosielämäni tapahtumia tälle palstalle ja hyvin vähän muillekaan palstoille. Ehkä joitain vanhoja kokemuksia ja muistoja joilla saattaa olla merkitystä tiettyjen aiheiden kannalta tai muuten osana luontevaa keskustelua, mutta - pääasiassa yritän pitäytyä ja varsinkin siis tällä palstalla missä keskityn rakkausrunoilun tematiikkaan sekä muuten kirjallisuusluontoiseen pohdiskeluun, yritän pitäytyä ainoastaan sellaisissa tosielämän tapahtumissa mitkä koskevat itseään kirjoittamistapahtumaa: kellonaikoja, liikkuvia sormia, verhon takana avautuvaa maisemaa. Päätökseni huomioon ottaen maininta tämän päivän antoisuudesta ja viittaukset kohtaamisiin kaupungilla vaikka eivät sisältäneetkään yksityiskohtia olivat moka. Annoin ja luultavasti annan niiden nyt kuitenkin olla. So?
>vietän hetken rukoillen<
- Hihhuli mikä hihhuli, aina täytyy mainostaa ja jeesustella pakkomielteen omaisesti kuin kerjätäkseen pisteitä siltä mielikuvitusjumalaltaan.
>hetkellistä kiusausta mennä jonnekin pornosivustolle<
- Just, kyllä se on tiedetty kaiken aikaa: ilmiselvä pornoaddikti!
>katselin tiskipöytää ja totesin että olisi minun vuoroni tiskata<
- Niinpä niin kaupungilla kyllä juoksennellaan ja netissä roikutaan vaikka tiskit on tiskaamatta, kuvottavaa touhua.
Kuten eilen sähköpostissa eräälle rakkaalle ystävälle mainitsin, ote kirjeestä:
"Lisäksi vielä tämä seikka että kun en käytä itsesensuuria että olisi tarve varjella mainettani vaan kirjoitan spontaanisti peräpukamista alkaen ja pohdin mielipiteitäni ja näkemykseni tuolla tavalla julkisesti rönsyillen, siinä tulee aina annettua 'lyömäaseita' niiden käsiin jotka ei palstakirjoittelustani tai persoonastani pidä. [ Lause sensuroitu liian henkilökohtaisena. ] Tuollainen lähes itsensäpaljasteluun menevä rönsyilevä avomielinen pohdiskelu ei silti liene täysin järkevää, joten pitäisi vähän laittaa itselle suitsia suuhun, mutta kirjoitan niin kuin kirjoitan ja se on oma kirjallinen tyylini hyväksyy joku tai ei."
Nyt jos korjaisi (tekotaiteellisen ja ärsyttävän) otsikon järkevään muotoon ja tiivistäisi kirjeen, karsisi asiattomuudet, ylilyönnit ja muut hörhöilyt joita ei kukaan jaksa lukea - tässä olisi viestini, ja sinä luulisit että siinä on koko kirje niin kuin olisin jonain aamuyön hetkenä istunut koneella, ja yks kaks vaivattomasti heittänyt ruudulle muutaman syvämietteisen sanan:
* Haen vielä yhden kupin teetä. *
- - -
Dolan
Kirjoittanut: äitiparta 11. 9. 2008 klo 04:50.
Yhdessä asiassa erehdyt, Dolan. Kyllä minä olen "kuka tahansa". Ja kaikki me olemme ihmisinä erilaisia. Jokainen oma ainutkertainen yksilönsä, en minä enemmän - tai vähemmän - kuin joku toinen.
Jonkun mielestä tämä "äitiparta kuka tahansa" on hihhuli, vellihousu, juoppo - säkenöivä runoilija, verbaaliakrobaatti - viimeiseen saakka rehellisyyden perikuva, jne. Jonkun mielestä olen joka kaupunkiin itselleen naisia haaliva pornoaddikti niin kuin hän muutamassa viestissä vuosi tai pari sitten palstalla minut paljasti, jonkun mielestä entinen juoppo ja jonkun mielestä nykyinen juoppo. Joidenkin mielestä olen nainen ja joidenkin mielestä mies. Jonkun mielestä asiasta ei ole täyttä selvyyttä, mutta se ainakin on varmaa että kirjoitan sadoilla, ehkä tuhansilla erilaisilla nimimerkeillä milloin naiseksi ja milloin mieheksi tekeytyen.
Yksi epäilijöistäni kertoi tuntevansa minut todellisuudessa hyvinkin ja tietävänsä kuka olen, kirjoitti häiriköiviä viestejä runojeni perään ja syytti milloin mistäkin. Annoin sähköpostiosoitteeni ja pyysin että sovitaan tapaaminen, että hän saisi selvyyden olenko se joksi hän minut ajattelee. Tapaaminen sovittiin mutta henkilö ei koskaan ilmaantunut paikalle. Annoin palstalle linkin yhteisön sivulle mistä on nähtävissä nimeni, naamakuvani ja puhelinnumeroni sekä tehtäväni kyseisessä yhteisössä, sanoin että tässä minä olen ja onko tämä se henkilö jonka sinä todellisuudessa tunnet? Vastaus oli paheksuva: on rikollista käyttää toisen nimeä ja linkittää henkilö joka on joku aivan muu.
No, sellaistakin tapahtuu ikävä kyllä koska netissä liikkuu kaikenlaisia moraalittomia nettihörhöjä. Joten mistä sen voi varmuudella tietää? Jos nyt asetun ikäänkuin itseni ulkopuolelle ja tarkastelen kirjoittamiani tekstejä - niin runoja kuin kommentteja, tätäkin parhaillaan kirjoittamaani - ulkopuolisen silmin, kyllä, voin hyvinkin olla yksi niistä kaikenlaisista moraalittomista nettihörhöistä. Mistä minä voin sen tietää olenko vai en?
En mistään... Paitsi tapaamalla itseni henkilökohtaisesti, ja siihenhän minä en (jostain kumman syystä) suostu. Miksi en? Voidakseni edelleen pitää oletuksistani kiinni ja huudella kommenttejani puskista.
Kaikki nämä ovat kenen tahansa käsityksiä kenestä tahansa.
* Tämän ja seuraavan talon välisellä pihamaalla työhuoneeni vihreiden pitsiverhojen läpi huojuu mänty syksyisessä tuulessa, ja siirtäessäni katseen takaisin näppäimistöllä loikkiviin sormiini: putoaa kirjaimiksi ruudulle. Maisema ei sitoudu sanoihin. Se huojuu ja elää itsenään kirjoitan siitä tai en. Maisema jonka näet silmiesi edessä - pitsiverhojen takainen mänty ja näppäimistöllä liikkuvat sormeni - on mielikuva jonka perustana ovat kenties jotkut verkkokalvollesi piirtyneet männyt jossain. Jotkut ehkä omat sormesi näppäimistöllä. Kokemustesi ja mielikuviesi läpi hahmotat minut aistimukseksi, mielikuvaksi tai mielikuvarykennelmäksi, jonka tekstini on lukevaan mieleesi synnyttänyt. *
Ja eräs "minähänmetehe kuka tahansa" sanoo että kuulostan dolanmaiselta, voisimme olla jopa veljeksiä tai enemmän, mikä saattaa olla vihjaus että olemme sama henkilö? Se on hänen mielikuvansa minusta tai sinusta.
Meidän, kenen tahansa eli siis jokaisen omalla kohdallaan olisi varmaan hyvä muistaa että mielikuvamme henkilöstä ei ole tuo henkilö. Joka tapauksessa hän on, minun tai sinun hänestä muodostaman kuvan takana oma ainutlaatuinen persoonansa: aina jotakin enemmän ja syvempää kuin määritelmämme.
Kun sitten todellisuudessa olemme tavanneet henkilön josta olimme etukäteen luoneet käsityksen hänen runojensa, kirjeidensä tai kuulopuheiden perusteella, voimme pettyä katkerasti tai positiivisesti yllättyä.
Mutta jos petymme, johtuuko se ihmisestä itsestään vai niistä mielikuvista ja sen myötä korkeista odotuksista, joita olemme häneen asettaneet?
Mutta voimme myöskin yllättyä positiivisesti.
Ja varsinkin, jos aina pyrimme näkemään ihmisen, jokaisen kohtaamamme ihmisen ihmisenä niin että ymmärrämme syvällä sielussamme että hän on joka tapauksessa yksilönä arvokkaampi kuin oikeat tai väärät arvioni hänestä, että hän tavallaan, omassa itsessään, on arviointieni tavoittamattomissa, ja että tämä ei ole ainoastaan pyrkimys vaan alan oikeasti nähdä ja kokea hänet sellaisena. Silloin on JOKAINEN kohtaaminen positiivinen yllätys, koska se on ainutkertaista ELÄMÄÄ. Lahjaa.
Ja pettymysten kautta saamme omia kipukohtia käsitellen kasvaa avarasydämisyyteen.
Mikä ei suinkaan tarkoita, ei voi eikä saa tarkoittaa kaikkien käyttäytymismallien ja ideologioiden ja asenteiden hyväksymistä, mutta ihmisen hyväksymistä ja arvostamista ihmisenä. Ihmisen kunnioittamista ihan vain sen vuoksi että hän on olemassa - ja koska hän on olemassa, hän on arvokas lähimmäinen, lähimmäiseni. "Kuka tahansa". Wau!
On hienoa olla kuka tahansa: minäkin olen (sinun tai minun mielipiteistä riippumatta) itsessäni arvokas. Niin kuin "minähänmetehe" ja kaikki muutkin täällä kirjoittavat ovat.
Sitä yritän opetella...
Hyvää päivänjatkoa Dolan.
- - -
Noh, lopputoivotus täytyisi tietysti vaihtaa Hyvää huomenta.
Tai sitten aivan lyhyt versio:
Dolan
Kirjoittanut: äitiparta 11. 9. 2008 klo 04:50.
Yhdessä asiassa erehdyt, Dolan. Kyllä minä olen "kuka tahansa". Ja kaikki me olemme ihmisinä erilaisia.
Eräs "minähänmetehe kuka tahansa" sanoo että kuulostan dolanmaiselta, voisimme olla jopa veljeksiä tai enemmän, mikä saattaa olla vihjaus että olemme sama henkilö? Se on hänen mielikuvansa minusta tai sinusta.
Meidän, kenen tahansa eli siis jokaisen omalla kohdallaan olisi varmaan hyvä muistaa että mielikuvamme henkilöstä ei ole tuo henkilö. Joka tapauksessa hän on, minun tai sinun hänestä muodostaman kuvan takana oma ainutlaatuinen persoonansa: aina jotakin enemmän ja syvempää kuin määritelmämme.
Kun sitten todellisuudessa olemme tavanneet henkilön josta olimme etukäteen luoneet käsityksen hänen runojensa, kirjeidensä tai kuulopuheiden perusteella, voimme pettyä katkerasti tai positiivisesti yllättyä.
Mutta jos petymme, johtuuko se ihmisestä itsestään vai niistä mielikuvista ja sen myötä korkeista odotuksista, joita olemme häneen asettaneet?
Mutta voimme myöskin yllättyä positiivisesti. Varsinkin jos aina pyrimme näkemään kohtaamamme ihmisen ihmisenä niin että ymmärrämme syvällä sielussamme että hän joka tapauksessa on yksilönä arvokkaampi kuin oikeat tai väärät arviomme hänestä, että hän tavallaan, omassa itsessään, on arvioidemme tavoittamattomissa.
Silloin jokainen kohtaaminen on positiivinen yllätys, koska se on ainutkertaista elämää.
Ja pettymysten kautta saamme omia kipukohtia käsitellen kasvaa avarasydämisyyteen. Mikä ei suinkaan tarkoita kaikkien käyttäytymismallien ja ideologioiden ja asenteiden hyväksymistä, mutta ihmisen hyväksymistä ja arvostamista ihmisenä. Ihmisen kunnioittamista sen vuoksi koska hän on olemassa - ja koska hän on olemassa, hän on arvokas lähimmäiseni.
Kuka tahansa. Wau! Sitä yritän opetella...
Hyvää huomenta Dolan.
- - -
Ja sitten nukkumaan... Saa nähdä kuinka onnistuu... Kaiken tämän teen litkimisen jälkeen...
ELÄMÄ AINAKIN ON IHANAA.
♥ Dolanille kirjoitti:
Kun olen toisia moittinut nimimerkkirivin huolimattomasta käytöstä. Että on käytetty "nimimerkkejä" jotka ei ole mitään nimimerkkejä vaan otsikon osia. Syyllistynpä nyt sitten samaan itsekin...
> kuka kätkeytyy tuon taakse... ettei ole ihan kuka tahansa. <
Aikomukseni oli ainoastaan sanoa että kyllä, minä olen kuka tahansa niin kuin jokainen meistä on, mutta rönsyilyksihän tämä taaskin meni. Toivottavasti ei liian pitkälle. Miten niin meni? Siten niin, että sanat jotka seuraavaksi luet on jo kirjoitettu - paperille - ja tämä mitä nyt parhaillaan luet on siis jonkinlainen jälkipuhe, jonka siirrän alkupuheeksi kas näin.
Sitten kopioin paperilta ruudulle seuraavat sanat:
- - -
Olen kuka tahansa. Ja kaikki me olemme erilaisia yksilöitä.
Jokainen kuka tahansa.
Jonkun mielestä tämä "äitiparta kuka tahansa" voi olla "tekotaiteellinen suosionkalastelija", jonkun mielestä "elämän realiteetteja uskonnollisuuteen pakeneva tunnelukkoinen hihhuli", jonkun mielestä "joka kaupunkiin itselleen naisia haaliva pornoaddikti" niin kuin hän muutamassa viestissä vuosi tai pari sitten palstalla minut paljasti, jonkun mielestä "entinen juoppo" ja jonkun mielestä "nykyinen juoppo". Joidenkin mielestä olen nainen ja joidenkin mielestä mies. Jonkun mielestä asiasta ei ole täyttä selvyyttä, mutta se ainakin on varmaa että kirjoitan sadoilla, ehkä tuhansilla erilaisilla nimimerkeillä milloin naiseksi ja milloin mieheksi tekeytyen.
Useat tämänkin palstan rekisteröidyistä nimimerkeistä ovat minun luomuksiani ja eräässäkin profiilissa käytän siskontyttären kuvaa.
Hitsi että paljastuin. Mutta älä kerro eteenpäin.
Yksi epäilijöistäni kertoi tuntevansa minut todellisuudessa hyvinkin ja tietävänsä kuka olen, kirjoitti häiriköiviä viestejä runojeni perään ja syytti milloin mistäkin. Annoin sähköpostiosoitteeni ja pyysin että sovitaan tapaaminen, lupasin tarjota päivällisen tai illallisen jossain ravintolassa, että hän saisi selvyyden olenko se joksi hän minut ajattelee. Tapaaminen sovittiin mutta henkilö ei koskaan ilmaantunut paikalle. Annoin palstalle linkin yhteisön sivulle mistä on nähtävissä nimeni, naamakuvani ja puhelinnumeroni sekä tehtäväni kyseisessä yhteisössä, sanoin että tässä minä olen ja onko tämä se henkilö jonka sinä todellisuudessa tunnet? Vastaus oli paheksuva: on rikollista käyttää toisen nimeä ja linkittää henkilö joka on joku aivan muu.
No, sellaistakin tapahtuu ikävä kyllä koska netissä liikkuu kaikenlaisia moraalittomia nettihörhöjä. Joten mistä sen voi varmuudella tietää? Jos nyt asetun ikäänkuin itseni ulkopuolelle ja tarkastelen kirjoittamiani tekstejä - niin runoja kuin kommentteja, tätäkin parhaillaan kirjoittamaani - ulkopuolisen silmin, kyllä, voin hyvinkin olla yksi niistä kaikenlaisista moraalittomista nettihörhöistä. Mistä minä voin sen tietää olenko vai en?
En mistään...
Paitsi tapaamalla itseni henkilökohtaisesti!
- - -
Tässä välissä tunnustan että teksti lähti taas rönsyilemään joten tuli laitettua yli puolet sellaista mitä ei lue paperille luonnostelemassani viestissä. 10:23. Tämän ja seuraavan talon välisellä pihamaalla työhuoneeni vihreiden pitsiverhojen läpi mänty huojuu syksyisessä tuulessa ja siirtäessäni katseen takaisin näppäimistöllä loikkiviin sormiini putoaa kirjaimiksi ruudulle. Maisema ei sitoudu sanoihin. Se huojuu ja elää aivan samalla tavalla itsenään kirjoitan siitä tai en. Maisema jonka silmiesi edessä näet - pitsiverhojen takainen mänty ja näppäimistöllä liikkuvat sormeni - on mielikuva, jonka perustana ovat kenties jotkut verkkokalvollesi piirtyneet männyt jossain. Jotkut ehkä omat sormesi näppäimistöllä. Kokemustesi ja mielikuviesi läpi hahmotat minut aistimukseksi, mielikuvaksi tai mielikuvarykennelmäksi, jonka tekstini mieleesi synnyttää. 10:31.
Tässä välissä (noin kello 10:29) kopioin kirjoitetun tekstin luonnokset-kansioon, sitten jatkoin lausetta - olin kohdassa "Kokemustesi ja mielikuviesi läpi hahmotat minut mielikuvaksi, joksi" mutta muutin lausetta ja lopputulokseksi tuli "Kokemustesi ja mielimielikuviesi läpi hahmotat minut aistimukseksi, mielikuvaksi tai mielikuvarykennelmäksi, jonka tekstini mieleesi synnyttää."
10:35.
Luen kirjoittamani.
10:37.
"Tämän ja seuraavan talon välisellä pihamaalla työhuoneeni vihreiden pitsiverhojen läpi mänty huojuu syksyisessä tuulessa ja putoaa kirjaimiksi ruudulle, siirtäessäni katseen takaisin näppäimistöllä loikkiviin sormiini. Maisema ei sitoudu sanoihin. Se huojuu ja elää aivan samalla tavalla itsenään kirjoitan minä siitä tai en. Maisema jonka silmiesi edessä näet - pitsiverhojen takainen mänty ja näppäimistöllä liikkuvat sormeni - on mielikuvasi, jonka perustana ovat kenties jotkut verkkokalvollesi piirtyneet männyt jossain ja jotkut sormet, ehkä omat sormesi näppäimistöllä."
muutan muotoon
"Tämän ja seuraavan talon välisellä pihamaalla työhuoneeni vihreiden pitsiverhojen läpi mänty huojuu syksyisessä tuulessa ja putoaa kirjaimiksi ruudulle, siirtäessäni katseen takaisin näppäimistöllä loikkiviin sormiini. Maisema ei sitoudu sanoihin. Se huojuu ja elää aivan samalla tavalla itsenään kirjoitan siitä tai en. Maisema jonka silmiesi edessä näet - pitsiverhojen takainen mänty ja näppäimistöllä liikkuvat sormeni - on mielikuva, jonka perustana ovat kenties jotkut verkkokalvollesi piirtyneet männyt jossain."
