mitä "menetelmiä"

kyl loogisia ollaan oltu. et samat lait isin ku äitinki kans. ja ei on ei... ihan harvoin lipsuttu. minusta. jännä nähä mitä tulee ku uhma syvenee... :O hyvä kai siittä tullee :)

Alkuperäinen> kirjoitti:

kyl loogisia ollaan oltu. et samat lait isin ku äitinki kans. ja ei on ei... ihan harvoin lipsuttu. minusta. jännä nähä mitä tulee ku uhma syvenee... :O hyvä kai siittä tullee :)

Lue lisää

Hieman on juttu lähtenyt käsistä, mutta uskoisin, että teillä menee lapsen kanssa mainiosti, kun kerran olette johdonmukaisia ja samoilla linjoilla molemmat vanhemmat:)

Hyvää loppukesää teille.

siis tuli tuossa että "ei jatkuva pois ottaminen kukkaruukulta" mutta tarkotin ELI JATKUVA POISOTTAMINEN SIELTÄ SIIS.

ehk ei sit kantsi jakaa neuvoja.

ainakin toimi. En varmasti olisi uskonut muuten. Energiaa kyllä riitti uhmata kieltoa uudestaan ja uudestaan. Vanhempia on varmasti kiva ärsyttää kun tietää ettei siitä seuraa mitään rangaistusta. Mutta kun tiesi että kun tarpeeksi kauan koittaa onneaan niin tulee satikutia (luunappi, lievä tukistus tms. mikä ei aiheuttanut minkään näköistä fyysistä vammaa mutta hävetti sitäkin enemmän) oppi olemaan kunnolla.
En nyt tietenkään suosittele mitään fyysistä "väkivaltaa" käyttämään kehenkään, kukin kasvattaa tyylillään. Halusin vaan kertoa että omat vanhempani käyttivät kyllä lieviä fyysisiäkin otteita jos en muuten uskonut. Ja mitään traumaa ei ole jäänyt ja tajusin kyllä että miksi niin tehtiin. Ei lapsikaan mikään tyhmä ole. Ja aina kerrottiin että "koska teit näin etkä uskonut kieltoa, tapahtui näin." Kyllä sitä pidemmän päälle tajusi että sääntöjen rikkomisesta seuraa rangaistus.

Itselläni ei ole lapsia, enkä usko että niitä tulen hankkimaankaan. Nykyajan ylitiukat säännöt siitä, että lapsiin et saa koskea sormenpäälläkään, tekee miltei mahdottomaksi kasvattaa hieman haasteellisempia lapsia. Joten itse en halua ottaa riskiä siitä etten siinä onnistuisi jos sellainen minulle siunaantuisi.
No, mutta olen vielä nuori ja mielipiteetkin ehkä muuttuu ajan myötä.

Toivotan kaikille hyvää loppukesää ja voimia vanhemmuuden erittäin haasteelliseen ja vaativaan tehtävään! :)

entinen uhmaikäinen kirjoitti:

ainakin toimi. En varmasti olisi uskonut muuten. Energiaa kyllä riitti uhmata kieltoa uudestaan ja uudestaan. Vanhempia on varmasti kiva ärsyttää kun tietää ettei siitä seuraa mitään rangaistusta. Mutta kun tiesi että kun tarpeeksi kauan koittaa onneaan niin tulee satikutia (luunappi, lievä tukistus tms. mikä ei aiheuttanut minkään näköistä fyysistä vammaa mutta hävetti sitäkin enemmän) oppi olemaan kunnolla.
En nyt tietenkään suosittele mitään fyysistä "väkivaltaa" käyttämään kehenkään, kukin kasvattaa tyylillään. Halusin vaan kertoa että omat vanhempani käyttivät kyllä lieviä fyysisiäkin otteita jos en muuten uskonut. Ja mitään traumaa ei ole jäänyt ja tajusin kyllä että miksi niin tehtiin. Ei lapsikaan mikään tyhmä ole. Ja aina kerrottiin että "koska teit näin etkä uskonut kieltoa, tapahtui näin." Kyllä sitä pidemmän päälle tajusi että sääntöjen rikkomisesta seuraa rangaistus.

Itselläni ei ole lapsia, enkä usko että niitä tulen hankkimaankaan. Nykyajan ylitiukat säännöt siitä, että lapsiin et saa koskea sormenpäälläkään, tekee miltei mahdottomaksi kasvattaa hieman haasteellisempia lapsia. Joten itse en halua ottaa riskiä siitä etten siinä onnistuisi jos sellainen minulle siunaantuisi.
No, mutta olen vielä nuori ja mielipiteetkin ehkä muuttuu ajan myötä.

Toivotan kaikille hyvää loppukesää ja voimia vanhemmuuden erittäin haasteelliseen ja vaativaan tehtävään! :)

Lue lisää

Itselläni ei lapsia vielä ole, mutta jos joskus on, niin en todellakaan aio suosia vapaata kasvatusta - siitä on nähnyt ja kuullut niin monia "kauhutarinoita" vuosien varrella!

Muunmuassa olen kuullut vanhalta naapurin rouvalta erään tapauksen terveysaseman odotushuoneesta. Siellä oli eräs äiti pienen riiviönsä kanssa. Tämä ilman rajoja kasvatettu tuleva ongelmanuori/-aikuinen(?) oli useaan otteeseen potkaissut vierellä odottelevan naisen kipsijalkaa - nainen pyysi lasta lopettamaan moisen, sillä häneen sattui. Lapsi senkuin jatkoi touhujaan, eikä äitinsä lotkauttanut korvaansakaan, saatikka että olisi kieltänyt tai torunut lastaan. Lopulta kipsijalkainen nainen ärjäisi lapsen äidillle, että tämä kieltäisi lastaan ja ottaisi tämän pois pahanteosta. Tähän äidin reaktio oli tiuskaista tuohtuneena: -Lapsellani on vapaa kasvatus! ja jatkaa naistenlehden selailua. Silloin erään teinipojan mitta tuli täyteen, hän oli nuossut tuolistaan, mennyt kyseisen naisen luo ja sylkäissyt tämän päälle ja lopulta sanonut tyyliin: -Vapaa kasvatus on mullakin ollut...! Äiti otti muksunsa ja häipyi, muut paikalla olleet taputtivat ja nuorukainen selvensi, ettei hänen tapoihinsa kuulu sylkeä muiden päälle, mutta hänen moraalikäsityksensä ei kestänyt moista huonoa käytöstä!

Mielestäni yhtäkään lasta ei tulisi piestä tai avokämmenin läimiä, mutta on sekin älyvapaata, ettei "hiuskarvaa saisi taittaa"! Ei sattunnaiset luunapit, tukistukset ja korvasta kiinni ottamiset ketään "tapa" (itsekään en ole saanut traumoja niistä harvoista kerroista, kun itseeni on moisia keinoja lapsena käytetty)- ovat mielestäni ihan päteviä apukeinoja, jos niitä sovelletaan ainoastaan "ääritilanteissa" (=kun "triljoona" EI:tä eri äänensävyillä pehmeästä tiukkaan, vihaiseen ja "naama punaisena" huutamiseen ei tehoa lapseen), eikä niistä jää jälkiä(mustelmia, tukan lähtöä tms)! Tällaiset lievät kuritukset tehoavat "999:ään lapseen 1000:sta", tietävät mikä odottaa, jolleivät minkäänlaisiin puheisiin usko.

Ihan pienet lapset eivät kykene kaikkea (kehitysvaiheesta johtuen) vielä ymmärtämään, mm tekojen seurauksista, mutta jos lapsi on normaalisti kehittynyt, niin näitä erittäin lieviä voimakeinoja voi mielestäni ottaa käyttöön siinä vaiheessa, kun heidän tulisi jo ymmärtää mikä on oikein ja väärin ja mikä mistäkin tekosesta voi seurata!

Lapsesta tulee paljon tasapainoisempi, jos hänelle asetetaan selkeät rajat. Rajat tuovat lapsen elämään turvallisuuden tunteen, he tietävät mitä odottaa eri tilanteissa, oppivat huomioimaan muita ihmisiä ja toimia yhteiskunnassa ja eri ihmisryhmissä. Pahimmillaan vapaa kasvatus aiheuttaa lapsessa sen, ettei hän tiedä rajoista, säännöistä, käytöstavoista ja toisten omaisuuden kunnoittamisesta pätkän vertaa - siinä sitten rikotaan tavaroita, töhritään, haistatellaan yms. kun ikää on himpun verran lisää kertynyt(pahimmillaan moista käytöstä huomaa jo ala-asteikäisillä...)!

Ei ole mukavaa huomata, kun joskus jotkut lapset kyläillessä "hyppivät pitkin seiniä", tonkivat paikkoja luvatta, mylläävät kaiken, tai käpälöivät tarjoiltavia ja laittavat sitten takaisin tarjoiluvadille, kun "ei ehkä sittenkään tee mieli juuri sitä kyseistä pullaa"! Lelut yms jätetään siivoamatta(jää talonväen siivottavaksi...kun ei lasten vanhemmilla "edes välähdä", että voisivat korjata "kullanmurujensa" jäljet) ja lähdetään vaan kotiin kyläilypaikasta! (Tuon kaaospuolen olen omakohtaisesti kokenut nuoruudessa, kun tuttavaperhe lapsineen oli vierailulla lapsuudenkodissani - ei tiennyt itkeäkö, vaiko nauraa(ei kyllä naurattanut...), kun ei tiennyt mihin astua jalallaan huoneeni lattialle! Oli niin hillitön sotku, ettei jaksanut sitä raivata kuin n. 10 min. kerrallaan, sitten oli jo päästävä muualle pois siitä "tornaadopaikalta" ahdistumasta, kun vasta olin "puunannut" ja järjestellyt kaikki kuntoon ennen vieraiden tuloa - ARGH!)!

Pidän lapsista(joilla peruskäytöstavat ovat hallussa)oikeinkin paljon! Onneksi omat ystäväni ovat kanssani samoilla linjoilla mitä lastenkasvatukseen tulee, joten heidät kaikki toivotan mielihyvin tervetulleiksi luokseni vierailulle ihan milloin vaan! Lapset kunnioittavat kummin/"tädin" "sääntöjä" ja omaisuutta(vahinkoja tottakai joskus sattuu...mutta niinhän itsellenikin!!!), sekä lelut korjataan(vanhempien aloitteesta) takaisin laatikoihin ja jos jotain halutaan, niin tullaan pyytämään, eikä mennä omin lupineen tonkimaan paikkoja! :)

MELISAH kirjoitti:

Itselläni ei lapsia vielä ole, mutta jos joskus on, niin en todellakaan aio suosia vapaata kasvatusta - siitä on nähnyt ja kuullut niin monia "kauhutarinoita" vuosien varrella!

Muunmuassa olen kuullut vanhalta naapurin rouvalta erään tapauksen terveysaseman odotushuoneesta. Siellä oli eräs äiti pienen riiviönsä kanssa. Tämä ilman rajoja kasvatettu tuleva ongelmanuori/-aikuinen(?) oli useaan otteeseen potkaissut vierellä odottelevan naisen kipsijalkaa - nainen pyysi lasta lopettamaan moisen, sillä häneen sattui. Lapsi senkuin jatkoi touhujaan, eikä äitinsä lotkauttanut korvaansakaan, saatikka että olisi kieltänyt tai torunut lastaan. Lopulta kipsijalkainen nainen ärjäisi lapsen äidillle, että tämä kieltäisi lastaan ja ottaisi tämän pois pahanteosta. Tähän äidin reaktio oli tiuskaista tuohtuneena: -Lapsellani on vapaa kasvatus! ja jatkaa naistenlehden selailua. Silloin erään teinipojan mitta tuli täyteen, hän oli nuossut tuolistaan, mennyt kyseisen naisen luo ja sylkäissyt tämän päälle ja lopulta sanonut tyyliin: -Vapaa kasvatus on mullakin ollut...! Äiti otti muksunsa ja häipyi, muut paikalla olleet taputtivat ja nuorukainen selvensi, ettei hänen tapoihinsa kuulu sylkeä muiden päälle, mutta hänen moraalikäsityksensä ei kestänyt moista huonoa käytöstä!

Mielestäni yhtäkään lasta ei tulisi piestä tai avokämmenin läimiä, mutta on sekin älyvapaata, ettei "hiuskarvaa saisi taittaa"! Ei sattunnaiset luunapit, tukistukset ja korvasta kiinni ottamiset ketään "tapa" (itsekään en ole saanut traumoja niistä harvoista kerroista, kun itseeni on moisia keinoja lapsena käytetty)- ovat mielestäni ihan päteviä apukeinoja, jos niitä sovelletaan ainoastaan "ääritilanteissa" (=kun "triljoona" EI:tä eri äänensävyillä pehmeästä tiukkaan, vihaiseen ja "naama punaisena" huutamiseen ei tehoa lapseen), eikä niistä jää jälkiä(mustelmia, tukan lähtöä tms)! Tällaiset lievät kuritukset tehoavat "999:ään lapseen 1000:sta", tietävät mikä odottaa, jolleivät minkäänlaisiin puheisiin usko.

Ihan pienet lapset eivät kykene kaikkea (kehitysvaiheesta johtuen) vielä ymmärtämään, mm tekojen seurauksista, mutta jos lapsi on normaalisti kehittynyt, niin näitä erittäin lieviä voimakeinoja voi mielestäni ottaa käyttöön siinä vaiheessa, kun heidän tulisi jo ymmärtää mikä on oikein ja väärin ja mikä mistäkin tekosesta voi seurata!

Lapsesta tulee paljon tasapainoisempi, jos hänelle asetetaan selkeät rajat. Rajat tuovat lapsen elämään turvallisuuden tunteen, he tietävät mitä odottaa eri tilanteissa, oppivat huomioimaan muita ihmisiä ja toimia yhteiskunnassa ja eri ihmisryhmissä. Pahimmillaan vapaa kasvatus aiheuttaa lapsessa sen, ettei hän tiedä rajoista, säännöistä, käytöstavoista ja toisten omaisuuden kunnoittamisesta pätkän vertaa - siinä sitten rikotaan tavaroita, töhritään, haistatellaan yms. kun ikää on himpun verran lisää kertynyt(pahimmillaan moista käytöstä huomaa jo ala-asteikäisillä...)!

Ei ole mukavaa huomata, kun joskus jotkut lapset kyläillessä "hyppivät pitkin seiniä", tonkivat paikkoja luvatta, mylläävät kaiken, tai käpälöivät tarjoiltavia ja laittavat sitten takaisin tarjoiluvadille, kun "ei ehkä sittenkään tee mieli juuri sitä kyseistä pullaa"! Lelut yms jätetään siivoamatta(jää talonväen siivottavaksi...kun ei lasten vanhemmilla "edes välähdä", että voisivat korjata "kullanmurujensa" jäljet) ja lähdetään vaan kotiin kyläilypaikasta! (Tuon kaaospuolen olen omakohtaisesti kokenut nuoruudessa, kun tuttavaperhe lapsineen oli vierailulla lapsuudenkodissani - ei tiennyt itkeäkö, vaiko nauraa(ei kyllä naurattanut...), kun ei tiennyt mihin astua jalallaan huoneeni lattialle! Oli niin hillitön sotku, ettei jaksanut sitä raivata kuin n. 10 min. kerrallaan, sitten oli jo päästävä muualle pois siitä "tornaadopaikalta" ahdistumasta, kun vasta olin "puunannut" ja järjestellyt kaikki kuntoon ennen vieraiden tuloa - ARGH!)!

Pidän lapsista(joilla peruskäytöstavat ovat hallussa)oikeinkin paljon! Onneksi omat ystäväni ovat kanssani samoilla linjoilla mitä lastenkasvatukseen tulee, joten heidät kaikki toivotan mielihyvin tervetulleiksi luokseni vierailulle ihan milloin vaan! Lapset kunnioittavat kummin/"tädin" "sääntöjä" ja omaisuutta(vahinkoja tottakai joskus sattuu...mutta niinhän itsellenikin!!!), sekä lelut korjataan(vanhempien aloitteesta) takaisin laatikoihin ja jos jotain halutaan, niin tullaan pyytämään, eikä mennä omin lupineen tonkimaan paikkoja! :)

Lue lisää

punaisena auttais..tai siis jos niin tekisin.
mulla hoitajana kun tulee aina olemaan hamaan eläkeikään asti noita pieniä lapsia.
vapaata kasvatusta en suosi, mutta se ole sitä että lasta ei kiellettäisi ja otettaisi pois pahoista teoista.
kiellota ja varoitus ja sit rangaistus, jäähy ja eristäminen johonkin muista(esim tuolille istumaan).

esim. jos lapsi potkii vanhusta kipsijalkaan, heti kielto ensi teosta ja vanhempi vetää lapsen pois ja nuhtelee jämptisti, mutta ei huutaen.

MELISAH kirjoitti:

Itselläni ei lapsia vielä ole, mutta jos joskus on, niin en todellakaan aio suosia vapaata kasvatusta - siitä on nähnyt ja kuullut niin monia "kauhutarinoita" vuosien varrella!

Muunmuassa olen kuullut vanhalta naapurin rouvalta erään tapauksen terveysaseman odotushuoneesta. Siellä oli eräs äiti pienen riiviönsä kanssa. Tämä ilman rajoja kasvatettu tuleva ongelmanuori/-aikuinen(?) oli useaan otteeseen potkaissut vierellä odottelevan naisen kipsijalkaa - nainen pyysi lasta lopettamaan moisen, sillä häneen sattui. Lapsi senkuin jatkoi touhujaan, eikä äitinsä lotkauttanut korvaansakaan, saatikka että olisi kieltänyt tai torunut lastaan. Lopulta kipsijalkainen nainen ärjäisi lapsen äidillle, että tämä kieltäisi lastaan ja ottaisi tämän pois pahanteosta. Tähän äidin reaktio oli tiuskaista tuohtuneena: -Lapsellani on vapaa kasvatus! ja jatkaa naistenlehden selailua. Silloin erään teinipojan mitta tuli täyteen, hän oli nuossut tuolistaan, mennyt kyseisen naisen luo ja sylkäissyt tämän päälle ja lopulta sanonut tyyliin: -Vapaa kasvatus on mullakin ollut...! Äiti otti muksunsa ja häipyi, muut paikalla olleet taputtivat ja nuorukainen selvensi, ettei hänen tapoihinsa kuulu sylkeä muiden päälle, mutta hänen moraalikäsityksensä ei kestänyt moista huonoa käytöstä!

Mielestäni yhtäkään lasta ei tulisi piestä tai avokämmenin läimiä, mutta on sekin älyvapaata, ettei "hiuskarvaa saisi taittaa"! Ei sattunnaiset luunapit, tukistukset ja korvasta kiinni ottamiset ketään "tapa" (itsekään en ole saanut traumoja niistä harvoista kerroista, kun itseeni on moisia keinoja lapsena käytetty)- ovat mielestäni ihan päteviä apukeinoja, jos niitä sovelletaan ainoastaan "ääritilanteissa" (=kun "triljoona" EI:tä eri äänensävyillä pehmeästä tiukkaan, vihaiseen ja "naama punaisena" huutamiseen ei tehoa lapseen), eikä niistä jää jälkiä(mustelmia, tukan lähtöä tms)! Tällaiset lievät kuritukset tehoavat "999:ään lapseen 1000:sta", tietävät mikä odottaa, jolleivät minkäänlaisiin puheisiin usko.

Ihan pienet lapset eivät kykene kaikkea (kehitysvaiheesta johtuen) vielä ymmärtämään, mm tekojen seurauksista, mutta jos lapsi on normaalisti kehittynyt, niin näitä erittäin lieviä voimakeinoja voi mielestäni ottaa käyttöön siinä vaiheessa, kun heidän tulisi jo ymmärtää mikä on oikein ja väärin ja mikä mistäkin tekosesta voi seurata!

Lapsesta tulee paljon tasapainoisempi, jos hänelle asetetaan selkeät rajat. Rajat tuovat lapsen elämään turvallisuuden tunteen, he tietävät mitä odottaa eri tilanteissa, oppivat huomioimaan muita ihmisiä ja toimia yhteiskunnassa ja eri ihmisryhmissä. Pahimmillaan vapaa kasvatus aiheuttaa lapsessa sen, ettei hän tiedä rajoista, säännöistä, käytöstavoista ja toisten omaisuuden kunnoittamisesta pätkän vertaa - siinä sitten rikotaan tavaroita, töhritään, haistatellaan yms. kun ikää on himpun verran lisää kertynyt(pahimmillaan moista käytöstä huomaa jo ala-asteikäisillä...)!

