Erikoisuuden tavoittelu

Harvoja poikeuksia lukuunottamatta haluan hävitä harmaaseen massaan.

Minusta on ihanaa olla näkymätön. Minusta on mukavaa tarkkailla syrjästä muita ihmisiä ja saada liikkua ulkona rauhassa.

tämän videon tyylistä

http://www.youtube.com/watch?v=BTCKsxlsm8o&feature=related

Ei myöskään

http://www.youtube.com/watch?v=1KlvCz0TokM&feature=related

On luontaisella erinomaisuudellani missä tahansa missä sitä oikeasti on.

...

...

... Ensimmäistä kertaa odotellessa. ...

Tyyliseikat lähtevät siitä, mikä miellyttää itseäni. Lävistykset ja tatuoinnit ovat kai nykyään aika tavallisia (Suomessa), tietyissä paikoissa sijaitessaan niillä on seksuaalista merkitystä. Kreikassa minua luultiin kreikkalaiseksi ilmeisesti sen vuoksi, että siellä on tavallista pukeutua kokomustaan (lävistykset olivat epätavallisia). Pitkät hiukset ja hameiden/mekkojen käyttö myös miellyttävät. Nykyisin annan useammin käytännöllisyydelle periksi kuin nuorempana.

Miksi musta väri miellyttää? Joskus ajattelin, että värikäs mielikuvitus riittää ja siksi yksivärisyys päällä tuntuu sopivalta. Tällöin muodot ja materiaalit korostuvat. Mustaan pukeutumista näkee usein taiteilijoilla tai vaatesuunnittelijoilla. En tiedä, ovatko Lenita Airisto ja Kirsti Paakkanen miettineet asiaa. Coco Chanel on jo kuollut, häneltä emme voi kysyä.

paitsi että mun koiraa saa kyllä ihailla!

massasta erotuta. Halusin tai en.

En seuraa perinteitä. Monet perinteet ärsyttävät minua, tuntuu hölmöltä että joitakin asioita tehdään tietyllä tavalla koska "aina" on tehty niin.

Jokapäiväisessä arkielämässä en esimerkiksi olemukseltani juuri herätä huomiota mutta jotkut ajatukseni, arvoni ja tapani ovat "massasta poikkeavia". Toisinaan keskusteluissa minulla on tarve erottua muista jollain yleislinjasta rankasti poikkevalla mielipiteellä.

lopputuloksesta niin väliä. Ei mulla siihen sen suurempaa tarvetta ole, mut siltiki käytän aika hyvin istuvia kamppeita ja jos oon menossa ulos niin katon että kaikki sointuu sävy sävyyn. oli kyseessä tyyli ku tyyli. Kulen pää pystyssä ja hymyillen... Eipä sillon paljon massaan sulauduta ja sit ku siihen lisätään vielä joku harraste rekvisiitta niin eiks paketti oo aika täydellinen.

keinoni tehdä se on helvetin erinomainen. Koska kaikki kuitenkin yrittävät erottua massasta, minä erotun sillä etten edes yritä.

ja jos erotun, paskat! Painukoon muut..

välillä tulee repästyä, hölkkäilen keskustas ilman paitaa kesäl. ala-arvoista touhua, mutta naisia on niin nätti riivata =)

pelkkä ohikulkija.

haluun. Olenpahan vaan töissä sellu tehtaalla!!!
HÄHÄHÄHÄHÄHHHHH!!!! )et lienee tarkottanu tätä massaa mut humoria pitää myös olla kans(

Erilainen tietysti mutta ei se ole erilaisuuden tavoittelua. Haluan vain esim. pukeutua niinkuin itse haluan. Miksi aina pitäisi kulkea massan mukana. Mikäli pidän vaikka vihreästä niin laitan sellaisen vaatteen päälle vaikka muut käyttäisivät ruskeaa. Tai vaikka toiset käyttäisi mokkasiineja en laittaisi niitä koska mun jaloille ne eivät todellakaan sovi enkä pidä niistä. Tällaisia pieniä esimerkkejä.

Tänäpäivänä ei pysty enään erottumaan massasta, kaikki on nähty jo. Mikään ei ihan oikeesti ole enään "erikoista" tai "erilaista".

