Masennus on

toipunut ja ainoa tie on ollut remontti omissa ajatuksissa.

henkkoht kirjoitti:

toipunut ja ainoa tie on ollut remontti omissa ajatuksissa.

Kyllä masennukseen voi johtaa muutkin syyt kuin itsekeskeisyys ja omissa ajatuksissa pyöriminen. Minä sairastuin siihen tosi kovan burn-outin "jälkitautina" ja voin sanoa, että rankkaa on ollut. Masennuksen mukana tuli unettomuus, ruokahaluttomuus ja ahdistuneisuus. Koetapas joskus olla elämänmyönteinen ja iloinen, kun ensin olet vaikka vain viikon elänyt parin tunnin yöunilla ja vedellä. Toista tiedät! Kyllä masennuksesta eroon pääsee, mutta vuosia se vie ennenkuin taas on todella elämisen syrjässä kiinni ja uskaltaa luottaa huomiseen. Ne "julkkismasennukset", joista selvitään 7-päivää -lehden otsikolla ja kahden viikon sairaslomalla on sitten taas luku erikseen ja sen sairauden voisi nimetä vaikka julkisuudenkipeydeksi.

henkkoht kirjoitti:

toipunut ja ainoa tie on ollut remontti omissa ajatuksissa.

Jos ainoa tie on ollut remontti omissa ajatuksissasi, ei kyse ole ollut depressiosta.

Persoonallisuus voi toki vaikuttaa depression syntyyn, mutta turha luulla, että kaikki sairastuneet olisivat ujoja ja arkoja. Ainakaan itse en ole.

Oman sairastumiseni siemen on varmaankin alkoholistiperheessä varttuminen. Jo tällä perusteella alttiuteni sairastua on ollut korkea. Siitäkin huolimatta, että olen terveenä ollut optimisti.

Aloittajalle: en tiedä, minkä sortin depressio sinulla on ollut, mutta onnittelut siitä, että olet parantunut. Nyt kun olet terve ja sinulla on sitä positiivista energiaa, voisit käyttää osan siitä depression (erilaisiin) syntyhistorioihin ja syihin, ettei sinun ihan lonkalta tarvitse heittää sellaista "sontaa", kun nyt teit. Ole siis iloinen siitä, että olet terve. Toki olet tervetullut kertomaan myös oman paranemiskeinosi, mutta kannattaa huomioida myös tapa, jolla asian kerrot.

mutta kyllä olen parantunut sillä, että olen itse ja ihan itse, taitavan ammattiauttajan kanssa päässyt selville siitä, mikä sen huom. syvän masennuksen aikanaan aiheutti. Olen harkinnut itsemurhaa ja ties mitä, mutta selvisin tekemättä mitään kenellekään. Tai tein itselleni jotain, päätin etten aio enää siinä itsesäälissä kieriskellä vaan tein asialle jotain eli aloin parantua. Nämä ajatukset joita täällä aika rajulla kädellä nyt heitän, toimivat toivottavasti jollekin masennuksessa kieriskelevälle avuksi. Kukaan muu ei voi tehdä sinun masennuksellesi yhtään mitään kuin sinä itse. Se miten elät, on tietoinen valintasi tai alitajuntasi valinta. Huonot päätökset ja valinnat masentavat meitä. Tee siis itsellesi hyviä valintoja. Voit päättää sen, että menneisyytesi tulee ikuisesti vaikuttamaan tulevaan, jos niin haluat. Voit myös päättää, että se ei vaikuta ja ettet masennu enää pienistä tai suuremmista asioista. Elämä on valintoja. Ihmismieli voi muuttua. Mieti siis todella sitä, mitä hyödyt siitä että olet masentunut? Saat läheisten huomion? Ei tartte tehdä töitä? Voit huonosti päivittäin? Olet tosi surullinen ja voimaton? Itkettää ja mikään ei onnistu? Ymmärsin, että voin elää elämääni niin paljon laadukkaammin, kun en anna huonoille ajatuksille tilaa ja elä tunteella liikaa. Ajatusremontti on ollut itselleni tie hyvään elämään. En ole koskaan uskonut ihan sumutta lääketehtaiden tutkimuksiin masennuslääkkeistä jne, vaikka uskon kyllä että ne pahassa masennuksessa auttavat takas jaloille, kuten minutkin. Negatiivisesta kehästä puhuin jo. Ne ovat omat ajatuksesi jotka sinut masentavat. Näin se on. Voit päättää ajatella vastoinkäymisistäkin positiivisesti, tai negatiivisesti. Pitää löytää niitä asioita elämässä, jotka voi auttaa pääsemään negatiivisista ajatuksista eroon ja se on yllättävän helppoa. Voimia!

sanat kirjoitti:

mutta kyllä olen parantunut sillä, että olen itse ja ihan itse, taitavan ammattiauttajan kanssa päässyt selville siitä, mikä sen huom. syvän masennuksen aikanaan aiheutti. Olen harkinnut itsemurhaa ja ties mitä, mutta selvisin tekemättä mitään kenellekään. Tai tein itselleni jotain, päätin etten aio enää siinä itsesäälissä kieriskellä vaan tein asialle jotain eli aloin parantua. Nämä ajatukset joita täällä aika rajulla kädellä nyt heitän, toimivat toivottavasti jollekin masennuksessa kieriskelevälle avuksi. Kukaan muu ei voi tehdä sinun masennuksellesi yhtään mitään kuin sinä itse. Se miten elät, on tietoinen valintasi tai alitajuntasi valinta. Huonot päätökset ja valinnat masentavat meitä. Tee siis itsellesi hyviä valintoja. Voit päättää sen, että menneisyytesi tulee ikuisesti vaikuttamaan tulevaan, jos niin haluat. Voit myös päättää, että se ei vaikuta ja ettet masennu enää pienistä tai suuremmista asioista. Elämä on valintoja. Ihmismieli voi muuttua. Mieti siis todella sitä, mitä hyödyt siitä että olet masentunut? Saat läheisten huomion? Ei tartte tehdä töitä? Voit huonosti päivittäin? Olet tosi surullinen ja voimaton? Itkettää ja mikään ei onnistu? Ymmärsin, että voin elää elämääni niin paljon laadukkaammin, kun en anna huonoille ajatuksille tilaa ja elä tunteella liikaa. Ajatusremontti on ollut itselleni tie hyvään elämään. En ole koskaan uskonut ihan sumutta lääketehtaiden tutkimuksiin masennuslääkkeistä jne, vaikka uskon kyllä että ne pahassa masennuksessa auttavat takas jaloille, kuten minutkin. Negatiivisesta kehästä puhuin jo. Ne ovat omat ajatuksesi jotka sinut masentavat. Näin se on. Voit päättää ajatella vastoinkäymisistäkin positiivisesti, tai negatiivisesti. Pitää löytää niitä asioita elämässä, jotka voi auttaa pääsemään negatiivisista ajatuksista eroon ja se on yllättävän helppoa. Voimia!

Lue lisää

Masennus voi olla myös vain oire. Olen masentunut, mutta se ei ole diagoosiini, vaan oire. En pysty toipumaan muuttamalla ajatuksiani, sillä aivan liian kauan elämäni oli vain selviytymistä, sen miettimistä, miten voin jälleen kerran "pudota jaloilleni". Syynä oli sietämätön ympäristö, narsistiset ihmiset, hyväksikäyttö, unohtaminen, tunteiden häviäminen. Kymmeniä vuosia koetin ajatella positiivisesti. Kun pahin pahantekijäni (läheinen) siirtyi tästä ajasta iäisyyteen, ajattelin, että nyt lopulta alan päästä helpommalla. Eihän siinä niin käynyt, vaan juuri päinvastoin. Aloinkin upota, kun vihdoin saatoin päästää irti, päästä vähän helpommalla. Taidan vieläkin häilyä uppoamisen ja pinnalla räpiköimisen välillä. Masennuslääkkeistä on sen verran apua, että voin nukkua, mutta nukkuminenkaan ei tähän ikuiseen väsymykseen auta.

Kun tunteet ovat menneet, on yksi aika iso työkalu poissa. Nyt olen terapiassa ja vähitellen palautetaan sitä, mikä kadonnut on, mutta se on pitkä tie, eikä se tie ole kevyt kulkea. En pysty itse ajatuksiani muuttamaan. Koko elämäni on turhaa, ainoa syyni elää ovat lapset, jotka vielä tarvitsevat äitiään.

Varjolilja kirjoitti:

Masennus voi olla myös vain oire. Olen masentunut, mutta se ei ole diagoosiini, vaan oire. En pysty toipumaan muuttamalla ajatuksiani, sillä aivan liian kauan elämäni oli vain selviytymistä, sen miettimistä, miten voin jälleen kerran "pudota jaloilleni". Syynä oli sietämätön ympäristö, narsistiset ihmiset, hyväksikäyttö, unohtaminen, tunteiden häviäminen. Kymmeniä vuosia koetin ajatella positiivisesti. Kun pahin pahantekijäni (läheinen) siirtyi tästä ajasta iäisyyteen, ajattelin, että nyt lopulta alan päästä helpommalla. Eihän siinä niin käynyt, vaan juuri päinvastoin. Aloinkin upota, kun vihdoin saatoin päästää irti, päästä vähän helpommalla. Taidan vieläkin häilyä uppoamisen ja pinnalla räpiköimisen välillä. Masennuslääkkeistä on sen verran apua, että voin nukkua, mutta nukkuminenkaan ei tähän ikuiseen väsymykseen auta.

Kun tunteet ovat menneet, on yksi aika iso työkalu poissa. Nyt olen terapiassa ja vähitellen palautetaan sitä, mikä kadonnut on, mutta se on pitkä tie, eikä se tie ole kevyt kulkea. En pysty itse ajatuksiani muuttamaan. Koko elämäni on turhaa, ainoa syyni elää ovat lapset, jotka vielä tarvitsevat äitiään.

Lue lisää

sanoa, että olen pahoillani siitä mitä olet joutunut kestämään. Sinun itsetuntosi ja sisimpäsi on päästy rikkomaan. Toivoisin, että voisit uskoa siihen, että vaikka kuinka olisit rikkoontunut ja kovia kärsinyt, sinä voit elää normaalia elämää ja pystyä normaaliin parisuhteeseen kaiken kokemasi jälkeen. Sinun rajasi on rikottu, mutta vain koska sinä olet itse antanut niin käydä. Kadotit voimasi taistelussa, yritit turhaan positiivisuudella eteenpäin. Nyt tilanne on toinen. Lastesi takia toivon, että löydät jotain muutakin tässä elämässä jonka eteen taistella. Tämä on sinun elämäsi, sinun elämäntarinasi. Voit oppia taas tuntemaan ja on se pitkä tie ja masennuksesta paraneminen on pitkä tie. Ei se tapahdu ihan hetkessä, mutta ei myöskään ennen kuin ihminen ITSE sanoo ne tärkeät sanat. Myöntää olevansa masentunut ja ymmärtää, että hän itse on siitä vastuussa (ellei nyt ole joku perinnöllinen juttu kyseessä) ja ihminen itse saa sen aikaan. Mitä menettäisit, jos alkaisit tuntea taas? Jos päättäisit uskaltaa olla taas haavoittuvainen? Sekin on osittain päätös jonka voit tehdä. Sinä voit itse muuttaa ajatusmalliasi, ehkä terapeutin avulla tai ilman. Mutta terapeutin pitää olla rehellinen ja suora, jos se on jotain muuta niin et ehkä parane. Minulle tehosivat suorat sanat.
Kirjoituksessasi näkyy tuo negatiivinen ajatusmalli.."En pysty itse ajatuksiani muuttamaan. Koko elämäni on turhaa, ainoa syyni elää ovat lapset, jotka vielä tarvitsevat äitiään." Jos ajattelet elämääsi lastesi kautta sen sijaan että elät omaasi, ei paranemisesi ole kovin nopeaa. Entä jos ajattelisit sen sijaan näin "olen saanut elämässä niin paljon aikaiseksi. Ihanat lapset, jotka rakastaa minua kaikkine heikkouksineni ja virheineni. Haluan tehdä kaikkeni että heillä ja minulla on hyvä olla"? Olisiko se todenmukaista? Minulla ei ole lapsia, joten olisin enemmän kuin onnellinen jos minulla niitä olisi.

sanat kirjoitti:

mutta kyllä olen parantunut sillä, että olen itse ja ihan itse, taitavan ammattiauttajan kanssa päässyt selville siitä, mikä sen huom. syvän masennuksen aikanaan aiheutti. Olen harkinnut itsemurhaa ja ties mitä, mutta selvisin tekemättä mitään kenellekään. Tai tein itselleni jotain, päätin etten aio enää siinä itsesäälissä kieriskellä vaan tein asialle jotain eli aloin parantua. Nämä ajatukset joita täällä aika rajulla kädellä nyt heitän, toimivat toivottavasti jollekin masennuksessa kieriskelevälle avuksi. Kukaan muu ei voi tehdä sinun masennuksellesi yhtään mitään kuin sinä itse. Se miten elät, on tietoinen valintasi tai alitajuntasi valinta. Huonot päätökset ja valinnat masentavat meitä. Tee siis itsellesi hyviä valintoja. Voit päättää sen, että menneisyytesi tulee ikuisesti vaikuttamaan tulevaan, jos niin haluat. Voit myös päättää, että se ei vaikuta ja ettet masennu enää pienistä tai suuremmista asioista. Elämä on valintoja. Ihmismieli voi muuttua. Mieti siis todella sitä, mitä hyödyt siitä että olet masentunut? Saat läheisten huomion? Ei tartte tehdä töitä? Voit huonosti päivittäin? Olet tosi surullinen ja voimaton? Itkettää ja mikään ei onnistu? Ymmärsin, että voin elää elämääni niin paljon laadukkaammin, kun en anna huonoille ajatuksille tilaa ja elä tunteella liikaa. Ajatusremontti on ollut itselleni tie hyvään elämään. En ole koskaan uskonut ihan sumutta lääketehtaiden tutkimuksiin masennuslääkkeistä jne, vaikka uskon kyllä että ne pahassa masennuksessa auttavat takas jaloille, kuten minutkin. Negatiivisesta kehästä puhuin jo. Ne ovat omat ajatuksesi jotka sinut masentavat. Näin se on. Voit päättää ajatella vastoinkäymisistäkin positiivisesti, tai negatiivisesti. Pitää löytää niitä asioita elämässä, jotka voi auttaa pääsemään negatiivisista ajatuksista eroon ja se on yllättävän helppoa. Voimia!

Lue lisää

Ensinnäkin: tuhannet onnittelut sulle että olet saanut elämäsi mallilleen! Olen iloinen puolestasi!

Mä olen parhaillaan yrittänyt etsiä sellaista tapaa elää, että pysyisin pinnalla. Se on vielä jatkuvaa taistelua. Mutta olen päässyt jo pitkälle: en harkitse enää itsemurhaa. Siitä on tietysti vielä matkaa jatkuvaan hyvinvointiin... En jaksa enää oikein uskoa, että sellainen olisi minulle edes mahdollista, mutta olen todella kiitollinen siitä, etten halua kuolla. Minusta se on jo niin paljon. Yritin itsaria jo 14-vuotiaana ja vakava masennus alkoi... en edes muista miten nuorena.

Olen samaa mieltä kanssasi, että itse on tehtävä työtä hyvinvointinsa eteen. Mutta mä en vain voi voida jatkuvasti hyvin ja joskus tuntuu niin sairaan pahalta vaikkei siihen oikein tiedä syytäkään. Se on kausittaista.

En ole tosi surullinen päivittäin, teen työtä (saan itse valita työajat ja tahdin, sopii mulle loistavasti, sillä jos joskus tulee päivä, jolloin en todellakaan jaksa, en tee mitään).

