Oikea / väärä päätös ?

Alakuloionen mummeli

Minulla on ihana, kultainen, lutuinen kk mäyräkoiratyttö - 3 vuotta vanha.
Parhaillaan kun kirjoitan, koira makoilee jalkojeni päällä ja välillä katsoo minua..

omaatuntoa soimaa jo se, että tätä kirjoitan.
Asun yksin koirani kanssa - elämässä tulee näköjään aina tilanteita jolloin ei mene kuten pitäisi.
( miksi ei voi mennä kuten haluaisi....? )

minulla on huono omatunto koirani takia, olen saanut varsin ikävän neurolgoisen diagoosin vuosia sitten etenevästä aivotaudista.

päälle päätteeksi minulla oli aivoinfarkti 3 vuotta sitten.
älkää hermostuko, tiedän ettei tämä ole mikään - itsesäälipalsta -

haluaisin vain kertoa että muiden olisi helpompaa ymmärtää ajatuksiani.

pärjään toistaiseksi hyvin kotona yksinkin, käyn päivittäin 3 kertaa ulkona koiran kanssa ne ´pakolliset´pissalenkit ja yleensä pari kertaa ihan vain ajankuluksi.

se mikä minua ahdistaa on ajatus siitä, kauanko pärjään kotona, mitä koiralle sitten tapahtuu?

minulla on kyllä aikuisia lapsia jotka ovat koiraharrastajia, mutta heillä on kiintiö täynnä ja pieniä lapsia.

välistä tulee sellainen ajatus, että olisiko koiralle parempi jos antaisin sen nyt pois - kun se vielä on nuori - ja sopeutuisi paremmin kuin vanhempana?

minulla on myös aika pahoja hahmotushäiriöitä, en aina erota suuntaa en syvyyksiä, eli voin ihan iloisesesti kävellä vaikka päin liikennemerkkiä -
puita yms
( tiedostan asian, ja olen tosivarovainen liikenteessä -
siis en aja autoa, olen jalankulkija ja vähän huono sellainen )

samaten, minulla on aika paha tunne eksymisestä, en uskalla mennä kovin kauas kotitalosta ( asun keskustassa, kerrostalossa ) -
en ole eksynyt vielä - mutta jo tunne siitä että pelkää eksyvänsä on aikasen ahdistava.

ja koirasta
se on on niin kultainen ja ihana ( välistä raivostuttavan itsepäinen ) ei ole paljon pahojaan tehnyt, kerran pureskeli radion johdon kun olin kaupassa alle 30 minsaa.

sukista se tykkää, eli jos jostain onnistuu saamaan sukan haltuunsa piilottelee sitä oikein mielellään, useimmiten sängyn alle ja minä sitten könyän sitä ottamaan pois.

ulkoilu on kyllä välillä hiukan tuskaa;

eli koira pistää totaalisesti jarrut päälle, jos menen johonkin suuntaan mihin se ei halua -
olen ( halunnut, kai ) ajatella, että jos koira jollain tasolla varjelee minua eksymästä - se haluaa aina kävellä tasan saman pissareitin - jos siitä poikkean nin eikun jarrut pohjaan.

taitaa kyllä olla toiveajattelua, että se ymmärtäisi, mutta niin se kuitenkin tekee.

verijäljilli tytär on se muutaman kerran vienyt. ei ole ollut kuin yhdessä pentunäyttelyssä missä kyllä sai ihan loistavan arvostelun.

eli en tiedä mitä tekisin, tuntuu pahalta, itkettää - kun ajattele että luopuisin siitä ja toisaalta yhtä pahalta tuntuu jos koira jotenkin kärsii kun minä en ole ihan terve enkä varmastikaan pysty kaikkea sille tarjoamaan mitä nuori koira tarvitsee.

jos joku kysyy, miksi sitten otin koiraa niin sanon, etten voinut tietää miten sairauteni etenee ja minulla on ollut mäykkyjä yli 20 vuotta.

vanhat mäykyt olivat 2 pitkäkarvaista ja yksi lyhytkarvainen.
vanhin eli 14 vuotiaaksi, toinen pk 9 vuotiaaksi ja lyhytkarvainen syövän takia vain 7 vuotiaaksi.

antakaa anteeksi jos tämä kirjoitus tuntuu ikävältä tai vanhan tädin ruikutukselta.
olen 60 vuotias, muuten fyysisesti ihan kunnossa.
terveisin
surullinen mummeli

5

339

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • kanssaihminen 00000

      :-))

      • voisi miettiä

        Eihän tässä kukaan tiedä tulevastaan, mutta jos olet ainoa koiran hoitaja ja sairastellut, olisiko hyvä tässä vaiheessa pyytää ulkoiluapua koiralle eikä vielä miettiä siitä luopumista?
        Jos asuisin samassa kaupungissa, tai mistä sitä tietää, lähtisin mielihyvin ulkoiluttamaan koiraasi, jos et itse jaksa. Olemme puoli vuotta sitten menettäneet oman mäykkymme emmekä ole uutta ottaneet tilalle.

