Hiihtäminen koulussa

Itse en kyllä saanut minkäänlaisia tarumoja koululiikunnasta. Vaikka joka talvi hiihdettiin muutamia kertoja, jos oli vaan lunta tarpeeksi maassa. Minusta se oli enemmänkin huvittavaa kun iso jokukko oppilaita rymysi menemään pururataa ympäri, kyllä siellä aina mummot ja papat katsoi ihmeissään:)

Meillä jokaisen oli pakko hiihtää ellei sitten ollut todella hyvää syytä esittää opettajalle(lääk.tod.). Ja jos ei ollut omia välineitä niin kolululta sai lainaksi monot, sukset ja sauvat.

Nämä tapahtumat ovat yläasteelta, muutaman vuoden takaa. Ei koskaan ala-asteella jouduttu hiihtämään. Meidän hiihto suorituksiin vaikutti myös tsemppaava liikunnanopettaja ja myös se että ope hiihti meidän mukana. Ja muistaakseni jokainen sai mennä omaan tahtiin...

Ei se koululiikunta nyt niin hirveetä ole, jos ottaa oikean asenteen ja muistaa suhtautua huumorilla esim. juuri hiihtämiseen. Armeijassa sitä viimeistään hiihdetään, ja sitten on turha napista enää yhtikäsmistään osaa tai ei.

... kirjoitti:

Itse en kyllä saanut minkäänlaisia tarumoja koululiikunnasta. Vaikka joka talvi hiihdettiin muutamia kertoja, jos oli vaan lunta tarpeeksi maassa. Minusta se oli enemmänkin huvittavaa kun iso jokukko oppilaita rymysi menemään pururataa ympäri, kyllä siellä aina mummot ja papat katsoi ihmeissään:)

Meillä jokaisen oli pakko hiihtää ellei sitten ollut todella hyvää syytä esittää opettajalle(lääk.tod.). Ja jos ei ollut omia välineitä niin kolululta sai lainaksi monot, sukset ja sauvat.

Nämä tapahtumat ovat yläasteelta, muutaman vuoden takaa. Ei koskaan ala-asteella jouduttu hiihtämään. Meidän hiihto suorituksiin vaikutti myös tsemppaava liikunnanopettaja ja myös se että ope hiihti meidän mukana. Ja muistaakseni jokainen sai mennä omaan tahtiin...

Ei se koululiikunta nyt niin hirveetä ole, jos ottaa oikean asenteen ja muistaa suhtautua huumorilla esim. juuri hiihtämiseen. Armeijassa sitä viimeistään hiihdetään, ja sitten on turha napista enää yhtikäsmistään osaa tai ei.

Lue lisää

Samaa mieltä :) Kolulussa hiihdetään ja armeijassa hiihdetään. Ite painan 105kg ja armeijan suksien painoraja oli max 80kg :), nii ei voinu laittaa uhtään pitoa ku hiihdettiin Hetta Pallas (60km), vähä lipsu, mut ala mäet meni kyllä vauhdilla, oli se kokemus :)

Se se on oikein että vedetään veri suussa, tietää elävänsä kun meinaa kuolla ;)

... kirjoitti:

Itse en kyllä saanut minkäänlaisia tarumoja koululiikunnasta. Vaikka joka talvi hiihdettiin muutamia kertoja, jos oli vaan lunta tarpeeksi maassa. Minusta se oli enemmänkin huvittavaa kun iso jokukko oppilaita rymysi menemään pururataa ympäri, kyllä siellä aina mummot ja papat katsoi ihmeissään:)

Meillä jokaisen oli pakko hiihtää ellei sitten ollut todella hyvää syytä esittää opettajalle(lääk.tod.). Ja jos ei ollut omia välineitä niin kolululta sai lainaksi monot, sukset ja sauvat.

Nämä tapahtumat ovat yläasteelta, muutaman vuoden takaa. Ei koskaan ala-asteella jouduttu hiihtämään. Meidän hiihto suorituksiin vaikutti myös tsemppaava liikunnanopettaja ja myös se että ope hiihti meidän mukana. Ja muistaakseni jokainen sai mennä omaan tahtiin...

Ei se koululiikunta nyt niin hirveetä ole, jos ottaa oikean asenteen ja muistaa suhtautua huumorilla esim. juuri hiihtämiseen. Armeijassa sitä viimeistään hiihdetään, ja sitten on turha napista enää yhtikäsmistään osaa tai ei.

Lue lisää

Hyvä, ettei sinulla ainakaan ole traumoja :) itselläni kyllä meinaan on.

Ala-asteella muistaakseni 3. luokalla ensimmäisen kerran pakottivat iskemään ne laudat jalkoihin ja ei muuta kun mettään. Opettaja ei hiihtänyt itse, vaan käski meidän oppilaiden mennä pellon poikki pururadalle, ja hän itse meni autolla edeltä sillä aikaa kun n. 20 lasta yritti selviytyä "liikuntalajista" jota osa ei ollut koskaan ennen kokeillut. Pururadalla opettaja sitten käveli vieressä ja naputti nokkaansa niin stanasti, että vieläkin niskahiukset nousee pystyyn. "SINÄ TEET SEN NIIN VÄÄRIN katso nyt Mikkoa, Mikko osaa hiihtää!" Mikko osasi, ja vihasi. Yläaste-ikään mennessä olin kehittänyt vihan liikuntaa vastaan enkä suostunut kokeilemaan mitään lajia mistä en etukäteen pitänyt tai missä en ollut vielä hyvä, yleensä jouduin liikkatunnilla kävelemään ympäri koulun kenttää, mutta sekin kelpasi, osaanhan sentään kävellä. Nykyään 20v ja harrastan omatoimisesti liikuntaa, mm salillakäymistä, uimista ja lenkkeilyä, mutta en esimerkiksi voi tehdä sitä kavereideni kanssa, koska pelkään, että teen jotain väärin.

"Eivät ne opettajat sentään traumoja aiheuta". Jos joku kehtaa tulla sanomaan minulle noin, niin sallikaa nauraa.

but not for me kirjoitti:

Hyvä, ettei sinulla ainakaan ole traumoja :) itselläni kyllä meinaan on.

Ala-asteella muistaakseni 3. luokalla ensimmäisen kerran pakottivat iskemään ne laudat jalkoihin ja ei muuta kun mettään. Opettaja ei hiihtänyt itse, vaan käski meidän oppilaiden mennä pellon poikki pururadalle, ja hän itse meni autolla edeltä sillä aikaa kun n. 20 lasta yritti selviytyä "liikuntalajista" jota osa ei ollut koskaan ennen kokeillut. Pururadalla opettaja sitten käveli vieressä ja naputti nokkaansa niin stanasti, että vieläkin niskahiukset nousee pystyyn. "SINÄ TEET SEN NIIN VÄÄRIN katso nyt Mikkoa, Mikko osaa hiihtää!" Mikko osasi, ja vihasi. Yläaste-ikään mennessä olin kehittänyt vihan liikuntaa vastaan enkä suostunut kokeilemaan mitään lajia mistä en etukäteen pitänyt tai missä en ollut vielä hyvä, yleensä jouduin liikkatunnilla kävelemään ympäri koulun kenttää, mutta sekin kelpasi, osaanhan sentään kävellä. Nykyään 20v ja harrastan omatoimisesti liikuntaa, mm salillakäymistä, uimista ja lenkkeilyä, mutta en esimerkiksi voi tehdä sitä kavereideni kanssa, koska pelkään, että teen jotain väärin.

"Eivät ne opettajat sentään traumoja aiheuta". Jos joku kehtaa tulla sanomaan minulle noin, niin sallikaa nauraa.

Lue lisää

Niin, kyllä herättää vanhat tunteet pintaan tämä koululiikunta-asia. Toivottavasti liikunnan opettajat tätä lukevat !!! vaikka eihän opettajat ikinä tunnusta jotain pieleen menneen ittensä taholta, tai ota huomioon muiden ihmisten mielipiteitä ! Kyllä minun lapseni,ja ittekin vaikka koululiikuntaa on inhottu, ollaan ihan hyväkuntoisia ja liikunnallisia.... Mikä ihme se sitten on että siitä ei saada mieluisaa tuonne peruskoulun puolelle !!! Ihan turhaa maksaa tollaisesta touhusta nykyään....

... kirjoitti:

Itse en kyllä saanut minkäänlaisia tarumoja koululiikunnasta. Vaikka joka talvi hiihdettiin muutamia kertoja, jos oli vaan lunta tarpeeksi maassa. Minusta se oli enemmänkin huvittavaa kun iso jokukko oppilaita rymysi menemään pururataa ympäri, kyllä siellä aina mummot ja papat katsoi ihmeissään:)

Meillä jokaisen oli pakko hiihtää ellei sitten ollut todella hyvää syytä esittää opettajalle(lääk.tod.). Ja jos ei ollut omia välineitä niin kolululta sai lainaksi monot, sukset ja sauvat.

Nämä tapahtumat ovat yläasteelta, muutaman vuoden takaa. Ei koskaan ala-asteella jouduttu hiihtämään. Meidän hiihto suorituksiin vaikutti myös tsemppaava liikunnanopettaja ja myös se että ope hiihti meidän mukana. Ja muistaakseni jokainen sai mennä omaan tahtiin...

Ei se koululiikunta nyt niin hirveetä ole, jos ottaa oikean asenteen ja muistaa suhtautua huumorilla esim. juuri hiihtämiseen. Armeijassa sitä viimeistään hiihdetään, ja sitten on turha napista enää yhtikäsmistään osaa tai ei.