Enkä halua kerjätä huomiota, sillä mitä masentuneempi olen, sitä enemmän välttelen ihmisten seuraa. En halua imeä toisten energiaa, vaan haluan antaa toisille silloin kun mulla on jotain annettavaa.

sanat kirjoitti:

mutta kyllä olen parantunut sillä, että olen itse ja ihan itse, taitavan ammattiauttajan kanssa päässyt selville siitä, mikä sen huom. syvän masennuksen aikanaan aiheutti. Olen harkinnut itsemurhaa ja ties mitä, mutta selvisin tekemättä mitään kenellekään. Tai tein itselleni jotain, päätin etten aio enää siinä itsesäälissä kieriskellä vaan tein asialle jotain eli aloin parantua. Nämä ajatukset joita täällä aika rajulla kädellä nyt heitän, toimivat toivottavasti jollekin masennuksessa kieriskelevälle avuksi. Kukaan muu ei voi tehdä sinun masennuksellesi yhtään mitään kuin sinä itse. Se miten elät, on tietoinen valintasi tai alitajuntasi valinta. Huonot päätökset ja valinnat masentavat meitä. Tee siis itsellesi hyviä valintoja. Voit päättää sen, että menneisyytesi tulee ikuisesti vaikuttamaan tulevaan, jos niin haluat. Voit myös päättää, että se ei vaikuta ja ettet masennu enää pienistä tai suuremmista asioista. Elämä on valintoja. Ihmismieli voi muuttua. Mieti siis todella sitä, mitä hyödyt siitä että olet masentunut? Saat läheisten huomion? Ei tartte tehdä töitä? Voit huonosti päivittäin? Olet tosi surullinen ja voimaton? Itkettää ja mikään ei onnistu? Ymmärsin, että voin elää elämääni niin paljon laadukkaammin, kun en anna huonoille ajatuksille tilaa ja elä tunteella liikaa. Ajatusremontti on ollut itselleni tie hyvään elämään. En ole koskaan uskonut ihan sumutta lääketehtaiden tutkimuksiin masennuslääkkeistä jne, vaikka uskon kyllä että ne pahassa masennuksessa auttavat takas jaloille, kuten minutkin. Negatiivisesta kehästä puhuin jo. Ne ovat omat ajatuksesi jotka sinut masentavat. Näin se on. Voit päättää ajatella vastoinkäymisistäkin positiivisesti, tai negatiivisesti. Pitää löytää niitä asioita elämässä, jotka voi auttaa pääsemään negatiivisista ajatuksista eroon ja se on yllättävän helppoa. Voimia!

Lue lisää

Täällä fiksut ajatukset saavat yleensä mollausruuhkan aikaiseksi, koska ihmiset haluavat jatkaa itsesäälissä rypeämistä, sen sijaan että itse tekisivät jotain asioilleen.

Olet ajatuksinesi ihan oikeassa, täytyy itsekin osallistua paranemiseen, tarttua asioihin, miettiä niitä, eikä jäädä vain vollottamaan omaa surkeuttaan !

10 pistettä sinulle ajatuksistasi ja te muut, ottakaa oppia !!!

oikeassa ! kirjoitti:

Täällä fiksut ajatukset saavat yleensä mollausruuhkan aikaiseksi, koska ihmiset haluavat jatkaa itsesäälissä rypeämistä, sen sijaan että itse tekisivät jotain asioilleen.

Olet ajatuksinesi ihan oikeassa, täytyy itsekin osallistua paranemiseen, tarttua asioihin, miettiä niitä, eikä jäädä vain vollottamaan omaa surkeuttaan !

10 pistettä sinulle ajatuksistasi ja te muut, ottakaa oppia !!!

Lue lisää

Tekstiryöppy syntyy ihan vain siitä, että masentuneet tuntevat turhaan itsensä syylliseksi jo ilman tällaisia provosoivia tekstejäkin, joten eikö ole ensiaskel taistella omaa syyllisyyden tuntoa vastaan? Masentunut ihminen ei mahda itse mitään sairaudelleen. Kovia jos on kokenut ja viattomana ollut sivustaseuraajana niin vieritäppä vaan helvetti syyt itse sairastuneen niskoille, joka ehkä juuri on pohtinut elämää monelta eri kantilta enemmän kuin sinä.

vaikuttaa mitä kohdalle sattuu. Mutta siihen voit vaikuttaa miten asiaan suhtaudut! Vaikka kuka tekisi mitä, niin yhä sinä vastaat siitä itse miten annat sen itseesi vaikuttaa. Toki on vaikeaa yrittää pysyä vahvana jos vuosikausia joku yrittää manipuloida tai käyttää väkivaltaa tms. Siltikin, voit syyttää vain itseäsi siitä jos annat jonkun tehdä näin itsellesi. Siksi se on monesti ihan oman pään sisällä jos masentuu. On tehtävä asialle jotain eli katkaistava ne huonot suhteet ja ajoissa ettei käy niin että kun nuora katkeaa olet hukassa. On myös niin että saatat tarvita ammattiapua saadaksesi voimasi takaisin, mutta sinä saat ne takaisin kun oikein kovasti päätät. Olen elävä esimerkki siitä että toivoa ei saa menettää. Voimia tiukkaan taisteluun

lapsen masennuksen näin?

on mielestään ratkaissut masennuksen syyt ja synnyt, ja keksinyt siihen vieläpä hoidonkin. Jos näin on, hänelle kuuluu ehdottomasti vähintään lääketieteen Nobel.

Ehdotan, että hän perustaa oman praktiikan, jolloin hänen hoitoonsa voivat hakeutua kaikki ne, jotka hänen teeseillään uskovat parantuvansa. Näitä gurujahan tulee ja menee, ja jos joku uskolla paranee, hyvä hänelle.

Muita pyydän olemaan masentumatta lisää hänen mielipiteistään. Yhtä vain ihmettelen: miksi hänellä oli tarve tällaisen ketjun aloittamiseen?
Toivon, ettei kukaan kuitenkaan ajaudu syvemmälle masennukseen moisesta syyllistämispropagandasta. Tai että kukaan masennuksen vuoksi itsemurhan tehneen omainen sattuisi tuota lukemaan.

herramunjee kirjoitti:

on mielestään ratkaissut masennuksen syyt ja synnyt, ja keksinyt siihen vieläpä hoidonkin. Jos näin on, hänelle kuuluu ehdottomasti vähintään lääketieteen Nobel.

Ehdotan, että hän perustaa oman praktiikan, jolloin hänen hoitoonsa voivat hakeutua kaikki ne, jotka hänen teeseillään uskovat parantuvansa. Näitä gurujahan tulee ja menee, ja jos joku uskolla paranee, hyvä hänelle.

Muita pyydän olemaan masentumatta lisää hänen mielipiteistään. Yhtä vain ihmettelen: miksi hänellä oli tarve tällaisen ketjun aloittamiseen?
Toivon, ettei kukaan kuitenkaan ajaudu syvemmälle masennukseen moisesta syyllistämispropagandasta. Tai että kukaan masennuksen vuoksi itsemurhan tehneen omainen sattuisi tuota lukemaan.

Lue lisää

Aloitusviestissä ei ollut mitään omaperäistä, vaan siihen oli koottu kaikki fraasit, joita on hoettu vuosikausia. Onhan se tuokin yksi keino saada huomiota. Autuaita ovat yksinkertaiset. Ei pahoiteta mieltämme heidän vuokseen.

herramunjee kirjoitti:

on mielestään ratkaissut masennuksen syyt ja synnyt, ja keksinyt siihen vieläpä hoidonkin. Jos näin on, hänelle kuuluu ehdottomasti vähintään lääketieteen Nobel.

Ehdotan, että hän perustaa oman praktiikan, jolloin hänen hoitoonsa voivat hakeutua kaikki ne, jotka hänen teeseillään uskovat parantuvansa. Näitä gurujahan tulee ja menee, ja jos joku uskolla paranee, hyvä hänelle.

Muita pyydän olemaan masentumatta lisää hänen mielipiteistään. Yhtä vain ihmettelen: miksi hänellä oli tarve tällaisen ketjun aloittamiseen?
Toivon, ettei kukaan kuitenkaan ajaudu syvemmälle masennukseen moisesta syyllistämispropagandasta. Tai että kukaan masennuksen vuoksi itsemurhan tehneen omainen sattuisi tuota lukemaan.

Lue lisää

Ketjun aloittaja tietää mistä puhuu. Miettikääpäs itse miksi kyseisiä praktiikoita ei ole paljon missään, ainakaan läntisissä kulttuureissa, kun iso osa vastauksista on näin kiivaita, vastustavia tekstejä?!? Mikä teissä puollustajissa aktivoituu kun haluatte niin kovasti siirtää vastuun pois itsestänne?

Ketään ei syyllistetä jolleivat he itse syylistä. On vaan niin helppoa ajatella että ongelmat johtuvat ulkoisista syistä, silloin ei tarvitse kyseenalaistaa omaa maailmankatsomustaan ja omia elämäntapojaan. Sitä sanotaan ego-sentriseksi maailmankatsomukseksi. Ja jos haluaa rypeä diagnoosien suossa ja popsia lääkkeitä ja sun muuta, niin sitähän tässä yhteiskunnassa saa. Siihen suurin osa lääkäreistä on koulutettu ja vielä pitkään koulutetaan. "Jokaiselle tarpeen mukaan".

Nyt jos mietitään nykyisen yhteiskuntamme tilaa keskimäärin, ei täällä monikaan pysty todella ottamaan vastuuta omasta tavastaan kohdata maailma. Ei monikaan halua em. praktiikoihin, joissa kukaan toinen ei auta sinua, ainoastaan kannustaa (hellästi tai jämäkästi) omaan vastuunkantoon.

Toivottavasti nämä kirjoitukset innostavat mas./ahd. ihmisiä etsimään vastausta sisältään. Itsekkin vahvasti masennusta elämäni aikana kokenut.

Matkalle luettavaksi vaikka Eckhart Tolle: Läsnäolon voima

fraaseja kirjoitti:

Aloitusviestissä ei ollut mitään omaperäistä, vaan siihen oli koottu kaikki fraasit, joita on hoettu vuosikausia. Onhan se tuokin yksi keino saada huomiota. Autuaita ovat yksinkertaiset. Ei pahoiteta mieltämme heidän vuokseen.

Lue lisää

mutta täällä itsesäälissä itkuavääntävät eivät kestä sitä, että jollakin järki pelaa ! Heidän pitää saada märehtiä ja olla onnettomia ja syyttää muita ja maailmaa omista ongelmistaan.
Eivät halua ottaa vastuuta omasta elämästään.

niin se vaan on kirjoitti:

Ketjun aloittaja tietää mistä puhuu. Miettikääpäs itse miksi kyseisiä praktiikoita ei ole paljon missään, ainakaan läntisissä kulttuureissa, kun iso osa vastauksista on näin kiivaita, vastustavia tekstejä?!? Mikä teissä puollustajissa aktivoituu kun haluatte niin kovasti siirtää vastuun pois itsestänne?

Ketään ei syyllistetä jolleivat he itse syylistä. On vaan niin helppoa ajatella että ongelmat johtuvat ulkoisista syistä, silloin ei tarvitse kyseenalaistaa omaa maailmankatsomustaan ja omia elämäntapojaan. Sitä sanotaan ego-sentriseksi maailmankatsomukseksi. Ja jos haluaa rypeä diagnoosien suossa ja popsia lääkkeitä ja sun muuta, niin sitähän tässä yhteiskunnassa saa. Siihen suurin osa lääkäreistä on koulutettu ja vielä pitkään koulutetaan. "Jokaiselle tarpeen mukaan".

Nyt jos mietitään nykyisen yhteiskuntamme tilaa keskimäärin, ei täällä monikaan pysty todella ottamaan vastuuta omasta tavastaan kohdata maailma. Ei monikaan halua em. praktiikoihin, joissa kukaan toinen ei auta sinua, ainoastaan kannustaa (hellästi tai jämäkästi) omaan vastuunkantoon.

Toivottavasti nämä kirjoitukset innostavat mas./ahd. ihmisiä etsimään vastausta sisältään. Itsekkin vahvasti masennusta elämäni aikana kokenut.

Matkalle luettavaksi vaikka Eckhart Tolle: Läsnäolon voima

Lue lisää

Kirjoitit, että totuus on kipeä. Yleensä näin on. Tässä tapauksessa "totuudeksi" kutsutaan sen verran yksisilmäistä totuutta, ettei ihmekään, jos jengi heittää tiukkoja kommentteja takaisin. Jotain rajaa sentään.

mutta mutta mutta kirjoitti:

mutta täällä itsesäälissä itkuavääntävät eivät kestä sitä, että jollakin järki pelaa ! Heidän pitää saada märehtiä ja olla onnettomia ja syyttää muita ja maailmaa omista ongelmistaan.
Eivät halua ottaa vastuuta omasta elämästään.

Lue lisää

Entä jos masentuneet ihmiset ovatkin valaistuneita tästä maailmasta ja näkevät todella miten sikamaisia monet ihmiset osaavat olla? Esimerkiksi juuri sinunkaltaiset jotka sortavat heikoimpia, vaikka ihmisten tulisi pitää yllä veljeyttä. Tämäkin vain sen vuoksi, ettet mahtanut synnynnäiselle ulkomuodollesi yhtään mitään. Et saanut valita naamavärkkiäsi sieltä fiksujen ihmisten mallikatalogista, jotka tänäpäivänä nujertavat ns. "epänormaaleja". Tämähän on sitä suurta viisautta.

P.S. Monet masentuvat liiasta vastuusta elämässään.
Eihän tälle tesktille oikein voi kun itkeä säälistä. :') Ei näin tietämättömiä enää voi löytää muuta kuin pumpulista.
Onnea avarakatseiselle tulevaisuudellesi!

niin se vaan on kirjoitti:

Ketjun aloittaja tietää mistä puhuu. Miettikääpäs itse miksi kyseisiä praktiikoita ei ole paljon missään, ainakaan läntisissä kulttuureissa, kun iso osa vastauksista on näin kiivaita, vastustavia tekstejä?!? Mikä teissä puollustajissa aktivoituu kun haluatte niin kovasti siirtää vastuun pois itsestänne?

Ketään ei syyllistetä jolleivat he itse syylistä. On vaan niin helppoa ajatella että ongelmat johtuvat ulkoisista syistä, silloin ei tarvitse kyseenalaistaa omaa maailmankatsomustaan ja omia elämäntapojaan. Sitä sanotaan ego-sentriseksi maailmankatsomukseksi. Ja jos haluaa rypeä diagnoosien suossa ja popsia lääkkeitä ja sun muuta, niin sitähän tässä yhteiskunnassa saa. Siihen suurin osa lääkäreistä on koulutettu ja vielä pitkään koulutetaan. "Jokaiselle tarpeen mukaan".

Nyt jos mietitään nykyisen yhteiskuntamme tilaa keskimäärin, ei täällä monikaan pysty todella ottamaan vastuuta omasta tavastaan kohdata maailma. Ei monikaan halua em. praktiikoihin, joissa kukaan toinen ei auta sinua, ainoastaan kannustaa (hellästi tai jämäkästi) omaan vastuunkantoon.

Toivottavasti nämä kirjoitukset innostavat mas./ahd. ihmisiä etsimään vastausta sisältään. Itsekkin vahvasti masennusta elämäni aikana kokenut.

Matkalle luettavaksi vaikka Eckhart Tolle: Läsnäolon voima

Lue lisää

Läntisissä kulttuureissa? Oletkohan nyt aivan pihalla?

Mielenterveydelliset ongelmat eivät johdu maailmankatsomuksellisista syistä (kuinka monta kertaa pitää vielä tolkuttaa?), jos johtuisivat, esimerkiksi äärimuslimit olisivat jo ajat sitten joutuneet hoitoon. KAS KAPPAS! Ehkä tästä löytyikin sinulle ajatuksen juurta; esimerkiksi kaukoidän maissa ei ole tämänkaltaisia "praktiikoita" (vai miksi hitoksi niitä haluatkin nimittää) juuri heidän sivistystasonsa/maailmankatsomuksen/kehittymättömyyden johdosta. Eiväthän nämä raukat tuskin edes tunne ihmisen anatomiaa vielä.

Ja voi kun tuo ihana klisee: "Vastaus löytyy sisältäsi!" - pitäisikin edes hitusen paikkansa. :D Mikä vastaus minun tulisi löytää? Tarkoitus elämälle?

Mistä näitä ääliöitä löytyy?

Ja olet tuonut sen julki. Entä sitten?

