Narsistin uhri voi olla narsisti

Melkein tulen hulluksi, kun luen viestäjisi uhreista ja narsisteista. Ehkä viestisi pätee tilanteessa, jossa terve aikuinen kohtaa narsistin. Se on kuitenkin sietämätöntä filosofointia ihmiselle, joka on narsisitin lapsi, joka on ollut kuin orja perheessään, joka ei ole tiennyt maailmassa olevan mitään muunlaista, joka on "tynnyrissä kasvatettu". Asian tekee lapsen kannalta vielä pahemmaksi, jos toinen vanhemmista on vakavasti masentunut ja paranoidinen. Lapsella ei ole muuta pelastusta tai mahdollisuutta kuin se, että joku ulkopuolinen toteaa tilanteen ja pelastaa lapsen turvaan, pois tuosta tuhoisasta kodista. Mutta vakavasti masentunutkin voi jotenkin pitää kulissia ulospäin, että "kaikki on meillä kunnossa". Narisisti tietysti teeskentelee ja esittää jokaisessa tilanteessa itselleen suotuisaa roolia. Uhrin on erittäin vaikeaa saada tukea läheisiltä tai mistään, koska narsisti osaa roolinsa oikein hyvin, osaa manipuloinnin "jalon taidon".

Olen huomannut sellaisen ilmiön, että ex-uhri paisttelee parrasvaloissa saaden huomiota rankaksi sanomallaan taustalla. Eikös siitä saa myöskin narsistista mielihyvää? Pitäisikö itsekin alkaa narsistin uhriksi, sillä silloin saa autolasteittain kuuntelijoita, =) ? Mutta mutta, Sic transit gloria mundi.

Keijunlilja kirjoitti:

Melkein tulen hulluksi, kun luen viestäjisi uhreista ja narsisteista. Ehkä viestisi pätee tilanteessa, jossa terve aikuinen kohtaa narsistin. Se on kuitenkin sietämätöntä filosofointia ihmiselle, joka on narsisitin lapsi, joka on ollut kuin orja perheessään, joka ei ole tiennyt maailmassa olevan mitään muunlaista, joka on "tynnyrissä kasvatettu". Asian tekee lapsen kannalta vielä pahemmaksi, jos toinen vanhemmista on vakavasti masentunut ja paranoidinen. Lapsella ei ole muuta pelastusta tai mahdollisuutta kuin se, että joku ulkopuolinen toteaa tilanteen ja pelastaa lapsen turvaan, pois tuosta tuhoisasta kodista. Mutta vakavasti masentunutkin voi jotenkin pitää kulissia ulospäin, että "kaikki on meillä kunnossa". Narisisti tietysti teeskentelee ja esittää jokaisessa tilanteessa itselleen suotuisaa roolia. Uhrin on erittäin vaikeaa saada tukea läheisiltä tai mistään, koska narsisti osaa roolinsa oikein hyvin, osaa manipuloinnin "jalon taidon".

Lue lisää

Minulla on myöskin mitta täynnä näitä narsismi-ilmiöitä. Huomionhakuiset saavat sillä huomiota, mutta todelliset uhrit kärsivät. He eivät ole seminaareissa kertomassa kauheaa kohtaloaan. Hyvää vappua!

Keijunlilja kirjoitti:

Melkein tulen hulluksi, kun luen viestäjisi uhreista ja narsisteista. Ehkä viestisi pätee tilanteessa, jossa terve aikuinen kohtaa narsistin. Se on kuitenkin sietämätöntä filosofointia ihmiselle, joka on narsisitin lapsi, joka on ollut kuin orja perheessään, joka ei ole tiennyt maailmassa olevan mitään muunlaista, joka on "tynnyrissä kasvatettu". Asian tekee lapsen kannalta vielä pahemmaksi, jos toinen vanhemmista on vakavasti masentunut ja paranoidinen. Lapsella ei ole muuta pelastusta tai mahdollisuutta kuin se, että joku ulkopuolinen toteaa tilanteen ja pelastaa lapsen turvaan, pois tuosta tuhoisasta kodista. Mutta vakavasti masentunutkin voi jotenkin pitää kulissia ulospäin, että "kaikki on meillä kunnossa". Narisisti tietysti teeskentelee ja esittää jokaisessa tilanteessa itselleen suotuisaa roolia. Uhrin on erittäin vaikeaa saada tukea läheisiltä tai mistään, koska narsisti osaa roolinsa oikein hyvin, osaa manipuloinnin "jalon taidon".

Lue lisää

"joka on narsisitin lapsi, joka on ollut kuin orja perheessään, joka ei ole tiennyt maailmassa olevan mitään muunlaista, joka on "tynnyrissä kasvatettu"." Tietenkin asia on ihan toinen, jos kysymyksessä on narsistin lapsi. Kaksi aikuista, jotka solmivat liiton keskenään ovat kumpikin omalta osaltaan vastuussa. Aikuinen voi lähteä liitosta. Sinulla on ollut tosi vaikeata. Narsistia esimiehenä on viime aikoina tuotu esille, koska työyhteisön ongelmiin on alettu kiinnittää huomiota. Asiasta on kirjoittant muistaakseni Raimo Mäkelä kirjan. Narsistien uhrit nimiseen yhteisöön voi ottaa yhteyttä.

Lette kirjoitti:

"joka on narsisitin lapsi, joka on ollut kuin orja perheessään, joka ei ole tiennyt maailmassa olevan mitään muunlaista, joka on "tynnyrissä kasvatettu"." Tietenkin asia on ihan toinen, jos kysymyksessä on narsistin lapsi. Kaksi aikuista, jotka solmivat liiton keskenään ovat kumpikin omalta osaltaan vastuussa. Aikuinen voi lähteä liitosta. Sinulla on ollut tosi vaikeata. Narsistia esimiehenä on viime aikoina tuotu esille, koska työyhteisön ongelmiin on alettu kiinnittää huomiota. Asiasta on kirjoittant muistaakseni Raimo Mäkelä kirjan. Narsistien uhrit nimiseen yhteisöön voi ottaa yhteyttä.

