Vähikkälän kyläkirja?.

juuriltani renko-vähikkäläläisenä ja lapsuuteni Tervakoskelaisena nautin lukea ilmestynyttä Vähikkälän kyläkirjaa.Kertomuksia tutuista ihmisistä herätti montä muistoa heistä.Hieman kaipaamaan jäin Sauvalan kartanon sepän Abraham Rök(Seppälän) suvun taloja,koska ovathan ne huomattava osa Valajärven rantaa,ennen Renkoa.On hienoa.että näistä Vähikkälän tapahtumista on saatu yhteen kirja jossa muistot elää aina kun sen avaa.ain kirjaa lukiessa ymmärtää kuka oli sukua kellekin ja miksi he asuivat niin lähekkäin,eli olivat perineet edelliseltä sukupolvelta tontin tai maata ja näin nuoret aloittaneet uuden perheen kotimailleen.Miniä tai vävy oli uusi tulokas.Päätaloa jäi usein vanhin poika pitämään ja muille annettiin jotain palaa tiluksista,jo vanhempien eläessä ja syytinki jäi talon saajalle.
Maanviljelyksen lisäksi lähellä oleva Tervakoski oy antoi työtä niin vähikkäläläisille,että Renkolaisille nuorille miehille ja näin he löysivät puolison kylänsä ulkopuolelta.Yhteishenki oli talkoiden muodossa valtavaa.Heinä ja perunapelto talkoissa auttoi kaikki toisiaan vuorotellen.Kun näissä talkoissa oli lapsetkin mukana perheistä he oppivat tuntemaan talojen väkiä ja tiedettiin kenen lapsi esim.tuo on aikuisten keskuudessa.
Vaarini muuttaessa perheensä kanssa Karkkilasta Vähikkälään oli Anttilassa vielä kestikievarieli keskivari kuten jo edesmennyt tätini kertoi.Ajureina oli Riukulasta ja Kuossarista miehiä.Reitti meni Herajoelle asti. Tällä kyydillä se Sutkikin kulki.Oletteko kuulleet Sutkista Janakkalassa,olisi kiva kuulla juttuja sen ajan kulkijoista.
Minun lapsuudessani Tervakoskelta ei su aamuisin kulkenut linja-autoa Vähikkälään kun halusin alle kymmenvuotiaana mennä yksin mummolaan Renkoon.Talvella taitoin matkan potkukelkalla Kalkkilan tienhaaraan 5km ja sain jättää kelkkani ns. kettu-Lehtisen liiteriin odottamaan takaisintuloani.Launosista tuli linja-auto joka meni Renkoon.Rengosta tullessani sain ostaa Virtasen Aunen kioskilta nameja,että taas jaksoin potkutella tuon 5km kotiin Tervakoskelle.Tämä väli oli pitkään ilman linja-auto vuoroa.
Myös toinen tätini on kertonut miten hän kävi kutomassa Launosten kartanossa kankaita ja tukkitöitä heidän talon miehet kävivät tekemässä Kytäjällä,oli siellä vanhin siskokin mukana kun leskeksi jäi.Kaikki puhalsi yhteenhiileen. Kaikki tehtiin kotona ja metsästyksestä saatiin lisää särvintä.
Isäni oli jo pikkupoikana oppinut metsästystaidon,aina oli vielä minunkin aikana kodissani Tervakoskella metsän riistaa pöydässä.Isäni oli yksi erätovereiden perustajajäsenistä ja henkeen ja vereen Vähikkäläläinen.
Lääkärimatkat olivat pitkät Hämeenlinnaan asti,ne pappani teki rekihevosella sairaan lapsen kanssa.
Joulukirkkomatkat myös Janakkalankirkolle aamukirkkoon klo kuudeksi olivat kohokohtia kun palaava kirkkoväki alkoi kilpasille kenellä on parempi hevonen.Vauhtiin päästiin Kernaalan järvellä.
Tämän kirjan kokoajille SUURKIITOS,tarkoitus saada muistelemaan ainakin minun osaltani onnistui ja toivon,että saan kuulla toisiltakin muisteloita vähikkäläläisyydestä näin kirjoittelun kautta.

ei tainnu mutu kirjoittelija ämmärtää mitä kyhäili. nimi on brändi jonka käytöstä pitää maksaa. kirjan myynnistäkin pitää saada provikka

kiitos vihjeestä kysyin asiaa. meidän suvusta on kirjoitettu pelkkää paskaa. haen korvauksia. kustantaja on velvollinen korvaamaan. jos ei niin sepustaja itse maksaa

mutupaskamaksaa kirjoitti:

kiitos vihjeestä kysyin asiaa. meidän suvusta on kirjoitettu pelkkää paskaa. haen korvauksia. kustantaja on velvollinen korvaamaan. jos ei niin sepustaja itse maksaa

Noh miten kävi? Saitko korvauksia :DD

Jos suku on puhunu itestään paskaa,niin oma on asiansa. Hanki elämä.