Minua lohduttaa kovasti sanasi ja asenteesi, juuri tällaisiin ihmisiin masentuneet törmäävät ja juuri siksi hoito on sitä mitä se tässä maassa on.

Minä sairastuin 9-vuotiaana. Äitini oli kuten sinä ja käski vain ryhdistäytyä. 19-vuotiaana älysin itse hakea apua ja nyt 37-vuotiaana olen ollut jo vuosia eläkkeellä vaikean, toistuvan masennuksen takia (vain ja ainoastaan siksi, että en saanut apua ajoissa, kiitos sinunkaltaisen äitini - persoonani kasvoi lopullisesti vinoon). Itsemurhayrityksiä ei kukaan enää pysty laskemaan. Jos nyt kerrot minulle, että kaiken takana (vai kaapin takana?) on vain minun negatiivinen ajatusmaailmani, niin halleluja!!! Minähän siis vain muutan ajatusmaailmaani ja PARANNUN, 37 vuoden jälkeen joku kertoo miten tämä painajainen saadaan päättymään. Missä SINÄ olit silloin, kun minä sairastuin? Voisinko kenties tulla SINUN luoksesi saamaan positiivista terapiaa? Kerro toki kuka olet, Nobel odottaa sinua ja muutama satatuhatta suomalaista "pöpiä".

ps. ihan näin kaapin takaa; sinulla ei ole hajuakaan koko sairaudesta. Jos SINÄ vähän masennuit ja sait asiantuntevan vinkin lääkäriltä "ajattele positiivisesti", niin ilmeisesti et ollut sairas alkuunkaan. Ehkä sinua vaan laiskotti ja halusit jonkun huomiota???

Minua tällaiset viestit vituttaa ja surettaa, jostain syystä juuri tällaiset hyypiöt kailottavat asiaansa turpa suorana ja seurauksena on hoidon supistaminen koko maassa. Saatko jotain nautintoa siitä, että parjaat jo muutenkin kärsiviä ihmisiä? Oletko narsisti?

mielipide masennuksesta kirjoitti:

Ja olet tuonut sen julki. Entä sitten?

Minua lohduttaa kovasti sanasi ja asenteesi, juuri tällaisiin ihmisiin masentuneet törmäävät ja juuri siksi hoito on sitä mitä se tässä maassa on.

Minä sairastuin 9-vuotiaana. Äitini oli kuten sinä ja käski vain ryhdistäytyä. 19-vuotiaana älysin itse hakea apua ja nyt 37-vuotiaana olen ollut jo vuosia eläkkeellä vaikean, toistuvan masennuksen takia (vain ja ainoastaan siksi, että en saanut apua ajoissa, kiitos sinunkaltaisen äitini - persoonani kasvoi lopullisesti vinoon). Itsemurhayrityksiä ei kukaan enää pysty laskemaan. Jos nyt kerrot minulle, että kaiken takana (vai kaapin takana?) on vain minun negatiivinen ajatusmaailmani, niin halleluja!!! Minähän siis vain muutan ajatusmaailmaani ja PARANNUN, 37 vuoden jälkeen joku kertoo miten tämä painajainen saadaan päättymään. Missä SINÄ olit silloin, kun minä sairastuin? Voisinko kenties tulla SINUN luoksesi saamaan positiivista terapiaa? Kerro toki kuka olet, Nobel odottaa sinua ja muutama satatuhatta suomalaista "pöpiä".

ps. ihan näin kaapin takaa; sinulla ei ole hajuakaan koko sairaudesta. Jos SINÄ vähän masennuit ja sait asiantuntevan vinkin lääkäriltä "ajattele positiivisesti", niin ilmeisesti et ollut sairas alkuunkaan. Ehkä sinua vaan laiskotti ja halusit jonkun huomiota???

Minua tällaiset viestit vituttaa ja surettaa, jostain syystä juuri tällaiset hyypiöt kailottavat asiaansa turpa suorana ja seurauksena on hoidon supistaminen koko maassa. Saatko jotain nautintoa siitä, että parjaat jo muutenkin kärsiviä ihmisiä? Oletko narsisti?

Lue lisää

enkä isäsi. Aika vaikea sanoa, millainen äitisi on sinua kohtaan ollut. Jos ei ollut ollut itse masentunut tai siitä toipunut, niin ei varmasti tiennyt mistä puhui. Jos näin oli, niin erona äitisi ja minun välillä on ainakin se, että minä todella olen diagnosoitu vakavasta masennuksesta aikanaan, ja siitä lueteltujen muutosten kautta parantunut. Ehkä sinun pitää itse miettiä sitä haluatko lopun ikääsi velloa siinä masennuksessa vai et. Tuolla asenteella paraneminen ei ainakaan onnistu. Eikä se onnistu, ennen kuin sanot itse ne maagiset lauseet ja sanat. Mikä se sinut sitten sai 9vuotiaana masentumaan? Onko teillä suvussa masennusta?

sinun äitisi kirjoitti:

enkä isäsi. Aika vaikea sanoa, millainen äitisi on sinua kohtaan ollut. Jos ei ollut ollut itse masentunut tai siitä toipunut, niin ei varmasti tiennyt mistä puhui. Jos näin oli, niin erona äitisi ja minun välillä on ainakin se, että minä todella olen diagnosoitu vakavasta masennuksesta aikanaan, ja siitä lueteltujen muutosten kautta parantunut. Ehkä sinun pitää itse miettiä sitä haluatko lopun ikääsi velloa siinä masennuksessa vai et. Tuolla asenteella paraneminen ei ainakaan onnistu. Eikä se onnistu, ennen kuin sanot itse ne maagiset lauseet ja sanat. Mikä se sinut sitten sai 9vuotiaana masentumaan? Onko teillä suvussa masennusta?

Lue lisää

Vaikuttaa pahasti siltä, että oletkin jonkinasteinen trollailija.

Masennuspalstalla trollailu ei kyllä ole ihan täysipäisen touhua.

sinun äitisi kirjoitti:

enkä isäsi. Aika vaikea sanoa, millainen äitisi on sinua kohtaan ollut. Jos ei ollut ollut itse masentunut tai siitä toipunut, niin ei varmasti tiennyt mistä puhui. Jos näin oli, niin erona äitisi ja minun välillä on ainakin se, että minä todella olen diagnosoitu vakavasta masennuksesta aikanaan, ja siitä lueteltujen muutosten kautta parantunut. Ehkä sinun pitää itse miettiä sitä haluatko lopun ikääsi velloa siinä masennuksessa vai et. Tuolla asenteella paraneminen ei ainakaan onnistu. Eikä se onnistu, ennen kuin sanot itse ne maagiset lauseet ja sanat. Mikä se sinut sitten sai 9vuotiaana masentumaan? Onko teillä suvussa masennusta?

Lue lisää

Koko sana masennus on sinulle kuvainnollinen. Tekstisi paljastaa sen niin paistavasti, esimerkiksi tämä kohta -> "Ehkä sinun pitää itse miettiä sitä haluatko lopun ikääsi velloa siinä masennuksessa vai et. Tuolla asenteella paraneminen ei ainakaan onnistu. Eikä se onnistu, ennen kuin sanot itse ne maagiset lauseet ja sanat."

- Masennuksessa ei ole kyse omista valinnoista. Kun sairaus iskee sinuun, se myös iskee ja lujaa. Siinä pisteessä sinun valinnoillasi ei enää ole hittoakaan merkitystä, joten yritä vain itsemurhan partaalla vaihtaa ajatuksiasi positiivisempaan suuntaan kuin ensisijainen apu olisi kriisiapu.
Masennus ei ole asenne, masennus johtuu aivojen biokemiallisista muutoksista. Miten meinasit korjata ainevajauksia ajattelutavoilla?
Jos masennukseen olisi maagiset sanat niin HIPHEI olisin jo aikoja sitten parantunut.

Huh huh kirjoitti:

Vaikuttaa pahasti siltä, että oletkin jonkinasteinen trollailija.

Masennuspalstalla trollailu ei kyllä ole ihan täysipäisen touhua.

tieto, että sinun kaltaisesi valopäät kasvattavat juuri näitä masentuneita lapsia maailmaan. Ja jos sinusta riippuu, niin hoitoa ei tipu - ammutaan vain Jokelassa ja Kauhajoella, räjäytetään Myyrmannissa ja ammutaan vaikka vielä perhe Oulussa. Sinulta ei myötätuntoa heru, ei ja ei. Ja juuri siksi tässä tilanteessa ollaan, sinun kaltaiset perslävet kun saavat aina tahtonsa lapsenomaisella kiukuttelulla läpi.

Minulla on setä terveyskeskuksen vuodeosastolla ollut jo 3 vuotta jalkojen amputoinnin vuoksi. On syönyt rasvaa ja sokeria ja diabetes vienyt jalat. Tuletko paasaamaan myös hänelle vääristä elämäntavoista - maksaa meinaan maltaita hänen hoitonsa ja makuuttamisensa julkisessa hoitopaikassa.

Kai sentään olet ehdolla vaaleissa - luoja varjelkoon sitä kuntaa, joka sinut valtuuttaa paskaa päästelemään. Ja ne sairaat kunnassasi, toivottavasti adoptiotoiminta laajennetaan myös sairaisiin orpojen kakaroiden lisäksi - kuntasi tarvitsee sitä (siis tai ne kuvitellut sairaat, itse itsensä sairaaksi tekevät ihmisparat - siis ne, jotka eivät vielä ole tavanneet sinua mielipiteinesi - ONNEKSI!!!)

Siellä missä sinä (valitettavasti) vaikutat on varmasti sairaala (iso, iso laitos, jossa valkeat ovet ja piipaa autot ajelee vauhdilla ohi, taksillakin voi päästä jos eivät ole tehneet itseään sairaiksi, ressukat - sitäkin tapahtuu...) Voisit mennä sisäänmenoaulaan kertomaan tyhmille, itse itsensä sairastuttamille ihmisille kertomaan miten kaikki ongelmat hoidetaan, kun vaan ajatellaan SINUN tavallasi. Ilmoita ihmeessä koska teet tämän ihmeen, tulen varmasti paikalle ja otan ISON kameran mukaan ja kuvaan sinua elämänarvoisessasi työssäsi, ja ennen kaikkea haluan kuvata sinut, kun saat kunnolla turpiisi oikeasti sairailta ihmisiltä.

Miltä kuulostaa, tehdäänkä treffit vaikka hyksin portille tänään klo 16. Tehdään ihmisistä terveitä kertaheitolla, turhia valittajia kun ovat perkeleet.

Ja se miksi minä 9-vuotiaana sairastuin ei vittuakaan kuulu sinulle, vaikka epäilemättä parantaisit minut silmänräpäyksessä.

Mene ja kasva aikuiseksi teini. Äläkä lauo mielipiteitä asioista, joista sinulla selvästikään ei ole tietoa! Tietääkö äitisi, että kirjoittelet täällä pervoja mielipiteitäsi? Kannattaisi ehkä kertoa, saisit vaikka selkääsi (itse kun olet ansainnut sen...)

Oot kyllä naurettava! Toivottavasti älyät nauraa peilikuvallesi, on varmasti naurettavaa nähtävää..

mutta sinua varmasti lohduttaa kirjoitti:

tieto, että sinun kaltaisesi valopäät kasvattavat juuri näitä masentuneita lapsia maailmaan. Ja jos sinusta riippuu, niin hoitoa ei tipu - ammutaan vain Jokelassa ja Kauhajoella, räjäytetään Myyrmannissa ja ammutaan vaikka vielä perhe Oulussa. Sinulta ei myötätuntoa heru, ei ja ei. Ja juuri siksi tässä tilanteessa ollaan, sinun kaltaiset perslävet kun saavat aina tahtonsa lapsenomaisella kiukuttelulla läpi.

Minulla on setä terveyskeskuksen vuodeosastolla ollut jo 3 vuotta jalkojen amputoinnin vuoksi. On syönyt rasvaa ja sokeria ja diabetes vienyt jalat. Tuletko paasaamaan myös hänelle vääristä elämäntavoista - maksaa meinaan maltaita hänen hoitonsa ja makuuttamisensa julkisessa hoitopaikassa.

Kai sentään olet ehdolla vaaleissa - luoja varjelkoon sitä kuntaa, joka sinut valtuuttaa paskaa päästelemään. Ja ne sairaat kunnassasi, toivottavasti adoptiotoiminta laajennetaan myös sairaisiin orpojen kakaroiden lisäksi - kuntasi tarvitsee sitä (siis tai ne kuvitellut sairaat, itse itsensä sairaaksi tekevät ihmisparat - siis ne, jotka eivät vielä ole tavanneet sinua mielipiteinesi - ONNEKSI!!!)

Siellä missä sinä (valitettavasti) vaikutat on varmasti sairaala (iso, iso laitos, jossa valkeat ovet ja piipaa autot ajelee vauhdilla ohi, taksillakin voi päästä jos eivät ole tehneet itseään sairaiksi, ressukat - sitäkin tapahtuu...) Voisit mennä sisäänmenoaulaan kertomaan tyhmille, itse itsensä sairastuttamille ihmisille kertomaan miten kaikki ongelmat hoidetaan, kun vaan ajatellaan SINUN tavallasi. Ilmoita ihmeessä koska teet tämän ihmeen, tulen varmasti paikalle ja otan ISON kameran mukaan ja kuvaan sinua elämänarvoisessasi työssäsi, ja ennen kaikkea haluan kuvata sinut, kun saat kunnolla turpiisi oikeasti sairailta ihmisiltä.

Miltä kuulostaa, tehdäänkä treffit vaikka hyksin portille tänään klo 16. Tehdään ihmisistä terveitä kertaheitolla, turhia valittajia kun ovat perkeleet.

Ja se miksi minä 9-vuotiaana sairastuin ei vittuakaan kuulu sinulle, vaikka epäilemättä parantaisit minut silmänräpäyksessä.

Mene ja kasva aikuiseksi teini. Äläkä lauo mielipiteitä asioista, joista sinulla selvästikään ei ole tietoa! Tietääkö äitisi, että kirjoittelet täällä pervoja mielipiteitäsi? Kannattaisi ehkä kertoa, saisit vaikka selkääsi (itse kun olet ansainnut sen...)

Oot kyllä naurettava! Toivottavasti älyät nauraa peilikuvallesi, on varmasti naurettavaa nähtävää..

Lue lisää

ja varmasti hyvä niin. Mukavaa elämää Sinulle!

Kannattaa elää avoimesti ja tehdä havaintoja omasta asennoitumisestaan. Olisi perin kummallista jos masennus johtuisi jonkun toisen ihmisen tekemisistä. Mietippä sitä, miksi joku toinen ei masentunut samoista/samankaltaisista näkemistään ja kokemistaan asioista kuin sinä?

Mitä voit sitten tehdä pahalle ololle ja masennukselle, jonka joku toinen on sinulle aiheuttanut? Juosta pois, syödä pillereitä, taistella vastaan tai yrittää mahdollisesti tuhota pahaa oloa aiheuttavan kohteen?

On aika katsoa peiliin ja ruveta kantamaan hiljalleen vastuuta omasta rehellisyydestään. Arvostaa itseä juuri niin lapsellisena kuin sillä hetkellä tuntee olevansa. Sillä pienet lapset ulkoistavat kaikki ongelmat muihin ihmisiin. Katsokaapa vaikka pienten lasten elämää ja toimia.

