Järjestötotuus

Jehovan todistajat tuntevat olevansa totuudessa. He tuntevat kuuluvansa etuoikeutetusti ainoaan ihmisryhmään maailmassa, joka todella tekee Jumalan tahdon. Kaikki muut ihmisryhmät ovat yksiselitteisesti väärässä ja kaikkien muiden uskontojen jäsenet harhaanjohdettuja. Todellakin, koko muu maailma on Saatanan valtakuntaa, ja vain kastettu Jehovan todistaja voi odottaa pelastuvansa pian koittavasta H-hetkestä. Tämäkin vain, mikäli hän pysyy järjestölle uskollisena ja tottelee tarkasti sen antamia ohjeita aina loppuun saakka.

Jehovan todistajat ovat siis hyvin vakuuttuneita näkemystensä oikeellisuudesta, ja tämä johtuu siitä, että heidän järjestönsä on saanut heidät ehdottoman vakuuttuneiksi näistä asioista. Kaiken pitäisi näin ollen olla äärimmäisen selvää ja todistettua. Tästä huolimatta he sietävät erittäin huonosti järjestönsä johtoon kohdistuvaa kritiikkiä (vaikka juuri sieltähän nuo näkemykset heille tulevat). Tämä taas johtuu hyvin pitkälle siitä, että järjestö itse on tehokkaasti opettanut jäsenensä torjumaan kaikki järjestön kannalta negatiiviset asiat ”arvottomina asioina” ja jopa ”demonien opetuksina”. Ollaan siinä tilanteessa, että asioiden esittäjä onkin Jehovan todistajalle oleellisempi seikka kuin esitettyjen asioiden sisältö. Epäoikeudenmukaisesti ihmisiä leimaamalla sekä tosiasioita vääristelevillä yleistyksillään järjestö pääsee tässä tavoitteeseensa, ja niin sen uskolliset jäsenet sulkevat silmänsä ja tukkivat korvansa kaiken kritiikin edessä.

Kritiikkiä kohdatessaan Jehovan todistaja saattaa helposti ajatella, että ”juuri tästähän järjestö on meitä aina varoittanut. Juuri tällaisia kysymyksiä luopiot nostavatkin esiin, ja ymmärtäväinen orjaluokka on tiennyt tämän jo ennalta”. Itsekin muistan aikoinani ajatelleeni tällä tavalla, kun korviini sattui jotakin järjestökielteistä. Tällainen ajattelu tuntuu toki turvalliselta, mutta se on sangen yksipuolinen ja puutteellinen tapa katsoa asiaa.

On totta, että järjestö on varoittanut jäseniään etukäteen Jehovan todistajiin kohdistuvasta kritiikistä, ja on vieläpä eritellyt monia eri aihepiirejä ja asioita, joita kritiikki saattaa koskea. Tämä johtuu kuitenkin siitä, että järjestön omaan toimintaan on kiinnitetty huomiota aiemminkin ja sen tietyt touhut on kyseenalaistettu jo kauan sitten. Järjestö on tuskallisen tietoinen siitä, minkälaiset tosiasiat ovat herättäneet kriitikoita puhumaan sitä vastaan vuosikymmenten varrella. Ja totta kai se huolehtii etulyöntiasemastaan kertomalla jäsenilleen jo etukäteen, että minkä tyyppisiä asioita se ”Saatana” yleensä käyttää ”Jumalan järjestöä” vastaan. Homman juju piileekin siinä, että kun järjestö saa jäsenensä suhtautumaan jo lähtökohtaisesti KAIKKEEN kritiikkiin torjuvasti (aivan kuin se olisi paholaisesta), niin jäsenistö ei koskaan tule varsinaisesti tietämään näitä järjestönsä moraalisia kipupisteitä. He pysyvät hyvässä uskossa ja toimeliaina.

Otamme esimerkin Vartiotornista 1. heinäkuuta 1994 s. 12-13 (ja tämä koko kirjoitus on todella ärsyttävä ylimielisyydessään, raukkamaisuudessaan ja ennen kaikkea tosiasioiden vääntelemisessään!):

Katsotaan väliotsikon ”Varo demonien pöydän myrkyllistä ruokaa” alta.

”Demonien pöydässä oleva ruoka on myrkyllistä. Ajatellaanpa esimerkiksi sitä ruokaa, jota pahan orjan luokka ja luopiot jakelevat. Se ei ravitse eikä rakenna; se ei ole terveellistä”

No niin, sieltä se heti tuli. Entisen Jehovan todistajan kertomat asiat ovat ilman muuta myrkytettyjä. Näin on, eikä vaihtoehtoja anneta, koska on ”vain kaksi pöytää, Jehovan pöytä ja demonien pöytä”. Joku voisi sanoa, että tällainen heijastaa melkoisen yksinkertaista mustavalko-ajattelua. Minä taas sanon, että kyse on tarkoitushakuisesta mielten ohjailusta. Huolellisesti suunnitelluilla sanavalinnoillaan järjestö luo lukijoilleen oman mielensä mukaisen illuusion, jolla ei ole mitään tekemistä asian todellisen luonteen kanssa:

”Siksi olisi vaarallista antaa uteliaisuuden saada meidät ravitsemaan itseämme sellaisilla kirjoituksilla tai kuuntelemaan heidän herjaavaa puhettaan!”

