"Tietenkin!" ajattelen sinun ajattelevan. Kai jokainen näin ajattelee, jokainen itsenäinen ihminen.
Eräs tosi fiksu (mun mielestä) heebo, Yrjö Kallinen, on tuumannut seuraavasti:
"Vapautuminen aikakausien ajatusvirroista ja ympäristön ajatustottumuksista on vaikein ponnistus, mikä ihmisen osalle voi tulla. Sekä pelottavassa että meitä nöyryyttävässä määrin pitää paikkansa lause: Ihminen ei ajattele, vaan hänen ympäristönsä ajattelee hänessä."
Herättääkö ajatuksia? Ja jos, niin missä? Ja minkä takia juuri sellaisia? Mistä ne tulevat?
Ajatteletko itse?
minä?
32
220
Vastaukset
Minä ainakin ajattelisin niin, että Yrjö Kallinen on ajatteleva mies :-)
Sitten taas täysin itseajattelevaksi ei koskaan voi tulla, eikä se ole hyväksikään koska täällä ei olla yksin...- minä?
elämänalalla saisi olla näitä ihan omia ajatuksia? Ja millä ei?
minä? kirjoitti:
elämänalalla saisi olla näitä ihan omia ajatuksia? Ja millä ei?
Se pitää itse kunkin ajatella mun mielestä, niinkuin parhaaksi näkee.
Joo, oli turha ja lapsellinen vastaus, mutta tota mieltä oon... :-)
Siinähän helposti käy niin, että jonkun toisen ajatuksia lähtee huomaamatta seuraamaan. Se ei ole sama asia ajatteleeko samalla tavalla matkien vai itse ajateltuna...- minä?
laskin..väärin kirjoitti:
Se pitää itse kunkin ajatella mun mielestä, niinkuin parhaaksi näkee.
Joo, oli turha ja lapsellinen vastaus, mutta tota mieltä oon... :-)
Siinähän helposti käy niin, että jonkun toisen ajatuksia lähtee huomaamatta seuraamaan. Se ei ole sama asia ajatteleeko samalla tavalla matkien vai itse ajateltuna...itse pitää ajatella. Ajattelin vain, josko olisit asiaa valottanut omalta kohdaltasi. Voihan se olla vaikeaa analysoida omien ajatustensa alkuperää.
Jotkut on tosiaan sitä mieltä, että ei uusia ajatuksia ole enää olemassa: joku on jossain ajatellut jo senkin, miten nyt ajattelet. Itse en usko tähän. En vaan pysty. Taatusti joku jossain ajattelee jotain ihan aidosti ensi kertaa. En se minä ole, mutta joku... minä? kirjoitti:
itse pitää ajatella. Ajattelin vain, josko olisit asiaa valottanut omalta kohdaltasi. Voihan se olla vaikeaa analysoida omien ajatustensa alkuperää.
Jotkut on tosiaan sitä mieltä, että ei uusia ajatuksia ole enää olemassa: joku on jossain ajatellut jo senkin, miten nyt ajattelet. Itse en usko tähän. En vaan pysty. Taatusti joku jossain ajattelee jotain ihan aidosti ensi kertaa. En se minä ole, mutta joku...Joo, ei ole helppoa analysoida itteään.
Ei minunkaan mielestä kaikkea ole ajateltu. Esimerkkinä, ajattelepa vaikka huumoria, tyyli voi olla sama mutta vanha asia ajateltu uudelta näkökantilta. Ja onhan niitä minun mielestä muutakin vastaavaa paljon...
Joukossa tyhmyys tiivistyy.
- minä?
kuuluu jokunen Jouko. Heitä on joskus tullut kiusattua...
minä? kirjoitti:
kuuluu jokunen Jouko. Heitä on joskus tullut kiusattua...
muuttaneen isäni nimi on Jouko.
Lapsena laulettiin jotain:
"Joukolla alamme jäätä särkemään, jäätä särkemään, jäätä särkemään.
Joukolla alkaa päätä särkemään, päätä särkemään, päätä särkemään."
Simo salminen lauloi joskus tuon kipaleen, alkuperäinen on Beatlesin "Yellow ??"
- uk-ko
on paitsi aliarvioitu ominaisuus, myös yliarvioitu ominaisuus, sukupolvesta toiseen. Siinäpä se dilemma.
