Liekkimme

Nuoruuden sykkeemme

valtavirtojen lämmössä
kuin tuiskuissakin

kohtasimme ujosti toisemme
sielujemme alttarilla
ilman seremoniaa

hetken aikamme tähdenlentoja
lähellä valaisten
kauaksi lentäen

yhteinen

hiljainen hetkemme
kuin suven tanssimme

eksyimme pyörteisiin
hukuimme sen virtoihin.

Kuin eilispäivän muisto
lepattaa kynttilöinä pöydälläni
joissa palaa mennyt aikamme
hiljaisuuden muistokuva ajastamme

jonne sirotan ajatuksia tuon nuoruuden
kätkettyjä tunnelmia
lausumattomia sanoja

- koskemattomuutta -

Kukkaset
tämän hetken liekkimeri
kuin kaikuja elämänpeilistä
piirtyy tummaa ikkunaa vasten

kuin odottaen aikaansa
jolloin liekit yhtyy toisiinsa
sulatten menneen tulevaksi

näkemään yhteisen elämänkuvan
heijastuvaan : Elämäämme _
- Liekkimme !