Olisiko mistään kotoisin pohtia sitä, onko aivan tavallisessa ihmisessä erilaisa minuuksia (esim. yksi omaan napaan tuijottava ja toinen auktoriteettia kaipaava) ja voiko näiden tasapainottomuustila johtaa ateististen tai teististen suuntautuneisuuden kehittymiseen yksilössä.
Tätä jäin pohtimaan kun ketjussa http://keskustelu.suomi24.fi/node/8727837 Mr. Threemoles kirjoitti että "Ateisti traditionaalisessa mielessä kieltää Jumalansa, jonka tietää olevan olemassa, mutta ei voi sitä hyväksyä, koska se sotii ateistin narsistista luonnetta vastaan, siis minä minää vastaan, joka haluaa päättää kaikesta itse. Jota voidaankin kutsua ko. opin perustaksi."
Ja minä siihen vastasin seuraavasti:
Lieneeko logiikkakukkanen lipsahtanut näppäimistöltäsi? Jos ateisti tietäisi jonkin jumalan olevan totta, hän luonnollisesti uskoisi siihen jumalaan, mikä tarkottaisi ettei hän olekaan ateisti.
Mutta erittäin mielenkiintoinen on tuo filosofinen ajatus, että ihmisissä olisi erilaisa minuuksia, joista yksi olisi jumaluusminuus. Jos tämä jakaantunut minuus olisi realistinen ajatus, niin voitaisiin todella ajatella, että narsisteilla eivät erilaiset minuudet olisi sopusoinnussa vaan yksi (henkilökohtaisempi) minuus tukahduttaisi jonkin toisen (ulkoisen ohjauksen) minuuden. Samalla tavalla voitaisiin ajatella, että uskovaisilla talutusnuorassa olemisesta pitävä minuus pyrkisi tukahduttamaan sen henkilökohtaisemman.
Kuitenkin jos tuollaista ajattelua koetetaan sovittaa ateistin ja uskovaisen vertailuun (niin että ateisti on narsisti mutta uskovainen ei ole) ja tarkastellaan tilannetta ihan käytännön elämässä, niin idean hohto himmenee. Ateistithan ovat joviaaleja tyyppejä, eikä heihin narsistin leima oikein tartu. Terveen itsetunnon ja selkeän minuuden omaava ihminen ei koe tarvetta kohottaa itseään tuomitsemalla toisia. Uskovaisilla sen sijaan ihmisen kohottaminen ja henkilökohtainen itsekeskeisyys tuntuu olevan korkeassa kurssissa ("Ihminen ei ole eläin.", "Minä en joudu kadotukseen, kun uskon Jumalaan.", "Minun Jumalani on oikea jumala.", "Ne jotka eivät usko minun Jumalaani, ovat väärässä ja saavat palkakseen suuren kärsimyksen.").
Monimielinen ihminen?
13
190
Vastaukset
- Mirka Nasser Urofat
sulta paloi proput ja sen saa kyllä tietysti tuntea jokainen antiateisti nahoissaan vaikket sä ateisti olekaan
Miksi ihmeessä pitäisi uskoa johonkin vain siksi, että tietäisi sen olevan olemassa?
Tiedän minä Paavo Väyrysenkin olevan olemassa, mutten usko häneen.Vaan sitähän on uskomistakn monenlaista. Voi uskoa että jokin on olemassa / älyllinen / luoja / vittumainen / taitava / nopea / seikkaperäinen / kuolematon / kuollut / pihalla / jäätynyt jne. Voi myös uskoa jonkun sanoneen / tehneen / luulleen / uskoneen / valehdelleen jotain. Ja sitten voi uskoa että jonkun sanomassa on pointtia. Tai olla uskomatta, niinkuin sen Väyrysen kanssa aika monella käy.
Ai niin ja voihan sitä tosiaan uskoa niinkin että jos ei usko niin turpiin tulee. :-)A10097 kirjoitti:
Vaan sitähän on uskomistakn monenlaista. Voi uskoa että jokin on olemassa / älyllinen / luoja / vittumainen / taitava / nopea / seikkaperäinen / kuolematon / kuollut / pihalla / jäätynyt jne. Voi myös uskoa jonkun sanoneen / tehneen / luulleen / uskoneen / valehdelleen jotain. Ja sitten voi uskoa että jonkun sanomassa on pointtia. Tai olla uskomatta, niinkuin sen Väyrysen kanssa aika monella käy.