        Meidän koiramme oli lisäksi tosi hyvä hoitamaan ihmisiä nuolemalla. Varmaankin jokin vaisto, kun ihmisellä oli vaikka huolia, niin koira nuoli nuolemistaan.
        Voi että on ikävä, kun alkaa ajattelemaan.


      • sama //
        voisi miettiä kirjoitti:

        Eihän tässä kukaan tiedä tulevastaan, mutta jos olet ainoa koiran hoitaja ja sairastellut, olisiko hyvä tässä vaiheessa pyytää ulkoiluapua koiralle eikä vielä miettiä siitä luopumista?
        Jos asuisin samassa kaupungissa, tai mistä sitä tietää, lähtisin mielihyvin ulkoiluttamaan koiraasi, jos et itse jaksa. Olemme puoli vuotta sitten menettäneet oman mäykkymme emmekä ole uutta ottaneet tilalle.

        Meidän koiramme oli lisäksi tosi hyvä hoitamaan ihmisiä nuolemalla. Varmaankin jokin vaisto, kun ihmisellä oli vaikka huolia, niin koira nuoli nuolemistaan.
        Voi että on ikävä, kun alkaa ajattelemaan.

        Kyllä minä vielä pärjään ihan hyvin, tuppaa vaan nuo synkät ajatukset joskus tulla mieleen - käyn monta kertaa päivässä koiran kanssa ulkona.
        Olen minä sen huomannut, että jos olen allapäin - koira aistii sen.

        Usein kaivautuu jossain vaiheessa yötä mun selän taakse tuhisemaan -
        nukkuu selällään ja kuorsaa..
        on aivan ihana koira.

        Se hyvä asia koirassa on, että on pakko mennä ulos - kävellä ja liikkua.
        Asumme Uudellamaalla koirulin kanssa.
        Kiitos asiallisesta vastauksesta!


    • kääpiömäykyn omistaja

      Iloitse koirastasi niin kauan kun voit ilman huonoa omaatuntoa.se on kaikkein uskollisin ystävä mitä ihmisellä voi olla. oma mäykkyni on nyt sairas se sai mäyräkoira halvauksen ja en tiedä mitä tehdä.. odottaako ja katsoo jos takajalat rupee kantamaan vai viekö kalliisseen leikkaukseen onko mistään hyötyä... itkettää vaan kun koira raukka ei pääse kävelemään kun takajalat ei kanna. ole iloinen terveestä koirasta ja rakasta sitä koko sydämestäsi...niin minäkin teen ja suuri huoli täyttäämielen jos joudun luopumaan ystävästäni. kyllä joku pitää huolen koirastasi sitten kun itse et enää pysty. koira on suuri ilon aihe ja päivän piristys ja ystävä.ter, anne

      • voivdn dsl klc

        Kannattaa pitää se niin kauan kuin luulet pystyväsi! Koirastahan on sinulle vain iloa!


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Nainen, yrittäessäsi olla vahva olet heikoksi tullut

      Tiedätkö mitä todellinen vahvuus on? Selviätkö, kun valtakunnat kukistuvat? Miten suojaudut kun menetät kaiken? :/
      Ikävä
      191
      1294
    2. Miettimisen aihetta.

      Kannattaa yrittää vain niitä oman tasoisia miehiä. Eli tiputa ittes maan pinnalle. Tiedoksi naiselle mieheltä.
      Ikävä
      122
      1128
    3. Mitkä on 3 viimeistä sanaa

      sun ja kaivattusi viesteilyssä? Ensin sun, sitten kaivatun?
      Ikävä
      48
      854
    4. Kai sä näät

      Ku sua katson et olen aika rakastunut. Rakkaus ei vain ole aina niin yksinkertaista
      Ikävä
      70
      850
    5. Just nyt mä

      En haluais sanoa sulle mitään. Voisi vaikka istua vierekkäin hiljaa. Ehkä nojaten toisiimme. Tai maata vierekkäin, ilman
      Ikävä
      53
      780
    6. Nainen miltä tuntuu olla ainoa nainen Suomessa, joka kelpaa ja on yheen sopiva minulle

      Sydämeni on kuin muuri, valtavat piikkimuurit, luottamusongelmat, ulkonäkövaatimukset, persoonavaatimukset ja älykkyysva
      Ikävä
      50
      725
    7. Kuinka hyvin tunnet mut?

      Kerro musta mies jotain.
      Ikävä
      33
      692
    8. Piristä mua ystävä

      Hyvä💫...
      Ikävä
      60
      679
    9. Hakeudu hoitoon.

      En oo kiinnostunut susta.
      Ikävä
      50
      665
    10. Nainen, mitä ajattelet minusta?

      Mitä tuntemuksia saan aikaan sinussa? :/
      Ikävä
      52
      657
    Aihe