Kriisin hallintaa

kun ISI on peräti kriisinhallinta-tehtävissä. Jospa lapsi olisi sanonut olevansa "vaan äitin kanssa kahestaan" niin sossu ämmät olisi jo vieneet hänet. Kyllä Suomi on tittelin kumartajien valittu maa, lapsen hyvinvointi on toissijaista!

Lapsi on alakoululaisena vanhempien vastuulla (ei koulun). Vaikka olisi kuinka fiksuja pieniä koululaisia (tietävät lomat, osaavat mennä kouluun, tuntevat kellon, tietävät kenelle soittaa, jos ongelmia jne.)pitää vanhempien tietää missä mennään! Ei lasten vastuulle voi laittaa perheen elämän pyörittämistä. Jos vanhemmat eivät ole aidosti kiinnostuneita, jää lapsi heitteille ja toisten ihmisten hyväntahdon varaan (huolehdittaviksi)

Tämä on säälittävä esimerkki, kuinka vähän "uravanhemmat" ovat kiinnostuneita lapsensa hyvinvoinnista. Ja ikävä kyllä, juuri tuollaiset vanhemmat mekastavat milloin mistäkin koululle; on huonoa opetusta, kun lapsi ei opi, vääränlaista opetusta,huonoa ruokaa, liian suuret ryhmät, väärin tehty sitä ja tätä jne.

Häpeäisin äitinä ja isänä, jos lomaksi ei olisi suunniteltu koululaiselle mitään arkisen yksinäisyyden ja välinpitämättömyyden sijaan. Mutta kun lapsi on samassa kastissa kuin koirat, tavarat ja se neliveto maasturi, jolla koulun eteen lapsi tyrkätään; kaikki näyttää ulospäin niin hyvältä?

ystävä sä lapsien kirjoitti:

Lapsi on alakoululaisena vanhempien vastuulla (ei koulun). Vaikka olisi kuinka fiksuja pieniä koululaisia (tietävät lomat, osaavat mennä kouluun, tuntevat kellon, tietävät kenelle soittaa, jos ongelmia jne.)pitää vanhempien tietää missä mennään! Ei lasten vastuulle voi laittaa perheen elämän pyörittämistä. Jos vanhemmat eivät ole aidosti kiinnostuneita, jää lapsi heitteille ja toisten ihmisten hyväntahdon varaan (huolehdittaviksi)

Tämä on säälittävä esimerkki, kuinka vähän "uravanhemmat" ovat kiinnostuneita lapsensa hyvinvoinnista. Ja ikävä kyllä, juuri tuollaiset vanhemmat mekastavat milloin mistäkin koululle; on huonoa opetusta, kun lapsi ei opi, vääränlaista opetusta,huonoa ruokaa, liian suuret ryhmät, väärin tehty sitä ja tätä jne.

Häpeäisin äitinä ja isänä, jos lomaksi ei olisi suunniteltu koululaiselle mitään arkisen yksinäisyyden ja välinpitämättömyyden sijaan. Mutta kun lapsi on samassa kastissa kuin koirat, tavarat ja se neliveto maasturi, jolla koulun eteen lapsi tyrkätään; kaikki näyttää ulospäin niin hyvältä?

Lue lisää

No en mäkään pienenä tiennyt missä mun äiti päivisin oli töissä, vai oliko töissä ollenkaan. Isistä mulla ei ollut eikä ole vieläkään mitään tietoa.
Kävelin aina yksin monen kilometrin matkan koulusta kotiin, ihan eskari-ikäisestä lähtien.

Avaimia mulle ei annettu, jouduin odottamaan aina rappusilla että milloinkohan se mamma tulee kotia.

Kerran äiti ja isäpuoli "unohtivat" hakea mut koulun joulujuhlista kotiin. Pakkasta sellaiset 30 astetta ja monenkymmenen kilometrin matka kotiin. ( Oltiin siis juhlatilaisuudessa, ei koulussa.) Istuin salilla jonnekin iltayhdeksään asti, ennen kuin isäpuoli suvaitsi hirveän huudon ja mekkalan kanssa tulla hakemaan. Joo, munhan syytä se olikin että piti pistää oma perse ulos pakkaseen ja tulla hakemaan penska kotiin.

Tiivistettynä olin siis aika heitteillä koko ala-asteen ajan, kunnes opin toimimaan jotenkuten itsenäisesti. Ja ei silloin mun lapsuudessa ketään kiinnostanut se mun jatkuva yksinolo. Koulussa ne oli ihan tietoisia tästä, sillä saatoin maleksia koululla monesti iltaan saakka kun en päässyt kotiin ennen porukoiden kotiutumista. Silloinkin mulla vaan sanottiin, että menes nyt ulos siitä kun ei näitä koulun tiloja saa käyttää kouluajan loppumisen jälkeen.

Naapurit tasan tarkkaan näki, miten mä istuin pakkasella ja joskus iltamyöhäänkin rappusilla, mutta ei ketään kiinnostanut.

Mutta tämähän johtuu siitä, että me asuttiin surkeasti kaupungin vuokra-asunnoissa jossain slummialueella, äidillä eikä isäpuolella ollut kummallakaan töitä, molemmat täysiä alkoholisteja ja oltiin vielä kaiken päälle ihan hemmetin vähävaraisia. Ja lapsenakin musta tunti, että eniten niiden köyhyydestä ja ongelmista minä olin se joka kärsi kaikista eniten.

Tottahan ne rikkaiden kermaperseiden lapset kärsii aina enemmän.

Köyhänlapsi kirjoitti:

No en mäkään pienenä tiennyt missä mun äiti päivisin oli töissä, vai oliko töissä ollenkaan. Isistä mulla ei ollut eikä ole vieläkään mitään tietoa.
Kävelin aina yksin monen kilometrin matkan koulusta kotiin, ihan eskari-ikäisestä lähtien.

Avaimia mulle ei annettu, jouduin odottamaan aina rappusilla että milloinkohan se mamma tulee kotia.

Kerran äiti ja isäpuoli "unohtivat" hakea mut koulun joulujuhlista kotiin. Pakkasta sellaiset 30 astetta ja monenkymmenen kilometrin matka kotiin. ( Oltiin siis juhlatilaisuudessa, ei koulussa.) Istuin salilla jonnekin iltayhdeksään asti, ennen kuin isäpuoli suvaitsi hirveän huudon ja mekkalan kanssa tulla hakemaan. Joo, munhan syytä se olikin että piti pistää oma perse ulos pakkaseen ja tulla hakemaan penska kotiin.

Tiivistettynä olin siis aika heitteillä koko ala-asteen ajan, kunnes opin toimimaan jotenkuten itsenäisesti. Ja ei silloin mun lapsuudessa ketään kiinnostanut se mun jatkuva yksinolo. Koulussa ne oli ihan tietoisia tästä, sillä saatoin maleksia koululla monesti iltaan saakka kun en päässyt kotiin ennen porukoiden kotiutumista. Silloinkin mulla vaan sanottiin, että menes nyt ulos siitä kun ei näitä koulun tiloja saa käyttää kouluajan loppumisen jälkeen.

Naapurit tasan tarkkaan näki, miten mä istuin pakkasella ja joskus iltamyöhäänkin rappusilla, mutta ei ketään kiinnostanut.

Mutta tämähän johtuu siitä, että me asuttiin surkeasti kaupungin vuokra-asunnoissa jossain slummialueella, äidillä eikä isäpuolella ollut kummallakaan töitä, molemmat täysiä alkoholisteja ja oltiin vielä kaiken päälle ihan hemmetin vähävaraisia. Ja lapsenakin musta tunti, että eniten niiden köyhyydestä ja ongelmista minä olin se joka kärsi kaikista eniten.

Tottahan ne rikkaiden kermaperseiden lapset kärsii aina enemmän.

Lue lisää

syyllistää äitiä, kun ei kuitenkaan tiedä totuutta.

Tämä on vain tyyppiesimerkki siitä millaisten paineiden alla vanhemmat elävät ja varsinkin pienten lasten äidit. Ei ihme, jos jakapäiväisessä oravanpyörässä joku asia unohtuu.
Jokaiselle pitäisi riittää yksi työ. Lastenkasvatus on niistä tärkein, mutta siihen ei nyky-yhteiskunta ole satsannut mitenkään.
Äidille pitäisi riittää, että hän hoitaa kodin ja lapset. Jonkun muun pitäis kustantaa se, mutta nykyisin se on usein äitien itsensä myös kustannettava.

Tässä tapauksessa ei teidetä, mikä äidin "ura" on, mutta työstä hänen kuitenkin pitää kiinni, kun se sekä perheen että hänen oman toimeentulonsa kannalta on välttämätön.

Haluaisin nähdä miehet samanlaisessa pinteessä, miten selviävät. Millaaisia ylilyöntejä tai alisuoriutumista heillä tulee.

Köyhänlapsi kirjoitti:

No en mäkään pienenä tiennyt missä mun äiti päivisin oli töissä, vai oliko töissä ollenkaan. Isistä mulla ei ollut eikä ole vieläkään mitään tietoa.
Kävelin aina yksin monen kilometrin matkan koulusta kotiin, ihan eskari-ikäisestä lähtien.

Avaimia mulle ei annettu, jouduin odottamaan aina rappusilla että milloinkohan se mamma tulee kotia.

Kerran äiti ja isäpuoli "unohtivat" hakea mut koulun joulujuhlista kotiin. Pakkasta sellaiset 30 astetta ja monenkymmenen kilometrin matka kotiin. ( Oltiin siis juhlatilaisuudessa, ei koulussa.) Istuin salilla jonnekin iltayhdeksään asti, ennen kuin isäpuoli suvaitsi hirveän huudon ja mekkalan kanssa tulla hakemaan. Joo, munhan syytä se olikin että piti pistää oma perse ulos pakkaseen ja tulla hakemaan penska kotiin.

Tiivistettynä olin siis aika heitteillä koko ala-asteen ajan, kunnes opin toimimaan jotenkuten itsenäisesti. Ja ei silloin mun lapsuudessa ketään kiinnostanut se mun jatkuva yksinolo. Koulussa ne oli ihan tietoisia tästä, sillä saatoin maleksia koululla monesti iltaan saakka kun en päässyt kotiin ennen porukoiden kotiutumista. Silloinkin mulla vaan sanottiin, että menes nyt ulos siitä kun ei näitä koulun tiloja saa käyttää kouluajan loppumisen jälkeen.

Naapurit tasan tarkkaan näki, miten mä istuin pakkasella ja joskus iltamyöhäänkin rappusilla, mutta ei ketään kiinnostanut.

Mutta tämähän johtuu siitä, että me asuttiin surkeasti kaupungin vuokra-asunnoissa jossain slummialueella, äidillä eikä isäpuolella ollut kummallakaan töitä, molemmat täysiä alkoholisteja ja oltiin vielä kaiken päälle ihan hemmetin vähävaraisia. Ja lapsenakin musta tunti, että eniten niiden köyhyydestä ja ongelmista minä olin se joka kärsi kaikista eniten.

Tottahan ne rikkaiden kermaperseiden lapset kärsii aina enemmän.

Lue lisää

Tapahtuuko tämmöstä oikeasti. Kovat on ollut ajat sulla. en toivois tuommosta kenellekkään, nyt kun alkaa aatteleen niin kyllä mulla on ollut hyvä lapsuus. Ihan sanattomaksi vetää, toivottavasti sulla nyt menee paremmin.

aa kirjoitti:

syyllistää äitiä, kun ei kuitenkaan tiedä totuutta.

Tämä on vain tyyppiesimerkki siitä millaisten paineiden alla vanhemmat elävät ja varsinkin pienten lasten äidit. Ei ihme, jos jakapäiväisessä oravanpyörässä joku asia unohtuu.
Jokaiselle pitäisi riittää yksi työ. Lastenkasvatus on niistä tärkein, mutta siihen ei nyky-yhteiskunta ole satsannut mitenkään.
Äidille pitäisi riittää, että hän hoitaa kodin ja lapset. Jonkun muun pitäis kustantaa se, mutta nykyisin se on usein äitien itsensä myös kustannettava.

Tässä tapauksessa ei teidetä, mikä äidin "ura" on, mutta työstä hänen kuitenkin pitää kiinni, kun se sekä perheen että hänen oman toimeentulonsa kannalta on välttämätön.

Haluaisin nähdä miehet samanlaisessa pinteessä, miten selviävät. Millaaisia ylilyöntejä tai alisuoriutumista heillä tulee.

Lue lisää

Kolahtiko pahasti?
Ihan sama kuka tuo ja vie; asian yhdinhän oli, että kumpikaan ei tiennyt lapsen lomasta!?
Lapsenko olisi itse pitänyt huolehtia siitä, että vanhemmat ovat tietoisia. Kyllä sieltä koulusta laitetaan kaikenlaista tietoa ja informaatiota etukäteen. On vain niin, että osalla vanhemmista ei ole aikaa lapsille ja se kyllä näkyy jo alakoululuokilla, ikävä kyllä kaikenlaisena ongelmina, joista kodin pitäisi olla vastuussa, ei koulun.