Masennus on ihan sinun itsesi aiheuttamaa, ethän sinä voi antaa vastuuta omista tunteistasi toisille! Se mitä sinä tunnet ja ajattelet, siitä mitä sinulle tehdään tai tapahtuu, on ihan sinun omalla vastuulla. Onpa aika paksua alkaa syyttää omasta masennuksesta jotain toista. Tässä tosiaan on monen masentuneen ajatuksissa vääristymä, ja niin kauan kuin ajattelet että muut ihmiset ovat vastuussa sinun pahasta olostasi et tule paranemaan. Piste. Vaikka oma miesystäväni tekisi mitä niin kyllä se on ihan itse mietittävä masentuuko siitä että toinen pettää tai valehtelee. Ja kuka käskee jäämään huonoon ihmissuhteeseen? Sekin on varmaan sen toisen ihmisen vikaa kun ei itse pysty tekemään eropäätöstä??

fiksu ihminen aloittaa syyn etsimisen itsestään ja itsessä se syy useimmiten onkin. helpoin tie on vierittää syyt muitten niskoille ja jatkaa "marttyrielämäänsä". kukaan ei pidä marttyyreitä, joten väärän elämänasenteen omaksunut jää automaattisesti yksin, ei kukaan niitä itsekeskeisiä ikuisia valitusvirsiä jaksa kuunnella.

sinä Jeenika kirjoitti:

Masennus on ihan sinun itsesi aiheuttamaa, ethän sinä voi antaa vastuuta omista tunteistasi toisille! Se mitä sinä tunnet ja ajattelet, siitä mitä sinulle tehdään tai tapahtuu, on ihan sinun omalla vastuulla. Onpa aika paksua alkaa syyttää omasta masennuksesta jotain toista. Tässä tosiaan on monen masentuneen ajatuksissa vääristymä, ja niin kauan kuin ajattelet että muut ihmiset ovat vastuussa sinun pahasta olostasi et tule paranemaan. Piste. Vaikka oma miesystäväni tekisi mitä niin kyllä se on ihan itse mietittävä masentuuko siitä että toinen pettää tai valehtelee. Ja kuka käskee jäämään huonoon ihmissuhteeseen? Sekin on varmaan sen toisen ihmisen vikaa kun ei itse pysty tekemään eropäätöstä??

Lue lisää

Kyllä sellainen, joka on aidosti masentunut ollut, tietää, että siinä ei ole mistään "omasta valinnasta" kyse.

Vaikuttaa nyt pahasti siltä, että täällä joku sekoittaa masennuksen ja normaalin elämiseen liittyvän alakulon tai matalapaineen.

Masentuneelle nuo "tartu itteäs niskasta" tai "potki itteäs persuuksille" -tason letkauttelut eivät tuo muuta kuin vielä pahempaa mieltä ja synkkyyttä.

sinä Jeenika kirjoitti:

Masennus on ihan sinun itsesi aiheuttamaa, ethän sinä voi antaa vastuuta omista tunteistasi toisille! Se mitä sinä tunnet ja ajattelet, siitä mitä sinulle tehdään tai tapahtuu, on ihan sinun omalla vastuulla. Onpa aika paksua alkaa syyttää omasta masennuksesta jotain toista. Tässä tosiaan on monen masentuneen ajatuksissa vääristymä, ja niin kauan kuin ajattelet että muut ihmiset ovat vastuussa sinun pahasta olostasi et tule paranemaan. Piste. Vaikka oma miesystäväni tekisi mitä niin kyllä se on ihan itse mietittävä masentuuko siitä että toinen pettää tai valehtelee. Ja kuka käskee jäämään huonoon ihmissuhteeseen? Sekin on varmaan sen toisen ihmisen vikaa kun ei itse pysty tekemään eropäätöstä??

Lue lisää

Et vaikuta kovin välkyltä. Viestisi ei hyödyttänyt ketään ja nöyryytit itsesi.

menkää itseenne kirjoitti:

fiksu ihminen aloittaa syyn etsimisen itsestään ja itsessä se syy useimmiten onkin. helpoin tie on vierittää syyt muitten niskoille ja jatkaa "marttyrielämäänsä". kukaan ei pidä marttyyreitä, joten väärän elämänasenteen omaksunut jää automaattisesti yksin, ei kukaan niitä itsekeskeisiä ikuisia valitusvirsiä jaksa kuunnella.

Lue lisää

2-tyypin diabeteksen läskejesi takia, niin tulen mielelläni kuuntelemaan "missä syy ja seuraus ja kuka prkl maksaa"

puhetta kirjoitti:

Kyllä sellainen, joka on aidosti masentunut ollut, tietää, että siinä ei ole mistään "omasta valinnasta" kyse.

Vaikuttaa nyt pahasti siltä, että täällä joku sekoittaa masennuksen ja normaalin elämiseen liittyvän alakulon tai matalapaineen.

Masentuneelle nuo "tartu itteäs niskasta" tai "potki itteäs persuuksille" -tason letkauttelut eivät tuo muuta kuin vielä pahempaa mieltä ja synkkyyttä.

Lue lisää

Voihan masennus myös johtua omasta mielenterveydestä vaikka kaikki asiat ovat hyvin, mutta ei se silti ole missään nimessä mikään oma valinta niinkuin jotkut täällä toitottavat. Voi omalla toiminnallaan yrittää selvitä mutta mielenterveys ei silti riipu vain omista valinnoista eikä siihen aina voi vaikuttaa. Toisten toiminta voi laukaista jossain masennuksen koska kaikki on erilaisia ja johonkin se ei vaikuta niin vahvasti.

Ymmärtäkää ihmiset kuitenkin että ei kukaan päätä alkaa jostain masentua, vaan se johtuu mielenterveydestä eikä siihen voi ainakaan täysin vaikuttaa edes päättämällä olla positiivinen.

alun, joten et tiedä mitä olen täällä sanonut. Jokainen saa ihan vapaasti uskoa siihen mihin haluaa, mutta sillä tavalla miten uskot, et välttämättä tule koskaan paranemaan. Googlettamalla löydät varmasti myös paljon tietoa tutkimuksista, joissa tulokset eivät kas kummaa olekaan niin yksiselitteisiä kuin on annettu ymmärtää masennuslääkkeiden vaikutuksesta. Lumelääkkeellä on todettu olevan ihan yhtälainen vaikutus kuin masennuslääkkeellä. Mitä luulet kuinka monta tutkimusta jää julkaisematta, joissa lääkkeen vaikutusta ei ole pystytty luotettavasti todentamaan?

Ehkä tästä ketjusta on hyötyä jollekulle, joka oikeasti haluaa parantua. Vastaus tosiaan löytyy ihan itsesi sisältä kun olet siihen valmis. Voi olla että et parane koskaan, jos et ole valmis paranemaan. Joku joutuu käymään terapiassa vuosikymmeniä, syömään mielialalääkkeitä saman verran, kokeilemaan kymmeniä erilaisia lääkkeitä ja mikä mahtaakaan olla kun ei sitten ei millään löydy sitä ihan oikeaa lääkettä joka korjaa tämän niin kovasti puhutun kemikaalitasapainon.

Herää kyllä väkisin kysymys siitä, että miten kummassa mikään tähän mennessä keksitty keino parantaa masennus ei ole lopulta ollut kovin tehokas? Sääliksi käy niitä jotka käyvät psykiatrilla tai terapiassa omakustanteisesti, kun se vastaus on niin kovin yksinkertainen. Elämä on kasa päätöksiä, ja voit päättää masentua menneisyydestäsi tai kokemastasi pahasta ikuisiksi ajoiksi, tai päättää nousta ylös ja alkaa elää. That's it.

vain ketjun kirjoitti:

alun, joten et tiedä mitä olen täällä sanonut. Jokainen saa ihan vapaasti uskoa siihen mihin haluaa, mutta sillä tavalla miten uskot, et välttämättä tule koskaan paranemaan. Googlettamalla löydät varmasti myös paljon tietoa tutkimuksista, joissa tulokset eivät kas kummaa olekaan niin yksiselitteisiä kuin on annettu ymmärtää masennuslääkkeiden vaikutuksesta. Lumelääkkeellä on todettu olevan ihan yhtälainen vaikutus kuin masennuslääkkeellä. Mitä luulet kuinka monta tutkimusta jää julkaisematta, joissa lääkkeen vaikutusta ei ole pystytty luotettavasti todentamaan?

Ehkä tästä ketjusta on hyötyä jollekulle, joka oikeasti haluaa parantua. Vastaus tosiaan löytyy ihan itsesi sisältä kun olet siihen valmis. Voi olla että et parane koskaan, jos et ole valmis paranemaan. Joku joutuu käymään terapiassa vuosikymmeniä, syömään mielialalääkkeitä saman verran, kokeilemaan kymmeniä erilaisia lääkkeitä ja mikä mahtaakaan olla kun ei sitten ei millään löydy sitä ihan oikeaa lääkettä joka korjaa tämän niin kovasti puhutun kemikaalitasapainon.

Herää kyllä väkisin kysymys siitä, että miten kummassa mikään tähän mennessä keksitty keino parantaa masennus ei ole lopulta ollut kovin tehokas? Sääliksi käy niitä jotka käyvät psykiatrilla tai terapiassa omakustanteisesti, kun se vastaus on niin kovin yksinkertainen. Elämä on kasa päätöksiä, ja voit päättää masentua menneisyydestäsi tai kokemastasi pahasta ikuisiksi ajoiksi, tai päättää nousta ylös ja alkaa elää. That's it.

Lue lisää

Aivan, sinun päässäsi keksityllä mutu-tuntumalla lääkkeillä on todettu olevan yhtäläisyyksiä lumelääkkeiden vaikutuksessa.
Ja oletko kuullut, että jos lumelääkkeiden vaikutuksella paranee, ei ole koskaan depressiota sairastanutkaan? Et ole sinäkään, sillä aliarvioit lääkkeitä.

Esimerkiksi minä en olisi ikinä päässyt eroon harhanäyistä ja kuuloista, ellen olisi syönyt neuroleptejä. Miten tämän selität? Olisiko minun pitänyt ajatella positiivisesti tyyliin: "Elämä on kasa valintoja, itsehän minä nämä harhat itselleni aiheutin. On ajateltava positiivisesti". Eiköhän se niin mene, että tuossa tapauksessa jopa sinä olisit viimeistään hakenut apua lääkityksen muodossa ja ehkä vähän säikähtänytkin tilannettasi.

Tottakai näillä lääkkeillä _luullaan_ olevan lumelääkkeitä, kuten jo aiemmin monet ovat selittäneet -> masennuksen hoitoa ja paranemista on vaikea arvioida, on vaikea tietää milloin lääke on vaikuttanut ja milloin satunnaisesti sattuu olemaan sinut itsensä kanssa.
Että selitäppä esimerkiksi psykoottinen masennus asennemuutoksilla. Siinä asiassa tekisit itsesi täysin naurunalaiseksi (vaikka oletkin jo tehnyt).

Puhut ristiriitaisia. Ensin pidät itse masennusta kuvainnollisena, ns. alakuloisuutena, mutta uskot vakavasti masentuneen ihmisen saavan plasebovaikutuksia pillereistä? Miten pilleri saisi vaikeasta depressiosta kärsivän ihmisen taas jaksamaan ja astumaan ovestaan ulos ihmisten ilmoille joita on ennen niin kauheasti pelännyt? Annathan tieteellisen selityksen.

Tästä ketjusta ei nimenomaan ole mitään muuta kuino haittavaikutuksia niille, ketkä haluavat tosissaan parantua ja ovat kamppailleet tätä ikävää oiretta vastaan vuosikausia. Sinä lyöt lyötyä, ja nimenomaan lyötyä. Masennuksessa elävien on hyvä ymmärtää, että heidän ajattelutavassaan ei ole mitään väärää, masennus on se musta möykky, joka sen päässä tekee. Ja nuo mustat aurinkolasit on saatava pois silmiltä, vaikka nyt sitten esimerkiksi lääkityksen avulla, jotta voi alkaa keskittyä omaan minuuteensa.

Vastauksia itsestäni on löytynyt enemmän kuin tarpeeksi. Varmasti myös monille muillekin masentuneille. Luultavasti juuri masentuneilla itsetuntemus onkin siksi niin hyvä.
Ei tarvitse olla mikään tekopyhä ja hyvinvoiva jos ei oikeasti tunne sitä itsekseen. Tässä maailmassa masentuu jokainen hiukan ajatteleva ja syvällinen ihminen.

Aivan, masennuksesta ei välttämättä ikävä kyllä parannuta koskaan, mutta kyse ei ole valmiudesta. Kova oli itsellänikin halu parantua ja päästä taas ulkoilemaan ulos normaalisti ihmisten joukkoon, mutta eipä tahto riittänyt kun sairaus runnoi sen samantien altaan.

Ai, nyt mielestäsi terapiassa JOUTUU käymään vuosikausia? Etkös sinä juuri puhunut, että masennuksesta parannutaan tahdonvoimalla (onhan se nyt ensiaskel ylipäätään mennä hakemaan apua. Merkki halusta parantua). Alkaa mennä hiukan yliluonnolliseksi sinun puheesi. Uskotko tieteeseen lainkaan? Mitään elämässä ei saavuteta tahdonvoimalla. "Kaikkea ei saa mitä haluaa".

Selitit aiemmin lonkalta, että lääkärien tehtävä tänäpäivänä onkin vain määrätä napit kouraan. No missä sitten mättää ettet hyväksy lääkitystä? Tottakai eri lääkkeitä on kokeiltava. On vaikea arvioida mitä ainetta aivot tarvitsevat juuri eniten, joten siksi lääkkeitä ON kokeiltava.
Edesvastuuttomia lääkärit tänäpäivänä ainakin ovat kun luulevat 5 minuutissa tietävänsä mikä potilasta vaivaa eivätkä ole yhtään kiinnostuneita kuuntelemaan sen tarkemmin. Mistähän tällainen johtuisi? Vaikkapa sinunkaltaisistasi ihmisistä, jotka eivät anna masentuneille mitään armoa yrittää jatkaa.

Taidat olla juuri niitä ihmisiä, jotka ovat tottuneet saamaan elämässään kaiken. Se ainakin paistaa tekstistäsi läpi.
Miten kukaan normi lääketieteestä mitään tietämätön ihminen edes voi tulla puhumaan, että miksei vieläkään tänäpäivänä ole löydetty sopivaa hoitokeinoa masennuksen parantamiseksi? Edes lääketieteen tohtorit eivät tähän tiedä vielä vastausta, ihmisen aivot kun ovat niin monimutkaiset. Joten kysymyksiä saa toki herätä! Ihmisen ei kuulukaan tietää kaikesta kaikkea.

Ja hyvinpä on kehitytty keskiajalta tähän päivään. Kaikkea ei saa hetkessä niinkuin sinä luulet.

Tottakai yrität vain provosoida masentuneita entisestään. On päivänselvää, ettet ole eläessäsi kokenut housuunpaskantamista kaameampaa. Ehkä olisi jo aikakin.

vain ketjun kirjoitti:

alun, joten et tiedä mitä olen täällä sanonut. Jokainen saa ihan vapaasti uskoa siihen mihin haluaa, mutta sillä tavalla miten uskot, et välttämättä tule koskaan paranemaan. Googlettamalla löydät varmasti myös paljon tietoa tutkimuksista, joissa tulokset eivät kas kummaa olekaan niin yksiselitteisiä kuin on annettu ymmärtää masennuslääkkeiden vaikutuksesta. Lumelääkkeellä on todettu olevan ihan yhtälainen vaikutus kuin masennuslääkkeellä. Mitä luulet kuinka monta tutkimusta jää julkaisematta, joissa lääkkeen vaikutusta ei ole pystytty luotettavasti todentamaan?

Ehkä tästä ketjusta on hyötyä jollekulle, joka oikeasti haluaa parantua. Vastaus tosiaan löytyy ihan itsesi sisältä kun olet siihen valmis. Voi olla että et parane koskaan, jos et ole valmis paranemaan. Joku joutuu käymään terapiassa vuosikymmeniä, syömään mielialalääkkeitä saman verran, kokeilemaan kymmeniä erilaisia lääkkeitä ja mikä mahtaakaan olla kun ei sitten ei millään löydy sitä ihan oikeaa lääkettä joka korjaa tämän niin kovasti puhutun kemikaalitasapainon.

Herää kyllä väkisin kysymys siitä, että miten kummassa mikään tähän mennessä keksitty keino parantaa masennus ei ole lopulta ollut kovin tehokas? Sääliksi käy niitä jotka käyvät psykiatrilla tai terapiassa omakustanteisesti, kun se vastaus on niin kovin yksinkertainen. Elämä on kasa päätöksiä, ja voit päättää masentua menneisyydestäsi tai kokemastasi pahasta ikuisiksi ajoiksi, tai päättää nousta ylös ja alkaa elää. That's it.

