Lukutoukan ajatuksia,

Luin Coelhon kirjan muutama vuosi sitten, kun sitä oli minulle suositeltu.
En edes muista kirjan nimeä, mutta jotain avioliittodraamaa se oli.
Kirja oli mielestäni satu. Oliko aikuisille, en tiedä, mutta todella tylsä kirja oli.

mata-lana kirjoitti:

Luin Coelhon kirjan muutama vuosi sitten, kun sitä oli minulle suositeltu.
En edes muista kirjan nimeä, mutta jotain avioliittodraamaa se oli.
Kirja oli mielestäni satu. Oliko aikuisille, en tiedä, mutta todella tylsä kirja oli.

Lue lisää

koska tämä kertoo matkaamisesta eikä avioparista ollenkaan. Paulo Coelholla on muitakin kirjoja.
Minä jollain lailla pidin tästä kirjasta , muita hänen kirjojaan en ole lukenut

mata-lana kirjoitti:

Luin Coelhon kirjan muutama vuosi sitten, kun sitä oli minulle suositeltu.
En edes muista kirjan nimeä, mutta jotain avioliittodraamaa se oli.
Kirja oli mielestäni satu. Oliko aikuisille, en tiedä, mutta todella tylsä kirja oli.

Lue lisää

on fantastinen, ilman niitä olisi elämäni ollut köyhääki köyhempi. Ihanaa, että ihmiset ovat laittaneet ajatuksiaan kirjoihin! Hyvä aihe sinulla.

pilvi* kirjoitti:

on fantastinen, ilman niitä olisi elämäni ollut köyhääki köyhempi. Ihanaa, että ihmiset ovat laittaneet ajatuksiaan kirjoihin! Hyvä aihe sinulla.

Olen aloittanut nuoruuteni lempisarjan Jalnan lukemisen, ihan muistellakseni näitä aikoja ja kirjasarjaa.
Heti alussa olin todella hämmästynyt, kuinka kaikki on muuttunut, ja kuinka olen unohtanut asioita ja sarjaakin.
Sarjasta on tehty uusia painoksia, ja olen nyt löytänyt kirpputorilta uusinnoista melkein kaikki.
On mukavaa tutustua aikaan entiseenkin kirjoissa.

Monen vuoden jälkeen lainasin kirjastosta P Coelhon jonkun pyhiinvaellusteoksen kun sitä niin kehuttiin. En pystynyt montakaan sivua sitä lukee kun lainausaika jo päättyi.
Sitten oikein tilasin saman kirjailijan Pyhiinvaeltajan. En pääse siitäkään jyvälle.Vähän sadun keinoin varmaan teoksella on sanottavaakin.

Se on sanottava, että lukuharrastus on vaipunut romaanien osalta Bilteman vuosikatalogien asteelle. Erilaiset erikoislehtien tiedeartikkelit ovat lyhytpinnaiselle omiaan.

marjamamma kirjoitti:

Olen aloittanut nuoruuteni lempisarjan Jalnan lukemisen, ihan muistellakseni näitä aikoja ja kirjasarjaa.
Heti alussa olin todella hämmästynyt, kuinka kaikki on muuttunut, ja kuinka olen unohtanut asioita ja sarjaakin.
Sarjasta on tehty uusia painoksia, ja olen nyt löytänyt kirpputorilta uusinnoista melkein kaikki.
On mukavaa tutustua aikaan entiseenkin kirjoissa.

Lue lisää

joka perustui Jalnakirjoihin. Minulla on kotihyllyssäni sarja ja ajttelinpa minäkin, että sen voisi lukea uudelleen.

Luin juuriviikko sitten Sauli Niinistön kirjan Viiden vuoden yksinäisyys. Ajattelin aloittaessani, että varmaan tylsä, mutta ei ollut. Oli mielnkiintoista lukea hänen näkökulmastaan poliittisia tapahtumia ja tietysti surullista oli lukea vaimon kuoleman jättämästä tyhjyydestä.

Viimeiseksi tässä lopetin Anja Snellmannin "Lemmikkikaupan tytöt". Enpä tykännyt lainkaan. Jotenkin ällötti koko kirja. Kahlasin sen kuitenkin läpi. Tämä oli ensimmäinen tuon kirjailijan kirja, jonka olen lukenut. En nyt ihan heti aloita uutta siltä saralta.

Eilen aloitin Pirjo Tuomisen kirjan "Alakuloinen romaani". Onpa ihan erityylinen, kuin mitä aikaisemmin olen häneltä lukenut.

Lukeminen on ihanaa. On vain joskus vaikea löytää todella nautittavaa tekstiä.

Atolfia kirjoitti:

joka perustui Jalnakirjoihin. Minulla on kotihyllyssäni sarja ja ajttelinpa minäkin, että sen voisi lukea uudelleen.

Luin juuriviikko sitten Sauli Niinistön kirjan Viiden vuoden yksinäisyys. Ajattelin aloittaessani, että varmaan tylsä, mutta ei ollut. Oli mielnkiintoista lukea hänen näkökulmastaan poliittisia tapahtumia ja tietysti surullista oli lukea vaimon kuoleman jättämästä tyhjyydestä.

Viimeiseksi tässä lopetin Anja Snellmannin "Lemmikkikaupan tytöt". Enpä tykännyt lainkaan. Jotenkin ällötti koko kirja. Kahlasin sen kuitenkin läpi. Tämä oli ensimmäinen tuon kirjailijan kirja, jonka olen lukenut. En nyt ihan heti aloita uutta siltä saralta.

Eilen aloitin Pirjo Tuomisen kirjan "Alakuloinen romaani". Onpa ihan erityylinen, kuin mitä aikaisemmin olen häneltä lukenut.

Lukeminen on ihanaa. On vain joskus vaikea löytää todella nautittavaa tekstiä.

Lue lisää

hotkin aikoinaan romantiikannälkääni,joka oli täysin kadoksissa avioliitostani.
Nuoren Rennyn kanssa kuljin milloin läheisessä vasikkahaassa tai lähi kartanossa,jonne linnunteitse matkaa kilometrin verran,uskomaton toi mielikuvitus.
Elokuvan olen varmaankin aemminkin nähnyt,koska tuntui niin tutulta

etsivivä-amadeus kirjoitti:

hotkin aikoinaan romantiikannälkääni,joka oli täysin kadoksissa avioliitostani.
Nuoren Rennyn kanssa kuljin milloin läheisessä vasikkahaassa tai lähi kartanossa,jonne linnunteitse matkaa kilometrin verran,uskomaton toi mielikuvitus.
Elokuvan olen varmaankin aemminkin nähnyt,koska tuntui niin tutulta

Lue lisää

Ensimmäinen suomeksi ilmestynyt oli "Jalnan kotiopettajatar". Se ilmestyi juuri minun romantiikannälkääni. Oih.
Sittemmin luin kaikki Jalnat, lopuksi jopa hankin koko sarjan. Luin ne vuosikymmenet sitten. Sarja on nykyisin tyttäreni hyllyssä. Ihmettelen vain, onko ne kaikkein ensimmäiset kirjoitettu sarjan suosion siivittämänä vasta myöhemmin, koska niissä ei mielestäni ollenkaan ollut sitä vetoa kuin nuoressa Rennyssä ja hänen sukupolvessaan.

Sarjan loppupuolenkaan kirjat eivät minua innostaneet. Degeneroituiko suku? Minulle jäi mieleen, ettei heistä kukaan enää ollut niin vetovoimainen kuin niinä kotiopettajattaren aikoina.
Muistanko väärin?

tukeuduttava. Palstalla ei ole muuta luettavaa. Itkuvirsien aika ja purnaamisen, ne komeilee kärjeessä.Lienekö sadesää saa aikaan tämän ilmiön?

Minun lukuhaluni ovat kovin ajoittaisia, luen muutaman kevyen romaanin ja sitten on jotain näperrettävää, nyt onkin monta juttua yhtä aikaa menossa, ja olen ihan tyytyväinen, kun toiseen kyllästyy voi jatkaa jollain muulla harrasteella.
Kesken on Laila Hietamiehen kirja, eräs näytelmän käsikirjoitus, sukankudin, kranssien teko, ja kivien putsaus, on mistä jatkaa, nyt olen kyllä ihan vaan vapaalla, ja hyvältä tuntuu.
Välillä mukillinen kaffetta ja tänään olen ollut tuon kukon kimpussa, ja hoidellut tyttäreni koiraa ja kissaa, kastunutkin olen, sataa vähän väliä ja vettä tulee ihan reippaasti.
Ja nyt taisin poiketa aiheesta rajusti, ei kannata välittää teen sen taas uudestaan.

*Kukkahame* kirjoitti:

Minun lukuhaluni ovat kovin ajoittaisia, luen muutaman kevyen romaanin ja sitten on jotain näperrettävää, nyt onkin monta juttua yhtä aikaa menossa, ja olen ihan tyytyväinen, kun toiseen kyllästyy voi jatkaa jollain muulla harrasteella.
Kesken on Laila Hietamiehen kirja, eräs näytelmän käsikirjoitus, sukankudin, kranssien teko, ja kivien putsaus, on mistä jatkaa, nyt olen kyllä ihan vaan vapaalla, ja hyvältä tuntuu.
Välillä mukillinen kaffetta ja tänään olen ollut tuon kukon kimpussa, ja hoidellut tyttäreni koiraa ja kissaa, kastunutkin olen, sataa vähän väliä ja vettä tulee ihan reippaasti.
Ja nyt taisin poiketa aiheesta rajusti, ei kannata välittää teen sen taas uudestaan.

Lue lisää

Kun selvisin ennenaikaisesta eli 'lusikan nurkkaanheittämispelosta' niin luulin voivani kirjoittaa itse kirjoittamani teoksen.
Monet työkaverit tekivätkin näin. Suivaantuneena kirjansa saamaamasta 'menestyksestä' eräs heistä totesi: Maailman kirjastojen hyllyillä on peninkulmamitalla huonoa kertomakirjallisuutta.

Tästä prikulleen samaa mieltä. Onhan meillä Linnamme, Tervomme, Hotakaisemme - ja Väyrysen Patemme. Lukekaamme heitä.

capt.cöpenick kirjoitti:

Kun selvisin ennenaikaisesta eli 'lusikan nurkkaanheittämispelosta' niin luulin voivani kirjoittaa itse kirjoittamani teoksen.
Monet työkaverit tekivätkin näin. Suivaantuneena kirjansa saamaamasta 'menestyksestä' eräs heistä totesi: Maailman kirjastojen hyllyillä on peninkulmamitalla huonoa kertomakirjallisuutta.

Tästä prikulleen samaa mieltä. Onhan meillä Linnamme, Tervomme, Hotakaisemme - ja Väyrysen Patemme. Lukekaamme heitä.

Lue lisää

Eihän muskettisotureita ole vanhassa tarinassakaan kuin kolme,

mitä Paavo tuossa porukassa tekee (o.o)?...

