nykyaikainen luonnonsuojelu

Itse olen näitä landepaukkuja, jotka ovat pääkaupunkiseudulle joutunut/saanut muuttaa. Kirjoitukseni on kieltämättä hieman provokatiivinen, mutta käsitykseni on tullut keskusteluista, joita olen käynyt ihmisten kanssa jotka itseään vihreiksi ja luonnonsuojelijoiksi ovat väittäneet. Sitä en tiedä kuinka aidosti he sitä ovat.

On totta, että teini-ikäiset luontoaktivistit ovat niitä värikäimpiä ja ajavat yhtä asiaa ilman että ympärilleen juurikaan katsovat. Iän myötä tulee sitä näkemystä ehkä hieman enemmän. Vai onko se sitten kyynisyyttä, mene ja tiedä.

Ongelma on ehkä siinä, että nämä cityluonnonsuojelijat ovat niitä jotka eniten ääntä pitävät ja siksi luonnonsuojelijat nykyisin helposti mielletään keskivertoperheen kakaroiksi, jotka eivät kuitenkaan paljoa asioista ymmärrä.

Aluksi: jos sinulla on omaa metsää niin sinulla on täysi oikeus kieltää metsästys siellä. Hirvikantojen harvennukseen moni maanomistaja on taipuvainen suostumaan, koska jos istuttaa taimistoa niin hirvillä on paha tapa syödä ne omiin suihinsa.

Eettisyys on myös käsitteenä sellainen, jonka merkityksestä voisi keskustella enemmänkin. Mutta näin yleisesti ajateltuna se varmaankin tässäkin tapauksessa tarkoittaa tappamattomuutta. Mainitsemasi jalkanarupyynti ja monet muut ansoitukset joko ovat kiellettyjä tai ainakin suuri osa niistä pitäisi kieltää. Turhan kärsimyksen tuottaminen ei ole koskaan hyväksi, aiheutettiin sitä sitten eläimelle tai ihmiselle. Kala kannattaa kolkata ja verestää muutenkin välittömästi sen saannin jälkeen, että ei pääse kala pilaantumaan liian nopeasti.

Valistuneet jättävät tehotuonannon ruuan väliin? Varmasti näin on. Tosin ongelma on osaksi siinäkin, että kaikilla ei ole varaa luomuun (kasviksiin tai lihaan). Itse ostan useimmiten luomua mutta samalla mietin, että noinkohan on varaa työttömillä, vähätuloisilla ja suurperheellisillä jne. varaa luomua ostaa. Hinta ero on valtaisia. Luomutomaattipaketin hinnalla saa espanjalaista tomaattia toista kiloa. Myöskin luomulihan hinta on aivan uskomaton. Kaikilla ei vain ole rahallisesti varaa tehdä näitä valintoja.

Ei ihmninen ole sinällään ylivertainen laji. Mutta minusta olisi sangen omituista, jos eläimiä alettaisiin kohtelemaan kuten ihmisiä. Kuinka mahdollista olisi taata esim toimeentulo (lue aina ruokaa ja juomaa, lämmin ja oma kolo/pesä missä asua) eläimille. Lisäkseen eläimet eivät keskenään juurikaan toisiaan myöskään kunnioita. Tappaminen eläinten kesken on osa elämää, ihminen on vain kuolemisesta tehnyt suuren tabun.

Enkä ole väittänyt, että ihminen saa tuhota luontoa mielin määrin tai tappaa miten tahtoo. Ei suinkaan. Koska olemme ajatteluun ja järkeilyyn pystyvä laji, jolla on ylivoimaiset mahdollisuudet tuhota kaikki muu planeetalta on meillä myös (ainakin pitäisi olla) myös suuri vastuu kotoisasta planeetastamme.

Järkevä metsänhoito on sellaista, jolla metsiä karsitaan ja kaadetaan siten, että uusilla puilla on hyvät mahdollisuudet kasvaa. Harvennuksilla taataan parempi kasvu.

Mielestäni lihan ja kalan syönnissä ei ole mitään väärää. Ihminen voi syödä mitä haluaa. Tämä tarkoittaa mielestäni myös sitä, että jos joku valitsee kasvissyönnin niin hänellä on siihen täysi oikeus ilman että muut siitä arvostelevat. Elämä on valintoja ja se on yksi asia joka erottaa meidät muista eläimistä; me voimme tehdä ja osaamme tehdä valintoja.