10:39.
Vastaan puhelimeen.
10:41. Lauseen "Tämän ja seuraavan talon välisellä pihamaalla työhuoneeni vihreiden pitsiverhojen läpi mänty huojuu syksyisessä tuulessa ja putoaa kirjaimiksi ruudulle, siirtäessäni katseen takaisin näppäimistöllä loikkiviin sormiini." muutan muotoon "Tämän ja seuraavan talon välisellä pihamaalla työhuoneeni vihreiden pitsiverhojen läpi mänty huojuu syksyisessä tuulessa ja siirtäessäni katseen takaisin näppäimistöllä loikkiviin sormiini putoaa kirjaimiksi ruudulle." 10:42.
Näin olen tullut siis vääristäneeksi menneisyyden? Tekstistä nimittäin saa kuvan niin kuin olisin alunperinkin kirjoittanut virkkeen niin kuin se siinä on. Vieläpä niin että kirjoitushetken ajankohtakin on näkyvissä. Mutta se mikä jää näkymättömiin on kaikki muu, ja kuitenkin lopputulos on juuri - mietin, kuinka tämän muotoilisi - niin, kuitenkin lopputulos on seurausta juuri tuosta kaikesta muusta. Siis siitä mikä jää näkymättömiin.
10:46. Lauseen
"Vieläpä niin että kirjoitushetken ajankohtakin on näkyvissä"
ajattelen muuttaa muotoon - - -
Puhelin soi toistamiseen. Toinen henkilö soittaa. Olisin muutenkin kohta lopettanut, ehkä jatkan tätä illalla tai deletoin koko rönsyilyn ehkä yritän sanoa asiani tiivistetymmin ehkä en, joka tapauksessa olen nyt antanut itselleni luvan tällaiseen. Ja nyt lähden käymään ulkona, minkä jälkeen luultavasti tulen takaisin sisälle ja vähän myöhemmin lähden kaupungille tapaamaan ystävääni. Mitä sitten en tiedä paitsi että tuttu lääkäri katsoo peräpukamat kaupunginsairaalassa klo 13:45 jos aikataulu pitää.
Ja nyt pikaisesti käymään ulkona.
10:51.
- - -
11. 09. 08 klo 00:10
[ ]
Ensinnäkin kappaleen
No, sellaistakin tapahtuu ikävä kyllä koska netissä liikkuu kaikenlaisia moraalittomia nettihörhöjä. Joten mistä sen voi varmuudella tietää? Jos nyt asetun ikäänkuin itseni ulkopuolelle ja tarkastelen kirjoittamiani tekstejä - niin runoja kuin kommentteja, tätäkin parhaillaan kirjoittamaani - ulkopuolisen silmin, kyllä, voin hyvinkin olla yksi niistä kaikenlaisista moraalittomista nettihörhöistä. Mistä minä voin sen tietää olenko vai en? En mistään.
loppuosan muutan muotoon
kyllä, voin hyvinkin olla yksi niistä kaikenlaisista moraalittomista nettihörhöistä. Mistä minä voin sen tietää olenko vai en?
En mistään...
Paitsi tapaamalla itseni henkilökohtaisesti!
Minkä jälkeen ajattelen että kohtaa voisi täydentää:
En mistään... Paitsi tapaamalla itseni henkilökohtaisesti, ja siihenhän minä en (jostain kumman syystä) suostu. Miksi en? Voidakseni edelleen pitää oletuksistani kiinni ja huudella kommenttejani puskista.
Hmm. Lopulta palautan kohdan lähes alkuperäiseen muotoonsa.
Tässä vaiheessa kello näyttää 00:17. Tarkasti sanottuna: kello tietokoneen alareunassa näyttää 0:17. Esteettisistä syistä lisäsin nollan.
00:18.
Kello 00:17 - 00:18 kirjoittamani kohdan
"Tässä vaiheessa kello näyttää 00:17. Tarkasti sanottuna: kello tietokoneen alareunassa näyttää 0:17, mutta esteettisistä syistä lisään aikaan yhden nollan."
muutan muotoon
"Tässä vaiheessa kello näyttää 00:17. Tarkasti sanottuna: kello tietokoneen alareunassa näyttää 0:17. Esteettisistä syistä lisäsin nollan."
00:22.
Menen keittämään teetä.
En mennytkään vielä keittämään teetä.
00:30.
Ajattelen että kappaleeseen
"Näin olen tullut siis vääristäneeksi menneisyyden? Tekstistä nimittäin saa kuvan niin kuin olisin alunperinkin kirjoittanut virkkeen niin kuin se siinä on. Vieläpä niin että kirjoitushetken ajankohtakin on näkyvissä. Mutta se mikä jää näkymättömiin on kaikki muu, etc."
voisi lisätä täydennyksenä
"Vieläpä niin että kirjoitushetken ajankohtakin on näkyvissä: 10:23 - 10:31."
mutta en viitsi.
00:32 ja nyt menen keittämään teetä.
- - -
00:55.
Tiedän jo lähtiessäni kaupungille että päivästä on tulossa mielenkiintoinen, antoisa. Mielessäni käväisee ajatus: miltä aloittamani kirjoitus mahtaakaan näyttää palatessani? Ja mikäli aion jatkaa kirjoitusta, millaisen siirtymävaiheen joudun suorittamaan kääntyessäni päivän tapahtumista äitipartamaiseen tarkasteluun. Todella. Päivä oli mielenkiintoinen ja - suorastaan uskomattoman antoisa, sisältäen useita yllättäviä, ennalta-arvaamattomia ja kuitenkin luonnollisia kohtaamisia täsmällisesti oikeaan aikaan: keskussairaalassa missä kävimme tapaamassa erästä, sitten kaupunginsairaalan kanttiinissa ollessani menossa pukamatohrorille, poistuessamme kaupunginsairaalan ulko-ovella, kahvilaan mennessämme kadunkulmassa jne. Saapuessani kotiin olen kiitollinen tästä päivästä, rikkaasta lahjasta. Kämppäkaveri on myös saapunut kotiin juuri, keskustelee naapurin kanssa pihalla. Tervehdimme. Kello on noin 18:00. Tulen sisään ja vietän hetken rukoillen. Kämppäkaveri tulee sisään, keskustelemme. Kämppäkaveri lähtee. Vietän hiljaisen hetken jonka päätteeksi käyn kulunutta päivää läpi. Nukun hetken. Käyn saunassa. Lämmitän patongin. Käydessäni tietokoneelle (noin 21:00) muistan ajatukseni, mutta totean, että tuskinpa tässä kovin vaikeaa siirtymisvaihetta täytyy nyt suorittaa, ehkä sujuu helpostikin se äitiparraksi tulo. Luen sähköpostit. Luen Opladiin aloittaman ketjun. Kirjoitan pari viestiä Yleistä kirjallisuudesta -palstan keskusteluihin.
* 1:17 hörppään teetä. Ehkä hieman väkevää mutta hyvää. Kirjoitan: 1:17 hörppään teetä. Ehkä hieman väkevää mutta hyvää. No niin nyt se tuli jo kahteen kertaan. 1:19. Kello on 1:19 tai pitäisikö lisätä estetiikkaa: 01:19? 1:20. *
Kello on - siis oli, mutta kirjoitan preesensissä - muistinko oikein että preesens on nykyinen, tapahtuva, tarkistan googlettamalla, kyllä: "Preesens on verbin aikamuoto, joka ilmaisee, että jotakin tapahtuu nyt taikka yleisesti, aina. Kielissä, joissa ei ole erillistä futuuria käytetään preesensiä myös tulevan ilmoittamiseen." - 1:23, ei kun siis kello on noin 00:00 palatessani keskeneräiseen kirjoitukseen. Siirtyminen tapahtuu lukemalla kirjoitetun läpi ja näin olen jälleen äitiparran elementissä klo 00:10. Ensimmäiseksi laitan hakasulkeet, joiden väliin tarkoitukseni on kirjoittaa jotain sellaista kuin...
Äh, jätän hakasulkeet tyhjäksi...
Joka tapauksessa tarkoitukseni oli myöhemmin lisätä hakasulkeisiin jotain äitiparraksi siirtymiseen liittyvää, mutta tuossahan tuota selostusta jo tulikin siihen asiaan, joten riittänee ja jätän hakasulkeet tyhjäksi. Ehkä pieni täsmennys. Äitiparta ei ole teeskentelyä. Ei feikki. Ei vedätystä. Äitiparta on tietoinen, osittain kait tiedostamaton - tehty ja luontainen, itsestään syntynyt rooli jonka kautta tarkastelen sanamaailmaa ja sanamaailman sanallista tarkasteluani, tarkastelun tarkastelua. Se on osa faktista elämääni, kyllä, tällainen tarkastelu kiinnostaa minua ja näissä puitteissa otan kantaa sekä pohdin asioita joita muutenkin pohtisin, mutta sittenkin: marginaali. Hyvin pieni osa elämääni, reunailmiö, osoitus kiinnostuksesta kirjallisuuteen ja nimenomaan inhimillisten ilmiöiden kirjallista tarkastelua, tarkastelun kirjallista tarkastelua.
1:39.
Haen lisää teetä...
- - -
1:42.
En hakenutkaan teetä.
Kohdan
"Joka tapauksessa tarkoitukseni oli lisätä hakasulkeisiin myöhemmin jotain liittyen siirtymiseeni äitiparraksi, mutta tuossahan tuota selostusta jo tulikin siihen asiaan, joten riittänee ja jätän hakasulkeet tyhjäksi. Ehkä pieni täsmennys. Äitiparta ei ole teeskentelyä. Ei feikki. Ei vedätystä. Äitiparta on tietoinen, osittain kait tiedostamaton - tehty ja osaltaan luontainen, itsestään syntynyt rooli, jonka kirjoituksissa tarkastelen sanamaailmaa ja tarkasteluani, tarkastelun tarkastelua. Se on osa faktista elämääni, kyllä, tällainen tarkastelu kiinnostaa minua ja näissä puitteissa otan kantaa sekä pohdin asioita joita muutenkin pohtisin, mutta sittenkin: marginaali. Hyvin pieni osa elämääni, reunailmiö, osoitus kiinnostuksesta kirjallisuuteen ja nimenomaan inhimillisten ilmiöiden kirjallista tarkastelua, tarkastelun kirjallista tarkastelua."
muutan luettavampaan muotoon, pienin korjauksin
"Joka tapauksessa tarkoitukseni oli myöhemmin lisätä hakasulkeisiin jotain äitiparraksi siirtymiseen liittyvää, mutta tuossahan tuota selostusta jo tulikin siihen asiaan, joten riittänee ja jätän hakasulkeet tyhjäksi. Ehkä pieni täsmennys. Äitiparta ei ole teeskentelyä. Ei feikki. Ei vedätystä. Äitiparta on tietoinen, osittain kait tiedostamaton - tehty ja luontainen, itsestään syntynyt rooli jonka kautta tarkastelen sanamaailmaa ja sanamaailman sanallista tarkasteluani, tarkastelun tarkastelua. Se on osa faktista elämääni, kyllä, tällainen tarkastelu kiinnostaa minua ja näissä puitteissa otan kantaa sekä pohdin asioita joita muutenkin pohtisin, mutta sittenkin: marginaali. Hyvin pieni osa elämääni, reunailmiö, osoitus kiinnostuksesta kirjallisuuteen ja nimenomaan inhimillisten ilmiöiden kirjallista tarkastelua, tarkastelun kirjallista tarkastelua."
Jaa eipä siihen paljon muutoksia tullut.
1:47.
Ja nyt kyllä menen hakemaan sitä teetä.
- - -
2:11.
Tulkoon vielä sanotuksi, että noin klo 1:20 (tai 1:30 tai 1:40, en muista tarkalleen) tunsin hetkellistä kiusausta mennä jonnekin pornosivustolle, mutta torjuin kiusauksen:
En halua katsella asioita sellaisina miltä ne näyttävät himokkaisiin silmiin. Haluan nähdä ne niin kuin ne todellisuudessa ovat.
Ja mitä vielä? Mitäpä muuta. Palaan nyt alkuun. Tulin palstalle noin 9:30 tai 10:00. Lähdin vastaamaan Dolanin viestiin (pitäisikö sanoa sinun viestiisi, koska sinullehan tämä on osoitettu vai annanko olla toteamuksena: Dolanin viestiin; annan olla) mutta en kirjoittanutkaan suoraan ruudulle vaan paperille, ikäänkuin luonnokseksi - joka minun piti sitten siirtää palstalle.
Kirjoitin
"Kun olen toisia moittinut nimimerkkirivin huolimattomasta käytöstä. Että on käytetty 'nimimerkkejä' jotka ei ole mitään nimimerkkejä vaan otsikon osia. Syyllistynpä nyt sitten samaan itsekin...
> kuka kätkeytyy tuon taakse... ettei ole ihan kuka tahansa. <
Aikomukseni oli ainoastaan sanoa että kyllä, minä olen kuka tahansa niin kuin jokainen meistä on, mutta rönsyilyksihän tämä taaskin meni. Toivottavasti ei liian pitkälle. Miten niin meni? Siten niin, että sanat jotka seuraavaksi luet on jo kirjoitettu - paperille - ja tämä mitä nyt parhaillaan luet on siis jonkinlainen jälkipuhe, jonka siirrän alkupuheeksi kas näin.
Sitten kopioin paperilta ruudulle seuraavat sanat:"
jonka jälkeen minun piti yksinkertaisesti siirtää kirjoittamani, sinulle osoitettu ja sen myötä tietysti mahdollisille muillekin lukijoille, muutenhan olisin ottanut selville sähköpostiosoitteesi ja laittanut tämän sinne, siis paperilta ruudulle, mutta yllättäen (sic) kopiointi menikin rönsyilyksi.
Yritän nyt kopioida paperilla olevan tekstin tähän mahdollisimman pienin lisäyksin.
2:25.
- - -
En ryhtynytkään vielä kopioimaan tekstiä.
Muutan noin klo 02:11 kirjoittamani kohdan "Tulkoon vielä sanotuksi, että noin klo 1:20 (tai 1:30 tai 1:40, en muista tarkalleen) tunnen (siis tunsin, mutta haluan kirjoittaa tämänkin preesensissä) hetkellistä kiusausta mennä jonnekin pornosivustolle, mutta torjun kiusauksen:
En halua katsella asioita sellaisina miltä ne näyttävät himokkaisiin silmiin, vaan haluan nähdä ne niin kuin ne todellisuudessa ovat."
muotoon:
"Tulkoon vielä sanotuksi, että noin klo 1:20 (tai 1:30 tai 1:40, en muista tarkalleen) tunsin hetkellistä kiusausta mennä jonnekin pornosivustolle, mutta torjuin kiusauksen:
En halua katsella asioita sellaisina miltä ne näyttävät himokkaisiin silmiin. Haluan nähdä ne niin kuin ne todellisuudessa ovat."
2:30.
- - -
Olen "kuka tahansa". Kaikkihan me olemme. [Tähän olen laittanut kolme pistettä, muistaisin että tarkoitukseni oli lisätä kohtaan jotain tämän tapaista: Erilaisia yksilöitä. Jonkun mielestä tämä "äitiparta kuka tahansa" on jotain kuten esimerkiksi "hihhuli" tai "vellihousu" tai "juoppo" ja jonkun mielestä jotain muuta, mutta kaikki ne ovat kenen tahansa käsityksiä minusta]. Ja eräs "minähänmetehe kuka tahansa" sanoo että kuulostan dolanmaiselta, voisimme olla jopa veljeksiä tai enemmän, mikä saattaa olla vihjaus että olemme sama henkilö; mutta ne ovat vain muiden määritelmiä minusta tai sinusta.
Meidän - kenen tahansa eli siis jokaisen omalla kohdallaan - olisi varmaan hyvä muistaa [lauseen loppuosasta en saa selvää]. Joskus kun sitten olemme tavanneet ihmisen josta olemme mielikuvia luoneet, voimme pettyä katkerasti tai positiivisesti yllättyä. Mutta jos petymme, johtuuko se ihmisestä itsestään vai niistä [en saa kaikista sanoista selvää, oletan että lauseen loppuosa menee suurinpiirtein: mielikuvista ja sen myötä korkeista odotuksista, joita olemme häneen asettaneet]?
Mutta voimme myöskin yllättyä positiivisesti.
Ja varsinkin, jos [teksti on jälleen hieman epäselvää mutta melko hyvin muistan mitä olen tässä kohtaa ajatellut ja kirjoittanut, joten tulkitsen: pyrimme ottamaan ihmisen ihmisenä ja ymmärrämme että hän joka tapauksessa on yksilönä arvokkaampi kuin mitkään määritelmämme tai arviomme hänestä]. [Seuraava lause on aivan mahdottoman epäselvä - voi tätä minun pikakirjoitustani - mutta muutaman minuutin tarkastelun kuluttua ymmärrän mitä tässä lukee ja muistan, tosiaan, näinhän minä tämän lauseen kirjoitin:] Jokainen [sana "jokainen" on alleviivattu, joten rehellisyyden nimessä minun ehkä pitäisi nyt kirjoittaa JOKAINEN] kohtaaminen on positiivinen yllätys, koska se on [tästä sanasta saa selvää vain alkuosan "ainut" ja sitten en osaa sanoa onko loppuosa "laatuista" vai "kertaista", tulkitsen että se on ainutkertaista] elämää. Ja pettymysten kautta saamme omia kipukohtia käsitellen kasvaa avarasydämisyyteen. Mikä ei [seuraava sana on "kuitenkaan" tai "suinkaan"] tarkoita kaikkien käyttäytymismallien ja ideologioiden ja asenteiden hyväksymistä, mutta ihmisen [seuraava sana on erittäin epäselvä, olen kirjoittanut joko "hyväksymistä", "arvostamista" tai "rakastamista", tässä kohtaa todennäköisesti: arvostamista] ihmisenä. [Lauseen alku jälleen epäselvä, lähes suora viiva, mutta muistan mitä olen kirjoittanut, joten lause kuuluu jokseenkin sanatarkasti: Ihmisen kunnioittamista sen vuoksi että] hän on olemassa - ja koska hän on olemassa, hän on arvokas ["lähimmäinen" tai "lähimmäiseni"]. "Kuka tahansa". Wau!
