Hei. Kysyisin nyt teiltä jos tiedätte ku olen koittanut tutkia asiaa mutta selvyyttä en tunnu saavan. Tuntuu jotenkin oudolta kun enoni kuoli ja haudattiin(enoni ei ollut Jehovan todistaja) niin hänen vaimonsa, joka on Jehovan todistaja ei ollut juurikaan milläskään, ja oli aika negatiivinen hautajaisten suhteen ja hautakiven hankkimisen suhteen, äitini sitten lopuksi hankki hautakiven. Ja muutenkin suhtautui erikoisesti ja välinpitämättömästi enoni kuolemaan, vaikka he olivat naimisissa liki 40 vuotta. Tuntuu erikoiselta siksi koska itse olin surun murtama ja niin myös enoni sisaret. Miten hänen uskonnossaan käsitellään kuolemaa ja hautajaisia?
askarruttaa
läheisen tapaus
10
468
Vastaukset
- neitoni
sanoa ku en tunne henkilöitä ja kuinka läheiset olitte ja kuinka ilmaisitte tunteenne,toiset suree tavallaan.tuo oli vaikee heitto meille vieraille ihmisille. Hautajaiset on normaalit,sukulaiset,ystävät tulee kukkien kans ja puheet pidetään,kuka haluaa muistaa.mut ehkä ois parempi sun kysellä paikallisilta mikä on ollu tilanne
- kehen kolahtaa?
-miksi Yahsha sanoi etta olkoon nimesi pyhitetty?
-mita se tarkoittaa?
Onko Yahsha Semjaza? - salaisuus?
Lapsi ollessani, niin hautaan saatettiin iäkäs läheinen sukulainen...Hän oli jt myötämielinen, mutta ei kastettu. En muista oliko puhetta tai laulua, mutta kuulin jonkun sanovan "haudattiin kuin koira"...Se jäi elävästi pienen lapsen mieleen ..pysyvästi.
>Jt vuosien varrelta tämä ei ole ainoa negatiivinen muisto hautajaisista. Eräs silmiinpistävä piirre on hautajaisten osanottaja määrä..Kun se vanha sisar tai veli kuolee, niin ei siellä läheisten tukena kovin paljon niitä rakastavia veljiä ole...
>Jt kylmäkiskoisuutta kuvaa myös se, että aina ei koeta tärkeäksi edes järjestää hautajaistilaisuutta..vastoin vainajan toivomusta.- ,.,.,..,
Yleensä kommentin tarjoilee sellainen joka ihmettelee miksi vainajaa ei siunata. Rintti tuossa jo taannoin myöntikin, ettei raamattu tunne vainajan siunaamista.
Miksi siis Jt hautajaisissa sellainen tulisi suorittaa?
Muutenkin tekstisi on yleisesti ottaen niin negatiivista, että jätät nuo loppu kommentit ihan omaan arvoonsa. - salaisuus?
,.,.,.., kirjoitti:
Yleensä kommentin tarjoilee sellainen joka ihmettelee miksi vainajaa ei siunata. Rintti tuossa jo taannoin myöntikin, ettei raamattu tunne vainajan siunaamista.
Miksi siis Jt hautajaisissa sellainen tulisi suorittaa?
Muutenkin tekstisi on yleisesti ottaen niin negatiivista, että jätät nuo loppu kommentit ihan omaan arvoonsa.Minä puhuin hautajaisista.. Minä näen sen tapahtumana, jossa huomiodaan läheisten suru ja uskon, että se kasvattaa meitä kaikkia ymmärtämään kaikkia koskevan kohtalomme. Tietenkin Jt se on ylivoimaisen vaikeaa kun elää harhassa, ettei tarvitse kuolla koskaan..
>Ymmärrän hyvin, että koet esittämäni asiat ikävinä ja negatiivisina. Olenhan itsekin ollut samassa harhaopissa kuin sinä nyt.
enosi vaimo on JT:n taholta saatu(aivopesty) uskomaan pian koittamaan Harmagedonin taisteluun ja vainajien ylösnousemiseen. Asioiden ollessa näin surutyö lesken silmissä on turhaa ja kuolema voidaan tavallaan "ohipyyhkäistä". Tämä on väärin, ei surua voi tukahduttaa. Asiat palaavat mieleen vielä monien vuosienkin päästä. Voimia sinulle.
Itse en käsitä Jehovan todistajien usein tavattoman kylmäkiskoista suhtautumista vainajaan, vainajan omaisiin yms.- tavalla
Lahkohan on opettanut esim. että hautajaisissa ei saa itkeä.
