Uskokaa nyt kaikki "uuden rakkauden" löytäneet, että yleensä lapset eivät millään lailla ole kiinnostuneita tästä uudesta. Jos kyseessä on ero, uutta lapset inhoavat sydämensä kyllyydestä. Jos kyseessä on rauhallisempi tapaus, kuten leski menee naimisiin toisen vapaan kanssa, lapset usein suhtautuvat neutraalisti, mutta eivät siis tosiaan kaipaa millään lailla. Jos tuuri käy oppivat sietämään ja osa kai tykkääkin? Ei ole vielä kohdalle sattunut, mutta kai niitäkin on.
Oma äitini jäi leskeksi ja meni naimisiin jo aikoja sitten eronneen miehen kanssa. Hän tyrkyttää minulle aikuiselle naiselle jotain uutta isää! Voi pöhkö! Olen joutunut sanomaan, että pidä mies hyvänäsi, minulla on ollut jo isä. En riitele ja käyttäydyn hyvin, mutta mies on kyllä minulle aivan yhdentekevä tuttava, jota tietty käyn katsomassa jos on sairaalassa tms. Äiti pukkasi miestään näytille joka rakoon aluksi, mutta on jo rauhoittunut.
Uudet rakkaudet eivät kiinnosta ketään muuta kuin sinua eikä kukaan muu heihin kiinny kuin sinä muutamia poikkeuksia lukuunottamatta, joita en ole vielä nähnyt.
Puhtaalta pöydältä voi aloittaa vain ydinperhe. Muissa tilanteissa saa varautua kaikenlaiseen virittämiseen ja sietämiseen. Siksi kannattaa kaksi kertaa harkita ennenkuin eroaa vain kun ei oikein elo ole jännää ja "rakkaus on kuollut".
Kamalat /siedettävät uudet rakkaudet
43
3007
Vastaukset
- hhhh
isäpuoleni on kuin isä. Vanhempani tosin erosivat kun olin tosi nuori. Minä taas tunnen monia tapauksia, joissa on käynyt samoin kuin minullekin.
Onhan se eri asia jos lapset ovat teini-ikäisiä tai jo aikuisia.- xboxi
Näistä hyvistä tapauksista olen kuullut huhuja, mutta en ole siis itse kuullut. Hyvä kuulla, että näinkin on käynyt. Ilmeisesti ikä on tärkeä tekijä tässä. Olen iloinen puolestasi. Juuri näin sen pitäisi mennä.
- voin...
kertoa, ettei se aina noinkaan mene... Sinun kantasi aikuisena isäpuolen saaneena ei ehkä kuitenkaan kuvasta kaikkea - vai oletko oikeasti sitä mieltä..? Ihan mielenkiintoista olisi muutoinkin kiva tietää, miltä pohjalta tänne kirjoittelet - itse et taida olla eronnut..?
Uusi ihminen voi tulla eronneen lapsienkin elämään hyväksyttynä perheenjäsenenä. Turhaa "tyrkyttämistä" ei kannata harjoittaa, vaan antaa lapsien - oli sitten ikää minkä verran hyvänsä - itse "tulla tykö".
Kymmenen vuotta sitten tapasin hiljan eronneen miehen, 7- ja 3-vuotiaiden poikien vkl-isän. Seurustelumme eteni suht ripeään tahtiin, ja poikiinkin sitten tutustuin. Itse lapsettomana olin mielestäni jokseenkin toistaitoinen, mutta siitä huolimatta huomasin olevani nopeasti porukan jäsen. Jossen käynyt poikia heidän isänsä luonaoloviikonloppuina moikkaamassa, heti kyseltiin, missä olen - yritin näes olla tuppaamatta liikaa ja antaa isän olla rauhassa poikiensa kanssa. Kun meistä sitten tuli uusperhe, asiat alkoivat sujua suht mutkattomasti ja olen tosiaan koko ajan saanut tuntea itseni olevan merkityksellinen perheenjäsen. Ihan kiva juttu on ollut saada äitienpäivänä itsetehtyjä lahjoja ja kukkia pojilta :-)- xboxi
Ei ole pettymys. En minä ihmisille pahaa halua, päinvastoin. Mielummin noin! Totta kai.
Miksi kirjoitan: näen työssäni niin paljon aivan turhaa eroa joka aiheuttaa pelkkää riesaa, niin haluaisin ihmisten olevan iloisempia. Ero pilaa kamalasti elämää. Sitä ei vain kehdata sanoa. Toisaalta siitä toipuisi paremmin jos toteaisi, että vaikeaa on ja tästä selvitään. Eli ero on helkutin vaikeaa. Eikö sitä voisi pysyä yhdessä? Esim. jonkun terapeutin, valmentajan tms avulla.
Joo, en todellakaan ole eronnut, eikä ole siis mitään aikomustakaan! Onneksi ei ole juoppoa tai väkivaltaista kotona: olisi pakko lähteä. - kuin oma
Isäpuoleni on rakkaampi kuin oma isäni.
Ensinnäkin toteaisin, että eroaminen syystä tai toisesta ei ihan suoraan liity siihen, pitävätkö/hyväksyvätkö/sietävätkö lapset niitä uusia rakkauksia. Eroamisen syyt on niitä mitä ne on, ja huonoa liittoahan ei kannata pitää väkisin elossa lasten takia.
Sitten itse asiaan. Meidän on niin helppo "piiloutua" niiden uusien rakkauksien taakse, rikkirevitty sielu saa balsamia uusista ihastuksista. Tämä lienee selvää.
Silloin kun noita suuria tunteita omassa mielessä jyllää, tahtoo varsin helposti unohtua se tosiasia, minkä mainitsitkin, eli se uusi rakkaus kohdistuu ja vaikuttaa VAIN niihin rakastuneisiin. Kaikki muut osapuolet joutuvat asiantilan joko sietämään tai sitten pahimmassa tapauksessa katkomaan yhteyksiä.
Omalla kohdallani tilanne on se, että teini-ikäiset tyttäreni ovat ihan suoraan sanoneet, etteivät tule "hyväksymään" minulle tai exälle uusia suhteita. He pystyvät sietämään uudet, mutta jotenkin luulen, ettei kovin lämpimiä suhteita uusiin synny lasten puolesta. Eikä toisaalta ole tarvettakaan, heillä on täysi oikeus tuntea ja ajatella tavallaan. Minä yritän kunnioittaa omien lasteni mielipiteitä kaikesta huolimatta.
Itse en ole hakemassa lapsilleni uutta äitiä, enkä usko että lapset sellaista kaipaavatkaan, heillähän on jo äiti (... joka valitettavasti tyrkyttää uutta rakastaan lähes häiriöksi asti sekä lapsille että koko omalle suvullee). Tietyllä tavalla käy kaveria vähän sääliksi, hän on kuitenkin eroon ja siihen liittyviin tapahtumiin syytön.