On hienoa olla kuka tahansa: minäkin olen (sinun tai minun ["mielipiteistä" tai "mielikuvista", todennäköisesti: mielipiteistä] riippumatta) itsessäni arvokas yksilö. Niin kuin "minähänmetehe" ja [epäselvää, todennäköisesti: kaikki muut] täällä kirjoittavat ovat.
Sitä yritän opetella...
3:21. Käyn hakemassa kupin teetä.
- - -
3:42. Nyt se sitten tapahtui Dolan. KAIKKI EDELLÄ KIRJOITTAMANI KATOSI. Poks. Hävisi bittiavaruudessa yhtenä sumukiehkuran haituvana.
Kello 3:21 - 3:40 tapahtui seuraavaa...
Kävelin keittiöön, napsautin vedenkeittimeen virran. Teeveden kiehumista odottaessani katselin tiskipöytää ja totesin että olisi minun vuoroni tiskata - viime kerralla tiskasi kämppis, sitä edellisellä kerralla hänen naisystävä. Tätä ajatellessani luulen myös kirjoittavani asian tekstiini (kuten nyt 3:48 tapahtuu) ja ajattelen kirjoittaisinko myös (kuten huomaan kirjoittavani) tähän tapaan: olen ehkä liiaksikin antanut lyömäaseita itseäni vastaan peräpukamista nettipornon kautta tiskaamattomiin tiskeihin, ja palaan vielä asiaan. Löysin tiskikaapista puhtaan kupin, söin pari kupillista jogurttia. Haudutuskannusta 1/3 kupillista järkyttävän vahvaa teetä, joukkoon 2/3 kiehuvaa vettä. Sitten takaisin tietokoneelle. Mitä näenkään. Keittiössä käydessäni on automaattinen virustorjunnan päivitys asentanut uudet päivitykset, jota tehdessään on sulkenut ja uudelleen käynnistänyt tietokoneen. Kirjoittamani viesti kaikkine rönsyineen siis hävisi. Mutta onko onnettomuus vai onni kuka tietää: ennen keittiöön menemistäni tallensin viestin sähköpostiin luonnokset-kansioon. 3:40 tulen takaisin palstalle, avaan sähköpostin ja palautan keskeneräisen viestin.
4:02.
Edellistä kappaletta kirjoittaessani (melko tarkasti kello 3:51 jossain sanojen "palaan vielä asiaan. Löysin tiskikaapista" paikkeilla) kämppäkaveri tulee kotiin. Iloisia ääniä eteisestä. Kämppiksen mukana on eräs very great ihminen yövieraaksi. Huutelen tietokoneen ääreltä ja vaihdamme pikaiset kuulumiset, huomenna sitten enemmän.
Niin, lupasin palata tuohon ajatukseen mahdollisista lyömäaseista.
* Yövieras toivottelee hyvää yötä huoneeni kynnyksellä, tee kupissani on jäähtynyt. Menen lämmittämään mikrossa. *
04:26.
Lämmitin teen. Kuuntelin välähdyksiä vieraan kuulumisista koskien kuluneen yön tapahtumia. Mitä olinkaan aikeissa sanoa? Äitiparta tässä taas, terve. Niin, lyömäaseista...
Ensinnäkin, olen päättänyt etten kirjoita tosielämäni tapahtumia tälle palstalle ja hyvin vähän muillekaan palstoille. Ehkä joitain vanhoja kokemuksia ja muistoja joilla saattaa olla merkitystä tiettyjen aiheiden kannalta tai muuten osana luontevaa keskustelua, mutta - pääasiassa yritän pitäytyä ja varsinkin siis tällä palstalla missä keskityn rakkausrunoilun tematiikkaan sekä muuten kirjallisuusluontoiseen pohdiskeluun, yritän pitäytyä ainoastaan sellaisissa tosielämän tapahtumissa mitkä koskevat itseään kirjoittamistapahtumaa: kellonaikoja, liikkuvia sormia, verhon takana avautuvaa maisemaa. Päätökseni huomioon ottaen maininta tämän päivän antoisuudesta ja viittaukset kohtaamisiin kaupungilla vaikka eivät sisältäneetkään yksityiskohtia olivat moka. Annoin ja luultavasti annan niiden nyt kuitenkin olla. So?
>vietän hetken rukoillen<
- Hihhuli mikä hihhuli, aina täytyy mainostaa ja jeesustella pakkomielteen omaisesti kuin kerjätäkseen pisteitä siltä mielikuvitusjumalaltaan.
>hetkellistä kiusausta mennä jonnekin pornosivustolle<
- Just, kyllä se on tiedetty kaiken aikaa: ilmiselvä pornoaddikti!
>katselin tiskipöytää ja totesin että olisi minun vuoroni tiskata<
- Niinpä niin kaupungilla kyllä juoksennellaan ja netissä roikutaan vaikka tiskit on tiskaamatta, kuvottavaa touhua.
Kuten eilen sähköpostissa eräälle rakkaalle ystävälle mainitsin, ote kirjeestä:
"Lisäksi vielä tämä seikka että kun en käytä itsesensuuria että olisi tarve varjella mainettani vaan kirjoitan spontaanisti peräpukamista alkaen ja pohdin mielipiteitäni ja näkemykseni tuolla tavalla julkisesti rönsyillen, siinä tulee aina annettua 'lyömäaseita' niiden käsiin jotka ei palstakirjoittelustani tai persoonastani pidä. [ Lause sensuroitu liian henkilökohtaisena. ] Tuollainen lähes itsensäpaljasteluun menevä rönsyilevä avomielinen pohdiskelu ei silti liene täysin järkevää, joten pitäisi vähän laittaa itselle suitsia suuhun, mutta kirjoitan niin kuin kirjoitan ja se on oma kirjallinen tyylini hyväksyy joku tai ei."
Nyt jos korjaisi (tekotaiteellisen ja ärsyttävän) otsikon järkevään muotoon ja tiivistäisi kirjeen, karsisi asiattomuudet, ylilyönnit ja muut hörhöilyt joita ei kukaan jaksa lukea - tässä olisi viestini, ja sinä luulisit että siinä on koko kirje niin kuin olisin jonain aamuyön hetkenä istunut koneella, ja yks kaks vaivattomasti heittänyt ruudulle muutaman syvämietteisen sanan:
* Haen vielä yhden kupin teetä. *
- - -
Dolan
Kirjoittanut: äitiparta 11. 9. 2008 klo 04:50.
Yhdessä asiassa erehdyt, Dolan. Kyllä minä olen "kuka tahansa". Ja kaikki me olemme ihmisinä erilaisia. Jokainen oma ainutkertainen yksilönsä, en minä enemmän - tai vähemmän - kuin joku toinen.
Jonkun mielestä tämä "äitiparta kuka tahansa" on hihhuli, vellihousu, juoppo - säkenöivä runoilija, verbaaliakrobaatti - viimeiseen saakka rehellisyyden perikuva, jne. Jonkun mielestä olen joka kaupunkiin itselleen naisia haaliva pornoaddikti niin kuin hän muutamassa viestissä vuosi tai pari sitten palstalla minut paljasti, jonkun mielestä entinen juoppo ja jonkun mielestä nykyinen juoppo. Joidenkin mielestä olen nainen ja joidenkin mielestä mies. Jonkun mielestä asiasta ei ole täyttä selvyyttä, mutta se ainakin on varmaa että kirjoitan sadoilla, ehkä tuhansilla erilaisilla nimimerkeillä milloin naiseksi ja milloin mieheksi tekeytyen.
Yksi epäilijöistäni kertoi tuntevansa minut todellisuudessa hyvinkin ja tietävänsä kuka olen, kirjoitti häiriköiviä viestejä runojeni perään ja syytti milloin mistäkin. Annoin sähköpostiosoitteeni ja pyysin että sovitaan tapaaminen, että hän saisi selvyyden olenko se joksi hän minut ajattelee. Tapaaminen sovittiin mutta henkilö ei koskaan ilmaantunut paikalle. Annoin palstalle linkin yhteisön sivulle mistä on nähtävissä nimeni, naamakuvani ja puhelinnumeroni sekä tehtäväni kyseisessä yhteisössä, sanoin että tässä minä olen ja onko tämä se henkilö jonka sinä todellisuudessa tunnet? Vastaus oli paheksuva: on rikollista käyttää toisen nimeä ja linkittää henkilö joka on joku aivan muu.
No, sellaistakin tapahtuu ikävä kyllä koska netissä liikkuu kaikenlaisia moraalittomia nettihörhöjä. Joten mistä sen voi varmuudella tietää? Jos nyt asetun ikäänkuin itseni ulkopuolelle ja tarkastelen kirjoittamiani tekstejä - niin runoja kuin kommentteja, tätäkin parhaillaan kirjoittamaani - ulkopuolisen silmin, kyllä, voin hyvinkin olla yksi niistä kaikenlaisista moraalittomista nettihörhöistä. Mistä minä voin sen tietää olenko vai en?
En mistään... Paitsi tapaamalla itseni henkilökohtaisesti, ja siihenhän minä en (jostain kumman syystä) suostu. Miksi en? Voidakseni edelleen pitää oletuksistani kiinni ja huudella kommenttejani puskista.
Kaikki nämä ovat kenen tahansa käsityksiä kenestä tahansa.
* Tämän ja seuraavan talon välisellä pihamaalla työhuoneeni vihreiden pitsiverhojen läpi huojuu mänty syksyisessä tuulessa, ja siirtäessäni katseen takaisin näppäimistöllä loikkiviin sormiini: putoaa kirjaimiksi ruudulle. Maisema ei sitoudu sanoihin. Se huojuu ja elää itsenään kirjoitan siitä tai en. Maisema jonka näet silmiesi edessä - pitsiverhojen takainen mänty ja näppäimistöllä liikkuvat sormeni - on mielikuva jonka perustana ovat kenties jotkut verkkokalvollesi piirtyneet männyt jossain. Jotkut ehkä omat sormesi näppäimistöllä. Kokemustesi ja mielikuviesi läpi hahmotat minut aistimukseksi, mielikuvaksi tai mielikuvarykennelmäksi, jonka tekstini on lukevaan mieleesi synnyttänyt. *
Ja eräs "minähänmetehe kuka tahansa" sanoo että kuulostan dolanmaiselta, voisimme olla jopa veljeksiä tai enemmän, mikä saattaa olla vihjaus että olemme sama henkilö? Se on hänen mielikuvansa minusta tai sinusta.
Meidän, kenen tahansa eli siis jokaisen omalla kohdallaan olisi varmaan hyvä muistaa että mielikuvamme henkilöstä ei ole tuo henkilö. Joka tapauksessa hän on, minun tai sinun hänestä muodostaman kuvan takana oma ainutlaatuinen persoonansa: aina jotakin enemmän ja syvempää kuin määritelmämme.
Kun sitten todellisuudessa olemme tavanneet henkilön josta olimme etukäteen luoneet käsityksen hänen runojensa, kirjeidensä tai kuulopuheiden perusteella, voimme pettyä katkerasti tai positiivisesti yllättyä.
Mutta jos petymme, johtuuko se ihmisestä itsestään vai niistä mielikuvista ja sen myötä korkeista odotuksista, joita olemme häneen asettaneet?
Mutta voimme myöskin yllättyä positiivisesti.
Ja varsinkin, jos aina pyrimme näkemään ihmisen, jokaisen kohtaamamme ihmisen ihmisenä niin että ymmärrämme syvällä sielussamme että hän on joka tapauksessa yksilönä arvokkaampi kuin oikeat tai väärät arvioni hänestä, että hän tavallaan, omassa itsessään, on arviointieni tavoittamattomissa, ja että tämä ei ole ainoastaan pyrkimys vaan alan oikeasti nähdä ja kokea hänet sellaisena. Silloin on JOKAINEN kohtaaminen positiivinen yllätys, koska se on ainutkertaista ELÄMÄÄ. Lahjaa.
Ja pettymysten kautta saamme omia kipukohtia käsitellen kasvaa avarasydämisyyteen.
Mikä ei suinkaan tarkoita, ei voi eikä saa tarkoittaa kaikkien käyttäytymismallien ja ideologioiden ja asenteiden hyväksymistä, mutta ihmisen hyväksymistä ja arvostamista ihmisenä. Ihmisen kunnioittamista ihan vain sen vuoksi että hän on olemassa - ja koska hän on olemassa, hän on arvokas lähimmäinen, lähimmäiseni. "Kuka tahansa". Wau!
On hienoa olla kuka tahansa: minäkin olen (sinun tai minun mielipiteistä riippumatta) itsessäni arvokas. Niin kuin "minähänmetehe" ja kaikki muutkin täällä kirjoittavat ovat.
Sitä yritän opetella...
Hyvää päivänjatkoa Dolan.
- - -
Noh, lopputoivotus täytyisi tietysti vaihtaa Hyvää huomenta.
Tai sitten aivan lyhyt versio:
Dolan
Kirjoittanut: äitiparta 11. 9. 2008 klo 04:50.
Yhdessä asiassa erehdyt, Dolan. Kyllä minä olen "kuka tahansa". Ja kaikki me olemme ihmisinä erilaisia.
Eräs "minähänmetehe kuka tahansa" sanoo että kuulostan dolanmaiselta, voisimme olla jopa veljeksiä tai enemmän, mikä saattaa olla vihjaus että olemme sama henkilö? Se on hänen mielikuvansa minusta tai sinusta.
Meidän, kenen tahansa eli siis jokaisen omalla kohdallaan olisi varmaan hyvä muistaa että mielikuvamme henkilöstä ei ole tuo henkilö. Joka tapauksessa hän on, minun tai sinun hänestä muodostaman kuvan takana oma ainutlaatuinen persoonansa: aina jotakin enemmän ja syvempää kuin määritelmämme.
Kun sitten todellisuudessa olemme tavanneet henkilön josta olimme etukäteen luoneet käsityksen hänen runojensa, kirjeidensä tai kuulopuheiden perusteella, voimme pettyä katkerasti tai positiivisesti yllättyä.
Mutta jos petymme, johtuuko se ihmisestä itsestään vai niistä mielikuvista ja sen myötä korkeista odotuksista, joita olemme häneen asettaneet?
Mutta voimme myöskin yllättyä positiivisesti. Varsinkin jos aina pyrimme näkemään kohtaamamme ihmisen ihmisenä niin että ymmärrämme syvällä sielussamme että hän joka tapauksessa on yksilönä arvokkaampi kuin oikeat tai väärät arviomme hänestä, että hän tavallaan, omassa itsessään, on arvioidemme tavoittamattomissa.
Silloin jokainen kohtaaminen on positiivinen yllätys, koska se on ainutkertaista elämää.
Ja pettymysten kautta saamme omia kipukohtia käsitellen kasvaa avarasydämisyyteen. Mikä ei suinkaan tarkoita kaikkien käyttäytymismallien ja ideologioiden ja asenteiden hyväksymistä, mutta ihmisen hyväksymistä ja arvostamista ihmisenä. Ihmisen kunnioittamista sen vuoksi koska hän on olemassa - ja koska hän on olemassa, hän on arvokas lähimmäiseni.
Kuka tahansa. Wau! Sitä yritän opetella...
Hyvää huomenta Dolan.
- - -
Ja sitten nukkumaan... Saa nähdä kuinka onnistuu... Kaiken tämän teen litkimisen jälkeen...
ELÄMÄ AINAKIN ON IHANAA.
♥Hyvä äitiparta,nyt teit toistamiseen
sellaisen "viestin"että taas kohtelen
Sinua sanoilla...ettet ole ihan kuka
hyvänsä.
Jos tätä alkaisin omista näkökohdistani
perustelemaan,niin voisin saada kumpaankin
päähän pukamia---lue huumorilla.
Tekstissäsi on sellaisia kohtia,että
niistä saa oivia keskustelun aineksia.
Voinen henkilöllisyyttäsi kirjoittamisesi
perusteella ehdottaa täällä oleviin
muutamiin nimim.- joihin voisi
sopia.
Paljon tuhtia asiaakin kaiken "krääsän"
keskeltä löytyi,joista muutamat kohteet
ansaitsivat suurenkin keskustelun.
On asioita tekstistäsi,jotka olen
jopa vakavuudella liimannut
muistiaihiooni ja kuljen
samoilla linjoilla niiden kanssa-si.
Voin vain toivottaa hyvää syksyistä
iloittelua,kuka tahansa oletkin ja
lopuksi... - jos minulla olisi
mahdollisuus tavata tälläinen henkilö,
niin sitä VIRHETTÄ en tekisi kuin
mainitsemasi yksilö- t.
Hyvät syksyt Sinulle ja
Kiittäen
Dolan- Kenen luulet
Dolanille kirjoitti:
Kun olen toisia moittinut nimimerkkirivin huolimattomasta käytöstä. Että on käytetty "nimimerkkejä" jotka ei ole mitään nimimerkkejä vaan otsikon osia. Syyllistynpä nyt sitten samaan itsekin...
> kuka kätkeytyy tuon taakse... ettei ole ihan kuka tahansa. <
Aikomukseni oli ainoastaan sanoa että kyllä, minä olen kuka tahansa niin kuin jokainen meistä on, mutta rönsyilyksihän tämä taaskin meni. Toivottavasti ei liian pitkälle. Miten niin meni? Siten niin, että sanat jotka seuraavaksi luet on jo kirjoitettu - paperille - ja tämä mitä nyt parhaillaan luet on siis jonkinlainen jälkipuhe, jonka siirrän alkupuheeksi kas näin.
Sitten kopioin paperilta ruudulle seuraavat sanat:
- - -
Olen kuka tahansa. Ja kaikki me olemme erilaisia yksilöitä.
Jokainen kuka tahansa.
