Mitä parisuhteelle tapahtuu yleensä kun suunnitellut häät peruuntuvat jostain syystä, molempien tai toisen puolelta? Onko ero aina väistämätön tällaisissa tapauksissa?
Meillä nyt pohditaan tätä asiaa, erotako vai ei. Itse olen nyt lähinnä kiukkuinen, kun mies vasta nyt sanoo ettei tahdokaan. Meillä on jo pieni lapsi ja minulle avioliiton solmiminen olisi senkin vuoksi äärimmäisen tärkeää. Eihän se pakko ole, mutta olen sen verran vanha-aikainen kuitenkin.
Häät peruttu!
sadbride
155
25771
Vastaukset
- miksi loppuu
yhden tapauksen tiedän, jossa häät peruttiin, kutsukorttivaiheessa, kun kutsut olis pitänyt lähettää. Sulhanen lopetti ihan kivan- suhteen ja myönsi, ettei tunteet lopulta olleet sitä mitä hän halusi, vaikka tahtoi. Parisuhde jatkui vielä hetken, mutta loppui sitten kuitenkin. Toisen tiedän, kun miehelle tuli ihan fyysisiä mahaoireita kun häät lähestyi. Ne kesti pitkään ja johtui ahdistuksesta. Loputa miehen isä meni ihan vakavasti kysymään, että mikä on. Ja kyllä sulhasta lopulta helpotti kun toinen sanoi, että ei siinä mitään, aamenta ei ole sanottu ja elä vapaasti ja tee hyvä ratkaisu, fyysiset oireet helpotti. Suhde loppui lopulta vähän myöhemmin.
Ero ei ole väistämätön, riippuu syistä. Jos ei tunteet riitä, ei ajankohdalla ole merkitystä, jos taas liian aikaisin ryntää naimisiin, voi häitä hyvinkin jarrutella.
Ei sille mitään voi, jos joku ei oikeasti ymmärrä tunteitaan tai asian vakavuutta vasta kuin sitten kun pitäisi ihan aidosti sitoutua. Toisaalta sellainen yritetään vielä, kyllä tämä tästä- itsensä pettäminen, arkeahan se on kuitenkin ja muu itsensä huijaaminen voi kestää pitkäänkin.. Ja kun ei haluaisi toisenkaan mieltä pahoittaa. Rehellisyys on kuitenkin lopulta parasta kaikille.
molemmista parista molemmat löysi uuden ja onnellisesti naimisissa nykyään.- aloittaja
tällaista vastausta, mutta tää on totta :'(
oon sanonu miehellekin että löytää varmasti uuden kun erotaan ja jonka kanssa mennä naimisiin kun siltä tuntuu. mutta itse en ole valmis tätä suhdetta vahtaamaan, juupas, eipäs, juupas... mulla ei oo enää halua leikkiä. - tuli mieleen
aloittaja kirjoitti:
tällaista vastausta, mutta tää on totta :'(
oon sanonu miehellekin että löytää varmasti uuden kun erotaan ja jonka kanssa mennä naimisiin kun siltä tuntuu. mutta itse en ole valmis tätä suhdetta vahtaamaan, juupas, eipäs, juupas... mulla ei oo enää halua leikkiä.Oikeestaan pitää kysyä, et miks pelkästi vastausta, eiks sitä seurustella siks, että asia selviää, onko parista eteenpäin vai ei. SIinä mielessä, jos joku vastaus tulee, alkuperäinen tavoite on saavutettu, asia selvinnyt, kävi miten kävi. Miks sitä pitää pelätä. Se on luonnollista, ja se, et jos kaikista ei ole, sekin on melkeimpä tavallisempaa kuin se, et kaikista heti olis.. Eli siinä mielessä ei kannata alkaa kenenkään kanssa jos ei aidosti tiedosta sitä, että tässä vasta selvitellään, voisko tästä olla enempään. Ónhan se kurja jos tossa vaiheessa häät peruuntuu, mut ei moni mies niistä aidosti välitä, ja sit toisaalta jos oikeesti löytyy joku aito rakkaus myöhemin, sillonhan se on hyvä ja aidosti onnelinen järjestää häät. En mä usko, et kukaan on lopulta surullinen, ettei mennyt naimisiin ihmisen kanssa, jos ei saa tunteita häneltä.
no se ei ole ehkä kovin korrektia alkaa toiselle heti laukoon, et löytyy uus, kun on entinen osoittautunut toimimattomaks. Ehkä ennemmin kannattaa kääntää se katse siihen tilanteeseen nyt, että huomaa, ettei tällä tunnelatauksella tehdä onnellista suhdetta lopulta kuitenkaan, vaikka miten haluis. Sen kun toinenkin tajuaa, on helpompi löytää se uusi kun lähtee siitä, et tunnustaa tosiasiat. Sit on helpompi tunnistaa sekin, mikä on oikeeta.
Mut ei ykspuolisestikaan voi naimisiin mennä, sillonhan kaikki singlet olis naimisissa ketkä haluis ja varmaan nekin, jotka ei haluis :D.
Tuokin on aika vakava juttu, jos sä olet leikkinyt, "en halua enää leikkiä"- kommentti, jos toinen on suurinpiirtein jo kirkkoa varaamassa. Eli etkö oikeasti ole ymmärtänyt mitä olet tekemässä? Vai onko niin kiireellä leikitty onnellista, ettei siltikään tajuta asian vakavuutta ennenkuin se tulee eteen.
Älä siis leiki. Ota elämä tosissaan. - aloittaja
tuli mieleen kirjoitti:
Oikeestaan pitää kysyä, et miks pelkästi vastausta, eiks sitä seurustella siks, että asia selviää, onko parista eteenpäin vai ei. SIinä mielessä, jos joku vastaus tulee, alkuperäinen tavoite on saavutettu, asia selvinnyt, kävi miten kävi. Miks sitä pitää pelätä. Se on luonnollista, ja se, et jos kaikista ei ole, sekin on melkeimpä tavallisempaa kuin se, et kaikista heti olis.. Eli siinä mielessä ei kannata alkaa kenenkään kanssa jos ei aidosti tiedosta sitä, että tässä vasta selvitellään, voisko tästä olla enempään. Ónhan se kurja jos tossa vaiheessa häät peruuntuu, mut ei moni mies niistä aidosti välitä, ja sit toisaalta jos oikeesti löytyy joku aito rakkaus myöhemin, sillonhan se on hyvä ja aidosti onnelinen järjestää häät. En mä usko, et kukaan on lopulta surullinen, ettei mennyt naimisiin ihmisen kanssa, jos ei saa tunteita häneltä.
no se ei ole ehkä kovin korrektia alkaa toiselle heti laukoon, et löytyy uus, kun on entinen osoittautunut toimimattomaks. Ehkä ennemmin kannattaa kääntää se katse siihen tilanteeseen nyt, että huomaa, ettei tällä tunnelatauksella tehdä onnellista suhdetta lopulta kuitenkaan, vaikka miten haluis. Sen kun toinenkin tajuaa, on helpompi löytää se uusi kun lähtee siitä, et tunnustaa tosiasiat. Sit on helpompi tunnistaa sekin, mikä on oikeeta.
Mut ei ykspuolisestikaan voi naimisiin mennä, sillonhan kaikki singlet olis naimisissa ketkä haluis ja varmaan nekin, jotka ei haluis :D.
Tuokin on aika vakava juttu, jos sä olet leikkinyt, "en halua enää leikkiä"- kommentti, jos toinen on suurinpiirtein jo kirkkoa varaamassa. Eli etkö oikeasti ole ymmärtänyt mitä olet tekemässä? Vai onko niin kiireellä leikitty onnellista, ettei siltikään tajuta asian vakavuutta ennenkuin se tulee eteen.
Älä siis leiki. Ota elämä tosissaan.osasin odottaa, pelkäsin.
mutta en haluaisi enää yhtään leikkiä tässä parisuhteessa. v*ttaa! nyt kun olen kaikki varannut ym. paineet niskassa mies ilmoittaakin ettei halua. eikö ole tarpeeks munaa vai mikä on? olisi sanonut jo aiemmin. ennen jo kun oli lapsi :'( - aivan varmasti
aloittaja kirjoitti:
osasin odottaa, pelkäsin.
mutta en haluaisi enää yhtään leikkiä tässä parisuhteessa. v*ttaa! nyt kun olen kaikki varannut ym. paineet niskassa mies ilmoittaakin ettei halua. eikö ole tarpeeks munaa vai mikä on? olisi sanonut jo aiemmin. ennen jo kun oli lapsi :'(varmasti ärsyttää tuossa vaiheessa. Toisaalta mikä olis ollut sen ärsytyksen määrä jälkeenpäin, vielä hirveämpi varmasti. Jos hääjuhlia ei tule nyt, niin ole onnellinen, ettei niitä tullut sellaisen miehen kanssa, jonka kanssa sit ei vois rakastaa. Ja kuka haluaa vastentahtoisen ihmisen kanssa naimisiin, se olisi hirveää.. Toisaalta jos mies ei ole ollut myös järjestämässä ja kai hän on sentään kosinut kuitenkin, eli onhan tuo kyllä aika inhottava tilanne. Mikään tilanne ei ole kuitenkaan sellainen, että ihmisen pitäisi vasten tahtoaan pakottaa naimisiin, ei mikään. Ei mikään inhotus tai ärsytys, ei mikään, vaikka kurjaa ehkä muuten.
En mä tiedä, onko se sekään, ettei ole "munaa". Vaikka se varmasti kirveltää, niin eiköhän se vaadi lopulta enemmän kanttia myöntää, että ei halua, että on sitten rehellinen itselle ja toiselle, vaikka myöhäänkin, mutta lopulta.
Ei ne varaukset ole iso asia, sehän on vain järjestelykysymys.
Ei se ole sellainen asia, että siihen tarvitaan "munaa" vaan niitä aitoja tunteita ja rehellisyyttä ja sitä tunnetta, että aidosti tahtoo. Se on siis juhliin verrattuna aivan valtavan paljon merkityksellisempi asia. Sinä tunnut nyt pitävän juhlia tuossa tärkeinä, mutta miten ne teidän välit on, eikö sen pitäis olla se lähtökohta eikä juhlat?
Niin mikä siinä on, ettei voi heti sanoa.. Yksi tuttu ainakin koetti viimeiseen asti tehdä suhteesta suhdetta, toivoi parempaa ja teki kaikkensa. Lopulta kuitenkin sanoi, että ei sitä voinut tekemällä tehdä. Ei voi yrityksen puutettakaan aina syyttää. Mutta ei oikein osannut kuunnella itseään aiemmin, oli niin nuorikin ja ensimmäisessä suhteessa, luuli tai halusi siitä aitoa, mutta ei ollut.
Ehkä olennaista jälkeenpäin ei ole se, että missä vaiheessa asian sanoo, vaan että ylipäätään hän sai sanottua ennen häitä. Morsiamen vanhemmat oli ostaneet heille asunnon (oli tosi nuoria), järjestäneet kaiken innokkaasti ja ilmeisesti se oli vaikea mennä sanomaan, etten tahdo, kun toiset oli niin asialla. Mutta sanoi kuitenkin. Kuitenkin oli hänen elämästään kysymys, ja vaikka siinä asuntokaupat oli iso asia sekin ja muut, mutta ei silti kenenkään elämää voi lopulta siihen verrata.
Molemmat siinä tarvii tukea, kyllä siinä on jättäjä kuin jätettykin olkapään tarpeessa, mutta elämää se on. On huonoja päiviä ja sitten tulee taas hyviä. - aloittaja
aivan varmasti kirjoitti:
varmasti ärsyttää tuossa vaiheessa. Toisaalta mikä olis ollut sen ärsytyksen määrä jälkeenpäin, vielä hirveämpi varmasti. Jos hääjuhlia ei tule nyt, niin ole onnellinen, ettei niitä tullut sellaisen miehen kanssa, jonka kanssa sit ei vois rakastaa. Ja kuka haluaa vastentahtoisen ihmisen kanssa naimisiin, se olisi hirveää.. Toisaalta jos mies ei ole ollut myös järjestämässä ja kai hän on sentään kosinut kuitenkin, eli onhan tuo kyllä aika inhottava tilanne. Mikään tilanne ei ole kuitenkaan sellainen, että ihmisen pitäisi vasten tahtoaan pakottaa naimisiin, ei mikään. Ei mikään inhotus tai ärsytys, ei mikään, vaikka kurjaa ehkä muuten.
En mä tiedä, onko se sekään, ettei ole "munaa". Vaikka se varmasti kirveltää, niin eiköhän se vaadi lopulta enemmän kanttia myöntää, että ei halua, että on sitten rehellinen itselle ja toiselle, vaikka myöhäänkin, mutta lopulta.
Ei ne varaukset ole iso asia, sehän on vain järjestelykysymys.
Ei se ole sellainen asia, että siihen tarvitaan "munaa" vaan niitä aitoja tunteita ja rehellisyyttä ja sitä tunnetta, että aidosti tahtoo. Se on siis juhliin verrattuna aivan valtavan paljon merkityksellisempi asia. Sinä tunnut nyt pitävän juhlia tuossa tärkeinä, mutta miten ne teidän välit on, eikö sen pitäis olla se lähtökohta eikä juhlat?
Niin mikä siinä on, ettei voi heti sanoa.. Yksi tuttu ainakin koetti viimeiseen asti tehdä suhteesta suhdetta, toivoi parempaa ja teki kaikkensa. Lopulta kuitenkin sanoi, että ei sitä voinut tekemällä tehdä. Ei voi yrityksen puutettakaan aina syyttää. Mutta ei oikein osannut kuunnella itseään aiemmin, oli niin nuorikin ja ensimmäisessä suhteessa, luuli tai halusi siitä aitoa, mutta ei ollut.
Ehkä olennaista jälkeenpäin ei ole se, että missä vaiheessa asian sanoo, vaan että ylipäätään hän sai sanottua ennen häitä. Morsiamen vanhemmat oli ostaneet heille asunnon (oli tosi nuoria), järjestäneet kaiken innokkaasti ja ilmeisesti se oli vaikea mennä sanomaan, etten tahdo, kun toiset oli niin asialla. Mutta sanoi kuitenkin. Kuitenkin oli hänen elämästään kysymys, ja vaikka siinä asuntokaupat oli iso asia sekin ja muut, mutta ei silti kenenkään elämää voi lopulta siihen verrata.
Molemmat siinä tarvii tukea, kyllä siinä on jättäjä kuin jätettykin olkapään tarpeessa, mutta elämää se on. On huonoja päiviä ja sitten tulee taas hyviä.noloahan se on kun joutuu varaukset perumaan eittämättä! ja kun kaikki ollaan tuttuja keskenämme.
olen sanonut miehelle sen miljoona kertaa etten jaksa katsoa kun valehtelee itselleen että haluaa olla mun kanssa :'( - se on elämää vain
aloittaja kirjoitti:
noloahan se on kun joutuu varaukset perumaan eittämättä! ja kun kaikki ollaan tuttuja keskenämme.
olen sanonut miehelle sen miljoona kertaa etten jaksa katsoa kun valehtelee itselleen että haluaa olla mun kanssa :'(Se on niitä kerran kirpaisee juttuja, mut ei niitä jälkeepäin muista kukaan. Ainakin noista ihmisistä, joille kävi niin, niin ei sitä kohta kukaan jaksa muistaa ja niitä seuraavia häitä laitettiin taas innolla. Ja sekin on asia, joka eniten varmasti itsellä pyörii mielessä, ei välttämättä toisilla, sitten voi tuntua, että noloa muiden vuoksi. Mutta toisaalta kun itse on tolkuttanut jollekin läheiselle, että ole ylpeä, että pystyit tekemään sen ratkaisun, niin on siinä puolensa ja puolensa. Myöhemmin myönsi, että se oli yksi elämän parhaista ratkaisuista, vaikka silloin tuntui takkuiselta.
soittaa vaan reippaasti ja sanoo, että tuli peruutus, ei tarvi selitellä mitään. Ei sen kummempaa, ne ihmiset jotka niitä käsittelee, se on niille ihan tavallista arkielämää. Se on puoli minuuttia- minuutti per varaus, kun ne on pois ja se siitä.
Niin, tavallaan jos sä olet vaistonnut tai sen ihan reilusti huomaa, et toinen ei ole tai ei osoita mitään halua olla mut puhuu päinvastoin, niin kuitenkin hyvä, että tiedostat asian. Teet sitten sellaiset omat johtopäätökses. Otat oman elämäsi ohjat käsiisi, tavallaan tiedosta se oma aktiivisuus ja sen merkityst omassa elämässäsi. Passiivisuus kyllä saa sut masentumaan takuulla.
Ei sun tarvitse tolkuttaa sitä toiselle, aikuiselle ihmiselle. Voit itse järjestää elämääsi eteenpäin. Jos mies on niin rassukka, ettei osaa mennä eteenpäin mihinkään suuntaan, kun se voi olla vaivalloista tai ainakin sitä pitäis ajatuksen tasolla käsitellä, niin mene sinä. Sinä olet oman elämän tärkein ihminen kuitenkin. - aloittaja
se on elämää vain kirjoitti:
Se on niitä kerran kirpaisee juttuja, mut ei niitä jälkeepäin muista kukaan. Ainakin noista ihmisistä, joille kävi niin, niin ei sitä kohta kukaan jaksa muistaa ja niitä seuraavia häitä laitettiin taas innolla. Ja sekin on asia, joka eniten varmasti itsellä pyörii mielessä, ei välttämättä toisilla, sitten voi tuntua, että noloa muiden vuoksi. Mutta toisaalta kun itse on tolkuttanut jollekin läheiselle, että ole ylpeä, että pystyit tekemään sen ratkaisun, niin on siinä puolensa ja puolensa. Myöhemmin myönsi, että se oli yksi elämän parhaista ratkaisuista, vaikka silloin tuntui takkuiselta.
soittaa vaan reippaasti ja sanoo, että tuli peruutus, ei tarvi selitellä mitään. Ei sen kummempaa, ne ihmiset jotka niitä käsittelee, se on niille ihan tavallista arkielämää. Se on puoli minuuttia- minuutti per varaus, kun ne on pois ja se siitä.
Niin, tavallaan jos sä olet vaistonnut tai sen ihan reilusti huomaa, et toinen ei ole tai ei osoita mitään halua olla mut puhuu päinvastoin, niin kuitenkin hyvä, että tiedostat asian. Teet sitten sellaiset omat johtopäätökses. Otat oman elämäsi ohjat käsiisi, tavallaan tiedosta se oma aktiivisuus ja sen merkityst omassa elämässäsi. Passiivisuus kyllä saa sut masentumaan takuulla.
Ei sun tarvitse tolkuttaa sitä toiselle, aikuiselle ihmiselle. Voit itse järjestää elämääsi eteenpäin. Jos mies on niin rassukka, ettei osaa mennä eteenpäin mihinkään suuntaan, kun se voi olla vaivalloista tai ainakin sitä pitäis ajatuksen tasolla käsitellä, niin mene sinä. Sinä olet oman elämän tärkein ihminen kuitenkin.mutta nyt minusta tosiaan alkaa tuntuu että kuitenkin se ero ois parhain ratkaisu. hän ei ole se mitä hain ja sillä sipuli. asuntokin on jo hakusessa ollut pari päivää. nyt vain pyhät tuli.
- madame vm59
aloittaja kirjoitti:
mutta nyt minusta tosiaan alkaa tuntuu että kuitenkin se ero ois parhain ratkaisu. hän ei ole se mitä hain ja sillä sipuli. asuntokin on jo hakusessa ollut pari päivää. nyt vain pyhät tuli.
Olisitte vain suotta solmineet avioliiton joka ei kestä, koska olette jo nyt päätyneet eropäätökseen. Eli ne olisivat olleet turhat häät. Turhat häät ovat myös epäkunnioittavaa lahjojen kanssa saapuvia vieraita kohtaan. Kukapa haluaisi häälahjoja turhaan ostaa (sama pätee on -ja off-työpaikasta toistuvasti lähtijöiden suhteen, joillekin ostetaan parit kolmet läksiäislahjat!)