Lue lisää

Puhui jo 80-luvulla narsistisesta johtajasta. Oli aikaansa edellä ilmeisesti. Mäkelän kirjassa on hyvää, mutta myöskin ympäripyöreää. Roberd D. Hare on kirjoittanut Vailla omatuntoa. Miksi aina sinä, tekijää en nyt muista. Usein narsisti kuvataan moottorisahamurhaajaksi tai muuksi pedoksi, minua kuitenkin kiinnostaisi tietää sellaiset tapaukset, jossa on kulissit kunnossa. Joku naapurin matti tai maikki.

Lette kirjoitti:

"joka on narsisitin lapsi, joka on ollut kuin orja perheessään, joka ei ole tiennyt maailmassa olevan mitään muunlaista, joka on "tynnyrissä kasvatettu"." Tietenkin asia on ihan toinen, jos kysymyksessä on narsistin lapsi. Kaksi aikuista, jotka solmivat liiton keskenään ovat kumpikin omalta osaltaan vastuussa. Aikuinen voi lähteä liitosta. Sinulla on ollut tosi vaikeata. Narsistia esimiehenä on viime aikoina tuotu esille, koska työyhteisön ongelmiin on alettu kiinnittää huomiota. Asiasta on kirjoittant muistaakseni Raimo Mäkelä kirjan. Narsistien uhrit nimiseen yhteisöön voi ottaa yhteyttä.

Lue lisää

Joskus, kun vielä pystyin lukemaan kirjoja, luin Raimo Mäkelän kirjan Naamiona terve mieli, muistaakseni. Sen avulla ehkä hahmotin asiaa. En vain tiedä, mikä minua lopulta auttaa. Ehkä se on terapiani, joka ei juuri etene, kun olen niin vieras itselleni. Voin kirjoittaa tai puhua mitä tahansa, mutta ne eivät kosketa minua mitenkään. Lainasin terapeutilleni Grimmin satukirjaa, josta pyysin häntä lukemaan sadun Kädetön tyttö. Tunnen yhteyttä tuon tytön kanssa. Ehkä olen hänen kaltaisensa, ainakin terapeuttini näkee yhteyttä ja itsekin koin sitä lukiessani satua. Luetin sen miehellänikin, jotta hän ymmärtäisi minua paremmin. Sanoin, ettei minulta voi vaatia täyttä, kun en ole täyttä saanutkaan, tarkoitan niitä eväitä, joita lapsen kuuluu kodistaan ja perheeltään saada. En jaksa perehtyä Narsistien uhrien tukisivuihin tällä hetkellä. Juuri mikään ei auta minua. Roikun kiinni perheessäni, työssäni ja terapiassa, jotta elämäni pysyy jotenkin järjestyksessä, etten uppoa aivan jonnekin syövereihin. Tänä keväänä kuuntelin radiosta ohjelmaa Kirjakerho. Siinä ohjelmassa keskusteltiin novellikirjoista. Toinen käsittelyssä olleista kirjoista on jonkun kiinalaisen kirjailijan teos, oikeastaan kertomuskirja, nimeltään Vaarin onkivapa. Yhdessä kertomuksessa oli mies, joka oli kulttuurivallankumouksen aikana joutunut teloitettavaksi, mutta ei ollutkaan kuollut. Hän koki outoutta elämässään. Sellaista koen minäkin.

The-Puu kirjoitti:

Olen huomannut sellaisen ilmiön, että ex-uhri paisttelee parrasvaloissa saaden huomiota rankaksi sanomallaan taustalla. Eikös siitä saa myöskin narsistista mielihyvää? Pitäisikö itsekin alkaa narsistin uhriksi, sillä silloin saa autolasteittain kuuntelijoita, =) ? Mutta mutta, Sic transit gloria mundi.

Lue lisää

Hei Olen 36 vuotta ja elänyt narsisti mieheni kanssa jo 16 vuotta.Alussa oli vaikeata,hän kielsi kaikki omat ystäväni,saneli mitä sain jutella kun tuli hänen ns ystäviään kylään jne,Alussa masennuin vaikeasti ja kävin läpi tiiviin psykoterapian,ensimmäisen lapsen synnyttyä kävimme myös jonkin aikaa perheterapiassa mutta se ei tuottanut muuta tulosta kuin varmuuden siitä että miehelläni on narsistinen luonnevika. Toisen ja kolmannen lapsen synnyttä,amsennukseni hellitti tai voi sanoa että alistuin kohtalooni.En koe kuitenkaan olevani yhri koska itse olen elämäni valinnut ja myös tutustunut lähes kaikkeen mitään narsismista kirjoitetaan. Mieheni on johtavassa asemassa tunnetussa firmassa joten meillä ei ole taloudellisia ongelmia,se että hän sanelee miten pukeudun ei enää häiritse koska onneksi hänellä on tyylitajua ja näin minä peilaan hänen katsomustaan ns täydellisestä kuvasta omasta vaimosta..se myös helpottaa omaa oloani,annan tietyissä asioissa periksi,en haasta riitaa ja nyt minulla on jopa muutama ystävä jotka saavat tulla meille. Lapset eivät mielestäni kärsi koska olen kotiäiti ja minulla on aikaa heille,jokaisella on myös oma harrastuksensa(iät 9,12,14)minkä lisäksi tietenkin mieheni haluamisiss ayhteisissä hararstuksissa vietämme aikaa. Mökillä saan sitten luvan pudottaa edustusrouvan meikit ja vaatteet pois ja tilaa hengähtää kunhan muistan pitää kaiken siistinä ja ruoan valmiina tiettyyn kellonaikaan Onko minussa itsessäni sitten narsistia vai olenko alistuva vai helpottaako yksinkertaisesti raha(teemme koko perhe kaksi ulkomaanmatkaa vuodessa)oloani..siis olenko niin materialista että annan siitä syystä mieheni päättää perheen asiat,omat vaatteeni,luvan puhua jne..Näin elämä on kuitenkin alun jälkeen asettunut uomilleen vaikka välillä olen ahdistunut niin tämä on elämäni.Aina puhutaan narsistien uhreista jne koskaan ei puhuta miten elää narsistin kanssa säilyttäen oman mielenterveytensä!