Lue lisää

Olet jo varmaan todennut tätä ketjua lukiessasi, että vaikka moni olisi tykännyt liikunnasta eli asennetta nimen omaan on (koska lähes jokainen on aloittanut kuntoilun omin avuin opettajan kiusaamisesta huolimatta) ja on omannut tuota "huumoria" niin opettajilla sitä ei ole ollut havaittavissa. Otapa siinä huumorilla, jos joutuu pilkan ja nälvinnän kohteeksi opettajan johdolla kun ei ole hyvä juuri siinä (ainoassa) lajissa jota koulussa liikuntatunnilla sattuu olemaan. Ehkä olet sitten ollut koulussa itse näiden kiusaajien edustaja kun muistat liikuntatunnit huvittavina?

Meillä kaikki opettajat oli huumorintajuttomia uskovaisia tai persoonallisuushäiriöisiä natseja eikä kenelläkään ollut alan koulutusta. Kun pääsi hieman sivistyneempiin maisemiin, muuttui touhu täysin. Sitten liikunta tarkoitti nimenomaan kuntoliikuntaa eikä kilpaurheilua, kuten oppivelvollisuuskoulussa.

Missä ihmeessä olet mahtanut koulusi käydä, kun siellä ei ole ollut ala-asteella lainkaan hiihtoa??? Meidän piti tuoda sukset kouluun eka luokalta lähtien. Oli siinä naperolla kantamista koululaukun lisäksi kilometritolkulla, kun ei ollut autoa ja tiet oli hiekoitettu, ettei voinut hiihtää kouluun.

Viitaten ensin edellisee..
Onnea lapsillesi että HE nauttivat.Siinäpäs se ongelma onkin ettei monissa kouluissa ole yhtä ihania opettajia ja taitavia että järjestäisivät tunneista mielenkiintoisemman.

Itse osallistuin ala-aste ikäisenä tehostettuun liikunnan opetuksee (enkä vapaaehtoisesti) ja meillä ei kyllä monestikkaan ollut tunneilla "hauskaa".
Tämä johtui opettajasta joka pakotti tekemään paljon sellaista mistä ei tykännyt tai mikä pelotti. Eikä hän kannustanut yrittämään tai houkutellut mitenkään vaan suoraan surman suuhun oli hänen motto.
Jopa uimisestä jäi traumat kun opettaja pakotti hyppäämään altaan syväänpäähän oppilaat jotka eivät osanneet uida pätkääkään.
Toiset opettaja saavat kyllä liikuntatunneista mielen kiintoisen jos heillä vain itsellään on tarpeeksi kiinnostusta lapsia kohtaan.
Hiihtokin on paljon mukavampaa lapsille jos siihen lisätään jotain hauskaa, eikä vain nätetä suuntaa ja sanota -No niin 5 km tuohon suuntaan ja vauhdilla..

Tottakai Koululiikunta on perseestä, sen tilalle pitääkin kouluihin ostaa oppilaille pleikkareita, tietokoneita ym pelikonsooleita ja niihin paljon sotapelejä ym tappelupelejä ja niitä oppilaat pelaamaan, ai anteeksi tietysti kännykät ja niihin mato ym pelejä. Niitä pelaamaan kaikki jotka ei tykkää liikunnasta, matikasta, äikästä, fysiikasta tai yleensäkään mistään muusta kuin pelaamisesta.

Itse taiteiden harrastajana voin sanoa että taideaineet ovat vaan niin paljon muutakin kuin piirtelyä tai maalailua etten paljon luottaisi tietämättömien aikuisten "kotikasvatukseen".

Yleensä kotoa ei edes löydy välttämättömintä varusteistoa. Vai kkuuluuko metalligrafiikkavälineet, guassit, hiilet ym. kaikkien kotivarustukseen. Doubt so.

Mä en ikinä olisi löytänyt taideaineiden pariin jos koulussa mua ei olisi opetettu sillä vanhempia ei paljoakaan kiinnosta korkeakulttuuri.
Ja taideaineethan oli/on niitä luppoaineita ku saa jättää aivt narikkaan ja tuherrella.

Liikuntaa mäkin inhosin. Meillä oli vanha läskiintynyt naisopettaja joka pakotti hiihtelemään, uimaan ym. verenmaku suussa (matkat oli liian pitkiä suhteutettuna siihen vajaaseen 2h joka oli käytettävissä)eikä itse tehny PERKELE mitään. Ajo autolla pururada puoliväliinkin ottamaan aioja.

marmoripallo kirjoitti:

Itse taiteiden harrastajana voin sanoa että taideaineet ovat vaan niin paljon muutakin kuin piirtelyä tai maalailua etten paljon luottaisi tietämättömien aikuisten "kotikasvatukseen".

Yleensä kotoa ei edes löydy välttämättömintä varusteistoa. Vai kkuuluuko metalligrafiikkavälineet, guassit, hiilet ym. kaikkien kotivarustukseen. Doubt so.

Mä en ikinä olisi löytänyt taideaineiden pariin jos koulussa mua ei olisi opetettu sillä vanhempia ei paljoakaan kiinnosta korkeakulttuuri.
Ja taideaineethan oli/on niitä luppoaineita ku saa jättää aivt narikkaan ja tuherrella.

Liikuntaa mäkin inhosin. Meillä oli vanha läskiintynyt naisopettaja joka pakotti hiihtelemään, uimaan ym. verenmaku suussa (matkat oli liian pitkiä suhteutettuna siihen vajaaseen 2h joka oli käytettävissä)eikä itse tehny PERKELE mitään. Ajo autolla pururada puoliväliinkin ottamaan aioja.

Lue lisää

Hyvä näkökanta asiaan. Aineista pitää tosiaan opettaa,näyttää, mitä vaihtoehtoja on, mä en tosiaan osais tollasia asioita opettaa.
Kaikki ei vaan oo kiinnostuneita alasta, hyvä nähdä laajemmaltikki asioiden eri puolet, hyvät ja huonotki.

Sillee kiihkottomasti ja leppoisasti, kenties? ;)

Veri maistu munki suussa, ja ilo oli kaukana..!! xD

marmoripallo kirjoitti:

Itse taiteiden harrastajana voin sanoa että taideaineet ovat vaan niin paljon muutakin kuin piirtelyä tai maalailua etten paljon luottaisi tietämättömien aikuisten "kotikasvatukseen".

Yleensä kotoa ei edes löydy välttämättömintä varusteistoa. Vai kkuuluuko metalligrafiikkavälineet, guassit, hiilet ym. kaikkien kotivarustukseen. Doubt so.

Mä en ikinä olisi löytänyt taideaineiden pariin jos koulussa mua ei olisi opetettu sillä vanhempia ei paljoakaan kiinnosta korkeakulttuuri.
Ja taideaineethan oli/on niitä luppoaineita ku saa jättää aivt narikkaan ja tuherrella.

Liikuntaa mäkin inhosin. Meillä oli vanha läskiintynyt naisopettaja joka pakotti hiihtelemään, uimaan ym. verenmaku suussa (matkat oli liian pitkiä suhteutettuna siihen vajaaseen 2h joka oli käytettävissä)eikä itse tehny PERKELE mitään. Ajo autolla pururada puoliväliinkin ottamaan aioja.

Lue lisää

Vanhin tyttäreni inhosi koululiikuntaa. Ns. valkut jättivät hänet aina viimeiseksi valinnoissaan. Aina liinkuntapäivien aamuina hän itki, ettei mene kouluun.
Vasta aikuisena hän on innostunut liikunnasta.
Vieläkin hän puhuu siitä, kuinka liikunnanopettaja antoi ihmeellisten asioiden tapahtua hänelle. Ehkä liikunnanopettaja oli kiusaaja, tai ei pitänyt tyttärestäni.
En tiedä millaista koululiikunta on tänä päivänä. Onko se kokemuksellista ja iloista, saako siinä onnistumisen kokemuksia, jotka siivittävät liikkumaan koko elämän ajan???

liikunnan ilon. Lisää vaan koululiikuntaa niin kyllä se siitä iloksi kääntyy kun kunto ja lajitaidot kehittyvät.
Jos pakko ruotsilla pidetään yllä valheellista kaksikiellisyyttä, niin mitä valheellista on fyysisessa kunnossa?
Ei koululiikunnalla pidetä yllä ainakaan valheellista fyysistä kuntoa. Kyllä koululiikunnan merkitys korostuu nykyisin entisestään koska suurin osa lapsista ja nuorista ei muuten saa riittävästi liikuntaa. Liikunnalla on lapsen tervettä kehitystä tukeva vaikutus, niin henkisesti kuin fyysisesti.
Jos ajattelee lapsensa parasta niin kyllä silloin kannattaa koululiikuntaa.

Näin meillä kirjoitti:

Tottakai Koululiikunta on perseestä, sen tilalle pitääkin kouluihin ostaa oppilaille pleikkareita, tietokoneita ym pelikonsooleita ja niihin paljon sotapelejä ym tappelupelejä ja niitä oppilaat pelaamaan, ai anteeksi tietysti kännykät ja niihin mato ym pelejä. Niitä pelaamaan kaikki jotka ei tykkää liikunnasta, matikasta, äikästä, fysiikasta tai yleensäkään mistään muusta kuin pelaamisesta.