Olette sen verran nuoria vielä, ettei ole tarvinnut miettiä, oletteko valmiita olemaan toistenne tukena vielä silloinkin, kun tarvitsee auttaa toiselle vanhuuden jäykkyyden takia vaikka sukat jalkaan...tai tahdotteko rakastaa silloinkin, kun tarvii auttaa hampaat Gorega- lasiin. Jonkun kanssa siihenkin täytyy olla valmis, jos ei aio yksin vanheta.
Olisikohan se niin, että yksi kolmasosa näistä solmituista avioliitoista kestää sinne asti..vai vähemmän? Muut vaihtavat puolisoa, joka myöskin muuttuu ja vanhenee, siitä ei pääse mihinkään. - vielä...
aloittaja kirjoitti:
noloahan se on kun joutuu varaukset perumaan eittämättä! ja kun kaikki ollaan tuttuja keskenämme.
olen sanonut miehelle sen miljoona kertaa etten jaksa katsoa kun valehtelee itselleen että haluaa olla mun kanssa :'(peruminen olisi onnistunut omallakin kohdalla, vaan kun tuli annettua asioiden mennä pidemmälle, (haluttiin uskoa asioiden korjaantuvan) ...siihen, että kutsut oli jo lähetetty. Naimisiin siis mentiin enkä tiedä miksi ihmeessä. Tuntuu ettei meillä miehen kanssa ole muuta yhteistä kuin lapset.
- siellä sehän on
aloittaja kirjoitti:
osasin odottaa, pelkäsin.
mutta en haluaisi enää yhtään leikkiä tässä parisuhteessa. v*ttaa! nyt kun olen kaikki varannut ym. paineet niskassa mies ilmoittaakin ettei halua. eikö ole tarpeeks munaa vai mikä on? olisi sanonut jo aiemmin. ennen jo kun oli lapsi :'(selvä että ukkos ei sua rakasta enään eikä halua olla sun kans, mitä sä sitten vikiset. Anna sen mennä ja elä itsekkin elämääsi. Ehkä ensi kerralla mietit kaksi kertaa ennenkuin annat jonkun panna ittes paksuks. Hyviä yh-äippä hetkiä sulle.
- lätkimään
aloittaja kirjoitti:
mutta nyt minusta tosiaan alkaa tuntuu että kuitenkin se ero ois parhain ratkaisu. hän ei ole se mitä hain ja sillä sipuli. asuntokin on jo hakusessa ollut pari päivää. nyt vain pyhät tuli.
Mä olen sitä mieltä että jos mies (tai nainen) loppumetreillä peruu häät, silloin siitä hommasta = yhteiselon jatkosta ei tod.näköisesti tule yhtikäs mitään, eli itse eroaisin varmasti. En haluaisi noin epävarmaa, ailahtelevaa puoliskoa. Kyllä olisi pitänyt aikuisen ihmisen osata funtsia tuo juttu jo ennen kutsukorttien lähettämistä siihen malliin että tietäisi mitä haluaa.
Onnea sulle! Pärjäät varmasti kun tiedät mitä teet. - Mitämitätäh?
aloittaja kirjoitti:
mutta nyt minusta tosiaan alkaa tuntuu että kuitenkin se ero ois parhain ratkaisu. hän ei ole se mitä hain ja sillä sipuli. asuntokin on jo hakusessa ollut pari päivää. nyt vain pyhät tuli.
Ja kuitenkin vitummoinen kiire ja pakko hinku naimisiin. Varmaan olet pistänyt homman vireille mieheltäsi pahemmin kyselemättä kun sinusta olisi ollut niin kivaa leikkiä häitä ja hetken aikaa aviovaimoa. Mies on joutunut vain taustalla nyökyttelemään kun olet neuroottisesti touhunnut hääjuttuja. Onneksi ukon silmät aukesi ja pisti stopin. Ehkä olisi voinut ilmoittaa jämäkästi jo aiemmin mutta saitpahan rätit silmillesi kuten pitikin. Sorry. Miehessäsi on sittenkin munaa ja hän haluaa antaa sen naiselle jota pystyy kunnioittamaan eli uudelle paremmalle.
- n 43
aloittaja kirjoitti:
osasin odottaa, pelkäsin.
mutta en haluaisi enää yhtään leikkiä tässä parisuhteessa. v*ttaa! nyt kun olen kaikki varannut ym. paineet niskassa mies ilmoittaakin ettei halua. eikö ole tarpeeks munaa vai mikä on? olisi sanonut jo aiemmin. ennen jo kun oli lapsi :'(Mä olin naimisissa kymmenen vuotta, parisuhde kesti kaikkiaan viitisentoista vuotta. Lapsia saatiin kolme. Itse olin täysillä mukana ja tunteet pelissä vaikka arki joskus raastoikin eikä aina ollut niin "kivaa". Nuorintani odottaessa mies löysi toisen, jahkaili pari vuotta ja hieman ennen juniorin kaksivuotispäivää kertoi että haluaa erota kun meidän suhde oli kuulemma katsottu loppuun....
Jos olisin edes osannut epäillä että ero tulee joskus, en olisi lapsia edes halunnut. Luulin olevani uskollisen miehen kanssa naimisissa....... No elämä on. Nyt olen keski-ikäinen, yksin enkä edes halua uutta parisuhdetta. Ei ole varaa särkeä sydäntä toiseen kertaan. Tyytyväinen elämääni olen näinkin mutta ehkä parempi olisi jos emme olisi menneet naimisiin ja saaneet lapsia jotka nyt joutuvat kärsimään rikotusta perheestä. - 6969
aloittaja kirjoitti:
tällaista vastausta, mutta tää on totta :'(
oon sanonu miehellekin että löytää varmasti uuden kun erotaan ja jonka kanssa mennä naimisiin kun siltä tuntuu. mutta itse en ole valmis tätä suhdetta vahtaamaan, juupas, eipäs, juupas... mulla ei oo enää halua leikkiä.aloit sit leikkiä ja otit sitä m***a ilman kumia? Sitä saa mitä tilaa....
tuli mieleen kirjoitti:
Oikeestaan pitää kysyä, et miks pelkästi vastausta, eiks sitä seurustella siks, että asia selviää, onko parista eteenpäin vai ei. SIinä mielessä, jos joku vastaus tulee, alkuperäinen tavoite on saavutettu, asia selvinnyt, kävi miten kävi. Miks sitä pitää pelätä. Se on luonnollista, ja se, et jos kaikista ei ole, sekin on melkeimpä tavallisempaa kuin se, et kaikista heti olis.. Eli siinä mielessä ei kannata alkaa kenenkään kanssa jos ei aidosti tiedosta sitä, että tässä vasta selvitellään, voisko tästä olla enempään. Ónhan se kurja jos tossa vaiheessa häät peruuntuu, mut ei moni mies niistä aidosti välitä, ja sit toisaalta jos oikeesti löytyy joku aito rakkaus myöhemin, sillonhan se on hyvä ja aidosti onnelinen järjestää häät. En mä usko, et kukaan on lopulta surullinen, ettei mennyt naimisiin ihmisen kanssa, jos ei saa tunteita häneltä.
no se ei ole ehkä kovin korrektia alkaa toiselle heti laukoon, et löytyy uus, kun on entinen osoittautunut toimimattomaks. Ehkä ennemmin kannattaa kääntää se katse siihen tilanteeseen nyt, että huomaa, ettei tällä tunnelatauksella tehdä onnellista suhdetta lopulta kuitenkaan, vaikka miten haluis. Sen kun toinenkin tajuaa, on helpompi löytää se uusi kun lähtee siitä, et tunnustaa tosiasiat. Sit on helpompi tunnistaa sekin, mikä on oikeeta.
Mut ei ykspuolisestikaan voi naimisiin mennä, sillonhan kaikki singlet olis naimisissa ketkä haluis ja varmaan nekin, jotka ei haluis :D.
Tuokin on aika vakava juttu, jos sä olet leikkinyt, "en halua enää leikkiä"- kommentti, jos toinen on suurinpiirtein jo kirkkoa varaamassa. Eli etkö oikeasti ole ymmärtänyt mitä olet tekemässä? Vai onko niin kiireellä leikitty onnellista, ettei siltikään tajuta asian vakavuutta ennenkuin se tulee eteen.
Älä siis leiki. Ota elämä tosissaan.Avioliitto on kuoleva instituutio. Jos oikeasti rakastaa toista ja haluaa viettää yhdessä loppuelämänsä, eikö se jo riitä? Ainakin itse voisin lupautua toiselle ilman nimiä paperissa. Ei mua sitoutuminen pelota, päinvastoin. Haluan viettää loppuelämäni yhden naisen kanssa ja
- Näkökulma
Mitämitätäh? kirjoitti:
Ja kuitenkin vitummoinen kiire ja pakko hinku naimisiin. Varmaan olet pistänyt homman vireille mieheltäsi pahemmin kyselemättä kun sinusta olisi ollut niin kivaa leikkiä häitä ja hetken aikaa aviovaimoa. Mies on joutunut vain taustalla nyökyttelemään kun olet neuroottisesti touhunnut hääjuttuja. Onneksi ukon silmät aukesi ja pisti stopin. Ehkä olisi voinut ilmoittaa jämäkästi jo aiemmin mutta saitpahan rätit silmillesi kuten pitikin. Sorry. Miehessäsi on sittenkin munaa ja hän haluaa antaa sen naiselle jota pystyy kunnioittamaan eli uudelle paremmalle.
Eihän tässä ole nyt kysymys siitä, mitä morsian ajattelee, vaan siitä, miten lapselle turvataan mahdollisuus tavata molempia vanhempiaan. Tästähän tässä on kysymys.
Kun nyt ei mennä naimisiin ja jatketa yhdessä, on tuloksena tietenkin monta vaihtoehtoa:
1) äiti jatkaa yksinhuoltajana ja isä jatkaa yksin
1b) äiti jatkaa yksinhuoltajana ja isä hakee sen uuden yksinäisyyteensä, jolloin laajaan perheeseen tulee toinen nainen näkemyksineen
2) molemmat aikanaan hakevat toisen kumppanin ja on neljä aikuista osallistumassa laajaan perheeseen näkemyksineen
Itse olen siinä käsityksessä, ettei tavallisen ihmisen sosiaalinen perimä ja kulttuurin ymmärrys oikeastaan kykene hallitsemaan useiden pesueiden vuorovaikutusta, minkä vuoksi sitten se pääasia, eli vanhempien yhteinen lapsi jää tai hänen pelätään jäävän paitsi.
Käsittääkseni ennen 1600-lukua yhteinen lapsi tarkoitti automaattisesti avioliittoa. - Näkökulma
vielä... kirjoitti:
peruminen olisi onnistunut omallakin kohdalla, vaan kun tuli annettua asioiden mennä pidemmälle, (haluttiin uskoa asioiden korjaantuvan) ...siihen, että kutsut oli jo lähetetty. Naimisiin siis mentiin enkä tiedä miksi ihmeessä. Tuntuu ettei meillä miehen kanssa ole muuta yhteistä kuin lapset.
Mitä muuta yhteistä perheessänne haluaisitte?
- m 43
n 43 kirjoitti:
Mä olin naimisissa kymmenen vuotta, parisuhde kesti kaikkiaan viitisentoista vuotta. Lapsia saatiin kolme. Itse olin täysillä mukana ja tunteet pelissä vaikka arki joskus raastoikin eikä aina ollut niin "kivaa". Nuorintani odottaessa mies löysi toisen, jahkaili pari vuotta ja hieman ennen juniorin kaksivuotispäivää kertoi että haluaa erota kun meidän suhde oli kuulemma katsottu loppuun....
Jos olisin edes osannut epäillä että ero tulee joskus, en olisi lapsia edes halunnut. Luulin olevani uskollisen miehen kanssa naimisissa....... No elämä on. Nyt olen keski-ikäinen, yksin enkä edes halua uutta parisuhdetta. Ei ole varaa särkeä sydäntä toiseen kertaan. Tyytyväinen elämääni olen näinkin mutta ehkä parempi olisi jos emme olisi menneet naimisiin ja saaneet lapsia jotka nyt joutuvat kärsimään rikotusta perheestä.Juuri tästä syystä olen edelleen naimaton, minulla ei ole ollut montaa naista enkä ole ketään saattanut raskaaksi.
- *Annabelle*
Kyllä ihmissuhteet on niin vaikeita että kun edes aina tietäisi mitä itse ajattelee ja tuntee ja sit pitäis ottaa vastuuta toisesta eri tavalla ajattelevasta ja tuntevasta ihmisestä.Sekin on tavallaan rakkautta molempia kohtaan että uskaltaa sanoa ettei tunne sitä mitä haluaisi.Ei se ole kenekään vika tai puute.Siinä ei vaan ole kemiat kohdallaan niiden kahden välissä.JOskus siihenkin voi sopeutua mutta se saattaa vuosien päästä syödä sitä suhdetta ja hajottaa sen.Erota voi aina ennen häitä ja niiden jälkeenkin ,mutta se juttu on se että rakastaako toista.JA mikä vähiten loukkaisi toista.
Usein vasta häiden aattona se totuus joutuu punnituksi ja vakavoidutaan..niitä yhteen menemisen syitä pohditaan syvemmältä-ihan niinkuin pitääkin.Se on vaan niin surullista että aina joku pettyy mutta elämä tarjoaa uusia mahdollisuuksia myös sille onnistumiselle.Voimia kaikille pettyneille. - naineena
aloittaja kirjoitti:
osasin odottaa, pelkäsin.
mutta en haluaisi enää yhtään leikkiä tässä parisuhteessa. v*ttaa! nyt kun olen kaikki varannut ym. paineet niskassa mies ilmoittaakin ettei halua. eikö ole tarpeeks munaa vai mikä on? olisi sanonut jo aiemmin. ennen jo kun oli lapsi :'(sanon että surkea tapaus, tää sun "mies". Niinkauan on kivaa, kun ei tarvitse sitoutua, eikä ottaa vastuuta yhtään mistään, ja kun sitä vaaditaan, menee puihin. OOn muuten mies, ja vaikka kolmas liitto menossa, täytyy sanoa etten yhtäkään varsin kadu, eka sentään kesti 20v, toinen reilu 8v, ja nyt on viides vuosi menossa...ps, ikäero 18v, eli mulla nuori sydänkäpynen:)
- peruuttaa voinut
vielä... kirjoitti:
peruminen olisi onnistunut omallakin kohdalla, vaan kun tuli annettua asioiden mennä pidemmälle, (haluttiin uskoa asioiden korjaantuvan) ...siihen, että kutsut oli jo lähetetty. Naimisiin siis mentiin enkä tiedä miksi ihmeessä. Tuntuu ettei meillä miehen kanssa ole muuta yhteistä kuin lapset.
tuli kuitenkin "vaimon mieliksi" vietyä asia loppuun asti. Meillä ei tosin ole edes niitä yhteisiä lapsia. Elo on kyllä ihan mukavaa, mutta riittääkö se sitten miten pitkälle. Olen edelleen rakastunut erääseen kaukosuhteeseen, joka oli ennen nykyistä. Tuntuu, että elän valheessa. Yli kaksi vuotta on jo mennyt, eikä vatsavaiva helpota.
Slaveboy kirjoitti:
Avioliitto on kuoleva instituutio. Jos oikeasti rakastaa toista ja haluaa viettää yhdessä loppuelämänsä, eikö se jo riitä? Ainakin itse voisin lupautua toiselle ilman nimiä paperissa. Ei mua sitoutuminen pelota, päinvastoin. Haluan viettää loppuelämäni yhden naisen kanssa ja
Slaveboy:lle.
Mitä se naimisiin meno muuttaa?
- Tavallisessa arjessa ei mitään konkreettista.
- Pidemmällä tähtäimellä katsoen kuitenkin lain edessä aviopuolisot ovat eri asemassa kuin avopuolisot.
-> Ja tämä ainakin itselläni, avioliittoon ja tarkoituksella vielä lapsettomaan sellaiseen menneenä, oli mielessä.
Tietysti sen lisäksi, että koin ja koen löytäneeni sopivan puolison itselleni / toisillemme, johon sitoutua loppuelämäksi.
- Tavallisessa arjessakin on joskus mukava kuulla "Rakas vaimo" :-)- kaikki------
se on elämää vain kirjoitti:
Se on niitä kerran kirpaisee juttuja, mut ei niitä jälkeepäin muista kukaan. Ainakin noista ihmisistä, joille kävi niin, niin ei sitä kohta kukaan jaksa muistaa ja niitä seuraavia häitä laitettiin taas innolla. Ja sekin on asia, joka eniten varmasti itsellä pyörii mielessä, ei välttämättä toisilla, sitten voi tuntua, että noloa muiden vuoksi. Mutta toisaalta kun itse on tolkuttanut jollekin läheiselle, että ole ylpeä, että pystyit tekemään sen ratkaisun, niin on siinä puolensa ja puolensa. Myöhemmin myönsi, että se oli yksi elämän parhaista ratkaisuista, vaikka silloin tuntui takkuiselta.
soittaa vaan reippaasti ja sanoo, että tuli peruutus, ei tarvi selitellä mitään. Ei sen kummempaa, ne ihmiset jotka niitä käsittelee, se on niille ihan tavallista arkielämää. Se on puoli minuuttia- minuutti per varaus, kun ne on pois ja se siitä.
Niin, tavallaan jos sä olet vaistonnut tai sen ihan reilusti huomaa, et toinen ei ole tai ei osoita mitään halua olla mut puhuu päinvastoin, niin kuitenkin hyvä, että tiedostat asian. Teet sitten sellaiset omat johtopäätökses. Otat oman elämäsi ohjat käsiisi, tavallaan tiedosta se oma aktiivisuus ja sen merkityst omassa elämässäsi. Passiivisuus kyllä saa sut masentumaan takuulla.
Ei sun tarvitse tolkuttaa sitä toiselle, aikuiselle ihmiselle. Voit itse järjestää elämääsi eteenpäin. Jos mies on niin rassukka, ettei osaa mennä eteenpäin mihinkään suuntaan, kun se voi olla vaivalloista tai ainakin sitä pitäis ajatuksen tasolla käsitellä, niin mene sinä. Sinä olet oman elämän tärkein ihminen kuitenkin.Kaikki muistaa aina, että pieleen meni. Turha sitä on puolustella. Kun aikuiset ei tiedä mitä ovat tekemässä, noloahan se on. Tosi noloa!
- itse eronnut
Slaveboy kirjoitti:
Avioliitto on kuoleva instituutio. Jos oikeasti rakastaa toista ja haluaa viettää yhdessä loppuelämänsä, eikö se jo riitä? Ainakin itse voisin lupautua toiselle ilman nimiä paperissa. Ei mua sitoutuminen pelota, päinvastoin. Haluan viettää loppuelämäni yhden naisen kanssa ja
Olen elämäni aikana löytänyt ainoastaan yhden hyvän perustelun avioliitolle, se on leskeneläke, jos sattuu kuolemaan oltua 5 vuotta vähintään avioliitossa.
Itselläni sukulaismies, joka oli monta kymmentä vuotta avoliitossa. Olivat ostaneet yhteisen asunnon ym ym. Kun mies täytti 65 v hän kosi avovaimoaan ja syy oli ykksinkertainen. Jos minä kuolen, saa vaimo eläkettä eikä tarvitse sukulaisten kanssa tapella asunnosta, vaan perii sen automattisesti kun rintaperillisiä ei ole.
Että näin......... - ja ruikkaa samalla
peruuttaa voinut kirjoitti:
tuli kuitenkin "vaimon mieliksi" vietyä asia loppuun asti. Meillä ei tosin ole edes niitä yhteisiä lapsia. Elo on kyllä ihan mukavaa, mutta riittääkö se sitten miten pitkälle. Olen edelleen rakastunut erääseen kaukosuhteeseen, joka oli ennen nykyistä. Tuntuu, että elän valheessa. Yli kaksi vuotta on jo mennyt, eikä vatsavaiva helpota.
se mennyt kaukosuhde vessan pytystä alas. Jos ei helpota, ota ero ja jatka elämääsi yksin. Jos ei helpota sekään, siinä ei auta enää mikään.