Tokihan poikkeuksiakin löytyy, varsinkin jos lapset on vielä kohtuullisen nuoria. Alle kouluikäiset ja jopa alaluokkalaisetkin pystyvät oikeasti ihastumaan uuteenkin ihmiseen, mutta sen on annettava tapahtua itsekseen, ei sitä voi eikä kannatakaan yrittää pukata väkisin tapetille. Teini-ikäiset on huomattavasti tiukempia tuon asian suhteen, ja aika harvoin kai uusioperhe onnistuu täydellisesti ja ilman isojakin kompromisseja teinijengin kanssa.
Kaikesta huolimatta, olipa tilanne mikä tahansa, ne kaksi aikuista, jos toisistaan riittävästi tykkää, voivat aivan hyvällä omallatunnolla rakentaa yhteistä tulevaisuuttaan, eihän ne lapset yleensä jää siihen kotiin koko iäkseen roikkumaan.- xboxi
Olen harvinaisen paljon samaa mieltä, vaikka tilanteemme on aivan erilainen.
Eli jos ja kun uusia tulee: pidä ne poissa muksujen silmistä iästä riippumatta! Älä tyrkytä millään lailla. Pidä poissa muksujen elämästä kokonaan. Kyllä ne pyytävät, jos haluavat kontaktia. (Eivät halua)
Eli uusi rakkaus hoidetaan ilman vanhoja muksuja, muksujen kanssa ollaan keskenään. Ei tule ongelmia. Mihinkään perhejuhliin ei raahata yhtään avokkia tai sussua, hyvin menee. Uutta puolisoakaan en suosittele mukaan juhliin, mutta se kai täytyy sietää.
Lapsien (isojen) tullessa kylään sussu lähtee elokuviin tai muuhun mukavaan eikä näyttäydy.
Olet erittäin onnistuneesti minusta hahmottanut koko kuvion: pari on pari ja lapsille täytyy antaa rauha olla vain oman vanhemman kanssa. Tulet onnistumaan. - uuden...
xboxi kirjoitti:
Olen harvinaisen paljon samaa mieltä, vaikka tilanteemme on aivan erilainen.
Eli jos ja kun uusia tulee: pidä ne poissa muksujen silmistä iästä riippumatta! Älä tyrkytä millään lailla. Pidä poissa muksujen elämästä kokonaan. Kyllä ne pyytävät, jos haluavat kontaktia. (Eivät halua)
Eli uusi rakkaus hoidetaan ilman vanhoja muksuja, muksujen kanssa ollaan keskenään. Ei tule ongelmia. Mihinkään perhejuhliin ei raahata yhtään avokkia tai sussua, hyvin menee. Uutta puolisoakaan en suosittele mukaan juhliin, mutta se kai täytyy sietää.
Lapsien (isojen) tullessa kylään sussu lähtee elokuviin tai muuhun mukavaan eikä näyttäydy.
Olet erittäin onnistuneesti minusta hahmottanut koko kuvion: pari on pari ja lapsille täytyy antaa rauha olla vain oman vanhemman kanssa. Tulet onnistumaan.kumppanin pitäisi lymyillä piilossa lapsilta ja suvulta?
Tietenkään ei jokaista "laastarinpätkää" ja parin yön hoitoa pidä lasten kanssa aamupalapöytään istuttaa eikä raahata näytille sukulaisiin. Mutta onko sinun mielestäsi todellakin reilua ja kypsää käytöstä, ettei uutta kumppania, jonka kanssa asutaan samassa taloudessa, ollaan ehkä naimisissakin, kelpuutettaisi esim omien sukulaisten juhliin? Tai sen "lapsellisen" osapuolen lasten rippi- ja valmistujaisjuhliin? Aika ihmeellisiä periaatteita. Oletko ajatellut, millaisen esimerkin tällainen toiminta antaa lapsille? Uusi kumppani on jotain niin hävettävää, ettei häntä voi näyttää muille? Ja missä lapset/nuoret voivat nähdä sitten onnistuneen parisuhteen mallin, kun biologiset vanhemmat ovat eronneet ja isän tai äidin pitäisi elää tällaista "salaista elämää"..? Kenties pitää yllä elämänkumppaninsa kanssa kahta kotia..?
En ymmärrä sinua. Tuolta toisesta yhteydestä kävi jo ilmi sinun taustasi - eli et todellakaan puhu omasta kokemuksesta, vaan täysin ulkopuolisena toisten touhujen seuraajana. Olettaen, että työskentelet hoitoalalla (?) ihmettelen, miten sinulla on aikaa tehdä asiakkaistasi näin syvälle luotaavia johtopäätöksiä kuin täällä esität..? Kenellekään ei kai ole vierasta, että hoitoalalla aikaa per asiakas on käytettävissä aivan liian vähän. Melkoinen oraakkeli kyllä olet esittäessäsi näitä "faktoja" - joissa itseasiassa yhdistyy kaksi "hienoa" piirrettä: besserwisser ja armoton yleistäjä samassa persoonassa. No, jos kaikki ihmiset osaisivat analysoida ja hoitaa toisten ihmissuhdeongelmat muidenkin puolesta toisella kädellä niin kuin sinä, maailmassa olisi varmasti vain kaltaisiasi täydellisiä ja onnellisia ihmisiä. - xboxi
uuden... kirjoitti:
kumppanin pitäisi lymyillä piilossa lapsilta ja suvulta?
Tietenkään ei jokaista "laastarinpätkää" ja parin yön hoitoa pidä lasten kanssa aamupalapöytään istuttaa eikä raahata näytille sukulaisiin. Mutta onko sinun mielestäsi todellakin reilua ja kypsää käytöstä, ettei uutta kumppania, jonka kanssa asutaan samassa taloudessa, ollaan ehkä naimisissakin, kelpuutettaisi esim omien sukulaisten juhliin? Tai sen "lapsellisen" osapuolen lasten rippi- ja valmistujaisjuhliin? Aika ihmeellisiä periaatteita. Oletko ajatellut, millaisen esimerkin tällainen toiminta antaa lapsille? Uusi kumppani on jotain niin hävettävää, ettei häntä voi näyttää muille? Ja missä lapset/nuoret voivat nähdä sitten onnistuneen parisuhteen mallin, kun biologiset vanhemmat ovat eronneet ja isän tai äidin pitäisi elää tällaista "salaista elämää"..? Kenties pitää yllä elämänkumppaninsa kanssa kahta kotia..?