Eettisyyden kannalta voi olla mietinnän arvoista, että kumpi on eettisempää: metsätsää ja saalistaa oma ruokansa metsästä vai kasvattaa eläimiä niiden itsensä kokoisissa kopeissa ja kuljetella ahtaissa teurasautoissa pitkin maata? On hyvin selvää, miksi ihmiset eivät halua tietää tarkalleen miten heidän jauhelihapakettinsa on valmistunut.

Olen samaa mieltä, ihminen on riippuvainen luonnosta. Olemme osa sitä ja meidän pitäisi osata sen kanssa elää. Eri asia on, että mitä tarkoitamme luonnon kunnioituksella ja kuinka järkevää yltiöpäinen vauhkoominen on. Metsästäjä joka metsästää tai kalastaja joka kalastaa sen mitä syö ja käyttää kaiken saalistaan tarkkaan hyväksi voi kunnioittaa luontoa, kierrättää ja käyttää egologisia valintoja elämässään.

En ole koskaan pitänyt asioiden puolesta vauhkoamisesta. Yltiöpäinen yhden asian liike unohtaa maailmasta kaiken muun. Ei ymmärretä, että kaikki vaikuttaa kaikkeen ja että maailma on tällä hetkellä sellainen kuin se on. Samoin yhden asian ihmiset eivät juurikaan kunnioita muiden ihmisten arvomaailmoja, josta ei seuraa muuta kuin törmäyskurssi. Asiat eivät etene vaan niistä tapellaan.

maalaistollo kirjoitti:

Ei ihmninen ole sinällään ylivertainen laji. Mutta minusta olisi sangen omituista, jos eläimiä alettaisiin kohtelemaan kuten ihmisiä. Kuinka mahdollista olisi taata esim toimeentulo (lue aina ruokaa ja juomaa, lämmin ja oma kolo/pesä missä asua) eläimille. Lisäkseen eläimet eivät keskenään juurikaan toisiaan myöskään kunnioita. Tappaminen eläinten kesken on osa elämää, ihminen on vain kuolemisesta tehnyt suuren tabun.

Enkä ole väittänyt, että ihminen saa tuhota luontoa mielin määrin tai tappaa miten tahtoo. Ei suinkaan. Koska olemme ajatteluun ja järkeilyyn pystyvä laji, jolla on ylivoimaiset mahdollisuudet tuhota kaikki muu planeetalta on meillä myös (ainakin pitäisi olla) myös suuri vastuu kotoisasta planeetastamme.

Järkevä metsänhoito on sellaista, jolla metsiä karsitaan ja kaadetaan siten, että uusilla puilla on hyvät mahdollisuudet kasvaa. Harvennuksilla taataan parempi kasvu.

Mielestäni lihan ja kalan syönnissä ei ole mitään väärää. Ihminen voi syödä mitä haluaa. Tämä tarkoittaa mielestäni myös sitä, että jos joku valitsee kasvissyönnin niin hänellä on siihen täysi oikeus ilman että muut siitä arvostelevat. Elämä on valintoja ja se on yksi asia joka erottaa meidät muista eläimistä; me voimme tehdä ja osaamme tehdä valintoja.

Eettisyyden kannalta voi olla mietinnän arvoista, että kumpi on eettisempää: metsätsää ja saalistaa oma ruokansa metsästä vai kasvattaa eläimiä niiden itsensä kokoisissa kopeissa ja kuljetella ahtaissa teurasautoissa pitkin maata? On hyvin selvää, miksi ihmiset eivät halua tietää tarkalleen miten heidän jauhelihapakettinsa on valmistunut.

Olen samaa mieltä, ihminen on riippuvainen luonnosta. Olemme osa sitä ja meidän pitäisi osata sen kanssa elää. Eri asia on, että mitä tarkoitamme luonnon kunnioituksella ja kuinka järkevää yltiöpäinen vauhkoominen on. Metsästäjä joka metsästää tai kalastaja joka kalastaa sen mitä syö ja käyttää kaiken saalistaan tarkkaan hyväksi voi kunnioittaa luontoa, kierrättää ja käyttää egologisia valintoja elämässään.

En ole koskaan pitänyt asioiden puolesta vauhkoamisesta. Yltiöpäinen yhden asian liike unohtaa maailmasta kaiken muun. Ei ymmärretä, että kaikki vaikuttaa kaikkeen ja että maailma on tällä hetkellä sellainen kuin se on. Samoin yhden asian ihmiset eivät juurikaan kunnioita muiden ihmisten arvomaailmoja, josta ei seuraa muuta kuin törmäyskurssi. Asiat eivät etene vaan niistä tapellaan.