- madame vm59
itse eronnut kirjoitti:
Olen elämäni aikana löytänyt ainoastaan yhden hyvän perustelun avioliitolle, se on leskeneläke, jos sattuu kuolemaan oltua 5 vuotta vähintään avioliitossa.
Itselläni sukulaismies, joka oli monta kymmentä vuotta avoliitossa. Olivat ostaneet yhteisen asunnon ym ym. Kun mies täytti 65 v hän kosi avovaimoaan ja syy oli ykksinkertainen. Jos minä kuolen, saa vaimo eläkettä eikä tarvitse sukulaisten kanssa tapella asunnosta, vaan perii sen automattisesti kun rintaperillisiä ei ole.
Että näin.........65- vuotiaana on muut syyt mennä naimisiin, kuin leskeneläkkeen turvaaminen puolisolle. Puoliso on lapsettomassa avioliitossa oikeutettu leskeneläkkeeseen vain, mikäli ikää on avioliiton solmimishetkellä alle 50v ja avioliitto kestää vähintään 5v ennen puolison kuolemaa. Jos puolisoilla on yhteisiä lapsia ei avioliiton solmimisiällä ole niin väliä.
aloittaja kirjoitti:
noloahan se on kun joutuu varaukset perumaan eittämättä! ja kun kaikki ollaan tuttuja keskenämme.
olen sanonut miehelle sen miljoona kertaa etten jaksa katsoa kun valehtelee itselleen että haluaa olla mun kanssa :'(olen aiempien kirjoittajien kanssa ihan samaa mieltä siinä, että on hyvä, kun on rohkeutta tunnustaa ennen häitä ettei haluakaan naimisiin kanssasi, vaikkakin siitä seuraa se kiusallinen nolouden ja epäonnistumisen tunne. Mielessäsi haaveilemasi riemuisat juhlat vaihtuvatkin pettymykseen.
Ole pystypäin, olet onnekas siinä mielessä, ettet ehtinyt juhlia häitäsi. Kaikki ihanat ihmiset olisivat tulleet häihinne luullen juhlistavansa onneanne, olisi otettu kuvia hymyilevästä hääparista, lahjatkin olisi hankittu ja annettu. Vaatetettu lapset ja aikuiset juhlavaatteisiin, järjestelty aikatauluja ja kenties ajettu pitkät matkat paikalle. Parempi niin, että säästyit sen muistelemiselta ja ns. iloisten hääkuvien parissa itkemiseltä.
Jonkin ajan kuluttua olisit todennut olevasi väärän ihmisen kanssa naimisissa, ihmisen, joka ei sinusta aidosti välitäkään. Nyt et joudu elämään valheessa, että hän rakastaisi sinua loppuelämäsi. Niin ei olisi käynyt kuitenkaan lopulta, jos hän nyt tässä puristuksessa osasi analysoida suhdettaan sinuun ja tunteitaankin. Rakkautta ei voi kukaan väkisin synnyttää toista kohtaan, se on surullista tietenkin muttei sille mitään mahdakaan.
Ihmisen elämä on niin mystistä, ehkä mies tosiaan havahtui ajattelemaan aidosti tunteitaan vasta ns. häiden kynnyksellä kun alkoi ”ahdistamaan”.
Sinulle toivon, ettet luule olevasi huono tai muuta sellaista, kysehän ei olekaan siitä, vaan rehellisyydestä. Ihmiset yleisesti tuntevat ainakin jonkun ympäriltään, jolle on käynyt vastaavaa. Ei siinä mitään, elämää kaikki tyynni ja parempaa kohti. Uskoisin sinun saavan sympatiaa ja välittämistä ystäviltänne, tuleehan sitten samalla testattua ystävyyssuhteitakin. Jos joku on vahingoniloinen tai pilkallinen, eihän sellainen edes ystävä olekaan. Oikein lämpöisiä kesäpäiviä, lapsi antaa iloa ja jatkuvuutta vaikka elämä joskus kolhiikin.- Päpä
vielä... kirjoitti:
peruminen olisi onnistunut omallakin kohdalla, vaan kun tuli annettua asioiden mennä pidemmälle, (haluttiin uskoa asioiden korjaantuvan) ...siihen, että kutsut oli jo lähetetty. Naimisiin siis mentiin enkä tiedä miksi ihmeessä. Tuntuu ettei meillä miehen kanssa ole muuta yhteistä kuin lapset.
Minkä takia teette lapsia ihmisen kanssa,josta ette ole varmoja haluatteko edes olla YHDESSÄ??
- Rva vm '08
Päpä kirjoitti:
Minkä takia teette lapsia ihmisen kanssa,josta ette ole varmoja haluatteko edes olla YHDESSÄ??
Niin, miksi ihmiset hankkii lapsia ennenkuin ovat edes saaneet varmuuden siitä haluavatko olla yhdessä kasvattamassa ne lapsensa? Nykyään käsittämättömän moni pari pistää lapsen alulle pikavauhtia ja sitten huomataankin jokusen vuoden päästä että ei yhteiselosta tuukkaan mitään loppujen lopuks. Aika sairasta. Ollan ku jotkut elukat, paitti että kun ihmisen jälkeläinen tarvii sitä kotia ja perhettä ja kasvatusta parikymmentä vuotta eikä lennähdä pesästä niinkuin joku linnunpoikanen. eivät oikeesti ajattele nenäänsä pidemmälle nämä pikaiset lapsentekijät jotka sitten jänistävät siinä kohtaa kun pitäisi virallisesti sitoutua. Lastenhankinta pitäisi tehdä luvanvaraiseksi ja pistää ihmiset läpikäymään erinäisiä psykologisia testejä ennen lisäntymistä...
- meidän mummi
madame vm59 kirjoitti:
65- vuotiaana on muut syyt mennä naimisiin, kuin leskeneläkkeen turvaaminen puolisolle. Puoliso on lapsettomassa avioliitossa oikeutettu leskeneläkkeeseen vain, mikäli ikää on avioliiton solmimishetkellä alle 50v ja avioliitto kestää vähintään 5v ennen puolison kuolemaa. Jos puolisoilla on yhteisiä lapsia ei avioliiton solmimisiällä ole niin väliä.
tulihan sieltä oikea oikaisu tähän lesken eläkkeeseenkin.itse olen leski joten olen perillä näistä
- jee jee taas
aloittaja kirjoitti:
mutta nyt minusta tosiaan alkaa tuntuu että kuitenkin se ero ois parhain ratkaisu. hän ei ole se mitä hain ja sillä sipuli. asuntokin on jo hakusessa ollut pari päivää. nyt vain pyhät tuli.
olet tyypillinen nainen, aloituksessa sanoit etta oot vaan niinvanhanaikanen etta pidat naimisiinmenoa tarkeana, ja nyt olet vain siita syysta laittamassa koko pelin poikki, siis siksi etta ukolla oli munaa sanoa miten asiat oikeasti ovat! siihen ei moni kykene koko elamansa aikana.
jos ukossa ei ole muuta "vikaa" kuin tuo itse keksimasi niin laitapa asiat tarkeysjarjestykseen. ainakin siina on lapsen isa, ja toistaiseksi arjessa mukana. - @urinko
6969 kirjoitti:
aloit sit leikkiä ja otit sitä m***a ilman kumia? Sitä saa mitä tilaa....
Kyllä on taas aikuisia liikenteessä täällä...
Hohhoijaa kun laittaa väsyttämään lukea näitä jumalauta epäoleellisia ja tunteettomia kommentteja, kun toisella on hätä.
Sano jotakin rakentavaa tai älä sano mitään.
Oletko 15 vai häh? - kysymys.
Näkökulma kirjoitti:
Mitä muuta yhteistä perheessänne haluaisitte?
Avioliitto perustuu kahden ihmisen väliseen luottamukseen,lupaukseen siitä että niin myötä kuin vastamäessäkin toisia autetaan..ja että toinen pysyy vierellä omasta halustaan,ei vain velvollisuudesta..tai syystä että on yhteinen lapsi.
Pitäisi myös osata antaa rakkautta..sekä rakastaa pyyteettömästi.
Itse en ikinä tyytyisi vain siihen että kun kumppanin kanssa on yhteinen lapsi..se riittää(jos tuo olisi ainoa motiivi parisuhteessa pysymiseen,sitten vois jo olla ja elää yksin).
Avioliitto on muutakin kun vain lapsen hoitoa! - ok olen viestintuojasi
aloittaja kirjoitti:
tällaista vastausta, mutta tää on totta :'(
oon sanonu miehellekin että löytää varmasti uuden kun erotaan ja jonka kanssa mennä naimisiin kun siltä tuntuu. mutta itse en ole valmis tätä suhdetta vahtaamaan, juupas, eipäs, juupas... mulla ei oo enää halua leikkiä.Saatat tästä pillastua,älä kuitenkaan,vaan ota iisisti.On ilmeisen selvää,että toinen nainen on jo kuvioissa!Ei muuten tapahtuisi tämä perumispäätös.
- monelle voi merkitä
Slaveboy kirjoitti:
Avioliitto on kuoleva instituutio. Jos oikeasti rakastaa toista ja haluaa viettää yhdessä loppuelämänsä, eikö se jo riitä? Ainakin itse voisin lupautua toiselle ilman nimiä paperissa. Ei mua sitoutuminen pelota, päinvastoin. Haluan viettää loppuelämäni yhden naisen kanssa ja
"virallinen" sitoutuminen enemmän! Itse olen tilantessa jossa mies ei halua sitoutua virallisesti ja minä taas haluan. Hän on ilmoittanut että ei kihlaa tai vie naimisiin ketäään koskaan. mutta on kuulemman sitoutunut minuun ja olen ainoa rakkaus hänelle. Joskus epäilenettä olen vain turvallinen vaihtoehto kun en välitä hänen pornoaddiktiostaan ja edellinen naisystävä lopetti suhteen sen vuoksi. no minä uskoin kertapuhetta ja en enään haaveile suhteen virallistamista mutta kyllä tässä on suhde rakoillut.....
- vanhanaikaisuudesta
jos olisi jo mukulakin tehtynä. Oisitko tahtonut huntuhäätkin vielä, sekin ois ollut kovin vanhanaikaista, eikö.
- aloittaja
kaikkea tässä on koettu, tarkemmin en viitsisi puhua, niinkuin joku vastaajista mainitsi, lähinnä omalta kohdaltani mitä mies ei nyt tarkemmin ajateltuna kestäkään. niin, ja ei. ei todellakaan olisi huntuhäitä tullut. huntua en ole aiemmissakaan häissäni pitänyt.
- -Suuttunut nainen-
Lopettakaa nyt h*lvetissä se haukkuminen! Miksi ihmeessä naista, joka on ollut aiemmin naimisissa, pidetään huonona, tai jos on lapsia, niin sama juttu??
Ei miehillä ole samanlaista, mitä ihmeen kaksinaismoraalia tämä on olevinaan vielä 2000-luvulla??!
Naimisiinmenohan on nimenomaan osoitus, että ottaa parisuhteen tosissaan, ja nuorena naimisiin menneillä on vähemmän irtosuhteita koko elämänsä aikana. - m 43
aloittaja kirjoitti:
kaikkea tässä on koettu, tarkemmin en viitsisi puhua, niinkuin joku vastaajista mainitsi, lähinnä omalta kohdaltani mitä mies ei nyt tarkemmin ajateltuna kestäkään. niin, ja ei. ei todellakaan olisi huntuhäitä tullut. huntua en ole aiemmissakaan häissäni pitänyt.
Huntua muuten pidetään vain ensimmäisissä häissä, silloin kun kyseessä on teoriassa elämän ensimmäinen mies. Tällöin morsian on "koskematon" hunnun takana.
- meidän mummi
m 43 kirjoitti:
Huntua muuten pidetään vain ensimmäisissä häissä, silloin kun kyseessä on teoriassa elämän ensimmäinen mies. Tällöin morsian on "koskematon" hunnun takana.
niinpä .se oli minun äidin aikaan 40-50 luvulla vaan onko sillä enää merkitystä jos joku haluaa hunnun ,anna hänen pitää ,nyt eletään nyky aikaa
- edelliseen
meidän mummi kirjoitti:
niinpä .se oli minun äidin aikaan 40-50 luvulla vaan onko sillä enää merkitystä jos joku haluaa hunnun ,anna hänen pitää ,nyt eletään nyky aikaa
jos vanhan perinteen mukaan mennään, niin huntu on nimenomaan ensimmäisissä häissä ja silloinhan naisen kuului olla koskematon, eli neitsyt vaimo sai käyttää huntua.
Löytyy kai niitäkin miehiä joilla menee pupu pöksyyn siinä kohtaa kun on jotain iso tekeillä ja jo päätettykin. Tai ainakin ite on pakko uskoo että tällasta tapahtuu, ukko kun on moneen moneen kertaan sopinu, perunu, sopinu ja perunu isoja asioita. Meinaa kieltämättä pikkuhiljaa mennä usko tommosen miehen kans kun joka asia pitää vähä ennen h-hetkee, vaikka vaan tavan vuoks, perua. Mut jotkut sairaat näin tuntuu hakevan ja saavan sitä huomioo...
Mut teidän tapauksesta ei voi kun kattoo mitä aika tuo tullessaan...- ---
Useimmiten käy, että ero tulee.
Itselle on käynyt samalla tavalla. Tosin kutsuja ei onneksi ehditty lähettää, mutta muutoin oli kyllä jo järjestelyt hyvässä vauhdissa, kunnes mies yhtäkkiä ilmoittikin, ettei tahdokaan. Meillä oli kyllä ollut ns. on-off -suhde koko sen ajan kun olimme yhdessä, joten sinällään ei yllättänyt.
Oma sokeus on ainoa, joka oikeastaan enää ottaa aivoon. Jos suhde on takkuinen koko ajan niin miksi ihmeessä siihen jää roikkumaan...?..epäilyttää, niin silloin on tarpeen ottaa aikalisä ja miettiä vielä. Tietynlaiset epäilyksen pikku tuulahdukset ovat asiaankuuluvia ison elämänmuutoksen edessä, mutta jos ne saavat ns. ylivallan mielestä, kyllä niitä silloin on syytä jäädä pohtimaan, mistä se johtuu.
Monesti me ihmiset vain "tahdomme" olla rakastuneita, "tahdomme" että joku pitää ja välittää meistä, "tahdomme" ne kirkkohäät ja isot juhlat, "tahdomme" perheen, tahdomme sitä sun tätä, mutta jossei siinä ole aitoa tunnetta mukana, on lopputulos melko mahdoton.
Tiedän ihmisiä, jotka naimisiin meneessään ovat kokeneet hyvin vahvasti tekevänsä elämänsä virhettä, mutta uskalluksen puutteessa ja hääsuunnittelun jyllätessä eteenpäin, ovat sivuuttaneet tuntemuksensa. Sillä seurauksella, että suhde on sitten ennemmin tai myöhemmin päätynyt eroon sanoilla:"Mun olis silloin pitänyt kuunnella itseäni tarkemmin ja tehdä toisenlainen ratkaisu". Mutt kantapään kauttahan nämä asiat useimmiten opitaan, eikö?- juuri, ja aivan totta!
StayinAlive kirjoitti:
..epäilyttää, niin silloin on tarpeen ottaa aikalisä ja miettiä vielä. Tietynlaiset epäilyksen pikku tuulahdukset ovat asiaankuuluvia ison elämänmuutoksen edessä, mutta jos ne saavat ns. ylivallan mielestä, kyllä niitä silloin on syytä jäädä pohtimaan, mistä se johtuu.
Monesti me ihmiset vain "tahdomme" olla rakastuneita, "tahdomme" että joku pitää ja välittää meistä, "tahdomme" ne kirkkohäät ja isot juhlat, "tahdomme" perheen, tahdomme sitä sun tätä, mutta jossei siinä ole aitoa tunnetta mukana, on lopputulos melko mahdoton.
Tiedän ihmisiä, jotka naimisiin meneessään ovat kokeneet hyvin vahvasti tekevänsä elämänsä virhettä, mutta uskalluksen puutteessa ja hääsuunnittelun jyllätessä eteenpäin, ovat sivuuttaneet tuntemuksensa. Sillä seurauksella, että suhde on sitten ennemmin tai myöhemmin päätynyt eroon sanoilla:"Mun olis silloin pitänyt kuunnella itseäni tarkemmin ja tehdä toisenlainen ratkaisu". Mutt kantapään kauttahan nämä asiat useimmiten opitaan, eikö?siis tunnetilojen ésittäminen´! mikseivät ihmiset viisastu? rakkautta ei voi ésittää´jos sitä aitoa tunnetta ei ole, ja jos ei ole, niin miksi täytyy pitää mitään seremonioita, vaikkei se rakkaus onnistu.. siis kenelle oikein niitä ´häitä´ pidetään? luulisin että itsellehän ne riitit on tosi tärkeitä, mutten mä voi tajuta että minkä hiton takia jollekin isolle ihmisjoukolle... jos itsellä ei ole sitä tunnetta että juuri tämä ihminen on tärkeä minulle.. ei VOI suostua mihinkään välivaiheeseen.. vai voiko? :(
ei pidä unohtaa tätä tosiasiaa: rakkaus on verbi (=verbi on teon sana)
eiköhän ne teot ja sanat yhteensä määrittele ihmisen käyttäytymistä? - m 43
juuri, ja aivan totta! kirjoitti:
siis tunnetilojen ésittäminen´! mikseivät ihmiset viisastu? rakkautta ei voi ésittää´jos sitä aitoa tunnetta ei ole, ja jos ei ole, niin miksi täytyy pitää mitään seremonioita, vaikkei se rakkaus onnistu.. siis kenelle oikein niitä ´häitä´ pidetään? luulisin että itsellehän ne riitit on tosi tärkeitä, mutten mä voi tajuta että minkä hiton takia jollekin isolle ihmisjoukolle... jos itsellä ei ole sitä tunnetta että juuri tämä ihminen on tärkeä minulle.. ei VOI suostua mihinkään välivaiheeseen.. vai voiko? :(
ei pidä unohtaa tätä tosiasiaa: rakkaus on verbi (=verbi on teon sana)
eiköhän ne teot ja sanat yhteensä määrittele ihmisen käyttäytymistä?"rakastaa" on teonsana eli verbi, kun taas "rakkaus" on yleisnimisana eli appellatiivi. Kyse on nyt siitä, onko rakkaus perheen eteenpäin viemistä ajassa eli työtä, vai onko se vain jotain kotilomaan työpaikalta eli olotila.
Rakkaus voi olla sekä olotila että liiketila.
- hölömöukko
Teillähän on jo yhteinen lapsi, ei niitä itestään siity, vai mitä?
Jos olisit ihminen joka arvostaa avioliittoa, niin se lapsentekohan ois jätetty avioliittoon.
Ole vaan hyvilläs sillä vain puolet avioliittoon menevistä on niin kypsiä ja aikuisia että liitto kestää.Yleensä se on pentujen touhua, "kasvoimme erilleen" heh,heh....- Viis vähemmän
viis muutakin muksua entisistä liitoista jotka on otettu huostaan. Nyt piti vielä pukata lisää uusimman ukon kanssa "vanhanaikaisesti" luikauttaen. heh heh näitä tolvanoita - noita noita.
Parempi näin ettei turhaan vietetä häitä ja miksi ihmeessä pitää yleensä nykyaikana enää mennä naimisiin ? ilmeisesti 1900 -luvun vanhaaikaisuudet edelleen voimissaan, pitäisi jo päästä 2000-luvulle ja nauttia elämästä ja laatuajasta. On ihan sama onko naimisissa vai ei ei se elämä siitä muuksi muutu vaan ihmiset ympärillä tekevät sen ei virallinen paperi jossain kirkossa
For free- kivan miehen vaimo
miettikää ihan rauhassa, älkää menkö naimisiin vain siksi että on lapsi yms. Itse menin naimisiin juuri siksi, että se kuului asiaan, oli pieni lapsi jne. Onhan tässä kohta 10v rahtustettu yhdessä, mutta rakastunut mieheen en ole. Mitä enemmän vuosia kuluu, sitä vaikeampi tästä on lähteä. Arki sujuu ihan kivuttomasti, mutta mitään suuria tunteita minulla ei mieheen ole eikä ole oikeastaan koskaan ollutkaan.
