"Ei" sanan käyttö

Jos oli vaikea hahmottaa miten tämä alustus liittyi varsinaiseen "ongelmaan" niin autan vähän muutaman ääliömäisen yksinkertaisen ja johdattelevan kysymyksen muodossa.

1) Onko mahdollista, että ihminen tekee keinotekoisesti jostain koiran tuottamasta toiminnosta sille kannattavaa?

2) Voiko koira saada tuottamaan toiminto sanallisen ärsykkeen eli käskysanan laukausemana?

3) Voidaanko koira saada tuottamaan sellainen toiminto kuin passivoituminen? Eli käynnissä olevan toiminnon keskeytys?



Jos vastasit kaikkiin kyllä, olet vahvasti sitä mieltä, että koiralle on mahdollista opettaa "Ei" käsky ainakin yhdellä tapaa.

Tuire Kaimion "Koiran käyttäytyminen"

Luepa sitä ja opi!

Olen täysin samaa mieltä ja puhun kokemuksesta.

Kahden koiran omistaja kirjoitti:

Olen täysin samaa mieltä ja puhun kokemuksesta.

Kyllä meilläki elukat ei-komennon tajuaa.Taitaa olla tuo aloittaja vähän hakoteillä..hienoa tekstiä nimimerkiltä -jke- :)

Ihan mielenkiinnosta kysyn, että miten olet opettanut koiralle ei-sanan merkityksen.

Meilläkin sitä käytetään, mutta sillä ei ole mitään tehoa, koska sitä ei ole koskaan opetettu. Sehän on ihmiseltä melko vaistomainen refleksi karjasta ensin ei. On siitä varmasti jotain hyötyä: koira tajuaa, että nyt hänen tekemisiinsä reakoitiin... ja koira joka on tottunut siihen,e ttä sen kanssa touhutaan, yleensä kiinnittää huomion ohjajaan kun sille aletaan puhua.

Mutta miten olet saanut opetettua vireen nostaneen koiran passivoitumaan pelkän sanan voimalla?

... kirjoitti:

Ihan mielenkiinnosta kysyn, että miten olet opettanut koiralle ei-sanan merkityksen.

Meilläkin sitä käytetään, mutta sillä ei ole mitään tehoa, koska sitä ei ole koskaan opetettu. Sehän on ihmiseltä melko vaistomainen refleksi karjasta ensin ei. On siitä varmasti jotain hyötyä: koira tajuaa, että nyt hänen tekemisiinsä reakoitiin... ja koira joka on tottunut siihen,e ttä sen kanssa touhutaan, yleensä kiinnittää huomion ohjajaan kun sille aletaan puhua.

Mutta miten olet saanut opetettua vireen nostaneen koiran passivoitumaan pelkän sanan voimalla?

Lue lisää

Lähinnä järjestetyllä tilanteella niin,ettei pentu saa kohdetta.Eli pentu on menossa ottamaan vaikka nannaa jostain (mutta varoiksi on niin,ettei se sitä saa,ettei se saa palkkaa väärästä yrittämisestä) ja sitten kielto.Äänensävy matala,ja kielto on osaltaan pieni "ärähdys".Kun pentu lopettaa aikoamansa toiminnan,niin kutsun tai en kutsu,ja palkka.
Pääpaino sillä äänensävyllä.
Sitten vaan käytetään (tarvittaessa)eri tilanteissa,ja muistetaan,että se kielto on aina ehdoton.
Ja minä en karju.Koira kun ei ole kuuro,varsinkaan pennulle tai en missään nimessä mitään opetettaessa.
Tosin tietyissä tilanteissa toki varsinkin kovapäisille nuorille se ääni saattaa nousta.Ja mikäs siinä,mitä niitä vähemmän oleellisia miettimään,pääasia,että hommat toimii.

"Mutta miten..."
En nyt ihan ymmärtänyt mitä tarkoitat.Joten en tiedä,tuleeko oikea vastaus.
Ylipäätään koiran totteleminen perustuu opetettuun ja harjoitettuun tomintaan.Mutta myös viimekädessä siihen koiran ja omistajan suhteeseen,ja auktoriteettiin.Kun ne on kohdallaan niin se totteleminen on myös parempi.
Itse pyrin myös siihen,että koira toimii halutulla tavalla joka tilanteessa.
Mutta kuten sanoin,pääasia on toivotun käytöksen opettaminen.Mitä se sitten kenenkin mielestä on...