Lue lisää

Niin, olin ed. viestissäni myös yleistänyt, osin kärjistäen niistä asioista, mistä aloitustekstissä kirjoitit. Tarkoituksena yleispuhutteleva, kaikkia koskeva teksti, ei vain aloittajan ajatelmia kritisoiva.

Minusta on naurettavaa jos eläintä ruvetaan inhimillistämään, yhtenä esimerkkinä myös tämä kiva nykyajan ilmiö kun eläimiä aletaan vaatettamaan ja niille lässytetään kuin lapselle. Jos eläintä, vaikka se olisi se oma söpö pikku lemmikki, aletaan kohdella liian ihmismäisesti, niin kyllä se minunkin mielestäni on vähintäänkin omituista, lievästi sanottuna.

Metsänhoitoon liittyy monia asioita, joita ei tulla ajatelleeksi, esim. ajatus siitä, että puut ovat uusiutuva luonnonvara. Hakataan metsää sileeksi, mutta aina kasvaa uutta tilalle. Siinä ei vain oteta huomioon, että kun niitä puita kuskataan metsästä pois, vähennetään myös metsän maaperän ravinteita. Puu ei lahoa metsässä, ravinteet eivät palaudu maaperään. Eläimistön kannalta nämä talousmetsät ovat monelle lajille ehdoton ei, sillä osa eläimistä viihtyy koskemattomissa metsissä, missä on vanhoja puita.

Täsmensit juurikin sitä asiaa, mitä itse ajattelin kirjoittaessani jauhelipaketin päätymisestä ruokapöytään, kuinka se tuntuu mukavemmalta vaihtoehdolta kun ei ajatella asioita sen pidemmälle. Valinnanvaraa meillä tosiaan on, sen puoleen että syökö esim. tehotuotettua vai luomua, valitseeko lautaselle lihaa, kalaa, kanaa ja/tai kasvista. Ihmisen lihansyönti ei myöskään ole välttämättömyys, toisin kuin monen eläimen.

Kun sanoin etten ihmettele miksi joskus asioissa saatetaan mennä vauhkoamisen puolelle, tarkoitin sitä lähinnä niin, etten ihmettele jos se järkytys jostakin havaitsemastaan vääryydestä/ongelmasta/epäkohdasta saattaa johtaa todella tunneperäiseen toimintaan. Siinä olen kyllä samaa mieltä ettei se järkevää ole. Jos mennään liian tunteiden ohjaamana vailla järkevää harkintakykyä, niin asioita ei todellakaan sillä tyylillä saada edistettyä. Ja tosiaan kuten sanoit, se kokonaiskuva täytyy muistaa pitää mielessä ja ottaa huomioon myös muut ja huomioida eri näkökulmia.
Jos mennään laput silmillä "Minä olen oikeassa!" -asenteella niin törmäyskurssi tosiaan on odotettavissa.

lil.devil kirjoitti:

Niin, olin ed. viestissäni myös yleistänyt, osin kärjistäen niistä asioista, mistä aloitustekstissä kirjoitit. Tarkoituksena yleispuhutteleva, kaikkia koskeva teksti, ei vain aloittajan ajatelmia kritisoiva.

Minusta on naurettavaa jos eläintä ruvetaan inhimillistämään, yhtenä esimerkkinä myös tämä kiva nykyajan ilmiö kun eläimiä aletaan vaatettamaan ja niille lässytetään kuin lapselle. Jos eläintä, vaikka se olisi se oma söpö pikku lemmikki, aletaan kohdella liian ihmismäisesti, niin kyllä se minunkin mielestäni on vähintäänkin omituista, lievästi sanottuna.

Metsänhoitoon liittyy monia asioita, joita ei tulla ajatelleeksi, esim. ajatus siitä, että puut ovat uusiutuva luonnonvara. Hakataan metsää sileeksi, mutta aina kasvaa uutta tilalle. Siinä ei vain oteta huomioon, että kun niitä puita kuskataan metsästä pois, vähennetään myös metsän maaperän ravinteita. Puu ei lahoa metsässä, ravinteet eivät palaudu maaperään. Eläimistön kannalta nämä talousmetsät ovat monelle lajille ehdoton ei, sillä osa eläimistä viihtyy koskemattomissa metsissä, missä on vanhoja puita.

Täsmensit juurikin sitä asiaa, mitä itse ajattelin kirjoittaessani jauhelipaketin päätymisestä ruokapöytään, kuinka se tuntuu mukavemmalta vaihtoehdolta kun ei ajatella asioita sen pidemmälle. Valinnanvaraa meillä tosiaan on, sen puoleen että syökö esim. tehotuotettua vai luomua, valitseeko lautaselle lihaa, kalaa, kanaa ja/tai kasvista. Ihmisen lihansyönti ei myöskään ole välttämättömyys, toisin kuin monen eläimen.