Jonkun mielestä tämä "äitiparta kuka tahansa" voi olla "tekotaiteellinen suosionkalastelija", jonkun mielestä "elämän realiteetteja uskonnollisuuteen pakeneva tunnelukkoinen hihhuli", jonkun mielestä "joka kaupunkiin itselleen naisia haaliva pornoaddikti" niin kuin hän muutamassa viestissä vuosi tai pari sitten palstalla minut paljasti, jonkun mielestä "entinen juoppo" ja jonkun mielestä "nykyinen juoppo". Joidenkin mielestä olen nainen ja joidenkin mielestä mies. Jonkun mielestä asiasta ei ole täyttä selvyyttä, mutta se ainakin on varmaa että kirjoitan sadoilla, ehkä tuhansilla erilaisilla nimimerkeillä milloin naiseksi ja milloin mieheksi tekeytyen.
Useat tämänkin palstan rekisteröidyistä nimimerkeistä ovat minun luomuksiani ja eräässäkin profiilissa käytän siskontyttären kuvaa.
Hitsi että paljastuin. Mutta älä kerro eteenpäin.
Yksi epäilijöistäni kertoi tuntevansa minut todellisuudessa hyvinkin ja tietävänsä kuka olen, kirjoitti häiriköiviä viestejä runojeni perään ja syytti milloin mistäkin. Annoin sähköpostiosoitteeni ja pyysin että sovitaan tapaaminen, lupasin tarjota päivällisen tai illallisen jossain ravintolassa, että hän saisi selvyyden olenko se joksi hän minut ajattelee. Tapaaminen sovittiin mutta henkilö ei koskaan ilmaantunut paikalle. Annoin palstalle linkin yhteisön sivulle mistä on nähtävissä nimeni, naamakuvani ja puhelinnumeroni sekä tehtäväni kyseisessä yhteisössä, sanoin että tässä minä olen ja onko tämä se henkilö jonka sinä todellisuudessa tunnet? Vastaus oli paheksuva: on rikollista käyttää toisen nimeä ja linkittää henkilö joka on joku aivan muu.
No, sellaistakin tapahtuu ikävä kyllä koska netissä liikkuu kaikenlaisia moraalittomia nettihörhöjä. Joten mistä sen voi varmuudella tietää? Jos nyt asetun ikäänkuin itseni ulkopuolelle ja tarkastelen kirjoittamiani tekstejä - niin runoja kuin kommentteja, tätäkin parhaillaan kirjoittamaani - ulkopuolisen silmin, kyllä, voin hyvinkin olla yksi niistä kaikenlaisista moraalittomista nettihörhöistä. Mistä minä voin sen tietää olenko vai en?
En mistään...
Paitsi tapaamalla itseni henkilökohtaisesti!
- - -
Tässä välissä tunnustan että teksti lähti taas rönsyilemään joten tuli laitettua yli puolet sellaista mitä ei lue paperille luonnostelemassani viestissä. 10:23. Tämän ja seuraavan talon välisellä pihamaalla työhuoneeni vihreiden pitsiverhojen läpi mänty huojuu syksyisessä tuulessa ja siirtäessäni katseen takaisin näppäimistöllä loikkiviin sormiini putoaa kirjaimiksi ruudulle. Maisema ei sitoudu sanoihin. Se huojuu ja elää aivan samalla tavalla itsenään kirjoitan siitä tai en. Maisema jonka silmiesi edessä näet - pitsiverhojen takainen mänty ja näppäimistöllä liikkuvat sormeni - on mielikuva, jonka perustana ovat kenties jotkut verkkokalvollesi piirtyneet männyt jossain. Jotkut ehkä omat sormesi näppäimistöllä. Kokemustesi ja mielikuviesi läpi hahmotat minut aistimukseksi, mielikuvaksi tai mielikuvarykennelmäksi, jonka tekstini mieleesi synnyttää. 10:31.
Tässä välissä (noin kello 10:29) kopioin kirjoitetun tekstin luonnokset-kansioon, sitten jatkoin lausetta - olin kohdassa "Kokemustesi ja mielikuviesi läpi hahmotat minut mielikuvaksi, joksi" mutta muutin lausetta ja lopputulokseksi tuli "Kokemustesi ja mielimielikuviesi läpi hahmotat minut aistimukseksi, mielikuvaksi tai mielikuvarykennelmäksi, jonka tekstini mieleesi synnyttää."
10:35.
Luen kirjoittamani.
10:37.
"Tämän ja seuraavan talon välisellä pihamaalla työhuoneeni vihreiden pitsiverhojen läpi mänty huojuu syksyisessä tuulessa ja putoaa kirjaimiksi ruudulle, siirtäessäni katseen takaisin näppäimistöllä loikkiviin sormiini. Maisema ei sitoudu sanoihin. Se huojuu ja elää aivan samalla tavalla itsenään kirjoitan minä siitä tai en. Maisema jonka silmiesi edessä näet - pitsiverhojen takainen mänty ja näppäimistöllä liikkuvat sormeni - on mielikuvasi, jonka perustana ovat kenties jotkut verkkokalvollesi piirtyneet männyt jossain ja jotkut sormet, ehkä omat sormesi näppäimistöllä."
muutan muotoon
"Tämän ja seuraavan talon välisellä pihamaalla työhuoneeni vihreiden pitsiverhojen läpi mänty huojuu syksyisessä tuulessa ja putoaa kirjaimiksi ruudulle, siirtäessäni katseen takaisin näppäimistöllä loikkiviin sormiini. Maisema ei sitoudu sanoihin. Se huojuu ja elää aivan samalla tavalla itsenään kirjoitan siitä tai en. Maisema jonka silmiesi edessä näet - pitsiverhojen takainen mänty ja näppäimistöllä liikkuvat sormeni - on mielikuva, jonka perustana ovat kenties jotkut verkkokalvollesi piirtyneet männyt jossain."
10:39.
Vastaan puhelimeen.
10:41. Lauseen "Tämän ja seuraavan talon välisellä pihamaalla työhuoneeni vihreiden pitsiverhojen läpi mänty huojuu syksyisessä tuulessa ja putoaa kirjaimiksi ruudulle, siirtäessäni katseen takaisin näppäimistöllä loikkiviin sormiini." muutan muotoon "Tämän ja seuraavan talon välisellä pihamaalla työhuoneeni vihreiden pitsiverhojen läpi mänty huojuu syksyisessä tuulessa ja siirtäessäni katseen takaisin näppäimistöllä loikkiviin sormiini putoaa kirjaimiksi ruudulle." 10:42.
Näin olen tullut siis vääristäneeksi menneisyyden? Tekstistä nimittäin saa kuvan niin kuin olisin alunperinkin kirjoittanut virkkeen niin kuin se siinä on. Vieläpä niin että kirjoitushetken ajankohtakin on näkyvissä. Mutta se mikä jää näkymättömiin on kaikki muu, ja kuitenkin lopputulos on juuri - mietin, kuinka tämän muotoilisi - niin, kuitenkin lopputulos on seurausta juuri tuosta kaikesta muusta. Siis siitä mikä jää näkymättömiin.
10:46. Lauseen
"Vieläpä niin että kirjoitushetken ajankohtakin on näkyvissä"
ajattelen muuttaa muotoon - - -
Puhelin soi toistamiseen. Toinen henkilö soittaa. Olisin muutenkin kohta lopettanut, ehkä jatkan tätä illalla tai deletoin koko rönsyilyn ehkä yritän sanoa asiani tiivistetymmin ehkä en, joka tapauksessa olen nyt antanut itselleni luvan tällaiseen. Ja nyt lähden käymään ulkona, minkä jälkeen luultavasti tulen takaisin sisälle ja vähän myöhemmin lähden kaupungille tapaamaan ystävääni. Mitä sitten en tiedä paitsi että tuttu lääkäri katsoo peräpukamat kaupunginsairaalassa klo 13:45 jos aikataulu pitää.
Ja nyt pikaisesti käymään ulkona.
10:51.
- - -
11. 09. 08 klo 00:10
[ ]
Ensinnäkin kappaleen
No, sellaistakin tapahtuu ikävä kyllä koska netissä liikkuu kaikenlaisia moraalittomia nettihörhöjä. Joten mistä sen voi varmuudella tietää? Jos nyt asetun ikäänkuin itseni ulkopuolelle ja tarkastelen kirjoittamiani tekstejä - niin runoja kuin kommentteja, tätäkin parhaillaan kirjoittamaani - ulkopuolisen silmin, kyllä, voin hyvinkin olla yksi niistä kaikenlaisista moraalittomista nettihörhöistä. Mistä minä voin sen tietää olenko vai en? En mistään.
loppuosan muutan muotoon
kyllä, voin hyvinkin olla yksi niistä kaikenlaisista moraalittomista nettihörhöistä. Mistä minä voin sen tietää olenko vai en?
En mistään...
Paitsi tapaamalla itseni henkilökohtaisesti!
Minkä jälkeen ajattelen että kohtaa voisi täydentää:
En mistään... Paitsi tapaamalla itseni henkilökohtaisesti, ja siihenhän minä en (jostain kumman syystä) suostu. Miksi en? Voidakseni edelleen pitää oletuksistani kiinni ja huudella kommenttejani puskista.
Hmm. Lopulta palautan kohdan lähes alkuperäiseen muotoonsa.
Tässä vaiheessa kello näyttää 00:17. Tarkasti sanottuna: kello tietokoneen alareunassa näyttää 0:17. Esteettisistä syistä lisäsin nollan.
00:18.
Kello 00:17 - 00:18 kirjoittamani kohdan
"Tässä vaiheessa kello näyttää 00:17. Tarkasti sanottuna: kello tietokoneen alareunassa näyttää 0:17, mutta esteettisistä syistä lisään aikaan yhden nollan."
muutan muotoon
"Tässä vaiheessa kello näyttää 00:17. Tarkasti sanottuna: kello tietokoneen alareunassa näyttää 0:17. Esteettisistä syistä lisäsin nollan."
00:22.
Menen keittämään teetä.
En mennytkään vielä keittämään teetä.
00:30.
Ajattelen että kappaleeseen
"Näin olen tullut siis vääristäneeksi menneisyyden? Tekstistä nimittäin saa kuvan niin kuin olisin alunperinkin kirjoittanut virkkeen niin kuin se siinä on. Vieläpä niin että kirjoitushetken ajankohtakin on näkyvissä. Mutta se mikä jää näkymättömiin on kaikki muu, etc."
voisi lisätä täydennyksenä
"Vieläpä niin että kirjoitushetken ajankohtakin on näkyvissä: 10:23 - 10:31."
mutta en viitsi.
00:32 ja nyt menen keittämään teetä.
- - -
00:55.
Tiedän jo lähtiessäni kaupungille että päivästä on tulossa mielenkiintoinen, antoisa. Mielessäni käväisee ajatus: miltä aloittamani kirjoitus mahtaakaan näyttää palatessani? Ja mikäli aion jatkaa kirjoitusta, millaisen siirtymävaiheen joudun suorittamaan kääntyessäni päivän tapahtumista äitipartamaiseen tarkasteluun. Todella. Päivä oli mielenkiintoinen ja - suorastaan uskomattoman antoisa, sisältäen useita yllättäviä, ennalta-arvaamattomia ja kuitenkin luonnollisia kohtaamisia täsmällisesti oikeaan aikaan: keskussairaalassa missä kävimme tapaamassa erästä, sitten kaupunginsairaalan kanttiinissa ollessani menossa pukamatohrorille, poistuessamme kaupunginsairaalan ulko-ovella, kahvilaan mennessämme kadunkulmassa jne. Saapuessani kotiin olen kiitollinen tästä päivästä, rikkaasta lahjasta. Kämppäkaveri on myös saapunut kotiin juuri, keskustelee naapurin kanssa pihalla. Tervehdimme. Kello on noin 18:00. Tulen sisään ja vietän hetken rukoillen. Kämppäkaveri tulee sisään, keskustelemme. Kämppäkaveri lähtee. Vietän hiljaisen hetken jonka päätteeksi käyn kulunutta päivää läpi. Nukun hetken. Käyn saunassa. Lämmitän patongin. Käydessäni tietokoneelle (noin 21:00) muistan ajatukseni, mutta totean, että tuskinpa tässä kovin vaikeaa siirtymisvaihetta täytyy nyt suorittaa, ehkä sujuu helpostikin se äitiparraksi tulo. Luen sähköpostit. Luen Opladiin aloittaman ketjun. Kirjoitan pari viestiä Yleistä kirjallisuudesta -palstan keskusteluihin.
* 1:17 hörppään teetä. Ehkä hieman väkevää mutta hyvää. Kirjoitan: 1:17 hörppään teetä. Ehkä hieman väkevää mutta hyvää. No niin nyt se tuli jo kahteen kertaan. 1:19. Kello on 1:19 tai pitäisikö lisätä estetiikkaa: 01:19? 1:20. *
Kello on - siis oli, mutta kirjoitan preesensissä - muistinko oikein että preesens on nykyinen, tapahtuva, tarkistan googlettamalla, kyllä: "Preesens on verbin aikamuoto, joka ilmaisee, että jotakin tapahtuu nyt taikka yleisesti, aina. Kielissä, joissa ei ole erillistä futuuria käytetään preesensiä myös tulevan ilmoittamiseen." - 1:23, ei kun siis kello on noin 00:00 palatessani keskeneräiseen kirjoitukseen. Siirtyminen tapahtuu lukemalla kirjoitetun läpi ja näin olen jälleen äitiparran elementissä klo 00:10. Ensimmäiseksi laitan hakasulkeet, joiden väliin tarkoitukseni on kirjoittaa jotain sellaista kuin...
Äh, jätän hakasulkeet tyhjäksi...
Joka tapauksessa tarkoitukseni oli myöhemmin lisätä hakasulkeisiin jotain äitiparraksi siirtymiseen liittyvää, mutta tuossahan tuota selostusta jo tulikin siihen asiaan, joten riittänee ja jätän hakasulkeet tyhjäksi. Ehkä pieni täsmennys. Äitiparta ei ole teeskentelyä. Ei feikki. Ei vedätystä. Äitiparta on tietoinen, osittain kait tiedostamaton - tehty ja luontainen, itsestään syntynyt rooli jonka kautta tarkastelen sanamaailmaa ja sanamaailman sanallista tarkasteluani, tarkastelun tarkastelua. Se on osa faktista elämääni, kyllä, tällainen tarkastelu kiinnostaa minua ja näissä puitteissa otan kantaa sekä pohdin asioita joita muutenkin pohtisin, mutta sittenkin: marginaali. Hyvin pieni osa elämääni, reunailmiö, osoitus kiinnostuksesta kirjallisuuteen ja nimenomaan inhimillisten ilmiöiden kirjallista tarkastelua, tarkastelun kirjallista tarkastelua.
1:39.
Haen lisää teetä...
- - -
1:42.
En hakenutkaan teetä.
Kohdan
"Joka tapauksessa tarkoitukseni oli lisätä hakasulkeisiin myöhemmin jotain liittyen siirtymiseeni äitiparraksi, mutta tuossahan tuota selostusta jo tulikin siihen asiaan, joten riittänee ja jätän hakasulkeet tyhjäksi. Ehkä pieni täsmennys. Äitiparta ei ole teeskentelyä. Ei feikki. Ei vedätystä. Äitiparta on tietoinen, osittain kait tiedostamaton - tehty ja osaltaan luontainen, itsestään syntynyt rooli, jonka kirjoituksissa tarkastelen sanamaailmaa ja tarkasteluani, tarkastelun tarkastelua. Se on osa faktista elämääni, kyllä, tällainen tarkastelu kiinnostaa minua ja näissä puitteissa otan kantaa sekä pohdin asioita joita muutenkin pohtisin, mutta sittenkin: marginaali. Hyvin pieni osa elämääni, reunailmiö, osoitus kiinnostuksesta kirjallisuuteen ja nimenomaan inhimillisten ilmiöiden kirjallista tarkastelua, tarkastelun kirjallista tarkastelua."
muutan luettavampaan muotoon, pienin korjauksin
"Joka tapauksessa tarkoitukseni oli myöhemmin lisätä hakasulkeisiin jotain äitiparraksi siirtymiseen liittyvää, mutta tuossahan tuota selostusta jo tulikin siihen asiaan, joten riittänee ja jätän hakasulkeet tyhjäksi. Ehkä pieni täsmennys. Äitiparta ei ole teeskentelyä. Ei feikki. Ei vedätystä. Äitiparta on tietoinen, osittain kait tiedostamaton - tehty ja luontainen, itsestään syntynyt rooli jonka kautta tarkastelen sanamaailmaa ja sanamaailman sanallista tarkasteluani, tarkastelun tarkastelua. Se on osa faktista elämääni, kyllä, tällainen tarkastelu kiinnostaa minua ja näissä puitteissa otan kantaa sekä pohdin asioita joita muutenkin pohtisin, mutta sittenkin: marginaali. Hyvin pieni osa elämääni, reunailmiö, osoitus kiinnostuksesta kirjallisuuteen ja nimenomaan inhimillisten ilmiöiden kirjallista tarkastelua, tarkastelun kirjallista tarkastelua."
Jaa eipä siihen paljon muutoksia tullut.
1:47.
Ja nyt kyllä menen hakemaan sitä teetä.
- - -
2:11.
Tulkoon vielä sanotuksi, että noin klo 1:20 (tai 1:30 tai 1:40, en muista tarkalleen) tunsin hetkellistä kiusausta mennä jonnekin pornosivustolle, mutta torjuin kiusauksen:
En halua katsella asioita sellaisina miltä ne näyttävät himokkaisiin silmiin. Haluan nähdä ne niin kuin ne todellisuudessa ovat.
Ja mitä vielä? Mitäpä muuta. Palaan nyt alkuun. Tulin palstalle noin 9:30 tai 10:00. Lähdin vastaamaan Dolanin viestiin (pitäisikö sanoa sinun viestiisi, koska sinullehan tämä on osoitettu vai annanko olla toteamuksena: Dolanin viestiin; annan olla) mutta en kirjoittanutkaan suoraan ruudulle vaan paperille, ikäänkuin luonnokseksi - joka minun piti sitten siirtää palstalle.
Kirjoitin
"Kun olen toisia moittinut nimimerkkirivin huolimattomasta käytöstä. Että on käytetty 'nimimerkkejä' jotka ei ole mitään nimimerkkejä vaan otsikon osia. Syyllistynpä nyt sitten samaan itsekin...