Ei ole mukavaa huomata, kun joskus jotkut lapset kyläillessä "hyppivät pitkin seiniä", tonkivat paikkoja luvatta, mylläävät kaiken, tai käpälöivät tarjoiltavia ja laittavat sitten takaisin tarjoiluvadille, kun "ei ehkä sittenkään tee mieli juuri sitä kyseistä pullaa"! Lelut yms jätetään siivoamatta(jää talonväen siivottavaksi...kun ei lasten vanhemmilla "edes välähdä", että voisivat korjata "kullanmurujensa" jäljet) ja lähdetään vaan kotiin kyläilypaikasta! (Tuon kaaospuolen olen omakohtaisesti kokenut nuoruudessa, kun tuttavaperhe lapsineen oli vierailulla lapsuudenkodissani - ei tiennyt itkeäkö, vaiko nauraa(ei kyllä naurattanut...), kun ei tiennyt mihin astua jalallaan huoneeni lattialle! Oli niin hillitön sotku, ettei jaksanut sitä raivata kuin n. 10 min. kerrallaan, sitten oli jo päästävä muualle pois siitä "tornaadopaikalta" ahdistumasta, kun vasta olin "puunannut" ja järjestellyt kaikki kuntoon ennen vieraiden tuloa - ARGH!)!

Pidän lapsista(joilla peruskäytöstavat ovat hallussa)oikeinkin paljon! Onneksi omat ystäväni ovat kanssani samoilla linjoilla mitä lastenkasvatukseen tulee, joten heidät kaikki toivotan mielihyvin tervetulleiksi luokseni vierailulle ihan milloin vaan! Lapset kunnioittavat kummin/"tädin" "sääntöjä" ja omaisuutta(vahinkoja tottakai joskus sattuu...mutta niinhän itsellenikin!!!), sekä lelut korjataan(vanhempien aloitteesta) takaisin laatikoihin ja jos jotain halutaan, niin tullaan pyytämään, eikä mennä omin lupineen tonkimaan paikkoja! :)

Lue lisää

Tuo terveysaseman odotushuonetarina on kyllä ihan legendaarinen. Samasta jutusta on eri versioita mm. bussissa oli setä kipeän jalan kanssa jne.

Olipa tarina sitten totta tai ei - ihan opettavainen.

Eppelarse kirjoitti:

Tuo terveysaseman odotushuonetarina on kyllä ihan legendaarinen. Samasta jutusta on eri versioita mm. bussissa oli setä kipeän jalan kanssa jne.

Olipa tarina sitten totta tai ei - ihan opettavainen.

Lue lisää

Olen tuntenut tapauksen kertoneen vanhan tädin suurimman osan elämääni, hän on näet läheisen ystäväni isoäiti, sekä oma naapurini. Tiedän hänen luonteenlaatunsa niin hyvin, ettei hän minulle tarinoi urbaanilegendoja tms., ensin sanomatta että asia on huhupuhetta. Tämä tapahtui oikeasti terveysasemallamme parisen vuotta sitten, kun hän siellä käväisi ja näki kyseisen tapahtamuketjun omin silmin vierestä.

Se tässä kauhistuttaakin, että juttu on totisinta totta - mihin maailma onkaan menossa, kun vanhemmat sallii - vapaan kasvatuksen nimissä - alle kouluikäisten lastensa potkia tuikituntemattomia ihmisiä julkisella paikalla puuttumatta asiaan millään tavoin...! :(

MELISAH kirjoitti:

Olen tuntenut tapauksen kertoneen vanhan tädin suurimman osan elämääni, hän on näet läheisen ystäväni isoäiti, sekä oma naapurini. Tiedän hänen luonteenlaatunsa niin hyvin, ettei hän minulle tarinoi urbaanilegendoja tms., ensin sanomatta että asia on huhupuhetta. Tämä tapahtui oikeasti terveysasemallamme parisen vuotta sitten, kun hän siellä käväisi ja näki kyseisen tapahtamuketjun omin silmin vierestä.

Se tässä kauhistuttaakin, että juttu on totisinta totta - mihin maailma onkaan menossa, kun vanhemmat sallii - vapaan kasvatuksen nimissä - alle kouluikäisten lastensa potkia tuikituntemattomia ihmisiä julkisella paikalla puuttumatta asiaan millään tavoin...! :(

Lue lisää

sitten muuta kuin ottaa itse lapsesta kunnolla kiinni ettei pääse toistamaan potkimistaan tai mitä se lie onkaan.

MELISAH kirjoitti:

Olen tuntenut tapauksen kertoneen vanhan tädin suurimman osan elämääni, hän on näet läheisen ystäväni isoäiti, sekä oma naapurini. Tiedän hänen luonteenlaatunsa niin hyvin, ettei hän minulle tarinoi urbaanilegendoja tms., ensin sanomatta että asia on huhupuhetta. Tämä tapahtui oikeasti terveysasemallamme parisen vuotta sitten, kun hän siellä käväisi ja näki kyseisen tapahtamuketjun omin silmin vierestä.

Se tässä kauhistuttaakin, että juttu on totisinta totta - mihin maailma onkaan menossa, kun vanhemmat sallii - vapaan kasvatuksen nimissä - alle kouluikäisten lastensa potkia tuikituntemattomia ihmisiä julkisella paikalla puuttumatta asiaan millään tavoin...! :(

Lue lisää

Lukaisepa huviksesi: Virtanen, Leea: Apua! Maksa ryömii - nykyajan tarinoita ja huhuja, ISBN 951-31-0823-6, Tammi, 1996

Kyseinen tarina löytyy tuosta kirjasta, joten aikamoinen sattuma on käyny jos on ihan todella tapahtunut pari vuotta sitten juuri samanlaisena kuin tuossa kirjassa.

Jepjephephep kirjoitti:

Lukaisepa huviksesi: Virtanen, Leea: Apua! Maksa ryömii - nykyajan tarinoita ja huhuja, ISBN 951-31-0823-6, Tammi, 1996

Kyseinen tarina löytyy tuosta kirjasta, joten aikamoinen sattuma on käyny jos on ihan todella tapahtunut pari vuotta sitten juuri samanlaisena kuin tuossa kirjassa.

Lue lisää

Itse en ole mainitsemaasi kirjaa koskaan nähnyt saatikka lukenut.

Itse saattaisin jopa jossain tilanteessa moista teosta lukea, mutta minulle tästä tapauksesta(->kts aiempi viestini) kertonut n. 85-vuotias rouva ei todellakaan "tuhlaisi" koskaan aikaansa lukemalla moisia "jonninjoutavuuksia", sillä hän lukee ja ihastelee taidekirjoja, puutarhateoksia ja klassikoita, sekä tarkoin valittuja laadukkaita dekkareita! :)

Joten kyseessä EI ole tässä tapauksessa urbaanilegenda! Tämä kyseinen asianhaara on tätä myöten minun osaltani loppuunkäsitelty! :)

MELISAH kirjoitti:

Itse en ole mainitsemaasi kirjaa koskaan nähnyt saatikka lukenut.

Itse saattaisin jopa jossain tilanteessa moista teosta lukea, mutta minulle tästä tapauksesta(->kts aiempi viestini) kertonut n. 85-vuotias rouva ei todellakaan "tuhlaisi" koskaan aikaansa lukemalla moisia "jonninjoutavuuksia", sillä hän lukee ja ihastelee taidekirjoja, puutarhateoksia ja klassikoita, sekä tarkoin valittuja laadukkaita dekkareita! :)

Joten kyseessä EI ole tässä tapauksessa urbaanilegenda! Tämä kyseinen asianhaara on tätä myöten minun osaltani loppuunkäsitelty! :)

Lue lisää

Ehkäpä tuon kirjan on lukenut joku "n. 85-vuotiaan rouvan tuttava". Jos kerran noin hyvin tiedät "n. 85-vuotiaan rouvan" intressit ja tekemiset, niin mikset tiedä hänen tarkkaa ikäänsä?

Mitä lapsiin tulee, älä Melisah ikinä hanki niitä. Jos maailmasi on noin mustavalkoinen, vietä sinäkin vapaa-aikasi taide- ja puutarhakirjoja selaten. Ne voivat olla yhtä antoisia kuin vällyjen alla peuhaaminen, eikä kirjojen selailusta tule raskaaksi.

Eli jos vanhemmat eivät käytä tukkapöllyä ja luunappeja kasvatusmenelmänä, oletat automaattisesti, että kyseessä on "vapaa kasvatus". Oletko kuullut, että joillakin vanhemmilla on arvovaltaa ja auktoriteettia kasvattaa lapsensa hyvin ja ilman fyysistä väkivaltaa, jota siis tukkapölly ja luunapit ovat.

Jos olet kerran noin myötämielinen fyysisen väkivallan käyttöä kohtaan, niin saako samoja menetelmiä käyttää esim. työpaikalla? Eli jos esim. minä, esimiesasemassa oleva ihminen, huomaan alaiseni tehneen saman virheen toistuvasti, saanko mennä ja tarrata hänen permanenttiinsa kiinni? Tai jos jollakin toisella on huono päivä, eikä hän tervehdi työtovereitaan, voinko mennä ja antaa luunapin otsaan?

Suomalaiset ovat yksi maailman väkivaltaisimmista kansoista. Kun sinunkin tarinaasi lukee, niin olet muitta mutkitta valmis siirtämään tätä väkivallan perintöä eteenpäin. Pysy siis lapsettomana, niin voit viisastella sitten n. 85-vuotiaana terveyskeskuksen odotushuoneessa, kuinka kaikka yhteiskunnan ongelmat ovat "vapaan kasvatuksen tulosta".

Kyllä näin on kirjoitti:

Ehkäpä tuon kirjan on lukenut joku "n. 85-vuotiaan rouvan tuttava". Jos kerran noin hyvin tiedät "n. 85-vuotiaan rouvan" intressit ja tekemiset, niin mikset tiedä hänen tarkkaa ikäänsä?

Mitä lapsiin tulee, älä Melisah ikinä hanki niitä. Jos maailmasi on noin mustavalkoinen, vietä sinäkin vapaa-aikasi taide- ja puutarhakirjoja selaten. Ne voivat olla yhtä antoisia kuin vällyjen alla peuhaaminen, eikä kirjojen selailusta tule raskaaksi.

Eli jos vanhemmat eivät käytä tukkapöllyä ja luunappeja kasvatusmenelmänä, oletat automaattisesti, että kyseessä on "vapaa kasvatus". Oletko kuullut, että joillakin vanhemmilla on arvovaltaa ja auktoriteettia kasvattaa lapsensa hyvin ja ilman fyysistä väkivaltaa, jota siis tukkapölly ja luunapit ovat.

Jos olet kerran noin myötämielinen fyysisen väkivallan käyttöä kohtaan, niin saako samoja menetelmiä käyttää esim. työpaikalla? Eli jos esim. minä, esimiesasemassa oleva ihminen, huomaan alaiseni tehneen saman virheen toistuvasti, saanko mennä ja tarrata hänen permanenttiinsa kiinni? Tai jos jollakin toisella on huono päivä, eikä hän tervehdi työtovereitaan, voinko mennä ja antaa luunapin otsaan?

Suomalaiset ovat yksi maailman väkivaltaisimmista kansoista. Kun sinunkin tarinaasi lukee, niin olet muitta mutkitta valmis siirtämään tätä väkivallan perintöä eteenpäin. Pysy siis lapsettomana, niin voit viisastella sitten n. 85-vuotiaana terveyskeskuksen odotushuoneessa, kuinka kaikka yhteiskunnan ongelmat ovat "vapaan kasvatuksen tulosta".

Lue lisää

"Suomi on yksi maailman väkivaltaisimmista kansoista"

No on sulla pieni maailma, kun noin vähän maailman väkivaltaisuuksista tiedät. Kaikkia väkivallantekoja ei todellakaan rekisteröidä kaikkialla maailmassa. Jossain Swazimaassa saatetaan raiskata ja leikellä satoja pikkutyttöjä kaikessa hiljaisuudessa ja suomessa taas luunapista saattaa tulla merkintä rikosrekisteriin. Eli niin kuin itsekin totesit, ei se maailma niin mustavalkoinen ole.

Melissahan kirjoitti, että luunappi vain ääritilanteissa. Ei kyllä kuulosta järin väkivaltaiselta ihmiseltä:)

Sitäpaitsi, ei lapsen uhmaa voi verrata alaisen virheisiin. Eihän se alainen tahallaan/tottelemattomuuttaan/uhmaansa sitä virhettä tee. Vanhemmat ovat (myös) KÄYTÖSkasvattajia. Jos lapsi riehuu eikä tottele sen sadannen "ein" jälkeen, niin minusta luunappi ei ole mikään huono ratkaisu. Jos nyt välttämättä haluat aikuisiin verrata, niin eihän aikuinenkaan voi ruveta kadulla riehumaan ja reuhkaamaan. Hänen täytyy ymmärtää, mitä EI tarkoittaa eikä mennä pelkän oman mielen mukaan.

Mielestäsi varmaan poliisitkin ovat ihme sadisteja, kun väärin käyttäytyviä ihmisiä ojentavat - tarvittaessa ruumiillisesti.

Kuitenkin olen sitä mieltä, että ruumiillista kuritusta on käytettävä vain ääritilanteissa.

Jos lapselle annetaan esimerkkiä, että on okei, että hänen pillinsä mukaan tanssitaan, niin sitten ei tarvitse ihmetellä kun vapaan kasvatuksen pikku kukkaset tuolla haitattavat jokaiselle vastaantulijalle. Tänään töissä sain kuunnella kymmenpäisen teinilauman haistattelua. Kun siinä niitä ylimielisiä "kohta aikuisia" ihmisiä katsoi, niin ei tarvinnut montaa kertaa arvata, onko kotona ohjeistettu tarpeeksi vai ei.

Kyllä näin on kirjoitti:

Ehkäpä tuon kirjan on lukenut joku "n. 85-vuotiaan rouvan tuttava". Jos kerran noin hyvin tiedät "n. 85-vuotiaan rouvan" intressit ja tekemiset, niin mikset tiedä hänen tarkkaa ikäänsä?

Mitä lapsiin tulee, älä Melisah ikinä hanki niitä. Jos maailmasi on noin mustavalkoinen, vietä sinäkin vapaa-aikasi taide- ja puutarhakirjoja selaten. Ne voivat olla yhtä antoisia kuin vällyjen alla peuhaaminen, eikä kirjojen selailusta tule raskaaksi.

Eli jos vanhemmat eivät käytä tukkapöllyä ja luunappeja kasvatusmenelmänä, oletat automaattisesti, että kyseessä on "vapaa kasvatus". Oletko kuullut, että joillakin vanhemmilla on arvovaltaa ja auktoriteettia kasvattaa lapsensa hyvin ja ilman fyysistä väkivaltaa, jota siis tukkapölly ja luunapit ovat.

Jos olet kerran noin myötämielinen fyysisen väkivallan käyttöä kohtaan, niin saako samoja menetelmiä käyttää esim. työpaikalla? Eli jos esim. minä, esimiesasemassa oleva ihminen, huomaan alaiseni tehneen saman virheen toistuvasti, saanko mennä ja tarrata hänen permanenttiinsa kiinni? Tai jos jollakin toisella on huono päivä, eikä hän tervehdi työtovereitaan, voinko mennä ja antaa luunapin otsaan?

Suomalaiset ovat yksi maailman väkivaltaisimmista kansoista. Kun sinunkin tarinaasi lukee, niin olet muitta mutkitta valmis siirtämään tätä väkivallan perintöä eteenpäin. Pysy siis lapsettomana, niin voit viisastella sitten n. 85-vuotiaana terveyskeskuksen odotushuoneessa, kuinka kaikka yhteiskunnan ongelmat ovat "vapaan kasvatuksen tulosta".

Lue lisää

Johan tuli saavillinen kitkerää sappinestettä niskaan...! Kannattaisiko sinun, "Kyllä näin on", ottaa se "kireä pipo" pois päästäsi, jotta veri paremmin kiertäisi - häipyisi se paha "migreeni", joka sumentaa näkökykysi/ymmärryksesi, tulisi sinustakin ehkä iloisempi ja aurinkoisempi! ;)

Aluksi mulla tuli viestistäsi varsin paha mieli - olinko niin epäselvästi aiemmissa viesteissäni itseäni ilmaissut, että sait niistä tuollaisen hirviömäisen kuvan minusta(itse en tunnistanut "syytöksistäsi" itseäni laisinkaan, eikä sitä tekisi myöskään kukaan muu minut oikeasti tunteva ihminen!)?

Korostan edelleen, ettei mielestäni m i s s ä ä n n i m e s s ä tule käyttää lyömistä, risupiiskaa tai vastaavaa kasvatusmenetelmänä. Mielellään ei edes niitä luunappeja tai tukistamisia. Vain ÄÄRIMMÄISISSÄ POIKKEUSTAPAUKSISSA, joissa lapsi ei lukuisista kielloista huolimatta tottele, vaan asettaa käytöksellään itsensä tai jonkun muun vaaratilanteeseen, voi (HUOM! V O I , muttei ole pakko!) käyttää näitä tehostaakseen kieltoa!!!

En ole missään vaiheessa väittänyt, että kaikki vanhemmat jotka eivät lapsiaan "näpäytä", harjoittaisivat "vapaata kasvatusta"(...hankala käsite tuo; mitä se ihan oikeasti pitääkään sisällään?!?) - tottakai on myös olemassa niitä vanhempia joilla on luontaisesti voimakas auktoriteetti, olematta uhkaavia/pelottavia(mikäs sen parempi!), mutta valitettavan usein näkee myös lapsia, joille ei tunnu olevan annettu oikein minkäänlaisia rajoja/opetettu kunnon käytöstapoja. Lapsi tekee "mitä lystää" ja vanhemmat seuraa vierestä ilman pienintä torumista/kieltoa. Lasta ei voi tästä moittia - hänhän tekee vain mitä on kotonaan oppinut/jättää tekemättä sen mitä ei ole opetettu. Näissä tilanteissa vika on täysin välinpitämättömien vanhempien!!!

Ja vielä tiedoksi sinulle, "Kyllä näin on": Lapsirakkaana ihmisenä olisin enemmän kuin onnellinen, jos joku päivä saan tulla äidiksi!!! Lapsen kasvattaminen on (erityisesti nyky-yhteiskunnassa)vaikeaa ja haastavaa, mutta myös palkitsevaa ja otan sen tehtävän kunnialla vastaan, jos se mahdollisuus minulle (toivottavasti!) joskus suodaan!!! Siihen asti nautin antoisista hetkistä kummilasteni ja heidän sisarustensa kanssa - he tuskin hakeutuisivat seuraani, jos olisin niin "paha ja kylmä" ihminen, kuin miltä minut sait viestilläsi näyttämään! Nämä kullanmurut viihtyvät luonani/kanssani - sen huomaan jo kaikista haleista, pusuista ja hymyistä, joita heiltä saan! Lisäksi aion käyttää aikaani niin "vällyjen alla peuhaamiseen", kuin kirjojen lukemiseen/selailuun - molemmat antoisaa ajanvietettä, joista yksi ei todellakaan poissulje toista!!! ;)

Loppuun vielä: en tiedä "itkeäkö, vai nauraa" "pilkunviilaamisellesi" - kaikille muille (paitsi näemmä sinulle) lienee "yks hailee", mikä naapurinrouvani tarkka ikä on - jos se tekee sinut yhtään onnellisemmaksi(...epäilen...), niin hän täytti aiemmin tänä vuonna 87v. N. kerran/vko piipahdan hänen luonaan jutustelemassa - on yhtä antoisaa olla tekemisissä lasten, ikätovereideni, tai huomattavasti itseäni vanhempien ihmisten kanssa - vaihtelu pitää mielen virkeänä!

Aurinkoista loppukesää kaikille! :)

............ kirjoitti:

"Suomi on yksi maailman väkivaltaisimmista kansoista"

No on sulla pieni maailma, kun noin vähän maailman väkivaltaisuuksista tiedät. Kaikkia väkivallantekoja ei todellakaan rekisteröidä kaikkialla maailmassa. Jossain Swazimaassa saatetaan raiskata ja leikellä satoja pikkutyttöjä kaikessa hiljaisuudessa ja suomessa taas luunapista saattaa tulla merkintä rikosrekisteriin. Eli niin kuin itsekin totesit, ei se maailma niin mustavalkoinen ole.