Lue lisää

Noihin paranemisiin minulla ei ole eväitä, mutta terapeuttini auttaa minua, opettaa ja ohjaa. Jo tästä runsaan puolen vuoden terapiasta on ollut paljon apua, mutta silti olen vasta aivan alussa. Masennuksia on monenlaisia, nuorena ja vanhempana alkaneita, toistuvia ja kertaluontoisia, kroonisia ja ei kroonisia, lieviä ja vakavia ja muutakin. On hienoa, jos ihminen itse pystyy ratkaisemaan masennuksensa, mutta aina siihen ei ole eväitä. Silloin on ulkopuolinen apua tarpeen. Totta on, että masennuksen syyt ennen pitkää löytyvät ihmisen sisältä, mutta aina niitä ei itse pysty löytämään. Jos masennus on alkanut hyvin aikaisin, on lapsi itse silloin todennäköisest ollut kyvytön suojaamaan ja auttamaan itseään. Kopleksisesti traumatisoituneella on ehkä dissosiaatio ollut ainoa keino pysyä elossa, erkaneminen omasta ruumiistaan, hyväksikäytön ja pahoinpitelyn "ulkopuolelta katseleminen". Se on aika metka kokemus, kun katselee itseään kuin ruumiistaan irronneena. Masennuskin on kuin suoja jostain vielä pahemmasta, kuin pakollinen pysähtyminen, elimistön järjestämä pysäytys, jotta voi muuttaa elämänsä suuntaa.

Varjolilja kirjoitti:

Noihin paranemisiin minulla ei ole eväitä, mutta terapeuttini auttaa minua, opettaa ja ohjaa. Jo tästä runsaan puolen vuoden terapiasta on ollut paljon apua, mutta silti olen vasta aivan alussa. Masennuksia on monenlaisia, nuorena ja vanhempana alkaneita, toistuvia ja kertaluontoisia, kroonisia ja ei kroonisia, lieviä ja vakavia ja muutakin. On hienoa, jos ihminen itse pystyy ratkaisemaan masennuksensa, mutta aina siihen ei ole eväitä. Silloin on ulkopuolinen apua tarpeen. Totta on, että masennuksen syyt ennen pitkää löytyvät ihmisen sisältä, mutta aina niitä ei itse pysty löytämään. Jos masennus on alkanut hyvin aikaisin, on lapsi itse silloin todennäköisest ollut kyvytön suojaamaan ja auttamaan itseään. Kopleksisesti traumatisoituneella on ehkä dissosiaatio ollut ainoa keino pysyä elossa, erkaneminen omasta ruumiistaan, hyväksikäytön ja pahoinpitelyn "ulkopuolelta katseleminen". Se on aika metka kokemus, kun katselee itseään kuin ruumiistaan irronneena. Masennuskin on kuin suoja jostain vielä pahemmasta, kuin pakollinen pysähtyminen, elimistön järjestämä pysäytys, jotta voi muuttaa elämänsä suuntaa.

Lue lisää

En todellakaan ala täällä kokemuksiani kertomaan, mutta on päivänselvää että itse en ole masennustani aiheuttanut. Tietäisit sen itsekin jos olisit minun elämääni elänyt. Älä enää kiistele siitä.
Joten...masennus toki löytyy ihmisen sisältä, ajatuksista ja joskus jopa muutoksina aivoissa.

On olemassa herkempiäkin ihmisiä joihin nämä traumaattiset tapahtumat vaikuttavat vieläkin enemmän.

yabayabayaba kirjoitti:

En todellakaan ala täällä kokemuksiani kertomaan, mutta on päivänselvää että itse en ole masennustani aiheuttanut. Tietäisit sen itsekin jos olisit minun elämääni elänyt. Älä enää kiistele siitä.
Joten...masennus toki löytyy ihmisen sisältä, ajatuksista ja joskus jopa muutoksina aivoissa.

On olemassa herkempiäkin ihmisiä joihin nämä traumaattiset tapahtumat vaikuttavat vieläkin enemmän.

Lue lisää

Mikä on "vielä enemmän"? En ole kiistellyt mistään. Masennusta on monenlaista.

Varjolilja kirjoitti:

Mikä on "vielä enemmän"? En ole kiistellyt mistään. Masennusta on monenlaista.

tulee mieleen oikeen marttyyri, joka ääni väristen kärsimysten vibralla kertoo: minä olen varjolilja ja kärsinyt niin paljon

taas jälleen kirjoitti:

Aivan, sinun päässäsi keksityllä mutu-tuntumalla lääkkeillä on todettu olevan yhtäläisyyksiä lumelääkkeiden vaikutuksessa.
Ja oletko kuullut, että jos lumelääkkeiden vaikutuksella paranee, ei ole koskaan depressiota sairastanutkaan? Et ole sinäkään, sillä aliarvioit lääkkeitä.

Esimerkiksi minä en olisi ikinä päässyt eroon harhanäyistä ja kuuloista, ellen olisi syönyt neuroleptejä. Miten tämän selität? Olisiko minun pitänyt ajatella positiivisesti tyyliin: "Elämä on kasa valintoja, itsehän minä nämä harhat itselleni aiheutin. On ajateltava positiivisesti". Eiköhän se niin mene, että tuossa tapauksessa jopa sinä olisit viimeistään hakenut apua lääkityksen muodossa ja ehkä vähän säikähtänytkin tilannettasi.

Tottakai näillä lääkkeillä _luullaan_ olevan lumelääkkeitä, kuten jo aiemmin monet ovat selittäneet -> masennuksen hoitoa ja paranemista on vaikea arvioida, on vaikea tietää milloin lääke on vaikuttanut ja milloin satunnaisesti sattuu olemaan sinut itsensä kanssa.
Että selitäppä esimerkiksi psykoottinen masennus asennemuutoksilla. Siinä asiassa tekisit itsesi täysin naurunalaiseksi (vaikka oletkin jo tehnyt).

Puhut ristiriitaisia. Ensin pidät itse masennusta kuvainnollisena, ns. alakuloisuutena, mutta uskot vakavasti masentuneen ihmisen saavan plasebovaikutuksia pillereistä? Miten pilleri saisi vaikeasta depressiosta kärsivän ihmisen taas jaksamaan ja astumaan ovestaan ulos ihmisten ilmoille joita on ennen niin kauheasti pelännyt? Annathan tieteellisen selityksen.

Tästä ketjusta ei nimenomaan ole mitään muuta kuino haittavaikutuksia niille, ketkä haluavat tosissaan parantua ja ovat kamppailleet tätä ikävää oiretta vastaan vuosikausia. Sinä lyöt lyötyä, ja nimenomaan lyötyä. Masennuksessa elävien on hyvä ymmärtää, että heidän ajattelutavassaan ei ole mitään väärää, masennus on se musta möykky, joka sen päässä tekee. Ja nuo mustat aurinkolasit on saatava pois silmiltä, vaikka nyt sitten esimerkiksi lääkityksen avulla, jotta voi alkaa keskittyä omaan minuuteensa.

Vastauksia itsestäni on löytynyt enemmän kuin tarpeeksi. Varmasti myös monille muillekin masentuneille. Luultavasti juuri masentuneilla itsetuntemus onkin siksi niin hyvä.
Ei tarvitse olla mikään tekopyhä ja hyvinvoiva jos ei oikeasti tunne sitä itsekseen. Tässä maailmassa masentuu jokainen hiukan ajatteleva ja syvällinen ihminen.

Aivan, masennuksesta ei välttämättä ikävä kyllä parannuta koskaan, mutta kyse ei ole valmiudesta. Kova oli itsellänikin halu parantua ja päästä taas ulkoilemaan ulos normaalisti ihmisten joukkoon, mutta eipä tahto riittänyt kun sairaus runnoi sen samantien altaan.

Ai, nyt mielestäsi terapiassa JOUTUU käymään vuosikausia? Etkös sinä juuri puhunut, että masennuksesta parannutaan tahdonvoimalla (onhan se nyt ensiaskel ylipäätään mennä hakemaan apua. Merkki halusta parantua). Alkaa mennä hiukan yliluonnolliseksi sinun puheesi. Uskotko tieteeseen lainkaan? Mitään elämässä ei saavuteta tahdonvoimalla. "Kaikkea ei saa mitä haluaa".

Selitit aiemmin lonkalta, että lääkärien tehtävä tänäpäivänä onkin vain määrätä napit kouraan. No missä sitten mättää ettet hyväksy lääkitystä? Tottakai eri lääkkeitä on kokeiltava. On vaikea arvioida mitä ainetta aivot tarvitsevat juuri eniten, joten siksi lääkkeitä ON kokeiltava.
Edesvastuuttomia lääkärit tänäpäivänä ainakin ovat kun luulevat 5 minuutissa tietävänsä mikä potilasta vaivaa eivätkä ole yhtään kiinnostuneita kuuntelemaan sen tarkemmin. Mistähän tällainen johtuisi? Vaikkapa sinunkaltaisistasi ihmisistä, jotka eivät anna masentuneille mitään armoa yrittää jatkaa.

Taidat olla juuri niitä ihmisiä, jotka ovat tottuneet saamaan elämässään kaiken. Se ainakin paistaa tekstistäsi läpi.
Miten kukaan normi lääketieteestä mitään tietämätön ihminen edes voi tulla puhumaan, että miksei vieläkään tänäpäivänä ole löydetty sopivaa hoitokeinoa masennuksen parantamiseksi? Edes lääketieteen tohtorit eivät tähän tiedä vielä vastausta, ihmisen aivot kun ovat niin monimutkaiset. Joten kysymyksiä saa toki herätä! Ihmisen ei kuulukaan tietää kaikesta kaikkea.

Ja hyvinpä on kehitytty keskiajalta tähän päivään. Kaikkea ei saa hetkessä niinkuin sinä luulet.

Tottakai yrität vain provosoida masentuneita entisestään. On päivänselvää, ettet ole eläessäsi kokenut housuunpaskantamista kaameampaa. Ehkä olisi jo aikakin.

Lue lisää

http://medicine.plosjournals.org/perlserv/?request=get-document&doi=10.1371/journal.pmed.0050045&ct=1

Varjolilja kirjoitti:

Mikä on "vielä enemmän"? En ole kiistellyt mistään. Masennusta on monenlaista.

Hyvää jatkoa sinulle.

tämän kirjoitti:

http://medicine.plosjournals.org/perlserv/?request=get-document&doi=10.1371/journal.pmed.0050045&ct=1

Lue lisää

Ehkä minulla on huono kielitaito, mutta mielestäni tuossa artikkelissa todettiin, että depressio on vakava lääketieteellinen sairaus, jonka aiheuttaa epätasapaino mielialaa sääntelevissä aivokemikaaleissa. Siinä myös todetaan, että depressio koskettaa yhtä henkilöä kuudesta eli yli 15 % ihmisistä jossain heidän elämänsä vaiheessa.

Onneksi näistä kirjoituksista on löytynyt myös järjen ääntä. Vakavasti masentunutta ei suuremmin auta se, että kertoo hänelle paranemisen olevan vain (!) asennemuutoksesta kiinni.

huono kielitaito kirjoitti:

Ehkä minulla on huono kielitaito, mutta mielestäni tuossa artikkelissa todettiin, että depressio on vakava lääketieteellinen sairaus, jonka aiheuttaa epätasapaino mielialaa sääntelevissä aivokemikaaleissa. Siinä myös todetaan, että depressio koskettaa yhtä henkilöä kuudesta eli yli 15 % ihmisistä jossain heidän elämänsä vaiheessa.

Onneksi näistä kirjoituksista on löytynyt myös järjen ääntä. Vakavasti masentunutta ei suuremmin auta se, että kertoo hänelle paranemisen olevan vain (!) asennemuutoksesta kiinni.

Lue lisää

että sen kemikaaliepätasapainon saa ihminen ihan itse aikaiseksi omilla ajatuksillaan?

kuitenkin niin kirjoitti:

että sen kemikaaliepätasapainon saa ihminen ihan itse aikaiseksi omilla ajatuksillaan?

Kylläpä sitten varmaan hampaatkin reikiintyy ajatuksen voimalla. Sairastan vakavaa masennusta ja tänä vuonna on kolme hammasta jouduttu tulehduksen takia ottamaan pois, useita muuta paikkaamaan. Joo-o, myös uusi muu vaiva (entisen reuman lisäksi), kipua tuottava hermopinne ilmaantui tänä vuonna. Yritänpä oikein muuttaa ajatusmaailmaani, jospa se sekin laukeaisi. Näytin muuten aloittajan tekstin psykiatrille jonka tapaan 4 kertaa vuoteen. Hän on nuori ja mukava (tosi "epälääkärimäinen") ja hän suuttui kovasti. Sanoi, että on edesvastuutonta tuommoisia mielipiteitä kirjoitella varsinin tämmöiseen paikkaan mitä masennusta sairastavat lukevat. Syyllisyydentuntojen kasaaminen sairaan ihmisen muiden ongelmien päälle voi koitua kohtalokkaaksi! Olen samaa mieltä. Sellainen, joka kamppailee masennuksensa pahimmassa vaiheessa ja varsinkin ensimmäistä kertaa, voi romahtaa totaalisesti tuollaisista "asiantuntijamielipiteistä". Epäilen kyllä että aloittajalla oli alunperin tarkoitus ärsyttää ja saada aikaan tätä riitelyä palstalla. No, siinäpä hän onnistui täysin, toivottavasti on nyt onnellinen.

kemikaalit kirjoitti:

Kylläpä sitten varmaan hampaatkin reikiintyy ajatuksen voimalla. Sairastan vakavaa masennusta ja tänä vuonna on kolme hammasta jouduttu tulehduksen takia ottamaan pois, useita muuta paikkaamaan. Joo-o, myös uusi muu vaiva (entisen reuman lisäksi), kipua tuottava hermopinne ilmaantui tänä vuonna. Yritänpä oikein muuttaa ajatusmaailmaani, jospa se sekin laukeaisi. Näytin muuten aloittajan tekstin psykiatrille jonka tapaan 4 kertaa vuoteen. Hän on nuori ja mukava (tosi "epälääkärimäinen") ja hän suuttui kovasti. Sanoi, että on edesvastuutonta tuommoisia mielipiteitä kirjoitella varsinin tämmöiseen paikkaan mitä masennusta sairastavat lukevat. Syyllisyydentuntojen kasaaminen sairaan ihmisen muiden ongelmien päälle voi koitua kohtalokkaaksi! Olen samaa mieltä. Sellainen, joka kamppailee masennuksensa pahimmassa vaiheessa ja varsinkin ensimmäistä kertaa, voi romahtaa totaalisesti tuollaisista "asiantuntijamielipiteistä". Epäilen kyllä että aloittajalla oli alunperin tarkoitus ärsyttää ja saada aikaan tätä riitelyä palstalla. No, siinäpä hän onnistui täysin, toivottavasti on nyt onnellinen.

Lue lisää

Sanoin jo jossain vaiheessa, että tuon saman ajatuksen olen kuullut asiantuntijoilta, joten on niitä ja näitä asiantuntijoita, joista toiset on sitä ja toiset tätä mieltä. Eihän koko aiheesta olla yhtä mieltä missään. Joten ei minua sinänsä kummastuta psykiatrisi lausunto. Toivottavasti näytit hänelle koko ketjun, etkä vain yksittäistä kirjoitusta.

En ota siitä vastuuta, miten ihmiset nämä kirjoitukset ottavat ja miten niihin reagoivat. Jokaisella meillä on oikeus mielipiteeseen ja omakohtaisten kokemusten julkituomiseen. Jokainen meistä vastaa myös ihan itse omista tuntemuksistaan ja siitä närkästyykö ja mistä. Valitettavasti mielipiteet ja kokemukset eivät aina ole yhteneviä eikä tarvitsekaan olla ja tylsähän se maailma olisi jos kaikki olisivat samaa mieltä.