En ymmärrä sinua. Tuolta toisesta yhteydestä kävi jo ilmi sinun taustasi - eli et todellakaan puhu omasta kokemuksesta, vaan täysin ulkopuolisena toisten touhujen seuraajana. Olettaen, että työskentelet hoitoalalla (?) ihmettelen, miten sinulla on aikaa tehdä asiakkaistasi näin syvälle luotaavia johtopäätöksiä kuin täällä esität..? Kenellekään ei kai ole vierasta, että hoitoalalla aikaa per asiakas on käytettävissä aivan liian vähän. Melkoinen oraakkeli kyllä olet esittäessäsi näitä "faktoja" - joissa itseasiassa yhdistyy kaksi "hienoa" piirrettä: besserwisser ja armoton yleistäjä samassa persoonassa. No, jos kaikki ihmiset osaisivat analysoida ja hoitaa toisten ihmissuhdeongelmat muidenkin puolesta toisella kädellä niin kuin sinä, maailmassa olisi varmasti vain kaltaisiasi täydellisiä ja onnellisia ihmisiä.Joo, olen kumpiakin. Sekä besserwisser että yleistäjä-. Ja todellakin toivoisin kaikkien elävän hyvässä avioliitossa kuten minä, mutta se ei ole realistista. Minulla on käynyt myös tuuri puolisoni suhteen. Jokainen eka avioliitossa oleva kaverini juttelee jotain perusasiaa, ´kun heitä tapaa. Jokainen eronnut kaverini lutvii suhteitaan. Se vain kuluttaa energiaa liikaa jos ero on tarpeeton ( ei viinaa, väkivaltaa tai psyykkistä sairautta). Mitä muuta mieltä minä voisin olla?
Minusta onnistuu uusien kanssa lasten suhteen seuraavasti_
1) Eroaa ilman kolmatta osapuolta, jolloin lapsille ei jää kokemusta syyllisestä kolmannesta. Uusi mielellään kuviohin vasta myöhemmin.
2)Pitää uuden mahdollisimman kauan poissa lasten kuvioista. Olen kovasti tätä mieltä. Lapsi menettää oman vanhempansa uusien myötä, jos ovat kovasti tunkkuja.
3)Antaa lapsen ehdottaa tapaamista
4) Parhaiten onnistuu Niinistö-tyyppinen tilanne: kaksi leskeä tai yksi leski ja yksi ensimmäisellä kierroksella oleva. Kenelläkään ei ole nokan kopauttamista ja tilanne on luonnollinen. - xboxi
uuden... kirjoitti:
kumppanin pitäisi lymyillä piilossa lapsilta ja suvulta?
Tietenkään ei jokaista "laastarinpätkää" ja parin yön hoitoa pidä lasten kanssa aamupalapöytään istuttaa eikä raahata näytille sukulaisiin. Mutta onko sinun mielestäsi todellakin reilua ja kypsää käytöstä, ettei uutta kumppania, jonka kanssa asutaan samassa taloudessa, ollaan ehkä naimisissakin, kelpuutettaisi esim omien sukulaisten juhliin? Tai sen "lapsellisen" osapuolen lasten rippi- ja valmistujaisjuhliin? Aika ihmeellisiä periaatteita. Oletko ajatellut, millaisen esimerkin tällainen toiminta antaa lapsille? Uusi kumppani on jotain niin hävettävää, ettei häntä voi näyttää muille? Ja missä lapset/nuoret voivat nähdä sitten onnistuneen parisuhteen mallin, kun biologiset vanhemmat ovat eronneet ja isän tai äidin pitäisi elää tällaista "salaista elämää"..? Kenties pitää yllä elämänkumppaninsa kanssa kahta kotia..?
En ymmärrä sinua. Tuolta toisesta yhteydestä kävi jo ilmi sinun taustasi - eli et todellakaan puhu omasta kokemuksesta, vaan täysin ulkopuolisena toisten touhujen seuraajana. Olettaen, että työskentelet hoitoalalla (?) ihmettelen, miten sinulla on aikaa tehdä asiakkaistasi näin syvälle luotaavia johtopäätöksiä kuin täällä esität..? Kenellekään ei kai ole vierasta, että hoitoalalla aikaa per asiakas on käytettävissä aivan liian vähän. Melkoinen oraakkeli kyllä olet esittäessäsi näitä "faktoja" - joissa itseasiassa yhdistyy kaksi "hienoa" piirrettä: besserwisser ja armoton yleistäjä samassa persoonassa. No, jos kaikki ihmiset osaisivat analysoida ja hoitaa toisten ihmissuhdeongelmat muidenkin puolesta toisella kädellä niin kuin sinä, maailmassa olisi varmasti vain kaltaisiasi täydellisiä ja onnellisia ihmisiä.Mitä muiden asiat minulle työkuvioissa kuuluvat. Autan muissa pulmissa. En edes kysy heiltä heidän yksityisasioitaan. Ei ole työni.
Kerran yksi potilas töissä sanoi:
poikaystäväni pettää minua. Oli viime viikonlopunkin vaimonsa kanssa, vaikka aivan muuta väitti.
Mitä ihmettä tähän sanoo? Eli ei ole minun peltoni hoitaa. Ei liity työhöni. Ei kiinnosta yhtään. - puuttuu
xboxi kirjoitti:
Mitä muiden asiat minulle työkuvioissa kuuluvat. Autan muissa pulmissa. En edes kysy heiltä heidän yksityisasioitaan. Ei ole työni.
Kerran yksi potilas töissä sanoi:
poikaystäväni pettää minua. Oli viime viikonlopunkin vaimonsa kanssa, vaikka aivan muuta väitti.
Mitä ihmettä tähän sanoo? Eli ei ole minun peltoni hoitaa. Ei liity työhöni. Ei kiinnosta yhtään.täysin johdonmukaisuus.
Luuletko muuten, että tuosta lätinästäsi koskien "turhia" eroja on jotain hyötyä ihmisille, jotka elävät arkeaan painien näiden asioiden kanssa?!
Ole onnellinen, että sinulla on hyvä suhde, jota ei mikään tunnu heilauttavan.
Jätä silti nämä "pähkäilyt" niille, joilla on ymmärrystä enemmän kuin itselläsi. - xboxi
puuttuu kirjoitti:
täysin johdonmukaisuus.
Luuletko muuten, että tuosta lätinästäsi koskien "turhia" eroja on jotain hyötyä ihmisille, jotka elävät arkeaan painien näiden asioiden kanssa?!
Ole onnellinen, että sinulla on hyvä suhde, jota ei mikään tunnu heilauttavan.
Jätä silti nämä "pähkäilyt" niille, joilla on ymmärrystä enemmän kuin itselläsi.Turhia eroja on.