Nykyään kaikki ovat "erilaisia"- ja näyttävät ihan valmiilta stereotypialta ;). Minä olen vain minä ja tavallaan muille näkymätön (etenkin miehille), melkein päivittäin joku meinaa kävellä päin.

haluaisin kans sulautua välil massaan mut se ei ole mahdollista. Välil vaivaa tääl oulus kulkea ku ohikulkiat kyylää monttu auki et mikä toi on.
Tavallaan en halua sulautua massaan kerta sitten oltaisi samanlaisia kaikki.

Kyse ei ole niinkään halusta, vaan sisäisestä taipumuksesta.

itse erotun massasta vain siinä määrin, että en noudata yleisiä muotistereotypioita vaan pukeudun niihin vaatteisiin jotka sykähdyttää minua. kuitenkin tyylini erottuu nykymuodista joten kyllä, kai erotun joukosta, mutten tahallani. en vain tykkää nykymuodista, that`s all;D

Mä oon vaan oma itteni ja näemmä onnistun erottumaan täten massasta. :D Mutta mun "erikoisuus" on näemmä öö liian outoa muiden mielestä (paitsi kavereiden tietty!). Mut missään tapauksessa mua ei saisi massaan mukaan!

olemalla puhtaasti oma itseni. Helppoa, mutta totta. Suosittelen muillekin...

Massa liikehtii laineen tavoin, ja haluan olla se hyrsky, joka katselee muallekkin.
En halua tietenkään olla mikään silmätikku. Itsesuunnitellut ja tehdyt vaatteet, kengät sekä korut olivat joskus nuorempana ne millä halusin erottua. Nykyään massasta poiketaan ehkä vaan ajatuksissa, vaikka ajatus omasta vaatemallistosta on siirretty jo paperillekkin.

Eikö ?

Kyllä haluan erottua ja erotunkin erikoisilla vaatteillani täällä peräkylässä. x) Hmm... enkä oikeastaan tiedä miksi. Kiva saada kehuja vierailta ja kavereilta.. :P

Haluan erotua ja erotunkin erikoisilla vaatteillani täällä peräkylässä. Hmm.. en oikein tiedä miksi. Kiva saada kehuja vierailta ja kavereiltani. :P

En halua erottua massasta vain erottumisen vuoksi. Enkä halua ulkonäölläni todellakaan kerätä huomiota. Vaatteet joista pidän ja, jotka ovat minun mielestäni hienoja vain sattuvat olemaan hieman tavallisesta pukeutumisesta poikkeavia...

Ja onhan siinä erottumisessa tietysti sekin, että haluaa ikään kuin osoittaa, ettei ajattele asioista samanlailla kuin muut. että on oma persoonansa ja omat mielipiteet.

mä en tajua ihmisiä jotka jokavuosi ravaa vaatelikkeissä. minä ostin 80 luvulla senverran rytkyjä et pärjää vielä pitkään. sukkia ja kalsareita tottakai tarttee ostel aina välillä ja tuorein hankinta on taivaansiniset raappahousut joista olen ylpeä.

vaikka ei aina haluaisi niin erotun massasta, sitä ovat kaikki sanoneet joiden kanssa olen ollut tekemisissä, välillä on ilkuttu, olen ollut koulukiusattu ja työpaikkakiusattu ym. joten päätelmä ne jotka erottuvat mmassasta heille se ei välttämättä ole aina helppoa varsinkin pienellä paikkakunnalla nyt vasta vanhempana annan itselleni arvon olla oma itseni erikoisena itsenäni.

Erotun aina massasta, halusin tai en. Lapsesta asti ollut sama tarina, väittävät että synnynnäinen karisma.
Välillä olis ihan mukavaa ettei aina olis se johon kiinnostus iskee, olla tavis.

Väittävät että minusta joko pitää paljon tai lähes vihaa, siinä vaihtoehdot. Pukeutuminen ei ratkaise mitään tässä asiassa, tavis-rytkyt päällä kimpoilen.

Onhan tästä persoonasta tosin iso kasa käytännön hyötyäkin :)

...When people run in circles
It's a very, very
Mad World ...

..

.

Todellakin haluaisin olla huomiota herättämätön, mutta ihmiset ovat aina suorastaan tuijottannet minua. Se ärsyttää ja vihastuttaa, mutta minkäs teet kun olet saanut liian poikkeuksellisen massasta erottuvan ulkonäön. Eli kauneus ei välttämättä ole kivaa koska joudut aina silmätikuksi.