Enkä tiedä,passivoinko varsinaisesti loppupeleissä,kun useinmiten tulee kiellon jälkeen joku tomintamalli.

Niin,ja viimekädessä,en taida osata sanoa ihan prikulleen,mihin koirieni,olleiden ja nykyisten "totteleminen"perustuu.Kuten sanoin,en niin kaikkea viitsi pohtia,ellei pakko ole ;D
Pääasia,että hommat toimii niin kuin haluan :)

Ai niin,tuon tällä hetkelläki n vielä työn alla olevan kanssa mennään sorsalauman auki nykyään niin,että se on auki,mutta ei niitä härki,saati lähde ajamaan.
Tuota ei suinkaan olisi tullut mieleen tehdä kun mennään ajassa taaksepäin.
Mutta nyt se onnistuu,ehkä johtuen kaikkien sen kanssa tekemisten yhteissummasta.Ihan samoin kuin esim.ruokinta,kaikki perustuu kokonaisuuteen :)

molossi,ja höh,taas takkusi... kirjoitti:

Lähinnä järjestetyllä tilanteella niin,ettei pentu saa kohdetta.Eli pentu on menossa ottamaan vaikka nannaa jostain (mutta varoiksi on niin,ettei se sitä saa,ettei se saa palkkaa väärästä yrittämisestä) ja sitten kielto.Äänensävy matala,ja kielto on osaltaan pieni "ärähdys".Kun pentu lopettaa aikoamansa toiminnan,niin kutsun tai en kutsu,ja palkka.
Pääpaino sillä äänensävyllä.
Sitten vaan käytetään (tarvittaessa)eri tilanteissa,ja muistetaan,että se kielto on aina ehdoton.
Ja minä en karju.Koira kun ei ole kuuro,varsinkaan pennulle tai en missään nimessä mitään opetettaessa.
Tosin tietyissä tilanteissa toki varsinkin kovapäisille nuorille se ääni saattaa nousta.Ja mikäs siinä,mitä niitä vähemmän oleellisia miettimään,pääasia,että hommat toimii.

"Mutta miten..."
En nyt ihan ymmärtänyt mitä tarkoitat.Joten en tiedä,tuleeko oikea vastaus.
Ylipäätään koiran totteleminen perustuu opetettuun ja harjoitettuun tomintaan.Mutta myös viimekädessä siihen koiran ja omistajan suhteeseen,ja auktoriteettiin.Kun ne on kohdallaan niin se totteleminen on myös parempi.
Itse pyrin myös siihen,että koira toimii halutulla tavalla joka tilanteessa.
Mutta kuten sanoin,pääasia on toivotun käytöksen opettaminen.Mitä se sitten kenenkin mielestä on...

Enkä tiedä,passivoinko varsinaisesti loppupeleissä,kun useinmiten tulee kiellon jälkeen joku tomintamalli.

Niin,ja viimekädessä,en taida osata sanoa ihan prikulleen,mihin koirieni,olleiden ja nykyisten "totteleminen"perustuu.Kuten sanoin,en niin kaikkea viitsi pohtia,ellei pakko ole ;D
Pääasia,että hommat toimii niin kuin haluan :)

Ai niin,tuon tällä hetkelläki n vielä työn alla olevan kanssa mennään sorsalauman auki nykyään niin,että se on auki,mutta ei niitä härki,saati lähde ajamaan.
Tuota ei suinkaan olisi tullut mieleen tehdä kun mennään ajassa taaksepäin.
Mutta nyt se onnistuu,ehkä johtuen kaikkien sen kanssa tekemisten yhteissummasta.Ihan samoin kuin esim.ruokinta,kaikki perustuu kokonaisuuteen :)

Lue lisää

"Lähinnä järjestetyllä tilanteella niin,ettei pentu saa kohdetta.Eli pentu on menossa ottamaan vaikka nannaa jostain (mutta varoiksi on niin,ettei se sitä saa,ettei se saa palkkaa väärästä yrittämisestä) ja sitten kielto."