Lue lisää

no pakkoliikunallako se homma hoituu??
äly hoi älä jätä!
pelien pelaaminen on lapsille mukavaa, sillä eipä kukaan vanhempi/opettaja PAKOTA lastaan pelaamaan pleikkaa. he ovat omassa maailmassaan mättäessään pixelizombia kumoon ja voivat näin hetkeksi unohtaa painavammat murheensa. en ainakaan itse olisi huolissani siitä, että lapsi alkaa nähdä pixelizombeja oikeassakin maailmassa, luotan siihen että nykyajan lapset ovat vähän sitä fiksumpia.

totta se on, että myös liikunta auttaa ainakin itseäni unohtamaan murheet ja pääsemään hetkeksi pois "omaan tilaan" arkielämästä, mutta saan saman kokemuksen itsekin pelatessani. liikunta SEKÄ pelit aiheuttavat saman onnistumisen tunteen, kun tulen hikisenä lenkiltä, tai kun pääsen uudelle levelille. harrastan molempia,
KOSKA KUKAAN EI PAKOTA, vaan olen löytänyt lajini opastuksen ja kavereiden kautta, ja itse innostunut lisää.

miksipä opettaja ei olisi lapsille opas ja ystävä, ihminen joka opettaa, eikä tyrkytä, pakota, tai käske?

liikunta korvaisi matopelit (hei kamoon - ei KUKAAN nykyään pelaa kännykällä matopeliä nykyään, päivitähän tietosi) alta aika-yksikön, jos liikunnasta saataisi esille se MIELENKIINTOINEN puoli yhtä helposti, kuin peleistä. pelejä markkinoidaan tehokkaalla, houkuttavalla kannella, ja kun 1 lapsi saa pelin, huhu sen loistavuudesta leviää nopeasti ystäväpiirissä. Joten jos 1 lapsi löytää liikuntaharrastuksen, miksei huhu leviäisi yhtä nopeasti? Mikä saa epäilemään? Se, koska niin ei tapahdu tällä hetkellä? Se tuskin johtuu lapsista, että he etsivät hauskoja leikkejä digimaailmasta, kun oikeaa maailmaa ei heille avata yhtä houkuttavasti.

Täytyy olla aika paljon ala/yläaste lasta isompi, jos ottaa huonosti markkinoidun porkkanan mielummin, kuin palan maukasta suklaakakkua, jos täytyy valita. Tiedämme, että porkkana on terveellisempi, ja lopulta aika hyvääkin, mutta tietääkö lapsi, ja välittääkö hän?

Puhuin tarpeeksi.

tuhoaa kirjoitti:

liikunnan ilon. Lisää vaan koululiikuntaa niin kyllä se siitä iloksi kääntyy kun kunto ja lajitaidot kehittyvät.
Jos pakko ruotsilla pidetään yllä valheellista kaksikiellisyyttä, niin mitä valheellista on fyysisessa kunnossa?
Ei koululiikunnalla pidetä yllä ainakaan valheellista fyysistä kuntoa. Kyllä koululiikunnan merkitys korostuu nykyisin entisestään koska suurin osa lapsista ja nuorista ei muuten saa riittävästi liikuntaa. Liikunnalla on lapsen tervettä kehitystä tukeva vaikutus, niin henkisesti kuin fyysisesti.
Jos ajattelee lapsensa parasta niin kyllä silloin kannattaa koululiikuntaa.

Lue lisää

Itselle ei tullut traumoja koululiikunnasta, vaikka meilläkin silloin joskus (1970 - 1980 -luvuilla) hiihdettiin, luisteltiin yms talvella; sulan maan aikaan esim. juostiin, pelattiin erilaisia pelejä (esim. pesistä, jalkapalloa...), käytiin punttiksella... Hiihtoa olin harrastanut jo ennen kouluikää - eikä se tuottanut tuskaa edes ekaluokkalaisena - luistelu sen sijaan tuotti ;) Joskus myöhemmin (amm. opinnoissa) luistelun saralla oli kivaa kun pelattiin jääkiekkoa (ja tietty poikien kanssa yhdessä ;) ). Itse en missään tapuksessa poistaisi koululiikuntaa, mutta tietty kehittämisen varaa siinä - kuten monessa muussakin asiassa - voisi olla!

traumoja kirjoitti:

Vanhin tyttäreni inhosi koululiikuntaa. Ns. valkut jättivät hänet aina viimeiseksi valinnoissaan. Aina liinkuntapäivien aamuina hän itki, ettei mene kouluun.
Vasta aikuisena hän on innostunut liikunnasta.
Vieläkin hän puhuu siitä, kuinka liikunnanopettaja antoi ihmeellisten asioiden tapahtua hänelle. Ehkä liikunnanopettaja oli kiusaaja, tai ei pitänyt tyttärestäni.
En tiedä millaista koululiikunta on tänä päivänä. Onko se kokemuksellista ja iloista, saako siinä onnistumisen kokemuksia, jotka siivittävät liikkumaan koko elämän ajan???

Lue lisää

Olen yli 40 mies. On tosiaan alkanut vaivata mieltä. Liikuntatunnit kupittaan yläasteella Turussa. Varsinkin nyt, kun oma jälkikasvu lähestyy kouluikää. Olen erittäin liikunnallinen ja kannustan lapsiani monipuoliseen liikuntaan. Järkytyksekseni paikallis sanoman yleisönosaston kirjoituksen mukaan sama meno jatkuu yhä! Kun liikuntatunnilla valitaan joukkue. Tulin aina valitusi viimeisenä - siis minua ei valittu mihinkään joukkueeseen vaan jäin siihen mihin vielä sattui mahtumaan. Näin jatkui vuositolkulla. Kukaan ei oppilaista uskaltanut puuttua epäkohtaan " hyvä niin " olisihan ope tuominnut moisen uppiniskaisuuden kolmen arvosanan alennuksella siis ansaittu 9 olisi kääntynyt 6;seksi, niin kuin minulla. Armeija palkitsi minut heti koulun jälkeen kuntoisuus lomalla ja kultaisella mitallilla kuntotestin perusteella. Osallistuin myös koko komppanian käsittävään liikunta kilpailuun jossa sijoituin toiseksi ja paikallisen pankin lahjoittamat stereot joista haaveilin menivät prempaan kotiin. Sain kyllä lohdutus palkinnon, jota vieläkin ylpeänä käytän.

Toivon että meillä koulutoimessa otetaan korvaus käytäntö harkintaan. Ruotsin mallin mukaisesti. Koska on niin kovin vaikeata - osoittautunut työlääksi antaa potkut pysyvässä virassa toimiville katastrofeille. Näin meillä 2000 luvulla.
Yritän antaa anteeksi kärsimääni pahaa!

Kaikille suosittelen terveyden vaatimaa, kohtuullista kullekin sopivaa mahdollisimman monipuolista liikuntaa oman iän ja terveyden asettamien rajojen puitteissa. Nähdään vaikka veteraanien olympiatapahtumissa.

not for me kirjoitti:

no pakkoliikunallako se homma hoituu??
äly hoi älä jätä!
pelien pelaaminen on lapsille mukavaa, sillä eipä kukaan vanhempi/opettaja PAKOTA lastaan pelaamaan pleikkaa. he ovat omassa maailmassaan mättäessään pixelizombia kumoon ja voivat näin hetkeksi unohtaa painavammat murheensa. en ainakaan itse olisi huolissani siitä, että lapsi alkaa nähdä pixelizombeja oikeassakin maailmassa, luotan siihen että nykyajan lapset ovat vähän sitä fiksumpia.

totta se on, että myös liikunta auttaa ainakin itseäni unohtamaan murheet ja pääsemään hetkeksi pois "omaan tilaan" arkielämästä, mutta saan saman kokemuksen itsekin pelatessani. liikunta SEKÄ pelit aiheuttavat saman onnistumisen tunteen, kun tulen hikisenä lenkiltä, tai kun pääsen uudelle levelille. harrastan molempia,
KOSKA KUKAAN EI PAKOTA, vaan olen löytänyt lajini opastuksen ja kavereiden kautta, ja itse innostunut lisää.

miksipä opettaja ei olisi lapsille opas ja ystävä, ihminen joka opettaa, eikä tyrkytä, pakota, tai käske?

liikunta korvaisi matopelit (hei kamoon - ei KUKAAN nykyään pelaa kännykällä matopeliä nykyään, päivitähän tietosi) alta aika-yksikön, jos liikunnasta saataisi esille se MIELENKIINTOINEN puoli yhtä helposti, kuin peleistä. pelejä markkinoidaan tehokkaalla, houkuttavalla kannella, ja kun 1 lapsi saa pelin, huhu sen loistavuudesta leviää nopeasti ystäväpiirissä. Joten jos 1 lapsi löytää liikuntaharrastuksen, miksei huhu leviäisi yhtä nopeasti? Mikä saa epäilemään? Se, koska niin ei tapahdu tällä hetkellä? Se tuskin johtuu lapsista, että he etsivät hauskoja leikkejä digimaailmasta, kun oikeaa maailmaa ei heille avata yhtä houkuttavasti.

Täytyy olla aika paljon ala/yläaste lasta isompi, jos ottaa huonosti markkinoidun porkkanan mielummin, kuin palan maukasta suklaakakkua, jos täytyy valita. Tiedämme, että porkkana on terveellisempi, ja lopulta aika hyvääkin, mutta tietääkö lapsi, ja välittääkö hän?

Puhuin tarpeeksi.

Lue lisää

lainaus: "Täytyy olla aika paljon ala/yläaste lasta isompi, jos ottaa huonosti markkinoidun porkkanan mielummin, kuin palan maukasta suklaakakkua, jos täytyy valita. Tiedämme, että porkkana on terveellisempi, ja lopulta aika hyvääkin, mutta tietääkö lapsi, ja välittääkö hän?"

Lapsi ei tiedä, eikä väittää. Sen takia löytyy, toivottasti, suoraselkäsiä ja lastensa parasta haluavia vanhempia jotka osaavat kannustavasti mutta määrätietoisesti opastaa laspille mikä on oikein!

Ongelman ydin on että moni koululaisista on rapakuntoisia TV-pelien ja tietokoneiden suurkuluttahjia. Kysieiset vempaimet ovat toki ok mikäli käyttöajat pysyy hanskassa ja kouluainen liikkuu aktiivisesti vähintään samanveraan ajallisesti päivässä kun vempaimiä käyttää. Eli tunnin verran pelejä vähintän tunnin verran AKTIIVISTA liikkumista. Mielellään liikumista tulisi olla tuplasti enemmän kun sähköisten medioitten käyttö per päivä (mukaan lukien telkkaria).