Tämän ketjun tarkoitus oli varmaan herätellä ihmisiä ajattelemaan, että josko tosiaan se masennus voisi olla itseaiheutettu sairaus ja sairastuminen kiinni sinusta, eikä muista ihmisistä tai kohtalosta. Edelleen uskon että se on, ja uskon kohtaamiini asiantuntijoihin, jotka ovat juuri tätä mieltä. Olen asian omakohtaisesti kokenut, ja masennuksesta toipunut. Ainoa tie on ollut itse muuttaa omia negatiivisia ajatuksia positiivisempaan suuntaan ja tehdä muutoksia elämässä. Ja kuten olen jo tuonut ilmi, minut diagnosoitiin aikanaan vakavasta masennuksesta, harkitsin itsemurhaa päivittäin ja makasin vain sängyssä kokematta iloa yhtään mistään. Kyseessä ei ollut mikään hetkellinen alakulo, vaan vuosikausia jatkunut masennus, joka lopulta johti täydelliseen romahdukseen.

Voit uskoa siihen, että kyseessä on kemikaaliepätasapaino aivoissa ja onkin, ja että masennus on tappava tauti. En ole kai kiistänyt tätä. En ole myöskään kiistänyt sitä, etteikö lääkkeitä jouduta käyttämään, ainakin pahimmassa masennuksessa ja käytinhän niitä itsekin hetken aikaa. Silti olen 100% sen kannalla, että ihminen itse aiheuttaa masennuksen ja sen kemikaaliepätasapainon aivoissaan. Oli se syy siihen epätasapainoon sitten huono stressinsietokyky tai jokin muu tekijä, joka sen masennuksen laukaisee. Joka tapauksessa se on ihmisen oma kykenemättömyys kohdata ja ratkaista elämän kriisejä.

Lyhytterapiassa opin itse näkemään sen, miten oma ajatteluni tuottaa tuskaa ja masentaa. Siihen mennessä olin jo aika kovasti tehnyt ajatustyötä. Myöskin se syvin masennus oli talttunut, joten olin valmis työstämään asioita. Oliko asiat aina niin kuin ne näin, masentuneen mustien lasien läpi kaikessa epäonnistuneena ja ettei elämällä ollut mitään merkitystä. Ei tosiaan. En parantunut, ennen kuin oivalsin mikä minut masensi (ja se oli se elämäntilanne ja oma negatiivinen ajatuskehä), ja ymmärsin itse ottaa vastuun omista ajatuksista, tunteista, elämästäni, ja päätöksistäni. Ymmärsin, että voin elää hyvää elämää antamatta menneiden painaa harteilla, ilman turhaa syyllisyyttä asioista, joihin en voi vaikuttaa. Ennen kaikkea paraneminen on ajatusten korjaamisprosessi. Siksipä en muuta vastaustani sen suhteen, etteikö masennus olisi itseaiheutettu sairaus. Voit joutua käymään terapiassa vuosikymmeniä ja syömään lääkkeitä yhtä kauan, mutta et tule paranemaan, ennen kuin olet käynyt koko tarvittavan ajatusprosessin oman elämäsi haltuun ottamisesta.

Olen käsittääkseni myös sanonut, että jotkut eivät parane koskaan? Ymmärrän ja tiedän, mitä pahasti masentuneelle ei tule sanoa ja miten pahalta ne 'koita piristyä' viestit läheisiltä tuntuu. Ei auta ei pätkääkään siinä tilanteessa. Tästä ketjusta hyötynee joku, joka on jo sen tilanteen yläpuolella ja joka pystyy näkemään sen, että vain itse voi asialle jotain tehdä. Totuus on kuitenkin se, että vaikka kuinka olet siellä syvässä masennuksessa, niin sen tajuaminen ettei kukaan muu voi sinua todellakaan sieltä nostaa kuin sinä itse, olisi äärimmäisen tärkeää paranemiselle. Terapeutti voi olla myötätuntoinen vuosikausia ja ymmärtää, mutta et parane ennen kuin sanot sen itse itsellesi, että "kukaan muu ei voi minua tästä masennuksesta irti päästää kuin minä itse". Ja sinähän et nouse, niin kauan kuin et halua nousta. Toisaalta on niitäkin, jotka eivät halua parantua koskaan, koska siitä sairaudesta on niin paljon hyötyä. Näin se on.

liioitella kuitenkaan kirjoitti:

Sanoin jo jossain vaiheessa, että tuon saman ajatuksen olen kuullut asiantuntijoilta, joten on niitä ja näitä asiantuntijoita, joista toiset on sitä ja toiset tätä mieltä. Eihän koko aiheesta olla yhtä mieltä missään. Joten ei minua sinänsä kummastuta psykiatrisi lausunto. Toivottavasti näytit hänelle koko ketjun, etkä vain yksittäistä kirjoitusta.

En ota siitä vastuuta, miten ihmiset nämä kirjoitukset ottavat ja miten niihin reagoivat. Jokaisella meillä on oikeus mielipiteeseen ja omakohtaisten kokemusten julkituomiseen. Jokainen meistä vastaa myös ihan itse omista tuntemuksistaan ja siitä närkästyykö ja mistä. Valitettavasti mielipiteet ja kokemukset eivät aina ole yhteneviä eikä tarvitsekaan olla ja tylsähän se maailma olisi jos kaikki olisivat samaa mieltä.

Tämän ketjun tarkoitus oli varmaan herätellä ihmisiä ajattelemaan, että josko tosiaan se masennus voisi olla itseaiheutettu sairaus ja sairastuminen kiinni sinusta, eikä muista ihmisistä tai kohtalosta. Edelleen uskon että se on, ja uskon kohtaamiini asiantuntijoihin, jotka ovat juuri tätä mieltä. Olen asian omakohtaisesti kokenut, ja masennuksesta toipunut. Ainoa tie on ollut itse muuttaa omia negatiivisia ajatuksia positiivisempaan suuntaan ja tehdä muutoksia elämässä. Ja kuten olen jo tuonut ilmi, minut diagnosoitiin aikanaan vakavasta masennuksesta, harkitsin itsemurhaa päivittäin ja makasin vain sängyssä kokematta iloa yhtään mistään. Kyseessä ei ollut mikään hetkellinen alakulo, vaan vuosikausia jatkunut masennus, joka lopulta johti täydelliseen romahdukseen.

Voit uskoa siihen, että kyseessä on kemikaaliepätasapaino aivoissa ja onkin, ja että masennus on tappava tauti. En ole kai kiistänyt tätä. En ole myöskään kiistänyt sitä, etteikö lääkkeitä jouduta käyttämään, ainakin pahimmassa masennuksessa ja käytinhän niitä itsekin hetken aikaa. Silti olen 100% sen kannalla, että ihminen itse aiheuttaa masennuksen ja sen kemikaaliepätasapainon aivoissaan. Oli se syy siihen epätasapainoon sitten huono stressinsietokyky tai jokin muu tekijä, joka sen masennuksen laukaisee. Joka tapauksessa se on ihmisen oma kykenemättömyys kohdata ja ratkaista elämän kriisejä.

Lyhytterapiassa opin itse näkemään sen, miten oma ajatteluni tuottaa tuskaa ja masentaa. Siihen mennessä olin jo aika kovasti tehnyt ajatustyötä. Myöskin se syvin masennus oli talttunut, joten olin valmis työstämään asioita. Oliko asiat aina niin kuin ne näin, masentuneen mustien lasien läpi kaikessa epäonnistuneena ja ettei elämällä ollut mitään merkitystä. Ei tosiaan. En parantunut, ennen kuin oivalsin mikä minut masensi (ja se oli se elämäntilanne ja oma negatiivinen ajatuskehä), ja ymmärsin itse ottaa vastuun omista ajatuksista, tunteista, elämästäni, ja päätöksistäni. Ymmärsin, että voin elää hyvää elämää antamatta menneiden painaa harteilla, ilman turhaa syyllisyyttä asioista, joihin en voi vaikuttaa. Ennen kaikkea paraneminen on ajatusten korjaamisprosessi. Siksipä en muuta vastaustani sen suhteen, etteikö masennus olisi itseaiheutettu sairaus. Voit joutua käymään terapiassa vuosikymmeniä ja syömään lääkkeitä yhtä kauan, mutta et tule paranemaan, ennen kuin olet käynyt koko tarvittavan ajatusprosessin oman elämäsi haltuun ottamisesta.

Olen käsittääkseni myös sanonut, että jotkut eivät parane koskaan? Ymmärrän ja tiedän, mitä pahasti masentuneelle ei tule sanoa ja miten pahalta ne 'koita piristyä' viestit läheisiltä tuntuu. Ei auta ei pätkääkään siinä tilanteessa. Tästä ketjusta hyötynee joku, joka on jo sen tilanteen yläpuolella ja joka pystyy näkemään sen, että vain itse voi asialle jotain tehdä. Totuus on kuitenkin se, että vaikka kuinka olet siellä syvässä masennuksessa, niin sen tajuaminen ettei kukaan muu voi sinua todellakaan sieltä nostaa kuin sinä itse, olisi äärimmäisen tärkeää paranemiselle. Terapeutti voi olla myötätuntoinen vuosikausia ja ymmärtää, mutta et parane ennen kuin sanot sen itse itsellesi, että "kukaan muu ei voi minua tästä masennuksesta irti päästää kuin minä itse". Ja sinähän et nouse, niin kauan kuin et halua nousta. Toisaalta on niitäkin, jotka eivät halua parantua koskaan, koska siitä sairaudesta on niin paljon hyötyä. Näin se on.

Lue lisää

Minulle masennuksesta EI OLE OLLUT MITÄÄN HYÖTYÄ. Haittaa vaan. Oishan tuo kiva jos tästä hyötymään pystys. En usko semmoista sairautta olevankaan josta ois hyötyä.

liioitella kuitenkaan kirjoitti:

Sanoin jo jossain vaiheessa, että tuon saman ajatuksen olen kuullut asiantuntijoilta, joten on niitä ja näitä asiantuntijoita, joista toiset on sitä ja toiset tätä mieltä. Eihän koko aiheesta olla yhtä mieltä missään. Joten ei minua sinänsä kummastuta psykiatrisi lausunto. Toivottavasti näytit hänelle koko ketjun, etkä vain yksittäistä kirjoitusta.

En ota siitä vastuuta, miten ihmiset nämä kirjoitukset ottavat ja miten niihin reagoivat. Jokaisella meillä on oikeus mielipiteeseen ja omakohtaisten kokemusten julkituomiseen. Jokainen meistä vastaa myös ihan itse omista tuntemuksistaan ja siitä närkästyykö ja mistä. Valitettavasti mielipiteet ja kokemukset eivät aina ole yhteneviä eikä tarvitsekaan olla ja tylsähän se maailma olisi jos kaikki olisivat samaa mieltä.

Tämän ketjun tarkoitus oli varmaan herätellä ihmisiä ajattelemaan, että josko tosiaan se masennus voisi olla itseaiheutettu sairaus ja sairastuminen kiinni sinusta, eikä muista ihmisistä tai kohtalosta. Edelleen uskon että se on, ja uskon kohtaamiini asiantuntijoihin, jotka ovat juuri tätä mieltä. Olen asian omakohtaisesti kokenut, ja masennuksesta toipunut. Ainoa tie on ollut itse muuttaa omia negatiivisia ajatuksia positiivisempaan suuntaan ja tehdä muutoksia elämässä. Ja kuten olen jo tuonut ilmi, minut diagnosoitiin aikanaan vakavasta masennuksesta, harkitsin itsemurhaa päivittäin ja makasin vain sängyssä kokematta iloa yhtään mistään. Kyseessä ei ollut mikään hetkellinen alakulo, vaan vuosikausia jatkunut masennus, joka lopulta johti täydelliseen romahdukseen.

Voit uskoa siihen, että kyseessä on kemikaaliepätasapaino aivoissa ja onkin, ja että masennus on tappava tauti. En ole kai kiistänyt tätä. En ole myöskään kiistänyt sitä, etteikö lääkkeitä jouduta käyttämään, ainakin pahimmassa masennuksessa ja käytinhän niitä itsekin hetken aikaa. Silti olen 100% sen kannalla, että ihminen itse aiheuttaa masennuksen ja sen kemikaaliepätasapainon aivoissaan. Oli se syy siihen epätasapainoon sitten huono stressinsietokyky tai jokin muu tekijä, joka sen masennuksen laukaisee. Joka tapauksessa se on ihmisen oma kykenemättömyys kohdata ja ratkaista elämän kriisejä.

Lyhytterapiassa opin itse näkemään sen, miten oma ajatteluni tuottaa tuskaa ja masentaa. Siihen mennessä olin jo aika kovasti tehnyt ajatustyötä. Myöskin se syvin masennus oli talttunut, joten olin valmis työstämään asioita. Oliko asiat aina niin kuin ne näin, masentuneen mustien lasien läpi kaikessa epäonnistuneena ja ettei elämällä ollut mitään merkitystä. Ei tosiaan. En parantunut, ennen kuin oivalsin mikä minut masensi (ja se oli se elämäntilanne ja oma negatiivinen ajatuskehä), ja ymmärsin itse ottaa vastuun omista ajatuksista, tunteista, elämästäni, ja päätöksistäni. Ymmärsin, että voin elää hyvää elämää antamatta menneiden painaa harteilla, ilman turhaa syyllisyyttä asioista, joihin en voi vaikuttaa. Ennen kaikkea paraneminen on ajatusten korjaamisprosessi. Siksipä en muuta vastaustani sen suhteen, etteikö masennus olisi itseaiheutettu sairaus. Voit joutua käymään terapiassa vuosikymmeniä ja syömään lääkkeitä yhtä kauan, mutta et tule paranemaan, ennen kuin olet käynyt koko tarvittavan ajatusprosessin oman elämäsi haltuun ottamisesta.

Olen käsittääkseni myös sanonut, että jotkut eivät parane koskaan? Ymmärrän ja tiedän, mitä pahasti masentuneelle ei tule sanoa ja miten pahalta ne 'koita piristyä' viestit läheisiltä tuntuu. Ei auta ei pätkääkään siinä tilanteessa. Tästä ketjusta hyötynee joku, joka on jo sen tilanteen yläpuolella ja joka pystyy näkemään sen, että vain itse voi asialle jotain tehdä. Totuus on kuitenkin se, että vaikka kuinka olet siellä syvässä masennuksessa, niin sen tajuaminen ettei kukaan muu voi sinua todellakaan sieltä nostaa kuin sinä itse, olisi äärimmäisen tärkeää paranemiselle. Terapeutti voi olla myötätuntoinen vuosikausia ja ymmärtää, mutta et parane ennen kuin sanot sen itse itsellesi, että "kukaan muu ei voi minua tästä masennuksesta irti päästää kuin minä itse". Ja sinähän et nouse, niin kauan kuin et halua nousta. Toisaalta on niitäkin, jotka eivät halua parantua koskaan, koska siitä sairaudesta on niin paljon hyötyä. Näin se on.

Lue lisää

Toivottavasti uskot myös omalla kohdallasi, että kaikki sairautesi, jotka elämäsi aikana olet sairastanut tai tulet sairastamaan ovat omaa aikaansaannostasi ja että pelkällä asennemuutoksella paranet niistä kaikista.

uskot myös kirjoitti:

Toivottavasti uskot myös omalla kohdallasi, että kaikki sairautesi, jotka elämäsi aikana olet sairastanut tai tulet sairastamaan ovat omaa aikaansaannostasi ja että pelkällä asennemuutoksella paranet niistä kaikista.

Lue lisää

sairauksien mukaan tuomista keskusteluun. Minä olen puhunut koko ajan masennuksesta. Kyllähän se on tutkittu ja todettu, että masennus puolestaan altistaa muille sairauksille. Joten paras hoitaa itsensä kuntoon. Masennus on mielen sairaus, ja se on sinussa itsessäsi se asia, joka sinut siihen sairastuttaa.

tätä kaikkien kirjoitti:

sairauksien mukaan tuomista keskusteluun. Minä olen puhunut koko ajan masennuksesta. Kyllähän se on tutkittu ja todettu, että masennus puolestaan altistaa muille sairauksille. Joten paras hoitaa itsensä kuntoon. Masennus on mielen sairaus, ja se on sinussa itsessäsi se asia, joka sinut siihen sairastuttaa.

Lue lisää

Et siis ymmärtänyt edellä kirjoittamaani viestiä.