Eli kyseessä on sama tilanne kuin mitä omille koirilleni on opetettu, mutta meillä ei ole kieltoa, vaan toivottua tekemistä josta palkitaan. Eli meillä jätetään vain tuo sana opettamatta väliltä.

Koira näkee jotain mitä se haluaa ja ottaa kontaktin minuun, ei tarvita erillista käskyä tai kieltoa.

Laitan ruokakupin maahan, koira tietää, että se ei siihen koske, ennenkuin on ottanut katsekontaktin minuun ja olen sille antanut vapautuksen kupille... Autohullu kun näkee liikkuvan auton, ottaa kontaktin minuun ja saa palkaksi leikkiä, sitä ei tarvitse kieltää auton jahtaamisesta erikseen... Koira kun haluaa sänkyyn, se tassulla läppäisee sängynlaitaa tai minua ja tuijottaa kunnes saa luvan tulla vuoteeseen...

Ja nämä kaikki on opetettu toivotun käytökssen kautta, kieltämistä ei ole tarvinnut opetella välillä, jotta koiran saa nuo oivaltamaan. Kaikki hyvä tulee ihmisten kautta, kun koira saa näköpiiriinsä jonkin hyvän, eli nsotaa vireensä, se ottaa kontaktin ihmiseen joka kertoo mitä sitten tehdään. Jos se hyvä on vaikka akrkuun pötkivä kissa, niin ihminen kutsuu luokseen leikkimään, jos se hyvä on esimerkiksi makupala, jonka saa ottaa, niin ihminen antaa luvan ottaa. Jos nämä ei käytännössä toimi (kuten ei silloin tällöin toimi, meilläkin koira nykyisin noin kerran-pari vuoteen ajaa kissoja puuhun) niin sitten tiedän taas, että nyt on harjoittelusta ja palkitsevuudestani lipusttu ja panostetaan tehokkaammin siihen palkitsevuuteni lisäämiseen...

Itselläni on mielessä lähinnä tilanteita, joissa käytän ainoastaan sanoja ei ja ei ja perkele ja perkele, mutta niistä ei ole hyötyä sanoin ne kovaa tai hiljaa. Tämä yleisin tilanne meillä on kun koira tappelee supikoiran kanssa, supithan eivät pääse pötkimään karkuun, joten tilanne on jo tappelu, ei takaa-ajo ja silloin kontaktia en koiriini saa mitenkään. Näihin tilanteisiin olisi hyvä, että koira tietäisi mitä ei tarkoittaa (lopeta tappelu), mutta kun sitä supia ei ole kuitenkaan siihen opetettu ja silloin harvoin kun saan koiraani jonkinlaisen kontaktin, eli saattaa kääntyä minua kohden (lähinnä sen perkeleen ansioista, ei ein), niin supihan hyökkää takaapäin uudelleen kimppuun ja tottakai koira alkaa puolustautua. Mutta tällaisissa tapauksissa en oikein usko makupala harjoittelun riittävän... Tietysti tämä nolo ongelma olisi meilläkin olematon, jos koiria ei olisi otettu koskaan mukaan supijahtiin, mutta kun se on jo myöhäistä, mieheneni käyttää koiria supien etsimiseen, sillä ne ovat siinä taitonsa osoittaneet. Silloin kun koirat ovat kanssani lenkillä, niin ainut toivo on aina, että on hansakat kädessä, sillä koira pitää hakea pois, supihan hyökkää vain puolustuakseen, kun koiran saa revittyä tilantees5ta tarpeeksi kauas, supi näkee mahdollisuutensa mennä karkuun tulleen, sen ei tarvitse enää hyökätä. Mutta olisi todella kätevä, jos koiran saisi fyysisesti käsiään vaarantamatta tulemaan pois, sehän tapahtuisi jos ne saisi passivoitua (laskemaan tappovireen) pelkällä sanalla ja sitten tottelemaan luoksekutsua...

Ja ennenkuin joku neuvoo,e ttä ole palkitsevampi koirasi mielestä kuin supi, täytyy sanoa, että koirat on siis "opetettu" etsimään supeja, niitä on siis palkittu kyseisestä toiminnasta... Ne olettavat luonnollisestikin siis, että tämä on se mitä niiden kuuluu tehdä, kun saavat supinlemun kirsuunsa... Jos minä olisin ollut opettamassa, niin olisin kyllä opettanut vain ilmaisemaan, en hyökkäämään...

