Voiko yksinäisyys muokata ihmistä? Tarkoitan tavalla että asiat kääntyvät päälaelleen: seurasta tulee outoa, siitä tulee tekijä joka häiritsee normaalia yksinäisyyttä.
Kun esimerkiksi joku tulee samaan huoneeseen, tiedätte kyllä, sillälailla seuran vuoksi kuten normaalit ihmiset toisinaan tekevät, ensimmäinen ajatukseni on "mitä _tuo_ haluaa? Se haluaa jotakin" Itse asiassa enemmänkin ahdistun siitä kun joku tulee samaan tilaan lähietäisyydelle henkilökohtaisella tasolla.
Normaalit ihmiset eivät halua nukkua yksin, heitä kai pelottaa, minua pelottaa jos joku muu nukkuisi asunnossa, samasta huoneesta tai vieressä nukkumisesta puhumattakaan. En tiedä olenko oikeasti yksinäinen kun viimeksimainittua "luksusta" olen päässyt kokeilemaan, silloin en tosin nukkunut silmäystäkään vaan halusin lähteä mahdollisimman nopeasti tieheni.
Normaalit ihmiset haluavat ruokailla ja kaeskustella yhdessä - minua vituttaa syödä muuten kuin yksin, en tiedä miksi, silloinkin tulee sellainen "mene nyt helvettiin siitä" -tunne vaikka toinen olisi aivan asiallinen ja ystävällinen.
Tämä ei voi olla normaalia, teen toki tuottavaa työtä, usein isoissakin ja paljon vuorovaikutusta vaativissa tiimeissä, maksan laskuni ajallaan ja sitä rataa, mutta olenko enää terve?
muuttaako yksinäisyys ihmistä?
9
1078
Vastaukset
Siis yksinäisyys voi muokata ihmistä juuri tuollaiseksi. Minulla on tulossa remontti, ja jo nyt hermoilen sitä, että se remonttimies tulee tänne oleskelemaan moneksi päiväksi. Pitää vahtia ettei se vie mitään kun ei voi luottaa kehenkään sitten tippaakaan. Vaikeaa tulee olemaan mutta kai se siitä. Mutta kerropa minulle mikä on terve?? Kuka sen määrää kuka on terve ja kuka ei. Minusta olet ihan terve tuollaisena. Massaihmiset on erikseen.
- Totuttua
Tottumus luo tavat. Jos totut työssä olemaan monien ihmiste kanssa tekemisissä, et voi olla ilman. Jos samaan aikaaan yksityisessä elämässä totut olemaan yksin sätkyilet seurasta. Itse olen ammatissa, jossa tapaan jatkuvasti ihmisiä, joihin joudun luomaan nopeasti tuttavalliset ja läheiset välit. Yksityiselämässäni ei taas ole lainkaan tuttavia joiden luona kävisin tai ystäviä, jotka vierailisivat luonani ja sätkyilen, jos joku tulee käymään olipa se vaikka televisio korjaaja. Kaikki riippuu siitä mihin tottuu.
- mutta kaikkeen tottuu
Muistan kun lapsena olin "rohkeasti oma itseni" jolloin minulle naurettiin ja vittuiltiin, jouduin kiusatuksi.
Nuorena (13-20v) kokeilin olla uudestaan rohkeasti oma itseni, minut suljettiin ulkopuolelle. Sitten kuitin pelata muiden säännöillä jolloin en edelleenkään sopinut joukkoon, minulle lähinnä naurettiin ja vittuiltiin jolloin annoin sitten armeijan jälkeen olla. Ei väkisin.
Oikeastaan kaikki kolhut ja kovat kokemukset ovat olleet viimeaikoina vain siunaus: siinä missä muiden elämä hajoaa pirstaleiksi kun esim. puoliso jättää tai joutuu muuttamaan kauas ystävistä, minulla ei ole mitään. Ei paljon paina vaikka olen kuukauden - kaksi aivan yksin jos kaupan kassaa ei lasketa kontaktiksi työtuttavien ohella.
Kai se yksinäisyys on jossain vaiheesa opittava, onneksi opin sen jo lapsena vaikka helvetin vaikeaa se silloin kyllä oli.