*Kukkahame* kirjoitti:

Eihän muskettisotureita ole vanhassa tarinassakaan kuin kolme,

mitä Paavo tuossa porukassa tekee (o.o)?...

nyt sitten lueskelen Jalna-sarjaa. Siinä onkin lukemista monen kirjan verran.
voi muistan "Soita minulle Helena" ja jatkokirjoja on siihenkin, en oikein muista oliko "Ja Helena soittaa"

Valtarin "Sinuhen" olen lukenut ihan nuorena ja vanhempana kaksi kertaa. Olin niin nuori, kun luin eka kerran, että isäni otti sen minulta pois, olin liian nuori sitä lukemaan, se oli sitä aikaa
Luin kirjan kuitenkin uteliaisuuttani salaa. Jälkeenpäin vertasin tuntemuksiani ja huomasin, olin nuorena aika tajuamaton koko kirjasta. En ihmettele isääni, että hän kielsi, kun itse luki toisella ajatuksella vanhempana lukijana kuin minä nuorenpana.
Kirja on mielestäni aika raskasta luettavaa, mutta ihmeen kiintoisa ja neuvokaskin

Myös näitä "Valon Kivi " kirjoja olen lukenut. Tykkään vähän aave ja tarumaisista ja muinaisuutta sivuavista kirjoista. Valon Kivi kirjoja annoin lahjaksi nuoremmille, mutta itse piti lukea ne kuitenkin
Se on kirjasarja. Yksi muistaakseni oli "Nefer Vaitelias"

*Kukkahame* kirjoitti:

Eihän muskettisotureita ole vanhassa tarinassakaan kuin kolme,

mitä Paavo tuossa porukassa tekee (o.o)?...

Eksää Kukkis muista? Paavo V kirjoitti kirjan; nyt on muutoksen aika. Sama täälläkin. Laitetaan se eläkkeellä lonkkaansa vetävä 'luovuus' huilaamaan.

Huilaussanan merkitys Lapissa on kuulemma eri. Etelän mies sanoi jo tuskastuneena lapinmiehen hiihtovauhtiin; eikö voitais jo huilata.
Jo vain, sanoo 'aslak' onhan tässä jo kupathukin ja lähtee painamaan tunturin kuvetta.
Minä tota tarkottanu huilaamisella, heinäkenkä, murehtii lantalainen.

capt.cöpenick kirjoitti:

Eksää Kukkis muista? Paavo V kirjoitti kirjan; nyt on muutoksen aika. Sama täälläkin. Laitetaan se eläkkeellä lonkkaansa vetävä 'luovuus' huilaamaan.

Huilaussanan merkitys Lapissa on kuulemma eri. Etelän mies sanoi jo tuskastuneena lapinmiehen hiihtovauhtiin; eikö voitais jo huilata.
Jo vain, sanoo 'aslak' onhan tässä jo kupathukin ja lähtee painamaan tunturin kuvetta.
Minä tota tarkottanu huilaamisella, heinäkenkä, murehtii lantalainen.

Lue lisää

Elikkä päin vastainen, no onhan se tuimakin jossain suolainen ja jossain suolaton.

Tahallani minä sanoin Paavosta, en ole muuten Paavon kirjaa lukenut, mutta 'Liehuva liekin varsi' tuli lahjapaperiin käärittynä muinoin, luin sen ahmien ja petyin, sehän oli aivan kesy, vain pari railakkaampaa lausetta, joista tämä 'Revaa reittä ja rintaa' jäi mieleeni, ihan kiltisti sanottu omasta vartalosta.

Muutaman elämäkerran olen ostanut, ne kiinnostaa, romantikkona luen mielelläni rakkausromaaneja, huolettomia ja tarina ei katkea pitemmälläkään paussilla.

*Kukkahame* kirjoitti:

Elikkä päin vastainen, no onhan se tuimakin jossain suolainen ja jossain suolaton.

Tahallani minä sanoin Paavosta, en ole muuten Paavon kirjaa lukenut, mutta 'Liehuva liekin varsi' tuli lahjapaperiin käärittynä muinoin, luin sen ahmien ja petyin, sehän oli aivan kesy, vain pari railakkaampaa lausetta, joista tämä 'Revaa reittä ja rintaa' jäi mieleeni, ihan kiltisti sanottu omasta vartalosta.

Muutaman elämäkerran olen ostanut, ne kiinnostaa, romantikkona luen mielelläni rakkausromaaneja, huolettomia ja tarina ei katkea pitemmälläkään paussilla.

Lue lisää

niiden sisällön tuntemuksista ja oletin, että tämä olisi mukava paikka rupatella vain kirjoista ja lukunautinnoista.
Näyttää, että toisia kiinnostaa vain muista sekalaisista asioista kirjoittelu. Luin jostain serifin esityksen häiriköistä, oliko se niin. Onhan täällä paljon sekamelskaisiakin kirjoitusmahdollisuuksia
Heikun, keikun palataanhan ruotuun

*Kukkahame* kirjoitti:

Eihän muskettisotureita ole vanhassa tarinassakaan kuin kolme,

mitä Paavo tuossa porukassa tekee (o.o)?...

oikeastaan oli, luin aikoinaan sen kirjan moneen kertaan, kun oli niin jännittävä kirja ja ihmettelin sitä nimeä. Mitäpä pikkuasioista.

jjoutava kirjoitti:

oikeastaan oli, luin aikoinaan sen kirjan moneen kertaan, kun oli niin jännittävä kirja ja ihmettelin sitä nimeä. Mitäpä pikkuasioista.

Luen par'aikaa kirjaa joka tutki ihmisen kieltä evoluutiossa, milloin se on kehittynyt.hieman kuivahkoa, tiukasti fossiiliaineistoon perustuva.

Neantertaalilainen ei kurkun anatomian mukaa vielä kyennyt ääntämään tavallamme, apina ei lainkaan.
Puhekyvyn myötä raaka voima kohtasi aivot, suurelta osin puhetaidon antaman ylivoimaisen edun turvin.

Niinhän se luonnollisesti on, yhteistyö ja suunnitelmallisuus kehittyneemmän ihmisen myötä, sai neantertaalilaisen aikanaan väistymään.

Philp Lieberman on tekijä, suom. Kimmo Pietiläinen Kirjoittajan asiallinen jopa kuiva tyyli ei sinänsä anna * ahaa* elämystä lukiessa.

pilvi* kirjoitti:

Luen par'aikaa kirjaa joka tutki ihmisen kieltä evoluutiossa, milloin se on kehittynyt.hieman kuivahkoa, tiukasti fossiiliaineistoon perustuva.

Neantertaalilainen ei kurkun anatomian mukaa vielä kyennyt ääntämään tavallamme, apina ei lainkaan.
Puhekyvyn myötä raaka voima kohtasi aivot, suurelta osin puhetaidon antaman ylivoimaisen edun turvin.

Niinhän se luonnollisesti on, yhteistyö ja suunnitelmallisuus kehittyneemmän ihmisen myötä, sai neantertaalilaisen aikanaan väistymään.

Philp Lieberman on tekijä, suom. Kimmo Pietiläinen Kirjoittajan asiallinen jopa kuiva tyyli ei sinänsä anna * ahaa* elämystä lukiessa.

Lue lisää

Käyn usein kirpputorilla tsekkaamassa itselleni yllättäviäkin löytöjä. Kirjat ovat halpoja, joten ei kovin harmita, jos tulee pois laitettava eteen, joka ei kummemmin kiinnosta.

Löysin viimeisimmän lukemani - Sadelinnun Laulu" kirj. Barbara Whitnell. Kertoo värikkäästi Kenian historiasta puolen vuosisadan ajalta. Kertoo nuoresta kokemattomasta brittitytöstä, joka saapuu Afrikkaan.
Kertoo siellä elävien ihmisten yksityisistä ihmiskohtaloista ja tämän nuoren tytön yksin elämisestä oudossa maassa.
Sadelinnun laulu antaa siellä varmuutta elämän jatkumisesta ja sadetta, joka on Afrikassa siunaus.
Kirjoittaja on itsekin toiminut Keniassa opettajana.
Erikoinen koskettava ja raju romaani.

marjamamma kirjoitti:

Käyn usein kirpputorilla tsekkaamassa itselleni yllättäviäkin löytöjä. Kirjat ovat halpoja, joten ei kovin harmita, jos tulee pois laitettava eteen, joka ei kummemmin kiinnosta.

Löysin viimeisimmän lukemani - Sadelinnun Laulu" kirj. Barbara Whitnell. Kertoo värikkäästi Kenian historiasta puolen vuosisadan ajalta. Kertoo nuoresta kokemattomasta brittitytöstä, joka saapuu Afrikkaan.
Kertoo siellä elävien ihmisten yksityisistä ihmiskohtaloista ja tämän nuoren tytön yksin elämisestä oudossa maassa.
Sadelinnun laulu antaa siellä varmuutta elämän jatkumisesta ja sadetta, joka on Afrikassa siunaus.
Kirjoittaja on itsekin toiminut Keniassa opettajana.
Erikoinen koskettava ja raju romaani.

Lue lisää

Kirjastoja suljetaan niin kovaa vauhtia, että ihan arvelluttaa. Muistaakseni aivan viereistenkin alueiden kirjastot, joilla on muutenkin pitkä matka välissä. Tapulin kirjasto on ollut monitoiminen ja käyttöinen, ja nyt matka pitenee Malmille asti.
Tapuli on muutenkin aika vilkasta aluetta. En todellakaan ymmärrä. Pitääkö ottaa käyttöön kaikkialle vain kirjasto autot niin kuin joskus oli.

sähellyksin kirjoitti:

Kirjastoja suljetaan niin kovaa vauhtia, että ihan arvelluttaa. Muistaakseni aivan viereistenkin alueiden kirjastot, joilla on muutenkin pitkä matka välissä. Tapulin kirjasto on ollut monitoiminen ja käyttöinen, ja nyt matka pitenee Malmille asti.
Tapuli on muutenkin aika vilkasta aluetta. En todellakaan ymmärrä. Pitääkö ottaa käyttöön kaikkialle vain kirjasto autot niin kuin joskus oli.

Lue lisää

monen sorttisia kirjoja taas kirpputorilta Katsoin vain päälisinpuolin, ei pahemmin nuhraantuneita, mutta mielestäni mielenkiintoisen näköisiä.
Olin Pelastusarmeijan kirpputorikirjoja tällä kertaa katsastamassa. Menevät hyvään tarkoitukseen , jos eivät kummemmin ole mielenkiintoisia.
Lukuhetkiä kaikille pimeän ajan piristeeksi

romssu kirjoitti:

monen sorttisia kirjoja taas kirpputorilta Katsoin vain päälisinpuolin, ei pahemmin nuhraantuneita, mutta mielestäni mielenkiintoisen näköisiä.
Olin Pelastusarmeijan kirpputorikirjoja tällä kertaa katsastamassa. Menevät hyvään tarkoitukseen , jos eivät kummemmin ole mielenkiintoisia.
Lukuhetkiä kaikille pimeän ajan piristeeksi

Lue lisää

ahkerasti kirpputoreilla ja --sieltä löytää vaikka mitä, kirjojakin ihan hyviä ja luettavia jopa erikoisiakin painoksia.

kirjakirppu kirjoitti:

ahkerasti kirpputoreilla ja --sieltä löytää vaikka mitä, kirjojakin ihan hyviä ja luettavia jopa erikoisiakin painoksia.

nämä Aku Ankat, ne ovat aina pienestä ipanasta vanhukseen asti suosiossa. Miehet ja naisetkin lueskelevat Aku Ankkaa.
Niitäkin saa kirpputoreilta

kirjakirppu kirjoitti:

nämä Aku Ankat, ne ovat aina pienestä ipanasta vanhukseen asti suosiossa. Miehet ja naisetkin lueskelevat Aku Ankkaa.
Niitäkin saa kirpputoreilta

Tänään on talvisodan vuosipäivä, 70 vuotta.
Kuulin radiosta Yrjö Jylhän runokokoelmasta "Kiirastuli" otteita ja koosteita.
Jylhän runon "Tuomittu talo", joka oli hänen äänitteensä, jonka hän itse lausui radiotoisintona.
Todella vaikuttavia runoja sota- ajasta, jossa hän itse oli armeijoita komentamassa.