narsistin vaimo kirjoitti:

Hei Olen 36 vuotta ja elänyt narsisti mieheni kanssa jo 16 vuotta.Alussa oli vaikeata,hän kielsi kaikki omat ystäväni,saneli mitä sain jutella kun tuli hänen ns ystäviään kylään jne,Alussa masennuin vaikeasti ja kävin läpi tiiviin psykoterapian,ensimmäisen lapsen synnyttyä kävimme myös jonkin aikaa perheterapiassa mutta se ei tuottanut muuta tulosta kuin varmuuden siitä että miehelläni on narsistinen luonnevika. Toisen ja kolmannen lapsen synnyttä,amsennukseni hellitti tai voi sanoa että alistuin kohtalooni.En koe kuitenkaan olevani yhri koska itse olen elämäni valinnut ja myös tutustunut lähes kaikkeen mitään narsismista kirjoitetaan. Mieheni on johtavassa asemassa tunnetussa firmassa joten meillä ei ole taloudellisia ongelmia,se että hän sanelee miten pukeudun ei enää häiritse koska onneksi hänellä on tyylitajua ja näin minä peilaan hänen katsomustaan ns täydellisestä kuvasta omasta vaimosta..se myös helpottaa omaa oloani,annan tietyissä asioissa periksi,en haasta riitaa ja nyt minulla on jopa muutama ystävä jotka saavat tulla meille. Lapset eivät mielestäni kärsi koska olen kotiäiti ja minulla on aikaa heille,jokaisella on myös oma harrastuksensa(iät 9,12,14)minkä lisäksi tietenkin mieheni haluamisiss ayhteisissä hararstuksissa vietämme aikaa. Mökillä saan sitten luvan pudottaa edustusrouvan meikit ja vaatteet pois ja tilaa hengähtää kunhan muistan pitää kaiken siistinä ja ruoan valmiina tiettyyn kellonaikaan Onko minussa itsessäni sitten narsistia vai olenko alistuva vai helpottaako yksinkertaisesti raha(teemme koko perhe kaksi ulkomaanmatkaa vuodessa)oloani..siis olenko niin materialista että annan siitä syystä mieheni päättää perheen asiat,omat vaatteeni,luvan puhua jne..Näin elämä on kuitenkin alun jälkeen asettunut uomilleen vaikka välillä olen ahdistunut niin tämä on elämäni.Aina puhutaan narsistien uhreista jne koskaan ei puhuta miten elää narsistin kanssa säilyttäen oman mielenterveytensä!

Lue lisää

Kiitos kirjoituksesta. Jäin miettimään onko teillä väkivaltaa perheessä, taikka uhkailua? Mitä jos miehesi on "vain" vaativa persoonallisuus, eikä narsisti? Itse en tule toimeen pakkoneuroottisten ihmisten kanssa, koska en pidä kun pyörivät omissa pikku kuvioissaan. Hyvinhän olet osasi hyväksynyt. Olisi kiva kun kertoisit onko suhteessa väkivaltaa? Hyvää vappua sinulle ja voimia!

The-Puu kirjoitti:

Kiitos kirjoituksesta. Jäin miettimään onko teillä väkivaltaa perheessä, taikka uhkailua? Mitä jos miehesi on "vain" vaativa persoonallisuus, eikä narsisti? Itse en tule toimeen pakkoneuroottisten ihmisten kanssa, koska en pidä kun pyörivät omissa pikku kuvioissaan. Hyvinhän olet osasi hyväksynyt. Olisi kiva kun kertoisit onko suhteessa väkivaltaa? Hyvää vappua sinulle ja voimia!

Lue lisää

Hei Meillä väkivalta ilmeni lähinnä henkisesti,fyysistä väkivaltaa ei ole ollut mutta uhkailua sillä kylläkin avioliiton alussa kun en osannut ns asettua kuosiini. Niinkuin tuossa kirjoitin olen ns hyväksynyt osani ja syitäkin oli monia.Ei narsistin kanssa koskaan ole helppoa elää mutta jos toista rakastaa ja tekee myönnytyksiä niin liitto onnistuu.Pitää punnita ne hyvät ja huonot ja se mitä on itse valmis ns uhraamaan koska tavallaan aina joutuu jotain uhraamaan kun elää narsistin kanssa niinkuin minä aluksi ystäväni mutta pitkän tien ja myötäilyn ja oikean peilaamisen kautta olen taas muutaman ystävän tavoittanut jopa pääsin Lontooseen ilman miestäni..tiukkaan ja pitkään kyllä matkasta väännettiin mutta ilmeisesti olen luoton saanut ja vuoden työn jälkeen lähdin matkaan ystäväni kanssa. Elämä narsistin kanssa vaatii uhrauksia,erittäin pitkää pinnaa(vastaan on turha väittää silloin tulee uhkauksia)ja hitonmoista keskustelutaitoa mutta se onnistuu jos niin haluaa..Totta täytyy kyllä tietää missä mennään ja kenen kanssa ja miettiä kunnolla mitä on valmis uhraamaan jos siinä oma minuus menee niin äkkiä pois

narsistin vaimo kirjoitti:

Hei Meillä väkivalta ilmeni lähinnä henkisesti,fyysistä väkivaltaa ei ole ollut mutta uhkailua sillä kylläkin avioliiton alussa kun en osannut ns asettua kuosiini. Niinkuin tuossa kirjoitin olen ns hyväksynyt osani ja syitäkin oli monia.Ei narsistin kanssa koskaan ole helppoa elää mutta jos toista rakastaa ja tekee myönnytyksiä niin liitto onnistuu.Pitää punnita ne hyvät ja huonot ja se mitä on itse valmis ns uhraamaan koska tavallaan aina joutuu jotain uhraamaan kun elää narsistin kanssa niinkuin minä aluksi ystäväni mutta pitkän tien ja myötäilyn ja oikean peilaamisen kautta olen taas muutaman ystävän tavoittanut jopa pääsin Lontooseen ilman miestäni..tiukkaan ja pitkään kyllä matkasta väännettiin mutta ilmeisesti olen luoton saanut ja vuoden työn jälkeen lähdin matkaan ystäväni kanssa. Elämä narsistin kanssa vaatii uhrauksia,erittäin pitkää pinnaa(vastaan on turha väittää silloin tulee uhkauksia)ja hitonmoista keskustelutaitoa mutta se onnistuu jos niin haluaa..Totta täytyy kyllä tietää missä mennään ja kenen kanssa ja miettiä kunnolla mitä on valmis uhraamaan jos siinä oma minuus menee niin äkkiä pois

Lue lisää

Olin 2 päivän seminaarissa missä oli asiantuntija, sekä luonnehäiriöisen vaimo pitämässä. Mieleeni tuli kunnellessa vaimon kertomusta, nyt hän rakentaa elämäänsä uudelleen. Mies oli ollut hirviö. Mutta. Siellä sai myöskin jutella näiden pitäjien kanssa ja keskusteluissa esittää kommentteja, ja minähän esitin. Mieleeni vain hiipi ajatus naista kuunnellessa, nyt hän saa huomiota, sillä niin paljon asiaan sisältyi dramatiikkaa. Vaatii muuten kuulijoilta paljon kuunnella tunti uhrin selviytymisprosessia, sellaista joka yleensä kerrotaan lääkärille, eikä yleisölle. Mutta sinulla tuntuu olevan suhteellisen hyvin asiat. Se vaan, kun minuus joutuu pakolla sidotuksi, ei ole hyvä pidemmän päälle.

The-Puu kirjoitti:

Olin 2 päivän seminaarissa missä oli asiantuntija, sekä luonnehäiriöisen vaimo pitämässä. Mieleeni tuli kunnellessa vaimon kertomusta, nyt hän rakentaa elämäänsä uudelleen. Mies oli ollut hirviö. Mutta. Siellä sai myöskin jutella näiden pitäjien kanssa ja keskusteluissa esittää kommentteja, ja minähän esitin. Mieleeni vain hiipi ajatus naista kuunnellessa, nyt hän saa huomiota, sillä niin paljon asiaan sisältyi dramatiikkaa. Vaatii muuten kuulijoilta paljon kuunnella tunti uhrin selviytymisprosessia, sellaista joka yleensä kerrotaan lääkärille, eikä yleisölle. Mutta sinulla tuntuu olevan suhteellisen hyvin asiat. Se vaan, kun minuus joutuu pakolla sidotuksi, ei ole hyvä pidemmän päälle.

Lue lisää

Niin tavallaan välillä tuntuu että minuus on jossain syvällä sisimmässäni enkä itsekään päästä sitä kovin helpolla pintaan. Toisaalta parisuhteessa aina tehdään kompromisseja jos tämä on minun kompromissini onnellisen suhteen perusteena olkoon näin En mitenkään pyri halveeraamaan narsistien uhreja näillä kirjoituksillani,alkuhelvetin/masennuksen ja jopa itsemurha-ajatusten jälkeen ymmärrän sen hyvin että helvetti on olemassa ja nyt katsoessani elämään voin huomata sen ettei narsistista niin vaan pääse eroon,Luulisin erotilanteessa joutuvani oikeuteen lapsistani,menneisyyteni pengottaisiin ja joutuisin varmasti vaihtamaan paikkakuntaa.Ehkäpä siis valintaani on enemmän syitä kuin itse tajuankaan..pelko. Pidän kuitenkin kulissit kunnossa(onneksi pidän siivoamisesta ja ruoanlaitosta ja lapset ovat minulle hyvin rakkaita ja tärkeitä)ja tyydyn tähän onnellisuuden tunteeseen sillä enhän tiedä mitä muuta voisi olla.Ja tavallaan uskon myös kohtaloon,olenhan suht tietoisesti valinnut narsistin jos eroaisin ja kohdalleni satttuisi uusi mies olettaisin hänen olevan jokatapauksessa jonkin asteen narsisti kuitenki

narsistin vaimo kirjoitti:

Hei Olen 36 vuotta ja elänyt narsisti mieheni kanssa jo 16 vuotta.Alussa oli vaikeata,hän kielsi kaikki omat ystäväni,saneli mitä sain jutella kun tuli hänen ns ystäviään kylään jne,Alussa masennuin vaikeasti ja kävin läpi tiiviin psykoterapian,ensimmäisen lapsen synnyttyä kävimme myös jonkin aikaa perheterapiassa mutta se ei tuottanut muuta tulosta kuin varmuuden siitä että miehelläni on narsistinen luonnevika. Toisen ja kolmannen lapsen synnyttä,amsennukseni hellitti tai voi sanoa että alistuin kohtalooni.En koe kuitenkaan olevani yhri koska itse olen elämäni valinnut ja myös tutustunut lähes kaikkeen mitään narsismista kirjoitetaan. Mieheni on johtavassa asemassa tunnetussa firmassa joten meillä ei ole taloudellisia ongelmia,se että hän sanelee miten pukeudun ei enää häiritse koska onneksi hänellä on tyylitajua ja näin minä peilaan hänen katsomustaan ns täydellisestä kuvasta omasta vaimosta..se myös helpottaa omaa oloani,annan tietyissä asioissa periksi,en haasta riitaa ja nyt minulla on jopa muutama ystävä jotka saavat tulla meille. Lapset eivät mielestäni kärsi koska olen kotiäiti ja minulla on aikaa heille,jokaisella on myös oma harrastuksensa(iät 9,12,14)minkä lisäksi tietenkin mieheni haluamisiss ayhteisissä hararstuksissa vietämme aikaa. Mökillä saan sitten luvan pudottaa edustusrouvan meikit ja vaatteet pois ja tilaa hengähtää kunhan muistan pitää kaiken siistinä ja ruoan valmiina tiettyyn kellonaikaan Onko minussa itsessäni sitten narsistia vai olenko alistuva vai helpottaako yksinkertaisesti raha(teemme koko perhe kaksi ulkomaanmatkaa vuodessa)oloani..siis olenko niin materialista että annan siitä syystä mieheni päättää perheen asiat,omat vaatteeni,luvan puhua jne..Näin elämä on kuitenkin alun jälkeen asettunut uomilleen vaikka välillä olen ahdistunut niin tämä on elämäni.Aina puhutaan narsistien uhreista jne koskaan ei puhuta miten elää narsistin kanssa säilyttäen oman mielenterveytensä!