Työssäkäyvät äidit ja isät pääsääntöisesti hoitavat asiat ja lapsensa hyvin, mutta useinmiten nämä besserwisserit sitten itse moittivat koulua kaikesta, mutta oma pesä on sitten se pyhä paikka, jossa poikkeamat ovat "syyllistämistä".

Millaisten paineiden alla lapsi elääkään? Eikös lapsella synny sitten paineita ikävistä tilanteista?
"Tiivistettynä olin siis aika heitteillä koko ala-asteen ajan, kunnes opin toimimaan jotenkuten itsenäisesti".

Eikö maailmassa mitään suurempaa jeesustelemisen aihetta ole! Tämä on jälleen yksi niistä lukuisista esimerkeistä siitä, millaisessa salkkarimaailmassa niin surullisen moni ihminen elää.

Pienistä yhteensattumista tällaiset asiat tulevat, eikä mistään suuresta huolimattomuudesta ja välinpitämättömyydestä.

Ja eikö perkele olla heti suu vaahdossa huutamassa poliisia ja sosiaalitoimistoa hätiin. Pitäähän tuollaiselle äidille nyt saada sentään kunnon rangaistus! Hän on varmasti juuri siinä äärimmäisen harvojen joukossa, joille jotain unohduksia tai jonkin asian huomioimatta jäämisiä tapahtuu, aloittajalle ei varmastikaan koskaan satu mitään ja hyvä niin.

aa kirjoitti:

syyllistää äitiä, kun ei kuitenkaan tiedä totuutta.

Tämä on vain tyyppiesimerkki siitä millaisten paineiden alla vanhemmat elävät ja varsinkin pienten lasten äidit. Ei ihme, jos jakapäiväisessä oravanpyörässä joku asia unohtuu.
Jokaiselle pitäisi riittää yksi työ. Lastenkasvatus on niistä tärkein, mutta siihen ei nyky-yhteiskunta ole satsannut mitenkään.
Äidille pitäisi riittää, että hän hoitaa kodin ja lapset. Jonkun muun pitäis kustantaa se, mutta nykyisin se on usein äitien itsensä myös kustannettava.

Tässä tapauksessa ei teidetä, mikä äidin "ura" on, mutta työstä hänen kuitenkin pitää kiinni, kun se sekä perheen että hänen oman toimeentulonsa kannalta on välttämätön.

Haluaisin nähdä miehet samanlaisessa pinteessä, miten selviävät. Millaaisia ylilyöntejä tai alisuoriutumista heillä tulee.

Lue lisää

Nii, hyvä, mutta jos Perheessä sovittu tuolloin ( muulloinkin ) että Äiti vie lapsen kouluun nii mussuta mitä mussutat --- syy ja pahasti Äidissä, menis pelin eteen.... !

Köyhänlapsi kirjoitti:

No en mäkään pienenä tiennyt missä mun äiti päivisin oli töissä, vai oliko töissä ollenkaan. Isistä mulla ei ollut eikä ole vieläkään mitään tietoa.
Kävelin aina yksin monen kilometrin matkan koulusta kotiin, ihan eskari-ikäisestä lähtien.

Avaimia mulle ei annettu, jouduin odottamaan aina rappusilla että milloinkohan se mamma tulee kotia.

Kerran äiti ja isäpuoli "unohtivat" hakea mut koulun joulujuhlista kotiin. Pakkasta sellaiset 30 astetta ja monenkymmenen kilometrin matka kotiin. ( Oltiin siis juhlatilaisuudessa, ei koulussa.) Istuin salilla jonnekin iltayhdeksään asti, ennen kuin isäpuoli suvaitsi hirveän huudon ja mekkalan kanssa tulla hakemaan. Joo, munhan syytä se olikin että piti pistää oma perse ulos pakkaseen ja tulla hakemaan penska kotiin.

Tiivistettynä olin siis aika heitteillä koko ala-asteen ajan, kunnes opin toimimaan jotenkuten itsenäisesti. Ja ei silloin mun lapsuudessa ketään kiinnostanut se mun jatkuva yksinolo. Koulussa ne oli ihan tietoisia tästä, sillä saatoin maleksia koululla monesti iltaan saakka kun en päässyt kotiin ennen porukoiden kotiutumista. Silloinkin mulla vaan sanottiin, että menes nyt ulos siitä kun ei näitä koulun tiloja saa käyttää kouluajan loppumisen jälkeen.

Naapurit tasan tarkkaan näki, miten mä istuin pakkasella ja joskus iltamyöhäänkin rappusilla, mutta ei ketään kiinnostanut.

Mutta tämähän johtuu siitä, että me asuttiin surkeasti kaupungin vuokra-asunnoissa jossain slummialueella, äidillä eikä isäpuolella ollut kummallakaan töitä, molemmat täysiä alkoholisteja ja oltiin vielä kaiken päälle ihan hemmetin vähävaraisia. Ja lapsenakin musta tunti, että eniten niiden köyhyydestä ja ongelmista minä olin se joka kärsi kaikista eniten.

Tottahan ne rikkaiden kermaperseiden lapset kärsii aina enemmän.

Lue lisää

Yhelläpä lailla ne köyhien " kermaper... " lapset kärsii...

hyvänen aika kirjoitti:

Eikö maailmassa mitään suurempaa jeesustelemisen aihetta ole! Tämä on jälleen yksi niistä lukuisista esimerkeistä siitä, millaisessa salkkarimaailmassa niin surullisen moni ihminen elää.

Pienistä yhteensattumista tällaiset asiat tulevat, eikä mistään suuresta huolimattomuudesta ja välinpitämättömyydestä.

Ja eikö perkele olla heti suu vaahdossa huutamassa poliisia ja sosiaalitoimistoa hätiin. Pitäähän tuollaiselle äidille nyt saada sentään kunnon rangaistus! Hän on varmasti juuri siinä äärimmäisen harvojen joukossa, joille jotain unohduksia tai jonkin asian huomioimatta jäämisiä tapahtuu, aloittajalle ei varmastikaan koskaan satu mitään ja hyvä niin.

Lue lisää

Kyllä tämä on vakava aihe. KYSE ON LAPSESTA!!!

Vai onko lapsi niin vähäpätöinen, että tällaisen mokan sattuessa pitää ymmärtää vain sitä äitiä, jolla oli niin kiire töihin, että maanantaina ei muistanut ollenkaan loman alkaneen. Olisihan luullut lomaksi on suunnitellun jotain toimintaa, ainakaan yksi alakoululainen ei voi viettää koko pitkää päivää vanhempien ollessa töissä (viikon ajan)ja tulevatko ihan ajallaan sitten kotiinkaan; ehtivätkö kun on niin kiire!

Mitä väliä sillä on, jos vanhemmat nyt vähän ottaa itseensä, jotkut ihan tuohtuu ja jopa vähättelee.. Kyllä yleensä loma suunnitellaan yhdessä perheen kanssa tai ainakin mikä on silloin lapselle turvallisinta, jos vanhemmat eivät saa lomaa samaan aikaan. PIKKUMOKASTA TÄSSÄ EI OLE KYSE.

aa kirjoitti:

syyllistää äitiä, kun ei kuitenkaan tiedä totuutta.

Tämä on vain tyyppiesimerkki siitä millaisten paineiden alla vanhemmat elävät ja varsinkin pienten lasten äidit. Ei ihme, jos jakapäiväisessä oravanpyörässä joku asia unohtuu.
Jokaiselle pitäisi riittää yksi työ. Lastenkasvatus on niistä tärkein, mutta siihen ei nyky-yhteiskunta ole satsannut mitenkään.
Äidille pitäisi riittää, että hän hoitaa kodin ja lapset. Jonkun muun pitäis kustantaa se, mutta nykyisin se on usein äitien itsensä myös kustannettava.

Tässä tapauksessa ei teidetä, mikä äidin "ura" on, mutta työstä hänen kuitenkin pitää kiinni, kun se sekä perheen että hänen oman toimeentulonsa kannalta on välttämätön.

Haluaisin nähdä miehet samanlaisessa pinteessä, miten selviävät. Millaaisia ylilyöntejä tai alisuoriutumista heillä tulee.

Lue lisää

Minulla on raskas työ ja päivät saattavat venyä kaksitoistatuntisiksi. Aina en tiedä aamulla onko sen päivän työt edes kotikaupungissa. Vaimoni on uupumisen takia haluton huolehtimaan lapsesta. Minä joudun huolehtimaan kaikesta. Kouluasiat, kaupassa käynti, lapsen ruokailusta huolehtiminen, lapsen kouluun laittaminen(herätän lapsen soittamalla puhelimella)...Kiitokseksi saan loputonta huutoa vaimolta.
Rakastan lastani paljon ja tunnen usein syyllisyyttä siitä, etten aina jaksa huomioida häntä. Mutta pelkään sitä, että minulta loppuu joku päivä voimat.
En varmasti ole maailman ainoa mies, joka elää tällaisessa tilanteessa. Kuitenkin minusta tuntuu, että aina puhutaan vain naisten ongelmista

Köyhänlapsi kirjoitti:

No en mäkään pienenä tiennyt missä mun äiti päivisin oli töissä, vai oliko töissä ollenkaan. Isistä mulla ei ollut eikä ole vieläkään mitään tietoa.
Kävelin aina yksin monen kilometrin matkan koulusta kotiin, ihan eskari-ikäisestä lähtien.

Avaimia mulle ei annettu, jouduin odottamaan aina rappusilla että milloinkohan se mamma tulee kotia.

Kerran äiti ja isäpuoli "unohtivat" hakea mut koulun joulujuhlista kotiin. Pakkasta sellaiset 30 astetta ja monenkymmenen kilometrin matka kotiin. ( Oltiin siis juhlatilaisuudessa, ei koulussa.) Istuin salilla jonnekin iltayhdeksään asti, ennen kuin isäpuoli suvaitsi hirveän huudon ja mekkalan kanssa tulla hakemaan. Joo, munhan syytä se olikin että piti pistää oma perse ulos pakkaseen ja tulla hakemaan penska kotiin.

Tiivistettynä olin siis aika heitteillä koko ala-asteen ajan, kunnes opin toimimaan jotenkuten itsenäisesti. Ja ei silloin mun lapsuudessa ketään kiinnostanut se mun jatkuva yksinolo. Koulussa ne oli ihan tietoisia tästä, sillä saatoin maleksia koululla monesti iltaan saakka kun en päässyt kotiin ennen porukoiden kotiutumista. Silloinkin mulla vaan sanottiin, että menes nyt ulos siitä kun ei näitä koulun tiloja saa käyttää kouluajan loppumisen jälkeen.

Naapurit tasan tarkkaan näki, miten mä istuin pakkasella ja joskus iltamyöhäänkin rappusilla, mutta ei ketään kiinnostanut.

Mutta tämähän johtuu siitä, että me asuttiin surkeasti kaupungin vuokra-asunnoissa jossain slummialueella, äidillä eikä isäpuolella ollut kummallakaan töitä, molemmat täysiä alkoholisteja ja oltiin vielä kaiken päälle ihan hemmetin vähävaraisia. Ja lapsenakin musta tunti, että eniten niiden köyhyydestä ja ongelmista minä olin se joka kärsi kaikista eniten.

Tottahan ne rikkaiden kermaperseiden lapset kärsii aina enemmän.

Lue lisää

Katkeruutta, sarkastista palautetta kukkahattutädeille vai kateutta. Ensimmäinen ja viimeinen satuttavat vain sinua.

yksinhuoltajana mies kirjoitti:

Minulla on raskas työ ja päivät saattavat venyä kaksitoistatuntisiksi. Aina en tiedä aamulla onko sen päivän työt edes kotikaupungissa. Vaimoni on uupumisen takia haluton huolehtimaan lapsesta. Minä joudun huolehtimaan kaikesta. Kouluasiat, kaupassa käynti, lapsen ruokailusta huolehtiminen, lapsen kouluun laittaminen(herätän lapsen soittamalla puhelimella)...Kiitokseksi saan loputonta huutoa vaimolta.
Rakastan lastani paljon ja tunnen usein syyllisyyttä siitä, etten aina jaksa huomioida häntä. Mutta pelkään sitä, että minulta loppuu joku päivä voimat.
En varmasti ole maailman ainoa mies, joka elää tällaisessa tilanteessa. Kuitenkin minusta tuntuu, että aina puhutaan vain naisten ongelmista

Lue lisää

anteeksi jo etukäteen koska kommenttini varmasti saa sinut hermistumaan mutta miksi vaimosi uupui? yleensä se on niin että nainen käy töissä, hoitaa lapset, tekee ruuat, käy kaupassa, siivoaa kodin,pesee pyykit jne jne... kyllä täälläkin tuli lopulta masennus ja väsymys ja silti ei vielä siinäkään tilanteessa mies ymmärtänyt auttaa..kohta siis uudestaan uupumus...

hienoa että sinä hoidat asiat teillä ettei kaikkia hajoa käsiin mutta monesti se on vaan niin että naisen taakkaa ei ymmärretä kuin vasta liian myöhään...

