Asumuserossa

Sen neuvon annan, että älä ainakaan ala painostamaan vaimoasi tämän teidän asumiseron aikana suuntaan taikka toiseen, koska kokemuksesta voin sanoa, että itse tein väärän ratkaisun avioliiton jatkamisesta osittain sen takia, että minua painostettiin ja syyllistettiin lähes päivittäin tekemäni ratkaisun takia.

Ymmärrän, että haluaisit saada mahdollisimman pian asiaan selvyyden, mutta se vie toisinaan kauemminkin aikaa, joten nyt vaan kärsivällisyyttä.

helppoa teillä ei varmasti ole kummallakaan. en sano mitään mitä pitäisi tehdä,koska jokainen suhde on erilainen. Minusta on vain väärin laittaa ketään 'jäähylle' odottamaan mitä jatkossa tapahtuu. jaksamista teille molemmille,toivon että päädytte jatkamaan. ero ei koskaan helppo ja varsinkin kun tunteita vielä toista kohtaan.

EI!!

Otan osaa, sillä tilanteesi on todella energiaa vievää. Ikävä kyllä olen itse ollut samassa tilanteessa, kunnes huomasin olevani varasijalla, kun puoliso tutkaili uuden suhteensa onnistumismahdollisuuksia. Olin odottaessani vain varatie takaisin. Onkohan sinunkin kohdallasi sama tilanne mahdollisesti menossa. Jos on vielä rakkautta niin on toivoakin saada parisuhde vielä kuntoon, mutta jos ei ole enään rakkautta niin ... Reilu peli, suora keskustelu ja selkeät pelisäännöt, sillä on epäreilua roikoittaa toista epätietoisuudessa.

Toivon sinulle voimia!

Kotiasiat ruoditaan keskenään.Typeriä tehtyjä jutun aiheita.....

että odotin tuossa tilassa vaimon päätöstä noin pari vuotta, asuimme jopa saman katon alla.

Tietysti kun on "kaikki" pelissä eli lapset ja asunnot yms yms niin ei sitä ihan nopeasti mutta itse kyllä olisi "pitänyt viheltää peli poikki" aikaisemmin - turhaan siinä ihmetttelin, voin huonosti ja sotkin osittain omat työ- ja raha-asiani kun yritin olla "hyvä mies ja lasten isä".

Nyt on erosta jo pari vuotta, uusi hyvä suhde ja lapset voivat hyvin yhteishuollossa..... näin jälkeenpäin voin sanoa että "olisi pitänyt toimia nopeammin" - harvoista naisista on sitten todella päätöksentekijäksi kun tiukka paikka on.

Sen neuvon voisin antaa että sopikaa yhdessä joku aikaraja koska pitää päättää tai jos vaimo ei halua mitään sanoa niin päätä itse kuinka kauan odotat ja sitten vaan matka jatkuu.

surkea tilanne!!!mietin, että mikä sen on saanut aikaan, ettei vain naisen tylsistyminen?itse naisena olen ihmetellyt ystävieni erotilanteita. syynä on ollut melko aina tylsistyminen!!!ja aina silloin on mies ollut perhekeskeinen ja hyvä isä!!!itselläni kun oli psykopaatti ja valehtelija, niin jaksan ihmelellä!!!eikö ihmiset kestä ihan oikeasti tätä arkea vastoikäymisiin,jos kumminkin on kunnollinen kumppani???ei miettimisellä vastausta tule, päätös on jo tehty!!!

Mielestäni tapaatte liian usein. Pitäkää parin kuukauden breikki ja soitelkaa vain äärimmäisissä asioissa.
Kysy mikä liitossanne eniten mättää. Elä omaa arkeasi ja yritä katsoa tilannetta "ulkopuolisin" silmin. Usein vain käy niin, että ajatukset pyörivät samaa oravanpyörää, eikä tiedosta mikä menee pieleen. Ero ei ole aina oikea ratkaisu, mutta ei sitä jatkaakaan yksin voi ellei molemmat sitä halua. Jokaiselle tulee jossain vaiheessa eteen tilanne, että miettii tätäkö tämä nyt sitten on loppuelämän?
Miettikää mitä haluatte ja mahdutteko molemmat siihen kuvaan aidosti. Teeskentelemällä ja toista miellyttäen siitä ei tule pidemmän päälle mitään.
Voimia teille

Naiset pitävät itsevarmoista miehistä, jotka ottavat ohjakset käsiinsä!
Sanoisin että miehenä, sinun ei todellakaan kannata nöyrtyä liikaa! SE vasta ärsyttävä piirre onkin naisten mielestä. Jos nainen on epävarma, niin yritä sinä näyttää ITSEVARMALTA. Älä juokse hänen perässä ainakaan... mut mieti mikä teillä meni vinoon.

kyl se taitaa olla lopun alku voimia

no,mikä asumusero se tommonen on,itse seurustelusuhteeni oli tuollainen ja vain n.2krtaa viikossa nähtiin tai 1 kerta.
Tuo on paaaljon enemmän,ei siinä kerkeä vaimosikaan mitään omaa ajatusta kasaan saamaan,eikö kokonaan ero olisi vähäksi aikaa parempi?

Tosiasia on että vaimosi etsii/ ko0keilee uutta samaan aikaan ja olet vain aisankannattaja. Anna vaimolle aikaa periaatteella "ilmoittaa sitten kun on päätöksensä tehnyt edes jatkoyrityksen kanssa". Aivan turha odotella, pää jää odottavan käteen. Kun itsellä on uusi niin vanhaakin alkaa kummasti kiinnostamaan...

Toisaalta teillä on hyvä tilanne, jos kolmatta osapuolta ei ole kuvioissa mukana. Muutaman kuukauden mietintäaika ei oo paha. Mut jos tilanne alkaa venyä vuodeksi, ehkä toiseksikin, niin kannattais ehkä viheltää peli poikki.

Ittellä 5 v sitten ei paljo ollu vaihtoehtoja. Muutimme erillemme ja exäni ihastui heti seuraavalla viikolla toiseen naiseen. Siinä ei sitten enää paljon ollut tehtävissä, vaikka miehen kanssa oli sovittu, että muuttaisin takaisin kotiin noin 3 kk päästä, jos saisimme asiamme kuntoon. Valitettavasti exäni ihastus oli sitkeää laatua eikä antanut exälleni tilaa ajatella asioita. Tän naikkosen mielestä exäni oli vapaa, koska olimme asumuserossa. Eromme laitettiin sitten hetimiten vireille, kun en jaksanut roikkua miehessäni yhtä sitkeästi kuin tämä toinen. Itse kun olen sitä mieltä ettei toista voi omistaa. "Laske lintu vapaaksi. Jos se arvostaa sinua ja rakkauttasi, niin se palaa luoksesi".

En tosiaankaan ymmärrä liittonne repeilyä, jos olet noin huomaavainen.
Mikä on eronne todellinen syy????
Onkohan naisellasi toinen???
En usko, että liittonne palautuu ennalleen.


- koska hän halusi aikaa miettiä liittomme jatkoa yksin.

-Itse olen pyrkinyt aina ollessamme yhdessä saamaan vaimoni olon mahdollisimman onnelliseksi, hieromalla, ruoanlaitolla yms. pikkuasioilla. Sekä olemalla oma itseni.

-Hän on kuitenkin sanonut, haluavansa jatkaa mutta tällä hetkellä ei vain pysty ajatuksiensa/tunteidensa takia.

Menimme naimisiin ja saimme lapsia. Jossain vaiheessa vaimoni joutui toteamaan että seksuaaliset tarpeemme ovat niin erilaiset. Sain houkuteltua hänet takaisin, pelkäsin lasten menettämistä. Mutta nyt joudun hyväksymään hänen avioliiton ulkopuoliset suhteet. Hänellä on suhde naimisissa olevaan työkaveriinsa.
En tiedä, rakastan lapsiani...

