kuka voi auttaa??

olen todella pahoillani puolestasi, yritä saada poikasi terapeutin luo. Ihan ensiksi voit kääntyä alueesi terveyskeskuksen puoleen ja kertoa siellä avun tarpeesi, tuo on niin raskasta että Sinä tarvitset apua jaksamiseen. Itsellänikin on erilaisia raskaita asioita takana ja samanlainen olo kuin sinulla nyt ollut aiemmin, menin terveyskeskuslääkärille, hän lähetti lopulta terapeutille ja viimein elämä alkaa hymyillä kun sai kaiken vihan, katkeruuden ja avuttomuuden tunteet käsitellä turvallisesti, ymmärtävän ja ammattitaitoisen ihmisen luona. Ole vahva ja sinnikäs, sinäkin selviät tästä kun minäkin olen ihan pohjalta noussut ja koonnut pienistä sirpaleista elämäni uudelleen. Toivon sinulle voimia ja rohkeutta lähteä purkamaan tilannetta ja etsimään apua. Olet tärkeä ja rakastettu ihminen.

t. apua saanut maalikko vaan

Kuulostaa traagiselta, mutta aina on toivoa. Ongelmaa on vaikea lähteä purkamaan, kuin erittäin pahaa solmua.

Ehdotan että annat anteeksi miehellesi, ja näin pystyt jatkamaan eteenpäin.

Kuulostaa tylyltä, mutta niin helppoa se on - tosin anteeksiantaminen on monesti vaikeinta mitä ihminen joutuu tekemään.

Poikasi tilanne vaikuttaa vakavalta, hänellä on selvästi paha olla. Tämä tulee esille viina avulla, kun estot poistuvat ja aggressiot kasvavat. Voi olla että hän purkaa pahaa oloaan ympärillä olevaan, kaikkeen mahdolliseen - jopa ystäviin.

Sikäli mikäli pystyy, niin ei kannata ottaa asiaa henkilökohtaisesti. Voi tarttua ajatukseen, että hän ei ole oma itsensä vaan pahanolon riivaama tms. Apua kannattaa hakea. Ei välttämättä tule olemaan helppoa saada häntä esim. Psykiatrin puheille, mutta kannattaa yrittää. Siitä voi koitua paljon hyvää.

Hän pääsisi purkamaan tuntemuksiaan paremmin hallitussa ympäristössä - ammattilaisen kanssa.

Hän haluaisi lähteä heittämään diagnoosia, mutta teen poikkeuksen; poikasi on lähes varmasti hyvin masentunut. Joten kannattaa pitää kiirettä tuon lääkäriin menemisen kanssa. Äläkä ajattele sitä epäonnistumisena tai muun vastaavana. Näitä asioita ei voi hallita, ne vaan tapahtuu.

Elämä osaa olla pirun julmaa, mutta sateen ja myrskyn jälkeen on usein poutasää.

Toivottavasti auttoi edes piirun verran. Toivon että jaksatte käydä yhdessä tämä koettelemuksen läpi, ja eheytyä niin hyvin kuin vaan mahdollista on.

Ps. Ihminen joka on kävellyt tulessa ei voi paeta tarpeeksi kauaksi.

Otan osaa teidän menetykseen.

Sinulla on viisi lasta jotka tarvitsevat sinua enemmän kuin koskaan.
He tarvitsevat lohtua ja turvallisuuden tunnetta, niin kuin sinäkin.

Sinun kuuluu saada tueksi ihminen tai ihmisiä jotka voivat antaa sinulle tukea ja ohjastusta tilanteen selvittämisessä ja sitä kautta valoisamman toivon elämästä.
Poikasi tarvitsee sinun ja lähimmäisten tukea ja ohjastusta. Jos ammattilaisen apu tuntuu mahdottomalta aluksi, on haettava apua lähimmäisiltä, ystäviltä ja sukulaisilta.

Kukaan ei ole yksin. Kenenkään ei tarvitse aina jaksaa. Apua on aina saatavilla.
Mikä siinä on niin vaikeata ymmärtää??
Kenen ego kärsii muka niin paljon etteikö voisi pyytää apua? Miksi me autamme muita? Miksi ei vuorostaan joku auttaisi minua? Jos en ole itse kunnossa on toisten auttaminen äärimmäisen raskasta. Ns. tunnetili on miinuksella.
Odotanko pyytämättä että joku huomaisi tarpeeni? Uskonko siihen että ongelma ratkeaa, tekemättä mitään, kuin itsestään?

Poikasi on täysikäinen ja päättää elämästään jo itse mutta äitinä sinun on jaksettava, ei ainoastaan lapsiesi takia vaan myös itsesi takia. Et voi antaa 100%:sti tukea ja lohtua jos tunnet olevasi hauras ja rikkinäinen.