On niin vaikeaa olla vaatimaton kun on paras...ja se näkyy luontaisena karismana.

Mulla on valtavan pitkä, paksu, hyväkuntoinen ja kauniin värinen tukka ja se kyllä kääntää usein katseita. En tiedä onko ne ihailevia vai kummastelevia, mutta joskus ihan vieraatkin ihmiset tulee oikein ääneen ihastelemaan. Ja kyllähän se tuntuu hyvältä. En tosin erottumisen takia tukkaa kasvattanut, ehkä pikemminkin siksi että se omasta mielestäni kaunis ja hippasen myös mielenkiinnosta nähdä kuinka pitkäksi se voi kasvaa. Nyt täytyy tosin jäädä tähän pituuteen, koska tukka alkaa märkänä olla niin painava että niskaan sattuu.

Toinen massasta mahdollisesti erottava tekijä on laaja väriskaala. Tuntuu että varsinkin talvella Suomi verhoutuu mustaan ja harmaaseen. Kesällä värejä näkyy jo enemmän. Värit piristävät mieltä, kun muuten masentaa. Saattaisin jopa haksahtaa neonväreihin, mutta onneksi niitä ei ole kaupassa tarjolla :P

Niin hyppäsin kyydistä jo vuosia sitten ja jäin katselemaan hulluutta sivusta....

Helpointa on erottua massasta kun on oma itsensä.No sitähän on vaikea toteuttaa jos ei ole löytänyt itseään.Vaan jo se että alat etsiä itseäsi erottaa sinut massasta.Unohda nöyristely ja myös röyhkeys.Elä tätä päivää unohtamatta mennyttä.

ei aikaa paikkaa mutta rakkaus on ja pysyy, erotun massasta tyytymällä siihen mitä saan. välittämisellä,

Jos ihminen on todella oma itsensä, eli pukeutuu siten, miltä itsestä tuntuu ja harrastaa, mitä haluaa jne. Niin todennäköisesti hän myös erottuu tämän päivän massasta. Itse ainakin koen asian näin. Minulle on aivan sama, mitä muut tekee, minä teen niinkuin itsestä tuntuu.

Miten voisin olla minä, jos yrittäisin näyttää samalta kuin ympäristöni?

En silti ponnistele tullakseni huomatuksi. Ne, jotka huomaavat sen pienen eron, saavat myös huomioni.

...kännyköitä, sillä tavoin erottuu jo selkeästi "perusmassasta"!
Autoni on sellainen, joita on Suomessa alle 500 kpl ja puhelimeni on jotain ihan muuta kuin Nokia -merkkinen.
Toki erotun ilman näitä tekniikan juttujakin "harmaasta" suomalaisjuntista...

...kännyköitä, sillä tavoin erottuu jo selkeästi "perusmassasta"!
Autoni on sellainen, joita on Suomessa alle 500 kpl ja puhelimeni on jotain ihan muuta kuin Nokia -merkkinen.
Toki erotun ilman näitä tekniikan juttujakin "harmaasta" suomalaisjuntista.

MUTTA TÄSSÄ MAASSA SE KATSOTAA HETI NOKANVARTTA PITKIN "MIKÄS TOIKIN ON " OLEN MONELLAKIN TAVALLA ERILAINEN JA SEN HUOMAA ESIM. KAUPASSA KUINKA MONI TUIJOTTAA TOSI PITKÄÄN
TÄMÄ MAA EI OLE VARMAAN IKINÄ VALMIS SIIHEN ETTÄ ULKOMAILTA TULEE IHMISIÄ TÄNNE ... VAIKKA OLEN VAIN VENÄLÄINEN JA PUKEUDUN HAMEESEEN MYÖS TALVELLÄA (PITKÄÄN MUSTAAN) NIIN ON SE MUKA JOTENKIN IHME !
KANNATTAS KATSOA PEILIIN JA HUOMATA SE ETTÄ KUKAA EI OLE SAMALLAINEN OIKEASTI !

Erotun tai en, puen vaatteita mistä pidän, eikä minua välitä pukeutuuko muut niin. Joskus saatan erottua hyvinkin paljon, joskus taas näytän "tavalliselta". Ihan fiiliksien mukaan.