Melissahan kirjoitti, että luunappi vain ääritilanteissa. Ei kyllä kuulosta järin väkivaltaiselta ihmiseltä:)

Sitäpaitsi, ei lapsen uhmaa voi verrata alaisen virheisiin. Eihän se alainen tahallaan/tottelemattomuuttaan/uhmaansa sitä virhettä tee. Vanhemmat ovat (myös) KÄYTÖSkasvattajia. Jos lapsi riehuu eikä tottele sen sadannen "ein" jälkeen, niin minusta luunappi ei ole mikään huono ratkaisu. Jos nyt välttämättä haluat aikuisiin verrata, niin eihän aikuinenkaan voi ruveta kadulla riehumaan ja reuhkaamaan. Hänen täytyy ymmärtää, mitä EI tarkoittaa eikä mennä pelkän oman mielen mukaan.

Mielestäsi varmaan poliisitkin ovat ihme sadisteja, kun väärin käyttäytyviä ihmisiä ojentavat - tarvittaessa ruumiillisesti.

Kuitenkin olen sitä mieltä, että ruumiillista kuritusta on käytettävä vain ääritilanteissa.

Jos lapselle annetaan esimerkkiä, että on okei, että hänen pillinsä mukaan tanssitaan, niin sitten ei tarvitse ihmetellä kun vapaan kasvatuksen pikku kukkaset tuolla haitattavat jokaiselle vastaantulijalle. Tänään töissä sain kuunnella kymmenpäisen teinilauman haistattelua. Kun siinä niitä ylimielisiä "kohta aikuisia" ihmisiä katsoi, niin ei tarvinnut montaa kertaa arvata, onko kotona ohjeistettu tarpeeksi vai ei.

Lue lisää

Kiitos sinulle, anonyymi viestittelijä! Luettuani vastauksesi tulin heti paremmalle tuulelle! Olit ymmärtänyt aiemmat pointtini ihan oikein ja yhdyn myös muihin viestissäsi esilletuomiisi mielipiteisiin!

Eli ehkäpä "eräs" viestittelijä halusi oikein "tahallaan" "ymmärtää" kaiken päin seiniä, jotta pääsi kiusaamaan muita (minua lähinnä tässä tapauksessa), lietsomaan pahaa mieltä ja vihan tunnetta, tai ehkä purkaa sitä omalta osaltaan. Jos sinulla "Kyllä näin on" on oikeasti henkinen paha olo, niin hae ihmeessä itsellesi ammattiapua! Siinä tapauksessa purit onneksi pahaa oloasi henkisesti vahvaan ihmiseen, joka on valmis tarjoamaan sinulle sen verran "terapiaa" - mulle ei onneksi jää tästä traumoja!

MELISAH kirjoitti:

Itselläni ei lapsia vielä ole, mutta jos joskus on, niin en todellakaan aio suosia vapaata kasvatusta - siitä on nähnyt ja kuullut niin monia "kauhutarinoita" vuosien varrella!

Muunmuassa olen kuullut vanhalta naapurin rouvalta erään tapauksen terveysaseman odotushuoneesta. Siellä oli eräs äiti pienen riiviönsä kanssa. Tämä ilman rajoja kasvatettu tuleva ongelmanuori/-aikuinen(?) oli useaan otteeseen potkaissut vierellä odottelevan naisen kipsijalkaa - nainen pyysi lasta lopettamaan moisen, sillä häneen sattui. Lapsi senkuin jatkoi touhujaan, eikä äitinsä lotkauttanut korvaansakaan, saatikka että olisi kieltänyt tai torunut lastaan. Lopulta kipsijalkainen nainen ärjäisi lapsen äidillle, että tämä kieltäisi lastaan ja ottaisi tämän pois pahanteosta. Tähän äidin reaktio oli tiuskaista tuohtuneena: -Lapsellani on vapaa kasvatus! ja jatkaa naistenlehden selailua. Silloin erään teinipojan mitta tuli täyteen, hän oli nuossut tuolistaan, mennyt kyseisen naisen luo ja sylkäissyt tämän päälle ja lopulta sanonut tyyliin: -Vapaa kasvatus on mullakin ollut...! Äiti otti muksunsa ja häipyi, muut paikalla olleet taputtivat ja nuorukainen selvensi, ettei hänen tapoihinsa kuulu sylkeä muiden päälle, mutta hänen moraalikäsityksensä ei kestänyt moista huonoa käytöstä!

Mielestäni yhtäkään lasta ei tulisi piestä tai avokämmenin läimiä, mutta on sekin älyvapaata, ettei "hiuskarvaa saisi taittaa"! Ei sattunnaiset luunapit, tukistukset ja korvasta kiinni ottamiset ketään "tapa" (itsekään en ole saanut traumoja niistä harvoista kerroista, kun itseeni on moisia keinoja lapsena käytetty)- ovat mielestäni ihan päteviä apukeinoja, jos niitä sovelletaan ainoastaan "ääritilanteissa" (=kun "triljoona" EI:tä eri äänensävyillä pehmeästä tiukkaan, vihaiseen ja "naama punaisena" huutamiseen ei tehoa lapseen), eikä niistä jää jälkiä(mustelmia, tukan lähtöä tms)! Tällaiset lievät kuritukset tehoavat "999:ään lapseen 1000:sta", tietävät mikä odottaa, jolleivät minkäänlaisiin puheisiin usko.

Ihan pienet lapset eivät kykene kaikkea (kehitysvaiheesta johtuen) vielä ymmärtämään, mm tekojen seurauksista, mutta jos lapsi on normaalisti kehittynyt, niin näitä erittäin lieviä voimakeinoja voi mielestäni ottaa käyttöön siinä vaiheessa, kun heidän tulisi jo ymmärtää mikä on oikein ja väärin ja mikä mistäkin tekosesta voi seurata!

Lapsesta tulee paljon tasapainoisempi, jos hänelle asetetaan selkeät rajat. Rajat tuovat lapsen elämään turvallisuuden tunteen, he tietävät mitä odottaa eri tilanteissa, oppivat huomioimaan muita ihmisiä ja toimia yhteiskunnassa ja eri ihmisryhmissä. Pahimmillaan vapaa kasvatus aiheuttaa lapsessa sen, ettei hän tiedä rajoista, säännöistä, käytöstavoista ja toisten omaisuuden kunnoittamisesta pätkän vertaa - siinä sitten rikotaan tavaroita, töhritään, haistatellaan yms. kun ikää on himpun verran lisää kertynyt(pahimmillaan moista käytöstä huomaa jo ala-asteikäisillä...)!

Ei ole mukavaa huomata, kun joskus jotkut lapset kyläillessä "hyppivät pitkin seiniä", tonkivat paikkoja luvatta, mylläävät kaiken, tai käpälöivät tarjoiltavia ja laittavat sitten takaisin tarjoiluvadille, kun "ei ehkä sittenkään tee mieli juuri sitä kyseistä pullaa"! Lelut yms jätetään siivoamatta(jää talonväen siivottavaksi...kun ei lasten vanhemmilla "edes välähdä", että voisivat korjata "kullanmurujensa" jäljet) ja lähdetään vaan kotiin kyläilypaikasta! (Tuon kaaospuolen olen omakohtaisesti kokenut nuoruudessa, kun tuttavaperhe lapsineen oli vierailulla lapsuudenkodissani - ei tiennyt itkeäkö, vaiko nauraa(ei kyllä naurattanut...), kun ei tiennyt mihin astua jalallaan huoneeni lattialle! Oli niin hillitön sotku, ettei jaksanut sitä raivata kuin n. 10 min. kerrallaan, sitten oli jo päästävä muualle pois siitä "tornaadopaikalta" ahdistumasta, kun vasta olin "puunannut" ja järjestellyt kaikki kuntoon ennen vieraiden tuloa - ARGH!)!

Pidän lapsista(joilla peruskäytöstavat ovat hallussa)oikeinkin paljon! Onneksi omat ystäväni ovat kanssani samoilla linjoilla mitä lastenkasvatukseen tulee, joten heidät kaikki toivotan mielihyvin tervetulleiksi luokseni vierailulle ihan milloin vaan! Lapset kunnioittavat kummin/"tädin" "sääntöjä" ja omaisuutta(vahinkoja tottakai joskus sattuu...mutta niinhän itsellenikin!!!), sekä lelut korjataan(vanhempien aloitteesta) takaisin laatikoihin ja jos jotain halutaan, niin tullaan pyytämään, eikä mennä omin lupineen tonkimaan paikkoja! :)

Lue lisää

ja olla kasvattamatta lainkaan on ihan eri asioita. Vapaakasvatus käyttää syyn ja seurauksen lakeja: jos esimerkiksi ruoka ei nyt maita, lapsi sanoo kiitos, vie lautasensa pois ja häipyy pöydästä jäämättä marisemaan ja siirtelemään haarukallaan ruokaa lautasen reunalta toiseen. Vanhempi ei huuda pää punaisena että on pakko syödä, ei selitä pikkuTeemulle miten tärkeää on syödä niin ja niin monta ateriaa päivässä, ei rukoile pikkuTanjaa syömään. Jos ei kerran tarjous kelpaa, kiitos ja tervetuloa pöytään seuraavalle aterialle, mutta EI hetkeäkään aiemmin, ei jääkaapille norkoilemaan, ei salaa omaan huoneeseen mässyä kantamaan. Aikuinen vahtii, lapsi tottelee.
Ja viimein, alkaa ruokakin kelvata.
Ei se niin vaikeaa ole.

kasvatus kirjoitti:

ja olla kasvattamatta lainkaan on ihan eri asioita. Vapaakasvatus käyttää syyn ja seurauksen lakeja: jos esimerkiksi ruoka ei nyt maita, lapsi sanoo kiitos, vie lautasensa pois ja häipyy pöydästä jäämättä marisemaan ja siirtelemään haarukallaan ruokaa lautasen reunalta toiseen. Vanhempi ei huuda pää punaisena että on pakko syödä, ei selitä pikkuTeemulle miten tärkeää on syödä niin ja niin monta ateriaa päivässä, ei rukoile pikkuTanjaa syömään. Jos ei kerran tarjous kelpaa, kiitos ja tervetuloa pöytään seuraavalle aterialle, mutta EI hetkeäkään aiemmin, ei jääkaapille norkoilemaan, ei salaa omaan huoneeseen mässyä kantamaan. Aikuinen vahtii, lapsi tottelee.
Ja viimein, alkaa ruokakin kelvata.
Ei se niin vaikeaa ole.

Lue lisää

Mulle, ja monille muillekin, se "vapaa kasvatus" käsitteenä on pysynyt melko häilyvänä ja sun antamat esimerkit kuullostavat oikein järkeviltä - sellaistahan sen "vapaan kasvatuksen" kuuluu olla, ettei tiettyihin asioihin pakoteta, samalla kun lapselle kuitenkin opetetaan hyviä käytöstapoja ja annetaan rajoja ja paljon rakkautta!

Kyllä "nälkä porsaan kotiin tuo", eli lapsi kyllä syö sitten kun on tarpeeksi kova nälkä - pitää vaan tosiaan huolehtia siitä, ettei lapsi saa sen sijaan "herkkuja", jollei "kunnon ruokaa" ole tehnyt mieli...!

Se vaan tosiaan tekee mielestä sekavan, kun niin monet puhuvat vapaasta kasvatuksesta ja samassa lauseessa "lepsuista" kasvatusmetodeista, joihin kuuluu olematon kuri ja käytöstavat...! Ei sitä "tavallinen kaduntallaaja" aina tiedä mitä oikein ajatella! :)

MELISAH kirjoitti:

Itselläni ei lapsia vielä ole, mutta jos joskus on, niin en todellakaan aio suosia vapaata kasvatusta - siitä on nähnyt ja kuullut niin monia "kauhutarinoita" vuosien varrella!

Muunmuassa olen kuullut vanhalta naapurin rouvalta erään tapauksen terveysaseman odotushuoneesta. Siellä oli eräs äiti pienen riiviönsä kanssa. Tämä ilman rajoja kasvatettu tuleva ongelmanuori/-aikuinen(?) oli useaan otteeseen potkaissut vierellä odottelevan naisen kipsijalkaa - nainen pyysi lasta lopettamaan moisen, sillä häneen sattui. Lapsi senkuin jatkoi touhujaan, eikä äitinsä lotkauttanut korvaansakaan, saatikka että olisi kieltänyt tai torunut lastaan. Lopulta kipsijalkainen nainen ärjäisi lapsen äidillle, että tämä kieltäisi lastaan ja ottaisi tämän pois pahanteosta. Tähän äidin reaktio oli tiuskaista tuohtuneena: -Lapsellani on vapaa kasvatus! ja jatkaa naistenlehden selailua. Silloin erään teinipojan mitta tuli täyteen, hän oli nuossut tuolistaan, mennyt kyseisen naisen luo ja sylkäissyt tämän päälle ja lopulta sanonut tyyliin: -Vapaa kasvatus on mullakin ollut...! Äiti otti muksunsa ja häipyi, muut paikalla olleet taputtivat ja nuorukainen selvensi, ettei hänen tapoihinsa kuulu sylkeä muiden päälle, mutta hänen moraalikäsityksensä ei kestänyt moista huonoa käytöstä!

Mielestäni yhtäkään lasta ei tulisi piestä tai avokämmenin läimiä, mutta on sekin älyvapaata, ettei "hiuskarvaa saisi taittaa"! Ei sattunnaiset luunapit, tukistukset ja korvasta kiinni ottamiset ketään "tapa" (itsekään en ole saanut traumoja niistä harvoista kerroista, kun itseeni on moisia keinoja lapsena käytetty)- ovat mielestäni ihan päteviä apukeinoja, jos niitä sovelletaan ainoastaan "ääritilanteissa" (=kun "triljoona" EI:tä eri äänensävyillä pehmeästä tiukkaan, vihaiseen ja "naama punaisena" huutamiseen ei tehoa lapseen), eikä niistä jää jälkiä(mustelmia, tukan lähtöä tms)! Tällaiset lievät kuritukset tehoavat "999:ään lapseen 1000:sta", tietävät mikä odottaa, jolleivät minkäänlaisiin puheisiin usko.

Ihan pienet lapset eivät kykene kaikkea (kehitysvaiheesta johtuen) vielä ymmärtämään, mm tekojen seurauksista, mutta jos lapsi on normaalisti kehittynyt, niin näitä erittäin lieviä voimakeinoja voi mielestäni ottaa käyttöön siinä vaiheessa, kun heidän tulisi jo ymmärtää mikä on oikein ja väärin ja mikä mistäkin tekosesta voi seurata!

Lapsesta tulee paljon tasapainoisempi, jos hänelle asetetaan selkeät rajat. Rajat tuovat lapsen elämään turvallisuuden tunteen, he tietävät mitä odottaa eri tilanteissa, oppivat huomioimaan muita ihmisiä ja toimia yhteiskunnassa ja eri ihmisryhmissä. Pahimmillaan vapaa kasvatus aiheuttaa lapsessa sen, ettei hän tiedä rajoista, säännöistä, käytöstavoista ja toisten omaisuuden kunnoittamisesta pätkän vertaa - siinä sitten rikotaan tavaroita, töhritään, haistatellaan yms. kun ikää on himpun verran lisää kertynyt(pahimmillaan moista käytöstä huomaa jo ala-asteikäisillä...)!

Ei ole mukavaa huomata, kun joskus jotkut lapset kyläillessä "hyppivät pitkin seiniä", tonkivat paikkoja luvatta, mylläävät kaiken, tai käpälöivät tarjoiltavia ja laittavat sitten takaisin tarjoiluvadille, kun "ei ehkä sittenkään tee mieli juuri sitä kyseistä pullaa"! Lelut yms jätetään siivoamatta(jää talonväen siivottavaksi...kun ei lasten vanhemmilla "edes välähdä", että voisivat korjata "kullanmurujensa" jäljet) ja lähdetään vaan kotiin kyläilypaikasta! (Tuon kaaospuolen olen omakohtaisesti kokenut nuoruudessa, kun tuttavaperhe lapsineen oli vierailulla lapsuudenkodissani - ei tiennyt itkeäkö, vaiko nauraa(ei kyllä naurattanut...), kun ei tiennyt mihin astua jalallaan huoneeni lattialle! Oli niin hillitön sotku, ettei jaksanut sitä raivata kuin n. 10 min. kerrallaan, sitten oli jo päästävä muualle pois siitä "tornaadopaikalta" ahdistumasta, kun vasta olin "puunannut" ja järjestellyt kaikki kuntoon ennen vieraiden tuloa - ARGH!)!

Pidän lapsista(joilla peruskäytöstavat ovat hallussa)oikeinkin paljon! Onneksi omat ystäväni ovat kanssani samoilla linjoilla mitä lastenkasvatukseen tulee, joten heidät kaikki toivotan mielihyvin tervetulleiksi luokseni vierailulle ihan milloin vaan! Lapset kunnioittavat kummin/"tädin" "sääntöjä" ja omaisuutta(vahinkoja tottakai joskus sattuu...mutta niinhän itsellenikin!!!), sekä lelut korjataan(vanhempien aloitteesta) takaisin laatikoihin ja jos jotain halutaan, niin tullaan pyytämään, eikä mennä omin lupineen tonkimaan paikkoja! :)

Lue lisää

Tasan sama kipsinpotkimis- ja naamalle sylkemis-tarina on kuultu niin moneen otteeseen eriversioina ettei sitä enää kukaan todesta ota. Milloin on potkittu linja-autossa, milloin kaupan kassajonossa ja milloin terveysasemalla. Ja kaikki tietysti tuntevat jonkun tutun jolle tämä on käynyt...

MELISAH kirjoitti:

Itselläni ei lapsia vielä ole, mutta jos joskus on, niin en todellakaan aio suosia vapaata kasvatusta - siitä on nähnyt ja kuullut niin monia "kauhutarinoita" vuosien varrella!

Muunmuassa olen kuullut vanhalta naapurin rouvalta erään tapauksen terveysaseman odotushuoneesta. Siellä oli eräs äiti pienen riiviönsä kanssa. Tämä ilman rajoja kasvatettu tuleva ongelmanuori/-aikuinen(?) oli useaan otteeseen potkaissut vierellä odottelevan naisen kipsijalkaa - nainen pyysi lasta lopettamaan moisen, sillä häneen sattui. Lapsi senkuin jatkoi touhujaan, eikä äitinsä lotkauttanut korvaansakaan, saatikka että olisi kieltänyt tai torunut lastaan. Lopulta kipsijalkainen nainen ärjäisi lapsen äidillle, että tämä kieltäisi lastaan ja ottaisi tämän pois pahanteosta. Tähän äidin reaktio oli tiuskaista tuohtuneena: -Lapsellani on vapaa kasvatus! ja jatkaa naistenlehden selailua. Silloin erään teinipojan mitta tuli täyteen, hän oli nuossut tuolistaan, mennyt kyseisen naisen luo ja sylkäissyt tämän päälle ja lopulta sanonut tyyliin: -Vapaa kasvatus on mullakin ollut...! Äiti otti muksunsa ja häipyi, muut paikalla olleet taputtivat ja nuorukainen selvensi, ettei hänen tapoihinsa kuulu sylkeä muiden päälle, mutta hänen moraalikäsityksensä ei kestänyt moista huonoa käytöstä!

Mielestäni yhtäkään lasta ei tulisi piestä tai avokämmenin läimiä, mutta on sekin älyvapaata, ettei "hiuskarvaa saisi taittaa"! Ei sattunnaiset luunapit, tukistukset ja korvasta kiinni ottamiset ketään "tapa" (itsekään en ole saanut traumoja niistä harvoista kerroista, kun itseeni on moisia keinoja lapsena käytetty)- ovat mielestäni ihan päteviä apukeinoja, jos niitä sovelletaan ainoastaan "ääritilanteissa" (=kun "triljoona" EI:tä eri äänensävyillä pehmeästä tiukkaan, vihaiseen ja "naama punaisena" huutamiseen ei tehoa lapseen), eikä niistä jää jälkiä(mustelmia, tukan lähtöä tms)! Tällaiset lievät kuritukset tehoavat "999:ään lapseen 1000:sta", tietävät mikä odottaa, jolleivät minkäänlaisiin puheisiin usko.