- 69696
45v. aviossa, ei niin kuumaa, haaleata on ollut, ei silti olla riidelty....ukko silti aina jossain menossa, minä kotona lehmien kanssa.
- m 43
Jospa sinulle on tärkeämpää olla äiti kuin puoliso. Varmaan mistään muusta syystä et olisi hankkinut lastakaan.
- lapsia ihan vain
m 43 kirjoitti:
Jospa sinulle on tärkeämpää olla äiti kuin puoliso. Varmaan mistään muusta syystä et olisi hankkinut lastakaan.
sosiaalisista syistä..koska näin kuuluu olla..wannabi mammoja...sama tuon avioliiton kanssa....
- Voihannivea.
69696 kirjoitti:
45v. aviossa, ei niin kuumaa, haaleata on ollut, ei silti olla riidelty....ukko silti aina jossain menossa, minä kotona lehmien kanssa.
suurta orgasmia ja rakkautta te kaksi edellistä kirjoittajaa. Hyi teitä, olette petollisia ja annatte ukkonne elää harhoissa. Olisitte mieluummin eronneet ja etsineet "sen oikean".
- vaan en ole paha ihminen
Niin, kai se menee joskus niinkin, että nainenkin voi perua häät. Niin minä ainakin tein. Aloin ajatella ylipättään koko avioliiton merkitystä ja näen siinä aikansa eläneen instituution, jollaiseen en halua olla osallinen. Asia on keskusteltu puhtaaksi ja yhteisymmärrykseen asiasta on päästy, joten eroakaan ei ole tullut.
Ymmärrän sinänsä, että jollekin avioliitto voi olla tärkeä, mutta ihmisten arvot ovat hyvinkin erilaisia. Keskustelu asioista yleensä selventää asioita, joten se on ennemminkin tärkeää.- m 43
Montako kertaa aiot elää avioliitonomaisessa suhteessa elämäsi aikana, kun et halua virkatodistukseen merkintää "eronnut"?
- Koska kerran eronnut
m 43 kirjoitti:
Montako kertaa aiot elää avioliitonomaisessa suhteessa elämäsi aikana, kun et halua virkatodistukseen merkintää "eronnut"?
Olen kerran eronnut, koska se avioliitto oli syvältä sieltä minne aurinko ei paista. Äijä alkoi hakkaamaan, kun kerran naimisissakin oltiin, joten otin eron. Se ei ole kuitenkaan mikään syy jättää tätä kertaa väliin, vaan se, että tällä kertaa olen sen verran vanhempi ja ymmärrän asioiden merkitykset hiukan paremmin.
Nykyinen suhteeni on kestänyt lähes kymmenen vuotta, ja uskon sen kestävän edelleenkin. Ei siinä tarvitse olla nimiä avioliittopapereissa. Johan ne ovat yhteisissä asuntolainapapereissa olleet jo vuosia, ja se lienee nykyään sitovampi liitto kuin avioliitto.
Olemme tyytyväisiä näin, mutta me sentään keskustelemme tunteistamme, joten ymmärrämmekin toisiamme.
- Ihan onnellinen silti
No niin kävi minullekin...alttarilla sulho sanoi että ei hän nyt viitsikkään...mutta silti voitais asua yhdessä kun tykkäs niin mun kanelipullistani. Pakeista on aikaa 20v, nyt ajattelen että hyvä kun kävi niin. Sain mahdollisuuden solmia avioliiton toisen ihanan miehen kanssa ja vältyin ilkeältä anopilta....
- avoliiton kannattaja
Miks tulis mennä AINA naimisiin? Miks tulisi elää vanhan kaavan ja ajan kalkkeutumisen mukaan? Avoliitto riittää nykyisin ihan hyvin, eikä siihen mielestäni tarvitse kuulla papin aamenta. Ei siinä pappi mene naimisiin vaan se pariskunta...pariskunta myöskin päättää, "tahtooko" elää yhdessä toistensa kanssa?
Ollaan eletty avovaimon kanssa 7 vuotta yhdessä, eikä vieläkään mikään "kiire" naimisiin. Kysymys ei ole todellakaan siitä etteikö me rakastettaisi toisiamme. Heikkoja mielestäni on ihmiset, jotka viitsivät! Avioliitto pilaisi kuitenkin pitkän ja hyvän parisuhteen.
Mikäli tulee lapsia, niin minusta isän tulisi laittaa isyystestiin oli avo- tai avioliitossa. Tällöinkään kysymys ei ole siitä, etteikö luottaisi vaimoon vaan pikemminkin oikeuksista. Onhan sitä isä joutunut maksamaan aikanaan elatusmaksuja lapsestaan avioeron jälkeen ja lapsi ei lopulta ollutkaan hänen vaan jonkun toisen miehen. Lapselle tuli sellaisia periytyviä sairauksia, joita tulisi olla jommalla kummalla vanhemmalla.- avIoliiton kannattaja
No ei tosiaan kannata mennä naimisiin, jos luotto on tuota luokkaa...
Totta puhuen, avioliitto on nykyäänkin tarpeen ihan lainopillisista syistä. Sekään ei silti vähennä avioliiton symbolista merkitystä, sitä, että parilla on boolsseja lupautua toisilleen ikuisiksi ajoiksi "koko seurakunnan" edessä. No eihän se tietenkään kaikille sitä tarkoitakaan, siitähän nämä eroluvut kertovat karua kieltä, mutta ei pidä vähätellä ihmisiä, jotka vielä uskovat avioliiton arvoihin. Heikkous on siitä muuten hyvinkin kaukana.
En ihan ymmärrä, miten avioliitto voisi pilata muuten hyvän, pitkän suhteen. Voisitko hieman avata tuota kommenttiasi? - juttu tuo...
"Avioliitto pilaisi kuitenkin pitkän ja hyvän parisuhteen. "
Ei kai avioliitto voi sen enempää pilata parisuhdetta kuin avoliittokaan. Aika kova voima on sun mielestäsi papin sanoilla, jos tosissasi olet tuota mieltä :D Tuo väitettä viljelee yleensä ne, jotka haluavat pitää aina parisuhteessa takaoven auki. Helpompi on lähteä lätkimään avoliitosta kuin avioliitosta.
Ei tosiaan kannata kyllä mennäkään naimisiin, jos luottamus kumppania kohtaan on tuota luokkaa. Erittäin hyvän päätöksen olet kyllä omalla kohdallasi siis tehnyt. Muutoin on kyllä sanottava, että jos parisuhteessa on lapsia, niin avioliiton solmiminen on monen lainopillisen seikan takia jo ihan fiksua. Avoliitto ja avioliitto eivät edelleenkään ole samalla viivalla. Ikäviä yllätyksiä on monelle tullut tämän asian tiimoilta.
Ap:lle: Hyvä, kun asia tuli selväksi nyt eikä sitten kun olisitte jo naimisissa. Parempi näin pidemmän päälle. Rehellisyys on aina parempi vaihtoehto, vaikka se kirpaiseekin. Miehiä kyllä maailmassa riittää. Sellainenkin varmasti löytyy, joka haluaa sinut oikeasti ja on valmis sitoutumaan. Usko pois. - m30+ tre
Kukin halunsa mukaan. Vaikka nykyään perinteistä paskat viis veisataan, ainakin itse haluan että suhde vahvistetaan avioliitolla. Katsos, en ymmärrä miksi suhdetta ei voisi virallistaa, vaan pitää elää susiparina tai jossain avoliittosäädössä. Jos kerran toisen kanssa on tarkoitus elää niin myötä kuin vastoinkäymisissä, niin avioliitot sun muut säädöt kuulostavat lähinnä siltä, että toinen ei ole valmis suhteeseen.
PS: Olen muuten lapseton mies, enkä odota mitään satulinnahäitä. Mulle riittää pelkkä muodollisuus vaikka maistraatissa. Suurelliset puitteet tai niiden puuttuminen kun ei vaikuta itse asiaan - avioliittolupaukseen. - n30+ tre
m30+ tre kirjoitti:
Kukin halunsa mukaan. Vaikka nykyään perinteistä paskat viis veisataan, ainakin itse haluan että suhde vahvistetaan avioliitolla. Katsos, en ymmärrä miksi suhdetta ei voisi virallistaa, vaan pitää elää susiparina tai jossain avoliittosäädössä. Jos kerran toisen kanssa on tarkoitus elää niin myötä kuin vastoinkäymisissä, niin avioliitot sun muut säädöt kuulostavat lähinnä siltä, että toinen ei ole valmis suhteeseen.
PS: Olen muuten lapseton mies, enkä odota mitään satulinnahäitä. Mulle riittää pelkkä muodollisuus vaikka maistraatissa. Suurelliset puitteet tai niiden puuttuminen kun ei vaikuta itse asiaan - avioliittolupaukseen.Olen avioliiton kannattaja jos se tehdään oikeista syistä kuten m30 tre kirjoittaa. Ei naimisiin pidä mennä lasten tai kenenkään muiden ihmisten takia, ei lupaukseen tarvita todellakaan suuria puitteita siihen tarvitaan vaan ne kaksi ihmistä jotka naimisiin haluaa. Voihan sen tietty tehdä kauniit ja rohkeat tyyliin jossa jahkataan puoleen jos toiseen aameneen saakka ja viikon päästä rakastetaan jo jotain toista, mutta silloin on kai turha valittaa.
Alkuperäiselle kirjoittajalle voisin sanoo sen verran että ei se kiukuttelu ja vituttaminen muuta asiaa. Teillä on varmaan vähän erilaiset ajatukset tulevaisuudesta. Sullahan on fiksu mies kun ei mene sun kanssas naimisiin kun sä niin haluut. Hetken se tietty kirpasee kun ei saa tahtoaan läpi, nainen on niin usein tottunut saamaan mitä haluaa. Kyllä se sun miehes varmaan kertoo haluaako olla sun kanssa jatkossa ja sun tarvitsee miettiä pystytkö nielemään ylpeytes ja jatkamaan. Ehkä joskus tulee se aika että olette molemmat valmiita avioliittoon tai sit ei, mutta se on vaan totuus joka aikuisen ihmisen on kestettävä - paritellen
Jaa .. 7 vuotta et ole uskonut liittosi kestävän, etkä ole halunnut turvallisuuden tunnetta avovaimollesi suoda. Vaikka tekisit sen avioehdon ettei puoliso saa mitään tuet kuitenkin kuolemasi jälkeen aviovaimoasi lesken eläkkeellä, mikäli kerkiät oleen naimisissa 5 vuotta ennen kuolemaasi sama koskee sinua toisin päin. Siis jos vaimosi (jos meet naimisiin) kuolee saat lesken eläkettä vaikka teillä ei olisi yhteisiä lapsia. Nyt jos vaimosi joutuu työttömäksi eikä löydä tämän taantuman takia uutta työtä ja hän aikanaan putoaa ansiosidonnaiselta sinulla täytyy olla tosi surkee tilipussi, jos hän saa mistään rahaa harkinta-ajan päätyttyä 180 pv. Siis sen lisäksi että sun työtulot estää häntä saamasta minkäänlaista tuloa, hänelle ei myöskään kerry sitä eläkettä, joka turvais hänen vanhuuden. Jos se olet sinä joka haluat avoliittoa sanoisin ... Sinulla ei ole minkäänlaista rakkauden tunnetta häntä kohtaa ...
- Nomore
Avioidumme syksyllä ja se on meidän valintamme. Lähinnä avoliitossa ikuisesti roikkuvat perheelliset ovat pelkureita, jotka elävät "ikuista nuoruuttaan" ja pelkäävät sitoutumista.
- Hessu5000
n30+ tre kirjoitti:
Olen avioliiton kannattaja jos se tehdään oikeista syistä kuten m30 tre kirjoittaa. Ei naimisiin pidä mennä lasten tai kenenkään muiden ihmisten takia, ei lupaukseen tarvita todellakaan suuria puitteita siihen tarvitaan vaan ne kaksi ihmistä jotka naimisiin haluaa. Voihan sen tietty tehdä kauniit ja rohkeat tyyliin jossa jahkataan puoleen jos toiseen aameneen saakka ja viikon päästä rakastetaan jo jotain toista, mutta silloin on kai turha valittaa.
Alkuperäiselle kirjoittajalle voisin sanoo sen verran että ei se kiukuttelu ja vituttaminen muuta asiaa. Teillä on varmaan vähän erilaiset ajatukset tulevaisuudesta. Sullahan on fiksu mies kun ei mene sun kanssas naimisiin kun sä niin haluut. Hetken se tietty kirpasee kun ei saa tahtoaan läpi, nainen on niin usein tottunut saamaan mitä haluaa. Kyllä se sun miehes varmaan kertoo haluaako olla sun kanssa jatkossa ja sun tarvitsee miettiä pystytkö nielemään ylpeytes ja jatkamaan. Ehkä joskus tulee se aika että olette molemmat valmiita avioliittoon tai sit ei, mutta se on vaan totuus joka aikuisen ihmisen on kestettäväElämä on elämää. Ei kenenkään ole pakko mennä naimisiin. Varmaan naisille avioliitto on tärkeämpi tunnetila. Elämässä ja avioliitossa tulee hetkiä jotka eivät ole kovin kivoja. Niin se vaan menee. Mutta vastapainoksi avioliitto ja elämä antavat hyviä ja kivoja hetkiä. Ei mikään ole koskaan ainaista ruusuilla tanssimista. Pitäisi vaan muistaa puhua rauhallisesti vaikeistakin asioista. Mutta ei vaikeat asiat ole avioliiton vika.
Avioliitto antaa kummallekkin turvaa. Niin miehelle, kuin naisellekin sekä heidän lapsilleen. Avioliitolla pidetään huolta siitä, että kaikki on selvää. Jos huonosti sattuu....vaikka toinen vanhemmista kuolemaan niin lain puitteissa kaikki on kovin selvää. Kummankaan suku ei pääse riitelemään, kun laillisesti kaikki on selvää.
Ei elämä muutenkaan aina ole kiihkeää ja kivaa. Joskus tulee pahojakin takaiskuja.
Se on elämää.
Avioliitto on osa ihmisen elämää.....siinä missä joku muukin.
:-) - avoliiton kannattaja
avIoliiton kannattaja kirjoitti:
No ei tosiaan kannata mennä naimisiin, jos luotto on tuota luokkaa...
Totta puhuen, avioliitto on nykyäänkin tarpeen ihan lainopillisista syistä. Sekään ei silti vähennä avioliiton symbolista merkitystä, sitä, että parilla on boolsseja lupautua toisilleen ikuisiksi ajoiksi "koko seurakunnan" edessä. No eihän se tietenkään kaikille sitä tarkoitakaan, siitähän nämä eroluvut kertovat karua kieltä, mutta ei pidä vähätellä ihmisiä, jotka vielä uskovat avioliiton arvoihin. Heikkous on siitä muuten hyvinkin kaukana.
En ihan ymmärrä, miten avioliitto voisi pilata muuten hyvän, pitkän suhteen. Voisitko hieman avata tuota kommenttiasi?Kysymys ei ole myöskään LUOTTAMUKSEN puutteesta vaan periaatteesta, kuten sinullakin on avioitua. Avioliittoon menivät vanhempanikin, mutta erosivat kun olin alle vuoden ikäinen. Avioliitto ei toimi, jos vain lapsen hankkimisen vuoksi sellaiseen ryhtyy.
nimimerkki: Luottamusta avoliitossa jo 7 vuoden ajan. - avoliittoa kannattava
juttu tuo... kirjoitti:
"Avioliitto pilaisi kuitenkin pitkän ja hyvän parisuhteen. "
Ei kai avioliitto voi sen enempää pilata parisuhdetta kuin avoliittokaan. Aika kova voima on sun mielestäsi papin sanoilla, jos tosissasi olet tuota mieltä :D Tuo väitettä viljelee yleensä ne, jotka haluavat pitää aina parisuhteessa takaoven auki. Helpompi on lähteä lätkimään avoliitosta kuin avioliitosta.
Ei tosiaan kannata kyllä mennäkään naimisiin, jos luottamus kumppania kohtaan on tuota luokkaa. Erittäin hyvän päätöksen olet kyllä omalla kohdallasi siis tehnyt. Muutoin on kyllä sanottava, että jos parisuhteessa on lapsia, niin avioliiton solmiminen on monen lainopillisen seikan takia jo ihan fiksua. Avoliitto ja avioliitto eivät edelleenkään ole samalla viivalla. Ikäviä yllätyksiä on monelle tullut tämän asian tiimoilta.
Ap:lle: Hyvä, kun asia tuli selväksi nyt eikä sitten kun olisitte jo naimisissa. Parempi näin pidemmän päälle. Rehellisyys on aina parempi vaihtoehto, vaikka se kirpaiseekin. Miehiä kyllä maailmassa riittää. Sellainenkin varmasti löytyy, joka haluaa sinut oikeasti ja on valmis sitoutumaan. Usko pois."Ei kai avioliitto voi sen enempää pilata parisuhdetta kuin avoliittokaan."
Miksi moni sitten on eronnut mennessään avioon pitkän seurustelusuhteen jälkeen? Avoliiton tulisi olla yhtä pitävä kuin avioliiton...avioliitto ei voi "tunnustaa" automaattisesti isyyttä vain siksi kun ollaan naimisissa. Kaikkeen muuhunkin samat oikeudet!
"Ei tosiaan kannata kyllä mennäkään naimisiin, jos luottamus kumppania kohtaan on tuota luokkaa."
Siis en luota kumppaniini ollenkaan, mikäli en tahdo mennä hänen kanssaan (tai kenenkään muunkaan kanssa) naimisiin!!??!?!?!?! Saakelin naurettavaa! Mikä helvetti teitä ihmisiä oikein vaivaa? Kaikkien ei tarvitse tehdä kuten te tai olla kuin te!
Luottamus meillä on kummallakin samaa luokkaa: "Me emme halua naimisiin, vaikka rakastammekin toisiamme". Jollei se riitä sulle, niin emmäkään ymmärrä niitä jotka paukkaavat naimisiin ja tarvitsevat rakkauteensa papin aamenen. Kysymys rakkaudessa on "tahdosta"...me tahdomme rakastaa toisiamme, mutta emme tahdo mennä naimisiin...lisäksi itse olen kirkosta eronnut ateisti, enkä pidä "alkuperältään" kirkollisista traditioista vaikka maistraatissa vihittäisikin...parisuhteeseen en tarvitse kirkkoa tai maistraattia "välikätenä".
"Avoliitto ja avioliitto eivät edelleenkään ole samalla viivalla. Ikäviä yllätyksiä on monelle tullut tämän asian tiimoilta."
Avioliitto ja asevelvollisuus...kaikki samaa vanhaa paskaa! Vastuuta ei kyetä hoitamaan kummassakaan sen edellyttämällä tavalla. Lisäksi avoliitossa ollaan vapaaehtoisesti...avioliitossa taas kaikki on paperia ja toista paperia...kalterit tulee eteen. Jollei suhde toimi ilman avioliittoa niin johan on helvetin kumma!
Niinpä ...sitä ollaan neitsyitä hääyöhön asti ja loppuelämä seksin harrastamisen suhteen on vain lapsen tekoa? - avoliittoa kannattava
m30+ tre kirjoitti:
Kukin halunsa mukaan. Vaikka nykyään perinteistä paskat viis veisataan, ainakin itse haluan että suhde vahvistetaan avioliitolla. Katsos, en ymmärrä miksi suhdetta ei voisi virallistaa, vaan pitää elää susiparina tai jossain avoliittosäädössä. Jos kerran toisen kanssa on tarkoitus elää niin myötä kuin vastoinkäymisissä, niin avioliitot sun muut säädöt kuulostavat lähinnä siltä, että toinen ei ole valmis suhteeseen.
PS: Olen muuten lapseton mies, enkä odota mitään satulinnahäitä. Mulle riittää pelkkä muodollisuus vaikka maistraatissa. Suurelliset puitteet tai niiden puuttuminen kun ei vaikuta itse asiaan - avioliittolupaukseen."Katsos, en ymmärrä miksi suhdetta ei voisi virallistaa, vaan pitää elää susiparina tai jossain avoliittosäädössä."
oletko hieman vanhollinen ...susiparina, heh! Me virallistettiin suhteemme kun me menimme kihloihin 7 vuotta sitten ja melkein puolelle suvusta! Se riittää ihan hyvin meille "virallistamiseksi".
