Naurukohtaukset

kuulut? On olemassa nauruherätysiltoja joissakin seurakunnissa ja naurutanssiaisia. Muistaakseni jossakin Vapaaseurakunnan puitteissa kikatetaan kaikki yhdessä. Olen kuullut.

tuntikaupalla eräälle miehelle jossain tukholmalaisessa baarissa, jossa hän piti palavaa tupakkaa pöydällä. Tyyppi varmaan tuumaili: "että, siinä se vaan palaa, enkä minä sille mitään voi".
Mitä enemmän tuota asiaa mietti ja painoi mieleen tuon näkymän, niin sitä enemmän se nauratti.
Itse nauran omille absurdeille ja surrealistisille jutuille, varsinkin jos olen väsynyt. Joskus nauran niin paljon, ettei meinaa loppua tulla. Ihan tervettä nauraa kunnolla :D

Nauraminen ei-loogisille asioille johtuu ylirasituksesta, esim. polkupyöräsabotaasi on tietenkin ikävä ja raivostuttava asia, minä nauroin niin, etten saanut nukuttua. Pyöränkumit olivat tyhjät, kaksi ihmistä huomautti, illalla viimein tajusin kuka henkilö oli ollut ja nauroin hysteerisesti. Paikalla olleet ihmisetkin vitsailivat. Nyt asia tuntuu vähäiseltä.
Yleensä johtuu kasvatuksesta, ettei muka saisi nauraa. Mutta kaikkeen käytökseen on joku syy, ihmiset turhaan pelkäävät nolaamista, paha olo jälkeenpäin johtuu siitä.
Huumorintajuinen ihminen selviää monesta kiipelistä.
Nauroin joskus erään naisen susimaista ilmettä, kun hän toi vahingonilonsa julki, nainen pahoitti mielensä, en voinut mitään kun pokka petti.

meidän kultturissamme ja varsinkin Etelän eräässä kolkassa Varsinaissessa Suomessa ei saa nauraa. Se kuuluu ja on opetettu meille ihan lapsesta asti. Suurin osa valitettavaa kyllä on ottanut tuon asian opikseen ja niin me nyt sitten saamme elää täällä suupielet alaspäin olevien ja murjottavienmetsäkansalaisten kanssa. Sorry, mutta näin se vain menee.

Onneksi on niitä, joilla riittä ihanaa huumoria. Huumorin laadulla ei oo mittään väliä, kunhan nauru raikaa ja ilo irtoaa. Tämä meidän susimetsäkansamme on kuules niin juroa sakkia. Jos ne ei ymmärrä jonkun huumoria ja naurua, niin painukoot koteihinsa.

Minä nauran itse herkästi ( olen karjalaista sukujuurta ) suorastaan nauruni helisee ilmoille. Jaa saa helistäkin nauruni niin kauan kun täällä maan päällä vaellan. Rakastan iloisia asioita ja juuri sellaisia asioita, jotta voi nauraa ja iloita ja olla SUUPIELET YLÖSPÄIN .

naurakaa,
naurakaa,
naurakaa.

http://www.youtube.com/watch?v=cXXm696UbKY

http://www.youtube.com/watch?v=tN3iNxr2bhk

ja sen imitoiminen saa minut nauramaan itseni katkemis pisteeseen, hahahhahaaaa

-
Mihin assosioit naurukohtaukset?
Eli anna sponttaanisti tulla mieleesi ajatuksia naurukohtauksesta.

Et ole ainoa, mulla oli niitä varsinkin nuorempana enemmän, nyt vähemmän. Stressistä johtuu luultavasti... Muistan, kun oltiin yks päivä tulossa mun isovanhemmilta n. 10 vuotta sitten, äiti, siskot ja minä, odotettiin hissiä ja mä vaan yhtäkkiä pyrskähdin nauramaan ikäänkuin joku olis hyvänkin vitsin kertonut. Oudointa on etten edes ajatellut mitään hauskaa, yhtäkkiä vain aloin nauraa enkä voinut lopettaa hetkeen. Ilosta tai huvittuneisuudesta ei ollut kyse. Muut katsoivat vaan oudosti ja äiti sanoi jotain tapansa mukaan lannistavaa.

Kärsin nuorempana samanlaisista naurukohtauksista. olen yrittänyt selvittää mistä ne johtuivat, mutta ei ole vielä selvinnyt. :D heh heh LOL

iltapäivä tulee mullekkin tuo kohtaus. Ja joskus muullonkin kun ei saisi nauraa niin mä nauran, ja sille ei voi mitään. Välillä on joutunut aika noloihinkin tilanteihin tuon nauramisen kanssa, kun sitä ei pysty lopettamaan.

Tuo mitä kirjoitit oisi ihan nyvin voinut olla minun kirjoittama. Käyttäydyn juuri samalla tavalla ja olen aina käyttäytynyt.

Joskus jos kaikki tuntuu menevän huonosti saan kamalan naurukohtauksen ja hoen väliin "voi vittu ku kurjaa" hahahahahahahahahaaaahahaha"mulla menee niin päin persettä kaikki" hahahahahhhhhaaaaaaahaaaaaa"mää en jaksa ku on niin kurjaa" hahahahahaha....

olen tulkinnut sen tavaksi päästää paineita ulos. Kun ei jaksa suuttua eikä huutaa eikä itkiä niin sitte nauretaan...

