Runoja yksinäisyydestä

VAALEANPUNAINEN MAALI

Ostin vaaleanpunaista maalia
jotta maalaisin mäntyisen yöpöytäni.
En minä edes käytä sitä yöpöytänä.
Se on keittiössä lp-soittimen kaiuttimen alla.
En minä edes kuuntele lp-levyjä.
Kuin kerran vuodessa ehkä.
En minä edes syö keittiössä.
Tai ruokaa laita juurikaan.
Keksit ja karkit kyllä kelpaa.
Eikä minulla ole pensseliä.
Enkä jaksaisi purkaa sarjiksia sen yöpöydän lokerosta ja alatasolta.
Enkä suojata lattioita.
Parveketta ei ole.
Mitä minä tekisin vaaleanpunaisella yöpöydällä.
Mitä hyötyä minulle olisi vaaleanpunaiseksi maalatusta yöpöydästä?
Minne sen sitten maalattuani laittaisinkaan ja mitä sisälle.
Ja on kyllä muutakin tekemistä mihin ryhtyä kuin jokin tuollainen homma.
Harvoin kukaan minun luona edes käy ja tuskinpa sattuisi huomaamaan
juuri yöpöytääni silloin.
Niin se vaan on että ketään ei voi kiinnostaa minun yöpöytäni
värit ja sävyt ja sijainti ja sisältö.
Silti, kassajonossa tuntui että tämä
0,225l maalipurkki, Helmi kalustemaali puolihimmeä,
olisi vastaus kaikkeen.


MASENNUS

Olen hävinnyt Hattrickissä kahtena viikonloppuna putkeen ja
tipahtanut keulilta.
On aprillitiistai ja itken ja vaikerran ja räkää nyherrän
jo yli 100 minuuttia.
Mikään ei ole mennyt putkeen niin pitkään aikaan.
Jopa tietokonekoodit ja -ohjelmat tuntuneet punovan sotasuunnitelmiaan
minun turmaksi. Todennäköisyysgeneraattori.
Tietokonepelin tuomarin irstaan sadistinen mielikuvitus.
Niin moninaisia huonoja asioita on tapahtunut, pettymyksiä, ikävyyksiä,
tyhjyyttä on tapahtunut, mannerkaupalla.
Hyviä asioita on jäänyt sattumatta,
esim. rakkauden häivähdyksiäkään.
Neutraaleja asioita on koettu ja tullut vastaan. Neutraaleita asioita
on koettu ja kohdattu. Neutraaleja asioita on koettu ja tullut vastaan.
Missään ei tunnu olevan enää toivoa mihinkään.
Maailma on kuihtumassa pois koskaan kukkimatta.
Kadut ja kulmat on pelkkää laimeaa ja harmaata.
Neutraalia, kiinnostamatonta, mitäänsanomatonta kamalaa tulee vastaan.
Missään ei olisi mitään muuta odottamassa.
Nousua tai ulospääsyä ei voi olla olemassa.
Tusina kyyneltä vierinyt nenän yli.
Makaan vaimeana sohvan uumenessa.
Olen masentunut ja unohtunut kuin pilkottu uppotukki yössä.
Kaikki tuntuu käyvän taistelua minua vastaan, ja on
kai aina käynyt. Olen tipahtamassa jonnekin
tosi pohjalle vääjäämättömään virtaukseen.
Ei olisi ketään ketä kiinnostaisi pelastaa.
Kukaan ei saisi koskaan tietää minua olleenkaan.
Sohva ja itku ja minä.
Väräjää kyynelten pisarat posken yllä.
Minä, itku, masennus, sohva, minä.


PUPU

Maailma on täynnänsä
kuolemaa, ulostetta,
sotia, huoria, väkivaltaa,
valheita, murhia, pedofiileja, käärmeitä,
saasteita, petoksia, kateutta, inhoa, vihaa,
katkeruutta, tuskaa, pettymyksiä, sairauksia,
skitsofreniaa, syöpää, paskaa musiikkia
ja kaikenlaista kamalaa,
ja joskus siellä seassa,
rakkaus,
kuin pieni pupu yrittää luikkia luoksemme,
koittaen säilyttää uskonsa että
saavuttaa meidät
ennen kuin maailma on ottanut meidät omakseen.

SINÄ

Mitähän sinä teet nyt,
jotain sinä teet.
En vielä tiedä sinua,
kuka olet ja
minkä niminen,
en voi soittaa sinulle ja kysyä mitään,
tai sanoa mitään mihinkään liittyvää,
tai olla vain hiljaa,
tai edes pitää puhelinta kädessä ja ajatella että soittaisin,
en voi.
Ehkä sinä makoilet rannalla pelaillen korttia joidenkin kanssa.
Tai sinä kenties surffailet netissä joillakin hassuilla sekalaisilla sivustoilla.
Tai sitten mahdollisesti
katselet televisiosta jotakin.
Ehkä juuri samaa kuin minä.
Espanjan ruokakulttuuria, ja muutakin.
Heittelevät jossain kylässä toisiaan tomaateilla,
rekkalastilliset sinkoilevat ympäriinsä punaisenaan,
sitten ihmiset liukuvat ilman paitaa
kujat vallanneessa ja täyttäneessä liejussa,
onnellisina.
Tulee mieleen se härkäjuoksu,
jossa, minulla on sellainen mielikuva,
joku saa aina sarven sydämensä läpi, edes takaapäin.
Katsot varmaan eri etäisyydeltä,
erilaisessa huoneessa,
kuvaruutukaan ei ihan samaa kokoa.
Mistä sen tietää jos nojatuoli olisikin ihan samaa lajia.
Jotain sinä nyt olet tekemässä,
mitäköhän,
ja kukakohan olet.


TYHJYYS

Kahvi kuihtuu lasiin
Banaanit märäntyy kulhoon
Muovikukat surkastuvat maljakon sisään
Pöly ahmii tietokoneen, pöydän, tavarat
Potkin jääkaapin seinän läpi kuuhun
Pää irtoaa
kädet irtoaa, putoaa
Vettä
sataa
Ikkuna kaatuu
Talo helähtää
Kaupunki uppoaa sortuen
Maapallo muruksi kutistuu,
galaksit lerpahtavat
Universumi luhistuu
Se ei enää kehtaa.


SUMUN TAKANA

Telepatian ääni murtuu
Sydämen morsetus sortuu
Pisteet halkiavat puolipalloiksi,
vaikeampia noukkia kuin nonparellit
Viivat ohuita kuin hiukset,
juuri ja juuri vaistoaa ohi leijuvan tuulessa
Sade hapuilee ikkunassa
katson peltiin joka napsuu
eksyneeltä kuulostaen
Piha mykkää kuvaruutua
En tiedä oletko kuollut vai elossa

Travis kirjoitti:

SINÄ

Mitähän sinä teet nyt,
jotain sinä teet.
En vielä tiedä sinua,
kuka olet ja
minkä niminen,
en voi soittaa sinulle ja kysyä mitään,
tai sanoa mitään mihinkään liittyvää,
tai olla vain hiljaa,
tai edes pitää puhelinta kädessä ja ajatella että soittaisin,
en voi.
Ehkä sinä makoilet rannalla pelaillen korttia joidenkin kanssa.
Tai sinä kenties surffailet netissä joillakin hassuilla sekalaisilla sivustoilla.
Tai sitten mahdollisesti
katselet televisiosta jotakin.
Ehkä juuri samaa kuin minä.
Espanjan ruokakulttuuria, ja muutakin.
Heittelevät jossain kylässä toisiaan tomaateilla,
rekkalastilliset sinkoilevat ympäriinsä punaisenaan,
sitten ihmiset liukuvat ilman paitaa
kujat vallanneessa ja täyttäneessä liejussa,
onnellisina.
Tulee mieleen se härkäjuoksu,
jossa, minulla on sellainen mielikuva,
joku saa aina sarven sydämensä läpi, edes takaapäin.
Katsot varmaan eri etäisyydeltä,
erilaisessa huoneessa,
kuvaruutukaan ei ihan samaa kokoa.
Mistä sen tietää jos nojatuoli olisikin ihan samaa lajia.
Jotain sinä nyt olet tekemässä,
mitäköhän,
ja kukakohan olet.


TYHJYYS

Kahvi kuihtuu lasiin
Banaanit märäntyy kulhoon
Muovikukat surkastuvat maljakon sisään
Pöly ahmii tietokoneen, pöydän, tavarat
Potkin jääkaapin seinän läpi kuuhun
Pää irtoaa
kädet irtoaa, putoaa
Vettä
sataa
Ikkuna kaatuu
Talo helähtää
Kaupunki uppoaa sortuen
Maapallo muruksi kutistuu,
galaksit lerpahtavat
Universumi luhistuu
Se ei enää kehtaa.


SUMUN TAKANA

Telepatian ääni murtuu
Sydämen morsetus sortuu
Pisteet halkiavat puolipalloiksi,
vaikeampia noukkia kuin nonparellit
Viivat ohuita kuin hiukset,
juuri ja juuri vaistoaa ohi leijuvan tuulessa
Sade hapuilee ikkunassa
katson peltiin joka napsuu
eksyneeltä kuulostaen
Piha mykkää kuvaruutua
En tiedä oletko kuollut vai elossa

Lue lisää

NÄKKILEIPÄ

Minä on se ihminen joka nyt nousee tuolilta ja koneelta ja
astelee tässä torstaissa ja sen aamussa keittiöön noin 10
askeleen matkan ja se on minä joka avaa kaapin ja katsoo
onko siellä näkkileipää, vaikka tietää ettei siellä ole,
mutta haluaa vain katsoa ja todeta miltä sellainen kaappi
näyttää, ei edes pidä näkkileivästä, ei koskaan pitänyt,
paitsi ehkä joistain ruotsalaisista, ja aina inhosi sitä
kun jotkut kouluruokalassa söivät, ja levittelivät voita
niille, niitä ääniä. Ruisleipiä otti aina kymmenen kun noin
kerran kuussa niitä sai. Se ihminen joka on minä. Nyt toteaa
sen se ihminen joka on minä ja muistelee sitä. Istuuntuu
pöydän ääreen. Se on minä ihminen joka siinä alkaa miettiä
ja ajatella. Voisi joskus tehdä näkkileipää, enintään siten
voisi syödä. Mutta on niin paljon parempia muitakin leipiä,
ei mitään syytä näkkileipään. Se on kamala molemmilta puolilta,
ja keskeltä jotain siltä väliltä. Se on minä ihminen jonka
aivoja nämä ajatukset nyt käyvät. Ja minä on se ihminen joka
siinä ajattelee niitä ja miettii mitä seuraavaksi ajatella.
Se ihminen siinä joka on minä ajattelee joitakin leipiä, ja
sitten sitä tätä päivää, aamua, mitä tehdä, mitä olla, mitä
tapahtua, mitä voisi kaikkea tapahtua, sattua, mitä toivoisi
sattuvan. Ajattelee muita ihmisiä maailmassa se ihminen siinä
joka on minä. Mistään ei kuulu mitään ääniä paitsi jääkaapin
pehmoinen huru. Aurinko kohta jo noussut tai ehkä onkin mutta
aivan kuin kukaan tai mikään ei missään olisi liikkumassa
mitenkään. Tammikuun kahdeksas on. Valvonut koko yön. Se
ihminen joka on minä. Ja siinä se ihminen joka on se joka on
minä, se vaan katsoo pöydässä puun juovia ja kuvioita ja
silittelee muruja pois. Se ihminen joka minä olen on siinä ja
ei tee mieli mitään leipää. Siinä katsoo kyynärpäätään
nojaamassa, hehkulampun valoa heijastumassa. On se kuka on.
Istuu.


KIRJE

Et ole varmaan koskaan saanut siikaa. Tai nähnyt. Tai koskettanut. En minäkään. En ole koskaan saanut mitään kalaa. En tiedä paljoa millaisia
siiat ovat. Sanana se on kiehtova. Yksi kirjain vähemmän niin sika. Yksi kirjain toiseksi niin piika. Sian ja piian välimuoto.

Niin hyvä että kaikki syöminen ei mene niin että astelee vaan kauppaan ja jollekin osastolle ja ottaa jotain jota sitten kotona laittaa. Vaan voi
lillua järven pinnalla, joka koostuu vedestä, ja heittää jotain kohti syvyyksiä, ja siellä joku väijyy ja huomaa jotain kimaltelevaa, ja naps. Oikeastaan se on tosi vittumaista. Huijaamista. Haluaisitko itse että
menet einestiskille ja ojennut kohti maksalaatikkoa ja ohoh joku tempaisee sinut takahuoneeseen ja kohta olet pakettiautoon sullottuna ja sinua
viedään kohti paistinpannua. Voisi vähän korveta.

Olisikin rehtiä jos ihmiset vaan laittaisivat nyrkkeilyhanskat ja sukeltaisivat kalojen perään. Kun saisivat kiinni niin tinttaisivat
täysillä päin näköä niin että kala tipahtaisi kanveesiin. Monen mielestä
tämä vaan olisi paljon törkeämpää, mutta ei minusta.

On olemassa niin monenlaisia kaloja, kuten musiikkigenrejäkin. Country,
hip hop, reggae, blues, ambient. Ahven, makrilli, turska, muikku,
tonnikala. Jumala on ollut kiva meille. Samoin minä haluan olla sinulle.

Haluaisin olla kanssasi selailemassa kalakirjaa. Että millaisia
kaikenlaisia kaloja maailmasta löytyykään. Olisi väripiirroksia ja latinankielisiä nimiä ja koot ja esiintymisalueet ja muut. Laittelisimme sitten vaikka mistä kaloista vaikka mitä ruokia. Ja söisimme niiden
kanssa perunalimppua, jonka myös itse tekisimme. Sitten astelisimme
keskelle metsää kaatosateeseen puoleksi tunniksi. Se olisi intensiivistä
kuin hiljaisuus, tai puhumattomuus. Ei siinä tarvitsisi mitään.

Kohta on syksy ja sateet yleistyvät yleistymistään. Olisi hyvä olla
peiton alla kanssasi jutellen kaloista ja kuunnellen sadepisaroita. Tai
ihan yhtä hyvin melkein missä tahansa, tehden suurinpiirtein mitä vaan.

Jos saisin valita niin se peitto olisi roosanpunainen, hiukan tavallista paksumpi.

Lämmöllä,
TOMI

Travis kirjoitti:

NÄKKILEIPÄ

Minä on se ihminen joka nyt nousee tuolilta ja koneelta ja
astelee tässä torstaissa ja sen aamussa keittiöön noin 10
askeleen matkan ja se on minä joka avaa kaapin ja katsoo
onko siellä näkkileipää, vaikka tietää ettei siellä ole,
mutta haluaa vain katsoa ja todeta miltä sellainen kaappi
näyttää, ei edes pidä näkkileivästä, ei koskaan pitänyt,
paitsi ehkä joistain ruotsalaisista, ja aina inhosi sitä
kun jotkut kouluruokalassa söivät, ja levittelivät voita
niille, niitä ääniä. Ruisleipiä otti aina kymmenen kun noin
kerran kuussa niitä sai. Se ihminen joka on minä. Nyt toteaa
sen se ihminen joka on minä ja muistelee sitä. Istuuntuu
pöydän ääreen. Se on minä ihminen joka siinä alkaa miettiä
ja ajatella. Voisi joskus tehdä näkkileipää, enintään siten
voisi syödä. Mutta on niin paljon parempia muitakin leipiä,
ei mitään syytä näkkileipään. Se on kamala molemmilta puolilta,
ja keskeltä jotain siltä väliltä. Se on minä ihminen jonka
aivoja nämä ajatukset nyt käyvät. Ja minä on se ihminen joka
siinä ajattelee niitä ja miettii mitä seuraavaksi ajatella.
Se ihminen siinä joka on minä ajattelee joitakin leipiä, ja
sitten sitä tätä päivää, aamua, mitä tehdä, mitä olla, mitä
tapahtua, mitä voisi kaikkea tapahtua, sattua, mitä toivoisi
sattuvan. Ajattelee muita ihmisiä maailmassa se ihminen siinä
joka on minä. Mistään ei kuulu mitään ääniä paitsi jääkaapin
pehmoinen huru. Aurinko kohta jo noussut tai ehkä onkin mutta
aivan kuin kukaan tai mikään ei missään olisi liikkumassa
mitenkään. Tammikuun kahdeksas on. Valvonut koko yön. Se
ihminen joka on minä. Ja siinä se ihminen joka on se joka on
minä, se vaan katsoo pöydässä puun juovia ja kuvioita ja
silittelee muruja pois. Se ihminen joka minä olen on siinä ja
ei tee mieli mitään leipää. Siinä katsoo kyynärpäätään
nojaamassa, hehkulampun valoa heijastumassa. On se kuka on.
Istuu.


KIRJE

Et ole varmaan koskaan saanut siikaa. Tai nähnyt. Tai koskettanut. En minäkään. En ole koskaan saanut mitään kalaa. En tiedä paljoa millaisia
siiat ovat. Sanana se on kiehtova. Yksi kirjain vähemmän niin sika. Yksi kirjain toiseksi niin piika. Sian ja piian välimuoto.

Niin hyvä että kaikki syöminen ei mene niin että astelee vaan kauppaan ja jollekin osastolle ja ottaa jotain jota sitten kotona laittaa. Vaan voi
lillua järven pinnalla, joka koostuu vedestä, ja heittää jotain kohti syvyyksiä, ja siellä joku väijyy ja huomaa jotain kimaltelevaa, ja naps. Oikeastaan se on tosi vittumaista. Huijaamista. Haluaisitko itse että
menet einestiskille ja ojennut kohti maksalaatikkoa ja ohoh joku tempaisee sinut takahuoneeseen ja kohta olet pakettiautoon sullottuna ja sinua
viedään kohti paistinpannua. Voisi vähän korveta.

Olisikin rehtiä jos ihmiset vaan laittaisivat nyrkkeilyhanskat ja sukeltaisivat kalojen perään. Kun saisivat kiinni niin tinttaisivat
täysillä päin näköä niin että kala tipahtaisi kanveesiin. Monen mielestä
tämä vaan olisi paljon törkeämpää, mutta ei minusta.

On olemassa niin monenlaisia kaloja, kuten musiikkigenrejäkin. Country,
hip hop, reggae, blues, ambient. Ahven, makrilli, turska, muikku,
tonnikala. Jumala on ollut kiva meille. Samoin minä haluan olla sinulle.

Haluaisin olla kanssasi selailemassa kalakirjaa. Että millaisia
kaikenlaisia kaloja maailmasta löytyykään. Olisi väripiirroksia ja latinankielisiä nimiä ja koot ja esiintymisalueet ja muut. Laittelisimme sitten vaikka mistä kaloista vaikka mitä ruokia. Ja söisimme niiden
kanssa perunalimppua, jonka myös itse tekisimme. Sitten astelisimme
keskelle metsää kaatosateeseen puoleksi tunniksi. Se olisi intensiivistä
kuin hiljaisuus, tai puhumattomuus. Ei siinä tarvitsisi mitään.

Kohta on syksy ja sateet yleistyvät yleistymistään. Olisi hyvä olla
peiton alla kanssasi jutellen kaloista ja kuunnellen sadepisaroita. Tai
ihan yhtä hyvin melkein missä tahansa, tehden suurinpiirtein mitä vaan.

Jos saisin valita niin se peitto olisi roosanpunainen, hiukan tavallista paksumpi.

Lämmöllä,
TOMI

Lue lisää

OSTAN JOPON

Kunhan sillä noin ihmisen kokoinen liikkuu menoisasti.
Parhaimmillaan se voisi olla vaaleanpunainen, tuntuu siltä.
Ja siinä voisi olla jotain hyviä tarroja, ei mitään "Isäntä"
siis. En osta keneltäkään joka käyttää niitä punaisia paitoja
joissa on valkoisia palloja. Niitä kamalia muotoiluakatemia-
laisia. (Jotka on nettikuvissa lootusasennossa nurmella jotain
ei-juuri-mitään käsissään ja hajanaisen jengin varjoja
ympärillään ja hartiat lyyhyssä niin kuin rooibos-teen-juojilla
yleensä on ja armeijavärinen [tai musta] olkalaukku menee
kupeesta silleen kuin voisivat olla lähdössä juuri laahustamaan
mukamas jonnekin jossa on kiinnostavampaa. En sellaisilta
osta.)

Yleensä rahalla maksan, on sitä minulla paljolti.
Tai voit tulla luokseni ja katsella mitä otat vaihdossa.
Tai, jos oletkin oikein kaunis ihminen, astelet minua päin
ja sanot että voidaan tehdä yhteinen siitä pyörästä joka
sinulla on.

Ei silloin niin väliä onko se juuri Jopo (mutta toivottavasti
ei mikään pahakaan), tai onko sinulla
oikeasti pyörää ollenkaan.


KEVÄTAAMU

Lehdet päivystävän hammashoidon odotushuoneen pöydällä.
Työvoimatoimiston alakerroksessa hissin ja portaiden liepeillä
seiniin nojailevat jonon rippeet,
muutama minuutti ennen yhdeksää.
Lööppi tv-visailijan hautajaisista,
lempinimellä.
Veren haju suussa tepastelen alas lämpimän kuulasta katua,
unelmoin, pelloista, vaeltelusta,
kukkaan puhkeavia halauksia,
tuulenpuheisia hiuksia.
Sineä kajastavassa yössä
hyvä ihminen lähelläni.


AAMU-TV

TPS ja muut kamppailevat playoffseissa.
Champions-liigassa jatkolohkon viimeinen pelipäivä.
Tekevät maaleja, ja sitä muuta.
USA ottanee Irakin ylihuomisyönä.
Joku virus riehuu ympäri maailmaa, tappava.
Jäätteenmäki ja Lipponen neuvottelevat hallitusta.
Minä lähettelen lähettelemistäni sähköposteja joillekin
keitä ehkä voisin haluta tuntea.
Valta, voima, kunnia. Maine,
raha. Paremmuus, voittaminen...
Minä haluan vain pöydän ääressä juustoleipää nauttia,
sormella hämmentää kahvin maitoa.
Katsoa ihmistä silmiin, ja
tyytyväisenä ulos.
Miettiä vaikka mitä kasettia
sen kanssa näkis tai kuuntelis
ja vähä jotain muutakin siinä tekis.
Illalla tuuli puhaltaa melkoisesti,
aurinko kuultaisi päivällä pilviharson läpi.


SILMÄT JA KORVAT

Sinun nimellä levänneet kyynelet
väpätyttävät sälekaihdinten harmaan turkooseja
koivukehojen varjoja.

Auton rengas hiipuu etäisyyteen.
Moottori ohittaa kadun.

Kaikki verhot jähmettyneinä.
Joku hakkaa mattoon
ja joku ohjaa lentokonetta yli kaupungin.

Iso kahviläiskä jäykistynyt lakanaan,
kymmeniä voikukkia.

Ovi aukaistaan,
ovi menee kiinni.

Kuka se oli.

Travis kirjoitti:

OSTAN JOPON

Kunhan sillä noin ihmisen kokoinen liikkuu menoisasti.
Parhaimmillaan se voisi olla vaaleanpunainen, tuntuu siltä.
Ja siinä voisi olla jotain hyviä tarroja, ei mitään "Isäntä"
siis. En osta keneltäkään joka käyttää niitä punaisia paitoja
joissa on valkoisia palloja. Niitä kamalia muotoiluakatemia-
laisia. (Jotka on nettikuvissa lootusasennossa nurmella jotain
ei-juuri-mitään käsissään ja hajanaisen jengin varjoja
ympärillään ja hartiat lyyhyssä niin kuin rooibos-teen-juojilla
yleensä on ja armeijavärinen [tai musta] olkalaukku menee
kupeesta silleen kuin voisivat olla lähdössä juuri laahustamaan
mukamas jonnekin jossa on kiinnostavampaa. En sellaisilta
osta.)

Yleensä rahalla maksan, on sitä minulla paljolti.
Tai voit tulla luokseni ja katsella mitä otat vaihdossa.
Tai, jos oletkin oikein kaunis ihminen, astelet minua päin
ja sanot että voidaan tehdä yhteinen siitä pyörästä joka
sinulla on.

Ei silloin niin väliä onko se juuri Jopo (mutta toivottavasti
ei mikään pahakaan), tai onko sinulla
oikeasti pyörää ollenkaan.


KEVÄTAAMU

Lehdet päivystävän hammashoidon odotushuoneen pöydällä.
Työvoimatoimiston alakerroksessa hissin ja portaiden liepeillä
seiniin nojailevat jonon rippeet,
muutama minuutti ennen yhdeksää.
Lööppi tv-visailijan hautajaisista,
lempinimellä.
Veren haju suussa tepastelen alas lämpimän kuulasta katua,
unelmoin, pelloista, vaeltelusta,
kukkaan puhkeavia halauksia,
tuulenpuheisia hiuksia.
Sineä kajastavassa yössä
hyvä ihminen lähelläni.


AAMU-TV

TPS ja muut kamppailevat playoffseissa.
Champions-liigassa jatkolohkon viimeinen pelipäivä.
Tekevät maaleja, ja sitä muuta.
USA ottanee Irakin ylihuomisyönä.
Joku virus riehuu ympäri maailmaa, tappava.
Jäätteenmäki ja Lipponen neuvottelevat hallitusta.
Minä lähettelen lähettelemistäni sähköposteja joillekin
keitä ehkä voisin haluta tuntea.
Valta, voima, kunnia. Maine,
raha. Paremmuus, voittaminen...
Minä haluan vain pöydän ääressä juustoleipää nauttia,
sormella hämmentää kahvin maitoa.
Katsoa ihmistä silmiin, ja
tyytyväisenä ulos.
Miettiä vaikka mitä kasettia
sen kanssa näkis tai kuuntelis
ja vähä jotain muutakin siinä tekis.
Illalla tuuli puhaltaa melkoisesti,
aurinko kuultaisi päivällä pilviharson läpi.


SILMÄT JA KORVAT

Sinun nimellä levänneet kyynelet
väpätyttävät sälekaihdinten harmaan turkooseja
koivukehojen varjoja.

Auton rengas hiipuu etäisyyteen.
Moottori ohittaa kadun.

Kaikki verhot jähmettyneinä.
Joku hakkaa mattoon
ja joku ohjaa lentokonetta yli kaupungin.

Iso kahviläiskä jäykistynyt lakanaan,
kymmeniä voikukkia.

Ovi aukaistaan,
ovi menee kiinni.

Kuka se oli.

Lue lisää

YKSI NORMAALI PÄIVÄ SUOMESSA

Aamupäivällä yläkerran naapurista erottui kuulas voihkinta.
Iltapäivällä ekan kerroksen yksiö tyhjennettiin pakettiautoon.
Käytävämatto oli täynnä loskaisia askeleita
kun palasin Salesta pizzan, patongin, ja muiden pakasteiden kanssa.
Huomenna alkaa joulukuu.
On ilta kun ylimmässä kerroksessa starttaa poraus.
Tunnin päästä alkaisi lähetys jossa selviäisi Big Brotherin voittaja.
Keittäisin lisää kahvia.
Söisin lisää puolikuutorttuja.
Istuskelisin sohvalla kun ei parempaakaan.
Olisin suomalainen kaikkien muiden keskellä.
Huomenna, kun joulukuu on alkanut, on joulukuu.


KATSAUS

Te olitte kaikki minulle askelia kohti
tätä tilannetta jossa nyt olen,
alkaen aprillista 2006.
Sinä joka hävisit minulle Kimblessä.
Sinä jonka ikkuna oli koiran kuolassa.
Sinä jolla on oma saari ja hevosia.
Sinä joka et soittanutkaan minulle.
Sinä jolle Voima-lehti on maailman paras asia.
Sinä joka sait kutsun HIFK:n treeneihin juomaan.
Sinä joka tarjosit Mövenpickin stracciatella-jäätelöä krapulaani.
Sinä joka vuokrasit Jali ja suklaatehtaan ja lähdit katsomaan
jonkun muun kanssa.
Sinä jolla olikin neljä lasta.
Sinä joka olit lihava.
Sinä joka pyysit joulukuusta hakemaan ja sitten katositkin jäljettömiin.
Sinä joka varastit käsineeni.
Sinä joka suunnittelit tuulipukuja.
Sinä jota pidin jumalattarena.
Sinä joka olit poltellut pilveä kuukauden.
Sinä jonka sänkyyn oksensin.
Sinä joka et ottanut luoksesi periaatteen takia
ja valvoin yön bussipysäkillä kaatosateessa.
Sinä jonka hiukset on polvitaipeeseen.
Sinä jota isäsi raiskasi tokalla luokalla.
Sinä joka olit lihava.
Sinä jolla oli kastelukannun näköinen käsilaukku.
Sinä jota luulin kreikkalaiseksi, italialaiseksi, ukrainalaiseksi.
Sinä josta löin vetoa Leijona-pullosta etten panisi.
Sinä jonka autostereoissa soi Miljoonasade.
Sinä jonka toinen silmä oli sokea.
Sinä jota en tullutkaan vastaan koska nukutti ja satoi.
Sinä jolta kysyin oletko 18.
Sinä joka olet monta senttiä minua pitempi.
Sinä joka olit uskovainen nymfomaani.
Sinä joka tarvitsit yöpaikan ennen joulua.
Sinä joka harrastit varastelua.
Sinä joka palasit Espanjasta ja jota yhä vielä silloin melkein jumaloin.
Sinä jolle Gandhi on maailman paras ihminen.
Sinä jota en koskaan halunnutkaan tavata.
Sinä joka tulit luokseni viettämään vappua.
Sinä jota en tunnistanut enkä muistanut.
Sinä jonka kanssa kuuntelin Jukolan viestiä olutta juoden sohvallasi.
Sinä joka halusit lähteä yökerhoon kun minulla ei enää ollut rahaa.
Sinä jolla oli kamalan asialliset vaatteet.
Sinä joka näytit huoralta.
Sinä joka epäilit että sinusta tulee juoppo.
Sinä jolle en keksinyt mitään puhumista.
Sinä joka tulit kanssani camera obscuraan Taiteiden yönä.
Sinä joka matkustat junalla identtisen kaksosesi kortilla.
Sinä jonka piti lähteä kotiisi oksentamaan.
Sinä joka palasit vessassa ja näit minun löytäneen toisen.
Sinä joka olitkin naimisissa.
Sinä jonka isälle olin joskus lähettänyt kameraseuraanliittymiskirjeen.
Sinä joka annoit minulle numerosi 15 sekunnissa.
Sinä joka haluat hakata naapurisi päätä seinään.
Sinä joka liftasit Skandinavian halki myös minun luokseni.
Sinä joka olit lihavahko.
Sinä joka olit vanha ja apea.
Sinä jonka kanssa juttelin puoli minuuttia.
Sinä jonka takana istui Touretten syndrooma -äijä huudellen puoli tuntia.
Sinä joka veit takin ja palasit jututtamaan minua.
Sinä joka kerroit suunnittelevasi itsemurhaa.
Onhan teitä monenlaista ollut.
Ja nyt tämä joka on kai se yksi,
tai tuleva "Sinä jota luulin siksi yhdeksi".