Köyhänlapsi kirjoitti:

No en mäkään pienenä tiennyt missä mun äiti päivisin oli töissä, vai oliko töissä ollenkaan. Isistä mulla ei ollut eikä ole vieläkään mitään tietoa.
Kävelin aina yksin monen kilometrin matkan koulusta kotiin, ihan eskari-ikäisestä lähtien.

Avaimia mulle ei annettu, jouduin odottamaan aina rappusilla että milloinkohan se mamma tulee kotia.

Kerran äiti ja isäpuoli "unohtivat" hakea mut koulun joulujuhlista kotiin. Pakkasta sellaiset 30 astetta ja monenkymmenen kilometrin matka kotiin. ( Oltiin siis juhlatilaisuudessa, ei koulussa.) Istuin salilla jonnekin iltayhdeksään asti, ennen kuin isäpuoli suvaitsi hirveän huudon ja mekkalan kanssa tulla hakemaan. Joo, munhan syytä se olikin että piti pistää oma perse ulos pakkaseen ja tulla hakemaan penska kotiin.

Tiivistettynä olin siis aika heitteillä koko ala-asteen ajan, kunnes opin toimimaan jotenkuten itsenäisesti. Ja ei silloin mun lapsuudessa ketään kiinnostanut se mun jatkuva yksinolo. Koulussa ne oli ihan tietoisia tästä, sillä saatoin maleksia koululla monesti iltaan saakka kun en päässyt kotiin ennen porukoiden kotiutumista. Silloinkin mulla vaan sanottiin, että menes nyt ulos siitä kun ei näitä koulun tiloja saa käyttää kouluajan loppumisen jälkeen.

Naapurit tasan tarkkaan näki, miten mä istuin pakkasella ja joskus iltamyöhäänkin rappusilla, mutta ei ketään kiinnostanut.

Mutta tämähän johtuu siitä, että me asuttiin surkeasti kaupungin vuokra-asunnoissa jossain slummialueella, äidillä eikä isäpuolella ollut kummallakaan töitä, molemmat täysiä alkoholisteja ja oltiin vielä kaiken päälle ihan hemmetin vähävaraisia. Ja lapsenakin musta tunti, että eniten niiden köyhyydestä ja ongelmista minä olin se joka kärsi kaikista eniten.

Tottahan ne rikkaiden kermaperseiden lapset kärsii aina enemmän.

Lue lisää

Oli aika kauheaa tekstiä luettavana,meinasi tulla tippa linssiin, enkä nyt todellakaan tee pilkkaa.
Tällaista maailman meno on vieläkin. Ihan liikaa saa lukea Iltalehtien kansista,että lapsia unohdetaan milloin minnekin kun vanhemmat ryyppävät joko kapakoissa,kotonaan tai ryyppyluolissa.Ja mikä hirveintä, nämä vanhemmat ovat yhä nuorempia ja nuorempia ja lapset pahimmoillaan vaippaikäisiä.
En itsekään ole todellakaan rikas enkä varakas,mutta olen sivusta seurannut että on kyllä sellaisia vanhempia joille ei lapsia saisi antaakaan.
Tuntui todella pahalta lukea tuo sinun kirjoitus,särki sydämeen,vaikkei olekaan omakohtaisia kokemuksia.

MUTTA !! kirjoitti:

Nii, hyvä, mutta jos Perheessä sovittu tuolloin ( muulloinkin ) että Äiti vie lapsen kouluun nii mussuta mitä mussutat --- syy ja pahasti Äidissä, menis pelin eteen.... !

Lue lisää

Samaa mieltä äidin vika.
Turha sitä on muita syyttää.
Kyllä naisetkin voisivat joskus edes kantaa vastuun omasta syyllisyydestään

kuin itseään kirjoitti:

Kyllä tämä on vakava aihe. KYSE ON LAPSESTA!!!

Vai onko lapsi niin vähäpätöinen, että tällaisen mokan sattuessa pitää ymmärtää vain sitä äitiä, jolla oli niin kiire töihin, että maanantaina ei muistanut ollenkaan loman alkaneen. Olisihan luullut lomaksi on suunnitellun jotain toimintaa, ainakaan yksi alakoululainen ei voi viettää koko pitkää päivää vanhempien ollessa töissä (viikon ajan)ja tulevatko ihan ajallaan sitten kotiinkaan; ehtivätkö kun on niin kiire!

Mitä väliä sillä on, jos vanhemmat nyt vähän ottaa itseensä, jotkut ihan tuohtuu ja jopa vähättelee.. Kyllä yleensä loma suunnitellaan yhdessä perheen kanssa tai ainakin mikä on silloin lapselle turvallisinta, jos vanhemmat eivät saa lomaa samaan aikaan. PIKKUMOKASTA TÄSSÄ EI OLE KYSE.

Lue lisää

vaan siitä, että onko siinä todellakin aihetta suurelle jeesustelulle ja varsinkin, kuten joku ehdotti, sossutantoille ilmoittamiselle. Uskotko, että on varsin todennäköistä, että tuo äiti on voinut melko pahoin asiasta, katuu ja pelkää, että on aiheuttanut unohduksellaan lapselleen jotain traumoja? Eikö siinä ole riittävästi vai oletko kenties sitä mieltä, että äitiä pitäisi rankaista vielä jotenkin?

yhellä kirjoitti:

Yhelläpä lailla ne köyhien " kermaper... " lapset kärsii...

lapsi on aina lapsi. Samat tarpeet ja tunteet niin köyhilä kuin rikkaillakin.

Köyhänlapsi kirjoitti:

No en mäkään pienenä tiennyt missä mun äiti päivisin oli töissä, vai oliko töissä ollenkaan. Isistä mulla ei ollut eikä ole vieläkään mitään tietoa.
Kävelin aina yksin monen kilometrin matkan koulusta kotiin, ihan eskari-ikäisestä lähtien.

Avaimia mulle ei annettu, jouduin odottamaan aina rappusilla että milloinkohan se mamma tulee kotia.

Kerran äiti ja isäpuoli "unohtivat" hakea mut koulun joulujuhlista kotiin. Pakkasta sellaiset 30 astetta ja monenkymmenen kilometrin matka kotiin. ( Oltiin siis juhlatilaisuudessa, ei koulussa.) Istuin salilla jonnekin iltayhdeksään asti, ennen kuin isäpuoli suvaitsi hirveän huudon ja mekkalan kanssa tulla hakemaan. Joo, munhan syytä se olikin että piti pistää oma perse ulos pakkaseen ja tulla hakemaan penska kotiin.

Tiivistettynä olin siis aika heitteillä koko ala-asteen ajan, kunnes opin toimimaan jotenkuten itsenäisesti. Ja ei silloin mun lapsuudessa ketään kiinnostanut se mun jatkuva yksinolo. Koulussa ne oli ihan tietoisia tästä, sillä saatoin maleksia koululla monesti iltaan saakka kun en päässyt kotiin ennen porukoiden kotiutumista. Silloinkin mulla vaan sanottiin, että menes nyt ulos siitä kun ei näitä koulun tiloja saa käyttää kouluajan loppumisen jälkeen.

Naapurit tasan tarkkaan näki, miten mä istuin pakkasella ja joskus iltamyöhäänkin rappusilla, mutta ei ketään kiinnostanut.

Mutta tämähän johtuu siitä, että me asuttiin surkeasti kaupungin vuokra-asunnoissa jossain slummialueella, äidillä eikä isäpuolella ollut kummallakaan töitä, molemmat täysiä alkoholisteja ja oltiin vielä kaiken päälle ihan hemmetin vähävaraisia. Ja lapsenakin musta tunti, että eniten niiden köyhyydestä ja ongelmista minä olin se joka kärsi kaikista eniten.

Tottahan ne rikkaiden kermaperseiden lapset kärsii aina enemmän.

Lue lisää

Tuntuu pahalta lukea kuinka välinpitämättömiä oltii koulussakin...virtuaali halaus sinulle

aa kirjoitti:

syyllistää äitiä, kun ei kuitenkaan tiedä totuutta.

Tämä on vain tyyppiesimerkki siitä millaisten paineiden alla vanhemmat elävät ja varsinkin pienten lasten äidit. Ei ihme, jos jakapäiväisessä oravanpyörässä joku asia unohtuu.
Jokaiselle pitäisi riittää yksi työ. Lastenkasvatus on niistä tärkein, mutta siihen ei nyky-yhteiskunta ole satsannut mitenkään.
Äidille pitäisi riittää, että hän hoitaa kodin ja lapset. Jonkun muun pitäis kustantaa se, mutta nykyisin se on usein äitien itsensä myös kustannettava.

Tässä tapauksessa ei teidetä, mikä äidin "ura" on, mutta työstä hänen kuitenkin pitää kiinni, kun se sekä perheen että hänen oman toimeentulonsa kannalta on välttämätön.

Haluaisin nähdä miehet samanlaisessa pinteessä, miten selviävät. Millaaisia ylilyöntejä tai alisuoriutumista heillä tulee.

Lue lisää

Äitiys ei todella tee mitään erityisoikeuksia oireilla ja vältellä vastuita siksi kun on äiti! Äiti tarkoittaa lapsen vanehemmuutta ja nainen tarkoittaa sitä että, onko kyvykäs jakamaan äitiyden isän kanssa ja isyys samoja asioita. Äiti on tasan tarkaan samoin syyllinen jos heitteille jättää tai jostain syystä välttää vastuunsa tietoisella tai välinpitämättömällä tavalla. Lasten perusturvassa ei mielestäni ole mitään ali suoristusvaihtoehtoa koska se ei ole edes mikään suoritus. Vaan turva ja huolenpitohan tehdään vastuunkannosta ja syyntakeeton ja turvaton lapsi saa joutua jonkun aikuisen kohteeksi vaan on itse tiedostettava ja toimittava rehellisesti mikäli ei ole tai halua huolehtia vanhemuuden vastuista. Myös harkita lasten hankkiminen.

Lapsi /lapset vastuineen ei ole mikään pinne tai muu erikoinen ongelmatilanne vaan oma kokemus ja suhtautuminen voi sitä olla. Täysin samaa mieltä olen siitä että, kun on lapsia vanehemmilla niin silloin toinen vanhemmista ehdottomasti huolehtimaan lapsista ja kodin perusturvat kuntoon eli vanhempain raha selkeästi maksuun toiselle vanhemalle kotiin.

Äitien ei tarvitse kustantaa yksin mitään ellei ole riistänyt lapselta isää tai muutoin eliminoinut tätä tasan yhtä tärkeää vanhemuussuhdetta. Äidillä pitääkin olla samat vastuut kuin isälläkin eli maksaminen ja pitäisi olla aivan samoin elatusvelvollisuus isään nähden ellei kykene huolehtimaan yhdessä isän kanssa.

Miesten uraputket koostuu usein myös siitä koska tämä äiti on oireillut suhteen isään hajalle sekä veinyt lapset oikeuksien myötävaikutuksilla sekä sen jälkeen maksattaa elatusmaksuja muttei anna lapsille isää. Siitä tulee elatus uhrille eli isälle "uraputki". Hyvin usein ongelma äidin tarpeisiin.

Naisen uraputki on mahdollista naapmioida taas että pidetään kiinni toimeentulosta no niinhän se pitääkin olla. Minusta vihdoinkin tulisi siirtyä totuuteen eli mikäli äiti on kyvytön ja haluton yhteisvastuuseen lapsista heidän siunauksellisen saamisen jälkeen hänen tulisi olla aivan samoin elatusvelvollinen ja lapset isälle joka hoitaa heidät vanehempain rahalla ja ajalla.

Nm: Vihdoinkin tasa-arvoa ja lapsille isät ja aidot vanhemmat

....äiti kirjoitti:

anteeksi jo etukäteen koska kommenttini varmasti saa sinut hermistumaan mutta miksi vaimosi uupui? yleensä se on niin että nainen käy töissä, hoitaa lapset, tekee ruuat, käy kaupassa, siivoaa kodin,pesee pyykit jne jne... kyllä täälläkin tuli lopulta masennus ja väsymys ja silti ei vielä siinäkään tilanteessa mies ymmärtänyt auttaa..kohta siis uudestaan uupumus...

hienoa että sinä hoidat asiat teillä ettei kaikkia hajoa käsiin mutta monesti se on vaan niin että naisen taakkaa ei ymmärretä kuin vasta liian myöhään...

Lue lisää

Eläkää naiset ja äiditkin totuudessa!
Edellähän mies kertoi että hän aivan samoin työpäivine lisäksi kantaa huolta ja vastuuta! Miksi tuki tälle on huutaminen ja kiukuttelu niikuin kerrotaan ja koetaan? Äidit uupuu koska uuvuttavat itsensä ja miksi niin siksi ettei he suostu jakamaan tai hyväksymään muuta kuin sen oman totuuden. Kun mies uupuu niin hän uupuu siihen äitien ja naisten huutamiseen ja uhoon , harvemmin siihen tekemiseen ja vastuuseen kun sen voi tehdä rauhassa.

Siis taakan ymmärtää mutta sitä en isänä ymmärrä että sitä yritetään sitä äidin ja naisen uupumista ratkaista siten että, sitä huudetaan kodissa miehelle ja lapsille?! Nuo arki askareet voi tehdä väsyneenä ja vaikka kuinka mutta se käytös ja yhteistyökyky on järkyttävän ongelmallista.