... kirjoitti:

"Lähinnä järjestetyllä tilanteella niin,ettei pentu saa kohdetta.Eli pentu on menossa ottamaan vaikka nannaa jostain (mutta varoiksi on niin,ettei se sitä saa,ettei se saa palkkaa väärästä yrittämisestä) ja sitten kielto."

Eli kyseessä on sama tilanne kuin mitä omille koirilleni on opetettu, mutta meillä ei ole kieltoa, vaan toivottua tekemistä josta palkitaan. Eli meillä jätetään vain tuo sana opettamatta väliltä.

Koira näkee jotain mitä se haluaa ja ottaa kontaktin minuun, ei tarvita erillista käskyä tai kieltoa.

Laitan ruokakupin maahan, koira tietää, että se ei siihen koske, ennenkuin on ottanut katsekontaktin minuun ja olen sille antanut vapautuksen kupille... Autohullu kun näkee liikkuvan auton, ottaa kontaktin minuun ja saa palkaksi leikkiä, sitä ei tarvitse kieltää auton jahtaamisesta erikseen... Koira kun haluaa sänkyyn, se tassulla läppäisee sängynlaitaa tai minua ja tuijottaa kunnes saa luvan tulla vuoteeseen...

Ja nämä kaikki on opetettu toivotun käytökssen kautta, kieltämistä ei ole tarvinnut opetella välillä, jotta koiran saa nuo oivaltamaan. Kaikki hyvä tulee ihmisten kautta, kun koira saa näköpiiriinsä jonkin hyvän, eli nsotaa vireensä, se ottaa kontaktin ihmiseen joka kertoo mitä sitten tehdään. Jos se hyvä on vaikka akrkuun pötkivä kissa, niin ihminen kutsuu luokseen leikkimään, jos se hyvä on esimerkiksi makupala, jonka saa ottaa, niin ihminen antaa luvan ottaa. Jos nämä ei käytännössä toimi (kuten ei silloin tällöin toimi, meilläkin koira nykyisin noin kerran-pari vuoteen ajaa kissoja puuhun) niin sitten tiedän taas, että nyt on harjoittelusta ja palkitsevuudestani lipusttu ja panostetaan tehokkaammin siihen palkitsevuuteni lisäämiseen...

Itselläni on mielessä lähinnä tilanteita, joissa käytän ainoastaan sanoja ei ja ei ja perkele ja perkele, mutta niistä ei ole hyötyä sanoin ne kovaa tai hiljaa. Tämä yleisin tilanne meillä on kun koira tappelee supikoiran kanssa, supithan eivät pääse pötkimään karkuun, joten tilanne on jo tappelu, ei takaa-ajo ja silloin kontaktia en koiriini saa mitenkään. Näihin tilanteisiin olisi hyvä, että koira tietäisi mitä ei tarkoittaa (lopeta tappelu), mutta kun sitä supia ei ole kuitenkaan siihen opetettu ja silloin harvoin kun saan koiraani jonkinlaisen kontaktin, eli saattaa kääntyä minua kohden (lähinnä sen perkeleen ansioista, ei ein), niin supihan hyökkää takaapäin uudelleen kimppuun ja tottakai koira alkaa puolustautua. Mutta tällaisissa tapauksissa en oikein usko makupala harjoittelun riittävän... Tietysti tämä nolo ongelma olisi meilläkin olematon, jos koiria ei olisi otettu koskaan mukaan supijahtiin, mutta kun se on jo myöhäistä, mieheneni käyttää koiria supien etsimiseen, sillä ne ovat siinä taitonsa osoittaneet. Silloin kun koirat ovat kanssani lenkillä, niin ainut toivo on aina, että on hansakat kädessä, sillä koira pitää hakea pois, supihan hyökkää vain puolustuakseen, kun koiran saa revittyä tilantees5ta tarpeeksi kauas, supi näkee mahdollisuutensa mennä karkuun tulleen, sen ei tarvitse enää hyökätä. Mutta olisi todella kätevä, jos koiran saisi fyysisesti käsiään vaarantamatta tulemaan pois, sehän tapahtuisi jos ne saisi passivoitua (laskemaan tappovireen) pelkällä sanalla ja sitten tottelemaan luoksekutsua...