Minä en voi ymmärtää ihmisiä, jotka joko eivät pukeudu miten haluaa, koska pelkää liikaa erottuvansa tai niitä, jotka ihan haluamalla haluavat olla erilaisia. Olkaa kaikki millaisia haluatte olla!

???

Riittää, että avaan suuni. Muuta en tarvitse erottuakseni. Joskus luontainen erottuminen kyllä on rasittavaa, niin että sitä toivoo hetken aikaa olevansa aivan tavallinen. Silloin minä olen hiljaa.

Miten voisin olla minä, jos yrittäisin näyttää samalta kuin muut?

En kuitenkann ponnistele tullakseni huomatuksi. Ne joiden pitääkin huomata minut, näkevät sen pienen eron. Muiden ei ole väliäkään.

Ihan niin kuin väkisinkin ,haluamatta huoraksi haukutaan vaikka asia ei niin ole.

Erotun massasta jo fyysisen habituksen johdosta. 199 cm ja 120 kiloinen kaappikoon mies näkyy jo kauas. Pukeudun toki ihan tavallisesti, mutta kokoni helpottaa erottumaan.

Tavallinen 178 cm hukkapätkä en haluaisi missään nimessä olla. Jos olet massaa, niin usein olet myös sitä massaa jota potkitaan päähän duunissa ja olet ensimmäisenä poispotkittavien joukossa duunipaikallasi.

Me isot ja isokenkäisethän tätä maata pyöritetään. Lipponen, Vanhanen, Erkko jne.....

Kyllä mä haluan erottua massasta esinm mielipiteilläni. Olen välillä vastarannankiiski.
Mutta muuten kai sulaudun tähän harmaaseen massaaan,pukeudun suht normaalisti yms.

Pieruverkkareista tosimiehen erottaa.

minusta on kiva ola erilainen ja pukeutua jollainlailla että ihmiset huomaa.silti voisin kuitenkin kutsua itseäni "tavikseksi",eli en minä kovin paljoo muita paremmin massasta erotu.omalla pikku paikkakunnalla tietenkin hiukan paremmin,mutta en ole mitenkään "näyttävä".en kuitenkaan halua hukkua siihen harmaan-mustaan massaan missä kaikki näyttävät samoilta.pukeudun oman mielen mukaan.joka on melko kaukana naisellisudesta. en minä mikään "hieno neiti" ole eikä minusta sellaista tule.

Pyrin pukeutumaan itseä miellyttäviin vaatteisiin, oli ne sitten erilaisia tai ei, yleensä enempi tai vähempi katukuvassa erottuvia. Se että miksi siis sen teen, koska kyseiset vaatteet vastaavat omaa mieltymystä ja välillä on ihan huvittavakin järkyttää ihmisiä niinkin simppeleillä asioilla kuin väriyhdistelmät ja räiskyvät värit.

pukeudun tyylikkäästi ja kauniisti, teen erilaisia kampausia ja käytän joka päivä meikkiä.
olen aina tykännyt pynttäytymisestä. olen luonteeltani kohtuu ujo mutta kuitenkin ulospäin suuntautunut, joten ehkä pukeutumiseni on tapa ilmaista itseäni ja tulla huomatuksi.

Mikään ei ole ylellisempää kuin toppatakki päällä tarpoa työläiskaupunki Kemin katuja, missä ei voi pitää hattua. Tuulee liikaa ja kaikki katsois. Saa keskittyä taivaalta leijuviin lumihiutaleisiin. Se on elämää se!

Ruotsalaismiehiäkään ei erota toisistaan kuin rautakangella!

Koska en kulje oppikirja kourassa miten täällä kuuluu elää vaan olen oma itseni ja teen mitä huvittaa ja haluttaa.Mustaa listaa ei ole ,sellanen oli DDR ssä ja sinne pääsi ku sanos et " Meitin pressa on persreikä"
Suomalaiset on kun sisaruksia toisilleen ja kaikki menee samaa polkua ku vaeltajamuurahaiset ,siksi tätä päiväkotia on helppo pitää tossun alla ja laittaa asiat duunerin näkökulmasta päin mettiä kun kukaan ei valita .