> kuka kätkeytyy tuon taakse... ettei ole ihan kuka tahansa. <
Aikomukseni oli ainoastaan sanoa että kyllä, minä olen kuka tahansa niin kuin jokainen meistä on, mutta rönsyilyksihän tämä taaskin meni. Toivottavasti ei liian pitkälle. Miten niin meni? Siten niin, että sanat jotka seuraavaksi luet on jo kirjoitettu - paperille - ja tämä mitä nyt parhaillaan luet on siis jonkinlainen jälkipuhe, jonka siirrän alkupuheeksi kas näin.
Sitten kopioin paperilta ruudulle seuraavat sanat:"
jonka jälkeen minun piti yksinkertaisesti siirtää kirjoittamani, sinulle osoitettu ja sen myötä tietysti mahdollisille muillekin lukijoille, muutenhan olisin ottanut selville sähköpostiosoitteesi ja laittanut tämän sinne, siis paperilta ruudulle, mutta yllättäen (sic) kopiointi menikin rönsyilyksi.
Yritän nyt kopioida paperilla olevan tekstin tähän mahdollisimman pienin lisäyksin.
2:25.
- - -
En ryhtynytkään vielä kopioimaan tekstiä.
Muutan noin klo 02:11 kirjoittamani kohdan "Tulkoon vielä sanotuksi, että noin klo 1:20 (tai 1:30 tai 1:40, en muista tarkalleen) tunnen (siis tunsin, mutta haluan kirjoittaa tämänkin preesensissä) hetkellistä kiusausta mennä jonnekin pornosivustolle, mutta torjun kiusauksen:
En halua katsella asioita sellaisina miltä ne näyttävät himokkaisiin silmiin, vaan haluan nähdä ne niin kuin ne todellisuudessa ovat."
muotoon:
"Tulkoon vielä sanotuksi, että noin klo 1:20 (tai 1:30 tai 1:40, en muista tarkalleen) tunsin hetkellistä kiusausta mennä jonnekin pornosivustolle, mutta torjuin kiusauksen:
En halua katsella asioita sellaisina miltä ne näyttävät himokkaisiin silmiin. Haluan nähdä ne niin kuin ne todellisuudessa ovat."
2:30.
- - -
Olen "kuka tahansa". Kaikkihan me olemme. [Tähän olen laittanut kolme pistettä, muistaisin että tarkoitukseni oli lisätä kohtaan jotain tämän tapaista: Erilaisia yksilöitä. Jonkun mielestä tämä "äitiparta kuka tahansa" on jotain kuten esimerkiksi "hihhuli" tai "vellihousu" tai "juoppo" ja jonkun mielestä jotain muuta, mutta kaikki ne ovat kenen tahansa käsityksiä minusta]. Ja eräs "minähänmetehe kuka tahansa" sanoo että kuulostan dolanmaiselta, voisimme olla jopa veljeksiä tai enemmän, mikä saattaa olla vihjaus että olemme sama henkilö; mutta ne ovat vain muiden määritelmiä minusta tai sinusta.
Meidän - kenen tahansa eli siis jokaisen omalla kohdallaan - olisi varmaan hyvä muistaa [lauseen loppuosasta en saa selvää]. Joskus kun sitten olemme tavanneet ihmisen josta olemme mielikuvia luoneet, voimme pettyä katkerasti tai positiivisesti yllättyä. Mutta jos petymme, johtuuko se ihmisestä itsestään vai niistä [en saa kaikista sanoista selvää, oletan että lauseen loppuosa menee suurinpiirtein: mielikuvista ja sen myötä korkeista odotuksista, joita olemme häneen asettaneet]?
Mutta voimme myöskin yllättyä positiivisesti.
Ja varsinkin, jos [teksti on jälleen hieman epäselvää mutta melko hyvin muistan mitä olen tässä kohtaa ajatellut ja kirjoittanut, joten tulkitsen: pyrimme ottamaan ihmisen ihmisenä ja ymmärrämme että hän joka tapauksessa on yksilönä arvokkaampi kuin mitkään määritelmämme tai arviomme hänestä]. [Seuraava lause on aivan mahdottoman epäselvä - voi tätä minun pikakirjoitustani - mutta muutaman minuutin tarkastelun kuluttua ymmärrän mitä tässä lukee ja muistan, tosiaan, näinhän minä tämän lauseen kirjoitin:] Jokainen [sana "jokainen" on alleviivattu, joten rehellisyyden nimessä minun ehkä pitäisi nyt kirjoittaa JOKAINEN] kohtaaminen on positiivinen yllätys, koska se on [tästä sanasta saa selvää vain alkuosan "ainut" ja sitten en osaa sanoa onko loppuosa "laatuista" vai "kertaista", tulkitsen että se on ainutkertaista] elämää. Ja pettymysten kautta saamme omia kipukohtia käsitellen kasvaa avarasydämisyyteen. Mikä ei [seuraava sana on "kuitenkaan" tai "suinkaan"] tarkoita kaikkien käyttäytymismallien ja ideologioiden ja asenteiden hyväksymistä, mutta ihmisen [seuraava sana on erittäin epäselvä, olen kirjoittanut joko "hyväksymistä", "arvostamista" tai "rakastamista", tässä kohtaa todennäköisesti: arvostamista] ihmisenä. [Lauseen alku jälleen epäselvä, lähes suora viiva, mutta muistan mitä olen kirjoittanut, joten lause kuuluu jokseenkin sanatarkasti: Ihmisen kunnioittamista sen vuoksi että] hän on olemassa - ja koska hän on olemassa, hän on arvokas ["lähimmäinen" tai "lähimmäiseni"]. "Kuka tahansa". Wau!
On hienoa olla kuka tahansa: minäkin olen (sinun tai minun ["mielipiteistä" tai "mielikuvista", todennäköisesti: mielipiteistä] riippumatta) itsessäni arvokas yksilö. Niin kuin "minähänmetehe" ja [epäselvää, todennäköisesti: kaikki muut] täällä kirjoittavat ovat.
Sitä yritän opetella...
3:21. Käyn hakemassa kupin teetä.
- - -
3:42. Nyt se sitten tapahtui Dolan. KAIKKI EDELLÄ KIRJOITTAMANI KATOSI. Poks. Hävisi bittiavaruudessa yhtenä sumukiehkuran haituvana.
Kello 3:21 - 3:40 tapahtui seuraavaa...
Kävelin keittiöön, napsautin vedenkeittimeen virran. Teeveden kiehumista odottaessani katselin tiskipöytää ja totesin että olisi minun vuoroni tiskata - viime kerralla tiskasi kämppis, sitä edellisellä kerralla hänen naisystävä. Tätä ajatellessani luulen myös kirjoittavani asian tekstiini (kuten nyt 3:48 tapahtuu) ja ajattelen kirjoittaisinko myös (kuten huomaan kirjoittavani) tähän tapaan: olen ehkä liiaksikin antanut lyömäaseita itseäni vastaan peräpukamista nettipornon kautta tiskaamattomiin tiskeihin, ja palaan vielä asiaan. Löysin tiskikaapista puhtaan kupin, söin pari kupillista jogurttia. Haudutuskannusta 1/3 kupillista järkyttävän vahvaa teetä, joukkoon 2/3 kiehuvaa vettä. Sitten takaisin tietokoneelle. Mitä näenkään. Keittiössä käydessäni on automaattinen virustorjunnan päivitys asentanut uudet päivitykset, jota tehdessään on sulkenut ja uudelleen käynnistänyt tietokoneen. Kirjoittamani viesti kaikkine rönsyineen siis hävisi. Mutta onko onnettomuus vai onni kuka tietää: ennen keittiöön menemistäni tallensin viestin sähköpostiin luonnokset-kansioon. 3:40 tulen takaisin palstalle, avaan sähköpostin ja palautan keskeneräisen viestin.
4:02.
Edellistä kappaletta kirjoittaessani (melko tarkasti kello 3:51 jossain sanojen "palaan vielä asiaan. Löysin tiskikaapista" paikkeilla) kämppäkaveri tulee kotiin. Iloisia ääniä eteisestä. Kämppiksen mukana on eräs very great ihminen yövieraaksi. Huutelen tietokoneen ääreltä ja vaihdamme pikaiset kuulumiset, huomenna sitten enemmän.
Niin, lupasin palata tuohon ajatukseen mahdollisista lyömäaseista.
* Yövieras toivottelee hyvää yötä huoneeni kynnyksellä, tee kupissani on jäähtynyt. Menen lämmittämään mikrossa. *
04:26.
Lämmitin teen. Kuuntelin välähdyksiä vieraan kuulumisista koskien kuluneen yön tapahtumia. Mitä olinkaan aikeissa sanoa? Äitiparta tässä taas, terve. Niin, lyömäaseista...
Ensinnäkin, olen päättänyt etten kirjoita tosielämäni tapahtumia tälle palstalle ja hyvin vähän muillekaan palstoille. Ehkä joitain vanhoja kokemuksia ja muistoja joilla saattaa olla merkitystä tiettyjen aiheiden kannalta tai muuten osana luontevaa keskustelua, mutta - pääasiassa yritän pitäytyä ja varsinkin siis tällä palstalla missä keskityn rakkausrunoilun tematiikkaan sekä muuten kirjallisuusluontoiseen pohdiskeluun, yritän pitäytyä ainoastaan sellaisissa tosielämän tapahtumissa mitkä koskevat itseään kirjoittamistapahtumaa: kellonaikoja, liikkuvia sormia, verhon takana avautuvaa maisemaa. Päätökseni huomioon ottaen maininta tämän päivän antoisuudesta ja viittaukset kohtaamisiin kaupungilla vaikka eivät sisältäneetkään yksityiskohtia olivat moka. Annoin ja luultavasti annan niiden nyt kuitenkin olla. So?
>vietän hetken rukoillen<
- Hihhuli mikä hihhuli, aina täytyy mainostaa ja jeesustella pakkomielteen omaisesti kuin kerjätäkseen pisteitä siltä mielikuvitusjumalaltaan.
>hetkellistä kiusausta mennä jonnekin pornosivustolle<
- Just, kyllä se on tiedetty kaiken aikaa: ilmiselvä pornoaddikti!
>katselin tiskipöytää ja totesin että olisi minun vuoroni tiskata<
- Niinpä niin kaupungilla kyllä juoksennellaan ja netissä roikutaan vaikka tiskit on tiskaamatta, kuvottavaa touhua.
Kuten eilen sähköpostissa eräälle rakkaalle ystävälle mainitsin, ote kirjeestä:
"Lisäksi vielä tämä seikka että kun en käytä itsesensuuria että olisi tarve varjella mainettani vaan kirjoitan spontaanisti peräpukamista alkaen ja pohdin mielipiteitäni ja näkemykseni tuolla tavalla julkisesti rönsyillen, siinä tulee aina annettua 'lyömäaseita' niiden käsiin jotka ei palstakirjoittelustani tai persoonastani pidä. [ Lause sensuroitu liian henkilökohtaisena. ] Tuollainen lähes itsensäpaljasteluun menevä rönsyilevä avomielinen pohdiskelu ei silti liene täysin järkevää, joten pitäisi vähän laittaa itselle suitsia suuhun, mutta kirjoitan niin kuin kirjoitan ja se on oma kirjallinen tyylini hyväksyy joku tai ei."
Nyt jos korjaisi (tekotaiteellisen ja ärsyttävän) otsikon järkevään muotoon ja tiivistäisi kirjeen, karsisi asiattomuudet, ylilyönnit ja muut hörhöilyt joita ei kukaan jaksa lukea - tässä olisi viestini, ja sinä luulisit että siinä on koko kirje niin kuin olisin jonain aamuyön hetkenä istunut koneella, ja yks kaks vaivattomasti heittänyt ruudulle muutaman syvämietteisen sanan:
* Haen vielä yhden kupin teetä. *
- - -
Dolan
Kirjoittanut: äitiparta 11. 9. 2008 klo 04:50.
Yhdessä asiassa erehdyt, Dolan. Kyllä minä olen "kuka tahansa". Ja kaikki me olemme ihmisinä erilaisia. Jokainen oma ainutkertainen yksilönsä, en minä enemmän - tai vähemmän - kuin joku toinen.
Jonkun mielestä tämä "äitiparta kuka tahansa" on hihhuli, vellihousu, juoppo - säkenöivä runoilija, verbaaliakrobaatti - viimeiseen saakka rehellisyyden perikuva, jne. Jonkun mielestä olen joka kaupunkiin itselleen naisia haaliva pornoaddikti niin kuin hän muutamassa viestissä vuosi tai pari sitten palstalla minut paljasti, jonkun mielestä entinen juoppo ja jonkun mielestä nykyinen juoppo. Joidenkin mielestä olen nainen ja joidenkin mielestä mies. Jonkun mielestä asiasta ei ole täyttä selvyyttä, mutta se ainakin on varmaa että kirjoitan sadoilla, ehkä tuhansilla erilaisilla nimimerkeillä milloin naiseksi ja milloin mieheksi tekeytyen.
Yksi epäilijöistäni kertoi tuntevansa minut todellisuudessa hyvinkin ja tietävänsä kuka olen, kirjoitti häiriköiviä viestejä runojeni perään ja syytti milloin mistäkin. Annoin sähköpostiosoitteeni ja pyysin että sovitaan tapaaminen, että hän saisi selvyyden olenko se joksi hän minut ajattelee. Tapaaminen sovittiin mutta henkilö ei koskaan ilmaantunut paikalle. Annoin palstalle linkin yhteisön sivulle mistä on nähtävissä nimeni, naamakuvani ja puhelinnumeroni sekä tehtäväni kyseisessä yhteisössä, sanoin että tässä minä olen ja onko tämä se henkilö jonka sinä todellisuudessa tunnet? Vastaus oli paheksuva: on rikollista käyttää toisen nimeä ja linkittää henkilö joka on joku aivan muu.
No, sellaistakin tapahtuu ikävä kyllä koska netissä liikkuu kaikenlaisia moraalittomia nettihörhöjä. Joten mistä sen voi varmuudella tietää? Jos nyt asetun ikäänkuin itseni ulkopuolelle ja tarkastelen kirjoittamiani tekstejä - niin runoja kuin kommentteja, tätäkin parhaillaan kirjoittamaani - ulkopuolisen silmin, kyllä, voin hyvinkin olla yksi niistä kaikenlaisista moraalittomista nettihörhöistä. Mistä minä voin sen tietää olenko vai en?
En mistään... Paitsi tapaamalla itseni henkilökohtaisesti, ja siihenhän minä en (jostain kumman syystä) suostu. Miksi en? Voidakseni edelleen pitää oletuksistani kiinni ja huudella kommenttejani puskista.
Kaikki nämä ovat kenen tahansa käsityksiä kenestä tahansa.
* Tämän ja seuraavan talon välisellä pihamaalla työhuoneeni vihreiden pitsiverhojen läpi huojuu mänty syksyisessä tuulessa, ja siirtäessäni katseen takaisin näppäimistöllä loikkiviin sormiini: putoaa kirjaimiksi ruudulle. Maisema ei sitoudu sanoihin. Se huojuu ja elää itsenään kirjoitan siitä tai en. Maisema jonka näet silmiesi edessä - pitsiverhojen takainen mänty ja näppäimistöllä liikkuvat sormeni - on mielikuva jonka perustana ovat kenties jotkut verkkokalvollesi piirtyneet männyt jossain. Jotkut ehkä omat sormesi näppäimistöllä. Kokemustesi ja mielikuviesi läpi hahmotat minut aistimukseksi, mielikuvaksi tai mielikuvarykennelmäksi, jonka tekstini on lukevaan mieleesi synnyttänyt. *
Ja eräs "minähänmetehe kuka tahansa" sanoo että kuulostan dolanmaiselta, voisimme olla jopa veljeksiä tai enemmän, mikä saattaa olla vihjaus että olemme sama henkilö? Se on hänen mielikuvansa minusta tai sinusta.
Meidän, kenen tahansa eli siis jokaisen omalla kohdallaan olisi varmaan hyvä muistaa että mielikuvamme henkilöstä ei ole tuo henkilö. Joka tapauksessa hän on, minun tai sinun hänestä muodostaman kuvan takana oma ainutlaatuinen persoonansa: aina jotakin enemmän ja syvempää kuin määritelmämme.
Kun sitten todellisuudessa olemme tavanneet henkilön josta olimme etukäteen luoneet käsityksen hänen runojensa, kirjeidensä tai kuulopuheiden perusteella, voimme pettyä katkerasti tai positiivisesti yllättyä.
Mutta jos petymme, johtuuko se ihmisestä itsestään vai niistä mielikuvista ja sen myötä korkeista odotuksista, joita olemme häneen asettaneet?
Mutta voimme myöskin yllättyä positiivisesti.
Ja varsinkin, jos aina pyrimme näkemään ihmisen, jokaisen kohtaamamme ihmisen ihmisenä niin että ymmärrämme syvällä sielussamme että hän on joka tapauksessa yksilönä arvokkaampi kuin oikeat tai väärät arvioni hänestä, että hän tavallaan, omassa itsessään, on arviointieni tavoittamattomissa, ja että tämä ei ole ainoastaan pyrkimys vaan alan oikeasti nähdä ja kokea hänet sellaisena. Silloin on JOKAINEN kohtaaminen positiivinen yllätys, koska se on ainutkertaista ELÄMÄÄ. Lahjaa.
Ja pettymysten kautta saamme omia kipukohtia käsitellen kasvaa avarasydämisyyteen.
Mikä ei suinkaan tarkoita, ei voi eikä saa tarkoittaa kaikkien käyttäytymismallien ja ideologioiden ja asenteiden hyväksymistä, mutta ihmisen hyväksymistä ja arvostamista ihmisenä. Ihmisen kunnioittamista ihan vain sen vuoksi että hän on olemassa - ja koska hän on olemassa, hän on arvokas lähimmäinen, lähimmäiseni. "Kuka tahansa". Wau!
On hienoa olla kuka tahansa: minäkin olen (sinun tai minun mielipiteistä riippumatta) itsessäni arvokas. Niin kuin "minähänmetehe" ja kaikki muutkin täällä kirjoittavat ovat.
Sitä yritän opetella...
Hyvää päivänjatkoa Dolan.
- - -
Noh, lopputoivotus täytyisi tietysti vaihtaa Hyvää huomenta.
Tai sitten aivan lyhyt versio:
Dolan
Kirjoittanut: äitiparta 11. 9. 2008 klo 04:50.
Yhdessä asiassa erehdyt, Dolan. Kyllä minä olen "kuka tahansa". Ja kaikki me olemme ihmisinä erilaisia.