Lue lisää

tavalla elää...mahdatko kuitenkin ymmärtää että et ole koskaan muuta kuin lähde josta peilataan väärää kuvaa? Ymmärrätkö ettet ole koskaan rakastettu sinuna itsenäsi vaan olet narsistin luoma illuusio, joka ei koskaan kuitenkaan riitä ihmisenä hänelle? Eihän tälläinen ihminen kykene rakastamaan edes itseään.

narsistinvaimo kirjoitti:

Niin tavallaan välillä tuntuu että minuus on jossain syvällä sisimmässäni enkä itsekään päästä sitä kovin helpolla pintaan. Toisaalta parisuhteessa aina tehdään kompromisseja jos tämä on minun kompromissini onnellisen suhteen perusteena olkoon näin En mitenkään pyri halveeraamaan narsistien uhreja näillä kirjoituksillani,alkuhelvetin/masennuksen ja jopa itsemurha-ajatusten jälkeen ymmärrän sen hyvin että helvetti on olemassa ja nyt katsoessani elämään voin huomata sen ettei narsistista niin vaan pääse eroon,Luulisin erotilanteessa joutuvani oikeuteen lapsistani,menneisyyteni pengottaisiin ja joutuisin varmasti vaihtamaan paikkakuntaa.Ehkäpä siis valintaani on enemmän syitä kuin itse tajuankaan..pelko. Pidän kuitenkin kulissit kunnossa(onneksi pidän siivoamisesta ja ruoanlaitosta ja lapset ovat minulle hyvin rakkaita ja tärkeitä)ja tyydyn tähän onnellisuuden tunteeseen sillä enhän tiedä mitä muuta voisi olla.Ja tavallaan uskon myös kohtaloon,olenhan suht tietoisesti valinnut narsistin jos eroaisin ja kohdalleni satttuisi uusi mies olettaisin hänen olevan jokatapauksessa jonkin asteen narsisti kuitenki

Lue lisää

Olet elämääsi tyytyväinen ja se on paljon nykyaikana, mutta se on myös edellyttänyt sinulta tietynlaista luonteenlujuutta, mitä kaikilla ei ole. Jos peruspsyyke ja itsetunto eivät ole kunnossa, pääsee narsisti tuhoamaan toisen. Lisäksi suuhtessasi ei ole väkivltaa, mitä monet narsun uhrit joutuvat kokemaan. Nyt sulla on asiat suht hyvin, mutta kun lapset lentävät pesästä, voit uudelleen punnita tilannettasi ja oletko enää sitten niin tyytyväinen. Lapsille on kuitenkin tärkeää että vanhemmat voivat elää ilman jatkuvaa taistelua ja siinä olet onnistunut!

narsistin vaimo kirjoitti:

Hei Meillä väkivalta ilmeni lähinnä henkisesti,fyysistä väkivaltaa ei ole ollut mutta uhkailua sillä kylläkin avioliiton alussa kun en osannut ns asettua kuosiini. Niinkuin tuossa kirjoitin olen ns hyväksynyt osani ja syitäkin oli monia.Ei narsistin kanssa koskaan ole helppoa elää mutta jos toista rakastaa ja tekee myönnytyksiä niin liitto onnistuu.Pitää punnita ne hyvät ja huonot ja se mitä on itse valmis ns uhraamaan koska tavallaan aina joutuu jotain uhraamaan kun elää narsistin kanssa niinkuin minä aluksi ystäväni mutta pitkän tien ja myötäilyn ja oikean peilaamisen kautta olen taas muutaman ystävän tavoittanut jopa pääsin Lontooseen ilman miestäni..tiukkaan ja pitkään kyllä matkasta väännettiin mutta ilmeisesti olen luoton saanut ja vuoden työn jälkeen lähdin matkaan ystäväni kanssa. Elämä narsistin kanssa vaatii uhrauksia,erittäin pitkää pinnaa(vastaan on turha väittää silloin tulee uhkauksia)ja hitonmoista keskustelutaitoa mutta se onnistuu jos niin haluaa..Totta täytyy kyllä tietää missä mennään ja kenen kanssa ja miettiä kunnolla mitä on valmis uhraamaan jos siinä oma minuus menee niin äkkiä pois

Lue lisää

Olet päättänyt jäädä vaikean äijän vaimoksi "osasi hyväksyneenä". Sehän on aikuisen oma asia ja oikeus, mutta miten suojelet lapsiasi narsistimiehen vaikutteilta? Kasvaako heistäkin manipuloinnin mestareita, jotka tuhoavat muita vai menevätkö he rikki?

huolestuttaa kirjoitti:

Olet päättänyt jäädä vaikean äijän vaimoksi "osasi hyväksyneenä". Sehän on aikuisen oma asia ja oikeus, mutta miten suojelet lapsiasi narsistimiehen vaikutteilta? Kasvaako heistäkin manipuloinnin mestareita, jotka tuhoavat muita vai menevätkö he rikki?