Mikä ihme siinä avioliitossa niin hankalaa sitten on? Mennään kotiin, laitetaan ruokaa, kysellään miten päivä meni. Pestään pyykkiä, ei vinoilla, puhutaan mukavia. Käydään varallisuuden mukaan joko retkellä tai matkalla. Ollaan raittiita, ulkoillaan. Mennään nukkumaan ja laitetaan herätyskello päälle yms. Suomessa saa puolisonsa itse vielä valita.
Jos on sairautta, kuolemaa, viinaa, pahoja taloudellisia vaikeuksia, uskottomuutta tai lapsista huolia, en anna mitään neuvoa. Raskas on raskasta. Mutta mitä ihmeen sotkua normaalista arjesta tehdään? Kuka tässä epäkypsä on? Ei minusta avioliitto ole vaikeaa jos edellä mainittuja suuria ongelmia ei ole. On epäkypsää tehdä Suomen oloissa avioliitosta ongelma ilman edellä mainittuja. Osa onnistumista on molempien tahdosta kiinni.On olemassa terapeutteja, jotka ovat todella hyviä. Sinne vain! On joka euron väärtti. Ero on kallis ja raskas.
Monta asiaa voi järjestllä, osaa ei. Esim. paha sairaus on aivan kamalaa ja voi aiheuttaa ihan mitä tahansa perheen dynamiikalle. - se...
xboxi kirjoitti:
Turhia eroja on.
Mikä ihme siinä avioliitossa niin hankalaa sitten on? Mennään kotiin, laitetaan ruokaa, kysellään miten päivä meni. Pestään pyykkiä, ei vinoilla, puhutaan mukavia. Käydään varallisuuden mukaan joko retkellä tai matkalla. Ollaan raittiita, ulkoillaan. Mennään nukkumaan ja laitetaan herätyskello päälle yms. Suomessa saa puolisonsa itse vielä valita.
Jos on sairautta, kuolemaa, viinaa, pahoja taloudellisia vaikeuksia, uskottomuutta tai lapsista huolia, en anna mitään neuvoa. Raskas on raskasta. Mutta mitä ihmeen sotkua normaalista arjesta tehdään? Kuka tässä epäkypsä on? Ei minusta avioliitto ole vaikeaa jos edellä mainittuja suuria ongelmia ei ole. On epäkypsää tehdä Suomen oloissa avioliitosta ongelma ilman edellä mainittuja. Osa onnistumista on molempien tahdosta kiinni.On olemassa terapeutteja, jotka ovat todella hyviä. Sinne vain! On joka euron väärtti. Ero on kallis ja raskas.
Monta asiaa voi järjestllä, osaa ei. Esim. paha sairaus on aivan kamalaa ja voi aiheuttaa ihan mitä tahansa perheen dynamiikalle.sinun logiikan puutteesi nimenomaan näkyy!
Suora lainaus: "Jos on sairautta, kuolemaa, viinaa, pahoja taloudellisia vaikeuksia, uskottomuutta tai lapsista huolia, en anna mitään neuvoa." Hyvänen aika, siinähän niitä täysin tavallisten avioliittojen ongelmia oli jo pitkä liuta! Mikäpä siinä, jos elämä menisikin aina kuin "käsi hihaa myöden" ja aivan kaikkeen voisi itse vaikuttaa - mutta menepä heittelemään vastalausetta sairaudelle, kuolemalle tai taloudellisille ongelmille!
Kun nyt on käynyt ilmi, että elät itse ns hyvässä liitossa, miten ihmeessä voit neuvoa toisia, kun et tiedä omakohtaisesti siitä kääntöpuolesta yhtään mitään?! - mirame81
se... kirjoitti:
sinun logiikan puutteesi nimenomaan näkyy!
Suora lainaus: "Jos on sairautta, kuolemaa, viinaa, pahoja taloudellisia vaikeuksia, uskottomuutta tai lapsista huolia, en anna mitään neuvoa." Hyvänen aika, siinähän niitä täysin tavallisten avioliittojen ongelmia oli jo pitkä liuta! Mikäpä siinä, jos elämä menisikin aina kuin "käsi hihaa myöden" ja aivan kaikkeen voisi itse vaikuttaa - mutta menepä heittelemään vastalausetta sairaudelle, kuolemalle tai taloudellisille ongelmille!
Kun nyt on käynyt ilmi, että elät itse ns hyvässä liitossa, miten ihmeessä voit neuvoa toisia, kun et tiedä omakohtaisesti siitä kääntöpuolesta yhtään mitään?!itselläkin jäi ihmetyttämään tuo lauseen logiikka. >>>Sinä et neuvo jos on sairautta,kuolemaa,viinaa,pahoja taloudellisia vaikeuksia, uskottomuutta tai lapsista huolia, en anna mitään neuvoa." Ja sitten kuitenkin mielellään neuvot tai ainankin ihmettelet. Jos jollain sattuu olemaan todellisia ongelmia mitkä sitten heijastuu parisuhteeseen.Sie saat ihan olla onnellinen että kaikki on hyvin,mutta...Vanha sanonta sanoo ``Kel on onni se onnen kätkeköön``tai ainakin jos mielellään ei vääntäs puukkoa haavassa.Ihan oikeasti edes yrittäs hypätä vaikeassa elämän tilanteessa olevan kenkiin. Hiukkasen vois olla myös empaattisuutta pelissä.(myös sitä isäsi rakasta kohtaan)
- juuri näin
mirame81 kirjoitti:
itselläkin jäi ihmetyttämään tuo lauseen logiikka. >>>Sinä et neuvo jos on sairautta,kuolemaa,viinaa,pahoja taloudellisia vaikeuksia, uskottomuutta tai lapsista huolia, en anna mitään neuvoa." Ja sitten kuitenkin mielellään neuvot tai ainankin ihmettelet. Jos jollain sattuu olemaan todellisia ongelmia mitkä sitten heijastuu parisuhteeseen.Sie saat ihan olla onnellinen että kaikki on hyvin,mutta...Vanha sanonta sanoo ``Kel on onni se onnen kätkeköön``tai ainakin jos mielellään ei vääntäs puukkoa haavassa.Ihan oikeasti edes yrittäs hypätä vaikeassa elämän tilanteessa olevan kenkiin. Hiukkasen vois olla myös empaattisuutta pelissä.(myös sitä isäsi rakasta kohtaan)
En tosiaan kommentoikaan mitenkään näihin tilanteisiin, koska sairautta on omissakin nurkissa ollut ja se rassaa. Tarkoitan nimenomaan turhia eroja. Ystävälläni ei ollut oman kertomuksensa mukaan mitään näistä, mutta kun "rakkaus on kuollut" yms. Tämä riipoo. Ei muu. Lapset kärsivät aivan turhaan.