Me sovimme aluksi, että kumpikin saa tilaa ja aikaa olla yksin. Sovimme tarkoituksella, että olemme toisiimme mahdollisimman vähän yhteydessä, että saamme selville ne oikeat ja perimmäiset tunteemme ja ajatuksemme. Kumpikin sai tahollaan elää omat tuntemukset, itkut ja ilot. Ikävä esimerkiksi on tunne, joka selviää vain erossa.
Sovimme, että kun erossa ollaan emme kysele toistemme tekemisiä saati vahdi toisiemme menemisiä. Tämä sopimus vaatii kumppaneilta yhteisymmärrystä ja sitoutumista, sillä tässä ei ole sijaa mustasukkaisuudelle. Samalla sovimme, että vaikka palaisimme yhteen, aloitamme tyhjältä pöydältä, emmekä vie uuteen elämään mukaan mitään vanhoja taakkoja.
Tässä erossa olossa on tietenkin se riski, että toinen löytää uuden tai alkaa ns. lohtuseurustelun. Meillä uskottiin kuitenkin siihen, että oikeat aidot tunteet vievät voiton.
Olimme erossa jonkun aikaa. Olimme jo sopineet omaisuuden jaot ja muut käytännön asiat. Olimme itkeneet yhdessä ja erikseen päättynyttä yhteistä taivalta. Puhuimme ja vietimme aikaa yhdessä, pikku hiljaa vuorotellen kerroimmekin toisillemme, että tahtoa yhteiseen tulevaisuuteen löytyy. Olimme molemmat tahoillamme huomanneet, toisen hienot puolet ja halu sitoutua oli molemmin puolinen. Ero ajasta olemme puhuneet, emme kaivelleet emmekä katkeroituneet. Nyt elätään hienoa yhteistä elämää ja usko tulevaisuuteen on vahva. Tunsimme, koimme ja opimme ja niitä oppeja nyt toteutamme.
Toivon sinullekin voimia! Älä kuitenkaan toimi vain vaimosi ehdoilla. Ehkä olisi hyvä, että sinäkin eläisit vähän myös itsellesi.

Itse tein vastaavan ratkaisun 6 vuotta sitten. En tiedä vielä tänäkään päivänä, mistä sain rohkauden ja varmuuden viedä asia loppuun, avioeroon saakka. Valitettavasti kaikki naiset eivät ole yhtä rohkeita ja jos itse olisin siinä tilanteessa, ajattelisin vielä kolmannenkin kerran. Mutta... ole kohtelias, käy vaimon kanssa lenkillä, istukaa yhdessä tunteja jutellen asioista ja.. älä siis painosta. Kaikella on tarkoitus, mikä ei tapa, se vahvistaa, niinhän sitä sanotaan. Vaikeita asioita, ja ei se vaihtamalla parane. Jokaisessa ihmisessä on ne hyvät ja huonot puolensa, kukaan ei ole täydellinen. Jaksamista ja toivottavasti te löydätte toisenne uudelleen. Onnea!

toivoo enää tollasten miettimisien jälkeen,ehkä sunki on parempi alkaa kattelee muita naisia ku oottaa jotain "päätöstä" et mitä ex-vaimos haluu. Ku siit on semmonen kovaa vauhtii näköjään tulossa. Kyllä maailmassa naisia riittää,ei pidä jäädä tuleen makaamaan itsesäälissä.

Katso maailmaa, huomaat muutakin kuin ripustautuneen asenteesi tulevaan exääsi.

Exä? Vaimosi on jo katselemassa uusia saaliita, eikä uskalla sitä sinulle myöntää, juuri asennevammasi vuoksi. Saattaapa hänellä olla jo uusi nautiskelukumppani jo valittu!

Kun rakkaus kuolee, ei sitä saa hereille. Kokeile vaikka puhaltaa kalatiskin ahven hereille.. ;o) -sama asia.

Voitte toki palata joskus yhteen, kunhan vaimosi on saanut maistaa uusia uroksia sekä heidän suonikkaitaan. Anna naisen nauttia rauhassa pari-kolmekymmentä yhden yön-parin viikon suhteita. Näin hän oppii myös uusia niksejä makuukammariinne! Ulkolaisilta uroilta naisesi oppii taatusti paljon uutta, saattaapa saada maisteltua sitä SUURTA yön mustaakin ;o)
-Yleensä passaa seksielämä mättää, kun ero tulee.

Älä siis kituuta, vaan nauti vaikka jostain uudesta harrastuksesta. Ettekös te miehet tykkää näperrellä esim. autojen ym. koneiden kimpussa. Myös kokkailukurssit esim. marttakerhojen kautta ovat miesten keskuudessa suosittuja!

Löydät varmasti jotain puhde harrastuksia sillä aikaa kun vaimosi tekee syvääluotaavaa tutkimusta maailmalla..

Teillä täytyy taustalla olla ongelmia, muuten vaimolla ei pitäisi olla tarvetta miettiä jatkoa.

Selvittäkää joko yhdessä tai kumpikin erikseen erillään asumisen syyt ja se, voiko asioihin saada muutosta vai onko parempi, että lähdette erilleen kokonaan.
Jokainen suhde on omanlaisensa ja jokaisessa on omat hyvät ja huonot puolensa. Puhumalla kuitenkin asiat useimmiten selviävät, jos kummallakin on halu niitä selvittää. Ja jos ette keskenänne pysty, hakekaa ulkopuolista apua. Auttaja voi olla joku ihminen, johon kumpikin luottaa tai sitten täysin ulkopuolinen ammatti-ihminen. Esim. perheneuvolasta tms.

Neuvoja on varmasti täälläkin yhtä monta erilaista kuin on neuvonantajaakin. Sinun itsesi täytyy vaan löytää se oma tapasi ja tehdä niin kuin parhaalta tuntuu. Jos haluat, että suhteenne jatkuu, tee sen eteen kaikki mitä voit, mutta muista, että et voi mennä kuin puolitiehen vastaan.

ei!

miehen otteet. Ei kenenkään tarvii odotella tuuliviirisiipan päätöksiä, joten laita sinä ero vireille ja suuntaa sinä matkasi uusille poluille. Kyllä sieltä löytyy naisia, joiden ei tarvii pitää miestä pellenä ja pohtia ollakko rakastunut vai ei.

AINA on toivoa!

Hyvä mies, etkö todellakaan saa keneltäkään muulta?

Voithan välillä kehittää itseäsi sillä aikaa, ajatella muitakin asioita, ja elää muuta elämää. harrastaa. Vaikka vaimoa tapaat. Miettiä vähän mitä toisen päässä liikkuu. Hiukan positiivisessa hengessä keskustella. Aika paljon ootte tekemisissä, kun vertaan omiin juttuihin.

Jos toinen ei ole 100% mukana, niin itse ainakin keskustelisin muiden ihmisten kanssa ja ehkä tapaisin. Jos olisi aikaa.

Miettii itseään ja toista, niin kai siinä selviää erilaisia seikkoja. Mitä toinen haluaa suhteessa ja muuten? Minkälainen on, entä sinä. Mitä sinä haluat? Onko virheitä (itse) tehty jossain, syyttää ei tarvii, vain mieetiä. Mitä arvoja on, ym.

Sinä olet teistä kahdesta nyt se, joka toimii täysin oikein. Vaimollasi on nyt itsensä kanssa ongelmia, jotka hänen pitää selvittää.
Sinun tulee kuitenkin tehdä selväksi omat rajasi. Mitä sinä hyväksyt, mitkä ovat ne rajat joita ei saa ylittää. Sopikaa myös jokin aikaraja, jolloin vaimosi tulee tehdä päätös.
Jos hän vielä tämän jälkeen tahtoo eron, anna hänen mennä vapaasti. Olet ansainnut naisen, joka todella rakastaa sinua.

Tsemppiä ja jatka hyvällä tiellä!

mitään asian eteen. Kertomuksesi perusteella hän on jättäytynyt tahallaan pattitilanteeseen eikä tee toistaiseksi mitäään siirtoa. Eli pelaa aikaa ja pitkittää. Ja miksi? Juuri siksi että odottaa näköpiiriinsä ilmestyvän uuden miehen, johon heittäytyä ja lempata sinut syrjään vihdoinkin ja virallisesti. Älä odota ja kiduta itseäsi. Toimi. Etsi jo uusi ja aloita puhtain purjein jatkoelämä. Usko kokenutta. Näin se menee. Naiset ovat kieroja kuin mitkä. Hirveitä. Eivät kaikki mutta hyvin monet. "halusi miettiä liittonne tilannetta yksin"? Eikö sinulla soi hälytyskellot. Hän haluaa vaihtokumppanin. Turhaan kasaat enää paineita itsellesi, vai joko olet jäänyt sairaaloisen mustasukkaisuuden koukkuun että sinun täytyy päivittäin vahtia soitoin ja tekstiviestein, että muijasi ei karkaisi? Huh huh.

Ei ihme, että ämmäsi otti ja häipyi!

Kun tilanne on mennyt tuohon pisteeseen niin tuskinpa tuosta enää onnellista liittoa saadaan aikaan. Nähtävästi vaimosi haluaa testata markkina-arvonsa eli tsekkaa minkälainen on miestarjonta ja löytyiskö parempaa miestä. Tämä on raadollista, mutta niin totta. Näin ne naiset toimivat.

Nykynaiselle ei pienet asiat riitä. Pitää olla shampanjaa ja vaahtokarkkeja eikä shoppailumatkoja Pariisiin saa unohtaa. Usko vaan että sinkkuna on paljon hauskempaa.

Olet hieno mies kun jaksat odotella ja vielä suostut kaikkeen mitä vaimosi / lue kohta ex kehtaakin ehdotella. Se että hän vatii läheisyyttä, puhelinsoittoja jne. ei tarkoita muuta kuin sinun sitomistasi / vahtimistasi.