No minä sain yhtäkkiä naurukohtauksen tätä palstaa lukiessani, vaikkei ede ole mitään hauskaa :D

mua naurattaa jo lukee nit kokemuksii näist kohtauksist :D

huumori on täysin älytöntä ja järkiperätöntä, minäkin saan sellaisia naurukohtauksia että huhheijaa. Toinen on ironia, myös itseironia ja tilannekomiikka. Kukaan ei ole huvittava tarkoituksella, parhaat jutut sattuu sattumalta ja jonkun teräväpäisen letkautuksista.

Onko tälle mitään parannuskeinoa?
Äkilliset naurukohtaukset ovat häirinneet elämääni huomattavasta, en voi mennä yleisiin paikkoihin ilman seuraa koska saatan saada hepulin yhtäkkiä ilman mitään syytä ja se ei lopu.
En voi istua hiljaisissa tilaisuuksissa kuten ruokapöydässä tai hautajaisissa, rupesin nauramaan hysteerisesti ystäväni isoäidin hautajaisissa, jonka jälkeen olen alkanut kammota hautajaisia.

Mistä tämä johtuu?

Osastolla ollessa sai nauraa lapsellisuuksille :)

Omalla osastollani hoitajat raahasivat yhtä naispotilasta pitkin käytäviä ja se kilju ja nauro samalla. Ja sit sille huudettiin GO **** SHOW! TAI NO **** SHOW!

Ja kyseinen naispotilas saatto lyödä ihmisiä (ainakin mua) kirjalla päähän!
Ja piirteli hakaristejä seiniin ja teki pelikorteista hakaristejä ikkunalaudoille.
Ja nimitteli yhtä miespotilasta homoksi ja miespotilas naispotilasta lesboksi!

Ja naispotilas teki myös jekkuhälytyksiä (hoitajat juoksi ympäriinsä).
Ja kyseinen potilas tarttu hoitajia jaloista ja käsistä kiinni.
Kerran se hyökkäs kansliaan ja tarttu hoitajan jalkaan :DD

Ai niin, sit oli vielä se radioaktiivinen säteily-juttu ja natsi osasto-teema!

Ja lukemattomia lapsellisuuksia...

Sama vika täällä! Hihittelen jossain kaupassakin jollekin vanhalle läpälle tai jollekin härskille jutulle.

Olin kerran kuulusteluissa ja tutkija kirjoitti ylös kertomaani sain hervottoman naurukohtauksen, ajattelin yhtä kaveriani joka suunnitteli viikon kestäneen hammas säryn vuoksi vakavissaan itsemurhaa..

No voi herranjumala mulla näitä kohtauksia kyl riittää... Ja oon oikeesti aika fiksu tyyppi mut mua luullaan oikeesti tosi usein ihan aidosti mielisairaaks voi tulla yhtäkkii vaa sellanne "hmm... Tekee mieli purasta tätä penkkiä" :)) ja sit nauran iha hysteerisesti kaikille omille jutuille ja vaikka niitä ei oliskaa... Ja ku tiiän et näyttää tyhmältä ku saan niit outoja kohtauksia ku teen vaa yhtäkkii jotain outoo mut mä haluun tehä ne ku se on kivaaxdd... Ja mä oineesti tajuun kuinka mielipuoliselta näytän ku muut ei nää mitä aattelen ja voin ihan sanoo et oikeesti oon pohjimmiltani fiksu vaik ei siltä näytäkkää... Että jooh...

Kerran vedin pari kupillista raakakaakaota ja sen jälkeen alkoi naurattamaan niin paljon, että vatsaan sattui.

Kun soitin kaverille samalla niin hinkunaurukohtaukset vaan jatkuivat ja kaveri oikein kyseli, että "mitä sä oot oikein vetäny... Mäkin haluan tota kans".

En tiedä sitten että johtuiko se miltei 30 min. naurukohtaus siitä raakakaakaosta, mutta hauskaa oli sen voin sanoa.

Raakakaakaossa tosin on niin paljon terveellisiä hivenaineita, että ehkä se saattaa suurempina annoksina vapauttaa sellaisen serotoniini annoksen ja endorfiiniannoksen aivoihin, että sitä saattaa nauraa aivan mille tahansa tuntitolkulla niin että vatsalihaksiin sattuu.

Vanhan kansan viisaus ja sanonta. Mies tulee räkänokasta, mutta ei tyhjän naurajasta.

Kait sillä joku yhteys mielenterveyteen, kun on useita sukupolvia seurattu kehitystä?

Itsekin saan välillä naurukohtauksia mitättömiltä tuntuvista asioista. Tällä hetkellä mua naurattaa sana "en kehtaa". Se on siitä hauska sana kun länsi-Suomessa se tarkoittaa että ei rohkene tehdä jotain tai jokin asia hävettää, Itä-Suomessa se tarkoittaa sitä että ei viitsi tai jaksa tehdä jotain silkkaa laiskuuttaan jotain. Esim.en kehtaa enää tänään lähteä kauppaan tai lenkille. Joku Turkulainen saattaisi luulla että mua hävettää mennä kauppaan tai lenkille. Itse olen kotoisin sieltä päin jossa kehtaa sanaa käytetään kun kyse on laiskuudesta. Mä en oikein tiedä että mikä mua naurattaa tässä.