Eräs "minähänmetehe kuka tahansa" sanoo että kuulostan dolanmaiselta, voisimme olla jopa veljeksiä tai enemmän, mikä saattaa olla vihjaus että olemme sama henkilö? Se on hänen mielikuvansa minusta tai sinusta.
Meidän, kenen tahansa eli siis jokaisen omalla kohdallaan olisi varmaan hyvä muistaa että mielikuvamme henkilöstä ei ole tuo henkilö. Joka tapauksessa hän on, minun tai sinun hänestä muodostaman kuvan takana oma ainutlaatuinen persoonansa: aina jotakin enemmän ja syvempää kuin määritelmämme.
Kun sitten todellisuudessa olemme tavanneet henkilön josta olimme etukäteen luoneet käsityksen hänen runojensa, kirjeidensä tai kuulopuheiden perusteella, voimme pettyä katkerasti tai positiivisesti yllättyä.
Mutta jos petymme, johtuuko se ihmisestä itsestään vai niistä mielikuvista ja sen myötä korkeista odotuksista, joita olemme häneen asettaneet?
Mutta voimme myöskin yllättyä positiivisesti. Varsinkin jos aina pyrimme näkemään kohtaamamme ihmisen ihmisenä niin että ymmärrämme syvällä sielussamme että hän joka tapauksessa on yksilönä arvokkaampi kuin oikeat tai väärät arviomme hänestä, että hän tavallaan, omassa itsessään, on arvioidemme tavoittamattomissa.
Silloin jokainen kohtaaminen on positiivinen yllätys, koska se on ainutkertaista elämää.
Ja pettymysten kautta saamme omia kipukohtia käsitellen kasvaa avarasydämisyyteen. Mikä ei suinkaan tarkoita kaikkien käyttäytymismallien ja ideologioiden ja asenteiden hyväksymistä, mutta ihmisen hyväksymistä ja arvostamista ihmisenä. Ihmisen kunnioittamista sen vuoksi koska hän on olemassa - ja koska hän on olemassa, hän on arvokas lähimmäiseni.
Kuka tahansa. Wau! Sitä yritän opetella...
Hyvää huomenta Dolan.
- - -
Ja sitten nukkumaan... Saa nähdä kuinka onnistuu... Kaiken tämän teen litkimisen jälkeen...
ELÄMÄ AINAKIN ON IHANAA.
♥jaksavan lukea tuon, vai etkö kenenkään?
- äitiparta
Kenen luulet kirjoitti:
jaksavan lukea tuon, vai etkö kenenkään?
jolle se on osoitettu ainakin pintapuolisesti silmäillen ja sitten pysähtyen kohtiin mitkä tuntuu tärkeiltä tai mielenkiintoisilta.
- ilekneS
tiedän että on sisäpiiri :=)
jopa sinäkin kuulut siihen ?
miksi sitä en tiedä :=)
mutta mitäpä se minulle oikeastaan edes kuuluu?
Sitten täällä on vain oikeita mielipiteitä ja ja vain vääriä mielipiteitä.
ei ei täällä on wain rakkausrunoja :=)
niin minä sen käsitän tjn
Olen myös huomannut täällä olevan erittäin hyviä vähän kommentoituja runoja,
ei kaikkea hywää tarwi kommentoida :=)
toiset ei edes kaipaa palautetta?
toiset sitä jopa waatii?
en kommentoi mitään paitsi erityisestä syystä :=(
ja sellainen oli muutamapäiwä sitten tjn
ja kyhäsin siihen perään runon :=)
eikä sitä kukaan tyrmännyt?
ei silti ei edes kehunut :=)
wain se ketä sen luki ymmärsi sisällön :=)
ja weikkaan ettei muut edes tiedä mitä se tarkoittaa tjn
miten ymmärrät wastaukseni?
ja poistun taas hiekkalaatikolta :=)- miehenä moitit
Niin tiedätkö, mitä tosiaan moitit? Osoiteena sinulla on väärä puu. Helpoa tulkintaa jos näin ajattelet. Ystävät voidaan mieltää sisäpiiriin, kyllä, mutta mitta ystävyyden kulhossa täyttyy, jos tietää pelin, eikä sitä enää kestä. Peli käydään muualla kuin täällä palstalla.
Ymmärsin tuosta ketjusta, että ystävät eivät halunneet kaikkea julkituoda ja poistuivat "takavasemmalle" Ystävät ojensivat kättä ja tuo ystävien käsi ei kelvannut. Kaikki ei taida olla sitä mitä annetaan ymmärtää.
Ehkä joku miehistä tietää, mutta rohkeutta ei ollut tulla mukaan ja tarviiko? Oman elämän kannalta parempi pysyä hiljaa.
Ketjun aloittajalle sekä mukana olleille tsemppiä, hengessä mukana
ollut sivustaseuraaja:)
Runojanne kaipaileva... - ilekneS
miehenä moitit kirjoitti:
Niin tiedätkö, mitä tosiaan moitit? Osoiteena sinulla on väärä puu. Helpoa tulkintaa jos näin ajattelet. Ystävät voidaan mieltää sisäpiiriin, kyllä, mutta mitta ystävyyden kulhossa täyttyy, jos tietää pelin, eikä sitä enää kestä. Peli käydään muualla kuin täällä palstalla.
Ymmärsin tuosta ketjusta, että ystävät eivät halunneet kaikkea julkituoda ja poistuivat "takavasemmalle" Ystävät ojensivat kättä ja tuo ystävien käsi ei kelvannut. Kaikki ei taida olla sitä mitä annetaan ymmärtää.
Ehkä joku miehistä tietää, mutta rohkeutta ei ollut tulla mukaan ja tarviiko? Oman elämän kannalta parempi pysyä hiljaa.
Ketjun aloittajalle sekä mukana olleille tsemppiä, hengessä mukana
ollut sivustaseuraaja:)
Runojanne kaipaileva...jos luulit että jotenkin moitin?
ja sitä pyydän wain aloittajalta anteeksi jos hän tulkitsi myös asian niin :=(
enkä tulkinnut ystäwiä ns sisäpiiriin koska he kuitenkin sitä owat :=)
omalla tawallaan tjn
Ehkä joku miehistä tietää, mutta rohkeutta ei ollut tulla mukaan ja tarviiko? Oman elämän kannalta parempi pysyä hiljaa. ????
mutta mitä tuo tarkoittaa?
olen aloittajaa puolustanut/auttanut muilla palstoilla nikilläni ja woin sen tehdä täälläkin ei se ole uskalluksesta kiinni :=)
ja mielummin lukisin aina joskus kun tänne poikkean runoja :=)
kuin jotain kiiwasta wäittelyä jostain mitättömästä asiasta :=/ - runoja lukisin
ilekneS kirjoitti:
jos luulit että jotenkin moitin?
ja sitä pyydän wain aloittajalta anteeksi jos hän tulkitsi myös asian niin :=(
enkä tulkinnut ystäwiä ns sisäpiiriin koska he kuitenkin sitä owat :=)
omalla tawallaan tjn
Ehkä joku miehistä tietää, mutta rohkeutta ei ollut tulla mukaan ja tarviiko? Oman elämän kannalta parempi pysyä hiljaa. ????
mutta mitä tuo tarkoittaa?
olen aloittajaa puolustanut/auttanut muilla palstoilla nikilläni ja woin sen tehdä täälläkin ei se ole uskalluksesta kiinni :=)
ja mielummin lukisin aina joskus kun tänne poikkean runoja :=)
kuin jotain kiiwasta wäittelyä jostain mitättömästä asiasta :=/"ja mielummin lukisin aina joskus kun tänne poikkean runoja :=)
kuin jotain kiiwasta wäittelyä jostain mitättömästä asiasta :=/ "
Kaikille ei ole kuitenkaan mitätöntä se, että joku poistattaa runoja jos hänestä tuntuu etteivät sisällä rakkautta. Komentaa kommentoimaan jonkun toisen runoja, koska toinen on masentunut kun ei tule komenteja jne.
tästä tämä keskustelu on syntynyt. ..
MEILLÄ ON OMAT AIVOT...ITSE ARVIOIMME KETÄ LUEMME KETÄ KOMMENTOIMME...EIKS NIIN??? - ilekneS
runoja lukisin kirjoitti:
"ja mielummin lukisin aina joskus kun tänne poikkean runoja :=)
kuin jotain kiiwasta wäittelyä jostain mitättömästä asiasta :=/ "
Kaikille ei ole kuitenkaan mitätöntä se, että joku poistattaa runoja jos hänestä tuntuu etteivät sisällä rakkautta. Komentaa kommentoimaan jonkun toisen runoja, koska toinen on masentunut kun ei tule komenteja jne.
tästä tämä keskustelu on syntynyt. ..
MEILLÄ ON OMAT AIVOT...ITSE ARVIOIMME KETÄ LUEMME KETÄ KOMMENTOIMME...EIKS NIIN???en tiedä kuka pystyy poistamaan muut kuin sewu tai ylläpito?
ja miten sen muut tekee?
en ihan hewillä usko että ylläpito poistaa wain siksi ettei se jotain "ns" waki kirjoittajaa mielytä
sen olen joskus lukenut että on siirretty runo palstalle koska ei kuulema ole rakkausruno?
tulkintakysymys tjn
JA tietenkin se on warma että jos pommitat jotain tiettyä kirjoittajaa jossain palstalla :=)
joka on jonkun sewun "ns" ystäwä tjn
saat pannin :=)
nimim kokemusta on :=)
ja jos pistäisin tänne cät keskustelun ko sewun kanssa :=)
saisin warmaan pannin loppu iäkseni :=)
ei en osaa nuolla sewua enkä ketään muutakaan tjn
- hyviä
Vaikka en niitä kommentoi luen vaan.
Jos täällä joku kuningatarkilpailu on menossa kuulut kolmen parhaan joukkoon.
Muista jutuista olen ulkona, sisäpiiri, en ymmärrä sitä sanontaa edes nettimaailmassa:D
Jokainen ihminen on runon arvoinen,
jokainen runo on tärkeä sille ihmiselle joka sen kirjoittaa
mutta pitää sietää myös kritiikki, ei aina voi pitää kaikki ja kaikesta:D- kyse kritiikin sietokyvystä
"mutta pitää sietää myös kritiikki, ei aina voi pitää kaikki ja kaikesta"
kyse on aivan muusta, ja sen tietävät luultavammin nuo ystävät. Heidän tarkoitus ei ole saada kuningatarta pois palstalta, vaan lopettamaan peli
Sen tarkemmin en osaa sanoa, mutta jotain tällaista olen aistinut jo pitkään...
- lindalinda1
Koska olen syntipukki nyt tämänkin aloituksen si-
sällä jo ties kuinka moneen asiaan, niin aion
puolustautua, kai minullaKIN on siihen oikeus.
Vedin eilen omat kommenttini tästä pois sen vuok-
si, että sain niin paljon ilkeyksiä niihin. Jo-
kaisella menee kestoraja jossain, kuinka paljon
pystyy vastaanottamaan. Minulla se täyttyi juuri
siinä kohtaa, kun vedin kommentointini pois.
Tänään minua on syytetty siitä täällä, että lu-
pauduin aamulla antamaan kommenttini vain kolmel-
le runoilijalle. Mutta syy siihen on vain ja ai-
noastaan se, että olen mieltynyt kyseisten runoi-
lijoiden runoihin. Ei se, että he olisivat aina
omia runojani kommentoineet, kun eivät edes ole.
Jokainen voi vapaasti kelailla taaksepäin, kuinka
monesta niistä on puuttunut Pereksen ja Dolanin
kommentit. Toki kiitos kuuluu Runopojalle hänen
ahkerasta kommentoinnistaan runoihini. Mutta otan
ihan pienen kunnian kyllä siitä sen vuoksi, että
olen ollut hänelle matkan varrella monissa
asioissa apuna. Joten luulen, että hänen kritee-
rinsa on siinä minun runojeni kommentointiin.
Ja minulla ei ole muutenkaan tapana haalia kom-
mentoijia runoihini. Kommentoin viikottain täällä
varmaan vähintäinkin 10 sellaista runoa, joiden
kirjoittajat eivät ole milloinkaan kommentoineet
minua. Joten heiveröinen oli veto, minkä vuoksi
tänään kommentoin edellä mainitut runoilijat.
Mari ja Noita ovat ansaitusti saaneet tänään
kiitosta palstalla hauskoista kommenteistaan,
ja Mari siitä, että on kommentoinut joitain
jotka eivät ole muilta kommentteja saaneet.
Annan arvon sille, koska itsekkin olen suosinut
näitä nollalinjalaisia jo kauan.
Tein tilastoa ennen tätä kommenttiani. Laskin
kakkossivulta, kuinka monelle olin eilen ja edel-
lispäivänä kommenttini antanut ja tulos on 15.
Sivulle mahtuu yhteensä 40 aloitusta, joten kyllä
mielestäni suhde 15/40:stä on melko hyvä.
40:n joukossa oli muitakin runoja, joihin olisin
halunnut antaa kommenttini. Mutta siitä joukosta
oli ainakin yksi sellainen, joka ei aiemmin kom-
mentointiini vastannut, mutta toiselle kommentoi-
jalle kyllä. Vedin johtopäätöksen, ettei minun
mielipiteeni ollut tervetullut, enkä sitä siis
tule jatkossakaan tarjoamaan hänelle. En myöskään
muille vastaaville, jotka ovat toimineet samoin.
Kommentoiduista oli 4 rekkaamattoman runon kir-
joittajalle, vaikka kahdella kylläkin on siitä
joukosta myös rekattu nicci olemassa, nyt eivät
vain käyttäneet niitä.
Olisin tietysti voinut tehdä laajemmankin yhteen-
vedon omista kommenteistani, koska minua on syy-
tetty siitäkin etten kommentoi kuin rekattujen
ja vakkareiden runoja. Se ei pidä paikkaansa,
edelleenkään.
Vielä puolustus eiliseen runoonikin, kun siitä
oli kommentti eilen, kuinka läpinäkyvä ja myötä-
tuntoa miehiltä hakeva se muka oli.
Kun kirjoitan runoa, en ajattele kirjoittavani
sitä erityisesti kenellekkään tai millekkään
ryhmälle. Kirjoitan runon niistä tunnelmista ja
hetkistä, mitä sillä hetkellä tunnen.
En myöskään hae tältä enkä miltään muultakaan
saitilta seksi- enkä muutakaan seuraa. Minulla on
oikea elämä tämän ruudun tällä puolella jossa
kirjoitan.
Kiitoksen tässä ketjussa ja uudessa hiekkalaa-
tikkoavauksessa ovat saaneet he, joille kiitos
kuuluu. Haukut saa joskus haukun ansainneet, mut-
ta ei suinkaan aina.
Tämän kommentointini lähtökohta oli siinä, että
halusin siis puolustautua. Loppujen lopuksi huo-
maan, etten ole paljoakaan itseäni puolustellut
vaan lähinnä kertonut faktaa.
Niin kuin Dolan ihmetteli eilen jonkun runoni si-
sällä, miksi juuri minä olen tämän palstan sylky-
kuppi, en osaa itse vastata siihen. Mutta vali-
tettava totuus se kuitenkin on.
Ja ilmoitan tässä, etten aio edelleenkään lannis-
tua siitä. Tulen ihan varmasti jatkossakin runoi-
lemaan tänne, samalla oikeudella kuin jokainen
muukin runoilija. Yp ja sefu pitää huolen siitä
mikä tänne ei kuulu, ja mikä kuuluu. Enkä muista
kuin yhden kerran, että oma runoni olisi poistet-
tu tai siirretty toisaalle.
Tämä muutaman päivän sompailu täällä on saanut
monen ihmisen kiristymään äärimmilleen, ja minä
olen ollut yksi niistä, joka sen on aiheuttanut.
ANTEEKSI kaikilta, joille sen olen tehnyt taval-
la tai toisella. Ihminen minäkin olen, sydänkin
minulla on eikä se ole kiveä eikä jäätä.- olisit ede kerran
sanojesi mittainen
- naisellinen nainen
olemaan neljä tuntia pois palstalta. hyvä ihminen, anna nyt jo olla. ei tämä ole henki ja elämä.
- lindalinda1
naisellinen nainen kirjoitti:
olemaan neljä tuntia pois palstalta. hyvä ihminen, anna nyt jo olla. ei tämä ole henki ja elämä.
mitään aikaa, kuinka kauan olen poissa, tai
yleensä mitään poistumisesta. Sanoin vain, että
on aika hiljentyä hetkeksi omien ja toisten mie-
lipiteiden äärelle. En ole aikeissa poistua,
olen pahoillani !
Eikä tämä ole minulle henki ja elämä, mutta pal-
jon antanut ja paljon ottanut palsta.
Pyydän anteeksi Sinulta, kuka sitten lienetkään. - Kuka lienee
lindalinda1 kirjoitti:
mitään aikaa, kuinka kauan olen poissa, tai
yleensä mitään poistumisesta. Sanoin vain, että
on aika hiljentyä hetkeksi omien ja toisten mie-
lipiteiden äärelle. En ole aikeissa poistua,
olen pahoillani !
Eikä tämä ole minulle henki ja elämä, mutta pal-
jon antanut ja paljon ottanut palsta.
Pyydän anteeksi Sinulta, kuka sitten lienetkään."Pyydän anteeksi Sinulta, kuka sitten lienetkään".
Eli kyllä me kaikki ollaan täällä ihan samanveroisia ja-arvoisia ihmisiä, oltiin sitten rekattuja tai ei.
Kommentointiin ei liene muuta osviittaa muuta kuin se, että jokin runossa saa ajatukset lentämään, tai se koskettaa muutoin omaa sielunelämää. Runo ns. "puhuttaa".
Muulla ei ole merkitystä; "kuka sitten lieneekään" sen runon on kirjoittanut.
Mun mielestä. - totta tosiaan!
Tulit itse tähän vanhaan ketjuun, koska poistatit tuon uuden...oikeesti? Luulet kait että tällä toisella sivulla tätä ei seurata niinkuin etusivulla.
Ymmärrä nyt mistä on kyse, ei siitä että sinua ei runoilijana arvosteta vaan älä puutu toisten runoihin ovatko ne rakkautta vai ei, poistamalla niitä...
Oliko tuo kenties se, että halusit ketjun pois vai mikä???