Meillä on media aikaa lapsilla (5 ja 8 v) 30 min - tunti per päivä ja pojat ulkoilee vähintään tunti päivässä. Lisäksi he käyvät kerran viikossa urheiluseuran treeneissä.

Hiihtämistä emme ole valitattvasti päässeet harrastamaan, vaikka kundit haluaisivatkin. Täällä etelässä kun on heikonlaisesti lunta.

Liikunnan puute kotona johtuu useimmiten vanhemmista jotka eivät opeta liikkumisen kulttuuria lapsilleen! Siksi koululiikuntaa tulisikin lisätä!

Huolestunut isä kirjoitti:

Ongelman ydin on että moni koululaisista on rapakuntoisia TV-pelien ja tietokoneiden suurkuluttahjia. Kysieiset vempaimet ovat toki ok mikäli käyttöajat pysyy hanskassa ja kouluainen liikkuu aktiivisesti vähintään samanveraan ajallisesti päivässä kun vempaimiä käyttää. Eli tunnin verran pelejä vähintän tunnin verran AKTIIVISTA liikkumista. Mielellään liikumista tulisi olla tuplasti enemmän kun sähköisten medioitten käyttö per päivä (mukaan lukien telkkaria).

Meillä on media aikaa lapsilla (5 ja 8 v) 30 min - tunti per päivä ja pojat ulkoilee vähintään tunti päivässä. Lisäksi he käyvät kerran viikossa urheiluseuran treeneissä.

Hiihtämistä emme ole valitattvasti päässeet harrastamaan, vaikka kundit haluaisivatkin. Täällä etelässä kun on heikonlaisesti lunta.

Liikunnan puute kotona johtuu useimmiten vanhemmista jotka eivät opeta liikkumisen kulttuuria lapsilleen! Siksi koululiikuntaa tulisikin lisätä!

Lue lisää

Ei sovi liikuntaa ja urheilua samaan lauseeseen?Itse en ole eläny media-aikaa koulussa enkä kotona, ja vihaan liikuntaa pakottamisen vuoksi.Liikun tarpeeksi, ja niin liikkuu lapsenikin, olemme normaali painoisia ja älyisiä.

Jos olisi saanut liikkua liikunnan ilosta, okei, vaan kilpailu ja pakottaminen huutamalla ei onnistu, jos haluaa TODELLA auttaa nauttimaan liikunnasta, varsinkaan murkku ikäistä.

Vaihto-ehtoja, hyvänen aika, olis oltava, jollet hiihdä, luistele, tai vaikka kävele 6 kilometriä???!!!Älytöntä välineurheilua, se jo on osalle todellinen ongelma..

Ja tää on vaan mun mielipide, omaan lastani ei kukaan pakota URHEILEMAAN,LAULAMAAN tai MAALAAMAAN TAIDETTA jollei itse tunne siihen taipumusta ja halua.

Laskekoot sitten matemetiikkaa ja 5 tuntia päivässä, ennen kuin suksilla.Vaikka tietokoneella, jos se tuntuu omalta alalta, höh.

Liikunta, muisiikki ja kuvaamataide ovat mielestäni muutenkin perinteisien arvostelun ulkopuolella.Numeroa ei tarvittaisi enää, vaan maininta osallistumisesta tunneille vois riittää,hyväksytäänkö vai ei.

Pitääkö kaikkien olla atlettia ja urheilijoita? Johan suomi on kuulemma täynnä yli koulutettuja ihmisiä, joille ei ole töitä,ainakaan suomeessa.
Hah. Tervetuloa ns. keskiluokan töihin.

Huolestunut isä kirjoitti:

Ongelman ydin on että moni koululaisista on rapakuntoisia TV-pelien ja tietokoneiden suurkuluttahjia. Kysieiset vempaimet ovat toki ok mikäli käyttöajat pysyy hanskassa ja kouluainen liikkuu aktiivisesti vähintään samanveraan ajallisesti päivässä kun vempaimiä käyttää. Eli tunnin verran pelejä vähintän tunnin verran AKTIIVISTA liikkumista. Mielellään liikumista tulisi olla tuplasti enemmän kun sähköisten medioitten käyttö per päivä (mukaan lukien telkkaria).

Meillä on media aikaa lapsilla (5 ja 8 v) 30 min - tunti per päivä ja pojat ulkoilee vähintään tunti päivässä. Lisäksi he käyvät kerran viikossa urheiluseuran treeneissä.

Hiihtämistä emme ole valitattvasti päässeet harrastamaan, vaikka kundit haluaisivatkin. Täällä etelässä kun on heikonlaisesti lunta.

Liikunnan puute kotona johtuu useimmiten vanhemmista jotka eivät opeta liikkumisen kulttuuria lapsilleen! Siksi koululiikuntaa tulisikin lisätä!

Lue lisää

Pitääkö se todella kouluissa hiihtää tai luistella?

Mielestäni 6 kilometrin kävelylenkki yläasteelaisille ja 3 kilometrin lenkki ala-asteelaisille, joka päivä viikossa.

Himo lenkkeilijä kirjoitti:

Pitääkö se todella kouluissa hiihtää tai luistella?

Mielestäni 6 kilometrin kävelylenkki yläasteelaisille ja 3 kilometrin lenkki ala-asteelaisille, joka päivä viikossa.

Lue lisää

Sun vaihtoehto on hyvä!!! :)

...vaikkei ehkä ihan joka päivä, että jää aikaa muuhunki, esim siihen OPISKELUUN.. xD

huolestunut muuten vaan kirjoitti:

Ei sovi liikuntaa ja urheilua samaan lauseeseen?Itse en ole eläny media-aikaa koulussa enkä kotona, ja vihaan liikuntaa pakottamisen vuoksi.Liikun tarpeeksi, ja niin liikkuu lapsenikin, olemme normaali painoisia ja älyisiä.

Jos olisi saanut liikkua liikunnan ilosta, okei, vaan kilpailu ja pakottaminen huutamalla ei onnistu, jos haluaa TODELLA auttaa nauttimaan liikunnasta, varsinkaan murkku ikäistä.

Vaihto-ehtoja, hyvänen aika, olis oltava, jollet hiihdä, luistele, tai vaikka kävele 6 kilometriä???!!!Älytöntä välineurheilua, se jo on osalle todellinen ongelma..

Ja tää on vaan mun mielipide, omaan lastani ei kukaan pakota URHEILEMAAN,LAULAMAAN tai MAALAAMAAN TAIDETTA jollei itse tunne siihen taipumusta ja halua.

Laskekoot sitten matemetiikkaa ja 5 tuntia päivässä, ennen kuin suksilla.Vaikka tietokoneella, jos se tuntuu omalta alalta, höh.

Liikunta, muisiikki ja kuvaamataide ovat mielestäni muutenkin perinteisien arvostelun ulkopuolella.Numeroa ei tarvittaisi enää, vaan maininta osallistumisesta tunneille vois riittää,hyväksytäänkö vai ei.

Pitääkö kaikkien olla atlettia ja urheilijoita? Johan suomi on kuulemma täynnä yli koulutettuja ihmisiä, joille ei ole töitä,ainakaan suomeessa.
Hah. Tervetuloa ns. keskiluokan töihin.

Lue lisää

Minun koululiikunnastani on jo aikaa,mutta siihen liittyy vieläkin pelonsekaisia tunteita.Telinevoimistelu ja pakonomaiset joukkuepelit olivat painajaismaisia kokemuksia pienelle lapselle. En tiedä missä silloiset kansankynttilät olivat koulutuksensa saaneet,mutta opetusmetodit ja tapa tehdä asioita olivat suoraan sanottuna...sieltä.

Tavallinen,monimuotoinen ,yksilötasolla tapahtuva liikunta antaa nuorelle itseluottamusta ja hyviä hetkiä. Liikunnasta on saatava pakonomainen suorittaminen pois,pääasia että liikutaan: kävellään,liikutaan metsässä jos mahdollista,opetellaan olemaan luonnossa,kuitenkin niin etää oppilas viihtyy.
Säännönmukainen perustasolla tapahtuva rasitus kohottaa kuntoa,auttaa painonhallinnassa. Jätetään vähemmälle suoritusten arvioiminen numeroin,liikutaan siitäkin edestä sekä käytetään pieniä kannustimia,jotka motivoivat oppilasta tekemään liikuntaa lisääviä toimenpiteitä myös vapaa-ajalla.
Pikkuhiljaa-kyllä se siitä.

Jestas sentään... kirjoitti:

Sun vaihtoehto on hyvä!!! :)

...vaikkei ehkä ihan joka päivä, että jää aikaa muuhunki, esim siihen OPISKELUUN.. xD

Joo se oli avaus uudenlaiselle liikunnalle ja nyt ehdotankin, että otettaisiin myös vesijuoksu 45 minuuttia joka tonen viikko ja joka toinen päivä se 1 tunnin kävely lenkki, onko se kuinka pitkä, niin sen vauhti määrää, eli omaa tahtia 60 minuuttia.

Tehkää muutkin ehdotuksia, älkääkä vaan tuomitko liikuntaa, joka kuitenkin on tärkeintä toimintaa niin kouluissa lapsilla. kuin aikuisillakin vapaa aikana. Ilman hyvää yleiskuntoa ei tule mistään mitään, muuta kuin sairauksia.

Huolestunut isä kirjoitti:

Ongelman ydin on että moni koululaisista on rapakuntoisia TV-pelien ja tietokoneiden suurkuluttahjia. Kysieiset vempaimet ovat toki ok mikäli käyttöajat pysyy hanskassa ja kouluainen liikkuu aktiivisesti vähintään samanveraan ajallisesti päivässä kun vempaimiä käyttää. Eli tunnin verran pelejä vähintän tunnin verran AKTIIVISTA liikkumista. Mielellään liikumista tulisi olla tuplasti enemmän kun sähköisten medioitten käyttö per päivä (mukaan lukien telkkaria).