Jep.... Kyllä haluan erottua massasta,haluan kulkea omia polkuja enkä niinkään olla yksi muiden joukossa,en halua kerätä huomiota mutta en halua myöskään kuulu niin sanottuun `yhteiskunnan´luomaan kategegoriaan,eli tehdä perhettä ja ottaa suunnatomat lainat ja olla velkavankeudessa seuraavat 20v.mielunmin kuljen ja menen niin kuin huvittaa ja matkustelen aina kun vain on mahdollista............

Pukeutumisesta: en tahdo niinkään provosoida - ennemminkin herätellä ihmisiä, toisinaan. En siis pukeudu mitenkään yltiömäisen huomiota herättävästi yleensä, vaan arkisen mukavasti/tyylikkäästi. Joskus on kuitenkin mukavaa laittautua jollakin tavalla massasta erottuvaksi, saada ehkä muutama kummastunut/halveksivakin(!) katse peräänsä, toisten on vaikea hyväksyä näkyvää erilaisuutta. :>

Luonteeltani olen ehkä enemmän massasta erottuva, sielultaan vanha mutta kuitenkin niin lapsenmielinen ja omalaatuisella huumorilla varustettu yksilö. :) Arvostan ihmisissä kaikista eniten sisusta: hyvää luonnetta, rehellisyyttä sekä huumorintajua. En tahtoisi koskaan olla vain kaunis nukke josta kiinnostutaan ulkonäön takia. Olen aina ollut hieman kummajainen oman ikäluokkani porukoissa, mutta tällainen minä vain olen. Kuori ei näytä mitä sisältä löytyy.

(Erikoisuudella/)erilaisuudella halutaan kertoa itsestä ja löytää ehkä samankaltaisia ihmisiä, rikkoa rajoja, ottaa kantaa, ottaa tilaa, provosoida, seurata omia mieltymyksiään, olla omanlaisia. Jokainen meistä on yksilö, ja toiset heijastavat sitä enemmän myös ulkoiseen olemukseensa.

Antaa kaikkien kukkien kukkia! :)

ostamalla sellasia vaatteita mitä ei ihan jokaisella vastaantulijalla näe mutta ei ny sentää mitään liian kohtuutonta ja siksi teen koska on tylsää olla osa miljoonien ihmisien massaa

Paskanjauhajia riittää maailman sivu. Mua ei kiinnosta pätkääkään mitä muut ajattelee minusta ja mun ulkonäöstä tms. Siksi kai olenkin niin epäsuosittu varsinkin miääääääspiireissä. Itsetunto, rakastaminen ja rakkaus on se pääasia.

Erotun massasta, ulkonäköni perusteella jo.
Siksi erotun koska en halua olla "massatuote", vaan ihan oma itteni. Haluatko olla silli sillipurkissa on hyvä vastaus tähän kysymykseen. Kaikki kylki kyljessä saman näköisinä...
Voi viddu et joku keksii tyhmiä kysymyksiä ja mä vastaan yhtä tyhmästi.

Kyllä !
haluan erottua, ja erotunkin.
Inhoan harmaita ihmisiä ja kaikkea synkkyyttä
Pyrin tuomaan itseäni esiin värien avulla.
Luonteeltani olen värikäs ja korostan sitä vaatteilla.
Eli olen se joka pukeutuu kaikkiin väreihin, joskus pidän "väripäiviä" eli pukeudun vain yhteen tiettyyn väriin. Mustaa en laske, sillä en omista mitään mustaa.
Yhdistelen kaikkea ja pidän siitä, että näytän erilaiselta.
Haluaisin, että muutkin ihmiset uskaltaisivat tehdä niin.

Haluaisin olla oma itseni ja oman itseni tyylinen mutta joukosta erottumaton, mutta se ei onnistu yhtä aikaa :(

olen sitä ja vaikka se onkin vaikeata ja raskasta tässä maassa,missä tasapäisyyttä ihannoidaan ja kasvatetaan,niin silti olen mieluummin erilainen kuin samanlainen kuin niin monet täällä.Suomalaiset saisivat kasvattaa itsetuntoaan,jotta sietokyky erilaisia ihmisiä kohtaan kasvaisi,tällä hetkellä tilanne on sellainen,että jos olet vähänkin poikeava valtaväestöstä niin saat kokea rasistista käytöstä,se on raaka totuus.