Raskaita, vaikuttavia tosi runoja

romssu kirjoitti:

Tänään on talvisodan vuosipäivä, 70 vuotta.
Kuulin radiosta Yrjö Jylhän runokokoelmasta "Kiirastuli" otteita ja koosteita.
Jylhän runon "Tuomittu talo", joka oli hänen äänitteensä, jonka hän itse lausui radiotoisintona.
Todella vaikuttavia runoja sota- ajasta, jossa hän itse oli armeijoita komentamassa.

Raskaita, vaikuttavia tosi runoja

Lue lisää

Pidän Paulo Coelhon kirjoittamista romaaneista joten odotan lahjaksi "Voittaja on yksin" romaania. Coelhon kirjoissa on aiheena usein todellisen minuuden etsiminen, monien vaiheiden kautta jossa mitataan ihmisen kykyä voittaa esteitä ja lopuksi saavuttaa vaikka vaikeuksien kautta etsimänsä henkilö joka mittaa omia voimavaroja saavuttaa oma unelma. Elämän onnen löytyminen on kiinni ihmisen arvomaailmasta jonka hän nostaa ihmisen parhaimmaksi ihmisyyden mitatriksi.

Toivottavasti saan lähiaikoina luettavakseni kirjaston kautta suositun espanjalaisen kirjailijan teoksen, Carlos Ruiz Zafón, Enkelipeli. Kirja on ilmestyessään ollut Espanjassa myyntimenestys.

(Numerosarja 9 5 oli Casinoarvassa jolla voitin 500€, kiva jouluraha!!!)

Lorena* kirjoitti:

Pidän Paulo Coelhon kirjoittamista romaaneista joten odotan lahjaksi "Voittaja on yksin" romaania. Coelhon kirjoissa on aiheena usein todellisen minuuden etsiminen, monien vaiheiden kautta jossa mitataan ihmisen kykyä voittaa esteitä ja lopuksi saavuttaa vaikka vaikeuksien kautta etsimänsä henkilö joka mittaa omia voimavaroja saavuttaa oma unelma. Elämän onnen löytyminen on kiinni ihmisen arvomaailmasta jonka hän nostaa ihmisen parhaimmaksi ihmisyyden mitatriksi.

Toivottavasti saan lähiaikoina luettavakseni kirjaston kautta suositun espanjalaisen kirjailijan teoksen, Carlos Ruiz Zafón, Enkelipeli. Kirja on ilmestyessään ollut Espanjassa myyntimenestys.

(Numerosarja 9 5 oli Casinoarvassa jolla voitin 500€, kiva jouluraha!!!)

Lue lisää

Parempaan aikaan ei voisi tullakaan , sehän on ihan lahja Sinullekin :) rahaa kun palaa aina joulunaikaan. Kiva juttu, hyvää päivänalkua!

pilvi* kirjoitti:

Parempaan aikaan ei voisi tullakaan , sehän on ihan lahja Sinullekin :) rahaa kun palaa aina joulunaikaan. Kiva juttu, hyvää päivänalkua!

että kirjoista ei ihmeemmin innostuta kirjoittamaan, vaikka kaikki kertovat kuinka paljon lukevat.
Minne sitten häviää kertominen.
Minä luin juuri Hilma Kilkkisen "Pitkä matka Siperiaan" . Löysin sen vanhempaini kirjahyllystä, ja nyt kun muistellaan muutenkin Talvisotaa, niin tämä on totuuden mukainen, järkyttävä tarina nuoren opettajattaren vankeusajasta Neuvostoliitossa 1939-1954
Kirjan on koonnut Kilkkisen päiväkirjasta Sievänen-Alen.
Todella ihmeellinen selviytymistarina kurjista vankilaoloista positiivisen elämämasentten säilyttäen.
Ollut vähän aikaa sairaalalääkärin apulaisena hyvä käytöksensä ja luottamuksellisen luonteensa vuoksi.
Minä luin kirjan kannesta kanteen. Ihmetellen kaikkea mihin tämä päähenkilö on joutunut sopeutumaan ja järkeään käyttäen olemistaan auttelemaan. Joutui viimeksi sairaalahoitoon, ja vapautukseen.
Olisi kiva lukea tavallisten lukijain lukemista kirjoista kommentteja.

romssu kirjoitti:

että kirjoista ei ihmeemmin innostuta kirjoittamaan, vaikka kaikki kertovat kuinka paljon lukevat.
Minne sitten häviää kertominen.
Minä luin juuri Hilma Kilkkisen "Pitkä matka Siperiaan" . Löysin sen vanhempaini kirjahyllystä, ja nyt kun muistellaan muutenkin Talvisotaa, niin tämä on totuuden mukainen, järkyttävä tarina nuoren opettajattaren vankeusajasta Neuvostoliitossa 1939-1954
Kirjan on koonnut Kilkkisen päiväkirjasta Sievänen-Alen.
Todella ihmeellinen selviytymistarina kurjista vankilaoloista positiivisen elämämasentten säilyttäen.
Ollut vähän aikaa sairaalalääkärin apulaisena hyvä käytöksensä ja luottamuksellisen luonteensa vuoksi.
Minä luin kirjan kannesta kanteen. Ihmetellen kaikkea mihin tämä päähenkilö on joutunut sopeutumaan ja järkeään käyttäen olemistaan auttelemaan. Joutui viimeksi sairaalahoitoon, ja vapautukseen.
Olisi kiva lukea tavallisten lukijain lukemista kirjoista kommentteja.

Lue lisää

Isaak Bashevis Singerin kertomuskokoelmasta "A Day of Pleasure" Hauska päivä.
Nopelisti kertoo tässä pienestä, köyhästä rabbin pojasta, joka saa kokea kadonneen maailman ilot, tuskan ja urheuden. Mennyt aika saa sadunhohteen. Vie lapsuuden valtakuntaan, missä kaikki mikä kiiltää on kultaa.

kirjakirppu kirjoitti:

Isaak Bashevis Singerin kertomuskokoelmasta "A Day of Pleasure" Hauska päivä.
Nopelisti kertoo tässä pienestä, köyhästä rabbin pojasta, joka saa kokea kadonneen maailman ilot, tuskan ja urheuden. Mennyt aika saa sadunhohteen. Vie lapsuuden valtakuntaan, missä kaikki mikä kiiltää on kultaa.

Lue lisää

kirjoittama kirja minkä olen lukenut ja mielestäni hän on kyllä Nobelinsa ansainnut.
Paljon samaa kuin Kolumbialainen, Sadan vuoden yksinäisyys, kirjoittanut - Nobelisti hänkin, sanokaa nyt kuka on sen kirjoittanut

Nyt olen lukenut Matti J. Moilasen kirjoittamia 'Esse paliasjalakanen' ja 'Esse ohiammuttu'.
Kirjat kertovat tutuista Oulun seuduista talvisodan ja jatkosodan aikoina jopa mainitaan kotikylällä sijaitsevia paikan nimiä.
Asuimmehan pommikonelaivueiden lentoreitin alla ja sen kyllä silloin kuulin ja vieläkin muistan kun ne jymisivät Oulua kohti.
Luen sattumalta sopivana ajankohtana näitä kirjoja ja saan mielenkiintoista tietoa sen ajan tapahtumista.

jjoutava kirjoitti:

kirjoittama kirja minkä olen lukenut ja mielestäni hän on kyllä Nobelinsa ansainnut.
Paljon samaa kuin Kolumbialainen, Sadan vuoden yksinäisyys, kirjoittanut - Nobelisti hänkin, sanokaa nyt kuka on sen kirjoittanut

Nyt olen lukenut Matti J. Moilasen kirjoittamia 'Esse paliasjalakanen' ja 'Esse ohiammuttu'.
Kirjat kertovat tutuista Oulun seuduista talvisodan ja jatkosodan aikoina jopa mainitaan kotikylällä sijaitsevia paikan nimiä.
Asuimmehan pommikonelaivueiden lentoreitin alla ja sen kyllä silloin kuulin ja vieläkin muistan kun ne jymisivät Oulua kohti.
Luen sattumalta sopivana ajankohtana näitä kirjoja ja saan mielenkiintoista tietoa sen ajan tapahtumista.

Lue lisää

Finlandia palkinnon saanut Hyry, jonka kirja "Uuni" on varmaan lahjaksi kelpaava kirja vanhemmille lukijoille.
En ole vielä saanut kirjaa, mutta yritän saada sen.
Onko joku jo ehtinyt lueskelemaan kirjaa? On myös sellainen kirja, joka pitää lukea rauhallisesti ja ajatuksella.
Minä pidän yleensä sellaisista kirjoista ja siksi yritän saada sen luettavakseni mahdollisimman pian.
Laitan pukinkontiin lapsilleni toivomukseksi.

rommsu kirjoitti:

Finlandia palkinnon saanut Hyry, jonka kirja "Uuni" on varmaan lahjaksi kelpaava kirja vanhemmille lukijoille.
En ole vielä saanut kirjaa, mutta yritän saada sen.
Onko joku jo ehtinyt lueskelemaan kirjaa? On myös sellainen kirja, joka pitää lukea rauhallisesti ja ajatuksella.
Minä pidän yleensä sellaisista kirjoista ja siksi yritän saada sen luettavakseni mahdollisimman pian.
Laitan pukinkontiin lapsilleni toivomukseksi.

Lue lisää

Luin Varsin mielenkiintoisen elämäntarinan Kone Oy:n johtajasta Pekka Herlinistä.Kirja perustuu pitkälti avioparin kirjeenvaihtoon ja vaimon muistelmiin.
Jokaisella meillä on omat luonteenpiirteet jotka korostuvat eri tilanteissa eri tavalla. Herlin oli johtaja kiireestä kantapäähän saakka, sitä todistaa varsin mittava, ansiokas elämäntyö. En pidä minään, vaikka hänestä kerrotaankin "juttuja", ainahan menestyvistä henkilöistä riittää tarinaa, kun on huomattava henkilö, sitä enemmän ihmisillä on mielenkiintoa henkilön yksityiselämän ympyröihin.

ILman muuta on selvää, vastuullinen henkilö tarvitsee myös vapaa-aikaa irrottautua hetkeksi työkuvioista tavalla tai toisella. Hetkittäinen irrottelu antaa uutta pontta elämään. Sanotaankin raskas vastuullinen työ vaatii raskaat huvit, näinhän se menee. Mutta kyllä kirjan päähenkilö arvosti vaimoaan ja perhettään sillä he olivat voimia antavia kannustajia työuralla.

Aina jotakin oppii muistelmia lukiessa!

Lorena* kirjoitti:

Luin Varsin mielenkiintoisen elämäntarinan Kone Oy:n johtajasta Pekka Herlinistä.Kirja perustuu pitkälti avioparin kirjeenvaihtoon ja vaimon muistelmiin.
Jokaisella meillä on omat luonteenpiirteet jotka korostuvat eri tilanteissa eri tavalla. Herlin oli johtaja kiireestä kantapäähän saakka, sitä todistaa varsin mittava, ansiokas elämäntyö. En pidä minään, vaikka hänestä kerrotaankin "juttuja", ainahan menestyvistä henkilöistä riittää tarinaa, kun on huomattava henkilö, sitä enemmän ihmisillä on mielenkiintoa henkilön yksityiselämän ympyröihin.

ILman muuta on selvää, vastuullinen henkilö tarvitsee myös vapaa-aikaa irrottautua hetkeksi työkuvioista tavalla tai toisella. Hetkittäinen irrottelu antaa uutta pontta elämään. Sanotaankin raskas vastuullinen työ vaatii raskaat huvit, näinhän se menee. Mutta kyllä kirjan päähenkilö arvosti vaimoaan ja perhettään sillä he olivat voimia antavia kannustajia työuralla.

Aina jotakin oppii muistelmia lukiessa!

Lue lisää

luen Tommy Tabermanin runo antologiaa Maalliset mantrat.

Koen rauhaa lukiessani runoja, muidenkin kuin Tabermannin.