Ihan pienet lapset eivät kykene kaikkea (kehitysvaiheesta johtuen) vielä ymmärtämään, mm tekojen seurauksista, mutta jos lapsi on normaalisti kehittynyt, niin näitä erittäin lieviä voimakeinoja voi mielestäni ottaa käyttöön siinä vaiheessa, kun heidän tulisi jo ymmärtää mikä on oikein ja väärin ja mikä mistäkin tekosesta voi seurata!

Lapsesta tulee paljon tasapainoisempi, jos hänelle asetetaan selkeät rajat. Rajat tuovat lapsen elämään turvallisuuden tunteen, he tietävät mitä odottaa eri tilanteissa, oppivat huomioimaan muita ihmisiä ja toimia yhteiskunnassa ja eri ihmisryhmissä. Pahimmillaan vapaa kasvatus aiheuttaa lapsessa sen, ettei hän tiedä rajoista, säännöistä, käytöstavoista ja toisten omaisuuden kunnoittamisesta pätkän vertaa - siinä sitten rikotaan tavaroita, töhritään, haistatellaan yms. kun ikää on himpun verran lisää kertynyt(pahimmillaan moista käytöstä huomaa jo ala-asteikäisillä...)!

Ei ole mukavaa huomata, kun joskus jotkut lapset kyläillessä "hyppivät pitkin seiniä", tonkivat paikkoja luvatta, mylläävät kaiken, tai käpälöivät tarjoiltavia ja laittavat sitten takaisin tarjoiluvadille, kun "ei ehkä sittenkään tee mieli juuri sitä kyseistä pullaa"! Lelut yms jätetään siivoamatta(jää talonväen siivottavaksi...kun ei lasten vanhemmilla "edes välähdä", että voisivat korjata "kullanmurujensa" jäljet) ja lähdetään vaan kotiin kyläilypaikasta! (Tuon kaaospuolen olen omakohtaisesti kokenut nuoruudessa, kun tuttavaperhe lapsineen oli vierailulla lapsuudenkodissani - ei tiennyt itkeäkö, vaiko nauraa(ei kyllä naurattanut...), kun ei tiennyt mihin astua jalallaan huoneeni lattialle! Oli niin hillitön sotku, ettei jaksanut sitä raivata kuin n. 10 min. kerrallaan, sitten oli jo päästävä muualle pois siitä "tornaadopaikalta" ahdistumasta, kun vasta olin "puunannut" ja järjestellyt kaikki kuntoon ennen vieraiden tuloa - ARGH!)!

Pidän lapsista(joilla peruskäytöstavat ovat hallussa)oikeinkin paljon! Onneksi omat ystäväni ovat kanssani samoilla linjoilla mitä lastenkasvatukseen tulee, joten heidät kaikki toivotan mielihyvin tervetulleiksi luokseni vierailulle ihan milloin vaan! Lapset kunnioittavat kummin/"tädin" "sääntöjä" ja omaisuutta(vahinkoja tottakai joskus sattuu...mutta niinhän itsellenikin!!!), sekä lelut korjataan(vanhempien aloitteesta) takaisin laatikoihin ja jos jotain halutaan, niin tullaan pyytämään, eikä mennä omin lupineen tonkimaan paikkoja! :)

Lue lisää

Sinua odottaa syyte lievästä pahoinpitelystä, jos todellakin aiot tukistaa tai antaa luunappeja yms. tulevalle jälkikasvullesi:

Lapsen ruumillisesta kuristuksesta

"Asiasta on olemassa korkeimman oikeuden ennakkopäätös (KKO 1993:151). Tapauksessa lapsen huoltaja oli kasvatustarkoituksessa aiheuttanut lapselle kipua tukistamalla ja luunappeja antamalla. Huoltaja tuomittiin rangaistukseen lievästä pahoinpitelystä."

Tuo on katkelma Eduskunnan valtiopäiväasiakirjoista. Yllä oleva asiakirja on luettavissa kokonaisuudessaan osoitteessa:

http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/kk_683_2004_p.shtml

............ kirjoitti:

"Suomi on yksi maailman väkivaltaisimmista kansoista"

No on sulla pieni maailma, kun noin vähän maailman väkivaltaisuuksista tiedät. Kaikkia väkivallantekoja ei todellakaan rekisteröidä kaikkialla maailmassa. Jossain Swazimaassa saatetaan raiskata ja leikellä satoja pikkutyttöjä kaikessa hiljaisuudessa ja suomessa taas luunapista saattaa tulla merkintä rikosrekisteriin. Eli niin kuin itsekin totesit, ei se maailma niin mustavalkoinen ole.

Melissahan kirjoitti, että luunappi vain ääritilanteissa. Ei kyllä kuulosta järin väkivaltaiselta ihmiseltä:)

Sitäpaitsi, ei lapsen uhmaa voi verrata alaisen virheisiin. Eihän se alainen tahallaan/tottelemattomuuttaan/uhmaansa sitä virhettä tee. Vanhemmat ovat (myös) KÄYTÖSkasvattajia. Jos lapsi riehuu eikä tottele sen sadannen "ein" jälkeen, niin minusta luunappi ei ole mikään huono ratkaisu. Jos nyt välttämättä haluat aikuisiin verrata, niin eihän aikuinenkaan voi ruveta kadulla riehumaan ja reuhkaamaan. Hänen täytyy ymmärtää, mitä EI tarkoittaa eikä mennä pelkän oman mielen mukaan.

Mielestäsi varmaan poliisitkin ovat ihme sadisteja, kun väärin käyttäytyviä ihmisiä ojentavat - tarvittaessa ruumiillisesti.

Kuitenkin olen sitä mieltä, että ruumiillista kuritusta on käytettävä vain ääritilanteissa.

Jos lapselle annetaan esimerkkiä, että on okei, että hänen pillinsä mukaan tanssitaan, niin sitten ei tarvitse ihmetellä kun vapaan kasvatuksen pikku kukkaset tuolla haitattavat jokaiselle vastaantulijalle. Tänään töissä sain kuunnella kymmenpäisen teinilauman haistattelua. Kun siinä niitä ylimielisiä "kohta aikuisia" ihmisiä katsoi, niin ei tarvinnut montaa kertaa arvata, onko kotona ohjeistettu tarpeeksi vai ei.

Lue lisää

Jos lapsi riehuu eikä tottele sen sadannen "ein" jälkeen, eikä antamasi luunappikaan auta, niin mitä sitten teet? Kovennatko otteitasi? Missä vaiheessa ymmärrät lopettaa pieksemisen?

Vanhemmaksi ei pidä ryhtyä, jos ei osaa kasvattaa lapsiaan ilman fyysistä kuritusta. Minun lapseni eivät tanssita minua oman pillinsä mukaan, enkä ole kertaakaan turvautunut fyysiseen väkivaltaan (en edes luunappeihin, tukistukseen yms) kasvattaessani heitä. Lapseni ovat jo teini-iässä eivätkä "haistattele jokaiselle vastaantulijalle" ja osaavat käyttäytyä tilanteessa kuin tilanteessa.

Ja jos uskot, että olen ollut vain onnekas saadessani "helpot lapset", niin erehdyt. Vanhemmalla lapsellani on AD/HD ja nuoremmalla Aspergerin oireyhtymä.

Mitä tulee Suomeen väkivaltaisena maana, suosittelen lukemaan seuraavan artikkelin: http://www.independent.ie/national-news/ireland-the-safest-country-in-europe-report-says-1038166.html

Kyllä näin on kirjoitti:

Jos lapsi riehuu eikä tottele sen sadannen "ein" jälkeen, eikä antamasi luunappikaan auta, niin mitä sitten teet? Kovennatko otteitasi? Missä vaiheessa ymmärrät lopettaa pieksemisen?

Vanhemmaksi ei pidä ryhtyä, jos ei osaa kasvattaa lapsiaan ilman fyysistä kuritusta. Minun lapseni eivät tanssita minua oman pillinsä mukaan, enkä ole kertaakaan turvautunut fyysiseen väkivaltaan (en edes luunappeihin, tukistukseen yms) kasvattaessani heitä. Lapseni ovat jo teini-iässä eivätkä "haistattele jokaiselle vastaantulijalle" ja osaavat käyttäytyä tilanteessa kuin tilanteessa.

Ja jos uskot, että olen ollut vain onnekas saadessani "helpot lapset", niin erehdyt. Vanhemmalla lapsellani on AD/HD ja nuoremmalla Aspergerin oireyhtymä.

Mitä tulee Suomeen väkivaltaisena maana, suosittelen lukemaan seuraavan artikkelin: http://www.independent.ie/national-news/ireland-the-safest-country-in-europe-report-says-1038166.html

Lue lisää

Liekö sinua itseäsi lapsuudessa kunnolla piesty - sitten ymmärrän hyvin, että vedät viesteissäsi noin "hillittömät pultit"? Muussa tapauksessa mun on vaikea käsittää vihamielisiä, agressiivisia "tiedän kaikesta kaiken"-tyylisiä mielipiteitäsi!

Itse en menisi koskaan luunappia tms pidemmälle - jollei moisella olisi tehoa, niin EI takuulla ainakaan lyömisellä voi saada aikaan kuin pahaa, eikä lyöminen ainakaan helpottaisi jo valmiiksi hankalaa tilannetta; iskuista voi seurata vammoja ja lapselle elinikäisiä traumoja ja turvattomuuden tunnetta!

Turhaa on sinun neuvoa muita (omassa "erinomaisuudessasiko"...?) olla ryhtymättä vanhemmiksi, jollei kykene - mikäli ymmärsin sua oikein - 100%:n varmuudella olla koskaan antamatta tulevalle jälkikasvulleen ainoatakaan pienintä luunapintynkää...! Tuntuu kuin eläisit jossain "rinnakkaistodellisuudessa" moisine ajatuksinesi - eihän tuossa ole kunnon pohjaa/logiikkaa, sillä miten kummassa sitä voi tietää 100%:n varmuudella millainen vanhempi sitä tulisi olemaan ja miten asioihin reagoisi, ennen kuin tuon on konkreettisesti kohdannut/kokenut. Vanhemmaksi ei noin vain tulla valmiina täydellisenä pakettina, vaan siihen kasvetaan tehtävän mukana! Sehän olisi tämän maailman loppu, jos kaikki ajattelisivat samalla lailla kuin sinä - ei taitaisi tähänkään maahan syntyä kuin pari hassua uutta kansalaista...! ;)

hohhoijaa... kirjoitti:

Liekö sinua itseäsi lapsuudessa kunnolla piesty - sitten ymmärrän hyvin, että vedät viesteissäsi noin "hillittömät pultit"? Muussa tapauksessa mun on vaikea käsittää vihamielisiä, agressiivisia "tiedän kaikesta kaiken"-tyylisiä mielipiteitäsi!

Itse en menisi koskaan luunappia tms pidemmälle - jollei moisella olisi tehoa, niin EI takuulla ainakaan lyömisellä voi saada aikaan kuin pahaa, eikä lyöminen ainakaan helpottaisi jo valmiiksi hankalaa tilannetta; iskuista voi seurata vammoja ja lapselle elinikäisiä traumoja ja turvattomuuden tunnetta!

Turhaa on sinun neuvoa muita (omassa "erinomaisuudessasiko"...?) olla ryhtymättä vanhemmiksi, jollei kykene - mikäli ymmärsin sua oikein - 100%:n varmuudella olla koskaan antamatta tulevalle jälkikasvulleen ainoatakaan pienintä luunapintynkää...! Tuntuu kuin eläisit jossain "rinnakkaistodellisuudessa" moisine ajatuksinesi - eihän tuossa ole kunnon pohjaa/logiikkaa, sillä miten kummassa sitä voi tietää 100%:n varmuudella millainen vanhempi sitä tulisi olemaan ja miten asioihin reagoisi, ennen kuin tuon on konkreettisesti kohdannut/kokenut. Vanhemmaksi ei noin vain tulla valmiina täydellisenä pakettina, vaan siihen kasvetaan tehtävän mukana! Sehän olisi tämän maailman loppu, jos kaikki ajattelisivat samalla lailla kuin sinä - ei taitaisi tähänkään maahan syntyä kuin pari hassua uutta kansalaista...! ;)

Lue lisää

No, jos olet valmis antamaan luunapin, mutta et selkäsaunaa, niin kerro, mitä teet jos luunappi ei auta? Nyt vain toteat, ettet menisi luunappia pidemmälle. Uskotko, että tuo luunappi on kaiken autuaaksi tekevä toimenpide, jonka jälkeen riehuva lapsi muuttuu enkeliksi?

Kuten itse toteat, vanhemmaksi kasvetaan tehtävän mukana. En suinkaan väitä, että olisin ollut "valmis paketti" ennen lapsia, mutta tietyt arvot olen omannut aina. Eli en hyväksy väkivaltaa missään muodossa - miksi siis lasten kasvatuksessa?

rockelina kirjoitti:

ehk ei sit kantsi jakaa neuvoja.

Juuripa näin, ja jos ei ole kokeillut huumeita niin ei niidenkään käytöstä saa sanoa mitään, vai miten se menikään? Hahahah!

hohhoijaa... kirjoitti:

Liekö sinua itseäsi lapsuudessa kunnolla piesty - sitten ymmärrän hyvin, että vedät viesteissäsi noin "hillittömät pultit"? Muussa tapauksessa mun on vaikea käsittää vihamielisiä, agressiivisia "tiedän kaikesta kaiken"-tyylisiä mielipiteitäsi!

Itse en menisi koskaan luunappia tms pidemmälle - jollei moisella olisi tehoa, niin EI takuulla ainakaan lyömisellä voi saada aikaan kuin pahaa, eikä lyöminen ainakaan helpottaisi jo valmiiksi hankalaa tilannetta; iskuista voi seurata vammoja ja lapselle elinikäisiä traumoja ja turvattomuuden tunnetta!

Turhaa on sinun neuvoa muita (omassa "erinomaisuudessasiko"...?) olla ryhtymättä vanhemmiksi, jollei kykene - mikäli ymmärsin sua oikein - 100%:n varmuudella olla koskaan antamatta tulevalle jälkikasvulleen ainoatakaan pienintä luunapintynkää...! Tuntuu kuin eläisit jossain "rinnakkaistodellisuudessa" moisine ajatuksinesi - eihän tuossa ole kunnon pohjaa/logiikkaa, sillä miten kummassa sitä voi tietää 100%:n varmuudella millainen vanhempi sitä tulisi olemaan ja miten asioihin reagoisi, ennen kuin tuon on konkreettisesti kohdannut/kokenut. Vanhemmaksi ei noin vain tulla valmiina täydellisenä pakettina, vaan siihen kasvetaan tehtävän mukana! Sehän olisi tämän maailman loppu, jos kaikki ajattelisivat samalla lailla kuin sinä - ei taitaisi tähänkään maahan syntyä kuin pari hassua uutta kansalaista...! ;)

Lue lisää

meinaat et luunappi sit auttaa valmiiksi hankalaa tilannetta?

Kyllä näin on kirjoitti:

No, jos olet valmis antamaan luunapin, mutta et selkäsaunaa, niin kerro, mitä teet jos luunappi ei auta? Nyt vain toteat, ettet menisi luunappia pidemmälle. Uskotko, että tuo luunappi on kaiken autuaaksi tekevä toimenpide, jonka jälkeen riehuva lapsi muuttuu enkeliksi?

Kuten itse toteat, vanhemmaksi kasvetaan tehtävän mukana. En suinkaan väitä, että olisin ollut "valmis paketti" ennen lapsia, mutta tietyt arvot olen omannut aina. Eli en hyväksy väkivaltaa missään muodossa - miksi siis lasten kasvatuksessa?

Lue lisää

Turhaa mun on tässä lähteä spekuloimaan hypoteettisellä tilanteella, sillä kuten aiemmassa viestissäni mainitsin, niin ei voi tietää varmuudella miten reagoisi jossain tilanteessa ennen kuin se on oikeasti tullut eteen!

Sama se sanoisiko sinulle "Kyllä näin on" "pöh" tai "pah", niin aina tunnut yrittävän löytää toisen sanomisista, jotain johon tarttua ja kritisoida/kyseenalaistaa - vähän kuin "puristelisit verta kivestä"! (

hohhoijaa... kirjoitti:

Turhaa mun on tässä lähteä spekuloimaan hypoteettisellä tilanteella, sillä kuten aiemmassa viestissäni mainitsin, niin ei voi tietää varmuudella miten reagoisi jossain tilanteessa ennen kuin se on oikeasti tullut eteen!

Sama se sanoisiko sinulle "Kyllä näin on" "pöh" tai "pah", niin aina tunnut yrittävän löytää toisen sanomisista, jotain johon tarttua ja kritisoida/kyseenalaistaa - vähän kuin "puristelisit verta kivestä"! (

Lue lisää

Ymmärrän kyllä ironiaa ja niin varmasti sinäkin ;-)))

Hyvin kirjoitettua tekstiäsi oli muuten ilo lukea. Harvoin täällä törmää noin hyvin jäsenneltyyn ja virheettömään tekstiin.

Ethän muistele pahalla. Annetaan toki kaikkien kukkien kukkia.

Kyllä näin on kirjoitti:

Ymmärrän kyllä ironiaa ja niin varmasti sinäkin ;-)))

Hyvin kirjoitettua tekstiäsi oli muuten ilo lukea. Harvoin täällä törmää noin hyvin jäsenneltyyn ja virheettömään tekstiin.

Ethän muistele pahalla. Annetaan toki kaikkien kukkien kukkia.

Lue lisää

En toki muistele pahalla! Alkuun pistää vihaksi ja sitten on "pakko" purkaa omia tuntojaan - lopulta kaikki valuu pois tunnolta, kuin vesi hanhen selästä!

Kiitos "kehuista"- ristikot ja lukeminen varmaan pitää sanavarastoa ja tekstin asettelua "kuosissa" - kiitos osin kaikille opettajille, joilta olen saanut hyvin pohjan jolle rakentaa ja omalle äidille, tottakai, joka jaksoi mulle aina lukea, kunnes itse sen taidon koulussa opin! (Jos joku nyt luulee, että mm noine harrastuksineni oon "vanha tantta", niin pieleen meni - ikää on mittarissa vähän reilu 30v!) ;)

sinä olet kirjoitti:

Sinua odottaa syyte lievästä pahoinpitelystä, jos todellakin aiot tukistaa tai antaa luunappeja yms. tulevalle jälkikasvullesi:

Lapsen ruumillisesta kuristuksesta

"Asiasta on olemassa korkeimman oikeuden ennakkopäätös (KKO 1993:151). Tapauksessa lapsen huoltaja oli kasvatustarkoituksessa aiheuttanut lapselle kipua tukistamalla ja luunappeja antamalla. Huoltaja tuomittiin rangaistukseen lievästä pahoinpitelystä."

Tuo on katkelma Eduskunnan valtiopäiväasiakirjoista. Yllä oleva asiakirja on luettavissa kokonaisuudessaan osoitteessa:

http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/kk_683_2004_p.shtml

Lue lisää

On taasen eri asia käyttää tukistuksia ja luunappeja ensisijaisena kaikenkattavana rangaistuskeinona kuin antaa luunappi sadannen "ein" jälkeen. Riippuu tilanteesta.

Minulta voitaisiin myös hakea kaksi lemmikkikissaani huostaan sen perusteella, että jätin ne kerran puoleksitoista päiväksi yksin. Silti en koe olevani eläinrääkkääjä.

Kyllä näin on kirjoitti:

Jos lapsi riehuu eikä tottele sen sadannen "ein" jälkeen, eikä antamasi luunappikaan auta, niin mitä sitten teet? Kovennatko otteitasi? Missä vaiheessa ymmärrät lopettaa pieksemisen?

Vanhemmaksi ei pidä ryhtyä, jos ei osaa kasvattaa lapsiaan ilman fyysistä kuritusta. Minun lapseni eivät tanssita minua oman pillinsä mukaan, enkä ole kertaakaan turvautunut fyysiseen väkivaltaan (en edes luunappeihin, tukistukseen yms) kasvattaessani heitä. Lapseni ovat jo teini-iässä eivätkä "haistattele jokaiselle vastaantulijalle" ja osaavat käyttäytyä tilanteessa kuin tilanteessa.

Ja jos uskot, että olen ollut vain onnekas saadessani "helpot lapset", niin erehdyt. Vanhemmalla lapsellani on AD/HD ja nuoremmalla Aspergerin oireyhtymä.