Ai niin ja voihan sitä tosiaan uskoa niinkin että jos ei usko niin turpiin tulee. :-)Että jos joku jumalaksi itsensä ilmoittava nyt sitten tulisi ja ilmestyisi. Tiedeyhteisä tutkisi tätä ja toteaisi, että jep, tämä on se kaiffari, joka pisti tämän planeetan pydeen ja loi ihmisen.
Niin mitä sitten? Pitäisikö tätä jehua sitten alkaa nöyristellä? Miksi? Olisi todella mielenkiintoista tavata sellainen olento, mutta en silti alkaisi sitä palvoa. Jos se sitä vaatisi, niin haistakoon vehkeen. Mokomakin tärkeilevä, vallanhimoinen, superpahis.
Siitä minun mielestäni USKOssa ja uskonnoissa on kysymys - palvomisesta. Siksi jumalan tai vaikka Jumalan olemassaolo ei saisi minua siihen uskomaan, eli sitä palvomaan.- Atheism
UskonnotonLähimmäinen kirjoitti:
Että jos joku jumalaksi itsensä ilmoittava nyt sitten tulisi ja ilmestyisi. Tiedeyhteisä tutkisi tätä ja toteaisi, että jep, tämä on se kaiffari, joka pisti tämän planeetan pydeen ja loi ihmisen.
Niin mitä sitten? Pitäisikö tätä jehua sitten alkaa nöyristellä? Miksi? Olisi todella mielenkiintoista tavata sellainen olento, mutta en silti alkaisi sitä palvoa. Jos se sitä vaatisi, niin haistakoon vehkeen. Mokomakin tärkeilevä, vallanhimoinen, superpahis.
Siitä minun mielestäni USKOssa ja uskonnoissa on kysymys - palvomisesta. Siksi jumalan tai vaikka Jumalan olemassaolo ei saisi minua siihen uskomaan, eli sitä palvomaan.En alkaisi nöyristelemään tässäkään vaiheessa. Myöntäisin olleeni väärässä mikäli saisin tarpeeksi vakuuttavat todisteet, mutta siinä se.
UskonnotonLähimmäinen kirjoitti:
Että jos joku jumalaksi itsensä ilmoittava nyt sitten tulisi ja ilmestyisi. Tiedeyhteisä tutkisi tätä ja toteaisi, että jep, tämä on se kaiffari, joka pisti tämän planeetan pydeen ja loi ihmisen.
Niin mitä sitten? Pitäisikö tätä jehua sitten alkaa nöyristellä? Miksi? Olisi todella mielenkiintoista tavata sellainen olento, mutta en silti alkaisi sitä palvoa. Jos se sitä vaatisi, niin haistakoon vehkeen. Mokomakin tärkeilevä, vallanhimoinen, superpahis.
Siitä minun mielestäni USKOssa ja uskonnoissa on kysymys - palvomisesta. Siksi jumalan tai vaikka Jumalan olemassaolo ei saisi minua siihen uskomaan, eli sitä palvomaan.Uskottavahan se olis siinä tapauksessa et tossahan hää on,
mut tosiaan palvomisen kanssa vois olla vähän niin ja näin:-)UskonnotonLähimmäinen kirjoitti:
Että jos joku jumalaksi itsensä ilmoittava nyt sitten tulisi ja ilmestyisi. Tiedeyhteisä tutkisi tätä ja toteaisi, että jep, tämä on se kaiffari, joka pisti tämän planeetan pydeen ja loi ihmisen.
Niin mitä sitten? Pitäisikö tätä jehua sitten alkaa nöyristellä? Miksi? Olisi todella mielenkiintoista tavata sellainen olento, mutta en silti alkaisi sitä palvoa. Jos se sitä vaatisi, niin haistakoon vehkeen. Mokomakin tärkeilevä, vallanhimoinen, superpahis.
Siitä minun mielestäni USKOssa ja uskonnoissa on kysymys - palvomisesta. Siksi jumalan tai vaikka Jumalan olemassaolo ei saisi minua siihen uskomaan, eli sitä palvomaan."Siitä minun mielestäni USKOssa ja uskonnoissa on kysymys - palvomisesta. Siksi jumalan tai vaikka Jumalan olemassaolo ei saisi minua siihen uskomaan, eli sitä palvomaan."
Ja lisäksi uskomisen käsite on monipuolinen silläkin tavalla, että yhtäältä voidaan uskoa olemassa olevaksi vaikkapa kämmenselästä verta imevä sääski ja toisaalta pilven reunalla istuva jumalhahmo. Sitä reaalisempaa harva palvoo. :-)
Minä kirjoitin avauksen sillä mielellä, että mahdollisesti heräisi filosofista pohdiskelua jakautuneen minuuden kyvystä selittää uskonnollisuuden astetta. Odotin jo innoissani tästä syntyvän keskustelu alkuperäisessä looshissa, mutta täky koukkuineen vain pullahti ulos ahvenen suusta.