LUPA OLLA LUUSERI

James Bond ei syö maksalaatikkoa.
James Bond ei katso nettipornoa.
James Bond ei kävele sählyyn,
verkkareissa joissa on polvissa reiät.
James Bond ei ole työtön.
James Bond ei oksentele krapulaansa pöntön pohjaa kohti.
James Bond ei pistä deitti-ilmoituksia nettiin.
James Bond ei pyörry jos näkee omaa vertaan yli pisaran.
James Bond ei itke yksinäisyyttään tai maailman tuskaa
tai sitä missä joku runolappu on.
James Bondilta nainen ei kysy "enhän mä vaan paina liikaa".
James Bondin eteisen lattialla ei ole isoa pinoa Kirkko ja Koti-,
Viikkosavo-, ja Kuopiolainen-lehtiä
eikä Gigantin, Lidlin, Salen ja monien muiden mainoslehtisiä.
James Bond ei käy perjantaisin äitinsä luona saunassa ja lihakeittoa
syömässä ja mökkitonttien halkomisasioita ja muita "menossa" olevia
riitoja "kuuntelemassa".
James Bond ei ostele My Little Ponyja kirpputoreilta pilkkahintaan.
James Bond panee naisia ympäri maailmaa
ja minä etsin paparazzikuvia niistä Bond-tyttöjen näyttelijöistä.
James Bond ei ole se mikä minä.

Travis kirjoitti:

YKSI NORMAALI PÄIVÄ SUOMESSA

Aamupäivällä yläkerran naapurista erottui kuulas voihkinta.
Iltapäivällä ekan kerroksen yksiö tyhjennettiin pakettiautoon.
Käytävämatto oli täynnä loskaisia askeleita
kun palasin Salesta pizzan, patongin, ja muiden pakasteiden kanssa.
Huomenna alkaa joulukuu.
On ilta kun ylimmässä kerroksessa starttaa poraus.
Tunnin päästä alkaisi lähetys jossa selviäisi Big Brotherin voittaja.
Keittäisin lisää kahvia.
Söisin lisää puolikuutorttuja.
Istuskelisin sohvalla kun ei parempaakaan.
Olisin suomalainen kaikkien muiden keskellä.
Huomenna, kun joulukuu on alkanut, on joulukuu.


KATSAUS

Te olitte kaikki minulle askelia kohti
tätä tilannetta jossa nyt olen,
alkaen aprillista 2006.
Sinä joka hävisit minulle Kimblessä.
Sinä jonka ikkuna oli koiran kuolassa.
Sinä jolla on oma saari ja hevosia.
Sinä joka et soittanutkaan minulle.
Sinä jolle Voima-lehti on maailman paras asia.
Sinä joka sait kutsun HIFK:n treeneihin juomaan.
Sinä joka tarjosit Mövenpickin stracciatella-jäätelöä krapulaani.
Sinä joka vuokrasit Jali ja suklaatehtaan ja lähdit katsomaan
jonkun muun kanssa.
Sinä jolla olikin neljä lasta.
Sinä joka olit lihava.
Sinä joka pyysit joulukuusta hakemaan ja sitten katositkin jäljettömiin.
Sinä joka varastit käsineeni.
Sinä joka suunnittelit tuulipukuja.
Sinä jota pidin jumalattarena.
Sinä joka olit poltellut pilveä kuukauden.
Sinä jonka sänkyyn oksensin.
Sinä joka et ottanut luoksesi periaatteen takia
ja valvoin yön bussipysäkillä kaatosateessa.
Sinä jonka hiukset on polvitaipeeseen.
Sinä jota isäsi raiskasi tokalla luokalla.
Sinä joka olit lihava.
Sinä jolla oli kastelukannun näköinen käsilaukku.
Sinä jota luulin kreikkalaiseksi, italialaiseksi, ukrainalaiseksi.
Sinä josta löin vetoa Leijona-pullosta etten panisi.
Sinä jonka autostereoissa soi Miljoonasade.
Sinä jonka toinen silmä oli sokea.
Sinä jota en tullutkaan vastaan koska nukutti ja satoi.
Sinä jolta kysyin oletko 18.
Sinä joka olet monta senttiä minua pitempi.
Sinä joka olit uskovainen nymfomaani.
Sinä joka tarvitsit yöpaikan ennen joulua.
Sinä joka harrastit varastelua.
Sinä joka palasit Espanjasta ja jota yhä vielä silloin melkein jumaloin.
Sinä jolle Gandhi on maailman paras ihminen.
Sinä jota en koskaan halunnutkaan tavata.
Sinä joka tulit luokseni viettämään vappua.
Sinä jota en tunnistanut enkä muistanut.
Sinä jonka kanssa kuuntelin Jukolan viestiä olutta juoden sohvallasi.
Sinä joka halusit lähteä yökerhoon kun minulla ei enää ollut rahaa.
Sinä jolla oli kamalan asialliset vaatteet.
Sinä joka näytit huoralta.
Sinä joka epäilit että sinusta tulee juoppo.
Sinä jolle en keksinyt mitään puhumista.
Sinä joka tulit kanssani camera obscuraan Taiteiden yönä.
Sinä joka matkustat junalla identtisen kaksosesi kortilla.
Sinä jonka piti lähteä kotiisi oksentamaan.
Sinä joka palasit vessassa ja näit minun löytäneen toisen.
Sinä joka olitkin naimisissa.
Sinä jonka isälle olin joskus lähettänyt kameraseuraanliittymiskirjeen.
Sinä joka annoit minulle numerosi 15 sekunnissa.
Sinä joka haluat hakata naapurisi päätä seinään.
Sinä joka liftasit Skandinavian halki myös minun luokseni.
Sinä joka olit lihavahko.
Sinä joka olit vanha ja apea.
Sinä jonka kanssa juttelin puoli minuuttia.
Sinä jonka takana istui Touretten syndrooma -äijä huudellen puoli tuntia.
Sinä joka veit takin ja palasit jututtamaan minua.
Sinä joka kerroit suunnittelevasi itsemurhaa.
Onhan teitä monenlaista ollut.
Ja nyt tämä joka on kai se yksi,
tai tuleva "Sinä jota luulin siksi yhdeksi".


LUPA OLLA LUUSERI

James Bond ei syö maksalaatikkoa.
James Bond ei katso nettipornoa.
James Bond ei kävele sählyyn,
verkkareissa joissa on polvissa reiät.
James Bond ei ole työtön.
James Bond ei oksentele krapulaansa pöntön pohjaa kohti.
James Bond ei pistä deitti-ilmoituksia nettiin.
James Bond ei pyörry jos näkee omaa vertaan yli pisaran.
James Bond ei itke yksinäisyyttään tai maailman tuskaa
tai sitä missä joku runolappu on.
James Bondilta nainen ei kysy "enhän mä vaan paina liikaa".
James Bondin eteisen lattialla ei ole isoa pinoa Kirkko ja Koti-,
Viikkosavo-, ja Kuopiolainen-lehtiä
eikä Gigantin, Lidlin, Salen ja monien muiden mainoslehtisiä.
James Bond ei käy perjantaisin äitinsä luona saunassa ja lihakeittoa
syömässä ja mökkitonttien halkomisasioita ja muita "menossa" olevia
riitoja "kuuntelemassa".
James Bond ei ostele My Little Ponyja kirpputoreilta pilkkahintaan.
James Bond panee naisia ympäri maailmaa
ja minä etsin paparazzikuvia niistä Bond-tyttöjen näyttelijöistä.
James Bond ei ole se mikä minä.

Lue lisää

OODI EPÄTOIVOISUUDELLE

Kaikki kivet on heitetty
Kaikki linnut matkittu
Kaikki eläimet on imitoitu
Kaikki kielet kokeiltu
Etuperin ja takaperin
Kaikki äänensävyt on esitetty
Hämärään sopeuduttu
Jokainen sopukka on tutkittu
Jokainen muoto opiskeltu
Jokainen rystynen on hakattu
Päästä ei paljoa jäljellä
Sammalet järsitty loppuun kauan sitten
Matoja ei enää löydy
Ja vain yksi korvanipukka joskus häivähtänyt luolan yllä
Kaikki alkaa olla niin selvää
On aika siirtää voimavarat
levitaatioharjoituksiin


AIVAN SAMOIN

Aivan samoin
kuin kaivosonnettomuuden uhrit alkavat
toivon hiipuessa syödä multaa,
juoda omaa kustaan,
ja vihdoin, kun ei enää tunnu olevan
muita vaihtoehtoja,
nääntyessään alkavat syödä
mädäntyneitä lajitovereitaan,
niin samoin,
tietyssä pisteessä ihmisyyden koordinaatistoa,
selvitäkseen mitenkään,
pitää onnistua, tuhon uhalla,
adjustoitumaan nauttimaan
tuskasta, yksinäisyydestä,
hulluudesta, ja
kuun pimeimmistä nurkkauksista.


VITTU

Uistimiin, katiskoihin ja verkkoihin
vittuuntuneena
astelen rantaan ja
alan kahlata kuin
kosteaa paksua oksaa pitkin
kohti ulappaa
päättäen että jos erotan
mitään mitä haluan
tarraan siihen
paljain käsin.


OODI JOILLEKIN

Pidän ihmisistä jotka ovat riisuneet varmistimen.
Jotka eivät voisi harkitakaan pyöräilykypärää,
tai satulan vuoraamista muovipussilla.
Pidän ihmisistä jotka menee päin punaista
jos mistään ei tule autoja
vaikka ne muut ihmiset näkevätkin.
Ja joskus vaikka autoja tuleekin.
Pidän ihmisistä joille ei tulisi mieleenkään sanoa jollekin
voisiko tämä joku päivä lähteä vaikka kahville tai jotain.
"Tule syliini tänään juomaan viinaa"
on niiden kansallislaulu,
ihmiset joista pidän.
Jotka eivät puhu puhumisen vaan sanottavan takia.
Jotka eivät näe syytä pitää syyssadetta loitolla sateenvarjolla.
Ne jotka hullun lailla ovat
alttiita maailman villipuraisuille.
Jotka tietävät sen ettei tunne mitään
olevan pahin tunne näkymättömän vaaleanpunaisen lampaan valeasussa.
Jotka pää edellä heittäytyvät elämysten jätetynnyriin
etsimään sitä jonkun hylkäämää
nuken morsiuspukua
vaikka vain siksi että ääni korvalehdessä
käski tehdä niin.


KESÄHETKI

Hevonen on tehnyt hirveän paskan Intian basaarin eteen.
Poistun jonkun jumalan tms riipus taskussani.
Ihmisillä monen värisiä ja mallisia vaatteita.
Toisaalta kaikki helteeseen käyviä, perinteisiä.
Yhtäkään kasvoa ei toiseen sekottaisi
ja kaikki, kaikki kielii että Suomesta ollaan.
Monipuolisuuden kirjavuus suppean rajattua.
Kolikoita tungetaan pysäköintimittariin.
En haluaisi sinuunkaan tutustua.
Mielijohteesta pulahdan puistoon.
Varjo jonka halki heinäkuun alettua
istuin jonkun kanssa.
Otan puusta pienen lehden jotta tutkisin googlella mikä laji tarkalleen.
Istahdan valkealle penkille.
Teen runoa joka alkaa kertoa hänestä kuin haava.
Kesä ympäritse tapahtuu tapahtumistaan.
Muurahainen myös.
Haluaisin Britney Spearsin syliini juomaan Leijonaa.

Travis kirjoitti:

OODI EPÄTOIVOISUUDELLE

Kaikki kivet on heitetty
Kaikki linnut matkittu
Kaikki eläimet on imitoitu
Kaikki kielet kokeiltu
Etuperin ja takaperin
Kaikki äänensävyt on esitetty
Hämärään sopeuduttu
Jokainen sopukka on tutkittu
Jokainen muoto opiskeltu
Jokainen rystynen on hakattu
Päästä ei paljoa jäljellä
Sammalet järsitty loppuun kauan sitten
Matoja ei enää löydy
Ja vain yksi korvanipukka joskus häivähtänyt luolan yllä
Kaikki alkaa olla niin selvää
On aika siirtää voimavarat
levitaatioharjoituksiin


AIVAN SAMOIN

Aivan samoin
kuin kaivosonnettomuuden uhrit alkavat
toivon hiipuessa syödä multaa,
juoda omaa kustaan,
ja vihdoin, kun ei enää tunnu olevan
muita vaihtoehtoja,
nääntyessään alkavat syödä
mädäntyneitä lajitovereitaan,
niin samoin,
tietyssä pisteessä ihmisyyden koordinaatistoa,
selvitäkseen mitenkään,
pitää onnistua, tuhon uhalla,
adjustoitumaan nauttimaan
tuskasta, yksinäisyydestä,
hulluudesta, ja
kuun pimeimmistä nurkkauksista.


VITTU

Uistimiin, katiskoihin ja verkkoihin
vittuuntuneena
astelen rantaan ja
alan kahlata kuin
kosteaa paksua oksaa pitkin
kohti ulappaa
päättäen että jos erotan
mitään mitä haluan
tarraan siihen
paljain käsin.


OODI JOILLEKIN

Pidän ihmisistä jotka ovat riisuneet varmistimen.
Jotka eivät voisi harkitakaan pyöräilykypärää,
tai satulan vuoraamista muovipussilla.
Pidän ihmisistä jotka menee päin punaista
jos mistään ei tule autoja
vaikka ne muut ihmiset näkevätkin.
Ja joskus vaikka autoja tuleekin.
Pidän ihmisistä joille ei tulisi mieleenkään sanoa jollekin
voisiko tämä joku päivä lähteä vaikka kahville tai jotain.
"Tule syliini tänään juomaan viinaa"
on niiden kansallislaulu,
ihmiset joista pidän.
Jotka eivät puhu puhumisen vaan sanottavan takia.
Jotka eivät näe syytä pitää syyssadetta loitolla sateenvarjolla.
Ne jotka hullun lailla ovat
alttiita maailman villipuraisuille.
Jotka tietävät sen ettei tunne mitään
olevan pahin tunne näkymättömän vaaleanpunaisen lampaan valeasussa.
Jotka pää edellä heittäytyvät elämysten jätetynnyriin
etsimään sitä jonkun hylkäämää
nuken morsiuspukua
vaikka vain siksi että ääni korvalehdessä
käski tehdä niin.


KESÄHETKI

Hevonen on tehnyt hirveän paskan Intian basaarin eteen.
Poistun jonkun jumalan tms riipus taskussani.
Ihmisillä monen värisiä ja mallisia vaatteita.
Toisaalta kaikki helteeseen käyviä, perinteisiä.
Yhtäkään kasvoa ei toiseen sekottaisi
ja kaikki, kaikki kielii että Suomesta ollaan.
Monipuolisuuden kirjavuus suppean rajattua.
Kolikoita tungetaan pysäköintimittariin.
En haluaisi sinuunkaan tutustua.
Mielijohteesta pulahdan puistoon.
Varjo jonka halki heinäkuun alettua
istuin jonkun kanssa.
Otan puusta pienen lehden jotta tutkisin googlella mikä laji tarkalleen.
Istahdan valkealle penkille.
Teen runoa joka alkaa kertoa hänestä kuin haava.
Kesä ympäritse tapahtuu tapahtumistaan.
Muurahainen myös.
Haluaisin Britney Spearsin syliini juomaan Leijonaa.

Lue lisää

PIENI RUNO YKSINÄISYYDESTÄ

Pakastimessa on kärpässieniä ja pieniä miehiä.
Jääkaapissa hirven pää.
Voitelen sen sarvia margariinilla.
Lähden sitten ulos kauppaan josta en ostakaan mitään.
Kun palaan huomaan hirven pään pöydällä.
Ja että se on syönyt ne pienet miehet
ja marjapussi makaa revittynä lattialla.
Hirvi alkaa puhua.
Tungen leipäveitsen sen kitaan ja
lukitsen itseni vessaan.
Katselen kaakelien kuvioita.
Tarkkailen lavuaarin pintaa.
Seuraan saippuaa joka ei sano mitään.
Pyykkikoneen päällä iso vuori.
Mikään ei liikahda ja kaikki on paikallaan.
Minulla ei ole ystäviä.


KESÄTUNNELMIA

Murhaan mattotelineen
Pilkon polkupyörät
Kuoletan kukkaistutukset
Lahtaan lipputangon
Hirtän hiekkalaatikon
Raiskaan ruusupuskat
Myrkytän mehiläiset
Räjäytän roskikset
Puukotan parkkipaikan
Seivästän suojatien
Kuristan katuvalot
Teurastan taivaan
Sitten saavun sisälle seuraamaan Subbaria


WHAT'S UP DOC

Nukuin koko maanantain.
Olin mennyt sunnuntaina 23:30 nukkumaan;
heräsin tiistaina 0:30.
Siihen ei moni pysty.
Koskaan.
Minään päivänä.
Mutta miksipä tarvitsisikaan.
Nousin koska kiinnosti tarkastaa iltalehdistä
millaisia murhia ympäri maata on tehty
tai mitä muuta kiinnostavaa tapahtunut,
ja kahvia alkoi tehdä mieli.
Mutta oli vain yksi korvapuusti enää sen kanssa,
sekin pienoismalli.
Jääkaapissa ei ollut juuri mitään.
Miten riipaisevalta se näyttikään.
Kuin peilin ruumiinavaus.
Joten makoilin vaan sängyllä,
lusikoiden omenamarmeladin jämiä.
Iltalehdissä oli enimmäkseen vain pituushyppääjästä
joka oli saanut keihään kylkeensä.
Mutta ei oikein mitään muuta, jos
tanskalaisen teinin alkoholikuolemaa bulgarialaisessa baarissa ei lasketa.
Koko aamuyön ripotteli.
Sitten tajusin että minullahan on kaapissa se pussillinen pastaa.
Jonka värjäämiseen on käytetty myös mustekalaa.
Joka on italiaksi negro ja jotain.
En minä oikein osannut sitä laittaa.
Mutta söinpä sitten sitä koneen ääressä,
lipitellen sangriaa, riisutun miehen versiona,
ja katselin Youtubesta Väiski Vemmelsäären parhaita paloja.
Mietin että olenkohan ainut, tai monesko,
joka on milloinkaan tehnyt noin.
Menin ikkunaan.
Kiersin sälekaihtimet.
Aamu oli ryömimässä esiin takavarpaat turtina.
Se oli tullut hyvin kaukaa ja oli nääntymässä.
Taivas kuin sitä kalvaisi jokin.


HELTEISEN KUUMA KESÄPÄIVÄ

Puukot viuhuvat
Rekat viuhuvat
Isoja asioita tapahtuu
Pienempiä asioita tapahtuu
Kiihdytysauto syöksyy yleisön joukkoon
Pikku-Maddya ei millään löydy mistään
Kiinalaisesta vauvasta löytyy ompeluneuloja
Vatikaani julkaisee oppaan autoilijoille
Ihmiset järkyttyvät
Omaiset ovat tolaltaan
Kolareita
Hätälaskuja
Kipinöitä, säpinää
Ryskettä, rojua
Paniikkia
Raivostumista
Peltikasoja, verilammikoita
Kukkia, kynttilöitä ja poliisinauhaa
Ja tietenkin aina myös hymyileviä blondeja
Bush sitä, Bush tätä
Afganistanissa sitä, Afganistanissa sitä, Bagdadissakin sitä
Bagdadissakin sitä
Ei helvetti
Ei saatana
Ei perkele
Ovatko kaikki itsemurhaiskut verisiä
Ovatko kaikki tulipalot rajuja
Ovatko kaikki pankkiryöstön yritykset uhkaavia
Ja tietenkin kaikki naispuolisten semijulkkisten painonpudotukset
ovat aina huimia
Valaskin vierailee Ruotsissa
Ja alkoholi estää nivelreumaa
Toinen perintöprinsessa suuntaa juhannuksena kavereidensa kanssa mökille
Ja jonkun liiton jonkun johtajan mukaan Suomessa on liikaa
jotain joutsenia
En oikein tiedä mitä tehdä
Televisiossa naisten pikajuoksun loppuhalailut
Ja yhtäkkiä tiedän mitä tehdä


RAKASTAN MAANANTAIPÄIVIÄ

Nirhaan ranteeni mattopiiskalla
Hirttäydyn hammaslankaan ja serpentiiniin
Tukehdutan hengitykseni ilmaisella pehmolelulla
Myrkyttäydyn Tabascolla ja rypsiöljyllä
Poltan itseni sadalla suitsukkeella
Ammun ohimooni sählymailalla
Heittäydyn pakastimeni yli ajamaksi
Hyppään pesukoneelta pää edellä vessan pönttöön
Kuristan itseni paljain käsin peilin edessä
Ja päivä on täydellinen

Travis kirjoitti:

PIENI RUNO YKSINÄISYYDESTÄ

Pakastimessa on kärpässieniä ja pieniä miehiä.
Jääkaapissa hirven pää.
Voitelen sen sarvia margariinilla.
Lähden sitten ulos kauppaan josta en ostakaan mitään.
Kun palaan huomaan hirven pään pöydällä.
Ja että se on syönyt ne pienet miehet
ja marjapussi makaa revittynä lattialla.
Hirvi alkaa puhua.
Tungen leipäveitsen sen kitaan ja
lukitsen itseni vessaan.
Katselen kaakelien kuvioita.
Tarkkailen lavuaarin pintaa.
Seuraan saippuaa joka ei sano mitään.
Pyykkikoneen päällä iso vuori.
Mikään ei liikahda ja kaikki on paikallaan.
Minulla ei ole ystäviä.


KESÄTUNNELMIA

Murhaan mattotelineen
Pilkon polkupyörät
Kuoletan kukkaistutukset
Lahtaan lipputangon
Hirtän hiekkalaatikon
Raiskaan ruusupuskat
Myrkytän mehiläiset
Räjäytän roskikset
Puukotan parkkipaikan
Seivästän suojatien
Kuristan katuvalot
Teurastan taivaan
Sitten saavun sisälle seuraamaan Subbaria


WHAT'S UP DOC

Nukuin koko maanantain.
Olin mennyt sunnuntaina 23:30 nukkumaan;
heräsin tiistaina 0:30.
Siihen ei moni pysty.
Koskaan.
Minään päivänä.
Mutta miksipä tarvitsisikaan.
Nousin koska kiinnosti tarkastaa iltalehdistä
millaisia murhia ympäri maata on tehty
tai mitä muuta kiinnostavaa tapahtunut,
ja kahvia alkoi tehdä mieli.
Mutta oli vain yksi korvapuusti enää sen kanssa,
sekin pienoismalli.
Jääkaapissa ei ollut juuri mitään.
Miten riipaisevalta se näyttikään.
Kuin peilin ruumiinavaus.
Joten makoilin vaan sängyllä,
lusikoiden omenamarmeladin jämiä.
Iltalehdissä oli enimmäkseen vain pituushyppääjästä
joka oli saanut keihään kylkeensä.
Mutta ei oikein mitään muuta, jos
tanskalaisen teinin alkoholikuolemaa bulgarialaisessa baarissa ei lasketa.
Koko aamuyön ripotteli.
Sitten tajusin että minullahan on kaapissa se pussillinen pastaa.
Jonka värjäämiseen on käytetty myös mustekalaa.
Joka on italiaksi negro ja jotain.
En minä oikein osannut sitä laittaa.
Mutta söinpä sitten sitä koneen ääressä,
lipitellen sangriaa, riisutun miehen versiona,
ja katselin Youtubesta Väiski Vemmelsäären parhaita paloja.
Mietin että olenkohan ainut, tai monesko,
joka on milloinkaan tehnyt noin.
Menin ikkunaan.
Kiersin sälekaihtimet.
Aamu oli ryömimässä esiin takavarpaat turtina.
Se oli tullut hyvin kaukaa ja oli nääntymässä.
Taivas kuin sitä kalvaisi jokin.


HELTEISEN KUUMA KESÄPÄIVÄ

Puukot viuhuvat
Rekat viuhuvat
Isoja asioita tapahtuu
Pienempiä asioita tapahtuu
Kiihdytysauto syöksyy yleisön joukkoon
Pikku-Maddya ei millään löydy mistään
Kiinalaisesta vauvasta löytyy ompeluneuloja
Vatikaani julkaisee oppaan autoilijoille
Ihmiset järkyttyvät
Omaiset ovat tolaltaan
Kolareita
Hätälaskuja
Kipinöitä, säpinää
Ryskettä, rojua
Paniikkia
Raivostumista
Peltikasoja, verilammikoita
Kukkia, kynttilöitä ja poliisinauhaa
Ja tietenkin aina myös hymyileviä blondeja
Bush sitä, Bush tätä
Afganistanissa sitä, Afganistanissa sitä, Bagdadissakin sitä
Bagdadissakin sitä
Ei helvetti
Ei saatana
Ei perkele
Ovatko kaikki itsemurhaiskut verisiä
Ovatko kaikki tulipalot rajuja
Ovatko kaikki pankkiryöstön yritykset uhkaavia
Ja tietenkin kaikki naispuolisten semijulkkisten painonpudotukset
ovat aina huimia
Valaskin vierailee Ruotsissa
Ja alkoholi estää nivelreumaa
Toinen perintöprinsessa suuntaa juhannuksena kavereidensa kanssa mökille
Ja jonkun liiton jonkun johtajan mukaan Suomessa on liikaa
jotain joutsenia
En oikein tiedä mitä tehdä
Televisiossa naisten pikajuoksun loppuhalailut
Ja yhtäkkiä tiedän mitä tehdä


RAKASTAN MAANANTAIPÄIVIÄ

Nirhaan ranteeni mattopiiskalla
Hirttäydyn hammaslankaan ja serpentiiniin
Tukehdutan hengitykseni ilmaisella pehmolelulla
Myrkyttäydyn Tabascolla ja rypsiöljyllä
Poltan itseni sadalla suitsukkeella
Ammun ohimooni sählymailalla
Heittäydyn pakastimeni yli ajamaksi
Hyppään pesukoneelta pää edellä vessan pönttöön
Kuristan itseni paljain käsin peilin edessä
Ja päivä on täydellinen

Lue lisää

LOITOLLA SINUTTA

Olen ollut niin sinua ilman.
Olen ollut niin sinua vailla.
Minulla on ollut niin vajaus sinusta.
Minulla on ollut niin puute sinua.
Olen sinua niin kaivannut.
Olen sinua niin ikävöinyt.
Vuoksesi niin haikea olen ollut.
Sinun tähden niin kaihoisa olen ollut.
Niin etäällä olet ollut, sinä minusta.
Ja niin kaukana olet ollut, minusta sinä.
Olet niin muualla ollut kuin minä.
Olen niin toisaalla ollut kuin sinä.
Et vieressäni niin ole ollut.
Et lähelläni niin ole ollut.
Etkä niin ole edessäni ollut.
Etkä niin ole silmissäni ollut.
Et minua koskenut ole niin.
Et minuun koskenut ole niin.
Niin et sylissäni ole ollut.
Niin et käsissäni ole ollut.
Sinua halunnut niin olen.
Sinua tarvinnut niin olen.
Ajatellut sinua niin olen.
Miettinyt sinua niin olen.
Kun tietäisitkin miten, kuinka,
jos arvaisitkin millä lailla, millä tavalla,
jos osaisitkin arvata millä kaikilla tavoilla.
Niin paljon, niin suuresti, niinkin laajasti,
niin täydesti, niin kokonaan,
niin sinua, niin minua,
sinua, sinua niin.


JOSKUS

Joskus on maailma ihan liikaa.
Joskus lappuja ilmoitustaululla liikaa.
Joskus liikennevaloissa odottavat autot liikaa maailmaa.
Joskus juustohyllyn muovipaketit ihan liikaa maailmassa.
Joskus liian maailmaa ne ainaiset mainokset joka raossa,
ja liian väärää, ja tottapa kuitenkin.
Joskus asiat tavoittaa sinua,
kaitsee sinua, tulee kiinni,
ihan liiasti, niin maailmasti,
aivan kuin kaikki olisi pakahtua,
sietämättömän lähellä riuhtaista sinut muualle,
olet rajalla, ilmaan huitaistulla,
ja kengännauhat vain vaivoin sietävät olla muuttumatta perhosiksi,
kengät kukiksi,
aina silloin joskus kun maailma on ihan liikaa,
vaikka tasan maailma se on,
eikä se helppoa ole,
mutta niin ei pidäkään.