Lue lisää

Lapset voivat hyvin hehän peilaantuvat isäänsä,kaikilla on oma harrastuksesna,yksi pojista pelaa jääkiekkoa,yksi fudista ja tyttö harjoittelee jäätanssia.olemme kaikki mahdollisuuksien mukaan mukana hararstuksissa. Koska olen ottanut tämän asenteen eikä perheessä siis siksi riidellä paljoakaan niin ainakin oman näkemykseni ja opettajien etc valmentajien kuva lapsista on positiivinen.Ovat avoimia ja innokkaita Lähdin kirjoittamaan tätä koska halusin tuoda toisen näkökulman esiin enkä aina sitä marttyyrin osaa(mitä en suinkaan kiellä,narsistin kanssa elämä on taiteilua ja yleensä helvettiä)En siis todellakaan halua ns mollata niitä jotka kirjoittavat osaansa narsistin uhrina en edes kiellä sitä ksoka tavallaan olen itsekin*uhri*mutta olen valinnut tieni ja tätä tietä kuljen.Ainoa mikä sen voi muuttaa on jos lapsissa ilmenee vakavia pahoinvoinnin merkkejä..mutta kuten kirjoitin edellä en ole sokea.Tiedän sen että jos eroan miehestäni on myös lasten kohtalo kyseenalainen(mieheni on hyvin johtavassa asemassa jne)ja varmasti joudun muuttamaan paikkakuntaa,muuttamaan nimeni jne Eli olen tietoinen mutta nyt vielä alun kauhun jälkeen elämäni on tyydyttävää,olen osani valinnut enkä valita,olen jopa useimmiten onnellinen. Lapset ovat onnellisia eikä mitään manipulointia esiinnu ainakaan vielä johtuen luultavammin siitä että viettävät suurimman osaa minun kanssani sekä kaveripiirin laajuudesta

"En sanoisi X vuoden jälkeen olevani narsisti, vaan saatanan vihainen".

Kosto on suloista sanotaan. Narsistia se ei paranna, mutta tekee uhrille hyvää.
Vahinko on silti tapahtunut: Kaivo on myrkytetty.

tuota ja ajattelen itse näin "uhrina" Asia paljastui vasta eron jälkeen minulle psykologilla käyntien jälkeen. Häpeä oli ja on yhä valtava. Narsistin kanssa kun tahtoo kadottaa todellisen itsensä. Vastuu on myös minulla ehdottomasti. Olenko siis itse narsisti, koska tunnen tarvetta puhumalla saada itseni ehyeksi, Löytää itseni,todellisen minäni kaikkien näiden kipeiden muistojen keskeltä? On valtavan vaikeaa yhä ottaa myötätuntoa tai kiitosta vastaan, epäilemättä tarkoitusperiä. Ja kyllä kaipaan hellyyttä aivan hirveästi, mutta tunnen olevani liian tyhjä ja peloissani antaakseni avoimesti toiselle sen mitä hänelle kuuluisi, kuten luottamus ja läheisyys. Parisuhde ei siis kysymykseenkään minun kohdallani vielä vuosiin. Olenko siis narsistinen halatessani ystäviäni, täyttäessäni kosketuksen tarvettani sillä? Luulisin että tuo on normaalia tarvetta joka korostuu täydellisen tunne-kylmän suhteen jälkeen. Kaikkihan kaipaavat kosketusta ja haluavat tulla rakastetuksi sellaisina kuin ovat.

pakko pohtia kirjoitti:

tuota ja ajattelen itse näin "uhrina" Asia paljastui vasta eron jälkeen minulle psykologilla käyntien jälkeen. Häpeä oli ja on yhä valtava. Narsistin kanssa kun tahtoo kadottaa todellisen itsensä. Vastuu on myös minulla ehdottomasti. Olenko siis itse narsisti, koska tunnen tarvetta puhumalla saada itseni ehyeksi, Löytää itseni,todellisen minäni kaikkien näiden kipeiden muistojen keskeltä? On valtavan vaikeaa yhä ottaa myötätuntoa tai kiitosta vastaan, epäilemättä tarkoitusperiä. Ja kyllä kaipaan hellyyttä aivan hirveästi, mutta tunnen olevani liian tyhjä ja peloissani antaakseni avoimesti toiselle sen mitä hänelle kuuluisi, kuten luottamus ja läheisyys. Parisuhde ei siis kysymykseenkään minun kohdallani vielä vuosiin. Olenko siis narsistinen halatessani ystäviäni, täyttäessäni kosketuksen tarvettani sillä? Luulisin että tuo on normaalia tarvetta joka korostuu täydellisen tunne-kylmän suhteen jälkeen. Kaikkihan kaipaavat kosketusta ja haluavat tulla rakastetuksi sellaisina kuin ovat.