Hautajaisissa on usein sukulaisia jotka eivät ole lahkolaisia ja silloin hautajaispuhe on itse asiassa värväyspuhe näille ulkopuolisille, vaikka nämä eivät sitä välttämättä tiedä.
Kylmäkiskoisuus etenkin lahkoon kuulumattomalle vainajalle sopii kaikkiaan hyvin lahkon opetuksiin, vaikka väkisin ei yritetä kieltääkään, jos tällaiseen henkilöön olisi puoliso sattunut kiintymään.
Lahkossa on joka tapauksessa perhe-elämän painopiste, jolloin molempienkin puolisoiden ollessa jäseniä puolisot ovat velvollisia ja käräyttelevät toisiaan lahkon vanhimmille toistensa rikkeistä, myös ajattelurikoksista eli lahkon oppien epäilemisestä- ...........
>>>>Lahkohan on opettanut esim. että hautajaisissa ei saa itkeä.>9 Suru ei haihdu heti kun jokin tietty aika on kulunut rakkaan ihmisen kuolemasta. Jotkut kantavat surun taakkaansa läpi koko elämän, varsinkin sellaiset jotka ovat menettäneet lapsiaan. Erään uskollisen kristityn espanjalaispariskunnan 11-vuotias poika kuoli aivokalvontulehdukseen vuonna 1963. Vielä nytkin heiltä vierähtää kyynel, kun he puhuvat Paquitosta. Vuosipäivät, valokuvat ja muistoesineet voivat herättää surullisia muistoja. Meidän ei tulisi siksi koskaan olla kärsimättömiä ja ajatella, että toisten olisi pitänyt jo tähän mennessä päästä surunsa yli. Muuan lääketieteen asiantuntija myöntää: ”Masennusta ja mielialanvaihteluja voi esiintyä jopa useiden vuosien ajan.” Muista sen vuoksi, että ruumiiseemme jäävien fyysisten arpien tavoin voivat monet tunneperäisetkin arvet jäädä meihin loppuiäksemme.”TUNSIN suurta painetta olla näyttämättä tunteitani”, selittää Mike muistellessaan isänsä kuolemaa. Mikestä oli miehekästä tukahduttaa surunsa. Myöhemmin hän kuitenkin tajusi olleensa väärässä. Kun siis hänen ystävänsä menetti isoisänsä, Mike tiesi, mitä tehdä. Hän sanoo: ”Pari vuotta sitten olisin taputtanut häntä olalle ja sanonut: ’Toimi kuin mies.’ Mutta nyt kosketin hänen käsivarttaan ja sanoin: ’Älä tukahduta tunteitasi. Selviydyt siitä siten paremmin. Jos haluat, että menen pois, niin menen. Jos haluat, että jään, niin jään. Mutta älä pelkää tunteitasi.’ ”
MaryAnnekin arkaili näyttää tunteitaan miehensä kuoleman jälkeen. Hän muistelee: ”Halusin niin kovin olla hyvä esimerkki toisille, etten sallinut itselleni normaaleja tunteita. Lopulta opin kuitenkin, että yritykseni olla toisille luja tukipylväs ei tehnyt omaa oloani paremmaksi. Aloin eritellä tilannettani ja sanoa itselleni: ’Itke, jos sinua itkettää. Älä yritä olla liian vahva. Anna sen tulla ulos.’ ”
Sekä Mike että MaryAnne siis suosittelevat: anna itsesi surra! Ja he ovat oikeassa. Miksi? Koska sureminen on välttämätön tunteiden purkamiskeino. Se voi lievittää ahdistavia paineita. Jos tunteiden luonnolliseen ilmaisemiseen liittyy ymmärtämys ja täsmällinen tieto, tunteet saavat oikeat mittasuhteet.
Kaikki eivät tietenkään ilmaise surua samalla tavalla. Myös esimerkiksi se, kuoliko omainen tai ystävä äkkiä vai pitkällisen sairauden jälkeen, voi vaikuttaa jälkeenjääneiden tunnereaktioihin. Yksi asia näyttää kuitenkin varmalta: tunteiden tukahduttaminen voi olla sekä fyysisesti että tunneperäisesti vahingollista. On paljon terveellisempää purkaa surua - salaisuus?