Ymmärryksen saa ja minusta se pitää hakea suoraan ja oikeasta paikasta ja rehellisesti. Ei kaataa sitä paskaa miehen päälle ja alkaa piilottamaan tätä miehen syyksi. Myös miehen tulee hakea ennen häpeää ja ongelmia apua ja tulla kuulluksi.

Työ-elä ei kuuntele eikä edes harkitse tukea todellisuudessa siellä on rahan -valta ja laki joten pitää urat tehdä sen laatuisiksi että on aikaa lapsille. ja vastaa siitä mistä on vastattava.

aa kirjoitti:

syyllistää äitiä, kun ei kuitenkaan tiedä totuutta.

Tämä on vain tyyppiesimerkki siitä millaisten paineiden alla vanhemmat elävät ja varsinkin pienten lasten äidit. Ei ihme, jos jakapäiväisessä oravanpyörässä joku asia unohtuu.
Jokaiselle pitäisi riittää yksi työ. Lastenkasvatus on niistä tärkein, mutta siihen ei nyky-yhteiskunta ole satsannut mitenkään.
Äidille pitäisi riittää, että hän hoitaa kodin ja lapset. Jonkun muun pitäis kustantaa se, mutta nykyisin se on usein äitien itsensä myös kustannettava.

Tässä tapauksessa ei teidetä, mikä äidin "ura" on, mutta työstä hänen kuitenkin pitää kiinni, kun se sekä perheen että hänen oman toimeentulonsa kannalta on välttämätön.

Haluaisin nähdä miehet samanlaisessa pinteessä, miten selviävät. Millaaisia ylilyöntejä tai alisuoriutumista heillä tulee.

Lue lisää

"joku asia unohtuu".......aivan. Need to say no more.

pezi-82 kirjoitti:

Tapahtuuko tämmöstä oikeasti. Kovat on ollut ajat sulla. en toivois tuommosta kenellekkään, nyt kun alkaa aatteleen niin kyllä mulla on ollut hyvä lapsuus. Ihan sanattomaksi vetää, toivottavasti sulla nyt menee paremmin.

Lue lisää

Juu. 50-luvulla oli lapsilla rankempaa. Oma äitinikin joutui hiihtämään liian pienissä monoissa 10 km kauppaan ja pimeässä! Ja omat lapsuustarinamme kuulostavat taas 30 vuoden kuluttua kauheilta. Näin se etenee.

Köyhänlapsi kirjoitti:

No en mäkään pienenä tiennyt missä mun äiti päivisin oli töissä, vai oliko töissä ollenkaan. Isistä mulla ei ollut eikä ole vieläkään mitään tietoa.
Kävelin aina yksin monen kilometrin matkan koulusta kotiin, ihan eskari-ikäisestä lähtien.

Avaimia mulle ei annettu, jouduin odottamaan aina rappusilla että milloinkohan se mamma tulee kotia.

Kerran äiti ja isäpuoli "unohtivat" hakea mut koulun joulujuhlista kotiin. Pakkasta sellaiset 30 astetta ja monenkymmenen kilometrin matka kotiin. ( Oltiin siis juhlatilaisuudessa, ei koulussa.) Istuin salilla jonnekin iltayhdeksään asti, ennen kuin isäpuoli suvaitsi hirveän huudon ja mekkalan kanssa tulla hakemaan. Joo, munhan syytä se olikin että piti pistää oma perse ulos pakkaseen ja tulla hakemaan penska kotiin.

Tiivistettynä olin siis aika heitteillä koko ala-asteen ajan, kunnes opin toimimaan jotenkuten itsenäisesti. Ja ei silloin mun lapsuudessa ketään kiinnostanut se mun jatkuva yksinolo. Koulussa ne oli ihan tietoisia tästä, sillä saatoin maleksia koululla monesti iltaan saakka kun en päässyt kotiin ennen porukoiden kotiutumista. Silloinkin mulla vaan sanottiin, että menes nyt ulos siitä kun ei näitä koulun tiloja saa käyttää kouluajan loppumisen jälkeen.

Naapurit tasan tarkkaan näki, miten mä istuin pakkasella ja joskus iltamyöhäänkin rappusilla, mutta ei ketään kiinnostanut.

Mutta tämähän johtuu siitä, että me asuttiin surkeasti kaupungin vuokra-asunnoissa jossain slummialueella, äidillä eikä isäpuolella ollut kummallakaan töitä, molemmat täysiä alkoholisteja ja oltiin vielä kaiken päälle ihan hemmetin vähävaraisia. Ja lapsenakin musta tunti, että eniten niiden köyhyydestä ja ongelmista minä olin se joka kärsi kaikista eniten.

Tottahan ne rikkaiden kermaperseiden lapset kärsii aina enemmän.

Lue lisää

Todella kovia olet joutunut ainäkin kokemaan. Toivottavasti et "jatka perinnettä" eli omat mahdolliset lapsesi saavat paremman elämän kuin sinä. Siis tarkoitan, ettei lasten tarvitse kokea samaa huonommuutta mitä vanhemmat ovat kokeneet.

Toisaalta miten "huonon kasvatuksen" saaneet vanhemmat osaavat kasvattaa lapset hyvin, kun heitä itseään ei ole opetettu.Siis miten voi lapselle opettaa kotitöitä ym. muuta kun ei itsekään osaa.

Puhun yleisellä tasolla

Köyhänlapsi kirjoitti:

No en mäkään pienenä tiennyt missä mun äiti päivisin oli töissä, vai oliko töissä ollenkaan. Isistä mulla ei ollut eikä ole vieläkään mitään tietoa.
Kävelin aina yksin monen kilometrin matkan koulusta kotiin, ihan eskari-ikäisestä lähtien.

Avaimia mulle ei annettu, jouduin odottamaan aina rappusilla että milloinkohan se mamma tulee kotia.

Kerran äiti ja isäpuoli "unohtivat" hakea mut koulun joulujuhlista kotiin. Pakkasta sellaiset 30 astetta ja monenkymmenen kilometrin matka kotiin. ( Oltiin siis juhlatilaisuudessa, ei koulussa.) Istuin salilla jonnekin iltayhdeksään asti, ennen kuin isäpuoli suvaitsi hirveän huudon ja mekkalan kanssa tulla hakemaan. Joo, munhan syytä se olikin että piti pistää oma perse ulos pakkaseen ja tulla hakemaan penska kotiin.

Tiivistettynä olin siis aika heitteillä koko ala-asteen ajan, kunnes opin toimimaan jotenkuten itsenäisesti. Ja ei silloin mun lapsuudessa ketään kiinnostanut se mun jatkuva yksinolo. Koulussa ne oli ihan tietoisia tästä, sillä saatoin maleksia koululla monesti iltaan saakka kun en päässyt kotiin ennen porukoiden kotiutumista. Silloinkin mulla vaan sanottiin, että menes nyt ulos siitä kun ei näitä koulun tiloja saa käyttää kouluajan loppumisen jälkeen.

Naapurit tasan tarkkaan näki, miten mä istuin pakkasella ja joskus iltamyöhäänkin rappusilla, mutta ei ketään kiinnostanut.

Mutta tämähän johtuu siitä, että me asuttiin surkeasti kaupungin vuokra-asunnoissa jossain slummialueella, äidillä eikä isäpuolella ollut kummallakaan töitä, molemmat täysiä alkoholisteja ja oltiin vielä kaiken päälle ihan hemmetin vähävaraisia. Ja lapsenakin musta tunti, että eniten niiden köyhyydestä ja ongelmista minä olin se joka kärsi kaikista eniten.

Tottahan ne rikkaiden kermaperseiden lapset kärsii aina enemmän.

Lue lisää

Aika järkyttävää luettavaa. Toivottavasti olet selvinnyt vaikeasta lapsuudesta, ja osaat olla parempi vanhempi omille, mahdollisille, lapsille. Jotkut eivät vaan osaa, kummallista, vaan jatkavat samaa perinnettä, käyttävät alkoholia runsaasti ja kohtelevat perhettä huonosti. Sitä en voi ymmärtää, jos on jo omat kokemukset asiasta, tietää miltä se tuntuu niin jatkaa samaa sitä samaa. Olen itsekin kasvanut perheessä missä isä joi ja riiteli humala päissään äidin kanssa, äiti taas ei ottanut ollenkaan, että sekö miedät tietysti pelasti.
Mutta tsemppiä sun elämään ja muista, että ne asiat voi unohtaa, tai jos ei unohtaa niin antaa olla ja tehdä omsta elämästä mahdollisimman hyvän.

Aivan loistava idea! "...soittanut kaupungin sosiaalipäivystykseen..." Olet kertakaikkiaan loistava ajattelija. Kaikki asiat eivät kuulu sinulle, vaan ovat ilman muuta viranomaisten hoidettavia. Mihin suomalainen yhteiskunta on menossa?

Sen verran ihmettelen äidinkin toimia, että miksei piltillä ollut kännykkää? Yh isänä hankin kyllä kännykät heti koulun alettua tavoitettavuuden takia.

Köyhänlapsi kirjoitti:

No en mäkään pienenä tiennyt missä mun äiti päivisin oli töissä, vai oliko töissä ollenkaan. Isistä mulla ei ollut eikä ole vieläkään mitään tietoa.
Kävelin aina yksin monen kilometrin matkan koulusta kotiin, ihan eskari-ikäisestä lähtien.

Avaimia mulle ei annettu, jouduin odottamaan aina rappusilla että milloinkohan se mamma tulee kotia.

Kerran äiti ja isäpuoli "unohtivat" hakea mut koulun joulujuhlista kotiin. Pakkasta sellaiset 30 astetta ja monenkymmenen kilometrin matka kotiin. ( Oltiin siis juhlatilaisuudessa, ei koulussa.) Istuin salilla jonnekin iltayhdeksään asti, ennen kuin isäpuoli suvaitsi hirveän huudon ja mekkalan kanssa tulla hakemaan. Joo, munhan syytä se olikin että piti pistää oma perse ulos pakkaseen ja tulla hakemaan penska kotiin.

Tiivistettynä olin siis aika heitteillä koko ala-asteen ajan, kunnes opin toimimaan jotenkuten itsenäisesti. Ja ei silloin mun lapsuudessa ketään kiinnostanut se mun jatkuva yksinolo. Koulussa ne oli ihan tietoisia tästä, sillä saatoin maleksia koululla monesti iltaan saakka kun en päässyt kotiin ennen porukoiden kotiutumista. Silloinkin mulla vaan sanottiin, että menes nyt ulos siitä kun ei näitä koulun tiloja saa käyttää kouluajan loppumisen jälkeen.

Naapurit tasan tarkkaan näki, miten mä istuin pakkasella ja joskus iltamyöhäänkin rappusilla, mutta ei ketään kiinnostanut.

Mutta tämähän johtuu siitä, että me asuttiin surkeasti kaupungin vuokra-asunnoissa jossain slummialueella, äidillä eikä isäpuolella ollut kummallakaan töitä, molemmat täysiä alkoholisteja ja oltiin vielä kaiken päälle ihan hemmetin vähävaraisia. Ja lapsenakin musta tunti, että eniten niiden köyhyydestä ja ongelmista minä olin se joka kärsi kaikista eniten.

Tottahan ne rikkaiden kermaperseiden lapset kärsii aina enemmän.

Lue lisää

Voisitko kertoa minulle mitä vuosikymmentä silloin elettiin kun kaikki tuo kertomasi tapahtui? Itselläni on vastaavanlaisia hyvinkin rajuja kokemuksia opettajien, naapureiden, sosiaali- ja terveydenhuollon, ylipäätänsä aikuisten (myös vanhempieni) välinpitämättömyydestä 1970-luvun Suomessa.

Köyhänlapsi kirjoitti:

No en mäkään pienenä tiennyt missä mun äiti päivisin oli töissä, vai oliko töissä ollenkaan. Isistä mulla ei ollut eikä ole vieläkään mitään tietoa.
Kävelin aina yksin monen kilometrin matkan koulusta kotiin, ihan eskari-ikäisestä lähtien.

Avaimia mulle ei annettu, jouduin odottamaan aina rappusilla että milloinkohan se mamma tulee kotia.

Kerran äiti ja isäpuoli "unohtivat" hakea mut koulun joulujuhlista kotiin. Pakkasta sellaiset 30 astetta ja monenkymmenen kilometrin matka kotiin. ( Oltiin siis juhlatilaisuudessa, ei koulussa.) Istuin salilla jonnekin iltayhdeksään asti, ennen kuin isäpuoli suvaitsi hirveän huudon ja mekkalan kanssa tulla hakemaan. Joo, munhan syytä se olikin että piti pistää oma perse ulos pakkaseen ja tulla hakemaan penska kotiin.

Tiivistettynä olin siis aika heitteillä koko ala-asteen ajan, kunnes opin toimimaan jotenkuten itsenäisesti. Ja ei silloin mun lapsuudessa ketään kiinnostanut se mun jatkuva yksinolo. Koulussa ne oli ihan tietoisia tästä, sillä saatoin maleksia koululla monesti iltaan saakka kun en päässyt kotiin ennen porukoiden kotiutumista. Silloinkin mulla vaan sanottiin, että menes nyt ulos siitä kun ei näitä koulun tiloja saa käyttää kouluajan loppumisen jälkeen.