Ole nyt tyytyväinen, uusin runosi on saanut paljon lukukertoja:) - ilekneS
naisellinen nainen kirjoitti:
olemaan neljä tuntia pois palstalta. hyvä ihminen, anna nyt jo olla. ei tämä ole henki ja elämä.
on aikaa päiwystää kuka on missä ja milloin :=)
hywä ihminen koita hankkia jotain muuta tekemistä? - itse tilasit sitä
Koko ajan enemmän näyttää, että sinä ja miesystäväsi ette tajua mistä nyt puhutaan.
Säännöistä joista koko ajan puhutte,miten ja kenen pillin mukaan palstalla kirjotietaan.
Ei täällä sen kummempia komentajia tarvita, kun yp ja ylläpito parhaaksi ovat katsoneet.
Mitä enemmän taistelette, sitä surkeammaksi tilanteenne käy,ettekö jo huomaa.
Eikä itkut siitä, ketä syytetään, voi kehukaa nuyt minuakin, auta sen enempää.
Rehdisti olisi sinunki kannattanut toimia alusta alkaen,mutta palstantakana käyty pudotuspeli, on nyt täällä kaikkien silmien alla. - lindalinda1
totta tosiaan! kirjoitti:
Tulit itse tähän vanhaan ketjuun, koska poistatit tuon uuden...oikeesti? Luulet kait että tällä toisella sivulla tätä ei seurata niinkuin etusivulla.
Ymmärrä nyt mistä on kyse, ei siitä että sinua ei runoilijana arvosteta vaan älä puutu toisten runoihin ovatko ne rakkautta vai ei, poistamalla niitä...
Oliko tuo kenties se, että halusit ketjun pois vai mikä???
Ole nyt tyytyväinen, uusin runosi on saanut paljon lukukertoja:)poistattanut yhtään mitään !
Minulle on aivan se ja sama, missä kirjoitetaan
samasta asiasta ja asian vierestä.
Sefu kyllä ja yp hoitaa poistot, jos näkee sen
oikeaksi.
Ja toiselle ( samalle ) kommentoijalle.
Kehut saa ne kelle ne kuuluu, en minä ole niitä
odottanut. Ja toiseksi, minulla ei ole miesystä-
vää, minulla on aviomies. Joten se siitä. - ilekneS
kylmä tjn
Tämä muutaman päivän sompailu täällä on saanut
monen ihmisen kiristymään äärimmilleen, ja minä
olen ollut yksi niistä, joka sen on aiheuttanut.
ANTEEKSI kaikilta, joille sen olen tehnyt taval-
la tai toisella. Ihminen minäkin olen, sydänkin
minulla on eikä se ole kiveä eikä jäätä.
miten olet sen aiheuttanut? :=)
jatka waan kirjoittelua äläkä wälitä mitättömien syyttelystä tjn
waikkakaan en useinkaan kommentoi ketään luen silti kun täällä käyn oikeastaan wain muutamien runoja?
ja jos jonkun mielestä teen wäärin niin sou? - enkelis...
ilekneS kirjoitti:
kylmä tjn
Tämä muutaman päivän sompailu täällä on saanut
monen ihmisen kiristymään äärimmilleen, ja minä
olen ollut yksi niistä, joka sen on aiheuttanut.
ANTEEKSI kaikilta, joille sen olen tehnyt taval-
la tai toisella. Ihminen minäkin olen, sydänkin
minulla on eikä se ole kiveä eikä jäätä.
miten olet sen aiheuttanut? :=)
jatka waan kirjoittelua äläkä wälitä mitättömien syyttelystä tjn
waikkakaan en useinkaan kommentoi ketään luen silti kun täällä käyn oikeastaan wain muutamien runoja?
ja jos jonkun mielestä teen wäärin niin sou?Hei ilekneS,
Jokainen meistä ja heistä varmasti haluaa kirjoitus- ja lukurauhan.
On luonnollista tuntea loukkaantumista, mutta se, jos tilanne pitkittyy, eikä helpotusta näy,
vaikuttaa se tietty ilmapiiriin huonontavasti.
Varmasti jokainen täällä haluaisi, että saisi menetellä niinkuin hyväksi näkee, hyvän maun rajoissa. Mutta just niin; toisten varpaille on astuttu jatkuvasti eri tavoin, eli rauhaa ei kunnioiteta.
Sanoit, että me toiset ollaan "mitättömiä". Hups.
Ehkä ei kannata puuttua asioihin, jotka eivät itseä kosketa. Aikuiset ihmiset osaa puolustaa itse itseään? Mutta myötätuntoa voi ja saa tuntea.
Kirjoita vaan runoja, ja ole onnellinen, kun et mistään mitään tiedä. :)
Suosikkeja on mullakin, ja se johtuu siitä, että toisten tapa kirjoittaa vetoaa, kuin taas toisten elämänkokemus ei oikein myötäile omia kokemuksia. Ja kuten marinfristkin ihmetteli: "säälistäkö" pitäisi kommentoida...
Joku sanoisi: rauhaa! - ilekneS
enkelis... kirjoitti:
Hei ilekneS,
Jokainen meistä ja heistä varmasti haluaa kirjoitus- ja lukurauhan.
On luonnollista tuntea loukkaantumista, mutta se, jos tilanne pitkittyy, eikä helpotusta näy,
vaikuttaa se tietty ilmapiiriin huonontavasti.
Varmasti jokainen täällä haluaisi, että saisi menetellä niinkuin hyväksi näkee, hyvän maun rajoissa. Mutta just niin; toisten varpaille on astuttu jatkuvasti eri tavoin, eli rauhaa ei kunnioiteta.
Sanoit, että me toiset ollaan "mitättömiä". Hups.
Ehkä ei kannata puuttua asioihin, jotka eivät itseä kosketa. Aikuiset ihmiset osaa puolustaa itse itseään? Mutta myötätuntoa voi ja saa tuntea.
Kirjoita vaan runoja, ja ole onnellinen, kun et mistään mitään tiedä. :)
Suosikkeja on mullakin, ja se johtuu siitä, että toisten tapa kirjoittaa vetoaa, kuin taas toisten elämänkokemus ei oikein myötäile omia kokemuksia. Ja kuten marinfristkin ihmetteli: "säälistäkö" pitäisi kommentoida...
Joku sanoisi: rauhaa!jokainen syytös odottaa wastausta tjn
teräwät hampaat ojossa :=)
ja jos jää sanallisesti toiseksi se loukkaa jotain sywästi :=)
ja miten helppo se luku/kirjoitusrauha on saada?
jättää wain omaan arwoonsa prowot :=)
ja sitä täällä aina wälillä harrastetaan :=)
en tiedä kenen toimesta enkä wälitäkään kun se ei mitenkään minua loukkaa :=)
Sanoit, että me toiset ollaan "mitättömiä". Hups.
Ehkä ei kannata puuttua asioihin, jotka eivät itseä kosketa. Aikuiset ihmiset osaa puolustaa itse itseään? Mutta myötätuntoa voi ja saa tuntea.
juh jokainen weikki on mitätön luuseri :=)
ei ei kosketa minua mutta jos en saa puolustaa mielestäni hywiä kirjoittajia?
warsinkin niitä jotka ei ole tottuneet siihen paskaan jota jotkut tänne työntäwät kun lääkitys pettää tjn :=)
niin säälistäkö pitäisi kommentoida? - enkelis....
ilekneS kirjoitti:
jokainen syytös odottaa wastausta tjn
teräwät hampaat ojossa :=)
ja jos jää sanallisesti toiseksi se loukkaa jotain sywästi :=)
ja miten helppo se luku/kirjoitusrauha on saada?
jättää wain omaan arwoonsa prowot :=)
ja sitä täällä aina wälillä harrastetaan :=)
en tiedä kenen toimesta enkä wälitäkään kun se ei mitenkään minua loukkaa :=)
Sanoit, että me toiset ollaan "mitättömiä". Hups.
Ehkä ei kannata puuttua asioihin, jotka eivät itseä kosketa. Aikuiset ihmiset osaa puolustaa itse itseään? Mutta myötätuntoa voi ja saa tuntea.
juh jokainen weikki on mitätön luuseri :=)
ei ei kosketa minua mutta jos en saa puolustaa mielestäni hywiä kirjoittajia?
warsinkin niitä jotka ei ole tottuneet siihen paskaan jota jotkut tänne työntäwät kun lääkitys pettää tjn :=)
niin säälistäkö pitäisi kommentoida?...vaan vihaan itse kinastelua. Se ei nytkään johda mihinkään.
Olen siitä samaa mielipuolta, että jokainen voisi keskittyä siihen touhuun, mihin tämä palsta on tarkoitettu.
En syyllistä, ihmettelen
ja poistun vähin äänin
ja mykistyn komeiden sanojesi edessä...
Unohdan
Illan rauhaa sinnepäin
Jospa tämä tästä joskus laantuu
tai siten ei
Hyvät lukijat kuin kirjoittajat,jos minä
vielä tämän yhden kerran kirjoittaisin
tästä suuresta paisuneesta leikistä
- aivan leikkiä ei kuitenkaan.
Rakkaus-kommentti palsta on muuttunut
sotatantereeksi ikävin seurauksin.
Sillä jo aiemmin huomasin,että täällä
sisällä kiehuu jotain tälle palstalle
kuulumatonta.
Ikävää ja surullista kun yhteisestä
harastuksestamme on tullut
- repeytyvä nuottaverkko.
Asiattomuuksia ilmenee kohdistuen
mikä mihinkin ja lääkityksiin
saakka.
Täältä ovat monetkin kaipaamani
henkilöt poistuneet,vaan syytä,
että minkä vuoksi- todella- ovat
lähteneet,ei ole ainakaan minulla.
Vai ovatko vain hiljaiselossa ja
seuraavat mitä täällä tapuhtuman
pitää?
Vai onko se seurausta jo pitkään
jatkuneista eripuraisuudesta,
josta ei kaikilla ole tietoa.
Onko esim.säh.post.välillä ymv.
tapahtunut sellaista käytöstä,
jotka ovat saattaneet tilanteen
kestämättömäksi?
Ehkä olen tehnyt oikein,etten ole
omaa säh.post.antanut julkiseen
käyttöön,juuri asiattomuuksienkin
vuoksi.
Arveluttaa nyt mahdollinen runojen
kommentoiminenkin ystävälliseen
sävyyn,jos kerran runo on saanut
jotain aikaan lukijassa - minussa.
Mutta itse olen luottanut siihen,että
runojen kirjoittaja tekisi kiellon,jos
ei saa "arvostella".
Vielä olen ollut huomaavinani,että
kirjoitusmuotoon/tyyliin jopa
annettaisiin viitteitä,mutta siinä
mennään hakoteille.
Sillä jokainen kirjoittaa/ilmaisee
parhaaksi katsomallaan tavallaan,ja
siihen ei pidä mennä sorkkimaan,kuten
ei kirjoittajan persoonaan epäasiallisella
huomautuksilla.
Jokainen Ihminen ja Runo on oma yksilönsä,
joka tavallaan opettaa toisia tuntemaan
niin persoonan kuin elämän
monimuotoisuuden - henkistä kasvua/rikkautta.
Herää kysymys,että onko täällä piilossa
jopa ammatikseen kirjoittavia,jos,niin
onko heidän paikka täällä oikeutettua
... jos sitä ei erikseen mainita.
Heillä jos kellään saattaisi olla ns.
oikeus ohjata/neuvoa harrastelijaa
oikeaan kieliopilliseen kirjoittamiseen.
MUTTA - tärkein ja olennaisin tekijä
tässä on kirjoittajan oma näkemys/tunne
ja tyyli omalle runolleen - Sanomansa
kanssa,ilman "kieliopin oikeellisuutta".
Lisään kuitenkin tuohon,että ystävällinen
ote ja pikku niksit,eivät voi olla
pahasta,jos ne ovat nk.ammatillisesti
esitetty ja harrastelija on siihen itse
myöntyväinen.
AINA itse oman runon kirjoittaja/laatija
on ASIANTUNTIJA omassa runossaan,se pitää
kaikkien muistaa ja tietää.
Sitten säälistä...sitä että säälistä
kommentoidaan,niin omasta puolestani
voin sanoa,etten ainakaan minä niin tee.
Vaan ja ainoastaan kommentoin siksi
heille,että aidosti koen heitä kohtaan
sympatiaa ja haluan,että yhtään ei saa
täällä ns.hukata.
Ja ilokseni olen huomannut eräiden tosi
harvojen/nuorien antavan minulle siitä
jopa Kiitoksen,kun olen kannustanut.
Sillä itse todella omasta kokemuksestani
tiedän sen merkityksen kirjoittajalle,eli
saamani nuoruuden tukeni,haluan siirtää/jakaa
edelleen eteenpäin,jos huomaan,että tunnen
siihen tarvetta.
Tulee mieleeni,että moniko täällä toimii
eri nimim.tai ymv.takana,sillä sitä en
itse pidä hyväksyttävänä.
Tekisi mieleni sanoa ja sanonkin,että jokaisen
pitäisi rekisteröityä niin,ettei multimedia
persoonia täällä olisi - joko sain vihat ?
Itse olen aina yrittänyt pitää oman
taustani puhtaana ja olemalla täällä
sen mukaisesti,että voin katsoa rehdisti
peiliini,etten ole aiheuttanut kellekään
tietoisesti mielipahaa - yhteisestä
harrastuksesta - ja kaikkien täällä
olevien kanssa olen yrittänyt säilyttää
oman henk.koht.persoonani olemalla
oma itseni omissa vaatteissani.
Kuin myös pidän kaikista täällä olijoista
erityisen paljonkin ja samanarvoisina.
Sillä jo tämä lyhyenkin ajan täällä
ollessani,olen kokenut niin paljon
hyviä ja kivoja tuntemuksia heidän
kanssaan,runojen kuin ystävällismielisin
sanailunkin johdosta.
Joten heille kaikille KIITOS niistä
hetkistä !
Toivon todella hartaasti,ettei tämä
palstamme näivety,kuin kukka kuivassa
autiomaassa.
Ja ne henkilöt,jotka ovat omilla ikävillä
toiminnoillaan saattaneet tämän tähän
pisteeseen,sanon kuin eräälle "puskassa"
olevalle henkilölle :
"mitäs sitten roikut täällä,etsi oma
paikkasi muualta,että olet nyt väärässä
paikassa".
Tämä on viimeinen kirjoitukseni tällä
erää ja tästä aiheesta.
Mitä me Todella Tahdomme ja Haluamme
toisistamme tällä Yhteisellä
Runopalstaltamme ja Toimitaan sitten
sen mukaisesti...vai jätetäänkö
kaunis kukka kuivaan autiomaahan
kuolemaan ?
Me kaikki olemme toisistamme nyt
vastuussa !
Kaikella Kunnioituksella:
Ystävänne Dolan- äitiparta
pieni kommentti vain tuohon
>Tulee mieleeni, että moniko täällä toimii eri nimim. tai ymv. takana, sillä sitä en itse pidä hyväksyttävänä.<
Aika kuluu niin joutuisaan etten jaksa muistaa tuleeko vuosi vai jo kaksikin kun marras- tai joulukuussa ilmoitin että tästä lähin kirjoitan palstalla ainoastaan nimimerkillä äitiparta. Taitaa tulla peräti kaksi vuotta. Ihan muutama poikkeus on tainnut olla mutta niidenkin kohdalla olen sitten selkeästi tuonut ilmi joko runon lopussa tai muulla tavalla että runo on minun eli äitiparran tuotos. Runojen lisäksi myös kommenttini kirjoitan tänne äitipartana. Tämä siitä syystä että aikoinaan joku tai jotkut koki asiakseen keksiä minut milloin minkäkin nimimerkin takaa - aivan varmuudella minun tiedettiin olevan ainakin Rellu (Lindan vanha nimimerkki) ja Margitta, en nyt muista mitä kaikkia nimimerkkejä minulla olikaan. Olin kait itsekin osasyyllinen järjettömiin väitteisiin koska tosiaan kirjoitin runoja useilla nimimerkeillä - nimimerkit liittyi tavallaan runoihin, niiden sisältämään mielikuvamaailmaan. Ajattelin että runo on olennainen asia johon palstalla kiinnitetään huomiota eikä tekijä, joten ei ole merkitystä mitä nimimerkkiä tekijä käyttää.
Lupauksen jälkeen olen kyllä yhden kommentin palstalle kirjoittanut muuna kuin äitipartana mutta sekin oli pelkästään positiivinen ja rohkaiseva lyhyt kommentti joitain kuukausia sitten. En vain halunnut esittää sitä äitipartana koska koin että parempi niin. Tärkeintä oli viestin sisältämä rohkaisu koska tuntui että henkilöllä oikeasti oli paha olla ja hätä.
Mielestäni olen siis pysynyt lupauksessani.
Ja vaikka äitipartana monta kertaa heittäydyn sanamaailman tarkasteluun ja ilmiöiden ja assosisaatioiden kirjalliseen tarkasteluun pohdiskellen ihmisen ja kielen suhteita tavalla mitä en muuten arkielämässä harjoita, en ainakaan ihan tällä tavalla, ei tämä silti ole millään muotoa feikki eikä vedätystä kuten aiemmin mainitsin. Tämä on osa todellista elämääni että tällä tavalla minä puolittain leikillisesti ja kuitenkin äärimmäisen vakavana näitä asioita tarkastelen heittäytyessäni informaation ja assosisaatioiden tulvaan: käytän itseäni instrumenttina tarkastellessani kieltä ja puhumisen funktioita. Kuitenkin se on vain pieni osa elämääni. Sellainen osa jota toteutan rakkausrunoilun muodossa. Joskin arkielämän palasia ja tietysti henkilökohtaista ajattelua ja elämänarvoja siinä sitten myös vilahtelee pohdinnan muodossa.
Tämä vain selvennyksenä omalta puolelta ihan senkin vuoksi, kun läsnäolevassa ketjussa olevat megapitkät viestini sisältää kuinka sen sanoisi, ystävällisellä ironialla hymyileviä heittoja jotka huolimaton lukija voi tulkita tuhansilla tavoilla. Lienee paikallaan että täsmensin...
Sitten itse asiaan ja ettei nyt lähtisi tämän pidempiin rönsyilyihin ja selostuksiin.