Ei ole kyse isäni rakkaasta. Isäni on kuollut. On kyse äitini puolisosta. Olen niitä harvoja, jotka tämän kaksi kertaa eronneen kanssa ei ole riidellyt koskaan. Kaksi lastaan oli mykkäkoulua miehen kanssa kymmeniä vuosia, toinen on vieläkin. Ei joulukorttia lähetä. Olen siis aika lailla onnistunutta sorttia tämän vaikean tyypin kanssa. - xboxi
mirame81 kirjoitti:
itselläkin jäi ihmetyttämään tuo lauseen logiikka. >>>Sinä et neuvo jos on sairautta,kuolemaa,viinaa,pahoja taloudellisia vaikeuksia, uskottomuutta tai lapsista huolia, en anna mitään neuvoa." Ja sitten kuitenkin mielellään neuvot tai ainankin ihmettelet. Jos jollain sattuu olemaan todellisia ongelmia mitkä sitten heijastuu parisuhteeseen.Sie saat ihan olla onnellinen että kaikki on hyvin,mutta...Vanha sanonta sanoo ``Kel on onni se onnen kätkeköön``tai ainakin jos mielellään ei vääntäs puukkoa haavassa.Ihan oikeasti edes yrittäs hypätä vaikeassa elämän tilanteessa olevan kenkiin. Hiukkasen vois olla myös empaattisuutta pelissä.(myös sitä isäsi rakasta kohtaan)
Ihan lyhyesti kun lopettelen tällä palstalla
1) Ei ole tarkoitus pahoittaa mieltä vaan nimenomaan ehkäistä sitä. Jos joku pahoitti: sorry
2)Ero ei ole minulle ongelma. Mitä ihmettä muuta voi väkivaltaisen juopon kanssa tehdä? Turha ero on ongelma, josta tulee juuri niitä haavoja. Se minusta kannattaa estää.
3) En voi mennä niihin kenkiin, joilla en ole itse astunut, etkä sinä voi mennä minun kenkiini. Tämä on vain keskustelua.
4)Yksinhuoltajan lapset selviävät. Uuden rakkaan tullessa kotiin voi olla ongelmia. Eli ehdotan rakkaan pitämistä poissa lapsen kasvun ajan. Ajatelkaa jos minä tulisin teille ja ilmoittaisin, että jään tänne nyt sitten asumaan. Iltaan mennessä minut olisi niska-persotteella heitetty kapsekkeineni ulos. Lapsen oletetaan tottuvat sen sijaan tuntemattomaan jatkuvasti kotonaan. Tätä en suosittele.
5) Äitini puoliso on hankala. Kun nyt ensin hänen aikuinen ja minua vanhempi tyttärensä lakkaisi itkemästä ystävlleni vanhempiensa traagisesti (ihan konkreettisesti, en viitsi kertoa miten) päättynyttä eroa lapsuudessa ja jos äiti voisi joskus meilläkin käydä, voisin kiintyäkin tähän mieheen. Nyt olen väleissä ja riitelemättä. Riittää meille molemmille hyvin. Tunnen sympatiaa tytärtä kohtaan ja toivon välien selkeytymistä. Ei tyttären mukaan koskaan tapahdu. Asia ei kuulu minulle ja kunnioitan hänen toivettaan.
En ole mitään muuta mieltä asian tiimoilta. So long, sorrý ja pärjäillään! - mirame81
juuri näin kirjoitti:
En tosiaan kommentoikaan mitenkään näihin tilanteisiin, koska sairautta on omissakin nurkissa ollut ja se rassaa. Tarkoitan nimenomaan turhia eroja. Ystävälläni ei ollut oman kertomuksensa mukaan mitään näistä, mutta kun "rakkaus on kuollut" yms. Tämä riipoo. Ei muu. Lapset kärsivät aivan turhaan.
Ei ole kyse isäni rakkaasta. Isäni on kuollut. On kyse äitini puolisosta. Olen niitä harvoja, jotka tämän kaksi kertaa eronneen kanssa ei ole riidellyt koskaan. Kaksi lastaan oli mykkäkoulua miehen kanssa kymmeniä vuosia, toinen on vieläkin. Ei joulukorttia lähetä. Olen siis aika lailla onnistunutta sorttia tämän vaikean tyypin kanssa.Tiedätkö kaikesta huolimatta kanssasi olen samaa mieltä on niin paljon turhia eroja``rakkaus kuolee``
Lainaan nyt tekstiä Kahden kauppa(kestävää parisuhdetta rakentamassa)Rakkaudesta siinä puhutaan näin>>Rakkaus näivettyy jos ei sitä hoideta,itseltä ja puolisolta voidaan kysyä mitä on päässyt tapahtumaa?>> näin se vain on:)
Tahdon rakastaa.Se siirtää painopisteen parisuhteessa tunteesta tahtomiseen.Parisuhteen kasvussa tarvitaan paljon tahtomista ja työtä kasvun eteen.tunteetkin muuttavat muotoaan,rakkauden tunne on erillainen kun alussa.Olennaista on hyväksyä rakkauden tunteen muuttuminen.Alussa kumppanit näkevät toisissaan sen mitä haluavat nähdä.(ei esim sitä hajamielisyyttä,sotkuisuutta NS ärsyttäviä piirteitä yms..)Tulee kuitenkin aika,jolloin tutustutaan paremmin.>>
Vähän omin sanoin sieltä täältä lainasin,joten pistää vähän ajattelemaan itsekkin.
Siinä arvailussasi osuit oikeaan entisessä suhteessani on ollut väkivaltaa,(henkistä,fyysistä),alkoholin suurkulutusta.
Nykyisessä elämässä huolta tyttäreni synnynnäisestä sairaudesta.Se jos mikä pistää miettimään lapsen kärsimystä.Tilanteemme tottakai koettelee parisuhdetta,rahatilannettamme.Mutta hem.metti en ole ajatellut antaa periksi,koska rakkaus miestäni kohtaan on ja pysyy.Sen ilmaiseminen on ollut hiukan ``kortilla``:(
Täytyy sanoa että välirikoista joista ilmaisit.Voi todeta että aika haasteellinen kaveri.Koita Nyt vaan ajatella et he elävät niin kuin tahtoovat.Aurinkoista kevättä sulle ja hymyä huuleen:)) - xboxi
mirame81 kirjoitti:
Tiedätkö kaikesta huolimatta kanssasi olen samaa mieltä on niin paljon turhia eroja``rakkaus kuolee``
Lainaan nyt tekstiä Kahden kauppa(kestävää parisuhdetta rakentamassa)Rakkaudesta siinä puhutaan näin>>Rakkaus näivettyy jos ei sitä hoideta,itseltä ja puolisolta voidaan kysyä mitä on päässyt tapahtumaa?>> näin se vain on:)
Tahdon rakastaa.Se siirtää painopisteen parisuhteessa tunteesta tahtomiseen.Parisuhteen kasvussa tarvitaan paljon tahtomista ja työtä kasvun eteen.tunteetkin muuttavat muotoaan,rakkauden tunne on erillainen kun alussa.Olennaista on hyväksyä rakkauden tunteen muuttuminen.Alussa kumppanit näkevät toisissaan sen mitä haluavat nähdä.(ei esim sitä hajamielisyyttä,sotkuisuutta NS ärsyttäviä piirteitä yms..)Tulee kuitenkin aika,jolloin tutustutaan paremmin.>>
Vähän omin sanoin sieltä täältä lainasin,joten pistää vähän ajattelemaan itsekkin.