"Mulle riittää pelkkä muodollisuus vaikka maistraatissa."
Itse en mene naimisiin edes maistraatissa, koska avioliitto on alunperin kirkollinen muodollisuus. Olen kirkosta eronnut ateisti! - avoliiton kannattaja
paritellen kirjoitti:
Jaa .. 7 vuotta et ole uskonut liittosi kestävän, etkä ole halunnut turvallisuuden tunnetta avovaimollesi suoda. Vaikka tekisit sen avioehdon ettei puoliso saa mitään tuet kuitenkin kuolemasi jälkeen aviovaimoasi lesken eläkkeellä, mikäli kerkiät oleen naimisissa 5 vuotta ennen kuolemaasi sama koskee sinua toisin päin. Siis jos vaimosi (jos meet naimisiin) kuolee saat lesken eläkettä vaikka teillä ei olisi yhteisiä lapsia. Nyt jos vaimosi joutuu työttömäksi eikä löydä tämän taantuman takia uutta työtä ja hän aikanaan putoaa ansiosidonnaiselta sinulla täytyy olla tosi surkee tilipussi, jos hän saa mistään rahaa harkinta-ajan päätyttyä 180 pv. Siis sen lisäksi että sun työtulot estää häntä saamasta minkäänlaista tuloa, hänelle ei myöskään kerry sitä eläkettä, joka turvais hänen vanhuuden. Jos se olet sinä joka haluat avoliittoa sanoisin ... Sinulla ei ole minkäänlaista rakkauden tunnetta häntä kohtaa ...
Todistakaa nyt vielä että Jumala on oikeasti olemassa! :D
"Jaa .. 7 vuotta et ole uskonut liittosi kestävän, etkä ole halunnut turvallisuuden tunnetta avovaimollesi suoda. "
Jokainen lätisee täällä että naimisiin menolla parannettaisi suhdetta, joka TODELLAKIN toimii jo avoliitossakin. Itse teen tilapäisesti komennushommia eli meillä toimii myöskin kaukosuhde, joka ei toimi monellakaan naimisissa olevalla pariskunnalla. Olen uskonut aina avoliittooni, mutta en kenenkään avioliittoon, kirkkoon tai Jumalaan. Avioliitto on kirkollinen traditio, joka ei kirkkaammaksi ketään tee tai siitä ei hyödy. Mitenkä ne kirkolliset riidat? Isä-Mitrokaan ei saa toimia pappina toimiessa EU:ssa. Kirkot eivät tee elämää yhtään sen helpommaksi, päinvastoin ja sama koskee myöskin kirkollisia traditioita.
Se että pelkään sitoutumista on kanssa naurettava väite. Me olemme sitoutuneet avoliittoon ja sen tulisi myöskin riittää täällä oleville avioliiton kannattaville!!
"Vaikka tekisit sen avioehdon ettei puoliso saa mitään tuet kuitenkin kuolemasi jälkeen aviovaimoasi lesken eläkkeellä, mikäli kerkiät oleen naimisissa 5 vuotta ennen kuolemaasi sama koskee sinua toisin päin."
Heh,sossupummi-leskieläke..voi nyt helvetti! Maa, jossa ei tehdä töitä vaan kerätään sosiaaliavustuksia ja etuja.
"Nyt jos vaimosi joutuu työttömäksi eikä löydä tämän taantuman takia uutta työtä ja hän aikanaan putoaa ansiosidonnaiselta sinulla täytyy olla tosi surkee tilipussi, jos hän saa mistään rahaa harkinta-ajan päätyttyä 180 pv."
Otahan enemmän selvää....ruokakunta on sama oli naimisissa tai avoliitossa. Mitään etuja tai hyötyjä siitä avioliitosta ei ole!
"Jos se olet sinä joka haluat avoliittoa sanoisin ... Sinulla ei ole minkäänlaista rakkauden tunnetta häntä kohtaa ..."
Tulihan se sieltä jälleen kerran. Rakastan häntä todella, mutta en mene hänen kanssaan naimisiin kuten en menisi myöskään kenenkään muunkaan kanssa ja tämä on meidän yhteinen päätös. Ei pelkästään mun VAAN YHTEINEN, menikö PERILLE? Onko sitä vaikea ymmärtää että avoliitossa voi rakastaa yhtälailla puolisoaan kuin avioliitossakin? Ei se muuta sitä rakkautta ainakaan yhtään sellaiseksi paratiisi-rakkaudeksi jos menisi naimisiin, kuten kuvittelet avioliitosta. Samanlaista seksiä ja samat ajatukset kuin avoliitossakin! - avoliiton kannattaja
Nomore kirjoitti:
Avioidumme syksyllä ja se on meidän valintamme. Lähinnä avoliitossa ikuisesti roikkuvat perheelliset ovat pelkureita, jotka elävät "ikuista nuoruuttaan" ja pelkäävät sitoutumista.
"Lähinnä avoliitossa ikuisesti roikkuvat perheelliset ovat pelkureita, jotka elävät "ikuista nuoruuttaan" ja pelkäävät sitoutumis"
Pelkureita, jollei tee niinkuin enimmistö? Joillakin on liian raskaat elämän arvot pelkästään kun puhe on avioliitosta. Ei nähdä pintaa syvemmälle, että avoliitossakin todellakin voi elää yhtä hyvin!
Katsoppa ympärillesi mitä näet? Vain entisiä aviopareja ja tiedätkö miksi näin on? Siksi koska ei todellakaan ymmärretä mikä se avioliitto lopulta on?
Nykyisin eletään 2000-lukua! Kannattaisi todellakin tutkia omaa asennetta ja suhtautumistapaa...ei kaikki vaan halua naimisiin, mutta ei se sitä rakkautta puolisoaan kohtaan toiseksi muuta, vaikkei tahtoisi naimisiin. Avoliittokin on usein yhteinen päätös ja jos toinen haluaa naimisiin ja toinen ei niin tällöinhän homma on selvä -eivät rakasta toisiaan!
Vaimolleni oli oikeastaan sama, mennäänkö me naimisiin vai ei ja vasta siten kerroin, etten halua naimisiin ja se oli vaimolleni ihan ok...ja on ollut jo 7 vuotta ok!
Mikä asia on parantunut teillä mennessänne naimisiin? Ei varmasti mikään..ei ainakaan paremmaksi kuten "paratiisissa". Elämä ei ole ruusuilla tanssimista oli sitten avopari tai aviopari. - Jumala
avoliittoa kannattava kirjoitti:
"Ei kai avioliitto voi sen enempää pilata parisuhdetta kuin avoliittokaan."
Miksi moni sitten on eronnut mennessään avioon pitkän seurustelusuhteen jälkeen? Avoliiton tulisi olla yhtä pitävä kuin avioliiton...avioliitto ei voi "tunnustaa" automaattisesti isyyttä vain siksi kun ollaan naimisissa. Kaikkeen muuhunkin samat oikeudet!
"Ei tosiaan kannata kyllä mennäkään naimisiin, jos luottamus kumppania kohtaan on tuota luokkaa."
Siis en luota kumppaniini ollenkaan, mikäli en tahdo mennä hänen kanssaan (tai kenenkään muunkaan kanssa) naimisiin!!??!?!?!?! Saakelin naurettavaa! Mikä helvetti teitä ihmisiä oikein vaivaa? Kaikkien ei tarvitse tehdä kuten te tai olla kuin te!
Luottamus meillä on kummallakin samaa luokkaa: "Me emme halua naimisiin, vaikka rakastammekin toisiamme". Jollei se riitä sulle, niin emmäkään ymmärrä niitä jotka paukkaavat naimisiin ja tarvitsevat rakkauteensa papin aamenen. Kysymys rakkaudessa on "tahdosta"...me tahdomme rakastaa toisiamme, mutta emme tahdo mennä naimisiin...lisäksi itse olen kirkosta eronnut ateisti, enkä pidä "alkuperältään" kirkollisista traditioista vaikka maistraatissa vihittäisikin...parisuhteeseen en tarvitse kirkkoa tai maistraattia "välikätenä".
"Avoliitto ja avioliitto eivät edelleenkään ole samalla viivalla. Ikäviä yllätyksiä on monelle tullut tämän asian tiimoilta."
Avioliitto ja asevelvollisuus...kaikki samaa vanhaa paskaa! Vastuuta ei kyetä hoitamaan kummassakaan sen edellyttämällä tavalla. Lisäksi avoliitossa ollaan vapaaehtoisesti...avioliitossa taas kaikki on paperia ja toista paperia...kalterit tulee eteen. Jollei suhde toimi ilman avioliittoa niin johan on helvetin kumma!
Niinpä ...sitä ollaan neitsyitä hääyöhön asti ja loppuelämä seksin harrastamisen suhteen on vain lapsen tekoa?et käytät sanaa amen(tark. heng. mieles totisesti, totisesti näin on tapahtuva). Jumala ei säätänyt avo"höpötyssellaista"liittoa vaan avioliiton. Ei mitään susipariliittoa, jota ei tarvitsi olla vaan Jumala on tarkoittanut miehen ja naisen avioliittoon! Tämä maa elää muutenki synnis ja kaikenmaailman irtosuhteis! Jeesus sanoi: rakasta lähimmäistä niinkuin itseäsi. Hän ei tällä tarkoittanut, että ihmiset lentäisivät kukasta kukkaan, vaan että eläisimme sovussa keskenämme. What's a point? Joh.3:16amen. Jumalan siunausta...
- jfk1967
Nomore kirjoitti:
Avioidumme syksyllä ja se on meidän valintamme. Lähinnä avoliitossa ikuisesti roikkuvat perheelliset ovat pelkureita, jotka elävät "ikuista nuoruuttaan" ja pelkäävät sitoutumista.
Me mentiin naimisiin, että saatiin hyvät bileet. Mitään se ei muuttanut, onnellisia ollaan oltu ennen ja jälkeeen. Lapsetkin oli jo ennen häitä.
- madame vm59
avoliiton kannattaja kirjoitti:
Todistakaa nyt vielä että Jumala on oikeasti olemassa! :D
"Jaa .. 7 vuotta et ole uskonut liittosi kestävän, etkä ole halunnut turvallisuuden tunnetta avovaimollesi suoda. "
Jokainen lätisee täällä että naimisiin menolla parannettaisi suhdetta, joka TODELLAKIN toimii jo avoliitossakin. Itse teen tilapäisesti komennushommia eli meillä toimii myöskin kaukosuhde, joka ei toimi monellakaan naimisissa olevalla pariskunnalla. Olen uskonut aina avoliittooni, mutta en kenenkään avioliittoon, kirkkoon tai Jumalaan. Avioliitto on kirkollinen traditio, joka ei kirkkaammaksi ketään tee tai siitä ei hyödy. Mitenkä ne kirkolliset riidat? Isä-Mitrokaan ei saa toimia pappina toimiessa EU:ssa. Kirkot eivät tee elämää yhtään sen helpommaksi, päinvastoin ja sama koskee myöskin kirkollisia traditioita.
Se että pelkään sitoutumista on kanssa naurettava väite. Me olemme sitoutuneet avoliittoon ja sen tulisi myöskin riittää täällä oleville avioliiton kannattaville!!
"Vaikka tekisit sen avioehdon ettei puoliso saa mitään tuet kuitenkin kuolemasi jälkeen aviovaimoasi lesken eläkkeellä, mikäli kerkiät oleen naimisissa 5 vuotta ennen kuolemaasi sama koskee sinua toisin päin."
Heh,sossupummi-leskieläke..voi nyt helvetti! Maa, jossa ei tehdä töitä vaan kerätään sosiaaliavustuksia ja etuja.
"Nyt jos vaimosi joutuu työttömäksi eikä löydä tämän taantuman takia uutta työtä ja hän aikanaan putoaa ansiosidonnaiselta sinulla täytyy olla tosi surkee tilipussi, jos hän saa mistään rahaa harkinta-ajan päätyttyä 180 pv."
Otahan enemmän selvää....ruokakunta on sama oli naimisissa tai avoliitossa. Mitään etuja tai hyötyjä siitä avioliitosta ei ole!
"Jos se olet sinä joka haluat avoliittoa sanoisin ... Sinulla ei ole minkäänlaista rakkauden tunnetta häntä kohtaa ..."
Tulihan se sieltä jälleen kerran. Rakastan häntä todella, mutta en mene hänen kanssaan naimisiin kuten en menisi myöskään kenenkään muunkaan kanssa ja tämä on meidän yhteinen päätös. Ei pelkästään mun VAAN YHTEINEN, menikö PERILLE? Onko sitä vaikea ymmärtää että avoliitossa voi rakastaa yhtälailla puolisoaan kuin avioliitossakin? Ei se muuta sitä rakkautta ainakaan yhtään sellaiseksi paratiisi-rakkaudeksi jos menisi naimisiin, kuten kuvittelet avioliitosta. Samanlaista seksiä ja samat ajatukset kuin avoliitossakin!Niinpä. Viimeinen lauseesi oli kaiken kattava. Miksi ostaa lehmä omaksi, kun maitoa saa ilmaiseksikin.
Ihan oikeasti turvaisit puolisosi tulevaisuuden menemällä naimisiin, ei siinä kenestäkään sosiaalipummia sillätavoin tehdä vaan päinvastoin! Mitä sanot tästä;
1. Pariskunta eli avoliitossa 20 vuotta. Neljä alaikäistä lasta, mies hyväpalkkaisessa kaupungin virassa, hieno talo ja kesämökki, avovaimo teki tilapäis-/pätkätöitä siivoojana. Mies kuoli. "Vaimo" jäi puille paljaille, eikä ollut enää varaa omilla tilapäistuloilla pitää kalliskuluista omakotitaloa. Lapsille määrättiin sosiaalitoimen kautta edunvalvoja, ettei leski olisi päässyt "kavaltamaan" lasten isänperintöä. En tiedä kuinka mökille kävi, mutta kenelläkään perheestä ei ollut ajokorttia isän kuoltua, autokin jäi käyttämättä.
2. Työkaverin mies kuoli yllättäin 35-vuotiaana. Olivat olleet naimisissa 15 vuotta, kaksi alaikäistä lasta, rivitalo-osake. Vaimo sai ensin hieman isompaa alkueläkettä, joka määrätyn ajan jälkeen muotoutui pysyväksi, miehen tulojen mukaan useita tuhansia markkoja/kk (tapahtui markka-aikaan). Alaikäisten lasten isänperintö turvattiin edunvalvojalla. Leski olisi pärjännyt loppuelämänsä erittäin hyvin, koska leskeneläke oli suurempi kuin oma palkka. Eli hänellä olisi ollut vähintään kaksinkertaiset tulot. Vaan kävipä näin, että kapsahti piakkoin uuden miehen pauloihin, otti kertakorvauksena muutaman kymmenen tuhatta markkaa ulos, solmi uuden avioliiton ja menetti oikeutensa leskeneläkkeeseen. Ryyppäsivät kaikki rahat alle vuoteen, tappelivat ja nujakoivat lähes hengiltä toisensa ja erosivat. Nyt elää köyhänä ja työttömänä pyörien välillä rappioalkoholistien kanssa, lapset ovat päälle 20 ja omillaan, pesämunaksi saivat kumpikin osansa perheen rivitalo-osakkeesta. - nauran katketakseni
avoliittoa kannattava kirjoitti:
"Katsos, en ymmärrä miksi suhdetta ei voisi virallistaa, vaan pitää elää susiparina tai jossain avoliittosäädössä."
oletko hieman vanhollinen ...susiparina, heh! Me virallistettiin suhteemme kun me menimme kihloihin 7 vuotta sitten ja melkein puolelle suvusta! Se riittää ihan hyvin meille "virallistamiseksi".
"Mulle riittää pelkkä muodollisuus vaikka maistraatissa."
Itse en mene naimisiin edes maistraatissa, koska avioliitto on alunperin kirkollinen muodollisuus. Olen kirkosta eronnut ateisti!Vai menitte kihloihin. Hahah, ettekö tajua, että kihlaus tarkoittaa avioliittolupausta. Ette kuitenkaan aio mennä naimisiin, joten ette ole kihloissa, kun ette ole antaneet avioliittolupaustakaan.
Katso sieltä Raamatusta, mitä se kihlaus tarkoittaa. Kihlakumppanit ovat antaneet toisilleen avioliittolupauksen.
- AmaliaKippuravarvas
Haleja sulle! Olen kohtalotoverisi. Mutta voin kertoa, että häiden perumisesta selviää. Aluksi on ihan "shokissa", mutta jälkeenpäin ajatukset selkenee ja ymmärtää, että oli näin oli kuitenkin hyvä.
Minun ja ex-sulhaseni tulevaisuudesta en tiedä, mutta haluaisimme uudelleen yrittää. Muutettiin erilleen ja nyt kaivataan ihan hirmuisesti toisiamme.. Mutta aika näyttää miten käy. Elämästä ei koskaan tiedä.
Ja ajattele, sulla on kuitenkin ihana lapsi. Mä olen aina halunnut lasta, muttei ole vielä tullut (ja lähestyn 30-vuotta). Ajattelen, että joka tapauksessa haluaisin lapsen, ilman miestä (adoptio) tai miehen kanssa. - Kannattaa unohtaa...
tuollaisissa tapauksissa käy niin että ero tulee ennemmin tai myöhemmin. Sinulle sanoisin että unohda mokoma ukko, ole onnellinen ettei tullut sitä palloa jalkaan. Jatka onnellisena ja vapaana elämääsi. Vaikka teillä onkin lapsi niin se ei tarkoita, että pitää sitoa itsensä saamattomaan ja päättämättömään mieheen. Päinvastoin, anna miehelle kenkää samantien kun ei kerran tiedä mitä haluaa.
- Voi nykypäivää
Nyt on hyvä miettiä, ettei tulevaisuudessa kun on aamen sanottu.
Taitaa olla muotia tuollaiset perumiset ja jos ehditään naimisiin,
niin sitten 2-vuoden päästä viimeistään se on edessä ja tiet kahtia vie.
Tällaista se nykyään lie. - "NYT YKSINELÄJÄ"
Sehän on todella hieno asia jos huomaa ajoissa ettei tahdokkaan naimisiin!! Et sinä eikä kukaan muukaan mene suvun tai jonkun toisen takia naimisiin, ainoastaan itsensä ja toisen rakkauden vuoksi, nyt jo pitäis herätyskellojen soida ja kovaa jos itse tai toinen epäröi, mutta jos suhde on muuten kunnossa niin kannattaahan sitä vielä harkita ja ainahan häitä voi lykätä tuonnemmaksi. Siis (kokemusta omaavan) mielipide on että älä mene ainakaan vielä naimisiin, lykkää ensin häitä ja mieti onko tuo toinen sittenkään sinun rakkautesi arvoinen?, ja vaikka teillä lapsi jo onkin niin onko se lapsellekkaan oikein jos isä ja äiti menevät naimisiin vain siksi että on tapana tehdä niin.
- koko ketjun lukija
Huvittavinta oli tuossa se, kun joku kysyi hunnusta, niin vastaukseksi tuli, ettei ennenkään ole pitänyt huntua. Oliko jo moneskin yritys ja kuinka kovalla vimmalla sinne naimisiin oikein rynnätään. Tuntuu siltä, että miehesikin, siis exäsi on koennut ahdistavana sen, mitkä sinunkin syyt naimisiin menoon ja siksi päätynyt toiseen ratkaisuun. Et tavallaan siis itsekään näe avioliitolle syytä, kuin pieni lapsikin teillä, hohhoijaa..
- ...
Entä jos myöhemmin pelkkä maistraatti käykin? Ja avioehdot kuntoon. Kaikki ei jaksa isoa hääyleisöä.
- EHKÄ50000
Olis parempi lähtee lätkimään miehesi on nynnerö .
Mitä järkee jatkaa suhdetta , ihmettelen vaan .
lapsen voi kasvatta iteskkin .. - Äijä...
On täysin omasta ja ukkosi kypsyydestä kiinni kuinka pystytte selvitämään asiat. Mitkä sitten ovatkaan ne perimmäiset syyt lopulta?