Mielestäni sinun olisi pikaisesti tehtävä päätöksesi kuinka toimit. Sen jälkeen vaan noudatat omaa suuntaasi kulkea ja kaikki muuttuu paremmaksi. Kenties eteesi osuu juuri sinun kaltaisesi / lue ansaitsemasi nainen ja elämääsi tulee uuttaa sisältöä. Näin minulle itselleni kävi, enkä ole katunut muuta kuin sitä, etten aiemmin äkynnyt lähteä toimimattomasta parisuhteesta.

Arvosta itseäsi, niin sinuakin arvostetaan. Ero tekee aina kipeää, mutta siitä voi toipua hyvinkin lyhyessä ajassa.

Vaimosi, siis kohta exäsi on se, joka roikkuu ja riippuu suhteessanne ja omalla käytöksellään loukkaa myös sinua ja lapsia ( en tiedä onko ). Hän ei ansaitse rakkauttasi enää.

jotenkin auttaisiko sellainen, että pystyisi puhumaan suoraan siitä ydin asiasta eli mikä on se ydinpointti joka mättää? eli tämän vaimon kun saisi avautumaan. En tiedä olenko oikeassa mutta tuli vain olo tuota tekstiä lukemalla että joku probleema on jota ei ole reilusti nostettu esille. jsks se voi olla niin noloa puhua niistä asioista mikä s eonkaan. jsks ulkonäkö,käytös yms mutta jotenkin olis saatava ns tulppa auki ja vyyhti purkautumaan.

Moi
Olen käynyt läpi juuri samanlaisen tilanteen pari vuotta sitten. Kaikkein tärkeimpänä kannattaa kysyä itseltään onko tämä kaikki sen arvoista? Onko kaikki hyvin jos hän palaa luoksesi?

Kannattaisiko ennemmin harventaa näkemisiä, siinähän sen huomaa jos toista kaipaa - eikö?

Meillä nainen meni menojaan ja mä odottelin ja ihmettelin. Kun en enää jaksanut välittää hän tulikin takaisin. Nyt kaksi vuotta mennyt ja arkielämä sujuu mukvasti, en silti voisi sanoa että olen antanut täysin anteeksi tai että voin luottaa ettei näin kävisi uudestaan.

Sen voin sanoa kokemuksesta ettei kosto ainakaan auta!

toinen mies.kyllä se vaan näin menee.
kokemusta on mut toisin päin vaan.

Teidän juttu ei toimi, unohda ja etsi uusi nainen! Älä ala säälittäväksi roikkujamieheksi!

...päättämätöntä,vaan kokeilisin olla ottamatta yhteyttä,tai vastaamatta päivittäisiin viesteihin.Jos tyyppi pompottaa vain sinua,niin välinpitämättömyytesi säikähdyttää. Kannattaa kokeilla.Et kumminkaan jaksa koko loppuelämääsi PYRKIÄ olemaan ihannemies,raja tulee joskus vastaan.

Ei olee.

..tökkii? Tuli mieleen vaan kun ei ilmennyt jutustasi, mitä se vaimosi haluaa ajatella ja mikä on alkanut tökkimään tunteissa. Oletteko kenties olleet toistenne ensirakkauksia tai ensimmäisiä vakavia seurustelukumppaneita? Ku monesti ihmiset meneväy ns. pentuina yhteen kokematta omaa itsenäistä aikuisuutta, jonka kaipuu sitten helposti alkaa ilmetä, jos suhde tosiaan alkanut hyvin nuorena tai sit jos toinen-olettaisin täs vaimosi- olleen hyvin nuori alkaessaan kanssasi..Mut ylipäänsä oleellisin asia ois keskusteluyhteys juuri ongelmista ja jos ei kykyä kaksin saada asioita puhuen selviksi niin sitä varten on auttajia. Mut älä nyt edes ehdota uskottomuutta tai jos sellainen mielessäsi on käynyt niin silloin teillä tosiaan taitaa olla suhteessa isokin ongelma johon tosissaan kannattaa paneutua kunnolla ja jos lapsia teillä niin ehdottomasti suosittelisin perheterapeuttia. On vain fiksuutta kääntyä ammattiauttajan puoleen, jos haluaa oikein kunnolla tehdä kaiken mahdollisen suhteen eteen. Toivon rakkautta liittoonne, joka aina on kahden itsenäisen ihmisen tietynlainen kompromissi ja kasvuareena-jos sitä ei noin ymmärrä ei suhde voi toimia.

pois pois

Tekstistäsi päätellen olet täysi nahjus ja luuseri. Nyt akkasi on niskan päällä ja huomaa ilmiselvästi, että roikut hänessä henkisesti. Annan sinulle neuvon; jollei muijasi anna sinulle selkeätä vastausta viikon kuluessa mitä hän parisuhteeltanne haluaa, niin anna hänelle kylmästi kenkää. Piinaat itseäsi tarpeettomasti moisella asialla. Huomaa muutkin naiset!!!

Kukaan nainen ei ole korvaamaton. Itse roikuin aikoinani eräässä naisessa, mutta nyt voin vain hymähtää tyhmyydelleni. Löysin myöhemmin upean vaimon, jonka kanssa elämme hyvää yhteiselämää.

Erossa oleminen voi olla ihan hyväkin asija jollon voi miettiä rauhassa mistä voisin alotaa.

Ei varmaan kannata kuunnella muiden katkeria ohjeita luovuttamisesta. Osoita rakkauttasi painostamatta. Yritä selvittää vaimosi kanssa mitkä ovat todellisia syitä asumuseroonne ja korjata yhdessä asiat.Tietenkin paljon riippuu vaimostasi mutta on myös oma osuutesi juuri nyt varmasti yhtä tärkeä.

Enpä yhtään ihmettele että muijasi lähti nostelemaan. Kaltaistasi mammampoikaa ei kukaan nainen voi kunnioittaa saati rakastaa. Ota nyt hyvä mies itseäsi niskasta kiinni! Roikut kuin pieni lapsi vaimossasi.

Sano akallesi että haluat tavata hänet ja tehdä asian selväksi kyseisen tapaamisen aikana. Älä anna vaimosi pompottaa sinua kuin pahvipäistä pelleä, vaan kysy häneltä suoraan onko teillä hänen mielestään vielä yhteistä tulevaisuutta. Jos vaimosi empii, niin sanot laittavasi eropaperit vetämään. On älytöntä piinata itseään moisella asialla.

Roikut tällä hetkellä vaimossasi kuin hukkuva oljenkorressa. Osoita hänelle ja ennenkaikkea itsellesi että sinusta löytyy miestä kulkea omia polkujasi. Sellaisia miehiä naiset kunnioittavat. Jollei vaimosi voi kunnioittaa sinua, hänen on mahdotonta rakastaa sinua.

...

ole että laitatte hirveet määräyklset ja rajat mitä saa tehdä ja mitä ei aivan järjetöntä. jos ero on tullakseen niin se tulee ja that s it . pianostatte vaan toisianne . ehkä vaimosi on tukahtunut suhteeseenne ja haluaa olla rauhassa . asumiserossa saa kumpikin tehdä mitä huvittaa eikä olla toisen määräyksen alla . järki hoi !

elämä on elämistä varten eikä elämää varten voiko särkyneestä lasipallosta kehkeytyä enää milloinkaan ehyttä ja onnellista.se hiertää läpi elämän,eik'sitä pysty paikkamaan.tosi asiat on itse katsottava,minkä pystyt ottaa vastaan ja mitä et.älä katkeroidu etsi harrastus tai jotain muuta.

Miestäni tekemään ratkaisun ja hän empi
ja siinäkävikin sitten niin, että löysin
toisen ja mieheni tuli mustasukkaiseksi
ja halusi taksin yhteen...

Et taida itsekään huomata millaiseen itsesääliin ja vaimosi liekanaruun olet itsesi alentanut. Aloita jo tänään loppuelämäsi ensimmäinen päivä, joka olkoon vapauden, ilon, onnellisuuden, itsesi löytämisen ja riippumattomuuden riemuvoitto!

Vaimosi on narsistinen pikkunarttu, joka nauttii piinata sinua. Älä suo sitä riemua hänelle, vaan lähde kulkemaan omaa tietäsi. Sinun on turha odottaa muutosta hänen taholtaan, joten sinun on tehtävä muutos. Tee päätös jo tänään ja huomaat kuinka olosi rauhoittuu ja tunnet taas eläväsi. Osoita itsellesi että olet sen arvoinen!

Mieheni, joka valittaa kohtaloaan täällä nettipalstalla, on ansainnut asumuseron. En kestänyt enää sitä, että jouduin vetämään aikuista miestä perässäni kuin kivirekeä. Halusin päästä miehekkään, päättäväisen ja lujan miehen syliin. Onneksi löysin sellaisen ja nyt olen onnellinen.