Jonkunlainen kultainen keskitie tuossakin asiassa pitäisi löytää, missä aito yksilöllisyys pääsee esiin, mutta ei aja ihmistä kulttuurinsa ulkopuolelle. Siinä haastetta ja askarreltavaa itse kullekin.- minä?
tuntee ja näkee, että se kulttuuri, (yhteiskunta, sen tavoitteet ja päämäärät) menee väärään suuntaan, niin silloin pakosta joutuu ulkopuolelle. Nuo "aikakausien ajatusvirrat" ja "ympäristön ajatustottumukset" ovat hyvin vahvoja voimia.
- uk-ko
minä? kirjoitti:
tuntee ja näkee, että se kulttuuri, (yhteiskunta, sen tavoitteet ja päämäärät) menee väärään suuntaan, niin silloin pakosta joutuu ulkopuolelle. Nuo "aikakausien ajatusvirrat" ja "ympäristön ajatustottumukset" ovat hyvin vahvoja voimia.
että voimme olla absoluuttisen vapaita kulttuuristamme, mutta kulttuurikaan ei ole niin yksiulotteinen, etteikö se sallisi vastavirtaan kulkemista sisällään. Toisinajattelukin on osa kulttuuria, eikä siinä ole mielestäni mitään vikaa.
Mutta totta on, että jos todella asettuu vastahankaan koko kulttuurinsa kanssa, niin ulkopuolellehan siinä joutuu :-) Joillekin se lienee päämääräkin, mutta siellä ulkopuolella on yleensä odottamassa toinen kulttuuri, jonka syliin sännätään. Ne olis niitä alakulttuureita sitten.
Moniarvoisen demokratian vittumaisuus piilee siinä, että se on koko ajan valmis hyväksymään alakulttuurit osaksi itseään: radikaaleinkin vastakulttuuriliike on jatkuvassa vaarassa tulla hyväksytyksi :-) Se voi johtaa integraatioon, tai aktiiviseen ponnisteluun ulkopuolella pysymiseksi - ja se on usein vähän lapsellisen oloista.
Minusta ei ole tarvis joutua ulkopuolelle, kunhan tietää, miksi, mitä varten, on sisäpuolella. Siinäkin on haastetta tietoisuuden kasvattajalle. - minä?
uk-ko kirjoitti:
että voimme olla absoluuttisen vapaita kulttuuristamme, mutta kulttuurikaan ei ole niin yksiulotteinen, etteikö se sallisi vastavirtaan kulkemista sisällään. Toisinajattelukin on osa kulttuuria, eikä siinä ole mielestäni mitään vikaa.
Mutta totta on, että jos todella asettuu vastahankaan koko kulttuurinsa kanssa, niin ulkopuolellehan siinä joutuu :-) Joillekin se lienee päämääräkin, mutta siellä ulkopuolella on yleensä odottamassa toinen kulttuuri, jonka syliin sännätään. Ne olis niitä alakulttuureita sitten.
Moniarvoisen demokratian vittumaisuus piilee siinä, että se on koko ajan valmis hyväksymään alakulttuurit osaksi itseään: radikaaleinkin vastakulttuuriliike on jatkuvassa vaarassa tulla hyväksytyksi :-) Se voi johtaa integraatioon, tai aktiiviseen ponnisteluun ulkopuolella pysymiseksi - ja se on usein vähän lapsellisen oloista.
Minusta ei ole tarvis joutua ulkopuolelle, kunhan tietää, miksi, mitä varten, on sisäpuolella. Siinäkin on haastetta tietoisuuden kasvattajalle.Juu, radikalismissakin on vaaransa... Mutta eikö jokin vastavirtaliike voisi saada vähän tätä valtavirtaa siirtymään johonkin suuntaan? Ehkä...
- uk-ko
minä? kirjoitti:
Juu, radikalismissakin on vaaransa... Mutta eikö jokin vastavirtaliike voisi saada vähän tätä valtavirtaa siirtymään johonkin suuntaan? Ehkä...
Eikä vastarintaan asettumisessakaan mitään vikaa ole, kunhan on sitten siellä oman ajattelunsa tuloksena, eikä sen toisen porukan viemänä.
uk-ko kirjoitti:
Eikä vastarintaan asettumisessakaan mitään vikaa ole, kunhan on sitten siellä oman ajattelunsa tuloksena, eikä sen toisen porukan viemänä.