Joskus vain tuntuu, että juhlien perässä vouhotetaan, mutta se oleellisin unohtuu.
Naimisiin voi mennä maistraatissakin, ei se ole juhlista kiinni. - Äijä...
On täysin omasta ja ukkosi kypsyydestä kiinni kuinka pystytte selvitämään asiat. Mitkä sitten ovatkaan ne perimmäiset syyt lopulta?
Joskus vain tuntuu, että juhlien perässä vouhotetaan, mutta se oleellisin unohtuu.
Naimisiin voi mennä maistraatissakin, ei se ole juhlista kiinni. - lapseton m30+
Itse olen lapseton mies, mutta vastaan silti.
En ymmärrä näitä munattomia miehiä, jotka saava kyllä aikaiseksi lapsen, mutta samalla ollaan sen verran munattomia, että ei riitä kanttia edes suhteen virallistamiseen. Ihme vätyksiä.
Itse olen sen verran vanhoillisen kasvatuksen saanut, että että jos suhteeseen tulee lapsia, se tietää automaattisesti myös vihillä käyntiä. Tuolloin vaihtoehdoksi ei riitä mitkään susiparisäädöt...- aloittaja
tällaista vastausta ja miestä olen kaivannutkin... ajattelen juuri näin. odotin kihlausta jo silloin kuin raskaus tuli ilmi ja avioliiton vahvistamista ristiäisissä. niin nopeaa kuin helppoa se olisi silloin ollut.
ja kyllä, vastaus aiemmille - olen ollut aiemminkin naimisissa ja eronnut, johtuen silloisen miehen mustasukkaisuudesta. ja nyt halusin ne oikeat häät, jotka ymmärsin sopivan myös nykyiselle. juuri siksi etteivät ne muistuttaisi ensimmäisiä häitä. - Kasvattaja
Niinpä kaikki sen lapsen osaa tehdä,mutta sen jälkeen onkin äiti ja lapset kelan ja sossun asiaakkaana ja vittu kuka maksaa perkele. Käyttäkää kortsua niin ei tarvi olla muiden elättinä.
- se nyt
parempi, että ne häät peruuntuu. näin pitäisi käydä jokaisen kohdalla, tulisi niitä avioeroja paljon vähemmän.
- vaikka
ne ovat ihan yhtä raskaita - myös lapsien kannalta.
- sontiaisesta eroon.
Ei ne välitä kuin itsestään.
naristaan jo siitä, jos joudutaan eltusmaksuja maksamaan 130 euroa kuukaudessa,
ruuat omaan poskeen ja lapsesta viis. - eroa tarkoita!
Meillä mies perui häät 2003 vuonna ja kutsut oltiin jo ehditty lähettää. Suutuspäissäni pakkasin tavarani yhteisestä kodista, mutta palasin jo seuraavalla viikolla takaisin...4-vuotta myöhemmin mentiin naimisiin, kun mies oli siihen valmis. Jlkikäteen kertoi jännittäneensä juuri häiden kirkko osuutta niin paljon, ettei jännitykseltään kyennyt menemään naimisiin...häiden jälkeen totesi vain, ettei se ollut niin paha kuin oletti!
- skädäm1
Uusi ralli vaan käyntii. Radalle ja kannat kattoon. Sillä se mielipaha lähtee millä on tullutkin. Jiihhaaa
- Rakkaus pysyy
On kyllä olemassa ikuista rakkautta. On olemassa myös se oikea?
Mutta miksi häät! Mitä sitten häiden jälkeen??? Muuttuuko elämä toisenlaiseksi? Ei rakkaus ole mikään illuusio ilman häitäkään, joka estää ihmistä olemasta onnellinen. Toiveet ja unelmat on osa rakkaudesta myös, joskus molemmat ovat yhä todellisia kuin rakkaus, joka on ilo jakaa. Kaksi erilaista ihmistä voi kasvaa yhteen, jos on rakkautta tarpeeksi.
Jos vastaan tulee ihminen, jonka kanssa olisi vain hyvä olla onnellinen? Eikä häitä tarvita. Minkä takia järjestetään muodollisuuksia ???? - vastata
itse kysymykseen mutta mielestäni siiä vaiheessa kun on jo lapsi ja olu yhdessä vuosia ja lapsikin on ollut toivottu, ei enää voi olla epävarma haluaako naimisiin vai ei..tai siis jo siinä vaiheessa kun lapsia tekee, pitäisi olla varma tunteistaan ja naimisiin meno on vain nimet paperilla..tämä siis miehellesi..
- mun mielestä
Sä voit kyllä yrittää jutella, ja jos rahasta on kiinni, niin teette jonkun rehellisen ja molempia ja etenkin lasta kohtaan reilun avioehdon.
Muutenkin kannattaa, koska monia pelottaa se hirveä taloudellinen riski, jos vaikka on omaisuutta tai jotain, ja se on ihan realismia eikä kyynisyyttä.
Ei sellasia oikeita ja vääriä voi enää tuossa vaiheessa olla ja etsiskellä jotain kuuta taivaalta, teillähän on lapsi!
Sä voit lohduttaa miestä, että sen lapsen myötä te olette jo elinäksi sidottuja yhteen tavalla tai toisella, se juna meni jo. Se avioliitto on sinetti, rakkauden ja kunnianosoitus toiselle, sitoutumisen te teitte siinä vaiheessa kun lapsi ilmoitti tulostaan, ettekä keskeyttäneet raskautta... Tai oikeastaan silloin kun jätitte ehkäisyn käyttämättä. Aikuisilla ei ole vahinkoja.
Voittehan te vielä miettiä paljonkin, miten saada suhteeseen säpinää, mikä siinä avioliitossa pelottaa ja miten sitä voi helpottaa, miten vapauttavaa sitoutuminen oikeasti on, kun ei tarvitse enää etsiä... Miettikää hyviä puolia, se kammo tulee aina pelosta ja huonojen puolien miettimisestä. Suunnitelkaa muutakin kun häitä, miten haluatte toisianne kohdella ja millaisen avioliiton rakentaa ja millaisen perheen lapselle.
Ei mitään eroa tarvitse tulla kun tulette vastaan ja vähän mietitte, että mistä on oikeasti kysymys ja kuuntelette toisianne.
Miten teidän elämänne eroaisi naimisiin menon jälkeen ja mitä voisitte saada ja mitä siinä menettää.
En tiedä sinusta, mutta naiset etenkin monesti vaan tyrkyttävät omaa näkemystään kuuntelematta, ja miehet vaan vetäytyy nurkkaan. Molemmat on huonoja tapoja, yrittäkää olla empaattisia: ole sinä empaattinen ja ymmärtävä miehesi pelolle ja pyydä miestäsi ymmärtämään, että sinuakin pelottaa, mutta vastakkainen asia.
Monille tulee kammo, kun kiirehditään, pakotetaan, eikä sovita. Yhteiset pelisäännöt täytyy voida puhua asiallisesti (huutamatta ja kiukkuamatta) auki, ja miettiä molempien kannalta juttuja. Avioliitot myös kaatuu usein siihen, että sitten vasta mietitään, miten eletään yhdessä, eikä ennen. Teillä on hyvin aikaa, ja kuten sanottu, teillä on jo perhe, miettikää ja suunnitelkaa.
Yrittäkää nyt vielä, saatatte molemmat yllättyä positiivisesti, jos annatte toisillenne mahdollisuuden ja ennenkaikkea keskitytte KUUNTELEMAAN sitä toista.
Sitä harva osaa.- rakkauden tappaja
On liitossa enemmän huonoja puolia kuin hyviä. Minulla oli kaksi liittoa. Yksi melkein 20v ja toinen 5v. Molemmilla tapauksilla menin naimisiin puhtaasta rakkaudesta mutta liitossa rakkaus loppui ja alkoi vain kauhea hyväksi käyttö. Liitto minusta on rakkauden tappaja. Avioliitojen takia vihasin 25 v omaa elämää.
- ole sääntö,vaan poikkeus
rakkauden tappaja kirjoitti:
On liitossa enemmän huonoja puolia kuin hyviä. Minulla oli kaksi liittoa. Yksi melkein 20v ja toinen 5v. Molemmilla tapauksilla menin naimisiin puhtaasta rakkaudesta mutta liitossa rakkaus loppui ja alkoi vain kauhea hyväksi käyttö. Liitto minusta on rakkauden tappaja. Avioliitojen takia vihasin 25 v omaa elämää.
Ihme tilitystä. Kerro nyt hyvä ihminen, mikä siinä avioliitossa on niin pelottavaa ?! Ikävä kyllä, hyväksikäyttö, pettäminen, jne. eivät ole kiinni parisuhteen muodosta.
Mutta avioliiton miellän kyllä sinetiksi parisuhteelle. Ketä kiinnostaa avoliitot ja vapaat suhteet, jossa jokainen saa mennä jä tehdä oman halunsa mukaan. Meininki on kuin hollituvassa.... - Kaikki on pelottavaa
ole sääntö,vaan poikkeus kirjoitti:
Ihme tilitystä. Kerro nyt hyvä ihminen, mikä siinä avioliitossa on niin pelottavaa ?! Ikävä kyllä, hyväksikäyttö, pettäminen, jne. eivät ole kiinni parisuhteen muodosta.
Mutta avioliiton miellän kyllä sinetiksi parisuhteelle. Ketä kiinnostaa avoliitot ja vapaat suhteet, jossa jokainen saa mennä jä tehdä oman halunsa mukaan. Meininki on kuin hollituvassa....Vapaa suhde ja avioliitto eivät ole samaa. En ollut vapaassa suhteessa enkä edes seurustelusuhteessakaan vaan tuttavuuden tasolla. Avioliitto minun kokemukseni mukaan on ollut todella kaukana oikeasta rakkaussuhteesta, minulla olikin 25 vuoden kokemus. Minulle se oli vain henkinen kärsimys alusta alkaen.
- jos ette pärjää
Jos mies sanoo ettei haluakaan mennä naimisiin, on kolme vaihtoehtoa:
1. Hän pelkää että ei ole tarpeeksi hyvä sinulle tai että et haluakaan naimisiin
2. Sinussa on jokin piirre/piirteitä mistä hän ei pidä, ja hän ajattelee että se on liian suuri taakka parisuhteellenne
3. Hänellä on todella päässä vikaa(jos kumpikaan ylempi vaihtoehto ei osu kohdalleen) tai hän pelkää sitoutumista
Minusta teidän pitäisi yrittää puhua asioista keskenänne(lapsi ei todellakaan saa kuulla riitelyä) tai sitten teidän pitää mennä parisuhdeterapeutille. Ehdottiko hän liittoa, vai tuliko se itsestään kihlautumisen jälkeen?
Onnea parisuhteeseen, toivottavasti saatte asiat selvitettyä!- Mimmu81
"Ehdottiko hän liittoa, vai tuliko se itsestään kihlautumisen jälkeen?"
Waaassss??? Tuo nyt kyllä on hölmöin lause mitä olen aikoihin nähnyt! :D
- kokemuksella voin....
...sanoa ettei suhde siihen aina lopu. Itse perusin x3 saman miehen kanssa häät ja kun sitten tunsin olevani valmis niin mentiin.....nyt tulee 25-vuotis hääpäivä. Että silleen.......-"kaiken se kestää"-.
Neuvo: antakaa aikaa toisillenne selvittää tunteet, ei se avioliitto ole aihe onneen aina. - kokemuksella voin....
...sanoa ettei suhde siihen aina lopu. Itse perusin x3 saman miehen kanssa häät ja kun sitten tunsin olevani valmis niin mentiin.....nyt tulee 25-vuotis hääpäivä. Ett sillee.......-"kaiken se kestää"-.
Neuvo: antakaa aikaa toisillenne selvittää tunteet, ei se avioliitto ole aihe onneen aina. - meilläkin
Häät peruttiin ja palautin itse sormuksen takaisin liikkeeseen. Mies ei halunnutkaan naimisiin. Loukkaannuin kovasti. Suhde kuitenkin kesti tämän ja naimisiin mentiin puoli vuotta myöhemmin.
- häät peruttu!
jätä koko äijä, jos et halua sen pillin mukaan mennä. Harmi vaa ku jo jälkikasvua, joten aina jotain yhteistä, ikävää, ja ikävä tilanne kaikkien kannalta. Minkä ikänen lapsi. Johan siinä lapsen kannaltakin nähdään asioita, voi, voi. Neuvola, ala-aste tai ylä-aste viimestään... kummalla laps tulee olemaan ku ero...voi, voi..
- voi, voi
jätä koko äijä, jos et halua sen pillin mukaan mennä. Harmi vaa ku jo jälkikasvua, joten aina jotain yhteistä, ikävää, ja ikävä tilanne kaikkien kannalta. Minkä ikänen lapsi. Johan siinä lapsen kannaltakin nähdään asioita, voi, voi. Neuvola, ala-aste tai ylä-aste viimestään... kummalla laps tulee olemaan ku ero...voi, voi..voi, voi
- vastuu
vastuu täytyy aina kantaa pienestä ! Mitä sitä edes tekemään kun kirjoituksesta paatellen kumpikaan ei ole sillä tasolla, että vastuun kantaa tähän maailmaan..
- Eräs mies
Ethän sinä aloittaja ole ollenkaaan sivistynyt ja vanhanaikainen. Mitäpä häntä menee nussimaan paljaalla kun ei ole naimisissakaan. Näitä naisia hyväksikäyttäjä miehiä on maa pullollaan. He haluavat vain naida ja pidä itse hedelmäsi.
- Suomalainen mies
Eräs mies kirjoitti:
Ethän sinä aloittaja ole ollenkaaan sivistynyt ja vanhanaikainen. Mitäpä häntä menee nussimaan paljaalla kun ei ole naimisissakaan. Näitä naisia hyväksikäyttäjä miehiä on maa pullollaan. He haluavat vain naida ja pidä itse hedelmäsi.
Ensin pitää mennä avioliittoon ja sitten hankitaan lapset, jos niitä saadaan. Tämä on se järjestys. Yläpään kauttahan sitä pitää ihmiseen tutustua eikä alapään kautta. Mitäpä tähän muuta sanoisi kuin että pidä vahinkosi. Älä tee huorin, sanoo jo Katekismuskin ja pyhä Raamattu.
- Vanhanaikainen X
Suomalainen mies kirjoitti:
Ensin pitää mennä avioliittoon ja sitten hankitaan lapset, jos niitä saadaan. Tämä on se järjestys. Yläpään kauttahan sitä pitää ihmiseen tutustua eikä alapään kautta. Mitäpä tähän muuta sanoisi kuin että pidä vahinkosi. Älä tee huorin, sanoo jo Katekismuskin ja pyhä Raamattu.
Ei naitu nainen voi laittaa huntua. Se on ihan kauheata. Naisella on voinut olla jo viisikin viikinkiä, joiden kanssa hän on nainut ja vielä ilkiää hunnuilla koristella. Älkää naiset alistuko aina miehen tahtoon,vai oletteko niin munan kipeitä?
- mikä kummaa...
Vanhanaikainen X kirjoitti:
Ei naitu nainen voi laittaa huntua. Se on ihan kauheata. Naisella on voinut olla jo viisikin viikinkiä, joiden kanssa hän on nainut ja vielä ilkiää hunnuilla koristella. Älkää naiset alistuko aina miehen tahtoon,vai oletteko niin munan kipeitä?
täällä on kauheasti mielipiteitä vanhanaikaisuudesta, hunnun käytöstä jne. muistetaan myös se että, jos huntu on vain neitseellisyyden ja puhtauden kuva niin minne on jääneet sitten huivit ja kiinni olevat hiukset naisilta??? Hunnun käyttö on morsiammen oma asia ja muut siitä vaietkoon. samoin lapsista jotka on saaneet alkunsa ennen avioliittoa sillä luulempa että, moni vanhempi rakastaa lastansa yhtä paljon on sitten avoliitossa tai avioliitossa.
Tuskin meistä kukaan on niin täydellinen että, on elänyt elämänsä ns. oikein ja ilman virheitä.
Parisuhteet on monimutkaisi ja vaatii kummaltakin osapuolelta panostuksen. Mies tarvitsee kunnioitusta ja nainen rakkautta ( joku viisas on näin sanonut ).
Kun luin tämän koko keskustelun niin tuli mieleen sellainenkin kysymys, onko keskustelun aloittaja keksinyt tämän keskustelun päästänsä saadakseen huomiota vai voiko tämä olla totta?. - hlhjjj
mikä kummaa... kirjoitti:
täällä on kauheasti mielipiteitä vanhanaikaisuudesta, hunnun käytöstä jne. muistetaan myös se että, jos huntu on vain neitseellisyyden ja puhtauden kuva niin minne on jääneet sitten huivit ja kiinni olevat hiukset naisilta??? Hunnun käyttö on morsiammen oma asia ja muut siitä vaietkoon. samoin lapsista jotka on saaneet alkunsa ennen avioliittoa sillä luulempa että, moni vanhempi rakastaa lastansa yhtä paljon on sitten avoliitossa tai avioliitossa.
Tuskin meistä kukaan on niin täydellinen että, on elänyt elämänsä ns. oikein ja ilman virheitä.
Parisuhteet on monimutkaisi ja vaatii kummaltakin osapuolelta panostuksen. Mies tarvitsee kunnioitusta ja nainen rakkautta ( joku viisas on näin sanonut ).
Kun luin tämän koko keskustelun niin tuli mieleen sellainenkin kysymys, onko keskustelun aloittaja keksinyt tämän keskustelun päästänsä saadakseen huomiota vai voiko tämä olla totta?.Tuota huntu asiaa, äläkä höpötä siitä paskaa ääliö.Jos mainostaa itseään neitsyeksi ja onkin jakorasia.
- 2000-luvulle.......
hlhjjj kirjoitti:
Tuota huntu asiaa, äläkä höpötä siitä paskaa ääliö.Jos mainostaa itseään neitsyeksi ja onkin jakorasia.
Kyllä jokainen saa pukeutua juhliinsa ihan miten haluaa ilman mitään merkityksiä ja taka-ajatuksia.
- hölömöukko
2000-luvulle....... kirjoitti:
Kyllä jokainen saa pukeutua juhliinsa ihan miten haluaa ilman mitään merkityksiä ja taka-ajatuksia.
Etpä ole tainnut kovin kummoisissa juhlissa olla kun et pukeutumissäännöistä tiedä mitään.
Esimerkiksi hunnulle ja valkoiselle morsiuspuvulle on oma historiansa.
Vaikka nykyään farkkuja pidetäänkin monesti arkena ja vapaalla niin juhlissa pukeudutaan arvokkaasti ja pukeutuminen on osa toisten kunnioittamista.
Siis 2000-luvulle? Kunhan hieman kasvat niin ymmärrät että "nykyaika" on aina sanojansa elämän aikaa. - havinaa......
hölömöukko kirjoitti:
Etpä ole tainnut kovin kummoisissa juhlissa olla kun et pukeutumissäännöistä tiedä mitään.
Esimerkiksi hunnulle ja valkoiselle morsiuspuvulle on oma historiansa.
Vaikka nykyään farkkuja pidetäänkin monesti arkena ja vapaalla niin juhlissa pukeudutaan arvokkaasti ja pukeutuminen on osa toisten kunnioittamista.
Siis 2000-luvulle? Kunhan hieman kasvat niin ymmärrät että "nykyaika" on aina sanojansa elämän aikaa.Mutta jokainen tyylillään, säännöistä tiukasti kiinipitävät voivat tietysti vetää herneen nenäänsä ihan vapaasti.
Häissä on syytä kunnioittaa ainoastaan morsiusparin mielipiteitä, muut ovat sivuosassa.
Niin paljon henkistä kasvua on tuskin enää tällä iällä odotettavissa, että ymmärtäisin miten tuo " sanojansa nykyaika" liittyy aiheeseen.
Omat havaintoni ja muistikuvani pukeutumisesta häissä alkavatkin vasta 60-luvulta, joten mitäpä minä vanhemmista jutuista tietäisinkäään.... - hölömöukko
havinaa...... kirjoitti:
Mutta jokainen tyylillään, säännöistä tiukasti kiinipitävät voivat tietysti vetää herneen nenäänsä ihan vapaasti.