- orko
Heh. No yritetään elävöittää keskustelua.
Tuon tässä nyt sitten taas tuon Julian Jaynesin hypoteesin esille, jonka mukaan jumalan "puhe" on aikoinaan ollut luonnollista ihmisen aivoissa, tarkemmin ottaen toimintaan käskeviä viestejä, jotka ovat lähteneet oikeasta aivopuoliskosta vasempaan ihmisen itse niitä hallitsematta. Jaynes näyttää teoksessaan "The origin of consciousness in the breakdown of the bicameral mind", miten vielä n. 3000 vuotta sitten ihmisen tietoisuus oli massalla tällainen: vasen aivopuolisko kuunteli, mitä "jumala" (oikea aivopuolisko) puhuu, ja totteli. Tällaisista "jumalan tahdon toteuttajista" on lukemattomia kirjoituksia pitkin historiaa mm. muinaisista hallitsijoista, muusista ja profeetoista.
Ihminen on Jaynesin mukaan tiedostanut itsensä hyvin väljästi ennen "kaksikameraisen" mielen murtumista ja heräämistä itsetietoisuuteen. Tällöin tulkinta jumalasta oli luonnollisinta, eikä jumalattomuus (itsetietoisuus) ollut normaalia ja täten hyvin tuomittavaa, ja tuolloin esim. historiaa kirjoitettiin pääasiassa jumalan näkökulmasta. Homma rönsyilisi tästä vaikka mihin suuntaan, mutta on parempi lukea koko teos, mikäli tällainen hypoteesi kiinnostaa: http://en.wikipedia.org/wiki/Bicameralism_(psychology)
Tätä hypoteesia ovat tukeneet toistaiseksi niin moderni aivotiede, ihmisten historian saatossa kirjoittamat tekstit (kuten pyhät kirjat, legendat ja muut myytit) kuin ihmisen yleinen kulttuurin muuttuminen ajassa. Teos on saanut jonkin verran kritiikkiä, mutta ko. hypoteesin pääideaa vastaan ei ole vielä löydetty haastajaa. Monien kirjoittama kritiikki on toistaiseksi lähinnä osoittanut, ettei Jaynesin hypoteesia ole edes kokonaisuudessaan ymmärretty, mutta on joka tapauksessa selvää, että hypoteesi kaksikameraisesta mielestä vaatii vielä paljon lisätutkimuksia. orko kirjoitti:
Heh. No yritetään elävöittää keskustelua.
Tuon tässä nyt sitten taas tuon Julian Jaynesin hypoteesin esille, jonka mukaan jumalan "puhe" on aikoinaan ollut luonnollista ihmisen aivoissa, tarkemmin ottaen toimintaan käskeviä viestejä, jotka ovat lähteneet oikeasta aivopuoliskosta vasempaan ihmisen itse niitä hallitsematta. Jaynes näyttää teoksessaan "The origin of consciousness in the breakdown of the bicameral mind", miten vielä n. 3000 vuotta sitten ihmisen tietoisuus oli massalla tällainen: vasen aivopuolisko kuunteli, mitä "jumala" (oikea aivopuolisko) puhuu, ja totteli. Tällaisista "jumalan tahdon toteuttajista" on lukemattomia kirjoituksia pitkin historiaa mm. muinaisista hallitsijoista, muusista ja profeetoista.
Ihminen on Jaynesin mukaan tiedostanut itsensä hyvin väljästi ennen "kaksikameraisen" mielen murtumista ja heräämistä itsetietoisuuteen. Tällöin tulkinta jumalasta oli luonnollisinta, eikä jumalattomuus (itsetietoisuus) ollut normaalia ja täten hyvin tuomittavaa, ja tuolloin esim. historiaa kirjoitettiin pääasiassa jumalan näkökulmasta. Homma rönsyilisi tästä vaikka mihin suuntaan, mutta on parempi lukea koko teos, mikäli tällainen hypoteesi kiinnostaa: http://en.wikipedia.org/wiki/Bicameralism_(psychology)
Tätä hypoteesia ovat tukeneet toistaiseksi niin moderni aivotiede, ihmisten historian saatossa kirjoittamat tekstit (kuten pyhät kirjat, legendat ja muut myytit) kuin ihmisen yleinen kulttuurin muuttuminen ajassa. Teos on saanut jonkin verran kritiikkiä, mutta ko. hypoteesin pääideaa vastaan ei ole vielä löydetty haastajaa. Monien kirjoittama kritiikki on toistaiseksi lähinnä osoittanut, ettei Jaynesin hypoteesia ole edes kokonaisuudessaan ymmärretty, mutta on joka tapauksessa selvää, että hypoteesi kaksikameraisesta mielestä vaatii vielä paljon lisätutkimuksia.En ollut tollaisesta kuullutkaan.
