En ymmärrä mistä tämä fobia on saanut alkunsa, varsinkaan kun vietin lapsuuteni kesät veneillen ja saaristossa!
Pelkään siis merta ja järviä. Uimisen kannalta ajateltuna pystyn menemään uimaan vain paikasta, jossa tiedän olevan niin syvää, etteivät jalkani vahingossakaan osu pohjaan. Toisaalta laiturien läheisyydessä pelkään myös ja tikkailta laskeutuminen on hyvin pelottavaa jos ei tiedä mitä siellä "alhaalla" (=vedessä) on vastassa. Tärkeintä on kuitenkin, että uimapaikassa vesi on ns. selvää, eli siellä ei ole minkäänlaista ruoho- tmv. kasvustoa. Jos jalkojani koskettaa jokin tai näen veden pinnalla kelluvan jotain kasvin osia, menen paniikkiin enkä saa hengitettyä.
Tuntuu, että fobia pahenee vuosi vuodelta vaikka olen yrittänyt siedättää itseäni. Eilen kävin lempipaikassani järvessä uimassa. Siellä on kannaltani kaikki kunnossa, mutta en kerta kaikkiaan osannut rentoutua ja nauttia uimisesta ja rannasta järvelle uiminen ja aaltojen näkeminen (pientä lainetta oli) kauhistuttivat. Aikani yritin, mutta rantauduin kun en nähnyt järkeä väkisinkään "nauttia".
Uimahallissa ei ole mitään ongelmaa ja nautin vesiliikunnasta todella paljon kunhan ei ole pelkoa, että vedessä on mitään ylimääräistä!
Laitetaan nyt tähän samaan vielä sekin, että pelkään myös merimerkkejä ja kaikenlaisia vedestä törröttäviä juttuja. Niiden katseleminen on tuskaa enkä voisi kuvitellakaan meneväni sellaisen lähelle.
Pelkään vesiä
5
599
Vastaukset
- samanlainen pelko
kuin sulla! Lisäksi pelkään myös veteen tippumista, esim. veneestä tai laivasta.
Joskus jumitin laivan kannelle penkille istumaan, kun en uskaltanut kävellä portaita takas ovelle (se oli sellainen pienempi laiva).Tuntui etten saa henkeä enkä voi hievahtaakaan.
Järvellä veneillessä zuumailen vain mihin on lyhyin uintimatka jos veneelle tapahtuu jotain.
Yhden kaverin kanssa sitten rohkenin opetella kaiteen lähelle menoa, jopa koskin kaiteeseen vaikka teki pahaa katsella alas. Ei se nyt vieläkään mielipuuhaani ole, siis laivan kaiteeseen nojailu, mutta pystyn sen tekemään.
En ikinä menisi uimaan keskellä merta, niinkuin monet tekee lomamatkoillaan kun tekevät veneretkiä.
En koskaan menisi sukeltamaan laitteilla, enkä sukellusveneeseen.
En myöskään halua uida uima-altaassa, jos ei ole riittävää valaistusta (olen kokeillut hämärässä, ja pakko oli kiiruhtaa pois kun huomasin paniikin hiipivän).
Uimahallissa ei ole isompia ongelmia, olen aina ollut hyvä uimari. Ja erityisen kestävä sukeltamaan altaassa pitkiä matkoja.
En tiedä pääseekö tällaisesta pelosta koskaan irti. Kyllähän minä järjellä tiedän, että tämä on melko järjetöntä. Mutta toisaalta tiedän myös, että vesi on arvaamaton elementti ja siellä on toisenlainen maailma.
Kai minä pelkään luonnonvesiä koko elämäni. Täytyy vain elää sen kanssa.- ex-polskuttelija
Minulla samankaltainen juttu, se vaan että henkeäni ei ahdista tai en mene varsinaisesti paniikkiin kun joudun veteen. Se vaan tuntuu hyvin puistattavalta ja inhottavalta enkä kerta kaikkiaan pidä siitä. Minäkin olen lapsena ihan normaalisti käynyt polskuttelemassa ja veneillyt koko lapsuuteni joten ihmetyttää mistä moinen johtuu. Viimeksi melkein neljä vuotta sitten olin Brasilian reissulla ja kävin vain yhden kerran (siskon painostuksesta) vedessä seisomassa, uimaan en pystynyt. Minua puistattaa todella paljon se, kun vettä on esim. vyötärön kohdalle ja merta on silmänkantamattomiin ja vielä jos tuntee ihan pienet laineet kehoa vasten. Inhottaa esim. vedessä syvemmälle kahlaaminen, hyi! Mistään laiturilta tai veneen perästä en voisi mennä veteen, kaikenlaiset vesikasvit jotka nousevat vedestä inhottaa. Ihan menee inhon väreet kun ajattelen että joutuisin mereen ja vettä olisi kaulaan asti.
- samantyyppisiä pelkoja
kuin aloittajalla. Pinnanalaiset suuret kivet, puunrungot, sekä kaikki vedestä esiinpistävä aiheuttaa suorastaan kauhuntunteita. Varsinkin syvässä vedessä. Esim. vyötärösyvyydessä oleva suuri kivi saa kierteitä vatsaan ja veneellä ohittaessa syvästä vedestä pinnan tuntumaan kohoava järkäle on silkkaa kauhua:/ Eikä auta, vaikka tietäisin kiven sijainnin ja että ohitus on turvallinen jne.
Rantavesissä en niinkään pelkää esim. vesiheinää, mutta liejupohjaa kammoan. Pelottaa, vaikka jalat eivät koskettaisi pohjaan, jos tiedän rannan liejuiseksi. Tummaan veteen en myöskään mene uimaan.
Outoa sikäli, kun en koskaan ole joutunut vaaratilanteeseen vesillä ja osaan sentään uida kohtalaisen hyvin. - Vesionpelottavaa
Itelläki on tämmönen. Alko varmaa siitä ku lomamatkalla mustallamerellä perheen kaa olin polkuveneellä nii mun äiti hyppäs sinne vetee ja tuli pois sit mä hyppäsin nii kaikki oli iha hiljasta ja näin vaa vihreää vettä ja sen jälkeen en oo uskaltanu uida syvissä vesissä (paitsi jos se on joku korkeintaan 2.5metrii syvä)
- Kaikonmänt
Sinullapa on hyvin asiat. Minä pelkään hypätä kun veden korkeus 25 cm
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 861468
Kesän odotuksia hyrynsalmella
Kyllä kesällä hyrynsalmellakin on mahdollisuus osallistua kylän menoon monella tavalla . On kaunislehdon talomuseolla101370- 741135
- 1101059
- 621027
- 67898
Anne Kukkohovi ei myykkään pikkuhousujaan
Kyseessä oli vain markkinointitempaus. Anne höynäytti hienosti kaikkia ja Onlyfans-tilinsä tilaajamäärä lähti jyrkkään n251857- 63835
- 31768
- 46696