En usko että palaan enää mieheni kanssa yhteen, koska nyt tunnen eläväni ja nauttivani täysin siemauksin. Uusi ystäväni on osoittanut minulle että naisena oleminen voi olla tavattoman ihanaa.

Moro! Käys kattoo toi linkki:

http://kiianmaa.com/

Itse olin myös asumuserossa nykyisen vaimoni kanssa ja täytyy sanoa, että oli fiksu veto. Voi olla, että se vaatii aikaa muutaman kuukauden. Kuukauden tai kahden ero ei ole mielestäni riittävä. Aikaa tulee kulua niin paljon, että kumpikin sisäistää, mistä on oikeasti kyse. Liian pian takaisin yhteen muuttaminen johtaa yleensä eroon. Ole yhteydessä kavereihisi ja ystäviisi! Sovi vaimosi kanssa, että voisi olla muutama yhteydenpidoton päivä. Voisi tehdä ihan hyvää!! Ajatukset irti siitä vanhasta kunnolla. Haudatkaa vanha parisuhteenne ja aloittakaa alusta kokonaan. Ette tuo uuteen suhteeseen MITÄÄN vanhasta suhteesta. Nyt sinulla on aito mahdollisuus tehdä omia asioitasi!

Voimia ja jaksamista kovasti!

Me teimme saman. otettiin asumusero, jotta voimme korjata suhteen joka oli aika rikki.
Me myös "seurustelimme" sen ajan, siis kummallakin oma talous ja koti mutta naimisissahan sitä oltiin siinäkin tilanteessa.
Meillä se toimi. 8 kk asuimme erillään ja saimme siinä ajassa takaisin sen minkä kadotimme. siitä on nyt 5 kk kun muutimme takaisin yhteen ja täytyy sanoa että olemme onnellisia.
Mutta tilanteen kannalta on EHDOTTOMAN tärkeää että MOLEMMAT yrittää korjata ja parantaa suhteen. se ei ole yhden kauppa.
Lykkyä tykö!

Miesparka:( Tunnut olevan ihan lopussa hedonistisen narsistisesti käyttäytyvän vaimosi kanssa. Kirjoitat näin; "tällä hetkellä ainoa asia jonka ansiosta jaksan, ovat onnelliset hetket vaimoni kanssa". Huomaatko kuinka pieneen kehään elämäsi on ajautunut? Ajatuksesi ja koko fyysinen minäsi pyörii vaimosi ympärillä, joka saattaa parasta aikaa pyllistää riettaasti hymyillen jollekin sonnille.

Sinun on aika katsoa peiliin ja aloittaa uusi luku elämässäsi. Jos jatkat epätoivoista roikkumistasi, olet tuhoon tuomittu. Olet hyvin heikko luonne ja se paistaa tekstistäsi hyvin selvästi. Aloita itsesi henkinen kouluttaminen ja etsi samalla muutakin pohdittavaa, kuin parisuhteestanne paennut vastuuton rouvasi. Tee se jo tänään.

Vaimosi haluaa päästä sinusta eroon ja olen varma että hänellä on jo tässä vaiheessa uusi mies. Tee asiasta nopeasti johtopäätökset ja ota tilanne hallintaan. Nauti elämästäsi ja anna matkan jatkua.

Sanoisin myös kokemuksen syvällä rintaäänellä että vaimollasi on toinen mies. Kahdeksan kuukauden asumuseron jälkeen muutimme takaisin yhteen aviomiehen painostuksen takia. Onnea ja autuutta kesti vain kolme kuukautta. Nyt vuosi on kulunut, avioero virallistui elokuussa ja uusi elämä edessä..

Mutta tee sinä nyt viisas päätös ja lopeta päivittäiset yhteydenpidot. Anna ajan kulua ja ala elää omaa elämääsi. Kun tarpeeksi kauan olet pitämättä yhteyttä, niin ehkä vaimosi haluaakin taas hyvin pian kanssasi takaisin yhteen. Ja mikä olisi parasta niin se ettet enää häntä huolisi.

Vaikeaa on, koita jaksaa.

Et näytä tietävän että naisia ärsyttää suunnattomasti avuttomat, pillittävät miehet. Minulla on komea, seksikäs ja hyvin itsevarma mies ja olen sulaa vahaa hänen käsissään. Pistä vaimosi kuriin ja osoita hänelle olevasi mies jolla on homma hanskassa niin sängyssä kuin muissakin asioissa.

Me naiset odotamme miehiltä tiettyjä perusasioita. Mieti, mitkä asiat sinun kohdallasi ovat toteutuneet. Onko niitä yhtään?

Hei !
Itse muutin avopuolisoni luota pois keväällä, kun alkoi olla niin että en tiennyt kohta enää nimeäni. Jotenkin väsähdin ja ehkä masennuinkin kaikesta mitä meillä oli. Tiemme erkanivat jo ennen muuttoa niin että mies kulki yksin jopa anoppilaani. Ja syyt sain minä.
Parikuukautta muuttoni jälkeen alkoi olla tunne että haluan viettää omaa aikaani ja tehdä omia juttujani taas, menettämättä toista koska häntä rakastan. Mekin näimme sovitusti mutta ne alkoivat kuitenkin vähentyä.
Niin siinä kuitenkin kävi et mies ilmoitti että tunteet ovat kylmenneet ja minä jäin yksin rakkauteni kanssa :) ja selvittämättömien asioden kera. Tänä päivänäkin (erosta 2,5kk)kaipaan häntä mutta elämän on jatkuttava, siispä kunnioitan hänen päätöstään olla rehellinen ja toivon hänen onnensa löytävän.
Minusta tuo teidän tilanne saattanee olla saman kaltainen kuin meillä. Toivottavasti vaan onni säilyy ! Tsemppiä !

Älä ainakaan painosta vaimoasi, anna hänen miettiä rauhassa, kyllä se sitten palaa takaisin jos haluaa. Ja jos hän päättää jättää sut niin hyväksy se kuin mies, ketään ei voi pakottaa, omistaa.
Mitä tarkoitat "seurustelulla"? Seksiä, yhteisiä öitä? jos, niin mielestäni se on väärin! Ja tapailunne tuntuu suhteen tekohengitykseltä, kannattaisi lopettaa heti. (Sääliseksi on syvältä..)
Ehkä vaimosi yrittää tehdä eron ns. pehmeällä laskulla, tai sitten ei uskalla pistää kerrasta poikki, jos sillä on tunteita sinua kohtaan tai sitten säälistä, tai jostain muusta syystä (oletko väkivaltainen, uhkaillut vaimoasi?).
Onhan joitakin pareja palannut vuosienkin päästä yhteen, mutta sinuna en elättelisi toiveita vaan nokka kohti uusia tuulia.
Erot on aina rankkoja mutta niistä selviää! Mikä ei tapa se vahvistaa.

No nyt äijä baanalle,toivoa on.Ei tarvii ku astuun baariin sisään ni pari blondii roikkuu lahkees

Moi!

Mulla oli vastaava tilanne joitain vuosia sitten ja jatkoin elämääni ilman kumppania vaikka pahaa teki. Muutamalla kaverillani on myös siihen suuntaan meneviä kokemuksia ja näistä yhteenvetona vahva mielipide...jatka matkaasi ilman sitä mietiskelijää!

Mitä nopeammin irtaudut ja käyt tuskasi läpi niin sitä nopeammin olet taas jaloillasi ja jossain vaiheessa sitten olet taas oma itsesi. Pahinta mitä voit tehdä on roikkua ja riutua kuitenkan ilman varmuutta mistään. "Tupla" tuska odottamisesta kun lopputulos on suurella todennäköisyydellä huono.

T: Kun likaämpäri täyttyy niin...

Moi, toivoa on niin kauvankuin molemmat jatksavat uskoa siihen. Jos tilanne on tuo anna vaimollesi tilaa selvittää omat tunteensa. Tässä vain maltti on valttia ja turha hoppu vain kiristää välejä.

Vaimosi kaipaa luultavasti miestä eikä pelkkää tossukkaa joka toteuttaa jokaisen toiveen kun sormea heilauttaa.

Miehessä pitää olla särmää ja oma tahto muuten ei pitemmän päälle jaksa kiinnostaa. Ei kannata jatkaa liittoa jos et itse ymmärrä mitä puuttuu.

vaihtoehtoa että miettisit myös itse miksi olette joutuneet tällaiseen tilanteeseen. kyllä se syy on teissä molemmissa ja sinuna tekisin kaikkeni selvittää miksi oma puolisoni on tyytymätön. hän miettii sitä joka päivä ja välttämättä ei uskalla sitä suoraa sanoa joten ota selvää ja mieti mitä itse voisit tehdä asialle kuin että istuisit tumput suorina ihmettellen ja odottaen tuomiota.. mutta toivottavasti saatte asiat selvitettyä :)

Selkeästi sen voi lukea viestistäsi. Mikä oli suhteen tilanne, kun vaimo päätti lähteä pois. Oliko hänen pakko lähteä?? Veikkaan, että kyseessä voisi olla henkistä ja/tai fyysistä väkivaltaa tai sitten olet jäänyt kiinni vieraasta naisesta, tai molempia.