Ja ennenkuin joku neuvoo,e ttä ole palkitsevampi koirasi mielestä kuin supi, täytyy sanoa, että koirat on siis "opetettu" etsimään supeja, niitä on siis palkittu kyseisestä toiminnasta... Ne olettavat luonnollisestikin siis, että tämä on se mitä niiden kuuluu tehdä, kun saavat supinlemun kirsuunsa... Jos minä olisin ollut opettamassa, niin olisin kyllä opettanut vain ilmaisemaan, en hyökkäämään...

Lue lisää

Joo,eli samalla systeemillä pääasiassa, toivotut toiminnat.

Paitsi siis minä olen opettanut sen ei-sanan myös.
Eli se on ihan oma käskynsä tiettyihin tarvittaviin tilanteisiin (jos sellainen tulee).

Kouluttamisessahan en kieltoa käytä.Eli ei siinä ole mitään välissä kieltosanaa myöskään.

Ja jos minulla olisi nyt vaikka "supikoiria",niin olisin myös itse tehnyt niin,että eri toiminnat ja käskyllä.
Eli vain tietyin luvin saisi hommaa toteuttaa,vaihe vaiheelta (mitä ne sitten onkin,kun en hommasta sen paremmin tiedä).
Se sitten,kun koira pääsee/joutuu tappelemaan kunnolla,mistä vaan syystä,onkin jo niin alkukantainen juttu,että ihme on jos siinä tilanteessa korvia löytyy.

Kissojen kanssa meillä on selkeät säännöt.Jos pihalle tunkee,niin koirilla on lupa ajaa veks.Ihan omin luvin.Mutta,kun siirrytään portista ulos,niin kaiken jahtaaminen on kielletty.Ei edes hyttysten :=)
Se on jo turvallisuuskymysys,kun ihmisten ilmoilla liikutaan.
Ai niin,ja meillä oli tuon työn allaolevan kanssa männä viikolla yllätäen tutkintokoe :=).Hyvin läpäisi.
Oli lenkillä sorsalauma,jotka ei "tiellä "suostuneet pahemmin väistämään o_O
Tuo ko.nelijalkainen meni parven läpi melko coolina vapaana edellä.
Tosin sisäiset tunnekuohut näkyi siinä,että häntä oli taivaissa,ja liikkuminen oli kuin ballerinan :D
Pelkäsinkin,että kompastuu jalkoihinsa,ja kaatuessaan liiskaa hengiltä jonkun extremetipun o_O

Itse kartan ei sanan käyttöä. Oikeastaan inhoan sitä. Olen kuullut satojen koiranomistajien kiljuvan sitä niin paljon että koko sana pursuaa korvista ulos! Useimmat korat varmaan luulevat nimensä olevan Ei...

Miksi ihmeessä koiralle pitäsi koko ajan hokea eitä? Miksi ei ennemmin opeteta eri toiminnoille omaa käskysanaa? Esimerkiksi jos koirani aikoo rynnätä vaikkapa jonkun linnun perään, en sano sille EI vaan SEIS. Tai jos koira haukkua louskuttaa takapihalla, en sano sille EI vaan HILJAA. Jos sadalle eri toiminnolle on kieltosana EI niin millä koira raukka koskaan oppii mitä todella tehdä???

Erittäin hyvä keino lopettaa ei-toivottu käyttäytyminen on opettaa koiralle luoksetulo pillillä. Ei tarvitse kiljua ympäri kylää, ja koira tulee aina, kun tietää että tietty ääni = makupala tiedossa.

Eriävä mielipide kirjoitti:

Itse kartan ei sanan käyttöä. Oikeastaan inhoan sitä. Olen kuullut satojen koiranomistajien kiljuvan sitä niin paljon että koko sana pursuaa korvista ulos! Useimmat korat varmaan luulevat nimensä olevan Ei...

Miksi ihmeessä koiralle pitäsi koko ajan hokea eitä? Miksi ei ennemmin opeteta eri toiminnoille omaa käskysanaa? Esimerkiksi jos koirani aikoo rynnätä vaikkapa jonkun linnun perään, en sano sille EI vaan SEIS. Tai jos koira haukkua louskuttaa takapihalla, en sano sille EI vaan HILJAA. Jos sadalle eri toiminnolle on kieltosana EI niin millä koira raukka koskaan oppii mitä todella tehdä???