KAIKKI VAIKUTTAA KAIKKEEN

Jokainen teko painottaa noppaa.
Jokainen valinta raaputtaa jotain korteista.
Jokainen sana täristää rulettipöytää.
Jokainen mielipide puhaltaa perhosen siipiin.
Tapahtumista ja asioista ja hetkistä kaikki,
joka ikinen,
kutittaa sattumaa varpaista höyhenellä,
tai hieroo onnea selästä minkkikäsinein,
tai tunkee nuppineulan kohtalon kynnen alle,
tai leikkaa vasemman korvan irti tulevaisuudelta.


BETONISINFONIA

On lauha marraskuun sää.
Katson verhojen välistä kadun toiselle puolelle.
Hajanaisia läikkiä laimeaa lunta kelmeällä nurmella,
josta kohoaa iso talo,
jonka koko seinä melkein pakahtumaisillaan
sälekaihtimien hiljaisuuteen,
elottomiin verhoihin,
kaikkialla liikkumattomia mustia ikkunoita.
Mutta käsiä ja kasvoja ja jalkoja ja avaraa ja täytettyä tilaa
tuoltakin löytyisi.
Eteisessä pari hiekan murusta.
Olohuoneessa esineitä puusta ja nahkasta.
Tv. Johtonsa sykkyrällä sikin sokin.
Kirjakaapissa kuvia kehystettyinä,
kertoen että jotain on joskus tunnettu, opittu.
Ja alalaatikossa läjä muistoja vaikka mistä.
Aaltomaljakossa pölyä.
Raamattu muiden kirjojen lomassa,
haperoine kellastuneine kuolinilmoitusleikkeineen.
Makuuhuoneessa kelloradio ja itsevarmat digitaalinumerot.
Vessassa peili jossa vesiläikkiä, hajanaisia osia sormenjäljistä.
Pyykkikori vaatemyttyjä ahmineena ja kylläisenä.
Keittiössä leipiä ja hedelmiä maljakoissa.
Kahvinkeittimessä vähän kahvin tähteitä, pinnalla rasvaa.
Jääkaapissa pussillinen tomaatteja,
jonkun kyljessä ehkä läikän alkua.
Ketsuppi. Sinappi. Kaikkea sellaista.
Olisi. Jos sinne voisi päästä katselemaan mitä siellä onkaan.
Ja siltikin on.


KOHTAUS KASSAJONOSSA

Liukuhihnan alussa
vain pieni ontto valkea muovipala
erottamassa
hasselpähkinäsuklaakeksejäni
hänen kotimaisesta kurkustaan.

Liukuhihnan lopussa
ainoastaan kapea musta kiila
keltaisen paprikansa
ja minun
suklaapatukoideni välissä.


SILMIENI STIGMAT

Jos rakkaus on sokea
minun silmät on
puhjottu nauloilla
ja viimeistelty nuppineuloin,
riuhdottu nostokurjen ruosteisella koukulla
marraskuisen viiman halki,
tiputettu ankealle sisäpihalle,
valettu rujoon sementtiin,
laskettu synkkään mutaiseen pohjaan
syrjäisen lammen
jota haalistuneet kaislat ympäröi.

Travis kirjoitti:

LOITOLLA SINUTTA

Olen ollut niin sinua ilman.
Olen ollut niin sinua vailla.
Minulla on ollut niin vajaus sinusta.
Minulla on ollut niin puute sinua.
Olen sinua niin kaivannut.
Olen sinua niin ikävöinyt.
Vuoksesi niin haikea olen ollut.
Sinun tähden niin kaihoisa olen ollut.
Niin etäällä olet ollut, sinä minusta.
Ja niin kaukana olet ollut, minusta sinä.
Olet niin muualla ollut kuin minä.
Olen niin toisaalla ollut kuin sinä.
Et vieressäni niin ole ollut.
Et lähelläni niin ole ollut.
Etkä niin ole edessäni ollut.
Etkä niin ole silmissäni ollut.
Et minua koskenut ole niin.
Et minuun koskenut ole niin.
Niin et sylissäni ole ollut.
Niin et käsissäni ole ollut.
Sinua halunnut niin olen.
Sinua tarvinnut niin olen.
Ajatellut sinua niin olen.
Miettinyt sinua niin olen.
Kun tietäisitkin miten, kuinka,
jos arvaisitkin millä lailla, millä tavalla,
jos osaisitkin arvata millä kaikilla tavoilla.
Niin paljon, niin suuresti, niinkin laajasti,
niin täydesti, niin kokonaan,
niin sinua, niin minua,
sinua, sinua niin.


JOSKUS

Joskus on maailma ihan liikaa.
Joskus lappuja ilmoitustaululla liikaa.
Joskus liikennevaloissa odottavat autot liikaa maailmaa.
Joskus juustohyllyn muovipaketit ihan liikaa maailmassa.
Joskus liian maailmaa ne ainaiset mainokset joka raossa,
ja liian väärää, ja tottapa kuitenkin.
Joskus asiat tavoittaa sinua,
kaitsee sinua, tulee kiinni,
ihan liiasti, niin maailmasti,
aivan kuin kaikki olisi pakahtua,
sietämättömän lähellä riuhtaista sinut muualle,
olet rajalla, ilmaan huitaistulla,
ja kengännauhat vain vaivoin sietävät olla muuttumatta perhosiksi,
kengät kukiksi,
aina silloin joskus kun maailma on ihan liikaa,
vaikka tasan maailma se on,
eikä se helppoa ole,
mutta niin ei pidäkään.


KAIKKI VAIKUTTAA KAIKKEEN

Jokainen teko painottaa noppaa.
Jokainen valinta raaputtaa jotain korteista.
Jokainen sana täristää rulettipöytää.
Jokainen mielipide puhaltaa perhosen siipiin.
Tapahtumista ja asioista ja hetkistä kaikki,
joka ikinen,
kutittaa sattumaa varpaista höyhenellä,
tai hieroo onnea selästä minkkikäsinein,
tai tunkee nuppineulan kohtalon kynnen alle,
tai leikkaa vasemman korvan irti tulevaisuudelta.


BETONISINFONIA

On lauha marraskuun sää.
Katson verhojen välistä kadun toiselle puolelle.
Hajanaisia läikkiä laimeaa lunta kelmeällä nurmella,
josta kohoaa iso talo,
jonka koko seinä melkein pakahtumaisillaan
sälekaihtimien hiljaisuuteen,
elottomiin verhoihin,
kaikkialla liikkumattomia mustia ikkunoita.
Mutta käsiä ja kasvoja ja jalkoja ja avaraa ja täytettyä tilaa
tuoltakin löytyisi.
Eteisessä pari hiekan murusta.
Olohuoneessa esineitä puusta ja nahkasta.
Tv. Johtonsa sykkyrällä sikin sokin.
Kirjakaapissa kuvia kehystettyinä,
kertoen että jotain on joskus tunnettu, opittu.
Ja alalaatikossa läjä muistoja vaikka mistä.
Aaltomaljakossa pölyä.
Raamattu muiden kirjojen lomassa,
haperoine kellastuneine kuolinilmoitusleikkeineen.
Makuuhuoneessa kelloradio ja itsevarmat digitaalinumerot.
Vessassa peili jossa vesiläikkiä, hajanaisia osia sormenjäljistä.
Pyykkikori vaatemyttyjä ahmineena ja kylläisenä.
Keittiössä leipiä ja hedelmiä maljakoissa.
Kahvinkeittimessä vähän kahvin tähteitä, pinnalla rasvaa.
Jääkaapissa pussillinen tomaatteja,
jonkun kyljessä ehkä läikän alkua.
Ketsuppi. Sinappi. Kaikkea sellaista.
Olisi. Jos sinne voisi päästä katselemaan mitä siellä onkaan.
Ja siltikin on.


KOHTAUS KASSAJONOSSA

Liukuhihnan alussa
vain pieni ontto valkea muovipala
erottamassa
hasselpähkinäsuklaakeksejäni
hänen kotimaisesta kurkustaan.

Liukuhihnan lopussa
ainoastaan kapea musta kiila
keltaisen paprikansa
ja minun
suklaapatukoideni välissä.


SILMIENI STIGMAT

Jos rakkaus on sokea
minun silmät on
puhjottu nauloilla
ja viimeistelty nuppineuloin,
riuhdottu nostokurjen ruosteisella koukulla
marraskuisen viiman halki,
tiputettu ankealle sisäpihalle,
valettu rujoon sementtiin,
laskettu synkkään mutaiseen pohjaan
syrjäisen lammen
jota haalistuneet kaislat ympäröi.

Lue lisää

UTOPIA

Asuisi metsässä.
Joisi kahvia,
kodan tapaisessa johon on vedetty sähköt
monen kymmenen kilometrin päästä
jollain ihme tavalla.
Katselisi elokuvia.
Käyskentelisi valtaamassa kameraan
mäntyjen varjojen asentoja kuohkeilla hangilla,
oravien puuhasteluja.
Välillä suuntaisi silittelemään karhua.
Jos se heräisi,
jutustelisi sille säästä ja muusta.
Kunnes lähtisi kahvinkeittoon.


MAAILMAN LYHYT HISTORIA

Eeva haukkasi omenasta.
Daavid kyykytti Goljatin.
Jeesus tepasteli vetten yllä.
Martti Luther naulasi 95 teesiään Wittenbergin kirkon oveen
lauantaina 31. lokakuuta 1517.
James Bond on pelastanut maailman kymmeniä kertoja aivan viime kymmenesosasekunneilla.
Beethoven sävelsi Oodin ilolle.
Lordi voitti Euroviisut.
Minä huomasin sinun tutkivan
keksipakettien kylkiä
ja

tulin juttelemaan.


KUPPI

En tiedä kenen kuppi se on.
Mutta siitä juon kahvia muutaman kerran päivässä taukohuoneessa.
Se on ruskea ylöspäin hiukan kapeneva korkeahko.
Kyljessä joku jättämässä hyvästejä vankkureille
joiden mukana neljä miestä.
Musta ja valkea hevonen.
Taustalla talonökösen juuresta kohoaa vaatimaton puu vailla lehtiä.
Ympärillä sadetta enteileviä pilviä.
Vankkureiden toisella puolella näyttäisi olevan
vain yksi rengas, keskellä.
Ehkä piirtäjällä ei ole perspektiivit hallussa.
Tai oli tuolloin humalassa.
Huomenna toisin vihdoin oman kupin, valkea, kukkia.
Ostin sen jo kesällä.
Kävisin myös jouluaterian syömässä.
Ilmassa on yhtäkkiä alkanut olla joulun tunnelmaa.
Huomasin aamulla hämyisen huoneen kynttilöineen.
Pitkä pöytä oli jaettu kahdeksi poikittain olevaksi.
Eltaantuneet muoviset ruutuliinat vaihdettuna lämpimän sävyisiin koristeellisiin.
Ilmoitustaululla rehottaen köynnös jouluvaloja.
Ei varmaan osannut kuvitella kupin piirtäjä että joskus
joku pitelisi kuppia ja katselisi sitä
miettien mitä ostaisi kellekin joululahjaksi,
miettien muutenkin tuntemiaan ihmisiä,
ja asioita joita hänelle on tapahtunut,
ja pieniä suunnitelmia ja unelmia mitä hänellä on.
Peukalon alla korva, jonka läpi kynttilän leimua sormilla.


TIISTAI

Tänään olin Saarijärven A-alueella
Ilmarisentien päässä
ja grillasin pihassa lihaa ja makkaraa
jalkapallo-otteluiden välillä.
Myöhemmin olin lukeva lehdistä että samalla minuutilla
kun olin lähtenyt bussilla torin laidalta,
oli keskustassa tehty ensimmäiset hirvihavainnot.
Kello torin yllä oli näyttänyt asteiksi 29,
kun otin merenvihreäsamettisella tuolilla
kulauksia Dr Pepperistä jonka olin juuri ennättänyt hakemaan Anttilasta,
olisin myöhästynyt jos siinä ei olisi ollut jotakin tätiä rollaattoreilla maksamassa lippua.
Mietin sitä hirvivasaa jonka poliisit lahtasi Valkeisenlammella.
Merenneidonko katveeseen lysähti,
korvista liruen auringonnousun kaikkia värejä,
sorsat ja ampiaiset lipuen ympärillä.
En silloin kyljyksiä kääntäessäni tiennyt siitä,
kaikki se oli jossain muualla, ja sitä ei voinut ajatella.
Muurahaiset kanniskelivat ryppäinä munia tiilien raoista.
Joku munista vierähti hiilien viereen
ja se jätettiin sinne.
Otin kulauksen olutta
ja ajattelin mitähän sinä puuhaat.
Kohta tursotin lisää sinappia makkaran kylkeen.
Tuubista oli mennyt jengat,
korkkia ei enää saanut kiinni,
ajattelin että
en ehkä
koskaan kuulisikaan sinusta.

Travis kirjoitti:

UTOPIA

Asuisi metsässä.
Joisi kahvia,
kodan tapaisessa johon on vedetty sähköt
monen kymmenen kilometrin päästä
jollain ihme tavalla.
Katselisi elokuvia.
Käyskentelisi valtaamassa kameraan
mäntyjen varjojen asentoja kuohkeilla hangilla,
oravien puuhasteluja.
Välillä suuntaisi silittelemään karhua.
Jos se heräisi,
jutustelisi sille säästä ja muusta.
Kunnes lähtisi kahvinkeittoon.


MAAILMAN LYHYT HISTORIA

Eeva haukkasi omenasta.
Daavid kyykytti Goljatin.
Jeesus tepasteli vetten yllä.
Martti Luther naulasi 95 teesiään Wittenbergin kirkon oveen
lauantaina 31. lokakuuta 1517.
James Bond on pelastanut maailman kymmeniä kertoja aivan viime kymmenesosasekunneilla.
Beethoven sävelsi Oodin ilolle.
Lordi voitti Euroviisut.
Minä huomasin sinun tutkivan
keksipakettien kylkiä
ja

tulin juttelemaan.


KUPPI

En tiedä kenen kuppi se on.
Mutta siitä juon kahvia muutaman kerran päivässä taukohuoneessa.
Se on ruskea ylöspäin hiukan kapeneva korkeahko.
Kyljessä joku jättämässä hyvästejä vankkureille
joiden mukana neljä miestä.
Musta ja valkea hevonen.
Taustalla talonökösen juuresta kohoaa vaatimaton puu vailla lehtiä.
Ympärillä sadetta enteileviä pilviä.
Vankkureiden toisella puolella näyttäisi olevan
vain yksi rengas, keskellä.
Ehkä piirtäjällä ei ole perspektiivit hallussa.
Tai oli tuolloin humalassa.
Huomenna toisin vihdoin oman kupin, valkea, kukkia.
Ostin sen jo kesällä.
Kävisin myös jouluaterian syömässä.
Ilmassa on yhtäkkiä alkanut olla joulun tunnelmaa.
Huomasin aamulla hämyisen huoneen kynttilöineen.
Pitkä pöytä oli jaettu kahdeksi poikittain olevaksi.
Eltaantuneet muoviset ruutuliinat vaihdettuna lämpimän sävyisiin koristeellisiin.
Ilmoitustaululla rehottaen köynnös jouluvaloja.
Ei varmaan osannut kuvitella kupin piirtäjä että joskus
joku pitelisi kuppia ja katselisi sitä
miettien mitä ostaisi kellekin joululahjaksi,
miettien muutenkin tuntemiaan ihmisiä,
ja asioita joita hänelle on tapahtunut,
ja pieniä suunnitelmia ja unelmia mitä hänellä on.
Peukalon alla korva, jonka läpi kynttilän leimua sormilla.


TIISTAI

Tänään olin Saarijärven A-alueella
Ilmarisentien päässä
ja grillasin pihassa lihaa ja makkaraa
jalkapallo-otteluiden välillä.
Myöhemmin olin lukeva lehdistä että samalla minuutilla
kun olin lähtenyt bussilla torin laidalta,
oli keskustassa tehty ensimmäiset hirvihavainnot.
Kello torin yllä oli näyttänyt asteiksi 29,
kun otin merenvihreäsamettisella tuolilla
kulauksia Dr Pepperistä jonka olin juuri ennättänyt hakemaan Anttilasta,
olisin myöhästynyt jos siinä ei olisi ollut jotakin tätiä rollaattoreilla maksamassa lippua.
Mietin sitä hirvivasaa jonka poliisit lahtasi Valkeisenlammella.
Merenneidonko katveeseen lysähti,
korvista liruen auringonnousun kaikkia värejä,
sorsat ja ampiaiset lipuen ympärillä.
En silloin kyljyksiä kääntäessäni tiennyt siitä,
kaikki se oli jossain muualla, ja sitä ei voinut ajatella.
Muurahaiset kanniskelivat ryppäinä munia tiilien raoista.
Joku munista vierähti hiilien viereen
ja se jätettiin sinne.
Otin kulauksen olutta
ja ajattelin mitähän sinä puuhaat.
Kohta tursotin lisää sinappia makkaran kylkeen.
Tuubista oli mennyt jengat,
korkkia ei enää saanut kiinni,
ajattelin että
en ehkä
koskaan kuulisikaan sinusta.

Lue lisää

MITÄ NIILLE KUULUU

Olen nähnyt yksinäisiä
tien poskella nakertamassa
raakoja kukkia ja kävellyt ohi.
Pihasaunioita.
Aivan herkullisen värisiä.
Olen kävellyt ohi yksinäisen
joka seisoo tai vaappuu sosiaalitoimiston
tai divarin kohdalla syksyllä ja kesällä
ja on mennyt ehostamaan huulensa
Pepsodentilla, turpean turkooseiksi,
poskissa laastareita, aboriginaalin
ilme, hakaneuloja missä sattuu,
pinkki tai violetti
tai viininpunainen palttoo,
kukalliset tai raidalliset
tai neliöiset sukkahousut.
Sitten näkee näitä
mustiin pukeutuneita sällejä
kasvot paeten
makaamassa helteisellä asfaltilla
Minna Canthin kadulla
ihmettelevä susikoira vieressään.
Ja pipopäisiä retkuja naama verellä
kävelemässä vastaan aivan kuin
olisivat meinanneet tunkee lihamyllyyn
kieli edellä.
Tiedän että jotkut yksinäisistä
eivät ole niin arkisia ja karskeja,
väsäävät sonaatteja ja vastaavaa.
Jotkut makaavat kiskoilla
mielessään monta vuotta
ennenkuin eivät enää luota onneensa
ja kantti ja pokka kestää ja pitää.
Joku näistä hehtaarikaupalla
poikkeavistakin vielä hiukan
poikkeava aloittaa jossain
sarjamurhansa yhdellä tai useammalla nilkillä.
Monet hankkivat akvaarioita
ja kissoja, ja shoppaavat ehkä
lisää entisten möllöttäessä kyljellään
turvonneina ja luovuttaneen näköisinä.
Siellä ne on huoneessa ja ruokaa
ripotellaan tai annostellaan.
Yksinäiset.
Tapoja ja syitä on monia.
Usein vaan se että sellasia ne ovat.
Se että ei niillä kukaan mitään tee.
Joku niistä menee Alkoon.
Sieltä löytyy erilaisia pulloja.
Joku menee kakolaan.
Joku käy kakolassa.
Joku miettii millasta siellä kakolassa olis.
Joku käy vaikka Kuhmon korvessa miettimässä.
Joku miettii minne ihmeeseen kuuluu.
Joku laatii juttua Henkilökohtaista-palstalle.
Jotkut harvat kehtaavat vastatakin.
Niiltäkin varmaan puuttuu vaikka mitä.
Mutta tuskin siitä mitään tulee paljon kummallekaan.
Uusia ilmoituksia, uusia vastauksia.
Kymmenet tuhannet pureksivat
sämpylää eivätkä huomaa,
muruja putoaa sanojen lomaan
ja musteen ylle, heitä kiinnostaa enemmän
Kalle Kehveli ja muumit.
Olen nähnyt
yksinäisiä tien poskella
nakertamassa raakoja kukkia ja
kävellyt pois.


KEVÄÄSSÄ

Irc-galleriassa joku kommentoi minua: ”sulonen...”
Se on joku 17v gootti Vantaalta.
Sillä on kuva myös äitinsä hautajaisista.
Seisoo arkun päädyn takana mustassa öljykangastakissa.
Tulee vähän paha olo ja rupean katsomaan pornoa.

Tulee mieleen entä jos jokin heistä on kuollut.
Joku noista jonka rinnat hölskyy ylös alas ylös alas,
sivulta sivulle läjähdellen valtoimenansa,
joku noista jonka hikinen perse värähtelee
täynnä lihasta, aisteja, eestaas läiskäen.
Jos joku noista onkin kuollut.
Tällä hetkellä. Eli aina.
En voi katsella raatoja,
en noissa hommissa.
Tulee huono olo ja haen syötävää.

Vanha munkki joka maistuu hauraalta pölyltä.
Pitää mennä parvekkeelle hengittämään.
On kevään ensimmäinen päivä ja se tuoksuu.
Lumikasat huokuvan valkeita.
Katselen koivun oksien kevyttä vatvontaa
ja suljen vetskarini.


MAAILMAN MENOA

Asun Raittiustaloa vastapäätä.
Työpaikkaani vastapäätä A-klinikka.
Työmatkani puolivälissä uusi Alko.
Pukuhuoneessa ykköspuheenaihe perskännit.
Monen suu haisee pikantisti Kossulle.
Torstaisin ja perjantaisin työskentelen
usein yhdyskuntapalvelijoiden kanssa.
Yleensä aherran puistoissa tai puistikoissa.
Humalaiset tulevat jututtamaan.
Penkeillä näkee sammuneita,
pullojen ja korkkien keskellä.
Joskus näen kun hautausmaalta parkkipaikalle palannut
tihrustaa nenäliinaan.
Haravoin lehtiä lapioon ja keikautan kottikärryyn.
Saan tekstareita krapulaisilta teineiltä.
Kotimatkalla Sankaripuiston läpi aina
vähintään yksi ryyppyporukka,
silloin tällöin mustamaija.
Eilen näin erään ohjelman loppukevennyksen
jossa valkea papukaija joi viinaa.
Istahdan rinteeseen, hupun alta
miettimään maailmaa ja syömään pullaa.
Leipäjonossa tunnin viipynyt ukko
yrjöää auton ikkunasta ojaan.


KEITTIÖSSÄ

Lähellä ulkona oli syvänsinistä
pimeää ja viileää.

Söin hernekeittoa ja ruisleipää.
Maistui hyvältä.

Paneuduin iltalehteen lautasen alla.
Poliisi selosti kaatopaikalle

paloitellun uhrin etsimisstrategiaa.
Kuvassa yhden tekijän kerrostalo.

Karua.
Ei se ihan siltä näyttänyt että

muumit siellä pipareita paistelisivat.
Ajattelin kuinka monenlaisia

betonilaatikoita miten erilaisissa ympäristöissä.
Voita oli liukunut leivältä lillumaan

kivana lauttana lihaklönttien kupeisiin.
Seuraavaksi vetäisin pullakahvit.

Yläkerrassa joku sanoi
perkele.

Travis kirjoitti:

MITÄ NIILLE KUULUU

Olen nähnyt yksinäisiä
tien poskella nakertamassa
raakoja kukkia ja kävellyt ohi.
Pihasaunioita.
Aivan herkullisen värisiä.
Olen kävellyt ohi yksinäisen
joka seisoo tai vaappuu sosiaalitoimiston
tai divarin kohdalla syksyllä ja kesällä
ja on mennyt ehostamaan huulensa
Pepsodentilla, turpean turkooseiksi,
poskissa laastareita, aboriginaalin
ilme, hakaneuloja missä sattuu,
pinkki tai violetti
tai viininpunainen palttoo,
kukalliset tai raidalliset
tai neliöiset sukkahousut.
Sitten näkee näitä
mustiin pukeutuneita sällejä
kasvot paeten
makaamassa helteisellä asfaltilla
Minna Canthin kadulla
ihmettelevä susikoira vieressään.
Ja pipopäisiä retkuja naama verellä
kävelemässä vastaan aivan kuin
olisivat meinanneet tunkee lihamyllyyn
kieli edellä.
Tiedän että jotkut yksinäisistä
eivät ole niin arkisia ja karskeja,
väsäävät sonaatteja ja vastaavaa.
Jotkut makaavat kiskoilla
mielessään monta vuotta
ennenkuin eivät enää luota onneensa
ja kantti ja pokka kestää ja pitää.
Joku näistä hehtaarikaupalla
poikkeavistakin vielä hiukan
poikkeava aloittaa jossain
sarjamurhansa yhdellä tai useammalla nilkillä.
Monet hankkivat akvaarioita
ja kissoja, ja shoppaavat ehkä
lisää entisten möllöttäessä kyljellään
turvonneina ja luovuttaneen näköisinä.
Siellä ne on huoneessa ja ruokaa
ripotellaan tai annostellaan.
Yksinäiset.
Tapoja ja syitä on monia.
Usein vaan se että sellasia ne ovat.
Se että ei niillä kukaan mitään tee.
Joku niistä menee Alkoon.
Sieltä löytyy erilaisia pulloja.
Joku menee kakolaan.
Joku käy kakolassa.
Joku miettii millasta siellä kakolassa olis.
Joku käy vaikka Kuhmon korvessa miettimässä.
Joku miettii minne ihmeeseen kuuluu.
Joku laatii juttua Henkilökohtaista-palstalle.
Jotkut harvat kehtaavat vastatakin.
Niiltäkin varmaan puuttuu vaikka mitä.
Mutta tuskin siitä mitään tulee paljon kummallekaan.
Uusia ilmoituksia, uusia vastauksia.
Kymmenet tuhannet pureksivat
sämpylää eivätkä huomaa,
muruja putoaa sanojen lomaan
ja musteen ylle, heitä kiinnostaa enemmän
Kalle Kehveli ja muumit.
Olen nähnyt
yksinäisiä tien poskella
nakertamassa raakoja kukkia ja
kävellyt pois.


KEVÄÄSSÄ

Irc-galleriassa joku kommentoi minua: ”sulonen...”
Se on joku 17v gootti Vantaalta.
Sillä on kuva myös äitinsä hautajaisista.
Seisoo arkun päädyn takana mustassa öljykangastakissa.
Tulee vähän paha olo ja rupean katsomaan pornoa.

Tulee mieleen entä jos jokin heistä on kuollut.
Joku noista jonka rinnat hölskyy ylös alas ylös alas,
sivulta sivulle läjähdellen valtoimenansa,
joku noista jonka hikinen perse värähtelee
täynnä lihasta, aisteja, eestaas läiskäen.
Jos joku noista onkin kuollut.
Tällä hetkellä. Eli aina.
En voi katsella raatoja,
en noissa hommissa.
Tulee huono olo ja haen syötävää.

Vanha munkki joka maistuu hauraalta pölyltä.
Pitää mennä parvekkeelle hengittämään.
On kevään ensimmäinen päivä ja se tuoksuu.
Lumikasat huokuvan valkeita.
Katselen koivun oksien kevyttä vatvontaa
ja suljen vetskarini.


MAAILMAN MENOA

Asun Raittiustaloa vastapäätä.
Työpaikkaani vastapäätä A-klinikka.
Työmatkani puolivälissä uusi Alko.
Pukuhuoneessa ykköspuheenaihe perskännit.
Monen suu haisee pikantisti Kossulle.
Torstaisin ja perjantaisin työskentelen
usein yhdyskuntapalvelijoiden kanssa.
Yleensä aherran puistoissa tai puistikoissa.
Humalaiset tulevat jututtamaan.
Penkeillä näkee sammuneita,
pullojen ja korkkien keskellä.
Joskus näen kun hautausmaalta parkkipaikalle palannut
tihrustaa nenäliinaan.
Haravoin lehtiä lapioon ja keikautan kottikärryyn.
Saan tekstareita krapulaisilta teineiltä.
Kotimatkalla Sankaripuiston läpi aina
vähintään yksi ryyppyporukka,
silloin tällöin mustamaija.
Eilen näin erään ohjelman loppukevennyksen
jossa valkea papukaija joi viinaa.
Istahdan rinteeseen, hupun alta
miettimään maailmaa ja syömään pullaa.
Leipäjonossa tunnin viipynyt ukko
yrjöää auton ikkunasta ojaan.


KEITTIÖSSÄ

Lähellä ulkona oli syvänsinistä
pimeää ja viileää.

Söin hernekeittoa ja ruisleipää.
Maistui hyvältä.

Paneuduin iltalehteen lautasen alla.
Poliisi selosti kaatopaikalle

paloitellun uhrin etsimisstrategiaa.
Kuvassa yhden tekijän kerrostalo.

Karua.
Ei se ihan siltä näyttänyt että

muumit siellä pipareita paistelisivat.
Ajattelin kuinka monenlaisia

betonilaatikoita miten erilaisissa ympäristöissä.
Voita oli liukunut leivältä lillumaan

kivana lauttana lihaklönttien kupeisiin.
Seuraavaksi vetäisin pullakahvit.

Yläkerrassa joku sanoi
perkele.

Lue lisää

ANTTI

Lisärakennuksen pohja alkaa olla valmis,
tasapainoilen vanerien vieressä
lautoja pitkin lätäkön yli.
Kongissa väistän eläkeläisen
joka haisee mysliltä.
Suuntaan torin yli parempaa kauppaa kohti.
Ruoka vai hinnat, viihtyisyyskö,
sen takia että on tottunut kotoisaksi..?
Saattaisin tuttuja nähdä,
noin sata ihmishahmoa sekalaisina
ryppäinä ympäriinsä.
En olekaan pitkään havainnut ketään,
onko minulla vähän tuttuja,
vai näyttävätkö ne jo toisilta.
Ehkä ne vaan asuu ihan muualla.
Luin netistä jotain että kun on noin
125 miljardia galaksia niin
yksinkertaisella laskutoimituksella saatas että
joka sekunti kuolis 79 tähtee...
Sitten erotan Antin.
100 metrin päässä.
Kalakukkokojun kupeessa,
takki auki.
Piippu huojuu innokkaassa nyrkissä.
Riehuu ja selostaa
omiaan.


