Uskomukset, ja tiede.

Tässä vähän juttua.

Täällä kun tuota "ateistista" tiedettä joidenkin uskovaisten toimesta moititaan..

Amerikkalainen filosofi, pragmatismin pioneeri Charles S. Peirce, erittelee uskomuksien muodostumista ja vakiintumista. Hänen erottelemansa erilaiset uskomuksien omaksumisen menetelmät kuvaavat hyvin arkiajattelun ja tieteellisen tiedonmuodostumisen suhdetta. Peirce jäsentää neljä erilaista tapaa omaksua käsityksiä.

1) Itsepäisyyden menetelmä.
2) Auktoriteetin menetelmä.
3) Apriorinen menetelmä.
4) Tieteellinen menetelmä.

Itsepäisyyden menetelmäksi Peirce nimittää inhimillistä tapaa pitää kiinni omista alkuperäisistä uskomuksistaan. Niitä vastaan esitettyjä argumentteja tai suoraa näyttöä ei oteta huomioon. Ihmisellä on voimakas taipumus sulkea silmänsä vahvoiltakin todisteilta, jos ne uhkaavat hänen omaksumiaan käsityksiä. Tämä menetelmä ei tarjoa välineitä ratkaista erimielisyyksiä siitä, mikä esitetyistä käsityksistä olisi omaksuttava. Itsepäisyyden menetelmä ei siis anna tilaa järkevälle perustelulle. Peircen mukaan ihmisellä on sosiaalisessa käytännössä kuitenkin taipumus kuunnella myös toisten mielipiteitä, mikä taas antaa mahdollisuuden muillekin menetelmille.

Auktoriteetin menetelmässä auktoriteeteilla on suuri vaikutus erilaisten uskomuksien omaksumiseen. Ihmisyhteisössä tapoja, politiikkaa, moraalia ja uskontoa koskevissa kysymyksissä ratkaisu tehdään usein vetoamalla johonkin korkeampaan auktoriteettiin, joita ovat esimerkiksi kirkko, puolue, tai joku arvostettu henkilö, kuten meillä presidentti Kekkonen aikanaan. Auktoriteetit esitetään usein erehtymättöminä. Aidolle kritiikille ei anneta juurikaan tilaa. Nykyisin tieteen ja tiedemiesten asiantuntijavalta kasvaa nopeasti. Yleisesti ottaen tätä voidaan pitää hyvänä asiana. Myös tieteestä voi kuitenkin tulla väärällä tavalla auktoriteetti. Se voi herättää liian suuria toiveita. Tieteen rajat ja mahdollisuudet voidaan ymmärtää väärin. Varsinkin tieteen tulisi itse kritisoida omaa toimintaansa ja toimia niin että siitä ei muodostu uutta "kirkkoa" johon uskotaan sokeasti.

Apriorinen menetelmä perustuu ihmisen oletettuun kykyyn saada tietoa pelkästäään järjen, oivalluksen tai "älyllisen intuition" avulla. Ihmisillä voi olla kuitenkin hyvin erilainen intuitio, tai oivallus asioista. Menetelmä tekee peircen mukaan ajattelusta ja tutkimuksesta lähinnä makuasian, koska erilaisten aprioristen käsityksien arvioimiseksi ei tunnu olevan päteviä perusteita. Peircen mukaan metafysiikan historia osoittaa apriorisen menetelmän heikkouden. voimme todeta, että ajattelu on tuottanut älyllisesti hyvin perusteltuja teorioita, jotka eicvät kuitenkaan vahvista tai kumoa toisiaan. ne ovat tavallisesti itseriittopisia, eivätkä argumentoi keskenään. Valinta teorioiden kesken on monessa tapuksessa tehtävä mieltymyksien varassa.

Tieteellinen menetelmä merkitsee Peircen jaottelussa oikean tutkimuksen menetelmää, jonka tulee olla sellainen, että uskomukset eivät ole minkään inhimillisen määräämiä, vaan ne määräytyvät ulkoisen pysyvyyden mukaan, johon ajattelullamme ei ole vaikutusta. Lisäksi ulkoisten vaikutusten täytyy kohdistua kaikkiin ihmisiin. Kyse ei voi olla esimerkiksi sellaisesta yksityisestä "korkeammasta inspiraatiosta" jonka vain esimerkiksi mystikot voivat kokea.
Tieteellinen menetelmä nojaa perusoletukseen, jonka mukaan on olemassa todellisia olioita, joiden ominaisuudet ovat kokonaan riippumattomia niitä koskevista mielipiteistämme. Nämä oliot vaikuttavat aiteihimme säännöllisten lakien mukaan. Havaitsemisen ja päättelyn avulla voimme vakuuttua siitä, mitä ja miten oliot todellisuudessa ovat.

Tämän perustavan objetisuushypoteesin mukaan Peirce korostaa tieteellisen menetelmän objektisuutta seuraavissa merkityksissä.
-Tutkimuskohteen ominaisuudet ovat tutkijan mielipiteestä riippumattomia.
-Tieteellinen tieto syntyy tutkijan ja tutkimuskohteen välisen vuorovaikutuksen tuloksena.
-Tiede ei voi syntyä dogmien, uskon, ilmestyksen, auktoriteetin varaan, vaan tiedon lähteenä ja krteerinä tieteessä on viime kädessä itse tutkimuskohteesta saatava kokemus.
-Tutkimuskohteesta on mahdollista saavuttaa totuudellista tietoa, ja tutkijayhteisössä on mahdollista päästä yksimielisyyteen tämän tiedon laadusta.

Tämä ilmaisee tiedettä sitovan julkisuus periaatteen selkeästi:
"kun tieteellinen teoria hyväksytään, hyväksymisen syynä, noudattaen tieteellistä menetelmää, ei siis ole teorian esittäjän auktoriteetti, se että tunnettu tutkija sanoo niin taikka se, että on moraalisesti tai poliittisesti tarkoituksenmukaista uskoa teorian totuuteen. Syynä ei myöskään ole intuitiivinen varmuuden tunne, jonka teoriaan eläytyminen ehkä tarkastelijalle antaa, vaan vain se, että teorian perustelut pakottavat hyväksymiseen. Kokeet ja päätelmät joihin vedotaan, ovat sellaisia että periaattessa jokainen joka on saanut asianmukaisen koulutuksen, voi ne toistaa ja ymmärtää."

Minä ateistina kannatan tätä tieteellistä menetelmää.

Miten uskovaiset??