Lue lisää

"Olenko siis itse narsisti, koska tunnen tarvetta puhumalla saada itseni ehyeksi, Löytää itseni,todellisen minäni kaikkien näiden kipeiden muistojen keskeltä? " Et ole missään nimessä narsisti! Olet todellisuudessa uhri. Eikä se on sinun tarvi hävetä sitä että rakastit ihmistä, joka ei pysty tuntemaan. Vastuuta persoonallisuutesi muuttumisesta ei myöskään ole sinulla, narsistit ovat vain hyvin taitava porukka, toisen persoonallisuuden muuttaminen itselleen enemmän sopivaksi on yksi heidän päämäärästä, he käyttävät hyväkseen mm. toisten tunteita. He ovat yleensä älykkäitä ja jotkut "huipputaitavat" pystyvät pyörittämään yhteisöjä ja jopa yhteiskuntaa! Joten vastuu on narsistilla mielestäni. "On valtavan vaikeaa yhä ottaa myötätuntoa tai kiitosta vastaan, epäilemättä tarkoitusperiä. Ja kyllä kaipaan hellyyttä aivan hirveästi, mutta tunnen olevani liian tyhjä ja peloissani antaakseni avoimesti toiselle sen mitä hänelle kuuluisi, kuten luottamus ja läheisyys. Parisuhde ei siis kysymykseenkään minun kohdallani vielä vuosiin. Olenko siis narsistinen halatessani ystäviäni, täyttäessäni kosketuksen tarvettani sillä? " Et ole narsisti. Olet toipumassa kamalasta liitosta hirviön kanssa. Toipuminen jokaisesta sairaudesta (ja jossain kirjallisuudessa verrataan narsistin kanssa elämistä sairauteen) vie aikaa. Pääasia ettet jää "muhimaan" tunteisiin vaan jatkan elämistä. Tiedäthän että elämässä voi tapahtua kaikenlaista, hyvää ja pahaa. Se on elämä! Ja jos joskus taas kerran tapaat hirviön, et varmaankaan anna käyttää itseäsi hyväkseen. Mitä parisuhteeseen tulee. Monta vuotta toipuminen on liikaa. Silloin on riski että käännyt sissäänpäin ja "etuoikeutettu" asenne juurtuu -> samastut narsistiin ja viet tämän mukanasi seuraavan liittoon (minä olen uhri -> sinun täytyy ymmärtää ja tehdä tätä, tätä ja tätä... -> manipulointi), kasvaa. Tulipas vuodatusta. Toivottavasti ilmaisin itseäni ymmärrettävästi :) ja ymmärsit mitä tarkoitin. Tsemppiä Sinulle, toivon koko sydämelläni että toivut mahdopllisimman nopeasti. Tiedän kokemuksesta että elät nyt vaikeita aikoja. Mutta uskon että eheytyt! Ja se mikä ei tapa, se vahvistaa!

sera30 kirjoitti:

"Olenko siis itse narsisti, koska tunnen tarvetta puhumalla saada itseni ehyeksi, Löytää itseni,todellisen minäni kaikkien näiden kipeiden muistojen keskeltä? " Et ole missään nimessä narsisti! Olet todellisuudessa uhri. Eikä se on sinun tarvi hävetä sitä että rakastit ihmistä, joka ei pysty tuntemaan. Vastuuta persoonallisuutesi muuttumisesta ei myöskään ole sinulla, narsistit ovat vain hyvin taitava porukka, toisen persoonallisuuden muuttaminen itselleen enemmän sopivaksi on yksi heidän päämäärästä, he käyttävät hyväkseen mm. toisten tunteita. He ovat yleensä älykkäitä ja jotkut "huipputaitavat" pystyvät pyörittämään yhteisöjä ja jopa yhteiskuntaa! Joten vastuu on narsistilla mielestäni. "On valtavan vaikeaa yhä ottaa myötätuntoa tai kiitosta vastaan, epäilemättä tarkoitusperiä. Ja kyllä kaipaan hellyyttä aivan hirveästi, mutta tunnen olevani liian tyhjä ja peloissani antaakseni avoimesti toiselle sen mitä hänelle kuuluisi, kuten luottamus ja läheisyys. Parisuhde ei siis kysymykseenkään minun kohdallani vielä vuosiin. Olenko siis narsistinen halatessani ystäviäni, täyttäessäni kosketuksen tarvettani sillä? " Et ole narsisti. Olet toipumassa kamalasta liitosta hirviön kanssa. Toipuminen jokaisesta sairaudesta (ja jossain kirjallisuudessa verrataan narsistin kanssa elämistä sairauteen) vie aikaa. Pääasia ettet jää "muhimaan" tunteisiin vaan jatkan elämistä. Tiedäthän että elämässä voi tapahtua kaikenlaista, hyvää ja pahaa. Se on elämä! Ja jos joskus taas kerran tapaat hirviön, et varmaankaan anna käyttää itseäsi hyväkseen. Mitä parisuhteeseen tulee. Monta vuotta toipuminen on liikaa. Silloin on riski että käännyt sissäänpäin ja "etuoikeutettu" asenne juurtuu -> samastut narsistiin ja viet tämän mukanasi seuraavan liittoon (minä olen uhri -> sinun täytyy ymmärtää ja tehdä tätä, tätä ja tätä... -> manipulointi), kasvaa. Tulipas vuodatusta. Toivottavasti ilmaisin itseäni ymmärrettävästi :) ja ymmärsit mitä tarkoitin. Tsemppiä Sinulle, toivon koko sydämelläni että toivut mahdopllisimman nopeasti. Tiedän kokemuksesta että elät nyt vaikeita aikoja. Mutta uskon että eheytyt! Ja se mikä ei tapa, se vahvistaa!

Lue lisää

sanoistasi =) Miten sairas ihminen joka ei ymmärrä olevansa edes sairas ja sairaudellaan vahingoittaa muita, voi kantaa teoistaan vastuutaan ellei (mitä tuskin koskaan tulee tekemään) edes ymmärrä tehneensä mitään? Askeleeni omaan itsenäiseen elämään pienten lasten äitinä ovat pieniä vielä, mutta aina mennään eteenpäin. Enää en sentää ahdistu jos joku katsoo minua 2 minuuttia pidempään =D Enkä haluaisi ketään koskaan satuttaa omilla haavoillani, siksi on vielä pitkä matka edessä ennen kuin olen valmis antamaan ja vastaanottamaan rakkautta pelkäämättä. Tuntuu näitä kirjoituksia lukiessa, etteivät ihmiset todella ole koskaan tunteneet 24/7 kestävää pelkoa ja ahdistusta, sellaista minkä aiheuttaa se ihminen johon pitäisi voida luottaa. Nämä ihmiset eivät ole nähneet toisen ihmisen silmissä kylmää tunteettomuutta, eivätkä kokeneet rakastamansa ihmisen aiheuttamaa täydellistä riittämättömyyden tunnetta. Uhkailua loputonta sellaista joka ilmenee aina siinä kohdassa kun itse tahtoisit päättää omista asioistasi. Noiden asioiden ymmärtäminen ja hyväksyminen vie paljon aikaa, mutta juuri aika on ihmisen paras ystävä. Aurinkoista kevättä

Kun nuori pääsee musiikilla tai urheilulla pinnalla, hän alkaa kaivata ihailua enemmän ja enemmän. Ei kaikki, mutta on tästä ihailusta hyvinkin riippuvaisia ihmisiä. Lehtien palstoja kun seuraa niin pitäs tulla selväksi. En tarkota nyt mäkimiestä, sillä hän saa huomiota kansan tirkistelyyn halusi tai ei.