JUICY FRUIT ETC

Purukumeja niin monen värisiä,
kokoisia, nimisiä.

Melkein kaikista hävinnyt maku
puolessa tunnissa.

Sitten vain sellaista
muovisen monotonista jäykkää jäherrystä.

Puhallat kohta suusta ulos välittämättä
minne laskeutuu.

Vain erittäin harvoin
joitakin tulee talletettua sydämensä pinnan alle.

Yhtäkkiä, toisinaan,
lyyhistyt orpona polvillesi,

asfalttiin sulautuneiden,
haalean sileiden purukumisilmien meren

ylle.


MAANANTAI

Ihmisiä tihkusateessa

viemässä kauppakasseja suojatien yli.

Laitan roskia muovikassiin,

kaadan kuppiin kylmää kahvia

ja otan korvapuustin.

Yksi

pisara

napsahtaa

lakonisesti

ikkunalautaan.


HALU HEINÄSUOVASSA

Haluan notkua kanssasi kaupan kassajonossa.

Haluan alkaa kanssasi vesi-ilmapallosotaa.

Haluan osteskella kanssasi jazzia.

Haluan katsella kanssasi yleisurheilua.

Haluan laittaa kanssasi hedelmärahkaa.

Haluan pyöräillä kanssasi rannalle.

Haluan jutella kanssasi sateessa.

Haluan olla ihmisten seassa kanssasi.

Haluan ihmisten seasta

löytää sinut.


SINÄ

Mitähän sinä teet nyt,
jotain sinä teet.

En vielä tiedä sinua,
kuka olet ja

minkä niminen,
en voi soittaa sinulle ja kysyä mitään,

tai sanoa mitään mihinkään liittyvää,
tai olla vain hiljaa,

tai edes pitää puhelinta kädessä ja ajatella että soittaisin,
en voi.

Kenties sinä makoilet rannalla pelaillen korttia joidenkin kanssa.
Tai ehkä surffailet netissä joillakin hassuilla sekalaisilla sivustoilla.

Tai sitten mahdollisesti
sinä olet katselemassa televisiosta jotakin.

Ehkä juuri samaa kuin minä.
Espanjan ruokakulttuuria, ja muutakin.

Heittelevät jossain kylässä toisiaan tomaateilla,
rekkalastilliset sinkoilevat ympäriinsä punaisenaan,

sitten ihmiset liukuvat kujat vallanneessa ja täyttäneessä liejussa,
onnellisina ilman paitaa.

Tulee mieleen se härkäjuoksu,
jossa, minulla on sellainen mielikuva,

joku saa aina sarven sydämensä läpi, edes takaapäin.
Olet varmaan katsomassa eri etäisyydeltä,

erilaisessa huoneessa,
kuvaruutukaan ei ihan samaa kokoa.

Mistä sen tietää jos nojatuoli ihan samaa lajia.
Jotain sinä nyt olet tekemässä,

mitäköhän,
ja kukakohan olet.


LINNUNRADALLA

Olen menossa hakemaan kameraa kaverilta.
35 euroa.

Sitä voi käyttää myös webcamina,
se on siis digikamera, minun eka.

Ja ihmiset ympäri Suomea,
ympäri maailmaa,

näkisivät minun hymyilevän,
juovan kahvia,

pelleilemässä sormillani.
Kävelen universumin sementtitalojen välissä.

Aitojen takana
on ukkoja,

huutelemassa, potkiskelemassa palloa,
osasia avaruudessa,

joka laajenee laajenemistaan,
laajenemistaan laajenee, jossain,

mutta ei sitä huomata,
tai ajatella, kuten

ei yleensä ajatella myöskään
sitä yhtä asiaa.

Lehtiä mudassa puisen talon kupeessa,
saunan tuoksu.

Minä, kävelemässä asfaltilla,
Linnunradan läpi,

yksin Linnunradalla,
iltapäivän hämärässä.

Travis kirjoitti:

ANTTI

Lisärakennuksen pohja alkaa olla valmis,
tasapainoilen vanerien vieressä
lautoja pitkin lätäkön yli.
Kongissa väistän eläkeläisen
joka haisee mysliltä.
Suuntaan torin yli parempaa kauppaa kohti.
Ruoka vai hinnat, viihtyisyyskö,
sen takia että on tottunut kotoisaksi..?
Saattaisin tuttuja nähdä,
noin sata ihmishahmoa sekalaisina
ryppäinä ympäriinsä.
En olekaan pitkään havainnut ketään,
onko minulla vähän tuttuja,
vai näyttävätkö ne jo toisilta.
Ehkä ne vaan asuu ihan muualla.
Luin netistä jotain että kun on noin
125 miljardia galaksia niin
yksinkertaisella laskutoimituksella saatas että
joka sekunti kuolis 79 tähtee...
Sitten erotan Antin.
100 metrin päässä.
Kalakukkokojun kupeessa,
takki auki.
Piippu huojuu innokkaassa nyrkissä.
Riehuu ja selostaa
omiaan.


JUICY FRUIT ETC

Purukumeja niin monen värisiä,
kokoisia, nimisiä.

Melkein kaikista hävinnyt maku
puolessa tunnissa.

Sitten vain sellaista
muovisen monotonista jäykkää jäherrystä.

Puhallat kohta suusta ulos välittämättä
minne laskeutuu.

Vain erittäin harvoin
joitakin tulee talletettua sydämensä pinnan alle.

Yhtäkkiä, toisinaan,
lyyhistyt orpona polvillesi,

asfalttiin sulautuneiden,
haalean sileiden purukumisilmien meren

ylle.


MAANANTAI

Ihmisiä tihkusateessa

viemässä kauppakasseja suojatien yli.

Laitan roskia muovikassiin,

kaadan kuppiin kylmää kahvia

ja otan korvapuustin.

Yksi

pisara

napsahtaa

lakonisesti

ikkunalautaan.


HALU HEINÄSUOVASSA

Haluan notkua kanssasi kaupan kassajonossa.

Haluan alkaa kanssasi vesi-ilmapallosotaa.

Haluan osteskella kanssasi jazzia.

Haluan katsella kanssasi yleisurheilua.

Haluan laittaa kanssasi hedelmärahkaa.

Haluan pyöräillä kanssasi rannalle.

Haluan jutella kanssasi sateessa.

Haluan olla ihmisten seassa kanssasi.

Haluan ihmisten seasta

löytää sinut.


SINÄ

Mitähän sinä teet nyt,
jotain sinä teet.

En vielä tiedä sinua,
kuka olet ja

minkä niminen,
en voi soittaa sinulle ja kysyä mitään,

tai sanoa mitään mihinkään liittyvää,
tai olla vain hiljaa,

tai edes pitää puhelinta kädessä ja ajatella että soittaisin,
en voi.

Kenties sinä makoilet rannalla pelaillen korttia joidenkin kanssa.
Tai ehkä surffailet netissä joillakin hassuilla sekalaisilla sivustoilla.

Tai sitten mahdollisesti
sinä olet katselemassa televisiosta jotakin.

Ehkä juuri samaa kuin minä.
Espanjan ruokakulttuuria, ja muutakin.

Heittelevät jossain kylässä toisiaan tomaateilla,
rekkalastilliset sinkoilevat ympäriinsä punaisenaan,

sitten ihmiset liukuvat kujat vallanneessa ja täyttäneessä liejussa,
onnellisina ilman paitaa.

Tulee mieleen se härkäjuoksu,
jossa, minulla on sellainen mielikuva,

joku saa aina sarven sydämensä läpi, edes takaapäin.
Olet varmaan katsomassa eri etäisyydeltä,

erilaisessa huoneessa,
kuvaruutukaan ei ihan samaa kokoa.

Mistä sen tietää jos nojatuoli ihan samaa lajia.
Jotain sinä nyt olet tekemässä,

mitäköhän,
ja kukakohan olet.


LINNUNRADALLA

Olen menossa hakemaan kameraa kaverilta.
35 euroa.

Sitä voi käyttää myös webcamina,
se on siis digikamera, minun eka.

Ja ihmiset ympäri Suomea,
ympäri maailmaa,

näkisivät minun hymyilevän,
juovan kahvia,

pelleilemässä sormillani.
Kävelen universumin sementtitalojen välissä.

Aitojen takana
on ukkoja,

huutelemassa, potkiskelemassa palloa,
osasia avaruudessa,

joka laajenee laajenemistaan,
laajenemistaan laajenee, jossain,

mutta ei sitä huomata,
tai ajatella, kuten

ei yleensä ajatella myöskään
sitä yhtä asiaa.

Lehtiä mudassa puisen talon kupeessa,
saunan tuoksu.

Minä, kävelemässä asfaltilla,
Linnunradan läpi,

yksin Linnunradalla,
iltapäivän hämärässä.

Lue lisää

MITÄ MEILLE KUULUU

Eilen täti jäi eläkkeelle.
Serkku ostanut asunnon,

muuttaa pois kotoaan,
mutta ihan lähelle.

Veli valmistuu,
saanut gradun hyväksyttyä.

Työpaikkaa vaihtamassa,
koska firma menossa konkkaan,

haastattelu uuteen paikkaan tulossa.
Isoveli saanut vanhan asuntonsa myytyä.

Toinen serkku muuttanut Jyväskylään
fysiikkaa opiskelemaan.

Äitin sairaslomaa jatketaan.
Kaverit vaihtelee

asuinkaupunkeja, asuntoja
jopa maita joissa asuu,

ja työpaikkoja, tyttökavereita.
Minulla uusi deitti-ilmoitus laitettuna.


MAANANTAI

Makaan kämmen avoimena sängylläni,
verhojen takana

lokakuun aamun hämärässä.
Hengitän sisään,

hengitän ulos,
sisään, tai jokin minussa hengittää.

Muualla yhteiskunta on jauhamassa rutiinejaan.
Kaduilla katsotaan tuntematonta

puoli sekuntia,
miljoonia kertoja tänäänkin.

Banaaniperhonen kimpoilee poskeeni.
Tunnen kuinka lakanoilla

vähän jotain hiekkaa.
Tyynyliinassa erotan

ohimon tallaaman
kyynelen.


POHJALLA

Elämällä, minulla,

maailmallani, ei pohjaa,

sisältöä, eikä

suuntaa.

Olen siis tyhjässä,

tyhjänä,

matkalla kohti tyhjää,

tyhjällä vauhdilla.

Tyhjänä tyhjänä.

Tyhjästi.

Tyhjyyteen.

Tyhjä.

Yöllä hämärässä tuijotan kattoa

ja odotan

muutosta.


JUURI NYT

Just nyt Outokummussa joku menee pyörällä
suojatien yli muovipussissa appelsiineja.

Juuri nyt joku linja-autossa itkee mutkassa
Tampereella huomaamatta koivuja, suhisevia.

Vaasassa juuri nytten herää joku lehtipuhaltimen ääneen ja nousee vastentahtoisesti keittämään kahvia poroista joita enää vain vähän on

jäljellä. Ja minä juuri tällä hetkellä, ja vielä pitkään, täällä missä
olenkin, sängyssä, mietin ja kaipaan

sinua.


SEISON VERHOJEN VIERESSÄ

Missä olit kun World Trade Center romahti?
Missä olit kun Palander voitti pujottelun maailmancupin?

Missä olit kun Nightwish hajosi.
Diana, Konginkangas, Khao Lak.

Maitotölkit joissa on maalauksia.
Haluan tietää missä olit kun Ronn Moss laittoi deitti-ilmotuksen suomalaisille naisille.

En voi jutella kanssasi netissä,
että mitä olet siitä mieltä,

tai kun seuraavan kerran nähdään,
tai edes osoittaa lehdestä otsikkoa,

että tuollaistakin on tapahtunut,
ja kääntää sivua, ja ottaa uusi haukkaus pullasta,

ja katsella poskiasi.
Haluan tietää missä olet

kun seison verhojen vieressä katsellen ulos,
koivujen oksat hievahtamatta,

rekka murisee jossain liepeillä,
minulla on kylmää kahvia kädessä,

ja mietin missä sinä olet.
Missä olet.


MAINOS

En tule keksimään parannusta syöpään.
En tule pienentämään työttömyyttä edes 0,1 %:lla.
En tule voittamaan olympiakultaa moukarinheitossa.
En tule perustamaan uusia uskontoja.
En tule saamaan lotossa 7 oikein, tai 8 tai 6 tai 2304.
Minua ei nähdä lööpeissä tai linnanjuhlissa tai
talk show –ohjelmien vieraanakaan.
En pääse edes lähelle näitä.
En edes yrittäisi.
Minulla on sydämeni ja sieluni.
Ja sähköpostiosoitteeni on
punapaitainen@yahoo.com


NAAPURI

Tänä perjantaina astelin
Alkoon töistä päästyäni.
Oli mukavaa selailla pulloja
ja pohtia miltä mikin maistuu,
ihailla etikettejä, nimiä,
vertailla litrahinnan ja prosenttien suhdetta.
Kannan Rhum Negritaa 0,35l ja Vermouth Rossoa 0,75l
pihan yli,
naapuri köhimässä ovella,
jalkaharjan vieressä lilluu
jotain persiljakastikkeen näköistä,
roteva lätäkkö.
Katseemme eivät kohtaa,
emme vaihda sanaakaan.
Illalla se kompastelisi seinän takana
pullojensa seassa,
napsuttaisi valoja/sähkölaitteitaan niin
että tv-visailujen yli
välähtäisi pieniä sähäköitä raitoja.
Joskus, kun siskonsa 4-vuotias päivänsäde
kiikkui kesämekossaan ilman halki,
näin naapurini pihakeinussa
punainen lippis päässä
rauhallisena.


STRANGELET

Yöchatin juontaja ottaa yhtäkkiä hopparihousuistaan
pumppuhaulikon, imee
kitaansa ja tekee Cobainit.
Tutkintakomissiota ei tarvitse perustaa.

Mäkihyppääjä repii kesken V-tyylin kainalostaan puukon
ja survaisee
täysillä rintaansa.
Sponsorit pyörittävät päitään tuskastuneina.

Formulakuski kaasuttaa kolme sekuntia ennen starttia
keulille ja mätkäyttää täysillä ekaan mutkaan.
Kypärän sisältä löytyy tutkimuksissa aivomönjäinen ruutupaperin pala
jossa lukee: nobody did love me not.

Sveitsiläisessä ydintutkimuslaboratoriossa tiedemies
kiihtyneessä tilassa törmäyttää kiihdyttimessä pari hiukkasta yhteen
niin että universumi tuhoutuu nano-
sekunnissa.

Jossain Jumala miettii - no
sinne meni Pulp Fiction, Janne Porkan hymy,
Beethovenin yhdeksäs, Me naiset, ja muu
höskä.

Travis kirjoitti:

MITÄ MEILLE KUULUU

Eilen täti jäi eläkkeelle.
Serkku ostanut asunnon,

muuttaa pois kotoaan,
mutta ihan lähelle.

Veli valmistuu,
saanut gradun hyväksyttyä.

Työpaikkaa vaihtamassa,
koska firma menossa konkkaan,

haastattelu uuteen paikkaan tulossa.
Isoveli saanut vanhan asuntonsa myytyä.

Toinen serkku muuttanut Jyväskylään
fysiikkaa opiskelemaan.

Äitin sairaslomaa jatketaan.
Kaverit vaihtelee

asuinkaupunkeja, asuntoja
jopa maita joissa asuu,

ja työpaikkoja, tyttökavereita.
Minulla uusi deitti-ilmoitus laitettuna.


MAANANTAI

Makaan kämmen avoimena sängylläni,
verhojen takana

lokakuun aamun hämärässä.
Hengitän sisään,

hengitän ulos,
sisään, tai jokin minussa hengittää.

Muualla yhteiskunta on jauhamassa rutiinejaan.
Kaduilla katsotaan tuntematonta

puoli sekuntia,
miljoonia kertoja tänäänkin.

Banaaniperhonen kimpoilee poskeeni.
Tunnen kuinka lakanoilla

vähän jotain hiekkaa.
Tyynyliinassa erotan

ohimon tallaaman
kyynelen.


POHJALLA

Elämällä, minulla,

maailmallani, ei pohjaa,

sisältöä, eikä

suuntaa.

Olen siis tyhjässä,

tyhjänä,

matkalla kohti tyhjää,

tyhjällä vauhdilla.

Tyhjänä tyhjänä.

Tyhjästi.

Tyhjyyteen.

Tyhjä.

Yöllä hämärässä tuijotan kattoa

ja odotan

muutosta.


JUURI NYT

Just nyt Outokummussa joku menee pyörällä
suojatien yli muovipussissa appelsiineja.

Juuri nyt joku linja-autossa itkee mutkassa
Tampereella huomaamatta koivuja, suhisevia.

Vaasassa juuri nytten herää joku lehtipuhaltimen ääneen ja nousee vastentahtoisesti keittämään kahvia poroista joita enää vain vähän on

jäljellä. Ja minä juuri tällä hetkellä, ja vielä pitkään, täällä missä
olenkin, sängyssä, mietin ja kaipaan

sinua.


SEISON VERHOJEN VIERESSÄ

Missä olit kun World Trade Center romahti?
Missä olit kun Palander voitti pujottelun maailmancupin?

Missä olit kun Nightwish hajosi.
Diana, Konginkangas, Khao Lak.

Maitotölkit joissa on maalauksia.
Haluan tietää missä olit kun Ronn Moss laittoi deitti-ilmotuksen suomalaisille naisille.

En voi jutella kanssasi netissä,
että mitä olet siitä mieltä,

tai kun seuraavan kerran nähdään,
tai edes osoittaa lehdestä otsikkoa,

että tuollaistakin on tapahtunut,
ja kääntää sivua, ja ottaa uusi haukkaus pullasta,

ja katsella poskiasi.
Haluan tietää missä olet

kun seison verhojen vieressä katsellen ulos,
koivujen oksat hievahtamatta,

rekka murisee jossain liepeillä,
minulla on kylmää kahvia kädessä,

ja mietin missä sinä olet.
Missä olet.


MAINOS

En tule keksimään parannusta syöpään.
En tule pienentämään työttömyyttä edes 0,1 %:lla.
En tule voittamaan olympiakultaa moukarinheitossa.
En tule perustamaan uusia uskontoja.
En tule saamaan lotossa 7 oikein, tai 8 tai 6 tai 2304.
Minua ei nähdä lööpeissä tai linnanjuhlissa tai
talk show –ohjelmien vieraanakaan.
En pääse edes lähelle näitä.
En edes yrittäisi.
Minulla on sydämeni ja sieluni.
Ja sähköpostiosoitteeni on
punapaitainen@yahoo.com


NAAPURI

Tänä perjantaina astelin
Alkoon töistä päästyäni.
Oli mukavaa selailla pulloja
ja pohtia miltä mikin maistuu,
ihailla etikettejä, nimiä,
vertailla litrahinnan ja prosenttien suhdetta.
Kannan Rhum Negritaa 0,35l ja Vermouth Rossoa 0,75l
pihan yli,
naapuri köhimässä ovella,
jalkaharjan vieressä lilluu
jotain persiljakastikkeen näköistä,
roteva lätäkkö.
Katseemme eivät kohtaa,
emme vaihda sanaakaan.
Illalla se kompastelisi seinän takana
pullojensa seassa,
napsuttaisi valoja/sähkölaitteitaan niin
että tv-visailujen yli
välähtäisi pieniä sähäköitä raitoja.
Joskus, kun siskonsa 4-vuotias päivänsäde
kiikkui kesämekossaan ilman halki,
näin naapurini pihakeinussa
punainen lippis päässä
rauhallisena.


STRANGELET

Yöchatin juontaja ottaa yhtäkkiä hopparihousuistaan
pumppuhaulikon, imee
kitaansa ja tekee Cobainit.
Tutkintakomissiota ei tarvitse perustaa.

Mäkihyppääjä repii kesken V-tyylin kainalostaan puukon
ja survaisee
täysillä rintaansa.
Sponsorit pyörittävät päitään tuskastuneina.

Formulakuski kaasuttaa kolme sekuntia ennen starttia
keulille ja mätkäyttää täysillä ekaan mutkaan.
Kypärän sisältä löytyy tutkimuksissa aivomönjäinen ruutupaperin pala
jossa lukee: nobody did love me not.

Sveitsiläisessä ydintutkimuslaboratoriossa tiedemies
kiihtyneessä tilassa törmäyttää kiihdyttimessä pari hiukkasta yhteen
niin että universumi tuhoutuu nano-
sekunnissa.

Jossain Jumala miettii - no
sinne meni Pulp Fiction, Janne Porkan hymy,
Beethovenin yhdeksäs, Me naiset, ja muu
höskä.

Lue lisää

VIITTOMAKIELISET UUTISET

Kuopiossa olisi huomenna 0 astetta.
Kuopiossa olisi huomenna kahdeksas helmikuuta. 2008.
Ja Kuopiossa olisi perjantai huomenna.
Ja suurinpiirtein koko maailmassa.
Katson viittomakielisiä uutisia
ja juon olutta, tölkistä, jotain tavallista,
ja minua vituttaa,
en tiedä mikä,
en ole varma kuinka kauan,
mutta arvelen että se johtuisi maailmasta.
Sen tarkemmin en osaa miettiä.
On torstai.
On helmikuinen torstai helmikuussa.
Vuosi 2008.
Kaupunki.
Huone.
Juon olutta.
Makaan sängyllä.
Katson televisiota.
Uutistenlukija sekoaa sanoissaan.


KAUPUNKI

Haluan rakastua tässä kaupungissa
Haluan rakastaa tässä kaupungissa
Tässä kaupungissa sinua haluan rakastaa
Haluan suudella kantapäätäsi tässä kaupungissa
Haluan kävellä yhteistä tahtiamme lumisateessa tässä kaupungissa
Haluan hikoilla vierelläsi auringon paahdetta tässä kaupungissa
Haluan syödä vesimelonia lähelläsi tässä kaupungissa vappuna
Haluan maata nurmella seurassasi tässä kaupungissa
Haluan käydä kanssasi tämän kaupungin kirkoissa, museoissa, apteekeissa, kirjastoissa, taidenäyttelyissä, sairaaloissa, kaatopaikoilla
Haluan vierailla läheisyydessäsi tämän kaupungin pihoilla, puistoissa, leikkikentillä, metsissä, bussipysäkeillä, takapihoilla
Haluan tehdä tästä kaupungista meidän kaupunkimme
Haluan että kaikista kaupungeista tulee meidän kaupunki
Haluan että rakastumme yhdessä kaikkien kaupunkien kaikkiin katuihin
ja kaikkeen


PERJANTAI-ILTA

Täällä me olemme,
sälekaihdinten takana,
katselemme saippuasarjoja,
uusia ja vanhoja visailuja,
surffailemme netissä,
chatimme,
juomme kahvia,
lämmitämme mikrossa lihapiirakoita.
Välillä käymme t-paidassa parvekkeella,
roskapussin tuoksut hulmuilevat syksyn rinnalla,
taivas mustempi kuin tv:n kyljet,
tähdet pikselin kokoisia.
Täällä minä olen.


MINUNLAISET

Missäköhän minunlaisia ihmisiä on.
Varmaan niitä on K-marketin tai S-marketin
Jauhot-osastolla valitsemassa sopivinta ja edullistakin
(täys)vehnäjauhopussia josta leipoa banaanikakkua.
Missähän niitä minunlaisia olisi.
Ehkä niitä olisi ikkunassa violettien verhojen
välistä ihastelemassa lehmusten helmeilevän keltaisten
lehtien kieppuilua ylös alas poukkoillen
pihan yllä Eroican soidessa,
kahvikuppi ja munkki kädessä.
Niitä voisi niitä minunlaisia olla nojatuoleilla
katsomassa www.play.comista tilattuja Fellinin tai
Herzogin tai Tarkovskin dvd:itä,
tai huuto.netistä huudettuja,
tai sitten Neloselta jotain Tosi-TV:tä,
tai South Parkia Kolmoselta.
Tai ne selailee deittipalstoja
jotain kaltaistaan etsien,
yrittäen löytää, kohdata.
Tai ne keskellä yötä tunnustelee tapetin pintaa,
miettien missä heidänlaisiaan ihmisiä mahtaisi olla.


KUNNIAN KENTÄT

Mutta kumpi jätti ja kenet.
Sen toisen varmaan mutta
kumpi oli se toinen?
Ja kumpi oli se kumpi.
Vai jättäytyikö toinen,
vai molemmat, tai kumpikin.
Jos leikitään että minä jätin sinut
tai että sinusta tuli minun jättämä,
niin kumpi jätti paremmin?
Ja kuka vittu sinä edes olit.
Millä tavalla minä jätin sinut,
jos jätin, tai
kuinka sinä minut, jos jätit.
Onko kumpikaan edes jättänyt vielä oikeastaan.
Mistä tietää että jättö on tapahtunut.
”Hyvää loppuelämää.”
No mutta onhan olemassa
sellaisia kuin pms, mökötys,
väärät sanavalinnat, huomion kerjääminen,
naisen logiikka, kaikenlaiset naiselliset
källit ja oikkuilehtimiset,
kliseet joita ei tarkoita
mutta tulee vaan mieleen sanoa
ja jälkeenpäin kaduttaa muttei ilkeä peruakaan jne.
No leikitään että jompi/kumpi
jätti - tämä runo vähän kuin edellyttää sitä.
Kumpi parani paremmin jätöstä?
Kummasta tuli jätöstä.
Kummanko tuli lepatti seuraavat viikot kuin lahna.
Onko kumpikaan parantunut siitä että jätti,
siitä että joutui jättämään, vai joutuiko,
tuntuiko vaan siltä että nyt vähä vois.
Kumpi on parantunut nopeammin parempaan tolaan,
kumpi jätti voimakkaammin,
kumpi mätti tyylikkäämmin,
kumpi tipahti korkeammalta.
Kumpi kukistettiin, ja kuka
seppelöitiin, jos kumpikaan,
kumpi kruunattiin, jos kukaan,
oliko se sellainen Napoleonin kruunu, vai millainen,
missä sitä pääsisi ihailemaan, ja ketkä,
kostuiko kumpikaan mökkitontilla tai linnakutsulla.
Kuka käveli Alkoon ja mitä sieltä haki.
Kumman idea koko karkelo edes oli?
Ja onko seuraava kisapaikka jo päätetty.
Minä olen treenannut kovaa,
mutta kärsinyt loukkaantumisista.
Uusi liekki jo matkalla juoksemassa pitkin vuoria.
Ei näytetä tätä runoa sille.


KAUPUNKIMAISEMAA

Pakettiauton etupenkki, kiire,
musta poolo, hiki,
lippu puolitangossa, Black Sabbath,
kaivinkoneen vilkku, häläri,
pilviä, röykkiö tarhalaisia,
liikennemerkkipino räkälän kupeessa,
koirat paskalla lehmusten alla.


HAVAINTOJA PAKETTIAUTON KESKIPENKILLÄ

Jänismytty turpa rutussa,
korvat mössönä,
maantien lanteilla.
Avril kiekumassa NRJ:llä.
"She's faaaaaaallen from grace"
Voi olla.
Kojelaudan kimalletarrassa
Minni Hiiri - punainen mekko ja irtoripset.
Taas viedään ja haetaan jotain.
Tämmöistä täällä,
huomata monenlaista asiaa,
Hetkestä hetkeen maalaillaan ajatuksilla
itseä Linnunradan koordinaatistossa.

Travis kirjoitti:

VIITTOMAKIELISET UUTISET

Kuopiossa olisi huomenna 0 astetta.
Kuopiossa olisi huomenna kahdeksas helmikuuta. 2008.
Ja Kuopiossa olisi perjantai huomenna.
Ja suurinpiirtein koko maailmassa.
Katson viittomakielisiä uutisia
ja juon olutta, tölkistä, jotain tavallista,
ja minua vituttaa,
en tiedä mikä,
en ole varma kuinka kauan,
mutta arvelen että se johtuisi maailmasta.
Sen tarkemmin en osaa miettiä.
On torstai.
On helmikuinen torstai helmikuussa.
Vuosi 2008.
Kaupunki.
Huone.
Juon olutta.
Makaan sängyllä.
Katson televisiota.
Uutistenlukija sekoaa sanoissaan.


KAUPUNKI

Haluan rakastua tässä kaupungissa
Haluan rakastaa tässä kaupungissa
Tässä kaupungissa sinua haluan rakastaa
Haluan suudella kantapäätäsi tässä kaupungissa
Haluan kävellä yhteistä tahtiamme lumisateessa tässä kaupungissa
Haluan hikoilla vierelläsi auringon paahdetta tässä kaupungissa
Haluan syödä vesimelonia lähelläsi tässä kaupungissa vappuna
Haluan maata nurmella seurassasi tässä kaupungissa
Haluan käydä kanssasi tämän kaupungin kirkoissa, museoissa, apteekeissa, kirjastoissa, taidenäyttelyissä, sairaaloissa, kaatopaikoilla
Haluan vierailla läheisyydessäsi tämän kaupungin pihoilla, puistoissa, leikkikentillä, metsissä, bussipysäkeillä, takapihoilla
Haluan tehdä tästä kaupungista meidän kaupunkimme
Haluan että kaikista kaupungeista tulee meidän kaupunki
Haluan että rakastumme yhdessä kaikkien kaupunkien kaikkiin katuihin
ja kaikkeen


PERJANTAI-ILTA

Täällä me olemme,
sälekaihdinten takana,
katselemme saippuasarjoja,
uusia ja vanhoja visailuja,
surffailemme netissä,
chatimme,
juomme kahvia,
lämmitämme mikrossa lihapiirakoita.
Välillä käymme t-paidassa parvekkeella,
roskapussin tuoksut hulmuilevat syksyn rinnalla,
taivas mustempi kuin tv:n kyljet,
tähdet pikselin kokoisia.
Täällä minä olen.