Tommy Tabermann kirjoittaa, elämän usein näyttävän, ettei se sisällä kuin onnettomuuksia , murheita ja ongelmia.
Mutta ihmiseen on istutettu järjetön voima jota kutsutaan elämänhaluksi!

Onneksemme osaamme unelmoida, osaamme tehdä pienestä suurta,
hurmioitua mitättömistä syistä, putoavasta lehdestä, meren kohinasta, tai hipaisevasta kosketuksesta.

Lakkaamatta etsi sitä Suurta
kieltäydy luovuttamasta!
Ole kuin aurinko
murtuvan
veden pinnala:kimalla¨
Etsi sitä Suurta
kolua etäiset paikat
ja pimeimmät sopet
pelosta piittaamatta
On suurta etsiä Suurta,
olla ohut valonsäde
kohtaamassa suurta vettä.

Tommy Tabermann

Lorena* kirjoitti:

Luin Varsin mielenkiintoisen elämäntarinan Kone Oy:n johtajasta Pekka Herlinistä.Kirja perustuu pitkälti avioparin kirjeenvaihtoon ja vaimon muistelmiin.
Jokaisella meillä on omat luonteenpiirteet jotka korostuvat eri tilanteissa eri tavalla. Herlin oli johtaja kiireestä kantapäähän saakka, sitä todistaa varsin mittava, ansiokas elämäntyö. En pidä minään, vaikka hänestä kerrotaankin "juttuja", ainahan menestyvistä henkilöistä riittää tarinaa, kun on huomattava henkilö, sitä enemmän ihmisillä on mielenkiintoa henkilön yksityiselämän ympyröihin.

ILman muuta on selvää, vastuullinen henkilö tarvitsee myös vapaa-aikaa irrottautua hetkeksi työkuvioista tavalla tai toisella. Hetkittäinen irrottelu antaa uutta pontta elämään. Sanotaankin raskas vastuullinen työ vaatii raskaat huvit, näinhän se menee. Mutta kyllä kirjan päähenkilö arvosti vaimoaan ja perhettään sillä he olivat voimia antavia kannustajia työuralla.

Aina jotakin oppii muistelmia lukiessa!

Lue lisää

Kirpputorilöydöistä ensimmäisenä olen lukenut Tuula Apajalahden romaanin Papukaijan laulukirja.
Se on painettu1972 ja kertoo entisen ajan toimista ja elämästä.
Päähenkilönä on toimistovirkailija, kertoo hänen arkipäivästään, työstään ja työharmeistaan.
Hänen äitinsä on kuollut, jota hän muistelee, tuntiessaan itsensä yksinäiseksi on seurakseen kerännyt ystäväpiirin äitinsä lukemista satuhaahmoista, kertomuksien olennoista, jotka asustavat Yöpöytäpehmeys-nimisessä paikassa.
Kertoo omasta ja äitinsä elämästä entisen ajan arkitouhuissa Helsingissä, kasvustaan ja kouluajastaan myös suvustaan ja sota-ajasta.
Jollain lailla mielenkiintoinen kirja vanhaan aikaan.

kirjakirppu kirjoitti:

Kirpputorilöydöistä ensimmäisenä olen lukenut Tuula Apajalahden romaanin Papukaijan laulukirja.
Se on painettu1972 ja kertoo entisen ajan toimista ja elämästä.
Päähenkilönä on toimistovirkailija, kertoo hänen arkipäivästään, työstään ja työharmeistaan.
Hänen äitinsä on kuollut, jota hän muistelee, tuntiessaan itsensä yksinäiseksi on seurakseen kerännyt ystäväpiirin äitinsä lukemista satuhaahmoista, kertomuksien olennoista, jotka asustavat Yöpöytäpehmeys-nimisessä paikassa.
Kertoo omasta ja äitinsä elämästä entisen ajan arkitouhuissa Helsingissä, kasvustaan ja kouluajastaan myös suvustaan ja sota-ajasta.
Jollain lailla mielenkiintoinen kirja vanhaan aikaan.

Lue lisää

Empä ole ehtinyt viime päivinä kirjoja lukea, kun tämä joulu tekee niin muita kiireitä, mutta katsotaan jos joulu toisi jotain kiinnostavaa luettavaa joulun pyhiksi.
Toivossa on hyvä elää.

romssu kirjoitti:

Empä ole ehtinyt viime päivinä kirjoja lukea, kun tämä joulu tekee niin muita kiireitä, mutta katsotaan jos joulu toisi jotain kiinnostavaa luettavaa joulun pyhiksi.
Toivossa on hyvä elää.

Lue lisää

Ruostunut tuuliviiri valittaa
vanhan talon päädyssä.
Sammal valtaa verkalleen
harmaan kiviaidan.

Ikivanhat tammet tulessa sumisee
takaisin ei palaa mennyt aika.

Enää ei lapset leiki piilosilla
kesäiltana puide varjossa
ei kantaudu tielle nuorten heleät äänet
eikä sirkan sirinää korva kuule
ruohikossa pensaitten alla.

Näin tuleekin olla.
Painukoot muistot unohduksen hautaan
kehityksen on kuljettava eteenpäin
vaikka sitten tuhoa kohti
tämän maailman muoto katoaa
mutta uutta syntyy lakkaamatta.

Hilja Utunen

kirjakirppu kirjoitti:

Ruostunut tuuliviiri valittaa
vanhan talon päädyssä.
Sammal valtaa verkalleen
harmaan kiviaidan.

Ikivanhat tammet tulessa sumisee
takaisin ei palaa mennyt aika.

Enää ei lapset leiki piilosilla
kesäiltana puide varjossa
ei kantaudu tielle nuorten heleät äänet
eikä sirkan sirinää korva kuule
ruohikossa pensaitten alla.

Näin tuleekin olla.
Painukoot muistot unohduksen hautaan
kehityksen on kuljettava eteenpäin
vaikka sitten tuhoa kohti
tämän maailman muoto katoaa
mutta uutta syntyy lakkaamatta.

Hilja Utunen

Lue lisää

Luin Hilary Clintonin muistelmia, kun ajattelin hyvänkin olevan, mutta minä petyin. Kirja oli aika kuivaotteinen, käsitteli vain aikaansannoksiaan etupäässä.
Voi joku pitääkin, mutta minulle kävi niin, etten oikein kunnolla jaksanut lukea kirjaa. Aika väsyttävää tekstiä mielestäni.
Se on myös aika vierasta normaaliluettavaksi, mukavaa oli kuitenkin lukea suurpiirteisesti sitäkin elämäntyyliä.

marjamamma kirjoitti:

nyt sitten lueskelen Jalna-sarjaa. Siinä onkin lukemista monen kirjan verran.
voi muistan "Soita minulle Helena" ja jatkokirjoja on siihenkin, en oikein muista oliko "Ja Helena soittaa"

Valtarin "Sinuhen" olen lukenut ihan nuorena ja vanhempana kaksi kertaa. Olin niin nuori, kun luin eka kerran, että isäni otti sen minulta pois, olin liian nuori sitä lukemaan, se oli sitä aikaa
Luin kirjan kuitenkin uteliaisuuttani salaa. Jälkeenpäin vertasin tuntemuksiani ja huomasin, olin nuorena aika tajuamaton koko kirjasta. En ihmettele isääni, että hän kielsi, kun itse luki toisella ajatuksella vanhempana lukijana kuin minä nuorenpana.
Kirja on mielestäni aika raskasta luettavaa, mutta ihmeen kiintoisa ja neuvokaskin

Myös näitä "Valon Kivi " kirjoja olen lukenut. Tykkään vähän aave ja tarumaisista ja muinaisuutta sivuavista kirjoista. Valon Kivi kirjoja annoin lahjaksi nuoremmille, mutta itse piti lukea ne kuitenkin
Se on kirjasarja. Yksi muistaakseni oli "Nefer Vaitelias"

Lue lisää

Valon Kiven kirjahyllystä. Olen sen joskus saanut joululahjaksi. Minua kiusaa kirjan sankareitten ylivoimaisuus. He tekivät muutamassa päivässä samat työt, mihin muilta kavereilta olisi mennyt 3 kk. He ovat väsymättömiä ja raatavat yötä päivää saavuttaakseen tavoitteensa. Vähempikin uljaus riittäisi. Heidän naisensakin ovat kuvankauniita ja jaloja, ja joka asiassa parempia kuin muut.

Olen sen aikasemminkin lukenut, mutta enpä muista juonenkäänteitä, niin että jaksan ainakin vielä lukea.

Olen lukenut viime aikoina myös vanhoja dekkareita, Qwentin Patrickia ja Christietä. Kyllä on pakko sanoa, että on aika ajanut niiden ohi.

Kun katsot minuun, olen täysin yksin.
Kun kutsut minua, vain minä kuulen.
Kun seuraan kutsuasi, löydän toiset.

Sinä olet ankara valo ja arka toivo.
Liitä meidät arkajalat yhteen niin,
että kun yksi väsyy, toiset jaksavat.

romssu kirjoitti:

Kun katsot minuun, olen täysin yksin.
Kun kutsut minua, vain minä kuulen.
Kun seuraan kutsuasi, löydän toiset.

Sinä olet ankara valo ja arka toivo.
Liitä meidät arkajalat yhteen niin,
että kun yksi väsyy, toiset jaksavat.

Lue lisää

Stuart Harrisonin kirja on juuri meneillään. Sen jälkeen vuorossa Märta Tikkasen Punahilkka.
Luen hyvin paljon, mutta en voi kehua olevani kiinnostunut klasikoista, vaikka niitä luinkin nuorempana
ikäänkuin velvollisuuden tunnosta.
Jännärit ja dekkarit ovat nykyisin minun juttuni, sekä suomalaiset proosateokset.
Elämänkerta ja muistelmakirjat olivat pari kolme vuotta sitten jatkuvasti lukulistallani.

Luen aina, en tietoa ammentaakseni, vaan ajanvietteenä. En muista koko elämäni aikana sellaista vaihetta jolloin en olisi ollut nenä kirjassa kiinni.
En nykyisin juuri itse osta kirjoja, mutta saan niitä lahjaksi. Kirjaston suurkuluttaja olen aivan viimeisen päälle. Aviomies seuraa kassinkantajana kirjastomatkoilla ja toppuuttelee usein, että älä noin monta kirjaa lainaa, unohdat taas palauttaa ja saat muistutuksen ja sakkoja!

Seku kirjoitti:

Stuart Harrisonin kirja on juuri meneillään. Sen jälkeen vuorossa Märta Tikkasen Punahilkka.
Luen hyvin paljon, mutta en voi kehua olevani kiinnostunut klasikoista, vaikka niitä luinkin nuorempana
ikäänkuin velvollisuuden tunnosta.
Jännärit ja dekkarit ovat nykyisin minun juttuni, sekä suomalaiset proosateokset.
Elämänkerta ja muistelmakirjat olivat pari kolme vuotta sitten jatkuvasti lukulistallani.

Luen aina, en tietoa ammentaakseni, vaan ajanvietteenä. En muista koko elämäni aikana sellaista vaihetta jolloin en olisi ollut nenä kirjassa kiinni.
En nykyisin juuri itse osta kirjoja, mutta saan niitä lahjaksi. Kirjaston suurkuluttaja olen aivan viimeisen päälle. Aviomies seuraa kassinkantajana kirjastomatkoilla ja toppuuttelee usein, että älä noin monta kirjaa lainaa, unohdat taas palauttaa ja saat muistutuksen ja sakkoja!

Lue lisää

*Lopun ajoista, jolloin lapsettomat kiittävät osaansa.*

Me taidamme lähestyä tuota aikaa, jollemme saa lämpenemistä vakiintumaan. Se tulee vaatimaan ihmisiltä paljon.