Siinä arvailussasi osuit oikeaan entisessä suhteessani on ollut väkivaltaa,(henkistä,fyysistä),alkoholin suurkulutusta.
Nykyisessä elämässä huolta tyttäreni synnynnäisestä sairaudesta.Se jos mikä pistää miettimään lapsen kärsimystä.Tilanteemme tottakai koettelee parisuhdetta,rahatilannettamme.Mutta hem.metti en ole ajatellut antaa periksi,koska rakkaus miestäni kohtaan on ja pysyy.Sen ilmaiseminen on ollut hiukan ``kortilla``:(
Täytyy sanoa että välirikoista joista ilmaisit.Voi todeta että aika haasteellinen kaveri.Koita Nyt vaan ajatella et he elävät niin kuin tahtoovat.Aurinkoista kevättä sulle ja hymyä huuleen:))Kevätiloa sinullekin.
Sairaudet rassaavat: voimaa!
Kyllä minä sen tyypin kanssa selviän. Tänään menen äidille kylään ja mies tulee bussille vastaan. Hän on ihan ok n. 60% ajasta, mutta sitten tulee jotain kummaa vinoilua äidilleni, josta tyylistä aiemmat erot ilmeisesti ovat sitten muotoutuneet. Äiti ei kuuntele, vaan puuhaa kuin muumimamma omiaan. Minä olen myös kehittänyt aktiivisen vaikun niiksi hetkiksi enkä kuuntele vaan odotan sitä 60%. Tulee noin puolen tunnin odottelun ja mukavan juttelun jälkeen.
Mieheni tekee tämän miehen kanssa samoin ja hyvin menee, kun ei yhtään mene mukaan eikä kommentoi mitään vaan jatkaa mukavaa juttelua. Vähän raskastahan se on mutta riita on vielä raskaampaa.
Eli kylään vaan ja pokalla hyvällä kakkua syömään. Täytyy repiä iloa pienistä. Tsemppiä.
- toisinpäin,
kun muksut ottavat ja jättävät ja pukkaavat uusia miniöitä ja vävyjä sukuun.
Moni äiti ja isä joutuu tosissaan venymään/vanumaan lojaaliudessaan jälkeläisiä kohtaan.- ........................b.....
Tutustuin isäpuoleeni teini-iässä ja toki alkuvaikeuksia oli. Nykyään isäpuoleni on yhtä läheinen tai läheisempi kuin isäni. Äiti on isän edellisestä avioliitosta suorastaan adoptoinut kaksi pahassa teini-iässä olevaa nuorta. Toki vaikeuksia on ollut (missä perheessä ei ole?)mutta ollaan hyvin sekalainen uusioperhe mutta voisin väittää että on läheisemmät välit toisiimme kuin joissain erottomissa perheissä...
- lady54
Enpähän tekstistäsi päätellen usko sinua aikuiseksi kuin ikäsi perusteella! Olet nähtävästi kärsinyt isäsi kuolemasta ja terapiaan et ole osannut hakeutua.
Äidilläsi on oikeus omaan elämään ja siihen kuuluviin ihmisiin.
Vai olisiko mielestäsi vanha intialainen systeemi, jossa leski poltetaan roviolla miehensä ruumiin mukana sitten oikeellinen?
Sen käsityksen viestistäsi saa...
Puhtaalta pöydältä voi aloittaa katastrofaalisen avioliiton jälkeen myös eronnut henkilö...usein on kysymys ihan lasten viemisestä turvaan häiriintyneen biologisen vanhemman luota!
Itse olen eronnut ja olen todennut sen olleen juuri lasteni kannalta fiksuin liike ikinä!
Neljä 12 -20 vuotiasta poikaa ovat hyväksyneet uuden puolisoni ei uudeksi isäkseen vaan heistä välittäväksi aikuiseksi ystäväksi!
Olisiko sinun aika hoidattaa isän menetyksestä johtuva trauma ammattiauttajalla; helpottaisi varmaan oloasi jatkossa!- xboxi
Isäni on kuollut, ei siihen ammattiauttajaa tarvita. Äiti meni uuden puolisonsa myötä, kun alkoi selvitellä sen suvun kaiken maailman avioerosotkuja ja riitoja ja puhumattomuuksia. No 10 vuotta siihen meni kun äitini niitä selvitteli ja yksi enää mököttää. Koko tämän ajan pentuni kasvoivat ja kun meillä ei ollut sotkuja äiti purki energiansa tähän sotkusukuun. Eli siinä meni isoäiti lapsiltani.
Äiti ilmoittaaa, että minulla on "sisarpuolia" ja isäpuoli ja ties mitä p-aa.
Inhoan tarpeettomia avioeroja ja totta puhuen tämän tyylistä uusperhekuviotakin sydämeni pohjasta ja siihen ei terapia auta. Inhoan niin inhoan. Sen hedelmät ovat niin kehnot. Muuten olen tyytyväinen elämääni. Se siitä. Asia on kerrottu. Siirryn muihin asioihin. - C 64
xboxi kirjoitti:
Isäni on kuollut, ei siihen ammattiauttajaa tarvita. Äiti meni uuden puolisonsa myötä, kun alkoi selvitellä sen suvun kaiken maailman avioerosotkuja ja riitoja ja puhumattomuuksia. No 10 vuotta siihen meni kun äitini niitä selvitteli ja yksi enää mököttää. Koko tämän ajan pentuni kasvoivat ja kun meillä ei ollut sotkuja äiti purki energiansa tähän sotkusukuun. Eli siinä meni isoäiti lapsiltani.
Äiti ilmoittaaa, että minulla on "sisarpuolia" ja isäpuoli ja ties mitä p-aa.