Tuohan tuo aivan uudenlaisia mahdollisuuksia siihen jakautuneen mielen/minuuden ajatukseen.
Että joku osa ajattelua saisi viestejä, jotka tulevat ihan omasta päästä. Tätä pitää pohtia.
Joku taisikin eilen kirjoittaa täällä jossain ketjussa, että "Älköön vasen aivopuoliskosi tietäkö mitä oikea tekee!" :-)- orko
A10097 kirjoitti:
En ollut tollaisesta kuullutkaan.
Tuohan tuo aivan uudenlaisia mahdollisuuksia siihen jakautuneen mielen/minuuden ajatukseen.
Että joku osa ajattelua saisi viestejä, jotka tulevat ihan omasta päästä. Tätä pitää pohtia.
Joku taisikin eilen kirjoittaa täällä jossain ketjussa, että "Älköön vasen aivopuoliskosi tietäkö mitä oikea tekee!" :-)"Älköön vasen aivopuoliskosi tietäkö mitä oikea tekee!"
Törmäsin tuohon eilen täällä myös ja repesin aika kovaääniseen nauruun. :D
- pikaiseKsi
narsistiksi luokittelu on aika heppoista ja pelkästään ateismin varjolla sitä ei pitäisi tehdä.
Jokaisessa ihmisessä on narsismia ja sitä voidaan pitää jopa terveenä ilmiönä oikeassa mittasuhteessa, terveen
itsetunnon vuoksi. Mutta silloin kun oma sielunelämä on korostuneesti narsistista, ollaan jo egoistisia, skeptisiä, ei niinkään
terveitä välttämättä, vaan kaikenlaisen arvostelun yläpuolella omassa norsunluutornissa. Tällaisen narsistin "silofosia" rakentuukin sellaisten kuulon ja näön
aistimuksista syntynein uusien ajatuksien -poissulkemiseen-, jotka saattaisivat romahduttaa aikaisempia loogisia päätelmiä.
Narsisti voi olla erittäin älykäskin, mutta hän on manipuloiva ja itsekäs, häneltä puuttuu joustavuutta ymmärtää ja tutkia uusia asioita ja ennenkaikkea
ihmisenä häneltä puuttuu kyky kokea normaalia ja inhimillistä empatiaa. Tämä tarkoittaa täydellisessä loogisen älykkyyden vankilassa elämistä, missä
jokaisella asialla ja tunteella on oma syy- ja seuraus suhteensa, jotka saattavat vahingoittaa narsistin egoa. Narsisteja on
varsinkin fundamentaliuskovissa, mutta myös ateisteissa. Heiltä puuttuu käytännössä tunneälyä, koska heidän tietoisuutensa ei ole lähelläkään
Luojaansa.Siinäpä kiva peruspaketti narsismitietoutta.
Mutta oliko ajatusta siitä jakautuneen minuuden kyvystä selittää uskonnollisuuden astetta?
"Narsisteja on varsinkin fundamentaliuskovissa, mutta myös ateisteissa. Heiltä puuttuu käytännössä tunneälyä, koska heidän tietoisuutensa ei ole lähelläkään Luojaansa. "
Siis molemmiltako vai vain toiselta. Oli kummin vain, niin olisi kiva kuulla perusteluja.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 723023
- 552675
Kuoleman pelko katosi
Olen pelännyt koko elämän ajan kuolemaa mutta yhtäkkiä kun hindut paljastivat totuuksia uskonnoista noin aloin yhtäkkiä4322275- 792168
- 951976
- 351775
- 121556
Kuhmolainen on selvästi kepun lehti
Kuhmolaise etukannessa oli Kuva kun Jaskalle annettiin karhu patsas.mutta kukmolaislehti oli niin kepulainen että Jaskan171507Ei mun tunteet
ole mihinkään kadonnut. Enkä mä sua inhoa tai ole kyllästynyt. Mä ymmärsin, ettet ole kiinnostunut minusta, ainakaan sil301350Mitä nämä palautteet palstalla ovat?
Joku uusi toimintatapa rohkaista kirjoittajia vai mistä on kyse?291329