TV:stä tuli ohjelma tänään, että ihmiskunta on suurimman haasteensa edessä!

Joka neljäs päivä avataan

pilvi* kirjoitti:

*Lopun ajoista, jolloin lapsettomat kiittävät osaansa.*

Me taidamme lähestyä tuota aikaa, jollemme saa lämpenemistä vakiintumaan. Se tulee vaatimaan ihmisiltä paljon.

TV:stä tuli ohjelma tänään, että ihmiskunta on suurimman haasteensa edessä!

Joka neljäs päivä avataan

Lue lisää

Kiinassa ydinvoimala. Perunat lähetetään pestäväksi Italiaan, josta ne tulevat muussina jaettavaksi taas lentäen ostajalle.

Kiina valmistaa muovileluja ja nippeleitä, jotka saastuttavat valmistusvaiheessa, ja lennätetään ympäri maailmaa.

Ilmastokokous Köpenhaminassa on kovan paineen alla kahden viikon aikana, mutta kaikki ovat nyt yksimielisiä asian vakavuudesta.

Tuo aika TV:selostajan mukaan 5-7 vuotta saada suunta vakiintumaan, ja vähitellen putoamaan .
Se tulee vaatimaan ihmisiltä osallistumista.

Ihmiskunta on suurimman haasteensa edessä!

sama* kirjoitti:

Kiinassa ydinvoimala. Perunat lähetetään pestäväksi Italiaan, josta ne tulevat muussina jaettavaksi taas lentäen ostajalle.

Kiina valmistaa muovileluja ja nippeleitä, jotka saastuttavat valmistusvaiheessa, ja lennätetään ympäri maailmaa.

Ilmastokokous Köpenhaminassa on kovan paineen alla kahden viikon aikana, mutta kaikki ovat nyt yksimielisiä asian vakavuudesta.

Tuo aika TV:selostajan mukaan 5-7 vuotta saada suunta vakiintumaan, ja vähitellen putoamaan .
Se tulee vaatimaan ihmisiltä osallistumista.

Ihmiskunta on suurimman haasteensa edessä!

Lue lisää

onko kukaan löytänyt hyviä ilmastomuutoksesta kerovia, kansan läheisiä kirjoja?
entä tarumaisia kerrontakirjoja asiasta tai sen tiimoilta, minä en ole löytänyt, mutta minä kaluan enimmäkseen kirpputoreja

kirjakirppu kirjoitti:

onko kukaan löytänyt hyviä ilmastomuutoksesta kerovia, kansan läheisiä kirjoja?
entä tarumaisia kerrontakirjoja asiasta tai sen tiimoilta, minä en ole löytänyt, mutta minä kaluan enimmäkseen kirpputoreja

Lue lisää

Helens Sinervo: Runoilijan talossa, on Eeva- Liisa Mannerin elämästä elämänkerrallinen romaani, jossa minäkertojana on Manner, joka lakoonisesti ja herkän humoristisesti kertoo yksinäisestä ja piinatusta elämästään.
Hieno lukuelämys, jossa merkitystä ei ole sillä, ovatko tapahtumat ja tunteet faktaa vai fiktiota.
Sinervo on haastatteluihin ja arkistoihin perehtynyt ja niiden pohjalta kirjoittanut tämän elämänkerrallisen romaanin.

romssu kirjoitti:

Helens Sinervo: Runoilijan talossa, on Eeva- Liisa Mannerin elämästä elämänkerrallinen romaani, jossa minäkertojana on Manner, joka lakoonisesti ja herkän humoristisesti kertoo yksinäisestä ja piinatusta elämästään.
Hieno lukuelämys, jossa merkitystä ei ole sillä, ovatko tapahtumat ja tunteet faktaa vai fiktiota.
Sinervo on haastatteluihin ja arkistoihin perehtynyt ja niiden pohjalta kirjoittanut tämän elämänkerrallisen romaanin.

Lue lisää

Harmaat hapsesi välkehtivät hopealta
auringonsäteiden tanssiessa hiuksillasi.
Mitä mietit vanhukseni--
siinä keinutuolissa itseäsi kiikutellessasi.
Kasvojesi uurteita haluaisin koskettaa
olla mukana sinun ajatuksissasi.
Mietit varmaan menneitä aikoja,
muistelet elämääsi,
ajankulua ja tapahtumia.
Keinutuoli pysähtyy
ja herätät minut mietteistäni.
Tyttöseni!
Sinua minä ajattelen
ja sinun elämääsi.
Kylvä ympärillesi hyvyyden siementä
korjatessasi satoa
iloitset siitä itsekin.

S-L Haavisto

marjamamma kirjoitti:

Harmaat hapsesi välkehtivät hopealta
auringonsäteiden tanssiessa hiuksillasi.
Mitä mietit vanhukseni--
siinä keinutuolissa itseäsi kiikutellessasi.
Kasvojesi uurteita haluaisin koskettaa
olla mukana sinun ajatuksissasi.
Mietit varmaan menneitä aikoja,
muistelet elämääsi,
ajankulua ja tapahtumia.
Keinutuoli pysähtyy
ja herätät minut mietteistäni.
Tyttöseni!
Sinua minä ajattelen
ja sinun elämääsi.
Kylvä ympärillesi hyvyyden siementä
korjatessasi satoa
iloitset siitä itsekin.

S-L Haavisto

Lue lisää

Sokea mies meni baariin, ja baarimikko kysyi: mitä saisi olla?
Ei ihan vielä, haluan ensin kertoa blondivitsin, jonka juuri kuulin.
Niin, sanoi baarimikko, minä olen blondi, tarjoilijat ovat blondeja, kaikki asiakkaat ovat blondeja.
Jaa, sanoi sokea mies. En jaksa kertoa niin monelle vitsiä, joten jätän sen kertomatta. Heheee

rix-rax kirjoitti:

Sokea mies meni baariin, ja baarimikko kysyi: mitä saisi olla?
Ei ihan vielä, haluan ensin kertoa blondivitsin, jonka juuri kuulin.
Niin, sanoi baarimikko, minä olen blondi, tarjoilijat ovat blondeja, kaikki asiakkaat ovat blondeja.
Jaa, sanoi sokea mies. En jaksa kertoa niin monelle vitsiä, joten jätän sen kertomatta. Heheee

Lue lisää

isäni kirjastosta Mika Waltarin: "Kirjailijan muistelmia" toimittanut Ritva Haavikko. Kiinnostuin katselemaan sitä aluksi, Sinuhen lukemiseni muistaen. Tämä kirja sopii hyvin lukijalle, joka on todella kiinnostunut sota- ajan tapahtumista ja samalla Waltarin elämänkerrasta.
Minä en jaksanut aloittaakkaan, kun teksti on todella tiivistä luettavaa, ja vuositapahtumia on todella paljon.
Laitoin kirjan takaisin paikoilleen.
Se tästä kirjalöydöstä.

marjamamma kirjoitti:

isäni kirjastosta Mika Waltarin: "Kirjailijan muistelmia" toimittanut Ritva Haavikko. Kiinnostuin katselemaan sitä aluksi, Sinuhen lukemiseni muistaen. Tämä kirja sopii hyvin lukijalle, joka on todella kiinnostunut sota- ajan tapahtumista ja samalla Waltarin elämänkerrasta.
Minä en jaksanut aloittaakkaan, kun teksti on todella tiivistä luettavaa, ja vuositapahtumia on todella paljon.
Laitoin kirjan takaisin paikoilleen.
Se tästä kirjalöydöstä.

Lue lisää

Muutumme mykiksi muiden mukana. Emme osaa puhua. Emme osaa sanoa sanottavaamme.
Ei hellyyden sana lähde suustamme, ei rakkauden tunnustusta kuulu.
Me vain katselemme tyhjin silmin, avuttomina, avaruuteen.
Me katselemme avaruutta, me katselemme maailmaa, mutta emme näe mitään.
Mikä meidän on? Minne hävisi tunteemme, minne aistimme?
Minne meni tuo kauneus, ei sitä enää näy.
Katosiko tuo kauneus ainiaaksi, emmekö enää saa kuulla, hengittää, nähdä?
Emmekö saa enää aistia kauneutta?
Pitääkö meidän jäädä tälläisiksi, ihmisiksi, joilla ei ole mitään?
Emmekö voisi olla niin kuin Aatami ja Eeva silloin ennen paratiisissa?
Emmekö voisi elää kuten itse kauneus eli silloin?
Se loisti joka puolella: kuulossamme, näössämme, tunteissamme...kaikkialla.
Eikö kauneus voisi palata ja tehdä meidät taas Aatamiksi ja Eevaksi?
Älä jätä meitä pelkiksi ihmisiksi. Tee meistä tuntevia, tee eläviä, jotka tuntevat rakkauden,
osaavat puhua siitä.
Tee meistä olentoja, jotka osaavat elää, tuntea ja rakastaa.

romssu kirjoitti:

Muutumme mykiksi muiden mukana. Emme osaa puhua. Emme osaa sanoa sanottavaamme.
Ei hellyyden sana lähde suustamme, ei rakkauden tunnustusta kuulu.
Me vain katselemme tyhjin silmin, avuttomina, avaruuteen.
Me katselemme avaruutta, me katselemme maailmaa, mutta emme näe mitään.
Mikä meidän on? Minne hävisi tunteemme, minne aistimme?
Minne meni tuo kauneus, ei sitä enää näy.
Katosiko tuo kauneus ainiaaksi, emmekö enää saa kuulla, hengittää, nähdä?
Emmekö saa enää aistia kauneutta?
Pitääkö meidän jäädä tälläisiksi, ihmisiksi, joilla ei ole mitään?
Emmekö voisi olla niin kuin Aatami ja Eeva silloin ennen paratiisissa?
Emmekö voisi elää kuten itse kauneus eli silloin?
Se loisti joka puolella: kuulossamme, näössämme, tunteissamme...kaikkialla.
Eikö kauneus voisi palata ja tehdä meidät taas Aatamiksi ja Eevaksi?
Älä jätä meitä pelkiksi ihmisiksi. Tee meistä tuntevia, tee eläviä, jotka tuntevat rakkauden,
osaavat puhua siitä.
Tee meistä olentoja, jotka osaavat elää, tuntea ja rakastaa.

Lue lisää

olen saanut lukea! Ja kuinka tarpeellinen kuin rukous ja kaipuu. Kiitos

pilvi* kirjoitti:

olen saanut lukea! Ja kuinka tarpeellinen kuin rukous ja kaipuu. Kiitos

Se elää- jalkaimme lamppuna
Se elää- polkumme valona
Se elää- lapsemme liottamuksena
Se elää- nuoren ohjenuorana
Se elää- aikuisen innoittajana
Se elää- vanhuksen lohtuna
Se elää- leipänä nälkäiselle
Se elää- juomana janoavalle
Se elää- lepona väsyneelle
Se elää- valkeutena pakanalle
Se elää- pelastuksena syntiselle
Se elää- armona uskovalle
Sen tunteminen johtaa sen rakastamiseen,
sen rakastaminen sen sanoman vastaanottamiseen,
sen vastaanottaminen iankaikkiseen elämään

M.L.

romssu kirjoitti:

Se elää- jalkaimme lamppuna
Se elää- polkumme valona
Se elää- lapsemme liottamuksena
Se elää- nuoren ohjenuorana
Se elää- aikuisen innoittajana
Se elää- vanhuksen lohtuna
Se elää- leipänä nälkäiselle
Se elää- juomana janoavalle
Se elää- lepona väsyneelle
Se elää- valkeutena pakanalle
Se elää- pelastuksena syntiselle
Se elää- armona uskovalle
Sen tunteminen johtaa sen rakastamiseen,
sen rakastaminen sen sanoman vastaanottamiseen,
sen vastaanottaminen iankaikkiseen elämään

M.L.