Tuo oli erittäin hyvin sanottu... :-)
- Jazuli
kyllähän me jokanen kävellää osittain toisten jalanjäljissä..vaikka valinnan vapaus onkin päättää ite valinnoistaan ja ajatella oman pään kautta..=o))
sanonta kulkee omia polkujaan lienee ei koskaan täysin faktaa..- minä?
on kuitenkin aika kapealla sektorilla, voi valita muutamasta polusta, mutta harhateille ei ole menemistä. Ympäristön kritiikki voi olla todella vahvaa eri tavalla ajatteleville ja toimiville.
- Jazuli
minä? kirjoitti:
on kuitenkin aika kapealla sektorilla, voi valita muutamasta polusta, mutta harhateille ei ole menemistä. Ympäristön kritiikki voi olla todella vahvaa eri tavalla ajatteleville ja toimiville.
loppuviimeks juu aika kapee on sektori..kun yhteiskunnassa kummiski on omat normit ja säädöksensä..=o)
toki ainahan niitki voi rikkoa..mut millä seurauksilla sitte..??
noh..harhateille meneminenki on suht pienistä liikkeistä kii..emmä tiedä sitte onko se nii maaliman loppu..jos sieltä polulta on pääsy takasinki...nii ettei ny kaikki ole ihan loppu sen tähe..kritiikistä nyt ei piä nenää solmuun laittaa..sitä aina on..=o}
aiheellista ja aiheetonta..hehe..
Noin se on. Niin moni asia elämässä ja olemisessa perustuu vain ajatukseen. Vaikkapa omistaminen, tai oikeutus käyttää jotain maata. Joku on istuttanut ihmismieleen ajatuksen että joku voi omistaa maan ja yllättävän moni tottelee sitä - vaikka pohjimmiltaan kyse on vain siitä että toisinajattelevaa vedetään joukolla turpaan jos hän yrittää käyttää maata tai tilaa paremmin kuin kukaan aikaisemmin eikä kukaan edes halua ajatella vaihtoehtoa. Se on niin pirun rasittavaa - se ajatteleminen, monitahoisen todellisuuden derivoiminen vektoreiksi joista jotkut ovat pidempiä ja osoittavat parempaan hyötyjoukkoon kuin toiset.
Mikä silloin on "oma ajatus"? Kollektiivin sanelemat ehdot ja kollektiivin kyseenalaistamaton noudattaminen eivät ole omaa ajattelua, oma ajattelu sensijaan voi olla kollektiivin mukainen. Tai olla olematta. Omakin ajatus kun - kuten sanoit - syntyy kollektiivin alaisuudessa olevasta ja kollektiivin tuottamasta tietovirrasta.- minä?
kuka se sitten oikein määrää ne paremmat hyötyjoukot, jos joskus vielä innostutaan ajattelemaankin?
Syntyykö kaikkien kaikki ajatukset kollektiivin tuottamasta tietovirrasta? minä? kirjoitti:
kuka se sitten oikein määrää ne paremmat hyötyjoukot, jos joskus vielä innostutaan ajattelemaankin?
Syntyykö kaikkien kaikki ajatukset kollektiivin tuottamasta tietovirrasta?Ei kuka vaan mikä määrää, arvioidakseen hyötyjoukkoa se pitää pystyä arvottamaan asioiden perusteella jotka eivät ole ajattelija itse. Siksi tarvitaan arvokeskustelua ja niiden arvojen orjallistakin noudattamista vaikka se olisi ajattelijankin (tai jonkun joka kuvittelee ajattelevan) sisäisten etujen vastaista.
Näitä arvoja ei voi pakottaa mieleisikseen koska ne arvot ja niiden toteutumat voidaan mitallistaa. Jos arvo ei toteudu on silloin derivaattavektori eli arvoon pyrkivä ajatus väärä ja se pitää hylätä ja kokeilla - orjallisesti - uutta ajatusta vaikka se ei olisikaan mieleinen ehkä kenellekään - ja jonka hyvyys mitataan siinä kuinka hyvin se toteuttaa arvoja jotka ollaan valittu saavutettavaksi.
Kompleksi on massiivinen ja sitä ei pysty ajattelemaan suoraan yksinkertaisesti sen järjettömän laajuuden takia. Eksaktia vastausta ei ole tarjota suoraan. Sensijaan yksittäisissä asioissa voidaan osoittaa sen haitat ja kyseenalaistukset ja mitata arvon toteutumista.