Mitä tulee Suomeen väkivaltaisena maana, suosittelen lukemaan seuraavan artikkelin: http://www.independent.ie/national-news/ireland-the-safest-country-in-europe-report-says-1038166.html

Lue lisää

Ei riehuvalle/tottelemattomalle lapselle luunapin antamista oikein voi verrata noihin väkivallantekoihin, joiden takia suomi on euroopan väkivaltaisin maa.

Tokihan väkivalta lisää väkivaltaa ja väkivaltaisissa kodeissa monasti kasvaa väkivaltaisia ihmisiä. On kuitenkin eri asia piestä humalassa lasta purkaakseen omia patoutumiaan, kuin antaa sadannen "ein" jälkeen luunappi. Ne väkivaltaiset kodit ovat koteja, jossa vanhemmat ryyppäävät, pieksevät toisiaan ja lapsiaan jne. Ne eivät ole ole koteja, jossa annetaan pikkupikku luunappi sadannen "ein" jälkeen.

Niin kuin tässä ketjussa jäljempänä kirjoitan, on inhottavaa, miten väkivallanteot lasketaan luunapin tasolle. Sama asia olisi, jos miehiä ruvettaisiin tuomitsemaan raiskauksista sen perusteella, että iskevät naisille silmää. Kohta kukaan ei ottaisi tosissaan OIKEITA raiskauksen uhreja.

Traumat, jotka ovat saattaneet jollekulle lapselle aiheutua fyysisestä kurituksesta, johtuvat luultavasti paljon rankemmista asioista, kuin luunappi. Tyyliin että on remmillä vedelty ensimmäisenä vaihtoehtona rankaisulle.

Mutta tiedätkö oikeasti ketään, joka kokee, että on tullut lapsena huonosti kohdelluksi, kun on saanut luunapin sadannen "ein" jälkeen?

Uskon, että pahimmat tapaukset tulevat kahta ääripäätä edustavista kodeista. Toisissa kodeissa lasta piestään, kuin vierasta sikaa ja muutenkin olo on turvaton. Toisessa kodissa taas lapsi saa mennä miten lystää. Ilman auktoriteettiä olo on taas turvaton. Kultainen keskitie lienee paras. Luunappi sadannen "ein" jälkeen -koti on kuitenkin aika kaukana kummastakaan ääripäästä. On inhottavaa tietää saavansa kovaa turpaansa kotona känniseltä isältä. Mutta onko yhtä inhottavaa tietää saavansa luunapin, kun ei tottele vielä sadannenkaan "ein" jälkeen? Voiko noita edes verrata?

Mitenkään en koita väittää, että luunappien antaminen olisi joku välttämätön kulmakivi hyvälle kasvatukselle. Mutta lapset eivät ole samanlaisia. Eivät he ole mitään robottejä, joihin voi soveltaa täysin samoja metodeja. Perään ymmärrystä sellaisille vanhemmille, jotka joutuvat joskus ojentamaan fyysisesti riehuvaa lastaan.

MELISAH kirjoitti:

Johan tuli saavillinen kitkerää sappinestettä niskaan...! Kannattaisiko sinun, "Kyllä näin on", ottaa se "kireä pipo" pois päästäsi, jotta veri paremmin kiertäisi - häipyisi se paha "migreeni", joka sumentaa näkökykysi/ymmärryksesi, tulisi sinustakin ehkä iloisempi ja aurinkoisempi! ;)

Aluksi mulla tuli viestistäsi varsin paha mieli - olinko niin epäselvästi aiemmissa viesteissäni itseäni ilmaissut, että sait niistä tuollaisen hirviömäisen kuvan minusta(itse en tunnistanut "syytöksistäsi" itseäni laisinkaan, eikä sitä tekisi myöskään kukaan muu minut oikeasti tunteva ihminen!)?

Korostan edelleen, ettei mielestäni m i s s ä ä n n i m e s s ä tule käyttää lyömistä, risupiiskaa tai vastaavaa kasvatusmenetelmänä. Mielellään ei edes niitä luunappeja tai tukistamisia. Vain ÄÄRIMMÄISISSÄ POIKKEUSTAPAUKSISSA, joissa lapsi ei lukuisista kielloista huolimatta tottele, vaan asettaa käytöksellään itsensä tai jonkun muun vaaratilanteeseen, voi (HUOM! V O I , muttei ole pakko!) käyttää näitä tehostaakseen kieltoa!!!

En ole missään vaiheessa väittänyt, että kaikki vanhemmat jotka eivät lapsiaan "näpäytä", harjoittaisivat "vapaata kasvatusta"(...hankala käsite tuo; mitä se ihan oikeasti pitääkään sisällään?!?) - tottakai on myös olemassa niitä vanhempia joilla on luontaisesti voimakas auktoriteetti, olematta uhkaavia/pelottavia(mikäs sen parempi!), mutta valitettavan usein näkee myös lapsia, joille ei tunnu olevan annettu oikein minkäänlaisia rajoja/opetettu kunnon käytöstapoja. Lapsi tekee "mitä lystää" ja vanhemmat seuraa vierestä ilman pienintä torumista/kieltoa. Lasta ei voi tästä moittia - hänhän tekee vain mitä on kotonaan oppinut/jättää tekemättä sen mitä ei ole opetettu. Näissä tilanteissa vika on täysin välinpitämättömien vanhempien!!!

Ja vielä tiedoksi sinulle, "Kyllä näin on": Lapsirakkaana ihmisenä olisin enemmän kuin onnellinen, jos joku päivä saan tulla äidiksi!!! Lapsen kasvattaminen on (erityisesti nyky-yhteiskunnassa)vaikeaa ja haastavaa, mutta myös palkitsevaa ja otan sen tehtävän kunnialla vastaan, jos se mahdollisuus minulle (toivottavasti!) joskus suodaan!!! Siihen asti nautin antoisista hetkistä kummilasteni ja heidän sisarustensa kanssa - he tuskin hakeutuisivat seuraani, jos olisin niin "paha ja kylmä" ihminen, kuin miltä minut sait viestilläsi näyttämään! Nämä kullanmurut viihtyvät luonani/kanssani - sen huomaan jo kaikista haleista, pusuista ja hymyistä, joita heiltä saan! Lisäksi aion käyttää aikaani niin "vällyjen alla peuhaamiseen", kuin kirjojen lukemiseen/selailuun - molemmat antoisaa ajanvietettä, joista yksi ei todellakaan poissulje toista!!! ;)

Loppuun vielä: en tiedä "itkeäkö, vai nauraa" "pilkunviilaamisellesi" - kaikille muille (paitsi näemmä sinulle) lienee "yks hailee", mikä naapurinrouvani tarkka ikä on - jos se tekee sinut yhtään onnellisemmaksi(...epäilen...), niin hän täytti aiemmin tänä vuonna 87v. N. kerran/vko piipahdan hänen luonaan jutustelemassa - on yhtä antoisaa olla tekemisissä lasten, ikätovereideni, tai huomattavasti itseäni vanhempien ihmisten kanssa - vaihtelu pitää mielen virkeänä!

Aurinkoista loppukesää kaikille! :)

Lue lisää

Voi luoja teitä ihmisiä. Se joka on sitä mieltä että luunappi on sama kuin väkivalta, sietäisi saada turpaan niin kunnolla että sen jälkeen tietää mitä tarkoittaa väkivalta!! Hävetkää vapaat kasvattajat, toivottavasti poistutte tästä maailmasta joskus kokonaan..!

siperialainen kirjoitti:

Voi luoja teitä ihmisiä. Se joka on sitä mieltä että luunappi on sama kuin väkivalta, sietäisi saada turpaan niin kunnolla että sen jälkeen tietää mitä tarkoittaa väkivalta!! Hävetkää vapaat kasvattajat, toivottavasti poistutte tästä maailmasta joskus kokonaan..!

Lue lisää

Tulisiko sinullekin antaa tuomio lievästä pahoinpitelystä?

Lapsen ruumillisesta kuristuksesta

"Asiasta on olemassa korkeimman oikeuden ennakkopäätös (KKO 1993:151). Tapauksessa lapsen huoltaja oli kasvatustarkoituksessa aiheuttanut lapselle kipua tukistamalla ja luunappeja antamalla. Huoltaja tuomittiin rangaistukseen lievästä pahoinpitelystä."

Tuo on katkelma Eduskunnan valtiopäiväasiakirjoista. Yllä oleva asiakirja on luettavissa kokonaisuudessaan osoitteessa:

http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/kk_683_2004_p.shtml

Kyllä näin on kirjoitti:

Jos lapsi riehuu eikä tottele sen sadannen "ein" jälkeen, eikä antamasi luunappikaan auta, niin mitä sitten teet? Kovennatko otteitasi? Missä vaiheessa ymmärrät lopettaa pieksemisen?

Vanhemmaksi ei pidä ryhtyä, jos ei osaa kasvattaa lapsiaan ilman fyysistä kuritusta. Minun lapseni eivät tanssita minua oman pillinsä mukaan, enkä ole kertaakaan turvautunut fyysiseen väkivaltaan (en edes luunappeihin, tukistukseen yms) kasvattaessani heitä. Lapseni ovat jo teini-iässä eivätkä "haistattele jokaiselle vastaantulijalle" ja osaavat käyttäytyä tilanteessa kuin tilanteessa.

Ja jos uskot, että olen ollut vain onnekas saadessani "helpot lapset", niin erehdyt. Vanhemmalla lapsellani on AD/HD ja nuoremmalla Aspergerin oireyhtymä.

Mitä tulee Suomeen väkivaltaisena maana, suosittelen lukemaan seuraavan artikkelin: http://www.independent.ie/national-news/ireland-the-safest-country-in-europe-report-says-1038166.html

Lue lisää

Ovat kyllä sen väkivaltaisen isän kasvatteja.
Ja kiroileva isä sai aikaan kiroilevat pojat. Esimerkkiä seurattiin. Ei sanat eikä kuritus auttaneet. Kasvattaja on aina myös malli lapsilleen.
Minun, rajaongelmaisen, olisi pitänyt ottaa lapset ja antaa heille jo paljon aiemmin terve kasvuympäristö. Nyt elämme kuin elopellossa, mutta negatiivinen ja agressiivinen käytös on vähentynyt huomattavasti pojilla. Ja huomaan oman vastuun ottoa asioihin oma-aloitteisesti. Ei noin pieni lapsi ymmärrä välttämättä syytä, miksi äiti/isä satuttaa, joten olkaa aikuisia jollain muulla tavoin kuin turvautumalla väkivaltaan.

............ kirjoitti:

"Suomi on yksi maailman väkivaltaisimmista kansoista"

No on sulla pieni maailma, kun noin vähän maailman väkivaltaisuuksista tiedät. Kaikkia väkivallantekoja ei todellakaan rekisteröidä kaikkialla maailmassa. Jossain Swazimaassa saatetaan raiskata ja leikellä satoja pikkutyttöjä kaikessa hiljaisuudessa ja suomessa taas luunapista saattaa tulla merkintä rikosrekisteriin. Eli niin kuin itsekin totesit, ei se maailma niin mustavalkoinen ole.

Melissahan kirjoitti, että luunappi vain ääritilanteissa. Ei kyllä kuulosta järin väkivaltaiselta ihmiseltä:)

Sitäpaitsi, ei lapsen uhmaa voi verrata alaisen virheisiin. Eihän se alainen tahallaan/tottelemattomuuttaan/uhmaansa sitä virhettä tee. Vanhemmat ovat (myös) KÄYTÖSkasvattajia. Jos lapsi riehuu eikä tottele sen sadannen "ein" jälkeen, niin minusta luunappi ei ole mikään huono ratkaisu. Jos nyt välttämättä haluat aikuisiin verrata, niin eihän aikuinenkaan voi ruveta kadulla riehumaan ja reuhkaamaan. Hänen täytyy ymmärtää, mitä EI tarkoittaa eikä mennä pelkän oman mielen mukaan.

Mielestäsi varmaan poliisitkin ovat ihme sadisteja, kun väärin käyttäytyviä ihmisiä ojentavat - tarvittaessa ruumiillisesti.

Kuitenkin olen sitä mieltä, että ruumiillista kuritusta on käytettävä vain ääritilanteissa.

Jos lapselle annetaan esimerkkiä, että on okei, että hänen pillinsä mukaan tanssitaan, niin sitten ei tarvitse ihmetellä kun vapaan kasvatuksen pikku kukkaset tuolla haitattavat jokaiselle vastaantulijalle. Tänään töissä sain kuunnella kymmenpäisen teinilauman haistattelua. Kun siinä niitä ylimielisiä "kohta aikuisia" ihmisiä katsoi, niin ei tarvinnut montaa kertaa arvata, onko kotona ohjeistettu tarpeeksi vai ei.

Lue lisää

sentään jotain rajaa

......... kirjoitti:

Ei riehuvalle/tottelemattomalle lapselle luunapin antamista oikein voi verrata noihin väkivallantekoihin, joiden takia suomi on euroopan väkivaltaisin maa.

Tokihan väkivalta lisää väkivaltaa ja väkivaltaisissa kodeissa monasti kasvaa väkivaltaisia ihmisiä. On kuitenkin eri asia piestä humalassa lasta purkaakseen omia patoutumiaan, kuin antaa sadannen "ein" jälkeen luunappi. Ne väkivaltaiset kodit ovat koteja, jossa vanhemmat ryyppäävät, pieksevät toisiaan ja lapsiaan jne. Ne eivät ole ole koteja, jossa annetaan pikkupikku luunappi sadannen "ein" jälkeen.

Niin kuin tässä ketjussa jäljempänä kirjoitan, on inhottavaa, miten väkivallanteot lasketaan luunapin tasolle. Sama asia olisi, jos miehiä ruvettaisiin tuomitsemaan raiskauksista sen perusteella, että iskevät naisille silmää. Kohta kukaan ei ottaisi tosissaan OIKEITA raiskauksen uhreja.

Traumat, jotka ovat saattaneet jollekulle lapselle aiheutua fyysisestä kurituksesta, johtuvat luultavasti paljon rankemmista asioista, kuin luunappi. Tyyliin että on remmillä vedelty ensimmäisenä vaihtoehtona rankaisulle.

Mutta tiedätkö oikeasti ketään, joka kokee, että on tullut lapsena huonosti kohdelluksi, kun on saanut luunapin sadannen "ein" jälkeen?

Uskon, että pahimmat tapaukset tulevat kahta ääripäätä edustavista kodeista. Toisissa kodeissa lasta piestään, kuin vierasta sikaa ja muutenkin olo on turvaton. Toisessa kodissa taas lapsi saa mennä miten lystää. Ilman auktoriteettiä olo on taas turvaton. Kultainen keskitie lienee paras. Luunappi sadannen "ein" jälkeen -koti on kuitenkin aika kaukana kummastakaan ääripäästä. On inhottavaa tietää saavansa kovaa turpaansa kotona känniseltä isältä. Mutta onko yhtä inhottavaa tietää saavansa luunapin, kun ei tottele vielä sadannenkaan "ein" jälkeen? Voiko noita edes verrata?

Mitenkään en koita väittää, että luunappien antaminen olisi joku välttämätön kulmakivi hyvälle kasvatukselle. Mutta lapset eivät ole samanlaisia. Eivät he ole mitään robottejä, joihin voi soveltaa täysin samoja metodeja. Perään ymmärrystä sellaisille vanhemmille, jotka joutuvat joskus ojentamaan fyysisesti riehuvaa lastaan.

Lue lisää

Tulin äidiksi ensimmäisen kerran 70-luvun loppupuolella. Ensimmäinen lapsemme (tyttö) oli kaikinpuolin helppo ja rauhallinen lapsi, jonka kanssa olisi varmasti pärjännyt kuka tahansa vanhempi. Toinen lapsemme (myöskin tyttö) oli kuin kopio isosiskostaan. 80-luvun alkuun tultaessa, emme olleet mieheni kanssa juurikaan miettineet kasvatukseen liittyviä ongelmia, sillä kaikki oli sujunut mallikkaasti.

Kolmas lapsemme oli poika ja hän osoitti temperamenttisuutensa jo pienestä vauvasta lähtien. Lapsen kasvaessa myös ongelmat kasvoivat ja minusta tuntui, että sain jatkuvasti juosta pojan perässä ja estää häntä vahingoittamasta itseään tai muita. Noihin samoihin aikoihin olin saanut kuningasajatuksen toisen akateemisen tutkinnon suorittamisesta. Mieheni joutui työnsä puolesta matkustelemaan paljon, joten pyöritin arkeamme käytännössä yksinhuoltajana.

En tarkalleen muista, missä vaiheessa aloin jakamaan pojallemme luunappeja. Ajan henki oli tuolloin vielä toisenlainen, joskin valistuneimmat olisivat arvostelleet minua toimistani jo ennen vuoden 1984 lakimuutosta. Pojallamme oli ilmeisen korkea kipukynnys, sillä pian hän jo lähinnä nauroi luunapeilleni. Olin itse väsynyt ja ärtynyt, sekä myös pettynyt taitoihini vanhempana (olinhan onnistunut kasvattamaan kaksi "täydellistä tyttöä" ilman, että kajosin heihin fyysisesti). Otteeni kovenivat. Syntyi noidankehä. Viattomina pitämistäni luunapeista olin siirtynyt läpsimään, nipistelemään ja tukistamaan hyvinkin rajuin ottein. Kaduin ankarasti jälkeenpäin irronneita hiustukkoja ja punaisia jälkiä pojan iholla. Mutta silti en lopettanut. En, ennenkuin pojan neuvolakäynnillä, jolloin poika vastasi neuvolatädin kysymykseen "pelkäätkö sinä jotain" jotain sellaista, mikä saa vieläkin minut tuntemaan häpeää. Poikani vastasi "Minä pelkään äitiä, kun se satuttaa minua".
Neuvolatäti kysyi minulta suoraan, kuritanko fyysisesti poikaani. Myönsin tämän, tosin vähätellen ja halveksin ääneen, kuinka joku ulkopuolinen kehtaa puuttua kasvatusmenetelmiini tietämättä, miten vaikeassa elämäntilanteessa olen haasteellisen lapsen kanssa. Lähdin ovet paukkuen neuvolasta.

Kotiin päästyäni itkin ja oksensin. Oksensin sitä realiteettia, jonka pieni poikani oli ääneen sanonut. Olin hirviöäiti. Valvoin seuraavan yön ja aamulla soitin uudelleen neuvolantädille ja kerroin, että haluan apua. Haluan, että joku antaa minulle työvälineitä, miten ne vaikeat, arkiset tilanteet tulee kohdata poikani kanssa. Vielä tänäänkin olen kiitollinen tuolle rohkealle neuvolantädille, joka uskalsi puuttua tilanteeseemme. Keskustelin hänen kanssaan useasti ja hän oli mielestäni hyvinkin edistyksellinen. Havaitsin hyväksi mm. sylissäpidon (vastannee aika pitkälti holding-terapiaa), positiivisen fyysisen palautteen sekä mielenkiinnon ohjaamiseen muualle.

Opiskelusuunnitelmat siirsin romukoppaan. Sanouduin irti osa-aikaisesta työstäni ja omistauduin perheelle. Aloin pala palalta korjaamaan tulehtunutta tilannetta. Pikkuhiljaa perhe alkoi tuntua taas perheelle. Taloudellisesti olimme kovilla, mutta mieheni ja ystäväni rohkaisivat minua, tuttavani säälivät "menetettyä koulutustani". Olin kotona aina 90-luvun alkuun asti, jolloin laman myötä minusta tuli akateeminen pätkätyöläinen. Se oli kuitenkin pieni hinta saavutetusta hyödystä.

Nyt, kun olen jo kuusinkertainen mummi, olen puhunut paljon lasteni kanssa noista vaikeista ajoista. Eritoten olen jännittänyt, millainen isä pojastani tulee, mutta ilokseni olen havainnut, että hän pärjää hienosti. Olen iloinen, että lapseni luottavat minuun isoäitinä ja kysyvät neuvoja vaikeisiin tilanteisiin.

Minusta tuntuu, että tänäpäivänä vanhemmat ovat hyvin valistuneita ja tietävät, että lasta ei saa kurittaa fyysisesti. Monelta kuitenkin puuttuvat työvälineet vaikeiden tilanteiden varalle. Tässä olisi varmasti monella neuvolalla parantamisen varaa.