Lue lisää

hyllystä poimin kirjan; Jyrki Tuulari "Musta".
No, ei siinä mitään ihmeellistä mutta sellainen seikka että kirja aiva ilmeisesti on aivan lukematon, lahjaksi tai muuten hyllyyn eksynyt ja nyt kirjastoon ylimääränä joutanut.
Heti alkuun kiinnostustani herätti seikka että kirjailija on nuori psykologi ja
Mika Valtari kilpailun voittaja.
Mikä ilmaisun lento, sanojen merkitys ja paikka ne on niin kohdallaan,
että hävetköön tämänpäivän riipinraapin kirjailijat.
Eikähän tämäkään kirja ollut kuin vuodelta 1987

jjoutava kirjoitti:

hyllystä poimin kirjan; Jyrki Tuulari "Musta".
No, ei siinä mitään ihmeellistä mutta sellainen seikka että kirja aiva ilmeisesti on aivan lukematon, lahjaksi tai muuten hyllyyn eksynyt ja nyt kirjastoon ylimääränä joutanut.
Heti alkuun kiinnostustani herätti seikka että kirjailija on nuori psykologi ja
Mika Valtari kilpailun voittaja.
Mikä ilmaisun lento, sanojen merkitys ja paikka ne on niin kohdallaan,
että hävetköön tämänpäivän riipinraapin kirjailijat.
Eikähän tämäkään kirja ollut kuin vuodelta 1987

Lue lisää

Sain pukinkontista Tuija Välipekkalan kirjan " Maailman vahvin tyttö". Olen tosi innoissani lukemaan sitä kotiin päästyäni. Olen kuullut sitä kehuttavan.
Saapi sitten nähdä, onko kehun arvoinen minun mielestäni.
On mukavaa saada uusiakin kirjoja, ja laittaa kirjastoonsa hyvät ja kirpputorille sitten kiinnostamattomammat.

romssu kirjoitti:

Sain pukinkontista Tuija Välipekkalan kirjan " Maailman vahvin tyttö". Olen tosi innoissani lukemaan sitä kotiin päästyäni. Olen kuullut sitä kehuttavan.
Saapi sitten nähdä, onko kehun arvoinen minun mielestäni.
On mukavaa saada uusiakin kirjoja, ja laittaa kirjastoonsa hyvät ja kirpputorille sitten kiinnostamattomammat.

Lue lisää

aikamoisen tytön rankasta elämästä kertova kirja. Tuija Välipakka kertoo Maailman vahvin tyttö kirjassaan nuoren vaikeasta elämästä kotona. Aika raskasta luettavaa nykyaikaa ajatellen,
kun ei haluta tuntea kuinka hankalaa ja raastavaa joidenkin elämä todella voi olla.
Vielä en ole lukenut kirjaa loppuun asti, että mitä sitten....

Jälkijoulu tuo edelleen monia puuhia ja vierailujakin, kun uuden vuoden aikaa eletään. Lukemiseen jää vähemmän aikaa.

romssu kirjoitti:

aikamoisen tytön rankasta elämästä kertova kirja. Tuija Välipakka kertoo Maailman vahvin tyttö kirjassaan nuoren vaikeasta elämästä kotona. Aika raskasta luettavaa nykyaikaa ajatellen,
kun ei haluta tuntea kuinka hankalaa ja raastavaa joidenkin elämä todella voi olla.
Vielä en ole lukenut kirjaa loppuun asti, että mitä sitten....

Jälkijoulu tuo edelleen monia puuhia ja vierailujakin, kun uuden vuoden aikaa eletään. Lukemiseen jää vähemmän aikaa.

Lue lisää

jotka pika-pikaa sieppasin kirjastosta ennen joulua ovat ALICE MUNRON Karkulainen ja F. SCOTT FITZGERALDIN Yö on hellä.

Tuo Karkulainen tuntui alussa todella mielenkiintoiselta tarinalta, mutta vain ensimmäinen novelli. Toista en jaksanut lukea. Hän kirjoittaa aivan tavallisten ihmisten jokapäiväisestä elämästä, ehkä sain tarpeekseni jo yhdestä novellista.

Yö on hellä on kertomus psykiatrista ja hänen potilaastaan, heidän välilleen syntyy rakkaussuhde ja he menevät naimisiin. Tarina kertoo heidän monivaiheisesta avioliitostaan, mutta on hieman pitkästyttävä välillä.

Joululahjaksi sain JANE JOHNSONin Neidon ryöstö. En ole aloittanutkaan sitä vielä, mutta arvostelu kertoo, ettäkirja on mukaansatempaava historiallinen mysteeri, joka perustuu todellisiin tapahtumiin. Odotan innolla iltaa, kun pääsen sen aloittamaan.

Atolfia kirjoitti:

jotka pika-pikaa sieppasin kirjastosta ennen joulua ovat ALICE MUNRON Karkulainen ja F. SCOTT FITZGERALDIN Yö on hellä.

Tuo Karkulainen tuntui alussa todella mielenkiintoiselta tarinalta, mutta vain ensimmäinen novelli. Toista en jaksanut lukea. Hän kirjoittaa aivan tavallisten ihmisten jokapäiväisestä elämästä, ehkä sain tarpeekseni jo yhdestä novellista.

Yö on hellä on kertomus psykiatrista ja hänen potilaastaan, heidän välilleen syntyy rakkaussuhde ja he menevät naimisiin. Tarina kertoo heidän monivaiheisesta avioliitostaan, mutta on hieman pitkästyttävä välillä.

Joululahjaksi sain JANE JOHNSONin Neidon ryöstö. En ole aloittanutkaan sitä vielä, mutta arvostelu kertoo, ettäkirja on mukaansatempaava historiallinen mysteeri, joka perustuu todellisiin tapahtumiin. Odotan innolla iltaa, kun pääsen sen aloittamaan.

Lue lisää

taidemaalari Ilja Repinista kertovassa kirjassa, pieneen syntymäkyläänsä Osinovkatien varrelle parin päivämatkan(kävellen) päästä Harjkovin kaupunkia. Missä isänsä ostaa mustalaisilta hevosia, ja kouluttaa niitä ratsuiksi. Don'in rannalle kerääntyvät nämä osto ja myyntimiehet, ja pikku Ilja on 6 vuotias.

Kiehtovaa lukemista, kirja on lähes 4000 s joten en raatsi "hotkaista sitä" Iltaisin vaan nukuttaa, mutta riittääkin sitten pitkään iltalukemista. Saattaa olla, kun alkaa tuo taiteellinen tie, että ahmin sen nopsaan:D

Kyllä se lapsuudenkin maailma on taiteilijaan vaikuttanut, ehkä enemmän kuin luullaankaan.Siksi se onkin niin mielenkiintoinen.

pilvi* kirjoitti:

taidemaalari Ilja Repinista kertovassa kirjassa, pieneen syntymäkyläänsä Osinovkatien varrelle parin päivämatkan(kävellen) päästä Harjkovin kaupunkia. Missä isänsä ostaa mustalaisilta hevosia, ja kouluttaa niitä ratsuiksi. Don'in rannalle kerääntyvät nämä osto ja myyntimiehet, ja pikku Ilja on 6 vuotias.

Kiehtovaa lukemista, kirja on lähes 4000 s joten en raatsi "hotkaista sitä" Iltaisin vaan nukuttaa, mutta riittääkin sitten pitkään iltalukemista. Saattaa olla, kun alkaa tuo taiteellinen tie, että ahmin sen nopsaan:D

Kyllä se lapsuudenkin maailma on taiteilijaan vaikuttanut, ehkä enemmän kuin luullaankaan.Siksi se onkin niin mielenkiintoinen.

Lue lisää

Jouluajan ja uuden vuoden ajan olen lueskellut Laila Hietamiehen kirjoittamaa romania Kylä järven sylissä.
Tavanomaisen kyläelämän touhuista kertova romaani Vienan laulumailta.
Tässä kerrotaan etupäässä pienestä Anni tytöstä sekä hänen isoäidistään Ida Mariasta, joka Annia kasvattaa.
Juhannuksen maissa Rihtniemeen tulee enemmänkin porukkaa juhannusta viettämään.
Näin kylässä alkaa tapahtua monenlaisia tapauksia.
Puidaan myös yhteiskunnallisia asioita.

Eniten kyläläisiä ja vieraita koskettaa ja kauhistuttaa pienen Annatytön pahoinpitely.
Neljä poikaa pahoinpitelee tytön aika rankasti ja tämä loukkaantuu pahasti.
Tästä alkaa sitten sukujen omien ristiriitojen purku.
Pojat saavat remmistä ojennuksia, toiset melko rankkojakin remminlyöntejä.
Loppupuolella alkaa selviämään myös Annin isän ja äidin olemassaolo.
...leppoisaa lukemista.

kirjakirppu kirjoitti:

Jouluajan ja uuden vuoden ajan olen lueskellut Laila Hietamiehen kirjoittamaa romania Kylä järven sylissä.
Tavanomaisen kyläelämän touhuista kertova romaani Vienan laulumailta.
Tässä kerrotaan etupäässä pienestä Anni tytöstä sekä hänen isoäidistään Ida Mariasta, joka Annia kasvattaa.
Juhannuksen maissa Rihtniemeen tulee enemmänkin porukkaa juhannusta viettämään.
Näin kylässä alkaa tapahtua monenlaisia tapauksia.
Puidaan myös yhteiskunnallisia asioita.

Eniten kyläläisiä ja vieraita koskettaa ja kauhistuttaa pienen Annatytön pahoinpitely.
Neljä poikaa pahoinpitelee tytön aika rankasti ja tämä loukkaantuu pahasti.
Tästä alkaa sitten sukujen omien ristiriitojen purku.
Pojat saavat remmistä ojennuksia, toiset melko rankkojakin remminlyöntejä.
Loppupuolella alkaa selviämään myös Annin isän ja äidin olemassaolo.
...leppoisaa lukemista.

Lue lisää

Nuorena olen lukenut vanhempaa painosta ja tämä uusi painos on tekstiltään pienikokoista.
Tässä ensimmäisessä osassa Jalnan synty, teksti on aika tiiviisti kirjoitettua kerrontaa, mutta katsoin
seuraavaa painosta Jalnan aamu, siinä teksti on jo kevyempää luettavaa.

Tässä Jalnan synty painoksessa kerrotaan Adeline Whiteoakin ja hänen miehensä Philipin alkutaipaleesta
avioliitossa, elämän järjestelyistä sekä kartanon ja kirkon rakentamisesta.
Kerrotaan elämänsä aviokriiseistä, lemmen ristiriidoista ja mustasukkaisuudesta.

On rikkautta, että meitä lukijoitakin on niin monenlaisia.
Yksi tykästää romaneista, toinen jännityskirjoista, kolmas historiasta, neljäs lastenkin kirjoista lapsille
lukien jne.
Tämäkin sivusto on tarkoitettu kuin tilkkuvakaksi kirjoihin ja niiden miettimisiin.
Kirjoittaminen on mukavaa, kirjoittaa sitten päiväkirjaansa, lehteen, muisteluihin tai omaan kirjaan.
Ollaan iloisia, kun on mahdollisuuksia monipuolisuuteen lukea ja kirjoittaa.

marjamamma kirjoitti:

On rikkautta, että meitä lukijoitakin on niin monenlaisia.
Yksi tykästää romaneista, toinen jännityskirjoista, kolmas historiasta, neljäs lastenkin kirjoista lapsille
lukien jne.
Tämäkin sivusto on tarkoitettu kuin tilkkuvakaksi kirjoihin ja niiden miettimisiin.
Kirjoittaminen on mukavaa, kirjoittaa sitten päiväkirjaansa, lehteen, muisteluihin tai omaan kirjaan.
Ollaan iloisia, kun on mahdollisuuksia monipuolisuuteen lukea ja kirjoittaa.