Erittäin hyvä keino lopettaa ei-toivottu käyttäytyminen on opettaa koiralle luoksetulo pillillä. Ei tarvitse kiljua ympäri kylää, ja koira tulee aina, kun tietää että tietty ääni = makupala tiedossa.

Lue lisää

Joo,tässä tullaankin sihen,mikä kellekkin sopii,tuskin voi sanoa,mikä on ainut oikea tapa.Pääasia kummassakin,että ne tehdään taiten,ja koira tietää mikä on homman nimi.

Toki niille eri toiminnoillle voi opettaa eri käskysanat,tai mikä monesti vielä parempaa,niin opettaa moniakin haluttuja toimintoja niin,ettei niihin tarvi käskysanoja enää,kun koira tietää mitä siltä halutaan ;)

Mutta kuten sanoin,itse käytän kieltosanaa siksi,että kun niitä kaikkia ei voi pennulle nopeasti ja heti opettaa,niin en katso pahitteeksi "yleissanaa",joka tavallaan aina tarvittaessa nollaa tilantteen.Tilanteen kuin tilanteen.

Esim.nuori koira näkee ekakertaa juoksevan pupun.Tuskin se tietää mitä siltä vaaditaan siinä tilanteessa.Mutta kun ei-sana on kunnolla opetettu,niin miksi ei sitä käytettäis.Toki siinä samalla voi sitten alkaa opetella vaihtoehtoista toimintaa,niin ettei sitä kieltoa tulevaisuudessa enää tarvi.

Eriävä mielipide kirjoitti:

Itse kartan ei sanan käyttöä. Oikeastaan inhoan sitä. Olen kuullut satojen koiranomistajien kiljuvan sitä niin paljon että koko sana pursuaa korvista ulos! Useimmat korat varmaan luulevat nimensä olevan Ei...

Miksi ihmeessä koiralle pitäsi koko ajan hokea eitä? Miksi ei ennemmin opeteta eri toiminnoille omaa käskysanaa? Esimerkiksi jos koirani aikoo rynnätä vaikkapa jonkun linnun perään, en sano sille EI vaan SEIS. Tai jos koira haukkua louskuttaa takapihalla, en sano sille EI vaan HILJAA. Jos sadalle eri toiminnolle on kieltosana EI niin millä koira raukka koskaan oppii mitä todella tehdä???

Erittäin hyvä keino lopettaa ei-toivottu käyttäytyminen on opettaa koiralle luoksetulo pillillä. Ei tarvitse kiljua ympäri kylää, ja koira tulee aina, kun tietää että tietty ääni = makupala tiedossa.

Lue lisää

Olen pitkään miettinyt saattaisiko tässä ei-sanan käytössä ollakin kyse jostain ihan muusta...

Koira tekee jotain, mitä isäntä ei sen halua tekevän. Isäntä karjaisee julmalla ja kovalla äänellään "EI". Koiralla ei ole hajuakaan, mitä tuo sana tarkoittaan. Laumaeläimenä se pyrkii kuitenkin viimeiseen asti välttämään kaikki lauman sisäiset ristiriidat. (Vrt. Turid Rugaasin kirja - Rauhoittavat signaalit). Näin ollen luontaisesti se tarjoaa tilalle sen rauhoittavan signaalin, mikä on helpoin antaa. Se kenties passivoituu, jähmettyy paikalleen tai poistuu kaartaen ehkä hieman kauemmaksi tjsp. Ja isäntä hymistelee tyytyväisenä kun koira muka tajuaa mitä "ei" tarkoittaa vaikka se todellisuudessa vain rauhoittelee kierroksilla käyvää, lauman tasapainoa järkyttävää, arvaamatonta isäntäänsä.

Tämä siis vain hypoteettisena ajatuksena on juolahtanut mielessä kun olen ihmetellyt ei-sanan runsasta käyttöä.

sitte karjasta se sille. Volyyminuppi kaakkoon nii kyllä se sieltä kuuloelinkin löytyypi ;)

Siinä opetetaan aivan pikkutarkasti miten EI sanan saa toimimaan.

loukkaannuitko noin paljon tosta viestistä?
lol sanon minä! :P

koiralle opetettu EIn tarkoittavan toiminnan lopettamista ja odottamaan käskyä sallitulle/korvaavalle toiminnolle.

asuu täälläkin. :) Ja toinen mokoma saa kasvaessaan oppia sanan myös, ei täällä muuten mistään mitään tule.