Kaikkien teidän tavoite on muuttaa aikanaan surunne, vihanne ja pettymyksenne voimavaraksi paremman tulevaisuuden luomisessa.

On tärkeätä puhua menetyksestä, kuitenkin pyrkimättä syyttää poissaolevia.
On turhaa löytää teolle selitys. On turhaa syyttää itseään tapahtuneesta.
Syy teolle on poissa.
Aikanaan olisi hyvä kiittää yhdessä häntä niistä hyvistä asioista joita hän antoi. Kaikesta huolimatta tiedän että hän myös antoi teille paljon hyvää.
Toivoa hänelle rauhaa, antaa anteeksi ja kertoa hänelle kuinka tullaan pärjäämään loistavasti tästä eteenpäin.

Peili särkyy. Pirstaleet ylettyvät joka puolelle. Saanko liimamalla peilin entiseen kuntoon vai keräänkö huolellisesti palaset, heitän ne pois ja ostan uuden, entistä paremman peilin?


Elämään kuuluu toisinaan kamppailua yrittämisen ja luovuttamisen välille.
Ihminen on kautta aikojen kohdannut elämässään kamppailua, silti se pohjimmainen
voima joka ohjaa meitä on yrittäminen ja sen kautta onnistuminen.
Luovuttaminen pyrkii mitätöimään meidän olemassaoloa ja luomaan väärää uskoa siihen etteikö me muka voida muuttua. Tai että olemme tilanteiden vankeja.
Luovuttaminen elämästä on äärimmäisin teko mitä itsekkäin olento voi tehdä.
Luovuttaminen hautaa ympäriltämme kaikki onnistuneet kamppailut joista voimme olla ylpeitä.

Ei ole olemassa menneisyyttä. Ei ole olemassa tulevaisuutta. Ei ole olemassa nykyisyyttä. On olemassa vain tämä hetki.

Keskittymällä tähän hetkeen, voi ihminen valita, haluaako tuntea itseänsä kurjaksi vaiko elämän myönteiseksi.
Keskittymällä tähän hetkeen, on ihmisellä valinnanvapaus muuttaa suuntaa, toimia toisin tai kokeilemaan jotain uutta onnistumisen toivossa.

Ainoa keino ratkaista vastoinkäymiset on kohdata ne silmätysten ja ryhtyä nujertamaan niitä voittaja-asenteella.

Luovuttaminen, tässä pelissä, on kiellettyä.

Olen varma että selviät.
Olen varma että lapsesi selviää, erityisesti poikasi.
Olen varma että pian teille tapahtuu suuri muutos parempaan.

Toivon ihanaa ja valoisaa syksyä teille kaikille.


www.alexojasti.fi

viina sovi. Yksinkertaisinta olisi olla ottamatta.

Anteeksiantaminen on rakkautta, se tuo hyvä oloa itselle. Se on vihan vastakohta. Vihan ylläpitäminen on ihmiselle aina tuhoisaa, se estää tervejärkisen ajattelun, vaikeuttaa ratkaisun löytämistä vaikeassa tilanteessa. Itselläni on omakohtainen kokemus asiasta. Voisitko puhua tästä poikasi kanssa. Asiaan on olemassa ratkaisu, joka löytyy vain rakkauden kautta.

vaistosi isänsä itsetuhoisuuden jo enenkuin se tapahtu ja kun tuo aggressivisuus hänessä ilmeni ja alkoi pelätä menettävänsä isänsä. Hän ei osannut ilmaista pelkoaan esim. sanomalla "Isä minä rakastan sinua ja pelkään että menetän sinut" vaan alkoi käyttäytyä aggressiivisesti. Nyt kun tämä sitten tapahtui aggressio on vain kasvanut ja sitäkin enemmän hän nyt pelkää menettävänsä sen ainoan kuka hänestä ikinä on koskaan huolta pitänyt ja ainoan kuka häntä todellisuudessa osaa ymmärtää eli äitinsä. Ei hän osaa sanoa 22 vuotiaana miehenä ttä "äiti, minä rakastan sinua ihan hirveästi ja minulla on ihan hirveä olo koska rakastin isää ja pelkäsin että hän tappaa itsensä ja hän tekli sen ja rakastan sinua ja pelkään hulluna että nyt sinullekin tapahtuu jotain" ja mitä enemmän hän pelkää alitajuntaisesti sitä aggressiivisemmin hän todennäköisesti käyttäytyy.

22 vuotias nuorimies ei ole ihan niin aikuinen kuin miltä nöäyttää päällepäin. Yritä antaa turvallisuudentunnetta ja vaikutelma että kaikki ok sinulla, jos ei ole hoida asiat niin että on! Keskustelkaa hänen elämästään ja tulevaisuudestaan sekä vakuuta että oma elämäsi on kunnossa myös ihan käytännön tasolla, se on miehille tärkeää:)