Naapurit tasan tarkkaan näki, miten mä istuin pakkasella ja joskus iltamyöhäänkin rappusilla, mutta ei ketään kiinnostanut.

Mutta tämähän johtuu siitä, että me asuttiin surkeasti kaupungin vuokra-asunnoissa jossain slummialueella, äidillä eikä isäpuolella ollut kummallakaan töitä, molemmat täysiä alkoholisteja ja oltiin vielä kaiken päälle ihan hemmetin vähävaraisia. Ja lapsenakin musta tunti, että eniten niiden köyhyydestä ja ongelmista minä olin se joka kärsi kaikista eniten.

Tottahan ne rikkaiden kermaperseiden lapset kärsii aina enemmän.

Lue lisää

Tämä olisi hyvä lukea jonkun,joka tuolla biovanhempien tai sijaisvanhempien palstalla uhoaa,kun lapset ryöstetään huostaan ilman mitään syytä.
Kyllä kai aikoinaan sinunkin tilanteessasi olisi jollain tavalla pitänyt asiaan puuttua vai eikö?

Köyhänlapsi kirjoitti:

No en mäkään pienenä tiennyt missä mun äiti päivisin oli töissä, vai oliko töissä ollenkaan. Isistä mulla ei ollut eikä ole vieläkään mitään tietoa.
Kävelin aina yksin monen kilometrin matkan koulusta kotiin, ihan eskari-ikäisestä lähtien.

Avaimia mulle ei annettu, jouduin odottamaan aina rappusilla että milloinkohan se mamma tulee kotia.

Kerran äiti ja isäpuoli "unohtivat" hakea mut koulun joulujuhlista kotiin. Pakkasta sellaiset 30 astetta ja monenkymmenen kilometrin matka kotiin. ( Oltiin siis juhlatilaisuudessa, ei koulussa.) Istuin salilla jonnekin iltayhdeksään asti, ennen kuin isäpuoli suvaitsi hirveän huudon ja mekkalan kanssa tulla hakemaan. Joo, munhan syytä se olikin että piti pistää oma perse ulos pakkaseen ja tulla hakemaan penska kotiin.

Tiivistettynä olin siis aika heitteillä koko ala-asteen ajan, kunnes opin toimimaan jotenkuten itsenäisesti. Ja ei silloin mun lapsuudessa ketään kiinnostanut se mun jatkuva yksinolo. Koulussa ne oli ihan tietoisia tästä, sillä saatoin maleksia koululla monesti iltaan saakka kun en päässyt kotiin ennen porukoiden kotiutumista. Silloinkin mulla vaan sanottiin, että menes nyt ulos siitä kun ei näitä koulun tiloja saa käyttää kouluajan loppumisen jälkeen.

Naapurit tasan tarkkaan näki, miten mä istuin pakkasella ja joskus iltamyöhäänkin rappusilla, mutta ei ketään kiinnostanut.

Mutta tämähän johtuu siitä, että me asuttiin surkeasti kaupungin vuokra-asunnoissa jossain slummialueella, äidillä eikä isäpuolella ollut kummallakaan töitä, molemmat täysiä alkoholisteja ja oltiin vielä kaiken päälle ihan hemmetin vähävaraisia. Ja lapsenakin musta tunti, että eniten niiden köyhyydestä ja ongelmista minä olin se joka kärsi kaikista eniten.

Tottahan ne rikkaiden kermaperseiden lapset kärsii aina enemmän.

Lue lisää

Ikävää, että olet joutunut lapsena noin ankeisiin vaiheisiin. Ihanaa, että olet vielä niin hyvässä kunnossa, että pystyt puhumaan siitä. Valitettavasti samantapaisia tapauksia on paljon. Siunausta jatkollesi. Yritä antaa anteeksi itsesikin, oman hyvinvointisikin, tähden.

soiteltu kirjoitti:

kun ISI on peräti kriisinhallinta-tehtävissä. Jospa lapsi olisi sanonut olevansa "vaan äitin kanssa kahestaan" niin sossu ämmät olisi jo vieneet hänet. Kyllä Suomi on tittelin kumartajien valittu maa, lapsen hyvinvointi on toissijaista!

Lue lisää

Olen TÄYSIN samaa mieltä!

Jos olisi ollut ns. "tavallinen perhe", niin lapsi olisi jo viety ja äiti ja isä oikeudessa taistelemassa lapsestaan, mutta kun on johtaja, niin se vain kuitataan sillä kuinka heillä on aina niin kiire, ja että kyllähän lapsen olisi pitänyt muistaa lomapäivät, että tämä on vähän niinkuin lapsen syy.

Asiat voi hoitaa monella tavalla ja ilmeisesti tässä tämä paikallaollut aikuinen toimi perinteisesti, kun ei ollut vastuussaoleva henkilö ja toimi niinkuin osasi. Asia varmasti jäi vaivaamaan, kun tällaista tapahtuu ja tämä ei ole mitenkään lapsen syy!!! Harmittaisi varmaan muitakin, jos joutuisivat samanlaiseen tilanteeseen.

Ikäväähän tässä on, että osa ihmisistä pitää seitsemän-kahdekanvuotiaita lähes aikuisina ja täysin vastuussa elämästään. Osa jopa närkästyy, kun huomaa, että lapsen yksin jättäminen päiviksi mm. loma-aikana on laiminlyönti vanhemmilta. (ja varmasti apua saa eri ongelmiin)

Kouluilla on jo kymmeniä vuosia panostettu siihen, että viestit tulevat vanhempien tietoon ja reppuvihot toimivat viestin välineenä. Joistakin kouluista jopa sähköpostitse laitetaan tietoa vanhemmille.
Mikään tässä ei viittaa siihen, että asia olisi vanhempien taholta muistettu esim. loma tai hoitaa asia siten, että lapsella on tiedossa miten toimii (useat opettavat lapselle miten toimia jos syntyy ongelmia; esim. jos avain unohtuu kotiin tms.) Ja kun niitä välinpitämättömiä aikuisia kyllä on ihan oikeasti olemassa. Tälläinen muistamattomuus, unohdus tai mikä lie tilanne ei ole suotavaa lapsen kannalta ja siksihän useat vanhemmat pyrkivät järjestämään asiat niin hyvin kuin mahdollista ja aina lapsen kannalta.

Kyllä koulutyössä heijastuu erilaisia kodin vaikutuksia niin paljon, että joidenkin lasten kohdalla käytös muistuttaa vain aineellisesta ja materiaalisesta puolesta ja henkinen puoli näyttää jääneen tosi vähälle.

Mikään ei puolusta sitä, että lapsi ei tarvitsisi huolenpitoa jokaisessa tilanteessa; joillakin vanhemmilla on jo elämäntilanteesta johtuen vaikeampaa, mutta toisilta ei puutu mitään muuta kuin todellista rakkautta lastaan kohtaan, materialistinen näkemys ei korvaa sitä.

surullista, surullis kirjoitti:

Ikävää, että olet joutunut lapsena noin ankeisiin vaiheisiin. Ihanaa, että olet vielä niin hyvässä kunnossa, että pystyt puhumaan siitä. Valitettavasti samantapaisia tapauksia on paljon. Siunausta jatkollesi. Yritä antaa anteeksi itsesikin, oman hyvinvointisikin, tähden.

Lue lisää

Ei tarvitse antaa anteeksi, eikä tarvitse unohtaa tai ymmärtää yms. skeidaa. Parasta on vain jatkaa omaa tietään ja omaa kulkuaan omilla voimillaan ja taidoillaan.

Ikävää kirjoitti:

Todella kovia olet joutunut ainäkin kokemaan. Toivottavasti et "jatka perinnettä" eli omat mahdolliset lapsesi saavat paremman elämän kuin sinä. Siis tarkoitan, ettei lasten tarvitse kokea samaa huonommuutta mitä vanhemmat ovat kokeneet.

Toisaalta miten "huonon kasvatuksen" saaneet vanhemmat osaavat kasvattaa lapset hyvin, kun heitä itseään ei ole opetettu.Siis miten voi lapselle opettaa kotitöitä ym. muuta kun ei itsekään osaa.

Puhun yleisellä tasolla

Lue lisää

minä ainakin osaan lapselleni opettaa kotitöitä vaikka omassa lapsuudessa ne olikin tekemättä. ja hyvä siivooja olenkin, ihan itse oppinu:) ja en anna historian toistaa itseään...

Joskus 6 vuotta sitten kun lapsi oli vielä tarhassa, unohdin kerran hänen Joulujuhlansa. Olin jo ajanut 120km päähän työpaikalleni kun mies soitti, että oli vienyt lapsen tarhaan ja siellä oli Joulujuhla alkamassa. Hän ei voinut jäädä katsomaan kun ei ollut töihin asiasta etukäteen ilmoittanut ja minä en olisi millään ehtinyt 120km päästä ajoissa juhliin.

Ikinä en ole yhtään Joulu-, kevät-, tai muutakaan juhlaa missannut paitsi tämän yhden ja se harmittaa vieläkin. Tämän tapauksen jälkeen olen ollut todella tarkkana kaikkissa lapseen liittyvissä asioissa. Meillä vanhemmilla kun niitä syyllisyydentunteita riittää muutenkin.

äippä -76 kirjoitti:

Joskus 6 vuotta sitten kun lapsi oli vielä tarhassa, unohdin kerran hänen Joulujuhlansa. Olin jo ajanut 120km päähän työpaikalleni kun mies soitti, että oli vienyt lapsen tarhaan ja siellä oli Joulujuhla alkamassa. Hän ei voinut jäädä katsomaan kun ei ollut töihin asiasta etukäteen ilmoittanut ja minä en olisi millään ehtinyt 120km päästä ajoissa juhliin.

Ikinä en ole yhtään Joulu-, kevät-, tai muutakaan juhlaa missannut paitsi tämän yhden ja se harmittaa vieläkin. Tämän tapauksen jälkeen olen ollut todella tarkkana kaikkissa lapseen liittyvissä asioissa. Meillä vanhemmilla kun niitä syyllisyydentunteita riittää muutenkin.

Lue lisää

näät varmaan hautaan asti moisesta painajaisia????

just joo hehheh

äippä -76 kirjoitti:

Joskus 6 vuotta sitten kun lapsi oli vielä tarhassa, unohdin kerran hänen Joulujuhlansa. Olin jo ajanut 120km päähän työpaikalleni kun mies soitti, että oli vienyt lapsen tarhaan ja siellä oli Joulujuhla alkamassa. Hän ei voinut jäädä katsomaan kun ei ollut töihin asiasta etukäteen ilmoittanut ja minä en olisi millään ehtinyt 120km päästä ajoissa juhliin.

Ikinä en ole yhtään Joulu-, kevät-, tai muutakaan juhlaa missannut paitsi tämän yhden ja se harmittaa vieläkin. Tämän tapauksen jälkeen olen ollut todella tarkkana kaikkissa lapseen liittyvissä asioissa. Meillä vanhemmilla kun niitä syyllisyydentunteita riittää muutenkin.

Lue lisää

just jooo!!!!!

Iltasanomista, Seiskasta tai Iltalehdestä. Sieltä löytyy faktat asiaan kuin asiaan. Jopa sun paskalla käyntikerrat oli tänään sinne merkitty!

voi perse! kirjoitti:

Iltasanomista, Seiskasta tai Iltalehdestä. Sieltä löytyy faktat asiaan kuin asiaan. Jopa sun paskalla käyntikerrat oli tänään sinne merkitty!

ha ha !!

..laittaa reppuvihkoon muistuksen viikolla 7, et :
LAPSELLASI ON LOMAA VIIKOLLA 8....

kukkahattu... kirjoitti:

..laittaa reppuvihkoon muistuksen viikolla 7, et :
LAPSELLASI ON LOMAA VIIKOLLA 8....

lapsuuden traumoja saa koko aikuisiän selvittää. Kaikki ei kestä samoin,kuin Arto Paasilinna, joka kertoi menneensä jo 12- vuotiaana savottaan. Kyllä vanhempien välinpitämättömyys, jos se on aivan tietoisesti tehtyä, on todella satuttavaa.Vanhempien stressi on lapselle vaikea ymmärtää.

http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/arkistot/kotimaa/2008/08/687741


Kukin taplaa tyylillään, ei kait tarvitse tuohtua, jos tässäkin on kyse lapsem hyvinvoinista. Mitä jos ei olisi ollutkaan ketään aikuista, joka olisi hoitanut asian?

Kouluikäinen on ihan riittävän vanha viettämään tarvittaessa yhden viikon päivisin kotonakin, mutta ei eka ja tokaluokkalainen.