Olen hävennyt rankasti tekemisiäni ja pyytänyt anteeksi lapsiltani. Tekoni ei nimittäin rajoittunut yksin poikaani, vaan sillä oli seurauksia. Poikani alkoi lyömään ja repimään hiuksista siskojaan ja tämän tavan kitkeminen vei aikaa. Otin käyttöön "palkitsemisjärjestelmän". Kun viikko oli pojalta sujunut hyvin, hän sai muiden lasten mukana Jaffapullon saunajuomaksi. Muutaman kerran tuo Jaffapullo vaihtui vesipulloon ja sekös harmitti, mutta tuloksiakin syntyi. (Nykyisessä maailmanmenossa tuo Jaffapuollo kai vastaisi peliaikaa tms.)

Yhteenvetona voin sanoa, että mopo voi karata käsistä. Niin kävi minullekin, jota on pidetty fiksuna ihmisenä. Siksi on mielestäni hyvä, että laissa on nollatoleranssi lapseen kohdistuvalle ruumiilliselle kuritukselle. On myös hyvä, että asioista keskustellaan ja mielipiteitä vaihdetaan.

Toivon teille kaikille lämmintä loppukesää ja hyviä hetkiä lähimmäistenne kanssa!

itseäni soimaan yhä kirjoitti:

Tulin äidiksi ensimmäisen kerran 70-luvun loppupuolella. Ensimmäinen lapsemme (tyttö) oli kaikinpuolin helppo ja rauhallinen lapsi, jonka kanssa olisi varmasti pärjännyt kuka tahansa vanhempi. Toinen lapsemme (myöskin tyttö) oli kuin kopio isosiskostaan. 80-luvun alkuun tultaessa, emme olleet mieheni kanssa juurikaan miettineet kasvatukseen liittyviä ongelmia, sillä kaikki oli sujunut mallikkaasti.

Kolmas lapsemme oli poika ja hän osoitti temperamenttisuutensa jo pienestä vauvasta lähtien. Lapsen kasvaessa myös ongelmat kasvoivat ja minusta tuntui, että sain jatkuvasti juosta pojan perässä ja estää häntä vahingoittamasta itseään tai muita. Noihin samoihin aikoihin olin saanut kuningasajatuksen toisen akateemisen tutkinnon suorittamisesta. Mieheni joutui työnsä puolesta matkustelemaan paljon, joten pyöritin arkeamme käytännössä yksinhuoltajana.

En tarkalleen muista, missä vaiheessa aloin jakamaan pojallemme luunappeja. Ajan henki oli tuolloin vielä toisenlainen, joskin valistuneimmat olisivat arvostelleet minua toimistani jo ennen vuoden 1984 lakimuutosta. Pojallamme oli ilmeisen korkea kipukynnys, sillä pian hän jo lähinnä nauroi luunapeilleni. Olin itse väsynyt ja ärtynyt, sekä myös pettynyt taitoihini vanhempana (olinhan onnistunut kasvattamaan kaksi "täydellistä tyttöä" ilman, että kajosin heihin fyysisesti). Otteeni kovenivat. Syntyi noidankehä. Viattomina pitämistäni luunapeista olin siirtynyt läpsimään, nipistelemään ja tukistamaan hyvinkin rajuin ottein. Kaduin ankarasti jälkeenpäin irronneita hiustukkoja ja punaisia jälkiä pojan iholla. Mutta silti en lopettanut. En, ennenkuin pojan neuvolakäynnillä, jolloin poika vastasi neuvolatädin kysymykseen "pelkäätkö sinä jotain" jotain sellaista, mikä saa vieläkin minut tuntemaan häpeää. Poikani vastasi "Minä pelkään äitiä, kun se satuttaa minua".
Neuvolatäti kysyi minulta suoraan, kuritanko fyysisesti poikaani. Myönsin tämän, tosin vähätellen ja halveksin ääneen, kuinka joku ulkopuolinen kehtaa puuttua kasvatusmenetelmiini tietämättä, miten vaikeassa elämäntilanteessa olen haasteellisen lapsen kanssa. Lähdin ovet paukkuen neuvolasta.

Kotiin päästyäni itkin ja oksensin. Oksensin sitä realiteettia, jonka pieni poikani oli ääneen sanonut. Olin hirviöäiti. Valvoin seuraavan yön ja aamulla soitin uudelleen neuvolantädille ja kerroin, että haluan apua. Haluan, että joku antaa minulle työvälineitä, miten ne vaikeat, arkiset tilanteet tulee kohdata poikani kanssa. Vielä tänäänkin olen kiitollinen tuolle rohkealle neuvolantädille, joka uskalsi puuttua tilanteeseemme. Keskustelin hänen kanssaan useasti ja hän oli mielestäni hyvinkin edistyksellinen. Havaitsin hyväksi mm. sylissäpidon (vastannee aika pitkälti holding-terapiaa), positiivisen fyysisen palautteen sekä mielenkiinnon ohjaamiseen muualle.

Opiskelusuunnitelmat siirsin romukoppaan. Sanouduin irti osa-aikaisesta työstäni ja omistauduin perheelle. Aloin pala palalta korjaamaan tulehtunutta tilannetta. Pikkuhiljaa perhe alkoi tuntua taas perheelle. Taloudellisesti olimme kovilla, mutta mieheni ja ystäväni rohkaisivat minua, tuttavani säälivät "menetettyä koulutustani". Olin kotona aina 90-luvun alkuun asti, jolloin laman myötä minusta tuli akateeminen pätkätyöläinen. Se oli kuitenkin pieni hinta saavutetusta hyödystä.

Nyt, kun olen jo kuusinkertainen mummi, olen puhunut paljon lasteni kanssa noista vaikeista ajoista. Eritoten olen jännittänyt, millainen isä pojastani tulee, mutta ilokseni olen havainnut, että hän pärjää hienosti. Olen iloinen, että lapseni luottavat minuun isoäitinä ja kysyvät neuvoja vaikeisiin tilanteisiin.

Minusta tuntuu, että tänäpäivänä vanhemmat ovat hyvin valistuneita ja tietävät, että lasta ei saa kurittaa fyysisesti. Monelta kuitenkin puuttuvat työvälineet vaikeiden tilanteiden varalle. Tässä olisi varmasti monella neuvolalla parantamisen varaa.

Olen hävennyt rankasti tekemisiäni ja pyytänyt anteeksi lapsiltani. Tekoni ei nimittäin rajoittunut yksin poikaani, vaan sillä oli seurauksia. Poikani alkoi lyömään ja repimään hiuksista siskojaan ja tämän tavan kitkeminen vei aikaa. Otin käyttöön "palkitsemisjärjestelmän". Kun viikko oli pojalta sujunut hyvin, hän sai muiden lasten mukana Jaffapullon saunajuomaksi. Muutaman kerran tuo Jaffapullo vaihtui vesipulloon ja sekös harmitti, mutta tuloksiakin syntyi. (Nykyisessä maailmanmenossa tuo Jaffapuollo kai vastaisi peliaikaa tms.)

Yhteenvetona voin sanoa, että mopo voi karata käsistä. Niin kävi minullekin, jota on pidetty fiksuna ihmisenä. Siksi on mielestäni hyvä, että laissa on nollatoleranssi lapseen kohdistuvalle ruumiilliselle kuritukselle. On myös hyvä, että asioista keskustellaan ja mielipiteitä vaihdetaan.

Toivon teille kaikille lämmintä loppukesää ja hyviä hetkiä lähimmäistenne kanssa!

Lue lisää

kanssamme! Olen nimittäin huomannut saman, että kuin huomaamattaan otteet kovenevat. Minäkään en "havahtunut" ennen kuin mieheni totesi kerran, että hän ei kyllä lähde kanssani viemään lastamme ensiapuun, kun on korva irronnut päästä (talutin lapsen korvasta huoneeseensa aivan turhan kovakouraisesti). Voi hyvä Jumala, että se tuntui pahalta. Ja entistä pahemmalta tuntui, kun lapsi kaikesta huolimatta halusi, että äiti tulee nukuttamaan. Minä kun olin varma, että lapsi alkaisi vähintään pelätä, ellei jopa vihata minua.

Eräässä elokuvassa mielestäni kiteytettiin äiti-lapsi-suhde hyvin. Elokuvassa lapsi palasi tuonpuoleisesta tappamaan kaikki, jotka olivat kohdelleet häntä kaltoin, mutta äitinsä hän jätti eloon. Kun äiti ihmetteli, miksi lapsi oli jättänyt hänet henkiin, hänelle todettiin, että koska äiti on lapselle Jumala. Näinhän se on, lapsella ei ole muuta äitiä kuin se, joka lapselle elämän antoi ja tämä ihminen on lapsen maailma, kaikkitietävä ja -taitava äiti.

Minun maailmani romahti, kun ajattelin, miltä lapsestani tuntuu, kun ihminen, johon hän sokeasti luottaa ja pyyteettömästi rakastaa, menee ja suutuspäissään satuttaa. Minä, joka olin aina ajatellut, etten ikinä halua lapseni tuntevan turvattomuutta tai pelkoa kotioloissa, olenkin se, joka sitä aiheuttaa. Minä, joka en koskaan olisi voinut moista edes kuvitella itsestäni. Ja mikä on lapseni reaktio - hän halusi kuitenkin julmuriäitinsä vierelleen nukkumaan! Se oli kuin isku vasten kasvoja - terve sellainen.

Sinä olet käynyt kovan koulun ja selvinnyt siitä. Jokainen meistä tekee virheitä - mikset siis sinäkin. Anna jo itsellesi anteeksi, vaikket koskaan unohtaisikaan, mitä olet tehnyt. Mielestäni selvisit kaiken kaikkiaan hienosti, kun kuitenkin jouduit lähes yksin vastuun kaikesta kantamaan. Sinä pystyit pyytämään apua ja se on jo paljon se. Mikäli et olisi näin tehnyt, asiat olisivat voineet mennä huomattavasti huonompaan jamaan. Tehtyä se ei tietenkään tee tekemättömäksi, mutta sinä korjasit sen, mikä korjatavissa oli. Anna menneiden olla menneitä ja nauti nykyisestä ja tulevasta lastesi ja lastenlastesi kanssa.

Kaikkea hyvää myös sinulle! :)

Oletko koskaan kuullut että lapsen kasvatuksessa pitää olla rakkautta ja rajoja.Hyvä vanha neuvo.Itse sain äidiltä,isästä puhumattakaan koivunoksaa josku nahkaremmiä kun tein jotain mikä oli kiellettyä.Ei siitä mitään traumoja jäänyt,päinvastoin.Olen vanhemmilleni erittäin kiitollinen kasvatuksesta jossa annettujen rajojen rikkomuksesta tuli rangastus.Itse olen nyt 46-vuotias.Mikä on vapaan kasvatuksen tulos?Esimerkiksi opettajat pelkäävät oppilaitaan koulussa,ennen ei todellakaan ollut niin.Tähän on tultu hyssyttelyllä,vapaalla kasvatuksella.

MELISAH kirjoitti:

Olen tuntenut tapauksen kertoneen vanhan tädin suurimman osan elämääni, hän on näet läheisen ystäväni isoäiti, sekä oma naapurini. Tiedän hänen luonteenlaatunsa niin hyvin, ettei hän minulle tarinoi urbaanilegendoja tms., ensin sanomatta että asia on huhupuhetta. Tämä tapahtui oikeasti terveysasemallamme parisen vuotta sitten, kun hän siellä käväisi ja näki kyseisen tapahtamuketjun omin silmin vierestä.

Se tässä kauhistuttaakin, että juttu on totisinta totta - mihin maailma onkaan menossa, kun vanhemmat sallii - vapaan kasvatuksen nimissä - alle kouluikäisten lastensa potkia tuikituntemattomia ihmisiä julkisella paikalla puuttumatta asiaan millään tavoin...! :(

Lue lisää

Se nuori teinipoika on kova kulkemaan. Ihme, ettei hänen toimiinsa ole puututtu, niin monen äidin ja lapsen päälle kun on sylkenyt. Ja joka paikkaan hän ehtii.

Itse olen muuten kuullut tarinan jo 60-luvulla, joten sen ajan teinipojalla on jo jälkeläisiä komannessa polvessa. Ja aina vain heille annetaan törkeä "vapaa kasvatus".

Pitäisi muuten luopua nimittämästä holtittomuutta ja edesvastuuttomuutta joksikin kasvatuksen muodoksi. Aikuiset ihmiset siinä pilaavat oman lapsensa elämän ja tulevaisuuden pelkkää laiskuuttaan.
Lapsihan on ihan tuuliajolla, ja vanhempien paikka olisi vankila tai hoitolaitos.

Todellinen "vapaa kasvatus" on erittäin vaativa kasvatusmuoto, johon vanhempien tulisi paneutua kirjallisuutta ja lapsipsykologiaa opiskellen hyvin perusteellisesti.

Harvat vanhemmat edes siihen pystyvät tai jaksavat.

myös toiminu toi jäähyhomma jopa 8v poitsun kanssa ku ollaan niin uhmaavia et ei pelkät kiellot ja keskustelut auta.
Noista jenkki- ja brittilastenhoito-ohjelmista(Lapsityrannit, Nanny911 jne) saa toisinaan ihan hyviä vinkkejä kunhan käyttää maalaisjärkeä...

............ kirjoitti:

myös toiminu toi jäähyhomma jopa 8v poitsun kanssa ku ollaan niin uhmaavia et ei pelkät kiellot ja keskustelut auta.
Noista jenkki- ja brittilastenhoito-ohjelmista(Lapsityrannit, Nanny911 jne) saa toisinaan ihan hyviä vinkkejä kunhan käyttää maalaisjärkeä...

Lue lisää

Tuohon samaan yhdyn kanssasi. Meillä 7 vuotias tyttö kans kokeilee oikein rajojaan ja ollaan alettu ottaa käyttöön tuo "jäähynurkka" ja kyllä se on pakko myöntää, että siitä apua on.
Välillä vaan meinaan itse olla liian väsynyt pitää siitä linjasta kiinni, mutta hetken taas mietittyäni sitä tapaa niin alan saamaan voimia kun tiedän, että kuinka se on tehokas keino. Se vaatii vanhemmiltaan myös omat voimat noudattaa sitä.
Voimia kaikille vanhemmille! =)

nipsukkaluk kirjoitti:

Tuohon samaan yhdyn kanssasi. Meillä 7 vuotias tyttö kans kokeilee oikein rajojaan ja ollaan alettu ottaa käyttöön tuo "jäähynurkka" ja kyllä se on pakko myöntää, että siitä apua on.
Välillä vaan meinaan itse olla liian väsynyt pitää siitä linjasta kiinni, mutta hetken taas mietittyäni sitä tapaa niin alan saamaan voimia kun tiedän, että kuinka se on tehokas keino. Se vaatii vanhemmiltaan myös omat voimat noudattaa sitä.
Voimia kaikille vanhemmille! =)

Lue lisää

Meillä tyttö kävi koko mukula-aikana 2 kertaa jäähyllä omassa huoneessa. lupasin, että kun on rauhoittunut saa tulla pois - kummallakin kertaa se veteli kaikki tavaransa pitkin seiniä ja parkui - 2 tuntia... teki aivan sydämeen pahaa kuunnella sitä, mutta tuota ei tarvittu kuin 2 kertaa. sen jälkeen systeemit toimi ja asioista voitiin puhua rauhallisesti ja sopia puhumalla ei parkumalla tai määräilemällä ja keskusteluvälit säilyivät koko murkkuiän aivan normaaleina - ja edelleenkin, hän on nyt 22 v.

vaatii mahdollisesti myös ymmärtäväisiä naapureita. Kerrostalossa ei välttämättä voi huudattaa lapsia tuntikaupalla jäähyllä, jos ei halua lastensuojeluviranomaisia ovelleen. Ainakaan minä en uskalla niin tehdä, vaikka se hullulta kuulostaakin.

niimpä. Olen itse sen koulukunnan kasvatteja joka on saanut "tukkapöllyä" kun ei ole uskotu tai on tehty piruiluja. En kuitenkaan kanna minkäänlaista kaunaa tai vihaa vanhempiani kohtaan. Omat lapseni tulen kasvattamaan samalla kaavalla. Jos ei uskota mitä vanhemmat kieltää tai sanovat, niin kyllä siihen keinot löytyy että lapsi uskomaan saadaan. Kesytetäänhän herranisä leijoniakin...

torniomies kirjoitti:

niimpä. Olen itse sen koulukunnan kasvatteja joka on saanut "tukkapöllyä" kun ei ole uskotu tai on tehty piruiluja. En kuitenkaan kanna minkäänlaista kaunaa tai vihaa vanhempiani kohtaan. Omat lapseni tulen kasvattamaan samalla kaavalla. Jos ei uskota mitä vanhemmat kieltää tai sanovat, niin kyllä siihen keinot löytyy että lapsi uskomaan saadaan. Kesytetäänhän herranisä leijoniakin...

Lue lisää

olen myös saanut lapsena ns kuritusta.
eikä se hillinnyt menoamme yhtään.
siksipä en käyttänyt sitä omien lasten suhteen.

Ja se jo riitti minut pitämään kilttinä. Ihan normaali on kehitykseni, yksinhuoltajaisääni rakastan ja arvostan.
Näkee jo ympärillään hyvin mitä siitä seuraa että lasta hipaisevat vanhemmat tuomitaan pahoinpitelyistä, ihan älytön meno esim. peruskoulussa. Mieletön. Siinä kielletään niiltä muutamalta fiksulta lapselta kaikkinainen kehittymisen mahdollisuus kun pitää vaan vierestä seurata holtittomia "kavereita".
Yllättäen eri asia tietysti jos mustelmille ja verille ja luunmurtumille hakataan, ei semmosta voi hyväksyä. Mut jos menee lapsi vaikka uunin nappuloita kääntelemään niin näpeille siitä pitää antaa kun se "ei" ja poisnostelu hyvin harvaan Vilkka-Petteriin tehoaa vaik ois kuinka hyväsydäminen ja herttainen muuten.

Ottakaa nyt hyvät vanhemmat järki käteen kasvatuksessa, te ne rajat laitatte ja karhunpalveluksen teette lapselle, itselle ja ympärilläolijoille jos ette laita. Ei sitten kerhossa ja koulussa enää opettajat pysty mitään 35:lle sekoilevalle kakaralle. Eikä kaverit anna kun korkeintaan huonoa esimerkkiä, silloin on jo ihan liian myöhäistä.

Vapaa kasvatus on sitä ettei lasta kuriteta vävalloin ei muutenkaan käytetä fyysistä kuritusta mutta lapsella pitää olla rajat eikä lasta saa alistaa. Vänhä käytäntö että vanhempia täytyy kunnioittaa on aihan perseestä ja vanhempien täytyy ansaita se kunnioitus toimillaan ja täytyy myös kuunnellä lapsen mielipide. itselläni 14 vuotias tyttö eikä ole koskaan tarvinnut käyttää minkäänlaista väkivaltaa kasvatuksessa eikä lapsi pyöri kylillä. Lapsen kanssa taytyy ollä lapsesta saakka ja tehdä hänen kanssaan kaikkea kivää ja ohjata harrastuksiin ja sen sellaita. Itse olen lapseni kanssa käynyt yli 10 vuott5a katsomassa MM-rallia Jyväskylässä ja kun kesä tulee niin hän jo kyselee että kai me tänävuonnakin mennään katsomaan ja se on jo traditio ja hyvä perinne käydä katsomassa autourheilua. Ne joita on hakattu kotona niin ne myös harrastavat niitä kylätappeluita kun on kotona mailli opetetuu että kaikki ratkotaan väkivallalla.

torniomies kirjoitti:

niimpä. Olen itse sen koulukunnan kasvatteja joka on saanut "tukkapöllyä" kun ei ole uskotu tai on tehty piruiluja. En kuitenkaan kanna minkäänlaista kaunaa tai vihaa vanhempiani kohtaan. Omat lapseni tulen kasvattamaan samalla kaavalla. Jos ei uskota mitä vanhemmat kieltää tai sanovat, niin kyllä siihen keinot löytyy että lapsi uskomaan saadaan. Kesytetäänhän herranisä leijoniakin...

Lue lisää

leijonien tai muidenkaan eläinten hallitsemiseen käytetä väkivaltaa vaan AIVOJA!