MINUNLAISET

Missäköhän minunlaisia ihmisiä on.
Varmaan niitä on K-marketin tai S-marketin
Jauhot-osastolla valitsemassa sopivinta ja edullistakin
(täys)vehnäjauhopussia josta leipoa banaanikakkua.
Missähän niitä minunlaisia olisi.
Ehkä niitä olisi ikkunassa violettien verhojen
välistä ihastelemassa lehmusten helmeilevän keltaisten
lehtien kieppuilua ylös alas poukkoillen
pihan yllä Eroican soidessa,
kahvikuppi ja munkki kädessä.
Niitä voisi niitä minunlaisia olla nojatuoleilla
katsomassa www.play.comista tilattuja Fellinin tai
Herzogin tai Tarkovskin dvd:itä,
tai huuto.netistä huudettuja,
tai sitten Neloselta jotain Tosi-TV:tä,
tai South Parkia Kolmoselta.
Tai ne selailee deittipalstoja
jotain kaltaistaan etsien,
yrittäen löytää, kohdata.
Tai ne keskellä yötä tunnustelee tapetin pintaa,
miettien missä heidänlaisiaan ihmisiä mahtaisi olla.


KUNNIAN KENTÄT

Mutta kumpi jätti ja kenet.
Sen toisen varmaan mutta
kumpi oli se toinen?
Ja kumpi oli se kumpi.
Vai jättäytyikö toinen,
vai molemmat, tai kumpikin.
Jos leikitään että minä jätin sinut
tai että sinusta tuli minun jättämä,
niin kumpi jätti paremmin?
Ja kuka vittu sinä edes olit.
Millä tavalla minä jätin sinut,
jos jätin, tai
kuinka sinä minut, jos jätit.
Onko kumpikaan edes jättänyt vielä oikeastaan.
Mistä tietää että jättö on tapahtunut.
”Hyvää loppuelämää.”
No mutta onhan olemassa
sellaisia kuin pms, mökötys,
väärät sanavalinnat, huomion kerjääminen,
naisen logiikka, kaikenlaiset naiselliset
källit ja oikkuilehtimiset,
kliseet joita ei tarkoita
mutta tulee vaan mieleen sanoa
ja jälkeenpäin kaduttaa muttei ilkeä peruakaan jne.
No leikitään että jompi/kumpi
jätti - tämä runo vähän kuin edellyttää sitä.
Kumpi parani paremmin jätöstä?
Kummasta tuli jätöstä.
Kummanko tuli lepatti seuraavat viikot kuin lahna.
Onko kumpikaan parantunut siitä että jätti,
siitä että joutui jättämään, vai joutuiko,
tuntuiko vaan siltä että nyt vähä vois.
Kumpi on parantunut nopeammin parempaan tolaan,
kumpi jätti voimakkaammin,
kumpi mätti tyylikkäämmin,
kumpi tipahti korkeammalta.
Kumpi kukistettiin, ja kuka
seppelöitiin, jos kumpikaan,
kumpi kruunattiin, jos kukaan,
oliko se sellainen Napoleonin kruunu, vai millainen,
missä sitä pääsisi ihailemaan, ja ketkä,
kostuiko kumpikaan mökkitontilla tai linnakutsulla.
Kuka käveli Alkoon ja mitä sieltä haki.
Kumman idea koko karkelo edes oli?
Ja onko seuraava kisapaikka jo päätetty.
Minä olen treenannut kovaa,
mutta kärsinyt loukkaantumisista.
Uusi liekki jo matkalla juoksemassa pitkin vuoria.
Ei näytetä tätä runoa sille.


KAUPUNKIMAISEMAA

Pakettiauton etupenkki, kiire,
musta poolo, hiki,
lippu puolitangossa, Black Sabbath,
kaivinkoneen vilkku, häläri,
pilviä, röykkiö tarhalaisia,
liikennemerkkipino räkälän kupeessa,
koirat paskalla lehmusten alla.


HAVAINTOJA PAKETTIAUTON KESKIPENKILLÄ

Jänismytty turpa rutussa,
korvat mössönä,
maantien lanteilla.
Avril kiekumassa NRJ:llä.
"She's faaaaaaallen from grace"
Voi olla.
Kojelaudan kimalletarrassa
Minni Hiiri - punainen mekko ja irtoripset.
Taas viedään ja haetaan jotain.
Tämmöistä täällä,
huomata monenlaista asiaa,
Hetkestä hetkeen maalaillaan ajatuksilla
itseä Linnunradan koordinaatistossa.

Lue lisää

PUISTOSSA

Enpä tainnut koskaan aikuistua.
Ehkä loppui energia kesken.
Muut tiesivät jo tarhassa mitä niistä
isona tulee, vaikka se vaihtelikin.
Minä vaan katsoin telkkaria,
pelasin tietokoneella, leikin.

Mitä muuta se on kuin mistä rahaa saa.
Minä olen kasannut perinnöistä.
Kerään siis provikkaa kuolemalta.
En minä niin halua että heille kävisi.
Olen menettänyt niin paljon.
Ihmisiä.

Ja se mikä minulle merkitsee,
mikä on kaikkein olennaisinta –
rakkaus.
Asioihin.
Kahden välillä.
Joista yhtä en ole onnistunut kohtaamaan.

Kuulen junan kiskojen kolinan.
Mietin entä jos
tuolla,
huomaankin tavarajunaksi,
ja jään katselemaan
puiden nuppujen lomasta.


AAMULLA

Nousen alta syvänpunaisen täkin,
haen siniseen kuppiin kahvia,
napsautan keittimen päältä,
otan hillomunkin,
lisään punaista maitoa,
katson beigen sävyjen kiertelyä, kumpuamista.
Astelen mukavasti takaisin sänkyyn, kyljelleni,
otan hörpyn, haukun,
pehmeät maut tepastelevat päässäni,
lipuvat mahaani vähä vähältä.
Lasken kupin lattialle, munkki kantenaan.
Käyn selälleni,
jalkopäästä valkeahkojen verhojen raosta
juuri ja juuri yli kerrostalon säihkähtää
kirkas kimpsu säteileviä terälehtiä,
tyynyni kupeeseen viipaleeksi.
Ja sitten tajuan
tämän


PASKAHKO LAUANTAI

Juon paskaa olutta.
Pelataan paskaa tietokonepeliä,
kuunnellaan paskaa musaa,
katseltuamme paskaa elokuvaa.
Vessan ovi on paska, ei pysy kiinni.
Vyön solki on paska, luistaa reiästä.
Kengät paskaa paskemmat, pohja hajonnut,
liimaukset irtoilleet, haisevat.
Rappukäytävässä paskan oluen loput.
Kadulla
ilmassa syksyn tuntua,
asfaltti kiillellen kiiltelemistään,
niin kaunista yhtäkkiä
kuin pesäpallomailalla ohimoon kulman takaa.


SINUN VUOKSESI

Jumala napsii nitroja.
Jumala pirauttaa Karpolle.
Jumala syö mansikkajäätelöä
2 litran pyöreästä lootasta
keskellä sohvaa lootusasennossa
ja katsoo Titanicia.
Jumala parahtelee kylpyammeessa.
Jumala ei saa nukuttua.
Jumala käy ostamassa Kossua.
Ja pienen pullon Leijonaa.
Jumala sipoo hiuksiaan,
katsoo itseään peilistä,
sipoo hiuksiaan,
ja pillittää vollottamistaan.

Travis kirjoitti:

PUISTOSSA

Enpä tainnut koskaan aikuistua.
Ehkä loppui energia kesken.
Muut tiesivät jo tarhassa mitä niistä
isona tulee, vaikka se vaihtelikin.
Minä vaan katsoin telkkaria,
pelasin tietokoneella, leikin.

Mitä muuta se on kuin mistä rahaa saa.
Minä olen kasannut perinnöistä.
Kerään siis provikkaa kuolemalta.
En minä niin halua että heille kävisi.
Olen menettänyt niin paljon.
Ihmisiä.

Ja se mikä minulle merkitsee,
mikä on kaikkein olennaisinta –
rakkaus.
Asioihin.
Kahden välillä.
Joista yhtä en ole onnistunut kohtaamaan.

Kuulen junan kiskojen kolinan.
Mietin entä jos
tuolla,
huomaankin tavarajunaksi,
ja jään katselemaan
puiden nuppujen lomasta.


AAMULLA

Nousen alta syvänpunaisen täkin,
haen siniseen kuppiin kahvia,
napsautan keittimen päältä,
otan hillomunkin,
lisään punaista maitoa,
katson beigen sävyjen kiertelyä, kumpuamista.
Astelen mukavasti takaisin sänkyyn, kyljelleni,
otan hörpyn, haukun,
pehmeät maut tepastelevat päässäni,
lipuvat mahaani vähä vähältä.
Lasken kupin lattialle, munkki kantenaan.
Käyn selälleni,
jalkopäästä valkeahkojen verhojen raosta
juuri ja juuri yli kerrostalon säihkähtää
kirkas kimpsu säteileviä terälehtiä,
tyynyni kupeeseen viipaleeksi.
Ja sitten tajuan
tämän


PASKAHKO LAUANTAI

Juon paskaa olutta.
Pelataan paskaa tietokonepeliä,
kuunnellaan paskaa musaa,
katseltuamme paskaa elokuvaa.
Vessan ovi on paska, ei pysy kiinni.
Vyön solki on paska, luistaa reiästä.
Kengät paskaa paskemmat, pohja hajonnut,
liimaukset irtoilleet, haisevat.
Rappukäytävässä paskan oluen loput.
Kadulla
ilmassa syksyn tuntua,
asfaltti kiillellen kiiltelemistään,
niin kaunista yhtäkkiä
kuin pesäpallomailalla ohimoon kulman takaa.


SINUN VUOKSESI

Jumala napsii nitroja.
Jumala pirauttaa Karpolle.
Jumala syö mansikkajäätelöä
2 litran pyöreästä lootasta
keskellä sohvaa lootusasennossa
ja katsoo Titanicia.
Jumala parahtelee kylpyammeessa.
Jumala ei saa nukuttua.
Jumala käy ostamassa Kossua.
Ja pienen pullon Leijonaa.
Jumala sipoo hiuksiaan,
katsoo itseään peilistä,
sipoo hiuksiaan,
ja pillittää vollottamistaan.

Lue lisää

VÄLITÄN

Välitän isästäsi ja äidistäsi.
Välitän kavereistasi ja tutuistasi, ja naapureistasi.
Välitän nurmesta ympärilläsi, kukista takapihallasi,
mehiläisistä jotka pörräilevät niissä.
Välitän kahvikupeista ja lusikoista keittiössäsi, sillä
ne koskettavat sinun huulia ja sinun huulet ja suu ja makunystyrät ja maha
niiden kautta saa tarvitsemansa ja haluamansa.
Välitän näppäimistöstäsi ja hiirestäsi ja johdoistasi.
Niitä pitkin stereot ja tietokone pääsevät suomaan
sinulle tietoa ja rentoutusta.
Välitän jokaisesta nuotista jokaisella CD:lläsi,
koska sinun korviin ne saapuvat ja siellä mielihyvää tuottavat.
Välitän jokaisesta kynnestäsi, haluaisin tutustua niihin tarkoin.
Välitän jalkapohjistasi ja niiden lukuisista
hienovaraisen täyteläisista yksityiskohdista,
välitän kengistäsi ja niiden nauhoista,
ne ovat mukanasi liikkuessasi tuolla jossain,
pitkin katuja, pihoja, metsäpolkuja, joista välitän,
ja lätäköistä, ja kävyistä ja tupakantumpeista ympärillä.
Välitän vaatteistasi, sinä ne olet valinnut, tai lahjaksi saanut,
joltakin joka sinusta välittää.
Välitän sinun tyynystäsi.
Se ottaa sinut vastaan päivällä kun olet uupunut
tai öisin, kun käyt sänkyyn, ja ehkä mietit,
merkitsetkö oikeastaan kellekään juuri mitään.
Välitän viikonlopuistasi, ne tahtovat suojella sinua maailman otteelta.
Tiedä missä oletkin että minä välitän jokaisesta kyyneleestäsi,
hetkestäsi, tuntemuksestasi, haluaisin zoomata niihin
satelliitista ja osata ne kaikki läpikotaisin,
häiritsemättä kuitenkaan rauhaa
joka sinulla itsesi kanssa on.


OODI KUIVUNEILLE KUULAKÄRKIKYNILLE

Kerran te olitte elinvoimaisia,
ihmiset käyttivät teitä kertoakseen toisilleen asioita,
tekivät merkintöjä kalentereihinsa, tärkeitä
ympyröitä, joskus saitte olla lämpimän kämmenen suojassa,
kahvihuoneen sanaristikon yllä,
päättäväiset peukalot napsuttelivat
teitä, saitte käyttää kykyänne, mustetta
levisi paperiin viivoina ja kaarina,
jotka tarkoittivat kaikenlaista,
sitten teidät unohdettiinkin pitkäksi aikaa,
tai jätettiin liiaksi aurinkoon, tai
väärinpäin jonnekin, kuivuitte umpeen,
näännyitte tarpeettomuuteen, kukaan ei enää
tekisi teillä mitään, kukaan ei jaksaisi alkaa
teitä kunnostaa, kun paperissa on muutama syvä rantu
vailla sitä sinistänne tai mustaanne tai muuta ääntänne,
niin teitä vain kirotaan,
teidät tullaan heittämään roskiin, päädytte
lopulta kaatopaikalle, hyvin todennäköisesti
jokainen, ja sitten teitä ei enää ajateltaisi,
aivan kuin teitä ei olisi
koskaan ollutkaan, tulisi uusia tilallenne,
niin luontevasti, mutta joskus saitte tehdä
sitä mihin teidät alunperin luotiin,
teitte reviiriänne sinne tänne, ja
siitä ja olemassaolostanne kiitos,
jossain syvällä sisimmässään
universumi aivan varmasti
resonoi teitä.


PALLO JÄÄTELÖÄ

Muovin ihmiset menneet keksimään,
johon tehdä taskuja,
joihin laittaa jäätelöiden kuvia.
Mietitty niin tarkkaan
makuyhdistelmät.
Niin tarkkaan laadittu reseptit.
Niin tarkkaan sommiteltu ja suunniteltu kuvat.
Ja tämä koju tälle niemelle.
Muoto. Koko. Paikka.
Väri tietenkin valkea ettei helteelläkään tulisi liian kuuma.
Niin tarkkaan etsitty ja haastateltu
pallojen tekijä tähän.
Eikä vaan jotain sukulaistyttöä otettu.
Niin tarkkaan asetellut meikkinsä hän.
Niin tarkkaan shoppaillut ja valinnut meikkausvälineensä.
Mitä laittaa päälle.
Tuo sormus tuossa yhdessä sormessa
varmaan se ainut malli joka oli alennuksessa,
mutta juuri sitä oikeaa ympärysmittaa.
Toivottavasti melko tarkkaan mietitty
se kenen kanssa ja miksi ottaa tuollaiset.
Niin tarkkaan molempien vanhemmat suunnitelleet ja miettineet
ketä haluta, ketä lähestyä, kenelle jutella, keneen tutustua,
ketä yrittää päästä panemaan, ketä panna, ketä vain jyystää,
kenen kanssa lisääntyä.
Miten synnyttää ja mitä antaa nimeksi.
Pallokauhaa pohdittu ja testattu ja muokattu ja versioitu ja koeajettu
varmasti tuhat tuntia ennen patentointia.
Täällä mietitään, ja pohditaan, ja suunnitellaan,
ja tutkitaan, ja etsitään kaikkea niin tarkkaan.
Kaiken pitää olla aina sitä kaikkein parasta ja oikeinta ja sopivinta.
Mutta pilviä ei voi valita,
ja niiden määrät ja koot ja asennot ja mielialat on
kuitenkin jäätelökojuille se olennaisin.
Vain jos ydinvoimala räjähtää, joku valtio voi yrittää
saada muhkuraisen laskeumapilven solahtamaan alas ennen isoja kaupunkeja,
joidenkin salaisten kemikaaliaseiden avulla.
Tarkkaan harkittuaan minkä kylien ihmisille kasvaimista ja mutaatioista olisi vähiten haittaa.
Tänään otan yhden pallon rommirusinaa
koska se on vaihtoehdoista sanana kaunein.

Travis kirjoitti:

VÄLITÄN

Välitän isästäsi ja äidistäsi.
Välitän kavereistasi ja tutuistasi, ja naapureistasi.
Välitän nurmesta ympärilläsi, kukista takapihallasi,
mehiläisistä jotka pörräilevät niissä.
Välitän kahvikupeista ja lusikoista keittiössäsi, sillä
ne koskettavat sinun huulia ja sinun huulet ja suu ja makunystyrät ja maha
niiden kautta saa tarvitsemansa ja haluamansa.
Välitän näppäimistöstäsi ja hiirestäsi ja johdoistasi.
Niitä pitkin stereot ja tietokone pääsevät suomaan
sinulle tietoa ja rentoutusta.
Välitän jokaisesta nuotista jokaisella CD:lläsi,
koska sinun korviin ne saapuvat ja siellä mielihyvää tuottavat.
Välitän jokaisesta kynnestäsi, haluaisin tutustua niihin tarkoin.
Välitän jalkapohjistasi ja niiden lukuisista
hienovaraisen täyteläisista yksityiskohdista,
välitän kengistäsi ja niiden nauhoista,
ne ovat mukanasi liikkuessasi tuolla jossain,
pitkin katuja, pihoja, metsäpolkuja, joista välitän,
ja lätäköistä, ja kävyistä ja tupakantumpeista ympärillä.
Välitän vaatteistasi, sinä ne olet valinnut, tai lahjaksi saanut,
joltakin joka sinusta välittää.
Välitän sinun tyynystäsi.
Se ottaa sinut vastaan päivällä kun olet uupunut
tai öisin, kun käyt sänkyyn, ja ehkä mietit,
merkitsetkö oikeastaan kellekään juuri mitään.
Välitän viikonlopuistasi, ne tahtovat suojella sinua maailman otteelta.
Tiedä missä oletkin että minä välitän jokaisesta kyyneleestäsi,
hetkestäsi, tuntemuksestasi, haluaisin zoomata niihin
satelliitista ja osata ne kaikki läpikotaisin,
häiritsemättä kuitenkaan rauhaa
joka sinulla itsesi kanssa on.


OODI KUIVUNEILLE KUULAKÄRKIKYNILLE

Kerran te olitte elinvoimaisia,
ihmiset käyttivät teitä kertoakseen toisilleen asioita,
tekivät merkintöjä kalentereihinsa, tärkeitä
ympyröitä, joskus saitte olla lämpimän kämmenen suojassa,
kahvihuoneen sanaristikon yllä,
päättäväiset peukalot napsuttelivat
teitä, saitte käyttää kykyänne, mustetta
levisi paperiin viivoina ja kaarina,
jotka tarkoittivat kaikenlaista,
sitten teidät unohdettiinkin pitkäksi aikaa,
tai jätettiin liiaksi aurinkoon, tai
väärinpäin jonnekin, kuivuitte umpeen,
näännyitte tarpeettomuuteen, kukaan ei enää
tekisi teillä mitään, kukaan ei jaksaisi alkaa
teitä kunnostaa, kun paperissa on muutama syvä rantu
vailla sitä sinistänne tai mustaanne tai muuta ääntänne,
niin teitä vain kirotaan,
teidät tullaan heittämään roskiin, päädytte
lopulta kaatopaikalle, hyvin todennäköisesti
jokainen, ja sitten teitä ei enää ajateltaisi,
aivan kuin teitä ei olisi
koskaan ollutkaan, tulisi uusia tilallenne,
niin luontevasti, mutta joskus saitte tehdä
sitä mihin teidät alunperin luotiin,
teitte reviiriänne sinne tänne, ja
siitä ja olemassaolostanne kiitos,
jossain syvällä sisimmässään
universumi aivan varmasti
resonoi teitä.


PALLO JÄÄTELÖÄ

Muovin ihmiset menneet keksimään,
johon tehdä taskuja,
joihin laittaa jäätelöiden kuvia.
Mietitty niin tarkkaan
makuyhdistelmät.
Niin tarkkaan laadittu reseptit.
Niin tarkkaan sommiteltu ja suunniteltu kuvat.
Ja tämä koju tälle niemelle.
Muoto. Koko. Paikka.
Väri tietenkin valkea ettei helteelläkään tulisi liian kuuma.
Niin tarkkaan etsitty ja haastateltu
pallojen tekijä tähän.
Eikä vaan jotain sukulaistyttöä otettu.
Niin tarkkaan asetellut meikkinsä hän.
Niin tarkkaan shoppaillut ja valinnut meikkausvälineensä.
Mitä laittaa päälle.
Tuo sormus tuossa yhdessä sormessa
varmaan se ainut malli joka oli alennuksessa,
mutta juuri sitä oikeaa ympärysmittaa.
Toivottavasti melko tarkkaan mietitty
se kenen kanssa ja miksi ottaa tuollaiset.
Niin tarkkaan molempien vanhemmat suunnitelleet ja miettineet
ketä haluta, ketä lähestyä, kenelle jutella, keneen tutustua,
ketä yrittää päästä panemaan, ketä panna, ketä vain jyystää,
kenen kanssa lisääntyä.
Miten synnyttää ja mitä antaa nimeksi.
Pallokauhaa pohdittu ja testattu ja muokattu ja versioitu ja koeajettu
varmasti tuhat tuntia ennen patentointia.
Täällä mietitään, ja pohditaan, ja suunnitellaan,
ja tutkitaan, ja etsitään kaikkea niin tarkkaan.
Kaiken pitää olla aina sitä kaikkein parasta ja oikeinta ja sopivinta.
Mutta pilviä ei voi valita,
ja niiden määrät ja koot ja asennot ja mielialat on
kuitenkin jäätelökojuille se olennaisin.
Vain jos ydinvoimala räjähtää, joku valtio voi yrittää
saada muhkuraisen laskeumapilven solahtamaan alas ennen isoja kaupunkeja,
joidenkin salaisten kemikaaliaseiden avulla.
Tarkkaan harkittuaan minkä kylien ihmisille kasvaimista ja mutaatioista olisi vähiten haittaa.
Tänään otan yhden pallon rommirusinaa
koska se on vaihtoehdoista sanana kaunein.

Lue lisää

OODI TISKAAMISELLE

Mitä se on kun tiskaa.
Se tarkoittaa että sinulla on
ollut ruokaa ja juomaa.

Että sinulla on astioita.
Kun sinä tiskaat sinä huomaat
että sinulla on kaksi kättä,

ja näkö jolla havaita lika,
kuplat, jokaisen astian oma muoto.
Silmät joissa on se näkö,

ja vartalo josta ne kädet – kaikki sinulla.
Tiskatessa sinä ymmärrät että sinulle
tulee kuuma ja kylmä vesi.

Että sinulle tulee vesi.
Pesuainettakin löytyy.
Ja kaikenlaiset välineet.

Sinulla on tiskiallas.
Sinulla on asunto.
Sinulla on tiskejä.

Kun tiskaat tajuat olevasi
sinä, ja tajuat sinuna
että on se hetki siinä.

Hymyilet kun tiskaat.
Se on hyvä asia
kuten elämä.



NÄIN SE MENEE

Minä pidän blogia
Sinä pidät blogia
Sinä luet minua
Minä luen sinua
Minä opin sinusta
Sinä opit minusta
Ja sitten kun toiselle tulee mieleen
jotain muuta
Että voisimme kommunikoida suoraankin
hän lisää toisen Meseen
Ja sitten siellä kerrot asioita minulle
Ja minä myös kerron asioita sinulle
Ja kun joskus toinen ajattelee
että voisi nähdä, hän ehdottaa sitä
Ja sovimme ajan ja paikan
Ja siinä ajassa ja paikassa
Niihin tulemme minä ja sinä
Ja se joka ensimmäisenä huomaa toisen
menee sen luo
Ja voimme alkaa yhdessä olla jotain
Voimme tehdä jotain kahdestaan
Voimme siirtyä jonnekin meinä
Paikkoja olisi rajattomasti
Vaikka on jo nyt niin rajattomasti
Siksi kai en tiedä
Kukahan sinä olet
Ja kukakohan minä


OMAKUVA

Nukun vaaleanpunaisilla lakanoilla
huoneessa jossa roikuksimistaan roikuksii verhoina kaksi vaaleanpunaista.
Isossa värikkäässä matossa monia marjapuuromaisia ruutuja.
Mäntyisen yöpöytäni maalasin keväällä vaaleanpunaiseksi.
Taskustani löytyy lähes aina vaaleanpunainen digikamera.
Reppuni pientaskussa kulkee mukana pataljoona
vaaleanpunaisia Post it -lappuja valmiina runojen vallattavaksi.
Sukkalipaston alalokerossa vaaleanpunainen piponi ja kaulaliinani
odottelevat talven valkeuksia.
Kesä on kohta lähes loppumaisillaan luultavasti.
Joskus tuppaan ottamaan mukaan baariin pinkin Lomon,
joka kerää aina useita erilaisia kommentteja.
Ja viime aikoina olen tykännyt ostaa vaaleanpunakantisia kirjoja.
Riippumatta sisällöstä.
Harvoin se mitään poliittista historiaa onkaan.
Kaikkea hyvää elämässäni en voi edes muistaa.
Yksi isoimmista unelmistani on löytää
vaaleanpunainen paita
joka vieläpä kävisi minulle ja sopisi minulle,
sellainen jossa minun on hyvä.


PELKO

Aina sama maalaus, aina samalla seinällä,
aina ihan se sama, sillä samalla seinällä,
tai jos värit haalistuvatkin ja kangas kupristuu,
niin sen verran hitaanlaisen kaltaisesti
ettei sitä voisi mitenkään huomata.
Ja ne samat kehykset.
Televisiossakin aina samat sarjat, samoilta kanavilta,
tismalleen samoina aikoina, ei muutoksia,
ja aina samat elokuvat, tai ehkä joskus eri,
mutta samat juonet, lähes tyystin samat dialogit,
pienoisin näyttelijävariaatioin.
Tapetit samat, verhot samat, ikkunat samat,
huoneet samat katto sama lattia sama,
ovet ja ovenkarmit samanlaisia ja samoja, samoja.
Kappale se sama soimassa joka kerta, aina
samasta radiosta, samalla volyymillä,
samalla lailla seinistä kaikuen hievahduksen,
se yksi ja sama levytys, enintään joskus uusi viiru levyn pinnalla,
tai sitten muuten vaan satunnainen rapsahdus.
Samoja nuotteja samoihin korviin jotka kokisivat ne samoin,
nyt kuin silloin. Aina, aina
samat säät, ehkä eri määrät pisaroita tai paistetta välillä,
mutta samanlaisesti samoihin kohtiin, samalta kuulostaen kuin muulloinkin.
Joka kerta samat ruoat, hiukan eri järjestyksessä,
lämpöisyydessä minimaalisia vaihteluita, vaihteluja,
lautaset samat, lautanen sama. Ikuisesti se
sama vuodenaika, sama planeetta, sama kohta sitä planeettaa,
samanlaisen sama suunta, ja sama tai vain huonompi vauhti kulloinkin.
Tai jos ei aivan noin niin
se että siltä
ainakin aina tuntuisi tuntuvan.

Travis kirjoitti:

OODI TISKAAMISELLE

Mitä se on kun tiskaa.
Se tarkoittaa että sinulla on
ollut ruokaa ja juomaa.

Että sinulla on astioita.
Kun sinä tiskaat sinä huomaat
että sinulla on kaksi kättä,

ja näkö jolla havaita lika,
kuplat, jokaisen astian oma muoto.
Silmät joissa on se näkö,

ja vartalo josta ne kädet – kaikki sinulla.
Tiskatessa sinä ymmärrät että sinulle
tulee kuuma ja kylmä vesi.

Että sinulle tulee vesi.
Pesuainettakin löytyy.
Ja kaikenlaiset välineet.

Sinulla on tiskiallas.
Sinulla on asunto.
Sinulla on tiskejä.

Kun tiskaat tajuat olevasi
sinä, ja tajuat sinuna
että on se hetki siinä.

Hymyilet kun tiskaat.
Se on hyvä asia
kuten elämä.