Ja ajattelit lähettää tenavat kouluun... Lapsen pitää osata kertoa että on loma.....
joo-oo-pa. Varmasti koulusta on tullut tiedote, jossa kerrotaan työpäivät ja lomat myös. Jotkut aikuiset eivät oikeasti ole LÄSNÄ, ovat vain paikalla, mutta henkisesti eivät läsnä... Ja lapsenko tehtävä on hoitaa tiedottaminen, vai jätetäänkö sekin vastuu koululle, kuten kasvatusvastuu ja opetusvastuu. Kohta kait myös taloudellinen vastuu perheiltä siirretään koululle (no, jotkuthan ovat siirtäneet sen perusturvatoimistolle heh) .. Kiinni äidissä ja äidin tekemisissä... jos on vaikkapa ainoa lapsi ja ekaluokkalainen....
Näitä "kypsiä" ja "viisaita" neuvoja yleensä tyrkyttävät ne, joilla on varsinainen aihe hukassa. Tämäkin tyllerö piti pahimpana tässä tapauksessa, että lapsi viedään autolla kouluun,, ;;O), ja jonkun mielestä aivan ilmeisen hyväksyttävää taas oli se oletus, että ehkä äiti toi lastaan myöhässä...
- Eikä olekaan tärkeää opettaa täsmällisyyttä ja aikataulujen noudattamista?
Monet lapset ovat surua täynnä, kun vanhemmilla "ei ole aikaa" heille. Aikaa on kakikilla 24h/d, on vaan niin, että miten jaat aikasi, niin jaat sydämesi.

Pellle oot kirjoitti:

Ja ajattelit lähettää tenavat kouluun... Lapsen pitää osata kertoa että on loma.....
joo-oo-pa. Varmasti koulusta on tullut tiedote, jossa kerrotaan työpäivät ja lomat myös. Jotkut aikuiset eivät oikeasti ole LÄSNÄ, ovat vain paikalla, mutta henkisesti eivät läsnä... Ja lapsenko tehtävä on hoitaa tiedottaminen, vai jätetäänkö sekin vastuu koululle, kuten kasvatusvastuu ja opetusvastuu. Kohta kait myös taloudellinen vastuu perheiltä siirretään koululle (no, jotkuthan ovat siirtäneet sen perusturvatoimistolle heh) .. Kiinni äidissä ja äidin tekemisissä... jos on vaikkapa ainoa lapsi ja ekaluokkalainen....
Näitä "kypsiä" ja "viisaita" neuvoja yleensä tyrkyttävät ne, joilla on varsinainen aihe hukassa. Tämäkin tyllerö piti pahimpana tässä tapauksessa, että lapsi viedään autolla kouluun,, ;;O), ja jonkun mielestä aivan ilmeisen hyväksyttävää taas oli se oletus, että ehkä äiti toi lastaan myöhässä...
- Eikä olekaan tärkeää opettaa täsmällisyyttä ja aikataulujen noudattamista?
Monet lapset ovat surua täynnä, kun vanhemmilla "ei ole aikaa" heille. Aikaa on kakikilla 24h/d, on vaan niin, että miten jaat aikasi, niin jaat sydämesi.

Lue lisää

Viikko yksin kotona? Ei, vaan PÄIVÄT viikon ajan. Eikä edes ihan koko päivät, vaan aamusta iltapäivään, kun vanhemmat tulevat töistä. Mutta jos lapselle ei ANNETA edes sen verran vastuuta, että hän saisi kouluun kävellä itse, niin ei takuulla voi pärjätä kotonakaan, se on totta. Minusta lapsen pitäisi olla sen verran tietoinen elämästään, että tietää, koska on koulua ja koska lomaa. Vastuutonta on kasvattaa lasta niin, ettei hänen tarvitse itse vastata tai ajatella lainkaan. Menee vain autoon kun äiti käskee ja katsoo, minne äiti sattuu viemään. Erehdyksiä ja unohduksia voi toki sattua lapsellekin, mutta ei se ole vakavaa, jos sattuu kävelemään sinne kouluun turhaan vahingossa.

Kyllä, meille on tullut lukuvuoden alussa tiedote, jossa on kerrottu lomat ym. Jos olemme jonnekin suunnitelleet menevämme, siitä on helppo katsoa, koska on sopiva aika moiseen. Muuten en mitenkään joka-aamuisesti sitä lue, joten ihan hyvin voisi joku vapaapäivä mennä kokonaan huomaamattakin, jos ei lapsi siitä itse mainitse. Lapset ja opettajatkin kuitenkin koulussa puhuvat vapaapäivistään ennen niitä, joten kyllä lapsen kuuluu sen verran seurata ympäristöään. Olisin jo suorastaan huolissani lapseni vuorovaikutustaidoista, jos hän ei todellakaan olisi huomannut lomaviikon alkamista. Se on eri asia, jos on unohtanut, se ei ole kummallista, mutta tietämättömyys on. Viimeistään siellä koulun pihalla sitten muistaa, kun ketään muuta ei tule.

En minä jätä kasvatusvastuuta koululle. Päin vastoin. Yritän epätoivoisesti kasvattaa lastani mm. nytkin ottamaan vastuuta elämästään. Ensin tällaisissa pienissä asioissa turvallisissa rajoissa, niin on sitten valmiimpi isomana vastaamaan niistä isoista asioista.

Tarinasta on tulkittavissa, että lapsi viedään joka aamu autolla kouluun, jolloin häneltä viedään mahdollisuus ensinnäkin siihen omaan vastuunkantoon ja vielä enemmän hyötyliikuntaan koulumatkojen osalta. Se on todennäköisesti jatkuva paha. Yksi unohtaminen ei ole läheskään niin vakavaa. Olet sinäkin joskus jotain unohtanut. Ehkä jopa pahempiakin asioita, sellaisia, mistä on seurannut jotain.

Pellle oot kirjoitti:

Ja ajattelit lähettää tenavat kouluun... Lapsen pitää osata kertoa että on loma.....
joo-oo-pa. Varmasti koulusta on tullut tiedote, jossa kerrotaan työpäivät ja lomat myös. Jotkut aikuiset eivät oikeasti ole LÄSNÄ, ovat vain paikalla, mutta henkisesti eivät läsnä... Ja lapsenko tehtävä on hoitaa tiedottaminen, vai jätetäänkö sekin vastuu koululle, kuten kasvatusvastuu ja opetusvastuu. Kohta kait myös taloudellinen vastuu perheiltä siirretään koululle (no, jotkuthan ovat siirtäneet sen perusturvatoimistolle heh) .. Kiinni äidissä ja äidin tekemisissä... jos on vaikkapa ainoa lapsi ja ekaluokkalainen....
Näitä "kypsiä" ja "viisaita" neuvoja yleensä tyrkyttävät ne, joilla on varsinainen aihe hukassa. Tämäkin tyllerö piti pahimpana tässä tapauksessa, että lapsi viedään autolla kouluun,, ;;O), ja jonkun mielestä aivan ilmeisen hyväksyttävää taas oli se oletus, että ehkä äiti toi lastaan myöhässä...
- Eikä olekaan tärkeää opettaa täsmällisyyttä ja aikataulujen noudattamista?
Monet lapset ovat surua täynnä, kun vanhemmilla "ei ole aikaa" heille. Aikaa on kakikilla 24h/d, on vaan niin, että miten jaat aikasi, niin jaat sydämesi.

Lue lisää

Nimimerkki Pellet oot: siinä taas maailman täydellisin ihminen opetta muita. Sinä ehkä olet säntillinen ja täsmällinen ja ennen kaikkea aina LÄSNÄ (huom isolla kirjaimella). VOi että olet mahtava ja vai surku, kun kaikki nämä ominaisuudet eivät ole kaikkien ihmisten ensisijaiseti tärkeimpiä ominaisuuksia.

Meidän perheessä ei kuolla siihen, että äiti vie lapsen kerran pari myöhässä kouluun. Tietenkin hän ansaitsee ensimmäisestä myöhästymisestä kirjallisen varoituksen ja toisella vähintäänkin syyteharkintaan. Meidän perheessä ymmärretään myös, että ihmiset - myös aikuiset - voivat olla hajamielisiä ja omissa oloissaan. Mitä helvetin läsnäolokoneita heidän pitäisi olla. Nuo hienot aikuiset ominaisuudet kuten säntillisyys ovat sinun arvomaailmassasi ykkössijalla, jollain muulla voi olla toisenlaiset asiat tärkeimpiä eikä sinulla ole mitään sanomisesta siihe, että ne olisivat vähempiarvoisia.

Pellle oot kirjoitti:

Ja ajattelit lähettää tenavat kouluun... Lapsen pitää osata kertoa että on loma.....
joo-oo-pa. Varmasti koulusta on tullut tiedote, jossa kerrotaan työpäivät ja lomat myös. Jotkut aikuiset eivät oikeasti ole LÄSNÄ, ovat vain paikalla, mutta henkisesti eivät läsnä... Ja lapsenko tehtävä on hoitaa tiedottaminen, vai jätetäänkö sekin vastuu koululle, kuten kasvatusvastuu ja opetusvastuu. Kohta kait myös taloudellinen vastuu perheiltä siirretään koululle (no, jotkuthan ovat siirtäneet sen perusturvatoimistolle heh) .. Kiinni äidissä ja äidin tekemisissä... jos on vaikkapa ainoa lapsi ja ekaluokkalainen....
Näitä "kypsiä" ja "viisaita" neuvoja yleensä tyrkyttävät ne, joilla on varsinainen aihe hukassa. Tämäkin tyllerö piti pahimpana tässä tapauksessa, että lapsi viedään autolla kouluun,, ;;O), ja jonkun mielestä aivan ilmeisen hyväksyttävää taas oli se oletus, että ehkä äiti toi lastaan myöhässä...
- Eikä olekaan tärkeää opettaa täsmällisyyttä ja aikataulujen noudattamista?
Monet lapset ovat surua täynnä, kun vanhemmilla "ei ole aikaa" heille. Aikaa on kakikilla 24h/d, on vaan niin, että miten jaat aikasi, niin jaat sydämesi.

Lue lisää

Lapset eivät todellaakaan ole syyllisiä maailmaan tuloonsa. Nykyaikana on mahdollista valita elääkö lapsetonta vai "lapsellista" elämää. Monella on tarve saada kaikki heti ura,lapset, omaisuus, omaa-aikaa jne. Todellisuudessa on mahdotonta saavuttaa kaikkea yhtäaikaa siten että joku tai jokin ei kärsi tässä listassa. Lapsen kasvatus on pitkä projekti ja siihen ei pidä lähteä ennenkuin ymmärtää mitä se vaatii. Kuinka monta vuotta on sitouduttava tähän projektiin? Vähintään 18 vuotta. Sekin on huomioitava että tästä projektista ei voi irtisanoutua jos ei huvita tai se tuntuu liian haastavalta.
Projekti vaatii tietämystä, vastuuntuntoa ja sitoutumista. Sekä siihen kuluu myös rahaa. Prjoktin kuluessa rahoituksen määrä kasvaa. Prjoktiin osallistujien kanssa on oltava puhevälit vaikka toinen projektista lähtisikin.
Tähän projektiin ei koskaan pidä lähteä miettimättä mitä se vaatii? Tai sitä onko minusta siihen?

Mitä enemmän kuitenkin antaa projktille aikaansa ja sydäntänsä sen parempi on lopputulos. Ja silloin kun sinä olet vanha niin sinulla on joku joka muistaa olemassa olosi. Eikä ehkä unohda sinua puistoon.....

vähättelijöiltä kirjoitti:

http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/arkistot/kotimaa/2008/08/687741


Kukin taplaa tyylillään, ei kait tarvitse tuohtua, jos tässäkin on kyse lapsem hyvinvoinista. Mitä jos ei olisi ollutkaan ketään aikuista, joka olisi hoitanut asian?

Kouluikäinen on ihan riittävän vanha viettämään tarvittaessa yhden viikon päivisin kotonakin, mutta ei eka ja tokaluokkalainen.

Lue lisää

Olen ollut kotona aina kun isä ja äiti oli töissä olin aina koulun jälkeen yksin 3-8tuntia yksin. Nyt ymmärrän että se ei ollut mukavaa heti kun täytin 18v lähdin kotoa 5v yksin elänyt. Olen elämäni herra ei minua ikinä viety mihinkään sen opin jos joku vittuilee vedän turpaan nykyään ne on kaikki pehmoi koviksia, jotka on kusipäitä. paapoo kävelin yksin kouluun noin 7km talvellakin nytte auto kyydillä viedään vaikka koulu olisi naapurissa kaikkia paapotaan saatana!!!!!!!!!!!!! nyt puhutaan paskaa lehdissä perkele

Edellinen kirjoittaj kirjoitti:

Viikko yksin kotona? Ei, vaan PÄIVÄT viikon ajan. Eikä edes ihan koko päivät, vaan aamusta iltapäivään, kun vanhemmat tulevat töistä. Mutta jos lapselle ei ANNETA edes sen verran vastuuta, että hän saisi kouluun kävellä itse, niin ei takuulla voi pärjätä kotonakaan, se on totta. Minusta lapsen pitäisi olla sen verran tietoinen elämästään, että tietää, koska on koulua ja koska lomaa. Vastuutonta on kasvattaa lasta niin, ettei hänen tarvitse itse vastata tai ajatella lainkaan. Menee vain autoon kun äiti käskee ja katsoo, minne äiti sattuu viemään. Erehdyksiä ja unohduksia voi toki sattua lapsellekin, mutta ei se ole vakavaa, jos sattuu kävelemään sinne kouluun turhaan vahingossa.