........... kirjoitti:
>>>>Lahkohan on opettanut esim. että hautajaisissa ei saa itkeä.>9 Suru ei haihdu heti kun jokin tietty aika on kulunut rakkaan ihmisen kuolemasta. Jotkut kantavat surun taakkaansa läpi koko elämän, varsinkin sellaiset jotka ovat menettäneet lapsiaan. Erään uskollisen kristityn espanjalaispariskunnan 11-vuotias poika kuoli aivokalvontulehdukseen vuonna 1963. Vielä nytkin heiltä vierähtää kyynel, kun he puhuvat Paquitosta. Vuosipäivät, valokuvat ja muistoesineet voivat herättää surullisia muistoja. Meidän ei tulisi siksi koskaan olla kärsimättömiä ja ajatella, että toisten olisi pitänyt jo tähän mennessä päästä surunsa yli. Muuan lääketieteen asiantuntija myöntää: ”Masennusta ja mielialanvaihteluja voi esiintyä jopa useiden vuosien ajan.” Muista sen vuoksi, että ruumiiseemme jäävien fyysisten arpien tavoin voivat monet tunneperäisetkin arvet jäädä meihin loppuiäksemme.”TUNSIN suurta painetta olla näyttämättä tunteitani”, selittää Mike muistellessaan isänsä kuolemaa. Mikestä oli miehekästä tukahduttaa surunsa. Myöhemmin hän kuitenkin tajusi olleensa väärässä. Kun siis hänen ystävänsä menetti isoisänsä, Mike tiesi, mitä tehdä. Hän sanoo: ”Pari vuotta sitten olisin taputtanut häntä olalle ja sanonut: ’Toimi kuin mies.’ Mutta nyt kosketin hänen käsivarttaan ja sanoin: ’Älä tukahduta tunteitasi. Selviydyt siitä siten paremmin. Jos haluat, että menen pois, niin menen. Jos haluat, että jään, niin jään. Mutta älä pelkää tunteitasi.’ ”
MaryAnnekin arkaili näyttää tunteitaan miehensä kuoleman jälkeen. Hän muistelee: ”Halusin niin kovin olla hyvä esimerkki toisille, etten sallinut itselleni normaaleja tunteita. Lopulta opin kuitenkin, että yritykseni olla toisille luja tukipylväs ei tehnyt omaa oloani paremmaksi. Aloin eritellä tilannettani ja sanoa itselleni: ’Itke, jos sinua itkettää. Älä yritä olla liian vahva. Anna sen tulla ulos.’ ”
Sekä Mike että MaryAnne siis suosittelevat: anna itsesi surra! Ja he ovat oikeassa. Miksi? Koska sureminen on välttämätön tunteiden purkamiskeino. Se voi lievittää ahdistavia paineita. Jos tunteiden luonnolliseen ilmaisemiseen liittyy ymmärtämys ja täsmällinen tieto, tunteet saavat oikeat mittasuhteet.
Kaikki eivät tietenkään ilmaise surua samalla tavalla. Myös esimerkiksi se, kuoliko omainen tai ystävä äkkiä vai pitkällisen sairauden jälkeen, voi vaikuttaa jälkeenjääneiden tunnereaktioihin. Yksi asia näyttää kuitenkin varmalta: tunteiden tukahduttaminen voi olla sekä fyysisesti että tunneperäisesti vahingollista. On paljon terveellisempää purkaa suruaauta, jos rakkaus ja välittäminen puuttuu...Vt seurakin on huomannut jäsentensä kylmyyden kun pitää opettaa sanasta sanaan opettaa miten lohdutetaan...ohoijaa.
- ,.,.,.,
salaisuus? kirjoitti:
auta, jos rakkaus ja välittäminen puuttuu...Vt seurakin on huomannut jäsentensä kylmyyden kun pitää opettaa sanasta sanaan opettaa miten lohdutetaan...ohoijaa.
>>>Vt seurakin on huomannut jäsentensä kylmyyden kun pitää opettaa sanasta sanaan opettaa miten lohdutetaan...ohoijaa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 893358
- 623097
Kuoleman pelko katosi
Olen pelännyt koko elämän ajan kuolemaa mutta yhtäkkiä kun hindut paljastivat totuuksia uskonnoista noin aloin yhtäkkiä4342584- 802373
- 802333
- 962076
Toiselle puolikkaalleni
Sinulla ei taida olla kaikki nyt ihan hyvin? Minua itketti eilen kauheasti, sinunko itkuja itkin? Kyllä kaikki selviää j402036Kuhmolainen on selvästi kepun lehti
Kuhmolaise etukannessa oli Kuva kun Jaskalle annettiin karhu patsas.mutta kukmolaislehti oli niin kepulainen että Jaskan201673- 121666
Ei mun tunteet
ole mihinkään kadonnut. Enkä mä sua inhoa tai ole kyllästynyt. Mä ymmärsin, ettet ole kiinnostunut minusta, ainakaan sil351583