Vaikka lupaukseni mukaisesti olen käyttänyt ja käytän Rakkausrunot-palstalla tätä nimimerkkiä, en silti näe mitään syytä tai estettä miksi kirjoittaja ei halutessaan voisi käyttää useitakin nimimerkkejä. Nimenomaan runoa kirjoittaessaan. Runohan on olennainen eikä tekijä. Ihminen voi silti olla rehellinen vaikka kirjoittaisi kuinka tuhannen nimimerkin takaa. Poikkeuksena tietysti jos nimimerkkien runsaudelle on syynä tarkoituksellinen pelinpito, epärehellisyys, ihmisten vedättäminen. Jos yritetään salakavalasti hankkia jotain etua tai loukata muita, pidetään kaksinaamaista peliä ym. Sitä en minäkään hyväksy.
Ja vaikka minua ei tosiaankaan hetkauta kirjoittaako ihmiset runoja kuinka monella nimimerkillä, olen henkilökohtaisen mielipiteeni sanonut kommentoinnista, että siinä toivoisin käytettävän yhtä nimimerkkiä. Mieluiten kaikissa kommenteissa mutta ainakin saman ketjun sisällä. Mielestäni se kuuluu asialliseen ja kohteliaaseen keskusteluun.
Samaan asiaan liittyy sitten sekin että minua henkilökohtaisesti hieman närkästyttää nimimerkkirivin huolimaton käyttö osana otsikkoa tai viestiä.
Jos ja kun henkilö esimerkiksi minun kanssani käyttää keskusteluissa aina samaa nimimerkkiä ajan myötä opin jo puolesta sanasta lukemaan mitä hän tarkoittaa, koska osaan yhdistää hänen sanansa aikaisempaan ajatteluun. Se helpottaa toisen ymmärtämistä ja keskustelua olennaisesti. On ollut tapauksia joissa sama henkilö on samassakin keskusteluketjussa käyttänyt useita nimimerkkejä tai oikeastaan ei ole käyttänyt nimimerkkejä ollenkaan vaan ne on olleet otsikon jatkeita, sitten on kuitenkin oletettu että pitäisi osata yhdistää kaikki hänen viestit ja olla perillä hänen tarkoituksesta. Se on mahdotonta kun ei tiedä kuinka monen henkilön kanssa keskustelee.
Nyt pitäisi jo toivottaa hyvää päivänjatkoa... vaan rohkenen vieläkin jatkaa. Nimittäin tuohon mikä varmaan kirvoittaa kommentteja vaikka on siitä palstalla ennenkin keskusteltu, siis rekisteröityminen. Ymmärrän kyllä ehdotuksesi... yhdestä nimimerkistä ja jopa pakkorekisteröitymisestä... koska se saattaisi ratkaista joitain ongelmia tai ainakin helpottaa asioiden ja asiayhteyksien käsittämistä sekä ainakin vähentää kiusantekoa ja häiriköintiä. Mutta asioilla on puolensa. Yleensä en ole pakottamisen, sensuurin ja kontrolloinnin kannalla vaan mieluummin luotan ihmisen moraaliin, omaehtoiseen vastuullisuuteen että jokainen pohtii rehellisyyttään ja asenteitaan. Tiedän toki että epärehellistä käyttäytymistä ilmenee sekä tahallisesti että tahattomasti, koska ihmisinä voimme olla sokeita omalle käyttäytymiselle ja kieltäytyä näkemästä ikäviä asioita itsessämme ja myös koska, ikävä kyllä, aina löytyy ihmisiä jotka kokevat oikeudekseen huijata ja käyttää hyväksi ja sitten vielä kykenevät itselleen perustelemaan ja puolustelemaan miksi voivat toimia niin. Niin se vain on tässä elämässä. Sille ei paljon voi toisen kohdalla mutta omalla kohdalla onneksi voi.
Lieveilmiöistä huolimattakin olen mieluummin vapauden kuin kontrolloinnin kannalla. Tämä siis henkilökohtainen mielipiteeni ja kuten sanoin yksiselitteisiä asioita nämä ei mielestäni ole.
Eri foorumeilla ja tilanteissa on erilaisia ratkaisumalleja ja keskenään erilaisetkin ratkaisut voi toimia omissa tilanteissaan niin että yhtä ja ainoaa oikeaa vaihtoehtoa ei ehkä ole.
Mikä sinunkin viestissäsi tulee esiin siitä olen samaa mieltä että hyvä olisi jokaisen ainakin pyrkiä nyt pysähtymään peilin eteen ja miettimään omaa käyttäytymistä ja asennetta kuinka toiseen suhtaudun.
Hyvää päivänjatkoa! Täällä on oikein kaunis ilma. Syksyinen auringonpaiste.
-parta - Åhlens flirt
Asia mikä kiinnosti, oli ammattikirjoittajat ja heidän esiintymisensä täällä. Pystytkö nimeämään, jos esität epäilyksen asiasta? Hyvää jatkoa kaikille.
Tänne mahtuu kaikki kirjoittajat. äitiparta kirjoitti:
pieni kommentti vain tuohon
>Tulee mieleeni, että moniko täällä toimii eri nimim. tai ymv. takana, sillä sitä en itse pidä hyväksyttävänä.<
Aika kuluu niin joutuisaan etten jaksa muistaa tuleeko vuosi vai jo kaksikin kun marras- tai joulukuussa ilmoitin että tästä lähin kirjoitan palstalla ainoastaan nimimerkillä äitiparta. Taitaa tulla peräti kaksi vuotta. Ihan muutama poikkeus on tainnut olla mutta niidenkin kohdalla olen sitten selkeästi tuonut ilmi joko runon lopussa tai muulla tavalla että runo on minun eli äitiparran tuotos. Runojen lisäksi myös kommenttini kirjoitan tänne äitipartana. Tämä siitä syystä että aikoinaan joku tai jotkut koki asiakseen keksiä minut milloin minkäkin nimimerkin takaa - aivan varmuudella minun tiedettiin olevan ainakin Rellu (Lindan vanha nimimerkki) ja Margitta, en nyt muista mitä kaikkia nimimerkkejä minulla olikaan. Olin kait itsekin osasyyllinen järjettömiin väitteisiin koska tosiaan kirjoitin runoja useilla nimimerkeillä - nimimerkit liittyi tavallaan runoihin, niiden sisältämään mielikuvamaailmaan. Ajattelin että runo on olennainen asia johon palstalla kiinnitetään huomiota eikä tekijä, joten ei ole merkitystä mitä nimimerkkiä tekijä käyttää.
Lupauksen jälkeen olen kyllä yhden kommentin palstalle kirjoittanut muuna kuin äitipartana mutta sekin oli pelkästään positiivinen ja rohkaiseva lyhyt kommentti joitain kuukausia sitten. En vain halunnut esittää sitä äitipartana koska koin että parempi niin. Tärkeintä oli viestin sisältämä rohkaisu koska tuntui että henkilöllä oikeasti oli paha olla ja hätä.
Mielestäni olen siis pysynyt lupauksessani.
Ja vaikka äitipartana monta kertaa heittäydyn sanamaailman tarkasteluun ja ilmiöiden ja assosisaatioiden kirjalliseen tarkasteluun pohdiskellen ihmisen ja kielen suhteita tavalla mitä en muuten arkielämässä harjoita, en ainakaan ihan tällä tavalla, ei tämä silti ole millään muotoa feikki eikä vedätystä kuten aiemmin mainitsin. Tämä on osa todellista elämääni että tällä tavalla minä puolittain leikillisesti ja kuitenkin äärimmäisen vakavana näitä asioita tarkastelen heittäytyessäni informaation ja assosisaatioiden tulvaan: käytän itseäni instrumenttina tarkastellessani kieltä ja puhumisen funktioita. Kuitenkin se on vain pieni osa elämääni. Sellainen osa jota toteutan rakkausrunoilun muodossa. Joskin arkielämän palasia ja tietysti henkilökohtaista ajattelua ja elämänarvoja siinä sitten myös vilahtelee pohdinnan muodossa.
Tämä vain selvennyksenä omalta puolelta ihan senkin vuoksi, kun läsnäolevassa ketjussa olevat megapitkät viestini sisältää kuinka sen sanoisi, ystävällisellä ironialla hymyileviä heittoja jotka huolimaton lukija voi tulkita tuhansilla tavoilla. Lienee paikallaan että täsmensin...
Sitten itse asiaan ja ettei nyt lähtisi tämän pidempiin rönsyilyihin ja selostuksiin.
Vaikka lupaukseni mukaisesti olen käyttänyt ja käytän Rakkausrunot-palstalla tätä nimimerkkiä, en silti näe mitään syytä tai estettä miksi kirjoittaja ei halutessaan voisi käyttää useitakin nimimerkkejä. Nimenomaan runoa kirjoittaessaan. Runohan on olennainen eikä tekijä. Ihminen voi silti olla rehellinen vaikka kirjoittaisi kuinka tuhannen nimimerkin takaa. Poikkeuksena tietysti jos nimimerkkien runsaudelle on syynä tarkoituksellinen pelinpito, epärehellisyys, ihmisten vedättäminen. Jos yritetään salakavalasti hankkia jotain etua tai loukata muita, pidetään kaksinaamaista peliä ym. Sitä en minäkään hyväksy.
Ja vaikka minua ei tosiaankaan hetkauta kirjoittaako ihmiset runoja kuinka monella nimimerkillä, olen henkilökohtaisen mielipiteeni sanonut kommentoinnista, että siinä toivoisin käytettävän yhtä nimimerkkiä. Mieluiten kaikissa kommenteissa mutta ainakin saman ketjun sisällä. Mielestäni se kuuluu asialliseen ja kohteliaaseen keskusteluun.
Samaan asiaan liittyy sitten sekin että minua henkilökohtaisesti hieman närkästyttää nimimerkkirivin huolimaton käyttö osana otsikkoa tai viestiä.
Jos ja kun henkilö esimerkiksi minun kanssani käyttää keskusteluissa aina samaa nimimerkkiä ajan myötä opin jo puolesta sanasta lukemaan mitä hän tarkoittaa, koska osaan yhdistää hänen sanansa aikaisempaan ajatteluun. Se helpottaa toisen ymmärtämistä ja keskustelua olennaisesti. On ollut tapauksia joissa sama henkilö on samassakin keskusteluketjussa käyttänyt useita nimimerkkejä tai oikeastaan ei ole käyttänyt nimimerkkejä ollenkaan vaan ne on olleet otsikon jatkeita, sitten on kuitenkin oletettu että pitäisi osata yhdistää kaikki hänen viestit ja olla perillä hänen tarkoituksesta. Se on mahdotonta kun ei tiedä kuinka monen henkilön kanssa keskustelee.
Nyt pitäisi jo toivottaa hyvää päivänjatkoa... vaan rohkenen vieläkin jatkaa. Nimittäin tuohon mikä varmaan kirvoittaa kommentteja vaikka on siitä palstalla ennenkin keskusteltu, siis rekisteröityminen. Ymmärrän kyllä ehdotuksesi... yhdestä nimimerkistä ja jopa pakkorekisteröitymisestä... koska se saattaisi ratkaista joitain ongelmia tai ainakin helpottaa asioiden ja asiayhteyksien käsittämistä sekä ainakin vähentää kiusantekoa ja häiriköintiä. Mutta asioilla on puolensa. Yleensä en ole pakottamisen, sensuurin ja kontrolloinnin kannalla vaan mieluummin luotan ihmisen moraaliin, omaehtoiseen vastuullisuuteen että jokainen pohtii rehellisyyttään ja asenteitaan. Tiedän toki että epärehellistä käyttäytymistä ilmenee sekä tahallisesti että tahattomasti, koska ihmisinä voimme olla sokeita omalle käyttäytymiselle ja kieltäytyä näkemästä ikäviä asioita itsessämme ja myös koska, ikävä kyllä, aina löytyy ihmisiä jotka kokevat oikeudekseen huijata ja käyttää hyväksi ja sitten vielä kykenevät itselleen perustelemaan ja puolustelemaan miksi voivat toimia niin. Niin se vain on tässä elämässä. Sille ei paljon voi toisen kohdalla mutta omalla kohdalla onneksi voi.
Lieveilmiöistä huolimattakin olen mieluummin vapauden kuin kontrolloinnin kannalla. Tämä siis henkilökohtainen mielipiteeni ja kuten sanoin yksiselitteisiä asioita nämä ei mielestäni ole.
Eri foorumeilla ja tilanteissa on erilaisia ratkaisumalleja ja keskenään erilaisetkin ratkaisut voi toimia omissa tilanteissaan niin että yhtä ja ainoaa oikeaa vaihtoehtoa ei ehkä ole.
Mikä sinunkin viestissäsi tulee esiin siitä olen samaa mieltä että hyvä olisi jokaisen ainakin pyrkiä nyt pysähtymään peilin eteen ja miettimään omaa käyttäytymistä ja asennetta kuinka toiseen suhtaudun.
Hyvää päivänjatkoa! Täällä on oikein kaunis ilma. Syksyinen auringonpaiste.
-partaHei äitiparta ja Kiitän selvennyksestäsi,
joka todella oli aiheellinen,kuin myös
valottava minulle eräistä asioista,
joita tässä tuot esille.
Virheen ehkä olisit siinä tehnytkin,jos
et olisi tuonut näitä taustatekijöitä
ilmi minulle,josta suuri KIITOS !
Kuin myös tuli eteen kohtia,että joitain
voisin vetää mielipiteenäni takaisin.
Koskee tuota ns."pakko"rekisteriä,joka
ei sovellukkaan mainitsemiesi seikkojesi
vuoksi.
Ajattelin sitä vain yhden asian kannalta
ja liiankin suppeasti.
Toisekseen- minunkaan kategoriaani mikään
pakko ei oikein istu,sillä tuo oli jos ei
heitto,mutta liian suppeasti ajateltu.
Tarkoitukseni oli hyvää ajava,mutta
ehkä ei sittenkään toteuttamiskelpoinen,
vaikka mikään päättäjä en olekaan.
Joten vaikka kerroin,etten tästä enempää
kirjoittele,mutta tämäntyyppiset vaativat
"vastapuolen"reagoinnin,että ollaan
reaaliajassa juuri tässä asiassa.
Kiitän selvennyksestäsi ja pitäähän
ihmisen sanaan luottaa,jos ja kun
se tulee rehdisti omastatunnostaan
- joka on kunnioittavaa
jota todella arvostan.
Ehkä tästäkin jotain uutta kaikki
yhdessä opitaan,toivon mukaan.
Aamulla paistoi aurinko kuin
houkutuslintu,mutta päivällä
veti viettinsä pois ja näyttää
harmauttaan.
Ystävyydellä
DolanÅhlens flirt kirjoitti:
Asia mikä kiinnosti, oli ammattikirjoittajat ja heidän esiintymisensä täällä. Pystytkö nimeämään, jos esität epäilyksen asiasta? Hyvää jatkoa kaikille.
Tänne mahtuu kaikki kirjoittajat.Kiitän huomiosta.
Tiedätkö itse että täällä olisi
ammattikirjoittajia ?
Mitä Sinun ajatuksellasi ajateltuna
sanoo tämän palstan säännöt,vai onko
niitä lainkaan...tässä no.asiassa ?
Kunnioittaen
Dolan
- - Barcelona -
Palaver on siis päättynyt.
Sanat on loppuun käytetty,uusia keksitään;) Minä luen suuren osan runoista vaikka en kommentoikkaan.
Rakastan runoja täällä ja Kotkansydänessä ja paljon paljon muuallakin.
Ollaan kaikki ystäviä ja ystävällisiä.
Ollaan kuitenkin ihmisiä jokainen.
Hyveinemme ja vikoinemme.
Mutta kuitenkin jokainen olemmme runomme arvoisia.
Ihanaa syksyä punanenäiseltä raapustelijalta.
Kaikkiin sattuu joskus,,,elämä vain on sellaista
Kaikki on onnellisia ainakin joskua,,,niinhän sen olla täytyykin.......:=) Huutaa Nessuaaaaaaa- äitiparta
sanottu:
kuitenkin jokainen olemme runomme arvoisia.
Kiitos... Lausetta voisi kyllä käännellä moneenkin suuntaan mutta pohjimmiltaan, kuka sen arvon mittaisi ja määrittäisi ihmisen kaikkineen? Se onkin mittaamaton arvo; joten mieluiten tulkitsen lauseen itselleni näin, jos nyt jotenkin pitäisi tulkita: jokaisella on arvo (oikeus) kirjoittaa runot mitkä kirjoittaa.
Ja niin sitten pitäisi meidän oppia arvostamaan sitä oikeutta toisissamme.
Tervehdys ja lepäile, juo lämmintä ja voi hyvin. :)
- kaikkeatietävä
henkinen "voima"
kirjoittelussa aivan missä hyvänsä
on osa Luojan luomaa suurta suunnitelmaa
uskottepa siihen taikka ette.Aivan sama. lapset kokoontuu..! Lets play hockey..! Selänteen Teemulle (hiekkalaatikolle) terkkuja.
Ketjusta on poistettu 17 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
En voi jutella kanssasi
tietenkään, mutta täällä voin sanoa sinulle, että se sinun hiljaisuutesi ja herkkyytesi eivät ole heikkoutta. Ne ovat ih496635Trump ja Vance murskasivat ja nolasivat Zelenskyn tiedotusvälineiden edessä Valkoisessa talossa.
Jopa oli uskomaton tilaisuus Valkoisessa talossa. Zelensky jäi täydelliseksi lehdellä soittelijaksi suhteessa Trumpiin j6682842Kokoomus haluaa hoitaa flussat yksityisellä, jotta säästettäisiin rahaa ja aikaa
Mies hakeutui Terveystalo Kamppiin flunssaoireiden takia helmikuisena sunnuntai-iltana. Diagnoosiksi kirjattiin influens831249Mikä on kaivattusi ärsyttävin piirre?
Mun kaivattu on erittäin vastahakoinen puhumaan itsestä. Kääntää puheenaiheen aina muuhun kun hänestä tulee puhetta.931220- 841215
Anteeksi Pekka -vedätys
Apuna Ry:n somessa levinnyt Anteeksi Pakka -kampanja saa aina vaan kummallisempia piirteitä. ”Mä pyydän anteeksi. Mä611123- 891120
Rakkaus ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee yhdessä TOTUUDEN kanssa.
Tajuatteko, että jotkut ihmiset pitävät siitä, kun toiset kaatuvat? He nauttivat siitä, kun toiset mokaavat tai käyttävä2361089- 721002
- 232893