Tämä semi-mekanistisuus ohittaa kokonaan sen kuka ajatuksen esittää tai vastustetaanko ajatusta koska se koetaan vallitsevien paradigmojen ollessa "vääräksi". Jos ajatus toteuttaa kuitenkin perustellusti yhteiset perusarvot paremmin kuin vallitseva ajatus on oikein että uusi ajatus saa vallan yrittää toimia parhaan mukaan. Kutsutaan sitä vaikka nöyräksi vallankumoukseksi.
....
"Syntyykö kaikkien kaikki ajatukset kollektiivin tuottamasta tietovirrasta?"
Syntyvät. Ajatuksen ja tuntemuksen ero on se että tuntemusta ei voi perustella logiikalla täysin. Tuntemuksiin ei pidä luottaa, ne mahdollisetsi jopa estävät ja haittaavat ajattelemista - vaikka tuntemuksilla onkin pohjimmiltaan ajatuksiin johtava funktionsa. Kuitenkin tuntemuksen pohjalta syntyvä ajatus voi olla negaatio tuntemuksen olemuksesta; nöyryys totuuden edessä kääntää takin jos kyse on ajatuksesta.
Itsekkyys toimii tuntemuksilla, velvollisuus ajatuksilla.- minä?
Kukkomies kirjoitti:
Ei kuka vaan mikä määrää, arvioidakseen hyötyjoukkoa se pitää pystyä arvottamaan asioiden perusteella jotka eivät ole ajattelija itse. Siksi tarvitaan arvokeskustelua ja niiden arvojen orjallistakin noudattamista vaikka se olisi ajattelijankin (tai jonkun joka kuvittelee ajattelevan) sisäisten etujen vastaista.
Näitä arvoja ei voi pakottaa mieleisikseen koska ne arvot ja niiden toteutumat voidaan mitallistaa. Jos arvo ei toteudu on silloin derivaattavektori eli arvoon pyrkivä ajatus väärä ja se pitää hylätä ja kokeilla - orjallisesti - uutta ajatusta vaikka se ei olisikaan mieleinen ehkä kenellekään - ja jonka hyvyys mitataan siinä kuinka hyvin se toteuttaa arvoja jotka ollaan valittu saavutettavaksi.
Kompleksi on massiivinen ja sitä ei pysty ajattelemaan suoraan yksinkertaisesti sen järjettömän laajuuden takia. Eksaktia vastausta ei ole tarjota suoraan. Sensijaan yksittäisissä asioissa voidaan osoittaa sen haitat ja kyseenalaistukset ja mitata arvon toteutumista.
Tämä semi-mekanistisuus ohittaa kokonaan sen kuka ajatuksen esittää tai vastustetaanko ajatusta koska se koetaan vallitsevien paradigmojen ollessa "vääräksi". Jos ajatus toteuttaa kuitenkin perustellusti yhteiset perusarvot paremmin kuin vallitseva ajatus on oikein että uusi ajatus saa vallan yrittää toimia parhaan mukaan. Kutsutaan sitä vaikka nöyräksi vallankumoukseksi.
....
"Syntyykö kaikkien kaikki ajatukset kollektiivin tuottamasta tietovirrasta?"
Syntyvät. Ajatuksen ja tuntemuksen ero on se että tuntemusta ei voi perustella logiikalla täysin. Tuntemuksiin ei pidä luottaa, ne mahdollisetsi jopa estävät ja haittaavat ajattelemista - vaikka tuntemuksilla onkin pohjimmiltaan ajatuksiin johtava funktionsa. Kuitenkin tuntemuksen pohjalta syntyvä ajatus voi olla negaatio tuntemuksen olemuksesta; nöyryys totuuden edessä kääntää takin jos kyse on ajatuksesta.
Itsekkyys toimii tuntemuksilla, velvollisuus ajatuksilla.arvot sitten määrää?
minä? kirjoitti:
arvot sitten määrää?
Kysytään : Mitä sinä haluat elämän olevan?
Sitten katsotaan sieltä asiat jotka eivät ole konfliktissa keskenään, ne ovat yhteiset arvot. Muut saavat sitten toteutua jotenkin toisin, rajattuna.- minä?