NÄIN SE MENEE

Minä pidän blogia
Sinä pidät blogia
Sinä luet minua
Minä luen sinua
Minä opin sinusta
Sinä opit minusta
Ja sitten kun toiselle tulee mieleen
jotain muuta
Että voisimme kommunikoida suoraankin
hän lisää toisen Meseen
Ja sitten siellä kerrot asioita minulle
Ja minä myös kerron asioita sinulle
Ja kun joskus toinen ajattelee
että voisi nähdä, hän ehdottaa sitä
Ja sovimme ajan ja paikan
Ja siinä ajassa ja paikassa
Niihin tulemme minä ja sinä
Ja se joka ensimmäisenä huomaa toisen
menee sen luo
Ja voimme alkaa yhdessä olla jotain
Voimme tehdä jotain kahdestaan
Voimme siirtyä jonnekin meinä
Paikkoja olisi rajattomasti
Vaikka on jo nyt niin rajattomasti
Siksi kai en tiedä
Kukahan sinä olet
Ja kukakohan minä


OMAKUVA

Nukun vaaleanpunaisilla lakanoilla
huoneessa jossa roikuksimistaan roikuksii verhoina kaksi vaaleanpunaista.
Isossa värikkäässä matossa monia marjapuuromaisia ruutuja.
Mäntyisen yöpöytäni maalasin keväällä vaaleanpunaiseksi.
Taskustani löytyy lähes aina vaaleanpunainen digikamera.
Reppuni pientaskussa kulkee mukana pataljoona
vaaleanpunaisia Post it -lappuja valmiina runojen vallattavaksi.
Sukkalipaston alalokerossa vaaleanpunainen piponi ja kaulaliinani
odottelevat talven valkeuksia.
Kesä on kohta lähes loppumaisillaan luultavasti.
Joskus tuppaan ottamaan mukaan baariin pinkin Lomon,
joka kerää aina useita erilaisia kommentteja.
Ja viime aikoina olen tykännyt ostaa vaaleanpunakantisia kirjoja.
Riippumatta sisällöstä.
Harvoin se mitään poliittista historiaa onkaan.
Kaikkea hyvää elämässäni en voi edes muistaa.
Yksi isoimmista unelmistani on löytää
vaaleanpunainen paita
joka vieläpä kävisi minulle ja sopisi minulle,
sellainen jossa minun on hyvä.


PELKO

Aina sama maalaus, aina samalla seinällä,
aina ihan se sama, sillä samalla seinällä,
tai jos värit haalistuvatkin ja kangas kupristuu,
niin sen verran hitaanlaisen kaltaisesti
ettei sitä voisi mitenkään huomata.
Ja ne samat kehykset.
Televisiossakin aina samat sarjat, samoilta kanavilta,
tismalleen samoina aikoina, ei muutoksia,
ja aina samat elokuvat, tai ehkä joskus eri,
mutta samat juonet, lähes tyystin samat dialogit,
pienoisin näyttelijävariaatioin.
Tapetit samat, verhot samat, ikkunat samat,
huoneet samat katto sama lattia sama,
ovet ja ovenkarmit samanlaisia ja samoja, samoja.
Kappale se sama soimassa joka kerta, aina
samasta radiosta, samalla volyymillä,
samalla lailla seinistä kaikuen hievahduksen,
se yksi ja sama levytys, enintään joskus uusi viiru levyn pinnalla,
tai sitten muuten vaan satunnainen rapsahdus.
Samoja nuotteja samoihin korviin jotka kokisivat ne samoin,
nyt kuin silloin. Aina, aina
samat säät, ehkä eri määrät pisaroita tai paistetta välillä,
mutta samanlaisesti samoihin kohtiin, samalta kuulostaen kuin muulloinkin.
Joka kerta samat ruoat, hiukan eri järjestyksessä,
lämpöisyydessä minimaalisia vaihteluita, vaihteluja,
lautaset samat, lautanen sama. Ikuisesti se
sama vuodenaika, sama planeetta, sama kohta sitä planeettaa,
samanlaisen sama suunta, ja sama tai vain huonompi vauhti kulloinkin.
Tai jos ei aivan noin niin
se että siltä
ainakin aina tuntuisi tuntuvan.

Lue lisää

OODI MUSTALLEMAKKARALLE

Söin tänään ekan kerran mustaamakkaraa.
Kevät aluillaan karkauspäivän jälkeen.
Jäätyneen loskan keskellä
grillin kupeessa hajareisin lapoin suuhuni,
ja tykkäsin, tai sitten se oli nälkä.
Lauantai-iltapäivässä oli väkeä liikkeellä vasta harvakseltaan.
Autoja meni hiljalleen,
useimmat niistäkin vähä-äänisiä takseja tyytyväisinä ilman asiakasta.
Nenästäni valui hyvin hitaasti räkää linnun hyvin rauhallisen kujertelun
hyvin lempeään tahtiin.
Edessäni tyystin tyhjä parkkipaikka johon tuijotella.
Hetkeä aiemmin Jonne Aaron oli taluttanut blondin sen halki.
Mitäpä siinä muuta kuin syödä ja miettiä tätä maailmaa.
Että maailma ei kerro miten päin olla,
mitä pitäisi olla tekemässä.
On hirveästi erilaisia ruokia ja versioita niistä,
paikkoja, tilanteita, säätiloja, variaatioita niistä,
ja hetkiä, ja henkilöitä,
rajattomat yhdistelmät joihin olla kyllästymättä.
Maailma kyllä syömisineen ja juomisineen ja pöytineen ja huolineen
pitää meistä huolta.
On meitä varten, meille, meidän.
Ympärillämme kuin megalomaanisen massiivinen tilataideteos.
Tätä opin tänään
neljältä pätkältä mustaamakkaraa,
puolukkahillokeitaalta,
valkealta muovihaarukalta,
ja syvältä kertakäyttölautaselta jossa siniset raidat.


TAPAHTUI KERRAN TOISELLA PUOLELLA MAAPALLOA

Ulkona sataa rankasti lunta,
istun kahvitunnilla
ja tuumailen.
Lehti taluttaa minut ajatuksiin.
Kuva ja kirkuva otsikko: 5000 muovipussia ja 15 joutsenta!

Mitä löytyy muovipusseista?
Mitä löytyy lipastoista?
Mitä löytyy kirjekuorista?
Mitä löytyy taskuista?
Mitä löytyy taulujen takaa?
Mitä löytyy almanakan kulmista?
Millä periaatteella joutsenet on nimetty?

Jaksaako kukaan miettiä merkityksiä ja tarkoituksia,
osaako niitä yhdistellä,
osuuko oikeaan, ja kuinka usein.
Millainen oli tämä 104-vuotias,
orkideakuvioisen suihkuverhon alle muumioitunut.
Mitä hän ajatteli - mitä kaikkea harrasti - mistä piti -
mikä kiinnosti - mitä arvosti tärkeänä.

Lattiasta katonrajaan tuhannet muovipussit,
patteriin ja hellaan sulaneet.
Haluaako kukaan niitä setvittelyttää.
Tuleeko vain kaupungin miehet hengityssuojat kasvoillaan ja
kärrää sisällön kaatopaikalle?

Tai ehkä läjä dynamiittia hoitaisi kaiken niin paljon sulavammin.
Kahvini viimehörppy maistuu silkalta keväältä.


OODI OKSENTAMISELLE

Taas pyrskähtää keltainen geysir emalivuonoon
tuottaen hetkittäisen täyttymyksen tunteen.
Kyynelvesi reunustaa riekaleisena sirittäviä silmiä.
Kirkkaasti kimalteleva sylkikimppu venyy venymistään
hiuksenhienon säikeen varassa kohti kuplivaa pohjaa,
mutta ei millään katketen ja antaen periksi, ei mi-ten-kään.
Sormet hikoilevat valkeaa muovia vasten,
kaakelin kuviot upottuvat polviin.
Vessaharja möllää mitä ihmettä isäntänsä oikein tekee.
Ja jälleen alkaa jotain sisällä nytkähdellä
ja syöksähdän niskat taipuen kohti kohinaa silmät ummessa.

Tovin olen kuin Äiti Maa,
synnytän kidastani uusia saaria, elämän alkulimaa
pärskyen päistikkaa taistelemaan sijainnistaan.
Sitten on niin hiljaista,
katselen repaleisen sumuiseen maisemaan,
sen ylle pilveksi käpertyneenä.
Tällaisia elementtejä siis kätkeytyi keskipisteeseeni,
tämä kaikki jotain joka yritti tulla minuksi,
sai olla hetken osa minua.

Hampaat täynnä happoa, olo kepeää ja painava limitysten,
kouristun taas, haukkoen ilmaa,
mieli salpautuu äärimmilleen kuin raukea ritsa,
sykähtelen ees taas kuin laukeamaisillani,
kun vatsan kivinen nyrkki yrittää väkisin rutistaa
viimeisen pisaran,
jota kuitenkaan ei koskaan ilmesty.

Travis kirjoitti:

OODI MUSTALLEMAKKARALLE

Söin tänään ekan kerran mustaamakkaraa.
Kevät aluillaan karkauspäivän jälkeen.
Jäätyneen loskan keskellä
grillin kupeessa hajareisin lapoin suuhuni,
ja tykkäsin, tai sitten se oli nälkä.
Lauantai-iltapäivässä oli väkeä liikkeellä vasta harvakseltaan.
Autoja meni hiljalleen,
useimmat niistäkin vähä-äänisiä takseja tyytyväisinä ilman asiakasta.
Nenästäni valui hyvin hitaasti räkää linnun hyvin rauhallisen kujertelun
hyvin lempeään tahtiin.
Edessäni tyystin tyhjä parkkipaikka johon tuijotella.
Hetkeä aiemmin Jonne Aaron oli taluttanut blondin sen halki.
Mitäpä siinä muuta kuin syödä ja miettiä tätä maailmaa.
Että maailma ei kerro miten päin olla,
mitä pitäisi olla tekemässä.
On hirveästi erilaisia ruokia ja versioita niistä,
paikkoja, tilanteita, säätiloja, variaatioita niistä,
ja hetkiä, ja henkilöitä,
rajattomat yhdistelmät joihin olla kyllästymättä.
Maailma kyllä syömisineen ja juomisineen ja pöytineen ja huolineen
pitää meistä huolta.
On meitä varten, meille, meidän.
Ympärillämme kuin megalomaanisen massiivinen tilataideteos.
Tätä opin tänään
neljältä pätkältä mustaamakkaraa,
puolukkahillokeitaalta,
valkealta muovihaarukalta,
ja syvältä kertakäyttölautaselta jossa siniset raidat.


TAPAHTUI KERRAN TOISELLA PUOLELLA MAAPALLOA

Ulkona sataa rankasti lunta,
istun kahvitunnilla
ja tuumailen.
Lehti taluttaa minut ajatuksiin.
Kuva ja kirkuva otsikko: 5000 muovipussia ja 15 joutsenta!

Mitä löytyy muovipusseista?
Mitä löytyy lipastoista?
Mitä löytyy kirjekuorista?
Mitä löytyy taskuista?
Mitä löytyy taulujen takaa?
Mitä löytyy almanakan kulmista?
Millä periaatteella joutsenet on nimetty?

Jaksaako kukaan miettiä merkityksiä ja tarkoituksia,
osaako niitä yhdistellä,
osuuko oikeaan, ja kuinka usein.
Millainen oli tämä 104-vuotias,
orkideakuvioisen suihkuverhon alle muumioitunut.
Mitä hän ajatteli - mitä kaikkea harrasti - mistä piti -
mikä kiinnosti - mitä arvosti tärkeänä.

Lattiasta katonrajaan tuhannet muovipussit,
patteriin ja hellaan sulaneet.
Haluaako kukaan niitä setvittelyttää.
Tuleeko vain kaupungin miehet hengityssuojat kasvoillaan ja
kärrää sisällön kaatopaikalle?

Tai ehkä läjä dynamiittia hoitaisi kaiken niin paljon sulavammin.
Kahvini viimehörppy maistuu silkalta keväältä.


OODI OKSENTAMISELLE

Taas pyrskähtää keltainen geysir emalivuonoon
tuottaen hetkittäisen täyttymyksen tunteen.
Kyynelvesi reunustaa riekaleisena sirittäviä silmiä.
Kirkkaasti kimalteleva sylkikimppu venyy venymistään
hiuksenhienon säikeen varassa kohti kuplivaa pohjaa,
mutta ei millään katketen ja antaen periksi, ei mi-ten-kään.
Sormet hikoilevat valkeaa muovia vasten,
kaakelin kuviot upottuvat polviin.
Vessaharja möllää mitä ihmettä isäntänsä oikein tekee.
Ja jälleen alkaa jotain sisällä nytkähdellä
ja syöksähdän niskat taipuen kohti kohinaa silmät ummessa.

Tovin olen kuin Äiti Maa,
synnytän kidastani uusia saaria, elämän alkulimaa
pärskyen päistikkaa taistelemaan sijainnistaan.
Sitten on niin hiljaista,
katselen repaleisen sumuiseen maisemaan,
sen ylle pilveksi käpertyneenä.
Tällaisia elementtejä siis kätkeytyi keskipisteeseeni,
tämä kaikki jotain joka yritti tulla minuksi,
sai olla hetken osa minua.

Hampaat täynnä happoa, olo kepeää ja painava limitysten,
kouristun taas, haukkoen ilmaa,
mieli salpautuu äärimmilleen kuin raukea ritsa,
sykähtelen ees taas kuin laukeamaisillani,
kun vatsan kivinen nyrkki yrittää väkisin rutistaa
viimeisen pisaran,
jota kuitenkaan ei koskaan ilmesty.

Lue lisää

RUUSUNMARJASODAT

muistan yhtäkkiä yöllä
kun asuimme Saarijärven B-alueella
mäen kulmalla oli rykelmä ruusunmarjapensaita
varmaan aina joskus kirkonrotan jälkeen
meitä keräytyi siihen talon päätyyn muurin ympärille
en muista miten se aloitettiin
kuinka päätettiin kuka on kenenkin puolella
vai oliko kaikki kaikkia vastaan
mutta kohta marjoja revittiin ja niitä räiskyi sieltä täältä
ja kaikki kiljui tuskan ja osuman riemusta
isommat pojat heittelivät ihan täysiä
ja nauroivat kippurassa kun saivat jollekin mustelman
välillä kaatoivat nurmeen ja rutistivat niskasta
selän täyteen siemeniä ja hieroivat ja taputtelivat
se pisteli ja poltteli vittumaisesti
tai en muista kävikö minulle oikeastaan koskaan niin, mutta näin ilmeitä
tykkäsin eniten heitellä keskikokoisilla
isot lätsähti hyvin mutta niissä oli paljon ilmaa sisällä
pienillä taas jos heitti kunnolla niin käsi revähti
päähän oli paras osua mutta vaikea joten
useimmiten tähtäsin vaan mahaan
jos halusin kostoa väijyin mutkassa kahden pensaan välissä kyyryssä
niin että kun
toinen juoksi pakoon jotakuta niin pääsin yllättämään vastapalloon
joskus keräsin salaa kouran täyteen ja heitin jotakuta
usein niistä vain kaksi tai kolme osui mutta se yllättyminen
että halusin juuri sitä heittää sillä määrällä, se oli hauskaa
aina jossain vaiheessa kun marjoja oli jäljellä enimmäkseen
vain nurmella tai asfaltilla tai alhaalla kadulla
talkkari matoi lätsä päässä naama punaisena
ei meidän vaan viinan takia
ja totesi varovaisesti että voisimme lopetella, että ei saa heitellä niitä
se tuntui epäreilulta, mutta ei kukaan enää montaa heittänyt
kun se oli kadonnut mutta minulla oli yleensä olo että se vaan
veteli viinaa ja vakoili meitä sälekaihtimien takaa
kun ei televisiosta kuitenkaan tulisi mitään parempaa
ja näön vuoksi vaan kävi jotain sanomassa
monesti lähdimme sitten kiikkupolttosta tai
koteihimme tietokoneilla pelailemaan
tai nukkumaan jos kello oli jo paljon
mitäköhän nekin kaikki nyt puuhailevat
en ole kuullut kenestäkään yli kymmeneen vuoteen
kai niillä ehkä on työt ja vaimot ja asunnot ja lapsia
ja ovat suurin piirtein normaaleja suomalaisia
en tiedä lainkaan missä nyt ovat ne
joita niin usein heitin ruusunmarjalla otsaan
niin että napsahti


NOIN 0,13 GRAMMAA

Bulgariassakin on kahvikuppitehtaita.
Islannissakin on liikennevaloja.
Belgiassakin on pizzerioita.
Havaijillakin on lelukauppoja.
Mongoliassakin on uimarantoja.
Walesissakin on stand up -koomikoita.
Andorrassakin on sairaanhoitajia.
Perussakin on perhosia.
Uudessa-Seelannissakin on jäätelöautoja.
Ja myös Taiwanissa pilvenhattaroita.
Sekä Vanuatulla (vai Vanuatussa?) aivan varmasti
joku kaunis ja herkkäkin nainen joka juuri on kuullut radiosta
tietyn John Lennonin kappaleen
ja katsoo ulos ikkunasta, jossa ei ole lasia, katselee
meren aaltoihin ja unelmoi aidosta rakkaudesta.

Mutta millaisia ja mitä ja ketä
tarkalleen, missä
ja kuinka täsmälleen,
ihan toisaalla minusta,
kuin ei muka olisikaan.
Tahtoisin jotain tietää, vaikka mitä.
En ole koskaan käynyt Tunisiassa.
En koskaan ole kohdannut ketään Tunisiasta.
Koskaan en ole koskettanut mitään tunisialaista esinettä,
tietäen että se sieltä olisi.
En tiedä yhtään tunisialaista
ihmistä, kirjaa, laulua, elokuvaa, taulua,
tai edes kaupunkia, Tunisian lippua en tunnistaisi,
oikeastaan vain sijainnin tiedän – Välimeren eteläpuolella.

Mutta minulla on yksi tunisialainen postimerkki,
huomasin sen eilen lattialla, aivastettuani.
Se painaa ehkä 0,10 grammaa, tai 0,15.
Jonkun miehen pää ympyröitynä, reilu parta, vuosilukuja,
piirros jostain rakennuksesta, hiekkaa,
haalean sininen taivas.
Olisiko mahdotonta että joku jossain, ja monikin jopa,
pitelisi juuri nyt ollessamme metsinemme
merinemme tällä kohdalla
avaruutta
tätä samanlaista merkkiä sormissaan,
silmänsä suunnattuna sen pinnalle, ja

?

Noita sun runoja lukee kun hyvää kirjaa.. jotenkin hiljentyy ja vaipuu aivan kuin unenomaiseen tilaan kun syventyy sun kirjoittamaan runoon.. kaunista. Oli miten oli, sun runojen parissa viihtyy!

Kirjoitatko inspiraatiosta vai omista tuntemuksistasi vai molemmista?

Travis kirjoitti:

PIENI RUNO YKSINÄISYYDESTÄ

Pakastimessa on kärpässieniä ja pieniä miehiä.
Jääkaapissa hirven pää.
Voitelen sen sarvia margariinilla.
Lähden sitten ulos kauppaan josta en ostakaan mitään.
Kun palaan huomaan hirven pään pöydällä.
Ja että se on syönyt ne pienet miehet
ja marjapussi makaa revittynä lattialla.
Hirvi alkaa puhua.
Tungen leipäveitsen sen kitaan ja
lukitsen itseni vessaan.
Katselen kaakelien kuvioita.
Tarkkailen lavuaarin pintaa.
Seuraan saippuaa joka ei sano mitään.
Pyykkikoneen päällä iso vuori.
Mikään ei liikahda ja kaikki on paikallaan.
Minulla ei ole ystäviä.


KESÄTUNNELMIA

Murhaan mattotelineen
Pilkon polkupyörät
Kuoletan kukkaistutukset
Lahtaan lipputangon
Hirtän hiekkalaatikon
Raiskaan ruusupuskat
Myrkytän mehiläiset
Räjäytän roskikset
Puukotan parkkipaikan
Seivästän suojatien
Kuristan katuvalot
Teurastan taivaan
Sitten saavun sisälle seuraamaan Subbaria


WHAT'S UP DOC

Nukuin koko maanantain.
Olin mennyt sunnuntaina 23:30 nukkumaan;
heräsin tiistaina 0:30.
Siihen ei moni pysty.
Koskaan.
Minään päivänä.
Mutta miksipä tarvitsisikaan.
Nousin koska kiinnosti tarkastaa iltalehdistä
millaisia murhia ympäri maata on tehty
tai mitä muuta kiinnostavaa tapahtunut,
ja kahvia alkoi tehdä mieli.
Mutta oli vain yksi korvapuusti enää sen kanssa,
sekin pienoismalli.
Jääkaapissa ei ollut juuri mitään.
Miten riipaisevalta se näyttikään.
Kuin peilin ruumiinavaus.
Joten makoilin vaan sängyllä,
lusikoiden omenamarmeladin jämiä.
Iltalehdissä oli enimmäkseen vain pituushyppääjästä
joka oli saanut keihään kylkeensä.
Mutta ei oikein mitään muuta, jos
tanskalaisen teinin alkoholikuolemaa bulgarialaisessa baarissa ei lasketa.
Koko aamuyön ripotteli.
Sitten tajusin että minullahan on kaapissa se pussillinen pastaa.
Jonka värjäämiseen on käytetty myös mustekalaa.
Joka on italiaksi negro ja jotain.
En minä oikein osannut sitä laittaa.
Mutta söinpä sitten sitä koneen ääressä,
lipitellen sangriaa, riisutun miehen versiona,
ja katselin Youtubesta Väiski Vemmelsäären parhaita paloja.
Mietin että olenkohan ainut, tai monesko,
joka on milloinkaan tehnyt noin.
Menin ikkunaan.
Kiersin sälekaihtimet.
Aamu oli ryömimässä esiin takavarpaat turtina.
Se oli tullut hyvin kaukaa ja oli nääntymässä.
Taivas kuin sitä kalvaisi jokin.


HELTEISEN KUUMA KESÄPÄIVÄ

Puukot viuhuvat
Rekat viuhuvat
Isoja asioita tapahtuu
Pienempiä asioita tapahtuu
Kiihdytysauto syöksyy yleisön joukkoon
Pikku-Maddya ei millään löydy mistään
Kiinalaisesta vauvasta löytyy ompeluneuloja
Vatikaani julkaisee oppaan autoilijoille
Ihmiset järkyttyvät
Omaiset ovat tolaltaan
Kolareita
Hätälaskuja
Kipinöitä, säpinää
Ryskettä, rojua
Paniikkia
Raivostumista
Peltikasoja, verilammikoita
Kukkia, kynttilöitä ja poliisinauhaa
Ja tietenkin aina myös hymyileviä blondeja
Bush sitä, Bush tätä
Afganistanissa sitä, Afganistanissa sitä, Bagdadissakin sitä
Bagdadissakin sitä
Ei helvetti
Ei saatana
Ei perkele
Ovatko kaikki itsemurhaiskut verisiä
Ovatko kaikki tulipalot rajuja
Ovatko kaikki pankkiryöstön yritykset uhkaavia
Ja tietenkin kaikki naispuolisten semijulkkisten painonpudotukset
ovat aina huimia
Valaskin vierailee Ruotsissa
Ja alkoholi estää nivelreumaa
Toinen perintöprinsessa suuntaa juhannuksena kavereidensa kanssa mökille
Ja jonkun liiton jonkun johtajan mukaan Suomessa on liikaa
jotain joutsenia
En oikein tiedä mitä tehdä
Televisiossa naisten pikajuoksun loppuhalailut
Ja yhtäkkiä tiedän mitä tehdä


RAKASTAN MAANANTAIPÄIVIÄ

Nirhaan ranteeni mattopiiskalla
Hirttäydyn hammaslankaan ja serpentiiniin
Tukehdutan hengitykseni ilmaisella pehmolelulla
Myrkyttäydyn Tabascolla ja rypsiöljyllä
Poltan itseni sadalla suitsukkeella
Ammun ohimooni sählymailalla
Heittäydyn pakastimeni yli ajamaksi
Hyppään pesukoneelta pää edellä vessan pönttöön
Kuristan itseni paljain käsin peilin edessä
Ja päivä on täydellinen

Lue lisää

en halua moittia elämäntapaasi, mutta käytkö mahdollisesti töissä tai onko sinulla kodin ulkopuolisia harrastuksia?

Jatkokouluttaudu, opiskele asioita joista olet kiinnostunut ja jotka vievät sinut ihmisten pariin..

ihan näin tuodakseni hieman käytännönläheistä näkökulmaa ARKEESI.. en suinkaan halua tappaa inspiraatiotasi..

Travis kirjoitti:

VIITTOMAKIELISET UUTISET

Kuopiossa olisi huomenna 0 astetta.
Kuopiossa olisi huomenna kahdeksas helmikuuta. 2008.
Ja Kuopiossa olisi perjantai huomenna.
Ja suurinpiirtein koko maailmassa.
Katson viittomakielisiä uutisia
ja juon olutta, tölkistä, jotain tavallista,
ja minua vituttaa,
en tiedä mikä,
en ole varma kuinka kauan,
mutta arvelen että se johtuisi maailmasta.
Sen tarkemmin en osaa miettiä.
On torstai.
On helmikuinen torstai helmikuussa.
Vuosi 2008.
Kaupunki.
Huone.
Juon olutta.
Makaan sängyllä.
Katson televisiota.
Uutistenlukija sekoaa sanoissaan.


KAUPUNKI

Haluan rakastua tässä kaupungissa
Haluan rakastaa tässä kaupungissa
Tässä kaupungissa sinua haluan rakastaa
Haluan suudella kantapäätäsi tässä kaupungissa
Haluan kävellä yhteistä tahtiamme lumisateessa tässä kaupungissa
Haluan hikoilla vierelläsi auringon paahdetta tässä kaupungissa
Haluan syödä vesimelonia lähelläsi tässä kaupungissa vappuna
Haluan maata nurmella seurassasi tässä kaupungissa
Haluan käydä kanssasi tämän kaupungin kirkoissa, museoissa, apteekeissa, kirjastoissa, taidenäyttelyissä, sairaaloissa, kaatopaikoilla
Haluan vierailla läheisyydessäsi tämän kaupungin pihoilla, puistoissa, leikkikentillä, metsissä, bussipysäkeillä, takapihoilla
Haluan tehdä tästä kaupungista meidän kaupunkimme
Haluan että kaikista kaupungeista tulee meidän kaupunki
Haluan että rakastumme yhdessä kaikkien kaupunkien kaikkiin katuihin
ja kaikkeen


PERJANTAI-ILTA

Täällä me olemme,
sälekaihdinten takana,
katselemme saippuasarjoja,
uusia ja vanhoja visailuja,
surffailemme netissä,
chatimme,
juomme kahvia,
lämmitämme mikrossa lihapiirakoita.
Välillä käymme t-paidassa parvekkeella,
roskapussin tuoksut hulmuilevat syksyn rinnalla,
taivas mustempi kuin tv:n kyljet,
tähdet pikselin kokoisia.
Täällä minä olen.


MINUNLAISET

Missäköhän minunlaisia ihmisiä on.
Varmaan niitä on K-marketin tai S-marketin
Jauhot-osastolla valitsemassa sopivinta ja edullistakin
(täys)vehnäjauhopussia josta leipoa banaanikakkua.
Missähän niitä minunlaisia olisi.
Ehkä niitä olisi ikkunassa violettien verhojen
välistä ihastelemassa lehmusten helmeilevän keltaisten
lehtien kieppuilua ylös alas poukkoillen
pihan yllä Eroican soidessa,
kahvikuppi ja munkki kädessä.
Niitä voisi niitä minunlaisia olla nojatuoleilla
katsomassa www.play.comista tilattuja Fellinin tai
Herzogin tai Tarkovskin dvd:itä,
tai huuto.netistä huudettuja,
tai sitten Neloselta jotain Tosi-TV:tä,
tai South Parkia Kolmoselta.
Tai ne selailee deittipalstoja
jotain kaltaistaan etsien,
yrittäen löytää, kohdata.
Tai ne keskellä yötä tunnustelee tapetin pintaa,
miettien missä heidänlaisiaan ihmisiä mahtaisi olla.


KUNNIAN KENTÄT

Mutta kumpi jätti ja kenet.
Sen toisen varmaan mutta
kumpi oli se toinen?
Ja kumpi oli se kumpi.
Vai jättäytyikö toinen,
vai molemmat, tai kumpikin.
Jos leikitään että minä jätin sinut
tai että sinusta tuli minun jättämä,
niin kumpi jätti paremmin?
Ja kuka vittu sinä edes olit.
Millä tavalla minä jätin sinut,
jos jätin, tai
kuinka sinä minut, jos jätit.
Onko kumpikaan edes jättänyt vielä oikeastaan.
Mistä tietää että jättö on tapahtunut.
”Hyvää loppuelämää.”
No mutta onhan olemassa
sellaisia kuin pms, mökötys,
väärät sanavalinnat, huomion kerjääminen,
naisen logiikka, kaikenlaiset naiselliset
källit ja oikkuilehtimiset,
kliseet joita ei tarkoita
mutta tulee vaan mieleen sanoa
ja jälkeenpäin kaduttaa muttei ilkeä peruakaan jne.
No leikitään että jompi/kumpi
jätti - tämä runo vähän kuin edellyttää sitä.
Kumpi parani paremmin jätöstä?
Kummasta tuli jätöstä.
Kummanko tuli lepatti seuraavat viikot kuin lahna.
Onko kumpikaan parantunut siitä että jätti,
siitä että joutui jättämään, vai joutuiko,
tuntuiko vaan siltä että nyt vähä vois.
Kumpi on parantunut nopeammin parempaan tolaan,
kumpi jätti voimakkaammin,
kumpi mätti tyylikkäämmin,
kumpi tipahti korkeammalta.
Kumpi kukistettiin, ja kuka
seppelöitiin, jos kumpikaan,
kumpi kruunattiin, jos kukaan,
oliko se sellainen Napoleonin kruunu, vai millainen,
missä sitä pääsisi ihailemaan, ja ketkä,
kostuiko kumpikaan mökkitontilla tai linnakutsulla.
Kuka käveli Alkoon ja mitä sieltä haki.
Kumman idea koko karkelo edes oli?
Ja onko seuraava kisapaikka jo päätetty.
Minä olen treenannut kovaa,
mutta kärsinyt loukkaantumisista.
Uusi liekki jo matkalla juoksemassa pitkin vuoria.
Ei näytetä tätä runoa sille.


KAUPUNKIMAISEMAA

Pakettiauton etupenkki, kiire,
musta poolo, hiki,
lippu puolitangossa, Black Sabbath,
kaivinkoneen vilkku, häläri,
pilviä, röykkiö tarhalaisia,
liikennemerkkipino räkälän kupeessa,
koirat paskalla lehmusten alla.


