Valoruutu

Valoruutu heijastaa valoaan
tyhjää arkkia
tyhjiä katuja

syyssateen uomaa
joissa virtaa petettyjä
kyyneleitä

rikottuja sydämen elosalamia
kylmenneitä virtapiirejä
koneen ja sielujen rintamilla

hiiltyneet rauniot
odottavat aamunkulkijaa

joitain helvetillisiä uskomuksia
uuden päivän kaikkivoipaisuudesta

kun edes tässä sysimustassa
yössä valon arkki ei löydä sijaansa

edes aamuksi nukahtamaan

elosalamat kuin revontulet
puhkovat tumman yön
rauhattomuutta

kuin uuden aamun
pelastajaa
tämän arkin täyttäjää.