Meillä on media aikaa lapsilla (5 ja 8 v) 30 min - tunti per päivä ja pojat ulkoilee vähintään tunti päivässä. Lisäksi he käyvät kerran viikossa urheiluseuran treeneissä.

Hiihtämistä emme ole valitattvasti päässeet harrastamaan, vaikka kundit haluaisivatkin. Täällä etelässä kun on heikonlaisesti lunta.

Liikunnan puute kotona johtuu useimmiten vanhemmista jotka eivät opeta liikkumisen kulttuuria lapsilleen! Siksi koululiikuntaa tulisikin lisätä!

Lue lisää

Hienoa onkin, että edes jotkut vanhemmat hoitavat sen, minkä koululiikunnan opettajat usein feilaavat: innostavat lapsensa liikkumaan. Tästä juuri puhuin kun äsken kirjoitin (pelit VS liikunta -topic). Oikea innostus saa lapset kiinnostumaan liikunnasta yhtä paljon, ellei jopa enemmän, kuin peleistä! Kyse ei ole siitä, että pelit tuhoavat lapset, vaan innostuksen puute, joka ei lähde heistä itsestään, vaan lasten elämänopettajista: vanhemmat sekä koulun opettajat.

Totuus on että harva aikuinen ehtii nykyään liikkua vaikka itsekin ehkä haluaisi. Joten lapsillekaan ei tule opetettua sitten liikuntaa, ja tuskinpa 7-10v vielä itsekään menee googlettamaan sählyseurojen opetustunteja?

huolestunut muuten vaan kirjoitti:

Ei sovi liikuntaa ja urheilua samaan lauseeseen?Itse en ole eläny media-aikaa koulussa enkä kotona, ja vihaan liikuntaa pakottamisen vuoksi.Liikun tarpeeksi, ja niin liikkuu lapsenikin, olemme normaali painoisia ja älyisiä.

Jos olisi saanut liikkua liikunnan ilosta, okei, vaan kilpailu ja pakottaminen huutamalla ei onnistu, jos haluaa TODELLA auttaa nauttimaan liikunnasta, varsinkaan murkku ikäistä.

Vaihto-ehtoja, hyvänen aika, olis oltava, jollet hiihdä, luistele, tai vaikka kävele 6 kilometriä???!!!Älytöntä välineurheilua, se jo on osalle todellinen ongelma..

Ja tää on vaan mun mielipide, omaan lastani ei kukaan pakota URHEILEMAAN,LAULAMAAN tai MAALAAMAAN TAIDETTA jollei itse tunne siihen taipumusta ja halua.

Laskekoot sitten matemetiikkaa ja 5 tuntia päivässä, ennen kuin suksilla.Vaikka tietokoneella, jos se tuntuu omalta alalta, höh.

Liikunta, muisiikki ja kuvaamataide ovat mielestäni muutenkin perinteisien arvostelun ulkopuolella.Numeroa ei tarvittaisi enää, vaan maininta osallistumisesta tunneille vois riittää,hyväksytäänkö vai ei.

Pitääkö kaikkien olla atlettia ja urheilijoita? Johan suomi on kuulemma täynnä yli koulutettuja ihmisiä, joille ei ole töitä,ainakaan suomeessa.
Hah. Tervetuloa ns. keskiluokan töihin.

Lue lisää

Öööh... Nyt en tiedä vastasitko minun kommentiin koska otit esille asioita mihin en ottanut kantaa!?! Mutta tarkennetaan ja lisätään nyt kuitenkin.

Liikunta ja urheilu samassa lauseessa sopii vallan mainiosti. Täytyy toki muistaa että liikkuminen on se mitä meidän jokainen tulisi tehdä jossain muodossa ja urheileminen on jotain mitä tehdään intohimosta lajiin. Meidän tilanteessa pojat käy yleisurheiluseuran järjetsämissä LEIKKIMIELISISSÄ liikuntatreeneissä missä kukaan ei puhu suorituksista ja vaatimuksia ei ole. Mukana olevat lapset 5-9 v nauttivat liikkumiesta ja liikunnalisista leikeistä. Hemmetin hauskaa heill on ainakin! Toki lapsilla on kova hinku oppia uutta ja sitä heille opetetaankin mutta suoritusvaatimuksia ei ole.

quote:"Vaihto-ehtoja, hyvänen aika, olis oltava, jollet hiihdä, luistele, tai vaikka kävele 6 kilometriä???!!!Älytöntä välineurheilua, se jo on osalle todellinen ongelma.. "
Jos tämä on kommenttisi siihen että emme ole päässeet hiihtämään lumen puutteen takia sinulla ei ole todellakaan avautunut vieistini sisältö. Meidän pojat haluaa hiihtää!!! Mutta ei ole lunta... Pojat luitselee (mikä on myös välineurheilua, bye the way), ui, kävelee, juoksee, potkii palloa, kiipeää puihin, leikki rosvoo ja poliisia, fillaroi, skeittaa, leikki muita normaaleja leikkejä kaverieten kanssa (kirkkistä, piilosta jne). Kaikki tämä on liikkumista! Kaikki nämä asiat, ja myös ne jotka unohdin mainita, pojat tekee OMASTA VAPAASTA TAHDOSTA.

Lisäksi pojat piirtää, maalaa, laulaa, leikkii... Kirjoittaminen ja lukeminen sujuu kuten matikkakin vaikka mihinkään emme ole poikia pakottaneet. Poikien omasta halusta kaikki lähtee ja toki autamme jos he haluavat. TV-katselua ja pleikat yms ovat toisaalta meillä rajoitettua noin tuntiin viikossa. Näin ollen pojilla on aikaa tehdä - vaikka mitä....

quote: "Liikunta, muisiikki ja kuvaamataide ovat mielestäni muutenkin perinteisien arvostelun ulkopuolella.Numeroa ei tarvittaisi enää, vaan maininta osallistumisesta tunneille vois riittää,hyväksytäänkö vai ei."
Tässä olen kanssasi täysin samaa mieltä. Jokaisella ihmisellä on erilaiset edellytykset edellä mainittuihin aineisiin joten keskenäinen vertailu voisi hynkin poistaa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita että niitä tulsi vähentää tai poistaa oppivelvollissudesta. Päin vastoin lisätä - ja antaa opettajille oikea osaaminen motivoida lapsia sekä liikumisessa että taide aineissa.

quote: "Pitääkö kaikkien olla atlettia ja urheilijoita? Johan suomi on kuulemma täynnä yli koulutettuja ihmisiä, joille ei ole töitä,ainakaan suomeessa."
Kaksi lausetta jotka eivät liity toisiinsa mitenkään.
1. Ei - kaikkien ei tarvitse olla atleetteja tai urheilijoita. Kuka niin on väittänyt?
2. Yli koulutettuja (tai oikeasti väärille aloille kolutettuja) ihmisiä on liikaa. Miten tämä liittyy liikuntaan ja koulun voikkatunteihin jää minulle kuitenkin mysteeriksi?

not for me kirjoitti:

Hienoa onkin, että edes jotkut vanhemmat hoitavat sen, minkä koululiikunnan opettajat usein feilaavat: innostavat lapsensa liikkumaan. Tästä juuri puhuin kun äsken kirjoitin (pelit VS liikunta -topic). Oikea innostus saa lapset kiinnostumaan liikunnasta yhtä paljon, ellei jopa enemmän, kuin peleistä! Kyse ei ole siitä, että pelit tuhoavat lapset, vaan innostuksen puute, joka ei lähde heistä itsestään, vaan lasten elämänopettajista: vanhemmat sekä koulun opettajat.

Totuus on että harva aikuinen ehtii nykyään liikkua vaikka itsekin ehkä haluaisi. Joten lapsillekaan ei tule opetettua sitten liikuntaa, ja tuskinpa 7-10v vielä itsekään menee googlettamaan sählyseurojen opetustunteja?

Lue lisää

guote: "Totuus on että harva aikuinen ehtii nykyään liikkua vaikka itsekin ehkä haluaisi. Joten lapsillekaan ei tule opetettua sitten liikuntaa, ja tuskinpa 7-10v vielä itsekään menee googlettamaan sählyseurojen opetustunteja? "

Mihin aikuislla on aina kiire? Ja mitä tekemään? Mihin katoaa aika?
Olen itse yrittäjä (työaika - 24 h vuorokaudessa). Pyrin kuitenkin olemaan ja tekemään lasten kanssa iltaisin (16-20). Silloin ehtii hyvin twhdä laäksyjä, liikkua, leikkiä, pelata lautapelejä, syödä hyvin yhdessä mitä teemme joka päivä, lukea kirjoja jne jne. Joskus pojat haluaa tehdä asoita kavereiden kanssa mikä on enemmän kuin ok. Mutta olen heidän käytettävissä... Elämä on prioritointeja! Liikuntaa kuitenkin pojille (ja minulle)kertyy suoraan leikiestä johon kukaan ei heitä pakota.

Pojat menee nukkumaan klo 20. Hyvin ehtii vielä illalla lenkille, uimaan, salille tai mitä ihan vaan. Itse muutama kerta viikossa ja vaimo muutama.

21. jälkeen illalla on sitten vielä aikaa vaimon kanssa hengailuu ja aikuisten keskusteluille ja jutuille. Siinä vaiheessa kun muu perhe nukkuu yrittäjä jatkaa työntekoa. Tässä oli nyt esimerkki päivästä...

Kyllä sitä ehtii liikkumaan sekä lasten kanssa että omaksi huviksi ja hyödyksi! Vaatiihaan se hieman sunnittelua aika ajoin.

Huolestunut isä kirjoitti:

Öööh... Nyt en tiedä vastasitko minun kommentiin koska otit esille asioita mihin en ottanut kantaa!?! Mutta tarkennetaan ja lisätään nyt kuitenkin.