Toinen vaihtoehto tietysti on että olin alun alkaenkin äärimmäinen introvertti ja yksinäisyys oli luonnollinen olotila. Muuttunut kuitenkin olen niin että ihmisten merkitys on hivenen kiero, ne eivät ole ystäviä ja mielenkiintoisia, ne vain nauravat ja vittuilevat joten niiden kanssa kannattaa pitää varansa.
Oikeastaan on hauska katsella sivusta kuinka ihmiset musertuvat sellaisen asian alle minkä kanssa olen itse elänyt yli 20-vuotta ja olen sinut sen kanssa. Hyvä show, vielä kun saisi popkornia.- hiukan samaa kokenut
Itse en lapsena ollut yksin, mutta yläaste ikään kuuluin pieni yksinäisyys jakso ja nyt sitten aikuisena.
olen itsekkin nyt aikuisena kokenut sen kuinka minut on torjuttu kun olen oma itseni. Jollainlailla tuli hirveän surullinen olo puolestasi, näin sen vilpittömän lapsen joka oli oma itsensä, samoin olen surullinen itseni kokemasta.
Toivon, että saat vielä arvoistasi seuraa ja sinulle käy tuuri ja saisitkin hyvän vastaanoton. joskus tuntuu juuri että se on tuurista kiinni, sattuuko paikalla olemaan sellaisia idiootti ihmisiä jotka lyttää toisia.
Mutta kaikki ihmiset eivät ole sellaisia, mutta heidän löytämisensä vain on vaikeaa.
- tuttu juttu
Yrität kapinoida ja bluffata eristäytymällä muista ihmisistä herättääksesi empatiaa. Teet tämän, koska tunnet joutuneesi hylätyksi ja podet katkeruutta. Toisin kuin yleisesti luullaan, aggressiivisella ja kapinoivalla käytöksellä haetaan huomiota muilta ihmisiltä, kun taas passiivisella ja myötäilevällä käytöksellä kohdistetaan huomio muualle. Sanotaan, "rakkaudesta se hevonenkin potkii.." ja deittailussa yleinen viettelytaktiikka on esittää "vaikeasti tavoiteltavaa".
Olet luultavasti täysin terve, mutta jos sinulla ei ole läheisiä ihmisiä, niin tuo kapinallistaktiikka sinun kannattaisi jättää pois. Saatat saada jotain empatiapisteitä täältä palstalta, mutta et hyödy niistä tosielämässä. Katkeruus pois, diplomatia tilalle. Ajattele vaikka, että ansaitset "statuspisteitä" joka kerta, kun teet diplomaattisesti viisaita ratkaisuja.- .............,.
...?
- höööö
Joskus sitä joutuu kokemaan (tässä kultturissamme) yksinäisyyttä ihan siksi kun on muuttanut koulun trai töiden perässä paikkakuntaa.
kaikilla ei ole ystäväpiiriä lapsuudesta tai nuoruudesta. Suomessa uusien ihmisuhteiden luominen vie aikaa ja siinä välissä tosiaan tottuu yksinäisyyteen...
- MiaMar
...muuttaako se. Itse olen aina mieluummin viettänyt aikaa yksin
Arkisin nään tarpeeksi ihmisiä koulussa, ettei illalla jaksa enää nähdä ketään. Mieluummin menen kuntosalille tai lenkille. Voisin kutsua kavereita kylään, mutten halua kotiini ketään muita. Minua ahdistaa, jolleen saa olla yksin, kun "sosiaalinen mittari" on täysi.
Minulle tärkeää on myös hiljaisuus. Toinen ihminen ei niinkään haittaa, jos hän tajuaa jättää yksin, ei tee itseään liikaa tykö. Viihdyin solussa niin kauan, kunnes kämppiksiksi muutti meluisia ihmisiä: kuuntelivat musiikkia ja televisiota niin kovaa, ettei korvatulpat enää auttaneet tuomaan omaa hiljaisuutta. He myös kutsuivat myös paljon ystäviä kylään.
Kun tapaan uusia ihmisiä ensimmäisinä mietin mitä ne minusta haluaa. Mitä hyödyn, jos olen heille kaveri/ystävä? Kannattaako tuhlata energiaa? Ajattelen ystävyyden vaihtokauppana, palvelusten tekemisenä. Eikä sen tarvitse olla sen monimutkaisempaa kuin vaikka kahville meneminen.