Naisena olisin antanut kenkää samantien. Vaimosi taitaa sinua kuitenkin rakastaa, koska ei niin tehnyt. Ehkä hän miettii, kestääkö hän elää tuon kaiken jälkeen kanssasi. Sitä on syytäkin pohtia!

Totta totisesti naiset ovat kylmiä tunteettomia olentoja kun asia tulee tälle tasolle,He muka laittavaat miehiä jäähylle! .Olen tutkinut paljon aihetta ja täytyy sanoa että naiset ovat kerrassaan jyrääviä junia kun he huomaavat olavensa niskanpäällä.Ei useallekkaan kelpaa se että on töissä käyvä ahkera mies joka pitää perheestään huolta ja siinä vielä passaa akkaa.Tekisi mieleni ...ja ehdotankin että olkaaa samanlaisia naisille.Mitä rentumpi mies on sen paremmman suhteen saa .Väkisinkin tulee ketkeraksi kun ajattelee naisten käyttätymis mallia,voi vittu täytyy huutaa!.Itse olen sen päättänyt että vaikka kuinka paljon naisesta tykkään niin en sitä näytä.parempi on olla vaan puolihuolimattomasti naisen kanssa,ja kun teet mitä lystäät niin huomaat että susta tykätään.Erehdy kysymään lupa naiselta joka asiaan niin päin peppua menee sen jälkeen.Neuvoisin miehille seuraavanlaista tyyliä:Eläkää naistenne kanssa ikään kuin heitä ei olisikaan, tällä sanalla löytyy perusta myös jopa raamatusta.Mutta sen sanon että tuo jos mikä on sikamaista laittaa toinen oottamaan millon naisen passaa ottaa yhteyttä.....varmaan monille on jäähy aikana käynnyt näin:He kyllä soittavat kun tarvitsevat rahaa ynnä muuta apua.Kieltäytykää!

Vaikuttaa siltä että sinulla on elämäsi aikana ollut hyvin vähän suhteita ja tapailua ja tämä suhde josta kirjoitat on lähes ainoa vakava suhde. Välttämättä ei kyse ole vain tunteista, vaan ennemminkin tottumuksesta ja turvallisuuden tunteesta ja haluttomuudesta hylätä huono ratkaisu muutoksen pelossa.

Yleensä kaikki tauot ja väliaikaiset etäisyydenotto -ratkaisut viestivät vain siitä että ratkaisun alullepanija haluaa lieventää omantunnon ääntään ja tehdä lopullisesta erosta itselleen helpomman ja selkeämmän. On totuttu ratkaisu yrittää, eikä antaa helpolla periksi, mutta jos haluaa ennemmin lähteä karkuun "hetkeksi" kuin selvittää ajatuksia yhdessä toisen kanssa tai ammattineuvojan kanssa, on jo siirrytty sille tielle jonka päässä ero häämöttää ja yleensä melko pian näin.

Sen jälkeen kun on ottanut ratkaisevan askeleen pois epämieluisasta suhteesta ja rasittavantuntuisesta ihmisestä, saattaa ensin kokea syyllisyyttä ja yksinäisyyttä, mutta sen jälkeen - olettaen että tunteet vanhaa kumppania kohtaan ovat tarpeeksi jo väljähtyneet (tai niitä ei koskaan ole tarpeeksi ollutkaan) - alkaa tuntua aika hauskalta saada omaa aikaa ja vapautta ja tilaa hengittää ja olla, näissä merkeissä monesti uutta vapaudentunnetta saapuu piristämään uusi seuralainen, oli hän sitten pikasuhde tai enemmän, yleensä ensimmäistä, eihän kukaan halua suinpäin sännätä taas uuteen koukkuun kun kokee pitkän ajan jälkeen elävänsä vain itselleen.

Monesti takaisinpaluut sitten tapahtuvat siinä vaiheessa kun henkilö huomaa että se tuttu, vanha ja väljähtänyt saattoikin olla turvallisempi ja taloudellisestikin kannattavampi ratkaisu kuin pikasuhde jossa ei toisen vikoihin ole totuttu ajan kanssa ja toinenkin saattaa olla samalla tavalla "eronnut tai karannut". Kyse ei ole siitä että huvittaisi palata mutta tajuaa ehkä jos ikää on riittävästi että villit sinkkuajat ovat jo ohimennyttä aikaa tai ettei toiseen luota tarpeeksi. Tuttu syli voi taas kelvata ja sitä ikäänkuin tyytyy siihen ettei saanut kaikkea ja sai vain puolittain jos ollenkaan.

Melkein pitkässä suhteessa nämä "irtiotot" ja muuttoratkaisut ovat kirjoittajan kaltaisen osapuolen osalta tuhoontuomittuja, surutyötä ei pääse kunnolla tekemään ja roikkuu puolittain menneessä, toivoen päivä kerrallaan ehkä muutaman vuodenkin ajan pahimmassa tapauksessa. Kirjoittajalle sanoisin että lopettaa suhde itse samantien, jos nainen siinä vaiheessa ymmärtää että nyt on tosi kyseessä ja haluaa vielä jotain yhteistä tulevaisuutta rakentaa hän tulee pian takaisin tai tekee ainakin aloitteen asioiden kunnolliselle selvittämiselle.

"koska hän halusi aikaa miettiä liittomme jatkoa yksin." ...vaimollasi on toinen.

Näyttää siltä, että vaimosi haluaa liitostanne ja sinusta eroon, eikä osaa ilmaista sitä tarpeeksi voimakkaasti. Hän ei välttämättä itsekään ole satavarma asiasta, ja haluaa ehkä pitää sinut roikkumassa kaiken varalta.

Onkohan vaimollasi suhde johonkin toiseen mieheen, tai onko hän kehittelemässä sellaista? Saattaa olla, että tämä mahdollinen uusi mies ei pysty/halua ottaa vaimoasi heti vastaan. Siksi vaimosi ei eroa sinusta kertarysäyksellä, vaan odottaa ja katsoo kaikki kortit.

Oli vaimollasi suhde tai ei, jokin on liitossanne pielessä. Huolimatta tai ehkä juuri siksi, että olet ollut ystävällinen, hieronut hartioita yms. turvallista ja ihanaa perhe-elämää. Jotain muuta hän nyt hakee kuin elämää sinun kanssasi. Saatat olla vaikka miten mukava mies, mutta jokin teidän keskinäisessä viestinnässänne tökkii. Ehkä vaimollasi on jokin elämänvaihekriisi, et ole siihen syyllinen, eikä hän itsekään sitä varmaan haluaisi kokea.

Eroaminen on kauheaa joka tapauksessa. Mutta en suosittele sinulle tuollaista roikkumista ja surkeutta. Parempi olisi jos eroaisitte selkeästi ja kokonaan, vaimosi on todella jo toinen jalka ulkona. ÄLä sinäkään suostu hätävaraksi äläkä uuvuta itseäsi häntä odottamalla.

Anteeksi jos kirjoitan kovin tylysti, mutta koin itse vastaavan tilanteen kesällä. Puolisoni halusi eron, hänellä oli jo toinen katsottuna. Roikuin hänessä kuukausia, olimme myös sängyssä usein, odottelin ja toivoin jotakin merkkiä sovinnosta ja yhteenpaluusta. Olin säälittävä, ja hän rakensi jo uutta elämäänsä. Sitten tajusin, mitkä kaikki asiat välillämme olivat pielessä ja miten mikään ei muuttuisi kuitenkaan. Luovutin.

Ja aloin elää omaa elämääni, löysin uuden ihastuksen, joka on miljoona kertaa ihanampi kuin eksäni. Haluan todellakin avioeron enkä ottaisi eksää enää takaisin. Sitäpaitsi hän hylkäsi minut, sellaista loukkausta ei pidä unohtaa. SInutkin on hylätty, yritä voimaantua ja jatka omaa, uutta elämääsi. Kyllä se siitä iloksi muuttuu vielä sinullakin. NIin se muuttuu meillä kaikilla eron/ jätetyksi tulemisen läpikäyneillä...