Vartiotornin lukijoita pidetään tarkoituksellisesti alaikäisinä. Siksi käytetään sanaa ”uteliaisuus”, vaikka todellisuudessa kyse voisi olla puolueettoman tiedon hankkimisesta (kuten esimerkiksi sellaisen asian tietämisestä, että Vartiotorniseura valehtelee jäsenilleen). Järjestö ei vain salli sitä, että jäsenet hankkisivat myös kriittistä tietoa sen toimintaan liittyen.

Sitten tämä ’itsensä ravitseminen luopioiden kirjoituksilla’. Kukaan ei ole puhunut ”ravitsemisesta” yhtään mitään. Tällaisella sanailulla järjestö vain yrittää kovasti saada väännettyä asia jälleen kerran niin, että luopiot toimisivat Saatanan alaisena underground-järjestönä ja opettaisivat jotakin omaa oppiaan. Todellisuudessa kyse on kuitenkin pelkästään informaation jakamisesta, ei kenenkään ”ravitsemisesta”. Tällaiset perustelut ovat äärimmäisen typeriä ja lapsellisia. Niiden tarkoitus on puhtaasti saada jäsenet pysymään erossa tiedon valtaväyliltä (järjestö tietää oikein hyvin, että entisillä jäsenillä on tietoa heidän tekemisistään oletettavasti enemmän kuin tavallisella matti meikäläisellä).

Ja kaikki tämä olisi ”VAARALLISTA”. Olisihan se tietenkin järjestön maineen ja tulevaisuuden kannalta ”vaarallista”, jos sen palkattomat työntekijät saisivat laajemmin oikeaa tietoa organisaatiosta, jonka alaisuudessa he toimivat. Lopuksi voimme kiihdytellä itsemme edellä mainitun Vartiotornin artikkelin kanssa suorastaan uskonnolliseen kliimaksiin, kun luemme:

”Jehova hävittää myös Saatana Panettelijan koko näkymättömän järjestön demonijoukkoineen. Ne jotka ovat jatkaneet itsensä ravitsemista Saatanan hengellisessä pöydässä, demonien pöydässä, pakotetaan osallistumaan kirjaimelliseen ateriaan, ei, ei ruokailijoina, vaan pääruokalajina – heidän tuhokseen!”


Jehovan todistajiin kuuluu miljoonia aikuisia ihmisiä. Mistä se voi johtua, että järjestö kykenee pitämään tätä suurta joukkoa näin tehokkaasti hallinnassaan, eivätkä ihmiset vain näe? Keskeisin seikka on luultavasti se, missä asemassa/roolissa tuo järjestö kaiken opetuksensa jäsenilleen antaa. Onhan täysin luonnollista, että ihminen vastaanottaa asiat sitä vakavammin, mitä arvovaltaisemmasta lähteestä ne ovat lähtöisin. Yksittäinen Jehovan todistaja kokee vastaanottavansa järjestön esittämät asiat kaikkein korkeimmasta mahdollisesta lähteestä, itse Jumalalta. Tässä vaiheessa tosin joku saattaisi sanoa, että ”tuo ei ole totta, koska vain Raamattu on Jumalan henkeyttämä, ja järjestö on myöntänyt tehneensä erehdyksiä”.

Pitää toki paikkansa, että järjestö on myöntänyt erehtyneensä ja että se on kieltänyt kirjallisuutensa olevan täydellistä ja henkeytettyä materiaalia. Mutta jos asianlaita todella olisi puhtaasti tämä, niin miksi järjestö kuitenkin samaan aikaan yhä edelleen väittää olevansa Jumalan viestintäkanava maan päällä? Miksi se yhä edelleen vaatii jäsenistöään noudattamaan ja tottelemaan ohjeistuksiaan ja määräyksiään? Ja jos kerran järjestön raamatuntulkinta voi olla järjestön itsensäkin mielestä toisinaan pielessä, niin miksi se tästä huolimatta velvoittaa jäsenensä sisäistämään ja opettamaan toisille omaa näkemystään ainoana totuutena, jonka avulla vain voi pelastua maailmanlopusta? Tietääkö järjestön johto todellakin paremmin kuin Jumala totuuden siitä, millä tiedoilla kukakin täältä maailmasta pelastuu, tai jää pelastumatta?

Yksittäisten jäsenten kannalta ajatellen järjestön hallintoelimen itselleen ottama asema on huomattava. Mistäs muualta sitä saattaisi saada Jumalan näkemyksen asioihin kuin järjestöltä, joka edustaa Jumalaa?

Vartiotorni-seura on koko historiansa ajan esiintynyt Jumalan edustajana maan päällä; aiemmin suoraan Jumalan profeettana, ja nyt myöhemmin (kun eivät profeetan ennustukset täyttyneet) 'Jumalan viestintäkanavana'. Perusperiaate on kuitenkin ollut aina sama: Järjestön johto saa Jumalalta tietoa eri tavalla kuin muut ihmiset, ja järjestön tehtävä on levittää nämä tiedot koko ihmiskunnalle. Kuitenkin aina, kun järjestön johto osoittautui olleen väärässä, ovat he pelkästään kourallinen epätäydellisiä miehiä, jotka vain tutkivat tarkasti Raamattua omassa uskossaan ja ymmärryksessään. Niin kuin me kaikki muutkin.


Jehovantodistajuudessa nöyryys on yhtä kuin asioiden täysi kyseenalaistamattomuus ja järjestön sokea uskominen. Uskovan ihmisenhän tulee tietysti olla nöyrä.