Minun mielestä on normaalia haluta nukkua yksin. Olen muutenkin herkkä nukkuja, etten saisi unta jos joku tuhisee ja kääntää kylkeä vieressä. Muutenkaan en saa unta ilman korvatulppia.
En näe kumppanissa mitään pahaa, mutta en silti etsi sellaista. Törmään jos törmään. Minulla muita suunnitelmia (ei suunnitelmia lainkaan, paitsi en aio jäädä paikoilleni), enkä halua punttia nilkkaan ja ketään hidastamaan menoani mitä ikinä sitten päätänkin tehdä.
Välillä saan kuulla kummallisia kommetteja. "Miksi yrität näyttää vihaiselta." Perusilmeelleni en mahda mitään. "Oletpa ujo, kun et katso silmiin." Tyyppi ei kiinnosta minua. Haluan välttää kontakteja eivätkä ne tajua. "Mikset ikinä puhu mitään." Ei ole mitään sanottavaa.
Pystyn ryhmätyöhön ja ottamaan ohjat tarvittaessa, mutta mieluiten haluan työskennellä yksin. Pyrin olemaan ystävällinen ja avulias toisille, vaikka miten välillä vituttaisi, sillä tavoin välttää monia ikävyyksiä. Koulussa kutan ihmisiä, jos näen että he tarvitsevat apua. Siinä pätee taas se, että odotan heiltä vastapalvelusta, jos sitä joskus tarvitsen.
On kaveri, joka valittaa yhden päivän yksin olon jälkeen, että kaikki ovat hyljänneet hänet. Kerran hän tuntui kaipaavan seuraa ja olevan ahdistunut. Lupauduin sitten kylään. Kävi ilmi että siellä oli jo kämppä täynnä seuraa ja juttu kaveria. Läksin takaisin kotiin ja vitutti, että tuhlasin aikaani. Olen aivan samanlainen kuin sinä, olenko terve, vaikka tiedänkin sellainen jo kauan olleeni, etten voi nukkua samassa huoneessa toien kanssa, niin ajattelee, että olenko mieleltäni sairas, nytkin siskoni aikuinen poika oli minulla yön, ja vaikka olikin toisessa huoneessa, en nukkunut koko yönä ja seuraavan päivän olin aivan sekaisin, se on erittäin raskasta. Luulisin että siihen on vaikuttanut se, että olen jo vuosia joutunut olemaan täysin yksin, ei ketään kenen kanssa juttelisi tavallisia asioita, koira on, mutta ei se kaikkea kanssakäymistä vastaa. Jatkoja sinulle
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
En voi jutella kanssasi
tietenkään, mutta täällä voin sanoa sinulle, että se sinun hiljaisuutesi ja herkkyytesi eivät ole heikkoutta. Ne ovat ih517016Trump ja Vance murskasivat ja nolasivat Zelenskyn tiedotusvälineiden edessä Valkoisessa talossa.
Jopa oli uskomaton tilaisuus Valkoisessa talossa. Zelensky jäi täydelliseksi lehdellä soittelijaksi suhteessa Trumpiin j7033123Kokoomus haluaa hoitaa flussat yksityisellä, jotta säästettäisiin rahaa ja aikaa
Mies hakeutui Terveystalo Kamppiin flunssaoireiden takia helmikuisena sunnuntai-iltana. Diagnoosiksi kirjattiin influens831310Mikä on kaivattusi ärsyttävin piirre?
Mun kaivattu on erittäin vastahakoinen puhumaan itsestä. Kääntää puheenaiheen aina muuhun kun hänestä tulee puhetta.981291- 841285
Anteeksi Pekka -vedätys
Apuna Ry:n somessa levinnyt Anteeksi Pakka -kampanja saa aina vaan kummallisempia piirteitä. ”Mä pyydän anteeksi. Mä631187- 891180
Rakkaus ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee yhdessä TOTUUDEN kanssa.
Tajuatteko, että jotkut ihmiset pitävät siitä, kun toiset kaatuvat? He nauttivat siitä, kun toiset mokaavat tai käyttävä2361136Zelenskyi ei suostunut nöyrtymään Trumpin ja Vancen edessä, siksi meni pieleen
Trumppia täytyy imarrella, silloin homma toimii aina. Tähän Zelenskyi ei suostunut.2181120- 761046