Kyllä, meille on tullut lukuvuoden alussa tiedote, jossa on kerrottu lomat ym. Jos olemme jonnekin suunnitelleet menevämme, siitä on helppo katsoa, koska on sopiva aika moiseen. Muuten en mitenkään joka-aamuisesti sitä lue, joten ihan hyvin voisi joku vapaapäivä mennä kokonaan huomaamattakin, jos ei lapsi siitä itse mainitse. Lapset ja opettajatkin kuitenkin koulussa puhuvat vapaapäivistään ennen niitä, joten kyllä lapsen kuuluu sen verran seurata ympäristöään. Olisin jo suorastaan huolissani lapseni vuorovaikutustaidoista, jos hän ei todellakaan olisi huomannut lomaviikon alkamista. Se on eri asia, jos on unohtanut, se ei ole kummallista, mutta tietämättömyys on. Viimeistään siellä koulun pihalla sitten muistaa, kun ketään muuta ei tule.

En minä jätä kasvatusvastuuta koululle. Päin vastoin. Yritän epätoivoisesti kasvattaa lastani mm. nytkin ottamaan vastuuta elämästään. Ensin tällaisissa pienissä asioissa turvallisissa rajoissa, niin on sitten valmiimpi isomana vastaamaan niistä isoista asioista.

Tarinasta on tulkittavissa, että lapsi viedään joka aamu autolla kouluun, jolloin häneltä viedään mahdollisuus ensinnäkin siihen omaan vastuunkantoon ja vielä enemmän hyötyliikuntaan koulumatkojen osalta. Se on todennäköisesti jatkuva paha. Yksi unohtaminen ei ole läheskään niin vakavaa. Olet sinäkin joskus jotain unohtanut. Ehkä jopa pahempiakin asioita, sellaisia, mistä on seurannut jotain.

Lue lisää

Tota mäkin tarkotan

Merkkierkkilä kirjoitti:

Nimimerkki Pellet oot: siinä taas maailman täydellisin ihminen opetta muita. Sinä ehkä olet säntillinen ja täsmällinen ja ennen kaikkea aina LÄSNÄ (huom isolla kirjaimella). VOi että olet mahtava ja vai surku, kun kaikki nämä ominaisuudet eivät ole kaikkien ihmisten ensisijaiseti tärkeimpiä ominaisuuksia.

Meidän perheessä ei kuolla siihen, että äiti vie lapsen kerran pari myöhässä kouluun. Tietenkin hän ansaitsee ensimmäisestä myöhästymisestä kirjallisen varoituksen ja toisella vähintäänkin syyteharkintaan. Meidän perheessä ymmärretään myös, että ihmiset - myös aikuiset - voivat olla hajamielisiä ja omissa oloissaan. Mitä helvetin läsnäolokoneita heidän pitäisi olla. Nuo hienot aikuiset ominaisuudet kuten säntillisyys ovat sinun arvomaailmassasi ykkössijalla, jollain muulla voi olla toisenlaiset asiat tärkeimpiä eikä sinulla ole mitään sanomisesta siihe, että ne olisivat vähempiarvoisia.

Lue lisää

Säntillisyys ja tiukkapipoisuus ei välttämättä kasvata mitään suuria sieluja.. Annetaan yksilöiden kasvaa ja kehittyä yksilöinä, niin lasten kuin vanhempienkin.. Ei tapeta persoonaa.. Toinen voi olla säntillinen ja toinen taiteilija. Hajamielinen voi olla kuka vaan, kotiäiti tai professori. Jokainen joskus. Ihmisissä löytyy paljon epämiellyttävämpiäkin ja vahingollisempiakin piirteitä.. Toiset pitävät itseään ja omaa toimintatapaansa täydellisinä ja arvostelevat muita, kyttäävät virheitä..mikähän silloin siellä heikon itsetunnon takana piilee...?
Ja vielä:toiset lapset ovat itenäisempiä kuin toiset, itse en koulun jälkeen päivähoitoja tarvinnut ja tein sen selväksi.

Ja voisi siellä koulurepun sivutaskussa olevassa reissarissa olla myös äidin ja isän yhteystiedot niin tällaisen tilanteen sattuessa olisi lapsen helppo kaivaa se esiin ja sanoa että tossa on numero. Ei ole ihmekään jos ei ekaluokklainen osaa useampaa eri numeroa, mitä tänä päivänä pitäisi osata. Itse osasin aikoinaan kyllä oman kotinumeron, mutta eihän siitä tietysti koskaan hyötyä ollut :)

Ja muuten jollekulle edellä: ymmärrän että monella yksinhuoltajalla jne on tämä työnteko pakko, jotta saisi perheen elätettyä. Mutta on tässä maassa aika monta sellaistakin perhettä, joissa voitaisiin ehkä miettiä onko sitä rahaa hankittava niin paljon? Perheen pystyy kyllä elättämään yhden ihmisen tuloilla (jolloin toinen voi siis huolehtia lapsista kotona) tai yhden ihmisen kokoaikaisilla ja toisen puolipäivä töillä (=enemmän aikaa kotona lasten kanssa) jos kykenee hyväksymään sen ettei sitten ehkä ole varaa siihen uuteen autoon, taulutv:seen tai etelänmatkaan. Mutta sehän riippuu siitä, mihin tärkeysjärjestykseen asioita elämässä laittaa.

Onko kellään muulla muuten ollut käytössä jääkaapin ovessa koko vuoden kalenteri, johon on selkeästi merkitty kaikki lasten menot lomista harrastuksiin? Medillä ainakin oli ja siitä oli äidin helppo aina aamulla kurkata että mitäs tänään. Paljon helpompi kuin miljoonat muistilaput tai kassinpohjalla kulkeva almanakka, jossa lasten jutut hukkuu kaikkien työjuttujen sekaan.

Voi kauheeta sentään, muistui just mieleeni, että ekaluokkalaisena olin kerran kuullut väärin kun opettaja oli puhunut jostain lomasta. Luulin, että se on seuraavana päivänä ja väitin kivenkovaan vanhemmilleni ja vanhemmille sisaruksilleni, että kyllä nyt on vapaapäivä! Ne lähti kouluun ja mää jäin kotio. Noh, olihan se sit noloa seuraavana päivänä kertoa poissaolon syytä ;) Tuli pidettyä vähän ommoo lommoo :DDDD

tarkoitat varmaan pimppa..heh,heh

Itse se vahtimestari?

Jos olet, eikö teitä koske vaitiolovelvollisuudet ja jos tuosta on totta toinenkaan puoli niin kannattaisi kyllä koittaa saada asiaan parannusta, muuten kuin tällaisten palstojen kautta.

en puolusta, MUTTA kirjoitti:

Itse se vahtimestari?

Jos olet, eikö teitä koske vaitiolovelvollisuudet ja jos tuosta on totta toinenkaan puoli niin kannattaisi kyllä koittaa saada asiaan parannusta, muuten kuin tällaisten palstojen kautta.

Lue lisää

Vahtimestareilla ei ole vaitiolovelvollisuutta, mutta lääkäreillä, lastensuojeluviranomaisilla, opettajilla, terveydenhoitajalla jne on.
Mutta näyttäkin siltä, että vahtimestarin pitäisi olla se viimekädessä, joka tekee suuretkin ratkaisut; soittaa sossulle, poliisille jne. (vaitiolovelvollisuuden nimissähän vahtimestari ei pääse opettajan huoneeseen penkomaan oppilastietoja ja sieltä vaikka vanhempien numeroita).Vahtimestari ei edes tiedä lapsista edes nimiä.
On kait luonnollista, että vahtimestari hoitaa asian ilmoittamalla lapselle, että kaikki muut on lomalla ja kehoittaa lasta menemään kotiin ja soittamaan sieltä vanhemmille; kun lasta ei oltu ilmeisesti varustettu normaalein turvatoimenpitein perheen taholta (puhelinnumerot jne.).

EIKÖ VANHEMMILLA OLE KUITENKIN TÄYSI VASTUU OMASTA LAPSESTAAN; OLKOON LOMAT TAI NORMAALIT KOULUPÄIVÄT. LAIMINLYÖNTI ON TAPAHTUNUT VANHEMPIEN TAHOLTA; OLKOON SYY MIKÄ TAHANSA.

en puolusta, MUTTA kirjoitti:

Itse se vahtimestari?

Jos olet, eikö teitä koske vaitiolovelvollisuudet ja jos tuosta on totta toinenkaan puoli niin kannattaisi kyllä koittaa saada asiaan parannusta, muuten kuin tällaisten palstojen kautta.

Lue lisää

mutta vaitiolovelvollisuus tarkoittaa sitä että asiakkaan henkilökohtaisistav asioista ei saa puhua kellekkään. Toki esimerkkejä kerrotaan pitää vaan varmistua siitä, että jutusta ei voi tunnistaa henkilöitä. luuletteko tosiaan että esim. lääkäri ei kerro tapauksestanne esimerkkinä esim. kavereilleen. Hän kertoo niin ettei siitä pitäisi voida tunnistaa henkilöä/henkilöitä...

Luulis vanhempien laittavan tarkasti ylös millon lapsella on lomat. Pitäähän siinä suunnitella jo omia työvuorojaankin sen mukaa. Vai jätetäänkö se mukula viikoks räkiin kattoon itekseen. Nää on just näitä vanhempia, jotka tekee kakaroita siks ku muutki. Eivät vaan viitti sitten tehdä mitään niitten kanssa. Mielumin roudaavat muille hoitoon.

reimatecki kirjoitti:

Luulis vanhempien laittavan tarkasti ylös millon lapsella on lomat. Pitäähän siinä suunnitella jo omia työvuorojaankin sen mukaa. Vai jätetäänkö se mukula viikoks räkiin kattoon itekseen. Nää on just näitä vanhempia, jotka tekee kakaroita siks ku muutki. Eivät vaan viitti sitten tehdä mitään niitten kanssa. Mielumin roudaavat muille hoitoon.

Lue lisää

Noh, onkohan tuo juttu edes totta. Jonkun tylsyyksissään keksimä provo.

lapsilla on nykyään ns. reissuvihot niissä lukee lomat ynnä muut vapaat. katsotteko niitä joka päivä ei vie aikaa kuin minuutin!!!

Jaa että lapsi ei osannut itse sanoa vanhemmilleen, että nyt on loma, mutta osasi kuitenkin kertoa, että isä on kriisihallinnonjohtaja?
Heh, joopa joo. Ei oikein moinen taivu ekaluokkalaisen suuhun. Koko juttu kirjoitettu muutenkin, niin provosoivaan tyyliin, että en voi kuin ihmetellä, että näinkin moni purematta sen nieli.

aloittajalta kirjoitti:

Jaa että lapsi ei osannut itse sanoa vanhemmilleen, että nyt on loma, mutta osasi kuitenkin kertoa, että isä on kriisihallinnonjohtaja?
Heh, joopa joo. Ei oikein moinen taivu ekaluokkalaisen suuhun. Koko juttu kirjoitettu muutenkin, niin provosoivaan tyyliin, että en voi kuin ihmetellä, että näinkin moni purematta sen nieli.

Lue lisää

Siitähän varmaan on kotona pidetty huolta, että lapsi tietää sosiaalisen statuksensa. Muu on sitten jäänyt vähemmälle. Kyllähän moni lapsi koulussa ala-asteella kertoo juuri niitä asioita, joista kotona puhutaan. Us on ja toisilla ei ole varaa hankkia.ein rahasta ja rikkauksista; tavaroista joita toisilla

Monen puheesta kyllä selviää, että ulkoisesti asiat on hyvin, mutta muutoin se mitä rahalla ei saa, puuttuu lapsen elämästä. Pitäisi tulla tänne alakoulun luokille seuraamaan, miten perheen vaikutus vaikuttaa lapsen hyvinvointiin elämässä, kavereiden kanssa ja ylipäätänsä. Rahalla ei saa kaikkea!

Kyllähän vanhempien täytyy tietää koska lomat on, pitääkö lapsen sekin vanhemmille kertoa ja PYYTÄÄ että eivät jättäisi yksin lomaksi, kun eivät kerkeä olla lapsen kanssa. Hellalettas kun löytyy paljon ihmisiä, joilla omatunto ei edes kolkuta, kun on omista lapsista kyse. Nyt niin moni vanhempi omasta halusta tai muusta syystä uppoutuu (työn vaatimukset kasvaneet ja pelko)työhön ja muu sitten jää vähemmälle; lapset on pieniä vain kerran. Monesta kirjoituksesta huokuu miten "kylmiä" vanhemmat ovat, ei se ole ihme jos kiusaamisetkin alkavat jo tarhaiässä.

ope vaan... kirjoitti:

Siitähän varmaan on kotona pidetty huolta, että lapsi tietää sosiaalisen statuksensa. Muu on sitten jäänyt vähemmälle. Kyllähän moni lapsi koulussa ala-asteella kertoo juuri niitä asioita, joista kotona puhutaan. Us on ja toisilla ei ole varaa hankkia.ein rahasta ja rikkauksista; tavaroista joita toisilla

Monen puheesta kyllä selviää, että ulkoisesti asiat on hyvin, mutta muutoin se mitä rahalla ei saa, puuttuu lapsen elämästä. Pitäisi tulla tänne alakoulun luokille seuraamaan, miten perheen vaikutus vaikuttaa lapsen hyvinvointiin elämässä, kavereiden kanssa ja ylipäätänsä. Rahalla ei saa kaikkea!