Inhoan tarpeettomia avioeroja ja totta puhuen tämän tyylistä uusperhekuviotakin sydämeni pohjasta ja siihen ei terapia auta. Inhoan niin inhoan. Sen hedelmät ovat niin kehnot. Muuten olen tyytyväinen elämääni. Se siitä. Asia on kerrottu. Siirryn muihin asioihin.Mitä ovat nämä tarpeettomat avioerot mistä puhut? Ei sellaisia olekkaan.
Menisit nyt vain juttelemaan ammattiauttajalle kun sinulla selkeästi on ongelmia. Olet aika katkera ihminen ja tämä takuulla heijastuu lapsiisikin. - xboxi
C 64 kirjoitti:
Mitä ovat nämä tarpeettomat avioerot mistä puhut? Ei sellaisia olekkaan.
Menisit nyt vain juttelemaan ammattiauttajalle kun sinulla selkeästi on ongelmia. Olet aika katkera ihminen ja tämä takuulla heijastuu lapsiisikin.Tarpeettomia eroja on ammattiauttajien mielestä. Ehkä noin 30% on tyystin tarpeettomia. Väkivalta , viina ja mielenterveysongelmat aiheuttavat täysin välttämättömän eron. Sitten on niitä eroja, jotka ovat vaikeasti vältettävissä, vaikka näitä ei olisikaan. Osa on tarpeettomia. Kommunikaatio ei pelaa tms. On opittava asia, jos joku vain valmentaisi.
En ole katkera. Ei ole oma ongelmani. Äitini tilanteeseen olen jo tottunut. Nytkään hänen toope miehensä ei päästänyt äitiäni meille yöksi hänen käydessään kaupungissani. Tulee sitten myöhemmin keväällä. Aina tätä. Ei siinä terapia auta. Tottunut olen jo 18 vuoden aikana. Lapseni voivat hyvin, kiitos vain. On kolme, raittiita ja reippaita, josta saa olla kiitollinen. Ovat ilm. isänsä geenit perineet ja hyvä niin. Ilman ainoaa isoäitiään ovat joutuneet kasvamaan ja se harmittaa, mutta ei siihen analysointi auta. Mieheni kokee asian samoin. Fakta mikä fakta. En saa sitä millään omalla asennemuutoksella muutettua. En pysty siitä iloitsemaan millään. Omasta isoäidistä on aikoinaan ollut niin paljon iloa.
- ...samaa mieltä kanssasi
Kukaan ei voi ymmärtää toista siten kuin toinen joka on saman kokenut. Muut luulevat tietävänsä ja ymmärtävänsä.. Ne jotka tehneet väärin, yrittävät selittää että kaikki onkin oikein... sinun ja minun vain pitäisi kasvaa aikuiseksi ja ymmärtää. Mutta ei meidän tarvitse. Tsemppiä ja voimia kaikille jotks samassa tilanteessa! Te jotka uusia rakkaita elämäänne haluatte, pitäkää ne itsellänne, älkää tyrkyttäkö niitä toisille...
- minunkin
faija yritti tehdä minusta ja uudesta naisestaan ystäviä, muttei onnistunut,en tykänny siitä naisesta.Pitäköön itellään vaan ei minun tarvi sen kaa olla ystävä jollen tykkää..
- xboxi
minunkin kirjoitti:
faija yritti tehdä minusta ja uudesta naisestaan ystäviä, muttei onnistunut,en tykänny siitä naisesta.Pitäköön itellään vaan ei minun tarvi sen kaa olla ystävä jollen tykkää..
Juuri tätä tarkoitan. Näin se on.
- ikinä suhdetta
Jos olen tilanteessa, että mies petti ja ero tuli, niin tarkoittaako se sinun mielestäsi sitä, että loppuelämän elän "yksin" lasteni kanssa. Toki kannattelen lapseni tämän eron yli ja sitten jos/kun joskus toivottavasti tulee elämääni uusi mies, niin se tulee lapsille vasta siinä vaiheessa kun tunnen miehen todella hyvin. Ja kukaan mies ei mene minun ja lasteni väliin, aina on lapset tärkeämmät kuin uusi mies. Mutta en ymmärrä sinun mielipidettäsi, ettei enään ikinä saisi uutta suhdetta olla. Olen alle 40-vuotias, ehkä minullakin voisi joskus vielä olla seksielämää?
- karppa
samaa mieltä kuin edellinenkin kirjoittaja. Minua taas vastaavasti vaimo petti, ja tuli ero, ja poikamme jäi erossa minullle.
Jos ja kun jossain vaiheessa otan uuden naisen, niin ei tämä uusi nainen tule minun, ja poikani väliin, poika tulee olemaan aina tärkeämpi kuin tämä uusi nainen. - wilma60
Vaikka mulla ikää jo yli 40 vuotta niin kyllä minä vielä uuden suhteen haluaisin. Aikuinen ihminen tarvitsee lähelleen toista aikuista mutta ei se tarkoita sitä, että lapset siinä unohtuu. Lapset ovat aina elämässäni ykkösenä ja jos jos uusi ihminen kuvioissa on mukana niin hänen täytyy se ymmärtää.
Erosta nyt on sen verran pitkä aika että myös lapset ovat ruvenneet puhumaan että olisi kiva kun äidilläkin olisi oma rakas. Ikää heillä sen verran vähän että varmaan kiintyisivät tähän uuteen ihmiseen täysillä jos sellainen heidän elämäänsä ilmestyisi.
- jotka yleensä
taustalla vaikuttaa.
Niin sinunkin takaraivossa jyskyttää pelko, että helvetti uuspuoliso sekä sisarpuolesi vievät sun rahat ja maat sekä mannut. Ei vaan pieneen päähäsi mahdu ajatus, että äitisi omistaa vielä kaiken ja saa tehdä omallaan mitä vaan. Kuhan ei sinun isäs perintöä tuhlaa eli laske sen arvoa. Onko isäsi jälkeen tehty ositus, josta selviää tarkalleen kuka mitäkin omistaa?- xboxi
Ei ongelma. Avioehto. Kannattaa tehdä, kun äidin mies jo kaksi kertaa eronnut.
- tässä,,
kohtaa mun faijani teki virheen, kun avioitu työttömän tyhjätaskun kanssa.
Faija tekee kahta työtä ja tää nainen ei mitään.
Avioehtoa se ei huomannu tehdä.Tuskin se nainen edes saa enää työtä 51v. Sillä on kaksi aikuista lasta ja meitä on kolme aikuista lasta.
Jos niille tulee ero, tai faija delaa niin se nainen saa puolet ja saa asuakin vielä leskenä faijan talossa.
Tämä laittaa vähän jurppimaan, taitaa perinnöt mennä vieraaseen sukuun?? - eivind
tässä,, kirjoitti:
kohtaa mun faijani teki virheen, kun avioitu työttömän tyhjätaskun kanssa.