Se riippuu ihmisen luonteesta,et tartteekjo se ruumiillista rangaistusta..joku voi saada pienestäkin traumoja kun taas toinen ei juuri mistään.

torniomies kirjoitti:

niimpä. Olen itse sen koulukunnan kasvatteja joka on saanut "tukkapöllyä" kun ei ole uskotu tai on tehty piruiluja. En kuitenkaan kanna minkäänlaista kaunaa tai vihaa vanhempiani kohtaan. Omat lapseni tulen kasvattamaan samalla kaavalla. Jos ei uskota mitä vanhemmat kieltää tai sanovat, niin kyllä siihen keinot löytyy että lapsi uskomaan saadaan. Kesytetäänhän herranisä leijoniakin...

Lue lisää

Ei niitä leijoniakaan väkivallalla kesytetä. Jos aikuinen ihminen ei pientä lasta kykene ilman väkivaltaa saamaan kuriin, niin kannattaa katsoa peiliin ja miettiä hetki mitä tekee väärin.

Joku eläinten kesyttäjä oli testannut eläintenkeytyskonstia mieheensä, kun nalkutus eikä mikään muukaan ollut miehen pahoja tapoja korjannut. Periaatteena on, että ei-toivottu käytös jätetään huomiotta ja toivotusta vastaavasti kiitetään. Jo toimi.

Lasten kohdalla lienee sama kuin aikuistenkin, jatkuva nalkutus ja vanhemman silminnähtävä ärsyyntyminen vaan lisää vettä uhmaikäisen myllyyn. Lapsi testaa vanhempansa ärsyyntymiskynnystä ja vetää niistä naruista, jotka toteaa toimiviksi. Toki on tilanteita, joita ei voi jättää huomiotta, mutta kun kieltäminen ei ole kärsinyt inflaatiota, se toimineekin paremmin.

ihan tiedoksi vain sinullekkin että ruumiillinen väkivalta ei ole ainoa tapa pitää lasta kurissa! Olen kylläs amaa mieltä sen kanssa että tuntuu ettei nykynuorisoa ole komennettu tarpeeksi, mutta komentamiseksi riittää kyllä jäähylle laittaminen ja raivareissa kiinnipito (holdingote)!

torniomies kirjoitti:

niimpä. Olen itse sen koulukunnan kasvatteja joka on saanut "tukkapöllyä" kun ei ole uskotu tai on tehty piruiluja. En kuitenkaan kanna minkäänlaista kaunaa tai vihaa vanhempiani kohtaan. Omat lapseni tulen kasvattamaan samalla kaavalla. Jos ei uskota mitä vanhemmat kieltää tai sanovat, niin kyllä siihen keinot löytyy että lapsi uskomaan saadaan. Kesytetäänhän herranisä leijoniakin...

Lue lisää

> Omat lapseni tulen kasvattamaan samalla kaavalla. Jos ei uskota mitä vanhemmat kieltää tai sanovat, niin kyllä siihen keinot löytyy että lapsi uskomaan saadaan.

Sitten kun ovat tarpeeksi vanhoja, tekevät ilmoituksen lastensuojeluviranomaisille ja sinä istut telkien takana ja maksat laittomuuksista...

siinäjasiinä kirjoitti:

leijonien tai muidenkaan eläinten hallitsemiseen käytetä väkivaltaa vaan AIVOJA!

Se riippuu ihmisen luonteesta,et tartteekjo se ruumiillista rangaistusta..joku voi saada pienestäkin traumoja kun taas toinen ei juuri mistään.

Lue lisää

on liikaa paapottu!En voi sietää päästä silittelyä!Kyllä annan kuritusta lapsilleni tulevaisuudessa.Esim.luunappeja tai tukistuksia.Mutta älytön hakkaaminen ei ole mistään kotoisin.Minuakin on pienenä kuritettu ja se oli ihan oikein.Ei mitenkään kovalla kädellä kuitenkaan.Olen aina ymmärtänyt pienestä tukistuksesta.Toivon teille hyvää loppukesää!

enkelipieni kirjoitti:

on liikaa paapottu!En voi sietää päästä silittelyä!Kyllä annan kuritusta lapsilleni tulevaisuudessa.Esim.luunappeja tai tukistuksia.Mutta älytön hakkaaminen ei ole mistään kotoisin.Minuakin on pienenä kuritettu ja se oli ihan oikein.Ei mitenkään kovalla kädellä kuitenkaan.Olen aina ymmärtänyt pienestä tukistuksesta.Toivon teille hyvää loppukesää!

Lue lisää

kuten esimerkiksi ajan antaminen ja kommunikointi lapsen kanssa. Lapseni on nyt 30 vuotias. Pidin melko tiukat rajat hänelle. Löin häntä kerran, kun hän oli 3-4 vuotias rangaistukseksi ja kadun sitä ikuisesti. Itsestäni tuntui varmasti pahemmalta kuin lapsesta. Tytär muistaa vieläkin, kun itkin ja sanoin etten tee niin enää koskaan. Eikä koskaan tarvinnut. Rajojen asettamisessa olen käyttänyt kaikkia muita keinoja, mm. asioitten loputonta toistoa tai niitä vanhoja tuttuja kiristystä, uhkausta ja lahjontaa. Opastuskin on toiminut aika hyvin varsinkin pienenä, kun lapsi kaikesta ympärillään kiinnostunut. Rajoja asettaessa pitää mielestäni aikuisen olla määrätietoinen ja selkeä. Se ei vaadi väkivaltaa ja fyysistä loukkaamista vaan henkistä varmuutta. Pysähtyminen keskustelemaan lapsen kanssa ja lapsen kunniottaminen sillä, että kuuntelee hänen kantansa tuottaa sen tuloksen, että lapsikin kunnioittaa sinua, kun kiellät häntä. Usein näkee esim. kaupassa vanhempia, jotka eivät vastaa lapsensa puheeseen ja lopulta lapsi huutaa toistenkin korvia raastavasti saadakseen huomiota. Minusta lapsi on silloin oikeutusti vihainen. Miltä aikuisesta tuntuisi, jos koettaa saada asiaansa sanotuksi. mutta kukaan ei kuuntele.
Minusta huonosti käyttäytyvät lapset ovat huonosti ymmärrettyjä lapsia. Lyöminen on aikuisen avuttomuutta, osaamattomuutta tai välinpitämättömyyttä lasta kohtaan.

futis-mm kirjoitti:

olen myös saanut lapsena ns kuritusta.
eikä se hillinnyt menoamme yhtään.
siksipä en käyttänyt sitä omien lasten suhteen.

ei ole samaa kuin nousujohteinen negatiivinen sanktiopolitiikka.
- tavallinen kielto
- tiukka kielto
- pikku fyysinen sanktio
- kovempi fyysinen sanktio.

Oleellista negatiivisen sanktion jälkeen on sopia nopeasti lapsen kanssa. Siis ei toivottu olotila vs. miellyttävä olotila.

Ja tietenkin lapsesta välittäminenen, keskustelu ja ajan viettäminen lapsen/nuoren kanssa.

Kasvattaminen on taitolaji ja kun sen osaa, niin voi käyttää koko repetuaaria. Homma on tällöin hanskassa ja meno taatusti hillintyy. Ja erinomaiset suhteet lapsiin säilyy.

Kokemusta on!

Ihmiset keskenään kirjoitti:

kuten esimerkiksi ajan antaminen ja kommunikointi lapsen kanssa. Lapseni on nyt 30 vuotias. Pidin melko tiukat rajat hänelle. Löin häntä kerran, kun hän oli 3-4 vuotias rangaistukseksi ja kadun sitä ikuisesti. Itsestäni tuntui varmasti pahemmalta kuin lapsesta. Tytär muistaa vieläkin, kun itkin ja sanoin etten tee niin enää koskaan. Eikä koskaan tarvinnut. Rajojen asettamisessa olen käyttänyt kaikkia muita keinoja, mm. asioitten loputonta toistoa tai niitä vanhoja tuttuja kiristystä, uhkausta ja lahjontaa. Opastuskin on toiminut aika hyvin varsinkin pienenä, kun lapsi kaikesta ympärillään kiinnostunut. Rajoja asettaessa pitää mielestäni aikuisen olla määrätietoinen ja selkeä. Se ei vaadi väkivaltaa ja fyysistä loukkaamista vaan henkistä varmuutta. Pysähtyminen keskustelemaan lapsen kanssa ja lapsen kunniottaminen sillä, että kuuntelee hänen kantansa tuottaa sen tuloksen, että lapsikin kunnioittaa sinua, kun kiellät häntä. Usein näkee esim. kaupassa vanhempia, jotka eivät vastaa lapsensa puheeseen ja lopulta lapsi huutaa toistenkin korvia raastavasti saadakseen huomiota. Minusta lapsi on silloin oikeutusti vihainen. Miltä aikuisesta tuntuisi, jos koettaa saada asiaansa sanotuksi. mutta kukaan ei kuuntele.
Minusta huonosti käyttäytyvät lapset ovat huonosti ymmärrettyjä lapsia. Lyöminen on aikuisen avuttomuutta, osaamattomuutta tai välinpitämättömyyttä lasta kohtaan.

Lue lisää

Itselläni on kaksi erityislasta (toinen ADHD ja toinen Asperger) ja fyysinen kuritus - lieväkin - veisi pohjan pois monelta muulta asialta. Arki ei todellakaan ole ruusuilla tanssimista ja vanhemmuus on päivittäin koetuksella. Mutta johdonmukaisuus (vaikka sata kertaa saman asian toistaminen) tuottaa paljon kestävämpää tulosta kuin fyysinen kuritus. Nyt kun lapset ovat isompia, tuo kuuntelu on ehdottoman tärkeää. Töistä tullessa pitää olla hyvällä tuulella ja vastaanottavainen, jotta pystyy keskittymään kahden lapsen erilaisiin murheisiin.

Vanhemmuus on taitolaji.

Viileähkö kirjoitti:

Ei niitä leijoniakaan väkivallalla kesytetä. Jos aikuinen ihminen ei pientä lasta kykene ilman väkivaltaa saamaan kuriin, niin kannattaa katsoa peiliin ja miettiä hetki mitä tekee väärin.

Joku eläinten kesyttäjä oli testannut eläintenkeytyskonstia mieheensä, kun nalkutus eikä mikään muukaan ollut miehen pahoja tapoja korjannut. Periaatteena on, että ei-toivottu käytös jätetään huomiotta ja toivotusta vastaavasti kiitetään. Jo toimi.

Lasten kohdalla lienee sama kuin aikuistenkin, jatkuva nalkutus ja vanhemman silminnähtävä ärsyyntyminen vaan lisää vettä uhmaikäisen myllyyn. Lapsi testaa vanhempansa ärsyyntymiskynnystä ja vetää niistä naruista, jotka toteaa toimiviksi. Toki on tilanteita, joita ei voi jättää huomiotta, mutta kun kieltäminen ei ole kärsinyt inflaatiota, se toimineekin paremmin.

Lue lisää

Öh, koirakoulussa ehkä toimii, mutta oletko varma, että sovellat tuota lapsiin?

Että kun lapsi tekee jotain väärää, katsotaan muualle? Joopajoo, millaisia aikuisia heistä kasvaa...

Maake60 kirjoitti:

Vapaa kasvatus on sitä ettei lasta kuriteta vävalloin ei muutenkaan käytetä fyysistä kuritusta mutta lapsella pitää olla rajat eikä lasta saa alistaa. Vänhä käytäntö että vanhempia täytyy kunnioittaa on aihan perseestä ja vanhempien täytyy ansaita se kunnioitus toimillaan ja täytyy myös kuunnellä lapsen mielipide. itselläni 14 vuotias tyttö eikä ole koskaan tarvinnut käyttää minkäänlaista väkivaltaa kasvatuksessa eikä lapsi pyöri kylillä. Lapsen kanssa taytyy ollä lapsesta saakka ja tehdä hänen kanssaan kaikkea kivää ja ohjata harrastuksiin ja sen sellaita. Itse olen lapseni kanssa käynyt yli 10 vuott5a katsomassa MM-rallia Jyväskylässä ja kun kesä tulee niin hän jo kyselee että kai me tänävuonnakin mennään katsomaan ja se on jo traditio ja hyvä perinne käydä katsomassa autourheilua. Ne joita on hakattu kotona niin ne myös harrastavat niitä kylätappeluita kun on kotona mailli opetetuu että kaikki ratkotaan väkivallalla.

Lue lisää

"Hakattu kotona"

Se on ihan eri kaliiberia, jos humalaiset vanhemmat pieksävät lapsensa verille kotona, kuin se, että lapsi saa pikkupikku luunapin sadannen "ein" jälkeen.

Jos lapsen pieksäinen henkihieveriin lasketaan luunapin tasolle, ei kohta kukaan ota tosissaan lasta, jota OIKEASTI pahoinpidellään kotonaan.

Hyh, voin kuvitella keskustelun:

Matti: Mä oon surullinen, ku isä aina ryyppää ja hakkaa mua.
Ville: Joo, mä ymmärrän sua. Mäkin eilen riehuin kotona ja sit ku olin riehunu kaks tuntii, sain tukkapöllyn!

Tytöt ovat monesti rauhallisempia, kuin pojat.

Väkivalta synnyttää patoutunutta vihaa joka purkautuu myöhemmin joko itseen tai toisiin tai jatkuu omien lasten huonona kohteluna.
Itselläni oli ankara "kasvatus". todellakin jos saa pelätä henkensä edestä sitä alkaa olemaan hiljaa, mutta millä hinnalla?
Meidän perheen kaikkien lasten elämä meni pilalle.
Itse olen terapioiden kautta saanut itseni jotenkin kasaan, mutta sikoni on vankilassa koska patoutunut viha purkautui väärään kohteeseen.
Ihminen joka ei kykene laittamaan rajoja itseään pienemmälle lapselle ilman väkivaltaa on itse keskenkasvuinen.

miksi tehdä lapsia,jos niitä on niin vaikea pitää kurissa,elämä on paljon helpompaa ilman lapsia,ei tarvitse huolehtia kuin itsestään,älkää hyvät nuoret tehkö lapsia,

ludatzka kirjoitti:

miksi tehdä lapsia,jos niitä on niin vaikea pitää kurissa,elämä on paljon helpompaa ilman lapsia,ei tarvitse huolehtia kuin itsestään,älkää hyvät nuoret tehkö lapsia,

Totta on, että elämä olisi helpompaa ilman lapsia, kun huoli ja vastuu olisi vain itsestään. Silti en luopuisi omasta rasavillistäni, vaikka välillä on pakko ottaa etäisiyyttä koko hommaan.

Lapset ovat lahja, joita pitäisi osata muistaa arvostaa niinäkin hetkinä, kun se on kaikkein vaikeinta.

Ps. En tuomitse heitä, jotka eivät halua lapsia. Kukin tekee valintansa, ottaako "lahjan" vastaan vai ei.

ehkä pieksemisesi on jäänyt karvastelemaan sisällesi. Nyt haukut muita munattomiksi ja vaadit toimia "teinejä vastaan" ikäänkuin nuoret olisivat vihollisia, jotka pitäisi nujertaa. Miksiköhän?
Minäkin kannata rajoja (kuria), mutta lapsen alistaminen lyömällä ei todellakaan ole paras keino. Se pikemminkin antaa elämänikäisen trauman ja kuten sinun kohdallasi on käynyt, voimattoman vihan tunteen, jota ei edes itse tiedosta.
Minä sain selkääni harvoin, viimeisen kerran noin 10 vuotiaana. Se oli minusta silloin väärin ja edelleen se oli mielestäni vain aikuisen väkivaltaa minua kohtaa eikä mitään kasvatusta. Omaa lastani en ole lyönyt ja kunnon kansalainen hänestä on tullut.

heitä SAADAAN kirjoitti:

Totta on, että elämä olisi helpompaa ilman lapsia, kun huoli ja vastuu olisi vain itsestään. Silti en luopuisi omasta rasavillistäni, vaikka välillä on pakko ottaa etäisiyyttä koko hommaan.

Lapset ovat lahja, joita pitäisi osata muistaa arvostaa niinäkin hetkinä, kun se on kaikkein vaikeinta.

Ps. En tuomitse heitä, jotka eivät halua lapsia. Kukin tekee valintansa, ottaako "lahjan" vastaan vai ei.

Lue lisää

lapsia ei tehdä,niitä saadaan. No ei ne kuule tekemättäkään tule =) Juu tiedän mitä tarkoitat..

Lahja tai ei kirjoitti:

lapsia ei tehdä,niitä saadaan. No ei ne kuule tekemättäkään tule =) Juu tiedän mitä tarkoitat..

mutta tuottaako tekeminen tulosta, se onkin toinen asia. Siksi koen sen (=onnistumisen eli raskaaksi tulemisen) lahjaksi.

Toiset tekevät vuosi tolkulla, eikä sittenkään tärppää, joten olen enemmän sen saamisen kannalla (vaikka tekemistäkin tarvitaan).

Mutta tämä on vain nyt hiusten halkomista ja semantiikkaa... ;)

Lapsi oppii VÄHINTÄÄN yhtä paljon esimerkin kautta kuin sanoista, varsinkin vaiheessa, jossa kielen kehitys on vielä kovasti kesken. Nipistämällä/ puremalla takaisin, ym. annat lapselle viestin, että aina toisinaan nipistäminen tai pureminen on ihan ok, tekeehän vanhemmatkin niin. Voiko siis lasta syyttää siitä, että hän tekee niin uudelleen ja uudelleen?

ja viisaita kirjoitti:

Lapsi oppii VÄHINTÄÄN yhtä paljon esimerkin kautta kuin sanoista, varsinkin vaiheessa, jossa kielen kehitys on vielä kovasti kesken. Nipistämällä/ puremalla takaisin, ym. annat lapselle viestin, että aina toisinaan nipistäminen tai pureminen on ihan ok, tekeehän vanhemmatkin niin. Voiko siis lasta syyttää siitä, että hän tekee niin uudelleen ja uudelleen?

Lue lisää

...ja siksi jälkikäteen kaduttaa ja harmittaa, kun on mennyt tukistamaan, tms. Poika tosiaan matkii lähes kaikkea, mitä me vanhemmat teemme ja esimerkkinä en todellakaan koe olevani sieltä paremmasta päästä, jos tilanne menee siihen pisteeseen, ettei sana enää riitä. Eipä sitä voi pahemmin puolustellakaan, miksi näin tekee, mutta kun uhmatilanne on pahimmillaan päällä, ei siinä aina pysty ajattelemaan järkevästi...

Eli tiedän kyllä, etten ole hyvä esimerkki lapselleni tämän asian suhteen enkä voi lasta siitä syyttää, jos hän "antaa takaisin samalla mitalla", mutta tiedän myös, että poikamme kaikesta huolimatta tietää ja tuntee olevansa rakastettu ja tärkeä, sekä hyvinä että huonoina päivinä, nyt ja aina.

Oon ihan samaa mieltä. Kannattaisko nostaa kukkapurkit pois 1,5 vuotiaan lapsen ylettyviltä. Ne voi sitten varmaan laittaa takas vaikka puolen vuoden päästä, ku lapsi on vähän isompi.

Akvaarionkin voi sijoittaa korkeammalle.

Kotona on muutenkin helpompi olla jos koti on sisustettu lapsi ystävällisesti. Ei tarvi naputtaa koko ajan.
Kyllä sitä lasta ehtii komentaa vielä vuosia!!
Eihän kukaan jätä koiranpennunkaan eteen tavaroita joita se järsisi... tai mistä mä tiedän huvinsa kullakin.

Meillä 4 lasta, 2 akvaariota ja 2koiraa ja kukat viihtyy katon rajassa

Olis todella kiva tietää mistä syystä 2,5v. joutuu häpeämään?? Vanhempiaan??

"samaan vanhaan jäähynurkkaan niin kauaksi aikaa että tilanne on ohi. Sieltä nurkasta saa sitten luvan kanssa tulla pyytämään anteeksi ja jos ei anteeksipyyntöä tule niin uudestaan nurkkaan odottelemaan että koska sitten tekisi mieli sanoa se anteeksi. Pikkunainen on kyllä sisäistänyt jo aikoja sitten nurkan tarkoituksen ja luokkaantuu kyllä syvästi kun hänet sinne käsketään(huom! ensimmäisiä kertoja hänet piti sinne viedä ja pitää istuallaan, nykyään menee itse ja istuu kunnes on lupa tulla pois!) istumaan ja häpeämään.
Tytölle voikin siis nykyään sanoa että ellei usko puhetta niin laitetaan nurkkaan"

Tyttärellesi kehittyy varmasti upea itsetunto sielä nurkassa.Voit sitten olla ylpeä.