Lainatakseni T.R ja trio niskalaukauksen eräästä biisistä.... "mutta jos maailma jatkaa pimeän matkan taivallusta, ylläni on surupuku ja surupuku on musta"

Meillä kaupungissa tiedetään, että viisainta kulkea huomaamattomasti, olla katsomatta vastaantulijoita silmiin ja pukeutua huomitotaherättämättömiin vaatteisiin.
Kadulla kulkiessa on myöskin kuunneltava "vaistoaan" eli jos saa epämieluisia fiboja jostain kohdasta, on syytä kääntyä oitis tai ainakin vaihtaa kadun toiselle puolelle. Tiedättekö mistä muuten tietää jonkun olevan maalta? No siitä, että se kulkee päivälläkin yökerhovaatteissa ja vahvassa meikissä :).
Erikoisen ihmisen karmaa ei kuitenkaan pääse pakoon millään keinoin, se suorastaan huokuu itseään.

huvin vuoksi? Monesti voi jopa käydä niin, että yrittää pukeutua tavallisesti ja sopeutua ympäristöön ja sitten huomaa, että 'mä olen ihan erinäkösesti pukeutunut ku kaikki muut.' -Ei sitä jaksa pukeutua tavallisesti. ois vähän mautonta, ku pahvia söis. Eikä aina tykkää syödä pahvia.

Erotun vaikka en tahtoisi.. Minkäs teet, jos ihmiset tykkää katsella ;) Onhan se väliin mukavaa, kun saa huomiota yllin kyllin, eikä pelkästään vaan vastakkaiselta osapuolelta, vaan saman sukupuolenkin edustajat ottavat huomioon. Aina ei tarvitse vaatteita, ehkä vain luonnostaan kauniit silmät ja erottuvan persoonan.

olen minä olen oma itseni en säälittävä massaliikkuja.

Olen massaj orma massa ......

..Jotenkin kummalla tavalla en koskaan ole tuntenut olevani nobody ja en olekaan.Työkuviot ovat aina erottanee toisista ja näin on nytkin,vaikka olen yrittäjänä alalla,johon ei aikaisemmat koulutukset ja tutkinnot viittaa...olen aina ollut naisten joukosta erottuva, ehkä nuorena nättikin, vieläkään en pahasti rupsahdus, mutta se, joka tekee, kun muut ihmettelee ja empii

erikoisuuden tavoittelu on vain harhaa, todellinen kauneus- ja voima tulee ihmisen sisältä. Joko sinussa on sitä jotain tai sitten ei, tekemällä sitä ei saa. Karisma on synnynnäistä perittyä voimaa ja luonnetta. Minua katsotaan aina pitkään, koska minussa on sitä jotain, enkä tee itsestäni mitään numeroa, olen vain erilainen ja poikkean massasta. Kiitos siitä jumalalle ja vanhemmilleni ;)

vaatteet olen aina valinnut (miehenä) sellaiset
kuin itsestä on mukavalta näyttäneet/tuntuneet.
Olen kyllä ajatellut että auto saisi olla vähän
harvinaisempi ja näyttävämpi malli kuin katukuvan
"vilistäjät"....en taida olla siis ollenkaan erikoinen kaveri - ainakaan tässä mielessä.

Ei tarvitse erottua mutta kun on kokoa 204cm ja 120kg kokoinen niin suomalaiset ovat joko tyhmiä tai utelita kun kysylevät kuinka pitkä olen. Tästä asimerkkinä joskus nuorena kapakan vessassa joku kusui pituuttani niin minä humalassa kysuin henkilönb kullin pituuta niin kysyhä hämmentyi niin vastasin että yhtäpäljon sillä tiedollateen kun hän minun pituudellä. Eihän läskiltäkään kysytä painoa j lyhyeltä pituutta. Tämä johtuu siitä että ihmiset ovat niin yksinkertaisia ja uteliaita.

Ja nyt en tarkoita pintapuolisesti. Minulla ei ole mitään tarvetta pyriä erottutumaan ulkonäköni osalta, vaan sisäisen arvomaailmani, ajattelun osalta. En todellakaan halua olla kuten useimmat muut silmät kiinni kulkijat, joille on tärkeintä pitää kiinni systeemistä, miellyttää muita ja asettaa itsensä jalustalle polkien maahan kaiken muun.
Yritän koko ajan päästä yhä enemmän irti "normaaliuudesta" ja sitä kautta siis tavallaan erottautua valtaosasta populaa.