Kukkomies kirjoitti:
Kysytään : Mitä sinä haluat elämän olevan?
Sitten katsotaan sieltä asiat jotka eivät ole konfliktissa keskenään, ne ovat yhteiset arvot. Muut saavat sitten toteutua jotenkin toisin, rajattuna.tämän elämän olevan? Onko tulos tyydyttävä? Pitäisikö arvoja rukata?
Kukkomies kirjoitti:
Kysytään : Mitä sinä haluat elämän olevan?
Sitten katsotaan sieltä asiat jotka eivät ole konfliktissa keskenään, ne ovat yhteiset arvot. Muut saavat sitten toteutua jotenkin toisin, rajattuna.tietenkin niistä vaateista mitä näiden arvojen toteutuminen sitten käytännössä tarkoittaa - joka on taas ajattelemisen takana. Tietenkin ihmiset voivat hinguta asioita joiden konkreettinen kustannus vaivassa ja materiaalissa tai järjestelyssä voi muodostua niin korkeaksi että sen aiheuttama velvoite hinkuajalle itselleen on niin raskas että hän luopuu hingustaan. Tällöin siis arvokeskustelu nimenomaan on sekä yksilöiden arvojen tutkimista, niiden prosessointia ja myös opettamista sen suhteen miten tietyn arvon toteuttaminen käytännössä vaikuttaa ihmiseen itseensä.
minä? kirjoitti:
tämän elämän olevan? Onko tulos tyydyttävä? Pitäisikö arvoja rukata?
Tuo pitää kysyä kaikilta. Aivan kaikilta, ajan kanssa.
- minä?
Kukkomies kirjoitti:
Tuo pitää kysyä kaikilta. Aivan kaikilta, ajan kanssa.
aika ei riitä?
. . .
Mutta nämä arvot olisivat jotenkin demokraattisesti valittuja arvoja ja niistä ei sitten lipsuta, vaikka mikä tulisi? Ja jos minun arvot jotenkin radikaalisti poikkeaa näistä, niin ehkä voin jotenkin rajatusti elää omien arvojeni mukaisesti? Mahdollisesti. tällainen tämä meidän yhteiskuntamme taitaa hyvin pitkälle ollakin. Vallitseva totuus... minä? kirjoitti:
aika ei riitä?
. . .
Mutta nämä arvot olisivat jotenkin demokraattisesti valittuja arvoja ja niistä ei sitten lipsuta, vaikka mikä tulisi? Ja jos minun arvot jotenkin radikaalisti poikkeaa näistä, niin ehkä voin jotenkin rajatusti elää omien arvojeni mukaisesti? Mahdollisesti. tällainen tämä meidän yhteiskuntamme taitaa hyvin pitkälle ollakin. Vallitseva totuus...Demokratiamme on kiveksetön eunukki.
- minä?
Kukkomies kirjoitti:
Demokratiamme on kiveksetön eunukki.
tuolla edellä, miten asiat ovat vai miten haluaisit asioiden olevan?
Ajattelen kaikkien puolesta kaikkea.
- minä?
sinulle ajattelustasi.
- kirpela
just sitä, että joku on "persoonallinen" uskaltaessaan ajatella asioista omalla tavallaan ja sanoa sen ääneen. Niin sanotusti ajatella väärin. Mun tulee mieleen "se pyörii sittenkin".
- minä?
ihailevani ihmisissä omapäisyyttä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 923392
- 623097
Kuoleman pelko katosi
Olen pelännyt koko elämän ajan kuolemaa mutta yhtäkkiä kun hindut paljastivat totuuksia uskonnoista noin aloin yhtäkkiä4342604- 802393
- 802343
- 962076
Toiselle puolikkaalleni
Sinulla ei taida olla kaikki nyt ihan hyvin? Minua itketti eilen kauheasti, sinunko itkuja itkin? Kyllä kaikki selviää j402046Kuhmolainen on selvästi kepun lehti
Kuhmolaise etukannessa oli Kuva kun Jaskalle annettiin karhu patsas.mutta kukmolaislehti oli niin kepulainen että Jaskan211679- 121676
Ei mun tunteet
ole mihinkään kadonnut. Enkä mä sua inhoa tai ole kyllästynyt. Mä ymmärsin, ettet ole kiinnostunut minusta, ainakaan sil391614