Minun mielipiteeni on siis se, että jos pidät masennusta itse aiheutettuna ja pelkällä asennemuutoksella korjautuvana sairautena tai vaikkapa olotilana, niin minä puolestaan edellytän, että sinä pidät myös kaikkia muita sairauksia ja "olotiloja" samalla tavalla parannettavissa. Mikä siis tekisi juuri masennuksesta poikkeuksen? Sekö, että juuri sinä olet parantunut siitä asennemuutoksella?

viestiäni kirjoitti:

Et siis ymmärtänyt edellä kirjoittamaani viestiä.

Minun mielipiteeni on siis se, että jos pidät masennusta itse aiheutettuna ja pelkällä asennemuutoksella korjautuvana sairautena tai vaikkapa olotilana, niin minä puolestaan edellytän, että sinä pidät myös kaikkia muita sairauksia ja "olotiloja" samalla tavalla parannettavissa. Mikä siis tekisi juuri masennuksesta poikkeuksen? Sekö, että juuri sinä olet parantunut siitä asennemuutoksella?

Lue lisää

hyvin. Sinulla ja minulla on eri käsitys asiasta, siis masennuksesta ja sen synnystä, ja ehkäpä muista sairauksista. Voihan se tietysti olla että kun oikein toivot ja itseäsi psyykkaat niin saat influenssan tai reuman. Kumpikaan näistä ei ole psykiatrinen sairaus, toisin kuin masennus, ja toiseen tarvitaan vaikka pisaratartunta eli ulkoinen tekijä, toisin kuin masennukseen. Olen käsittääkseni sanonut, että tarvitaan ajatusmalliremontti, mutta mahdollisesti myös terapia tai lääke tai näiden yhdistelmä. Päätyön joudut silti tekemään sinä itse.

Varjolilja kirjoitti:

Noihin paranemisiin minulla ei ole eväitä, mutta terapeuttini auttaa minua, opettaa ja ohjaa. Jo tästä runsaan puolen vuoden terapiasta on ollut paljon apua, mutta silti olen vasta aivan alussa. Masennuksia on monenlaisia, nuorena ja vanhempana alkaneita, toistuvia ja kertaluontoisia, kroonisia ja ei kroonisia, lieviä ja vakavia ja muutakin. On hienoa, jos ihminen itse pystyy ratkaisemaan masennuksensa, mutta aina siihen ei ole eväitä. Silloin on ulkopuolinen apua tarpeen. Totta on, että masennuksen syyt ennen pitkää löytyvät ihmisen sisältä, mutta aina niitä ei itse pysty löytämään. Jos masennus on alkanut hyvin aikaisin, on lapsi itse silloin todennäköisest ollut kyvytön suojaamaan ja auttamaan itseään. Kopleksisesti traumatisoituneella on ehkä dissosiaatio ollut ainoa keino pysyä elossa, erkaneminen omasta ruumiistaan, hyväksikäytön ja pahoinpitelyn "ulkopuolelta katseleminen". Se on aika metka kokemus, kun katselee itseään kuin ruumiistaan irronneena. Masennuskin on kuin suoja jostain vielä pahemmasta, kuin pakollinen pysähtyminen, elimistön järjestämä pysäytys, jotta voi muuttaa elämänsä suuntaa.

Lue lisää

kokea kamalia asioita elämässäsi..toivottavasti terapia auttaa sinua. Jotkut asiat on vain niin kauheita, että voi kestää ikuisuus ennen kuin niistä yli pääsee, jos ikinä. Auttaako sinua ollenkaan sen ajatteleminen, että mikään sinulle tehty asia ei ollut sinun syytäsi? Se oli niiden aikuisten syytä, jotka eivät sinusta pitäneet hyvin huolta ja jotka ehkä käyttivät asemaansa väärin.

Surullista lukea. Mutta sinäkin voit elää suht normaalia elämää..jos ei anna menneille valtaa liikaa ja pystyy jotenkin pääsemään tilanteen yläpuolelle. Olet toivottavasti päässyt irti näiden ihmisten vaikutuspiiristä, jotka ovat sinua kaltoin kohdelleet. En ihmettele, että masennuit. Joillekin kokemuksille ei voi itse mitään ja on varmasti vaikea yrittää suhtautua sellaisiin kokemuksiin. Oletko pystynyt antamaan mielessäsi anteeksi niille ihmisille, jotka käyttivät valtaansa väärin?

Tulee vastaan joskus se päivä, kun sinun voisi olla hyvä sanoa, että nyt riittää. Ei varmaankaan kovin pian, jos olet vasta aloittanut asian selvittämisen. Mennyt vaikuttaa sinuun ikuisesti, mutta ehkä sen vaikutus voi vähetä ajan kanssa. Ihan varmasti tarvitsetkin ammattiapua tilanteesta selviämiseen ja onneksi olet saanut apua. Ehkä joskus tai ehkä kohdallesi on jo tullut parantava rakkaus..toivon, että pystyt rakastamaan itseäsi sellaisena kuin olet.

Voimia sinulle ja muista, että ne ihmiset eivät ole sen arvoisia, että sinun elämäsi menee masennuksen merkeissä..vaikka kuinka kivuliaita asioita olisi elämä täysi, voi jotain parempaa ehk ä saavuttaa anteeksiannolla, erityisesti sinulle itsellesi koska se ei ollut sinun syytäsi. Toivon, että pystyt suremaan nuo tapahtumat pois, ja ehkä hautaamaan muistot jonain päivänä. Sinun elämäsi on arvokas. Voimia sinulle!

tätä kaikkien kirjoitti:

sairauksien mukaan tuomista keskusteluun. Minä olen puhunut koko ajan masennuksesta. Kyllähän se on tutkittu ja todettu, että masennus puolestaan altistaa muille sairauksille. Joten paras hoitaa itsensä kuntoon. Masennus on mielen sairaus, ja se on sinussa itsessäsi se asia, joka sinut siihen sairastuttaa.

Lue lisää

Haloo, olen päässyt jo selville miksi minulla on masennusta ym. Joskus tosi syvä. Välillä helpompaa. Esimerkkinä mielen toiminnasta voin kertoa että yhtenä kesänä istuin ystäväni kanssa pihalla, olo oli ihan tavallisen masentunut.
Yhtäkkiä vaivuin syvempään masennukseen ja samaan aikaan muistin vanhan tapahtuman lapsuudesta; tapahtuman(oikeastaan niitä oli useita) joka oli traumaattinen ja järkyttävä ja jonka olen alkanut muistamaan vasta nyt tässä
muutaman vuoden aikana.
Eli masennus on tavallaan suojana muille tunteille ja käsittelemättömille asioille.
Minun pitäisi surra ja tuntea kaikenlaisia tunteita, jotka säilöin lapsena sisääni.
Mutta en pysty, jos siihen ei ole tilaisuutta.
Siksi tunnen vain masennusta ja ahdistusta.
Mutta olen löytänyt ne syyt henkiseen pahoinvointiin, miksi oloni on tämä.
Eli en valitettavasti pysty vain positiivisesti
ajattelemalla poistamaan masennusta.
Tarkoitus olisi kyllä vapautua vanhasta taakasta,
kun vaan olisi tilaisuus turvallisesti vapautua,
mikä se menetelmä sitten onkin.
Kaikkeen on aina syy!

tämän kirjoitti:

http://medicine.plosjournals.org/perlserv/?request=get-document&doi=10.1371/journal.pmed.0050045&ct=1

Lue lisää

Kyllä.

Noita mutu-tutkimuksia tulee luettua silloin tällöin eivätkä ne anna mitään uutta tietoa.

Pointtihan on siinä, että potilaan on itse hyväksyttävä sairautensa ja että lääke saattaa olla hoitokeino.

Mitenkä selität sen, että psykoottinen potilas on kokonaan sairaudentunnoton eikä edes tunne olevansa sairas, mutta ulkopuoliset näkevät tämän selvästi ja lääkkeet auttavatkin tätä henkilöä selviytymään? Oletko löytänyt tutkimustuloksia?

Plasebo vaikutukset ilmenevätkin niillä, joille lääkket on annettu täysin vääristä syistä. Valitettavasti tämä on nyky Suomessa erittäin yleistä. Potilas sisään -> Lääkkeet kouraan -> potilas ulos -> valmis.

liioitella kuitenkaan kirjoitti:

Sanoin jo jossain vaiheessa, että tuon saman ajatuksen olen kuullut asiantuntijoilta, joten on niitä ja näitä asiantuntijoita, joista toiset on sitä ja toiset tätä mieltä. Eihän koko aiheesta olla yhtä mieltä missään. Joten ei minua sinänsä kummastuta psykiatrisi lausunto. Toivottavasti näytit hänelle koko ketjun, etkä vain yksittäistä kirjoitusta.

En ota siitä vastuuta, miten ihmiset nämä kirjoitukset ottavat ja miten niihin reagoivat. Jokaisella meillä on oikeus mielipiteeseen ja omakohtaisten kokemusten julkituomiseen. Jokainen meistä vastaa myös ihan itse omista tuntemuksistaan ja siitä närkästyykö ja mistä. Valitettavasti mielipiteet ja kokemukset eivät aina ole yhteneviä eikä tarvitsekaan olla ja tylsähän se maailma olisi jos kaikki olisivat samaa mieltä.

Tämän ketjun tarkoitus oli varmaan herätellä ihmisiä ajattelemaan, että josko tosiaan se masennus voisi olla itseaiheutettu sairaus ja sairastuminen kiinni sinusta, eikä muista ihmisistä tai kohtalosta. Edelleen uskon että se on, ja uskon kohtaamiini asiantuntijoihin, jotka ovat juuri tätä mieltä. Olen asian omakohtaisesti kokenut, ja masennuksesta toipunut. Ainoa tie on ollut itse muuttaa omia negatiivisia ajatuksia positiivisempaan suuntaan ja tehdä muutoksia elämässä. Ja kuten olen jo tuonut ilmi, minut diagnosoitiin aikanaan vakavasta masennuksesta, harkitsin itsemurhaa päivittäin ja makasin vain sängyssä kokematta iloa yhtään mistään. Kyseessä ei ollut mikään hetkellinen alakulo, vaan vuosikausia jatkunut masennus, joka lopulta johti täydelliseen romahdukseen.

Voit uskoa siihen, että kyseessä on kemikaaliepätasapaino aivoissa ja onkin, ja että masennus on tappava tauti. En ole kai kiistänyt tätä. En ole myöskään kiistänyt sitä, etteikö lääkkeitä jouduta käyttämään, ainakin pahimmassa masennuksessa ja käytinhän niitä itsekin hetken aikaa. Silti olen 100% sen kannalla, että ihminen itse aiheuttaa masennuksen ja sen kemikaaliepätasapainon aivoissaan. Oli se syy siihen epätasapainoon sitten huono stressinsietokyky tai jokin muu tekijä, joka sen masennuksen laukaisee. Joka tapauksessa se on ihmisen oma kykenemättömyys kohdata ja ratkaista elämän kriisejä.

Lyhytterapiassa opin itse näkemään sen, miten oma ajatteluni tuottaa tuskaa ja masentaa. Siihen mennessä olin jo aika kovasti tehnyt ajatustyötä. Myöskin se syvin masennus oli talttunut, joten olin valmis työstämään asioita. Oliko asiat aina niin kuin ne näin, masentuneen mustien lasien läpi kaikessa epäonnistuneena ja ettei elämällä ollut mitään merkitystä. Ei tosiaan. En parantunut, ennen kuin oivalsin mikä minut masensi (ja se oli se elämäntilanne ja oma negatiivinen ajatuskehä), ja ymmärsin itse ottaa vastuun omista ajatuksista, tunteista, elämästäni, ja päätöksistäni. Ymmärsin, että voin elää hyvää elämää antamatta menneiden painaa harteilla, ilman turhaa syyllisyyttä asioista, joihin en voi vaikuttaa. Ennen kaikkea paraneminen on ajatusten korjaamisprosessi. Siksipä en muuta vastaustani sen suhteen, etteikö masennus olisi itseaiheutettu sairaus. Voit joutua käymään terapiassa vuosikymmeniä ja syömään lääkkeitä yhtä kauan, mutta et tule paranemaan, ennen kuin olet käynyt koko tarvittavan ajatusprosessin oman elämäsi haltuun ottamisesta.

Olen käsittääkseni myös sanonut, että jotkut eivät parane koskaan? Ymmärrän ja tiedän, mitä pahasti masentuneelle ei tule sanoa ja miten pahalta ne 'koita piristyä' viestit läheisiltä tuntuu. Ei auta ei pätkääkään siinä tilanteessa. Tästä ketjusta hyötynee joku, joka on jo sen tilanteen yläpuolella ja joka pystyy näkemään sen, että vain itse voi asialle jotain tehdä. Totuus on kuitenkin se, että vaikka kuinka olet siellä syvässä masennuksessa, niin sen tajuaminen ettei kukaan muu voi sinua todellakaan sieltä nostaa kuin sinä itse, olisi äärimmäisen tärkeää paranemiselle. Terapeutti voi olla myötätuntoinen vuosikausia ja ymmärtää, mutta et parane ennen kuin sanot sen itse itsellesi, että "kukaan muu ei voi minua tästä masennuksesta irti päästää kuin minä itse". Ja sinähän et nouse, niin kauan kuin et halua nousta. Toisaalta on niitäkin, jotka eivät halua parantua koskaan, koska siitä sairaudesta on niin paljon hyötyä. Näin se on.

Lue lisää

Masennushan nimenomaan ON sitä, että pää on täynnä negatiivisa ajatuksia. Ja kukaan ns. "normaali terve ihminenhän" ei ajattele joka asiassa negatiivisesti. Tämän vuoksi masennusta nimitetään sairaudeksi silloin, kun ei enää kykene hallitsemaan ajatuksiaan vaan negatiivinen ajattelumalli on jo vallannut ajattelumaailman totaalisesti.
Mutta tästä tuskin voi syyttää ihmistä itseään. Masennus on erittäin lamauttava sairaus silloin kun se on vaikeassa tilassa. Siinä vaiheessa ei tulisi mieleenkään, että kaikki tämä olisi omaa vikaa. Monet haluavat ulos tästä tilanteesta hoidon avulla, monet itsemurhan avulla.
Eikö tällaisissa tapauksissa tärkeintä olisi auttaa potilasta lääkkein, sähköhoidoin tai miten vain kunhan hänen elämänhalunsa palautuu normaaliksi? Mielestäni on turhamaista lähteä miettimään tuossa tilassa että kuka tämän kaiken aiheutti. Ei sairaus syyllistä etsi.

Mikä sinun uusi näkökulmasi siis oli asiaan? Tämä kaikkihan oli vanhaa tietoa ja jo monien tiedossa.

Ja mielestäni jokainen, joka tällä palstalla (tai missä vain) kirjoittelee, ottaa aina vastuun sanoistaan ja seisoo niiden takana. Vai yritätkö nyt sanoa, ettet vilpittömästi ollutkaan tahallasi näin jyrkkä?
Joku on oikeasti voinut pahoin loukkaantua tekstistäsi. Onko se hänen vikaansa, vai sinun jonka olisi tullut miettiä mitä kirjoittaa palstalle, josta jotkut saavat kenties vertaistukea?

Miten sinä itse olet harjaannuttanut omaa stressinsietokykyäsi? Pystyykö sitä edes harjoittelemaan? Huonosta stressinsietokyvystäkään ei voi syyttää ihmistä itseään. Jos jollakin on huono stressinsietokyky, hän ei ole edes välttämättä huomannut koko asiaa ennenkuin joutuu konkreettiseen tilanteeseen, jossa tällainen käy ilmi. Miten silloin voit syyttää ihmistä itseään huonosta stressinsietokyvystä jos hän ei ole itsekään ollut tietoinen koko asiasta? Ei hän ole sitä ajatusmaailmallaan luonut.

Olisi hienoa, jos pystyisit myöntämään avoimesti, että tekstisi on ollut tähän mennessä välillä aika järjetöntä. Minusta kyllä tuntuu, että tiedät sen itsekin. Eiväthän sairaudet ajattelutavalla synny. En minä rintasyöpää saa sitä toivomalla tai ajattelemalla negatiivisesti rinnoistani.