Faija tekee kahta työtä ja tää nainen ei mitään.
Avioehtoa se ei huomannu tehdä.Tuskin se nainen edes saa enää työtä 51v. Sillä on kaksi aikuista lasta ja meitä on kolme aikuista lasta.
Jos niille tulee ero, tai faija delaa niin se nainen saa puolet ja saa asuakin vielä leskenä faijan talossa.
Tämä laittaa vähän jurppimaan, taitaa perinnöt mennä vieraaseen sukuun??faijasi rahat ja asunnot...ylipäätään hänen elämänsä. Hän on onnellinen vaimonsa kanssa ja sinunkin olisi syytä olla onnellinen omassa, itse hankkimassasi elämässä!
- Noille hyeenakakaroille
eivind kirjoitti:
faijasi rahat ja asunnot...ylipäätään hänen elämänsä. Hän on onnellinen vaimonsa kanssa ja sinunkin olisi syytä olla onnellinen omassa, itse hankkimassasi elämässä!
ei jäljelle jääneen vanhemman tai hyvinvointi onni merkitse tuon taivaallista.
Ensimmäisessä perinnönjaossa päästiin ilmeisesti jonkinlaiseen helpon rahan makuun ja....
Itselleen he tietysti suovat täydet ihmissuhdejunailujen ja -sekoilijenkin oikeudet. Hyi hitto! - mitä öööö
eivind kirjoitti:
faijasi rahat ja asunnot...ylipäätään hänen elämänsä. Hän on onnellinen vaimonsa kanssa ja sinunkin olisi syytä olla onnellinen omassa, itse hankkimassasi elämässä!
kuuluu, kuuluu kai se on mun faija, ja vituttaa kun se eukko kuppaa sitä.
Juu olen kyl onnellinen, mun elämässä, ja faijakin kuuluu mun elämään.
- miten ihmeessä
selittää se,että lapset(toinen äidin edellisestä liitosta) haluavat mielummin olla isän ja isän uusikon kanssa kuin äidin?
En minä halua korvata ketään äitiä,mutta silti lapset hakevat läheisyyttä...
Miksi???- xboxi
Jos näin on, olet erinomaisesti onnistunut
- mahtoi
äitisi suhtautua sinun puolisoosi?
Oliko millään lailla kiinnostunut kumppanistasi?
Sanoiko, että "hyvällä tuurilla opin tuota sietämään", ja onko joutunut virittämään ja sietämään, kun ei kumppanisi ole ydinperhettä?
Taidat olla itsekäs omaan napaan tuijottava käenpoikanen, joka et kykene iloitsemaan äitisi onnesta, vaan toivoit, että äitisi olisi isäsi kuoleman jälkeen pitänyt jäädä vain sinua passaamaan.- xboxi
Ihan hyvin on puolisooni suhtauduttu. Äiti on fiksu tyyppi tietty. Mitä ihmettä oikein tarkoitat. Olen menossa maanantaina kylään äitini luo. Puolisonsa hakee bussilta.
Olen siis aivan väleissä, ja se on tietty itsestään selvää. En vain pidä kaikesta asiaan liittyvästä.
Kahdesti eronnut, jolla välit omista lapsista ovat yhteen täysin poikki on hankala omalla tavallaan. Minä sentään olen hänen kanssaan väleissä enkä koskaan tapellut. Moiti hänen lapsiaan. Niistä hän kärsii, kun eivät korttia lähetä jouluna.
Ovat traumatisoituneet erojen myötä. Yksi on tullut väleihin äidin pitkän diplomatian myötä. Sellaista se on.
- nää...
lasten uudet miniä ja vävyehdokkaat, jo on poika tuonut jos jonkun näköstä sutturaa näytille, tykkäsin hänen ekasta vaimosta ja tykkään edelleen, mieheni siis pojan isä tykkää myös, ja poika tietää sen.
Siihen paikkaan on vaikea päästä. No poika valkkaa itselleen uuden puolison ja toivottavasti se miellyttää myös meitä. Nämä viimeiset ehdokkaat ovat olleet karmeita valitettavasti. - huippu kun
lapseni isän uusi vaimo yritti saada minua kanssaan lastenvalvojalle puhumaan lapsen tapaamisista! Siis isä ei pyytänyt, vaan tuo uusi vaimo. En nähnyt syytä täysin vieraan ihmisen kanssa lähteä puhumaan lapseni tapaamisista. Sanoinkin että sitten kun lapsen isä sitä pyytää ja haluaa niin lähden kyllä hänen kanssaan juttelemaan. No, niinpä mentiinkin, mutta kun yritettiin saada jotain tapaamisrunkoa niin isän piti tarkistaa vaimoltaan asia. No, ei päästy puusta pitkään, oli kai vaimo niin loukkaantunut ettei sitten saatu mitään tapaamisia järjestettyä. Että silleen...
- siis tyri?
???
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
En voi jutella kanssasi
tietenkään, mutta täällä voin sanoa sinulle, että se sinun hiljaisuutesi ja herkkyytesi eivät ole heikkoutta. Ne ovat ih577260Trump ja Vance murskasivat ja nolasivat Zelenskyn tiedotusvälineiden edessä Valkoisessa talossa.
Jopa oli uskomaton tilaisuus Valkoisessa talossa. Zelensky jäi täydelliseksi lehdellä soittelijaksi suhteessa Trumpiin j7243446Mikä on kaivattusi ärsyttävin piirre?
Mun kaivattu on erittäin vastahakoinen puhumaan itsestä. Kääntää puheenaiheen aina muuhun kun hänestä tulee puhetta.1601741Zelenskyi ei suostunut nöyrtymään Trumpin ja Vancen edessä, siksi meni pieleen
Trumppia täytyy imarrella, silloin homma toimii aina. Tähän Zelenskyi ei suostunut.3351723- 841385
Kokoomus haluaa hoitaa flussat yksityisellä, jotta säästettäisiin rahaa ja aikaa
Mies hakeutui Terveystalo Kamppiin flunssaoireiden takia helmikuisena sunnuntai-iltana. Diagnoosiksi kirjattiin influens841361- 911260
Anteeksi Pekka -vedätys
Apuna Ry:n somessa levinnyt Anteeksi Pakka -kampanja saa aina vaan kummallisempia piirteitä. ”Mä pyydän anteeksi. Mä631237Rakkaus ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee yhdessä TOTUUDEN kanssa.
Tajuatteko, että jotkut ihmiset pitävät siitä, kun toiset kaatuvat? He nauttivat siitä, kun toiset mokaavat tai käyttävä2571228- 811144