Kyllähän vanhempien täytyy tietää koska lomat on, pitääkö lapsen sekin vanhemmille kertoa ja PYYTÄÄ että eivät jättäisi yksin lomaksi, kun eivät kerkeä olla lapsen kanssa. Hellalettas kun löytyy paljon ihmisiä, joilla omatunto ei edes kolkuta, kun on omista lapsista kyse. Nyt niin moni vanhempi omasta halusta tai muusta syystä uppoutuu (työn vaatimukset kasvaneet ja pelko)työhön ja muu sitten jää vähemmälle; lapset on pieniä vain kerran. Monesta kirjoituksesta huokuu miten "kylmiä" vanhemmat ovat, ei se ole ihme jos kiusaamisetkin alkavat jo tarhaiässä.

Lue lisää

Mutta olenpa myös kuullut niistä opettajista, jotka pitävät itseään paljon muita parempina ihmisinä.

Mitenhän se vaikuttaa pieniin oppilaisiin, että esim. koulunkäyntiavustajaa kohdellaan kuin halpaa makkaraa?

No,mielestäni tällaista vaan voi tapahtua.Entä jos nyt kuitenkin olisi jostain kumman syystä päässyt sattumaan itsellesi.Olisitko sen jälkeen niin maasi myynyt että jopa suunnittelisit lapsiesi antamista adoptioon,kun ihan varmasti tämän tapauksen jälkeen olisit täysin kykenemätön vanhemmuuteen?
Itse en ole unohtanut lasteni lomapäiviä,mutta vahingossa joskus mennyt töihin(postinjako),vaikka oli päivä,jolloin ei lehtiä ilmestynytkään.
Ei kaikki ole niin täydellisiä.Ei silti tarkoita,että olisivat täysin kykenemättömiä huolehtimaan lapsistaan.

http://www.ihatehayley.com/index.php?id=dd038e5a0c901873f286baa273cb9d1c
ei tällästä voi tapahtua enää joku järjestö

on täynnä olettamuksia. Miten ja mistä ne syntyvät.
vastaus: jokaisen kirjoittajan omista peloista. kokemuksista ja asenteista.

hupaisaa luettavaa, miten ollaan tietävinään tarkaan vanhempien asema ja asenteet, vaikka ei tiedetä yhtään mitään. olemmeko veljemme vartijoita.

ee kirjoitti:

on täynnä olettamuksia. Miten ja mistä ne syntyvät.
vastaus: jokaisen kirjoittajan omista peloista. kokemuksista ja asenteista.

hupaisaa luettavaa, miten ollaan tietävinään tarkaan vanhempien asema ja asenteet, vaikka ei tiedetä yhtään mitään. olemmeko veljemme vartijoita.

Lue lisää

Lapsi ei siis tiennyt vanhempien puhelinnumeroita, mutta osasi vastata mikä on isän titteli.
Tässä on tämä pointti, että lapsen mieleen on vain jäänyt se, mistä kotona pidetään eniten melua.
Ja tämä ei ole mikään ennenkuulumaton asia, että lapsetkin vetoavat johtaja isiin ja äiteihin koulussa, kun jokin ei tapahdu lapsen tahdon mukaan (esim lasten keskinäisissä riidoissa).

Puhelinnumerot; lienee yksinkertaisin asia antaa lapselle ohje, jos ongelmia syntyy ja kertoa miten toimitaan ja kenelle soitetaan.

Lomat: kyllä niitä ei voi vanhemmat unohtaa, eikä siitä voi lasta moittia millään lailla. Koulusta varmistetaan useaan kertaan, että kaikki ovat ymmärtäneet open viestit ja pyydetään mm. lukukuittaus informaatioihin.
Siksi on myös vanhempien iltoja, että niissä kerrotaan varsinkin alakoululaisten vanhemmille koulun tapahtumista (mm. lomat). Jotkut eivät käy juurikaan koskaan.

Tärkein asia on, miksi tämän lapsen loma-asioita ei oltu järjestetty (maanantaina tuodaan kouluun; muutenko olisi järjestetty toimintaa lomaksi) Ei alakoululainen voi odotella vanhempia yksin kotona kymmeniä tunteja päivittäin, viikon ajan. On tapahtunut aikaisemminkin, että kun muut kertovat mukavista lomistaan, joku kertoo viettäneensä koko viikon yksin kotona, koko loman!

varareksi kirjoitti:

Lapsi ei siis tiennyt vanhempien puhelinnumeroita, mutta osasi vastata mikä on isän titteli.
Tässä on tämä pointti, että lapsen mieleen on vain jäänyt se, mistä kotona pidetään eniten melua.
Ja tämä ei ole mikään ennenkuulumaton asia, että lapsetkin vetoavat johtaja isiin ja äiteihin koulussa, kun jokin ei tapahdu lapsen tahdon mukaan (esim lasten keskinäisissä riidoissa).

Puhelinnumerot; lienee yksinkertaisin asia antaa lapselle ohje, jos ongelmia syntyy ja kertoa miten toimitaan ja kenelle soitetaan.

Lomat: kyllä niitä ei voi vanhemmat unohtaa, eikä siitä voi lasta moittia millään lailla. Koulusta varmistetaan useaan kertaan, että kaikki ovat ymmärtäneet open viestit ja pyydetään mm. lukukuittaus informaatioihin.
Siksi on myös vanhempien iltoja, että niissä kerrotaan varsinkin alakoululaisten vanhemmille koulun tapahtumista (mm. lomat). Jotkut eivät käy juurikaan koskaan.

Tärkein asia on, miksi tämän lapsen loma-asioita ei oltu järjestetty (maanantaina tuodaan kouluun; muutenko olisi järjestetty toimintaa lomaksi) Ei alakoululainen voi odotella vanhempia yksin kotona kymmeniä tunteja päivittäin, viikon ajan. On tapahtunut aikaisemminkin, että kun muut kertovat mukavista lomistaan, joku kertoo viettäneensä koko viikon yksin kotona, koko loman!

Lue lisää

Ja jos joku alakoululainen viettää loman yksinään varmaan siitä jo varareksinä sitten ilmoitusvelvollisena rinkutat eteenpäin oikeille tahoille.

Jos taas kyse on siitä, että päivät on yksin, niin varareksinä myös varmaan tiedät sen, että kaikilla ei ole mahdollisuutta pitää lomaa näinä pätkätyöaikoina, ja myöskään mitään lakisääteistä lomajälkkäriä ei ole, leiritkin nykyään minimissä.

Kaikilla ei myöskään ole sukulaisia lähellä, tai ollenkaan. Tai sitten rohkeutta kysellä puolitutuilta, voisiko lapseni tulla hiihtolomaksi viettämään aikaa teille.

Mielummin minäkin nyt talvilomaviikolla olisin lapseni kanssa, kuin töissä hoitamassa muiden vekaroita, mutta kiitos uudelleen ja uudelleen tehtyjen työsopimusten, ei minulla niitä lomapäiviä ole kertynyt. No kesällä sitten onneksi kai jonnekin reissuun päästään.

Kun toinen vanhempi on kuollut, ei hänestäkään tässä apua ole. Mutta varmaan joku valpas naapuri katselee, että siellä se äiti lähtee töihin, ei yhtään välitä lapsestaan, norkoilee päivät ties missä ja lapsi saa tehdä mitä haluaa. Niin, nehän ne meidän perheen asiat toki pystyvät paremmin tietämään.

Joops....
Sattuipa kerran -70 luvun lopussa eräässä pienessä kunnassa.
Tyttö 12 v ja poika 10 v olivat VIIKOT aina kahdestaan.
Isi oli matkatöissä ja lähti aina maanantai aamulla reissuun, perjantai-illalla tuli takaisin.
Äiti opiskeli toisella paikkakunnalla 80 kilometrin päässä ja asui viikot opiskelupaikkakunnalla.
Lähti ma-aamulla ja tuli perjantai-illalla, kuten isikin.
Tyttö heräsi aikaisemmin ja laittoi aamupalat.
Yhdessä syötiin ja käveltiin kouluun. Yhdessä tultiin koulusta ja tehtiin "ruokaa" ja läksyt.
Isovenhemmat asuivat lähellä, mutta mummu oli itsekin töissä ja vaari oli niin huonossa kunnossa, ettei kunnolla päässyt kävelemään. Toisia isovanhempia ei ollut.
Kaikki sujui hyvin ja tyttö lähti isompaan kaupunkiin yläasteelle.
Aamuherätykset ja muu eläminen meni silti ihan ok.
Ei se silloin kivalta tuntunut, muttei siihen kukaan puuttunut.
Ihan täyspäisiä meistä sisaruksista tuli.
Puolisot on kummallakin ja yhteistä elämää heidän kanssaan takana jo toisella 20 vuotta ja toisella hieman vähemmän.
Vanhemmat ilmoittivat suureen ääneen kun vakiinnuimme, että "sen sitten tiedätte, että jos lapsia teette, niin me ei niitä sitten hoideta. Ollaan yhdet mukulat hoidettu ja se riittää."
Kannustavaa... :-( No, eipä ole heidän tarvinnut meidän lapsia hoitaa!!!
Tuota heidän yhtäaikaista etävanhemmuttaan kesti noin 3 vuotta.
Niin että, oi aikoja, oi tapoja.

Maarit -68 kirjoitti:

Joops....
Sattuipa kerran -70 luvun lopussa eräässä pienessä kunnassa.
Tyttö 12 v ja poika 10 v olivat VIIKOT aina kahdestaan.
Isi oli matkatöissä ja lähti aina maanantai aamulla reissuun, perjantai-illalla tuli takaisin.
Äiti opiskeli toisella paikkakunnalla 80 kilometrin päässä ja asui viikot opiskelupaikkakunnalla.
Lähti ma-aamulla ja tuli perjantai-illalla, kuten isikin.
Tyttö heräsi aikaisemmin ja laittoi aamupalat.
Yhdessä syötiin ja käveltiin kouluun. Yhdessä tultiin koulusta ja tehtiin "ruokaa" ja läksyt.
Isovenhemmat asuivat lähellä, mutta mummu oli itsekin töissä ja vaari oli niin huonossa kunnossa, ettei kunnolla päässyt kävelemään. Toisia isovanhempia ei ollut.
Kaikki sujui hyvin ja tyttö lähti isompaan kaupunkiin yläasteelle.
Aamuherätykset ja muu eläminen meni silti ihan ok.
Ei se silloin kivalta tuntunut, muttei siihen kukaan puuttunut.
Ihan täyspäisiä meistä sisaruksista tuli.
Puolisot on kummallakin ja yhteistä elämää heidän kanssaan takana jo toisella 20 vuotta ja toisella hieman vähemmän.
Vanhemmat ilmoittivat suureen ääneen kun vakiinnuimme, että "sen sitten tiedätte, että jos lapsia teette, niin me ei niitä sitten hoideta. Ollaan yhdet mukulat hoidettu ja se riittää."
Kannustavaa... :-( No, eipä ole heidän tarvinnut meidän lapsia hoitaa!!!
Tuota heidän yhtäaikaista etävanhemmuttaan kesti noin 3 vuotta.
Niin että, oi aikoja, oi tapoja.

Lue lisää

Teitä oli onneksi kaksi. Miten sinä tai veljesi olisitte selvinneet aivan yksin?
Kuitenkin voi sanoa, että tämä ratkaisu on ollut kyllä sen verran itsekäs teko vanhemmiltanne, että et varmsti unohda sitä koskaan! Sitä tuskin lämmöllä muistelet ja aivan suvereenisti hyväksytkään.

Ilolla voi todeta, että olette selvinneet tästä "ei lapselle kuuluvasta vastuusta" ja varmasti et tekisi tätä omille lapsillesi. Mitä tällaisista vanhemmista pitäisi ajatella; ymmärtää vai yrittää uhohtaa?

ihmetyttää kuitenkin kirjoitti:

Teitä oli onneksi kaksi. Miten sinä tai veljesi olisitte selvinneet aivan yksin?
Kuitenkin voi sanoa, että tämä ratkaisu on ollut kyllä sen verran itsekäs teko vanhemmiltanne, että et varmsti unohda sitä koskaan! Sitä tuskin lämmöllä muistelet ja aivan suvereenisti hyväksytkään.

Ilolla voi todeta, että olette selvinneet tästä "ei lapselle kuuluvasta vastuusta" ja varmasti et tekisi tätä omille lapsillesi. Mitä tällaisista vanhemmista pitäisi ajatella; ymmärtää vai yrittää uhohtaa?

Lue lisää

Aina joskus tulee mieleen nuo ajat..
Ja niinpä, en kyllä ymmärrä, mut yritän unohtaa.
Tänä päivänä ei menisi läpi. Joku puuttuisi varmasti.
Me onneksi veljen kanssa selvittiin.