Hyvä, että sinä olet löytänyt päällimmäisen syysi masennuksellesi ; oma ajattelutapasi. Mutta voitko aivan tosissasi väittää, että tämä sama pätee meihin muihin masentuneisiin? Johan olet naiivi jos niin väität. Ihmisiä on monenlaisia, jotkut jo tietävät että oma ajattelutapakin masentaa entistä enemmän ja ovat yrittäneetkin sitä korjata, mutta palaavat aina lähtöpisteeseen.

Hyödystä tässä sairaudessa on hieman konfliktista puhua. Masentuneelle ihmiselle nimittäin kuoleminen tuntuu paljon mielekkäämmältä kuin elämä, joten mikä tässä on se hyöty? Ei mikään, hän vain odottaa lamaantuneena kuolemaansa jos ei sitä uskalla tehdä.

vanhaa tietoa? kirjoitti:

Masennushan nimenomaan ON sitä, että pää on täynnä negatiivisa ajatuksia. Ja kukaan ns. "normaali terve ihminenhän" ei ajattele joka asiassa negatiivisesti. Tämän vuoksi masennusta nimitetään sairaudeksi silloin, kun ei enää kykene hallitsemaan ajatuksiaan vaan negatiivinen ajattelumalli on jo vallannut ajattelumaailman totaalisesti.
Mutta tästä tuskin voi syyttää ihmistä itseään. Masennus on erittäin lamauttava sairaus silloin kun se on vaikeassa tilassa. Siinä vaiheessa ei tulisi mieleenkään, että kaikki tämä olisi omaa vikaa. Monet haluavat ulos tästä tilanteesta hoidon avulla, monet itsemurhan avulla.
Eikö tällaisissa tapauksissa tärkeintä olisi auttaa potilasta lääkkein, sähköhoidoin tai miten vain kunhan hänen elämänhalunsa palautuu normaaliksi? Mielestäni on turhamaista lähteä miettimään tuossa tilassa että kuka tämän kaiken aiheutti. Ei sairaus syyllistä etsi.

Mikä sinun uusi näkökulmasi siis oli asiaan? Tämä kaikkihan oli vanhaa tietoa ja jo monien tiedossa.

Ja mielestäni jokainen, joka tällä palstalla (tai missä vain) kirjoittelee, ottaa aina vastuun sanoistaan ja seisoo niiden takana. Vai yritätkö nyt sanoa, ettet vilpittömästi ollutkaan tahallasi näin jyrkkä?
Joku on oikeasti voinut pahoin loukkaantua tekstistäsi. Onko se hänen vikaansa, vai sinun jonka olisi tullut miettiä mitä kirjoittaa palstalle, josta jotkut saavat kenties vertaistukea?

Miten sinä itse olet harjaannuttanut omaa stressinsietokykyäsi? Pystyykö sitä edes harjoittelemaan? Huonosta stressinsietokyvystäkään ei voi syyttää ihmistä itseään. Jos jollakin on huono stressinsietokyky, hän ei ole edes välttämättä huomannut koko asiaa ennenkuin joutuu konkreettiseen tilanteeseen, jossa tällainen käy ilmi. Miten silloin voit syyttää ihmistä itseään huonosta stressinsietokyvystä jos hän ei ole itsekään ollut tietoinen koko asiasta? Ei hän ole sitä ajatusmaailmallaan luonut.

Olisi hienoa, jos pystyisit myöntämään avoimesti, että tekstisi on ollut tähän mennessä välillä aika järjetöntä. Minusta kyllä tuntuu, että tiedät sen itsekin. Eiväthän sairaudet ajattelutavalla synny. En minä rintasyöpää saa sitä toivomalla tai ajattelemalla negatiivisesti rinnoistani.

Hyvä, että sinä olet löytänyt päällimmäisen syysi masennuksellesi ; oma ajattelutapasi. Mutta voitko aivan tosissasi väittää, että tämä sama pätee meihin muihin masentuneisiin? Johan olet naiivi jos niin väität. Ihmisiä on monenlaisia, jotkut jo tietävät että oma ajattelutapakin masentaa entistä enemmän ja ovat yrittäneetkin sitä korjata, mutta palaavat aina lähtöpisteeseen.

Hyödystä tässä sairaudessa on hieman konfliktista puhua. Masentuneelle ihmiselle nimittäin kuoleminen tuntuu paljon mielekkäämmältä kuin elämä, joten mikä tässä on se hyöty? Ei mikään, hän vain odottaa lamaantuneena kuolemaansa jos ei sitä uskalla tehdä.

Lue lisää

siitä että joku loukkaantuu teksteistäni. Se on ihan jokaisen itse päätettävissä mistä loukkaantuu ja mistä ei. Minä en vastaa kenenkään muun tunteista.

Olen pystynyt harjoittamaan stressinsietokykyä ja ajatuksia, ja se tapahtuu juuri samalla tavalla kuin miten masennuksesta pääsee eroon. Ajatusmalleja muuttamalla. En ihan ole samaa mieltä asioista kanssasi eikä meidän tarvitse ollakaan. Stressinsiedossakin omat ajatukset ovat olennaisessa osassa. Sinun pitää oppia rauhoittelemaan itseäsi oli tilanne mikä tahansa. Samalla tavalla voi päästä erilaisista ahdistushäiriöistä eroon, myös ilman lääkkeitä. Oikeanlainen psykologi, terapeutti, näkee sinussa mm. huonon stressinsietokyvyn ja voi auttaa asian voittamisessa. En oikein osaa sanoa Suomen terapiatilanteesta muuta kuin että sitä tarjotaan aivan liian vähän, ja toisaalta uskon, että jos terapia ei ala tuottaa tulosta tietyssä ajassa, pitää vaihtaa terapeuttia. Omakohtaisesti ajattelen, että terapia ei voi olla vain sitä, että terapeutti kuuntelee, mutta ei ohjaa tai opasta jollain tasolla näkemään asioita toisin. Masennuksen hoitamiseen on tietynlaisista terapiamuodoista (esim.kognitiivis-analyyttinen) todettu olevan enemmän hyötyä kuin toisista. Kaipa sinä itse tiedät tai joku läheisesi, että tarvitsetko terapiaa parantuaksesi, kaikki eivät tarvitse, eivät myöskään lääkkeitä.

Se on aika jännä asia, että kun tällaiselle palstalle kirjoittaa niin asia otetaan hyvin henkilökohtaisesti ja ikään kuin olisin osoittanut kaiken kirjoittamani juuri sinulle. Jokainen päättää itse siitäkin, miten näihin kirjoituksiin täällä suhtautuu ja antaako niiden vaikuttaa elämäänsä ja minkä kokee itselleen hyväksi ja näkeekö "neuvot" hyödyllisiksi. Arvioisin, että muutamakin ihminen on saattanut alkaa ajatella tämän ketjun luettuaan, että voisiko se masennus sittenkin loppua jos alkaisin ajatella toisin. Toivon antaminen on minusta tärkeää. Itse kamppailin aikalailla sitä vastaan etten paranisi (vaikka vasta jälkikäteen sen näin ymmärsin olleen, koska kuvittelinhan tehneeni jo kaiken parantuakseni), kunnes ymmärsin ettei todellakaan kukaan muu voi minua auttaa kuin minä itse. Toisaalta, jos olet juuri yksi niitä, jotka aina palaavat takaisin negatiivisuuteen vaikka kuinka yrittää, niin sitten pitää miettiä mikä siinä elämässä aina vetää takaisin samoihin toimimattomiin ajatuksiin. Ja tässä tullaan taas siihen elämäntaparemonttiin. Jos se onkin joku parisuhteessa, töissä, liikaa stressiä whatever, niin asialle pitää tehdä jotain ennen kuin taas masennus valtaa mielen.

Toivotaan, että joku päivä joku tämän ketjun lukenut palaa kertomaan, että näistäkin sanoista oli jotain hyötyä. Jos ei, niin ei se elämä siihen kaadu. Jostain jokaisen meistä on se voima revittävä kuitenkin, vaikka välillä meinaa lannistua ja ne negatiiviset ajatukset pyrkii taas väkisin valtaamaan mielen. Siihenkin hetkeen pitää opetella ajattelemaan toisin, eli kääntää se ajattelu vaikka väkisin positiiviseen suuntaan. Ei siinä oikein muuta keinoa ole parantua.

Masennuksesta paranemisessa on olennaista rehellisyys itselle. Jos et tykkää itsesi huiputtamisesta ja sitä kautta voi opetella positiivisemmaksi (onko se lasi puolityhjä vai vielä puolitäysi), niin en tiedä onko paljon mitä voit tehdä paranemisen eteen. Elämässä pitää oppia vähän itseään huiputtamaan ja ennen pitkää se on jo niin automaatio, että huomaat ettei negatiivisuus kuulu enää elämääsi. Toinen juttu on taas se, että kuuluuko tärkeiden ihmisten piiriisi näitä mielialan saastuttajia? Siltikin itse vastaat yhä siitä, miten annat muille ihmisille valtaa omasta elämästäsi ja mielialastasi.

vastuuta kirjoitti:

siitä että joku loukkaantuu teksteistäni. Se on ihan jokaisen itse päätettävissä mistä loukkaantuu ja mistä ei. Minä en vastaa kenenkään muun tunteista.

Olen pystynyt harjoittamaan stressinsietokykyä ja ajatuksia, ja se tapahtuu juuri samalla tavalla kuin miten masennuksesta pääsee eroon. Ajatusmalleja muuttamalla. En ihan ole samaa mieltä asioista kanssasi eikä meidän tarvitse ollakaan. Stressinsiedossakin omat ajatukset ovat olennaisessa osassa. Sinun pitää oppia rauhoittelemaan itseäsi oli tilanne mikä tahansa. Samalla tavalla voi päästä erilaisista ahdistushäiriöistä eroon, myös ilman lääkkeitä. Oikeanlainen psykologi, terapeutti, näkee sinussa mm. huonon stressinsietokyvyn ja voi auttaa asian voittamisessa. En oikein osaa sanoa Suomen terapiatilanteesta muuta kuin että sitä tarjotaan aivan liian vähän, ja toisaalta uskon, että jos terapia ei ala tuottaa tulosta tietyssä ajassa, pitää vaihtaa terapeuttia. Omakohtaisesti ajattelen, että terapia ei voi olla vain sitä, että terapeutti kuuntelee, mutta ei ohjaa tai opasta jollain tasolla näkemään asioita toisin. Masennuksen hoitamiseen on tietynlaisista terapiamuodoista (esim.kognitiivis-analyyttinen) todettu olevan enemmän hyötyä kuin toisista. Kaipa sinä itse tiedät tai joku läheisesi, että tarvitsetko terapiaa parantuaksesi, kaikki eivät tarvitse, eivät myöskään lääkkeitä.

Se on aika jännä asia, että kun tällaiselle palstalle kirjoittaa niin asia otetaan hyvin henkilökohtaisesti ja ikään kuin olisin osoittanut kaiken kirjoittamani juuri sinulle. Jokainen päättää itse siitäkin, miten näihin kirjoituksiin täällä suhtautuu ja antaako niiden vaikuttaa elämäänsä ja minkä kokee itselleen hyväksi ja näkeekö "neuvot" hyödyllisiksi. Arvioisin, että muutamakin ihminen on saattanut alkaa ajatella tämän ketjun luettuaan, että voisiko se masennus sittenkin loppua jos alkaisin ajatella toisin. Toivon antaminen on minusta tärkeää. Itse kamppailin aikalailla sitä vastaan etten paranisi (vaikka vasta jälkikäteen sen näin ymmärsin olleen, koska kuvittelinhan tehneeni jo kaiken parantuakseni), kunnes ymmärsin ettei todellakaan kukaan muu voi minua auttaa kuin minä itse. Toisaalta, jos olet juuri yksi niitä, jotka aina palaavat takaisin negatiivisuuteen vaikka kuinka yrittää, niin sitten pitää miettiä mikä siinä elämässä aina vetää takaisin samoihin toimimattomiin ajatuksiin. Ja tässä tullaan taas siihen elämäntaparemonttiin. Jos se onkin joku parisuhteessa, töissä, liikaa stressiä whatever, niin asialle pitää tehdä jotain ennen kuin taas masennus valtaa mielen.

Toivotaan, että joku päivä joku tämän ketjun lukenut palaa kertomaan, että näistäkin sanoista oli jotain hyötyä. Jos ei, niin ei se elämä siihen kaadu. Jostain jokaisen meistä on se voima revittävä kuitenkin, vaikka välillä meinaa lannistua ja ne negatiiviset ajatukset pyrkii taas väkisin valtaamaan mielen. Siihenkin hetkeen pitää opetella ajattelemaan toisin, eli kääntää se ajattelu vaikka väkisin positiiviseen suuntaan. Ei siinä oikein muuta keinoa ole parantua.

Masennuksesta paranemisessa on olennaista rehellisyys itselle. Jos et tykkää itsesi huiputtamisesta ja sitä kautta voi opetella positiivisemmaksi (onko se lasi puolityhjä vai vielä puolitäysi), niin en tiedä onko paljon mitä voit tehdä paranemisen eteen. Elämässä pitää oppia vähän itseään huiputtamaan ja ennen pitkää se on jo niin automaatio, että huomaat ettei negatiivisuus kuulu enää elämääsi. Toinen juttu on taas se, että kuuluuko tärkeiden ihmisten piiriisi näitä mielialan saastuttajia? Siltikin itse vastaat yhä siitä, miten annat muille ihmisille valtaa omasta elämästäsi ja mielialastasi.

Lue lisää

Sinähän olet silloin itsekäs ja nimenomaan lietsot ihmisiä masentumaan. Ja sen jälkeen tekopyhästi selittelet että jokainenhan on vastuussa itse masentumisistaan. Teeppä uusi ajatusremontti vaihteeksi kun sinulla tuota aikaa ja energiaa on rankuttaa turhista itsestäänselvistä asioista.

Olen kanssasi puhumisavusta samaa mieltä. Joillakin taas on tarve puhua jollekin, esimerkiksi vaikka yksinäisillä. Eihän heitä kukaan muukaan silloin kuuntele.

Tottakai masentuneet ottavat kaiken henk.kohtaisesti. Etkö sinä ymmärrä sitä? Tämän vuoksi sinun tulisi meittiä mitä kirjoitat ja mille palstalle.
Mutta mikä sinun motiivisi on? Provosoida? Esitellä piileviä kykjäsi? Odotatko jotain palkintoa? Ehkä sitten sinut tulisi palkita kun oikeasti parantaisit tämän sairauden.
Puhuminenhan kun ei monia auta.

Silti on väärin ajatella etteikö sinun tulisi ottaa vastuuta kirjoitteluistasi. Mikä sinä luulet olevasi kun kuvittelet olevasi yläpuolellamme? Entä jos tekstisi sisältäisi rasistista, seksuaalisesti kieroutunutta tai väkivaltaista tekstiä? Etkö sinä ottaisi siitäkään vastuuta jos jotakuta saattaisi hirvittää kirjoituksesi?
Monia masentuneita hirvittää jo tällainen.

Ainakin sen sinun tekstistäsi huomaa, että sinulla on tarve tuntea itsesi hyödylliseksi. Mikset auttaisi masentunutta aivan oikeasti ja kuuntelisi joskus mitä tällä on sanottavana, etkä esittäisi omia mielipiteitä joilla ei ole masentuneelle muutakuin huono vaikutus?
Etkö sinä ole koskaan saanut kehuja? Etkö ole saanut kiitosta tai tuntenut itseäsi tarpeelliseksi? Tässä sinulla olisi työstämisen vaihe nro. 2.
Epäilisin, että moni masentunut on liian väsynyt vastaamaan viesteihisi ja ovat olleet täysin päinvastaista mieltä. Kuten jo onkin tullut ilmi. Moni ei pitänyt kirjoituksestasi juuri sen tietämättömyyden ja vääreellisyyden vuoksi.

Entä jos joku valehteleekin itselleen olevansa onnellinen? Se on erittäin kuluttavaa pidemmän päälle. Mielestäni on vapautta antaa itselleen tuntea olevansa masentunut. Se ei suinkaan ole häpeä. Moni ei sitä myöntäisi.

Tämä taisi olla sitten tässä, hyvää jatkoa vaan ja toivottavasti saat joskus tunnustusta.