Häissä on syytä kunnioittaa ainoastaan morsiusparin mielipiteitä, muut ovat sivuosassa.
Niin paljon henkistä kasvua on tuskin enää tällä iällä odotettavissa, että ymmärtäisin miten tuo " sanojansa nykyaika" liittyy aiheeseen.
Omat havaintoni ja muistikuvani pukeutumisesta häissä alkavatkin vasta 60-luvulta, joten mitäpä minä vanhemmista jutuista tietäisinkäään....Lukase vähän ylempää jossa kerrotaan jotta eletään nykyaikaa ja 2000 lukua.
Luulen että 1700 luvullakin jotkin neropatit sanoi "nythän eletään nykyaikaa". - historian havinaa.......
hölömöukko kirjoitti:
Lukase vähän ylempää jossa kerrotaan jotta eletään nykyaikaa ja 2000 lukua.
Luulen että 1700 luvullakin jotkin neropatit sanoi "nythän eletään nykyaikaa".Tämä ketju on hieno esimerkki siitä, mitan netissä keskustelu nyrjähtää syrjäpoluille...
Kukaan ei ole tässäkään ketjussa ilmaissut haluavansa käyttää huntua häissään.
En muuten ole minäkään nähnyt käytettävän sitten 60-luvun.
Mutta mitä se mulle kuuluu, joikainen pukeutukoon niin kuin tykkää.
Pakkohan oli vääntää aiheesta, kun hölömöukko niin tosissaan.... - hölömöukko
historian havinaa....... kirjoitti:
Tämä ketju on hieno esimerkki siitä, mitan netissä keskustelu nyrjähtää syrjäpoluille...
Kukaan ei ole tässäkään ketjussa ilmaissut haluavansa käyttää huntua häissään.
En muuten ole minäkään nähnyt käytettävän sitten 60-luvun.
Mutta mitä se mulle kuuluu, joikainen pukeutukoon niin kuin tykkää.
Pakkohan oli vääntää aiheesta, kun hölömöukko niin tosissaan....Ainahan me viännettään asiaa, tai rautalankkaa
- m 43
mikä kummaa... kirjoitti:
täällä on kauheasti mielipiteitä vanhanaikaisuudesta, hunnun käytöstä jne. muistetaan myös se että, jos huntu on vain neitseellisyyden ja puhtauden kuva niin minne on jääneet sitten huivit ja kiinni olevat hiukset naisilta??? Hunnun käyttö on morsiammen oma asia ja muut siitä vaietkoon. samoin lapsista jotka on saaneet alkunsa ennen avioliittoa sillä luulempa että, moni vanhempi rakastaa lastansa yhtä paljon on sitten avoliitossa tai avioliitossa.
Tuskin meistä kukaan on niin täydellinen että, on elänyt elämänsä ns. oikein ja ilman virheitä.
Parisuhteet on monimutkaisi ja vaatii kummaltakin osapuolelta panostuksen. Mies tarvitsee kunnioitusta ja nainen rakkautta ( joku viisas on näin sanonut ).
Kun luin tämän koko keskustelun niin tuli mieleen sellainenkin kysymys, onko keskustelun aloittaja keksinyt tämän keskustelun päästänsä saadakseen huomiota vai voiko tämä olla totta?.Huntu on huntuun suojakuoreen pakatun neitsyen tunnusmerkki, ei jo naidun lesken tai eronneen.
Näin ollen toista kertaa naimisiin menevä nainen tai voi pitää huntua, koska hän ei ole neitsyt eikä neito, vaan jo kerran käytetty nainen, jota ei tarvitse suojella maailmalta viehättävällä hunnulla.
- vieraitten kanssa
>Minun tuttava(mies) ja hänen avokki Mari tekivät suuret häävalmistelut keväällä.
Lähetettiin kutsukortit 200 kpl. ja kaikki viimeisen päälle.Olivat asuneet yhdessä
kaksi vuotta.Sitten he kutsuivat noin 10 henkilöä juhliin,jossa käytiin kaikki lävitse
ja nautittiin alkoa.Yön tunteina alkon voimalla,miehet jäivät pelaamaan korttia
ja naiset olivat alakerrassa.Jossain vaiheessa porukan naiset tuli kyselemään,missä
Mari,ja Veikko oli myös hävinnyt.Minä menin ulkovarastossa käymään ja kukas
siellä,veikko haarojen välissä naimassa Maria.Minä kattelin Marin siskon kanssa
touhua ja läksin pois.Marin sisko suuttui kamalasti ja meni varastoon sisälle.
Menin sisälle ,veikon vaimo kysyi löysitkö Marin,kerroin löytäväni,myöskin veikon.
Hän kysyi missä ovat kerroin,että varastossa naimassa,naama muuttui punaiseksi
mutta samaan aikaan tuli Marin sisko sisään ja alkoi Veikon vaimolle huutamaan
,että sinun miehesi pilasi alkavan avioliiton,kun oli naimassa Maria.Varaston ovi
aukeni ja Veikko tuli ulos ja lähti kävelemään tielle,hänen vaimonsa lähti myös.
Mari tuli sisään,jossa siskonsa kysyi heti,pitikö nyt jo pilata tuleva liitto.Hyvin
hiljaa hän istui.Marin juttua ei voi panna alkon syyksi,koska hän ottaa niin vähän.
Marin sisko oli kertonut seuraavana päivänä Äitilleenkin,joka soitteli minulla ja
sanoi,että saattuhan näitä vahinkoja,eikä häitä voi perua koska kutsut on jo
lähetetty.Minä kerroin hänelle,etten voi mennä avioon,koska Mari petti nyt jo.
Hän sanoi,että Veikko oli houkutellut varastoon ja alkanut käpälöidä,jossa
tilanteessa hän ei voinut vastustaa.Minä sanoin,että tilanteita tulee aina,koska
miehet juttelee kauniisti.Ja jos on niin herkästi ajautuva vieraan miehen pauloihin
niin en minä ainakaan pysty tuollaiseen luottamaan.Häät ovat peruuntuneet
ja ymmärrän syyn,koska olin juhlissa mukana....- Ai "tuttava" vai
Tiedätköhän oikein itsekään enää kenelle tämä on loppujen lopuksi tapahtunut??
"Minun tuttava(mies) ja hänen avokki Mari tekivät suuret häävalmistelut keväällä."
"Marin sisko oli kertonut seuraavana päivänä Äitilleenkin,joka soitteli minulla ja
sanoi,että saattuhan näitä vahinkoja,eikä häitä voi perua koska kutsut on jo
lähetetty.Minä kerroin hänelle,etten voi mennä avioon,koska Mari petti nyt jo."
"Minä sanoin,että tilanteita tulee aina,koska miehet juttelee kauniisti.Ja jos on niin herkästi ajautuva vieraan miehen pauloihin niin en minä ainakaan pysty tuollaiseen luottamaan."
"Häät ovat peruuntuneet ja ymmärrän syyn,koska olin juhlissa mukana...."
Siis ensin tuttavasi oli menossa Marin kanssa naimisiin, ja sitten Marin äiti soittelikin SINULLE, ja sinä sanoit että et voi mennä avioon?? Ja et pysty luottamaan etkä halua Marin kanssa naimisiin siksi. Mutta kuitenkin olit noissa juhlissa vain vieraana...
Jotain tolkkua nyt näihinkin sepustuksiin!
- Heli
Mietin kyllä tässä todellakin sitä, että monesko kerta sulla on menossa, kun et ole aikaisemmissakaan häissä pitäny huntua? Ja monesko lapsi? Miksi aikasemmin olet eronnut? Mikä kiire sulla on mennä naimisiin? Rakastatko oikeesti? Siis aikuisten oikeesti?
Lapsi ei ole mikään syy mennä naimisiin. Itselläni on pieni poika, enkä ole missään väleissä pojan isän kanssa. Tai no puheväleissä, mut kuitenkin.
Olen tällä hetkellä avoliitossa ja haaveilen avioliitosta. Mutta mieheni ei halua avioliittoon. Se riittää minulle, kunhan vain saadaan olla yhdessä. Rakkaus kestää, oli se sitten sormuksilla merkittyä tai ei.
Jos miehesi ei halua naimisiin ja kirkko on varattu, niin itse mieluummin peruisin kirkon ja rakastaisin miestäni siitä huolimatta, että olen joutunut "noloon" tilanteeseen.
Asioiden perumisessa ei kyllä minun mielestä ole mitään hävettävää, toisin kuin siinä että pakottaa jonkun tekemään jotain mitä ei haluakaan.
Mutta jaksamista silti sinne! Toivottavasti olette aidosti rakastuneita ja pysytte yhdessä, ihan lapsenkin kannalta rakkaus on tärkeää!- aloittaja
vielä kerran vastaan tänne väliin. niin järkyttävä määrä on näitä viestejä tullut, että ihan hävettää. aloitukseni tarkoituksena oli kysyä muiden kokemuksia aiheesta, kelle on käynyt näin. itse olen tottakai masentunut kun näin kävi, suhteen toivon jatkuvan, vaikka nyt v*ttaakin.
lapsi on meille molemmille ensimmäinen, ja hän on ehdottomasti tärkein syy jatkaa ja jatkaa ilman riitelyä. aiemmasta suhteesta minulla ei ole lapsia, onneksi! silloin ex halusi maistraatissa, ja se sopi hyvin siihen elämäntilanteeseen.
hyvää kesää kaikille! - ontottunut
aloittaja kirjoitti:
vielä kerran vastaan tänne väliin. niin järkyttävä määrä on näitä viestejä tullut, että ihan hävettää. aloitukseni tarkoituksena oli kysyä muiden kokemuksia aiheesta, kelle on käynyt näin. itse olen tottakai masentunut kun näin kävi, suhteen toivon jatkuvan, vaikka nyt v*ttaakin.
lapsi on meille molemmille ensimmäinen, ja hän on ehdottomasti tärkein syy jatkaa ja jatkaa ilman riitelyä. aiemmasta suhteesta minulla ei ole lapsia, onneksi! silloin ex halusi maistraatissa, ja se sopi hyvin siihen elämäntilanteeseen.
hyvää kesää kaikille!saamaan kaiken haluamansa, eikä niille mikään riitä. Etsitään sitä vieläkin parempaa hamaan hautaan asti. Ihmiset voivat huonosti tässä parisuhderallissa. Julkkikset näyttävät mallia taviksille, miten muka kuuluu elää.
- ja parisuhdetta....
aloittaja kirjoitti:
vielä kerran vastaan tänne väliin. niin järkyttävä määrä on näitä viestejä tullut, että ihan hävettää. aloitukseni tarkoituksena oli kysyä muiden kokemuksia aiheesta, kelle on käynyt näin. itse olen tottakai masentunut kun näin kävi, suhteen toivon jatkuvan, vaikka nyt v*ttaakin.
lapsi on meille molemmille ensimmäinen, ja hän on ehdottomasti tärkein syy jatkaa ja jatkaa ilman riitelyä. aiemmasta suhteesta minulla ei ole lapsia, onneksi! silloin ex halusi maistraatissa, ja se sopi hyvin siihen elämäntilanteeseen.
hyvää kesää kaikille!Tilanne rauhoituu ennen elokuuta. Syksyllä kaikki on toisin. Olet uudelleen raskaana ja jatkatte avoliitossa kuin ei mitään. Kaikki on anteeksi annettu, huntu poltettu ja parisuhde toimii kikkelis kokkelis.
Miesystäväsi lienee kypsä viimeistään v. 2015 avioitumaan kanssasi kun lapset alkavat mennä kouluun. - avoliiton kannattaja
Keskustelun ehkä asiallisin väite sinulta, kiitos! Kenenkään ei tarvitse mennä naimisiin ja silti rakkaus jatkuu:
"Mutta mieheni ei halua avioliittoon. Se riittää minulle, kunhan vain saadaan olla yhdessä. Rakkaus kestää, oli se sitten sormuksilla merkittyä tai ei."
En ymmärrä edelleenkään, mitä hyötyä on mennä avioon. Minulle riittää rakkaus, eikä sitä rakkautta tai onnea avioliitto kumminkaan minulle tai avovaimolleni yhtään paremmin tekisi!
Naisilla on tosin eri arvot kuin miehillä. Itse ja mun sisko synnyttiin maailmaan kun molempina kertoina äitimme oli kirkossa/maistraatissa odottavana. Oma isäni veti naimisissa ollessa äitiäni turpaan, että röntgenissäkin tuli käydä ja nykyisin toisella kertana on elänyt yli 20 vuotta tavallaan melkolaista "pakko-avioliittoa" isäpuoleni kanssa. Ei ihme että nuoruus on alkanut tulla esiin nyt yli 50-vuotiaana, kun äitini sai minutkin 28-vuotiaana ja itse täytän seuraavaksi 27v.
Muille sanottakoon...miettikää ensin kuin sanotte tähän yhtään mitään että haluaako yksilö naimisiin sellaisista lähtökohdista kuten minä ja sen jälkeen mietitte parinne kanssa että onko se hyväksi sille TEIDÄN parisuhteelle!!!! En tahdo naimisiin...se on minulle sama kuin kaivaisi 30 asteen helteessä sitä iän ikuista kuoppaa lapiolla auringon paahteessa.
Tosin avioliitosta ei ole mitään muuta hyötyä kuin vasta sitten kun kuolema ikä lähenee...saa yhden nimen mahdolliseen hautakiveen. Muuta hyötyä siitä ei todellakaan ole ainakaan minun mielestäni! Rakastaa voi ilman avioliittoakin ja vain heikommat siihen mielestäni sortuvat, kun jotkut taas sortuvat virallistamaan suhteensa jo "ihan tarpeeksi" kihlajaisissaan...kuten me vaimoni kanssa 7 vuotta sitten!
Avioliitto on suurempi naiselle kuin miehelle?!?! Minusta sekin virallistaminen suvun edessä tuntuu äärimmäisen hullulta kun lopulta vuoden päästä kuitenkin erottaisi sen kaiken "suvun edessä"! Niitä syitä kun ei aina tietää, mutta yksi on se että avoliitto kumminkin on enemmän sitova kuin avioliitto.
Erittäin hyvä päätös miestäsi kohtaan tässä asiassa. Toki voit aina lähteä pois perheestäsi mikäli tahdot avioon jonkun muun kanssa, mutta se rakkaus meitä vie eteenpäin eikä se ahneus jolla on kumminkin vääjäämäti se paskainen loppu. Sen vuoksi tulee todellakin ymmärtää sitä toista osapuolta...mekin kysyimme toisiltamme tahdommeko avioliittoon ja me vastasimme molemmat lopulta kieltävästi tai myönsimme että ennen kuolemaa saattaisi moinen mahdollisuus olla sitten vanhana, jotta saamme yhden sukunimen hautakiveen.
Eikö se ole sama kuin pappi kysyy (avioliitto) kuin että itse kysyisi ja toinen vastaisi (avoliitto)!? :D
- Jumala
Jeesus vastaan elämäänne ja sitä myötä uskoon. Mä otin aikanaan ja kaikki selvisi. Nyt ollaan oltu kohta seittemän vuotta naimisis, kaksi lasta ja avio- onni kukoistaa! Kiitos Jeesus, amen. Jumalan siunausta...
- avoliiton kannattaja
"Jeesus vastaan elämäänne ja sitä myötä uskoon. Mä otin aikanaan ja kaikki selvisi. Nyt ollaan oltu kohta seittemän vuotta naimisis, kaksi lasta ja avio- onni kukoistaa! Kiitos Jeesus, amen. Jumalan siunausta..."
Tota sarjaa kun alkaa lukemaan Jeesuksista ja aamenista niin minulle tulee heti kummallinen olo, että teidän parisängyssänne on jokin kolmas osapuoli joka ei sinne kuulu! Olen ateisti, joten emmä niistä ymmärrä. Seksi on seksiä...siihen ei Jumalaa tai Jeesusta tarvita!
- Jumala
Jeesus vastaan elämäänne niin kaikki selviää. Nimim. kohta 7v. naimisis/2lasta/avio- onni kukoistaa. Jumalan siunausta...
- kauan, pitkään
Itse mietin sitä ylipäätään, että miten häät voi olla vaikka vuoden päästä. Siis vuoden..... ymmärrän, ettei kirkkoa, tai tilaisuuspaikkaa saa heti, mutta kyllä siinä vuodessa normaalimies/ nainen) sekoaa, ku samaa asiaa nysvätää kuukausitoululla sukulaisien/ sisarusten/ tuttujen vomalla. Ärsyttävää ajan tuhlausta. Jos haluutte rakkaudesta naimisiin, menkää maistraattiin ja sillä sipuli. Jättäkää se suvun sönklääminen pois, sillä se tressaa normaalia miestä. (yleensä miestä) silloin voitte mennä rakkautenne kanssa naimisiin ilman mielettömiä säätöjä) Kaffeet sitten pikkuhiljaa tutuille, kun asia "paljastuu" jännää, onnea!
Tää mun vinkki, mutta mietikää! - sinnlos
Mitähän "pelkuruutta" se on, jos elää koko elämänsä avioitumatta? Kaikki eivät vain ole yksinkertaisesti sen luontoisia ihmisiä, että haluaisivat virallistaa suhdettaan sen kummemmin.
Itse menin naimisiin samana päivänä kun täytin 20 miehen kanssa, joka oli ollut seurustelukumppanini 4 vuoden ajan. Luulin haluavani sitoutua loppuelämäkseni, ja että aviomies ja perhe on sitä mitä elämältä oikeasti haluan. Väärä luulo, nimittäin jo heti häiden jälkeen, tai oikeastaan jo ennen niitä, iski ahdistus, ikäänkuin minua oltaisiin oltu sullomassa kahleisiin. Pian häiden mentyä panikoin ja ajauduin tilanteeseen, jossa koin tukehtuvani ja jo puolen vuoden päästä pistettiin erohakemus vireille. Liian myöhään ymmärsin, että minä yksinkertaissti vain olen sen tyylinen persoona, joka ei tarvitse ketään toista ihmistä välttämättä vierelleen ja joka ahdistuu liiasta sitoutumisesta. Viihdyn erittäin hyvin yksin tai vaihtoehtoisesti sellaisen ihmisen kanssa, joka on kanssani samalla aaltopituudella, eikä oleta hääkellojen heti soivan tai haaveile perheenlisäyksestä. Eikö se ole hyväksyttävää jos kerran molemmat tietää, missä mennään?!
Ehkä vielä jonain päivänä omat ajatukset muuttuu, ja avioliitto ja perhe saattavat alkaa kuulostaa hyvälle, mutta ainakin tällä hetkellä kuuntelen mitä sydän sanoo ja menen sen mukaan. En ala väkisin elämään yleisesti hyväksytyn menettelyn mukaisesti ja unohtaa siinä sen tosiseikan, että kaikki me olemme erilaisia ja haluamme elämältä eri asioita. Ymmärrän oikein hyvin niitäkin pariskuntia, jotka eivät oikeasti välttämättä koskaan halua naimisiin tai hankkia perhettä. Tämä elämä on lyhyt, ja jokaisella on oikeus elää se haluamallaan tavalla, ilman että on aina joku pätemässä ja arvostelemassa miten tätä elämää kuuluu elää. Jokaisen olisi suotava huolehtia ihan vain niistä omista asioista eikä alkaa määritellä mikä on oikea ja mikä väärä tapa toimia.- elää miten haluaa,
koska itsekkäällä elämäntavalla moni aiheuttaa suunnatonta tuskaa toisille, kuten niille lapsiraukoille, joilla ei ole isää tai äitiä, oikeaa perhettä jne. Mutta harvalla on kanttia myöntää se, kuinka ankeaa elämä on täysin irrallisissa ja epäsosiaalisissa ihmissuhteissa.