Ei mitään toivoa yksin kertaisesti kaikki työ on turhaan jos tähän asti ei ole mitään saatu aikaan niin unohtakaa koko homma. Kyllä routa porsaan kotiin ajaa jos on niin tehdäkseen ellei jo kodissa ole. Toivoton tilanne. Olisit tehnyt toisin jo heti alussa jos kaduttaa.

antaisit itsellesi vähän elintilaa ja myös vaimollesi. Jos pidätte jopa päivittäin yhteyttä toisiinne, niin ei siinä pääse irtautumaan asiasta. Kokeile kuinka kauan voit olla pitämättä häneen yhteyttä ja katso miten hän reagoi siihen ettet jatkuvasti ole hänessä kiinni. Oikeasti, älä pilaa elämääsi ja tuhlaa aikaasi soutamiseen ja huopaamiseen. Itselläni siitä sen verran kokemusta. Maailma on oikeasti täynnä ihania naisia ja ihania miehiä. Jos se on noin vaikeaa, niin voiko se paremmaksi muuttua?

teijjän touhuja..Eikös se oovuan
hyvä asija kun ee tarvihe toesen
nuamataalua katella joka päevä ja
mittee työ niin ussein soetteletta
ja toesijanne häirihette..Sillä
naesella on vuan pirruus mielessä...

juu kyllä siitä asumuserosta selviää jos kummallakin on intressejä jatkaa vielä joskus yhteis eloa..

Meilläpäin tuota "breikkiä" kutsutaan eroksi, jota ei pysty/uskalla/osaa/jolatisn osin halua sanoa toiselle suoraan.
Asumusero on askel eroon pyrkimyksenä selvitä mukamas kivuttomammin.
Itse olen kokeillut asumuseroa ja palannut sen jälkeen vielä yrittämään pariinkiin otteeseen, mutta aona ajan myötä ne samat jutut tulee taas esiin, vaikka välillä oiskin niiiin ihquu ja varsinkin heti erossaolojen jälkeen.

Luulenpa, että naisesi haluaisi miehen, joka ei olisi niin ihana ja mukava. Ja koska sinä et ole sellainen, miksi esittämään jotain muuta.
Tiedän, että saisit naisesi varmasti kuolaamaan perässäsi, jos sinulla olisikin toinen nainen, kavereiden kanssa menoa tai jos joskus sanoisit naisellesi, että sinä haluat olla nyt yksin, lähteä kavereiden kanssa baariin tms. Voithan sen tehdäkin, mutta niinkuin sanoin sellaiseen peliin ei pidemmällä tähtäuksellä kannata ryhtyä.

Luulenpa, että toisenlainen kiltti ja ymmärtäväinen nainen sopii sinulle ja jonkun toisenlainen mies vaimollesi, joka selvästi hakee tilaisuutta löytää jotain, mitä hakee.

Ei kannata masentua... Uutta matoa koukkuun!

Kokemusta minulla vastaavasta tilanteesta..Voisin laittaa pääni pantiks siitä että vaimosi salaa jotain sinulta.Tuo kuullostaa niin tutulta että rouva haluaa omaa aikaa ja plää plää...Kyllä yleensä jollakin tavalla nainen omaa selustaa varmistaa ettei vaan jää tyhjän päälle.Miehen tunteista ei oo niin väliä kuhan itse saa pönkitettyä omaa huonoa itsetuntoa sen toisen imarteluilla.Tuokin vielä että olet kiltti ja huomioit häntä niin valitettavasti ei toimi kaikkien naisten kohdalla...VALITETTAVASTI!Suosittelisin sinun menevän omia polkuja tai tee selvät pelisäännöt miten etenette.Tiukat ja selkeät.Sulla ei ole mitään menetettävänä.Jos vaimo on oikea sulle niin kyllä se tajuaa mitä on menettämässä.Sinä et vielä valitettavasti tiedä mitä oot menettämässä,mutta jos epäilyni onkin oikea niin et menetä yhtään mitään vaan aikanaan oot tyytyväinen ratkaisuusi.Toivottavasti oon väärässä mutta...Tsemppiä sinulle!!

tuollainen ämmä. Sillä on toinen mies ja hän on pettänyt sinua. Nyt miettii ottaako uuden vai palaako vielä vanhaan eli heittää sinut ulos!

Älä hyvä mies olk mikään tossusankari elä ja etsi itsellesi uusi kumppani. Mitä tuollaista ämmää alat passaamaan.

Naiset ovat nykyään muuttuneet omakeskeisiksi ja ajattelevat vain omaa napaansa, rikasta miestä ja sitten onkin taas hyvä erota kun ollaan netottu jokin vellihousu kuivaksi.

Naiset osaavat tämän taidon ja käyttävät miehiä taloudellisesti hyväksi. Nykyajan nainen käyttäytyy kuin mies.

Mutta miehet käyttävät useinkin hyväksi seksuaalisesti eli pettävät ja sitä tekevät naisetkin nykyään paljon vaikka olisivat aviossakin. Mutta nainen käyttää miestä rahalliseti/taloudelliseti hyödykseen.

Olet pässi mies jos tuollaista naista hemmottelet ja palvot. Tuskin on arvoisesi!

Tehkää hyvät ihmiset avioehto sillä nykyään on paljon hyväksikäyttäjiä naisissa!

Vaihtavat miestä kuin mustalainen hevosta ja lapsia joka miehen kanssa. Lapsetkaan ei enää tiedä kuka on isovanhempi!

Ymmärrän että teillä ei ole lapsia. Jos niin voin vakuuttaa että se on 100 kerta vaikeapa. Kannattaa kysyä itseltä miksi jatkaa yhdessä. Monelta vain puuttuu uskallusta luopua ja jatkaa eteenpäin. Jos rakkaus elää, niin kannattaa yrittää.

niin ne aina sanoo, tarttee omaa aikaa ym. sontaa, toinen pistäjä sillä sun ämmälläsi on. Sori vaan.

Itsellä tuli vaimon kanssa 25v aviossa täyteen 11.8.2008. Yhteensä oltu yksissä 29 vuotta. Kävi käräjäoikeuden kansliaan jättämässä ero anomuksen 8.9.2008 ja paripäivää sen jälkeen allekirjoitin tiedoksisaantikappaleen. Omaisuus ositettiin minun vaatimuksesta jo 22.9.2008. Käsiteltiin yhteensä noin 20 kohtaa ja maksoin vaimolle sen minkä pyysi. Seuraava merkkipäivä on 11.3.2009 klo 08.00, jolloin pääsen käräjäoikeuden kansliaan allekirjoittamaan toisen vaiheen asiakirjan. Paluuta ei ole entiseen.

Ainut paska asia on,että vaimo (siis ex) on jounut "luuhaamaan" samassa asunnossa kanssani tämän aikaa, kun poloinen saa kämpän vasta ensi lauantaina itselleen ja korjaa kamansa ja luunsa hitoille tästä kämpästä.On mulla ollut pinna kireällä monta kertaa, mutta onneksi on vielä kestänyt...

Eli minä en ainakaan pysty/ aio roikkua vanhassa. Sehän mielistelyä, vastapuolen ehdoilla elämistä, löyhässä hirressä olemista; olemista kyykytettävänä. Onko se elämää???? Ei!!!

Parempi kerta rytinä kuin ainainen natina; ainainaista natinaa meilläkin kesti viimeiset kymmenkunta vuotta. On ollut valtava helpotus henkisesti, kun tietää, että tämä juttu on "taputeltu". Voi reilusti suunnata ajatukset tulevaan ja jättää kaiken entisen taakseen.

Omasta kokemuksestani käsin suosittelisin sinua tilaamaan ajan esim. kotipaikkasi evlut seurakunnan Perheasiain työntekijälle. Keskustelemaan siellä ensin yksin ja sitten pyytää myöhemmin vaimoasi menemään sinne ensin yksin ja sitten myöhemmin yhdessä. Sinne voi mennä vaikka et kuuluisikaan kirkkoon, ja palvelu on ilmaista.

Saat itse ensin selkiytettyä omat ajatuksesi mm. siitä mikä meni pieleen omalta osaltasi ja miten voit vastaisuudessa mahdollisesti toimia toisin. Kun molemmat käyvät saman prosessin läpi, niin uskoisin että avioliittonne voi vielä muodostua hyvin rikkaaksi. Voitte molemmat alkaa ikäänkuin alusta ja puhtaalta pöydältä. Hyvin monet ovat saaneet sieltä avun. Puhun omista kokemuksistani.(Olen mies)Siellä ei tuputeta uskonasioita, mutta jos haluat niin niistäkin voit keskustella.

Toivottavasti tästä kommentistani on sinulle apua. Muista kuitenkin, että elämä voittaa ja missä ihmisen mahdollisuudet loppuvat siellä vasta Jumalan mahdollisuudet alkavat.

Toivotan siunausta ja rukoilen avioliiittonne paranemisen ja eheytymisen puolesta.

Ei suhteesta tule mitään jos toinen ruikuttaa että älä jätä paska vaimo sinulla anna mennnä parempia on jonossa eikä tälläista pelleä kannata katsellla enään siis EROON JA ELÄMÄÄN mikä tässä tekee sinut hulluksi ei ole mitään syytä

sun vaimollas on toinen mies mutta ei ole varma hänen tai omista tunteistaan.niin se vaan on.anna mennä.käyttää sua hyväkseen....