Kun sanoin etten ihmettele miksi joskus asioissa saatetaan mennä vauhkoamisen puolelle, tarkoitin sitä lähinnä niin, etten ihmettele jos se järkytys jostakin havaitsemastaan vääryydestä/ongelmasta/epäkohdasta saattaa johtaa todella tunneperäiseen toimintaan. Siinä olen kyllä samaa mieltä ettei se järkevää ole. Jos mennään liian tunteiden ohjaamana vailla järkevää harkintakykyä, niin asioita ei todellakaan sillä tyylillä saada edistettyä. Ja tosiaan kuten sanoit, se kokonaiskuva täytyy muistaa pitää mielessä ja ottaa huomioon myös muut ja huomioida eri näkökulmia.
Jos mennään laput silmillä "Minä olen oikeassa!" -asenteella niin törmäyskurssi tosiaan on odotettavissa.

Lue lisää

Mutta mitä pahaa siinä on jos joku pitää rakkiaan tai kattiaan omana pikku vauvelipauvelinaan?

Tässä tapauksessa laskisin nämä valittajat samaan sakkiin niiden kanssa joista bussissa ei saa puhua kännykkään ja koirankakka on saatanasta.

Se, että tämä lemmikkieläinten inhimillistäminen, tai ihminillistäminen, nähdään osana jotain suurempaa luonnosta vieraantumisilmiötä on keinotekoisesti luotu yhteys - jonka tarkoitusperiä voi jokainen itse arvailla... mutta loihan tuo kritiikki yhden "mestarillisen" oivalluksen ja taideteoksen kun Teemu Mäki teki kerralla selvää kissasta kirveellään, ja rikkoi näin skitsisen ja naivin eläinkuvamme - ja näin me kaikki palauduimme hetkessä takaisin alkuperäiseen ja aitoon luontosuhteeseemme.:D

jtguytiooiyhvb kirjoitti:

Mutta mitä pahaa siinä on jos joku pitää rakkiaan tai kattiaan omana pikku vauvelipauvelinaan?

Tässä tapauksessa laskisin nämä valittajat samaan sakkiin niiden kanssa joista bussissa ei saa puhua kännykkään ja koirankakka on saatanasta.

Se, että tämä lemmikkieläinten inhimillistäminen, tai ihminillistäminen, nähdään osana jotain suurempaa luonnosta vieraantumisilmiötä on keinotekoisesti luotu yhteys - jonka tarkoitusperiä voi jokainen itse arvailla... mutta loihan tuo kritiikki yhden "mestarillisen" oivalluksen ja taideteoksen kun Teemu Mäki teki kerralla selvää kissasta kirveellään, ja rikkoi näin skitsisen ja naivin eläinkuvamme - ja näin me kaikki palauduimme hetkessä takaisin alkuperäiseen ja aitoon luontosuhteeseemme.:D

Lue lisää

Kyllähän ihmisille tulee vahva side omaan lemmikkiin ja siihen suhtaudutaan ajoittain hyvinkin inhimillisesti. Jopa saatanasta seuraavat, eli ne metsästäjät kiintyvät hyvin vahvasti omaan koiraansa ja sille jutellaan ihan normaalisti.

Mutta kun mielikuvat eläimistä muodostuvat saman inhimillistämisen kautta voi seuraamuksiakin olla. Jokin aika sitten lopetettiin karhu joka juoksenteli jossain kaupungissa. Oliko se nyt sitten Vaasassa vai missä? Muistat varmaan tapauksen. Minulle joku lopettamista vastustava aktivisti tai "aktivisti" selitti, että miten joku pystyy ampumaan sellaisen söpön Nalle Puhin. Selitä siinä sitten, että voipi olla ettei tämä kyseinen nalle puh tyydy pelkästään imeskelemään hunajaa purkista eikä sille sitä kannata kovin lähelle mennä edes tarjoamaan... Karhut, sudet jne ovat kuitenkin petoja, eikä näille tuota tunnontuskia tappaa ihmistä. Se tuntuu välillä hieman unohtuvan joiltain ihmisiltä.

..asia on näin. ja joskus meinaa kyllä mennä hermot mun ihmiset sekottavat minut joihinkin ihmeen hihhuleihin.. onneksi sentäs ymmärtävät miten asian laita on, kun pikkuisen selventää.