Mikäli jotain käskyä/kieltoa ei opi niin vika ei ole koirassa, tuskin käskyssäkään vaan tod.näk. siellä hihnan toisessa päässä eli tavassa jolla käskyjä/tapoja opetetaan.
Btw, kuka edes opettaisi hihnassa nätisti kävelemistä kieltosanalla?

"Ne voivat olla kannattavia. Sellaisia, millä on koiralle mieluisat seuraukset. Tai sitten kannattamattomia. Sellaisia, mistä seuraa koiran kannalta jotain epämiellyttävää."

Näinpä. Koira mielestäni kyllä tietää mikä on oikein ja mikä väärin. Jos lattialla on nakki ja sanot "ei" kun koira yrittää sen ottaa. Jos koiralle on opetettu sana "ei" niin se ei kyllä sitä ota, jos se kunnioittaa sen sanojaa. Kun sitten on taas hyviä asioita, mitä se saa tehdä ja siitä tulee taas kehuja.
Ts. rajat rakkaus

Ei sanan opetin niin, että pistin nakin lattialle ja sanoin että ei ota. Jos yritti ottaa, otin niskasta pienesti kiinni (pentu vielä oli) ja sanoin "ei". Ei ottanut. Samaa käytin, jos se yritti pureskellä kenkää. Ensin pelkkä ei, jos ei totellut, tulee siitä ns. rankaisu.

Hyvä sanan taas opetin niin, että kun sanon hyvä, siitä seuraa aina jotain hyvää ja minä olen iloinen. Esim. kun se oli ihan pieni pentu, opetin sen niin, että sanoin "hyvä" tosi ilosella äänellä ja annoin namipalan. Toistin tätä vaikka se ei olisikaan tehnyt mitään hyvää tai totellut käskyä. Näin se oppi, että "hyvä" on AINA hyvä. Ja äänensävyä nostamalla se oppi, että tuo äänensävy on aina hyvä.
Ja taas ei-sanassa: sanaa ei missään tapauksessa KARJAISTA vaan napakka ei ja äänensävyä madalletaan.

Saanen kysyä, MISTÄ koiranne tietää, mitä HYVÄ merkitsee? Saako ne palkkaa sen HYVÄ:n jälkeen vai onko se pelkkä sana, mitä käytätte? Miten koiranne siis tietää, että hyvä tarkoittaa kehumista, jos ne eivät saa muuta kuin kuulla "blaabaa" ymmärtämättä, mistä on kyse?

Unohdin tuohon laittaa sen pääpointtini, eli ei-komentoon pitää liittyä jotakin muuta tekemistä. Koira ei ymmärrä käskyä, jossa sen pitää lopettaa kaikki tekeminen, sillä se ei käsitä ei:tä kuten me. Eli parasta tosiaan on se, että opettaa ei:n merkitsevän jotakin mukavaa tekemistä, tai vaikka toiminnan lopettamista ja sen kontaktin ottamista ja herkkupalan saantia.

Briard kirjoitti:

Unohdin tuohon laittaa sen pääpointtini, eli ei-komentoon pitää liittyä jotakin muuta tekemistä. Koira ei ymmärrä käskyä, jossa sen pitää lopettaa kaikki tekeminen, sillä se ei käsitä ei:tä kuten me. Eli parasta tosiaan on se, että opettaa ei:n merkitsevän jotakin mukavaa tekemistä, tai vaikka toiminnan lopettamista ja sen kontaktin ottamista ja herkkupalan saantia.

Lue lisää

kauheen vähän teidän koirat ymmärtää mistähän johtune?minun koirani ymmärtää kun sanon sille ei,se on ei,se ymmärtää kun sanon mennään saunaan niin se istuu jo lauteella ennen mua,ja kun ulkona sanon että mennäänkö syömään niin se on ennen mua keittiössä jääkaapin vieres,ja illalla kun sanon että mennään sit nukkuu niin se on sängys mun tyynyllä ennen ku minä kerkeen vaihtaa edes yö paitaan,mullahan eriomainen otus sit on.