Olen erottunut muista nuoresta lähtien musiikkityylini, pukeutumiseni, hiustyylini ja uskoni vuoksi.Se on ollut tyydyttävää. Olen tullut hyvin toimeen erilaisten ihmisten kanssa ja he minun kanssani. Mentyäni naimisiin, vaimon painostuksesta ja muutettuani etelästä idän pikkukaupunkiin olen pikkuhiljaa siistinyt tyyliäni enemmän yleisempään suuntaan. En aio silti luopua bootseistani, rockabilly-fledastani ja nahakarotsistani, muuten kuin hetkeksi vaikka duunin vaatimusten vuoksi. Kai tuollainenkin periksiantaminen on laiskuutta, mutta se sopii mulle.

Itseasiassa haluan erottua ja erotunkin. Minun mielestä se on ihan mukava että ei ole ihan samannäköinen kuin kaikki muut eikä kuulu massaan. Minä erotun lähinnä vaatetukseni takia mutta erottumistahan sekin on. Ja ihan itse tarkoituksella vaatteeni valitsen ja niillä ilmaisen lähinnä että mistä pidän. Musiikki lähinnä mutta myös monet muut asiat. Harrastus jollakin tavalla heijastuu ja muut vapaa-ajan intressit.
Lähinnä minua ärsyttäisi jos kadulla tulisi vastaan joku jolla on samanlaiset hiukset tai vaatteet kuin minulla, mä en halua mitään kaksoisolentoa johon mut vois sekottaa.
Mua on vain yksi, kuten kaikkia muitakin.

Miks siis näyttää, käyttäytyä tai kuulostaa samanlaiselta ku muut koska kaikki ollaan kuitenkin erilaisia?

En halua erottua massasta enkä sulautua massaan. Haluan olla oma itseni.

En erityisemmin halua erottua, silti minulla on omintakeinen pukeutumistyyli. Se puolestaan johtuu ihan omista esteettisistä mieltymyksistäni, haluan itse viihtyä vaatteissani. Ihan sama mitä muut ajattelevat, ja aivan sama erotunko massasta.

Jokaine omalllá tavallaan. Joku on hiiri toinen on kissa, molempi parempi.
Olen harrastanut kehonrakennusta koko ikäni, varmaankin sen takia että olen hyvässä kunnossa. mutta varmasti myös siksi että minut huomataan.
Nyt huomataan ja se on joskus huono.
Olen 185cm ja painan 120kg eikä grammaakaan rasvaa.

Itse olen taiteilija. Ja sen myötä massasta erottuva kaikin puolin! taiteilijaa ei ole ainakaan kahta samanlaista. Tavalliset tallaajat ihan erikseen. Kyse on vain siitä, kuka sinä todella olet. Kuka siis olet? Miettikää ja erottukaa itsellenne. Typerää väittää edes että me kaikki olisimme vain yhtä hiton suurta massaa. Lapsen ajatuksia

Jos olet oma itsesi eli yksilö ja erotut massasta joudut tällöin aina automaattisesti tuomituksi massan puolelta.

Itse olen aina tiennyt että olen yksilö ja olen aina oma itseni ja tästä syystä erilaisuudella on ollut kuitenkin kova hinta mistä kuitenkin ei tarvitse niin kauan kärsiä kun pystyt yksilönä verkostoitumaan muiden yksilöiden kanssa ja siihen pitääkin pyrkiä koska se on se henkinen tukipilari joka pitää pään koossa.

kun olemme tallikavereita,,heh

Ei ole tarvetta erityisesti erottua massasta ja korostaa sillä tavalla itseään. Olen oma itseni ja jos sillä sitten erotun, niin olkoon se niin. Ei itsensä esille tuomista esille tuomisen vuoksi! :)

Haluan erottua käytökselläni, olen rohkea, hymyilen, tervehdin tuntemattomiakin ihmisiä. Sanon kiitos aina kun siihen on tilaisuus, pyydän anteeksi, olen vahva ja huomaavainen. Pyrin ottamaan kaikki ihmiset huomioon ja olemaan suvaitsevainen kaikkia kohtaan. Olen kohtelias ja ystävällinen kaikille vaikka aina en vastakaikua saisikaan. Tämä aurinkoinen puoleni on se jolla toivon erottuvani.