Täydet sympatiat sinulle. Meillä on tilanne toisin päin että mies halusi "hetkeksi erilleen" jotta saa omat ajatuksensa selviksi... Olen miettinyt samaa että kuinka kauan näin kannattaa jatkaa... Täällä alkaa olla kans hermot lujilla ku vaan odottaa että jatketaanko kunnolla yhdessä vai mitä tapahtuu...

Nainen ei tosiaan tiedä tunteitaan ja siksi koska ne ailahtelle ja lilihottaa milloin missäkin. Siis toisissa, miehissä , asioissa, ajassa, ulkonäössä, rahassa, epävarmuudessa lähinnä.

Siksi hyyvin iso osa miehistä vain joutuu kärsimään siitä naisen aiheuttamasta luottamupulasta. (toki miehetkin sitä tekevät).

Tärkeintä kai on se ettei tosiaan huhuile naisen perään sillä sitä kaikki naiset haluaa ja myös koettavat tehdä aina mustasukkaisekis miehen koska sitä itse olevat usein. Myös se että heillä on tunneihmisinä kovinkin suuri vietti tulla halutuksi aina ja aina uuden miehen osoittamana. Eli katseiden ja ihailun kerääminen.

Ei ole sitä miestä Aviomiestä joka voisi naisen tämänkaltaiset tarpeet tyydyttää. Siksi naisen pitää antaa mennnä ja sitten varovasti ottaa takaisin jos sitä haluaa. Muutoin "markkinat" on täynnä naisia jotaka kyllä haluaa oikeasti miehen luo. Mutta he ovat sen soppakierroksensa jo tehneet. Sen tekee joka nainen, eli uusi teini aika joskus. (elämätön elämä) heidän mielestä.

Eli saat kyllä kaksiverroin takaisin kun annat oikeasti hänen miettiä asiaa ja olet poissa paljon enemmän kuvioista jos on toinen niin on,, ja jos on oieka halu palat niin hän pallaa muutta ymmärtäneenä.

Se riski on otettava,, sillä ei kasva koskaan muuten.

Hei vaan! Olen kokenut saman. Olen nainen, joka halusi "miettimisaikaa", koska avioliittoni oli epätyydyttävä. Ajattelin miehen muuttuvan eron aikana paremmaksi ja tarkistavan käyttäytymistään.
Kuinkas sitten kävikään? Mies löysi eron aikana toisen naisen, ja on nyt onnellisesti naimisissa toisen kanssa. Itse jäin lehdellä soittelemaan, ei ole uutta miestä vieläkään.

Itse olen eronnut noin 12½ vuotta sitten.Olen paljon pohtinut mikä se tahto on että näin käy.
Vilpittömästi olen sitä mieltä että parisuhteen eteen kannataa todella panostaa,koska uudet suhteet eivät ole sen kummosempia.Ensirakkaus on niin suuri elämänkokemus,ettei sitä kannata hyljätä.Puhukaa ottakaa kaikki apu mitätarjolla on ja yrittäkää eheyttää liittonne.Onnellista päätöstä teille

Naiset saa tehdä avioliitossa mitä vaan. Lakikäytäntö syrjii välillisesti miehiä. Se voidaan tilastollisesti todistaa. Suomessa on laki miesten ja naisten tasa-arvosta, mutta sitä ei käytetä. Sosiaaliala ja luonapitovähennys ajaa äidin etua jopa lapsen etua vastaan ja syrjii miehiä jos ei ole lähihuoltaja. Sossu ehdottaa isälle mottipäistä elaria, ja se kannattaa tarkistaa juristilla, eikä ole pakko allekirjoittaa mitään heti. Äiti voi kaapata lapset ilman tuomiota. Ota heti yhteys lakimieheen, joka kertoo missä mennään. Älä anna tilanteeen vakiintua vaan ota heti ero.

Naisesi järjestelee omaisuuseriä ja lapsijuttuja. Hänelle on kätevää kun toimit baby sitterinä ja aasina joka kiltisti maksaa jutut. Sitten myöhemmin hän vetoaa vallallaolevaan tilanteeseen ja elintasoon. Myöskin hänen uusi miesystävänsä tarvitsee aikaa eroon. Älä allekirjoita mitään ilman juristia tai anna äidin kaapata lapsia mukanaan uuteen osoitteeseen ja lähivanhemmaksi. Reagoi heti siihen ja vie oikeuteen. Hän tarvitsee sinun allekirjoituksen KELAlle lapsilisiin, jolla hakee sitten lähihuoltajuutta myöhemmin. Äidin yksipuolinen lasten muuttoilmoitus ei vielä osoita mitään. Sama koskee koulupiirejä. Vaimon lakimies neuvoo äitiä riitelemään erossa, jotta saisi paremman tapaamisoikeuden tai YH tilanteen ja enemmän rahaa. Vaimo tod näk kuluttaa käteisrahat, ostaa asunnon velaksi, myy auton jne ja muun perusturvan ulkopuolisen omaisuuden, jotta saa paremmat elarit ja laskee palkkaansa luontaiseduilla. Tämä vie joskus vuosia ja silloin siihen on vaikea vedota.

Henkisestä puolesta. Herää pahvi ja ala ajamaan omaa etuasi niin kuin vaimosi toimii sinua vastaan. Naisten narsismi on hyväksyttävää. Älä masennu ja muista ystävät ja hanki se MIESlakimies, joka selittää missä mennään. Tilanne vaan pahenee.

Hei !
Olen itse 5 kk sitten eronnut, tällä kertaa ihan oikeasti.. Kertaallen sitä erottiin kolmisen vuotta sitten, asuimme erillään muutaman kk ja palasimme sitten yhteen, onnellisina ja taas rakastuneina. Sen eron aikana olimme ikävissämme, tilanne oli uusi, vaikka se oli välttämätön (mies meni vieraisiin) Me emme osanneet olla erossa, emme jakaneet kunnolla tavaroitamme, lapset jäivät minulle, siis äidille. Emme ihan päivittäin olleet tekemisissä, mutta silloin kun emme olleet, oli ainakin minulla paha mieli ja ikävä, huoli ja olin mustasukkainenkin, ensimmäistä kertaa elämässäni.Hänestä en tiedä, taisi juoda paljon ja ikävoi entistä elämäämme..

Kun sitte koe-eron jälkeen palasimme yhteen, annoin hänelle anteeksi, meni vuosi ihan ok, mutta sitten ne vaikeudet taas alkoivat. Ei enää toista kertaa käynyt noin, vaan otimme reilusti irti toisitamme ja pääsimme siitä riippuvuussuhteestamme... Olemme tällä hetkellä kokonaan panneet välit poikki, se sopii meille paremmin. Pitkään parisuhteessa elänyt pari ei niin vain osaa erota, jos kuitenkin vielä toisesta pitää, vaikka ei todellisuudessa enää yhdessä viihdykään, haikailimme molemmat muualle.
Koettakaapa olla muutama aika ihan erossa, miltä se tuntuu. Onko rakkaus niin vahva, että vie teidät yhteen, vieraannutteko te ja jos niin miksi? Onko yksin olo, siis täydellinen kuitenkin parempi vaihtoehto teille... ette saa välttämättä ajatuksianne selviksi ( vaimosi joka sitä haluaa erityisesti)jos pyöritte kuitenkin yhdessä. Olisiko sinun kannalta parempi, että olisit hiukan vähemmän innokas pitämään häneen yhteyttä, antasit ikään kuin merkin, että sinulla voi olla muutakin elämää... Jospa se herättäisi vaimosi ajattelelemaan, mitä hän todellisuudesa sinussa menettää, jos löydätkin uuden...
Kaikkea hyvää vaan teille parisuhteeseenne !
Eikä elämä tosiaan eroon lopu, päin vastoin - siitä selviää :)

Tästä tarinasta tuli ahdistava olo koska yrität liikaa. Olet varmasti hyvä tyyppi, mutta tuot sen esille väärällä tavalla. Luota siihen, että elämä kantaa ja rakkaus on elämää! Olet varmaan kuullut sanonnan että "mitä enemmän onnea tavoittelet, sitä kauemmaksi se siirtyy".Onni suhteeseen tulee kuin vahingossa,kylkiäisinä.Että huomaa välillä, miten onnellinen on tuon ihmisen kanssa ja tuosta ihmisestä!Anna tilaa..

Kuulostaa siltä, että vaimollasi on jotain asioita, tuskaa tai kipua taustalla, jota hänen on vaikea käsitellä. Hän ei ole saanut siihen tarvittavaa apua ja ei oikein tiedä sitä oletko oikea henkilö tukemaan. Hän myös saattaa ajatella, että ei halua satuttaa sinua mitenkään...