HAVAINTOJA PAKETTIAUTON KESKIPENKILLÄ

Jänismytty turpa rutussa,
korvat mössönä,
maantien lanteilla.
Avril kiekumassa NRJ:llä.
"She's faaaaaaallen from grace"
Voi olla.
Kojelaudan kimalletarrassa
Minni Hiiri - punainen mekko ja irtoripset.
Taas viedään ja haetaan jotain.
Tämmöistä täällä,
huomata monenlaista asiaa,
Hetkestä hetkeen maalaillaan ajatuksilla
itseä Linnunradan koordinaatistossa.

Lue lisää

tiedätkö sinä
että moni nainen tälläkin hetkellä
saattaa olla sinuun hulluna
mitä he sinusta saavat?
haavoja sydämeensä, pettymyksiä odotuksiinsa
kun eivät sinulle kelpaa
julma maailma


jes eka kirjoittamani runo!

Travis kirjoitti:

VÄLITÄN

Välitän isästäsi ja äidistäsi.
Välitän kavereistasi ja tutuistasi, ja naapureistasi.
Välitän nurmesta ympärilläsi, kukista takapihallasi,
mehiläisistä jotka pörräilevät niissä.
Välitän kahvikupeista ja lusikoista keittiössäsi, sillä
ne koskettavat sinun huulia ja sinun huulet ja suu ja makunystyrät ja maha
niiden kautta saa tarvitsemansa ja haluamansa.
Välitän näppäimistöstäsi ja hiirestäsi ja johdoistasi.
Niitä pitkin stereot ja tietokone pääsevät suomaan
sinulle tietoa ja rentoutusta.
Välitän jokaisesta nuotista jokaisella CD:lläsi,
koska sinun korviin ne saapuvat ja siellä mielihyvää tuottavat.
Välitän jokaisesta kynnestäsi, haluaisin tutustua niihin tarkoin.
Välitän jalkapohjistasi ja niiden lukuisista
hienovaraisen täyteläisista yksityiskohdista,
välitän kengistäsi ja niiden nauhoista,
ne ovat mukanasi liikkuessasi tuolla jossain,
pitkin katuja, pihoja, metsäpolkuja, joista välitän,
ja lätäköistä, ja kävyistä ja tupakantumpeista ympärillä.
Välitän vaatteistasi, sinä ne olet valinnut, tai lahjaksi saanut,
joltakin joka sinusta välittää.
Välitän sinun tyynystäsi.
Se ottaa sinut vastaan päivällä kun olet uupunut
tai öisin, kun käyt sänkyyn, ja ehkä mietit,
merkitsetkö oikeastaan kellekään juuri mitään.
Välitän viikonlopuistasi, ne tahtovat suojella sinua maailman otteelta.
Tiedä missä oletkin että minä välitän jokaisesta kyyneleestäsi,
hetkestäsi, tuntemuksestasi, haluaisin zoomata niihin
satelliitista ja osata ne kaikki läpikotaisin,
häiritsemättä kuitenkaan rauhaa
joka sinulla itsesi kanssa on.


OODI KUIVUNEILLE KUULAKÄRKIKYNILLE

Kerran te olitte elinvoimaisia,
ihmiset käyttivät teitä kertoakseen toisilleen asioita,
tekivät merkintöjä kalentereihinsa, tärkeitä
ympyröitä, joskus saitte olla lämpimän kämmenen suojassa,
kahvihuoneen sanaristikon yllä,
päättäväiset peukalot napsuttelivat
teitä, saitte käyttää kykyänne, mustetta
levisi paperiin viivoina ja kaarina,
jotka tarkoittivat kaikenlaista,
sitten teidät unohdettiinkin pitkäksi aikaa,
tai jätettiin liiaksi aurinkoon, tai
väärinpäin jonnekin, kuivuitte umpeen,
näännyitte tarpeettomuuteen, kukaan ei enää
tekisi teillä mitään, kukaan ei jaksaisi alkaa
teitä kunnostaa, kun paperissa on muutama syvä rantu
vailla sitä sinistänne tai mustaanne tai muuta ääntänne,
niin teitä vain kirotaan,
teidät tullaan heittämään roskiin, päädytte
lopulta kaatopaikalle, hyvin todennäköisesti
jokainen, ja sitten teitä ei enää ajateltaisi,
aivan kuin teitä ei olisi
koskaan ollutkaan, tulisi uusia tilallenne,
niin luontevasti, mutta joskus saitte tehdä
sitä mihin teidät alunperin luotiin,
teitte reviiriänne sinne tänne, ja
siitä ja olemassaolostanne kiitos,
jossain syvällä sisimmässään
universumi aivan varmasti
resonoi teitä.


PALLO JÄÄTELÖÄ

Muovin ihmiset menneet keksimään,
johon tehdä taskuja,
joihin laittaa jäätelöiden kuvia.
Mietitty niin tarkkaan
makuyhdistelmät.
Niin tarkkaan laadittu reseptit.
Niin tarkkaan sommiteltu ja suunniteltu kuvat.
Ja tämä koju tälle niemelle.
Muoto. Koko. Paikka.
Väri tietenkin valkea ettei helteelläkään tulisi liian kuuma.
Niin tarkkaan etsitty ja haastateltu
pallojen tekijä tähän.
Eikä vaan jotain sukulaistyttöä otettu.
Niin tarkkaan asetellut meikkinsä hän.
Niin tarkkaan shoppaillut ja valinnut meikkausvälineensä.
Mitä laittaa päälle.
Tuo sormus tuossa yhdessä sormessa
varmaan se ainut malli joka oli alennuksessa,
mutta juuri sitä oikeaa ympärysmittaa.
Toivottavasti melko tarkkaan mietitty
se kenen kanssa ja miksi ottaa tuollaiset.
Niin tarkkaan molempien vanhemmat suunnitelleet ja miettineet
ketä haluta, ketä lähestyä, kenelle jutella, keneen tutustua,
ketä yrittää päästä panemaan, ketä panna, ketä vain jyystää,
kenen kanssa lisääntyä.
Miten synnyttää ja mitä antaa nimeksi.
Pallokauhaa pohdittu ja testattu ja muokattu ja versioitu ja koeajettu
varmasti tuhat tuntia ennen patentointia.
Täällä mietitään, ja pohditaan, ja suunnitellaan,
ja tutkitaan, ja etsitään kaikkea niin tarkkaan.
Kaiken pitää olla aina sitä kaikkein parasta ja oikeinta ja sopivinta.
Mutta pilviä ei voi valita,
ja niiden määrät ja koot ja asennot ja mielialat on
kuitenkin jäätelökojuille se olennaisin.
Vain jos ydinvoimala räjähtää, joku valtio voi yrittää
saada muhkuraisen laskeumapilven solahtamaan alas ennen isoja kaupunkeja,
joidenkin salaisten kemikaaliaseiden avulla.
Tarkkaan harkittuaan minkä kylien ihmisille kasvaimista ja mutaatioista olisi vähiten haittaa.
Tänään otan yhden pallon rommirusinaa
koska se on vaihtoehdoista sanana kaunein.

Lue lisää

enpä usko
että kenestäkään oikeasti välität
sellaisena kuin hän on

oletko kohdannut
ihmistä hänen arjessaan
kaikkine vikoineen
kaikkine toiveineen

kokonaisena,
eikä suinkaan haavekuvana

edelweisss kirjoitti:

tiedätkö sinä
että moni nainen tälläkin hetkellä
saattaa olla sinuun hulluna
mitä he sinusta saavat?
haavoja sydämeensä, pettymyksiä odotuksiinsa
kun eivät sinulle kelpaa
julma maailma


jes eka kirjoittamani runo!

Lue lisää

Saattavat olla vaikka ihan tulisesti rakastuneitakin. Ja unelmoivat rakkaussuhteen aloittamisesta, yhteenmuuttamisesta, perheen perustamisesta, lisääntymisestä, kuvittelevat lapsille nimiä jne.

Mutta kun eivät ole netin kautta koskaan tavanneet ketään, koska se ei tunnu omalta jutulta, vaan jotenkin sellaselta säälittävältä asialta, jota vain luuserit harrastaa.

Voisi toki johonkin tosi kiinnostavaan ottaa yhteyttä jos sellanen tulis netissä vastaan, mutta ei silloin jos yhteyttä pitää ottaa Facebookissa tai Suomi24-treffeillä, koska sellaisessa ei itse olla jäsenenä koska itse ei tuollaisia harrasteta.

Ai Suomi24-galleria-profiilissa on sähköpostiosoite johon voisi mailata tai jolla voisi lisätä Meseen. No mutta kun en ole jäsenenä siinäkään.

Ai viestiarkistossa on monia viestejä joista sen sähköpostiosoitteen voisi katsoa. No mutta kun ei jaksa itse niitä alkaa selaamaan. Sieltä sun ajatusten ja mielipiteiden joukosta. Vaikka kyllä ne kiinnostavatkin. Vai kiinnostavatko sittenkään, ei varmaan, kun ei vaan tunnu mun jutulta. No mä sit vaikka rakastunkin johonkin toiseen, sitten kun tää tunne hiipuu enkä enää ole sinuun rakastunut, ihmiseen johon en voi ottaa millään tavalla yhteyttä koskaan, koska tapamme käyttää nettiä ovat niin erilaiset, ja suhtaudumme nettiin niin eri lailla, sehän on vähän sama asia kuin suhtautuisi katuihin ja asfalttiin eri lailla, toinen tykkää siitä miten se kiiltelee sateen jälkeen, toinen taas on sitä mieltä että ihanaa miltä se untuu kengänpohjien alla, ja toinen tykkää kävellä pohjois-etelä-suuntaisia katuja, ja toinen länsi-itä-suuntaisia katuja, ja vieläpä eri kaupungissa, niin ei niitä kyllä koskaan tulla yhdessä samaan suuntaan käsi kädessä kulkemaan, eikä edes eri suuntaan käsi kädessä, koska vaikka toisen käsi venyisikin, niin toisella käsi on ihan vaan lihaa, ja vaikka se liha venyisikin, niin sitten on kuitenkin ne luutkin siellä, että voihan kökkö.


OLEMME

Luota että olen.
Luota että kohtaat minut.
Äläkä vain luota vaan etsi minua.
Ja luota siihen että minä etsin sinua.
Luota että minä luotan.
Että olet.
Että löydän, kunhan en luovuta.
Äläkä luovuta.
Luota meihin.
Minäkin.
Luotetaan että tulemme meiksi.
Luotetaan.
Etsitään.
Kohdataan
- tullaan, ollaan
me

Ja tämä runo kertoi sitten jostakin niistä naisista jotka vielä eivät ole rakastuneet minuun. Koska runo kertoi ei pelkästään etsimisestä vaan kohtaamisesta. Ja kohtaamista ei ole se että joku monitorinsa luona selaa juttujani monta kuukautta tai vuotta. Se on väijymistä, tai fanittamista. Rakkaus ei ole fanittamista, tai vakoilua. Se on kohtaamista. Rakkaus edellyttää aloitteen, uskalluksen, rohkeuden, energian, sen että panee asiat liikkeelle, sen että haluaa altistua toiselle, olla alttiina sille mitä se toinen ihminen on, eikä vaan jättää sitä sinne monitoriinsa kirjainmerkkisarjoina ja pikseleinä. Rakkaus on lihaa. Ei sitä että jotkut vaan istuvat koneella.

Ja sinusta puuttuu se rakkaus minua kohtaan. Koska se ei ole sinun juttu. Se on jonkun muun juttu. Sellaisen joka on yhteensopiva sinun kanssa. Sellainen joka on kiinnostunut sinusta, ja josta sinä olet kiinnostunut, ja niin että molemmilla on turvallinen ja hyvä olo.

edelweisss kirjoitti:

enpä usko
että kenestäkään oikeasti välität
sellaisena kuin hän on

oletko kohdannut
ihmistä hänen arjessaan
kaikkine vikoineen
kaikkine toiveineen

kokonaisena,
eikä suinkaan haavekuvana

Lue lisää

TAPAHTUI ERÄÄNÄ SUNNUNTAINA

Olin ollut kauan jääkaapin perällä,
kuin minua ei koskaan käytettäisikään.
Sinä tulit ja otit minut sieltä,
katsoit mitä minussa on,
mikä on nimeni.
Luit vähät ohjeet,
purskuttelit kasvojesi lähellä,
revit minut auki.
Nostit nenääsi miltä kaikelta tuoksuin.
Kaadoit minua läpinäkyvään lasiin,
hedelmälihaisena, raikkaana.
Kannoit parvekkeen kaiteelle.
Aurinko helotti.
Saatoin nähdä nurmen,
lapset hiekkalaatikolla ämpäreineen,
muita parvekkeita, ikkunoita, verhoja,
mattotelineen, ympärillä rauhaisina vellovat pilvet.
Ja kohta sain alkaa tulla osaksi sinua.


KOKISTA SAATAN JOSKUS JUODA AVOAUTOSSA HELTEELLÄ

Lupaan että törmäämme tällä vuosituhannella ja joskus saat lukea tämän.
Lupaan luvata sinulle jatkossa paljon lisää, mutta en turhaan.
Lupaan etten koskaan suutele sinua mistelin alla.
Lupaan etten koskaan vie sinua elokuvateatteriin popcornia mussuttamaan.
Lupaan etten koskaan kuunteluta sinulla Indiana Jonesin soundtrackia.
Lupaan etten koskaan aja lapsiamme Karkki tai kepponen -kiertueelle.
Lupaan ettei ensitapaamisemme ole kertaakaan kahvilassa.
Lupaan etten koskaan korista kotiamme
joka puolelta kultakehystetyillä parikuvillamme.
Lupaan etten koskaan pukeudu joulupukiksi.
Lupaan etten riisu sinulta sukkanauhaa
sadan pikku huppelissa olevan sukulaisen tuijottaessa.
Lupaan ettemme koskaan kaiverra kurpitsaa ontoksi.
Lupaan etten koskaan sytytä tupakkaa panon jälkeen.
Lupaan etten koskaan aloita suhdetta maitomiehen kanssa.
Lupaan etten koskaan heittele takapihalla palloa kenenkään räpylään.
Lupaan ettei minua nähdä marssimassa kaupungilla
vastustaakseni jotain sotaa tai presidenttiä.
Lupaan etten koskaan heitä sellaista ihme
lp-levy-hevosenhäntä-mutantin näköistä hattua ilmaan.
Lupaan etten koskaan tule vaaleansinisessä pyjamassa sänkyyn.
Lupaan etten koskaan osta haulikkoa tai käsiasetta.
Lupaan etten ikinä perkele ikinä tule jäämään kiinni kyrpä omenapiirakassa.
Rape me if I do,
please.


OODI ROMANTIIKALLE

Haluan että tiedät
olit arviolta 2700:as nainen jota lähestyin
noin 1300:as josta kuului jotain takaisin
ehkä 650:es jonka kanssa tuli viestiteltyä
varmaan 255:es jolle ehdotin tapaamista
suurin piirtein 150:es jonka kanssa sain tapaamisen sovittua
ja 131:nen joka ilmestyi paikalle.
Ja sinusta tuli
36:es josta pidin
13:as joka piti minusta takaisin
8:as joka piti minusta takaisin yli viikon
7:äs joka piti minusta takaisin yli kuukauden
5:es joka piti minusta yli kaksi kuukautta
4:äs jota tapasin yli 10 kertaa
3:as jota tapasin yli 12 kertaa
Ja heistä olet
1:nen jolta kysyn haluatko mennä kanssani naimisiin
0:as tai 1:nen joka sanoo siihen "Kyllä" tai "Joo"
Joku joka vastaa ei, tai
ainut tai ensimmäinen vaimoni,
siis jos jotain ei tapahdu ennen häitä,
tai niiden aikana.


VASTAKOHTA KIITOKSEN VASTAKOHDALLE

Kiitos kun keitit minulle kahveja
Kiitos suklaakekseistä
Kiitos siitä että sain lukea Savon Sanomiasi
Kiitos siitä että saatoin silittää kissaasi
Kiitos kun kävin parvekkeellasi
Kiitos kun pääsin selaamaan luonasi Saarikosken runoja
Kiitos vahvoista bukowskimaisista hetkistä joita minulle loit
Kiitos nopeista tekstarivastauksista
Kiitos lätäkköluolasta jonka minulle opetit,
kunpa patterit eivät olisi loppuneet
Kiitos noin 8 aamusta jolloin työmatkani oli vajaat 50% normaalista
Kiitos kun sain ottaa kuvan kädestäsi, vaikken päästäsi, pizzalaatikolla
Kiitos kun joit monesti kanssani olutta
Kiitos kun silloin kerroit että ne isot puut on juuri kaadettu
Kiitos siitä että välillä tuntui että ne asiat jotka ovat
minulle tärkeitä merkitsevät myös sinulle jotain
Kiitos monen runoni tähteydestä
Kiitos siitä että sain arpoa kuunneltavat CD:t häpeilemättä
omalla viivakooditaktiikallani
Kiitos kun surffailit kanssani sarjamurhaajasivustoilla
Kiitos suitsukkeiden tuoksuista
Kiitos hetkistä jolloin laitoit kätesi ympärilleni
Kiitos niistä kahdesta sähköpostista jotka lähetit ennen kuin oltiin kohdattu
Kiitos kahdesta kuuden tunnin Mese-juttelusta
Kiitos öistä jolloin nukuit lähelläni pehmeästi
Kiitokset ruoista joita minulle laittelit
Kiitokset kaikista kahveista
Kiitos kun kävit tiskaamassa reilun kolmen kuukauden tiskini
Kiitos kun hommasit minulle ne näkemäsi turkoosit My Little Ponyt
Ja kiitos kun otit ekalla tapaamisella suihin jo puolen tunnin kohdalla
Se oli kaunis tavoitteeni ja kaikki hyvä sen jälkeen vain positiivista

TAHDON ETTÄ LUET TÄMÄN RUNON

Tahdon olla sokerikide varpaankyntesi alla.
Tahdon olla korvassasi muhiva vaahtokarkki.
Tahdon olla rintoihisi tarrautunut berliininmunkki.
Tahdon olla Geisha-patukka povitaskussasi.
Tahdon olla Quattro stagione -slice kourassasi.
Tahdon olla passionhedelmä lanteillasi.
Tahdon olla silmäripsilläsi nakottava nallekarkki.
Tahdon olla reidellesi tipahtanut päärynäjäätelöpallo.
Tahdon olla kermavaahto kitalaellasi poukkoillen.
Tahdon olla napaasi muljahtanut vihreä viinirypäle.
Tahdon olla huulillasi kimalteleva kahvinpisara.
Tahdon olla auraasi sulava sinihomejuusto.
Tahdon olla hiuksiisi kihoava keväisen sateen kaihoisan tuoksun lämpö.
Tahdon olla sekunti jona heräät.
Tahdon olla mustuus oikeassa pupillissasi.
Tahdon olla peilissäsi makoileva valo.
Tahdon olla narskunnan lumisuus askelesi alittaen.
Tahdon olla pakkoliikkeesi.
Tahdon olla violetti ruusu tyynyliinasi sisuksessa.
Tahdon olla kotisi ikkunassa huojuva mänty.
Tahdon olla amiraaliperhonen sylissäsi.
Tahdon olla vaneri jolle roiskit vaaleanpunaista.
Tahdon olla ihminen joka syö kanssasi piparkakkuja jouluna.
Tahdon olla aivojesi endorfiinit kun kiipeät vuoria tai alustat taikinaa.
Tahdon olla munan puolikas pinaattikeitossasi.
Tahdon olla keltuainen pinaattikeitossasi kelluvassa munan puolikkaassa.
Ja tahdon hetken olla sydämesi verineen ja kaikkineen.
Tahdon olla se mitä en keksi nyt.
Tahdon olla unessa kuulemasi yllättävä totuus.
Tahdon olla volyyminappula kaukosäätimessäsi.
Tahdon olla suojatien raita varjosi lävistäen.
Tahdon olla Prahassa nauttimasi oluen vaahto.
Tahdon olla Taj Mahal sen hetken verran kun otat siitä valokuvan.
Tahdon olla 4 gigan muistikorttisi.
Tahdon olla ihosolu kyynärpääsi lähellä kun kitarasoolo
saa sinut kananlihalle.
Tahdon olla junanvaunu jossa matkaat Suomen halki.
Tahdon olla Eurooppasi.
Tahdon olla täysikuu kun juot hiljaa iltateen.
Tahdon olla sohva jolta katsot Chaplinia.
Tahdon olla posliininorsu jota silität kirpputorilla.
Tahdon olla kaikki mitä silität kirpputorilla.
Paitsi pölyinen lankapuhelin, joku muu saa olla se.
Tahdon olla suudelma jonka sinulle annan.
Tahdon olla lähikauppasi tuulikaappi.
Tahdon olla pääsiäiskortti jota en kerennyt sinulle lähettää ja tipahtaa
katon läpi kitaasi.
Tahdon ettet jännitä minua.
Tahdon olla silmissäsi väreilevän horisontin heleys.
Tulen olemaan rakkaus joka rakastaa rakkauttasi.
Tahdon olla tämä piste .


PALLO

Ole minulle kokonainen pyöreä pallo.
Vieri minua päin yli peltojen ja kieri
minua kohti katujen kautta.
Ole kaikki se mitä siinä pallossa on,
ole sitä kaikkea sisusta ja kaikki ne muodot,
edusta juuri sitä mitä se pallo edustaa,
ole minun pelata ja pyöritellä,
ole kaikki ne kierteet ja kaikki ne pomput
mitä vaan voi siitä pallosta löytyä.
Ole minulle kaikki se pallo aivan kokonaan
ja jokainen nahkanpala sitä palloa ole minulle ole.


OODI RAKKAUDELLE

Rakastan sinua kuin kuuta,
tai no, enpä kyllä aivan samoin,
en voi kanssa kuun mennä kukkia poimimaan
ja silmäripsetkin puuttuu siltä.

Palvon sinua niin kuin aurinkoa.
Tai en kyllä ihan läheskään -
auringon kanssa en voi astua akvaariokauppaan kaloja seuraamaan,
eikä sillä korvalehtiäkään ole.

Jumaloin kuten tähtiä sinua,
tai, ei tuo kyllä kovin todelta tunnu:
en voi tähtien kanssa syödä porkkanalaatikkoa
eikä niillä sellaista napaakaan löydy.

Sinusta nautin kuin sateenkaaresta,
tai, kylläkin tuhat kertaa enemmän ainakin;
en sateenkaarien kanssa voi lähteä sulkapalloa pelailemaan,
ja, niiden ääntäkään en voi kuunnella.

Oikeastaan voisin vain sanoa että
olet sellainen kuin olet, sinä olet
sinä, ja tässä universumissa saan tuntea sinut
ja kokea meidät, ja se saa minut onnelliseksi kuin, vain se.

Travis kirjoitti:

TAHDON ETTÄ LUET TÄMÄN RUNON

Tahdon olla sokerikide varpaankyntesi alla.
Tahdon olla korvassasi muhiva vaahtokarkki.
Tahdon olla rintoihisi tarrautunut berliininmunkki.
Tahdon olla Geisha-patukka povitaskussasi.
Tahdon olla Quattro stagione -slice kourassasi.
Tahdon olla passionhedelmä lanteillasi.
Tahdon olla silmäripsilläsi nakottava nallekarkki.
Tahdon olla reidellesi tipahtanut päärynäjäätelöpallo.
Tahdon olla kermavaahto kitalaellasi poukkoillen.
Tahdon olla napaasi muljahtanut vihreä viinirypäle.
Tahdon olla huulillasi kimalteleva kahvinpisara.
Tahdon olla auraasi sulava sinihomejuusto.
Tahdon olla hiuksiisi kihoava keväisen sateen kaihoisan tuoksun lämpö.
Tahdon olla sekunti jona heräät.
Tahdon olla mustuus oikeassa pupillissasi.
Tahdon olla peilissäsi makoileva valo.
Tahdon olla narskunnan lumisuus askelesi alittaen.
Tahdon olla pakkoliikkeesi.
Tahdon olla violetti ruusu tyynyliinasi sisuksessa.
Tahdon olla kotisi ikkunassa huojuva mänty.
Tahdon olla amiraaliperhonen sylissäsi.
Tahdon olla vaneri jolle roiskit vaaleanpunaista.
Tahdon olla ihminen joka syö kanssasi piparkakkuja jouluna.
Tahdon olla aivojesi endorfiinit kun kiipeät vuoria tai alustat taikinaa.
Tahdon olla munan puolikas pinaattikeitossasi.
Tahdon olla keltuainen pinaattikeitossasi kelluvassa munan puolikkaassa.
Ja tahdon hetken olla sydämesi verineen ja kaikkineen.
Tahdon olla se mitä en keksi nyt.
Tahdon olla unessa kuulemasi yllättävä totuus.
Tahdon olla volyyminappula kaukosäätimessäsi.
Tahdon olla suojatien raita varjosi lävistäen.
Tahdon olla Prahassa nauttimasi oluen vaahto.
Tahdon olla Taj Mahal sen hetken verran kun otat siitä valokuvan.
Tahdon olla 4 gigan muistikorttisi.
Tahdon olla ihosolu kyynärpääsi lähellä kun kitarasoolo
saa sinut kananlihalle.
Tahdon olla junanvaunu jossa matkaat Suomen halki.
Tahdon olla Eurooppasi.
Tahdon olla täysikuu kun juot hiljaa iltateen.
Tahdon olla sohva jolta katsot Chaplinia.
Tahdon olla posliininorsu jota silität kirpputorilla.
Tahdon olla kaikki mitä silität kirpputorilla.
Paitsi pölyinen lankapuhelin, joku muu saa olla se.
Tahdon olla suudelma jonka sinulle annan.
Tahdon olla lähikauppasi tuulikaappi.
Tahdon olla pääsiäiskortti jota en kerennyt sinulle lähettää ja tipahtaa
katon läpi kitaasi.
Tahdon ettet jännitä minua.
Tahdon olla silmissäsi väreilevän horisontin heleys.
Tulen olemaan rakkaus joka rakastaa rakkauttasi.
Tahdon olla tämä piste .


PALLO

Ole minulle kokonainen pyöreä pallo.
Vieri minua päin yli peltojen ja kieri
minua kohti katujen kautta.
Ole kaikki se mitä siinä pallossa on,
ole sitä kaikkea sisusta ja kaikki ne muodot,
edusta juuri sitä mitä se pallo edustaa,
ole minun pelata ja pyöritellä,
ole kaikki ne kierteet ja kaikki ne pomput
mitä vaan voi siitä pallosta löytyä.
Ole minulle kaikki se pallo aivan kokonaan
ja jokainen nahkanpala sitä palloa ole minulle ole.


OODI RAKKAUDELLE

Rakastan sinua kuin kuuta,
tai no, enpä kyllä aivan samoin,
en voi kanssa kuun mennä kukkia poimimaan
ja silmäripsetkin puuttuu siltä.

Palvon sinua niin kuin aurinkoa.
Tai en kyllä ihan läheskään -
auringon kanssa en voi astua akvaariokauppaan kaloja seuraamaan,
eikä sillä korvalehtiäkään ole.

Jumaloin kuten tähtiä sinua,
tai, ei tuo kyllä kovin todelta tunnu:
en voi tähtien kanssa syödä porkkanalaatikkoa
eikä niillä sellaista napaakaan löydy.

Sinusta nautin kuin sateenkaaresta,
tai, kylläkin tuhat kertaa enemmän ainakin;
en sateenkaarien kanssa voi lähteä sulkapalloa pelailemaan,
ja, niiden ääntäkään en voi kuunnella.

Oikeastaan voisin vain sanoa että
olet sellainen kuin olet, sinä olet
sinä, ja tässä universumissa saan tuntea sinut
ja kokea meidät, ja se saa minut onnelliseksi kuin, vain se.