Vittu mikä idiootti. Älä viitsi olla noin putkinäköinen ja seurata diagnooseja sanatarkasti. Osaatkohan soveltaa lainkaan. Rajatila-diagnoosin sisälle mahtuu monenlaista tallaajaa. Paskaa on niiden hyvien ihmisten kannalta, että narsistiset naiset diagnosoidaan epävakaiksi; saavat itsekin kantaa kontollaan sitä, että muut katsovat tämän pahaksi ihmiseksi.

Siis yleistäen, RAJATILA JA NARSISMI ON AIVAN ERI ASIOITA. Narsisti on tunteeton, epävakaalla on liikaa tunteita. Epävakaa on herkkä, narsistista kaikki pahat sanat kimpoaa pois kuin tällä olisi ympärillään panssari. Epävakaa kohdistaa vihan itseensä, narsisti muihin. Epävakaa tuntee suurta häpeää raivokohtauksistaan, narsisti on kuin mitään ei olisi tapahtunut. Epävakaa on kaikkea muuta kuin epäempaattinen (saattaa tosin _esittää_ tunteetonta stressitilanteessa, esim. pelätessään hylkäämistä) Rajatilahäiriöisillä ei ole mitään vastaan muita ihmisiä, he eivät vaan voi hillitä raivokohtauksiaan tai syytöksiään, joita vihastuessaan muille latelevat. HE EIVÄT KUITENKAAN TARKOITA NIISTÄ YHTÄKÄÄN JA HÄPEÄVÄT MIELETTÖMÄSTI KAIKKEA SANOMAANSA JÄLKIKÄTEEN. narsistit taas etenevät suunnitelmissaan kylmän rauhallisesti ja eivät tunne minkäänlaisia syyllisyyden tunteita.

paistattelee päivää ja valehtelee, ja jotkut uskoo.

Luulen, että tarve esiintyä uhrina riippuu sekä ihmisestä että kuuluu luonnollisena osana eroprosessiin ja siitä selviytymiseen. Omalta kohdaltani voin sanoa sen, että ensiksi (heti eron jälkeen) piti ymmärtää joutuneensa uhriksi, jotta koko suhteen hulluuden ja syyt suhteen epäonnistumiseen pystyi ymmärtämään. Toisilla tämä vaihe varmaan kestää kauemmin kuin toisilla. Vaikka nyt jälkikäteen kerron kokemuksistani narsistin puolisona, ei se tee minusta käsittääkseni huomiota hakevaa uhria?!

Shinyhappyperson kirjoitti:

Luulen, että tarve esiintyä uhrina riippuu sekä ihmisestä että kuuluu luonnollisena osana eroprosessiin ja siitä selviytymiseen. Omalta kohdaltani voin sanoa sen, että ensiksi (heti eron jälkeen) piti ymmärtää joutuneensa uhriksi, jotta koko suhteen hulluuden ja syyt suhteen epäonnistumiseen pystyi ymmärtämään. Toisilla tämä vaihe varmaan kestää kauemmin kuin toisilla. Vaikka nyt jälkikäteen kerron kokemuksistani narsistin puolisona, ei se tee minusta käsittääkseni huomiota hakevaa uhria?!

Lue lisää

Elleivät narsistien uhrit olisi koskaan kertoneet kokemastaan, olisiko narsismia juurikaan voitu tutkia? Narsuthan eivät itse koe olevansa sairaita tai näin on perin harvoin. Usein narsistien uhrit ovat väärinkohtelun ohella rikosten uhreja, joten kyllä heidän on saatava puhua ilman syyllistämistä. Näiden kertomusten myötä, monet muut uhrit vasta heräävät omaam tilanteeseensa

äidilläni on narsisti miesystävä ja saadessaan sääliä osakseen käyttää iotsekin sanaa narsisti miehestään, tässä vaiheessa huomasin että äitikäöän ei ole niin uhri kuin väittää ja muutenkin eletty elämä kertoo miten kohtelee muita perheenjäseniä... Minussa itsessäni on jokin magnetti joka houkuttelee narsisteja ja jos elän näiytä tarpeeksi kauaa... pelkään että lapselleni tulee jotain samoja piirteitä tai ongelmia mitä minun sisaruksillakin on... ja ympyrä pyörii...

katsonut ja todennnut kirjoitti:

äidilläni on narsisti miesystävä ja saadessaan sääliä osakseen käyttää iotsekin sanaa narsisti miehestään, tässä vaiheessa huomasin että äitikäöän ei ole niin uhri kuin väittää ja muutenkin eletty elämä kertoo miten kohtelee muita perheenjäseniä... Minussa itsessäni on jokin magnetti joka houkuttelee narsisteja ja jos elän näiytä tarpeeksi kauaa... pelkään että lapselleni tulee jotain samoja piirteitä tai ongelmia mitä minun sisaruksillakin on... ja ympyrä pyörii...

Lue lisää

Äitini tarvitsee tätä miestä, koska hänellä on paha alkoholi ongelma. he kuin yö ja päivä kahdestaan... ei ole toista ilman toista. Tukevat toinen toistaan

Älä seuraa liian tiiviisti kenenkään kirjoituksia, niin ei tarvitse päätä vaivata toisen ajatuksen kululla.