"että siellä nurkassa istutaan tasan niin kauan kuin vanhempi antaa luvan tulla sieltä pois!"
Sehän on ihan kohtuutonta. Kyllä jäähylläkin joku raja pitää olla.
Säälin lastasi.
En kohtelisi edes koiraa tuollatavoin.

Toivottavasti olet vain todella huono kirjoittaja, joka on tullut väärin ymmärretyksi.
Meillä on 5 lasta ja vanhin on 15v. On tyttöjä ja poikia ja kaikista jästipäistä olen ylpeä. Ketään ei oo nurkassa istutettu. Nuorin on 2,5 tyttö.
En todellakaan koe olevani niin lasteni yläpuolella, että muussaisin heitä häpeämään.

istu ja häpeä kirjoitti:

Olis todella kiva tietää mistä syystä 2,5v. joutuu häpeämään?? Vanhempiaan??

"samaan vanhaan jäähynurkkaan niin kauaksi aikaa että tilanne on ohi. Sieltä nurkasta saa sitten luvan kanssa tulla pyytämään anteeksi ja jos ei anteeksipyyntöä tule niin uudestaan nurkkaan odottelemaan että koska sitten tekisi mieli sanoa se anteeksi. Pikkunainen on kyllä sisäistänyt jo aikoja sitten nurkan tarkoituksen ja luokkaantuu kyllä syvästi kun hänet sinne käsketään(huom! ensimmäisiä kertoja hänet piti sinne viedä ja pitää istuallaan, nykyään menee itse ja istuu kunnes on lupa tulla pois!) istumaan ja häpeämään.
Tytölle voikin siis nykyään sanoa että ellei usko puhetta niin laitetaan nurkkaan"

Tyttärellesi kehittyy varmasti upea itsetunto sielä nurkassa.Voit sitten olla ylpeä.

"että siellä nurkassa istutaan tasan niin kauan kuin vanhempi antaa luvan tulla sieltä pois!"
Sehän on ihan kohtuutonta. Kyllä jäähylläkin joku raja pitää olla.
Säälin lastasi.
En kohtelisi edes koiraa tuollatavoin.

Toivottavasti olet vain todella huono kirjoittaja, joka on tullut väärin ymmärretyksi.
Meillä on 5 lasta ja vanhin on 15v. On tyttöjä ja poikia ja kaikista jästipäistä olen ylpeä. Ketään ei oo nurkassa istutettu. Nuorin on 2,5 tyttö.
En todellakaan koe olevani niin lasteni yläpuolella, että muussaisin heitä häpeämään.

Lue lisää

Minä taas olen sitä mieltä, että huonoa käytöstä sietääkin hävetä.

Inhottaa nykyinen uusvastuuttomuus, luullaan että mitä tahansa saa tehdä jos vain itseä huvittaa.

> Lääkerini sanoi; että minulla on ollut onnea, koska olen saanut ymmärtäväisen ja rakastavan perheen. Kuten sanoin, nahka vyö ei tappanut ja ei jättänyt fyysisiä tai henkisiä arpia.

Kerrottuasi lääkärille väkivaltaisesta perheestäsi ?

> Lääkerini sanoi; että minulla on ollut onnea, koska olen saanut ymmärtäväisen ja rakastavan perheen. Kuten sanoin, nahka vyö ei tappanut ja ei jättänyt fyysisiä tai henkisiä arpia.

Kerrottuasi lääkärille väkivaltaisesta perheestäsi ?

saa kyllä tottelemaan,ensimmäisen kerran kun antaa maistaa,toisella kerralla riittää sen näyttäminen.

kuritus kunniaan kirjoitti:

saa kyllä tottelemaan,ensimmäisen kerran kun antaa maistaa,toisella kerralla riittää sen näyttäminen.

Rikollisia ovat ne vanhemmat, jotka lapsiaan lyövät. Rikollisia.

kuritus kunniaan kirjoitti:

saa kyllä tottelemaan,ensimmäisen kerran kun antaa maistaa,toisella kerralla riittää sen näyttäminen.

Tiedoksi teille jotka toitotatte kurittamisen puolesta -> Myös rikokseen yllyttäminen on rangaistavaa.

Suora lainaus www.poliisi.fi - osoitteesta:

Lapsiin kohdistuva pahoinpitely numeroina:

· Vuosittain Suomessa 200-300 lasta saa vaikean vamman, jonka epäillään syntyneen pahoinpitelyn tuloksena. Viime vuonna poliisin tietoon tuli 70 alle kouluikäiseen lapseen kohdistunutta pahoinpitelytapausta.

· Vuosittain Suomessa kuolee 10-15 lasta väkivallan seurauksena (luku sisältää itsemurhat).

· Vuosina 1970-1994 Suomessa menehtyi 292 lasta perheen sisäisen väkivallan uhrina (Vanamo ym. 2001). Johtava kuolinsyy lasten pahoinpitelyssä on Shaken baby –oireyhtymä, joka syntyy ravistelemalla vauvaa.

· On arvioitu, että kaikista lasten luunmurtumista 25 % ja palovammoista 10 % aiheutuu pahoinpitelystä.

· Lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyviä tapauksia tulee viranomaisten tietoon vuosittain noin 550. Alle kouluikäisiin kohdistuvia seksuaalisia hyväksikäyttöjä tulee viranomaisten tietoon 30-40. Suurin osa tapauksista tapahtuu kodin seinien sisäpuolella.

Lähde: www.poliisi.fi

Yksi linkki myös Poliisin nettisivuilta: http://www.poliisi.fi/poliisi/bulletin.nsf/vwSearchView/33B4F98475C8DD25C22574BA0029C543

perheessä kirjoitti:

Tiedoksi teille jotka toitotatte kurittamisen puolesta -> Myös rikokseen yllyttäminen on rangaistavaa.

Suora lainaus www.poliisi.fi - osoitteesta:

Lapsiin kohdistuva pahoinpitely numeroina:

· Vuosittain Suomessa 200-300 lasta saa vaikean vamman, jonka epäillään syntyneen pahoinpitelyn tuloksena. Viime vuonna poliisin tietoon tuli 70 alle kouluikäiseen lapseen kohdistunutta pahoinpitelytapausta.

· Vuosittain Suomessa kuolee 10-15 lasta väkivallan seurauksena (luku sisältää itsemurhat).

· Vuosina 1970-1994 Suomessa menehtyi 292 lasta perheen sisäisen väkivallan uhrina (Vanamo ym. 2001). Johtava kuolinsyy lasten pahoinpitelyssä on Shaken baby –oireyhtymä, joka syntyy ravistelemalla vauvaa.

· On arvioitu, että kaikista lasten luunmurtumista 25 % ja palovammoista 10 % aiheutuu pahoinpitelystä.

· Lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyviä tapauksia tulee viranomaisten tietoon vuosittain noin 550. Alle kouluikäisiin kohdistuvia seksuaalisia hyväksikäyttöjä tulee viranomaisten tietoon 30-40. Suurin osa tapauksista tapahtuu kodin seinien sisäpuolella.

Lähde: www.poliisi.fi

Yksi linkki myös Poliisin nettisivuilta: http://www.poliisi.fi/poliisi/bulletin.nsf/vwSearchView/33B4F98475C8DD25C22574BA0029C543

Lue lisää

luunapeista tai tukan pöllyyttämisestä;älkää liioitelko.

ne vanhemmat, kirjoitti:

Rikollisia ovat ne vanhemmat, jotka lapsiaan lyövät. Rikollisia.

tai napsitte luunappeja lapselle ja vielä noin pienelle muistakaa että opetatte lasta samalla lyömään itsekin.Mitä isot edellä sitä pienet perässä.Jos lapsia tekee pitää olla aikaa puhua ja kasvattaa myös.Väkivallalla saa aikaan vain uhmaa joka jossain vaiheessa kohdistuu takaisin vanhempiin.

mistään kirjoitti:

luunapeista tai tukan pöllyyttämisestä;älkää liioitelko.

tässä todiste:

Lapsen ruumillisesta kuristuksesta

"Asiasta on olemassa korkeimman oikeuden ennakkopäätös (KKO 1993:151). Tapauksessa lapsen huoltaja oli kasvatustarkoituksessa aiheuttanut lapselle kipua tukistamalla ja luunappeja antamalla. Huoltaja tuomittiin rangaistukseen lievästä pahoinpitelystä."

Tuo on katkelma Eduskunnan valtiopäiväasiakirjoista. Yllä oleva asiakirja on luettavissa kokonaisuudessaan osoitteessa:

http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/kk_683_2004_p.shtml

Kun lapsi on vielä noin pieni,ei häneltä voi vaatia vielä että ymmärtää kaiken mikä on oikein ja mikä väärin. Itse otin pois jo ajoissa esineet ja kukat joista voi koitua harmia.Ei tarvitse pelätä että saa myrkytyksen kukista tai mullasta sairastuu.Särkyvät esineet myös pois.On vain hetki kun pienokaiset ovat kasvaneet niin isoiksi että voi taas sisustaa kotia miten haluaa.Poikani oppi kiellot parhaiten kun sANOIN ,EI SAA KOSKEA JA SELITIN MYÖS MIKSI.On tärkeää opetella puhumaan heille jo pienestä pitäen mikä on kiellon syy.Silloin heille ei jää epäselväksi miksi ei saa tehdä niin tai näin.Lapsi kyllä ymmärtää jo aika pienenä kun rauhallisesti selittää niin monta kertaa kuin tarvitsee.Luunappia ei saa mennä antamaan pienelle lapselle.Tykkäisittekö aikuisetkaan jos tulee teille keskenään riitaa napsittais päähän joka kerran.Aikuinen on jättiläinen lapsen rinnalla,pienikin väkivalta on uhkaava tilanne pienelle lapselle.

Jos miehesi on myös läsnä,eikö hän voisi hoitaa lastanne illat että sinulle jäisi pieni hetki omaan aikaan.Muutenkin oletko ajatellut laittaa lastasi hpoitoon päiväksi ja mennä itse töihin.Voisi hyvinkin rauhoittaa lasta kun saa ikäistensä kanssa leikkiä päivisin.Nyt olette kuin oravanpyörässä,olet liian väsynyt keskittymään lapseesi,tarvitset ehdottomasti pienen loman kotitöistä.Olisiko sinulla ketään sukulaista tai tuttua joka voisi tulla vaikka päiväksi pariksi hoitamaan lapsiasi,että pääsisit pienelle rentoutus lomalle.Näin saisit levättyä ja voimia jaksaa eteenpäin.Kaikkea hyvää jatkossa!

Toistat Ein sen sata kertaa, ja muistat että me isät ja äiditkin olemme vaan ihmisiä ja meilläkin on oikeus tunteisiin... :( Rakastaviin ja rangaistaviin. Itse näytän tunteet selvästi, leiskutaan suomalais-italialaisittain. hali päivän päätteksi!

Mun mielestä aikuista kaveria ja lasta ei voi verrata. Lapselle ollaan auktoriteettejä, kavereille ei.

Poliisikin saa käyttää väkivaltaa. Olette varmaan myös sitä vastaan?

.......... kirjoitti:

Mun mielestä aikuista kaveria ja lasta ei voi verrata. Lapselle ollaan auktoriteettejä, kavereille ei.

Poliisikin saa käyttää väkivaltaa. Olette varmaan myös sitä vastaan?

Lue lisää

Virkavallalla on eri oikeudet kuin tavallisella kansalaisella. Poliisin erityisvaltuuksista voi lukea poliisilaista.

mikä on kirjoitti:

Virkavallalla on eri oikeudet kuin tavallisella kansalaisella. Poliisin erityisvaltuuksista voi lukea poliisilaista.

Heidän tehtävänsä on valvoa järjestystä ja sitä, että yhteisiä sääntöjä noudatetaan. Se on myös yksi vanhempien tehtävistä. Vanhemmat ovat auktoriteettejä lapsilleen.

Minä olen saanut penikkana niin tukistuksia, selkäsaunoja kuin luunappejakin, ja ihan normaali kansalainen minustakin kasvoi. Pelkkä EI ei olisi missään vaiheessa riittänyt, koska olin sensortin pirullinen penikka joka siitä eistä vain innostui. Kaikki kielletty kiehtoo, ja sitä on testattu useampaankin otteeseen että mihin asti vanhempien pinna venyy - vielä vähän vanhemmallakin iällä.
Meillä oli muutoin hyvinkin "vapaa" kasvatus kotona, kotiintuloaikoja tmv. ei ollut. Mennä sai miten halusi ja tehdäkin miten tykkäsi - tietenkin nyt laillisissa ja järkevissä rajoissa. Ja koska tätä vapautta oli niin paljon, oletettiin myös ymmärtävän sen vastuun. Jos kämmäsi, oli kestettävä seurauksetkin.
Teininä piti tietenkin varastaa viinoja vanhempien kaapista, ja tukkapöllyähän siitä tuli. Jos olisi vain sanottu ei, mitä luulette, olisiko tehonnut siihen viisitoistakesäisen uhmaan? No ei varmasti olisi.
On ihan typerää narista siitä että joku vähän tukistaa pikku pirkkopetteriä, tai antaa luunapin. Lapsi ei siihen kuole, siitä ei lapselle jää pienintäkään jälkeä, ja sen jälkeen ipana taatusti tajuaa että jossain kohtaa tulee se rangaistus, jos kovin kauan juntturoi. Ei tietenkään ole hyväksyttävää nyrkillä pamautella sitä lasta päin näköä, mutta ihan terveen maalaisjärjen rajoissa pieni kuritus on ihan paikallaan tietyissä tilanteissa.
Noh, suosittelen näitä kukkahattutätejä viettämään päivän-pari ala-asteella/yläasteella katselemassa tätä päänsilittelysukupolven meininkiä, ja kertomaan sitten miten se kyllä riittää kun lapselle sanoo ei...

lapselta ymmärrystä vaikka kuinka selittäisit? Meillä ainakin tuntuu siltä, ettei lapsella riitä mielenkiintoa/kärsivällisyyttä kuunnella selityksiä. Ja kun lapselta kysyy, tietääkö, mitä EI tarkoittaa, lapsi vastaa en tiedä, vaikka on selitetty sen seitsemäntuhatta kertaa. Ainoa tapa, millä saa lopettamaan kielletyn asian tekemisen, on karjaista EI!!! niin kovaa kuin kurkusta lähtee.

mutta löytyykö kirjoitti:

lapselta ymmärrystä vaikka kuinka selittäisit? Meillä ainakin tuntuu siltä, ettei lapsella riitä mielenkiintoa/kärsivällisyyttä kuunnella selityksiä. Ja kun lapselta kysyy, tietääkö, mitä EI tarkoittaa, lapsi vastaa en tiedä, vaikka on selitetty sen seitsemäntuhatta kertaa. Ainoa tapa, millä saa lopettamaan kielletyn asian tekemisen, on karjaista EI!!! niin kovaa kuin kurkusta lähtee.

Lue lisää

siis... :)

Envia kirjoitti:

Minä olen saanut penikkana niin tukistuksia, selkäsaunoja kuin luunappejakin, ja ihan normaali kansalainen minustakin kasvoi. Pelkkä EI ei olisi missään vaiheessa riittänyt, koska olin sensortin pirullinen penikka joka siitä eistä vain innostui. Kaikki kielletty kiehtoo, ja sitä on testattu useampaankin otteeseen että mihin asti vanhempien pinna venyy - vielä vähän vanhemmallakin iällä.
Meillä oli muutoin hyvinkin "vapaa" kasvatus kotona, kotiintuloaikoja tmv. ei ollut. Mennä sai miten halusi ja tehdäkin miten tykkäsi - tietenkin nyt laillisissa ja järkevissä rajoissa. Ja koska tätä vapautta oli niin paljon, oletettiin myös ymmärtävän sen vastuun. Jos kämmäsi, oli kestettävä seurauksetkin.
Teininä piti tietenkin varastaa viinoja vanhempien kaapista, ja tukkapöllyähän siitä tuli. Jos olisi vain sanottu ei, mitä luulette, olisiko tehonnut siihen viisitoistakesäisen uhmaan? No ei varmasti olisi.
On ihan typerää narista siitä että joku vähän tukistaa pikku pirkkopetteriä, tai antaa luunapin. Lapsi ei siihen kuole, siitä ei lapselle jää pienintäkään jälkeä, ja sen jälkeen ipana taatusti tajuaa että jossain kohtaa tulee se rangaistus, jos kovin kauan juntturoi. Ei tietenkään ole hyväksyttävää nyrkillä pamautella sitä lasta päin näköä, mutta ihan terveen maalaisjärjen rajoissa pieni kuritus on ihan paikallaan tietyissä tilanteissa.
Noh, suosittelen näitä kukkahattutätejä viettämään päivän-pari ala-asteella/yläasteella katselemassa tätä päänsilittelysukupolven meininkiä, ja kertomaan sitten miten se kyllä riittää kun lapselle sanoo ei...

Lue lisää

Jos tuo tapahtui vuoden 1984 jälkeen, vanhempasi olisivat voineet saada tuomion vähintään lievästä pahoinpitelystä.

Envia kirjoitti:

Minä olen saanut penikkana niin tukistuksia, selkäsaunoja kuin luunappejakin, ja ihan normaali kansalainen minustakin kasvoi. Pelkkä EI ei olisi missään vaiheessa riittänyt, koska olin sensortin pirullinen penikka joka siitä eistä vain innostui. Kaikki kielletty kiehtoo, ja sitä on testattu useampaankin otteeseen että mihin asti vanhempien pinna venyy - vielä vähän vanhemmallakin iällä.
Meillä oli muutoin hyvinkin "vapaa" kasvatus kotona, kotiintuloaikoja tmv. ei ollut. Mennä sai miten halusi ja tehdäkin miten tykkäsi - tietenkin nyt laillisissa ja järkevissä rajoissa. Ja koska tätä vapautta oli niin paljon, oletettiin myös ymmärtävän sen vastuun. Jos kämmäsi, oli kestettävä seurauksetkin.
Teininä piti tietenkin varastaa viinoja vanhempien kaapista, ja tukkapöllyähän siitä tuli. Jos olisi vain sanottu ei, mitä luulette, olisiko tehonnut siihen viisitoistakesäisen uhmaan? No ei varmasti olisi.
On ihan typerää narista siitä että joku vähän tukistaa pikku pirkkopetteriä, tai antaa luunapin. Lapsi ei siihen kuole, siitä ei lapselle jää pienintäkään jälkeä, ja sen jälkeen ipana taatusti tajuaa että jossain kohtaa tulee se rangaistus, jos kovin kauan juntturoi. Ei tietenkään ole hyväksyttävää nyrkillä pamautella sitä lasta päin näköä, mutta ihan terveen maalaisjärjen rajoissa pieni kuritus on ihan paikallaan tietyissä tilanteissa.
Noh, suosittelen näitä kukkahattutätejä viettämään päivän-pari ala-asteella/yläasteella katselemassa tätä päänsilittelysukupolven meininkiä, ja kertomaan sitten miten se kyllä riittää kun lapselle sanoo ei...

Lue lisää

Eipä se taapero välttämättä tajua, miksi se luunappi annettiin. Minä muistan itseäni pari kertaa tukistetun, mutta miksi, sitä en muista.

Lähes kaikki tämänhetkiset nuoriso-ongelmat johtuvat aikuisuuden katoamisesta.
Lasten vanhemmat on peloteltu olemaan koskematta riehuvia lapsiaan pelossa
joutuvansa syytteeseen pahoinpitelystä.

Häiriköivä ja sikamaisesti käyttäytyvä lapsi käytöksellään vain ilmentää
epävarmuuttaan, ja suorastaan odottaa vanhemman väliintuloa.

Jos puhe ei auta, lapsesta tiukka ote, vaikka väkisin syliin, ja pitäminen paikoillaan
niinkauan kunnes rauhoittuu. Ei tarvita luunappeja. Rauhallinen puhe tilanteen
aikana. Omat hermot kurissa. Jos ei usko, uusi yritys, vaikka kuinka monesti.
Lopulta luottamus aikuiseen löytyy, päästään eteenpäin.

Mistä häiriköinti johtuu, miettimisen paikka. Selkeät pelisäännöt, ja niiden
johdonmukainen noudattaminen. Molemmilla vanhemmilla.

Perheessä oltava marssijärjestys, missä 1,5 vuotiaat taaperot ovat lauman
viimeisimpiä. Jos heille annetaan johtajan rooli ollaan hakoteillä.
Ihminenkin on laumaeläin. Pennut on saatava oppimaan säännöt.