Liikunta ja urheilu samassa lauseessa sopii vallan mainiosti. Täytyy toki muistaa että liikkuminen on se mitä meidän jokainen tulisi tehdä jossain muodossa ja urheileminen on jotain mitä tehdään intohimosta lajiin. Meidän tilanteessa pojat käy yleisurheiluseuran järjetsämissä LEIKKIMIELISISSÄ liikuntatreeneissä missä kukaan ei puhu suorituksista ja vaatimuksia ei ole. Mukana olevat lapset 5-9 v nauttivat liikkumiesta ja liikunnalisista leikeistä. Hemmetin hauskaa heill on ainakin! Toki lapsilla on kova hinku oppia uutta ja sitä heille opetetaankin mutta suoritusvaatimuksia ei ole.

quote:"Vaihto-ehtoja, hyvänen aika, olis oltava, jollet hiihdä, luistele, tai vaikka kävele 6 kilometriä???!!!Älytöntä välineurheilua, se jo on osalle todellinen ongelma.. "
Jos tämä on kommenttisi siihen että emme ole päässeet hiihtämään lumen puutteen takia sinulla ei ole todellakaan avautunut vieistini sisältö. Meidän pojat haluaa hiihtää!!! Mutta ei ole lunta... Pojat luitselee (mikä on myös välineurheilua, bye the way), ui, kävelee, juoksee, potkii palloa, kiipeää puihin, leikki rosvoo ja poliisia, fillaroi, skeittaa, leikki muita normaaleja leikkejä kaverieten kanssa (kirkkistä, piilosta jne). Kaikki tämä on liikkumista! Kaikki nämä asiat, ja myös ne jotka unohdin mainita, pojat tekee OMASTA VAPAASTA TAHDOSTA.

Lisäksi pojat piirtää, maalaa, laulaa, leikkii... Kirjoittaminen ja lukeminen sujuu kuten matikkakin vaikka mihinkään emme ole poikia pakottaneet. Poikien omasta halusta kaikki lähtee ja toki autamme jos he haluavat. TV-katselua ja pleikat yms ovat toisaalta meillä rajoitettua noin tuntiin viikossa. Näin ollen pojilla on aikaa tehdä - vaikka mitä....

quote: "Liikunta, muisiikki ja kuvaamataide ovat mielestäni muutenkin perinteisien arvostelun ulkopuolella.Numeroa ei tarvittaisi enää, vaan maininta osallistumisesta tunneille vois riittää,hyväksytäänkö vai ei."
Tässä olen kanssasi täysin samaa mieltä. Jokaisella ihmisellä on erilaiset edellytykset edellä mainittuihin aineisiin joten keskenäinen vertailu voisi hynkin poistaa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita että niitä tulsi vähentää tai poistaa oppivelvollissudesta. Päin vastoin lisätä - ja antaa opettajille oikea osaaminen motivoida lapsia sekä liikumisessa että taide aineissa.

quote: "Pitääkö kaikkien olla atlettia ja urheilijoita? Johan suomi on kuulemma täynnä yli koulutettuja ihmisiä, joille ei ole töitä,ainakaan suomeessa."
Kaksi lausetta jotka eivät liity toisiinsa mitenkään.
1. Ei - kaikkien ei tarvitse olla atleetteja tai urheilijoita. Kuka niin on väittänyt?
2. Yli koulutettuja (tai oikeasti väärille aloille kolutettuja) ihmisiä on liikaa. Miten tämä liittyy liikuntaan ja koulun voikkatunteihin jää minulle kuitenkin mysteeriksi?

Lue lisää

Jep, ei liittyny mitenkään...päästelin vaan omia höyryjä, ja jos jo arvasitkin, mulla on jäänyt traumoja liikunnasta.Tuli vaan mieleen;-pakko opiskella, pakko urheilla..

Meilläkin liikutaan kyllä, omasta tahdosta kylläkin. Luistellaan, juostaan ja leikitään noita kaikkia samoja leikkejä. Hiihto täällä sujuu, lunta on.

Sori, ei ollut tarkoitus hyökätä juuri sun kimppuun, vaan systeemiä yleensä, voisi olla jo aika tarkistaa metodit, kun aika on mennyt eteenpäin näissäkin asioissa.

Välineistä pakko sen verran sanoa, että muistissa on oma aika koulussa, kun en kehdannut koulussa sanoa, ettei porukiolla ole varaa ostaa uusia uudenaikaisia suksia, luistimia, kenkiä, pukuja, suojia jne jne.
..ja taas kotona ei raaskinut sanoa, että tarvisi uudemmat, koska kaikilla muilla jo on, koska tiesi vanhempien olevan todella tiukilla.
Lapset ja nuoret ovat armottomia toisilleen, jos saa siihen pienintäkään saumaa.

Onneksi ollaan kuitenkin samaa mieltä, että numerointi voisi jäädä pois, koska meillä se koetaan ahdistavana ja itsetunnon laskijana. :)

Huolestunut isä (ja yrittäjä) kirjoitti:

guote: "Totuus on että harva aikuinen ehtii nykyään liikkua vaikka itsekin ehkä haluaisi. Joten lapsillekaan ei tule opetettua sitten liikuntaa, ja tuskinpa 7-10v vielä itsekään menee googlettamaan sählyseurojen opetustunteja? "

Mihin aikuislla on aina kiire? Ja mitä tekemään? Mihin katoaa aika?
Olen itse yrittäjä (työaika - 24 h vuorokaudessa). Pyrin kuitenkin olemaan ja tekemään lasten kanssa iltaisin (16-20). Silloin ehtii hyvin twhdä laäksyjä, liikkua, leikkiä, pelata lautapelejä, syödä hyvin yhdessä mitä teemme joka päivä, lukea kirjoja jne jne. Joskus pojat haluaa tehdä asoita kavereiden kanssa mikä on enemmän kuin ok. Mutta olen heidän käytettävissä... Elämä on prioritointeja! Liikuntaa kuitenkin pojille (ja minulle)kertyy suoraan leikiestä johon kukaan ei heitä pakota.

Pojat menee nukkumaan klo 20. Hyvin ehtii vielä illalla lenkille, uimaan, salille tai mitä ihan vaan. Itse muutama kerta viikossa ja vaimo muutama.

21. jälkeen illalla on sitten vielä aikaa vaimon kanssa hengailuu ja aikuisten keskusteluille ja jutuille. Siinä vaiheessa kun muu perhe nukkuu yrittäjä jatkaa työntekoa. Tässä oli nyt esimerkki päivästä...

Kyllä sitä ehtii liikkumaan sekä lasten kanssa että omaksi huviksi ja hyödyksi! Vaatiihaan se hieman sunnittelua aika ajoin.

Lue lisää

Nimittäin kun ensin kerrot, että työaikasi on 24h/vrk ja sitten alat kertomaan mitä siihen sisältyy = leikkimistä lasten kanssa. =))

Ja vielä yölläkin pitää tehdä töitä = hengailla vaimon kanssa. Sitä vaan ihmettelen, missä välissä nukut kun sulla on noin kova työ 24h/vrk?

Itse äitinä kyllä väittäisin, että vain pienten lasten äidit joutuvat tekemään ympärivuorokautista päivystystyötä. Se joka nousee, valvoo, korjaa, syöttää, vaihtaa ehtimättä katsomaan mikä vuorokauden aika on, on oikeasti se, joka tekee töitä 24h/vrk. Lasten kanssa leikkiminen ja pelaaminen ei tietääkseni ole työtä lasten vanhemmille?

Himo lenkkeilijä kirjoitti:

Pitääkö se todella kouluissa hiihtää tai luistella?

Mielestäni 6 kilometrin kävelylenkki yläasteelaisille ja 3 kilometrin lenkki ala-asteelaisille, joka päivä viikossa.

Lue lisää

Yhtä tylsiä ja liian yksipuolisia molemmat, jos mitään muuta liikuntamuotoa ei tunne eikä harrasta. Ihan samanlaisia ilontappajia molemmat lapselle. Liikunnan pitäisi olla leikkimielistä ja hauskaa, niin siihen jää ns. koukkuun. Harrastatko tosiaan vain ja ainoastaan lenkillä käymistä? Eikö ole paikat jumissa ja lihakset kuroutuneet? Suosittelen ainakin perusteellista venyttelyä tai pilatesta.

oli vielä pakko lisätä että aikoinaa yläaste ikäisenä liikunnan opettaja kysyi että eikö sulla oo suksia ja lupasin kahtoo varastosta jos löytäsin... olihan siellä vanhat isän sukset ja 41 monot .. no päättäväisesti testasin oikein piruillessani väkisin ne 41 monot 44 koipeeni ja iskin monot suksiin ja otin ensimmäisen työnnön sauvoilla ja sauva katkes. jos tämä ei ollu merkki ylemmiltä voimilta että hiihto ei ole minun laji niin mikä sitte

eihän kukaan pidä liikunnasta jossei sitä osaa. mutta kun olisi hyvät opettajat jotka myös pitävät lapsista ja saavat itsekin ilon tunteen siitä hyvästä että joku lapsi oppii vaikka nyt esimerkiksi hiihtämään. ja esimerkiksi hiihtolenkkien pituudetkin pitäisi valita lapsille heidän fyysisen kunnon mukaan eikä sillä perusteella, että sä olet kuudennella, sä hiihdät 5 kilsaa, ja sä oot tokalla eli siis 2 kilsaa. koska eihän kaikilla ihmisillä voi olla ammattiurheilijan fyysistä kuntoa, osaltaan johtuen vanhemmista jotka eivät ole totuttaneet liikuntaan ja myös lapsesta itsestään, koska kaikki eivät vain pidä liikunnasta.