- uskonut,
että aihe on noin yleisesti kiinnostava. ;D
Onko se sitten tavallisempaa kuin arvaisikaan. Toivottavasti ainakin ennen kuin kutsukortit on postitettu. ;D - iwergvnadtifgj
Nykänen-Paanala-Nykänen-Mustamakkara
Tapola-Nykänen-Tapola-Nykänen-Tapola-Nykänen-Tapola-Nykänen-Tapola-Nykänen-Tapola-Nykänen-Tapola-Nykänen-Tapola-Nykänen-Tapola
selviskö?
ketä oikeastaan kiinnostaa?
uutisoidaan kuitenkin.
voi vittu. - paikalle olisi tulijoita
Jos ei seura kelpaa tarjoat vaan vaihtoehtoa että paikkaasi on jo kyselty jos suostut siirtymään pois. (Älä ota todesta)
- n24
Heippa,
olen sitä mieltä, että miehelläsi nimenomaan on munaa, koska hän uskalsi tunnustaa epäröivänsä. Mikäli olisitte menneet naimisiin, olisi edessä voinut olla ahdistavakin arki.
Viestistäsi ei selviä, onko miehesi todella kosinut sinua, vai oletteko olleet menossa naimisiin vain siksi, että teillä on pieni lapsi. Minulle syntyy kuva, että sinä olet ollut viemässä asiaa eteen päin ja miehesi on myötäillyt taka-alalla uskaltamatta puhua tunteistaan. En kuitenkaan sitä enempää ala spekuloida, koska en tilannettanne tiedä. Mutta ennen kaikkea naimisiin tulisi mennä, tai olla avo- tai seurustelusuhteessa, OIKEISTA syistä. Minulle syy ei olisi esimerkiksi velvollisuudentunne, muoti-ilmiö, lapsi, taloudellinen hyöty, sukulaisten miellyttäminen ja niin edelleen. Kun minä (jonakin päivänä) astelen kirkkoon tai maistraattiin mieheni kanssa, teen sen puhtaasta rakkaudesta, toisen arvostuksesta ja kunnioituksesta ja haluan sinetöidä sitoumukseni mieheeni.
Arvostan vanhoillisia perinteitä, että esim. ensin avioliitto, sitten lapset, mutta kirkkokin elää yhteiskunnan mukana, omana instituutionaan osana suurta kokonaisuutta. En koe, että teidän tulisi mennä naimisiin siksi, että teillä on lapsi. Omat vanhempani ovat nyt eläneet avoliitossa 30 vuoden ajan ja uskon, että he ovat yhdessä hamaan loppuun saakka. Muistan, kun ollessani pikkutyttönä sukulaisten häissä vieraana kysyin vanhemmiltani että milloin he menevät naimisiin koska minäkin haluan morsiusneidoksi? :) (en ihan ymmärtänyt silloin mitä avioliitto on :) ) Vanhemmat kuitenkin vastasivat, että he eivät tarvitse juhlia ja paperilappua rakastaakseen toisiaan. Se jäi vahvasti mieleen! :) Se on vanhempieni yhteinen mielipide ja päätös ja yhdessä porskuttavat eteenpäin. Jotkut ovat täällä ketjussa pohtineet että miten avioliitto muuttaa suhdetta. Omien vanhempieni kohdalla uskon, että jos he nyt menisivätkin naimisiin, se ei muuttaisi heidän suhdettaan mitenkään. He ovat joka tapauksessa rakentaneet suhteensa ja kotinsa yhdessä, oli kyse sitten rakkaudesta tai rahallisista hankinnoista. Joku puhuu täällä leskeneläkkeestä ja joku perinnönjaosta, mutta jos naimisiin mennään tällaiset asiat ja laskelmat mielessä, niin mielestäni suhteessa on kyllä joku pielessä! :P
Mutta, takaisin itse aiheeseen. Sinä sadbride olet nyt kiukkuinen ym, koska häät peruuntuivat, mutta miltä miehestäsi tuntuu? Tiedätkö, mitä hän ajattelee? Häät ja parisuhde yleensäkin ovat kahden ihmisen yhteinen juttu, johon itsekkyyttä mahtuu vain pieninä annoksina. Empatia on tärkeää ja kuten joku muukin täällä kirjoitti, toisen kuunteleminen on todella tärkeää. Ei meistä tietääkseni kukaan ole vielä ajatustenlukija. Ja vielä röyhkeämpää on "päättää", miltä toisesta tuntuu. Jos olet itse puskenut häiden järjestämisen läpi miehesi tunteita tiedustelematta, on hyvä, että hän sai nyt suunsa auki. Se, jatkuuko suhteenne, on vain ja ainoastaan teidän päätettävissänne. Painotus sanalla Teidän, ei ainoastaan sinun tai miehesi. Suhteen ei tarvitse päättyä, jos osaatte keskustella, mitä tunnette ja ajattelette. Syyttely ja riitely ei auta. Kaveripiirissäni on kaksi tapausta, jossa häät peruttiin ennen h-hetkeä, toinen oli nainen ja toinen mies. Molemmissa tapauksissa aika ei vain toisesta osapuolesta ollut vielä kypsä ja tänä päivänä kummatkin parit ovat onnellisesti naimisissa, suhde kesti, kun toista osattiin Kuunnella.
Maltti on valttia, ei naimisiin tarvitse rynnätä. Oma tilanteeni on se, että kosinta tuli alkuvuodesta. Tilanne veti minut ihan puihin. Olin omassa mielessäni haaveillut kosinnasta, mutta kun se yllättäen tulikin, menin lukkoon ja hieman ahdistuin. Sillä hetkellä tilanne tuntui minusta nololta, koska pyysin aikaa harkita. Rakastin ja rakastan miestäni, mutta kihlaus on minulle lupaus avioliitosta, enkä ollut varma, halusinko vielä lupautua. En halunnut kihlautua vain, jotta tekisin mieheni onnelliseksi, se ei olisi ollut oikein kumpaakaan kohtaan. Keskustelimme ja mies ymmärsi, antoi aikaa ja suhde jatkui kuten ennenkin. Minulla oli aikaa miettiä suhdettamme ja omia tunteitani, ajatella tulevaisuutta ja seurata arjen kehittymistä. Huomasin, kuinka hyvä ja vapautunut olo minulla on ollut koko ajan mieheni kanssa. Nyt olemme olleet muutaman kuukauden kihloissa ja hyvin menee, kuten ennenkin :) En pyytänyt harkinta-aikaa siksi, ettenkö rakastaisi, vaan siksi, etten HÄTIKÖISI. Häitä vietämme luultavasti 2012 ja ne ovat suht pienet, sen enempää emme ole asiaa miettineet. Kirkko tai maistraatti, ei väliä minulle, kunhan mieheni on rinnallani. Massiiviset häät ovat toki hienoja juhlia, mutta minulle häät merkitsevät tunnetta, eivät tuhlausta.
Tulipas avauduttua. Mutta keskustelkaa yhdessä ja toivon sinulle ja miehellesi jaksamista vaikeana aikana.
Usko, Toivo ja Rakkaus. Siinä on se pakkaus. - 19 vuotias äiti
Heippa! Jaksamisia sinulle!
HUHUH.. olipas raukkamainen teko,ilkeä suorastaan vaikka ei pahalla oiskaan tarkoittanukkaan! Tietenkin tollasesta loukkaantuu ja menee kaikki ajatukset uusiksi haluatko olla tuollaisen kanssa? SAATI VIETTÄÄ LOPPUELÄMÄÄSI?
Sinuna en jäis ikuisiks ajoiksi ootteleen,ite olen nuori ja olen ajatellut asian näin että ei ainakaan lapsen takia naimisiin mennä,pakko olla enemmän syitä. Ei viellä mikään kiire.
TÖRKEÄÄ SONTAA MUUTEN TÄÄLLÄ TE JOTKA VÄITÄTTE ETTÄ AVIOLIITTO ON AINUT OIKEA TIE ONNEEN JNE. Kyllä minä ainakin mielummin kokeilen yhdessä oloa enemmän että tunnen ihmisen kunnolla kun menen liian nopeasti naimisiin.
Olen 2,5 vuotta ollut mieheni kanssa ja meillä lapsikin yhdessä.
Mies ei halua viellä naimisiin.
TIETENKIN OLEN LOUKKAANTUNUT?! Koska olen pienestä pitäen tiennyt että haluan joskus sitte naimisiin ja ihanat häät.
Mutta ajattelen näin että EI VOI MITÄÄN. Olen mieheltä asiaa tivannut miksi miksi. ja kuulemma mitä se muuttaisi tällä hetkellä? Toivottavasti tuo asenne ei ole ikuinen. MUTTA
Pää asia kun ollaan yhdessä. Katsotaan kuinka kauan tälläinen ajattelutapa kestää! Iäin myötä voi ajatukset muuttua ja alan jo haluta enemmän avioliittoa .
Sitten saattaa ollakkin jo voi voi :D Mutta päivä kerrallaan. by the way .. Olen itse avioerolapsi ollut ja voin sanoa että jos vanhemmat ei ole onnellisia parempi erota kun olla yhdessä oli naimisisa tai ei, LAPSET KÄRSII RIITELYSTÄ JNE.
miehet on itsekkäitä sikoja,noh on naisetkin mutta miehet enemmän,me naiset osataan hössötyksellä pilata monta asiaa,kärsivällisyyttä vois olla enemmän. MUT TOISAALTA MIKSI AINA PITÄIS ODOTTAA ETTÄ MIES SANOO VIIMEISEN SANAN?
MIKSI ALISTUA?
Totuushan on että monille miehille ei ole avioliitto niin tärkeä,sen näkee jo pettämisinä ja siinä että 40kymppiset/50kymppiset miehet vaihtaa vähän nuorempaan.. IKUISIA LAPSIA?!
Kannattaako sitten lapsen kanssa naimisiin mennä?
Tasavertaista kumppania varmaan on aika hiton vaikea löytää,mutta on sellaisiakin varmasti olemassa jotka voi ihan rehellisesti sanoa että ei ole Ollut koskaan katumuksen tunnetta avioliitossa ja onnellisesti enemmän kuin 10vuotta.
(puhun siis ns. nykyajasta)
HYVÄÄ KESÄÄ! kysyppäs mieheltäs etkö aio ikinä sitten mennä naimisiin?- no ei niin
Mitä se muuttaisi?
Kaikki naiset vastatkaa siihen: siinähän se, eihän se muuttaisi meitä kun vähän lain silmissä (ja uskovat tähän jumalan silmissä), mutta minä tulisin onnelliseksi. Koska nimenomaan, sehän ei muuta suhteen arkipäivässä yhtään mitään, jos saman katon alla asutaan ja lapsiakin on tehty, mutta monelle naiselle se antaa silti turvan ja varmuuden.
Jos mieskin oma-alotteisesti on jo todennut ettei se muuta mitään, niin ei pienten häiden tai nopean siviilivihkimisen sitten pitäisi olla niin suuri vaivakaan mieheltä, että sitä ei voisi rakkaansa ja lastensa äidin onnellisuuden vuoksi tehdä. Älkää ymmärtäkö väärin, yhtään avioliittoa ei pidä solmia kevyin perustein, eikä siksi että toinen haluaa, mutta paljon vahvempi liitto on jo solmittu kun lapsi on tehty, siitä liitosta ei pääse eroon koskaan. Avioliitto on vain muodollisuus, joak sattuu tekemään jonkun vaimokkeen hyvin hyvin onnelliseksi.
- PITNY,,TEHDÄ..JO
PARI KERTAA
- voimia
Nämä on aina tosi surullisia juttuja. Naapurinkin mies lähti, kun pian piti olla häät ja uusi asunto oli vasta ostettu ja kalliilla rempattu yhdessä, nyt naapurille ei edes oikeen osaa sanoa mitään, näyttäisi olevan aika rikki. Omalla kohdallani sulattaisin jotenkin sen että oltaisiin avoliitossa ikuisesti ja eleltäisiin yhdessä ilman häitä, mutta jos häitä oltaisiin järkätty ja sitten toinen peruisi, noh, ei menisi läpi minulla. Suosittelen että haet tällaisiin ongelmiin vertaisutkea mm naimisiin.infon palstalta, täällä asiaa kommentoidaan vähän eri perspektiivistä. Sieltä löytyy myös saman kokeneita.
Mutkikas juttu ja asiasta mutkikkaamman tekee vielä se että hommaan liittyy lapsi. Lapsen kannalta tärkeintä on kuitenkin se ettette te riitele tai kanna kaunaa, asuitte sitten erillänne tai yhdessä. Itse en ainakaan osaisi olla yhdessä riitelemättä, joten jonkinlainen aikalisä, pesäero tai parisuhde-/ perheterapia lienee paikallaan.
En tiedä onko tätä aiemmin ehdotettu, mutta itse varmaan sanoisin miehelle että nyt eletään määrittelemätön aika erossa ja takaisin saa palata, jos edes jollain tavalla solmittuun avioliittoon haluaa, ja jos olen silloin vielä vapaa. Eli ero, jossa jättäisin kuienkin sen lopullisen hyvästin sanomatta. Lapsen takiahan ei lopullisia hyvästejä voi muutenkaan sanoa. Haluaisin kuitenkin miehen miettivän tarkkaan mitä parisuhteelta haluaa ja mihin on valmis ryhtymään toisen takia.
Voin kokemuksesta myös sanoa että varsinkaan tuntemani miehet eivät pysty parisuhteessa ollessaan mitenkään ratkaisemaan haluavatko vaiko eivätkö, jos ovat jossain vaiheessa ruvenneet epäröimään. Näitä päättämättömiä (lue munattomia) miehiä roikkuu parisuhteessa pilvin pimein epäröimässä että haluaako nimisiin/rakastaako vaiko eikö. Jollain tavoin tällaista pitää ravistella, jos haluaa asiaan varmuuden ja ratkaisun. Omalta kohdaltani kerron että mies, joka lähes viiden vuoden avoliiton ja kahdeksan vuoden seurustelun ja kihlojen jälkeen (hääpäivää ei oltu päätetty eikä suunnitelmia tehty) ei vieläkään osannut sanoa haluaako oikeasti elää kanssani, sai aikaa pohtia asiaa, muuttei pohtinut ja sai hetken kuluttua kenkää.
Voimahali sinulle, äläkä ota tosissasi noita typeriä viestejä epäkypsyydestä ja omasta viasta. Jos mies on valmis tekemään lapsen muttei sitoutumaan lapsen äitiin mies on raukka, tai ei enää rakasta ja homma ei silloin ole mitenkään sinun vikasi tai sinun käsissäsi. - ilotipu
Jos epäröit, älä mene. Tiedät kun se oikea tulee.
Helena - meidän mummi
eihän teidän tarvitse erota sen takia ettei mies nyt tahdo naimisiin ,anna hänelle aikaa sopeutua siihen mitä naimisiin meno tarkoittaa,saat hänestä vielä hyvän miehen ja isän .älä painosta anna miehen kasvaa rauhassa.pieni lapsi vaatii jo mieheltä enemmän kuin naiselta.jostain kumman syystä.onnea sinun koko perheelle.kyllä aurinko paistaa ensi pääsiäisenä monen sadan vieraan verran.t.mummeli
- httr
Hyvä että joku huomasi tässä vaiheessa että ei toimi.Ei millään pahalla.
- Vielä vanhanaikaisempi
Sanot olevasi sen verran vanha-aikainen, että avioliiton solmiminen lapsen takia olisi tärkeää.
Senkö tähden sen lapsen teit, että saat miehen vihille kanssasi?
Ehkäisymenetelmiä on pilvin pimein. Jos on vanhanaikainen, menee ensin vihille ja tekee vasta sitten lapsen.
Toinen vaihtoehto on, että päätetään olla avoliitossa ja tehdään siihen lapsi.
Ei miestäkään voi pakottaa naimisiin lapsen varjolla.
Naimisiinhan ei ole tapana mennä siltä pohjalta, että vihkimisen jälkeen erotaan. - avioton
miks ihmeessä edes avikseen pitäismennä.me emme edes tartte sellaista instituutiota,se on kallis j epäkäytännöllinen. itse olen ollut ns. avoliitossa yli 20v,3 lasta.eikä ole tavinnut murehtia virallista aamenta. avis on menneisyydenpeikko jota kirkko pitää yllä, joten erotkaa ensin kirkosta.
- puutteessa 32
Kun kerta olet jakamaan alkannu niin annakko mullekkin ?
- Heh vapaa
Hieno esimerkki miksi mennään naimisiin tänään. Lukekaa se vihki kaava ennen kosintaa, avioliiton kuuluisi olla ikuinen. Itse en sitä voi noudattaa, siksi 35v. avoliittoa takana, mistä 3 lasta ja 3 lastenlasta, hyvin menee, mutta menköön, eikä vierasta ole ottanut kumpikaan.
- sonja.fi
sonja.vankila.sonja.kiinni:)-
- avoliiton kannattaja
Mun mielestäni ihmisten tulisi olla avoliitossa sellaiset 20 vuotta ja sitten mettiä sitä naimisiin menemistä. Aika helpolla mennään naimisiin ja sitten kun se arki koittaa niin erotaan ja siinä taas ei ole mitään järkeä. Olehan mokomat 20 vuotta seuraavan siippasi kanssa ihan vaan avoliitossa ennen kuin menet naimisiin, jotta todellakin ymmärrätte mikä on naimisiin menon tarkoitus. Tämä sinulle vain elämän ohjeeksi...ota tai jätä!
Kukaan ei havittele avoliittoon mennessä etuisuuksia, kuten avioliittoon mennessä esim. "leskieläke". Minusta sellaisen idiootin tulisi elää ihan yksistään koko loppu elämän! Avioliitosta saa etuja vaan siihen että hautakiveen tulee yhteinen nimi, eikä sen enempää...muut etuisuudet on lopulta byroktratian veivinosastossa.
Lisäksi minusta monen aviomiehenkin tässä maassa tulisi mennä isyystestiin (kuuluu minusta osaksi "avioehtoon"). Ette te naisetkaan niin rehellisiä ja luotettavia kumminkaan ole (en tarkoita tässä nyt sua tai avovaimoani). Isyyden oikeellisuus on vain miehille tärkeätä, kuten teille naisille se avioliitto!
t: "avoliiton onnea jo 7 vuotta ja edelleen jatkuu"- entinen vaimo
Ei se avioliitto eikä sormus takaa rakkautta, eikä sen kestävyyttä. Naimisiin ei kannata mennä häiden takia. Jos vielä löytäisin miehen joka seisoisi rinnallani, minulle riittäisi pelkkä hänen lupauksensa, en halua sukulaisia enkä ystäviä sorkkimaan elämääni. Kel onni on, se onnen kätkeköön. Näin on.
Rakastaa voi ilman häitäkin.
Entinen aviovaimo, petetty ja jätetty. - muuttaminen
Saahan sen sukunimen muuttaa ilman avioliiton solmimistakin (tietyin rajoituksin), jos haluaa pelkästään saman nimen hautakiveen. Wikipedian mukaan vaihtaminen onnistuu jos
" * nimestä on ilmeistä haittaa, se on esimerkiksi hankala kirjoittaa (ulkomaalainen), liian yleinen, merkitykseltään nolo
* uusi nimi on kuulunut aiemmin itselle tai suoraan edeltäville esivanhemmille
* on muu hyvä syy."
Ehkä tarpeeksi hyvä syy voisi olla että perhe saa saman sukunimen. Voihan sitä kokeilla ainakin.
Minusta avioliitossa on paljon muitakin hyviä puolia kuin pelkkä sama sukunimi, mutta niistä nyt on keskusteltu jo paljon.
- Heemphöö
www.truebeliavas.webs.com
Ketjusta on poistettu 24 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 672801
- 462554
Kuoleman pelko katosi
Olen pelännyt koko elämän ajan kuolemaa mutta yhtäkkiä kun hindut paljastivat totuuksia uskonnoista noin aloin yhtäkkiä4312217- 792128
- 951956
- 321692
- 121526
Kuhmolainen on selvästi kepun lehti
Kuhmolaise etukannessa oli Kuva kun Jaskalle annettiin karhu patsas.mutta kukmolaislehti oli niin kepulainen että Jaskan171477Mitä nämä palautteet palstalla ovat?
Joku uusi toimintatapa rohkaista kirjoittajia vai mistä on kyse?261283Ei mun tunteet
ole mihinkään kadonnut. Enkä mä sua inhoa tai ole kyllästynyt. Mä ymmärsin, ettet ole kiinnostunut minusta, ainakaan sil181165