Jos ongelma on tämä, ratkaisuna on se, että puhut vaimollesi ja sanot, että olet hänen tukenaan kaikessa mahdollisessa. Oli asia mikä hyvänsä, lisäksi kuuntelet, mutta älä tarjoa ratkaisuja liian kärkkäästi. Myötä elä, ole välillä johdonmukainen ja loogisesti tiukka eli ota asioita haltuun, jos tarvis. Rakasta vaimoasi niin kuin vaikuttaakin siltä ja vaimosi oppii kunnioittamaan sinua.

Toinen pahempi vaihtoehto on, että vaimosi pohdiskelee sinun ja jonkun toisen miehen välillä... hän halajaa sinne, missä ruoho näyttää vihreämmältä. Tosi asia kuitenkin on, että se ei ole siellä vihreämpää vaan yleensä päin vastoin.

Tähän myös auttaa tuo ensimmäisen vaihtoehdon ratkaisu.

Rukoilen sitä, että saatte asiat tavalla tai toisella ratkaistuksi. :)

Surkea tilanne. Naisethan ovat ihanuudestaan huolimatta kuin apinoita, edellisestä oksasta ei löysätä ennekuin on uudesta oksasta tukeva ote. Sellasia ne vain on. Mutta vapaana on paljon kauniita ja mukavia naisia jotka osaavat arvostaa hyvää miestä. Etsi sellainen ja unohda tollainen v-mainen haihattelija.

Ainakaan älä painosta äläkä ole marttyyri.
Jos hällä joku toinen katsannossa niin pysy vaan rauhallisena.
kyllä se toinenkin karvansa näyttää.
Saattaa olla ett vaan miettii teidän ongelmia, mutt
jos niitä ei suuremmin ole niin lopeta itse.
Löysässä hirressä on ikävä roikkua.
Kaksi kertaa tuon läpi käynyt.

Suhde on ohi. Pitäisi pelkästään teini-iän kokemusten pohjalta jo aikuisen ihmisen tajuta että mitään "harkintaa" tai "breikkiä" ei ole olemassakaan. Rakastunut nainen (sen enempää kuin mieskään) ei "harkitse" vaan haluaa maata rakkaudenkohteensa sylissä mahd. paljon.

Mikä perkule siinä on että 2000-luvulla pyöritellään vielä 1700-luvun tasoisia ajatuksia siitä että suhteet ovat jotain jumalallista. Jos rakkaus loppuu yksipuolisesti, suhde on OHI! Eikä ole mikään hyve tai lisäarvo yrittää kiistää sitä. Älä haaskaa elämääsi hyvä mies!

Siinä välissä on joku toinen mies joka sotkee nyt hänen päätään.Meilläkin on niitä viileitä kausia kun joku toinen yrittää langoille ja mä suostun hassuttelemaan välillä tekstiviesteillä.En muuten.Mutta olen silti halunnut jatkaa oman mieheni kanssa..välillä vaan tuntuu etten saa häneltä sitä henkistä huolenpitoa enkä enää nykyään edes sitä fyysistäkään-muutaku kerjäämällä.Kiusaus käy suureksi kun ulkopuoliset veis mennessään kun vaan suostuisi.Mutta en tiedä kuinka tämä ratkeaa.olen muuten onnellinen miehestäni ja meillä on ihana rauhallinen elämä yhdessä.On ihanaa tuntea olevansa haluttu ja osoitan sitä itsekin miehelleni, mutta kuinka kauan jaksan kun en saa vastakaikua?en tiedä-aika näyttää ja omalla painollaan asiat etenee suuntaan tai toiseen.välinpitämättömyys on tehokkain keino tappaa rakkaus.Olen sen joutunut sanomaan myös miehelleni.Joskus on suurinta luottamusta anta toisen olla omillaan-ja sitä olen arvostanut miehessänikin että se ei roiku mussa liikaa.Mulla on tilaa hengittää.Exäni hallitsi mua liikaa ja vahti koko ajan.Se oli epäluottamusta ja vuosien päästä kävikin ilmi että hän petti mua.Ei mikään välimatka voi erottaa kahta rakastavaista.JOs joku ihminen on tärkeä se voi olla vaikka maailman takana eikä se asia siitä muutu.Sä vaan roikut siinä tyypissä.Et uskalla päästää irti.Mä en alentuisi roikkumaan jos toinen haluaa välimatkaa.Anna sen tuntea ikävää ja kaipausta, se on ihan terveellistä tuntea.Se tulee sun luokse sit kun on valmis ( ja syö kädestäsi).Tai sit on löytänyt toisen vastauksen ja säästää sulta elämän.Voit keskittää voimasi uuteen naiseen.

(ex)-vaimosi on löytänyt parempaa tulevaisuuttaan ajatellen. Anna hänen mennä ja rakenna itse omaa elämääsi. Tää on hyvä neuvo eikä kannata yrittää vaikuttaa toisen tunteisiin taikka päätöksiin ainakaan painostamalla. Kaikkea hyvää elämääsi!

tiedän suhteen joka oli tuolla tavalla kolme vuotta ja sitten vain tuli halu palata puolison luokse.

Luultavasti sillä joku toinen kiikarissa tai sekoillut jonkun kanssa.

Siis seurustelette kuitenkin, asutte vain eri asunnoissa? Ei siinä pitäisi olla ongelmaa, monet seurustelee sillä tavalla. Monet tekee tietoisesti ratkaisun että pidetään omat asunnot ja silti ollan "pysyvästi" pari. yhdessä asuminen on vain järjestelykysymys, ja päätös jatkaa yhdessä on eri asia. Naisesi on ilmeisesti kuitenkin päättänyt jatkaa kanssasi, mutta haluaa vielä asunnon verran itsenäisyyttä ja omaa rauhaa. Eihän se ole paha. Anna ajan kulua, varmaan asia selkiytyy hänellekin ja hän jonain päivänä haluaa taas yhteistä asumistakinnkin.

mietippä miksi erositte, ja onko ne syyt nyt poistuneet. Voiko vaimosi luottaa siihen että jatko olisi erilaista kuin eroa edeltävä aika? On luonnollista että hän vielä epäröi, jos ei ole varma onko suhteenne muuttunut tai oletko sinä korjannut tapasi. Se varmistuu hänelle vasta ajan kuluessa.

Jos erillään pitää asua..Mitäs sitä sellaisesta tulee..Ei se ole kun ajan hukkaa..En alkas noin asumaan.!Ero vain..Niin minäkin erosin ja nopeesti..Onnea!! Eroville Rouville ja herroille!!

mutta yksi oli hyvä.
Nainen on sellanen apina jotta se irrottaa edellisestä oksasta vasta kun seuraavasta on kunnon ote.
Sinun kirjoittamaasi ##Itse olen pyrkinyt aina ollessamme yhdessä saamaan vaimoni olon mahdollisimman onnelliseksi, hieromalla, ruoanlaitolla yms. pikkuasioilla. Sekä olemalla oma itseni. ##
Tähän sanoisin jotta olet pehmo ja joku käyttää sua just niin kauan hyväkseen kuin sinä siedät.
Anna nyt sille kenkää ja lujaa....

Parisuhteella on tietyt kehitys vaiheet. Ensin symbioottinen vaihe, seuraavaksi erillistyminen ja sen jälkeen kumppanuus. Moni eroaa just tossa erillistymis vaiheessa, kun kaikkea ei tehdä enään yhdessä, alkaa itsenäisyyden vaihe. Jos tämän vaiheen saa käydyksi läpi alkaa kumppanuus vaihe. Halutaan elää toisen kanssa. Googleta parisuhde psykologia niin voit ehkä löytää jotain apua.

kuten sanoit , kaikki suhteet on erilaisia....on vaikea toisten neuvoa , mitä pitäisi tehdä....

kerrot mitä sinun pitäisi tehdä että vaimosi tulisi onnelliseksi? ja että tämä liitto on hänelle paras?

vastaus on helppo: tee itsesi onnelliseksi , mutta keinot miten sen teet, on vaikea....se on sinun itse tehtävä....siihen ei muut pysty....

Jutun aloittajan vaimolla toinen mies kierroksessa ja sekin varmaan varattu kun pitää aviomisetään varalla jos uusi suhde kuitenkin kariutuisi alkukiiman jälkeen .

Sitten voit katsella rauhassa itse mitä haluat tehdä, vaihdatko takaisin vanhaan joka on vitutuksesta vihreänä, vai pidätkö mielummin uudemman ja freshimmän. (Sanoisin että uusi on kuitenkin parempi, mutta itsehän päätät.)

Muuta on osaa sanoa, kuin että pidä huolta myös itsestäsi. Tsemppiä!

Ei kuule kannata jäädä rannalle
oottelee tässä näkyy olevan muutakin
juttua sun exä:llä et puhalla peli
poikki niin tulee sulle vähempi harmia nimimerkillä kokemusta on