-89 kirjoitti:

eihän kukaan pidä liikunnasta jossei sitä osaa. mutta kun olisi hyvät opettajat jotka myös pitävät lapsista ja saavat itsekin ilon tunteen siitä hyvästä että joku lapsi oppii vaikka nyt esimerkiksi hiihtämään. ja esimerkiksi hiihtolenkkien pituudetkin pitäisi valita lapsille heidän fyysisen kunnon mukaan eikä sillä perusteella, että sä olet kuudennella, sä hiihdät 5 kilsaa, ja sä oot tokalla eli siis 2 kilsaa. koska eihän kaikilla ihmisillä voi olla ammattiurheilijan fyysistä kuntoa, osaltaan johtuen vanhemmista jotka eivät ole totuttaneet liikuntaan ja myös lapsesta itsestään, koska kaikki eivät vain pidä liikunnasta.

Lue lisää

liikuntatunnin, eli 45 minuutin aikana pitäisi tokaluokkalaisen selvittää 2 km ja kutosluokkalaisen 5 km. vähintään!

Juu, kyllä aiheuttaa traumoja. Meillä kun sattui olemaan sellainen opettaja joka jäytti haukkumista ja nolaamista opetuskeinoina. Se joka oli viimeisenä sai aina haukut niskaansa. Ja yksi painajainen oli jokataivlset luistelut. Minulla ei ollut koskaan luistimia mukana. Syy: vanhempani eivät katsoneet asiakseen ostaa niitä. Ja sitähän en uskaltanut kertoa koulussa kun hävetti niin. Ja sitten taas haukuttiin . Tai yksi opettaja käänsi selkänsä eikä puhunut mitään. Onneksi sentään löytyi muutama hyvä kaveri, jotja ymmärsivät. Kun koululiikunta loppui, en ole sen jälkeen paljon mitään liikuntaa harrastanut, mutta kunto on pysynyt hyvänä ilmankin. Olen kyllä pitänyt huolta, että omat lapseni ovat saaneet luistimet ja luistelukoulut on käyty. Että kiitos vaan idiootit maikat vuosien haukkumisesta. Toivottavasti osaatte edes hävetä.

Traumat jäi!!!

Aiotko pakottaa lapsesi samaan rääkkiin??? Minä en.

Olkoon vaikka poissa tunneilta, ei yksi aine voi ratkasta koko koulun numeroita, eihän uskontoakaan tarvi opiskella, jos vetoaa eri uskontoon??

Heh,aina löytyy syitä..

Minunkin poikani inhosi liikuntaa,juuri tuon pakkohiihdon myötä.Sitten kouluun tuli nuori innokas mies opettaja,jolle lankesi myös liikunnan opetus.Hän opetti lapsille kaikki liikunnan muodot.
Peleistä suunnistukseen ja luistelu hiihtoon.Hän sai poikani innostumaan eri lajeista ja luisteluhiihdosta.Valitetavasti hän hakeutui muualle,koska tallasi vanhempien opettajien varpaille,omilla mielipiteillään.

Olihan hiihto kyllä melko ankeaa. Moni muukin kyllä, varsinkin kaikki joukkuelajit. Jääkiekko, salibandy, jalkapallo jne. Itse tykkäsin tosi paljon pesäpallosta ala-asteella, mut sitten aloin vihaamaan sitä. Johtu siitä, että joutu paljon pilkan kohteeksi. Koululiikunta aiheuttaa tosiaan traumoja. Ei pelkästään sen vuoksi, että on pakko tehdä. Vaan myös ne muut oppilaat tekee siitä melko ankean, jos joutuu tosiaan pilkan kohteeksi. Tuntee itsensä huonoksi, oli laji mikä tahansa. Vaikka kuinka yrittää parhaansa..

Koululiikkunan pitäis tosiaan olla hauskaa ja kannustaa lapsia ja nuoria liikkumaan. Eikä tehdä sitä veren maku suussa ja pää alhaalla, kun muut halventaa.

Juuri tuossa on vika. Sellainen joka urheilee tai suhtautuu intohimoisesti urheiluun, ei voi ymmärtää niitä joilla ei ole kilpailuhenkeä, liikunnallisia lahjoja tai innostusta. Eihän muissakaan aineissa ole peruskoulussa mitään intoilijoita.

on sulla jutut ja pieni maailma.

Meidän kaksi tytärtämme jotka ovat vielä peruskoulussa, inhoavat ylikaiken telinevoimistelua. Opettaja pakottaa tekemään vaikka lapset pelkäävät koska heille sattui pieni vahinko joskus ja siitä jäi kammo.
Mielestäni lasta ei voi pakottaa. Täytyisi antaa mahdollisuus tehdä jotakin muuta vaihtoehtoisesti. Elämässä ei tarvita telinevoimistelua.

Tietenkin on myös vanhempien vastuulla panostaa siihen että lapset myös ulkoilisivat tv.n ja pelaamisen välillä. Innostusta liikuntaan lisää varmasti huomattavasti yhteiset perheen liikuntahetket ulkona tai sisällä.

Olen tosin täysin eri mieltä siitä etteikö kuitenkin olisi pääasiallisesti koulun liikuntatuntien tehtävä innostaa liikkumaan enemmän! Ei niiden ainakaan kuulu olla ahdistavaa pakkopullaa, sen takia että lapsia nöyryyrtetään ja pakotetaan!

Ei meidänkään perheellä ole ikinä ollut edes autoa tai playstationia. Mielelläni olen kävellen ja pyörällä koko elämäni liikkunut ja joskus äitini kanssa jopa hiihtänyt pienenä. Kyllä se on täysin koulun liikunnanopettajien vika että pienempänä ajatus liikunnan harrastamisesta ahdisti!! Meni yli viisi vuotta että sai kipinän liikkumiseen takaisin ja eri lajhien opetteluun!

...pelien syyllistäjiä! ne pelit, ah ne pelit, nuo ei-elolliset oliot jotka siis tutkitusti tappavat aivosolut ja halun liikkua, syödä, komminikoida tai ELÄÄ!

paskapuhetta potenssiin helvetin kuustoista!

ei se ole yömyöhään valvominen tai pelit jotka tappavat halun. pelit ovat tehty hauskuutta varten, ja lapsikin sen tajuaa. liikunta sen sijaan - ei ole enää synonyymi "hauskanpidolle". pelit-huvia, liikunta-se mitä tehdään koulussa kun opettaja rääkyy vieressä. kumpaakohan itse harrastaisit 7-10 vuotiaan maailmankatsomuksella?!

ei kyse ole rajojen asettamisesta tai pakottamisesta tai pois ottamisesta tai lisäämisestä... kyse on INNOSTUKSESTA. siitä, miten lapsia kannustetaan tekemään mitäkin. pelit kannustavat lapsia itse hehkeillä kansikuvillaan pelaamaan. liikunnalla ei ole muuta kansikuvaa kuin se ilkeä hienhajuinen maikka joka mollaa jos et tee oikein. peli ei mollaa, se antaa aikaa kehittyä ja tulla hyväksi. opettajan pitäisi olla samanlainen.

ironista että liikunnasta saataisi PALJON innostavampaa, jos opettajat ottaisivatkin mallia peleistä!

poikalapset esimerkiksi ovat kautta aikojen leikkineet sotaleikkejä, inkkareista ja länkkäreistä tuliaseleikkeihin, pupupupum, ritsat, yms. ei se ole mitään uutta, hei! miksei liikunnasta tehdä kiinnostavaa? lajeja on NIIN PALJON, muitakin, kuin hiihtoa tai sählyä! liikunnanopetuksen pitäisi olla avartavaa ja opettavaista siinä suhteessa, että lapsille avataan ovi liikunnan maailmaan, tutkimaan sitä, eikä pakoteta oppimaan heti yhtä lajia täydellisesti, ja jos et tykkää tai ole hyvä, niin sinua mollataan.

sekö muka on ratkaisu?

"koululiikunta ei aiheuta traumoja".

Jos ihan oikeasti väität, että lapsen jostain syystä kokema tuska, pelko, ahdistus ja nöyryytys koulussa jotenkin korreloi heikon lihaksiston kanssa, niin täytyy onnitella sinua viikon sekopäisimmän tekstin laatimisesta.

Aina kun näkee näitä toisen kokeman tuskan vähättelijöitä ja naureskelijoita on aika selvää, ketkä ovat niitä tunteettomia koulukiusaajia ja ketkä kiusattuja.

Pientä ja kevyttä, siis koulun liikunta tunnit, yhteilöllisyyden ja muun sosiaalisuuden kasvatustahan ne lähinnä.
Nykyään nämä chipsi ja cola/plaikkari juniorit eivät jaksa valittavat ilmeiseti heti pienestäkin mahdollisesta hikoilusta. Vyötärön paisumiseen olisi pitänyt tehdä jotain jo 10 vuotta sitten kun nuori kansanosakin lihoo vauhdilla ja sairauksien määrä tästäkin johtuen lisääntyy.
Koululiikunta olisi saatava merkityksemmällisemmäksi että jokaisen tulisi oppia olemaan vastuussa itsestään ja terveydestään että pystyisi selvitymään kunnialla niistäkin vähistä velvoitteistaan eli kuten liikuntatuntien kaltaisista lähinnä elämäntaito tunneista ja selviytyisi yhteiskunnassa tasavertaisena ja sosiaalisempana jäsenenä.

Paljon on opettajasta kiinni. Itse en teininä tullut yhteisymmärrykseen liikunnanopettajani kanssa, ja todistuksessa luki sen johdosta liikunta 5. Omalla ajallani kävin kuitenkin ratsastamassa ja uimassa viikottain. Coopertestit sun muut hiihtokilpailut eivät vain maistuneet. Arvosanaan vaikutti viimeiseksi niissä tuleminen (kilpailuhengen puute?). Itselleni mieluisimmat urheilulajit ovat hauskoja, joissa ei huomaa edes ajan kulkua. Noh, eipä tuo alhainen liikunnan arvosana ole vaikuttanut elämääni mitenkään. Tai oikeastaan mikään muukaan koulusta saatu arvosana.