Tosin on minulla ulkonäköönkin liittyviä asioita joilla haluaisin erottua tai ainakin tulla huomatuksi. Ensimäisenä on hiukset. Teen kampauksia joita ei joka päivä kadulla vastaan kävele, kyllä se katseita kerää, eikä aina niin hyviäkään. Hiukseni ovat myös kirkkaan punaiset joten varmasti näkyy harmaanakin sadepäivänä vaikkei mikään erikoisuus olisikaan. Yleensä kuljen katumuodin määräämissä vaatteissa mutta on päiviä jolloin haluan olla erillainen. Silloin en välitä muiden mielipiteistä vaan kuljen vaateissa jossa haluan. Kengät joita myös käytän herättää usein ihmisten mielenkiinnon,harvoin suomessa näkee kovin korkeita piikkikorkoja esim talvella kun lunta on metrin ja pakkasta -12 astetta. Mutta minä osaan kävellä korollailla jopa silloi.

Niin kuin varmaan joku huomasi "en erotu massasta" mutta koko maailman laajuisesta massasta onkin vaikea erottua kun siihen "erottujia" mahtuu niin paljon. Haluni erottua massasta on se massa jota tapaa päivittäin... Ystäväni, ihmiset työmatkalla, työkaverini, ihmiset kotikaupungissani... ymmärrättekö pointin?

erotun massasta ihan ajattelematta asiaa, vaikka olen ujo ja hiljainen, minut huomataan aina ja minun nimeni jää ihmisten mieleen ihmeen hyvin. En tiedä ollenkaan mitä teen, mutta huomaamattomuus on minulle melkein mahdotonta.

Minusta varsinkin nuoriso yrittää tavoitella niin suurta erilaisuutta että heistä on tullut jo ihan massaa joten parenpi olla tavallinen niin on erilainen.

Maalta tulleet yrittää piilottaa todellista minäänsä ulkokuoren alle.

Kaupungissa kasvaneet eivät sitä tarvitse.

Yksilöllisyys lähtee terveestä itsetunnosta.

nämä liekkipaita/tatska/läväri/heviletti-urpot, varsinkin ne jotka alkavat olla lähempänä neljääkymppiä... Voi miten ROCK ja REBEL! Asuntolainan maksuun ja salkkarien tuijotteluun se menee se teidänkin elämänne, VIIDEN SENTIN JAMES HETFIELDIT. Hehhheheeee.

Ai vituttaako se että tuli otettua ysärillä turhan paljon niitä TRIBAALEJA nyt jo? Odotapa vanhainkoti-ikään, buahaahahah!!!

Haluan erottua "massasta" ihan siksikin että tykkään huomiosta,ja siitä että saa palautetta ulkonäöstä/olemuksesta,ja se saa olla negatiivistakin,tietysti jos nyt jonkun mielestä olen ihan v****tun ruma,niin sen voi jättää omaksi tiedokseen..:)
Yritän erottua muista pukeutumalla ja aika vilkkaan luonteeni avulla.
Minulla on muutama lävistys ja tatuointi,mutta tykkään ihan kaikenlaisista ja värisistä vaatteista,mitkä nyt mun kropalle sopii,enkä tunnusta mitään tyyliryhmää.Tai sillä lailla mallaan että jos nyt ollaan 50's porukaassa menossa ulos,en laita mitään hip hop vaatteita,ei minun ystäviä haittaisi vaikka laittaisinkin,mutta tulee vähän urpo olo jos on ainoa jonka vaatteet oikein kirkuu olevansa väärässä paikassa,vähän sama kun pukisi mummun 70v.juhliin lateksimekon.
En tunnusta mitään tyyliä senkään takia,kun jos pukeudut goottityyliin ja huomenna pinkkiin minihameeseen ja vihreään toppiin olet aina joku "wannabe",ja minä tahdon kaikista tyyliryhmistä ne omat hyvät juttunsa kuulumatta mihinkään.
Henkisesti pyrin aina olemaan aito.Kuuluuko se nyt siihen massaan vai erottaako,en tiedä.