Lue lisää

kävi kun kävin kirjastossa oli tarjolla kahden huippukirjailijan teokset; Jari Tervon, Goljatti ja
Kari Hotakaisen, Ihmisen osa.
Hotakainen kuitenkin oli valintani, joku toinen valitsisi toisin niin pitääkin olla en minäkään perustele valintaani sen enemmän.
Nyt on kirjallisuuden voiro.

jjoutava kirjoitti:

kävi kun kävin kirjastossa oli tarjolla kahden huippukirjailijan teokset; Jari Tervon, Goljatti ja
Kari Hotakaisen, Ihmisen osa.
Hotakainen kuitenkin oli valintani, joku toinen valitsisi toisin niin pitääkin olla en minäkään perustele valintaani sen enemmän.
Nyt on kirjallisuuden voiro.

Lue lisää

perehdy kirjasarjoihin vaan luen käteeni sattuvan kirjan, jos se on mielenkiintoinen, luen sen, jos kirja
ei kiinnosta jätän sen lukematta tai luen vain lopun jos vähän kiinnostaa.
Ei ole piinaa lukea välttämättä kaikkea, kun voi valitakin.

jjoutava kirjoitti:

kävi kun kävin kirjastossa oli tarjolla kahden huippukirjailijan teokset; Jari Tervon, Goljatti ja
Kari Hotakaisen, Ihmisen osa.
Hotakainen kuitenkin oli valintani, joku toinen valitsisi toisin niin pitääkin olla en minäkään perustele valintaani sen enemmän.
Nyt on kirjallisuuden voiro.

Lue lisää

Ilja Repin'nin ajatuksia taiteesta.

Taidetta rakastan enemmän kuin hyvätekeväisyyttä, enemmän kuin ihmisiä, enemmän kuin lähimmäisiäni, enemmän kuin ystäviäni, enemmän kuin iloa ja onnea elämässämme. Rakastan sitä salaisesti, mustasukkaisesti kuin vanha alkoholisti,---parantumattomasti... Missä olenkaan, millä viihdytänkään itseäni, millä antaisin itseni haltioitua, mistä nauttisin, on taide mukana aina ja kaikkialla, ajatuksissani sydämessäni, kaikissa kallisarvoisissa toiveissani.

Aamun tunnit, jotka omistan taiteelle, ovat parhaat tunnit elämässäni. Ilot ja surut----ilot korkeimpaan kokemiseen, surut kuoleman syövereihin saakka---kaikki liittyy näihin tunteihin, jotka loistavat, tai pimentävät kaikki muut kokemukseni elämästä.

Pariisi tai Pargolovo, Madrid tai Moskova---kaikki ovat vailla merkitystä---merkitystä antavat vain aamut 9 ja 12 välillä tauluni edessä.


Näin voi kokea, ja vetäydyn minäkin parin viikon tauolle, saadakseni valmiiksi muutaman työn kuvauksia varten. terveisin--- pilvi*

pilvi* kirjoitti:

Ilja Repin'nin ajatuksia taiteesta.

Taidetta rakastan enemmän kuin hyvätekeväisyyttä, enemmän kuin ihmisiä, enemmän kuin lähimmäisiäni, enemmän kuin ystäviäni, enemmän kuin iloa ja onnea elämässämme. Rakastan sitä salaisesti, mustasukkaisesti kuin vanha alkoholisti,---parantumattomasti... Missä olenkaan, millä viihdytänkään itseäni, millä antaisin itseni haltioitua, mistä nauttisin, on taide mukana aina ja kaikkialla, ajatuksissani sydämessäni, kaikissa kallisarvoisissa toiveissani.

Aamun tunnit, jotka omistan taiteelle, ovat parhaat tunnit elämässäni. Ilot ja surut----ilot korkeimpaan kokemiseen, surut kuoleman syövereihin saakka---kaikki liittyy näihin tunteihin, jotka loistavat, tai pimentävät kaikki muut kokemukseni elämästä.

Pariisi tai Pargolovo, Madrid tai Moskova---kaikki ovat vailla merkitystä---merkitystä antavat vain aamut 9 ja 12 välillä tauluni edessä.


Näin voi kokea, ja vetäydyn minäkin parin viikon tauolle, saadakseni valmiiksi muutaman työn kuvauksia varten. terveisin--- pilvi*

Lue lisää

sävel tummana soi rinnassain.

Näin kuului laulu nuoruudessain. Voin sen hyvin liittää taiteen tekemiseeni, sen ilon olen halunut jakaa,
antaa itsestäni, jos minussa mitään arvokasta on ollut.

Ja kuitenkin elämän voima--- ja rakkaus ihmisiin, joissa olen nähnyt kauneutta,ei anna minun luopua toivosta. Se on nähdäkseni vaikein asia luopua--- toivosta,--- se elää ihmisessä viimeiseen asti, toivo asioiden saavan oikeat mittasuhteensa, irti kaikesta mikä sitä lannistaa. Antaen anteeksi, ymmärtäen, ja lopulta kohoten riemulla yli kaiken mitättömän, siihen onnelliseen olotilaan mihin se kuuluu.

sama* kirjoitti:

sävel tummana soi rinnassain.

Näin kuului laulu nuoruudessain. Voin sen hyvin liittää taiteen tekemiseeni, sen ilon olen halunut jakaa,
antaa itsestäni, jos minussa mitään arvokasta on ollut.

Ja kuitenkin elämän voima--- ja rakkaus ihmisiin, joissa olen nähnyt kauneutta,ei anna minun luopua toivosta. Se on nähdäkseni vaikein asia luopua--- toivosta,--- se elää ihmisessä viimeiseen asti, toivo asioiden saavan oikeat mittasuhteensa, irti kaikesta mikä sitä lannistaa. Antaen anteeksi, ymmärtäen, ja lopulta kohoten riemulla yli kaiken mitättömän, siihen onnelliseen olotilaan mihin se kuuluu.

Lue lisää

Kirjoitan melkeimpä arkaillen tuon Pilvin syvällisen kirjoituksen jälkeen.
Ketjussa puhutaan kirjoista, joita luemme ja olemme lukeneet.

En ole edes ajatellut olevani tekemisissä taiteen kanssa kun luen kirjoja.
Kaiken lisäksi en juuri osaa kertoa lukemastai paljoakaan, sillä kirjat, joita viime aikoina olen lukenut ovat kaikki lähes samanlaisia, viihteellisiä jännitys ja salapoliisikirjoja.

Lenita Airisto sanoi kerran eräässä lehtihaastattelussa, ettei koskaan lue sängyssä. Hänen yöpöydällään on vain herätyskello.

Minun yöpöydälläni on paljon tavaraa. On kännykkä, paperia kyniä, pino kirjoja, sekä se tavaksi tullut vesilasi.
Tapani on ottaa aina kirjastoreissullani ainakin kymmenen kirjaa. Luenkin niitä joskus rinnakkain.
Nukkumaan käydessä, unilääkkeelksi vähemmän kiinnostavaa.
Nyt on menossa Pirkko Arhipan jännitysromaani Lukinmerkki. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Turkuun, niinkuin Arhipan dekkarit useimmiten.

Tämä loppiaisaatto olkoonkin lueskelupäivä. Ulkona sataa lunta ja pakkanen on laskenut.
Toissa-aamuna meillä oli 29 ja puoli astetta . En mennyt koko päivänä ulos.

Seku kirjoitti:

Kirjoitan melkeimpä arkaillen tuon Pilvin syvällisen kirjoituksen jälkeen.
Ketjussa puhutaan kirjoista, joita luemme ja olemme lukeneet.

En ole edes ajatellut olevani tekemisissä taiteen kanssa kun luen kirjoja.
Kaiken lisäksi en juuri osaa kertoa lukemastai paljoakaan, sillä kirjat, joita viime aikoina olen lukenut ovat kaikki lähes samanlaisia, viihteellisiä jännitys ja salapoliisikirjoja.

Lenita Airisto sanoi kerran eräässä lehtihaastattelussa, ettei koskaan lue sängyssä. Hänen yöpöydällään on vain herätyskello.

Minun yöpöydälläni on paljon tavaraa. On kännykkä, paperia kyniä, pino kirjoja, sekä se tavaksi tullut vesilasi.
Tapani on ottaa aina kirjastoreissullani ainakin kymmenen kirjaa. Luenkin niitä joskus rinnakkain.
Nukkumaan käydessä, unilääkkeelksi vähemmän kiinnostavaa.
Nyt on menossa Pirkko Arhipan jännitysromaani Lukinmerkki. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Turkuun, niinkuin Arhipan dekkarit useimmiten.

Tämä loppiaisaatto olkoonkin lueskelupäivä. Ulkona sataa lunta ja pakkanen on laskenut.
Toissa-aamuna meillä oli 29 ja puoli astetta . En mennyt koko päivänä ulos.

Lue lisää

En ole kouluajan jälkeen lukenut sängyssä, en tarvitse pöytääkään makukamariin.
Herään aina päättämääni aikaan ja juomista en tarvitse yöllä.
Kouluaikana luin isoäidiltä salaa peiton alla fikkari apuna, nukahtaminen venyi pitkäksi.
En vanhempana ole koskaan lukenut sängyssä.
Lukeminen vie unen minulta. Alkavat ajatukset vain päässä pyörimään.
On luettava ennen nukkumaan menoa ja silloinkin jotain väsyttävää tekstiä.
Meitä on moneksi ja hyvä niin.

kirjakirppu kirjoitti:

En ole kouluajan jälkeen lukenut sängyssä, en tarvitse pöytääkään makukamariin.
Herään aina päättämääni aikaan ja juomista en tarvitse yöllä.
Kouluaikana luin isoäidiltä salaa peiton alla fikkari apuna, nukahtaminen venyi pitkäksi.
En vanhempana ole koskaan lukenut sängyssä.
Lukeminen vie unen minulta. Alkavat ajatukset vain päässä pyörimään.
On luettava ennen nukkumaan menoa ja silloinkin jotain väsyttävää tekstiä.
Meitä on moneksi ja hyvä niin.