No on pikku juttu oli joku hiihto jos 3-4 talveen eipä juuri mitään,mutta tanssi se vasta hanurista oli.Koulussa lähinnä otti päästä että jotkut "edustus" urheilijat jo 10-vuotiaana kuskaa lappuja kouluille valmentajilta kun on illalla tärkeä peli kiekossa ,salibandyssa tai koriksessa että meidän Jamin ei tartte osallistua ja vanhemmat peesaa lankoja pitkin. Opeta siinä sitten tasa-arvoa ja muita arvoja maailmasta kun aina joku menee aidasta matalimmalta kohdalta tukijoukkojen avustuksella.

mulla kans jäi traumoja sisäliikunnasta juuri noiden lajin harrastajien takia. Ite ku olen aina ollu luokan pisimpiä ja koris oli mulla vahvuutena, mutta lopahti siihenki innostus ku sai aina kuulla vaan haukut, että on tiellä tai ainaki näiden harrastaja korislaisten tiellä. Muutenki joukkuepeleistä enää hirveesti enää välitä, ku niitä joutu aina väkipakolla koulussa pelaamaan. Hiihtämisestä ei jääny kammoa, vaikka en hiihtokisoista ikinä pitänytkään. Sain tosin opettajalta ison koska mulla oli aina jokaisella liikuntatunnilla talvella sukset tai luistimet mukana :D

Oli pakko kirjoittaa tuosta fanaattisesta liikunnanopettajasta. -70 luvulla eräässä maalaiskunnan oppikoulussa oli liikunnanopettaja, joka naama punaisena hakkasi tamburiiniin niin kovaa,että tamburiinin kalvo halkesi... Oli siinä naurussa pitämistä!

Elliliisa kirjoitti:

Oli pakko kirjoittaa tuosta fanaattisesta liikunnanopettajasta. -70 luvulla eräässä maalaiskunnan oppikoulussa oli liikunnanopettaja, joka naama punaisena hakkasi tamburiiniin niin kovaa,että tamburiinin kalvo halkesi... Oli siinä naurussa pitämistä!

Lue lisää

Ylä-asteella oli jonkin aikaa sijaisena "Ballerina", liikunnanopettaja, joka oli jonkin sortin tanssija. Ulkoinen olemuskin oli kuin suoraan Joutsenlammesta.

Hän halusi monipuolistaa liikuntatuntejamme ja keräili ehdotuksia ennenkokeilemattomista liikuntalajeista.

Paikalle norkoileva saman luokan poika ehdotti painia, jonka ballerina ottikin riemuiten vastaan.

Taisin lintsata aikamoisen osan liikuntatunneista hänen aikanaan, koska muita omituisia lajeja ei muistu mieleen.

Ihan sama juttu mulla. Olin todella hyvä kuntoinen ja monissa lajeissa aivan haka ja vielä petrasin suorituksiani. 6 pysyi arvosana nani. Todella nöyryyttävää ihmettelin open täytynyt erehtyä henkilöstä arvosanoja miettiessään tai todennäköisesti arpoi numerot. kyseli kuka kuului johonkin seuraan tepsiläiset saivat kyllä automaattisesti 9.Yritin joskus saada kuuromykkään yhteyttä kysyäkseni syytä. Ei suostunut keskustelemaan vaan jatkoi mykkä leikkiää. vastuuton yhteiskunnan loinen. Tai aivo vammainen. lupa antaa arvosanoja tulisi välittömästi evätä tällaisilta yhteiskunnan syöpäläisiltä. Ois tehnyt mieli tintata nenuun mutta olen onnistunut aina hillitsemään itseni. Näin 80-luvulla.
Säälin nyky opettajia ei ihme että hyvien opettajien pinna kiristyy, kun auktoriteetti on menetetty muutaman harvan sapotöörin toimesta. Jos ei jaksa töitä tehdä lapsien kanssa on hakeuduttava muihin töihin. Kasvatusala vaatii psykolokista silmää, lapset kunnioittavat vanhempiaan normaaleissa perheissä.

Kyllä koulussa mielestäni saisi olla enemmän liikuntatunteja, vaikka joka päivä. En ole liikuntatunteja vastaan eikä lapseni ole rapakuntoinen. Aloituksessani halusin ottaa kantaa nimen omaan siihen, että liikuntatunneista pitäisi mielestäni voida nauttia ja löytää innostus eri lajeihin. Koululiikunta on tärkeä aine! Liikunnanopettajat vain tuppaavat olemaan sellaisia himourheilijoita eli veren maku suussa siellä mennään hampaat irvessä...

käytössä

En tiedä, ollaanko yhdessäkään kouluaineessa tänä päivänä yhtä vanhoillisia kuin koululiikunnassa.
Muistelen omia liikuntatunteja, kun valkut valitsivat oppilaat. Muistan viimeiseksi jääneiden kasvojen ilmeen, kun kukaan ei heitä halunnut joukkueisiinsa. Hiidettiin kilpaa, ja armottomat tuloslistat olivat kaikkien nähtävänä. Miltähän mahtoi tuntua viimeisen sijan haltijasta. No, nämä oli aikoja 70-luvulla.
Kun oma tyttäreni meni kouluun, sama jatkui. En voinut ymmärtää, että koululiikunta oli edelleen samanlaista kuin 70-luvun alussa. Jotenkin hän rämpi liikuntatunnit lavitse ja inhosi liikuntaa.
Onneksi hän on nyt alkanut harrastaa kaikenlaista, kun on jo nuori aikuinen.
Kyllä koululiikunnan pitäisi olla kannustavaa ja innostaa lapsia huolehtimaan terveydestään.
Ymmärrän, että liikunnalliset ja taitavat hakeutuvat liikunnanopettajiksi. Ehkä heiltä puuttuu kokemus siitä, jos ei osaakaan, eikä onnistukaan. Luulisi kuitenkin, että koululiikunnassa ollaan edistytty parempaan suuntaan? Ollaanko?

Yksinkertaisesti-HYVIN SANOTTU!!!

luuseritko tänne vaan kirjoitaa. Jos ovat joutuneet joskus vähän hiihtään koulussa niin
on hirvät traumat, pieni hiki ei tapa ketään
se vaan vahvistaa.

Tää on keskustelupalsat?

olen asunut kehä kolmosen sisäpuolella lapsuuteni ja minäkin hiihdin puusuksilla muiden hiihtäessä lasikuiduilla 70-luvun lopulla. Sainkohan peräti 6-luokalle ekat lasikuidut.

Ja ne sen ajan kaunoluistimet... järkyttävät lörppävartiset, jotka eivät tukeneet nilkkoja yhtään.

Investoin pari vuotta sitten itselleni kunnolliset luistimet, joilla on ilo viilettää jäällä.

Tuollaista hiihtäen hiihtolomalle-systeemiä meillä ei ollut, mutta hiihtoa ja -kilpailuja kuitenkin.

koulun jumppatunneista. Ennen lyseota jumppatunnit olivat mukavia, pelattiin, hiihdettiin, luisteltiin ja todella LIIKUTTIIN. Lyseossa (vrt. yläaste) liikunta muuttuui ikäänkuin tu,losvastuulliseksi yksiköksi, jota sen ei pitäisi olla. Hontelo rillipäätyttö kun ei ollut paras mahdollinen pelaaja koripallossa ja lentiksessä, ja päätyi usein eteen nostetuksi esimerkiksi siitä miten EI tule pelata. Hoiukkana käsivarteni nivelet ovat ns. yliliikkuvat, ja tästäkin opettajani nosti minut typerässä pakollisessa jumppapuvussa luokan eteen esimerkkinä siitä, kuinka väärät voivat ihmiskädet olla parhaimmillaan. Sen jälkeen oli turha kuvitella minua tunneille.
Aikuisena olen pitänyt liikunnasta, mutta vaikka kroppani on vielä'kin pysynyt kauniina ja kiinteänä, piilotan edelleen sääreni ja käsivarteni yleisissä liikuntapaikoissa, (lähinnä kuin yli-ikäinen hoppari =)ja uimaan en suostu halleissa.
Tanssia olen harrastanut koko ikäni.

traumoja täällä kirjoitti:

koulun jumppatunneista. Ennen lyseota jumppatunnit olivat mukavia, pelattiin, hiihdettiin, luisteltiin ja todella LIIKUTTIIN. Lyseossa (vrt. yläaste) liikunta muuttuui ikäänkuin tu,losvastuulliseksi yksiköksi, jota sen ei pitäisi olla. Hontelo rillipäätyttö kun ei ollut paras mahdollinen pelaaja koripallossa ja lentiksessä, ja päätyi usein eteen nostetuksi esimerkiksi siitä miten EI tule pelata. Hoiukkana käsivarteni nivelet ovat ns. yliliikkuvat, ja tästäkin opettajani nosti minut typerässä pakollisessa jumppapuvussa luokan eteen esimerkkinä siitä, kuinka väärät voivat ihmiskädet olla parhaimmillaan. Sen jälkeen oli turha kuvitella minua tunneille.
Aikuisena olen pitänyt liikunnasta, mutta vaikka kroppani on vielä'kin pysynyt kauniina ja kiinteänä, piilotan edelleen sääreni ja käsivarteni yleisissä liikuntapaikoissa, (lähinnä kuin yli-ikäinen hoppari =)ja uimaan en suostu halleissa.
Tanssia olen harrastanut koko ikäni.

Lue lisää

en osaa edes uida. Se on ikävää kun lapsia en voi opettaa uimaan. Ruipelo olin minäkin silloin aikoinaan, se oli suuri häpeä ja jätti elinikäiset jäljet.