Lue lisää

OODI JUMALAISIMMALLE NAISELLE JOSTA OLEN TEHNYT OODEJA

En ole koskaan kohdannut sinua mutta luotan että olet pakosta jumalainen
Ajatukseni ovat kohdanneet ajatuksiasi ja olen ajatellut sinua ja
olen ajatellut sinua
Olet hyvin toista kuin muut, aivan kuin kaikki sinussa
paremmin kuin kenessäkään
Alkaen vaikka maagisista sieraimistasi, ihailin niitä
viime yön unissani muutaman tunnin
Sisustan päiväni mietteillä, muistoilla sinusta,
olemmeko jo kaksi vai kolme vuotta tunteneet,
se aika on muuttanut minua, oikeastaan tehnyt minusta minut,
joskus aina huomaan sen
Mitä vaikka mitä perverssin jumalaista pidätkään itsessäsi
Esim sydämesi, se tekee hyvää työtä jatkuvasti sinun sisälläsi sen tiedän
Se on sinua ja antaa voimaa alituisesti sinulle toimia täällä
universumissa ja sitä arvostan kuin peilikuvani kokonaisuutta
Keuhkosi ovat takuulla täynnä monenlaisia mukavia onkaloita ja tunneleita
ja kiehtovia kiemuroita, elämän hapelle kierrellä kuurupiiloa
Sisuksissasi piilee niin monituisia jännittäviä asioita, elimiä,
toistensa lempeitä sisaruksia,
unelmoin että olisit kerrostalo johon voisin tulla isännöitsijän
avaimilla, mitä missäkin nurkassasi on, ja illalla leikkaisin ruohon hiekkalaatikon ympäriltä
Voi mitä kaikkea sinussa onkaan, ja millaista, olisipa sormeni vatsasi
iholla, silloin lähes aistisin mitä ihmeitä siinä lähellä on,
tai se olisi ainakin kuin ottaisi Korkeasaaren kaltereiden välistä
kurottuen kuvan leijonien asuintilasta
vaikkei niitä näkyisikään missään, nyt vain
unelmoin matkasta silmät kiinni
Haimassasi kihertää varmasti pontevan jäntevä kudosmassa
Munuaisesi kuin kaksi pupua köllivät
lutuisessa pesässään lanteidesi uomassa
Kaulalihaksesi ovat kuin liukumäkiä tähtitornista päin rikkaita seutuja
Aataminomenan kohdalle kaulassasi en keksi sanoja tai lauseita,
joitakin tekoja kyllä syöksähtää mieleeni
Silmämuniesi kupeilla kuultaa kaikenlainen eurooppalainen hellyys
mitä voi olla olemassa ja paljon eksoottista ekstraa
Pohkeesi vahvaa kauneutta kuin tuo sana, uusi jalokivilaji
tai salainen intiaaniheimo tai tanssi
joka on unohdettu jonnekin ja vain kytee enää maailmanhistoriassa
Ja kaikki se muu,
mitä jokainen sana ja teko tulisi vain ponnistelemaan
päästäkseen lähellekään mitä suurenmoista kaikkea ansaitsevatkaan
Sinä - mikä valtakunta ja kunnia ja paratiisi ja loiston ja lämmön
ulottuvuus ja ihminen
En saa nukuttua koko yönä
Tuumailen missä asennossa oikean jalkasi pikkuvarvas on
Tuleeko juuri ja juuri peiton alta ulos (tahdon kuvitella sinut persikanheleään peittoon kuupertuneena,
tai kyllä myös ilmankin, ja sillä hetkellä olen puoli sekuntia sinun
sielu makuuhuoneesi katossa, ja sitten
tajuan etten olekaan, vain että olen minä joka ajattelee sinua, eli
onnellinen)
Ja kohta kun aamu raukeaa esiin, osuuko sälekaihtimen kaista siihen varpaaseesi
Toivottavasti huomioit sitä varvasta päivän mittaan jotenkin,
katselet, kuuntelet,
melkein puhut mutta et aivan, sitten kokeilet pystytkö puraisemaan,
ja kuvittelet itsesi minuksi,
kolme sekuntia, tai kaksi edes.


HEDELMÄSALAATTI

Haluan tietää mikä osa meistä on totta.
Haluan tietää mitä tapahtuu kun
meidät kuorii ja riisuu lisäaineista,
mitä jää jäljelle ja tekeekö sillä mitään.
Haluan puristaa meitä,
nähdä ja tuntea mitä me tihkumme,
ja miten se on haihtuva, millä tavalla,
haluan tietää mikä me olemme,
kokea ja aistia kuinka kaikenlaista.
Haluan tietää mitä on me.


PANTTERI TARJOTTIMELLA

Hopeatarjottimella
sokeridyynien välissä
vielä yksi viinirypäleenvihreä karkki,
noukin sen huulteni väliin,
kohta, maun imeytyessä minuun
mietin oviaukon kaaren alla korvia
joita tahdon näykkiä.
Korvalehden hedelmälihan kierteet ja mutkat,
suuni huulineen siihen hetkeen sotkeutuen.
Ja se kaikki tapahtuisi ensimmäistä kertaa
ja täsmälleen niin kuin haluaisin.
Korville, jotka
siihen saakka olivat odottaneet eri puolilla maata,
jotka eivät olleet osanneet aavistaa
että voisi olla olemassa juuri sellainen hetki tulossa,
kaipaamassa paljastumistaan,
ja hampaat, jotka herkeämättä ajattelivat
niitä korvia koko sen illan kun
karkit loppuivat.

Travis kirjoitti:

Saattavat olla vaikka ihan tulisesti rakastuneitakin. Ja unelmoivat rakkaussuhteen aloittamisesta, yhteenmuuttamisesta, perheen perustamisesta, lisääntymisestä, kuvittelevat lapsille nimiä jne.

Mutta kun eivät ole netin kautta koskaan tavanneet ketään, koska se ei tunnu omalta jutulta, vaan jotenkin sellaselta säälittävältä asialta, jota vain luuserit harrastaa.

Voisi toki johonkin tosi kiinnostavaan ottaa yhteyttä jos sellanen tulis netissä vastaan, mutta ei silloin jos yhteyttä pitää ottaa Facebookissa tai Suomi24-treffeillä, koska sellaisessa ei itse olla jäsenenä koska itse ei tuollaisia harrasteta.

Ai Suomi24-galleria-profiilissa on sähköpostiosoite johon voisi mailata tai jolla voisi lisätä Meseen. No mutta kun en ole jäsenenä siinäkään.

Ai viestiarkistossa on monia viestejä joista sen sähköpostiosoitteen voisi katsoa. No mutta kun ei jaksa itse niitä alkaa selaamaan. Sieltä sun ajatusten ja mielipiteiden joukosta. Vaikka kyllä ne kiinnostavatkin. Vai kiinnostavatko sittenkään, ei varmaan, kun ei vaan tunnu mun jutulta. No mä sit vaikka rakastunkin johonkin toiseen, sitten kun tää tunne hiipuu enkä enää ole sinuun rakastunut, ihmiseen johon en voi ottaa millään tavalla yhteyttä koskaan, koska tapamme käyttää nettiä ovat niin erilaiset, ja suhtaudumme nettiin niin eri lailla, sehän on vähän sama asia kuin suhtautuisi katuihin ja asfalttiin eri lailla, toinen tykkää siitä miten se kiiltelee sateen jälkeen, toinen taas on sitä mieltä että ihanaa miltä se untuu kengänpohjien alla, ja toinen tykkää kävellä pohjois-etelä-suuntaisia katuja, ja toinen länsi-itä-suuntaisia katuja, ja vieläpä eri kaupungissa, niin ei niitä kyllä koskaan tulla yhdessä samaan suuntaan käsi kädessä kulkemaan, eikä edes eri suuntaan käsi kädessä, koska vaikka toisen käsi venyisikin, niin toisella käsi on ihan vaan lihaa, ja vaikka se liha venyisikin, niin sitten on kuitenkin ne luutkin siellä, että voihan kökkö.


OLEMME

Luota että olen.
Luota että kohtaat minut.
Äläkä vain luota vaan etsi minua.
Ja luota siihen että minä etsin sinua.
Luota että minä luotan.
Että olet.
Että löydän, kunhan en luovuta.
Äläkä luovuta.
Luota meihin.
Minäkin.
Luotetaan että tulemme meiksi.
Luotetaan.
Etsitään.
Kohdataan
- tullaan, ollaan
me

Ja tämä runo kertoi sitten jostakin niistä naisista jotka vielä eivät ole rakastuneet minuun. Koska runo kertoi ei pelkästään etsimisestä vaan kohtaamisesta. Ja kohtaamista ei ole se että joku monitorinsa luona selaa juttujani monta kuukautta tai vuotta. Se on väijymistä, tai fanittamista. Rakkaus ei ole fanittamista, tai vakoilua. Se on kohtaamista. Rakkaus edellyttää aloitteen, uskalluksen, rohkeuden, energian, sen että panee asiat liikkeelle, sen että haluaa altistua toiselle, olla alttiina sille mitä se toinen ihminen on, eikä vaan jättää sitä sinne monitoriinsa kirjainmerkkisarjoina ja pikseleinä. Rakkaus on lihaa. Ei sitä että jotkut vaan istuvat koneella.

Ja sinusta puuttuu se rakkaus minua kohtaan. Koska se ei ole sinun juttu. Se on jonkun muun juttu. Sellaisen joka on yhteensopiva sinun kanssa. Sellainen joka on kiinnostunut sinusta, ja josta sinä olet kiinnostunut, ja niin että molemmilla on turvallinen ja hyvä olo.

Lue lisää

Katseesi
unelmista utuisena
näet
pelokkuutesi peilistä
unelmat
täydellisyytesi tyhjentämät.

Sanasi
katkeruuden kuivattamat
kostutat
toivon lähteellä
luullen
antavasi ottaessasi.

Sinä
ehdottomuuden ehdollistama
odotat
ymmärtämättömyytesi ylpistämänä
vain
yksinäisyys ystävänä.

Sinä
ymmärtämättömyytesi yksinäistämä.

edelweisss kirjoitti:

Noita sun runoja lukee kun hyvää kirjaa.. jotenkin hiljentyy ja vaipuu aivan kuin unenomaiseen tilaan kun syventyy sun kirjoittamaan runoon.. kaunista. Oli miten oli, sun runojen parissa viihtyy!

Kirjoitatko inspiraatiosta vai omista tuntemuksistasi vai molemmista?

Lue lisää

...on se hyvä juttu, että silloin syntyy kaikkea luovaa, kuten runoja.

Travis kirjoitti:

Saattavat olla vaikka ihan tulisesti rakastuneitakin. Ja unelmoivat rakkaussuhteen aloittamisesta, yhteenmuuttamisesta, perheen perustamisesta, lisääntymisestä, kuvittelevat lapsille nimiä jne.

Mutta kun eivät ole netin kautta koskaan tavanneet ketään, koska se ei tunnu omalta jutulta, vaan jotenkin sellaselta säälittävältä asialta, jota vain luuserit harrastaa.

Voisi toki johonkin tosi kiinnostavaan ottaa yhteyttä jos sellanen tulis netissä vastaan, mutta ei silloin jos yhteyttä pitää ottaa Facebookissa tai Suomi24-treffeillä, koska sellaisessa ei itse olla jäsenenä koska itse ei tuollaisia harrasteta.

Ai Suomi24-galleria-profiilissa on sähköpostiosoite johon voisi mailata tai jolla voisi lisätä Meseen. No mutta kun en ole jäsenenä siinäkään.

Ai viestiarkistossa on monia viestejä joista sen sähköpostiosoitteen voisi katsoa. No mutta kun ei jaksa itse niitä alkaa selaamaan. Sieltä sun ajatusten ja mielipiteiden joukosta. Vaikka kyllä ne kiinnostavatkin. Vai kiinnostavatko sittenkään, ei varmaan, kun ei vaan tunnu mun jutulta. No mä sit vaikka rakastunkin johonkin toiseen, sitten kun tää tunne hiipuu enkä enää ole sinuun rakastunut, ihmiseen johon en voi ottaa millään tavalla yhteyttä koskaan, koska tapamme käyttää nettiä ovat niin erilaiset, ja suhtaudumme nettiin niin eri lailla, sehän on vähän sama asia kuin suhtautuisi katuihin ja asfalttiin eri lailla, toinen tykkää siitä miten se kiiltelee sateen jälkeen, toinen taas on sitä mieltä että ihanaa miltä se untuu kengänpohjien alla, ja toinen tykkää kävellä pohjois-etelä-suuntaisia katuja, ja toinen länsi-itä-suuntaisia katuja, ja vieläpä eri kaupungissa, niin ei niitä kyllä koskaan tulla yhdessä samaan suuntaan käsi kädessä kulkemaan, eikä edes eri suuntaan käsi kädessä, koska vaikka toisen käsi venyisikin, niin toisella käsi on ihan vaan lihaa, ja vaikka se liha venyisikin, niin sitten on kuitenkin ne luutkin siellä, että voihan kökkö.


OLEMME

Luota että olen.
Luota että kohtaat minut.
Äläkä vain luota vaan etsi minua.
Ja luota siihen että minä etsin sinua.
Luota että minä luotan.
Että olet.
Että löydän, kunhan en luovuta.
Äläkä luovuta.
Luota meihin.
Minäkin.
Luotetaan että tulemme meiksi.
Luotetaan.
Etsitään.
Kohdataan
- tullaan, ollaan
me

Ja tämä runo kertoi sitten jostakin niistä naisista jotka vielä eivät ole rakastuneet minuun. Koska runo kertoi ei pelkästään etsimisestä vaan kohtaamisesta. Ja kohtaamista ei ole se että joku monitorinsa luona selaa juttujani monta kuukautta tai vuotta. Se on väijymistä, tai fanittamista. Rakkaus ei ole fanittamista, tai vakoilua. Se on kohtaamista. Rakkaus edellyttää aloitteen, uskalluksen, rohkeuden, energian, sen että panee asiat liikkeelle, sen että haluaa altistua toiselle, olla alttiina sille mitä se toinen ihminen on, eikä vaan jättää sitä sinne monitoriinsa kirjainmerkkisarjoina ja pikseleinä. Rakkaus on lihaa. Ei sitä että jotkut vaan istuvat koneella.

Ja sinusta puuttuu se rakkaus minua kohtaan. Koska se ei ole sinun juttu. Se on jonkun muun juttu. Sellaisen joka on yhteensopiva sinun kanssa. Sellainen joka on kiinnostunut sinusta, ja josta sinä olet kiinnostunut, ja niin että molemmilla on turvallinen ja hyvä olo.

Lue lisää

ymmärrän, en häiritse sinua enää.

Hyvää jatkoa kuitenkin ja tulen lueskelemaan runojasi jatkossakin vaikka kommunikoinnista ei sitten mitään tullut.

Travis kirjoitti:

Saattavat olla vaikka ihan tulisesti rakastuneitakin. Ja unelmoivat rakkaussuhteen aloittamisesta, yhteenmuuttamisesta, perheen perustamisesta, lisääntymisestä, kuvittelevat lapsille nimiä jne.

Mutta kun eivät ole netin kautta koskaan tavanneet ketään, koska se ei tunnu omalta jutulta, vaan jotenkin sellaselta säälittävältä asialta, jota vain luuserit harrastaa.

Voisi toki johonkin tosi kiinnostavaan ottaa yhteyttä jos sellanen tulis netissä vastaan, mutta ei silloin jos yhteyttä pitää ottaa Facebookissa tai Suomi24-treffeillä, koska sellaisessa ei itse olla jäsenenä koska itse ei tuollaisia harrasteta.

Ai Suomi24-galleria-profiilissa on sähköpostiosoite johon voisi mailata tai jolla voisi lisätä Meseen. No mutta kun en ole jäsenenä siinäkään.

Ai viestiarkistossa on monia viestejä joista sen sähköpostiosoitteen voisi katsoa. No mutta kun ei jaksa itse niitä alkaa selaamaan. Sieltä sun ajatusten ja mielipiteiden joukosta. Vaikka kyllä ne kiinnostavatkin. Vai kiinnostavatko sittenkään, ei varmaan, kun ei vaan tunnu mun jutulta. No mä sit vaikka rakastunkin johonkin toiseen, sitten kun tää tunne hiipuu enkä enää ole sinuun rakastunut, ihmiseen johon en voi ottaa millään tavalla yhteyttä koskaan, koska tapamme käyttää nettiä ovat niin erilaiset, ja suhtaudumme nettiin niin eri lailla, sehän on vähän sama asia kuin suhtautuisi katuihin ja asfalttiin eri lailla, toinen tykkää siitä miten se kiiltelee sateen jälkeen, toinen taas on sitä mieltä että ihanaa miltä se untuu kengänpohjien alla, ja toinen tykkää kävellä pohjois-etelä-suuntaisia katuja, ja toinen länsi-itä-suuntaisia katuja, ja vieläpä eri kaupungissa, niin ei niitä kyllä koskaan tulla yhdessä samaan suuntaan käsi kädessä kulkemaan, eikä edes eri suuntaan käsi kädessä, koska vaikka toisen käsi venyisikin, niin toisella käsi on ihan vaan lihaa, ja vaikka se liha venyisikin, niin sitten on kuitenkin ne luutkin siellä, että voihan kökkö.


OLEMME

Luota että olen.
Luota että kohtaat minut.
Äläkä vain luota vaan etsi minua.
Ja luota siihen että minä etsin sinua.
Luota että minä luotan.
Että olet.
Että löydän, kunhan en luovuta.
Äläkä luovuta.
Luota meihin.
Minäkin.
Luotetaan että tulemme meiksi.
Luotetaan.
Etsitään.
Kohdataan
- tullaan, ollaan
me

Ja tämä runo kertoi sitten jostakin niistä naisista jotka vielä eivät ole rakastuneet minuun. Koska runo kertoi ei pelkästään etsimisestä vaan kohtaamisesta. Ja kohtaamista ei ole se että joku monitorinsa luona selaa juttujani monta kuukautta tai vuotta. Se on väijymistä, tai fanittamista. Rakkaus ei ole fanittamista, tai vakoilua. Se on kohtaamista. Rakkaus edellyttää aloitteen, uskalluksen, rohkeuden, energian, sen että panee asiat liikkeelle, sen että haluaa altistua toiselle, olla alttiina sille mitä se toinen ihminen on, eikä vaan jättää sitä sinne monitoriinsa kirjainmerkkisarjoina ja pikseleinä. Rakkaus on lihaa. Ei sitä että jotkut vaan istuvat koneella.

Ja sinusta puuttuu se rakkaus minua kohtaan. Koska se ei ole sinun juttu. Se on jonkun muun juttu. Sellaisen joka on yhteensopiva sinun kanssa. Sellainen joka on kiinnostunut sinusta, ja josta sinä olet kiinnostunut, ja niin että molemmilla on turvallinen ja hyvä olo.

Lue lisää

onko sulla sitten kavereina VAAN sellasia joilla on samanlainen suhtautuminen nettiin kuin sinulla?
etkö voisi ajatella ystävystyvväsi ihmiseen jolla onkin erilainen suhtautuminen asioihin jossain mielessä, esimerkiksi netinkäytössä mut jolla olis muita yhdistäviä tekijöitä kanssasi?

onko sulla elämässäs miten monta sellasta ihmistä jolla on ollut uskallusta rohkeutta yms. sinun suhteen ja miten se uskallus on ilmennyt jotta sulle on se ihminen "kelvannut"? kun kuitenkin yksinäinen (edelleen) olet

koskettavia runoja,kiitän!

- kirjoitti:

...on se hyvä juttu, että silloin syntyy kaikkea luovaa, kuten runoja.

Kiitos, Tomi! Hienoja runoja. Pidin kovasti. Olemme tavanneet joskus Kuopiossa, mutta et sinä minua muista. Ja älä pelkää. Olen mies. Ja hetero. Jos huvittaa ja omistat spotifyn, käypä kuuntelemassa Matti Johannes Koivun kappale "Kiitokset". Ainoa ystäväni suositteli sitä minulle, ja muutaman kuuntelukerran jälkeen olen piisiin kovin mieltynyt.

- kirjoitti:

Kiitos, Tomi! Hienoja runoja. Pidin kovasti. Olemme tavanneet joskus Kuopiossa, mutta et sinä minua muista. Ja älä pelkää. Olen mies. Ja hetero. Jos huvittaa ja omistat spotifyn, käypä kuuntelemassa Matti Johannes Koivun kappale "Kiitokset". Ainoa ystäväni suositteli sitä minulle, ja muutaman kuuntelukerran jälkeen olen piisiin kovin mieltynyt.

Lue lisää

nää on ihan surkeita..

Travis kirjoitti:

VAALEANPUNAINEN MAALI

Ostin vaaleanpunaista maalia
jotta maalaisin mäntyisen yöpöytäni.
En minä edes käytä sitä yöpöytänä.
Se on keittiössä lp-soittimen kaiuttimen alla.
En minä edes kuuntele lp-levyjä.
Kuin kerran vuodessa ehkä.
En minä edes syö keittiössä.
Tai ruokaa laita juurikaan.
Keksit ja karkit kyllä kelpaa.
Eikä minulla ole pensseliä.
Enkä jaksaisi purkaa sarjiksia sen yöpöydän lokerosta ja alatasolta.
Enkä suojata lattioita.
Parveketta ei ole.
Mitä minä tekisin vaaleanpunaisella yöpöydällä.
Mitä hyötyä minulle olisi vaaleanpunaiseksi maalatusta yöpöydästä?
Minne sen sitten maalattuani laittaisinkaan ja mitä sisälle.
Ja on kyllä muutakin tekemistä mihin ryhtyä kuin jokin tuollainen homma.
Harvoin kukaan minun luona edes käy ja tuskinpa sattuisi huomaamaan
juuri yöpöytääni silloin.
Niin se vaan on että ketään ei voi kiinnostaa minun yöpöytäni
värit ja sävyt ja sijainti ja sisältö.
Silti, kassajonossa tuntui että tämä
0,225l maalipurkki, Helmi kalustemaali puolihimmeä,
olisi vastaus kaikkeen.


MASENNUS

Olen hävinnyt Hattrickissä kahtena viikonloppuna putkeen ja
tipahtanut keulilta.
On aprillitiistai ja itken ja vaikerran ja räkää nyherrän
jo yli 100 minuuttia.
Mikään ei ole mennyt putkeen niin pitkään aikaan.
Jopa tietokonekoodit ja -ohjelmat tuntuneet punovan sotasuunnitelmiaan
minun turmaksi. Todennäköisyysgeneraattori.
Tietokonepelin tuomarin irstaan sadistinen mielikuvitus.
Niin moninaisia huonoja asioita on tapahtunut, pettymyksiä, ikävyyksiä,
tyhjyyttä on tapahtunut, mannerkaupalla.
Hyviä asioita on jäänyt sattumatta,
esim. rakkauden häivähdyksiäkään.
Neutraaleja asioita on koettu ja tullut vastaan. Neutraaleita asioita
on koettu ja kohdattu. Neutraaleja asioita on koettu ja tullut vastaan.
Missään ei tunnu olevan enää toivoa mihinkään.
Maailma on kuihtumassa pois koskaan kukkimatta.
Kadut ja kulmat on pelkkää laimeaa ja harmaata.
Neutraalia, kiinnostamatonta, mitäänsanomatonta kamalaa tulee vastaan.
Missään ei olisi mitään muuta odottamassa.
Nousua tai ulospääsyä ei voi olla olemassa.
Tusina kyyneltä vierinyt nenän yli.
Makaan vaimeana sohvan uumenessa.
Olen masentunut ja unohtunut kuin pilkottu uppotukki yössä.
Kaikki tuntuu käyvän taistelua minua vastaan, ja on
kai aina käynyt. Olen tipahtamassa jonnekin
tosi pohjalle vääjäämättömään virtaukseen.
Ei olisi ketään ketä kiinnostaisi pelastaa.
Kukaan ei saisi koskaan tietää minua olleenkaan.
Sohva ja itku ja minä.
Väräjää kyynelten pisarat posken yllä.
Minä, itku, masennus, sohva, minä.


PUPU

Maailma on täynnänsä
kuolemaa, ulostetta,
sotia, huoria, väkivaltaa,
valheita, murhia, pedofiileja, käärmeitä,
saasteita, petoksia, kateutta, inhoa, vihaa,
katkeruutta, tuskaa, pettymyksiä, sairauksia,
skitsofreniaa, syöpää, paskaa musiikkia
ja kaikenlaista kamalaa,
ja joskus siellä seassa,
rakkaus,
kuin pieni pupu yrittää luikkia luoksemme,
koittaen säilyttää uskonsa että
saavuttaa meidät
ennen kuin maailma on ottanut meidät omakseen.

Lue lisää

miksi itket? älä itke. en halua että itket!
Tuntuu pahalta jos itket.
aloin itsekin itkeä
itkisitköhän jos olisit seurassani?

Travis kirjoitti:

YKSI NORMAALI PÄIVÄ SUOMESSA

Aamupäivällä yläkerran naapurista erottui kuulas voihkinta.
Iltapäivällä ekan kerroksen yksiö tyhjennettiin pakettiautoon.
Käytävämatto oli täynnä loskaisia askeleita
kun palasin Salesta pizzan, patongin, ja muiden pakasteiden kanssa.
Huomenna alkaa joulukuu.
On ilta kun ylimmässä kerroksessa starttaa poraus.
Tunnin päästä alkaisi lähetys jossa selviäisi Big Brotherin voittaja.
Keittäisin lisää kahvia.
Söisin lisää puolikuutorttuja.
Istuskelisin sohvalla kun ei parempaakaan.
Olisin suomalainen kaikkien muiden keskellä.
Huomenna, kun joulukuu on alkanut, on joulukuu.


KATSAUS

Te olitte kaikki minulle askelia kohti
tätä tilannetta jossa nyt olen,
alkaen aprillista 2006.
Sinä joka hävisit minulle Kimblessä.
Sinä jonka ikkuna oli koiran kuolassa.
Sinä jolla on oma saari ja hevosia.
Sinä joka et soittanutkaan minulle.
Sinä jolle Voima-lehti on maailman paras asia.
Sinä joka sait kutsun HIFK:n treeneihin juomaan.
Sinä joka tarjosit Mövenpickin stracciatella-jäätelöä krapulaani.
Sinä joka vuokrasit Jali ja suklaatehtaan ja lähdit katsomaan
jonkun muun kanssa.
Sinä jolla olikin neljä lasta.
Sinä joka olit lihava.
Sinä joka pyysit joulukuusta hakemaan ja sitten katositkin jäljettömiin.
Sinä joka varastit käsineeni.
Sinä joka suunnittelit tuulipukuja.
Sinä jota pidin jumalattarena.
Sinä joka olit poltellut pilveä kuukauden.
Sinä jonka sänkyyn oksensin.
Sinä joka et ottanut luoksesi periaatteen takia
ja valvoin yön bussipysäkillä kaatosateessa.
Sinä jonka hiukset on polvitaipeeseen.
Sinä jota isäsi raiskasi tokalla luokalla.
Sinä joka olit lihava.
Sinä jolla oli kastelukannun näköinen käsilaukku.
Sinä jota luulin kreikkalaiseksi, italialaiseksi, ukrainalaiseksi.
Sinä josta löin vetoa Leijona-pullosta etten panisi.
Sinä jonka autostereoissa soi Miljoonasade.
Sinä jonka toinen silmä oli sokea.
Sinä jota en tullutkaan vastaan koska nukutti ja satoi.
Sinä jolta kysyin oletko 18.
Sinä joka olet monta senttiä minua pitempi.
Sinä joka olit uskovainen nymfomaani.
Sinä joka tarvitsit yöpaikan ennen joulua.
Sinä joka harrastit varastelua.
Sinä joka palasit Espanjasta ja jota yhä vielä silloin melkein jumaloin.
Sinä jolle Gandhi on maailman paras ihminen.
Sinä jota en koskaan halunnutkaan tavata.
Sinä joka tulit luokseni viettämään vappua.
Sinä jota en tunnistanut enkä muistanut.
Sinä jonka kanssa kuuntelin Jukolan viestiä olutta juoden sohvallasi.
Sinä joka halusit lähteä yökerhoon kun minulla ei enää ollut rahaa.
Sinä jolla oli kamalan asialliset vaatteet.
Sinä joka näytit huoralta.
Sinä joka epäilit että sinusta tulee juoppo.
Sinä jolle en keksinyt mitään puhumista.
Sinä joka tulit kanssani camera obscuraan Taiteiden yönä.
Sinä joka matkustat junalla identtisen kaksosesi kortilla.
Sinä jonka piti lähteä kotiisi oksentamaan.
Sinä joka palasit vessassa ja näit minun löytäneen toisen.
Sinä joka olitkin naimisissa.
Sinä jonka isälle olin joskus lähettänyt kameraseuraanliittymiskirjeen.
Sinä joka annoit minulle numerosi 15 sekunnissa.
Sinä joka haluat hakata naapurisi päätä seinään.
Sinä joka liftasit Skandinavian halki myös minun luokseni.
Sinä joka olit lihavahko.
Sinä joka olit vanha ja apea.
Sinä jonka kanssa juttelin puoli minuuttia.
Sinä jonka takana istui Touretten syndrooma -äijä huudellen puoli tuntia.
Sinä joka veit takin ja palasit jututtamaan minua.
Sinä joka kerroit suunnittelevasi itsemurhaa.
Onhan teitä monenlaista ollut.
Ja nyt tämä joka on kai se yksi,
tai tuleva "Sinä jota luulin siksi yhdeksi".


LUPA OLLA LUUSERI

James Bond ei syö maksalaatikkoa.
James Bond ei katso nettipornoa.
James Bond ei kävele sählyyn,
verkkareissa joissa on polvissa reiät.
James Bond ei ole työtön.
James Bond ei oksentele krapulaansa pöntön pohjaa kohti.
James Bond ei pistä deitti-ilmoituksia nettiin.
James Bond ei pyörry jos näkee omaa vertaan yli pisaran.
James Bond ei itke yksinäisyyttään tai maailman tuskaa
tai sitä missä joku runolappu on.
James Bondilta nainen ei kysy "enhän mä vaan paina liikaa".
James Bondin eteisen lattialla ei ole isoa pinoa Kirkko ja Koti-,
Viikkosavo-, ja Kuopiolainen-lehtiä
eikä Gigantin, Lidlin, Salen ja monien muiden mainoslehtisiä.
James Bond ei käy perjantaisin äitinsä luona saunassa ja lihakeittoa
syömässä ja mökkitonttien halkomisasioita ja muita "menossa" olevia
riitoja "kuuntelemassa".
James Bond ei ostele My Little Ponyja kirpputoreilta pilkkahintaan.
James Bond panee naisia ympäri maailmaa
ja minä etsin paparazzikuvia niistä Bond-tyttöjen näyttelijöistä.
James Bond ei ole se mikä minä.

Lue lisää

James Bondia ei ole

mmmmmmmmmmmmm kirjoitti:

miksi itket? älä itke. en halua että itket!
Tuntuu pahalta jos itket.
aloin itsekin itkeä
itkisitköhän jos olisit seurassani?

runojasi, haikujasi ja sellasii: http://sites.google.com/site/deittiilmoitus/

Kirjoita lisää, pidän niistä.

löytyi-<3 kirjoitti:

runojasi, haikujasi ja sellasii: http://sites.google.com/site/deittiilmoitus/

Kirjoita lisää, pidän niistä.

Lue lisää

Aika mielenkiintonen kotisivu...