Lue lisää

Katselin aikani kuluksi tätä kaikille kansalaisille tullutta Perustuslaki uudistus kirjasta.
Laki tuli voimaan 1.3. 2000 ja tietokirjasen nimenä on VALTIOVALTA SUOMESSA KUULUU KANSALLE.
Aloin lukemaan näitä lukukohtia, kun nyt näistä presidentin oikeuksista on ollut keskustelua.
1. Luku Suomi on täysvaltainen tasavalta
2. Luku Tunne perusoikeutesi !
3. Luku Vaaleissa valitaan 200 kansanedustajaa
4. Luku Eduskunnan istunnot ovat julkisia
5. Luku KANSA valitsee presidentin - eduskunta valitsee pääministerin
6. Luku Eduskunta säätää lait
7. Luku Eduskunta päättää valtion varoista
8. Luku PESIDENTTI JA VALTIONEUVOSTO JOHTAVAT ULKOPOLITIIKKAA
9. Luku Tuomioistuimet ovat riippumattomia
10. Luku Virannomaisten on noudatettava lakia
11. Luku Kunnilla on itsehallinto
12. Luku Jokainen on velvollinen puolustamaan Suomea

Tietoja Perustuslaista löytyy myös Internet- osoitteesta: www.om.fi/perustuslaki

rix-rax kirjoitti:

Katselin aikani kuluksi tätä kaikille kansalaisille tullutta Perustuslaki uudistus kirjasta.
Laki tuli voimaan 1.3. 2000 ja tietokirjasen nimenä on VALTIOVALTA SUOMESSA KUULUU KANSALLE.
Aloin lukemaan näitä lukukohtia, kun nyt näistä presidentin oikeuksista on ollut keskustelua.
1. Luku Suomi on täysvaltainen tasavalta
2. Luku Tunne perusoikeutesi !
3. Luku Vaaleissa valitaan 200 kansanedustajaa
4. Luku Eduskunnan istunnot ovat julkisia
5. Luku KANSA valitsee presidentin - eduskunta valitsee pääministerin
6. Luku Eduskunta säätää lait
7. Luku Eduskunta päättää valtion varoista
8. Luku PESIDENTTI JA VALTIONEUVOSTO JOHTAVAT ULKOPOLITIIKKAA
9. Luku Tuomioistuimet ovat riippumattomia
10. Luku Virannomaisten on noudatettava lakia
11. Luku Kunnilla on itsehallinto
12. Luku Jokainen on velvollinen puolustamaan Suomea

Tietoja Perustuslaista löytyy myös Internet- osoitteesta: www.om.fi/perustuslaki

Lue lisää

Nyt löysi tästä kirpputorilta hakemastani kirjakasasta jännärin. Se on Uhrilampaiden tekijän Thomas Harrisin
kirjoittama Punainen Lohikäärme.
Kertoo rituaalimurhaajan karmean iskun estämisestä. Uusi perhe on vaarassa psykopaatin kynsissä ja
kohtalon aika on täysikuun aika.
Will Grahamin poikkeuksellinen taito aavistaa rikollisen liikkumiset on koetuksella.
Todellista jännitystä, kirjoitus tyyli kirjassa on helppolukuista ja nopeaa luettavaa.

Seku kirjoitti:

Kirjoitan melkeimpä arkaillen tuon Pilvin syvällisen kirjoituksen jälkeen.
Ketjussa puhutaan kirjoista, joita luemme ja olemme lukeneet.

En ole edes ajatellut olevani tekemisissä taiteen kanssa kun luen kirjoja.
Kaiken lisäksi en juuri osaa kertoa lukemastai paljoakaan, sillä kirjat, joita viime aikoina olen lukenut ovat kaikki lähes samanlaisia, viihteellisiä jännitys ja salapoliisikirjoja.

Lenita Airisto sanoi kerran eräässä lehtihaastattelussa, ettei koskaan lue sängyssä. Hänen yöpöydällään on vain herätyskello.

Minun yöpöydälläni on paljon tavaraa. On kännykkä, paperia kyniä, pino kirjoja, sekä se tavaksi tullut vesilasi.
Tapani on ottaa aina kirjastoreissullani ainakin kymmenen kirjaa. Luenkin niitä joskus rinnakkain.
Nukkumaan käydessä, unilääkkeelksi vähemmän kiinnostavaa.
Nyt on menossa Pirkko Arhipan jännitysromaani Lukinmerkki. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Turkuun, niinkuin Arhipan dekkarit useimmiten.

Tämä loppiaisaatto olkoonkin lueskelupäivä. Ulkona sataa lunta ja pakkanen on laskenut.
Toissa-aamuna meillä oli 29 ja puoli astetta . En mennyt koko päivänä ulos.

Lue lisää

ole meidän arkipäiväisten ihmisten tasolla. Hän leijailee pilvissä taiteittensa ja tieteittensä kanssa. Hän ikäänkuin madaltaa meidät muut maanmatosiksi ja nostaa itsensä meidän muiden yläpuolelle. Lienee ihanaa olla tuollainen yli-ihminen. Ah niin ihanaa. Minun taiteeni, ah niin ihanaa!!!!!!!

lukeminen avartaa kirjoitti:

ole meidän arkipäiväisten ihmisten tasolla. Hän leijailee pilvissä taiteittensa ja tieteittensä kanssa. Hän ikäänkuin madaltaa meidät muut maanmatosiksi ja nostaa itsensä meidän muiden yläpuolelle. Lienee ihanaa olla tuollainen yli-ihminen. Ah niin ihanaa. Minun taiteeni, ah niin ihanaa!!!!!!!

Lue lisää

tämän illan kipuilua.Tuo irooninen sävy, jonka nyt sivuutan, itsekö jotakin nostan, miten minun mielestäisi pitäisi olla? Olen kiinnostunut tieteestä, enkä ole täällä ainoa! Kuvanteosta en nyt halua keskustella, se aiheuttaa vedenjakajan elämässäni, mutta miksi niin ilkeä?

Minä en ole hehkuttanut tuolla lailla!

lukeminen avartaa kirjoitti:

ole meidän arkipäiväisten ihmisten tasolla. Hän leijailee pilvissä taiteittensa ja tieteittensä kanssa. Hän ikäänkuin madaltaa meidät muut maanmatosiksi ja nostaa itsensä meidän muiden yläpuolelle. Lienee ihanaa olla tuollainen yli-ihminen. Ah niin ihanaa. Minun taiteeni, ah niin ihanaa!!!!!!!

Lue lisää

Ei tässä ketjussa kuin ei muissakaan ole tarkoitus etsiä vikoja toisista kirjoittajista. Koeta nyt sietää kanssaihmisiäsi ,äläkä koko ajan ole jonkun perässä näykkimässä.

avarakatseinen** kirjoitti:

Ei tässä ketjussa kuin ei muissakaan ole tarkoitus etsiä vikoja toisista kirjoittajista. Koeta nyt sietää kanssaihmisiäsi ,äläkä koko ajan ole jonkun perässä näykkimässä.

Koska heräsin vielä pimeän aikaan, mikä johtui siitä, että koiramme herätti minut, niin tulin tänne Huoneeseen missä on tietokone, ja istuin sen eteen.
Oli tarkoitus vain vilkaista, josko olisin sanut eilen postia, mutta sitten luinkin näitä ketjuja.

Sana"näykkiä" ohjasi ajatuksen johdonmukaisesti koiraamme, jolla on tapana ystävällisesti näykkiä kun se tahtoo huomiota. Se on sellaista ystävällistä, ilman hampaita, vain suulla tapahtuvaa mukavaa näykkimistä.

Emme me kirjoittajat täällä toisiamme näyksi, korkeintaan meidän koiramme tapaan "hampaattomasti" osoitamme huomiota.
Itse sanoin arkailevani kirjoittaa korkealentoisten ja syvällisten kirjoitusten jälkeen, vaikka toisaalta tunnenkin tarvetta kirjoittaa, tuoden tavallisen arkipäiväisen ihmisen näkökulmaa esiin.

Kirjallisuudessakin harrastan vain proosateoksia, nykyisin jännityskirjoja, joiden tapahtumat sijoittuvat suunnilleen sellaisiin elämän olosuhteisiin kuin omamme. Kirjojen henkilöhahmotkin ovat tälläisiä tavallisia, vaikka sitten kirjailija löytääkin salaisuuksia, joiden verhoa on lukijan kihelmöivön jännittävää päästä raottamaan.

Tiedän kokemuksesta, että tämän dekkarikauden jälkeen tulee taas muistelmien ja elämänkertojen vuoro. Niitähän ilmestyy jatkuvasti lisää.
Katsotaanpa nyt kehen mielenkiintoiseen ihmiseen lähden seuraavaksi tutustumaan.

Hyvää paivän alkua kaikille kirjoista tykkääville, ja muillekin palstalaisille.
Itse taidan mennä vielä vähäksi aikaa nukkumaan.

Seku kirjoitti:

Koska heräsin vielä pimeän aikaan, mikä johtui siitä, että koiramme herätti minut, niin tulin tänne Huoneeseen missä on tietokone, ja istuin sen eteen.
Oli tarkoitus vain vilkaista, josko olisin sanut eilen postia, mutta sitten luinkin näitä ketjuja.

Sana"näykkiä" ohjasi ajatuksen johdonmukaisesti koiraamme, jolla on tapana ystävällisesti näykkiä kun se tahtoo huomiota. Se on sellaista ystävällistä, ilman hampaita, vain suulla tapahtuvaa mukavaa näykkimistä.

Emme me kirjoittajat täällä toisiamme näyksi, korkeintaan meidän koiramme tapaan "hampaattomasti" osoitamme huomiota.
Itse sanoin arkailevani kirjoittaa korkealentoisten ja syvällisten kirjoitusten jälkeen, vaikka toisaalta tunnenkin tarvetta kirjoittaa, tuoden tavallisen arkipäiväisen ihmisen näkökulmaa esiin.

Kirjallisuudessakin harrastan vain proosateoksia, nykyisin jännityskirjoja, joiden tapahtumat sijoittuvat suunnilleen sellaisiin elämän olosuhteisiin kuin omamme. Kirjojen henkilöhahmotkin ovat tälläisiä tavallisia, vaikka sitten kirjailija löytääkin salaisuuksia, joiden verhoa on lukijan kihelmöivön jännittävää päästä raottamaan.

Tiedän kokemuksesta, että tämän dekkarikauden jälkeen tulee taas muistelmien ja elämänkertojen vuoro. Niitähän ilmestyy jatkuvasti lisää.
Katsotaanpa nyt kehen mielenkiintoiseen ihmiseen lähden seuraavaksi tutustumaan.

Hyvää paivän alkua kaikille kirjoista tykkääville, ja muillekin palstalaisille.
Itse taidan mennä vielä vähäksi aikaa nukkumaan.

Lue lisää

Löysin 1960 painetun Veikko Rissasen kirjan Sininen siipipeili, jossa Rissanen kirjoittaa eräkertomuksia.
Aika yllättynyt olin kirjan arkisentapaisesta kerronnasta. Kirjassa on paljon vanhoja sanoja: nastari ?,
kesävoi- kesällä kirnuttu voi,ruudinkare- ruudinkuori, tiirailla- katsella, tarttis- pitäisi, rassi- pyydys,
lauhu- kolo, sajeta se rankku- sadetta se lupasi, tuuli tohisi rankasti kuusikossa, kovimpa on
turria upottanut, käkkärän kuivalla oksalla, taijetaan- ?
Yritin miettiä sanoja, mutta en ole varma osasinko.

Kirjassa kerrotaan useista metsästyskavereista, jotka kokevat metsällä eläimiä, niiden touhuja ja
metsästys onnea monella tapaa. Kirja oli minulle erilainen lukuelämys.

kirjakirppu kirjoitti:

Löysin 1960 painetun Veikko Rissasen kirjan Sininen siipipeili, jossa Rissanen kirjoittaa eräkertomuksia.
Aika yllättynyt olin kirjan arkisentapaisesta kerronnasta. Kirjassa on paljon vanhoja sanoja: nastari ?,
kesävoi- kesällä kirnuttu voi,ruudinkare- ruudinkuori, tiirailla- katsella, tarttis- pitäisi, rassi- pyydys,
lauhu- kolo, sajeta se rankku- sadetta se lupasi, tuuli tohisi rankasti kuusikossa, kovimpa on
turria upottanut, käkkärän kuivalla oksalla, taijetaan- ?
Yritin miettiä sanoja, mutta en ole varma osasinko.

Kirjassa kerrotaan useista metsästyskavereista, jotka kokevat metsällä eläimiä, niiden touhuja ja
metsästys onnea monella tapaa. Kirja oli minulle erilainen lukuelämys.

Lue lisää

Stephen King: Ennen aamunkoittoa. Tässä on jännitystä ihan tarpeeksi.
Arkisetkin paikat muuttuvat paholaisen leikkikentäksi.
Autokolarista tulee painajainen.
Rekkakuskitappelusta lentokoneisiin ja viikatemiehiin erilaisina lukuosina.
Kirjassa on välillä päiväkirjamaista kerrontaa ja lukeminen on helppon sekamelskaista.
Stephen King on jännityken suurkirjoittaja ja epämääräinen, hyvä sellainen.